Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Aamusivuista elämän ehtoosivuihin. From morning pages to eventide pages of life.

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Varaventtiili
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11197  La 20 Jou 2014, 2:27 (GMT+3)  Aihe: Aamusivuista elämän ehtoosivuihin. From morning pages to eventide pages of life. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.12.2014 kirjoitti:
Kello on nyt 13.24 aloittaessani näitä ehtoosivuja. Keksin sängyssä ennen ylösnousua näille uuden nimen: ehtoosivut. Pallottelin mielessäni sanoja: päivänsivut, iltapäiväsivut, iltasivut, kunnes vasta myöhemmin kekkasin: ehtoosivut. Jos nämä aina venyvät iltaan, silloin on jo ehtoo. Ja jos kaikki tapahtuu elämän ehtoossa, kun sairaus on vienyt elämänvoimat, sitäkin vertauskuvallisemmat elämän ehtoosivut ovat.

Olen jo pidemmän aikaa huomannut, ettei kannattaisi repiä itseään ylös parin kolmen tunnin unien jälkeen. Vaikka pääsisin aloittamaan aamusivut aikaisemmin jo ennen puolta päivää, aivoni eivät väsyneinä toimi, vaan kirjoittaminen takkuaa ja kaikki venyy. Liian väsyneenä kirjoitan samaa määrää aamusivuja paljon kauemmin kuin pirteämpänä. Mitä järkeä on nousta aikaisemmin kitumaan, jos en jaksa mitään... Kaiken lisäksi minua palelee vielä enemmän, kun verenkiertoni on punkinpuremien jälkeen huonontunut entisestään. Se kylmyys on suorastaan lamauttavaa ollessani ihan kohmeessa. Kylmillä, kohmeisilla käsillä on vaikea kirjoittaakaan mitään.





------------------------------------
Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 01 Tam 2017, 5:32, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11776  La 29 Elo 2015, 14:10 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.8.2015 klo 0.14 kirjoitti:
Admin 8.5.2015 klo 1.20 kirjoitti:
Olen kärsinyt jo viisi pitkää vuotta, ja vain rahat on viety. Katsotaan, otetaanko vaivaani missään tosissaan. Virkavirhe vanhenee vasta viiden vuoden kuluttua, täytyykö korvapolin touhuista tosissaan tehdä rikosilmoitus. Mikä saatanan oikeus on leikkiä ihmisten terveydellä, mitä helvetin sakkia siellä oikein lusmuilee.



__________________

Viesti kopioitu: täältä


Admin 15.8.2015 klo 17.23 kirjoitti:
Vähäisiä voimavarojaan on säästettävä jaksaakseen ylipäätään sairaana taistella mistään. Mutta kun laitetaan kova kovaa vastaan, eloonjäämismoodi pyörähtää käyntiin. Vähemmän tärkeä jää - niin kuin joku foorumin ylläpitäminen.

Lakiakin on joutunut lukemaan ja tajunnut jotain oleellista: riita- ja rikosasian erilaisen luonteen ja kusetuksen siinäkin. Riita-asiassa kuka tahansa oikeustoimikelpoinen ihminen voi kirjoittaa haastehakemuksen ja laittaa kanteen vireille; oikeudenkäynti rikosasiassa alkaa esitutkinnalla poliisille tehtävän rikosilmoituksen jälkeen. Mitä ihmisille ei ainakaan oikeusaputoimistoissa kerrota, on se, että jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan, asianomistajalla on itse oikeus nostaa syyte rikoksesta toimittamalla kirjallinen haastehakemus käräjäoikeuden kansliaan. Koska ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan, on helppoa kävellä heidän päältään ja saada alistumaan vääryyksiin esitutkintaviranomaisen ja oikeusaputoimiston siunauksella. Tieto ja raha ovat valtaa; jos niitä ei ole, ei ole paljon oikeuttakaan. Myös rikosten vanhenemisessa on tekijöitä, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen oikeuksista luopumistaan.

Ei ole kenenkään etu, että yhteiskunnasta tulee paikka, jossa yhä härskimmin kävellään heikompien päältä ilman, että nämä pystyisivät ja jaksaisivat puolustaa itseään. Sairailla on täysi työ jo siinä, että sinnittelevät päivästä toiseen ilman hoitoa ja apua, kuten homesairaat, borrelioosin uhrit ja monet muut, lääkärien katsoessa kylmästi vain vierestä ja jättäessä heitteille.

Mutta vaikka olisin kuinka heikossa kunnossa tahansa, ainakaan minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa periksi. Tuolla edellä on viesti, joka pitää harvinaisen hyvin paikkaansa, vaikka se on kirjoitettu jo kauan sitten:

Tulitusta ja laukauksia, joiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja hiljaista.

- Juu, turha odottaa, että täällä tässä kunnossa ketään enää viihdyttelisin. Viralliset kirjoitukset kiilaavat ykköseksi heti aamusivujen jälkeen. Rampana ja puolikuntoisena voimat eivät riitä kaikkeen - mietittävä, miten paukkujaan jakaa.


Ja jokaikinen päivä koko helvetin kärsimys taltioidaan aamusivuihin.


Kyselen tuossa alussa, täytyykö korvapolin touhuista tosissaan tehdä rikosilmoitus. Vasta nyt elokuussa tajusin, että rikosteknisesti täytyy. Kansalle annetaan ymmärtää ja kansaa kusetetaan alistumaan esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän päätöksiin, niin kuin näillä olisi muka hyppysissään se perimmäinen päätäntävalta ja oikeus. Jos on eri mieltä heidän kanssaan, asian voi viedä eteenpäin, mutta tarvitaan se esitutkintaviranomaisen tai syyttäjän kielteinen päätös, jonka lisäksi oikeus lainopilliseen apuun säilyy. Katso tarkemmin sitaatista ja linkeistä edellä 15.8.2015 kirjoittamassani viestissä.

Korvapolin jatkaessa ja pitäessä ihmelinjaansa, joka on törmäyskurssilla eduskunnan tarkastusvaliokunnan lausunnon ja inhimillisyysseikkojen kanssa, on tullut luettua kaikenlaista.

Vastikään törmäsin täältä uudestaan tähän, jossa kerrotaan niin kuin laissa määrätään:

Lainaus:
52 §

Erikoissairaanhoitoon pääsy


Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vastaa siitä, että sekä kiireellisen että lähetteeseen perustuvan hoidon tarpeen arviointi ja hoito järjestetään yhtenäisin lääketieteellisin tai hammaslääketieteellisin perustein. Henkilön ottaminen sairaalaan kiireetöntä sairaanhoitoa varten edellyttää lääkärin tai hammaslääkärin tutkimukseen perustuvaa lähetettä.

Hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön.


Tämä on jo järjestyksessään toinen kerta, kun korvapolilla rikotaan tätä pykälää:

"Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia tai erityisiä kuvantamis- tai laboratoriotutkimuksia, on arviointi ja tarvittavat tutkimukset toteutettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön."

Korvapolin käytäntö on törkeässä ristiriidassa HUSin käytännön kanssa esimerkiksi kirurgisella puolella, ja tutkimusten korvaaminen analysoimalla potilaan vanhoja kuvia uudestaan silkkaa hölmöläisten touhua yliopistollisessa keskussairaalassa ja kerrassaan hävytöntä sairaiden päältäkävelyä ja vähättelyä!



__________________

Viesti kopioitu: täältä


Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11777  Ke 30 Syy 2015, 23:55 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Keskiviikkona 9.9.2015 kännykän kamera laukesi vahingossa ja ikuisti hetken.

Syyskuun lähetessä loppuaan ikuistan kuvan tännekin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11778  To 01 Lok 2015, 0:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.9.2015 klo 23.55 kirjoitti:


Keskiviikkona 9.9.2015 kännykän kamera laukesi vahingossa ja ikuisti hetken.

Syyskuun lähetessä loppuaan ikuistan kuvan tännekin.


Voi näyttää kevyelle kuvan kertoessa vain osan tarinaa.

Mukavat värit ja taustalla kiva postikortti, jonka kuvatekstiä ei näy:

"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29:11"

Herttainen pöytäliinakin, juu. Sydämiä. Oikeasti se on joululiina, joka piti vaihtaa jo keväällä pois.

Ensimmäinen vuosi, kun on näin raskaaksi mennyt. Tämän tästä viimeistellyt aamusivuja öisin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11810  Su 25 Lok 2015, 1:34 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11829  La 07 Mar 2015, 2:37 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.10.2015 klo 0.34 kirjoitti:
Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.


Hartiavoimin on saanut tehdä töitä kaiken kiusaamisen keskellä joutuessaan sairaana taistelemaan kaikesta. Ihme kyllä lokakuussa kirjoitin vain 95 aamusivua; kaikkina muina päivinä kolme liuskaa paitsi kahtena neljä ja nekin ennen 23. päivää, jolloin minut kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Ambulanssikyyditys ei hetkauttanut kirjoittamista mitenkään; keskittyminen vaan oli vähän vaikeaa ylimääräisen trafiikin ja kolkuttelun takia rappukäytävässä. Ei se kyllä mikään mukava ja harmiton juttu ollut iskiessään suoraan kirjoitussuoneeni, josta riittää vielä paljon ammennettavaa. Jahka kypsytellään ja kirjoitetaan aamusivuja, jotka sain viime yönäkin oikoluettua vasta ennen puoli kolmea.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 16 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset päivät tietokoneella totuttuani siihen ja koska se oli yksinkertaista ja helppoa. Samaan aikaan Julia Cameronin kirjasta luin, että aamusivut olikin tarkoitus kirjoittaa käsin, mikä kuulosti erittäin ikävältä, mutta koska halusin ottaa tehtävän tosissaan, annoin tietokoneella kirjoitettujen marraskuun alkupäivien haihtua pois ja täytin ensimmäisen kopiopaperiliuskani käsin. Se oli 6.11.1999, ja ensimmäisissä aamusivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkauksesta. Aihe oli tärkeä ja niin oli aamusivujen kirjoittamisen aloittaminenkin, vaikka kirjoitinkin niitä tuolloin etupäässä iltaisin ja öisin ja välillä päivienkin taukoa pitäen, jonka jälkeen piti kuroa monta päivää kiinni. Matka on ollut pitkä ja kivikkoinen ja sellaisena se jatkuukin. Jos 16 vuotta aiemmin kirjoitin ympärileikkaamisesta, 6.11.2015 märehdin juuri kuulemaani omakohtaista tuomiota elinkautisestani, että joudun kärsimään synnytysvaurioista lopun elämääni. Se on hirveä tuomio, jolla on seuraukset kaikessa ja myös kirjoittamisessani. Tämä ei tähän jää eikä moni muukaan asia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11830  Ti 17 Mar 2015, 3:29 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.11.2015 klo 1.37 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 0.34 kirjoitti:
Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.


Hartiavoimin on saanut tehdä töitä kaiken kiusaamisen keskellä joutuessaan sairaana taistelemaan kaikesta. Ihme kyllä lokakuussa kirjoitin vain 95 aamusivua; kaikkina muina päivinä kolme liuskaa paitsi kahtena neljä ja nekin ennen 23. päivää, jolloin minut kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Ambulanssikyyditys ei hetkauttanut kirjoittamista mitenkään; keskittyminen vaan oli vähän vaikeaa ylimääräisen trafiikin ja kolkuttelun takia rappukäytävässä. Ei se kyllä mikään mukava ja harmiton juttu ollut iskiessään suoraan kirjoitussuoneeni, josta riittää vielä paljon ammennettavaa. Jahka kypsytellään ja kirjoitetaan aamusivuja, jotka sain viime yönäkin oikoluettua vasta ennen puoli kolmea.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 16 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset päivät tietokoneella totuttuani siihen ja koska se oli yksinkertaista ja helppoa. Samaan aikaan Julia Cameronin kirjasta luin, että aamusivut olikin tarkoitus kirjoittaa käsin, mikä kuulosti erittäin ikävältä, mutta koska halusin ottaa tehtävän tosissaan, annoin tietokoneella kirjoitettujen marraskuun alkupäivien haihtua pois ja täytin ensimmäisen kopiopaperiliuskani käsin. Se oli 6.11.1999, ja ensimmäisissä aamusivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkauksesta. Aihe oli tärkeä ja niin oli aamusivujen kirjoittamisen aloittaminenkin, vaikka kirjoitinkin niitä tuolloin etupäässä iltaisin ja öisin ja välillä päivienkin taukoa pitäen, jonka jälkeen piti kuroa monta päivää kiinni. Matka on ollut pitkä ja kivikkoinen ja sellaisena se jatkuukin. Jos 16 vuotta aiemmin kirjoitin ympärileikkaamisesta, 6.11.2015 märehdin juuri kuulemaani omakohtaista tuomiota elinkautisestani, että joudun kärsimään synnytysvaurioista lopun elämääni. Se on hirveä tuomio, jolla on seuraukset kaikessa ja myös kirjoittamisessani. Tämä ei tähän jää eikä moni muukaan asia.


Aika rajusti oli priorisoitava pystyäkseen ylipäätään siihen, minkä viimeaikainen vainoaminen vaaransi ja yritti estää. Vaikka ahdisti, tuo hävytön valheidenverkko ja oikeuksien loukkaaminen oli jätettävä hautumaan ja odottamaan käsittelyvuoroaan. Enkä ole ainoa, jonka perusturva on tässä osoitteessa häiriintynyt. Poikani on herännyt painajaisiin ja sydämensä hakannut pelkästään siitä, että posti on kolahtanut lattialle. Jos psykiatri Maaskola luet tätä "hoitotiimisi" kanssa, johon kuuluu kaikki asiat yhteen söhläävä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, voit olla varma toimintanne haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, josta on kaikki apu kaukana. Taidatte tehdä tätä muillekin, jonka takia asiaa on ruodittava laajemminkin. Muun muassa tietosuojavaltuutetulta olen saanut hyvää ohjausta ja Valvirassakin neuvottelut ovat kesken jouduttuani keskittymään muuhun.

Onneksi aamusivuja voi kirjoittaa joka mielialassa ja tunnelmassa, sairaana, kipeänä, iloisena, väsyneenä, huonosti tai hyvin. Ne ovat tykistön suojatulta ja tulitukea kaikelle muulle kirjoittamiselle. Sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin täällä, on syntynyt 30 aamusivuliuskaa, joka on antanut voimaa muuhun ja pitkän virallisen kantelukirjelmän jatkamiseen, josta tuli niin paksu, ettei nitojan niitti mennyt läpi, vaikka yritin vähentää sivumäärää marginaaleja kaventamalla. Yli 30 liuskaa ja satoja liitteitä, minulle tärkeän läheiseni puolesta. Ja tuskin pääsen hengähtämään, koska hommia ja rikkomuksia riittää. Juuri joitain tunteja sitten tutkin lakiammattilaisen yhteystietoja selvitelläkseni eri asioita.

Olisi kyllä paljon helpompaa, ellei tarvitsisi ajaa itseään niin loppuun. Muttei minua niin vain nitistetä. Jos valitusaika ei olisi riittänyt, olisin hakenut sitä jo tapahtuneen perusteella lisää. Mutta onnistuin paahtamaan niin, että sain kaiken valmiiksi. Hinta on vaan aika kova Maaskolan ja kumppaneiden ns. auttamisesta. Tärisin viime yönä niin, etten pystynyt nukkumaan ollenkaan, ja tärisen parhaillaankin. Ehkä stressi tästä helpottaa tai sitten ei, pahantekijöiden voidessa pitää vapaat kädet puuhissaan.

Metelikin täällä on jatkunut ennallaan. Isänpäivän jälkeisenä yönä poikanikin oli hereillä ja sanoi saaneensa kaiken metelin talteen. Muttei Jolla äänittänyt senkään vertaa kuin oma kännykkäni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11870  Pe 01 Tam 2016, 15:44 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.11.2015 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 7.11.2015 klo 1.37 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 0.34 kirjoitti:
Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.


Hartiavoimin on saanut tehdä töitä kaiken kiusaamisen keskellä joutuessaan sairaana taistelemaan kaikesta. Ihme kyllä lokakuussa kirjoitin vain 95 aamusivua; kaikkina muina päivinä kolme liuskaa paitsi kahtena neljä ja nekin ennen 23. päivää, jolloin minut kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Ambulanssikyyditys ei hetkauttanut kirjoittamista mitenkään; keskittyminen vaan oli vähän vaikeaa ylimääräisen trafiikin ja kolkuttelun takia rappukäytävässä. Ei se kyllä mikään mukava ja harmiton juttu ollut iskiessään suoraan kirjoitussuoneeni, josta riittää vielä paljon ammennettavaa. Jahka kypsytellään ja kirjoitetaan aamusivuja, jotka sain viime yönäkin oikoluettua vasta ennen puoli kolmea.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 16 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset päivät tietokoneella totuttuani siihen ja koska se oli yksinkertaista ja helppoa. Samaan aikaan Julia Cameronin kirjasta luin, että aamusivut olikin tarkoitus kirjoittaa käsin, mikä kuulosti erittäin ikävältä, mutta koska halusin ottaa tehtävän tosissaan, annoin tietokoneella kirjoitettujen marraskuun alkupäivien haihtua pois ja täytin ensimmäisen kopiopaperiliuskani käsin. Se oli 6.11.1999, ja ensimmäisissä aamusivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkauksesta. Aihe oli tärkeä ja niin oli aamusivujen kirjoittamisen aloittaminenkin, vaikka kirjoitinkin niitä tuolloin etupäässä iltaisin ja öisin ja välillä päivienkin taukoa pitäen, jonka jälkeen piti kuroa monta päivää kiinni. Matka on ollut pitkä ja kivikkoinen ja sellaisena se jatkuukin. Jos 16 vuotta aiemmin kirjoitin ympärileikkaamisesta, 6.11.2015 märehdin juuri kuulemaani omakohtaista tuomiota elinkautisestani, että joudun kärsimään synnytysvaurioista lopun elämääni. Se on hirveä tuomio, jolla on seuraukset kaikessa ja myös kirjoittamisessani. Tämä ei tähän jää eikä moni muukaan asia.


Aika rajusti oli priorisoitava pystyäkseen ylipäätään siihen, minkä viimeaikainen vainoaminen vaaransi ja yritti estää. Vaikka ahdisti, tuo hävytön valheidenverkko ja oikeuksien loukkaaminen oli jätettävä hautumaan ja odottamaan käsittelyvuoroaan. Enkä ole ainoa, jonka perusturva on tässä osoitteessa häiriintynyt. Poikani on herännyt painajaisiin ja sydämensä hakannut pelkästään siitä, että posti on kolahtanut lattialle. Jos psykiatri Maaskola luet tätä "hoitotiimisi" kanssa, johon kuuluu kaikki asiat yhteen söhläävä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, voit olla varma toimintanne haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, josta on kaikki apu kaukana. Taidatte tehdä tätä muillekin, jonka takia asiaa on ruodittava laajemminkin. Muun muassa tietosuojavaltuutetulta olen saanut hyvää ohjausta ja Valvirassakin neuvottelut ovat kesken jouduttuani keskittymään muuhun.

