Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Poskiontelotulehduksesta otsaontelon tulehdukseen ja pään ajokseen. From sinusitis to frontal sinus inflammation and abscess of head.

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12182  Su 31 Hei 2016, 4:00 (GMT+3)  Aihe: Poskiontelotulehduksesta otsaontelon tulehdukseen ja pään ajokseen. From sinusitis to frontal sinus inflammation and abscess of head. Vastaa lainaamalla viestiä

Olin jo viime yönä kirjoittamassa tästä, mutta kirjoitus jäi kesken postaamisen mentyä liian myöhäiseen.






--------------------------------

Translated the title in English:

Poskiontelotulehduksesta otsaontelon tulehdukseen ja pään ajokseen.
From sinusitis to frontal sinus inflammation and abscess of head.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm To 18 Tou 2017, 20:49, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12183  Su 31 Hei 2016, 4:28 (GMT+3)  Aihe: Re: Poskiontelotulehduksesta otsaontelon tulehdukseen ja pään ajokseen Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.7.2016 klo 4.00 kirjoitti:
Olin jo viime yönä kirjoittamassa tästä, mutta kirjoitus jäi kesken postaamisen mentyä liian myöhäiseen.


Kauanhan se on sinne matkannut, vaivannut maksillaariontelossa vuosia, vuodesta 2010 alkaen, keväästä 2015 lähtien yhä enemmän myös otsaontelossa, jonka jälkeen alkoivat pään ja päälaen oireet.

Sykkimistä ensin maksillaariontelossa, vuosien kuluttua myös otsaontelossa ja sitten päässä ennen sienilääkkeiden aloittamista viime keväänä.

Minulla ei ole ollut tapana kyttäillä itseäni turhan takia, ennemminkin olen viimeiseen asti ollut kiinnostunut ympäröivästä maailmasta voimien ikävä kyllä petettyä.

Joten ei ole tullut sitä päälaen kuhmuakaan juuri hipelöityä, senkään takia, että se muuttuu äkäiseksi ihan pienestä kosketuksesta.

Poikani on tunnustellut sitä jo aiemmin, sanoen kämmenensä kokoiseksi.

Kunnes viime yönä pitkästä aikaa tunnustelin "kuhmua" miettien, että sehän on ennemminkin laaja, kova ajos, kuin mikään kuhmu.

Käydessäni päivällä suihkussa tunnustelin luussa olevaa laajaa ajosta uudestaan, eikä siitä pääse mihinkään, että semmoisen olen saanut - paitsi oikeita tutkimuksia ja hoitoa ei.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12185  Ti 02 Elo 2016, 2:45 (GMT+3)  Aihe: Re: Poskiontelotulehduksesta otsaontelon tulehdukseen ja pään ajokseen Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.7.2016 klo 4.28 kirjoitti:
Admin 31.7.2016 klo 4.00 kirjoitti:
Olin jo viime yönä kirjoittamassa tästä, mutta kirjoitus jäi kesken postaamisen mentyä liian myöhäiseen.


Kauanhan se on sinne matkannut, vaivannut maksillaariontelossa vuosia, vuodesta 2010 alkaen, keväästä 2015 lähtien yhä enemmän myös otsaontelossa, jonka jälkeen alkoivat pään ja päälaen oireet.

Sykkimistä ensin maksillaariontelossa, vuosien kuluttua myös otsaontelossa ja sitten päässä ennen sienilääkkeiden aloittamista viime keväänä.

Minulla ei ole ollut tapana kyttäillä itseäni turhan takia, ennemminkin olen viimeiseen asti ollut kiinnostunut ympäröivästä maailmasta voimien ikävä kyllä petettyä.

Joten ei ole tullut sitä päälaen kuhmuakaan juuri hipelöityä, senkään takia, että se muuttuu äkäiseksi ihan pienestä kosketuksesta.

Poikani on tunnustellut sitä jo aiemmin, sanoen kämmenensä kokoiseksi.

Kunnes viime yönä pitkästä aikaa tunnustelin "kuhmua" miettien, että sehän on ennemminkin laaja, kova ajos, kuin mikään kuhmu.

Käydessäni päivällä suihkussa tunnustelin luussa olevaa laajaa ajosta uudestaan, eikä siitä pääse mihinkään, että semmoisen olen saanut - paitsi oikeita tutkimuksia ja hoitoa ei.


Tällaista luonnostelin lauantain vastaisena yönä täydentäen nyt linkitkin mukaan:

Lainaus:
Keveä tunnelma päättyy niin helposti, kun muistaa, mikä tilanne on oikeasti.

Tapanani on käydä kääntymässä Homesairaudet-palstalla, vaikken jaksa juuri kirjoittaakaan. Niin moni pyytää apua, muttei juuri kukaan jaksa vastata. Ihmiset ovat sairaita ja huonossa hapessa, ja tiedän tarkalleen, miltä se tuntuu. Vertaistukea korisevilta ihmisiltä, jotka on jätetty näkymättöminä kitumaan, aika toivoton juttu. Apua saa odottaa liian kauan eikä sitä saa. Mutta jos on ylimääräistä rahaa, se putsataan pois, niin että siitäkin pääsee eroon, kunnes tulee taas uusia kynittäviä. Tohtoreille ja kauppiaille.

Hyvinhän asiat on hoidettu, kun jokainen hiipuu vuorollaan. Homesairaiden asiat ovat helvetin hyvin, eikä huutoa iäisyydestä kuulu. Niin kuin ei muissakaan vähätellyissä sairauksissa. Jos on kuollut, ei tarvitse enää valittaa.

Valittajat häiritsevät yhteiskuntarauhaa ja kaipaisivat piikkiä perseeseen. Helpompaa on borrelioosin uhrien ja homesairaiden päästä psykiatriselle osastolle tainnutushoitoon kuin saada oikeita tutkimuksia ja hoitoa somaattisiin sairauksiinsa. Ei sitä vinkunaa jaksa kukaan kuunnella; pääasia, että terveet ja vahvemmat voivat hyvin heikompiaan vähätellen ja kiusaten.

+ + +

Kuinka ollakaan Homesairaudet-palstan sijasta klikkasin samassa palkissa olevaa toista sivua, jonka olin sinne joskus tallentanut.

Nyt se kuin kohtalon oikusta aukeni ja palautti mieleeni kaiken, koko tämän tilanteen, jossa olen kitunut jo pitkään.

Doug Kaufmannin Know the Cause -sivuilta Luke Curtiksen katsaus siitä, kuinka aivojen sieni-infektiot ovat yhä yleisempiä. Ongelma on vaan, ettei niitä juuri huomata, kun ne voisi vielä hoitaa:

"Fungal brain infections may be hard to detect at their early and highly treatable stages. Testing the blood for galactomannan or for mold cultures may detect some fungal brain infections. Lumbar puncture and brain imaging may also be useful in some cases."

Oikeasti tuollaisiin verikokeisiin, joissa tutkittaisiin galaktomannaania tai homeita, ei Suomessa edes pääse. Selkäydinpunktiot ja aivokuvaukset otetaan sairaaloissa, joihin homesairailla ei ole asiaa - lukuunottamatta psykiatristen sairaaloiden tainnutus- ja säilöntäpuolta.

Kaikki vain sen takia, ettei lääkäreille ole jäänyt rahasampojen kiivaalta takomiselta aikaa päivittää tietojaan ja ottaa selvää sieni-infektioiden moniulotteisuudesta, josta löytyy tutkimuksia. On olemassa jopa dimorfisia tai endeemisiä sieniä, jotka ovat rihmamaisia 25 asteeseen ja hiiva- tai pallo/rakkulamuodossa isäntäkudoksessa tai lämmitettynä 35 asteeseen, kuten seuraavassa kerrotaan:

"Finally, the dimorphic, or so-called 'endemic', fungi are filamentous at 25 °C and yeasts or spherules in host tissue or when incubated at 35 °C --"

Poskiontelotulehduskaan ei ole niin viaton jatkuessaan pitkään:

"Meningitis generally presents with headache, meningismus, photophobia, papilledema, diminished consciousness, and, in advanced cases, seizure or complications from increased intracranial pressure (e.g. 6th nerve palsy). The cardinal features may be variably present in immunocompromised patients; thus high clinical suspicion is required. Fungal meningitis can have a variable pace and severity and may be clinically indistinguishable from bacterial causes of a chronic meningitis.

Fungal brain abscesses typically present with a focal neurological abnormality, headache and/or seizure, which is the consequence of local destruction or compression of adjacent brain tissue. Certain fungal pathogens, in particular Aspergillus, will often have a degree of angioinvasion that can produce simultaneous infarction and/or meningitis. Clinical evidence for angioinvasive disease includes the presence of a new stroke-like syndrome and/or meningeal signs. Other presentations of brain abscesses include direct extension to the CNS from preexisting sinusitis or osteomyelitis and infections associated with foreign bodies including shunts or prior head trauma. As fungal and bacterial syndromes overlap, a careful review of host risk factors should raise suspicion for a fungal cause that will direct appropriate evaluation and management.

Specific pathogens

The likelihood of CNS fungal infection is generally underestimated because of the nonspecific symptoms and the difficulty in diagnosis [5]."

"Pathologic features of Aspergillus CNS infection include a necrotizing vasculitis, consistent with the species’ vasocentric tropism. The radiological appearance of lesions is variable, with frequently associated edema, hemorrhage and ring enhancement. Given the vascular tropism, multiple areas of infarction with or without associated hemorrhage may be suggestive [26,27]. Cerebrospinal fluid (CSF) findings are generally nondiagnostic [28]."


Eileen Scully et al. Fungal brain infections. Current Opinion Neurology 2008;21:347-352.

Ks. myös:

Histopathologic Diagnosis of Fungal Infections in the 21st Century

Johdanto mykologiaan:

Introduction to Mycology
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12729  La 08 Huh 2017, 6:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Postattuani lisäystä viestiini hieron vähän päätäni - mutta mitäs siellä tuntuukaan?

Se on laajentunut takaraivoon vasemmalle päin ja on todella arka ja koholla ja kuumottava, josta kerron juuri muurahaisia jahdanneelle pojallenikin.

- Ai se muhku vai, hän kysyy.

Juuri se, vastaan ja sanon, että sehän on hyvä sana.

Muhku, jonka koskeminen laittoi minut tärisemään vyötäröstä alaspäin.

Sitä ei olisi saanut koskea, se kirvelee vieläkin, ja lääkkeitä on enää vain niin vähäksi aikaa, riittämättömiä lastenannoksia aikuiselle.

Surullinen olo kaikesta muistaessani henkivakuutuksen, joka on menossa kohta maksuun.

Jos Jumala ei auta minua, eipä ole ketään muutakaan.

Päässäni oleva laajentunut muhku on jumalattoman kipeä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12732  Ti 11 Huh 2017, 4:32 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.4.2017 klo 6.10 kirjoitti:
Postattuani lisäystä viestiini hieron vähän päätäni - mutta mitäs siellä tuntuukaan?

Se on laajentunut takaraivoon vasemmalle päin ja on todella arka ja koholla ja kuumottava, josta kerron juuri muurahaisia jahdanneelle pojallenikin.

- Ai se muhku vai, hän kysyy.

Juuri se, vastaan ja sanon, että sehän on hyvä sana.

Muhku, jonka koskeminen laittoi minut tärisemään vyötäröstä alaspäin.

Sitä ei olisi saanut koskea, se kirvelee vieläkin, ja lääkkeitä on enää vain niin vähäksi aikaa, riittämättömiä lastenannoksia aikuiselle.

Surullinen olo kaikesta muistaessani henkivakuutuksen, joka on menossa kohta maksuun.

Jos Jumala ei auta minua, eipä ole ketään muutakaan.

Päässäni oleva laajentunut muhku on jumalattoman kipeä.


Tuo, mitä edellä kerron, on totta edelleenkin, pahentunut kroonisesti koko ajan. Vaan minkäs sille voi, jos ideologia estää joidenkin sairauksien näkemisen ja hoitamisen Suomessa. Olihan se hirveää lauantaina puolen päivän jälkeen herättyäni tajuta, mikä tilanne on, että päässä oleva patti on niin kipeä ja päässyt laajenemaan. Mutta kahvini oli huvennut myllystä juotuani tumman Brazil-papukahvini jo loppuun, enkä halunnut avata Pirkan tummaa Costa Rica -suodatinjauhatuspakettia, vaan noukkia komeron alahyllyltä tuliterän pussillisen Juhla Mokan tummaa papukahvia. Tuli aivan mieleeni isoäitini, joka keitteli pannulla Presidenttiä, oli mikä oli. Joskus minäkin sain keittää sitä, joka oli tarkkaa puuhaa. Piti odottaa, että vesi pannussa kiehahti, jonka jälkeen kahvia mitattiin kannuun oikea määrä, jonka jälkeen vesi sai kiehahtaa pannussa vielä kerran. Sen jälkeen odotettiin hetki, että kahviporot laskeutuivat pannun pohjalle, ja sai kaataa hyväntuoksuista kahvia kuppiin, jonka joukkoon laitettiin oikeaa kermaa ja sokeria.

Se oli silloin ja nyt on nyt, jolloin moni asia on huonommin. Vaikka tiede on kehittynyt, jokin vaivaa, nimittäin asennevamma, jolla hyväkin koulutus menee hukkaan. Kasvattajana olen huomannut, etten ole lastani viisaampi, mutta jos lääkärit ovat potilaita viisaampia eivätkä ota heistä opikseen, huonostihan siinä käy.

Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12733  Ti 11 Huh 2017, 6:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.4.2017 klo 4.32 kirjoitti:
Admin 8.4.2017 klo 6.10 kirjoitti:
Postattuani lisäystä viestiini hieron vähän päätäni - mutta mitäs siellä tuntuukaan?

Se on laajentunut takaraivoon vasemmalle päin ja on todella arka ja koholla ja kuumottava, josta kerron juuri muurahaisia jahdanneelle pojallenikin.

- Ai se muhku vai, hän kysyy.

Juuri se, vastaan ja sanon, että sehän on hyvä sana.

Muhku, jonka koskeminen laittoi minut tärisemään vyötäröstä alaspäin.

Sitä ei olisi saanut koskea, se kirvelee vieläkin, ja lääkkeitä on enää vain niin vähäksi aikaa, riittämättömiä lastenannoksia aikuiselle.

Surullinen olo kaikesta muistaessani henkivakuutuksen, joka on menossa kohta maksuun.

Jos Jumala ei auta minua, eipä ole ketään muutakaan.

Päässäni oleva laajentunut muhku on jumalattoman kipeä.


Tuo, mitä edellä kerron, on totta edelleenkin, pahentunut kroonisesti koko ajan. Vaan minkäs sille voi, jos ideologia estää joidenkin sairauksien näkemisen ja hoitamisen Suomessa. Olihan se hirveää lauantaina puolen päivän jälkeen herättyäni tajuta, mikä tilanne on, että päässä oleva patti on niin kipeä ja päässyt laajenemaan. Mutta kahvini oli huvennut myllystä juotuani tumman Brazil-papukahvini jo loppuun, enkä halunnut avata Pirkan tummaa Costa Rica -suodatinjauhatuspakettia, vaan noukkia komeron alahyllyltä tuliterän pussillisen Juhla Mokan tummaa papukahvia. Tuli aivan mieleeni isoäitini, joka keitteli pannulla Presidenttiä, oli mikä oli. Joskus minäkin sain keittää sitä, joka oli tarkkaa puuhaa. Piti odottaa, että vesi pannussa kiehahti, jonka jälkeen kahvia mitattiin kannuun oikea määrä, jonka jälkeen vesi sai kiehahtaa pannussa vielä kerran. Sen jälkeen odotettiin hetki, että kahviporot laskeutuivat pannun pohjalle, ja sai kaataa hyväntuoksuista kahvia kuppiin, jonka joukkoon laitettiin oikeaa kermaa ja sokeria.

Se oli silloin ja nyt on nyt, jolloin moni asia on huonommin. Vaikka tiede on kehittynyt, jokin vaivaa, nimittäin asennevamma, jolla hyväkin koulutus menee hukkaan. Kasvattajana olen huomannut, etten ole lastani viisaampi, mutta jos lääkärit ovat potilaita viisaampia eivätkä ota heistä opikseen, huonostihan siinä käy.

Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois.


"Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois", kirjoitan edellä kellon ollessa 5.57 nyt. Tiputin Xlearia sieraimiini taivuttaessani päätä sängyn reunalla taakse- ja alaspäin. Sain laittaa tippoja monta kertaa liman ollessa sitkeää yrittäessäni kakoa sitä alas nieluuni. Liman tuleminen ei tuntunut loppuvan ja lopulta oikea korvakin oli tukossa taas ja jouduin kakomaan lisää limaa pois, ettei välikorvantulehdus pamahtaisi vaan taas päälle.

Näistä oireistani on kyllä leikki kaukana, vaikka terveydelläni onkin leikitty paljon. Oikeasti koko otsakin on ihan tuntoarka hiusrajaan asti, vasen poski on arka ja turvonnut, ja ohimotkin aristavat päälaen oireiden lisäksi, nukuttuani jo kaksi vuotta pipo päässä ja nukahdettuani tätä kirjoittaessani liian väsyneenä istualleni sänkyyn.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12735  Ke 12 Huh 2017, 4:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.4.2017 klo 6.27 kirjoitti:
Admin 11.4.2017 klo 4.32 kirjoitti:
Admin 8.4.2017 klo 6.10 kirjoitti:
Postattuani lisäystä viestiini hieron vähän päätäni - mutta mitäs siellä tuntuukaan?

Se on laajentunut takaraivoon vasemmalle päin ja on todella arka ja koholla ja kuumottava, josta kerron juuri muurahaisia jahdanneelle pojallenikin.

- Ai se muhku vai, hän kysyy.

Juuri se, vastaan ja sanon, että sehän on hyvä sana.

Muhku, jonka koskeminen laittoi minut tärisemään vyötäröstä alaspäin.

Sitä ei olisi saanut koskea, se kirvelee vieläkin, ja lääkkeitä on enää vain niin vähäksi aikaa, riittämättömiä lastenannoksia aikuiselle.

Surullinen olo kaikesta muistaessani henkivakuutuksen, joka on menossa kohta maksuun.

Jos Jumala ei auta minua, eipä ole ketään muutakaan.

Päässäni oleva laajentunut muhku on jumalattoman kipeä.


Tuo, mitä edellä kerron, on totta edelleenkin, pahentunut kroonisesti koko ajan. Vaan minkäs sille voi, jos ideologia estää joidenkin sairauksien näkemisen ja hoitamisen Suomessa. Olihan se hirveää lauantaina puolen päivän jälkeen herättyäni tajuta, mikä tilanne on, että päässä oleva patti on niin kipeä ja päässyt laajenemaan. Mutta kahvini oli huvennut myllystä juotuani tumman Brazil-papukahvini jo loppuun, enkä halunnut avata Pirkan tummaa Costa Rica -suodatinjauhatuspakettia, vaan noukkia komeron alahyllyltä tuliterän pussillisen Juhla Mokan tummaa papukahvia. Tuli aivan mieleeni isoäitini, joka keitteli pannulla Presidenttiä, oli mikä oli. Joskus minäkin sain keittää sitä, joka oli tarkkaa puuhaa. Piti odottaa, että vesi pannussa kiehahti, jonka jälkeen kahvia mitattiin kannuun oikea määrä, jonka jälkeen vesi sai kiehahtaa pannussa vielä kerran. Sen jälkeen odotettiin hetki, että kahviporot laskeutuivat pannun pohjalle, ja sai kaataa hyväntuoksuista kahvia kuppiin, jonka joukkoon laitettiin oikeaa kermaa ja sokeria.

Se oli silloin ja nyt on nyt, jolloin moni asia on huonommin. Vaikka tiede on kehittynyt, jokin vaivaa, nimittäin asennevamma, jolla hyväkin koulutus menee hukkaan. Kasvattajana olen huomannut, etten ole lastani viisaampi, mutta jos lääkärit ovat potilaita viisaampia eivätkä ota heistä opikseen, huonostihan siinä käy.

Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois.


"Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois", kirjoitan edellä kellon ollessa 5.57 nyt. Tiputin Xlearia sieraimiini taivuttaessani päätä sängyn reunalla taakse- ja alaspäin. Sain laittaa tippoja monta kertaa liman ollessa sitkeää yrittäessäni kakoa sitä alas nieluuni. Liman tuleminen ei tuntunut loppuvan ja lopulta oikea korvakin oli tukossa taas ja jouduin kakomaan lisää limaa pois, ettei välikorvantulehdus pamahtaisi vaan taas päälle.

Näistä oireistani on kyllä leikki kaukana, vaikka terveydelläni onkin leikitty paljon. Oikeasti koko otsakin on ihan tuntoarka hiusrajaan asti, vasen poski on arka ja turvonnut, ja ohimotkin aristavat päälaen oireiden lisäksi, nukuttuani jo kaksi vuotta pipo päässä ja nukahdettuani tätä kirjoittaessani liian väsyneenä istualleni sänkyyn.


Heräiltyäni ennen puolta päivää ja torkuttuani iltapäivään joku muukin oli hereillä. Vasen poski, kuten aina, niin kuin siellä olisi jotain elävää, jonka lisäksi jo aiemmin raportoimani "laatta" painoi päälakeani.

Keuhkoissani oli paljon limaa, joka ihme kyllä alkoi irrota pelkästään yskimällä.

Tultuani yöllä lenkiltä otsaonteloni ja päälakeni särkivät kylmästä niin, että pipo oli laitettava sisälläkin päähän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12737  Pe 14 Huh 2017, 0:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.4.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Admin 11.4.2017 klo 6.27 kirjoitti:
Admin 11.4.2017 klo 4.32 kirjoitti:
Admin 8.4.2017 klo 6.10 kirjoitti:
Postattuani lisäystä viestiini hieron vähän päätäni - mutta mitäs siellä tuntuukaan?

Se on laajentunut takaraivoon vasemmalle päin ja on todella arka ja koholla ja kuumottava, josta kerron juuri muurahaisia jahdanneelle pojallenikin.

- Ai se muhku vai, hän kysyy.

Juuri se, vastaan ja sanon, että sehän on hyvä sana.

Muhku, jonka koskeminen laittoi minut tärisemään vyötäröstä alaspäin.

Sitä ei olisi saanut koskea, se kirvelee vieläkin, ja lääkkeitä on enää vain niin vähäksi aikaa, riittämättömiä lastenannoksia aikuiselle.

Surullinen olo kaikesta muistaessani henkivakuutuksen, joka on menossa kohta maksuun.

Jos Jumala ei auta minua, eipä ole ketään muutakaan.

Päässäni oleva laajentunut muhku on jumalattoman kipeä.


Tuo, mitä edellä kerron, on totta edelleenkin, pahentunut kroonisesti koko ajan. Vaan minkäs sille voi, jos ideologia estää joidenkin sairauksien näkemisen ja hoitamisen Suomessa. Olihan se hirveää lauantaina puolen päivän jälkeen herättyäni tajuta, mikä tilanne on, että päässä oleva patti on niin kipeä ja päässyt laajenemaan. Mutta kahvini oli huvennut myllystä juotuani tumman Brazil-papukahvini jo loppuun, enkä halunnut avata Pirkan tummaa Costa Rica -suodatinjauhatuspakettia, vaan noukkia komeron alahyllyltä tuliterän pussillisen Juhla Mokan tummaa papukahvia. Tuli aivan mieleeni isoäitini, joka keitteli pannulla Presidenttiä, oli mikä oli. Joskus minäkin sain keittää sitä, joka oli tarkkaa puuhaa. Piti odottaa, että vesi pannussa kiehahti, jonka jälkeen kahvia mitattiin kannuun oikea määrä, jonka jälkeen vesi sai kiehahtaa pannussa vielä kerran. Sen jälkeen odotettiin hetki, että kahviporot laskeutuivat pannun pohjalle, ja sai kaataa hyväntuoksuista kahvia kuppiin, jonka joukkoon laitettiin oikeaa kermaa ja sokeria.

Se oli silloin ja nyt on nyt, jolloin moni asia on huonommin. Vaikka tiede on kehittynyt, jokin vaivaa, nimittäin asennevamma, jolla hyväkin koulutus menee hukkaan. Kasvattajana olen huomannut, etten ole lastani viisaampi, mutta jos lääkärit ovat potilaita viisaampia eivätkä ota heistä opikseen, huonostihan siinä käy.

Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois.


"Kello on jo paljon, mutta otsaontelo kalvaa ja pitäisi saada jotenkin auki. En voi nykyään käydä juuri suihkussakaan niin, etteikö lämmin vesi kalvaisi otsaani, koska vesi on märkää, ja tukkakin pitää kuivata heti, ellei halua lisää särkyä. Jos Xlear auttaisi jotain, ja sitten taas pipo päässä nukkumaan yritettyäni taikoa jo reisisärkyäkin pois", kirjoitan edellä kellon ollessa 5.57 nyt. Tiputin Xlearia sieraimiini taivuttaessani päätä sängyn reunalla taakse- ja alaspäin. Sain laittaa tippoja monta kertaa liman ollessa sitkeää yrittäessäni kakoa sitä alas nieluuni. Liman tuleminen ei tuntunut loppuvan ja lopulta oikea korvakin oli tukossa taas ja jouduin kakomaan lisää limaa pois, ettei välikorvantulehdus pamahtaisi vaan taas päälle.

Näistä oireistani on kyllä leikki kaukana, vaikka terveydelläni onkin leikitty paljon. Oikeasti koko otsakin on ihan tuntoarka hiusrajaan asti, vasen poski on arka ja turvonnut, ja ohimotkin aristavat päälaen oireiden lisäksi, nukuttuani jo kaksi vuotta pipo päässä ja nukahdettuani tätä kirjoittaessani liian väsyneenä istualleni sänkyyn.


Heräiltyäni ennen puolta päivää ja torkuttuani iltapäivään joku muukin oli hereillä. Vasen poski, kuten aina, niin kuin siellä olisi jotain elävää, jonka lisäksi jo aiemmin raportoimani "laatta" painoi päälakeani.

Keuhkoissani oli paljon limaa, joka ihme kyllä alkoi irrota pelkästään yskimällä.

Tultuani yöllä lenkiltä otsaonteloni ja päälakeni särkivät kylmästä niin, että pipo oli laitettava sisälläkin päähän.


Sielläkö raavaat miehet ja lääkärit mussuttavat jo viatonta karitsaa?

Naisvihakin se vaan kukoistaa, vaikkei ihmiskuntaa olisi olemassa ilman naisten kärsimystä.

Olin tässä briiffaamassa aamusivuja loppuun kaiken lyödessä yli taas.

Keskellä päälakeani on kuumottava laatta, joka painaa ja ahdistaa!

Haluatte minutkin hupinäytelmäänne vain kuolleena ruumiina!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12749  La 22 Huh 2017, 6:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Saatuani juuri ennen puolta yötä pakerrettua aamusivuni ajattelin vihdoin viimein kirjoittaa tännekin jotain, ja kirjauduin sisään. Kuinka ollakaan aloin tuntea itseni liian väsyneeksi kirjoittaakseni mitään, joten kirjauduin ulos. Selailin netistä vielä jotain, mutta koska olin väsynyt ja halusin päästä aikaisemmin nukkumaan, otin yörohtoni, jonka jälkeen oli otettava vielä höyryhengitystä mahdollisimman vahvana kauhean päivän jälkeen. Istuin varttia vajaa aamukolme pöydän ääressä hengittämässä eteeristä kanelinkuoriöljyä, joka on parikymmentä kertaa vahvempaa kuin kanelinlehtiöljy, joka sekin on vahvaa. Siinä sitten hengittelin öljyä sieraimiini, painaen ensin toisen sieraimen kiinni ja hengittäen oikein syvään, että eteerinen öljy menisi mahdollisimman syvälle otsaonteloon liman haitatessa vasemmallakin puolella. Päästyäni oikealle puolelle yritin saada eteerisen öljyn vielä pidemmälle, koska oikea otsaontelo ja korva olivat olleet karseat koko päivän.

Noustuani ennen puolta päivää ylös oikea korva oli tukossa ja särki siihen malliin, että seuraavaksi pamahtaa välikorvantulehdus. Piti taivuttaa taas päätä taakse- ja alaspäin sängyn reunaa vasten ja tiputtaa Xlearia oikein kunnolla sieraimista sisään saadakseni limaa irtoamaan otsaontelosta, joka oli hirveää kakomista ja liman rykimistä nielussa alaspäin. Oikeassa korvakäytävässä oli niin paljon limaa, etten meinannut saada korvaa puhaltamalla auki ja se tukkoili ja oli kipeä koko ajan.

Tuo oli nyt perjantaina akuuteinta oikean korvan ollessa ikävä edelleen eikä vasemmassakaan korvassa ole kehumista, kun sitä on alkanut vaivata kimeä piip-ääni toistuen monotonisesti muun huminan ja korvien soimisen lisäksi, joka on vaivannut molemmissa korvissa jo homeasunnosta 2008 lähtien, lähemmäs kymmenen vuotta tässä vaiheessa siis. Vasemman korvan monotoninen piip-ääni on jatkunut parisen viikkoa ilahduttaen minua parhaillaankin. Siihen on ollut vaikea tottua häiriten ajattelua ja nukahtamistakin jonkin verran, vaan minkäs teet. Isossa sisaruslaumassa kasvaminen on opettanut kuitenkin sietämään meluisuutta ja tarvittaessa pystyn keskittymään hälinässäkin.

Jos ongelmana olisi ainoastaan korvien soiminen, kestäisin sen hyvin. Mutta oireena jostain muusta se kuormittaa minua yhdessä muiden vaivojen kanssa.

Sain perjantaina kärsiä oikeasta kipeästä korvasta joutuessani potemaan sitä ja otsaani muista poiketen pipo päässä, vaikka päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Kun katsoo kaupassa ympärilleen ja näkee, ettei kenenkään muun tarvitse pukeutua tällä tavalla, se on liian katkeraa. Minkä takia, mitä ideologiaa varten, odottaen vielä kuoliaaksi vaikenemistakin!

Aamuyöllä ottaessani ennen kolmea höyryhengitystä kaikki tuo alkoi siepata niin paljon, että päätinkin kirjoittaa vääryyden viedessä uneni. Kirjauduin uudestaan foorumille kirjoittaakseni kaikesta. Avasin muutamia ketjuja, joihin olin kuvannut samantyyppisiä asioita, kertomatta ainoastaan vasemman korvan kimeästä piip-äänestä, josta voisin kirjoittaa myöhemminkin. - Ja jälleen kerran kirjauduin foorumilta ulos kirjoittamatta mitään.

Ei kun uusi yritys nukkumaan, jota varten käännyin oikealle kyljelleni, kuten yleensä, ja vedin pipon päähän kulmakarvoihin asti lämmön lievittäessä tulehdusta, jota joudun otsaontelossani sietämään. Hetken kuluttua tajuan kuitenkin, että kannattaa kääntyä vasemmalle kyljelle, ettei oikeaan korvaan valuisi enempää limaa, että sen on parasta olla nyt ylempänä. Ja niin käännyn ja asettelen kaiken vaivalloisesti paikoilleen uudestaan. Oikea puoli otsastani tuntuu kipeältä ja alan hieroa sitä sormillani. Kipu tuntuu syvällä kudoksissa asti ja alan ihmetellä pyöreää aristavaa pattia sormieni alla.