Onneksi aamusivuja voi kirjoittaa joka mielialassa ja tunnelmassa, sairaana, kipeänä, iloisena, väsyneenä, huonosti tai hyvin. Ne ovat tykistön suojatulta ja tulitukea kaikelle muulle kirjoittamiselle. Sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin täällä, on syntynyt 30 aamusivuliuskaa, joka on antanut voimaa muuhun ja pitkän virallisen kantelukirjelmän jatkamiseen, josta tuli niin paksu, ettei nitojan niitti mennyt läpi, vaikka yritin vähentää sivumäärää marginaaleja kaventamalla. Yli 30 liuskaa ja satoja liitteitä, minulle tärkeän läheiseni puolesta. Ja tuskin pääsen hengähtämään, koska hommia ja rikkomuksia riittää. Juuri joitain tunteja sitten tutkin lakiammattilaisen yhteystietoja selvitelläkseni eri asioita.

Olisi kyllä paljon helpompaa, ellei tarvitsisi ajaa itseään niin loppuun. Muttei minua niin vain nitistetä. Jos valitusaika ei olisi riittänyt, olisin hakenut sitä jo tapahtuneen perusteella lisää. Mutta onnistuin paahtamaan niin, että sain kaiken valmiiksi. Hinta on vaan aika kova Maaskolan ja kumppaneiden ns. auttamisesta. Tärisin viime yönä niin, etten pystynyt nukkumaan ollenkaan, ja tärisen parhaillaankin. Ehkä stressi tästä helpottaa tai sitten ei, pahantekijöiden voidessa pitää vapaat kädet puuhissaan.

Metelikin täällä on jatkunut ennallaan. Isänpäivän jälkeisenä yönä poikanikin oli hereillä ja sanoi saaneensa kaiken metelin talteen. Muttei Jolla äänittänyt senkään vertaa kuin oma kännykkäni.


Jos aloittaa puolen yön jälkeen kirjoittamisen saatuaan sitä ennen rakettien jo paukkuessa vuoden viimeiset aamusivut pakerrettua ja oikoluettua raskaan vuoden jälkeen, voi saada seuraavan juttunsa ennen aamua valmiiksi. Kävin äsken lisäämässä tuonne vielä EIT:n englanninkielisen lyhennyksen ECHR linkkeineen Suomen sivuille.

Takana on kova vuosi sinnitellessään ja pakertaessaan sairaana tallentaen kärsimyksensä aamusivuihin, joita kirjoitin joulukuussa 94 liuskaa; marraskuussa 93, lokakuussa 95, syyskuussa 95 - koko vuoden 2015 saldon ollessa 1180 liuskaa.

Mitä sairaampi olen ollut, sitä raskaampaa ja hitaampaa on pelkkien aamusivujen tuottaminen ollut. Vuosikausiin 2007-2008 hujakoilta en ole pitänyt aamusivuissa päivänkään taukoa kirjoittaen vähintään kolme liuskaa per päivä. Alkavana vuonna voisin yrittää heivata tuosta vähän; en päivittäisestä kirjoittamisesta, vaan liuskojen määrästä. Borrelioosi aiheuttaa monenlaista haittaa ja hidastusta ajatuksen kangerrellessa enemmän, joka näkyy kirjoitusjäljessä lisääntyneinä sotkuina, jotka nekin tulevat arkistoitua siinä samassa kuin aamusivuni.

Laskujeni mukaan olen kirjoittanut aamusivuja noin 17300 liuskaa tähän mennessä aloitettuani niiden kirjoittamisen 6.11.1999. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, kun en jaksa laskea; mutta kuusi laatikkoa on jo täynnä ja seitsemäs täyttymässä, siirtäessäni kaikki tietokoneeni edessä olevat liuskat siihen. Niistä on pitänyt tutkia jotain, mutta sattuneesta syystä on ollut niin rankkaa, että se on jäänyt tekemättä. Samalla linjalla tässä kuitenkin jatketaan. Eilen kirjasin aamusivuihini: "Olen ollut todella hajamielinen viime aikoina loka-marraskuisten tapahtumien jälkeen. Juuri äsken mieleeni tuli, että jos tällaiset hyökkäilyt jatkuvat kirjoittamista, sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan, on muutettava jonnekin muualle asumaan."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11880  La 16 Tam 2016, 0:23 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.1.2016 klo 14.44 kirjoitti:
Admin 17.11.2015 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 7.11.2015 klo 1.37 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 0.34 kirjoitti:
Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.


Hartiavoimin on saanut tehdä töitä kaiken kiusaamisen keskellä joutuessaan sairaana taistelemaan kaikesta. Ihme kyllä lokakuussa kirjoitin vain 95 aamusivua; kaikkina muina päivinä kolme liuskaa paitsi kahtena neljä ja nekin ennen 23. päivää, jolloin minut kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Ambulanssikyyditys ei hetkauttanut kirjoittamista mitenkään; keskittyminen vaan oli vähän vaikeaa ylimääräisen trafiikin ja kolkuttelun takia rappukäytävässä. Ei se kyllä mikään mukava ja harmiton juttu ollut iskiessään suoraan kirjoitussuoneeni, josta riittää vielä paljon ammennettavaa. Jahka kypsytellään ja kirjoitetaan aamusivuja, jotka sain viime yönäkin oikoluettua vasta ennen puoli kolmea.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 16 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset päivät tietokoneella totuttuani siihen ja koska se oli yksinkertaista ja helppoa. Samaan aikaan Julia Cameronin kirjasta luin, että aamusivut olikin tarkoitus kirjoittaa käsin, mikä kuulosti erittäin ikävältä, mutta koska halusin ottaa tehtävän tosissaan, annoin tietokoneella kirjoitettujen marraskuun alkupäivien haihtua pois ja täytin ensimmäisen kopiopaperiliuskani käsin. Se oli 6.11.1999, ja ensimmäisissä aamusivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkauksesta. Aihe oli tärkeä ja niin oli aamusivujen kirjoittamisen aloittaminenkin, vaikka kirjoitinkin niitä tuolloin etupäässä iltaisin ja öisin ja välillä päivienkin taukoa pitäen, jonka jälkeen piti kuroa monta päivää kiinni. Matka on ollut pitkä ja kivikkoinen ja sellaisena se jatkuukin. Jos 16 vuotta aiemmin kirjoitin ympärileikkaamisesta, 6.11.2015 märehdin juuri kuulemaani omakohtaista tuomiota elinkautisestani, että joudun kärsimään synnytysvaurioista lopun elämääni. Se on hirveä tuomio, jolla on seuraukset kaikessa ja myös kirjoittamisessani. Tämä ei tähän jää eikä moni muukaan asia.


Aika rajusti oli priorisoitava pystyäkseen ylipäätään siihen, minkä viimeaikainen vainoaminen vaaransi ja yritti estää. Vaikka ahdisti, tuo hävytön valheidenverkko ja oikeuksien loukkaaminen oli jätettävä hautumaan ja odottamaan käsittelyvuoroaan. Enkä ole ainoa, jonka perusturva on tässä osoitteessa häiriintynyt. Poikani on herännyt painajaisiin ja sydämensä hakannut pelkästään siitä, että posti on kolahtanut lattialle. Jos psykiatri Maaskola luet tätä "hoitotiimisi" kanssa, johon kuuluu kaikki asiat yhteen söhläävä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, voit olla varma toimintanne haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, josta on kaikki apu kaukana. Taidatte tehdä tätä muillekin, jonka takia asiaa on ruodittava laajemminkin. Muun muassa tietosuojavaltuutetulta olen saanut hyvää ohjausta ja Valvirassakin neuvottelut ovat kesken jouduttuani keskittymään muuhun.

Onneksi aamusivuja voi kirjoittaa joka mielialassa ja tunnelmassa, sairaana, kipeänä, iloisena, väsyneenä, huonosti tai hyvin. Ne ovat tykistön suojatulta ja tulitukea kaikelle muulle kirjoittamiselle. Sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin täällä, on syntynyt 30 aamusivuliuskaa, joka on antanut voimaa muuhun ja pitkän virallisen kantelukirjelmän jatkamiseen, josta tuli niin paksu, ettei nitojan niitti mennyt läpi, vaikka yritin vähentää sivumäärää marginaaleja kaventamalla. Yli 30 liuskaa ja satoja liitteitä, minulle tärkeän läheiseni puolesta. Ja tuskin pääsen hengähtämään, koska hommia ja rikkomuksia riittää. Juuri joitain tunteja sitten tutkin lakiammattilaisen yhteystietoja selvitelläkseni eri asioita.

Olisi kyllä paljon helpompaa, ellei tarvitsisi ajaa itseään niin loppuun. Muttei minua niin vain nitistetä. Jos valitusaika ei olisi riittänyt, olisin hakenut sitä jo tapahtuneen perusteella lisää. Mutta onnistuin paahtamaan niin, että sain kaiken valmiiksi. Hinta on vaan aika kova Maaskolan ja kumppaneiden ns. auttamisesta. Tärisin viime yönä niin, etten pystynyt nukkumaan ollenkaan, ja tärisen parhaillaankin. Ehkä stressi tästä helpottaa tai sitten ei, pahantekijöiden voidessa pitää vapaat kädet puuhissaan.

Metelikin täällä on jatkunut ennallaan. Isänpäivän jälkeisenä yönä poikanikin oli hereillä ja sanoi saaneensa kaiken metelin talteen. Muttei Jolla äänittänyt senkään vertaa kuin oma kännykkäni.


Jos aloittaa puolen yön jälkeen kirjoittamisen saatuaan sitä ennen rakettien jo paukkuessa vuoden viimeiset aamusivut pakerrettua ja oikoluettua raskaan vuoden jälkeen, voi saada seuraavan juttunsa ennen aamua valmiiksi. Kävin äsken lisäämässä tuonne vielä EIT:n englanninkielisen lyhennyksen ECHR linkkeineen Suomen sivuille.

Takana on kova vuosi sinnitellessään ja pakertaessaan sairaana tallentaen kärsimyksensä aamusivuihin, joita kirjoitin joulukuussa 94 liuskaa; marraskuussa 93, lokakuussa 95, syyskuussa 95 - koko vuoden 2015 saldon ollessa 1180 liuskaa.

Mitä sairaampi olen ollut, sitä raskaampaa ja hitaampaa on pelkkien aamusivujen tuottaminen ollut. Vuosikausiin 2007-2008 hujakoilta en ole pitänyt aamusivuissa päivänkään taukoa kirjoittaen vähintään kolme liuskaa per päivä. Alkavana vuonna voisin yrittää heivata tuosta vähän; en päivittäisestä kirjoittamisesta, vaan liuskojen määrästä. Borrelioosi aiheuttaa monenlaista haittaa ja hidastusta ajatuksen kangerrellessa enemmän, joka näkyy kirjoitusjäljessä lisääntyneinä sotkuina, jotka nekin tulevat arkistoitua siinä samassa kuin aamusivuni.

Laskujeni mukaan olen kirjoittanut aamusivuja noin 17300 liuskaa tähän mennessä aloitettuani niiden kirjoittamisen 6.11.1999. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, kun en jaksa laskea; mutta kuusi laatikkoa on jo täynnä ja seitsemäs täyttymässä, siirtäessäni kaikki tietokoneeni edessä olevat liuskat siihen. Niistä on pitänyt tutkia jotain, mutta sattuneesta syystä on ollut niin rankkaa, että se on jäänyt tekemättä. Samalla linjalla tässä kuitenkin jatketaan. Eilen kirjasin aamusivuihini: "Olen ollut todella hajamielinen viime aikoina loka-marraskuisten tapahtumien jälkeen. Juuri äsken mieleeni tuli, että jos tällaiset hyökkäilyt jatkuvat kirjoittamista, sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan, on muutettava jonnekin muualle asumaan."


Muutaman päivän yritin kirjoittaa vähän vähemmän, aamusivuja siis, mutta tunsin itseni paljon sairaammaksi. Oli paljon heikompi olo voidessani oikeasti aika huonosti, kun on särkyjä ja kipuja joka paikassa päästä ja poskionteloista alkaen. Mutta kirjoittaessani enemmän se muodostaa heti kurinalaisemman rungon, joka pitää minua pystyssä. Kirjoittamiseni siis. - Aamusivujen kirjoittaminen, jonka lisäksi pitäisi kirjoittaa paljon muutakin. Taistella, vaikka olisi kuinka sairas, mutta yrittäen unohtaa sairautensa, sillä kukaan ei auta, ellei itse pysty taistelemaan! Ylipäätään on härskiä väittää, että laki olisi kaikille sama epäoikeudenmukaisessa systeemissä, jossa heikompia sorretaan.

Ainakin kirjoitusaiheita riittää enemmän kuin ikinä pystyn kirjoittamaan ja tuottamaan! Vaikeinta on antaa aiheiden kypsyä ja kasvaa silloinkin, kun voimia kirjoittamiseen ei ole. Vielä vaikeampaa on valitseminen, kun aika ja kunto eivät riitä kaikkeen.

Se on vasta kypsymässä: valitseminen. Vihaisena voisin paukutella kirjoittamaan tänne millaisia otsikkoja vaan ja tehdä aika pahaa jälkeä, mutta sitä mukaa kuin olen omalla työlläni eli kirjoittamisella valtaa saanut, vastuukin on kasvanut. Voisin raadella paljon enemmän, mutta oikeasti säästelen jopa vihollisiani monin tavoin; toistamatta esimerkiksi julkisen viranhaltijan nimeäkään niin usein kuin voisin.

Vaan pidemmittä puheitta jatkamaan siitä, mihin olen jäänyt. Aamusivuihin, joiden kirjoittaminen on syystä takkuillut ja venyvät yli puolen yön.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11881  La 16 Tam 2016, 3:50 (GMT+3)  Aihe: Re: Kidutusta vai lakia ja oikeutta kansalle? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.1.2016 klo 23.23 kirjoitti:
Admin 1.1.2016 klo 14.44 kirjoitti:
Admin 17.11.2015 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 7.11.2015 klo 1.37 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 0.34 kirjoitti:
Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.


Hartiavoimin on saanut tehdä töitä kaiken kiusaamisen keskellä joutuessaan sairaana taistelemaan kaikesta. Ihme kyllä lokakuussa kirjoitin vain 95 aamusivua; kaikkina muina päivinä kolme liuskaa paitsi kahtena neljä ja nekin ennen 23. päivää, jolloin minut kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Ambulanssikyyditys ei hetkauttanut kirjoittamista mitenkään; keskittyminen vaan oli vähän vaikeaa ylimääräisen trafiikin ja kolkuttelun takia rappukäytävässä. Ei se kyllä mikään mukava ja harmiton juttu ollut iskiessään suoraan kirjoitussuoneeni, josta riittää vielä paljon ammennettavaa. Jahka kypsytellään ja kirjoitetaan aamusivuja, jotka sain viime yönäkin oikoluettua vasta ennen puoli kolmea.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 16 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset päivät tietokoneella totuttuani siihen ja koska se oli yksinkertaista ja helppoa. Samaan aikaan Julia Cameronin kirjasta luin, että aamusivut olikin tarkoitus kirjoittaa käsin, mikä kuulosti erittäin ikävältä, mutta koska halusin ottaa tehtävän tosissaan, annoin tietokoneella kirjoitettujen marraskuun alkupäivien haihtua pois ja täytin ensimmäisen kopiopaperiliuskani käsin. Se oli 6.11.1999, ja ensimmäisissä aamusivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkauksesta. Aihe oli tärkeä ja niin oli aamusivujen kirjoittamisen aloittaminenkin, vaikka kirjoitinkin niitä tuolloin etupäässä iltaisin ja öisin ja välillä päivienkin taukoa pitäen, jonka jälkeen piti kuroa monta päivää kiinni. Matka on ollut pitkä ja kivikkoinen ja sellaisena se jatkuukin. Jos 16 vuotta aiemmin kirjoitin ympärileikkaamisesta, 6.11.2015 märehdin juuri kuulemaani omakohtaista tuomiota elinkautisestani, että joudun kärsimään synnytysvaurioista lopun elämääni. Se on hirveä tuomio, jolla on seuraukset kaikessa ja myös kirjoittamisessani. Tämä ei tähän jää eikä moni muukaan asia.


Aika rajusti oli priorisoitava pystyäkseen ylipäätään siihen, minkä viimeaikainen vainoaminen vaaransi ja yritti estää. Vaikka ahdisti, tuo hävytön valheidenverkko ja oikeuksien loukkaaminen oli jätettävä hautumaan ja odottamaan käsittelyvuoroaan. Enkä ole ainoa, jonka perusturva on tässä osoitteessa häiriintynyt. Poikani on herännyt painajaisiin ja sydämensä hakannut pelkästään siitä, että posti on kolahtanut lattialle. Jos psykiatri Maaskola luet tätä "hoitotiimisi" kanssa, johon kuuluu kaikki asiat yhteen söhläävä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, voit olla varma toimintanne haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, josta on kaikki apu kaukana. Taidatte tehdä tätä muillekin, jonka takia asiaa on ruodittava laajemminkin. Muun muassa tietosuojavaltuutetulta olen saanut hyvää ohjausta ja Valvirassakin neuvottelut ovat kesken jouduttuani keskittymään muuhun.

Onneksi aamusivuja voi kirjoittaa joka mielialassa ja tunnelmassa, sairaana, kipeänä, iloisena, väsyneenä, huonosti tai hyvin. Ne ovat tykistön suojatulta ja tulitukea kaikelle muulle kirjoittamiselle. Sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin täällä, on syntynyt 30 aamusivuliuskaa, joka on antanut voimaa muuhun ja pitkän virallisen kantelukirjelmän jatkamiseen, josta tuli niin paksu, ettei nitojan niitti mennyt läpi, vaikka yritin vähentää sivumäärää marginaaleja kaventamalla. Yli 30 liuskaa ja satoja liitteitä, minulle tärkeän läheiseni puolesta. Ja tuskin pääsen hengähtämään, koska hommia ja rikkomuksia riittää. Juuri joitain tunteja sitten tutkin lakiammattilaisen yhteystietoja selvitelläkseni eri asioita.

Olisi kyllä paljon helpompaa, ellei tarvitsisi ajaa itseään niin loppuun. Muttei minua niin vain nitistetä. Jos valitusaika ei olisi riittänyt, olisin hakenut sitä jo tapahtuneen perusteella lisää. Mutta onnistuin paahtamaan niin, että sain kaiken valmiiksi. Hinta on vaan aika kova Maaskolan ja kumppaneiden ns. auttamisesta. Tärisin viime yönä niin, etten pystynyt nukkumaan ollenkaan, ja tärisen parhaillaankin. Ehkä stressi tästä helpottaa tai sitten ei, pahantekijöiden voidessa pitää vapaat kädet puuhissaan.

Metelikin täällä on jatkunut ennallaan. Isänpäivän jälkeisenä yönä poikanikin oli hereillä ja sanoi saaneensa kaiken metelin talteen. Muttei Jolla äänittänyt senkään vertaa kuin oma kännykkäni.


Jos aloittaa puolen yön jälkeen kirjoittamisen saatuaan sitä ennen rakettien jo paukkuessa vuoden viimeiset aamusivut pakerrettua ja oikoluettua raskaan vuoden jälkeen, voi saada seuraavan juttunsa ennen aamua valmiiksi. Kävin äsken lisäämässä tuonne vielä EIT:n englanninkielisen lyhennyksen ECHR linkkeineen Suomen sivuille.

Takana on kova vuosi sinnitellessään ja pakertaessaan sairaana tallentaen kärsimyksensä aamusivuihin, joita kirjoitin joulukuussa 94 liuskaa; marraskuussa 93, lokakuussa 95, syyskuussa 95 - koko vuoden 2015 saldon ollessa 1180 liuskaa.

Mitä sairaampi olen ollut, sitä raskaampaa ja hitaampaa on pelkkien aamusivujen tuottaminen ollut. Vuosikausiin 2007-2008 hujakoilta en ole pitänyt aamusivuissa päivänkään taukoa kirjoittaen vähintään kolme liuskaa per päivä. Alkavana vuonna voisin yrittää heivata tuosta vähän; en päivittäisestä kirjoittamisesta, vaan liuskojen määrästä. Borrelioosi aiheuttaa monenlaista haittaa ja hidastusta ajatuksen kangerrellessa enemmän, joka näkyy kirjoitusjäljessä lisääntyneinä sotkuina, jotka nekin tulevat arkistoitua siinä samassa kuin aamusivuni.

Laskujeni mukaan olen kirjoittanut aamusivuja noin 17300 liuskaa tähän mennessä aloitettuani niiden kirjoittamisen 6.11.1999. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, kun en jaksa laskea; mutta kuusi laatikkoa on jo täynnä ja seitsemäs täyttymässä, siirtäessäni kaikki tietokoneeni edessä olevat liuskat siihen. Niistä on pitänyt tutkia jotain, mutta sattuneesta syystä on ollut niin rankkaa, että se on jäänyt tekemättä. Samalla linjalla tässä kuitenkin jatketaan. Eilen kirjasin aamusivuihini: "Olen ollut todella hajamielinen viime aikoina loka-marraskuisten tapahtumien jälkeen. Juuri äsken mieleeni tuli, että jos tällaiset hyökkäilyt jatkuvat kirjoittamista, sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan, on muutettava jonnekin muualle asumaan."


Muutaman päivän yritin kirjoittaa vähän vähemmän, aamusivuja siis, mutta tunsin itseni paljon sairaammaksi. Oli paljon heikompi olo voidessani oikeasti aika huonosti, kun on särkyjä ja kipuja joka paikassa päästä ja poskionteloista alkaen. Mutta kirjoittaessani enemmän se muodostaa heti kurinalaisemman rungon, joka pitää minua pystyssä. Kirjoittamiseni siis. - Aamusivujen kirjoittaminen, jonka lisäksi pitäisi kirjoittaa paljon muutakin. Taistella, vaikka olisi kuinka sairas, mutta yrittäen unohtaa sairautensa, sillä kukaan ei auta, ellei itse pysty taistelemaan! Ylipäätään on härskiä väittää, että laki olisi kaikille sama epäoikeudenmukaisessa systeemissä, jossa heikompia sorretaan.

Ainakin kirjoitusaiheita riittää enemmän kuin ikinä pystyn kirjoittamaan ja tuottamaan! Vaikeinta on antaa aiheiden kypsyä ja kasvaa silloinkin, kun voimia kirjoittamiseen ei ole. Vielä vaikeampaa on valitseminen, kun aika ja kunto eivät riitä kaikkeen.

Se on vasta kypsymässä: valitseminen. Vihaisena voisin paukutella kirjoittamaan tänne millaisia otsikkoja vaan ja tehdä aika pahaa jälkeä, mutta sitä mukaa kuin olen omalla työlläni eli kirjoittamisella valtaa saanut, vastuukin on kasvanut. Voisin raadella paljon enemmän, mutta oikeasti säästelen jopa vihollisiani monin tavoin; toistamatta esimerkiksi julkisen viranhaltijan nimeäkään niin usein kuin voisin.

Vaan pidemmittä puheitta jatkamaan siitä, mihin olen jäänyt. Aamusivuihin, joiden kirjoittaminen on syystä takkuillut ja venyvät yli puolen yön.


Väsyttää, mutta jotain voisi vielä luritella.

Oli kaameaa kirjoittaa jotain aamusivuja niin myöhään ajatuksen ja käsialan ollessa ihan puurona. Ennen borrelioosia ero ei ollut niin hirveä; miten on nukkunut yönsä ja mihin aikaan kirjoittaa. On helppoa mitätöidä borrelioosia, mutta se näkyy käsialasta ja kaikesta muustakin.

Niitä vaan sattuu; punkinpuremia, joka meikällä tarkoittaa tätä nykyä mustakuminan ja aprikoosinytimien mussuttamista pari kertaa päivässä pitääkseni pahimmat oireet kurissa. Yllättäen mustakumina eli Nigella sativa on vähentänyt myös vatsan tärinää, jota sokerit, hiilihydraatit ja hiivapitoinen ruoka lisäävät. Alkoholia en ole nauttinutkaan 22.9.2014 jälkeen yhtään eikä ole näin sairaana kiinnostanutkaan. Sitä paitsi, jos ajattelee luovuutta tai muuta sellaista, se on ihan merkityksetön aine, mutta esimerkiksi yrttitipoissa hyvä, joskin kitkerä säilöntäaine.

Kauhean vuoden 2015 jälkeen vuosi 2016 on sitten päässyt hyvään vauhtiin, ja kirjoittamismielessä se ei tarkoita mitään muuta kuin raatamista. Lurittelisin mielelläni täällä vain, mutta on tuotettava virallisia asiakirjoja sitä mukaa kuin niitä tarvitaan ja varpaiden päälle astutaan.

Minua on helppo aliarvioida, tällaista pientä naista, josta ei luulisi olevan paljon vastusta. Jos olen kertonut harrastavani kirjoittamista, sitä luullaan vain runojen rustaamiseksi tms. Oikeasti olen piilokamera, joka pystyy kirjoittamaan kaikesta.

Piilokamerana olemisella olen saanut aika kattavan kuvan siitä, miten ihmisiä kohdellaan Suomessa. Huonosti. Törkeän huonosti.

Mainostamalla asemaansa tai kirjoittamistaan mitään tästä ei saisi tietää, minkä piilokamera on nähnyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12053  Ke 01 Kes 2016, 23:00 (GMT+3)  Aihe: Mikään ei ole täydellistä, mutta kaikki on ainutkertaista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.1.2016 klo 3.50 kirjoitti:
Admin 15.1.2016 klo 23.23 kirjoitti:
Admin 1.1.2016 klo 14.44 kirjoitti:
Admin 17.11.2015 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 7.11.2015 klo 1.37 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 0.34 kirjoitti:
Admin 29.8.2015 klo 14.10 kirjoitti:
Vuosia jatkunutta kidutusta on taltioitu niin tänne kuin Homesairaudet-palstalle ja ennen kaikkea aamusivuihini, joissa se on hirveää luettavaa. Tuhansia sivuja, päivä päivän perään kuvausta pelkästä kitumisesta, vieläpä Suomessa, jossa mainostetaan hyvinvointia. Koiriakin kohdellaan Suomessa paremmin kuin ihmisiä, niin kuin tuolla olen kirjoittanut. Jos koira kituu, se päästetään kärsimyksistään eikä sen tarvitse kärsiä enempää. Kun ihmisiä rääkätään ja heidän annetaan kitua julmasti ilman apua, niin kuinka helvetin monta vuotta sitä kuolemaa pitää oikein tehdä? Jos kerran aiotaan tappaa, eikö voisi tappaa nopeammin ilman tarpeetonta kärsimystä? Eikö vuosikausia poskiontelohelvettiä jo riitä?

Paljon on ollut tässä kidutuksessa analysoitavaa. Kerran kummitätini kysyi, onko minulla joku psyyken diagnoosi, joka vaikuttaisi asiaan. Kerrottuani masennuksesta hän sanoi, että se pitäisi saada pois. Mutta vastasin, että se on aivan oikea diagnoosi kärsittyäni masennuksesta jo lapsesta lähtien, eikä se saa vaikuttaa hoitoon mitenkään, että se on laitonta. Sitä paitsi jo ennen diagnoosia potiessani nuorena umpilisäkkeen tulehdusta ja poliotalvena 1984-85 minuun pysyvät jäljet jättänyttä virustautia kohtelu oli yhtä asiatonta ja törkeää. Ennemminkin hoitovirheet kertovat lääkäreistä itsestään kuin uhreista, joiksi voi valikoitua kuka vaan. Ainakin kiduttajalääkäreillä pitää olla hyvät hermot ja he saavat tyydytystä kärsimyksen tuottamisesta, koska he ovat narsisteja, joita ei karsita millään testeillä opiskeluvaiheessa pois. Monilla perhesurmaajillakaan ei ole mitään diagnoosia, koska heitä ei saada hoitoon niin kuin uhrejaan. Julmat sadistit ovat sairaampia kuin uhrinsa, jotka joutuvat kiduttajien käsissä kärsimään.

Pelkästään poskiontelohelvettiin liittyvää kärsimystä olen kuvannut tuhansia aamusivuliuskoja vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ollut oikeastaan ainoa apu helvetissäni ja auttanut kestämään psyykkisesti. Tuosta kun laskee vuosien 2010-2014 aamusivut ja ynnää tämän vuoden 2015 alkusaldon päälle, pääsee jo yli 7000 liuskaan kirjoitettuani nyt elokuussakin paljon. Kaiken kaikkiaan aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen loppuvuonna 1999 olen kirjoittanut jo kuusi 2500 liuskan laatikkoa täyteen ja seitsemännessä laatikossa on tällä hetkellä noin 1300 liuskaa, jonka päälle on menossa tietokoneen vieressä olevat uusimmat liuskat, joita on nelisensataa odottaen elokuunkin kohta valmistuvaa satsia. Itse asiassa enää ei puutu kuin parisataa liuskaa 17000 liuskan kokonaissaldosta, jotka olen tähän mennessä kirjoittanut.

Tänä aamunakin aloitin kirjoittamiseni kipeänä ja sairaana taas. Otsaani ja ohimoitani kirveli ilman, että minulla olisi poskionteloihini muuta kuin omaa apua ja höyryhengitystä, jota en jaksanut eilen ottaa. Mutta kesken kirjoittamiseni minua alkoi siepata kaikki tämä vääryys niin, että tulin kirjoittamaan ja kopioimaan vanhoja tekstejäni tänne. Koko kesän olen nukkunut pipo päässäni ja pitänyt lämpötyynyä reisieni päällä kirjoittaessani. Monia kertoja olen kirjoittanut kellon ympäri ja viimeistellyt ja oikolukenut aamusivujani vasta seuraavan vuorokauden puolella. Mitä enemmän olen joutunut kitumaan, sitä tarkemmin olen kuvannut sen. Silloin kun elämässäni oli vielä muutakin ja saatoin elää normaalia elämää, aamusivuni olivat kevyempiä ja ilmavampia. Nyt ne ovat olleet pelastusrengas, johon olen tarrautunut ja pitänyt viimeisillä voimillani kiinni. Kaikki ystävänikin ovat jääneet jaksamatta pitää enää keneenkään yhteyttä; eikä enää ole ollut kuin kituminen jäljellä, joka on täyttänyt päiväni.

Menen jatkamaan aamusivujani taas, että kaikki tulee kirjattua talteen. Tänäänkin, ja niin kauan kuin henki pihisee, jonka lisäksi pitäisi jaksaa taistella senkin puolesta, että tämä vääryys loppuisi.


Kirjoittamisen edelleen jatkuessa 6.11.2015 tulee aamusivujen aloittamisesta 16 vuotta täyteen. Edellä mainitut 17000 liuskaa lienevät jo kasassa, tai voihan niitä olla enemmänkin, määrän kasvaessa koko ajan. Kun on kirjoittanut jo tuhansia liuskoja, pari sataa sinne tänne ei merkkaa mitään. Ainoa, mikä merkkaa on kirjoitustaito, joka kasvaa kirjoittaessa koko ajan. Sanat ovat ase, jolla lataan pyssyni täyteen, ja sitten paukkuu, kun tarvetta on.


Hartiavoimin on saanut tehdä töitä kaiken kiusaamisen keskellä joutuessaan sairaana taistelemaan kaikesta. Ihme kyllä lokakuussa kirjoitin vain 95 aamusivua; kaikkina muina päivinä kolme liuskaa paitsi kahtena neljä ja nekin ennen 23. päivää, jolloin minut kuskattiin ambulanssilla sairaalaan. Ambulanssikyyditys ei hetkauttanut kirjoittamista mitenkään; keskittyminen vaan oli vähän vaikeaa ylimääräisen trafiikin ja kolkuttelun takia rappukäytävässä. Ei se kyllä mikään mukava ja harmiton juttu ollut iskiessään suoraan kirjoitussuoneeni, josta riittää vielä paljon ammennettavaa. Jahka kypsytellään ja kirjoitetaan aamusivuja, jotka sain viime yönäkin oikoluettua vasta ennen puoli kolmea.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 16 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset päivät tietokoneella totuttuani siihen ja koska se oli yksinkertaista ja helppoa. Samaan aikaan Julia Cameronin kirjasta luin, että aamusivut olikin tarkoitus kirjoittaa käsin, mikä kuulosti erittäin ikävältä, mutta koska halusin ottaa tehtävän tosissaan, annoin tietokoneella kirjoitettujen marraskuun alkupäivien haihtua pois ja täytin ensimmäisen kopiopaperiliuskani käsin. Se oli 6.11.1999, ja ensimmäisissä aamusivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkauksesta. Aihe oli tärkeä ja niin oli aamusivujen kirjoittamisen aloittaminenkin, vaikka kirjoitinkin niitä tuolloin etupäässä iltaisin ja öisin ja välillä päivienkin taukoa pitäen, jonka jälkeen piti kuroa monta päivää kiinni. Matka on ollut pitkä ja kivikkoinen ja sellaisena se jatkuukin. Jos 16 vuotta aiemmin kirjoitin ympärileikkaamisesta, 6.11.2015 märehdin juuri kuulemaani omakohtaista tuomiota elinkautisestani, että joudun kärsimään synnytysvaurioista lopun elämääni. Se on hirveä tuomio, jolla on seuraukset kaikessa ja myös kirjoittamisessani. Tämä ei tähän jää eikä moni muukaan asia.


Aika rajusti oli priorisoitava pystyäkseen ylipäätään siihen, minkä viimeaikainen vainoaminen vaaransi ja yritti estää. Vaikka ahdisti, tuo hävytön valheidenverkko ja oikeuksien loukkaaminen oli jätettävä hautumaan ja odottamaan käsittelyvuoroaan. Enkä ole ainoa, jonka perusturva on tässä osoitteessa häiriintynyt. Poikani on herännyt painajaisiin ja sydämensä hakannut pelkästään siitä, että posti on kolahtanut lattialle. Jos psykiatri Maaskola luet tätä "hoitotiimisi" kanssa, johon kuuluu kaikki asiat yhteen söhläävä psykiatrinen sairaanhoitaja Juurikko ja Hekan asumisneuvoja, joka on paksu kuin lihapulla ja kaipaisi vähän syömisneuvontaa, voit olla varma toimintanne haitallisuudesta ja vahingollisuudesta, josta on kaikki apu kaukana. Taidatte tehdä tätä muillekin, jonka takia asiaa on ruodittava laajemminkin. Muun muassa tietosuojavaltuutetulta olen saanut hyvää ohjausta ja Valvirassakin neuvottelut ovat kesken jouduttuani keskittymään muuhun.

Onneksi aamusivuja voi kirjoittaa joka mielialassa ja tunnelmassa, sairaana, kipeänä, iloisena, väsyneenä, huonosti tai hyvin. Ne ovat tykistön suojatulta ja tulitukea kaikelle muulle kirjoittamiselle. Sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin täällä, on syntynyt 30 aamusivuliuskaa, joka on antanut voimaa muuhun ja pitkän virallisen kantelukirjelmän jatkamiseen, josta tuli niin paksu, ettei nitojan niitti mennyt läpi, vaikka yritin vähentää sivumäärää marginaaleja kaventamalla. Yli 30 liuskaa ja satoja liitteitä, minulle tärkeän läheiseni puolesta. Ja tuskin pääsen hengähtämään, koska hommia ja rikkomuksia riittää. Juuri joitain tunteja sitten tutkin lakiammattilaisen yhteystietoja selvitelläkseni eri asioita.

Olisi kyllä paljon helpompaa, ellei tarvitsisi ajaa itseään niin loppuun. Muttei minua niin vain nitistetä. Jos valitusaika ei olisi riittänyt, olisin hakenut sitä jo tapahtuneen perusteella lisää. Mutta onnistuin paahtamaan niin, että sain kaiken valmiiksi. Hinta on vaan aika kova Maaskolan ja kumppaneiden ns. auttamisesta. Tärisin viime yönä niin, etten pystynyt nukkumaan ollenkaan, ja tärisen parhaillaankin. Ehkä stressi tästä helpottaa tai sitten ei, pahantekijöiden voidessa pitää vapaat kädet puuhissaan.

Metelikin täällä on jatkunut ennallaan. Isänpäivän jälkeisenä yönä poikanikin oli hereillä ja sanoi saaneensa kaiken metelin talteen. Muttei Jolla äänittänyt senkään vertaa kuin oma kännykkäni.


Jos aloittaa puolen yön jälkeen kirjoittamisen saatuaan sitä ennen rakettien jo paukkuessa vuoden viimeiset aamusivut pakerrettua ja oikoluettua raskaan vuoden jälkeen, voi saada seuraavan juttunsa ennen aamua valmiiksi. Kävin äsken lisäämässä tuonne vielä EIT:n englanninkielisen lyhennyksen ECHR linkkeineen Suomen sivuille.

Takana on kova vuosi sinnitellessään ja pakertaessaan sairaana tallentaen kärsimyksensä aamusivuihin, joita kirjoitin joulukuussa 94 liuskaa; marraskuussa 93, lokakuussa 95, syyskuussa 95 - koko vuoden 2015 saldon ollessa 1180 liuskaa.

Mitä sairaampi olen ollut, sitä raskaampaa ja hitaampaa on pelkkien aamusivujen tuottaminen ollut. Vuosikausiin 2007-2008 hujakoilta en ole pitänyt aamusivuissa päivänkään taukoa kirjoittaen vähintään kolme liuskaa per päivä. Alkavana vuonna voisin yrittää heivata tuosta vähän; en päivittäisestä kirjoittamisesta, vaan liuskojen määrästä. Borrelioosi aiheuttaa monenlaista haittaa ja hidastusta ajatuksen kangerrellessa enemmän, joka näkyy kirjoitusjäljessä lisääntyneinä sotkuina, jotka nekin tulevat arkistoitua siinä samassa kuin aamusivuni.