Nousen ylös sängystä ja sanon pojalleni, ettei nukkumisesta tule mitään, ja pyydän häntäkin kokeilemaan pattia, joka on oikealla puolella otsassani.

Kello on 5.56 nyt ja päälakikin kirvelee.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12750  La 22 Huh 2017, 14:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.4.2017 klo 6.27 kirjoitti:
Saatuani juuri ennen puolta yötä pakerrettua aamusivuni ajattelin vihdoin viimein kirjoittaa tännekin jotain, ja kirjauduin sisään. Kuinka ollakaan aloin tuntea itseni liian väsyneeksi kirjoittaakseni mitään, joten kirjauduin ulos. Selailin netistä vielä jotain, mutta koska olin väsynyt ja halusin päästä aikaisemmin nukkumaan, otin yörohtoni, jonka jälkeen oli otettava vielä höyryhengitystä mahdollisimman vahvana kauhean päivän jälkeen. Istuin varttia vajaa aamukolme pöydän ääressä hengittämässä eteeristä kanelinkuoriöljyä, joka on parikymmentä kertaa vahvempaa kuin kanelinlehtiöljy, joka sekin on vahvaa. Siinä sitten hengittelin öljyä sieraimiini, painaen ensin toisen sieraimen kiinni ja hengittäen oikein syvään, että eteerinen öljy menisi mahdollisimman syvälle otsaonteloon liman haitatessa vasemmallakin puolella. Päästyäni oikealle puolelle yritin saada eteerisen öljyn vielä pidemmälle, koska oikea otsaontelo ja korva olivat olleet karseat koko päivän.

Noustuani ennen puolta päivää ylös oikea korva oli tukossa ja särki siihen malliin, että seuraavaksi pamahtaa välikorvantulehdus. Piti taivuttaa taas päätä taakse- ja alaspäin sängyn reunaa vasten ja tiputtaa Xlearia oikein kunnolla sieraimista sisään saadakseni limaa irtoamaan otsaontelosta, joka oli hirveää kakomista ja liman rykimistä nielussa alaspäin. Oikeassa korvakäytävässä oli niin paljon limaa, etten meinannut saada korvaa puhaltamalla auki ja se tukkoili ja oli kipeä koko ajan.

Tuo oli nyt perjantaina akuuteinta oikean korvan ollessa ikävä edelleen eikä vasemmassakaan korvassa ole kehumista, kun sitä on alkanut vaivata kimeä piip-ääni toistuen monotonisesti muun huminan ja korvien soimisen lisäksi, joka on vaivannut molemmissa korvissa jo homeasunnosta 2008 lähtien, lähemmäs kymmenen vuotta tässä vaiheessa siis. Vasemman korvan monotoninen piip-ääni on jatkunut parisen viikkoa ilahduttaen minua parhaillaankin. Siihen on ollut vaikea tottua häiriten ajattelua ja nukahtamistakin jonkin verran, vaan minkäs teet. Isossa sisaruslaumassa kasvaminen on opettanut kuitenkin sietämään meluisuutta ja tarvittaessa pystyn keskittymään hälinässäkin.

Jos ongelmana olisi ainoastaan korvien soiminen, kestäisin sen hyvin. Mutta oireena jostain muusta se kuormittaa minua yhdessä muiden vaivojen kanssa.

Sain perjantaina kärsiä oikeasta kipeästä korvasta joutuessani potemaan sitä ja otsaani muista poiketen pipo päässä, vaikka päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Kun katsoo kaupassa ympärilleen ja näkee, ettei kenenkään muun tarvitse pukeutua tällä tavalla, se on liian katkeraa. Minkä takia, mitä ideologiaa varten, odottaen vielä kuoliaaksi vaikenemistakin!

Aamuyöllä ottaessani ennen kolmea höyryhengitystä kaikki tuo alkoi siepata niin paljon, että päätinkin kirjoittaa vääryyden viedessä uneni. Kirjauduin uudestaan foorumille kirjoittaakseni kaikesta. Avasin muutamia ketjuja, joihin olin kuvannut samantyyppisiä asioita, kertomatta ainoastaan vasemman korvan kimeästä piip-äänestä, josta voisin kirjoittaa myöhemminkin. - Ja jälleen kerran kirjauduin foorumilta ulos kirjoittamatta mitään.

Ei kun uusi yritys nukkumaan, jota varten käännyin oikealle kyljelleni, kuten yleensä, ja vedin pipon päähän kulmakarvoihin asti lämmön lievittäessä tulehdusta, jota joudun otsaontelossani sietämään. Hetken kuluttua tajuan kuitenkin, että kannattaa kääntyä vasemmalle kyljelle, ettei oikeaan korvaan valuisi enempää limaa, että sen on parasta olla nyt ylempänä. Ja niin käännyn ja asettelen kaiken vaivalloisesti paikoilleen uudestaan. Oikea puoli otsastani tuntuu kipeältä ja alan hieroa sitä sormillani. Kipu tuntuu syvällä kudoksissa asti ja alan ihmetellä pyöreää aristavaa pattia sormieni alla.

Nousen ylös sängystä ja sanon pojalleni, ettei nukkumisesta tule mitään, ja pyydän häntäkin kokeilemaan pattia, joka on oikealla puolella otsassani.

Kello on 5.56 nyt ja päälakikin kirvelee.


Lisäyksenä edelliseen, johon pitäisi lisätä linkkejä oikoluvun oltua aamulla tärkeämpää kulutettuani siihen unettoman yön jälkeen aikaa puolisen tuntia niin kuin kellon ajoistakin näkee, olen herännyt tähän päivään huonosti nukkuneena liman tukittua hengitysteitäni niin, että oli puhallettava taas pulloonkin niin kuin eilen. Otsani on edelleen kipeä ja kirvelee, korvat soivat ja vasen poski on paskana.

Mutta ennen kuin olin ottanut edes aamusivuja esiin, mieleeni paukahti uusi otsikko ja kirjoitusaihe, josta on omakohtaista kokemusta:

"Tasa-arvolain vastaista naisen nujertamista yhteiskunnassa ja parisuhteessa."

Kirjasin edellisen ruutulehtiöön ilmaistuna vähän toisinkin:

"Naisen nujertaminen parisuhteessa ja yhteiskunnassa vastoin tasa-arvolakia."

Kyse on primitiivisten miesten halusta alistaa ja nujertaa nainen niin parisuhteessa kuin yhteiskunnassa, josta minulla on vuosikausien omakohtainenkin kokemus jouduttuani miesten kanssa tekemisiin niin koulumaailmassa kuin lääkärien vastaanotolla törmättyäni samaan sovinismiin kaikkialla puhumattakaan siitä, mitä avioliitossani jouduin kokemaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12753  La 06 Tou 2017, 16:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kun elämä on täynnä vaaroja ja sairautta, mistä löytyy apu, kenen puoleen kääntyy?

Tosi paikan tullen se kaikki on niin selvää. Kun olin ensin silmät kirvelevinä itkenyt aamuun ja minulla oli niin hirveä hätä ja huoli äidistä, taakka tippui harteiltani vasta voituani vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja sanottuani: "Herran haltuun." Kun kaikki on kumminkin Jumalan kädessä, ei voi muuta kuin rukoilla. Aloin kirjoittaa puhtaaksi Jumalan puhetta vihoista, jotka olin hajottanut irtolehdiksi. Se lohdutti minua, mutta palautti mieleeni myös monia asioita, jotka olin unohtanut, kuten Iktys.netin kohtalon, josta tunsin huonoa omaatuntoa kaikkien vaikeuksien jälkeenkin. Mutta jatkoin rukoilemista ja kirjoittamista. Vuorossa oli pikkulappuset, joihin olin viime vuosien aikana taltioinut erilaisia kirjoitusaiheita raamatunkohtineen. Homman ollessa viime yönä edelleen kesken aloin puhtaaksikirjoittaessani ihmetellä, mihin ihmeeseen ne kirjoitusaiheeni oikein änkeän, kunnes mieleeni tuli, että Iktys.nettiin tietenkin! Mutta poikani oli arkistoinut jo koko sivuston ja sain pyytää häntä ottamaan sen esiin uudestaan. Koska vaara ei ole vieläkään ohi ja rukous edelleen jatkuu enkä jaksa enempää, tällä linjalla jatkan.

Oikeastaan tulin vaan kirjoittamaan siitä, mitä viime yönä tapahtui ja kaikesta ihmeellisestä johdatuksesta, johon poikanikin viittasi allergioidensa pahennuttua ja yritettyään etsiä apua siihen. Ihmeellistä kyllä, paras luontainen apu siihen ja moneen muuhun vaivaan on nokkonen, Urtica dioica, josta on monia tieteellisiä tutkimuksia. Tilattuamme puoli kiloa nokkosenlehtiä kotiin ja valmistettuamme illalla siitä kannullisen vahvaa teetä, join sitä kolme isoa kupillista. Mennessäni nukkumaan otsassani tuntui kuin painava laatta, jonka peitin pipolla. Yöllä heräsin terävään neulamaiseen kipuun keskellä päälakeani kohdassa, jossa on kertomani kuumottava patti. Pistävää kipua jatkui pitkään, mutta pystyin jatkamaan nukkumista. Tänään luin tutkimuksesta, jossa nokkosella on todettu merkittävää antifungaalista tehoa muun muassa Trichophyton rubrumia ja Aspergillusta vastaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12754  Su 07 Tou 2017, 12:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.5.2017 klo 16.23 kirjoitti:
Kun elämä on täynnä vaaroja ja sairautta, mistä löytyy apu, kenen puoleen kääntyy?

Tosi paikan tullen se kaikki on niin selvää. Kun olin ensin silmät kirvelevinä itkenyt aamuun ja minulla oli niin hirveä hätä ja huoli äidistä, taakka tippui harteiltani vasta voituani vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja sanottuani: "Herran haltuun." Kun kaikki on kumminkin Jumalan kädessä, ei voi muuta kuin rukoilla. Aloin kirjoittaa puhtaaksi Jumalan puhetta vihoista, jotka olin hajottanut irtolehdiksi. Se lohdutti minua, mutta palautti mieleeni myös monia asioita, jotka olin unohtanut, kuten Iktys.netin kohtalon, josta tunsin huonoa omaatuntoa kaikkien vaikeuksien jälkeenkin. Mutta jatkoin rukoilemista ja kirjoittamista. Vuorossa oli pikkulappuset, joihin olin viime vuosien aikana taltioinut erilaisia kirjoitusaiheita raamatunkohtineen. Homman ollessa viime yönä edelleen kesken aloin puhtaaksikirjoittaessani ihmetellä, mihin ihmeeseen ne kirjoitusaiheeni oikein änkeän, kunnes mieleeni tuli, että Iktys.nettiin tietenkin! Mutta poikani oli arkistoinut jo koko sivuston ja sain pyytää häntä ottamaan sen esiin uudestaan. Koska vaara ei ole vieläkään ohi ja rukous edelleen jatkuu enkä jaksa enempää, tällä linjalla jatkan.

Oikeastaan tulin vaan kirjoittamaan siitä, mitä viime yönä tapahtui ja kaikesta ihmeellisestä johdatuksesta, johon poikanikin viittasi allergioidensa pahennuttua ja yritettyään etsiä apua siihen. Ihmeellistä kyllä, paras luontainen apu siihen ja moneen muuhun vaivaan on nokkonen, Urtica dioica, josta on monia tieteellisiä tutkimuksia. Tilattuamme puoli kiloa nokkosenlehtiä kotiin ja valmistettuamme illalla siitä kannullisen vahvaa teetä, join sitä kolme isoa kupillista. Mennessäni nukkumaan otsassani tuntui kuin painava laatta, jonka peitin pipolla. Yöllä heräsin terävään neulamaiseen kipuun keskellä päälakeani kohdassa, jossa on kertomani kuumottava patti. Pistävää kipua jatkui pitkään, mutta pystyin jatkamaan nukkumista. Tänään luin tutkimuksesta, jossa nokkosella on todettu merkittävää antifungaalista tehoa muun muassa Trichophyton rubrumia ja Aspergillusta vastaan.


Kello 11.50.

Tänään herätessäni takaraivossani pisti pitkään ja kärsin edelleen hengenahdistuksesta saatuani taas yön aikana keuhkoihini limaa, jota en ole jaksanut hoitaa vielä pois. Nielemis- ja hengitystauot unen aikana tuntuvat kyllä voinnissa, joka on heti herättyään nuukahtanut ja alavireinen. Vasemman korvan lisääntynyt piipitys ja vinkuminen häiritsee ja koettelee myös, ja voi vaan ymmärtää jotain ressukkaa, joka ei sellaista enää kestä. Säälin myös kaikkia sairaita, joita lääkärit panettelevat ja mitätöivät selän takana kuin jotkut psykopaatit konsanaan, joita osa heistä onkin päästyään opiskelemaan ilman psykologisia testejä. Psykopatia näkyy tarpeena vähätellä ja mitätöidä sairaiden kärsimystä ja harjoittaa nimetöntä vihapuhetta eri keskustelufoorumeilla, johon olen joutunut itsekin vastaamaan sietämättä ala-arvoista rökitystä. Voihan takana olla vaikkapa joku psykiatri, joka mielellään psykialisoi ihmisten somaattisia oireita ja lähettelee ambulansseja milloin mistäkin kuvittelemastaan ja sepittämästään syystä pysymättä totuudessa.

Viime yönä jatkaessani Hansie Steynin kirjaa "Have you put on your armor today", "Oletko pukenut yllesi sota-asusi tänään", olin jäänyt juuri tuohon, kuinka tärkeää on pysyä rehellisyydessä. Ei ole olemassa mitään valkoisia tai mustia valheita, kaikki on samaa paskamaista valehtelua, jolla johdetaan ihmisiä harhaan.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 07 Tou 2017, 22:12, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12755  Su 07 Tou 2017, 22:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.5.2017 klo 12.57 kirjoitti:
Admin 6.5.2017 klo 16.23 kirjoitti:
Kun elämä on täynnä vaaroja ja sairautta, mistä löytyy apu, kenen puoleen kääntyy?

Tosi paikan tullen se kaikki on niin selvää. Kun olin ensin silmät kirvelevinä itkenyt aamuun ja minulla oli niin hirveä hätä ja huoli äidistä, taakka tippui harteiltani vasta voituani vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja sanottuani: "Herran haltuun." Kun kaikki on kumminkin Jumalan kädessä, ei voi muuta kuin rukoilla. Aloin kirjoittaa puhtaaksi Jumalan puhetta vihoista, jotka olin hajottanut irtolehdiksi. Se lohdutti minua, mutta palautti mieleeni myös monia asioita, jotka olin unohtanut, kuten Iktys.netin kohtalon, josta tunsin huonoa omaatuntoa kaikkien vaikeuksien jälkeenkin. Mutta jatkoin rukoilemista ja kirjoittamista. Vuorossa oli pikkulappuset, joihin olin viime vuosien aikana taltioinut erilaisia kirjoitusaiheita raamatunkohtineen. Homman ollessa viime yönä edelleen kesken aloin puhtaaksikirjoittaessani ihmetellä, mihin ihmeeseen ne kirjoitusaiheeni oikein änkeän, kunnes mieleeni tuli, että Iktys.nettiin tietenkin! Mutta poikani oli arkistoinut jo koko sivuston ja sain pyytää häntä ottamaan sen esiin uudestaan. Koska vaara ei ole vieläkään ohi ja rukous edelleen jatkuu enkä jaksa enempää, tällä linjalla jatkan.

Oikeastaan tulin vaan kirjoittamaan siitä, mitä viime yönä tapahtui ja kaikesta ihmeellisestä johdatuksesta, johon poikanikin viittasi allergioidensa pahennuttua ja yritettyään etsiä apua siihen. Ihmeellistä kyllä, paras luontainen apu siihen ja moneen muuhun vaivaan on nokkonen, Urtica dioica, josta on monia tieteellisiä tutkimuksia. Tilattuamme puoli kiloa nokkosenlehtiä kotiin ja valmistettuamme illalla siitä kannullisen vahvaa teetä, join sitä kolme isoa kupillista. Mennessäni nukkumaan otsassani tuntui kuin painava laatta, jonka peitin pipolla. Yöllä heräsin terävään neulamaiseen kipuun keskellä päälakeani kohdassa, jossa on kertomani kuumottava patti. Pistävää kipua jatkui pitkään, mutta pystyin jatkamaan nukkumista. Tänään luin tutkimuksesta, jossa nokkosella on todettu merkittävää antifungaalista tehoa muun muassa Trichophyton rubrumia ja Aspergillusta vastaan.


Kello 11.50.

Tänään herätessäni takaraivossani pisti pitkään ja kärsin edelleen hengenahdistuksesta saatuani taas yön aikana keuhkoihini limaa, jota en ole jaksanut hoitaa vielä pois. Nielemis- ja hengitystauot unen aikana tuntuvat kyllä voinnissa, joka on heti herättyään nuukahtanut ja alavireinen. Vasemman korvan lisääntynyt piipitys ja vinkuminen häiritsee ja koettelee myös, ja voi vaan ymmärtää jotain ressukkaa, joka ei sellaista enää kestä. Säälin myös kaikkia sairaita, joita lääkärit panettelevat ja mitätöivät selän takana kuin jotkut psykopaatit konsanaan, joita osa heistä onkin päästyään opiskelemaan ilman psykologisia testejä. Psykopatia näkyy tarpeena vähätellä ja mitätöidä sairaiden kärsimystä ja harjoittaa nimetöntä vihapuhetta eri keskustelufoorumeilla, johon olen joutunut itsekin vastaamaan sietämättä ala-arvoista rökitystä. Voihan takana olla vaikkapa joku psykiatri, joka mielellään psykialisoi ihmisten somaattisia oireita ja lähettelee ambulansseja milloin mistäkin kuvittelemastaan ja sepittämästään syystä pysymättä totuudessa.

Viime yönä jatkaessani Hansie Steynin kirjaa "Have you put on your armor today", "Oletko pukenut yllesi sota-asusi tänään", olin jäänyt juuri tuohon, kuinka tärkeää on pysyä rehellisyydessä. Ei ole olemassa mitään valkoisia tai mustia valheita, kaikki on samaa paskamaista valehtelua, jolla johdetaan ihmisiä harhaan.


Kello 21.23.

Edellistä lyhyttä viestiä kirjoitin tunnin - ja kuinka loputtomasti tunteja olen aikasyöppöön kirjoittamiseen upottanutkaan! Ajan huvetessa tekemisiään on pakko rajoittaa, varsinkin kun joutuu täysin epäinhimillisesti taistelemaan sairaana kaikesta ylivoimaista vastustajaa vastaan. Mutta taistelen sen mitä pystyn ja kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee. Luettuani viime yönä englanninkielistä kirjaa ja tutkittuani uuden foorumin asetuksia huomasin kauhuissani vähän ennen kuutta, että aamusivuni olivat kirjoittamatta loppuun. Se on kauhea yhtälö, että mitä raskaampaa on, sitä enemmän aamusivuja syntyy. Mutta jos ei pura kärsimystään, jää haavojensa vangiksi eikä pysty mihinkään. Huhtikuussa kun oli niin raskasta kaiken tapahtuneen johdosta, hyvä kun jaksoin kirjoittaa edes aamusivuni, joita syntyi kärsimyksen takia kymmenisen liuskaa enemmän, vaikka määrät ovat muutoin vähentyneet. Jatkosta en tiedä, se riippuu elämästä aamusivujen ylläpitäessä viimeisen päälle kirjoitustaitoani ja ajattelukapasiteettiani, joita tarvitaan taisteluun kaikesta.

Nukuttuani kahtena yönä surkeasti lihaskuntoni oli vielä huonompi kuin viime yönä lyhyellä lenkillä, mutta poikani houkutteli minut alkuillasta mukaansa. Vaikka eletään jo toukokuuta, minun on etsittävä sopivaa pipoa, jonka kehtaisin päähäni laittaa. Mukavaa kesän odotusta juu. Reidet kroonisesta borrelioosista puutuneina kävelen alkumatkan pojan rinnalla hidastaessaan vauhtiaan, mutta lenkin puolen välin jälkeen kävelen hänen perässään kuin vanha väsynyt koira, jonka lihakset eivät tahdo enää kantaa. Päästyäni kotiin on mentävä suoraan sänkyyn lepäämään ja haudottava kipeitä lihaksiaan lämmöllä. Eikä siinä kaikki, lenkin seurauksena otsa särkee, vaikka pipo on ollut päässä, ja särkee edelleenkin kello 21.52 niin, että otsaa on haudottava otsapannalla säryn hellittämättä oikealta puolelta vieläkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12757  Ti 09 Tou 2017, 18:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.5.2017 klo 22.07 kirjoitti:
Admin 7.5.2017 klo 12.57 kirjoitti:
Admin 6.5.2017 klo 16.23 kirjoitti:
Kun elämä on täynnä vaaroja ja sairautta, mistä löytyy apu, kenen puoleen kääntyy?

Tosi paikan tullen se kaikki on niin selvää. Kun olin ensin silmät kirvelevinä itkenyt aamuun ja minulla oli niin hirveä hätä ja huoli äidistä, taakka tippui harteiltani vasta voituani vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja sanottuani: "Herran haltuun." Kun kaikki on kumminkin Jumalan kädessä, ei voi muuta kuin rukoilla. Aloin kirjoittaa puhtaaksi Jumalan puhetta vihoista, jotka olin hajottanut irtolehdiksi. Se lohdutti minua, mutta palautti mieleeni myös monia asioita, jotka olin unohtanut, kuten Iktys.netin kohtalon, josta tunsin huonoa omaatuntoa kaikkien vaikeuksien jälkeenkin. Mutta jatkoin rukoilemista ja kirjoittamista. Vuorossa oli pikkulappuset, joihin olin viime vuosien aikana taltioinut erilaisia kirjoitusaiheita raamatunkohtineen. Homman ollessa viime yönä edelleen kesken aloin puhtaaksikirjoittaessani ihmetellä, mihin ihmeeseen ne kirjoitusaiheeni oikein änkeän, kunnes mieleeni tuli, että Iktys.nettiin tietenkin! Mutta poikani oli arkistoinut jo koko sivuston ja sain pyytää häntä ottamaan sen esiin uudestaan. Koska vaara ei ole vieläkään ohi ja rukous edelleen jatkuu enkä jaksa enempää, tällä linjalla jatkan.

Oikeastaan tulin vaan kirjoittamaan siitä, mitä viime yönä tapahtui ja kaikesta ihmeellisestä johdatuksesta, johon poikanikin viittasi allergioidensa pahennuttua ja yritettyään etsiä apua siihen. Ihmeellistä kyllä, paras luontainen apu siihen ja moneen muuhun vaivaan on nokkonen, Urtica dioica, josta on monia tieteellisiä tutkimuksia. Tilattuamme puoli kiloa nokkosenlehtiä kotiin ja valmistettuamme illalla siitä kannullisen vahvaa teetä, join sitä kolme isoa kupillista. Mennessäni nukkumaan otsassani tuntui kuin painava laatta, jonka peitin pipolla. Yöllä heräsin terävään neulamaiseen kipuun keskellä päälakeani kohdassa, jossa on kertomani kuumottava patti. Pistävää kipua jatkui pitkään, mutta pystyin jatkamaan nukkumista. Tänään luin tutkimuksesta, jossa nokkosella on todettu merkittävää antifungaalista tehoa muun muassa Trichophyton rubrumia ja Aspergillusta vastaan.


Kello 11.50.

Tänään herätessäni takaraivossani pisti pitkään ja kärsin edelleen hengenahdistuksesta saatuani taas yön aikana keuhkoihini limaa, jota en ole jaksanut hoitaa vielä pois. Nielemis- ja hengitystauot unen aikana tuntuvat kyllä voinnissa, joka on heti herättyään nuukahtanut ja alavireinen. Vasemman korvan lisääntynyt piipitys ja vinkuminen häiritsee ja koettelee myös, ja voi vaan ymmärtää jotain ressukkaa, joka ei sellaista enää kestä. Säälin myös kaikkia sairaita, joita lääkärit panettelevat ja mitätöivät selän takana kuin jotkut psykopaatit konsanaan, joita osa heistä onkin päästyään opiskelemaan ilman psykologisia testejä. Psykopatia näkyy tarpeena vähätellä ja mitätöidä sairaiden kärsimystä ja harjoittaa nimetöntä vihapuhetta eri keskustelufoorumeilla, johon olen joutunut itsekin vastaamaan sietämättä ala-arvoista rökitystä. Voihan takana olla vaikkapa joku psykiatri, joka mielellään psykialisoi ihmisten somaattisia oireita ja lähettelee ambulansseja milloin mistäkin kuvittelemastaan ja sepittämästään syystä pysymättä totuudessa.

Viime yönä jatkaessani Hansie Steynin kirjaa "Have you put on your armor today", "Oletko pukenut yllesi sota-asusi tänään", olin jäänyt juuri tuohon, kuinka tärkeää on pysyä rehellisyydessä. Ei ole olemassa mitään valkoisia tai mustia valheita, kaikki on samaa paskamaista valehtelua, jolla johdetaan ihmisiä harhaan.


Kello 21.23.

Edellistä lyhyttä viestiä kirjoitin tunnin - ja kuinka loputtomasti tunteja olen aikasyöppöön kirjoittamiseen upottanutkaan! Ajan huvetessa tekemisiään on pakko rajoittaa, varsinkin kun joutuu täysin epäinhimillisesti taistelemaan sairaana kaikesta ylivoimaista vastustajaa vastaan. Mutta taistelen sen mitä pystyn ja kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee. Luettuani viime yönä englanninkielistä kirjaa ja tutkittuani uuden foorumin asetuksia huomasin kauhuissani vähän ennen kuutta, että aamusivuni olivat kirjoittamatta loppuun. Se on kauhea yhtälö, että mitä raskaampaa on, sitä enemmän aamusivuja syntyy. Mutta jos ei pura kärsimystään, jää haavojensa vangiksi eikä pysty mihinkään. Huhtikuussa kun oli niin raskasta kaiken tapahtuneen johdosta, hyvä kun jaksoin kirjoittaa edes aamusivuni, joita syntyi kärsimyksen takia kymmenisen liuskaa enemmän, vaikka määrät ovat muutoin vähentyneet. Jatkosta en tiedä, se riippuu elämästä aamusivujen ylläpitäessä viimeisen päälle kirjoitustaitoani ja ajattelukapasiteettiani, joita tarvitaan taisteluun kaikesta.

Nukuttuani kahtena yönä surkeasti lihaskuntoni oli vielä huonompi kuin viime yönä lyhyellä lenkillä, mutta poikani houkutteli minut alkuillasta mukaansa. Vaikka eletään jo toukokuuta, minun on etsittävä sopivaa pipoa, jonka kehtaisin päähäni laittaa. Mukavaa kesän odotusta juu. Reidet kroonisesta borrelioosista puutuneina kävelen alkumatkan pojan rinnalla hidastaessaan vauhtiaan, mutta lenkin puolen välin jälkeen kävelen hänen perässään kuin vanha väsynyt koira, jonka lihakset eivät tahdo enää kantaa. Päästyäni kotiin on mentävä suoraan sänkyyn lepäämään ja haudottava kipeitä lihaksiaan lämmöllä. Eikä siinä kaikki, lenkin seurauksena otsa särkee, vaikka pipo on ollut päässä, ja särkee edelleenkin kello 21.52 niin, että otsaa on haudottava otsapannalla säryn hellittämättä oikealta puolelta vieläkään.


Jo kolmen surkeasti nukutun yön jälkeen heräsin aamupäivällä vain muutaman tunnin unien jälkeen hirveään hengenahdistukseen keuhkojen ollessa täynnä limaa, jota yritin yskiä hengitysteistä pois. Olo oli sen mukainen, että tiesin kärsineeni taas nielemis- ja hengitystauoista ja aivojen hapenpuutteesta. Edes yskiminen ja puhaltaminen pulloon, joka on aina sängyn vierellä, ei auttanut saamaan kaikkea limaa pois. Oikealla puolella keuhkoja tuntui sama ikävä paikka, joka oli alkanut vaivata jo homeasunnossa vuonna 2008 sairastuessani astmaan, eikä lima irronnut. Jouduin ottamaan NutriBioticin kurkku- ja nenäsuihketta oikean sieraimenkin ollessa taas tukossa ja kakomaan limaa otsaontelosta alas. Ihme kyllä, sain nukuttua vielä lisää ja heräsin vähän parempaan oloon.

Jatkettava joka päivä nokkosteekuuria kaiken muun ohella, kun ei tässä muutakaan apua ole. Eilen ompelin kolmet merinovillatekokuitutrikoot TecnoWoolista, josta riittää kangasta vielä useampaan vuorilliseen pipoon, joiden käyttämiseen alan olla kyllästynyt. Päivä pari sitten kekkasin, että alan käyttää huivia niin kuin musliminaiset, josta poikani ei oikein innostunut. Voisihan huivin taitella peittämään pelkkää otsaa niin kuin inkkareillakin on.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12763  Pe 12 Tou 2017, 2:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Istun täällä taas otsapanta kalvavan otsan päällä. Erehdyin viemään roskat roskikseen ilman pipoa, josta varsinkin oikea puoli alkoi nakertaa.

Vaikka kirjoittaminen on hyvä juttu ja sillä voi käsitellä monenmoisia ongelmia ja asioita, sillä ei voi taikoa kipuja ja särkyjä pois eikä millään silmänkääntötempuilla tai muullakaan aivopesulla edes lääkäreiden toimesta.

Tulehtunut otsaontelo ja pääni vaatisi oikeaa hoitoa, jota en ole saanut. Kaikkien nenän sivuonteloiden krooninen tulehdus ei ole mitään jännityspäänsärkyä, joka on jo vuosia kestäneen kroonisen poskiontelotulehduksen jälkeen ihan väärä diagnoosi, johon siihenkin pitäisi puuttua.

Ihme puoskarointia.

Koko tämän ajan vuodesta 2010 lähtien olen joutunut käyttämään kesät talvet nenäliinoja, joita ilman en näissä vaivoissa edes pärjäisi!

Reitenikin vihoittelevat ja särkevät vielä, vaikka otin ensiapuna kolme aprikoosinydintä borrelioosisärkyihin ja uutuutena teaniinia, jonka poikani keksi, vähentämään stressiä, joka lisää kipuja.

Korvani soivat vaihtelevasti kuten aina, johon en kiinnitä juuri mitään huomiota, paitsi että vasemman korvan kimeämpi piip-ääni vähän häiritsee.

Luulotautiahan tämä helvetti on lääkäreille vaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12766  La 13 Tou 2017, 16:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.5.2017 klo 12.57 kirjoitti:
Admin 6.5.2017 klo 16.23 kirjoitti:
Kun elämä on täynnä vaaroja ja sairautta, mistä löytyy apu, kenen puoleen kääntyy?