Laskujeni mukaan olen kirjoittanut aamusivuja noin 17300 liuskaa tähän mennessä aloitettuani niiden kirjoittamisen 6.11.1999. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, kun en jaksa laskea; mutta kuusi laatikkoa on jo täynnä ja seitsemäs täyttymässä, siirtäessäni kaikki tietokoneeni edessä olevat liuskat siihen. Niistä on pitänyt tutkia jotain, mutta sattuneesta syystä on ollut niin rankkaa, että se on jäänyt tekemättä. Samalla linjalla tässä kuitenkin jatketaan. Eilen kirjasin aamusivuihini: "Olen ollut todella hajamielinen viime aikoina loka-marraskuisten tapahtumien jälkeen. Juuri äsken mieleeni tuli, että jos tällaiset hyökkäilyt jatkuvat kirjoittamista, sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan, on muutettava jonnekin muualle asumaan."


Muutaman päivän yritin kirjoittaa vähän vähemmän, aamusivuja siis, mutta tunsin itseni paljon sairaammaksi. Oli paljon heikompi olo voidessani oikeasti aika huonosti, kun on särkyjä ja kipuja joka paikassa päästä ja poskionteloista alkaen. Mutta kirjoittaessani enemmän se muodostaa heti kurinalaisemman rungon, joka pitää minua pystyssä. Kirjoittamiseni siis. - Aamusivujen kirjoittaminen, jonka lisäksi pitäisi kirjoittaa paljon muutakin. Taistella, vaikka olisi kuinka sairas, mutta yrittäen unohtaa sairautensa, sillä kukaan ei auta, ellei itse pysty taistelemaan! Ylipäätään on härskiä väittää, että laki olisi kaikille sama epäoikeudenmukaisessa systeemissä, jossa heikompia sorretaan.

Ainakin kirjoitusaiheita riittää enemmän kuin ikinä pystyn kirjoittamaan ja tuottamaan! Vaikeinta on antaa aiheiden kypsyä ja kasvaa silloinkin, kun voimia kirjoittamiseen ei ole. Vielä vaikeampaa on valitseminen, kun aika ja kunto eivät riitä kaikkeen.

Se on vasta kypsymässä: valitseminen. Vihaisena voisin paukutella kirjoittamaan tänne millaisia otsikkoja vaan ja tehdä aika pahaa jälkeä, mutta sitä mukaa kuin olen omalla työlläni eli kirjoittamisella valtaa saanut, vastuukin on kasvanut. Voisin raadella paljon enemmän, mutta oikeasti säästelen jopa vihollisiani monin tavoin; toistamatta esimerkiksi julkisen viranhaltijan nimeäkään niin usein kuin voisin.

Vaan pidemmittä puheitta jatkamaan siitä, mihin olen jäänyt. Aamusivuihin, joiden kirjoittaminen on syystä takkuillut ja venyvät yli puolen yön.


Väsyttää, mutta jotain voisi vielä luritella.

Oli kaameaa kirjoittaa jotain aamusivuja niin myöhään ajatuksen ja käsialan ollessa ihan puurona. Ennen borrelioosia ero ei ollut niin hirveä; miten on nukkunut yönsä ja mihin aikaan kirjoittaa. On helppoa mitätöidä borrelioosia, mutta se näkyy käsialasta ja kaikesta muustakin.

Niitä vaan sattuu; punkinpuremia, joka meikällä tarkoittaa tätä nykyä mustakuminan ja aprikoosinytimien mussuttamista pari kertaa päivässä pitääkseni pahimmat oireet kurissa. Yllättäen mustakumina eli Nigella sativa on vähentänyt myös vatsan tärinää, jota sokerit, hiilihydraatit ja hiivapitoinen ruoka lisäävät. Alkoholia en ole nauttinutkaan 22.9.2014 jälkeen yhtään eikä ole näin sairaana kiinnostanutkaan. Sitä paitsi, jos ajattelee luovuutta tai muuta sellaista, se on ihan merkityksetön aine, mutta esimerkiksi yrttitipoissa hyvä, joskin kitkerä säilöntäaine.

Kauhean vuoden 2015 jälkeen vuosi 2016 on sitten päässyt hyvään vauhtiin, ja kirjoittamismielessä se ei tarkoita mitään muuta kuin raatamista. Lurittelisin mielelläni täällä vain, mutta on tuotettava virallisia asiakirjoja sitä mukaa kuin niitä tarvitaan ja varpaiden päälle astutaan.

Minua on helppo aliarvioida, tällaista pientä naista, josta ei luulisi olevan paljon vastusta. Jos olen kertonut harrastavani kirjoittamista, sitä luullaan vain runojen rustaamiseksi tms. Oikeasti olen piilokamera, joka pystyy kirjoittamaan kaikesta.

Piilokamerana olemisella olen saanut aika kattavan kuvan siitä, miten ihmisiä kohdellaan Suomessa. Huonosti. Törkeän huonosti.

Mainostamalla asemaansa tai kirjoittamistaan mitään tästä ei saisi tietää, minkä piilokamera on nähnyt.


Otsikoin näitä viestejä välillä, usein en. Nyt kirjoitin: Mikään ei ole täydellistä, mutta kaikki on ainutkertaista. Kovien tyrskyjen ja höykytyksen jälkeen uupumus painaa, mutta pelastusrengas - aamusivut ja kirjoittaminen - on auttanut paljon. Näihinkin viesteihin alkoi ilmestyä kellonajat, mitä milloinkin olen kirjoittanut, vaikka ajat heilahtelevat tunnilla talvi- ja kesäajan mukaan. Se on ollut minulle kuin tukipylväs, joka on pitänyt pystyssä.

Mitä sitten, jos kirjoittaminen otettaisiin pois. Ei mitään. Jäisihän vielä ajatteleminen ja rukoileminen, jota Juha Kurviselta eikä keneltäkään muulta voida riistää. Ihmettelen vaan, miten hän toipuu kaikesta. Aamusivuissa on ideaa. Kirjoittaminen parantaa, mutta on vaarallista. Alistajat eivät halua kuulla mielipidettä nujertamisistaan ollessaan niin saatanan tyhmiä. Ettei se onnistu, se nujertaminen, jonka takia fiksummat eivät ryhdy koko hommaan.

Vaikka kokemukset ovatkin koetelleet, ei haittaa yhtään, että pidettäisiin hulluna kärsiessäni päivät pitkät tylsyydestä, että tämä maailma on niin julma, tylsä, kova ja huumorintajuton paikka. Minulla on krooninen hullutteluvaje, jota tämä maailma pahentaa. Että kaikki päättyy kuolemaan eikä täällä ole mitään pysyvää. Toisaalta se vapauttaa.

Nipottakaa vaan mahtavassa universumissa ja lähettäkää ambulanssia perään. Tollot. Vai olisiko jotain tärkeämpääkin tekemistä.

Kyllähän se vähän säväyttää. Puu-paa, puu-paa. Kova kiire sairaalaan. Mielenterveyden arvio typerine kysymyksineen kiusaajan päästessä kuin koira veräjästä. Nähtävästi eri-ikäisiä kohdellaan eri lailla. Toimittuaan synnytyskoneena rakkinetta voidaan kohdella miten vaan Suomessa, jossa ihmisoikeudet eivät toteudu.

Kestääkö kroppa ja nuppi hyvin kaiken. Ei. On vaikeaa hyväksyä kurjia asioita elämäänsä. Miksi pitikään käydä niin ikävästi. Miksi on ollut niin raskasta. Jos ei olisi ollut niin raskasta, olisin jaksanut enemmän. Olisinpa ymmärtänyt, mutta en.

Poikani, joka haki meille tätä asuntoa, kertoi Jumalan sanoneen, että ambulanssi olisi voinut tulla uudestaankin. Villissä lännessä.

Voihan se eksyä tännekin. Mikä ettei, Helsingin Herodeksen vimmalla.

Mutta sillä välin kun kristittyjä vainotaan kotimaassaan, selän takana viritellään pommeja.

Kaikki on suhteellista.

Olen ollut pettynyt siihen, että lähes kymmenen vuoden tauoton aamusivuputki katkesi 2.5.2016 jatkettuani 1. päivän sivuja myöhään aamuyöllä ja oikoluettuani ne aamulla, jonka perään olisi pitänyt aloittaa uudet aamusivut. Poikani ehdotti, että kirjoittaisin pari riviä ja lähtisimme sen jälkeen laittamaan vanhaa asuntoa kuntoon, mutta ajattelin lykätä kirjoittamisen iltaan. Raskaan reissun jälkeen havahduin vasta aamuyöllä 3.5.2016, että edellisen päivän sivut olivat jääneet kokonaan kirjoittamatta.

Aika raskasta muutto on ollut. Olen kirjoittanut toukokuussa vain 52 sivua kuin jotain lokikirjaa silloin sun tällöin käsin. Mutta voisin tykästyä tähän tyyliin kirjoitettuani niin julmetusti.

Aamusivujen muutto oli rankka homma painaessaan kuin synti. Seitsemää täyteen kirjoittamaani laatikkoa ei voi pinota edes päällekkäin, koska niistä tulisi minua korkeampi huojuva pino. Olen epäillyt jo kauan, ettei kukaan ole kirjoittanut Suomessa niin paljon käsin kuin minä, hullunhomman jatkuessa aina vaan. Ja jos joku ottaisi kynät pois, jatkaisin siitä, mihin olen jäänyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12055  Pe 03 Kes 2016, 22:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.6.2016 klo 23.00 kirjoitti:
Mielenterveyden arvio typerine kysymyksineen kiusaajan päästessä kuin koira veräjästä. Nähtävästi eri-ikäisiä kohdellaan eri lailla. Toimittuaan synnytyskoneena rakkinetta voidaan kohdella miten vaan Suomessa, jossa ihmisoikeudet eivät toteudu.

Kestääkö kroppa ja nuppi hyvin kaiken. Ei. On vaikeaa hyväksyä kurjia asioita elämäänsä. Miksi pitikään käydä niin ikävästi. Miksi on ollut niin raskasta. Jos ei olisi ollut niin raskasta, olisin jaksanut enemmän. Olisinpa ymmärtänyt, mutta en.

Poikani, joka haki meille tätä asuntoa, kertoi Jumalan sanoneen, että ambulanssi olisi voinut tulla uudestaankin. Villissä lännessä.

Voihan se eksyä tännekin. Mikä ettei, Helsingin Herodeksen vimmalla.

Mutta sillä välin kun kristittyjä vainotaan kotimaassaan, selän takana viritellään pommeja.


Sattuipa sopivasti, jotain tällaista tarkoitin:

20-vuotias mies tuomittiin Ruotsissa vankeuteen terroriteon valmistelusta – yritti valmistaa pommin

Kristittyjä yritetään nujertaa, mutta ovatko he vaarallisia, sydämeltään oikeat tosikristityt?

Käydessämme viime syksynä Tukholmassa myös suomalaisen kirkon tiluksilla, mihin törmäsimmekään. Näivettyneeseen pikkukirkkoon, jonka ohjelmataulussa ei ollut viitettäkään mistään herätyksestä tai hengenpalosta. Vain jotain kituliasta toimintaa. Sisäänhän ei tietty päässyt niin kuin aiemmillakaan kerroilla kirkon ollessa suljettu.

Kun selän takana viritellään pommeja, "suuret rikolliset" kuten Pirkko Jalovaara on deletoitu ja hänen työnsä torpedoitu.

Ihmisten täytyy olla sekaisin. Ei mitään suhteellisuudentajua missään.

Onko rakkaus Jeesuksen sanomana niin vaarallista, vaarallisempaa kuin pommit?

Toinen parantaa ja toinen hajottaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12200  To 04 Elo 2016, 14:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Välillä väsyn näihin harjoituksiin, mutta kohta on jatkettava taas, että pysyy vireessä.

Kirjoitusvireessä.

Pari päivää sydäntä on ilkeästi pistänyt, kuin tulehtuneena.

Ubikinoni ei ole ainakaan vielä auttanut.

Olisikohan jotain muuta, mikä jelppaisi.

Rohtoja on, mutta onko tehoa.

Jaksaako niellä.

Heitteillejätettyjen tärkeimpänä lääkkeenä on tietty rauha, että pysyy aina ja kaikissa olosuhteissa rauhallisena, kun mitään muuta apua ei saa. Keneltäkään.

Auttaa, jos auttaa, mutta ainakin kuolee tyynenä.

Lääkärit tekevät muita hommia, hoitavat oikeita sairauksia.

Oikeanlaisten, parempien ihmisten.

Ei homesairaille, borrelioosin uhreille, ALSiin kuoleville jne. mitään apua.

Keuhkoni ovat taas vinkuneet.

Poika kuuli, minä en.

Hullukaan jaksa puhaltaa pulloon koko ajan.

Muutakin hommaa.

Kuten aamusivut ehtoolla.

Kone on pikkaisen hyytynyt.

Ulkona tuulee.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12201  To 04 Elo 2016, 15:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.12.2016 klo 14.51 kirjoitti:
Välillä väsyn näihin harjoituksiin, mutta kohta on jatkettava taas, että pysyy vireessä.

Kirjoitusvireessä.

Pari päivää sydäntä on ilkeästi pistänyt, kuin tulehtuneena.

Ubikinoni ei ole ainakaan vielä auttanut.

Olisikohan jotain muuta, mikä jelppaisi.

Rohtoja on, mutta onko tehoa.

Jaksaako niellä.

Heitteillejätettyjen tärkeimpänä lääkkeenä on tietty rauha, että pysyy aina ja kaikissa olosuhteissa rauhallisena, kun mitään muuta apua ei saa. Keneltäkään.

Auttaa, jos auttaa, mutta ainakin kuolee tyynenä.

Lääkärit tekevät muita hommia, hoitavat oikeita sairauksia.

Oikeanlaisten, parempien ihmisten.

Ei homesairaille, borrelioosin uhreille, ALSiin kuoleville jne. mitään apua.

Keuhkoni ovat taas vinkuneet.

Poika kuuli, minä en.

Hullukaan jaksa puhaltaa pulloon koko ajan.

Muutakin hommaa.

Kuten aamusivut ehtoolla.

Kone on pikkaisen hyytynyt.

Ulkona tuulee.


Edellä tilanne, kun en ollut syönyt vielä mitään.

Sitten vähän hapankorppua ja riisimaissikakkuja margariinin kera.

Väliin kapseli ginsengiä ja royal jellyä, jos antaisi energiaa.

Lääkkeet 125 mg terbinafiinia ja 50 mg flukonatsolia.

Muttei kulu kuin hetki, niin päälaki on elossa taas, ja vasen poskikin turvonnut laajemmalta alueelta kuin ennen.

Parhaillaankin päälaen kuhmu tai ajos sykkii.

Kun ei saisi syödäkään yhtään.

Mihin jäinkään...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12202  To 04 Elo 2016, 21:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.8.2016 klo 15.50 kirjoitti:
Admin 4.12.2016 klo 14.51 kirjoitti:
Välillä väsyn näihin harjoituksiin, mutta kohta on jatkettava taas, että pysyy vireessä.

Kirjoitusvireessä.

Pari päivää sydäntä on ilkeästi pistänyt, kuin tulehtuneena.

Ubikinoni ei ole ainakaan vielä auttanut.

Olisikohan jotain muuta, mikä jelppaisi.

Rohtoja on, mutta onko tehoa.

Jaksaako niellä.

Heitteillejätettyjen tärkeimpänä lääkkeenä on tietty rauha, että pysyy aina ja kaikissa olosuhteissa rauhallisena, kun mitään muuta apua ei saa. Keneltäkään.

Auttaa, jos auttaa, mutta ainakin kuolee tyynenä.

Lääkärit tekevät muita hommia, hoitavat oikeita sairauksia.

Oikeanlaisten, parempien ihmisten.

Ei homesairaille, borrelioosin uhreille, ALSiin kuoleville jne. mitään apua.

Keuhkoni ovat taas vinkuneet.

Poika kuuli, minä en.

Hullukaan jaksa puhaltaa pulloon koko ajan.

Muutakin hommaa.

Kuten aamusivut ehtoolla.

Kone on pikkaisen hyytynyt.

Ulkona tuulee.


Edellä tilanne, kun en ollut syönyt vielä mitään.

Sitten vähän hapankorppua ja riisimaissikakkuja margariinin kera.

Väliin kapseli ginsengiä ja royal jellyä, jos antaisi energiaa.

Lääkkeet 125 mg terbinafiinia ja 50 mg flukonatsolia.

Muttei kulu kuin hetki, niin päälaki on elossa taas, ja vasen poskikin turvonnut laajemmalta alueelta kuin ennen.

Parhaillaankin päälaen kuhmu tai ajos sykkii.

Kun ei saisi syödäkään yhtään.

Mihin jäinkään...


En otakaan vielä iltalääkkeitä, että tulee pidempi väli.

Mutta nehän on tarkoitettu vaan varpaaseen ja viimekin yönä vasemmassa pikkuvarpaan välissä tuntui, että se saatana on vielä elossa eikä luovuttamassakaan.

Todettuani Taysissä korvalääkärille, ettei minulla ole mitään tietoa lääkkeitten tehosta pääni oireisiin, tämä sanoi, että nythän se selviää.

Ei vaan selvinnyt, kun ei selvitettykään mitään. Taidan laittaa herroille linkin tähän ja vähän muuallekin.

Sitten kun jaksan.

Edellisen kirjoitusrupeaman jälkeen lepäsin pahaa oloani pipo päässä sängyssä ja tärisin.

Tärinää on jatkunut niin pitkään, pahentuen vuoden 2010 lopussa perintönä tekemästäni hometestistä, josta minuun tarttui jotain.

Olen kirjoittanut siitä niin paljon.

Muistin levätessäni, kuinka seurakunnan näytelmässäkin lepäsin harjoitusten väliajalla rekvisiittana pystytetyssä teltassa ja tärisin.

Ennen hometestiä ei ollut ruoan kanssa mitään ongelmaa.

Vuosien kuluessa tilanne on vain pahentunut ilman, että siitä välittäisi kukaan.

Kun sairastuu, ei saakaan mitään apua.

On vain kaunista sanahelinää ja hyvinvointiyhteiskunnan valheet liian monien joutuessa kärsimään.

Olen kyllä huomannut, mikä pelin nimi on.

Se on vain luulotautia.

Ei sinulla oikeasti ole mitään.

Ei sellaista sairautta ole, ei näillä leveyspiireillä.

Ei kroonista borrelioosia.

Homeet eivät sairastuta ketään.

Minä olla rikas ja Suomi hjuva maa.

- Eipä vaan ole. Suomi ei ole hyvä maa.

Orwellin siat nukkuvat sängyssä ja ihmiset saavat kärsiä.

Hyvää tahtoa ja auttamisen halua ei ole.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12243  Pe 12 Elo 2016, 15:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä




Paljon rei'itetty vanha kuva, joka oli korkkitaululla.

Ajankohtainen sanoma skannattuna ja gif-kuvaksi muutettuna.

Naiset ovat herttaisia tai helvetin vihaisia.

Vaihdoin aamusivumappini petoon.