Tosi paikan tullen se kaikki on niin selvää. Kun olin ensin silmät kirvelevinä itkenyt aamuun ja minulla oli niin hirveä hätä ja huoli äidistä, taakka tippui harteiltani vasta voituani vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja sanottuani: "Herran haltuun." Kun kaikki on kumminkin Jumalan kädessä, ei voi muuta kuin rukoilla. Aloin kirjoittaa puhtaaksi Jumalan puhetta vihoista, jotka olin hajottanut irtolehdiksi. Se lohdutti minua, mutta palautti mieleeni myös monia asioita, jotka olin unohtanut, kuten Iktys.netin kohtalon, josta tunsin huonoa omaatuntoa kaikkien vaikeuksien jälkeenkin. Mutta jatkoin rukoilemista ja kirjoittamista. Vuorossa oli pikkulappuset, joihin olin viime vuosien aikana taltioinut erilaisia kirjoitusaiheita raamatunkohtineen. Homman ollessa viime yönä edelleen kesken aloin puhtaaksikirjoittaessani ihmetellä, mihin ihmeeseen ne kirjoitusaiheeni oikein änkeän, kunnes mieleeni tuli, että Iktys.nettiin tietenkin! Mutta poikani oli arkistoinut jo koko sivuston ja sain pyytää häntä ottamaan sen esiin uudestaan. Koska vaara ei ole vieläkään ohi ja rukous edelleen jatkuu enkä jaksa enempää, tällä linjalla jatkan.

Oikeastaan tulin vaan kirjoittamaan siitä, mitä viime yönä tapahtui ja kaikesta ihmeellisestä johdatuksesta, johon poikanikin viittasi allergioidensa pahennuttua ja yritettyään etsiä apua siihen. Ihmeellistä kyllä, paras luontainen apu siihen ja moneen muuhun vaivaan on nokkonen, Urtica dioica, josta on monia tieteellisiä tutkimuksia. Tilattuamme puoli kiloa nokkosenlehtiä kotiin ja valmistettuamme illalla siitä kannullisen vahvaa teetä, join sitä kolme isoa kupillista. Mennessäni nukkumaan otsassani tuntui kuin painava laatta, jonka peitin pipolla. Yöllä heräsin terävään neulamaiseen kipuun keskellä päälakeani kohdassa, jossa on kertomani kuumottava patti. Pistävää kipua jatkui pitkään, mutta pystyin jatkamaan nukkumista. Tänään luin tutkimuksesta, jossa nokkosella on todettu merkittävää antifungaalista tehoa muun muassa Trichophyton rubrumia ja Aspergillusta vastaan.


Kello 11.50.

Tänään herätessäni takaraivossani pisti pitkään ja kärsin edelleen hengenahdistuksesta saatuani taas yön aikana keuhkoihini limaa, jota en ole jaksanut hoitaa vielä pois. Nielemis- ja hengitystauot unen aikana tuntuvat kyllä voinnissa, joka on heti herättyään nuukahtanut ja alavireinen. Vasemman korvan lisääntynyt piipitys ja vinkuminen häiritsee ja koettelee myös, ja voi vaan ymmärtää jotain ressukkaa, joka ei sellaista enää kestä. Säälin myös kaikkia sairaita, joita lääkärit panettelevat ja mitätöivät selän takana kuin jotkut psykopaatit konsanaan, joita osa heistä onkin päästyään opiskelemaan ilman psykologisia testejä. Psykopatia näkyy tarpeena vähätellä ja mitätöidä sairaiden kärsimystä ja harjoittaa nimetöntä vihapuhetta eri keskustelufoorumeilla, johon olen joutunut itsekin vastaamaan sietämättä ala-arvoista rökitystä. Voihan takana olla vaikkapa joku psykiatri, joka mielellään psykialisoi ihmisten somaattisia oireita ja lähettelee ambulansseja milloin mistäkin kuvittelemastaan ja sepittämästään syystä pysymättä totuudessa.

Viime yönä jatkaessani Hansie Steynin kirjaa "Have you put on your armor today", "Oletko pukenut yllesi sota-asusi tänään", olin jäänyt juuri tuohon, kuinka tärkeää on pysyä rehellisyydessä. Ei ole olemassa mitään valkoisia tai mustia valheita, kaikki on samaa paskamaista valehtelua, jolla johdetaan ihmisiä harhaan.


Sattumaa vai johdatusta? Coincidence or guidance?

En välittäisi kirjoittaa niin paljoa tänne enää, mutta heräsin tänään siihen, että vasemman pikkuvarpaanväli särki julmetusti. Se oli särkenyt vähän jo eilen ja yöllä, mutten ollut jaksanut tutkia sitä päästyäni vihdoin viimein puolen vuoden terbinafiinikuurin aikana eroon 13 vuoden varvastuppohelvetistäni hoitaessani ensin vain oikeaa pikkuvarpaanväliäni. Olisi karseaa saada sama helvetti takaisin terbinafiinin riittäessä lastenannoksella enää vain hetkeksi auttamatta minua tarpeeksi. Mutta mitä jos säryn takana onkin rohto, nokkonen, jota olen nauttinut joka päivä teenä ja vaikuttaa muun muassa Trichophyton rubrumiin? Tutkin varpaanväliä kännykän taskulampulla ja ihossa näkyi vain punertava juova, josta oli lähtenyt sinkkipuuteri pois, jota laitoin lisää. Kipu on hermokivun tyyppistä ja kohta särkee edelleen. Annan särkeä, ja keitän taas tänään lisää nokkosteetä, jota juon kylmänäkin.

Oikeaa puolta otsaa kolottaa, siellä on pahempi juttu, ja korvat vinkuvat takapuolen puuduttua jo tästä kirjoittamisesta. Vasemman pikkuvarpaanvälin särky on kovaa.

Luin alkuviikolla sähköpostista, että yksi Lyme-lääkäri on kuollut. Luulin hänen kuolleen borrelioosiin sairastaessaan sitä itsekin, mutta tänään selvisi, että hän oli kuollut auto-onnettomuudessa samana päivänä 7.5.2017, jolloin olin kirjoittanut tätä viestiäni.


Rest in peace, Dr John Hoffmann.

Onnettomuudessa menetti henkensä lääkäri, joka rakasti ruokkia lintuja ja jota vainottiin Amerikassa, jossa holistiset lääkärit ovat alkaneet päästä kuin kärpäset hengestään eikä koko se valtava määrä voi olla vain sattumaa.

Peli on mennyt siihen pisteeseen, ettei lääkärienkään henki merkkaa enää mitään. Big Pharman voittoja hinnalla millä hyvänsä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12767  Su 14 Tou 2017, 3:53 (GMT+3)  Aihe: The frontal sinus inflammation & beanie treatment in Finnish style. Vastaa lainaamalla viestiä

Eilen lauantaina poika houkutteli minua taas mukaansa, etten kävisi aina niin myöhään lenkillä. Omasta mielestäni illemmalla on kivempi kävellä pipo päässä kuin päivällä ainakin näin kesän lähestyessä. Ulos lähteminen on yhtä tuskaa ja pipot vaihtuvat käsissä. Paras on vanhin, johon olen ommellut vuorin, mutta pojan mielestä karseimman näköinen. Se on otsan kohdalla nelin kerroin ja vedettävä ihan kulmakarvoihin asti suojaamaan. Poika ihmettelee, onko pääni niin kipeä. Kyllä se on ja kaikki inhottavaa kärsimystä, josta en ole jaksanut valittaa. Mitäs kaikkea ongelmaa ja vastoinkäymisiä sairauden päälle oli oikein heitettykään? Revittely MOT:n ohjelmassa, pojalle aiheutettu vahinko, 11 kuukautta jatkunut kotirauhan törkeä häirintä, josta uhria kuskattiin ambulanssilla sairaalaan laittoman rikosilmoitusvuodon jälkeen, pilattu terveystiedot, joita kieltäydytty korjaamasta, jne. jne. Millä voimilla ja resursseilla jaksaisikaan taistella, kun jo itse sairaus vie voimat? Hyvin osaa kiusaaja laskea, että mitä heikompi uhri on, sitä helpompaa kiusaaminen on. Eihän se ressukka jaksa sairauksiltaan edes puolustautua, aikaa kuluu ja asiat vanhenee, joten voi oikein joukolla kiusata niin paljon kuin sielu sietää.

Kuinka paljon Suomenkin vankiloissa viruu ihmisiä väärin tuomittuna rikoksiin, johon he ovat syyttömiä? Kuinka paljon heidän päänmenokseen on sepitetty ja mikä kaikki on totta? Voisin mainita joitain nimiä, mutta heitä lienee enemmänkin. Entä kuinka moni on saanut valheiden perusteella kuljetuksen mielisairaalaan, jossa ei ole pystynyt puolustautumaan? Ikävä kyllä Suomi on täynnä likaista historiaa, tämä lintukotomme.

Kuinka helposti ihmisen oikeudet voidaankaan riisua! Tarvitaan vain pari valhetta, joita aletaan paisutella ja pitää totuutena.

Kävelytie kääntyy rannalle, jonka tienviittaan joku on nostanut myssyn roikkumaan. Vitsailen pojalleni, että siinähän minulle on uusi pipo, jossa on oikein rusettikin! Poika nyrpistää nenäänsä ja pelkää kai, että olen tosissani.

Rannalla aurinko pilkistää pilven takaa, ja istun hetken kivellä ja nautin lämmöstä. Mutta jotain on pielessä. Pipo, jonka vanki olen ja josta kärsin.

Rannalle tulee mies ja nainen, joka riisuu kylpytakkinsa ja astelee veteen. Hänellä on vararavintoa kehossaan ja tarkenee, mutta vesi on kylmää. Mies kuvaa, kuinka nainen pulikoi.

Ei auta kuin kävellä pipo päässä pariskunnan ohi takaisin tielle.

Vain harvalla on enää pipoa tähän aikaan vuodesta.

Omassani pitäisi lukea:

OTSAONTELON TULEHDUS.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12774  To 18 Tou 2017, 20:36 (GMT+3)  Aihe: Re: The frontal sinus inflammation & beanie treatment in Finnish style. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.5.2017 klo 3.53 kirjoitti:
Eilen lauantaina poika houkutteli minua taas mukaansa, etten kävisi aina niin myöhään lenkillä. Omasta mielestäni illemmalla on kivempi kävellä pipo päässä kuin päivällä ainakin näin kesän lähestyessä. Ulos lähteminen on yhtä tuskaa ja pipot vaihtuvat käsissä. Paras on vanhin, johon olen ommellut vuorin, mutta pojan mielestä karseimman näköinen. Se on otsan kohdalla nelin kerroin ja vedettävä ihan kulmakarvoihin asti suojaamaan. Poika ihmettelee, onko pääni niin kipeä. Kyllä se on ja kaikki inhottavaa kärsimystä, josta en ole jaksanut valittaa. Mitäs kaikkea ongelmaa ja vastoinkäymisiä sairauden päälle oli oikein heitettykään? Revittely MOT:n ohjelmassa, pojalle aiheutettu vahinko, 11 kuukautta jatkunut kotirauhan törkeä häirintä, josta uhria kuskattiin ambulanssilla sairaalaan laittoman rikosilmoitusvuodon jälkeen, pilattu terveystiedot, joita kieltäydytty korjaamasta, jne. jne. Millä voimilla ja resursseilla jaksaisikaan taistella, kun jo itse sairaus vie voimat? Hyvin osaa kiusaaja laskea, että mitä heikompi uhri on, sitä helpompaa kiusaaminen on. Eihän se ressukka jaksa sairauksiltaan edes puolustautua, aikaa kuluu ja asiat vanhenee, joten voi oikein joukolla kiusata niin paljon kuin sielu sietää.

Kuinka paljon Suomenkin vankiloissa viruu ihmisiä väärin tuomittuna rikoksiin, johon he ovat syyttömiä? Kuinka paljon heidän päänmenokseen on sepitetty ja mikä kaikki on totta? Voisin mainita joitain nimiä, mutta heitä lienee enemmänkin. Entä kuinka moni on saanut valheiden perusteella kuljetuksen mielisairaalaan, jossa ei ole pystynyt puolustautumaan? Ikävä kyllä Suomi on täynnä likaista historiaa, tämä lintukotomme.

Kuinka helposti ihmisen oikeudet voidaankaan riisua! Tarvitaan vain pari valhetta, joita aletaan paisutella ja pitää totuutena.

Kävelytie kääntyy rannalle, jonka tienviittaan joku on nostanut myssyn roikkumaan. Vitsailen pojalleni, että siinähän minulle on uusi pipo, jossa on oikein rusettikin! Poika nyrpistää nenäänsä ja pelkää kai, että olen tosissani.

Rannalla aurinko pilkistää pilven takaa, ja istun hetken kivellä ja nautin lämmöstä. Mutta jotain on pielessä. Pipo, jonka vanki olen ja josta kärsin.

Rannalle tulee mies ja nainen, joka riisuu kylpytakkinsa ja astelee veteen. Hänellä on vararavintoa kehossaan ja tarkenee, mutta vesi on kylmää. Mies kuvaa, kuinka nainen pulikoi.

Ei auta kuin kävellä pipo päässä pariskunnan ohi takaisin tielle.

Vain harvalla on enää pipoa tähän aikaan vuodesta.

Omassani pitäisi lukea:

OTSAONTELON TULEHDUS.


Tässä ns. luulotaudissani otsa on ihan käsinkosketeltavan kipeä ja arka jo ihon päältä sekä vasemmalta että oikealta.

Tänään oikea korvakin on taas kipeä ja olen yrittänyt kakoa limaa alas, varsinkin oikean puolen ollessa tukkoinen, joka ei ihmekään, kun se leikattiin eri tekniikalla kuin vasen puoli, josta otsaonteloon avattiin väylä Agger nasi -lokeron kautta. Olisin halunnut, että oikea puoli olisi leikattu samalla tavalla kuin vasen puoli pelätessäni sen ahtautuvan taas uudestaan, niin kuin on käynyt. Toisaalta vasemmalla maksillaariontelossa vaivaa samaa turvottelu kuin keväällä 2010 tuntuen enemmän silmän alla nykyään. Kaiken huipuksi minulle on leikattu aivan liian laajat megaostiumit, jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Tarkoitus oli jo viime keväänä valittaa hoidostani, mutten ole jaksanut kirjoittaa kuin pari riviä kerrallaan, joka on jäänyt aina kesken. Hyvä on naisia sortaa ja kävellä heidän päältään myös terveydenhuollossa; siihen ei tarvita kuin pari turhaan lähetettyä ambulanssia kiusaamaan, niin tajuaa, mikä paikka se on, josta on yrittänyt saada apua. Nopeasti ne käynnit semmoisessa paikassa harvenevat enkä ole viitsinyt käydä Kantassakaan tutkimassa minua koskevia sepustuksia, joita liuta lääkäreitä lienee jo sosiaalipornon nälkäänsä kurkkinut. Paremminhan he tietävät asiani kuin minä itse nukkuessani täällä yöt pipo päässäni ja kärsiessäni kaikesta muustakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12777  Su 21 Tou 2017, 3:06 (GMT+3)  Aihe: Re: The frontal sinus inflammation & beanie treatment in Finnish style. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.5.2017 klo 20.36 kirjoitti:
Admin 14.5.2017 klo 3.53 kirjoitti:
Eilen lauantaina poika houkutteli minua taas mukaansa, etten kävisi aina niin myöhään lenkillä. Omasta mielestäni illemmalla on kivempi kävellä pipo päässä kuin päivällä ainakin näin kesän lähestyessä. Ulos lähteminen on yhtä tuskaa ja pipot vaihtuvat käsissä. Paras on vanhin, johon olen ommellut vuorin, mutta pojan mielestä karseimman näköinen. Se on otsan kohdalla nelin kerroin ja vedettävä ihan kulmakarvoihin asti suojaamaan. Poika ihmettelee, onko pääni niin kipeä. Kyllä se on ja kaikki inhottavaa kärsimystä, josta en ole jaksanut valittaa. Mitäs kaikkea ongelmaa ja vastoinkäymisiä sairauden päälle oli oikein heitettykään? Revittely MOT:n ohjelmassa, pojalle aiheutettu vahinko, 11 kuukautta jatkunut kotirauhan törkeä häirintä, josta uhria kuskattiin ambulanssilla sairaalaan laittoman rikosilmoitusvuodon jälkeen, pilattu terveystiedot, joita kieltäydytty korjaamasta, jne. jne. Millä voimilla ja resursseilla jaksaisikaan taistella, kun jo itse sairaus vie voimat? Hyvin osaa kiusaaja laskea, että mitä heikompi uhri on, sitä helpompaa kiusaaminen on. Eihän se ressukka jaksa sairauksiltaan edes puolustautua, aikaa kuluu ja asiat vanhenee, joten voi oikein joukolla kiusata niin paljon kuin sielu sietää.

Kuinka paljon Suomenkin vankiloissa viruu ihmisiä väärin tuomittuna rikoksiin, johon he ovat syyttömiä? Kuinka paljon heidän päänmenokseen on sepitetty ja mikä kaikki on totta? Voisin mainita joitain nimiä, mutta heitä lienee enemmänkin. Entä kuinka moni on saanut valheiden perusteella kuljetuksen mielisairaalaan, jossa ei ole pystynyt puolustautumaan? Ikävä kyllä Suomi on täynnä likaista historiaa, tämä lintukotomme.

Kuinka helposti ihmisen oikeudet voidaankaan riisua! Tarvitaan vain pari valhetta, joita aletaan paisutella ja pitää totuutena.

Kävelytie kääntyy rannalle, jonka tienviittaan joku on nostanut myssyn roikkumaan. Vitsailen pojalleni, että siinähän minulle on uusi pipo, jossa on oikein rusettikin! Poika nyrpistää nenäänsä ja pelkää kai, että olen tosissani.

Rannalla aurinko pilkistää pilven takaa, ja istun hetken kivellä ja nautin lämmöstä. Mutta jotain on pielessä. Pipo, jonka vanki olen ja josta kärsin.

Rannalle tulee mies ja nainen, joka riisuu kylpytakkinsa ja astelee veteen. Hänellä on vararavintoa kehossaan ja tarkenee, mutta vesi on kylmää. Mies kuvaa, kuinka nainen pulikoi.

Ei auta kuin kävellä pipo päässä pariskunnan ohi takaisin tielle.

Vain harvalla on enää pipoa tähän aikaan vuodesta.

Omassani pitäisi lukea:

OTSAONTELON TULEHDUS.


Tässä ns. luulotaudissani otsa on ihan käsinkosketeltavan kipeä ja arka jo ihon päältä sekä vasemmalta että oikealta.

Tänään oikea korvakin on taas kipeä ja olen yrittänyt kakoa limaa alas, varsinkin oikean puolen ollessa tukkoinen, joka ei ihmekään, kun se leikattiin eri tekniikalla kuin vasen puoli, josta otsaonteloon avattiin väylä Agger nasi -lokeron kautta. Olisin halunnut, että oikea puoli olisi leikattu samalla tavalla kuin vasen puoli pelätessäni sen ahtautuvan taas uudestaan, niin kuin on käynyt. Toisaalta vasemmalla maksillaariontelossa vaivaa samaa turvottelu kuin keväällä 2010 tuntuen enemmän silmän alla nykyään. Kaiken huipuksi minulle on leikattu aivan liian laajat megaostiumit, jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Tarkoitus oli jo viime keväänä valittaa hoidostani, mutten ole jaksanut kirjoittaa kuin pari riviä kerrallaan, joka on jäänyt aina kesken. Hyvä on naisia sortaa ja kävellä heidän päältään myös terveydenhuollossa; siihen ei tarvita kuin pari turhaan lähetettyä ambulanssia kiusaamaan, niin tajuaa, mikä paikka se on, josta on yrittänyt saada apua. Nopeasti ne käynnit semmoisessa paikassa harvenevat enkä ole viitsinyt käydä Kantassakaan tutkimassa minua koskevia sepustuksia, joita liuta lääkäreitä lienee jo sosiaalipornon nälkäänsä kurkkinut. Paremminhan he tietävät asiani kuin minä itse nukkuessani täällä yöt pipo päässäni ja kärsiessäni kaikesta muustakin.


Mitäs, mitäs muuta nyt kuin uupumusta vaan, jota jatkunut jo pitkään eikä ihmekään. Gif-kuvassakin, joka linkitetty tuolta, näkyy paljon käsin kirjoittavan uupumus, ettei jaksa vetää joka koukeroa loppuun. Grafologit voisivat väittää avoimen a-kirjaimen kertovan avoimuudesta, jota arvostan, mutta kertoo kirjaimen loppurepsahdus jostain muustakin: väsymyksestä tuhansien ja tuhansien aamusivujen jälkeen, kirjoittamisen yhä edelleen jatkuessa. Jatkettuani lauantain 20.5.2017 aamusivuja ennen puolta yötä a-kirjain repsotti aivan levällään taas puhumattakaan muista harakanvarpaistani jaksaessani hädin tuskin pitää kynää kädessäni uuvuttuani niin. Oikoluvun jätin myöhempään ja pari riviä mahtuu vielä liuskan loppuun.

Levätessäni sängyllä jossain pään seutuvilla oli vähän kutiseva olo, joka jäi häiritsemään. Olin ollut ulkona ja kerännyt muun muassa pensaiden ääreltä roskia, joita olin koukkinut pitkällä koukulla. Ilta oli jo kylmä ja päässäni oli ollut pipo, mutta siitä huolimatta harjasin tukkani läpi ja tarkistin kaikki paikat, etten ollut saanut vaan mistään punkkia, joita täällä Tampereellakin on. En ole selvinnyt vielä aiemmistakaan puremista ja tässä on ihan tarpeeksi muutakin riesaa ja ongelmaa.

Oli vähän epämukava olo kutinan jatkuessa, ettei pehkossa olisi mitään ylimääräistä. Mutta olinhan tarkistanut, joten se siitä muistaessani kuitenkin, miten punkin purressa toisen kerran heinäkuussa 2014 olin tuntenut jossain kohtaa vaatteitteni alla vain pienenpientä kutinaa. Muisto häiritsi minua niin, että aloin tunnustella kutiavia kohtia päässäni, ja lopulta sormeni olivat oikealla puolella otsaa tukan alla, jota jäin tunnustelemaan. Miten siellä aivan hiusrajan tuntumassa on niin arka paikka, jota en ole loukannut minnekään, jäin ihmettelemään. En ole jaksanut kirjoittaa valituksiani enkä taistella tuulimyllyjä vastaan, jotka ovat rikkoneet siipeni ja saaneet minut ontumaan. En jaksa kuljettaa sormiani keskelle päälakea tai tunnustella enää muualtakaan kerätessäni vain voimia, mutta otsa saa minut pomppaamaan sängystä ylös ja menemään peilin eteen katsomaan ja tutkimaan arkaa paikkaa, joka aristaa ihan hipaistenkin ja äityy lopulta niin, että koko oikea puoli hiusrajan alapuolelta aristaa.

Tapahtui lauantaina muutakin, jota en olisi pelkästään tullut kertomaan - että sain viimeisteltyä aiemmin ompelemani viisi pipoa. Koska sekin piti tehdä käsin, aloin hyytyä jo kahden jälkeen, mutta kekkasin laittaa Pispalan Radion soimaan kännykästäni jaksamatta laittaa oikeaa radiota päälle.

Kello 2.32.

Parhaillaan elohiiri nykii oikeata jalkaterää nyittyään sitä ennen pitkään oikeassa kädessä ja saaden etusormen heilumaan. Kutsuin pojankin katsomaan, kun näkyi niin hyvin. Muttei viitsinyt tulla heti ja nykinä lakkasi, kunnes alkoi uudestaan ja poikakin ehti näkemään. Oikea käsi on edelleen vähän puutunut, ja vasemman käden osuttua vasempaan ohimoon tunsin senkin aristavan.

Kello 2.38. Oikean jalan puutumus jatkuu ja sattuu ajoittain, tuntuen oikeassakin kädessä elohiirien nykiessä. Keskellä päälakea ja vasemmassa ohimossa pistänyt.

Vaihdoin asentoa, mikä tässä auttaisi. Siemailen nokkosteetä.

Otsassa vähän kirvelee ja hermosärky jatkuu asennon vaihtamisen jälkeenkin, jonka lisäksi tärisen taas.

Lähetys Tampereelta päättyy tähän - hirveään hermosärkyyn.

Jk. kello 5.21.

Edellisen jälkeen itsensä hoitamista yöpuulle menoa varten ja lopuksi vielä aamusivujen oikolukua, josta ei tahtonut tulla mitään nukahdeltuani koko ajan. Lisäksi elohiiren viipyileminen kirjoituskädessä häiritsi.

Kaiken päälle heräsin aamusivumappini ääressä ennen viittä siihen, etten ollut hengittänyt ollenkaan. Heräsin ensin ja huomasin vasta sitten, etten hengitä ja ilman vetäminen keuhkoihin sattui.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12805  To 08 Kes 2017, 12:01 (GMT+3)  Aihe: Pain and heat in abscess of the head. Kipua ja lämpöä päänajoksessa. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.5.2017 klo 3.06 kirjoitti:
Admin 18.5.2017 klo 20.36 kirjoitti:
Admin 14.5.2017 klo 3.53 kirjoitti:
Eilen lauantaina poika houkutteli minua taas mukaansa, etten kävisi aina niin myöhään lenkillä. Omasta mielestäni illemmalla on kivempi kävellä pipo päässä kuin päivällä ainakin näin kesän lähestyessä. Ulos lähteminen on yhtä tuskaa ja pipot vaihtuvat käsissä. Paras on vanhin, johon olen ommellut vuorin, mutta pojan mielestä karseimman näköinen. Se on otsan kohdalla nelin kerroin ja vedettävä ihan kulmakarvoihin asti suojaamaan. Poika ihmettelee, onko pääni niin kipeä. Kyllä se on ja kaikki inhottavaa kärsimystä, josta en ole jaksanut valittaa. Mitäs kaikkea ongelmaa ja vastoinkäymisiä sairauden päälle oli oikein heitettykään? Revittely MOT:n ohjelmassa, pojalle aiheutettu vahinko, 11 kuukautta jatkunut kotirauhan törkeä häirintä, josta uhria kuskattiin ambulanssilla sairaalaan laittoman rikosilmoitusvuodon jälkeen, pilattu terveystiedot, joita kieltäydytty korjaamasta, jne. jne. Millä voimilla ja resursseilla jaksaisikaan taistella, kun jo itse sairaus vie voimat? Hyvin osaa kiusaaja laskea, että mitä heikompi uhri on, sitä helpompaa kiusaaminen on. Eihän se ressukka jaksa sairauksiltaan edes puolustautua, aikaa kuluu ja asiat vanhenee, joten voi oikein joukolla kiusata niin paljon kuin sielu sietää.

Kuinka paljon Suomenkin vankiloissa viruu ihmisiä väärin tuomittuna rikoksiin, johon he ovat syyttömiä? Kuinka paljon heidän päänmenokseen on sepitetty ja mikä kaikki on totta? Voisin mainita joitain nimiä, mutta heitä lienee enemmänkin. Entä kuinka moni on saanut valheiden perusteella kuljetuksen mielisairaalaan, jossa ei ole pystynyt puolustautumaan? Ikävä kyllä Suomi on täynnä likaista historiaa, tämä lintukotomme.

Kuinka helposti ihmisen oikeudet voidaankaan riisua! Tarvitaan vain pari valhetta, joita aletaan paisutella ja pitää totuutena.

Kävelytie kääntyy rannalle, jonka tienviittaan joku on nostanut myssyn roikkumaan. Vitsailen pojalleni, että siinähän minulle on uusi pipo, jossa on oikein rusettikin! Poika nyrpistää nenäänsä ja pelkää kai, että olen tosissani.

Rannalla aurinko pilkistää pilven takaa, ja istun hetken kivellä ja nautin lämmöstä. Mutta jotain on pielessä. Pipo, jonka vanki olen ja josta kärsin.

Rannalle tulee mies ja nainen, joka riisuu kylpytakkinsa ja astelee veteen. Hänellä on vararavintoa kehossaan ja tarkenee, mutta vesi on kylmää. Mies kuvaa, kuinka nainen pulikoi.

Ei auta kuin kävellä pipo päässä pariskunnan ohi takaisin tielle.

Vain harvalla on enää pipoa tähän aikaan vuodesta.

Omassani pitäisi lukea:

OTSAONTELON TULEHDUS.


Tässä ns. luulotaudissani otsa on ihan käsinkosketeltavan kipeä ja arka jo ihon päältä sekä vasemmalta että oikealta.

Tänään oikea korvakin on taas kipeä ja olen yrittänyt kakoa limaa alas, varsinkin oikean puolen ollessa tukkoinen, joka ei ihmekään, kun se leikattiin eri tekniikalla kuin vasen puoli, josta otsaonteloon avattiin väylä Agger nasi -lokeron kautta. Olisin halunnut, että oikea puoli olisi leikattu samalla tavalla kuin vasen puoli pelätessäni sen ahtautuvan taas uudestaan, niin kuin on käynyt. Toisaalta vasemmalla maksillaariontelossa vaivaa samaa turvottelu kuin keväällä 2010 tuntuen enemmän silmän alla nykyään. Kaiken huipuksi minulle on leikattu aivan liian laajat megaostiumit, jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Tarkoitus oli jo viime keväänä valittaa hoidostani, mutten ole jaksanut kirjoittaa kuin pari riviä kerrallaan, joka on jäänyt aina kesken. Hyvä on naisia sortaa ja kävellä heidän päältään myös terveydenhuollossa; siihen ei tarvita kuin pari turhaan lähetettyä ambulanssia kiusaamaan, niin tajuaa, mikä paikka se on, josta on yrittänyt saada apua. Nopeasti ne käynnit semmoisessa paikassa harvenevat enkä ole viitsinyt käydä Kantassakaan tutkimassa minua koskevia sepustuksia, joita liuta lääkäreitä lienee jo sosiaalipornon nälkäänsä kurkkinut. Paremminhan he tietävät asiani kuin minä itse nukkuessani täällä yöt pipo päässäni ja kärsiessäni kaikesta muustakin.


Mitäs, mitäs muuta nyt kuin uupumusta vaan, jota jatkunut jo pitkään eikä ihmekään. Gif-kuvassakin, joka linkitetty tuolta, näkyy paljon käsin kirjoittavan uupumus, ettei jaksa vetää joka koukeroa loppuun. Grafologit voisivat väittää avoimen a-kirjaimen kertovan avoimuudesta, jota arvostan, mutta kertoo kirjaimen loppurepsahdus jostain muustakin: väsymyksestä tuhansien ja tuhansien aamusivujen jälkeen, kirjoittamisen yhä edelleen jatkuessa. Jatkettuani lauantain 20.5.2017 aamusivuja ennen puolta yötä a-kirjain repsotti aivan levällään taas puhumattakaan muista harakanvarpaistani jaksaessani hädin tuskin pitää kynää kädessäni uuvuttuani niin. Oikoluvun jätin myöhempään ja pari riviä mahtuu vielä liuskan loppuun.