Lauhkeaan leijonaan.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 20 Elo 2016, 0:17, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12254  Ti 16 Elo 2016, 23:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.8.2016 kirjoitti:
Vaihdoin aamusivumappini petoon.

Lauhkeaan leijonaan.




Licence To Kill
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12271  Su 21 Elo 2016, 15:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.8.2016 kirjoitti:



Paljon rei'itetty vanha kuva, joka oli korkkitaululla.

Ajankohtainen sanoma skannattuna ja gif-kuvaksi muutettuna.

Naiset ovat herttaisia tai helvetin vihaisia.


Joopa joo. Varjele sääntöä, niin sääntö varjelee sinua.

Tajusin viime yönä mennessäni nukkumaan, että päivän aamusivut oli kirjoittamatta loppuun. Ei siinä mitään, niin oli tapahtunut ennenkin ja aina jatkanut siitä, mihin olin jäänyt. Yleensä olin mennyt pöydän ääreen istumaan, vaikka kirjoittaa voi missä tahansa. Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa lepoasennossa sängyssä selkä seinää vasten nojaten. Olin kirjoittanut pihalla toisen liuskan alkuun, jota aloin rustata loppuun pari kertaa nukahtaen.

Periaate ja kirjoitustaito. Mentävä jatkamaan taas.

Kovaa elämänkoulua.

Päälaella on erikoinen kirvelevä ja kuhiseva tunne, mutta olkoon. Pulloon pitäisi vaihtaa vesi ja koko systeemi uusia. Käsi on edelleen kipeä niin kuin kaikki muutkin paikat.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12326  Su 18 Syy 2016, 6:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.8.2016 klo 15.05 kirjoitti:
Admin 12.8.2016 kirjoitti:



Paljon rei'itetty vanha kuva, joka oli korkkitaululla.

Ajankohtainen sanoma skannattuna ja gif-kuvaksi muutettuna.

Naiset ovat herttaisia tai helvetin vihaisia.


Joopa joo. Varjele sääntöä, niin sääntö varjelee sinua.

Tajusin viime yönä mennessäni nukkumaan, että päivän aamusivut oli kirjoittamatta loppuun. Ei siinä mitään, niin oli tapahtunut ennenkin ja aina jatkanut siitä, mihin olin jäänyt. Yleensä olin mennyt pöydän ääreen istumaan, vaikka kirjoittaa voi missä tahansa. Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa lepoasennossa sängyssä selkä seinää vasten nojaten. Olin kirjoittanut pihalla toisen liuskan alkuun, jota aloin rustata loppuun pari kertaa nukahtaen.

Periaate ja kirjoitustaito. Mentävä jatkamaan taas.

Kovaa elämänkoulua.

Päälaella on erikoinen kirvelevä ja kuhiseva tunne, mutta olkoon. Pulloon pitäisi vaihtaa vesi ja koko systeemi uusia. Käsi on edelleen kipeä niin kuin kaikki muutkin paikat.


Valvonut aamuun asti taas lukiessani kaikkea. Netistä.

Sellaista sattuu. Ei pidä morkata itseään, kun epäonnistuu.

Perjantain vastaisena yönä ompelin kolmen aikaan koneella pari saumaa, joista ensimmäinen meni pieleen.

Ylälangoitus oli kai oikein, mutta alalangoituksessa jotain häikkää ja ruttasi lankaa.

Purkaessani lankaklimppejä ajattelin kirurgeja, jotka joutuvat leikkaamaan öisin, olematta niin skarppina, vaikka selviä.

Minäkin olin selvä, mutta jälki karseaa. On se vaan parempi, että leikataan päivällä, jos vaan sopii, ajattelin siinä.

Nyt on jo kolmas yö, kun en ole hoitanut itseäni mitenkään. Ja sitten on jo aamu.

Ei tästä kroppa hirveästi tykkää, mutta tosiasiat on tunnustettava.

Älynystyröitäkin olen hieronut ja ihmetellyt, ihmetellyt vaan, mitä kipeät kohdat päässäni oikein on. Jo pelkästään ylhäällä otsassa oikealla ja vasemmalla puolella on häijyn arat kohdat.

Pari sanaa rustattava vielä aamusivuihin ja painettava pää viimein rukousliinaa vasten.

Lepopäivä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12331  Ma 26 Syy 2016, 23:56 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Siellä ne odottavat pöydän päällä kirjoittamistaan, kun takki on uupumusta ja väsymystä täynnä, ja täälläkin vähän väliä odotetaan, tunnen sen.

Itsekin seuraan joitain vainottuja tietääkseni, missä mennään.

Mutta kun kapasiteetti ei riitä ja virta loppuu, piuhat irtoavat kuin itsestään.

Mitään turhaa ei kaipaa, tämä kaikki on niin helppo unohtaa.

Paitsi aamusivut. Muistiinpanoni.

+ + +

Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12341  La 01 Lok 2016, 4:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.9.2016 klo 23.56 kirjoitti:
Siellä ne odottavat pöydän päällä kirjoittamistaan, kun takki on uupumusta ja väsymystä täynnä, ja täälläkin vähän väliä odotetaan, tunnen sen.

Itsekin seuraan joitain vainottuja tietääkseni, missä mennään.

Mutta kun kapasiteetti ei riitä ja virta loppuu, piuhat irtoavat kuin itsestään.

Mitään turhaa ei kaipaa, tämä kaikki on niin helppo unohtaa.

Paitsi aamusivut. Muistiinpanoni.

+ + +

Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään.


Aikamoista hulabaloota koko viikko, joka oli vaan pakko mennä läpi.

Mikäli lääkärit eivät olisi olleet niin mukavia ja hyviä, viikko olisi ollut kauhea.

Naisia. Siunaus ja kirous, tässä tapauksessa siunaus. Hesan kovuuden ja tympeyden jälkeen ihmettelee jokaista ystävällistä sanaa ja elettä, jonka saa osakseen.

Aika paljon vertailukohtia on kertynyt sinä aikana, kun olen käyttänyt vakuutustani ja käynyt yksityisellä ja silloin tällöin kunnallisella puolella.

Vielä on lääkäreillä paljon petraamista, että saisivat ihmiset mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen jatkamaan toimissaan ja touhuissaan koko Suomen elinkeinoelämän parantamiseksi. Vasta vähän aikaa sitten saatiin kauppojen aukiolot vapautettua, mutta vielä paljon on tekemistä sen kanssa, että kansakunnan järjetön nujertaminen saadaan loppumaan.

Suomen henkiselle ilmapiirille ja elinvoimaisuudelle olisi ollut parempi, että Pirkko Jalovaara olisi saanut jatkaa rukousiltojaan ja ihmisten vetämistä kirkkoihin, jotka näivettyvät nyt pystyyn.

Samoin tärkeää keskustelua ja yhteiskuntaelämää olisi virkistänyt ja hyödyttänyt paljon enemmän se, että Juha Kurvinen olisi saanut julkaista uuden kirjansa ja kirjoittaa jostain muustakin kuin Pohjois-Koreasta. Koomikon, viihdyttäjän ja kirjailijan pitäminen mielisairaalassa on kuvottavaa, kallista ja tyhmää. Ihmisten täysin turha ja nujertava pakkohoito laitoksissa ei hyödytä ketään, vaan siitä seuraa yhteiskunnalle vain laskua laskun perään. Traumoittaessaan ihmisiä pysyvästi ne mielisairaalat eivät tuota mitään, mutta niihin uppoaa katkeamaton rahavirta; psykiatrien ja koko hoitohenkilökunnan palkat, ylläpitokustannukset, jonka päälle lankeaa vielä tuhottujen ihmisten terapiat ja eläkkeet. Jo tässä vaiheessa pitäisi aloittaa psykiatrien kouluttaminen hyvinvointikonsulenteiksi ja laittaa hoitajat sparraamaan ihmiset takaisin jaloilleen.

Tukahduttaminen ei kuitenkaan toimi, mutta vie Suomelta huimien kustannusten ja maineen menettämisen lisäksi kaiken.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12363  Pe 14 Lok 2016, 3:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.10.2016 klo 4.01 kirjoitti:
Admin 26.9.2016 klo 23.56 kirjoitti:
Siellä ne odottavat pöydän päällä kirjoittamistaan, kun takki on uupumusta ja väsymystä täynnä, ja täälläkin vähän väliä odotetaan, tunnen sen.

Itsekin seuraan joitain vainottuja tietääkseni, missä mennään.

Mutta kun kapasiteetti ei riitä ja virta loppuu, piuhat irtoavat kuin itsestään.

Mitään turhaa ei kaipaa, tämä kaikki on niin helppo unohtaa.

Paitsi aamusivut. Muistiinpanoni.

+ + +

Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään.


Aikamoista hulabaloota koko viikko, joka oli vaan pakko mennä läpi.

Mikäli lääkärit eivät olisi olleet niin mukavia ja hyviä, viikko olisi ollut kauhea.

Naisia. Siunaus ja kirous, tässä tapauksessa siunaus. Hesan kovuuden ja tympeyden jälkeen ihmettelee jokaista ystävällistä sanaa ja elettä, jonka saa osakseen.

Aika paljon vertailukohtia on kertynyt sinä aikana, kun olen käyttänyt vakuutustani ja käynyt yksityisellä ja silloin tällöin kunnallisella puolella.

Vielä on lääkäreillä paljon petraamista, että saisivat ihmiset mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen jatkamaan toimissaan ja touhuissaan koko Suomen elinkeinoelämän parantamiseksi. Vasta vähän aikaa sitten saatiin kauppojen aukiolot vapautettua, mutta vielä paljon on tekemistä sen kanssa, että kansakunnan järjetön nujertaminen saadaan loppumaan.

Suomen henkiselle ilmapiirille ja elinvoimaisuudelle olisi ollut parempi, että Pirkko Jalovaara olisi saanut jatkaa rukousiltojaan ja ihmisten vetämistä kirkkoihin, jotka näivettyvät nyt pystyyn.

Samoin tärkeää keskustelua ja yhteiskuntaelämää olisi virkistänyt ja hyödyttänyt paljon enemmän se, että Juha Kurvinen olisi saanut julkaista uuden kirjansa ja kirjoittaa jostain muustakin kuin Pohjois-Koreasta. Koomikon, viihdyttäjän ja kirjailijan pitäminen mielisairaalassa on kuvottavaa, kallista ja tyhmää. Ihmisten täysin turha ja nujertava pakkohoito laitoksissa ei hyödytä ketään, vaan siitä seuraa yhteiskunnalle vain laskua laskun perään. Traumoittaessaan ihmisiä pysyvästi ne mielisairaalat eivät tuota mitään, mutta niihin uppoaa katkeamaton rahavirta; psykiatrien ja koko hoitohenkilökunnan palkat, ylläpitokustannukset, jonka päälle lankeaa vielä tuhottujen ihmisten terapiat ja eläkkeet. Jo tässä vaiheessa pitäisi aloittaa psykiatrien kouluttaminen hyvinvointikonsulenteiksi ja laittaa hoitajat sparraamaan ihmiset takaisin jaloilleen.

Tukahduttaminen ei kuitenkaan toimi, mutta vie Suomelta huimien kustannusten ja maineen menettämisen lisäksi kaiken.


"Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään."


- Siellä se ryllää parhaillaankin sisässään villatäkki, jonka vaihdoin toiseen. Peittojen, myssyjen ja villan määrä on vain lisääntynyt. Topakka ja taitava isoäitini näytti minulle lapsena, kuinka villaa kehrätään. Hän neuloi itselleen pitkävartisia lämpimiä sukkia, ettei tarvitsisi vanhana palella ja elikin 102-vuotiaaksi. Vaikka elämä silloin lapsena oli kovaa, vasta nyt olen tajunnut, kuinka tärkeää opetusta isoäidiltä sain. Aivan kuin kohtalo olisi järjestänyt koko sen koulutuksen näitä myöhempiä aikoja varten, kun niitä oppeja oikein tarvitaan. Isoäiti kertoi niin paljon ja kuinka kerran istuessaan junassa pari saksalaismiestä mainitsi hänestä jotain, johon isoäitini paukautti saksaksi olevansa vanha suomalainen nainen. Odottaessamme kohta vuosi sitten poikani kanssa Hekan asumisneuvojan vieressä omaa vuoroamme poliisiaseman aulassa ihailin tulkkeja ja kaikkia kieliä, joita kuulin. Sanoessani, kuinka tärkeää kielitaito on, että minua harmitti lukiossa joutuessani valitsemaan ranskan ja venäjän väliltä, kun olisin halunnut lukea molempia, Hekan muhkea asumisneuvoja möllötti vain eteensä pukahtamatta mitään. Ei se mitään, ettei osaa kieliä; mutta että on niin tyhmä, että luulee voivansa kävellä kenen päältä vaan ja tehdä mitä haluaa. Muistan hänen ilmeensä antaessani sairaana ja väsyneenä psykiatrisen sairaanhoitajan varata itselleni ajan lääkärille, josta en ollut kuullutkaan mitään, miten asumisneuvoja mulkaisee minua kuin olisi saanut minut koukkuun saaliikseen, ja miten psykiatrinen sairaanhoitaja menee toiseen huoneeseen sepittämään ties mitä ja varaamaan ajan jollekin akuuttipsykiatrille, jolle selkäni takana vuodetaan rikosilmoituksenikin. Tultuani toisiin aatoksiin ja yrittäessäni perua varaamani ajan psykiatrinen sairaanhoitaja tuputtaa jopa taksiseteleitä, joilla minä ja poikani voisimme tulla lääkärin vastaanotolle. Taksiseteleitä? Mikä saatanan kiire meillä on yhtäkkiä jollekin psykiatrille kärsittyämme jo kuukausia yläkerran kiusasta ja metelistä, joka viranomaisten asiattomilla toimilla vain pahenee. Kiusaajia ei hoideta tietty mitenkään, sehän on nyt ihan selvä juttu Suomessa. - Kirjoittelen sitten ihan rauhassa aamusivujani, kunnes alkaa tapahtua, niin kuin olen kertonut täällä. Ihmettelen yhä edelleen, miten ylipäätään olen kestänyt kaiken sen paineen, vieläpä niin sairaana ja epäinhimillisissä oloissa. Mutta jos olen perinyt isoäidiltäni jotain, yhtä paljon olen perinyt äidiltäni, jolla on aina ollut liian pitkä pinna. Olen joutunut venyttämään ja venyttämään sitä kestääkseni koko hulluuden.

Pesukone valmistui ajat sitten kirjoittaessani tätä ja jaksamatta enempää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12365  Pe 14 Lok 2016, 18:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.10.2016 klo 3.54 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 4.01 kirjoitti:
Admin 26.9.2016 klo 23.56 kirjoitti:
Siellä ne odottavat pöydän päällä kirjoittamistaan, kun takki on uupumusta ja väsymystä täynnä, ja täälläkin vähän väliä odotetaan, tunnen sen.

Itsekin seuraan joitain vainottuja tietääkseni, missä mennään.

Mutta kun kapasiteetti ei riitä ja virta loppuu, piuhat irtoavat kuin itsestään.

Mitään turhaa ei kaipaa, tämä kaikki on niin helppo unohtaa.

Paitsi aamusivut. Muistiinpanoni.

+ + +

Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään.


Aikamoista hulabaloota koko viikko, joka oli vaan pakko mennä läpi.

Mikäli lääkärit eivät olisi olleet niin mukavia ja hyviä, viikko olisi ollut kauhea.

Naisia. Siunaus ja kirous, tässä tapauksessa siunaus. Hesan kovuuden ja tympeyden jälkeen ihmettelee jokaista ystävällistä sanaa ja elettä, jonka saa osakseen.

Aika paljon vertailukohtia on kertynyt sinä aikana, kun olen käyttänyt vakuutustani ja käynyt yksityisellä ja silloin tällöin kunnallisella puolella.

Vielä on lääkäreillä paljon petraamista, että saisivat ihmiset mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen jatkamaan toimissaan ja touhuissaan koko Suomen elinkeinoelämän parantamiseksi. Vasta vähän aikaa sitten saatiin kauppojen aukiolot vapautettua, mutta vielä paljon on tekemistä sen kanssa, että kansakunnan järjetön nujertaminen saadaan loppumaan.

Suomen henkiselle ilmapiirille ja elinvoimaisuudelle olisi ollut parempi, että Pirkko Jalovaara olisi saanut jatkaa rukousiltojaan ja ihmisten vetämistä kirkkoihin, jotka näivettyvät nyt pystyyn.

Samoin tärkeää keskustelua ja yhteiskuntaelämää olisi virkistänyt ja hyödyttänyt paljon enemmän se, että Juha Kurvinen olisi saanut julkaista uuden kirjansa ja kirjoittaa jostain muustakin kuin Pohjois-Koreasta. Koomikon, viihdyttäjän ja kirjailijan pitäminen mielisairaalassa on kuvottavaa, kallista ja tyhmää. Ihmisten täysin turha ja nujertava pakkohoito laitoksissa ei hyödytä ketään, vaan siitä seuraa yhteiskunnalle vain laskua laskun perään. Traumoittaessaan ihmisiä pysyvästi ne mielisairaalat eivät tuota mitään, mutta niihin uppoaa katkeamaton rahavirta; psykiatrien ja koko hoitohenkilökunnan palkat, ylläpitokustannukset, jonka päälle lankeaa vielä tuhottujen ihmisten terapiat ja eläkkeet. Jo tässä vaiheessa pitäisi aloittaa psykiatrien kouluttaminen hyvinvointikonsulenteiksi ja laittaa hoitajat sparraamaan ihmiset takaisin jaloilleen.

Tukahduttaminen ei kuitenkaan toimi, mutta vie Suomelta huimien kustannusten ja maineen menettämisen lisäksi kaiken.


"Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään."