Levätessäni sängyllä jossain pään seutuvilla oli vähän kutiseva olo, joka jäi häiritsemään. Olin ollut ulkona ja kerännyt muun muassa pensaiden ääreltä roskia, joita olin koukkinut pitkällä koukulla. Ilta oli jo kylmä ja päässäni oli ollut pipo, mutta siitä huolimatta harjasin tukkani läpi ja tarkistin kaikki paikat, etten ollut saanut vaan mistään punkkia, joita täällä Tampereellakin on. En ole selvinnyt vielä aiemmistakaan puremista ja tässä on ihan tarpeeksi muutakin riesaa ja ongelmaa.

Oli vähän epämukava olo kutinan jatkuessa, ettei pehkossa olisi mitään ylimääräistä. Mutta olinhan tarkistanut, joten se siitä muistaessani kuitenkin, miten punkin purressa toisen kerran heinäkuussa 2014 olin tuntenut jossain kohtaa vaatteitteni alla vain pienenpientä kutinaa. Muisto häiritsi minua niin, että aloin tunnustella kutiavia kohtia päässäni, ja lopulta sormeni olivat oikealla puolella otsaa tukan alla, jota jäin tunnustelemaan. Miten siellä aivan hiusrajan tuntumassa on niin arka paikka, jota en ole loukannut minnekään, jäin ihmettelemään. En ole jaksanut kirjoittaa valituksiani enkä taistella tuulimyllyjä vastaan, jotka ovat rikkoneet siipeni ja saaneet minut ontumaan. En jaksa kuljettaa sormiani keskelle päälakea tai tunnustella enää muualtakaan kerätessäni vain voimia, mutta otsa saa minut pomppaamaan sängystä ylös ja menemään peilin eteen katsomaan ja tutkimaan arkaa paikkaa, joka aristaa ihan hipaistenkin ja äityy lopulta niin, että koko oikea puoli hiusrajan alapuolelta aristaa.

Tapahtui lauantaina muutakin, jota en olisi pelkästään tullut kertomaan - että sain viimeisteltyä aiemmin ompelemani viisi pipoa. Koska sekin piti tehdä käsin, aloin hyytyä jo kahden jälkeen, mutta kekkasin laittaa Pispalan Radion soimaan kännykästäni jaksamatta laittaa oikeaa radiota päälle.

Kello 2.32.

Parhaillaan elohiiri nykii oikeata jalkaterää nyittyään sitä ennen pitkään oikeassa kädessä ja saaden etusormen heilumaan. Kutsuin pojankin katsomaan, kun näkyi niin hyvin. Muttei viitsinyt tulla heti ja nykinä lakkasi, kunnes alkoi uudestaan ja poikakin ehti näkemään. Oikea käsi on edelleen vähän puutunut, ja vasemman käden osuttua vasempaan ohimoon tunsin senkin aristavan.

Kello 2.38. Oikean jalan puutumus jatkuu ja sattuu ajoittain, tuntuen oikeassakin kädessä elohiirien nykiessä. Keskellä päälakea ja vasemmassa ohimossa pistänyt.

Vaihdoin asentoa, mikä tässä auttaisi. Siemailen nokkosteetä.

Otsassa vähän kirvelee ja hermosärky jatkuu asennon vaihtamisen jälkeenkin, jonka lisäksi tärisen taas.

Lähetys Tampereelta päättyy tähän - hirveään hermosärkyyn.

Jk. kello 5.21.

Edellisen jälkeen itsensä hoitamista yöpuulle menoa varten ja lopuksi vielä aamusivujen oikolukua, josta ei tahtonut tulla mitään nukahdeltuani koko ajan. Lisäksi elohiiren viipyileminen kirjoituskädessä häiritsi.

Kaiken päälle heräsin aamusivumappini ääressä ennen viittä siihen, etten ollut hengittänyt ollenkaan. Heräsin ensin ja huomasin vasta sitten, etten hengitä ja ilman vetäminen keuhkoihin sattui.


Kello 11.39.

Se saatanan sieni syö mun aivojani.

Keskellä päälakea syvällä kudoksissa kaivelee, kaivelee, ja sattuu...

En eilenkään ottanut lääkkeitä, eihän niitä kohta olekaan enää syötyäni yli puolen vuoden ajan vain pelkkää lasten annosta terbinafiinia ja flukonatsolia, jota on enemmän, mutta jolla tässä tapauksessa ei yksinään tee mitään.

Se päälaki kirvelee ja kuin kuplii nyt; siellä on jotain saatanan eloisaa, jota ei saisi olla, mutta on, koska he eivät välitä; niiden, joiden kuuluisi hoitaa.

Kokeilin vähän aikaa sitten päätäni kädellä todetakseni saman kuin aiemmin, että kipeä kohta kuumottaa, muu osa kallosta ei.

Mun nuppini.

Se kirvelee ja kuumottaa, siitä yhdestä kohtaa. Ette tiedäkään, miltä se tuntuu, kun aivoja syötäisiin kuin lusikalla, kun kaivelee ja sattuu.

Lääkkeet on loppu.

Ei mulla muuta.

Seuraavaksi aamusivut, joihin kirjoitan saman totuuden tästä helvetistä, josta joudun yhä edelleen kärsimään.

- Kaivelee, kaivelee niin ja sattuu syvällä mun nupissa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12806  To 08 Kes 2017, 18:51 (GMT+3)  Aihe: Re: Pain and heat in abscess of the head. Kipua ja lämpöä päänajoksessa. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.6.2017 klo 12.01 kirjoitti:
Admin 21.5.2017 klo 3.06 kirjoitti:
Admin 18.5.2017 klo 20.36 kirjoitti:
Admin 14.5.2017 klo 3.53 kirjoitti:
Eilen lauantaina poika houkutteli minua taas mukaansa, etten kävisi aina niin myöhään lenkillä. Omasta mielestäni illemmalla on kivempi kävellä pipo päässä kuin päivällä ainakin näin kesän lähestyessä. Ulos lähteminen on yhtä tuskaa ja pipot vaihtuvat käsissä. Paras on vanhin, johon olen ommellut vuorin, mutta pojan mielestä karseimman näköinen. Se on otsan kohdalla nelin kerroin ja vedettävä ihan kulmakarvoihin asti suojaamaan. Poika ihmettelee, onko pääni niin kipeä. Kyllä se on ja kaikki inhottavaa kärsimystä, josta en ole jaksanut valittaa. Mitäs kaikkea ongelmaa ja vastoinkäymisiä sairauden päälle oli oikein heitettykään? Revittely MOT:n ohjelmassa, pojalle aiheutettu vahinko, 11 kuukautta jatkunut kotirauhan törkeä häirintä, josta uhria kuskattiin ambulanssilla sairaalaan laittoman rikosilmoitusvuodon jälkeen, pilattu terveystiedot, joita kieltäydytty korjaamasta, jne. jne. Millä voimilla ja resursseilla jaksaisikaan taistella, kun jo itse sairaus vie voimat? Hyvin osaa kiusaaja laskea, että mitä heikompi uhri on, sitä helpompaa kiusaaminen on. Eihän se ressukka jaksa sairauksiltaan edes puolustautua, aikaa kuluu ja asiat vanhenee, joten voi oikein joukolla kiusata niin paljon kuin sielu sietää.

Kuinka paljon Suomenkin vankiloissa viruu ihmisiä väärin tuomittuna rikoksiin, johon he ovat syyttömiä? Kuinka paljon heidän päänmenokseen on sepitetty ja mikä kaikki on totta? Voisin mainita joitain nimiä, mutta heitä lienee enemmänkin. Entä kuinka moni on saanut valheiden perusteella kuljetuksen mielisairaalaan, jossa ei ole pystynyt puolustautumaan? Ikävä kyllä Suomi on täynnä likaista historiaa, tämä lintukotomme.

Kuinka helposti ihmisen oikeudet voidaankaan riisua! Tarvitaan vain pari valhetta, joita aletaan paisutella ja pitää totuutena.

Kävelytie kääntyy rannalle, jonka tienviittaan joku on nostanut myssyn roikkumaan. Vitsailen pojalleni, että siinähän minulle on uusi pipo, jossa on oikein rusettikin! Poika nyrpistää nenäänsä ja pelkää kai, että olen tosissani.

Rannalla aurinko pilkistää pilven takaa, ja istun hetken kivellä ja nautin lämmöstä. Mutta jotain on pielessä. Pipo, jonka vanki olen ja josta kärsin.

Rannalle tulee mies ja nainen, joka riisuu kylpytakkinsa ja astelee veteen. Hänellä on vararavintoa kehossaan ja tarkenee, mutta vesi on kylmää. Mies kuvaa, kuinka nainen pulikoi.

Ei auta kuin kävellä pipo päässä pariskunnan ohi takaisin tielle.

Vain harvalla on enää pipoa tähän aikaan vuodesta.

Omassani pitäisi lukea:

OTSAONTELON TULEHDUS.


Tässä ns. luulotaudissani otsa on ihan käsinkosketeltavan kipeä ja arka jo ihon päältä sekä vasemmalta että oikealta.

Tänään oikea korvakin on taas kipeä ja olen yrittänyt kakoa limaa alas, varsinkin oikean puolen ollessa tukkoinen, joka ei ihmekään, kun se leikattiin eri tekniikalla kuin vasen puoli, josta otsaonteloon avattiin väylä Agger nasi -lokeron kautta. Olisin halunnut, että oikea puoli olisi leikattu samalla tavalla kuin vasen puoli pelätessäni sen ahtautuvan taas uudestaan, niin kuin on käynyt. Toisaalta vasemmalla maksillaariontelossa vaivaa samaa turvottelu kuin keväällä 2010 tuntuen enemmän silmän alla nykyään. Kaiken huipuksi minulle on leikattu aivan liian laajat megaostiumit, jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Tarkoitus oli jo viime keväänä valittaa hoidostani, mutten ole jaksanut kirjoittaa kuin pari riviä kerrallaan, joka on jäänyt aina kesken. Hyvä on naisia sortaa ja kävellä heidän päältään myös terveydenhuollossa; siihen ei tarvita kuin pari turhaan lähetettyä ambulanssia kiusaamaan, niin tajuaa, mikä paikka se on, josta on yrittänyt saada apua. Nopeasti ne käynnit semmoisessa paikassa harvenevat enkä ole viitsinyt käydä Kantassakaan tutkimassa minua koskevia sepustuksia, joita liuta lääkäreitä lienee jo sosiaalipornon nälkäänsä kurkkinut. Paremminhan he tietävät asiani kuin minä itse nukkuessani täällä yöt pipo päässäni ja kärsiessäni kaikesta muustakin.


Mitäs, mitäs muuta nyt kuin uupumusta vaan, jota jatkunut jo pitkään eikä ihmekään. Gif-kuvassakin, joka linkitetty tuolta, näkyy paljon käsin kirjoittavan uupumus, ettei jaksa vetää joka koukeroa loppuun. Grafologit voisivat väittää avoimen a-kirjaimen kertovan avoimuudesta, jota arvostan, mutta kertoo kirjaimen loppurepsahdus jostain muustakin: väsymyksestä tuhansien ja tuhansien aamusivujen jälkeen, kirjoittamisen yhä edelleen jatkuessa. Jatkettuani lauantain 20.5.2017 aamusivuja ennen puolta yötä a-kirjain repsotti aivan levällään taas puhumattakaan muista harakanvarpaistani jaksaessani hädin tuskin pitää kynää kädessäni uuvuttuani niin. Oikoluvun jätin myöhempään ja pari riviä mahtuu vielä liuskan loppuun.

Levätessäni sängyllä jossain pään seutuvilla oli vähän kutiseva olo, joka jäi häiritsemään. Olin ollut ulkona ja kerännyt muun muassa pensaiden ääreltä roskia, joita olin koukkinut pitkällä koukulla. Ilta oli jo kylmä ja päässäni oli ollut pipo, mutta siitä huolimatta harjasin tukkani läpi ja tarkistin kaikki paikat, etten ollut saanut vaan mistään punkkia, joita täällä Tampereellakin on. En ole selvinnyt vielä aiemmistakaan puremista ja tässä on ihan tarpeeksi muutakin riesaa ja ongelmaa.

Oli vähän epämukava olo kutinan jatkuessa, ettei pehkossa olisi mitään ylimääräistä. Mutta olinhan tarkistanut, joten se siitä muistaessani kuitenkin, miten punkin purressa toisen kerran heinäkuussa 2014 olin tuntenut jossain kohtaa vaatteitteni alla vain pienenpientä kutinaa. Muisto häiritsi minua niin, että aloin tunnustella kutiavia kohtia päässäni, ja lopulta sormeni olivat oikealla puolella otsaa tukan alla, jota jäin tunnustelemaan. Miten siellä aivan hiusrajan tuntumassa on niin arka paikka, jota en ole loukannut minnekään, jäin ihmettelemään. En ole jaksanut kirjoittaa valituksiani enkä taistella tuulimyllyjä vastaan, jotka ovat rikkoneet siipeni ja saaneet minut ontumaan. En jaksa kuljettaa sormiani keskelle päälakea tai tunnustella enää muualtakaan kerätessäni vain voimia, mutta otsa saa minut pomppaamaan sängystä ylös ja menemään peilin eteen katsomaan ja tutkimaan arkaa paikkaa, joka aristaa ihan hipaistenkin ja äityy lopulta niin, että koko oikea puoli hiusrajan alapuolelta aristaa.

Tapahtui lauantaina muutakin, jota en olisi pelkästään tullut kertomaan - että sain viimeisteltyä aiemmin ompelemani viisi pipoa. Koska sekin piti tehdä käsin, aloin hyytyä jo kahden jälkeen, mutta kekkasin laittaa Pispalan Radion soimaan kännykästäni jaksamatta laittaa oikeaa radiota päälle.

Kello 2.32.

Parhaillaan elohiiri nykii oikeata jalkaterää nyittyään sitä ennen pitkään oikeassa kädessä ja saaden etusormen heilumaan. Kutsuin pojankin katsomaan, kun näkyi niin hyvin. Muttei viitsinyt tulla heti ja nykinä lakkasi, kunnes alkoi uudestaan ja poikakin ehti näkemään. Oikea käsi on edelleen vähän puutunut, ja vasemman käden osuttua vasempaan ohimoon tunsin senkin aristavan.

Kello 2.38. Oikean jalan puutumus jatkuu ja sattuu ajoittain, tuntuen oikeassakin kädessä elohiirien nykiessä. Keskellä päälakea ja vasemmassa ohimossa pistänyt.

Vaihdoin asentoa, mikä tässä auttaisi. Siemailen nokkosteetä.

Otsassa vähän kirvelee ja hermosärky jatkuu asennon vaihtamisen jälkeenkin, jonka lisäksi tärisen taas.

Lähetys Tampereelta päättyy tähän - hirveään hermosärkyyn.

Jk. kello 5.21.

Edellisen jälkeen itsensä hoitamista yöpuulle menoa varten ja lopuksi vielä aamusivujen oikolukua, josta ei tahtonut tulla mitään nukahdeltuani koko ajan. Lisäksi elohiiren viipyileminen kirjoituskädessä häiritsi.

Kaiken päälle heräsin aamusivumappini ääressä ennen viittä siihen, etten ollut hengittänyt ollenkaan. Heräsin ensin ja huomasin vasta sitten, etten hengitä ja ilman vetäminen keuhkoihin sattui.


Kello 11.39.

Se saatanan sieni syö mun aivojani.

Keskellä päälakea syvällä kudoksissa kaivelee, kaivelee, ja sattuu...

En eilenkään ottanut lääkkeitä, eihän niitä kohta olekaan enää syötyäni yli puolen vuoden ajan vain pelkkää lasten annosta terbinafiinia ja flukonatsolia, jota on enemmän, mutta jolla tässä tapauksessa ei yksinään tee mitään.

Se päälaki kirvelee ja kuin kuplii nyt; siellä on jotain saatanan eloisaa, jota ei saisi olla, mutta on, koska he eivät välitä; niiden, joiden kuuluisi hoitaa.

Kokeilin vähän aikaa sitten päätäni kädellä todetakseni saman kuin aiemmin, että kipeä kohta kuumottaa, muu osa kallosta ei.

Mun nuppini.

Se kirvelee ja kuumottaa, siitä yhdestä kohtaa. Ette tiedäkään, miltä se tuntuu, kun aivoja syötäisiin kuin lusikalla, kun kaivelee ja sattuu.

Lääkkeet on loppu.

Ei mulla muuta.

Seuraavaksi aamusivut, joihin kirjoitan saman totuuden tästä helvetistä, josta joudun yhä edelleen kärsimään.

- Kaivelee, kaivelee niin ja sattuu syvällä mun nupissa.


En jaksanut kirjoittaa aamusivuja kuin muutaman sanan, jonka jälkeen oli painettava pää tyynyyn ja vedettävä pipo päähän, joka ollut tärkeä osa ns. hoitoani Suomessa, jossa koko asiaa ei ole otettu vakavasti. Koska lämpö on ainoita lääkkeitäni, tarvitsen sitä myös kroonisen borrelioosin tulehduttamiin niveliini lonkkia myöten ja kyynärpäähäni, joka ei ole edelleenkään parantunut. Ilmeisesti lämpöhoito tehosi nyt hyvin, sillä heräsin litimärkänä hiestä ilman pääkipuakin, josta sain nauttia vain hetken.

Muttei mennyt kauan, kun olin syönyt vain kolme kaurakeksiä, niin päälaessa alkoi kaivella ja kirvellä taas, jonka lisäksi aloin myös täristä ollessaan yksi pelkän ruoan aiheuttamista oireista.

En ole kertonut täällä kaikkea enkä aiokaan, mutta karseana päivänä 6.6.2017, josta olen kirjoittanut tuolla, ainoana valopilkkuna oli Herralta tasan puolen päivän aikaan saamani haastavat sanat:

"Ruoka on lääkkeesi."

Huomattuani, ettei saatavilla ole muutakaan apua ja ruoan ruokkiessa sientä, olen ajatellut, pitäisikö aloittaa paasto ja lopettaa syöminen kokonaan. Viimeksi vuonna 2003 paastosin 16 päivää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12849  Su 09 Hei 2017, 1:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viittasin jo tuolla Maiju Salosen tyttären otsaan, joka turpoaa ulkoapäin.

Tuolla taas kirjoitin lääkäreiden naiiviudesta sivuuttaa sieni-infektiot, vaikka jokaisessa ihmisessä on noin sata sientä per nuppi, ks. Mold & Fungus | Educational Documentary | Modern Marvels.

Lääkärit tutkivat vain bakteeri- ja virusinfektioita unohtaen tämän valtaisan tekijän kokonaan, joka onkin simppeli juttu, koska sieni-infektiossa poskeen/otsaan ei muodostu märkää ja tulehdusarvot ovat ok.

Koska kerran kaikki on olevinaan ok, potilas jää ilman hoitoa, jota Suomesta ei saa.

Jotain osviittaa lääkäreiden kieltämästä sieni-infektiosta omalla kohdallani kielii se, että 13 vuotta vaivannut silmäni siipikalvo paranee lääkäreiden moittimalla "ylipitkällä" sienilääkekuurilla eikä varpaanväleihinkään tarvitse änkeä enää tuppoja pitkän ja riuduttavan putken jälkeen, Trichophyton rubrumin alettua vaivata samana vuonna 2003 kuin pterygium erikoisen tulehduksen jälkeen, jossa silmistä ei tullut märkää.

Ikävä vaan, että oikeat lääkkeet ovat loppu ja joutuu pärjäämään poski- ja otsaontelotulehdusten kanssa miten sattuu luulosairaaksi leimattuna lääkäreiden halpamaisten temppujen seurauksena.

Uusimpana eteerisenä öljynä höyryhengitykseen olen keksinyt Ravintsaran, joka alkoi yskittää minua. Olin lukenut sen moninaisesta tehosta estäessään homeiden kasvua ja tappaessaan jopa itiöitä.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ti 11 Hei 2017, 5:13, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12854  Ma 10 Hei 2017, 10:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kello 8.56.

Virkistävän yön jälkeen herännyt kärsimään.

Miten nukkua, kun päälaessa ajoksen vieressä vihloo, viiltävää kipua yhä uudestaan. Nousen ylös vessaan ja harjaan tukkani ajoksen kohdan kirvellessä.

Eipä ole lääkäreitä kiinnostanut ottaa oireitani vakavasti.

Elokuussa tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun olen käynyt terveyskeskuksessa, jonne en voi enää mennä. Yritettyäni saada apua pahaan meteliongelmaan edellisen asuntomme yläkerrassa tein kotirauhan häirinnästä rikosilmoituksen, joka vuodettiin poliisin tiloista psykiatrille, joka alkoi vainota minua. Päästyäni pois elämäni ensimmäisestä mielenterveyden arvioinnista, johon minut oli haettu ambulanssilla törkeitä valheita sisältäneellä lähetteellä; sama psykiatri laati minulle viikon kuluttua puolustuskirjelmäni jälkeen uuden kuvitteellisen lähetteen, johon ei saanut enää poliisin virka-apua laittaen asialle vielä toisenkin lääkärin ilman, että olisin tavannut eläissäni kumpaakaan! Myös vanhoissa, jo vuosia aiemmin arkistoiduissa poliklinikkamerkinnöissä käytiin luvattomasti, vaikka olin kieltänyt tietojeni luovuttamisen.

Koska en ole jaksanut taistella tuollaista mielivaltaa vastaan sairaana ilman oikeudellista apua, en ole ollut aikeissa käydä terveyskeskuksessa, vaikka päässäni vihloisi kuinka paljon tahansa, niin kuin on tätäkin kirjoittaessani vihlonut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12855  Ti 11 Hei 2017, 0:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.7.2017 kirjoitti:
Kello 8.56.

Virkistävän yön jälkeen herännyt kärsimään.

Miten nukkua, kun päälaessa ajoksen vieressä vihloo, viiltävää kipua yhä uudestaan. Nousen ylös vessaan ja harjaan tukkani ajoksen kohdan kirvellessä.

Eipä ole lääkäreitä kiinnostanut ottaa oireitani vakavasti.

Elokuussa tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun olen käynyt terveyskeskuksessa, jonne en voi enää mennä. Yritettyäni saada apua pahaan meteliongelmaan edellisen asuntomme yläkerrassa tein kotirauhan häirinnästä rikosilmoituksen, joka vuodettiin poliisin tiloista psykiatrille, joka alkoi vainota minua. Päästyäni pois elämäni ensimmäisestä mielenterveyden arvioinnista, johon minut oli haettu ambulanssilla törkeitä valheita sisältäneellä lähetteellä; sama psykiatri laati minulle viikon kuluttua puolustuskirjelmäni jälkeen uuden kuvitteellisen lähetteen, johon ei saanut enää poliisin virka-apua laittaen asialle vielä toisenkin lääkärin ilman, että olisin tavannut eläissäni kumpaakaan! Myös vanhoissa, jo vuosia aiemmin arkistoiduissa poliklinikkamerkinnöissä käytiin luvattomasti, vaikka olin kieltänyt tietojeni luovuttamisen.

Koska en ole jaksanut taistella tuollaista mielivaltaa vastaan sairaana ilman oikeudellista apua, en ole ollut aikeissa käydä terveyskeskuksessa, vaikka päässäni vihloisi kuinka paljon tahansa, niin kuin on tätäkin kirjoittaessani vihlonut.


Kello 23.36.

Ilta on aamua viisaampi, vai onko.

Hellepäivänä lenkillä repussa uikkarit, jotka palasivat käyttämättöminä kotiin.

Repussa varalla myös huivi, jonka voisi sitoa otsan suojaksi.

Kenellä on huivi päässä helteellä? Yritän pärjätä ilman, ettei lapseni tarvitsisi hävetä.

Mutta tuuli sattui sekä otsaan että päähän. Leuto kesätuuli.

Näin Suomessa hoidetaan kroonista poskiontelontulehdusta pipolla ja huivilla.

Keisarin uudet vaatteet lääkäreillä, jotka eivät näe mitään.

Sokeita ressukoita täydellä palkalla.

Elämä mukavaa laiffii kultapuppeleilla.

Pitkästä matkasta rasittuneena istumme penkille tuuhean koivun alle.

Lehdet pitävät hyvin vettä, jos sataa, mutta eivät pidättele linnunpaskaa, joka tippuu päälleni.

Se on kuin Mövenpickiä, jota pyyhin puserostani ja jota on myös päässäni.

Reissu olisi mennyt pilalle, jos paska olisi tippunut pojan päälle; hänen hermonsa eivät olisi kestäneet.

Minulle tämä oli jo kolmas kerta saatuani aiemmin isommat läjät lokinpaskaa.

Vaatteet ovat jo pesukoneessa ja pitäisi itsekin jaksaa käydä pesulla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12856  Ti 11 Hei 2017, 8:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Repaleisia, huonoja unia tässä kunnossa.

Luettuani eteerisistä öljyistä pitkään ja korjattuani linkkejä en jaksanut ottaa enää höyryhengitystä, jota olen päättänyt ottaa muulloin kuin öisin. Teoriassa se toimii hyvin, muttei käytännössä joutuessaan nukahtamaan kovempaan kipuun. Otsan kalvaessa vedettävä taas pipoa enemmän alaspäin oltuaan ihan pikkuriikkisen liian ylhäällä kulmakarvojen kohdalla heinäkuussa, ollessani pakotettu elämään kesällä samaan tapaan kuin pakkasillakin, pipo ainoana lääkkeenäni maassa, jossa muita lääkkeitä ei ole tai niitä ei haluta vaan tarjota eikä nähdä näitä sairauksia; luulotautia, joka on tulehduttanut oikeasta jalasta kaksi niveltänikin niin, että sen voisi kuvata ja postata foorumille osoituksena luulosairauden punehduttamista ja turvottamista varpaista. Jäänyt vaiheeseen enkä ole jaksanut niin kuin en paljon muutakaan...

Olen niin kipeä, että rukoilen unta nukahtaakseni. - Niin tapahtuukin, mutta käy niin kuin on käynyt jo kuukausia ja vuosia, että herään saman tien syljen valumiseen suuta pitkin alas. Onneksi ei hätää mitään eikä neurologista sairautta näillä leveyspiireillä silkan luulotaudin kourissa - joten nukahdan uudestaan, joka on kiva juttu, paitsi että sama tapahtuu taas, että herään syljen valumiseen poskea pitkin alas.

Nukkuminen on huonoa ja vaikeaa, mutta yritän korvatulppa korvallani, ettei mikään häiriötekijä herättäisi kesken unien... Mutta se tulee ja herään nukuttuani vain hetken. Pitäisi nukkua vielä paljon lisää, mutten voi pakottaa itseäni siihen.

Aika vaikeaa on eläminen ja poteminen tällaisessa luulotaudissa, pienenä sivuhuomautuksena vaan sinne oikeiden sairauksien maailmaan.




-- pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12874  Pe 21 Hei 2017, 18:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

21.7.2017

Herään iltapäivällä vähän parempaan oloon.

Olen ottanut jo silikonisen korvatulpan pois, jolla suojelen uniani kaiken varalta. Vaikkei täällä joudukaan kärsimään kenenkään sadistisesta kiusaamisesta, kadulta kantautuvat kovat äänet voivat häiritä nukkumista.

Pipo on vieressäni tyynyllä, tippunut päästä kesken unieni niin kuin aina.

Vasen sierain on niin tukossa, ettei niistäminenkään auta. Höyryhengitys ennen nukkumaanmenoa ei ole poistanut koko ongelmaa.

Käyn vessassa ja laitan kahvia tulemaan. Pojan ostamaa kahvimyllyä on niin näppärää käyttää keittimen vieressä. Painaa vaan napista, niin saa mieleistään jauhatusta sopivan määrän; kopauttaa kahvin suodatinsuppiloon ja laittaa keittimen päälle laskettuaan säiliöön vettä.

Poika on lähettänyt minulle jo lentosuukkosiaan. Käyn paijaamassa ja kehumassa kahvimyllyään, josta on ollut niin paljon iloa. Taivuttaessani päätäni alaspäin tunnen paineentunnetta vasemmalla otsassa hiusrajan tuntumassa. Huolenalaisuus nostaa päätään joutuessani kärsimään ilman asianmukaista apua ja hoitoa. Poika kertoo nähneensä minuun liittyvää painajaista, jossa olin erittäin huonossa kunnossa. Hän jättää kertomatta, että kuolin painajaisessaan, johon palaa vasta myöhemmin. Tietämättä mitään siitä puran vointiani ehtoosivuihini. Olen nukkunut vähän paremmin, kirjoitan, kunnes muistan vasta aamun, minkälainen se oikeasti oli. Yritettyäni nukahtaa reidet jäytivät niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Oikeiden lääkkeiden ja hoidon sijaan, joita ei saa, pistin suuhuni kolme aprikoosinydintä, joita aloin pureskella hienoksi tuntiessani karvaan maun, amygdaliinin, josta elimistööni vapautuu sopiva määrä tappavaa vetysyanidia taudinaiheuttajia vastaan, joita sadussa elävät lääkärit eivät halua nähdä. Siitä ei ollut riittävästi apua vatsankin elämöidessä mentyäni syömään yöllä makeisia. Sokeri on ruokkinut sientä eikä nukkumisesta tulisi mitään. Jossain sivuhyllyllä on pikkuinen pakkaus flukonatsolia hätävaraksi, jota alan etsiä väsyneenä pidätellen stressiä, joka viimeistään pilaisi kaiken ja räjäyttäisi kivut valloilleen. Nielaisen 50 milligramman kapselin flukonatsolia kiitollisena veljeskansalta saamastani avusta. Tuon jälkeen nukahdan pipo päässäni ja herään vasen sierain tukossa, johon otan myöhemmin Xlearia kiitollisena iHerbin avusta, mutta rasittuen vaikeassa asennossa selälläni pää taivutettuna taaksepäin ja alaspäin puoliksi sängyn ulkopuolella.

Kirjoittaessani kaikesta poikani alkaa huikkailla väliin omia juttujaan ja ehdotuksiaan minulle kuormittuessani ja stressaantuessani ihan pienessä hetkessä niin, että reisissä alkaa tuttu kuhina ja jäytäminen taas kortisolihormonin ollessa piristysruiske kaikille taudinaiheuttajille. Olen niin sairas, etten kestä pientäkään määrää enää stressiä ilman kipua.

Jatkoa kello 22.55 masentuneena kaikesta.

Tultuani sisälle oikea sierain alkoi vuotaa ja sitä piti niistää.

Vasen poskiontelo turvottelee laajalta alueelta silmän alapuolelta.

Siellä majailee se sama, joka alkoi vaivata tammikuussa 2010 tappaen syksyyn mennessä kaksi hammasta vain parin viikon välein ilman, että kukaan olisi ottanut asiaa ja poskionteloni tilaa vakavasti. Ei merkkaa kenellekään mitään.

Otsa jäytää enemmän oikealta puolelta nyt.

Etuhampaatkin vihlovat oltuani ulkona ilman pipoa - heinäkuussa, jolloin öisillä lenkeillä olen tuplapipon lisäksi vetänyt päähäni vielä hupparin hupun pukeuduttuani viimekin yönä toppatakkiin ja -housuihin, joiden alla oli merinovillaiset pitkikset.

Kuvattava tätä ja kaikkea muutakin aamusivuihin vuorokauden vaihtuessa taas kohta. Ideologian uhrina elämisen näkymättömänä helvetissä, josta lääkärit eivät ole tietääkseen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12875  La 22 Hei 2017, 11:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.7.2017 kirjoitti:
21.7.2017

Herään iltapäivällä vähän parempaan oloon.

Olen ottanut jo silikonisen korvatulpan pois, jolla suojelen uniani kaiken varalta. Vaikkei täällä joudukaan kärsimään kenenkään sadistisesta kiusaamisesta, kadulta kantautuvat kovat äänet voivat häiritä nukkumista.

Pipo on vieressäni tyynyllä, tippunut päästä kesken unieni niin kuin aina.

Vasen sierain on niin tukossa, ettei niistäminenkään auta. Höyryhengitys ennen nukkumaanmenoa ei ole poistanut koko ongelmaa.

Käyn vessassa ja laitan kahvia tulemaan. Pojan ostamaa kahvimyllyä on niin näppärää käyttää keittimen vieressä. Painaa vaan napista, niin saa mieleistään jauhatusta sopivan määrän; kopauttaa kahvin suodatinsuppiloon ja laittaa keittimen päälle laskettuaan säiliöön vettä.

Poika on lähettänyt minulle jo lentosuukkosiaan. Käyn paijaamassa ja kehumassa kahvimyllyään, josta on ollut niin paljon iloa. Taivuttaessani päätäni alaspäin tunnen paineentunnetta vasemmalla otsassa hiusrajan tuntumassa. Huolenalaisuus nostaa päätään joutuessani kärsimään ilman asianmukaista apua ja hoitoa. Poika kertoo nähneensä minuun liittyvää painajaista, jossa olin erittäin huonossa kunnossa. Hän jättää kertomatta, että kuolin painajaisessaan, johon palaa vasta myöhemmin. Tietämättä mitään siitä puran vointiani ehtoosivuihini. Olen nukkunut vähän paremmin, kirjoitan, kunnes muistan vasta aamun, minkälainen se oikeasti oli. Yritettyäni nukahtaa reidet jäytivät niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Oikeiden lääkkeiden ja hoidon sijaan, joita ei saa, pistin suuhuni kolme aprikoosinydintä, joita aloin pureskella hienoksi tuntiessani karvaan maun, amygdaliinin, josta elimistööni vapautuu sopiva määrä tappavaa vetysyanidia taudinaiheuttajia vastaan, joita sadussa elävät lääkärit eivät halua nähdä. Siitä ei ollut riittävästi apua vatsankin elämöidessä mentyäni syömään yöllä makeisia. Sokeri on ruokkinut sientä eikä nukkumisesta tulisi mitään. Jossain sivuhyllyllä on pikkuinen pakkaus flukonatsolia hätävaraksi, jota alan etsiä väsyneenä pidätellen stressiä, joka viimeistään pilaisi kaiken ja räjäyttäisi kivut valloilleen. Nielaisen 50 milligramman kapselin flukonatsolia kiitollisena veljeskansalta saamastani avusta. Tuon jälkeen nukahdan pipo päässäni ja herään vasen sierain tukossa, johon otan myöhemmin Xlearia kiitollisena iHerbin avusta, mutta rasittuen vaikeassa asennossa selälläni pää taivutettuna taaksepäin ja alaspäin puoliksi sängyn ulkopuolella.

Kirjoittaessani kaikesta poikani alkaa huikkailla väliin omia juttujaan ja ehdotuksiaan minulle kuormittuessani ja stressaantuessani ihan pienessä hetkessä niin, että reisissä alkaa tuttu kuhina ja jäytäminen taas kortisolihormonin ollessa piristysruiske kaikille taudinaiheuttajille. Olen niin sairas, etten kestä pientäkään määrää enää stressiä ilman kipua.

Jatkoa kello 22.55 masentuneena kaikesta.

Tultuani sisälle oikea sierain alkoi vuotaa ja sitä piti niistää.

Vasen poskiontelo turvottelee laajalta alueelta silmän alapuolelta.

Siellä majailee se sama, joka alkoi vaivata tammikuussa 2010 tappaen syksyyn mennessä kaksi hammasta vain parin viikon välein ilman, että kukaan olisi ottanut asiaa ja poskionteloni tilaa vakavasti. Ei merkkaa kenellekään mitään.

Otsa jäytää enemmän oikealta puolelta nyt.

Etuhampaatkin vihlovat oltuani ulkona ilman pipoa - heinäkuussa, jolloin öisillä lenkeillä olen tuplapipon lisäksi vetänyt päähäni vielä hupparin hupun pukeuduttuani viimekin yönä toppatakkiin ja -housuihin, joiden alla oli merinovillaiset pitkikset.

Kuvattava tätä ja kaikkea muutakin aamusivuihin vuorokauden vaihtuessa taas kohta. Ideologian uhrina elämisen näkymättömänä helvetissä, josta lääkärit eivät ole tietääkseen.


22.7.2017 kello 9.25.

Tarkoitus olisi ollut nukkua.

Tässä helvetissä, jossa olen saanut kitua jo vuosia ja vuosia, yksi vähän paremmin nukuttu yö ei tarkoita, että nukkuu seuraavanakin yönä. Ei suinkaan. Helvetti tarkoittaa sitä, että säilyy kiikun kaakun minimaalisilla unilla hengissä. Eikä sekään riitä, vaan julman rääkkäyksen keskellä on hillittävä itsensä ja säilytettävä hermonsa, vaikka kärsisi miten paljon tahansa ja tekisi miten pahaa tahansa.

Reidet särkevät julmetusti edelleen, vaikka tein kaikki eiliset temput. Aprikoosinytimet ja flukonatsoli eivät riittäneetkään. Asettelin peittoja paremmin ja paremmin ja lopulta jalkani aivan hohkasivat kuumuutta, mutta kipu jatkui. Pirullinen, jäytävä luusärky.

Olin ihan loppu, mutta juuri silloin oli noustava ylös. Nokkosteen keittäminen oli jäänyt väliin ja siihen olisi alettava laittaa muitakin yrttejä, joiden pahan maun kanssa poikani on kranttuillut. Koska hänelläkin on immuunivajeensa takia Erythema migrans kummitellut pitkään ja krooninen borrelioosi, johon ei ole saanut lääkäreiltä apua, pitäisi käyttää edes rohtoja.

Oikeasti minulla pitäisi olla täällä oma yrttipuoti, vaikka hukun jo kaikkeen ja eteerisiin öljyihin, jonka lisäksi pitäisi olla oma konditoria ja leipomo terveellisine herkkuineen, joissa sokeri on korvattu stevialla, joka on antifungaalinen eikä ruoki sientä eikä mikrobeja niin kuin tavallinen sokeri. Toteutuksen kanssa on vaan ongelmaa, kun vuorokauden tunnit eivät riitä itsensä hoitamiseenkaan enkä pysty nukkumaan normaalisti.

Poikani on nähnyt juuri painajaisen, jossa olen hyvin huonossa kunnossa ja kuolen uupumukseen.

Lohdutin häntä, etten kuole uupumukseen ellei joku elin petä. Ei minua muutoin mikään uupumus nujerra.

Hirveää kidutusta kyllä saa kestää. Suomessa.

Mutta jatketaan niin kauan kuin henki pihisee.

On ihmisiä, joita voi aivopestä. Minua ei pitäessäni periaatteista kiinni. Menen vaikka mielisairaalaan uskoni takia, jos Jumalan puhetta pidetään sairautena, ja olen siellä niin kauan kuin on tarvis uskosta luopumatta, kuten Maurice Reuben teki. Millä oikeudella Jumalaa satusetänä pitävät, kirkosta eronneet psykiatrit edes ahdistelevat ihmisiä sellaisilla kysymyksillä kuin, että kuuletko Jumalan äänen, puhuuko Jumala sulle? Se on kahdenkeskinen suhde, mitä se psykiatrille kuuluu! Suomessakin joku on joutunut eristykseen vain sen takia, että on hoitohenkilökunnalle loihinut sanomaan, että Jumala rakastaa teitä.

Tarkoitukseni on paljastaa, kuinka noloa "tiedettä" tuollainen puoskaroiminen on, miten likainen historia sillä on. Ihmiset tarvitsevat oikeasti apua eikä lisää ahdinkoa vallan väärinkäytöstä, jota vastaan pitäisi kaikin keinoin taistella. Lähes kaikki se, mitä Claes Andersson sanoo tuolla, pätee edelleen: Potilaita kohdellaan tietoisen julmasti. Mielisairaiden asema yhteiskunnassa on surkea. Potilaiden oikeusturva on täysin olematon. Eikä mikään muutu, kun ei edes kritiikkiä kestetä eikä lakeja muuteta paremmiksi. Aikansa elänyt nolo mielivalta jyrää Suomessa.

Tähän asti kummitätini on tarkkaillut enemmän minua osien vaihduttua viime aikoina saatuani häneltä kirjankin, jota olen ryhtynyt kaluamaan. Kirjan siitä, millä tavalla sairaus lähimmäisessä tunnistetaan. Jo pikkutyttönä hänen katseensa porautui minussa milloin mihinkin tarkastellen epämiellyttävästi. En voinut sille mitään, koska hän oli kummitätini ja olin syntynyt siihen systeemiin. Vasta myöhemmin olen analysoinut kaikkea, kuinka paljon hänen ammattinsa on vaikuttanut häneen kaikessa hoitajien ja potilaiden ollessa aivan eri kastia. Korjasin tässä juuri pyyhettä, jonka sain häneltä vuosikymmeniä sitten. Puuvillapitsi oli joistain paikoista repeytynyt ja kävin sen ompelukoneella läpi ihaillen pienenpieniä käsin neulottuja pistoja, joita hänen potilaansa oli ommellut. Kuinka olinkaan niiden pistojen puolella kaikkea mielivaltaa vastaan! Mitään muuta pyyhettä en ollut halunnut käyttää kuin sitä luonnon pellavaista lempipyyhettäni.

Terveyteen on vielä matkaa, mutta jos saisi edes iltapäiväunet L-teaniinin nauttimisen jälkeen.

Jk. kello 19.38.

Särky yltyi taas mentyäni soittamaan ja onnittelemaan.

Äiti vastasi puhelimeen, olivat siellä kakkukahveilla.

En halunnut häiritä enempää, pari sanaa vaan.

- Voitte hyvin siellä, äiti sanoi kuin tiedustellen puhelun loppuun saamatta vastausta.

(Juu oikein hyvin, yhtä hyvin kuin synnytyskin meni hyvin jättäen loppuelämän vammat. Miten tämänkin päivän jaksaisi taas sydän kipeänä väsymyksestä.)
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12881  Ti 25 Hei 2017, 18:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.7.2017 kirjoitti:
Admin 21.7.2017 kirjoitti:
21.7.2017

Herään iltapäivällä vähän parempaan oloon.

Olen ottanut jo silikonisen korvatulpan pois, jolla suojelen uniani kaiken varalta. Vaikkei täällä joudukaan kärsimään kenenkään sadistisesta kiusaamisesta, kadulta kantautuvat kovat äänet voivat häiritä nukkumista.

Pipo on vieressäni tyynyllä, tippunut päästä kesken unieni niin kuin aina.

Vasen sierain on niin tukossa, ettei niistäminenkään auta. Höyryhengitys ennen nukkumaanmenoa ei ole poistanut koko ongelmaa.

Käyn vessassa ja laitan kahvia tulemaan. Pojan ostamaa kahvimyllyä on niin näppärää käyttää keittimen vieressä. Painaa vaan napista, niin saa mieleistään jauhatusta sopivan määrän; kopauttaa kahvin suodatinsuppiloon ja laittaa keittimen päälle laskettuaan säiliöön vettä.

Poika on lähettänyt minulle jo lentosuukkosiaan. Käyn paijaamassa ja kehumassa kahvimyllyään, josta on ollut niin paljon iloa. Taivuttaessani päätäni alaspäin tunnen paineentunnetta vasemmalla otsassa hiusrajan tuntumassa. Huolenalaisuus nostaa päätään joutuessani kärsimään ilman asianmukaista apua ja hoitoa. Poika kertoo nähneensä minuun liittyvää painajaista, jossa olin erittäin huonossa kunnossa. Hän jättää kertomatta, että kuolin painajaisessaan, johon palaa vasta myöhemmin. Tietämättä mitään siitä puran vointiani ehtoosivuihini. Olen nukkunut vähän paremmin, kirjoitan, kunnes muistan vasta aamun, minkälainen se oikeasti oli. Yritettyäni nukahtaa reidet jäytivät niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Oikeiden lääkkeiden ja hoidon sijaan, joita ei saa, pistin suuhuni kolme aprikoosinydintä, joita aloin pureskella hienoksi tuntiessani karvaan maun, amygdaliinin, josta elimistööni vapautuu sopiva määrä tappavaa vetysyanidia taudinaiheuttajia vastaan, joita sadussa elävät lääkärit eivät halua nähdä. Siitä ei ollut riittävästi apua vatsankin elämöidessä mentyäni syömään yöllä makeisia. Sokeri on ruokkinut sientä eikä nukkumisesta tulisi mitään. Jossain sivuhyllyllä on pikkuinen pakkaus flukonatsolia hätävaraksi, jota alan etsiä väsyneenä pidätellen stressiä, joka viimeistään pilaisi kaiken ja räjäyttäisi kivut valloilleen. Nielaisen 50 milligramman kapselin flukonatsolia kiitollisena veljeskansalta saamastani avusta. Tuon jälkeen nukahdan pipo päässäni ja herään vasen sierain tukossa, johon otan myöhemmin Xlearia kiitollisena iHerbin avusta, mutta rasittuen vaikeassa asennossa selälläni pää taivutettuna taaksepäin ja alaspäin puoliksi sängyn ulkopuolella.

Kirjoittaessani kaikesta poikani alkaa huikkailla väliin omia juttujaan ja ehdotuksiaan minulle kuormittuessani ja stressaantuessani ihan pienessä hetkessä niin, että reisissä alkaa tuttu kuhina ja jäytäminen taas kortisolihormonin ollessa piristysruiske kaikille taudinaiheuttajille. Olen niin sairas, etten kestä pientäkään määrää enää stressiä ilman kipua.

Jatkoa kello 22.55 masentuneena kaikesta.

Tultuani sisälle oikea sierain alkoi vuotaa ja sitä piti niistää.

Vasen poskiontelo turvottelee laajalta alueelta silmän alapuolelta.

Siellä majailee se sama, joka alkoi vaivata tammikuussa 2010 tappaen syksyyn mennessä kaksi hammasta vain parin viikon välein ilman, että kukaan olisi ottanut asiaa ja poskionteloni tilaa vakavasti. Ei merkkaa kenellekään mitään.

Otsa jäytää enemmän oikealta puolelta nyt.

Etuhampaatkin vihlovat oltuani ulkona ilman pipoa - heinäkuussa, jolloin öisillä lenkeillä olen tuplapipon lisäksi vetänyt päähäni vielä hupparin hupun pukeuduttuani viimekin yönä toppatakkiin ja -housuihin, joiden alla oli merinovillaiset pitkikset.

Kuvattava tätä ja kaikkea muutakin aamusivuihin vuorokauden vaihtuessa taas kohta. Ideologian uhrina elämisen näkymättömänä helvetissä, josta lääkärit eivät ole tietääkseen.


22.7.2017 kello 9.25.

Tarkoitus olisi ollut nukkua.

Tässä helvetissä, jossa olen saanut kitua jo vuosia ja vuosia, yksi vähän paremmin nukuttu yö ei tarkoita, että nukkuu seuraavanakin yönä. Ei suinkaan. Helvetti tarkoittaa sitä, että säilyy kiikun kaakun minimaalisilla unilla hengissä. Eikä sekään riitä, vaan julman rääkkäyksen keskellä on hillittävä itsensä ja säilytettävä hermonsa, vaikka kärsisi miten paljon tahansa ja tekisi miten pahaa tahansa.

Reidet särkevät julmetusti edelleen, vaikka tein kaikki eiliset temput. Aprikoosinytimet ja flukonatsoli eivät riittäneetkään. Asettelin peittoja paremmin ja paremmin ja lopulta jalkani aivan hohkasivat kuumuutta, mutta kipu jatkui. Pirullinen, jäytävä luusärky.

Olin ihan loppu, mutta juuri silloin oli noustava ylös. Nokkosteen keittäminen oli jäänyt väliin ja siihen olisi alettava laittaa muitakin yrttejä, joiden pahan maun kanssa poikani on kranttuillut. Koska hänelläkin on immuunivajeensa takia Erythema migrans kummitellut pitkään ja krooninen borrelioosi, johon ei ole saanut lääkäreiltä apua, pitäisi käyttää edes rohtoja.

Oikeasti minulla pitäisi olla täällä oma yrttipuoti, vaikka hukun jo kaikkeen ja eteerisiin öljyihin, jonka lisäksi pitäisi olla oma konditoria ja leipomo terveellisine herkkuineen, joissa sokeri on korvattu stevialla, joka on antifungaalinen eikä ruoki sientä eikä mikrobeja niin kuin tavallinen sokeri. Toteutuksen kanssa on vaan ongelmaa, kun vuorokauden tunnit eivät riitä itsensä hoitamiseenkaan enkä pysty nukkumaan normaalisti.

Poikani on nähnyt juuri painajaisen, jossa olen hyvin huonossa kunnossa ja kuolen uupumukseen.

Lohdutin häntä, etten kuole uupumukseen ellei joku elin petä. Ei minua muutoin mikään uupumus nujerra.

Hirveää kidutusta kyllä saa kestää. Suomessa.

Mutta jatketaan niin kauan kuin henki pihisee.

On ihmisiä, joita voi aivopestä. Minua ei pitäessäni periaatteista kiinni. Menen vaikka mielisairaalaan uskoni takia, jos Jumalan puhetta pidetään sairautena, ja olen siellä niin kauan kuin on tarvis uskosta luopumatta, kuten Maurice Reuben teki. Millä oikeudella Jumalaa satusetänä pitävät, kirkosta eronneet psykiatrit edes ahdistelevat ihmisiä sellaisilla kysymyksillä kuin, että kuuletko Jumalan äänen, puhuuko Jumala sulle? Se on kahdenkeskinen suhde, mitä se psykiatrille kuuluu! Suomessakin joku on joutunut eristykseen vain sen takia, että on hoitohenkilökunnalle loihinut sanomaan, että Jumala rakastaa teitä.

Tarkoitukseni on paljastaa, kuinka noloa "tiedettä" tuollainen puoskaroiminen on, miten likainen historia sillä on. Ihmiset tarvitsevat oikeasti apua eikä lisää ahdinkoa vallan väärinkäytöstä, jota vastaan pitäisi kaikin keinoin taistella. Lähes kaikki se, mitä Claes Andersson sanoo tuolla, pätee edelleen: Potilaita kohdellaan tietoisen julmasti. Mielisairaiden asema yhteiskunnassa on surkea. Potilaiden oikeusturva on täysin olematon. Eikä mikään muutu, kun ei edes kritiikkiä kestetä eikä lakeja muuteta paremmiksi. Aikansa elänyt nolo mielivalta jyrää Suomessa.

Tähän asti kummitätini on tarkkaillut enemmän minua osien vaihduttua viime aikoina saatuani häneltä kirjankin, jota olen ryhtynyt kaluamaan. Kirjan siitä, millä tavalla sairaus lähimmäisessä tunnistetaan. Jo pikkutyttönä hänen katseensa porautui minussa milloin mihinkin tarkastellen epämiellyttävästi. En voinut sille mitään, koska hän oli kummitätini ja olin syntynyt siihen systeemiin. Vasta myöhemmin olen analysoinut kaikkea, kuinka paljon hänen ammattinsa on vaikuttanut häneen kaikessa hoitajien ja potilaiden ollessa aivan eri kastia. Korjasin tässä juuri pyyhettä, jonka sain häneltä vuosikymmeniä sitten. Puuvillapitsi oli joistain paikoista repeytynyt ja kävin sen ompelukoneella läpi ihaillen pienenpieniä käsin neulottuja pistoja, joita hänen potilaansa oli ommellut. Kuinka olinkaan niiden pistojen puolella kaikkea mielivaltaa vastaan! Mitään muuta pyyhettä en ollut halunnut käyttää kuin sitä luonnon pellavaista lempipyyhettäni.

Terveyteen on vielä matkaa, mutta jos saisi edes iltapäiväunet L-teaniinin nauttimisen jälkeen.

Jk. kello 19.38.

Särky yltyi taas mentyäni soittamaan ja onnittelemaan.

Äiti vastasi puhelimeen, olivat siellä kakkukahveilla.

En halunnut häiritä enempää, pari sanaa vaan.

- Voitte hyvin siellä, äiti sanoi kuin tiedustellen puhelun loppuun saamatta vastausta.

(Juu oikein hyvin, yhtä hyvin kuin synnytyskin meni hyvin jättäen loppuelämän vammat. Miten tämänkin päivän jaksaisi taas sydän kipeänä väsymyksestä.)


Ei ole ensimmäinen kerta soittaessaan kirjoitettuani jotain. Ei olisi ikinä pitänyt kertoa nimimerkkejään, mutta tehtyäni sen en aio lopettaa kirjoittamista hänen, niin kuin en kenenkään muunkaan takia. Poika ei halunnut vastata puheluun tietäessään jo kokemuksesta, mitä ne ovat. Yhdellä on ollut otsaa saattaa lapsi tähän maailmaan häiritsemällä julmasti odotusaikaa ja vieläpä hymyilemällä kätilölle kuittauksena sitä, ettei kipulääkkeitä tarvita. Lapsi sai kärsiä jo vatsassani ja synnytyksessä helvetintuskia syntyäkseen tähän maailmaan kärsimään isän jatkaessa kiusaansa. Kuinka monia kertoja kuulinkaan: "Äiti, isi kiusaa!" Varasin jopa perheneuvolaan isälle ajan, jos ei lopeta kiusaamistaan. Pojan tultua aikuiseksi kiusaaminen ja julma henkinen väkivalta mykkäkouluineen on vain pahentunut. Miksi menin sanomaan pojalle, että soittaisi isälleen takaisin. En ollut kuopannut toivoani siitä, etteivät ne puhelut pilaisi koko päivää. Poika kertoi olevansa hermostunut eikä ääni ollut yhtään rento ja normaali niin kuin soittaisi jollekin läheiselle, vaan kireä ja metallinen. Ei kulunut kuin pieni hetki, niin poika oli lyöty lyttyyn. Sairauksieni pahennettua en itsekään voinut olla hänen isänsä kanssa tekemisissä saadessaan kuntoni romahtamaan. Tehdessään samaa pojalleni jouduin aina lohduttamaan ja rasittumaan - jokaikinen kerta tölviessään poikaansa olin saanut mennä parantamaan tämän haavoja. Niin eilenkin, jonka jälkeen koko päivämme oli pilalla. Stressi jäi kiertämään ja vaivaamaan ja teki minut niin paljon kipeämmäksi. Oli raskasta kävellä ulkona ollessani niin masentunut kaikesta.

Kipujen yllyttyä yritin saunoa niitä pois ja heitin löylyä aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta olin ihan loppuunnääntynyt ja hiki puski saunan jälkeen niin pintaan, että yritin viilentää sitä ulkona saunatakki päälläni ja pyyhehuppu päässäni. Tultuani sisälle saman hikoilun jatkuessa päätin mennä uudestaan suihkuun. Vaikka kuivasin tukkani heti ja vaatetin itseni perään, mielessäni oli, miten edellisellä kerralla kävi loiroteltuani kesällä vesien kanssa. Herättyäni tänään otsa kauttaaltaan kipeänä ja särkevänä huomasin saman toistuneen. Otettuani Xlearia makuuasennossa ei se auttanut särkyyn, vaikka limaa tulikin vähän pois. Kirjoitan tätä päässäni otsapanta, jossa lukee "Lappi - Lapland" 25.7.2017.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12882  Ke 26 Hei 2017, 14:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.7.2017 kirjoitti:
Admin 22.7.2017 kirjoitti:
Admin 21.7.2017 kirjoitti:
21.7.2017

Herään iltapäivällä vähän parempaan oloon.

Olen ottanut jo silikonisen korvatulpan pois, jolla suojelen uniani kaiken varalta. Vaikkei täällä joudukaan kärsimään kenenkään sadistisesta kiusaamisesta, kadulta kantautuvat kovat äänet voivat häiritä nukkumista.

Pipo on vieressäni tyynyllä, tippunut päästä kesken unieni niin kuin aina.

Vasen sierain on niin tukossa, ettei niistäminenkään auta. Höyryhengitys ennen nukkumaanmenoa ei ole poistanut koko ongelmaa.

Käyn vessassa ja laitan kahvia tulemaan. Pojan ostamaa kahvimyllyä on niin näppärää käyttää keittimen vieressä. Painaa vaan napista, niin saa mieleistään jauhatusta sopivan määrän; kopauttaa kahvin suodatinsuppiloon ja laittaa keittimen päälle laskettuaan säiliöön vettä.

Poika on lähettänyt minulle jo lentosuukkosiaan. Käyn paijaamassa ja kehumassa kahvimyllyään, josta on ollut niin paljon iloa. Taivuttaessani päätäni alaspäin tunnen paineentunnetta vasemmalla otsassa hiusrajan tuntumassa. Huolenalaisuus nostaa päätään joutuessani kärsimään ilman asianmukaista apua ja hoitoa. Poika kertoo nähneensä minuun liittyvää painajaista, jossa olin erittäin huonossa kunnossa. Hän jättää kertomatta, että kuolin painajaisessaan, johon palaa vasta myöhemmin. Tietämättä mitään siitä puran vointiani ehtoosivuihini. Olen nukkunut vähän paremmin, kirjoitan, kunnes muistan vasta aamun, minkälainen se oikeasti oli. Yritettyäni nukahtaa reidet jäytivät niin paljon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Oikeiden lääkkeiden ja hoidon sijaan, joita ei saa, pistin suuhuni kolme aprikoosinydintä, joita aloin pureskella hienoksi tuntiessani karvaan maun, amygdaliinin, josta elimistööni vapautuu sopiva määrä tappavaa vetysyanidia taudinaiheuttajia vastaan, joita sadussa elävät lääkärit eivät halua nähdä. Siitä ei ollut riittävästi apua vatsankin elämöidessä mentyäni syömään yöllä makeisia. Sokeri on ruokkinut sientä eikä nukkumisesta tulisi mitään. Jossain sivuhyllyllä on pikkuinen pakkaus flukonatsolia hätävaraksi, jota alan etsiä väsyneenä pidätellen stressiä, joka viimeistään pilaisi kaiken ja räjäyttäisi kivut valloilleen. Nielaisen 50 milligramman kapselin flukonatsolia kiitollisena veljeskansalta saamastani avusta. Tuon jälkeen nukahdan pipo päässäni ja herään vasen sierain tukossa, johon otan myöhemmin Xlearia kiitollisena iHerbin avusta, mutta rasittuen vaikeassa asennossa selälläni pää taivutettuna taaksepäin ja alaspäin puoliksi sängyn ulkopuolella.

Kirjoittaessani kaikesta poikani alkaa huikkailla väliin omia juttujaan ja ehdotuksiaan minulle kuormittuessani ja stressaantuessani ihan pienessä hetkessä niin, että reisissä alkaa tuttu kuhina ja jäytäminen taas kortisolihormonin ollessa piristysruiske kaikille taudinaiheuttajille. Olen niin sairas, etten kestä pientäkään määrää enää stressiä ilman kipua.

Jatkoa kello 22.55 masentuneena kaikesta.

Tultuani sisälle oikea sierain alkoi vuotaa ja sitä piti niistää.

Vasen poskiontelo turvottelee laajalta alueelta silmän alapuolelta.

Siellä majailee se sama, joka alkoi vaivata tammikuussa 2010 tappaen syksyyn mennessä kaksi hammasta vain parin viikon välein ilman, että kukaan olisi ottanut asiaa ja poskionteloni tilaa vakavasti. Ei merkkaa kenellekään mitään.

Otsa jäytää enemmän oikealta puolelta nyt.

Etuhampaatkin vihlovat oltuani ulkona ilman pipoa - heinäkuussa, jolloin öisillä lenkeillä olen tuplapipon lisäksi vetänyt päähäni vielä hupparin hupun pukeuduttuani viimekin yönä toppatakkiin ja -housuihin, joiden alla oli merinovillaiset pitkikset.

Kuvattava tätä ja kaikkea muutakin aamusivuihin vuorokauden vaihtuessa taas kohta. Ideologian uhrina elämisen näkymättömänä helvetissä, josta lääkärit eivät ole tietääkseen.


22.7.2017 kello 9.25.

Tarkoitus olisi ollut nukkua.

Tässä helvetissä, jossa olen saanut kitua jo vuosia ja vuosia, yksi vähän paremmin nukuttu yö ei tarkoita, että nukkuu seuraavanakin yönä. Ei suinkaan. Helvetti tarkoittaa sitä, että säilyy kiikun kaakun minimaalisilla unilla hengissä. Eikä sekään riitä, vaan julman rääkkäyksen keskellä on hillittävä itsensä ja säilytettävä hermonsa, vaikka kärsisi miten paljon tahansa ja tekisi miten pahaa tahansa.

Reidet särkevät julmetusti edelleen, vaikka tein kaikki eiliset temput. Aprikoosinytimet ja flukonatsoli eivät riittäneetkään. Asettelin peittoja paremmin ja paremmin ja lopulta jalkani aivan hohkasivat kuumuutta, mutta kipu jatkui. Pirullinen, jäytävä luusärky.

Olin ihan loppu, mutta juuri silloin oli noustava ylös. Nokkosteen keittäminen oli jäänyt väliin ja siihen olisi alettava laittaa muitakin yrttejä, joiden pahan maun kanssa poikani on kranttuillut. Koska hänelläkin on immuunivajeensa takia Erythema migrans kummitellut pitkään ja krooninen borrelioosi, johon ei ole saanut lääkäreiltä apua, pitäisi käyttää edes rohtoja.

Oikeasti minulla pitäisi olla täällä oma yrttipuoti, vaikka hukun jo kaikkeen ja eteerisiin öljyihin, jonka lisäksi pitäisi olla oma konditoria ja leipomo terveellisine herkkuineen, joissa sokeri on korvattu stevialla, joka on antifungaalinen eikä ruoki sientä eikä mikrobeja niin kuin tavallinen sokeri. Toteutuksen kanssa on vaan ongelmaa, kun vuorokauden tunnit eivät riitä itsensä hoitamiseenkaan enkä pysty nukkumaan normaalisti.

Poikani on nähnyt juuri painajaisen, jossa olen hyvin huonossa kunnossa ja kuolen uupumukseen.

Lohdutin häntä, etten kuole uupumukseen ellei joku elin petä. Ei minua muutoin mikään uupumus nujerra.

Hirveää kidutusta kyllä saa kestää. Suomessa.