- Siellä se ryllää parhaillaankin sisässään villatäkki, jonka vaihdoin toiseen. Peittojen, myssyjen ja villan määrä on vain lisääntynyt. Topakka ja taitava isoäitini näytti minulle lapsena, kuinka villaa kehrätään. Hän neuloi itselleen pitkävartisia lämpimiä sukkia, ettei tarvitsisi vanhana palella ja elikin 102-vuotiaaksi. Vaikka elämä silloin lapsena oli kovaa, vasta nyt olen tajunnut, kuinka tärkeää opetusta isoäidiltä sain. Aivan kuin kohtalo olisi järjestänyt koko sen koulutuksen näitä myöhempiä aikoja varten, kun niitä oppeja oikein tarvitaan. Isoäiti kertoi niin paljon ja kuinka kerran istuessaan junassa pari saksalaismiestä mainitsi hänestä jotain, johon isoäitini paukautti saksaksi olevansa vanha suomalainen nainen. Odottaessamme kohta vuosi sitten poikani kanssa Hekan asumisneuvojan vieressä omaa vuoroamme poliisiaseman aulassa ihailin tulkkeja ja kaikkia kieliä, joita kuulin. Sanoessani, kuinka tärkeää kielitaito on, että minua harmitti lukiossa joutuessani valitsemaan ranskan ja venäjän väliltä, kun olisin halunnut lukea molempia, Hekan muhkea asumisneuvoja möllötti vain eteensä pukahtamatta mitään. Ei se mitään, ettei osaa kieliä; mutta että on niin tyhmä, että luulee voivansa kävellä kenen päältä vaan ja tehdä mitä haluaa. Muistan hänen ilmeensä antaessani sairaana ja väsyneenä psykiatrisen sairaanhoitajan varata itselleni ajan lääkärille, josta en ollut kuullutkaan mitään, miten asumisneuvoja mulkaisee minua kuin olisi saanut minut koukkuun saaliikseen, ja miten psykiatrinen sairaanhoitaja menee toiseen huoneeseen sepittämään ties mitä ja varaamaan ajan jollekin akuuttipsykiatrille, jolle selkäni takana vuodetaan rikosilmoituksenikin. Tultuani toisiin aatoksiin ja yrittäessäni perua varaamani ajan psykiatrinen sairaanhoitaja tuputtaa jopa taksiseteleitä, joilla minä ja poikani voisimme tulla lääkärin vastaanotolle. Taksiseteleitä? Mikä saatanan kiire meillä on yhtäkkiä jollekin psykiatrille kärsittyämme jo kuukausia yläkerran kiusasta ja metelistä, joka viranomaisten asiattomilla toimilla vain pahenee. Kiusaajia ei hoideta tietty mitenkään, sehän on nyt ihan selvä juttu Suomessa. - Kirjoittelen sitten ihan rauhassa aamusivujani, kunnes alkaa tapahtua, niin kuin olen kertonut täällä. Ihmettelen yhä edelleen, miten ylipäätään olen kestänyt kaiken sen paineen, vieläpä niin sairaana ja epäinhimillisissä oloissa. Mutta jos olen perinyt isoäidiltäni jotain, yhtä paljon olen perinyt äidiltäni, jolla on aina ollut liian pitkä pinna. Olen joutunut venyttämään ja venyttämään sitä kestääkseni koko hulluuden.

Pesukone valmistui ajat sitten kirjoittaessani tätä ja jaksamatta enempää.


Täällä vasta oikoluen edellisiä aamusivuja pääsemättä uusiin, ehtoon puolelle tämän tästä venyviin sivuihini. Kunnon ollessa tämä, kun poskea ja hengitystä ahdistaa, reidet särkevät ilman lämpötyynyä ja ruoka tekee väsyneeksi, tahti on hidasta ja pitäisi tehdä niin paljon muutakin.

Suomessa on niin paljon mätää, kylmyyttä ja kovuutta kaikessa, mihin vain silmänsä kääntää, eikä vähiten tavassa, miten viranomaiset sairaita kohtelevat.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12367  La 15 Lok 2016, 2:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.10.2016 klo 18.00 kirjoitti:
Admin 14.10.2016 klo 3.54 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 4.01 kirjoitti:
Admin 26.9.2016 klo 23.56 kirjoitti:
Siellä ne odottavat pöydän päällä kirjoittamistaan, kun takki on uupumusta ja väsymystä täynnä, ja täälläkin vähän väliä odotetaan, tunnen sen.

Itsekin seuraan joitain vainottuja tietääkseni, missä mennään.

Mutta kun kapasiteetti ei riitä ja virta loppuu, piuhat irtoavat kuin itsestään.

Mitään turhaa ei kaipaa, tämä kaikki on niin helppo unohtaa.

Paitsi aamusivut. Muistiinpanoni.

+ + +

Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään.


Aikamoista hulabaloota koko viikko, joka oli vaan pakko mennä läpi.

Mikäli lääkärit eivät olisi olleet niin mukavia ja hyviä, viikko olisi ollut kauhea.

Naisia. Siunaus ja kirous, tässä tapauksessa siunaus. Hesan kovuuden ja tympeyden jälkeen ihmettelee jokaista ystävällistä sanaa ja elettä, jonka saa osakseen.

Aika paljon vertailukohtia on kertynyt sinä aikana, kun olen käyttänyt vakuutustani ja käynyt yksityisellä ja silloin tällöin kunnallisella puolella.

Vielä on lääkäreillä paljon petraamista, että saisivat ihmiset mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen jatkamaan toimissaan ja touhuissaan koko Suomen elinkeinoelämän parantamiseksi. Vasta vähän aikaa sitten saatiin kauppojen aukiolot vapautettua, mutta vielä paljon on tekemistä sen kanssa, että kansakunnan järjetön nujertaminen saadaan loppumaan.

Suomen henkiselle ilmapiirille ja elinvoimaisuudelle olisi ollut parempi, että Pirkko Jalovaara olisi saanut jatkaa rukousiltojaan ja ihmisten vetämistä kirkkoihin, jotka näivettyvät nyt pystyyn.

Samoin tärkeää keskustelua ja yhteiskuntaelämää olisi virkistänyt ja hyödyttänyt paljon enemmän se, että Juha Kurvinen olisi saanut julkaista uuden kirjansa ja kirjoittaa jostain muustakin kuin Pohjois-Koreasta. Koomikon, viihdyttäjän ja kirjailijan pitäminen mielisairaalassa on kuvottavaa, kallista ja tyhmää. Ihmisten täysin turha ja nujertava pakkohoito laitoksissa ei hyödytä ketään, vaan siitä seuraa yhteiskunnalle vain laskua laskun perään. Traumoittaessaan ihmisiä pysyvästi ne mielisairaalat eivät tuota mitään, mutta niihin uppoaa katkeamaton rahavirta; psykiatrien ja koko hoitohenkilökunnan palkat, ylläpitokustannukset, jonka päälle lankeaa vielä tuhottujen ihmisten terapiat ja eläkkeet. Jo tässä vaiheessa pitäisi aloittaa psykiatrien kouluttaminen hyvinvointikonsulenteiksi ja laittaa hoitajat sparraamaan ihmiset takaisin jaloilleen.

Tukahduttaminen ei kuitenkaan toimi, mutta vie Suomelta huimien kustannusten ja maineen menettämisen lisäksi kaiken.


"Jollain sitä virtaa vaan on riittänyt.

Pesukoneella, joka on mentävä tyhjentämään."


- Siellä se ryllää parhaillaankin sisässään villatäkki, jonka vaihdoin toiseen. Peittojen, myssyjen ja villan määrä on vain lisääntynyt. Topakka ja taitava isoäitini näytti minulle lapsena, kuinka villaa kehrätään. Hän neuloi itselleen pitkävartisia lämpimiä sukkia, ettei tarvitsisi vanhana palella ja elikin 102-vuotiaaksi. Vaikka elämä silloin lapsena oli kovaa, vasta nyt olen tajunnut, kuinka tärkeää opetusta isoäidiltä sain. Aivan kuin kohtalo olisi järjestänyt koko sen koulutuksen näitä myöhempiä aikoja varten, kun niitä oppeja oikein tarvitaan. Isoäiti kertoi niin paljon ja kuinka kerran istuessaan junassa pari saksalaismiestä mainitsi hänestä jotain, johon isoäitini paukautti saksaksi olevansa vanha suomalainen nainen. Odottaessamme kohta vuosi sitten poikani kanssa Hekan asumisneuvojan vieressä omaa vuoroamme poliisiaseman aulassa ihailin tulkkeja ja kaikkia kieliä, joita kuulin. Sanoessani, kuinka tärkeää kielitaito on, että minua harmitti lukiossa joutuessani valitsemaan ranskan ja venäjän väliltä, kun olisin halunnut lukea molempia, Hekan muhkea asumisneuvoja möllötti vain eteensä pukahtamatta mitään. Ei se mitään, ettei osaa kieliä; mutta että on niin tyhmä, että luulee voivansa kävellä kenen päältä vaan ja tehdä mitä haluaa. Muistan hänen ilmeensä antaessani sairaana ja väsyneenä psykiatrisen sairaanhoitajan varata itselleni ajan lääkärille, josta en ollut kuullutkaan mitään, miten asumisneuvoja mulkaisee minua kuin olisi saanut minut koukkuun saaliikseen, ja miten psykiatrinen sairaanhoitaja menee toiseen huoneeseen sepittämään ties mitä ja varaamaan ajan jollekin akuuttipsykiatrille, jolle selkäni takana vuodetaan rikosilmoituksenikin. Tultuani toisiin aatoksiin ja yrittäessäni perua varaamani ajan psykiatrinen sairaanhoitaja tuputtaa jopa taksiseteleitä, joilla minä ja poikani voisimme tulla lääkärin vastaanotolle. Taksiseteleitä? Mikä saatanan kiire meillä on yhtäkkiä jollekin psykiatrille kärsittyämme jo kuukausia yläkerran kiusasta ja metelistä, joka viranomaisten asiattomilla toimilla vain pahenee. Kiusaajia ei hoideta tietty mitenkään, sehän on nyt ihan selvä juttu Suomessa. - Kirjoittelen sitten ihan rauhassa aamusivujani, kunnes alkaa tapahtua, niin kuin olen kertonut täällä. Ihmettelen yhä edelleen, miten ylipäätään olen kestänyt kaiken sen paineen, vieläpä niin sairaana ja epäinhimillisissä oloissa. Mutta jos olen perinyt isoäidiltäni jotain, yhtä paljon olen perinyt äidiltäni, jolla on aina ollut liian pitkä pinna. Olen joutunut venyttämään ja venyttämään sitä kestääkseni koko hulluuden.

Pesukone valmistui ajat sitten kirjoittaessani tätä ja jaksamatta enempää.


Täällä vasta oikoluen edellisiä aamusivuja pääsemättä uusiin, ehtoon puolelle tämän tästä venyviin sivuihini. Kunnon ollessa tämä, kun poskea ja hengitystä ahdistaa, reidet särkevät ilman lämpötyynyä ja ruoka tekee väsyneeksi, tahti on hidasta ja pitäisi tehdä niin paljon muutakin.

Suomessa on niin paljon mätää, kylmyyttä ja kovuutta kaikessa, mihin vain silmänsä kääntää, eikä vähiten tavassa, miten viranomaiset sairaita kohtelevat.


Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.

Aamusivut ovat muistini, jonne talletan koko helvetin sitä mukaa kuin jaksan ja pystyn.

Keskiviikko.

Olen edellisenä päivänä laittanut puuron joukkoon hilloa, josta sain vatsanväänteitä; puhaltanut pulloon, ottanut suolapiippua ja nenä- ja kurkkusuihkeita. Vatsa on sekaisin ja koska se ei enää toimi normaalisti, joudun istumaan pöntöllä kauan. Suututtaa pilaantunut hillo, jonka takia joudun kärsimään vielä enemmän ja istumaan pöntöllä vielä pidempään. "Ajatellessani pöntöllä kaikkea niin kuin aina Jumala sanoi minulle ennen kello 14:ää: 'Usko on pelon vastakohta'", taltioin aamusivuihini silloin 12.10.2016. Noustuani sitten pöntöltä punnitsen itseni ja saan lukemaksi 47,7 kiloa.

Kirjoitan keskiviikkona 12.10.2016 aamusivuihini myös siitä, kuinka öisin nukkumaan mennessäni olen herännyt taas siihen, että lima valuu poskeani pitkin alas. Takaumana palasin myös tiistaihin, jolloin olin käynyt useammassa kaupassa ja yrittänyt kouluttaa virtsarakkoani ja tullut Prismaan tuntien jo vähän epämukavaa oloa. Virtsarakon koulutus sujui siihen asti hyvin, kunnes olin aikeissa istahtaa pytylle siellä kaupan vessassa lorotuksen alkaessa jo hyvissä ajoin etukäteen. Koska vahinko oli jo tapahtunut, en voinut muuta kuin yrittää pitää vaatteeni kuivina lattian lainehtiessa virtsastani, jota jouduin pyyhkimään. - Elämä on vaarallista, koskaan ei tiedä, milloin lirahtaa.

Ellen voisi jatkuvasti purkaa tätä saatanan kärsimystä jonnekin, voisin paljon huonommin.

Niinpä keskiviikkona ennen puolta yötä olen palannut kirjoituksissani vielä hilloihin, jotka kävin palauttamassa Citymarketiin takaisin. Kerroin avanneeni toisen purkin ja saaneeni hirveät vatsanväänteet ja ripulin, luullen saavani pahoittelujen kera rahani takaisin, joka ei olisi hyvittänyt edes kaikkea kärsimystäni. - Vaan kaikkea kanssa, myyjä soittaa parin euron hilloista jonnekin, josta saa vastauksen, ettei summaa palauteta, "koska tavarat ovat menneet jo ulos", että minun pitäisi ottaa yhteyttä valmistajaan. Jätän ne hillot siihen tiskille ja painun ulos Lidliin ostamaan taatusti tuoretta hilloa. Matkalla kassalle tarkistan vielä tavaroita täyttämässä olleelta myyjältä, että heidän menettelytapansa ovat entiset, joihin olen tottunut, johon myyjä vastaa myöntävästi, että noissa tapauksissa tuotteet lähetetään yleensä myös laboratoriotutkimuksiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12379  Ke 26 Lok 2016, 17:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 14.10.2016 klo 18.00 kirjoitti:
Täällä vasta oikoluen edellisiä aamusivuja pääsemättä uusiin, ehtoon puolelle tämän tästä venyviin sivuihini. Kunnon ollessa tämä, kun poskea ja hengitystä ahdistaa, reidet särkevät ilman lämpötyynyä ja ruoka tekee väsyneeksi, tahti on hidasta ja pitäisi tehdä niin paljon muutakin.

Suomessa on niin paljon mätää, kylmyyttä ja kovuutta kaikessa, mihin vain silmänsä kääntää, eikä vähiten tavassa, miten viranomaiset sairaita kohtelevat.


Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.

Aamusivut ovat muistini, jonne talletan koko helvetin sitä mukaa kuin jaksan ja pystyn.


Masiinan osoittaessa aika ajoin hyytymisen merkkejä ei auta kuin vaihtaa välillä tyyliä jaksaakseen, varsinkin kun on tällaisesta ihmiskoneesta kysymys. Kaiken tämän tekstin suoltaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Viime yönä ajateltuani kirjoittaa täällä vähän hyydyin pelkkien linkkien etsimiseen. Kirjauduin sivuhistorian mukaan sisään jo ennen puolta yötä kello 23.32 kirjoittaen muutaman rivin, jonka jälkeen aloin etsiä aihettani sivuavaa linkkiä. Pommitin Googlea kymmenillä eri hakuvariaatioilla löytämättä tismalleen etsimääni juttua suorittaen viimeisen hakuni sivuhistorian mukaan kello 1.26, jonka jälkeen olin ihan poikki. Käänsin kaikki kivet löytääkseni etsimäni - vieden vain pari tuntia turhaan. Olen kuluttanut aikaani ja hermojani linkkien etsimiseen paljon enemmänkin, tuntitolkulla, haluamatta antaa millään periksi. Jo pelkkä omalta foorumiltani etsiminen on viheliäistä puuhaa, joka hidastaa kirjoittamista.

Tällä hetkellä kirjoitettuani edellisen olen hyytynyt tämänkin kirjoittamiseen. Tulin vain kirjoittamaan muutaman sanan oikoluettuani edellisen päivän aamusivut jaksamatta kirjoittaa heti perään uusia, tämän päivän kuulumisia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12380  Pe 28 Lok 2016, 23:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.10.2016 klo 17.12 kirjoitti:
Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Admin 14.10.2016 klo 18.00 kirjoitti:
Täällä vasta oikoluen edellisiä aamusivuja pääsemättä uusiin, ehtoon puolelle tämän tästä venyviin sivuihini. Kunnon ollessa tämä, kun poskea ja hengitystä ahdistaa, reidet särkevät ilman lämpötyynyä ja ruoka tekee väsyneeksi, tahti on hidasta ja pitäisi tehdä niin paljon muutakin.

Suomessa on niin paljon mätää, kylmyyttä ja kovuutta kaikessa, mihin vain silmänsä kääntää, eikä vähiten tavassa, miten viranomaiset sairaita kohtelevat.


Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.

Aamusivut ovat muistini, jonne talletan koko helvetin sitä mukaa kuin jaksan ja pystyn.


Masiinan osoittaessa aika ajoin hyytymisen merkkejä ei auta kuin vaihtaa välillä tyyliä jaksaakseen, varsinkin kun on tällaisesta ihmiskoneesta kysymys. Kaiken tämän tekstin suoltaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Viime yönä ajateltuani kirjoittaa täällä vähän hyydyin pelkkien linkkien etsimiseen. Kirjauduin sivuhistorian mukaan sisään jo ennen puolta yötä kello 23.32 kirjoittaen muutaman rivin, jonka jälkeen aloin etsiä aihettani sivuavaa linkkiä. Pommitin Googlea kymmenillä eri hakuvariaatioilla löytämättä tismalleen etsimääni juttua suorittaen viimeisen hakuni sivuhistorian mukaan kello 1.26, jonka jälkeen olin ihan poikki. Käänsin kaikki kivet löytääkseni etsimäni - vieden vain pari tuntia turhaan. Olen kuluttanut aikaani ja hermojani linkkien etsimiseen paljon enemmänkin, tuntitolkulla, haluamatta antaa millään periksi. Jo pelkkä omalta foorumiltani etsiminen on viheliäistä puuhaa, joka hidastaa kirjoittamista.

Tällä hetkellä kirjoitettuani edellisen olen hyytynyt tämänkin kirjoittamiseen. Tulin vain kirjoittamaan muutaman sanan oikoluettuani edellisen päivän aamusivut jaksamatta kirjoittaa heti perään uusia, tämän päivän kuulumisia.


Kello 23.43.

Vasta istahdettuani tähän äsken muistin aamusivut, jotka ovat kirjoittamatta tältä päivältä loppuun. Menee taas aamuyön puuhaksi, koska en jaksa nostaa peffaani saman tien ylös. Muutaman päivän kun vielä pakerran, olen kirjoittanut aamusivuja jo 17 vuotta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12412  Ma 14 Mar 2016, 5:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12424  To 17 Mar 2016, 5:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.11.2016 klo 4.41 kirjoitti:
Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.


Liiankin pitkän päivän päätteeksi selasin vähän nettiä, ja mitä sieltä löytyikään, surullisia uutisia. Tuskinpa kuolemasta voi kukaan muu iloita kuin se, joka pääsee kärsimyksestä pois johonkin parempaan paikkaan. Jälkeenjäävät jäävät suremaan ja pitkiksi ajoiksi muistamaan. Isänpäivänä oli ihmeellistä, etten juurikaan muistanut isää. Mutta se johtui kai vaan siitä, ettei hirveiden kuormien alla energiaa jää kuin selviytymiseen.

Toinen juuri kuolleista oli nuorehko lääkäri ja toinen nainen, kenen kanssa juttelin soittaessani Borrelioosi ry:hyn joitain vuosia sitten. Hän oli menehtynyt johonkin sairauskohtaukseen, mutta takana oli kuitenkin tämä borrelioosi, joka kalvaa ja tappaa.

Siinäpä on lääkäreillä ja potilailla tekemistä, että oppisivat kohtaamaan toisensa, saadaksemme asioita vähän paremmalle tolalle.