Mutta jatketaan niin kauan kuin henki pihisee.

On ihmisiä, joita voi aivopestä. Minua ei pitäessäni periaatteista kiinni. Menen vaikka mielisairaalaan uskoni takia, jos Jumalan puhetta pidetään sairautena, ja olen siellä niin kauan kuin on tarvis uskosta luopumatta, kuten Maurice Reuben teki. Millä oikeudella Jumalaa satusetänä pitävät, kirkosta eronneet psykiatrit edes ahdistelevat ihmisiä sellaisilla kysymyksillä kuin, että kuuletko Jumalan äänen, puhuuko Jumala sulle? Se on kahdenkeskinen suhde, mitä se psykiatrille kuuluu! Suomessakin joku on joutunut eristykseen vain sen takia, että on hoitohenkilökunnalle loihinut sanomaan, että Jumala rakastaa teitä.

Tarkoitukseni on paljastaa, kuinka noloa "tiedettä" tuollainen puoskaroiminen on, miten likainen historia sillä on. Ihmiset tarvitsevat oikeasti apua eikä lisää ahdinkoa vallan väärinkäytöstä, jota vastaan pitäisi kaikin keinoin taistella. Lähes kaikki se, mitä Claes Andersson sanoo tuolla, pätee edelleen: Potilaita kohdellaan tietoisen julmasti. Mielisairaiden asema yhteiskunnassa on surkea. Potilaiden oikeusturva on täysin olematon. Eikä mikään muutu, kun ei edes kritiikkiä kestetä eikä lakeja muuteta paremmiksi. Aikansa elänyt nolo mielivalta jyrää Suomessa.

Tähän asti kummitätini on tarkkaillut enemmän minua osien vaihduttua viime aikoina saatuani häneltä kirjankin, jota olen ryhtynyt kaluamaan. Kirjan siitä, millä tavalla sairaus lähimmäisessä tunnistetaan. Jo pikkutyttönä hänen katseensa porautui minussa milloin mihinkin tarkastellen epämiellyttävästi. En voinut sille mitään, koska hän oli kummitätini ja olin syntynyt siihen systeemiin. Vasta myöhemmin olen analysoinut kaikkea, kuinka paljon hänen ammattinsa on vaikuttanut häneen kaikessa hoitajien ja potilaiden ollessa aivan eri kastia. Korjasin tässä juuri pyyhettä, jonka sain häneltä vuosikymmeniä sitten. Puuvillapitsi oli joistain paikoista repeytynyt ja kävin sen ompelukoneella läpi ihaillen pienenpieniä käsin neulottuja pistoja, joita hänen potilaansa oli ommellut. Kuinka olinkaan niiden pistojen puolella kaikkea mielivaltaa vastaan! Mitään muuta pyyhettä en ollut halunnut käyttää kuin sitä luonnon pellavaista lempipyyhettäni.

Terveyteen on vielä matkaa, mutta jos saisi edes iltapäiväunet L-teaniinin nauttimisen jälkeen.

Jk. kello 19.38.

Särky yltyi taas mentyäni soittamaan ja onnittelemaan.

Äiti vastasi puhelimeen, olivat siellä kakkukahveilla.

En halunnut häiritä enempää, pari sanaa vaan.

- Voitte hyvin siellä, äiti sanoi kuin tiedustellen puhelun loppuun saamatta vastausta.

(Juu oikein hyvin, yhtä hyvin kuin synnytyskin meni hyvin jättäen loppuelämän vammat. Miten tämänkin päivän jaksaisi taas sydän kipeänä väsymyksestä.)


Ei ole ensimmäinen kerta soittaessaan kirjoitettuani jotain. Ei olisi ikinä pitänyt kertoa nimimerkkejään, mutta tehtyäni sen en aio lopettaa kirjoittamista hänen, niin kuin en kenenkään muunkaan takia. Poika ei halunnut vastata puheluun tietäessään jo kokemuksesta, mitä ne ovat. Yhdellä on ollut otsaa saattaa lapsi tähän maailmaan häiritsemällä julmasti odotusaikaa ja vieläpä hymyilemällä kätilölle kuittauksena sitä, ettei kipulääkkeitä tarvita. Lapsi sai kärsiä jo vatsassani ja synnytyksessä helvetintuskia syntyäkseen tähän maailmaan kärsimään isän jatkaessa kiusaansa. Kuinka monia kertoja kuulinkaan: "Äiti, isi kiusaa!" Varasin jopa perheneuvolaan isälle ajan, jos ei lopeta kiusaamistaan. Pojan tultua aikuiseksi kiusaaminen ja julma henkinen väkivalta mykkäkouluineen on vain pahentunut. Miksi menin sanomaan pojalle, että soittaisi isälleen takaisin. En ollut kuopannut toivoani siitä, etteivät ne puhelut pilaisi koko päivää. Poika kertoi olevansa hermostunut eikä ääni ollut yhtään rento ja normaali niin kuin soittaisi jollekin läheiselle, vaan kireä ja metallinen. Ei kulunut kuin pieni hetki, niin poika oli lyöty lyttyyn. Sairauksieni pahennettua en itsekään voinut olla hänen isänsä kanssa tekemisissä saadessaan kuntoni romahtamaan. Tehdessään samaa pojalleni jouduin aina lohduttamaan ja rasittumaan - jokaikinen kerta tölviessään poikaansa olin saanut mennä parantamaan tämän haavoja. Niin eilenkin, jonka jälkeen koko päivämme oli pilalla. Stressi jäi kiertämään ja vaivaamaan ja teki minut niin paljon kipeämmäksi. Oli raskasta kävellä ulkona ollessani niin masentunut kaikesta.

Kipujen yllyttyä yritin saunoa niitä pois ja heitin löylyä aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta olin ihan loppuunnääntynyt ja hiki puski saunan jälkeen niin pintaan, että yritin viilentää sitä ulkona saunatakki päälläni ja pyyhehuppu päässäni. Tultuani sisälle saman hikoilun jatkuessa päätin mennä uudestaan suihkuun. Vaikka kuivasin tukkani heti ja vaatetin itseni perään, mielessäni oli, miten edellisellä kerralla kävi loiroteltuani kesällä vesien kanssa. Herättyäni tänään otsa kauttaaltaan kipeänä ja särkevänä huomasin saman toistuneen. Otettuani Xlearia makuuasennossa ei se auttanut särkyyn, vaikka limaa tulikin vähän pois. Kirjoitan tätä päässäni otsapanta, jossa lukee "Lappi - Lapland" 25.7.2017.


Tämä mun Lappi, mistä edellä kerron, on Tampereella, jota en voi kehua yhtään, jos siellä tehdään asiat yhtä huonosti kuin muualla. Kehun vasta, kun on aihetta ja asiat tehdään paremmin. Gastropuolella Taysissä on tosin ihan meininki kuin Hesassa, jossa minut olisi jätetty vaan julmasti koko loppuelämäkseni kitumaan ilman yritystäkään parantaa. Mutta jos herää uuteen päivään niin kipeänä ja tärisevänä kuin minä, ja jauhetaan paskaa, ettei kärsi muka neurologisista oireista ja otsaontelosärkykin on jännityspäänsärkyä vaan, yhteispeli lääkäreiden kesken ei toimi ja voi pilata koko tulossa olevan leikkauksenkin. Mitäpä nuo mieslääkärit ja äijät kivuistani välittäisivät yhtään tarjotessaan ihmisille pelkkää helvettiä leikkimällä naiivia ja typerää, etteivät homesairaudet ja punkinpuremat sairastuttaisi ihmisiä muka kroonisesti ollenkaan.

Ehkä Homekuuri in vivo ja Lääkäreiden borrelioosikoulu auttaisivat ymmärtämään, mistä näissä sairauksissa on kyse. Hirveästi olen kaikesta kirjoittanut olematta halukas tekemään samaa uudestaan. Onneksi yhtä ihmistä ei voi kiduttaa loputtomiin rajan tullessa jossain vaiheessa vastaan. Tällä hetkellä homesairailla ja borrelioosin uhreilla on edessään vuosien kidutus julmien ja piittaamattomien lääkäreiden uhreina ennen armahtavaa kuolemaa. Yhtään päivää, mikä on mennyt, ei tarvitse kärsiä uudestaan.

Kaiken muun päälle oikea korvanikin on alkanut vaivata taas. Mitähän siihen keksisin. Unenlaatu oli huonoa ja heräsin tärinään. Kaula palelee siitä kohtaa, mistä pusero ei peitä. Vaihdoin toiseen, jossa on pienempi kaula-aukko, mutta palelee siitäkin. Päässä oleva muhkura ei ole hävinnyt mihinkään, vaan aristaa, kuumottaa ja kirvelee ennallaan.

- Huonovointinen olo, levättävä lisää. (14.24.)
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12886  Pe 28 Hei 2017, 16:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.7.2017 klo 14.12 kirjoitti:
Mutta jos herää uuteen päivään niin kipeänä ja tärisevänä kuin minä, ja jauhetaan paskaa, ettei kärsi muka neurologisista oireista ja otsaontelosärkykin on jännityspäänsärkyä vaan, yhteispeli lääkäreiden kesken ei toimi ja voi pilata koko tulossa olevan leikkauksenkin. Mitäpä nuo mieslääkärit ja äijät kivuistani välittäisivät yhtään tarjotessaan ihmisille pelkkää helvettiä leikkimällä naiivia ja typerää, etteivät homesairaudet ja punkinpuremat sairastuttaisi ihmisiä muka kroonisesti ollenkaan.

Ehkä Homekuuri in vivo ja Lääkäreiden borrelioosikoulu auttaisivat ymmärtämään, mistä näissä sairauksissa on kyse. Hirveästi olen kaikesta kirjoittanut olematta halukas tekemään samaa uudestaan. Onneksi yhtä ihmistä ei voi kiduttaa loputtomiin rajan tullessa jossain vaiheessa vastaan. Tällä hetkellä homesairailla ja borrelioosin uhreilla on edessään vuosien kidutus julmien ja piittaamattomien lääkäreiden uhreina ennen armahtavaa kuolemaa. Yhtään päivää, mikä on mennyt, ei tarvitse kärsiä uudestaan.

Kaiken muun päälle oikea korvanikin on alkanut vaivata taas. Mitähän siihen keksisin. Unenlaatu oli huonoa ja heräsin tärinään. Kaula palelee siitä kohtaa, mistä pusero ei peitä. Vaihdoin toiseen, jossa on pienempi kaula-aukko, mutta palelee siitäkin. Päässä oleva muhkura ei ole hävinnyt mihinkään, vaan aristaa, kuumottaa ja kirvelee ennallaan.

- Huonovointinen olo, levättävä lisää. (14.24.)


Ihan samanlainen tilanne kuin edellispäivänä tuossa, mitä sitä loputtomiin toistamaan. Istun sängyssä selkä seinää ja tyynyjä vasten ja yrittänyt vuorata kylmästä nakertavat reiteni villapeitteellä niin, että sattuisi mahdollisimman vähän. Otsaa peittää otsapanta, jonka alla jäytää, vaikka tehnyt Xlearin kanssa jo kerran temput selällään maaten ja pitänyt toisella kädellä hyllystä kiinni, etten muksahtaisi lattialle ja taittaisi niskojani. Rintakehän ongelmaan keksittävä jotain parempaa kuin vaihtaminen pienempi kaula-aukkoiseen puseroon. Tehtyäni taas niin rintakehä palelee edelleen ja kalsea kylmyys hohtaa puseron läpi käteenkin, jolla yritän lämmittää aluetta. Kokeilin jo kaulahuivia, muttei puuvilla tuntunut tarpeeksi lämpöiseltä. Hätävarana taittelin kaula-aukkoon rukousliinan, joka sekin on puuvillaa vaan. Keskellä kesää joudun miettimään tällaista, mistä saisin sopivan kolmion mallisen kaulaliinan rintakehää lämmittämään. Viskoosi ja puuvilla on kalseaa eikä lämmitä tarpeeksi eikä kolmiohuivia liene omastakaan takaa, joten keksittävä jotain muuta koko kaulan ja rintakehän alueen ollessa kylmä.

Droppasin tuonne pari tietoshottia Lyme-nimisen luulotaudin vaikutuksesta verenkiertoon, jonka pitäisi näkyä ihan konkreettisesti niille, kenellä vain sattuu olemaan silmät päässä. Laihuudesta tämä ei johdu oltuani koko ikäni hoikka ja olematta tänä kesänä niin laihakaan kuin viime kesänä, jolloin vaatteet aivan roikkuivat päällä, ennen kuin keksin syksyllä D-mannoosin, joka alkoi helpottaa ruoasta aiheutuvaa vatsantärinää niin paljon, että pystyin syömään vähän paremmin. D-mannoosi auttaa kuitenkin vain tilapäisesti suoliston bakteerikantaan, jossa on jotain pielessä. Luonnollisesti tähän niin kuin mihinkään muuhunkaan vaivaan ei saa lääkäreiltä mitään apua tiputtuaan jo ajat sitten kelkasta. Koska koivusta valmistettu D-mannoosi on niin kallista, olen kokeillut myös PipingRockissa myytävää maissista valmistettua D-mannoosia, toimisiko yhtä hyvin. Tärinästä kärsin kuitenkin koko ajan, mutta pirullinen vatsantärinä on häirinnyt nukkumistakin liikaa ja D-mannoosista ollut paljon enemmän apua kuin jostain typeristä beetasalpaajista, joita lääkärit ovat tuputtaneet pahentaen vain paleluongelmaani muuttamalla minut jääkalikaksi.

Miksi ollenkaan kirjoitan näistä asioista, tähän menee vain aikaa. Olen niin pettynyt koko paskaan ja suomalaiseen terveydenhoitoon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12888  Su 30 Hei 2017, 3:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 28.7.2017 kirjoitti:
Admin 26.7.2017 klo 14.12 kirjoitti:
Mutta jos herää uuteen päivään niin kipeänä ja tärisevänä kuin minä, ja jauhetaan paskaa, ettei kärsi muka neurologisista oireista ja otsaontelosärkykin on jännityspäänsärkyä vaan, yhteispeli lääkäreiden kesken ei toimi ja voi pilata koko tulossa olevan leikkauksenkin. Mitäpä nuo mieslääkärit ja äijät kivuistani välittäisivät yhtään tarjotessaan ihmisille pelkkää helvettiä leikkimällä naiivia ja typerää, etteivät homesairaudet ja punkinpuremat sairastuttaisi ihmisiä muka kroonisesti ollenkaan.

Ehkä Homekuuri in vivo ja Lääkäreiden borrelioosikoulu auttaisivat ymmärtämään, mistä näissä sairauksissa on kyse. Hirveästi olen kaikesta kirjoittanut olematta halukas tekemään samaa uudestaan. Onneksi yhtä ihmistä ei voi kiduttaa loputtomiin rajan tullessa jossain vaiheessa vastaan. Tällä hetkellä homesairailla ja borrelioosin uhreilla on edessään vuosien kidutus julmien ja piittaamattomien lääkäreiden uhreina ennen armahtavaa kuolemaa. Yhtään päivää, mikä on mennyt, ei tarvitse kärsiä uudestaan.

Kaiken muun päälle oikea korvanikin on alkanut vaivata taas. Mitähän siihen keksisin. Unenlaatu oli huonoa ja heräsin tärinään. Kaula palelee siitä kohtaa, mistä pusero ei peitä. Vaihdoin toiseen, jossa on pienempi kaula-aukko, mutta palelee siitäkin. Päässä oleva muhkura ei ole hävinnyt mihinkään, vaan aristaa, kuumottaa ja kirvelee ennallaan.

- Huonovointinen olo, levättävä lisää. (14.24.)


Ihan samanlainen tilanne kuin edellispäivänä tuossa, mitä sitä loputtomiin toistamaan. Istun sängyssä selkä seinää ja tyynyjä vasten ja yrittänyt vuorata kylmästä nakertavat reiteni villapeitteellä niin, että sattuisi mahdollisimman vähän. Otsaa peittää otsapanta, jonka alla jäytää, vaikka tehnyt Xlearin kanssa jo kerran temput selällään maaten ja pitänyt toisella kädellä hyllystä kiinni, etten muksahtaisi lattialle ja taittaisi niskojani. Rintakehän ongelmaan keksittävä jotain parempaa kuin vaihtaminen pienempi kaula-aukkoiseen puseroon. Tehtyäni taas niin rintakehä palelee edelleen ja kalsea kylmyys hohtaa puseron läpi käteenkin, jolla yritän lämmittää aluetta. Kokeilin jo kaulahuivia, muttei puuvilla tuntunut tarpeeksi lämpöiseltä. Hätävarana taittelin kaula-aukkoon rukousliinan, joka sekin on puuvillaa vaan. Keskellä kesää joudun miettimään tällaista, mistä saisin sopivan kolmion mallisen kaulaliinan rintakehää lämmittämään. Viskoosi ja puuvilla on kalseaa eikä lämmitä tarpeeksi eikä kolmiohuivia liene omastakaan takaa, joten keksittävä jotain muuta koko kaulan ja rintakehän alueen ollessa kylmä.

Droppasin tuonne pari tietoshottia Lyme-nimisen luulotaudin vaikutuksesta verenkiertoon, jonka pitäisi näkyä ihan konkreettisesti niille, kenellä vain sattuu olemaan silmät päässä. Laihuudesta tämä ei johdu oltuani koko ikäni hoikka ja olematta tänä kesänä niin laihakaan kuin viime kesänä, jolloin vaatteet aivan roikkuivat päällä, ennen kuin keksin syksyllä D-mannoosin, joka alkoi helpottaa ruoasta aiheutuvaa vatsantärinää niin paljon, että pystyin syömään vähän paremmin. D-mannoosi auttaa kuitenkin vain tilapäisesti suoliston bakteerikantaan, jossa on jotain pielessä. Luonnollisesti tähän niin kuin mihinkään muuhunkaan vaivaan ei saa lääkäreiltä mitään apua tiputtuaan jo ajat sitten kelkasta. Koska koivusta valmistettu D-mannoosi on niin kallista, olen kokeillut myös PipingRockissa myytävää maissista valmistettua D-mannoosia, toimisiko yhtä hyvin. Tärinästä kärsin kuitenkin koko ajan, mutta pirullinen vatsantärinä on häirinnyt nukkumistakin liikaa ja D-mannoosista ollut paljon enemmän apua kuin jostain typeristä beetasalpaajista, joita lääkärit ovat tuputtaneet pahentaen vain paleluongelmaani muuttamalla minut jääkalikaksi.

Miksi ollenkaan kirjoitan näistä asioista, tähän menee vain aikaa. Olen niin pettynyt koko paskaan ja suomalaiseen terveydenhoitoon.


Mihin jäinkään... Eilisaamuiseen kirjoitukseen, jonka postasin puoli seitsemän aikaan foorumille? Minulla oli jotain tärkeää sanottavaa, jonka kimppuun pääsin vasta ennen viittä aamulla jaksamatta kirjoittaa viestiäni loppuun. Oikeasti kaikki voimavarani menevät itseni hoitamiseen eikä mihinkään ylimääräiseen jää aikaa eikä energiaa. En katso telkkaria enkä kuuntele radiota. En käy baareissa, teatterissa tai missään. Kirjastossa en ole käynyt vuosiin - enkä terveyskeskuksessa kiusattavana kohta kahteen vuoteen. Sairauskuluvakuutus on loppu ja valitukset tekemättä ja oikeustaistelut taistelematta. Ystävien viimeisistä soitoista ja viesteistä on pari vuotta aikaa ilman, että olisin jaksanut vastata niihin. He eivät edes tiedä, että olen muuttanut pois. Joulukortit ovat jääneet kirjoittamatta ja postittamatta. Roskiksen tunnen paremmin kuin naapurit, joita en halua tunteakaan Helsingin touhujen jälkeen. Kun jo homeista ja punkinpuremista invalidisoitunutta aletaan kiusata avun sijaan, jälki on tämännäköistä kuin minulla henkitoreissani täällä. Kiitollinen olen siitä, että Prismassa on penkit, joissa voi liikaa väsyttyään levätä, ja että muutkin kaupat ovat lähellä. Luonto on ainoa iloni ja henkireikäni, josta pääsen enää vain rajoitetusti nauttimaan. Kylmä uimavesi tietää vain lisää reisisärkyä eikä tukkaa voi pitää otsasäryn takia märkänä. Helteisten heinäkuun päivien vaihtuessa iltaan otsa kalvaa jo auringon laskiessa ja hupparin huppu on vedettävä pään suojaksi niin kuin perjantai- ja lauantai-iltana sairastuttuani jo vuosia sitten tähän luulotautiin.

Kello 2.56. Yö on vielä nuori. Viime yönä näillä main kokeilin Xlearin sijaan Now:n nenätippoja, joita yritin heruttaa otsaonteloon saakka keikkuen puoliksi sängyn ulkopuolella. Höyryhengitystä ottaessani järjestelin kaikki eteeriset öljyt niin, että löytäisin etsimäni vähän paremmin.

Tänä yönä kaikki tuo on vielä tekemättä ja tämä on vain yksi yö monien muiden joukossa. Käydessämme illalla pojan kanssa lenkillä näytin, mistä kohtaa otsa kalvaa, ja totesin, ettei terve otsaontelo tunnu ollenkaan.

Ehkä tämä kärsimys, tämä helvetti, ei olekaan mitään luulotautia, vaan ihan totista totta, jota on jätetty kitumaan muiden vaivojen ohessa, joista pirullisin on luusärky, jota saa olla tämän tästä lievittämässä lämmöllä, aprikoosinytimillä, L-teaniinilla - millä vaan, mitä keksii.

Kipeään korvaani löysin pari yötä sitten NutriBioticin korvatipat, mutta ehkä luulotautinen korvatorveni vaivaa siellä vaan ja on pikkaisen tukkeutunut ja tulehtunut?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12889  Su 30 Hei 2017, 16:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.7.2017 kirjoitti:
Kello 2.56. Yö on vielä nuori. Viime yönä näillä main kokeilin Xlearin sijaan Now:n nenätippoja, joita yritin heruttaa otsaonteloon saakka keikkuen puoliksi sängyn ulkopuolella. Höyryhengitystä ottaessani järjestelin kaikki eteeriset öljyt niin, että löytäisin etsimäni vähän paremmin.

Tänä yönä kaikki tuo on vielä tekemättä ja tämä on vain yksi yö monien muiden joukossa. Käydessämme illalla pojan kanssa lenkillä näytin, mistä kohtaa otsa kalvaa, ja totesin, ettei terve otsaontelo tunnu ollenkaan.

Ehkä tämä kärsimys, tämä helvetti, ei olekaan mitään luulotautia, vaan ihan totista totta, jota on jätetty kitumaan muiden vaivojen ohessa, joista pirullisin on luusärky, jota saa olla tämän tästä lievittämässä lämmöllä, aprikoosinytimillä, L-teaniinilla - millä vaan, mitä keksii.

Kipeään korvaani löysin pari yötä sitten NutriBioticin korvatipat, mutta ehkä luulotautinen korvatorveni vaivaa siellä vaan ja on pikkaisen tukkeutunut ja tulehtunut?


Uupumusta ennen lepopäivää. En jaksanutkaan yöllä hoitaa poskionteloitani, puhaltaa pulloon tai tehdä muutakaan - lepäsin vaan sängyssä ja selasin netistä yhtä ja toista ja laitoin kirjoitusaiheita talteen One Tabiin ja kirjanmerkkeihin Suomen surkeasta tilanteesta, jossa viranomaiset käyttäytyvät yhä häikäilemättömämmin ja rikkovat ihmisoikeuksia. Kun muualla Länsimaissa keskustellaan, Suomessa tukahdutetaan vielä vuonna 2016 jälkeen Kristuksen - kaikkien tyytyessä siihen hiljaisuuteen eikä ihmekään, koska mielivalta jyrää. Ajateltuani omia kokemuksiani ja sitä, missä mielivaltaa ei olisi, Jumala sanoi niiden vallan ulottuvan kaikkialle. Antikristillisenä aikana jopa virsien laulamisesta osastolla voidaan viedä eristykseen, luin viime yönä yhdeltä keskustelupalstalta. Mitä ei siedetä, siitä ei tarvitse vallankäyttäjien kärsiä. Kun yhtäkkiä jopa rikosilmoituksen tekemisestä saa ambulanssikyydityksen sairaalaan, sukukin on saanut oman hullunsa. Mikä pätevä mielisairaanhoitaja kummitätikään on hyvin päivänvaloa kestävällä ammattikirjallisuudellaan lupsakoiden työkavereidensa kera, joiden kanssa voi näytellä tervettä ja paksua suvun muutaman muunkin lihapullan ohella ja kokoontua yhteen jauhamaan paskaa, kuinka sairas se Terhi oikein on ja miten kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Hieno juttu, että juttu luistaa niin kauan kuin iloa piisaa. Välien ollessa poikki kannattaa kaluta kaikki tarkkaan tai vilkaista peiliin, mitä sieltä näkyy. Minulle riittää se, ettei tätäkään päivää tarvitse kärsiä uudestaan.

Vaihtaessani teepaidan lämpimämpään vilkaisin lämpömittaria samalla: ulkona 26,3 ja sisällä 26,2. Polkiessani ennen nukkumaanmenoa kuntopyörää ulkona huomasin rikkaruohojen alkaneen kukkia siinä kohtaa, missä istuin usein viime kesänä. Pienet keltaiset nuput törröttivät pitkän varren päässä. Onneksi en mennyt repimään niitä vielä, kun niillä oli elämäntehtävä suorittamatta.

Otsani kirveli nukahtaessani ja herätessäni oikea sierain oli tukossa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12896  To 03 Elo 2017, 17:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.7.2017 kirjoitti:
Uupumusta ennen lepopäivää. En jaksanutkaan yöllä hoitaa poskionteloitani, puhaltaa pulloon tai tehdä muutakaan - lepäsin vaan sängyssä ja selasin netistä yhtä ja toista ja laitoin kirjoitusaiheita talteen One Tabiin ja kirjanmerkkeihin Suomen surkeasta tilanteesta, jossa viranomaiset käyttäytyvät yhä häikäilemättömämmin ja rikkovat ihmisoikeuksia. Kun muualla Länsimaissa keskustellaan, Suomessa tukahdutetaan vielä vuonna 2016 jälkeen Kristuksen - kaikkien tyytyessä siihen hiljaisuuteen eikä ihmekään, koska mielivalta jyrää. Ajateltuani omia kokemuksiani ja sitä, missä mielivaltaa ei olisi, Jumala sanoi niiden vallan ulottuvan kaikkialle. Antikristillisenä aikana jopa virsien laulamisesta osastolla voidaan viedä eristykseen, luin viime yönä yhdeltä keskustelupalstalta. Mitä ei siedetä, siitä ei tarvitse vallankäyttäjien kärsiä. Kun yhtäkkiä jopa rikosilmoituksen tekemisestä saa ambulanssikyydityksen sairaalaan, sukukin on saanut oman hullunsa. Mikä pätevä mielisairaanhoitaja kummitätikään on hyvin päivänvaloa kestävällä ammattikirjallisuudellaan lupsakoiden työkavereidensa kera, joiden kanssa voi näytellä tervettä ja paksua suvun muutaman muunkin lihapullan ohella ja kokoontua yhteen jauhamaan paskaa, kuinka sairas se Terhi oikein on ja miten kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Hieno juttu, että juttu luistaa niin kauan kuin iloa piisaa. Välien ollessa poikki kannattaa kaluta kaikki tarkkaan tai vilkaista peiliin, mitä sieltä näkyy. Minulle riittää se, ettei tätäkään päivää tarvitse kärsiä uudestaan.

Vaihtaessani teepaidan lämpimämpään vilkaisin lämpömittaria samalla: ulkona 26,3 ja sisällä 26,2. Polkiessani ennen nukkumaanmenoa kuntopyörää ulkona huomasin rikkaruohojen alkaneen kukkia siinä kohtaa, missä istuin usein viime kesänä. Pienet keltaiset nuput törröttivät pitkän varren päässä. Onneksi en mennyt repimään niitä vielä, kun niillä oli elämäntehtävä suorittamatta.

Otsani kirveli nukahtaessani ja herätessäni oikea sierain oli tukossa.

Ehkä olen vähän häijy, muttei näin kipeänä tarvitse leikkiä kaveria niiden kanssa, jotka kävelevät päältä ja vähättelevät toisten kärsimystä. Eri asia on joskus vanhempana, jos ei voi pitää yhtään enää puoliaan, silloin on vaan odotettava Vapahtajaa vapauttamaan kärsimyksestään.

Tämä luulotauti pitää minua pinteessään jopa nukkuessani. Ihan siinä unet häiriintyivät, kun oikealta otsaontelosta alkoi valua paksua limaa alas, jota yritin avittaa kakomalla ja ryystämällä limaa alaspäin. Taisi jälkikasvunkin unet häiriintyä äidin jatkaessa kakomistaan, niiskuttamistaan ja yskimistään pidemmän tovin.

En ollut meinannut taaskaan jaksaa ottaa höyryhengitystä ennen nukkumaanmenoa, mutta huomattuani vasemman poskeni olevan kipeä ja turvonnut ihan päältäkin päin, niin kuin se on koko ajan ollut ja aristava koko poskiluun alueelta, kaadoin kasvosaunaan vain uutta vettä ja otin höyryhengitystä vanhojen öljyjen kera, joissa tujua riitti vielä niin paljon, että Cinnamon Bark Oil sai kasvot taas helottamaan punaisina kuten aina.

Ennen ylösnousua poskiontelojen tilan ollessa tuollainen, noin luulosairas, oli otettava Now:n tippoja taas, kun Xlearia on pikkupullossa niin paljon vähemmän. Yritin tiputella tippoja oikein kunnolla menemään otsaonteloon saakka keskittyen erityisesti oikeaan puoleen, jonka takia vasen puoli jäi huonompaan kuntoon posken vaivatessa paksuna edelleen. Kääntäessäni päätä tippojen laittamisen jälkeen oikealle puolelle luulotauti alkoi vaivata kirvelynä oikeassa korvassakin.

Vielä minä näytän teille, miten sama luulotauti, joka vaivaa nupissa, on tulehduttanut oikeasta jalasta pari niveltä punaiseksi palloksi. Hain eilen postista kytkykauppana uuden Nokia 6 -kännykän, jolla voisin napsia kuvia Alcatelini päädyttyä parempiin käsiin.

Mitäs muuta täältä sairasvuoteelta käsin olisikaan kerrottavaa? Pelkkiä kauppareissuja vaan potemisen ohella.

Jos tämä kaikki on vaan luulotautia, miksi haaveilin maanantaina kävellessäni kauppaa kohti, että ukkonen iskisi minuun ja tappaisi edes Lymen? Koska omakin henki voisi mennä samassa, katkaisin ajatuksiltani siivet, ettei haaveet tulisi todeksi. Perään luin Aamulehdestä, miten perheen kauppareissun aikana salama oli iskenyt taloon ja polttanut perheen kodin poroksi ja tappanut pari lemmikkieläintä.