Pari sanaa on aamusivuihinkin vielä rustattava, että 16. päiväkin saadaan edes viiveellä ennen seuraavaa aamua pakettiin. Olen keksinyt sellaisen tekniikan, että jos ei jaksa tai halua oikolukea edellisiä liuskoja, sen voi tehdä myöhemminkin, tai vähän limittäin tai lomittain. "Kirjoitan tässä nyt pari sanaa ja lukaisen välillä nuo edelliset sivut. - Mihin jäinkään, ööh..."

Mutta sydän hakkaa jo nyt. Vaikka D-mannoosi on auttanut vatsantärinään, vaalea leipä ei edelleenkään sovi. Ihanasta joululimpusta sain vain vatsani kipeäksi ja turvonneeksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12430  Su 20 Mar 2016, 7:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Meni taas järkyttävän myöhään etsiessäni yhtä artikkelia.

Kerron siitä myöhemmin - lopputuloksen ollessa se, että pääsin vasta sitten pakertamaan aamusivuani loppuun.

Vaikka olin väsynyt ja rasittunut, aivoni raksuttivat taustalla niin, etten edes tajunnut sitä, kunnes se paukahti tajuntaani täysillä!

Kateus!

Se sieltä pamahti kesken kirjoittamiseni pintaan!

En ollut osannut edes ajatella sitä, mutta sehän oli päivänselvää.

Jos Tiina Keskimäki luet tätä, tuo ajatus kohdistui nimenomaan sinuun, että kateus on ollut kaiken takana.

Miten muuten voisi selittää tuota ja tuota ja kaikkea muutakin, mitä luin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12433  Ti 22 Mar 2016, 14:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuollaista tapailin tänään heräillessäni taas vällyjeni alla otsa särkevänä ja pipo päässä, rukousliina päänalusena tyynyn päällä.

Paljon muutakin mätää pukkasi pintaan, mutta tuon luonnostelin alta pois ennen aamu-, ei kun ehtoosivujani.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12534  Su 01 Tam 2017, 6:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.11.2016 klo 13.47 kirjoitti:
Tuollaista tapailin tänään heräillessäni taas vällyjeni alla otsa särkevänä ja pipo päässä, rukousliina päänalusena tyynyn päällä.

Paljon muutakin mätää pukkasi pintaan, mutta tuon luonnostelin alta pois ennen aamu-, ei kun ehtoosivujani.




Truth is truth, even if no one believes it.
A lie is a lie, even if everyone believes it.
Totuus on totuus, vaikka kukaan ei uskoisi
- valhe on valhe, vaikka kaikki uskoisivat


Admin 1.2.2016 klo 23.46 kirjoitti:
Eilen kirjoittaessani aamusivuja väsyneenä katsoin harakkaa, joka nokki korkealla männynlatvassa jotain. Se näytti niin vapaalle ja hyvinvoivalle luonnonhelmassa, että kadehdin sitä ihan vain sen takia, ettei kukaan häirinnyt sen unia. Luoja on luonut minullekin tarpeen nukkua rauhassa, mutta sitä on häiritty jo kuukausitolkulla. Voin huonosti, kun en saa sairaana kerätä edes nukkumalla voimia ja unet katkeavat jatkuvasti johonkin häirintään.

Järkyttävintä on, että tässä kunnossa minun pitäisi tehdä tämänkin jutun esitutkinta itse. Penkoa kaikki painavat faktat esiin ja nostaa ne kepinkärjessä toisten eteen. Eihän niillä psykiatrisilla sairaanhoitajilla ja psykiatreilla ole aikaa kuin sotkea ja sössiä toisten asioita kahta kertaa pahemmaksi, niin kuin Jeesus lainopettajillekin saarnasi, esim. Luuk. 11:46. Valehtelijat luulevat kaikkien muidenkin valehtelevan tehden sillä tosi pahaa jälkeä vahingoittaen toisia. Eihän heillä ole edes oikeutta käsitellä rikosilmoituksia, jotka on tarkoitettu vain poliisille. Mutta niin on tehty, ja siitäkin minulla on kaikki todisteet tallessa.

Huomasin sitä paitsi, etten selviäkään ihan millään pikku kirjoitustyöllä. Aikalinjastani tulee laaja yhteenveto ja kooste koko tästä helvetistä upotettuine linkkeineen todisteisiin, joista kyllä näkyy ja kuuluu paljonkin, jos ei ole kuuro tai jättänyt volyymiä tahallaan pienelle. Tuoreena tapauksena tällä ei ole onneksi kiire, sillä jo pelkästään kesäkuusta joulukuun loppuun kirjoittamieni 688 aamusivuliuskan läpikäymiseen menee aikaa, samoin tammikuun 94 liuskan läpikäymiseen ja niin kauan kuin asumme vielä täällä. Vyöryttäessäni tältä ajalta koko häirinnän läpi siitä ei ihan lyhyt lista tulekaan. Eivätkä ne ole pelkkiä sanoja ainoastaan, vaan taltiointeja, jotka todistavat ne sanat oikeiksi. Kuuntelin juuri illalla pari videotaltiointia, joista taidan laittaa yhden tännekin sitten, kun jaksan. Se on heinäkuun 8. päivältä, jolloin olen jo ihan nääntynyt kiusasta ja hengitän videolla raskaasti. Mutta siinä taltioinnin alussa on kymmenen sekunnin ajan oiva näyte siitä, kuinka häijysti voi terrorisoida alakerran asukkaita tömistelemällä niin paljon kuin jaloista irti lähtee. Tänään en enää jaksa, mutta tuon jälkeen on tulossa kohta, jossa meitä terrorisoidaan törkeästi, jonka jälkeen ovemme taakse tilataan vieläpä poliisit käymään.


Laskenut tilastoja, joista liian sairas ja väsynyt kertomaan sen tarkemmin, mutta selkäni takana odottaa 1044 liuskaa käsittelyään asiassa - josta sitaatti edellä ja jotka on kirjoitettu 1.6.2015 ja 30.4.2016 välisenä aikana oltuamme kaikille vapaata riistaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12538  Su 01 Tam 2017, 21:27 (GMT+3)  Aihe: The truth is the truth, even if no one believes it. A lie is a lie, even if everyone believes it. - Totuus on totuus, vaikka kukaan ei uskoisi siihen. Valhe on valhe, vaikka kaikki uskoisivat siihen. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.1.2017 klo 5.58 kirjoitti:
Admin 22.11.2016 klo 13.47 kirjoitti:
Tuollaista tapailin tänään heräillessäni taas vällyjeni alla otsa särkevänä ja pipo päässä, rukousliina päänalusena tyynyn päällä.

Paljon muutakin mätää pukkasi pintaan, mutta tuon luonnostelin alta pois ennen aamu-, ei kun ehtoosivujani.




Truth is truth, even if no one believes it.
A lie is a lie, even if everyone believes it.
Totuus on totuus, vaikka kukaan ei uskoisi
- valhe on valhe, vaikka kaikki uskoisivat


Admin 1.2.2016 klo 23.46 kirjoitti:
Eilen kirjoittaessani aamusivuja väsyneenä katsoin harakkaa, joka nokki korkealla männynlatvassa jotain. Se näytti niin vapaalle ja hyvinvoivalle luonnonhelmassa, että kadehdin sitä ihan vain sen takia, ettei kukaan häirinnyt sen unia. Luoja on luonut minullekin tarpeen nukkua rauhassa, mutta sitä on häiritty jo kuukausitolkulla. Voin huonosti, kun en saa sairaana kerätä edes nukkumalla voimia ja unet katkeavat jatkuvasti johonkin häirintään.

Järkyttävintä on, että tässä kunnossa minun pitäisi tehdä tämänkin jutun esitutkinta itse. Penkoa kaikki painavat faktat esiin ja nostaa ne kepinkärjessä toisten eteen. Eihän niillä psykiatrisilla sairaanhoitajilla ja psykiatreilla ole aikaa kuin sotkea ja sössiä toisten asioita kahta kertaa pahemmaksi, niin kuin Jeesus lainopettajillekin saarnasi, esim. Luuk. 11:46. Valehtelijat luulevat kaikkien muidenkin valehtelevan tehden sillä tosi pahaa jälkeä vahingoittaen toisia. Eihän heillä ole edes oikeutta käsitellä rikosilmoituksia, jotka on tarkoitettu vain poliisille. Mutta niin on tehty, ja siitäkin minulla on kaikki todisteet tallessa.

Huomasin sitä paitsi, etten selviäkään ihan millään pikku kirjoitustyöllä. Aikalinjastani tulee laaja yhteenveto ja kooste koko tästä helvetistä upotettuine linkkeineen todisteisiin, joista kyllä näkyy ja kuuluu paljonkin, jos ei ole kuuro tai jättänyt volyymiä tahallaan pienelle. Tuoreena tapauksena tällä ei ole onneksi kiire, sillä jo pelkästään kesäkuusta joulukuun loppuun kirjoittamieni 688 aamusivuliuskan läpikäymiseen menee aikaa, samoin tammikuun 94 liuskan läpikäymiseen ja niin kauan kuin asumme vielä täällä. Vyöryttäessäni tältä ajalta koko häirinnän läpi siitä ei ihan lyhyt lista tulekaan. Eivätkä ne ole pelkkiä sanoja ainoastaan, vaan taltiointeja, jotka todistavat ne sanat oikeiksi. Kuuntelin juuri illalla pari videotaltiointia, joista taidan laittaa yhden tännekin sitten, kun jaksan. Se on heinäkuun 8. päivältä, jolloin olen jo ihan nääntynyt kiusasta ja hengitän videolla raskaasti. Mutta siinä taltioinnin alussa on kymmenen sekunnin ajan oiva näyte siitä, kuinka häijysti voi terrorisoida alakerran asukkaita tömistelemällä niin paljon kuin jaloista irti lähtee. Tänään en enää jaksa, mutta tuon jälkeen on tulossa kohta, jossa meitä terrorisoidaan törkeästi, jonka jälkeen ovemme taakse tilataan vieläpä poliisit käymään.


Laskenut tilastoja, joista liian sairas ja väsynyt kertomaan sen tarkemmin, mutta selkäni takana odottaa 1044 liuskaa käsittelyään asiassa - josta sitaatti edellä ja jotka on kirjoitettu 1.6.2015 ja 30.4.2016 välisenä aikana oltuamme kaikille vapaata riistaa.


Tässä kaikessa ihanassa juhlahumussa, mitä tämä kärsimys joillekin Suomessa maksaa, olen aloittanut päiväni ja uuden vuoden itkemällä tietoisena siitä, että edessä on taas 365 päivää kärsimystä. Kyllä on usko mennyt apuun, joka on ollut pelkkää sairaan ihmisen julmaa kiusaa, jota kaikkea ja törkeitä valheita vastaan pitäisi jaksaa taistella, mikäli mielisi saada jotain oikeutta puoskaroinnin uhrina. Sydän sattuu taas rinnassa tulehtuneena heijastuen käsivarteenkin, mutta ainoa apu siihenkin makaa tullissa. Ubikinoni, jota voisi ottaa myös tyhjään vatsaan yrittäessään kipeänä nukkua. Tullausrajojakin on pitänyt kiristää ahneen juhlivan Suomen kunniaksi.

Mutten suostu aivopesuun ja kaiken uhallakin kirjoitan totuuden kärsimyksestäni.

Tahti on vähän hiipunut vuoden 2015 aamusivumäärästä, 1180 liuskaa, vuoden 2016 saldoon, joka oli 853 liuskaa.

Ehtoon puolelle menevät vuoden 2017 ensimmäisetkin liuskat, joita menen seuraavaksi oikoluvun jälkeen rustaamaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12540  Ma 02 Tam 2017, 21:36 (GMT+3)  Aihe: Re: The truth is the truth, even if no one believes it. A lie is a lie, even if everyone believes it. - Totuus on totuus, vaikka kukaan ei uskoisi siihen. Valhe on valhe, vaikka kaikki uskoisivat siihen. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.1.2017 klo 20.27 kirjoitti:
Admin 1.1.2017 klo 5.58 kirjoitti:
Admin 22.11.2016 klo 13.47 kirjoitti:
Tuollaista tapailin tänään heräillessäni taas vällyjeni alla otsa särkevänä ja pipo päässä, rukousliina päänalusena tyynyn päällä.

Paljon muutakin mätää pukkasi pintaan, mutta tuon luonnostelin alta pois ennen aamu-, ei kun ehtoosivujani.




Truth is truth, even if no one believes it.
A lie is a lie, even if everyone believes it.
Totuus on totuus, vaikka kukaan ei uskoisi
- valhe on valhe, vaikka kaikki uskoisivat


Admin 1.2.2016 klo 23.46 kirjoitti:
Eilen kirjoittaessani aamusivuja väsyneenä katsoin harakkaa, joka nokki korkealla männynlatvassa jotain. Se näytti niin vapaalle ja hyvinvoivalle luonnonhelmassa, että kadehdin sitä ihan vain sen takia, ettei kukaan häirinnyt sen unia. Luoja on luonut minullekin tarpeen nukkua rauhassa, mutta sitä on häiritty jo kuukausitolkulla. Voin huonosti, kun en saa sairaana kerätä edes nukkumalla voimia ja unet katkeavat jatkuvasti johonkin häirintään.

Järkyttävintä on, että tässä kunnossa minun pitäisi tehdä tämänkin jutun esitutkinta itse. Penkoa kaikki painavat faktat esiin ja nostaa ne kepinkärjessä toisten eteen. Eihän niillä psykiatrisilla sairaanhoitajilla ja psykiatreilla ole aikaa kuin sotkea ja sössiä toisten asioita kahta kertaa pahemmaksi, niin kuin Jeesus lainopettajillekin saarnasi, esim. Luuk. 11:46. Valehtelijat luulevat kaikkien muidenkin valehtelevan tehden sillä tosi pahaa jälkeä vahingoittaen toisia. Eihän heillä ole edes oikeutta käsitellä rikosilmoituksia, jotka on tarkoitettu vain poliisille. Mutta niin on tehty, ja siitäkin minulla on kaikki todisteet tallessa.

Huomasin sitä paitsi, etten selviäkään ihan millään pikku kirjoitustyöllä. Aikalinjastani tulee laaja yhteenveto ja kooste koko tästä helvetistä upotettuine linkkeineen todisteisiin, joista kyllä näkyy ja kuuluu paljonkin, jos ei ole kuuro tai jättänyt volyymiä tahallaan pienelle. Tuoreena tapauksena tällä ei ole onneksi kiire, sillä jo pelkästään kesäkuusta joulukuun loppuun kirjoittamieni 688 aamusivuliuskan läpikäymiseen menee aikaa, samoin tammikuun 94 liuskan läpikäymiseen ja niin kauan kuin asumme vielä täällä. Vyöryttäessäni tältä ajalta koko häirinnän läpi siitä ei ihan lyhyt lista tulekaan. Eivätkä ne ole pelkkiä sanoja ainoastaan, vaan taltiointeja, jotka todistavat ne sanat oikeiksi. Kuuntelin juuri illalla pari videotaltiointia, joista taidan laittaa yhden tännekin sitten, kun jaksan. Se on heinäkuun 8. päivältä, jolloin olen jo ihan nääntynyt kiusasta ja hengitän videolla raskaasti. Mutta siinä taltioinnin alussa on kymmenen sekunnin ajan oiva näyte siitä, kuinka häijysti voi terrorisoida alakerran asukkaita tömistelemällä niin paljon kuin jaloista irti lähtee. Tänään en enää jaksa, mutta tuon jälkeen on tulossa kohta, jossa meitä terrorisoidaan törkeästi, jonka jälkeen ovemme taakse tilataan vieläpä poliisit käymään.


Laskenut tilastoja, joista liian sairas ja väsynyt kertomaan sen tarkemmin, mutta selkäni takana odottaa 1044 liuskaa käsittelyään asiassa - josta sitaatti edellä ja jotka on kirjoitettu 1.6.2015 ja 30.4.2016 välisenä aikana oltuamme kaikille vapaata riistaa.


Tässä kaikessa ihanassa juhlahumussa, mitä tämä kärsimys joillekin Suomessa maksaa, olen aloittanut päiväni ja uuden vuoden itkemällä tietoisena siitä, että edessä on taas 365 päivää kärsimystä. Kyllä on usko mennyt apuun, joka on ollut pelkkää sairaan ihmisen julmaa kiusaa, jota kaikkea ja törkeitä valheita vastaan pitäisi jaksaa taistella, mikäli mielisi saada jotain oikeutta puoskaroinnin uhrina. Sydän sattuu taas rinnassa tulehtuneena heijastuen käsivarteenkin, mutta ainoa apu siihenkin makaa tullissa. Ubikinoni, jota voisi ottaa myös tyhjään vatsaan yrittäessään kipeänä nukkua. Tullausrajojakin on pitänyt kiristää ahneen juhlivan Suomen kunniaksi.

Mutten suostu aivopesuun ja kaiken uhallakin kirjoitan totuuden kärsimyksestäni.

Tahti on vähän hiipunut vuoden 2015 aamusivumäärästä, 1180 liuskaa, vuoden 2016 saldoon, joka oli 853 liuskaa.

Ehtoon puolelle menevät vuoden 2017 ensimmäisetkin liuskat, joita menen seuraavaksi oikoluvun jälkeen rustaamaan.


Se, että kirjoitan täällä taas ja muustakin kuin itsestäni, ei tarkoita sitä, että voisin paremmin. Hermostoni on loppu kuolan valuessa suustani aina nukahtaessani. Herään siihen ja kuola valuu uudestaan. Jos luita ei vihlo, lihaksissa on lähes jatkuvaa tärinää ja sairaalloista kylmänarkuutta niin, että peittoja pitää asetella aina uudestaan ja uudestaan vähän paremmin. Tulehtuneen otsan kanssa eläminenkin on yhtä helvettiä, kun pipoa pitäisi vetää koko ajan alaspäin ohi kulmakarvojen ilman, että se suojaisi kipeää poskea, joka ei kestä kylmää yhtään niin kuin ei pääkään.

Tuohan oli suora kuvaus viime yöstä, kun yritin epätoivoisena nukahtaa tajuten sen lähes mahdottomaksi. Se tuntui niin toivottomalle, etten osannut kuin rukoilla "Jeesus, Jeesus" sydämeni pohjasta, johon olin jollain ihmeen kaupalla sitten nukahtanut.

Joka yö sama juttu, vaikeaksi on mennyt.

Ja kaikki muu vielä päälle.

En voi edes kumartaa päätäni kaupassa alas ilman, että noustessani ylös minua alkaisi pyörryttää ja huimata pahoinvointisena niin paljon, että aivan kuin silmissä sumenee. Tuntuu, ettei pysy pystyssä ja miettii hädissään, mistä ottaisi kiinni, ennen kuin kaatuu, niin kuin on jo tapahtunut.