Kirjoittamisinspiraation osalta koko eilinen päivä meni pilalle vain sen takia, ettei tablettini suostunut käynnistymään akun päästyä liian tyhjäksi. Aloin sitten tehdä kaikkea muuta ja kävin asioilla. Yhdessä kaupassa oli Lenovon 11 tuuman kannettava odottamassa uutta omistajaansa lähes pilkkahintaan. Tutkin laatikon kyljestä koneen ominaisuuksia, jotka eivät olleet kummoisia, kunnes aloin kauhistella koneen painoa, joka oli lähes 1,7 kiloa. Ei kiitos! Nykyinen pikku purtiloni, jolla olen kirjoittanut viimeiset puoli vuotta, painaa kilon vähemmän, vain 650 grammaa, joka on niin vähän, ettei sitä juuri laukussakaan huomaa.

Kirjoittamishommissa kaikkein rankimpia sairaana on virallisten kirjelmien ja valitusten laatiminen, jotka ovat ainoa keino vaikuttaa asioihin tai edes kertoa oma haiseva mielipiteensä. Viime yönä minulla meni yhden kanssa aamuyöhön asti, jonka jälkeen oli rustattava vielä aamusivut loppuun.

Jk. kello 19.47.

Tässähän se päivä on mennytkin. Kävin pihalla haistelemassa vähän ulkoilmaa, polkemassa kuntopyörää ja kastelemassa kukkaset nenän alkaessa vuotaa heti. Onneksi muistin ostaa lisää nenäliinoja, niitä menee koko ajan. Sitten keräsin voimia soittaakseni äidille, jonka tiesin odottaneen meitä turhaan taas kylään. Ei voi mitään; kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa, kaukana siitä, joutuessaan kestämään kaiken päälle vielä viranomaisten, lääkäreiden ja ihmisten kiusan ja ylenkatseen - mitä nyt kaikki luulosairaat joutuvat kestämään, ennen kuin pääsevät hautausmaalle lepäämään. Perään laitoin pipon päähäni ja Julie Truen lähes puhki kulutetun cd:n soimaan ja käännyin vasemmalle kyljelleni lepäämään Tecnowoolin ihana villaneule särkevien ja tärisevien reisieni päällä vällyjeni alla, pipo tulehtuneeseen otsaan asti vedettynä.

Kovasti on penätty sitä asennetta, mikä kaikessa on. Että millä asenteella lähtee mihinkin. Auttaako suihku tai peili synnytyskipuihin tai muut silmänkääntötemput. Mutta jos Suomessa ei hoideta homesairauksia eikä borrelioosia niin kuin muita sairauksia, en voi sanoa valehtelijoille ja narraajille kuin että haistakaa paska ihmisten kiusaajat ja rääkkääjät. Ainakaan tästä osoitteesta ei tipu satuja ja tarinoita. Asenne ja tyyli on kokonaan toinen, ironia, pahan sattuessa vielä omaan nilkkaan ja valheittenne kuivuessa kokoon pois totuuden tieltä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12912  Pe 11 Elo 2017, 4:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12919  Ti 15 Elo 2017, 15:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12929  To 24 Elo 2017, 1:46 (GMT+3)  Aihe: Terrestrial hell of untreated frontal sinus inflammation in Finland Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.8.2017 kirjoitti:
Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.


Niin kipeänä taas otsapanta päässäni.

Aamusta lähtien vaivannut tulehtunut otsaontelo oikealla hiusrajan tuntumassa laajalla alueella aristaen kevyttä kosketustakin.

Xlear-tipat, höyryhengitys vahvalla Cinnamon Bark -öljyllä, magneettipulsaattori - mikään niistä ei ole ottanut kipua pois.

Päivällä levätessäni heräsin neljä kertaa siihen, että sylki alkoi valua suupielestäni, jota jouduin pyyhkimään.

Oikean käden lisäksi vasen polvi kipeytynyt laajalta alueelta ja ihon alle vuotanut verta ilman, että olisin loukannut jalkaani.

Kärsiessäni borrelioosin lisäksi sieni-infektiosta ulkomailta varpaisiini saamani sienilääkekuuri loppui kesken ennen kuin olisi ehtinyt parantaa pääni ja otsani siipikalvoni lisäksi.

Tällaista Suomessa. This is this shit in Finland.

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu. The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12930  Ti 29 Elo 2017, 9:14 (GMT+3)  Aihe: Re: Terrestrial hell of untreated frontal sinus inflammation in Finland Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.8.2017 klo 1.46 kirjoitti:
Admin 15.8.2017 kirjoitti:
Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.


Niin kipeänä taas otsapanta päässäni.

Aamusta lähtien vaivannut tulehtunut otsaontelo oikealla hiusrajan tuntumassa laajalla alueella aristaen kevyttä kosketustakin.

Xlear-tipat, höyryhengitys vahvalla Cinnamon Bark -öljyllä, magneettipulsaattori - mikään niistä ei ole ottanut kipua pois.

Päivällä levätessäni heräsin neljä kertaa siihen, että sylki alkoi valua suupielestäni, jota jouduin pyyhkimään.

Oikean käden lisäksi vasen polvi kipeytynyt laajalta alueelta ja ihon alle vuotanut verta ilman, että olisin loukannut jalkaani.

Kärsiessäni borrelioosin lisäksi sieni-infektiosta ulkomailta varpaisiini saamani sienilääkekuuri loppui kesken ennen kuin olisi ehtinyt parantaa pääni ja otsani siipikalvoni lisäksi.

Tällaista Suomessa. This is this shit in Finland.

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu. The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined


Tiedoksesi Markus Rautiainen Taysistä jätettyäsi minut täysin kylmästi kärsimään tähän helvettiin kuin mitä julmin sadisti konsanaan, että olen valvonut kivuissani taas aamuun. Koska kaikki kertomani on totta, itkin kohtaloani, joka pahensi tulehtuneen otsaonteloni tilaa entisestään.

Käydessäni yöllä vessassa, kun itse nukuit varmaan mukavasti rentouttavan kesän jälkeen jätettyäsi minut pipoineni kitumaan - oikealla otsassani tuntui taas paineen tunnetta, jonka takia en pystynyt nukkumaan.

Tuossa on sinulle pyöveli jotain, toivottavasti jäät mahdollisimman pian eläkkeelle.





------------------------
Videolinkki päivitetty.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ma 18 Syy 2017, 21:06, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12933  Ke 30 Elo 2017, 10:07 (GMT+3)  Aihe: Re: Terrestrial hell of untreated frontal sinus inflammation in Finland Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.8.2017 klo 9.14 kirjoitti:
Admin 24.8.2017 klo 1.46 kirjoitti:
Admin 15.8.2017 kirjoitti:
Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.


Niin kipeänä taas otsapanta päässäni.

Aamusta lähtien vaivannut tulehtunut otsaontelo oikealla hiusrajan tuntumassa laajalla alueella aristaen kevyttä kosketustakin.

Xlear-tipat, höyryhengitys vahvalla Cinnamon Bark -öljyllä, magneettipulsaattori - mikään niistä ei ole ottanut kipua pois.

Päivällä levätessäni heräsin neljä kertaa siihen, että sylki alkoi valua suupielestäni, jota jouduin pyyhkimään.

Oikean käden lisäksi vasen polvi kipeytynyt laajalta alueelta ja ihon alle vuotanut verta ilman, että olisin loukannut jalkaani.

Kärsiessäni borrelioosin lisäksi sieni-infektiosta ulkomailta varpaisiini saamani sienilääkekuuri loppui kesken ennen kuin olisi ehtinyt parantaa pääni ja otsani siipikalvoni lisäksi.

Tällaista Suomessa. This is this shit in Finland.

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu. The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined


Tiedoksesi Markus Rautiainen Taysistä jätettyäsi minut täysin kylmästi kärsimään tähän helvettiin kuin mitä julmin sadisti konsanaan, että olen valvonut kivuissani taas aamuun. Koska kaikki kertomani on totta, itkin kohtaloani, joka pahensi tulehtuneen otsaonteloni tilaa entisestään.

Käydessäni yöllä vessassa, kun itse nukuit varmaan mukavasti rentouttavan kesän jälkeen jätettyäsi minut pipoineni kitumaan - oikealla otsassani tuntui taas paineen tunnetta, jonka takia en pystynyt nukkumaan.

Tuossa on sinulle pyöveli jotain, toivottavasti jäät mahdollisimman pian eläkkeelle.


Noin kello 7.30:

Kuinka monia kertoja olen valvonut maanpäällisessä helvetissäni aamuun, en osaa laskeakaan - ihan hengen päälle jo julmassa ja läpimädässä systeemissä.

Tiukassa on ollut henki. Minua on kidutettu Suomessa jo vuosia; isoäiti menehtyi vajaassa viikossa kuumeettomaan keuhkokuumeeseen, jota "hoidettiin" janoon tappamalla. Minulla voi pettää sydän milloin tahansa tai päässä ratkeaa verisuoni. Mikään ei korvaa unta, jonka puutteesta olen joutunut kärsimään vuosikausia, varsinaisen helvetin alettua alkuvuodesta 2010. Suurin osa korvapolin lääkäreistä on sadisteja, joiden täytyy nauttia minunkin rääkkäämisestäni, muuten tällainen kohtelu ei olisi mahdollista kaikkien mainosten jälkeen Taysissäkään. Ei tarvitse olla kuin pari idioottia lääkäriä, jotka pilaavat koko sairaalan maineen. Lyödään vähän sairaanhoitajia käsille ja ajetaan sairaat kotiin kuolemaan.

Suuria luuloja. Lehdessä mainostettiin, että täällä on merkittävää kansainvälistä katutaidetta, vaikka toisella puolella katua on pelkkää pusikkoa. Ei sitä pusikkoa pitäisi luonnon väriloistosta kaataakaan, mutta pitääkö puhua paskaa ja unohtaa tosiasiat.

Tosiasia on se, ettei Markus Rautiaista kiinnostanut tulossa oleva leikkaukseni pätkääkään, miten hillittömään vatsantärinääni, joka vei tänä yönä uneni ja vaivaa vieläkin, sopisi polypropeiiniverkko, jonka aiheuttamista komplikaatioista naiset ovat ympäri maailmaa raportoineet.

Laitoin sähköpostini Rautiaisen lisäksi menemään kirurgille, jolta tuli heti ymmärtäväinen vastaus päinvastoin kuin Rautiaiselta, josta jo näki, mikä homman nimi on. Siinä on sitä oikeaa nujertamisen meininkiä vastoin tasa-arvo- ja muita lakeja, joita rikotaan Suomessa täyttä häkää, vieläpä viranomaisten toimesta. - Tarpeeksi vaan kun puristaa, toiselta on nirri poissa.

Suomessa sorretaan härskisti naisia, jotka joutuvat alistumaan kaikenlaiseen kärsimykseen ja vääryyteen. Perheväkivallan seurauksena sovinistien käsissä kuolee ja vammautuu hirveät määrät naisia ja kaltoinkohdeltujen elämä on pilattu lastenkin joutuessa kärsimään. Edes nimellistä naisrauhaakaan ei enää ole ääri-islamistien raiskatessa ja tappaessa naisia myös Suomessa, joka on muuttunut. Järjestysmiehet ja poliisit käyvät suoraan käsiksi ihmisiin ja retuuttavat heitä ympäriinsä täysin mielivaltaisin ja laittomin perustein.

Sovinistien ylläpitämässä eduskunnassa kehdataan sielläkin jauhaa paskaa ja vetää naisia nenästä "synnytystalkoisiin". Suomessa kaikki synnytykset hoidetaan saman arvauskeskuksen alaisuudessa, josta voi jäädä loppuelämäkseen kärsimään. Noin neljäätuhatta naista leikataan vuosittain, joskus useammankin kertaa kuten minua. Mikä helvetti se olikaan, kun vatsa lakkasi toimimasta synnytyksen jälkeen enää normaalisti. Kuvitelkaa omalla kohdallanne kahvipöydässä, miten kertoisitte uteliaille syyn uupumukseen ja ahdistukseen. Suolet on mutkalla eikä paska kulje niin kuin pitäisi.

Miksi ikinä mieslääkäreiden tarvitsisikaan välittää siitä, laitetaanko synnyttäneille naisille verkko normaaliin vai tulehtuneeseen vatsaan ja kroppaan? Suomessahan on "tasa-arvo" eikä tuollaisesta niin kuin muistakaan naisia koskevista epäkohdista tarvitse välittää mitään uhrattuaan terveytensä ja elämänsä jälkikasvunsa eteen, etsien vanhana ja raihnaisena inkontinenssisuojia ja paljon miehiä köyhempänä eläen, koska eläkettä ei herunut terveytensä menettämisestä eikä oman lapsen hoitamisesta jo tapahtuneissa synnytystalkoissa.

Sydän hakkaa unenpuutteesta hirveästi taas, vaikka sydänlääkkeeni, ubikinoni, on vasta matkalla "lähiapuna" tänne Atlantin toiselta puolelta. Kiitos edes siitä Amerikka, kun ei muutakaan ole tarjolla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12939  Su 03 Syy 2017, 5:24 (GMT+3)  Aihe: Re: Terrestrial hell of untreated frontal sinus inflammation in Finland Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.8.2017 klo 10.07 kirjoitti:
Admin 29.8.2017 klo 9.14 kirjoitti:
Admin 24.8.2017 klo 1.46 kirjoitti:
Admin 15.8.2017 kirjoitti:
Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.


Niin kipeänä taas otsapanta päässäni.

Aamusta lähtien vaivannut tulehtunut otsaontelo oikealla hiusrajan tuntumassa laajalla alueella aristaen kevyttä kosketustakin.

Xlear-tipat, höyryhengitys vahvalla Cinnamon Bark -öljyllä, magneettipulsaattori - mikään niistä ei ole ottanut kipua pois.

Päivällä levätessäni heräsin neljä kertaa siihen, että sylki alkoi valua suupielestäni, jota jouduin pyyhkimään.

Oikean käden lisäksi vasen polvi kipeytynyt laajalta alueelta ja ihon alle vuotanut verta ilman, että olisin loukannut jalkaani.

Kärsiessäni borrelioosin lisäksi sieni-infektiosta ulkomailta varpaisiini saamani sienilääkekuuri loppui kesken ennen kuin olisi ehtinyt parantaa pääni ja otsani siipikalvoni lisäksi.

Tällaista Suomessa. This is this shit in Finland.

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu. The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined


Tiedoksesi Markus Rautiainen Taysistä jätettyäsi minut täysin kylmästi kärsimään tähän helvettiin kuin mitä julmin sadisti konsanaan, että olen valvonut kivuissani taas aamuun. Koska kaikki kertomani on totta, itkin kohtaloani, joka pahensi tulehtuneen otsaonteloni tilaa entisestään.

Käydessäni yöllä vessassa, kun itse nukuit varmaan mukavasti rentouttavan kesän jälkeen jätettyäsi minut pipoineni kitumaan - oikealla otsassani tuntui taas paineen tunnetta, jonka takia en pystynyt nukkumaan.

Tuossa on sinulle pyöveli jotain, toivottavasti jäät mahdollisimman pian eläkkeelle.


Noin kello 7.30:

Kuinka monia kertoja olen valvonut maanpäällisessä helvetissäni aamuun, en osaa laskeakaan - ihan hengen päälle jo julmassa ja läpimädässä systeemissä.

Tiukassa on ollut henki. Minua on kidutettu Suomessa jo vuosia; isoäiti menehtyi vajaassa viikossa kuumeettomaan keuhkokuumeeseen, jota "hoidettiin" janoon tappamalla. Minulla voi pettää sydän milloin tahansa tai päässä ratkeaa verisuoni. Mikään ei korvaa unta, jonka puutteesta olen joutunut kärsimään vuosikausia, varsinaisen helvetin alettua alkuvuodesta 2010. Suurin osa korvapolin lääkäreistä on sadisteja, joiden täytyy nauttia minunkin rääkkäämisestäni, muuten tällainen kohtelu ei olisi mahdollista kaikkien mainosten jälkeen Taysissäkään. Ei tarvitse olla kuin pari idioottia lääkäriä, jotka pilaavat koko sairaalan maineen. Lyödään vähän sairaanhoitajia käsille ja ajetaan sairaat kotiin kuolemaan.

Suuria luuloja. Lehdessä mainostettiin, että täällä on merkittävää kansainvälistä katutaidetta, vaikka toisella puolella katua on pelkkää pusikkoa. Ei sitä pusikkoa pitäisi luonnon väriloistosta kaataakaan, mutta pitääkö puhua paskaa ja unohtaa tosiasiat.

Tosiasia on se, ettei Markus Rautiaista kiinnostanut tulossa oleva leikkaukseni pätkääkään, miten hillittömään vatsantärinääni, joka vei tänä yönä uneni ja vaivaa vieläkin, sopisi polypropeiiniverkko, jonka aiheuttamista komplikaatioista naiset ovat ympäri maailmaa raportoineet.

Laitoin sähköpostini Rautiaisen lisäksi menemään kirurgille, jolta tuli heti ymmärtäväinen vastaus päinvastoin kuin Rautiaiselta, josta jo näki, mikä homman nimi on. Siinä on sitä oikeaa nujertamisen meininkiä vastoin tasa-arvo- ja muita lakeja, joita rikotaan Suomessa täyttä häkää, vieläpä viranomaisten toimesta. - Tarpeeksi vaan kun puristaa, toiselta on nirri poissa.

Suomessa sorretaan härskisti naisia, jotka joutuvat alistumaan kaikenlaiseen kärsimykseen ja vääryyteen. Perheväkivallan seurauksena sovinistien käsissä kuolee ja vammautuu hirveät määrät naisia ja kaltoinkohdeltujen elämä on pilattu lastenkin joutuessa kärsimään. Edes nimellistä naisrauhaakaan ei enää ole ääri-islamistien raiskatessa ja tappaessa naisia myös Suomessa, joka on muuttunut. Järjestysmiehet ja poliisit käyvät suoraan käsiksi ihmisiin ja retuuttavat heitä ympäriinsä täysin mielivaltaisin ja laittomin perustein.

Sovinistien ylläpitämässä eduskunnassa kehdataan sielläkin jauhaa paskaa ja vetää naisia nenästä "synnytystalkoisiin". Suomessa kaikki synnytykset hoidetaan saman arvauskeskuksen alaisuudessa, josta voi jäädä loppuelämäkseen kärsimään. Noin neljäätuhatta naista leikataan vuosittain, joskus useammankin kertaa kuten minua. Mikä helvetti se olikaan, kun vatsa lakkasi toimimasta synnytyksen jälkeen enää normaalisti. Kuvitelkaa omalla kohdallanne kahvipöydässä, miten kertoisitte uteliaille syyn uupumukseen ja ahdistukseen. Suolet on mutkalla eikä paska kulje niin kuin pitäisi.

Miksi ikinä mieslääkäreiden tarvitsisikaan välittää siitä, laitetaanko synnyttäneille naisille verkko normaaliin vai tulehtuneeseen vatsaan ja kroppaan? Suomessahan on "tasa-arvo" eikä tuollaisesta niin kuin muistakaan naisia koskevista epäkohdista tarvitse välittää mitään uhrattuaan terveytensä ja elämänsä jälkikasvunsa eteen, etsien vanhana ja raihnaisena inkontinenssisuojia ja paljon miehiä köyhempänä eläen, koska eläkettä ei herunut terveytensä menettämisestä eikä oman lapsen hoitamisesta jo tapahtuneissa synnytystalkoissa.

Sydän hakkaa unenpuutteesta hirveästi taas, vaikka sydänlääkkeeni, ubikinoni, on vasta matkalla "lähiapuna" tänne Atlantin toiselta puolelta. Kiitos edes siitä Amerikka, kun ei muutakaan ole tarjolla.


Kello 4.08.

Yö on itseni hoitamisessa vielä nuori. Edellispäivänä join sitä edellispäiväistä yrttiteetä, jota en eilen jaksanut keittää. Nyt sitä on taas kupissa terästettynä vielä L-arginiinilla, joka tekee siitä karsean makuista Artemisia annuan, Cat's Claw'n, inkiväärin, nokkosen, L-teaniinin ja D-mannoosin lisäksi, jota en meinannut muistaa laittaa vatsantärinää vastaan.

Perjantai- ja lauantaiehtoo ovat jääneet taakse, jolloin molempina iltoina kuljimme "maagillisen teatterin" ohi. Tässä kärsimyksessä tuplapipo päässä ja sama huppari päällä oli erittäin virkistävää kulkea oikeiden ihmisten ohi, joiden vaivat otetaan Tampereella tosissaan, päinvastoin kuin jonkun näkymättömänä kärsimään jätetyn. Minulla on vain yksi huppari, jonka huppu kaareutuu peittämään otsaa, ja sitä olen koko kesän käyttänyt. Tulehdusten ylläpitämässä verenkierto-ongelmassani niin ikään olen koko kesän käyttänyt samoja lenkkareita, jotka ovat olleet veden- ja tuulenpitävät, mutta kulumassa puhki. Tässä kunnossa, mihin minut on täällä Tampereella jätetty, en ole voinut nauttia kesästä muussa vaatetuksessa. Olen etsinyt kaupasta lisää lämmittäviä vaatteita kesällä löytämättä edes kunnollisia naisten boksereita ja puolipitkiä välihousuja, joita piti ommella itse lämmittämään tulehtuneita lonkkia, jäytäviä reisiä ja polvia.

TÄMÄ TAUTIHAN ON SITÄ MUKAA EDENNYT YHÄ PAHEMMAKSI, MITÄ KAUEMMIN OLEN JOUTUNUT KITUMAAN ILMAN ASIANMUKAISTA HOITOA TÄÄLLÄ SUOMESSA.

Sinulle Markus Rautiainen & kumppanit tiedoksi vielä sekin, ettei otsaonteloni ole ollut tulehtunut kuin vasta pari viimeistä vuotta, taudin edettyä alhaalta poskiontelosta koko ajan yhä ylemmäs. Jostain kumman syystä otsaontelooni edennyt tulehdus on matkan varrella muuttunut nuoren harjoittelijaklopin arvuuttelemana jännityspäänsäryksi!

Minä ymmärrän, että teillä on kustannuksellani jotain -- hauskaa, jota minulla ei tässä kärsimyksessä ole.

- Maagillinen teatteri, mitä ihme keikarointia. Äidinkielenopettaja ampuisi ensi töikseen koko sanahirviön alas ja korjaisi maagiseksi teatteriksi. Hirveä määrä porukkaa vaeltelemassa ja istuskelemassa nurmikolla eri aineita vetämässä. Huumeiden paratiisia vailla valvontaa...

Helvetissäni ei sellaista ongelmaa ole eikä ilojakaan. Vietän viikonloppuiltojani kärsien katkerana, otsa nakertavana, pipo päässä. Kyyneleet nousevat silmiini tuhotussa elämässäni pojan pyytäessä, etten itkisi. Kaikkea muuta kuin mukavaa katsoa kärsivää äitiä, kun hänenkään vetoomukset pyövelille eivät tehonneet - oman äitinikin kärsiessä puolestani.

Kuljemme kohti kauppaa, jonka automaatista saa Latte Macchiatoa mukaan. Lempikahviani, jota join lukuisia kertoja Terveystalossa, joka pumppasi sairauskuluvakuutukseni tyhjäksi tarjoamatta mitään apua.

Enää on vain jäljellä pipo, minä ja katkeruus. Viha vääryydestä, jota ei kukaan voi tukahduttaa.

Jk. kello 13.56.

Kello 8.08 olin avaamassa koneen vielä uudestaan pojan saadessa minut toisiin aatoksiin.

Olisinpa vaan jatkanut helvettini kuvailua kärsittyäni vessassakin vajaan tunnin synnytystalkoiden seurauksena, jossa meitä oli kolme mukana; kätilö, joka kieltäytyi hymyillen kivunlievityksestä, ja lapseni isä, joka kuittasi hymyllään takaisin, että asia on ok, ettei mitään kivunlievitystä tai episiotomiaa tarvita. Tuskallisen venyttelyn jälkeen, josta ne koko lantionpohjan laskeumatkin tulivat, lapseni syntyi sinisenä ja itse repesin. Niissä synnytystalkoissa ainoastaan poikani ja minä vammauduimme ilman, että päällystöpuoli olisi kärsinyt tippaakaan.

Sama tahti jatkuu näissä muissakin systeemeissä päällystöpuoli / orjat, kärsijät ja raatajat... Tampereellakin tapettiin erityisen paljon punaisia kansalais- ja vapaussodassa, josta tulee juuri kuluneeksi sata vuotta.

En ajatellut sitä aamulla jumpatessani ennen nukkumaanmenoa vielä jalkojani, joista vasta toisesta on leikattu suonikohjut, toisesta ei. Mutta ajattelin Trombosol Fortea, jonka herrat ovat härskisti vetäneet pois markkinoilta tarjoamatta vastaavaa tilalle. Monet vanhukset ovat menehtyneet jo tulppiinsa, ja herrojen julkea ja törkeä touhu käy nuorempienkin hengen päälle Suomessa.

Nämä rikolliset pitävät oikeutenaan tulkita lakia väärin ja jättää ihmiset kärsimään ja kuolemaan Suomessa. Ei tarvitse kantaa mitään vastuuta mistään, kun on osa tarpeeksi suurta rikolliskoneistoa, joka on anastanut koko lain ja vallan itselleen.

Vatsan ja jalkojen lisäksi vaivasi aamulla vielä pää, joka osui tyynyä vasten yrittäessäni jumpata verenkiertoani kuntoon. Osuessaan tyynyä vasten pää sattui kirvelevän patin kohdalta, jota aloin tunnustella sormillani. Eihän se ole yhtään parantunut pääni ollessa ihan kuhmurainen. Hiukset ovat vaan tiellä ja ne pitäisi ajaa pois nähdäkseen paremmin, mutten aja, ajattelin.

Oli liikaa itsensä hoitamista ja stressiä ja nukuin huonosti heräten hengenahdistukseen ja väsymykseen. Jaksoin hädin tuskin puhaltaa pulloon saadakseni keuhkoni kuntoon, mutta otsa on vielä hoitamatta nakertaessaan taas, saman tulehduksen jyllätessä koko kropassa, sattuen oikean käden etusormessakin nyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12944  Ma 04 Syy 2017, 4:21 (GMT+3)  Aihe: Feverish and lively abscess of head. Kuumottava ja eläväinen päänajos. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.9.2017 klo 5.24 kirjoitti:
Admin 30.8.2017 klo 10.07 kirjoitti:
Admin 29.8.2017 klo 9.14 kirjoitti:
Admin 24.8.2017 klo 1.46 kirjoitti:
Admin 15.8.2017 kirjoitti:
Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.


Niin kipeänä taas otsapanta päässäni.

Aamusta lähtien vaivannut tulehtunut otsaontelo oikealla hiusrajan tuntumassa laajalla alueella aristaen kevyttä kosketustakin.

Xlear-tipat, höyryhengitys vahvalla Cinnamon Bark -öljyllä, magneettipulsaattori - mikään niistä ei ole ottanut kipua pois.

Päivällä levätessäni heräsin neljä kertaa siihen, että sylki alkoi valua suupielestäni, jota jouduin pyyhkimään.

Oikean käden lisäksi vasen polvi kipeytynyt laajalta alueelta ja ihon alle vuotanut verta ilman, että olisin loukannut jalkaani.

Kärsiessäni borrelioosin lisäksi sieni-infektiosta ulkomailta varpaisiini saamani sienilääkekuuri loppui kesken ennen kuin olisi ehtinyt parantaa pääni ja otsani siipikalvoni lisäksi.

Tällaista Suomessa. This is this shit in Finland.

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu. The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined


Tiedoksesi Markus Rautiainen Taysistä jätettyäsi minut täysin kylmästi kärsimään tähän helvettiin kuin mitä julmin sadisti konsanaan, että olen valvonut kivuissani taas aamuun. Koska kaikki kertomani on totta, itkin kohtaloani, joka pahensi tulehtuneen otsaonteloni tilaa entisestään.

Käydessäni yöllä vessassa, kun itse nukuit varmaan mukavasti rentouttavan kesän jälkeen jätettyäsi minut pipoineni kitumaan - oikealla otsassani tuntui taas paineen tunnetta, jonka takia en pystynyt nukkumaan.

Tuossa on sinulle pyöveli jotain, toivottavasti jäät mahdollisimman pian eläkkeelle.


Noin kello 7.30:

Kuinka monia kertoja olen valvonut maanpäällisessä helvetissäni aamuun, en osaa laskeakaan - ihan hengen päälle jo julmassa ja läpimädässä systeemissä.

Tiukassa on ollut henki. Minua on kidutettu Suomessa jo vuosia; isoäiti menehtyi vajaassa viikossa kuumeettomaan keuhkokuumeeseen, jota "hoidettiin" janoon tappamalla. Minulla voi pettää sydän milloin tahansa tai päässä ratkeaa verisuoni. Mikään ei korvaa unta, jonka puutteesta olen joutunut kärsimään vuosikausia, varsinaisen helvetin alettua alkuvuodesta 2010. Suurin osa korvapolin lääkäreistä on sadisteja, joiden täytyy nauttia minunkin rääkkäämisestäni, muuten tällainen kohtelu ei olisi mahdollista kaikkien mainosten jälkeen Taysissäkään. Ei tarvitse olla kuin pari idioottia lääkäriä, jotka pilaavat koko sairaalan maineen. Lyödään vähän sairaanhoitajia käsille ja ajetaan sairaat kotiin kuolemaan.

Suuria luuloja. Lehdessä mainostettiin, että täällä on merkittävää kansainvälistä katutaidetta, vaikka toisella puolella katua on pelkkää pusikkoa. Ei sitä pusikkoa pitäisi luonnon väriloistosta kaataakaan, mutta pitääkö puhua paskaa ja unohtaa tosiasiat.

Tosiasia on se, ettei Markus Rautiaista kiinnostanut tulossa oleva leikkaukseni pätkääkään, miten hillittömään vatsantärinääni, joka vei tänä yönä uneni ja vaivaa vieläkin, sopisi polypropeiiniverkko, jonka aiheuttamista komplikaatioista naiset ovat ympäri maailmaa raportoineet.

Laitoin sähköpostini Rautiaisen lisäksi menemään kirurgille, jolta tuli heti ymmärtäväinen vastaus päinvastoin kuin Rautiaiselta, josta jo näki, mikä homman nimi on. Siinä on sitä oikeaa nujertamisen meininkiä vastoin tasa-arvo- ja muita lakeja, joita rikotaan Suomessa täyttä häkää, vieläpä viranomaisten toimesta. - Tarpeeksi vaan kun puristaa, toiselta on nirri poissa.

Suomessa sorretaan härskisti naisia, jotka joutuvat alistumaan kaikenlaiseen kärsimykseen ja vääryyteen. Perheväkivallan seurauksena sovinistien käsissä kuolee ja vammautuu hirveät määrät naisia ja kaltoinkohdeltujen elämä on pilattu lastenkin joutuessa kärsimään. Edes nimellistä naisrauhaakaan ei enää ole ääri-islamistien raiskatessa ja tappaessa naisia myös Suomessa, joka on muuttunut. Järjestysmiehet ja poliisit käyvät suoraan käsiksi ihmisiin ja retuuttavat heitä ympäriinsä täysin mielivaltaisin ja laittomin perustein.

Sovinistien ylläpitämässä eduskunnassa kehdataan sielläkin jauhaa paskaa ja vetää naisia nenästä "synnytystalkoisiin". Suomessa kaikki synnytykset hoidetaan saman arvauskeskuksen alaisuudessa, josta voi jäädä loppuelämäkseen kärsimään. Noin neljäätuhatta naista leikataan vuosittain, joskus useammankin kertaa kuten minua. Mikä helvetti se olikaan, kun vatsa lakkasi toimimasta synnytyksen jälkeen enää normaalisti. Kuvitelkaa omalla kohdallanne kahvipöydässä, miten kertoisitte uteliaille syyn uupumukseen ja ahdistukseen. Suolet on mutkalla eikä paska kulje niin kuin pitäisi.

Miksi ikinä mieslääkäreiden tarvitsisikaan välittää siitä, laitetaanko synnyttäneille naisille verkko normaaliin vai tulehtuneeseen vatsaan ja kroppaan? Suomessahan on "tasa-arvo" eikä tuollaisesta niin kuin muistakaan naisia koskevista epäkohdista tarvitse välittää mitään uhrattuaan terveytensä ja elämänsä jälkikasvunsa eteen, etsien vanhana ja raihnaisena inkontinenssisuojia ja paljon miehiä köyhempänä eläen, koska eläkettä ei herunut terveytensä menettämisestä eikä oman lapsen hoitamisesta jo tapahtuneissa synnytystalkoissa.

Sydän hakkaa unenpuutteesta hirveästi taas, vaikka sydänlääkkeeni, ubikinoni, on vasta matkalla "lähiapuna" tänne Atlantin toiselta puolelta. Kiitos edes siitä Amerikka, kun ei muutakaan ole tarjolla.


Kello 4.08.

Yö on itseni hoitamisessa vielä nuori. Edellispäivänä join sitä edellispäiväistä yrttiteetä, jota en eilen jaksanut keittää. Nyt sitä on taas kupissa terästettynä vielä L-arginiinilla, joka tekee siitä karsean makuista Artemisia annuan, Cat's Claw'n, inkiväärin, nokkosen, L-teaniinin ja D-mannoosin lisäksi, jota en meinannut muistaa laittaa vatsantärinää vastaan.

Perjantai- ja lauantaiehtoo ovat jääneet taakse, jolloin molempina iltoina kuljimme "maagillisen teatterin" ohi. Tässä kärsimyksessä tuplapipo päässä ja sama huppari päällä oli erittäin virkistävää kulkea oikeiden ihmisten ohi, joiden vaivat otetaan Tampereella tosissaan, päinvastoin kuin jonkun näkymättömänä kärsimään jätetyn. Minulla on vain yksi huppari, jonka huppu kaareutuu peittämään otsaa, ja sitä olen koko kesän käyttänyt. Tulehdusten ylläpitämässä verenkierto-ongelmassani niin ikään olen koko kesän käyttänyt samoja lenkkareita, jotka ovat olleet veden- ja tuulenpitävät, mutta kulumassa puhki. Tässä kunnossa, mihin minut on täällä Tampereella jätetty, en ole voinut nauttia kesästä muussa vaatetuksessa. Olen etsinyt kaupasta lisää lämmittäviä vaatteita kesällä löytämättä edes kunnollisia naisten boksereita ja puolipitkiä välihousuja, joita piti ommella itse lämmittämään tulehtuneita lonkkia, jäytäviä reisiä ja polvia.

TÄMÄ TAUTIHAN ON SITÄ MUKAA EDENNYT YHÄ PAHEMMAKSI, MITÄ KAUEMMIN OLEN JOUTUNUT KITUMAAN ILMAN ASIANMUKAISTA HOITOA TÄÄLLÄ SUOMESSA.

Sinulle Markus Rautiainen & kumppanit tiedoksi vielä sekin, ettei otsaonteloni ole ollut tulehtunut kuin vasta pari viimeistä vuotta, taudin edettyä alhaalta poskiontelosta koko ajan yhä ylemmäs. Jostain kumman syystä otsaontelooni edennyt tulehdus on matkan varrella muuttunut nuoren harjoittelijaklopin arvuuttelemana jännityspäänsäryksi!

Minä ymmärrän, että teillä on kustannuksellani jotain -- hauskaa, jota minulla ei tässä kärsimyksessä ole.

- Maagillinen teatteri, mitä ihme keikarointia. Äidinkielenopettaja ampuisi ensi töikseen koko sanahirviön alas ja korjaisi maagiseksi teatteriksi. Hirveä määrä porukkaa vaeltelemassa ja istuskelemassa nurmikolla eri aineita vetämässä. Huumeiden paratiisia vailla valvontaa...

Helvetissäni ei sellaista ongelmaa ole eikä ilojakaan. Vietän viikonloppuiltojani kärsien katkerana, otsa nakertavana, pipo päässä. Kyyneleet nousevat silmiini tuhotussa elämässäni pojan pyytäessä, etten itkisi. Kaikkea muuta kuin mukavaa katsoa kärsivää äitiä, kun hänenkään vetoomukset pyövelille eivät tehonneet - oman äitinikin kärsiessä puolestani.

Kuljemme kohti kauppaa, jonka automaatista saa Latte Macchiatoa mukaan. Lempikahviani, jota join lukuisia kertoja Terveystalossa, joka pumppasi sairauskuluvakuutukseni tyhjäksi tarjoamatta mitään apua.

Enää on vain jäljellä pipo, minä ja katkeruus. Viha vääryydestä, jota ei kukaan voi tukahduttaa.

Jk. kello 13.56.

Kello 8.08 olin avaamassa koneen vielä uudestaan pojan saadessa minut toisiin aatoksiin.

Olisinpa vaan jatkanut helvettini kuvailua kärsittyäni vessassakin vajaan tunnin synnytystalkoiden seurauksena, jossa meitä oli kolme mukana; kätilö, joka kieltäytyi hymyillen kivunlievityksestä, ja lapseni isä, joka kuittasi hymyllään takaisin, että asia on ok, ettei mitään kivunlievitystä tai episiotomiaa tarvita. Tuskallisen venyttelyn jälkeen, josta ne koko lantionpohjan laskeumatkin tulivat, lapseni syntyi sinisenä ja itse repesin. Niissä synnytystalkoissa ainoastaan poikani ja minä vammauduimme ilman, että päällystöpuoli olisi kärsinyt tippaakaan.

Sama tahti jatkuu näissä muissakin systeemeissä päällystöpuoli / orjat, kärsijät ja raatajat... Tampereellakin tapettiin erityisen paljon punaisia kansalais- ja vapaussodassa, josta tulee juuri kuluneeksi sata vuotta.

En ajatellut sitä aamulla jumpatessani ennen nukkumaanmenoa vielä jalkojani, joista vasta toisesta on leikattu suonikohjut, toisesta ei. Mutta ajattelin Trombosol Fortea, jonka herrat ovat härskisti vetäneet pois markkinoilta tarjoamatta vastaavaa tilalle. Monet vanhukset ovat menehtyneet jo tulppiinsa, ja herrojen julkea ja törkeä touhu käy nuorempienkin hengen päälle Suomessa.

Nämä rikolliset pitävät oikeutenaan tulkita lakia väärin ja jättää ihmiset kärsimään ja kuolemaan Suomessa. Ei tarvitse kantaa mitään vastuuta mistään, kun on osa tarpeeksi suurta rikolliskoneistoa, joka on anastanut koko lain ja vallan itselleen.

Vatsan ja jalkojen lisäksi vaivasi aamulla vielä pää, joka osui tyynyä vasten yrittäessäni jumpata verenkiertoani kuntoon. Osuessaan tyynyä vasten pää sattui kirvelevän patin kohdalta, jota aloin tunnustella sormillani. Eihän se ole yhtään parantunut pääni ollessa ihan kuhmurainen. Hiukset ovat vaan tiellä ja ne pitäisi ajaa pois nähdäkseen paremmin, mutten aja, ajattelin.

Oli liikaa itsensä hoitamista ja stressiä ja nukuin huonosti heräten hengenahdistukseen ja väsymykseen. Jaksoin hädin tuskin puhaltaa pulloon saadakseni keuhkoni kuntoon, mutta otsa on vielä hoitamatta nakertaessaan taas, saman tulehduksen jyllätessä koko kropassa, sattuen oikean käden etusormessakin nyt.


Kello 4.09.

Nyt kun täällä Tampereellakaan ei pääni vaivaa otettu vakavasti, elämä jatkuu.

Muutama minuutti sitten aamuneljältä olin tässä samassa paikassa istumassa sänkyni päädyssä ja ottanut eteeni aamusivumapin kirjoittaakseni keskeneräisen liuskani loppuun. Samalla, niin kuin jo liian monia kertoja aiemmin, tunnen, kuinka keskellä päälakea patin kohdalla elää ja väräjöi taas jokin. Uppoan ajatuksiini kaiken tämän käsittämättömyyden keskellä, miten ihmistä voidaan kohdella näin, ja ajatuksissani nostan käteni pääni päälle patin kohdalle. Tehdessäni sen tunnen, kuinka lämpötila patin kohdalla on paljon korkeampi kuin muualla päässä, joka on viileä.

Patti elää ja kuumottaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12945  La 09 Syy 2017, 18:15 (GMT+3)  Aihe: Terrible frontal sinus infection & feverish and lively abscess of head. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.9.2017 klo 4.21 kirjoitti:
Admin 3.9.2017 klo 5.24 kirjoitti:
Admin 30.8.2017 klo 10.07 kirjoitti:
Admin 29.8.2017 klo 9.14 kirjoitti:
Admin 24.8.2017 klo 1.46 kirjoitti:
Admin 15.8.2017 kirjoitti:
Admin 11.8.2017 klo 4.45 kirjoitti:
Suomen törkeää ja piittaamatonta hoitolinjaa ihmetellessä Suomenlahden toisella puolen palvelu pelaa dokumenttienkin toimittamisen osalta. Kun täällä päässä yritetään laittaa kapuloita rattaisiin ja keksiä porsaanreikiä lain noudattamiseen, toisin sanoen rikkoa härskisti lakia viranomaiset etunenässä, rajojen toiselta puolen on saanut ainoaa apua sieni-infektioonkin.

Suomessahan ei sieni-infektioita ja kroonista borrelioosia ole ihan vain siitä syystä, että puhumme erittäin suomettuneesta maasta, jossa valhe on rakkaampaa kuin totuus.

Viestieni aikaleimoista näkyy hyvin poskiontelotulehduksenkin asteittainen leviäminen alkaen maksillaariontelon pohjalta ylöspäin ethmoidaalilokeroon, jossa meni nelisen vuotta, jonka jälkeen tulehdus alkoi levitä otsaan, kärsittyäni otsaontelon oireista jo syksyllä 2014 paheten aina vain. Nyt kun elämme elokuuta 2017 otsan ja pään lisäksi oikea korvani on alkanut vaivata yhä enemmän. Onneksi sain päivällä tuntiessani vihlovaa kipua tarpeeksi nopeasti korvatorven auki Xlearilla ja kakomalla pois limaa, jota tuli koko päivän ja jo ennen ylösnousua niin hirveästi, että luulin hukkuvani siihen. Eihän korva ole edelleenkään terve, mutta yritän pärjätä sen kanssa jotenkin. Kotoa löytyy puudutustippoja ja pahempaan hätään doksisykliiniä, jos ei ala muutoin asettua. Tällaisiin pieniin luulosairauksiin ei sen kummempaa apua kaipaa, kun ei ole muuta kuin puoskarointia vaan tarjolla.


Nämä päivitykset jäävät täällä vähemmälle, mutta olen kirjoittanut lauantaina 12.8.2017 aamusivuihini tämän kynällä, joka on juuri loppumassa:

Lainaus:
Päälakeani pistää ja kirvelee patin kohdalta ja oikea korvani on tukkoinen.


Vaikkei toisille totuus sopisikaan - siitä, siitä kerron mä vaan.

Valheet väistyvät kerran, narrit tuomiolle Herran.

Glorian rääkkäämiselle jatkuessa vielä hetken, sanat jäävät elämään.

Tätä se oli Suomessa elämää ennen - voi, mitä takapajulaa!

+ + +

Kello 15.15.

Otsapanta. Pään ja otsan kirvelyä eri puolilta.

Tärinää herätessä.

Rintakehän ja reisien palelemista.


Niin kipeänä taas otsapanta päässäni.

Aamusta lähtien vaivannut tulehtunut otsaontelo oikealla hiusrajan tuntumassa laajalla alueella aristaen kevyttä kosketustakin.

Xlear-tipat, höyryhengitys vahvalla Cinnamon Bark -öljyllä, magneettipulsaattori - mikään niistä ei ole ottanut kipua pois.

Päivällä levätessäni heräsin neljä kertaa siihen, että sylki alkoi valua suupielestäni, jota jouduin pyyhkimään.

Oikean käden lisäksi vasen polvi kipeytynyt laajalta alueelta ja ihon alle vuotanut verta ilman, että olisin loukannut jalkaani.

Kärsiessäni borrelioosin lisäksi sieni-infektiosta ulkomailta varpaisiini saamani sienilääkekuuri loppui kesken ennen kuin olisi ehtinyt parantaa pääni ja otsani siipikalvoni lisäksi.

Tällaista Suomessa. This is this shit in Finland.

Nuoren naisen kuolema: sieni-infektioita mahdollisena taudin syynä ei tutkittu. The young woman's death: fungal infections as the possible cause of the disease were not examined


Tiedoksesi Markus Rautiainen Taysistä jätettyäsi minut täysin kylmästi kärsimään tähän helvettiin kuin mitä julmin sadisti konsanaan, että olen valvonut kivuissani taas aamuun. Koska kaikki kertomani on totta, itkin kohtaloani, joka pahensi tulehtuneen otsaonteloni tilaa entisestään.

Käydessäni yöllä vessassa, kun itse nukuit varmaan mukavasti rentouttavan kesän jälkeen jätettyäsi minut pipoineni kitumaan - oikealla otsassani tuntui taas paineen tunnetta, jonka takia en pystynyt nukkumaan.

Tuossa on sinulle pyöveli jotain, toivottavasti jäät mahdollisimman pian eläkkeelle.


Noin kello 7.30:

Kuinka monia kertoja olen valvonut maanpäällisessä helvetissäni aamuun, en osaa laskeakaan - ihan hengen päälle jo julmassa ja läpimädässä systeemissä.

Tiukassa on ollut henki. Minua on kidutettu Suomessa jo vuosia; isoäiti menehtyi vajaassa viikossa kuumeettomaan keuhkokuumeeseen, jota "hoidettiin" janoon tappamalla. Minulla voi pettää sydän milloin tahansa tai päässä ratkeaa verisuoni. Mikään ei korvaa unta, jonka puutteesta olen joutunut kärsimään vuosikausia, varsinaisen helvetin alettua alkuvuodesta 2010. Suurin osa korvapolin lääkäreistä on sadisteja, joiden täytyy nauttia minunkin rääkkäämisestäni, muuten tällainen kohtelu ei olisi mahdollista kaikkien mainosten jälkeen Taysissäkään. Ei tarvitse olla kuin pari idioottia lääkäriä, jotka pilaavat koko sairaalan maineen. Lyödään vähän sairaanhoitajia käsille ja ajetaan sairaat kotiin kuolemaan.

Suuria luuloja. Lehdessä mainostettiin, että täällä on merkittävää kansainvälistä katutaidetta, vaikka toisella puolella katua on pelkkää pusikkoa. Ei sitä pusikkoa pitäisi luonnon väriloistosta kaataakaan, mutta pitääkö puhua paskaa ja unohtaa tosiasiat.

Tosiasia on se, ettei Markus Rautiaista kiinnostanut tulossa oleva leikkaukseni pätkääkään, miten hillittömään vatsantärinääni, joka vei tänä yönä uneni ja vaivaa vieläkin, sopisi polypropeiiniverkko, jonka aiheuttamista komplikaatioista naiset ovat ympäri maailmaa raportoineet.

Laitoin sähköpostini Rautiaisen lisäksi menemään kirurgille, jolta tuli heti ymmärtäväinen vastaus päinvastoin kuin Rautiaiselta, josta jo näki, mikä homman nimi on. Siinä on sitä oikeaa nujertamisen meininkiä vastoin tasa-arvo- ja muita lakeja, joita rikotaan Suomessa täyttä häkää, vieläpä viranomaisten toimesta. - Tarpeeksi vaan kun puristaa, toiselta on nirri poissa.

Suomessa sorretaan härskisti naisia, jotka joutuvat alistumaan kaikenlaiseen kärsimykseen ja vääryyteen. Perheväkivallan seurauksena sovinistien käsissä kuolee ja vammautuu hirveät määrät naisia ja kaltoinkohdeltujen elämä on pilattu lastenkin joutuessa kärsimään. Edes nimellistä naisrauhaakaan ei enää ole ääri-islamistien raiskatessa ja tappaessa naisia myös Suomessa, joka on muuttunut. Järjestysmiehet ja poliisit käyvät suoraan käsiksi ihmisiin ja retuuttavat heitä ympäriinsä täysin mielivaltaisin ja laittomin perustein.

Sovinistien ylläpitämässä eduskunnassa kehdataan sielläkin jauhaa paskaa ja vetää naisia nenästä "synnytystalkoisiin". Suomessa kaikki synnytykset hoidetaan saman arvauskeskuksen alaisuudessa, josta voi jäädä loppuelämäkseen kärsimään. Noin neljäätuhatta naista leikataan vuosittain, joskus useammankin kertaa kuten minua. Mikä helvetti se olikaan, kun vatsa lakkasi toimimasta synnytyksen jälkeen enää normaalisti. Kuvitelkaa omalla kohdallanne kahvipöydässä, miten kertoisitte uteliaille syyn uupumukseen ja ahdistukseen. Suolet on mutkalla eikä paska kulje niin kuin pitäisi.

Miksi ikinä mieslääkäreiden tarvitsisikaan välittää siitä, laitetaanko synnyttäneille naisille verkko normaaliin vai tulehtuneeseen vatsaan ja kroppaan? Suomessahan on "tasa-arvo" eikä tuollaisesta niin kuin muistakaan naisia koskevista epäkohdista tarvitse välittää mitään uhrattuaan terveytensä ja elämänsä jälkikasvunsa eteen, etsien vanhana ja raihnaisena inkontinenssisuojia ja paljon miehiä köyhempänä eläen, koska eläkettä ei herunut terveytensä menettämisestä eikä oman lapsen hoitamisesta jo tapahtuneissa synnytystalkoissa.

Sydän hakkaa unenpuutteesta hirveästi taas, vaikka sydänlääkkeeni, ubikinoni, on vasta matkalla "lähiapuna" tänne Atlantin toiselta puolelta. Kiitos edes siitä Amerikka, kun ei muutakaan ole tarjolla.


Kello 4.08.

Yö on itseni hoitamisessa vielä nuori. Edellispäivänä join sitä edellispäiväistä yrttiteetä, jota en eilen jaksanut keittää. Nyt sitä on taas kupissa terästettynä vielä L-arginiinilla, joka tekee siitä karsean makuista Artemisia annuan, Cat's Claw'n, inkiväärin, nokkosen, L-teaniinin ja D-mannoosin lisäksi, jota en meinannut muistaa laittaa vatsantärinää vastaan.

Perjantai- ja lauantaiehtoo ovat jääneet taakse, jolloin molempina iltoina kuljimme "maagillisen teatterin" ohi. Tässä kärsimyksessä tuplapipo päässä ja sama huppari päällä oli erittäin virkistävää kulkea oikeiden ihmisten ohi, joiden vaivat otetaan Tampereella tosissaan, päinvastoin kuin jonkun näkymättömänä kärsimään jätetyn. Minulla on vain yksi huppari, jonka huppu kaareutuu peittämään otsaa, ja sitä olen koko kesän käyttänyt. Tulehdusten ylläpitämässä verenkierto-ongelmassani niin ikään olen koko kesän käyttänyt samoja lenkkareita, jotka ovat olleet veden- ja tuulenpitävät, mutta kulumassa puhki. Tässä kunnossa, mihin minut on täällä Tampereella jätetty, en ole voinut nauttia kesästä muussa vaatetuksessa. Olen etsinyt kaupasta lisää lämmittäviä vaatteita kesällä löytämättä edes kunnollisia naisten boksereita ja puolipitkiä välihousuja, joita piti ommella itse lämmittämään tulehtuneita lonkkia, jäytäviä reisiä ja polvia.

TÄMÄ TAUTIHAN ON SITÄ MUKAA EDENNYT YHÄ PAHEMMAKSI, MITÄ KAUEMMIN OLEN JOUTUNUT KITUMAAN ILMAN ASIANMUKAISTA HOITOA TÄÄLLÄ SUOMESSA.

Sinulle Markus Rautiainen & kumppanit tiedoksi vielä sekin, ettei otsaonteloni ole ollut tulehtunut kuin vasta pari viimeistä vuotta, taudin edettyä alhaalta poskiontelosta koko ajan yhä ylemmäs. Jostain kumman syystä otsaontelooni edennyt tulehdus on matkan varrella muuttunut nuoren harjoittelijaklopin arvuuttelemana jännityspäänsäryksi!

Minä ymmärrän, että teillä on kustannuksellani jotain -- hauskaa, jota minulla ei tässä kärsimyksessä ole.

- Maagillinen teatteri, mitä ihme keikarointia. Äidinkielenopettaja ampuisi ensi töikseen koko sanahirviön alas ja korjaisi maagiseksi teatteriksi. Hirveä määrä porukkaa vaeltelemassa ja istuskelemassa nurmikolla eri aineita vetämässä. Huumeiden paratiisia vailla valvontaa...

Helvetissäni ei sellaista ongelmaa ole eikä ilojakaan. Vietän viikonloppuiltojani kärsien katkerana, otsa nakertavana, pipo päässä. Kyyneleet nousevat silmiini tuhotussa elämässäni pojan pyytäessä, etten itkisi. Kaikkea muuta kuin mukavaa katsoa kärsivää äitiä, kun hänenkään vetoomukset pyövelille eivät tehonneet - oman äitinikin kärsiessä puolestani.

Kuljemme kohti kauppaa, jonka automaatista saa Latte Macchiatoa mukaan. Lempikahviani, jota join lukuisia kertoja Terveystalossa, joka pumppasi sairauskuluvakuutukseni tyhjäksi tarjoamatta mitään apua.

Enää on vain jäljellä pipo, minä ja katkeruus. Viha vääryydestä, jota ei kukaan voi tukahduttaa.

Jk. kello 13.56.

Kello 8.08 olin avaamassa koneen vielä uudestaan pojan saadessa minut toisiin aatoksiin.

Olisinpa vaan jatkanut helvettini kuvailua kärsittyäni vessassakin vajaan tunnin synnytystalkoiden seurauksena, jossa meitä oli kolme mukana; kätilö, joka kieltäytyi hymyillen kivunlievityksestä, ja lapseni isä, joka kuittasi hymyllään takaisin, että asia on ok, ettei mitään kivunlievitystä tai episiotomiaa tarvita. Tuskallisen venyttelyn jälkeen, josta ne koko lantionpohjan laskeumatkin tulivat, lapseni syntyi sinisenä ja itse repesin. Niissä synnytystalkoissa ainoastaan poikani ja minä vammauduimme ilman, että päällystöpuoli olisi kärsinyt tippaakaan.

Sama tahti jatkuu näissä muissakin systeemeissä päällystöpuoli / orjat, kärsijät ja raatajat... Tampereellakin tapettiin erityisen paljon punaisia kansalais- ja vapaussodassa, josta tulee juuri kuluneeksi sata vuotta.

En ajatellut sitä aamulla jumpatessani ennen nukkumaanmenoa vielä jalkojani, joista vasta toisesta on leikattu suonikohjut, toisesta ei. Mutta ajattelin Trombosol Fortea, jonka herrat ovat härskisti vetäneet pois markkinoilta tarjoamatta vastaavaa tilalle. Monet vanhukset ovat menehtyneet jo tulppiinsa, ja herrojen julkea ja törkeä touhu käy nuorempienkin hengen päälle Suomessa.

Nämä rikolliset pitävät oikeutenaan tulkita lakia väärin ja jättää ihmiset kärsimään ja kuolemaan Suomessa. Ei tarvitse kantaa mitään vastuuta mistään, kun on osa tarpeeksi suurta rikolliskoneistoa, joka on anastanut koko lain ja vallan itselleen.

Vatsan ja jalkojen lisäksi vaivasi aamulla vielä pää, joka osui tyynyä vasten yrittäessäni jumpata verenkiertoani kuntoon. Osuessaan tyynyä vasten pää sattui kirvelevän patin kohdalta, jota aloin tunnustella sormillani. Eihän se ole yhtään parantunut pääni ollessa ihan kuhmurainen. Hiukset ovat vaan tiellä ja ne pitäisi ajaa pois nähdäkseen paremmin, mutten aja, ajattelin.

Oli liikaa itsensä hoitamista ja stressiä ja nukuin huonosti heräten hengenahdistukseen ja väsymykseen. Jaksoin hädin tuskin puhaltaa pulloon saadakseni keuhkoni kuntoon, mutta otsa on vielä hoitamatta nakertaessaan taas, saman tulehduksen jyllätessä koko kropassa, sattuen oikean käden etusormessakin nyt.


Kello 4.09.

Nyt kun täällä Tampereellakaan ei pääni vaivaa otettu vakavasti, elämä jatkuu.

Muutama minuutti sitten aamuneljältä olin tässä samassa paikassa istumassa sänkyni päädyssä ja ottanut eteeni aamusivumapin kirjoittaakseni keskeneräisen liuskani loppuun. Samalla, niin kuin jo liian monia kertoja aiemmin, tunnen, kuinka keskellä päälakea patin kohdalla elää ja väräjöi taas jokin. Uppoan ajatuksiini kaiken tämän käsittämättömyyden keskellä, miten ihmistä voidaan kohdella näin, ja ajatuksissani nostan käteni pääni päälle patin kohdalle. Tehdessäni sen tunnen, kuinka lämpötila patin kohdalla on paljon korkeampi kuin muualla päässä, joka on viileä.

Patti elää ja kuumottaa.


Kello on 15.27 näitä sanoja kirjoittaessani, jota ennen käytin vartin kirjautuessani sisään, muotoillessani pitkää sitaattiani ja miettiessäni viestilleni uutta otsikkoa, jota en viitsi suomentaa kuvatessaan samaa helvettiä, josta olen jo vuosikaudet jauhanut. Oireet ovat jatkuneet ennallaan ja pahentuneet kirjatessani kaiken talteen aamusivuihini tämän paikan sijaan, jonka olen jättänyt enemmän paitsioon. Pitää miettiä, mihin näin sairaana vähäisiä paukkujaan käyttää, sillä niitä totisesti tarvitaan. Ne, jotka kuvittelevat minun alistuvan johonkin vääryyteen, eivät tunne minua. Kaikki Suomessa perustuu kuitenkin voimassa olevaan lakiin, jonka rikkominen on laitonta ja sitä törkeämpää, mitä korkeampi viranhaltija siihen sortuu. Käytännössä näin kuitenkin tehdään ja yritetään vieläpä peitellä jälkiä. Se on alhaisinta ja raukkamaisinta taistelua, mitä voi vaan olla, vastapuolen ollessa paljon sairaampi ja heikompi, jonkalaisia on helppo nujertaa.

Innostuttuani neljäkymmentä vuotta sitten kirjoittamisesta, niin kuin olen jo aiemmin kertonut, en olisi voinut ymmärtääkään, mihin kaikkeen se johtaa.

Sortajat eivät halua kuullakaan niitä sanoja, joita kirjoitat.

Kaikki näyttää aluksi niin ruusunpunaiselta. Mutta haluatko todellakin kärsiä synnytysvaurioista tai mistään muustakaan koko loppuelämäsi vain hiljaa vaieten tai nukkua pipo päässä yösi?

Muistini palailee pätkittäin, ja talteen skannatuista dokumenteista voi aina tarkistaa kaiken.

Simo Sirkeojan arvaamiseen perustuvalla kirjauksella alkuvuodesta 2010 potemani krooninen poskiontelotulehdus muuttui Kantan merkinnöissä "jännityspäänsäryksi" ilman, että vasta erikoistumassa oleva nuori kloppi olisi koskenut pikkusormellakaan päähäni! Hänellä oli vain näköhavainto päästäni, jota peitti pipo koko vastaanoton ajan, jonka poikanikin voi todistaa.

Suomessa arvauslääketiede kukoistaa niin hyvin, että kaikki tutkimukset voi unohtaa. Arvauskeskuksesta aivopesulaan, se on lääketieteen suunta täällä Pohjolan perällä, jonne Mayo-klinikan tutkimuskin kroonisten poskiontelotulehdusten sieni-infektioista rantautui vasta reilun kymmenen vuoden jälkeen löydettyäni itse sen! Ja vaikka jatkoa seuraa, Suomessa ei sieni-infektioista halutakaan tietää mitään:

Admin 21.8.2017 klo 7.53 kirjoitti:


CDC Says "Think Fungus"…For Everything!

"All truth passes through three stages:
First, it is ridiculed.
Second, it is violently opposed.
Third, it is accepted as self-evident."




Tulihan se sieltä - viikon vanhaa tietoa siitä, miten sieni-infektiot pitäisi ottaa tosissaan.


Eipä viime yökään mennyt hyvin päästyäni vihdoin viimein kipeänä nukkumaan. Jännityspäänsäryksi leimattu tulehtuneiden otsaonteloiden limaisuus yhdessä hengitystaukojen ja nielemisongelman kanssa laittoi minut yskimään ja kakomaan unissani niin, että poikani tuli huolissaan vierelleni kysymään jotain. Noustessani sitten ylös otsaonteloni kalvoivat niin paljon, että jouduin laittamaan niihin Xlearia taivuttamalla päätäni sängyn reunalla alas- ja taaksepäin. Puhalsin myös pulloon saadakseni limaa keuhkoputkista pois ja otin pari annosta NutriBioticin kurkkusuihketta. Ikävä kyllä otsaonteloni olivat edelleen niin kipeät ja tulehtuneet, että päähän piti vetää paksu otsapanta peittämään niitä ja puristamaan kipua pois. Sienilääkkeitä ei ole Suomesta saanut eikä koko tätä helvettiä otettu vakavasti.

Kohteluni takia viihtyvyys Tampereella on tippunut nollaan eikä siinä ole mitään kehumista. Rampana on vaan yritettävä taistella hyeenojen yrittäessä iskeä kiinni piittaamatta Suomen laeista yhtään, vaikka työkokemuksesta lakitoimistossa, asianajotoimistossa ja asianajajaliitossa onkin ollut jotain hyötyä.

Oikolukuineen tämän viestin kirjoittamiseen ja tuottamiseen hupeni kolmisen tuntia, joka vei aikaani aivan liian paljon. Säästöliekillä ja nollalinjalla jatketaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com