Kun kilvan nyt kehutaan, kuinka ihmisten elinikä Suomessa on pidentynyt, borrelioosin ja liitännäissairauksien uhreilla niin ei ole tapahtunut. Siinä missä psykiatri Ilkka Vartiovaara eli 64-vuotiaaksi, borrelioosiyhdistyksen Viltsu ehti täyttää vain 60 vuotta, joka on väestötasolla hirveän vähän yhä useamman kurkotellessa kohti satasta. Mutta jos ajattelee tapaa, millä borrelioosin uhrit jätetään kitumaan oman onnensa nojaan heitteille eikä heitä hoideta niin kuin nykyaikana vähemmän vaarallisetkin sairaudet hoidetaan, eipä ole ihmekään lopputuloksen ollessa tuo, vieläpä kun borrelioosin osuutta kuolinsyyhynkään ei viitsitä resurssipulaan vedoten tutkia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12543  Pe 06 Tam 2017, 0:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Väsyttää, mutta jos aion kertoa kuvasta, jonka piirsin tasan 13 vuotta sitten aamusivuihin 5.1.2004, se on tehtävä nyt. Jostain syystä vuosi sitten oli niin raskasta, etten jaksanut kirjoittaa aiheesta, vaikka olin tutkinut vanhoja aamusivujani sitä silmälläpitäen jo aiemmin.

Tuolloin minulla oli tapana piirrellä jotain aamusivujen kolmannelle sivulle, joita kuvia skannailin tietokoneelle jälkikäteen, niin kuin tuonkin vuonna 2003 piirtämäni kuvan.



Oheisen Lunta sataa -kuvan olen lokitiedoston mukaan skannannut tietokoneelle 14.1.2004. Kuvassani vaalean pilven päällä on hyvin synkkä, musta pilvi. Koska skannauspäivämäärä ei ole sama kuin päivä, jolloin olen kuvan piirtänyt, minua kiinnosti tietää, mikä se on. Selattuani aamusivujani huomasin piirtäneeni kuvan 5.1.2004, tasan kuukausi ennen isäni kuolemaa.



Samalla skannauskerralla 14.1.2004 olen tallentanut piirustuksestani vielä toisenkin otoksen, josta Lunta sataa -teksti on napsittu pois. Tuosta ei kulunut kuin pari viikkoa Jumalan sanoihin, ettei mikään ole ikuista, josta kaikesta olen kirjoittanut muun muassa täällä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12545  Ti 10 Tam 2017, 12:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.11.2016 klo 4.41 kirjoitti:
Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.


Ikävää, etten ole joutanut näin sairaana viihdyttämään.

Miksi ikinä olen koskaan alistunut mihinkään vääryyteen?

Semmoinen ei tulisi enää mieleenikään.

Peto on irti, ollut koko ajan.

- Ei vain tuolla, vaan kaikkialla muuallakin.

Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12550  Su 15 Tam 2017, 17:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.1.2017 klo 11.46 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.41 kirjoitti:
Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.


Ikävää, etten ole joutanut näin sairaana viihdyttämään.

Miksi ikinä olen koskaan alistunut mihinkään vääryyteen?

Semmoinen ei tulisi enää mieleenikään.

Peto on irti, ollut koko ajan.

- Ei vain tuolla, vaan kaikkialla muuallakin.

Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan.


Tuossa edellähän on oivat sanat:

"Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan."

Tutussa kohtaa päälaessani vähän taas kirvelee, johon on joutunut jo tottumaan.

Suklaa. Sitä ei pitäisi syödä eikä mitään muutakaan ruokkiessaan väärässä paikkaa olevia loisia.

Muistettava kirjoittaa kaikesta taas aamusivuihin, jonka takia poikkesin koneellekin pitkän viikonloppuhuollon jälkeen, joka alkoi perjantaina aamuyöllä, jonka jälkeen poikani jatkoi koneen kanssa seuraavaan aamupäivään, jonka jälkeen hän nukkui pari tuntia ja jatkoi koko päivän ja yön putkeen tähän sunnuntaiaamupäivään kello 11 asti. En olisi halunnut, että hän rehkii noin, mutta halusi hoitaa kaiken viimeisen päälle. Lasku oli nolla euroa, ja nyt kone toimii kuin enkeli.

Oikeasti tulin etsimään yhden akan nimeä luettuani tabletin läpyskällä hänen viisauksistaan kirjoittaakseni hänestä noin ensi alkuun sunnuntain ehtoosivuihin, joita en ole vielä aloittanut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12559  La 21 Tam 2017, 17:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.1.2017 klo 16.41 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 11.46 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.41 kirjoitti:
Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.


Ikävää, etten ole joutanut näin sairaana viihdyttämään.

Miksi ikinä olen koskaan alistunut mihinkään vääryyteen?

Semmoinen ei tulisi enää mieleenikään.

Peto on irti, ollut koko ajan.

- Ei vain tuolla, vaan kaikkialla muuallakin.

Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan.


Tuossa edellähän on oivat sanat:

"Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan."

Tutussa kohtaa päälaessani vähän taas kirvelee, johon on joutunut jo tottumaan.

Suklaa. Sitä ei pitäisi syödä eikä mitään muutakaan ruokkiessaan väärässä paikkaa olevia loisia.

Muistettava kirjoittaa kaikesta taas aamusivuihin, jonka takia poikkesin koneellekin pitkän viikonloppuhuollon jälkeen, joka alkoi perjantaina aamuyöllä, jonka jälkeen poikani jatkoi koneen kanssa seuraavaan aamupäivään, jonka jälkeen hän nukkui pari tuntia ja jatkoi koko päivän ja yön putkeen tähän sunnuntaiaamupäivään kello 11 asti. En olisi halunnut, että hän rehkii noin, mutta halusi hoitaa kaiken viimeisen päälle. Lasku oli nolla euroa, ja nyt kone toimii kuin enkeli.

Oikeasti tulin etsimään yhden akan nimeä luettuani tabletin läpyskällä hänen viisauksistaan kirjoittaakseni hänestä noin ensi alkuun sunnuntain ehtoosivuihin, joita en ole vielä aloittanut.


Herännyt peittokasan alta taas tähän päivään ajatusten vieriessä asiasta toiseen. Minulla kuluu helposti tunti pari tai enemmänkin ihan vaan ajatusten siivillä. En tarvitse mitään keinotekoisia virikkeitä viihtyäkseni itsekseni, pelkät ajatukset riittävät ja mielikuvitus, joka alkoi kehittyä jo lapsena isoäidin yläkerrassa. On monia asioita, mistä en ole kertonut enkä kerrokaan, kun ei ole erityistä tarvetta. Asiat tipahtelevat pikku hiljaa, jos ovat tippuakseen aamusivujen kuljettaessa minua koko ajan eteenpäin.

Kohta hylkään leijonamappini ollessaan jokapäiväisen käytön jälkeen jo sen verran rähjäinen ja vaihdan hellyttävään kissanpentumappiin. Jääkö sisäinen leijonani nyt, oliko se vaan lainahöyheniä? Nuorena tilasin Traude Schneiderin tarkkaan syntymäaikaan ja -paikkaan perustuvan horoskoopin, jossa oli tuo merkillinen yhdistelmä MC leijonassa. En lue horoskooppeja ja olen tietoinen tekopyhien kristittyjen asenteesta niihin, vaikka Jeesuksen aikaista tähtitaivasta on tutkittu jopa paavin toimesta. Mielestäni järkeään ei kannata ulkoistaa ja antaa jonkun yhtä syntisen moralisoida ja päättää, mitä voi ja saa tehdä. Siihen on paljon parempikin työkalu, jokaisen oma omatunto, joka kertoo, mikä tuntuu hyvälle, mikä pahalta, ja mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Se, että antaa kaikkien välimiehien ja pikkupomojen päättää kaikesta, ei ollut Jeesuksenkaan tahto, ks. Matt. 23:1-10. Siinä on Herra, jota kumarran, näitä muita pomoja en yhtään. Vaikka äiti opetti minua lapsena niiaamaan, niiailut loppui heti, kun pääsin itse asioista päättämään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12560  Su 22 Tam 2017, 7:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.1.2017 klo 16.38 kirjoitti:
Admin 15.1.2017 klo 16.41 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 11.46 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.41 kirjoitti:
Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.


Ikävää, etten ole joutanut näin sairaana viihdyttämään.

Miksi ikinä olen koskaan alistunut mihinkään vääryyteen?

Semmoinen ei tulisi enää mieleenikään.

Peto on irti, ollut koko ajan.

- Ei vain tuolla, vaan kaikkialla muuallakin.

Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan.


Tuossa edellähän on oivat sanat:

"Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan."

Tutussa kohtaa päälaessani vähän taas kirvelee, johon on joutunut jo tottumaan.

Suklaa. Sitä ei pitäisi syödä eikä mitään muutakaan ruokkiessaan väärässä paikkaa olevia loisia.

Muistettava kirjoittaa kaikesta taas aamusivuihin, jonka takia poikkesin koneellekin pitkän viikonloppuhuollon jälkeen, joka alkoi perjantaina aamuyöllä, jonka jälkeen poikani jatkoi koneen kanssa seuraavaan aamupäivään, jonka jälkeen hän nukkui pari tuntia ja jatkoi koko päivän ja yön putkeen tähän sunnuntaiaamupäivään kello 11 asti. En olisi halunnut, että hän rehkii noin, mutta halusi hoitaa kaiken viimeisen päälle. Lasku oli nolla euroa, ja nyt kone toimii kuin enkeli.

Oikeasti tulin etsimään yhden akan nimeä luettuani tabletin läpyskällä hänen viisauksistaan kirjoittaakseni hänestä noin ensi alkuun sunnuntain ehtoosivuihin, joita en ole vielä aloittanut.


Herännyt peittokasan alta taas tähän päivään ajatusten vieriessä asiasta toiseen. Minulla kuluu helposti tunti pari tai enemmänkin ihan vaan ajatusten siivillä. En tarvitse mitään keinotekoisia virikkeitä viihtyäkseni itsekseni, pelkät ajatukset riittävät ja mielikuvitus, joka alkoi kehittyä jo lapsena isoäidin yläkerrassa. On monia asioita, mistä en ole kertonut enkä kerrokaan, kun ei ole erityistä tarvetta. Asiat tipahtelevat pikku hiljaa, jos ovat tippuakseen aamusivujen kuljettaessa minua koko ajan eteenpäin.

Kohta hylkään leijonamappini ollessaan jokapäiväisen käytön jälkeen jo sen verran rähjäinen ja vaihdan hellyttävään kissanpentumappiin. Jääkö sisäinen leijonani nyt, oliko se vaan lainahöyheniä? Nuorena tilasin Traude Schneiderin tarkkaan syntymäaikaan ja -paikkaan perustuvan horoskoopin, jossa oli tuo merkillinen yhdistelmä MC leijonassa. En lue horoskooppeja ja olen tietoinen tekopyhien kristittyjen asenteesta niihin, vaikka Jeesuksen aikaista tähtitaivasta on tutkittu jopa paavin toimesta. Mielestäni järkeään ei kannata ulkoistaa ja antaa jonkun yhtä syntisen moralisoida ja päättää, mitä voi ja saa tehdä. Siihen on paljon parempikin työkalu, jokaisen oma omatunto, joka kertoo, mikä tuntuu hyvälle, mikä pahalta, ja mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Se, että antaa kaikkien välimiehien ja pikkupomojen päättää kaikesta, ei ollut Jeesuksenkaan tahto, ks. Matt. 23:1-10. Siinä on Herra, jota kumarran, näitä muita pomoja en yhtään. Vaikka äiti opetti minua lapsena niiaamaan, niiailut loppui heti, kun pääsin itse asioista päättämään.


Yö on hurahtanut nopeasti painittuani vielä videoiden kimpussa YouTuben lisäksi myös Vimeossa. Jotain rajaa urakalle, jossa on hurahtanut jo kolme kuukautta - jonka jälkeen rustaan vielä aamusivuliuskani loppuun oikolukien sen perään. Kuinka ollakaan oikolukiessani hieron samalla vähän älynystyröitäni, toisin sanoen otsaani, tuntiessani taas jo ihon pinnassa ja kallon päällä samaa kipua ja kosketusarkuutta, jota on jatkunut jo yli vuoden, kun minut on jätetty törkeästi vain kärsimään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12565  To 26 Tam 2017, 3:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.1.2017 klo 6.11 kirjoitti:
Admin 21.1.2017 klo 16.38 kirjoitti:
Admin 15.1.2017 klo 16.41 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 11.46 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.41 kirjoitti:
Aamusivut loppuun, vaikka mikä olisi ennen seuraavaa aamua.

Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee tätä kaikkea vääryyttä vastaan ja sen jälkeen lepään haudassa.


Ikävää, etten ole joutanut näin sairaana viihdyttämään.

Miksi ikinä olen koskaan alistunut mihinkään vääryyteen?

Semmoinen ei tulisi enää mieleenikään.

Peto on irti, ollut koko ajan.

- Ei vain tuolla, vaan kaikkialla muuallakin.

Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan.


Tuossa edellähän on oivat sanat:

"Totuus. Jumalan pyhä viha ja tuli kaikkea vääryyttä ja sortoa vastaan."

Tutussa kohtaa päälaessani vähän taas kirvelee, johon on joutunut jo tottumaan.

Suklaa. Sitä ei pitäisi syödä eikä mitään muutakaan ruokkiessaan väärässä paikkaa olevia loisia.

Muistettava kirjoittaa kaikesta taas aamusivuihin, jonka takia poikkesin koneellekin pitkän viikonloppuhuollon jälkeen, joka alkoi perjantaina aamuyöllä, jonka jälkeen poikani jatkoi koneen kanssa seuraavaan aamupäivään, jonka jälkeen hän nukkui pari tuntia ja jatkoi koko päivän ja yön putkeen tähän sunnuntaiaamupäivään kello 11 asti. En olisi halunnut, että hän rehkii noin, mutta halusi hoitaa kaiken viimeisen päälle. Lasku oli nolla euroa, ja nyt kone toimii kuin enkeli.

Oikeasti tulin etsimään yhden akan nimeä luettuani tabletin läpyskällä hänen viisauksistaan kirjoittaakseni hänestä noin ensi alkuun sunnuntain ehtoosivuihin, joita en ole vielä aloittanut.


Herännyt peittokasan alta taas tähän päivään ajatusten vieriessä asiasta toiseen. Minulla kuluu helposti tunti pari tai enemmänkin ihan vaan ajatusten siivillä. En tarvitse mitään keinotekoisia virikkeitä viihtyäkseni itsekseni, pelkät ajatukset riittävät ja mielikuvitus, joka alkoi kehittyä jo lapsena isoäidin yläkerrassa. On monia asioita, mistä en ole kertonut enkä kerrokaan, kun ei ole erityistä tarvetta. Asiat tipahtelevat pikku hiljaa, jos ovat tippuakseen aamusivujen kuljettaessa minua koko ajan eteenpäin.

Kohta hylkään leijonamappini ollessaan jokapäiväisen käytön jälkeen jo sen verran rähjäinen ja vaihdan hellyttävään kissanpentumappiin. Jääkö sisäinen leijonani nyt, oliko se vaan lainahöyheniä? Nuorena tilasin Traude Schneiderin tarkkaan syntymäaikaan ja -paikkaan perustuvan horoskoopin, jossa oli tuo merkillinen yhdistelmä MC leijonassa. En lue horoskooppeja ja olen tietoinen tekopyhien kristittyjen asenteesta niihin, vaikka Jeesuksen aikaista tähtitaivasta on tutkittu jopa paavin toimesta. Mielestäni järkeään ei kannata ulkoistaa ja antaa jonkun yhtä syntisen moralisoida ja päättää, mitä voi ja saa tehdä. Siihen on paljon parempikin työkalu, jokaisen oma omatunto, joka kertoo, mikä tuntuu hyvälle, mikä pahalta, ja mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Se, että antaa kaikkien välimiehien ja pikkupomojen päättää kaikesta, ei ollut Jeesuksenkaan tahto, ks. Matt. 23:1-10. Siinä on Herra, jota kumarran, näitä muita pomoja en yhtään. Vaikka äiti opetti minua lapsena niiaamaan, niiailut loppui heti, kun pääsin itse asioista päättämään.


Yö on hurahtanut nopeasti painittuani vielä videoiden kimpussa YouTuben lisäksi myös Vimeossa. Jotain rajaa urakalle, jossa on hurahtanut jo kolme kuukautta - jonka jälkeen rustaan vielä aamusivuliuskani loppuun oikolukien sen perään. Kuinka ollakaan oikolukiessani hieron samalla vähän älynystyröitäni, toisin sanoen otsaani, tuntiessani taas jo ihon pinnassa ja kallon päällä samaa kipua ja kosketusarkuutta, jota on jatkunut jo yli vuoden, kun minut on jätetty törkeästi vain kärsimään.


Samassa hommassa kuin tuossa edellä, mutta vähän aikaisemmin, eli oikolukemassa aamusivuja ennen kahta, jossa puuhassa maistelen vähän Pirkan salmiakkeja. Eipä aikaakaan, kun alan täristä taas kauheasti ja tarkistan pussin kyljestä raaka-aineet, joista ensimmäisenä lukee: sokeri.

Saatuani oikoluettua aamusivujeni alun alan kirjoittaa sivut loppuun mainiten heti ensimmäisenä edellisestä, salmiakista alkaneesta vatsan tärinästä. Kirjoitan perään: "Tuntuu toivottomalle saada apua tähän vaivaan, jota ei oteta vakavasti ollenkaan."

Aivan liuskan viimeisellä rivillä kynäni loppuu ja joudun hakemaan uuden.

- Nyt vatsa tärisee edelleen ja joudun ottamaan vielä höyryhengitystä ja Xlearin nenätippoja poski- ja otsaonteloitteni ollessa hurjana oltuani muutaman päivän ilman sienilääkkeitä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12615  Su 12 Hel 2017, 22:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä





Tuossa edellä Voltaire sanoo, että kynästä kiinni pitäminen on sodassa olemista.

Kun nuorena tyttönä asuessani isoäidin yläkerrassa lähetin runojani arvosteltavaksi, sain ohjeen kirjoittaa arkisista asioista. Innostuttuani lukiossa kirjoittamisesta sain minut myöhemmin bannanneelta Yleltä jopa kirjapalkinnon, harrastettuani nyt jo nelisenkymmentä vuotta kirjoittamista.

Huomasin jo nuorena, että moniin epäkohtiin saattoi vaikuttaa kirjoittamalla. Kivointa oli se, että kovana uimarina ja löylynottajana sain kirjoittamalla lehteen maauimalan naistenkin saunaan löylykauhan, jota ei muuten haluttu antaa. Uimavalvojalta kysäisin, minkähän takia saatiin naistenkin puolelle se löylykauha, ja hän sanoi, että sen kirjoituksen takia kai, jonka alkuperästä en kertonut mitään, hykerrellen mielessäni vain.

Paljon ikävämpiä on viime aikoina ollut nää mielenterveydenarvioinnit ja ambulanssikyyditykset, joita kirjoitukseni on poikinut, kuten täältäkin voi lukea:

Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia. Writing a referral or booking time on behalf of another - on offer fabricated diagnoses and official crimes.

Prior censorship and blackmailing as illegal abuse of official position - Ennakkosensuuri ja kiristäminen virka-aseman laittomana väärinkäyttönä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12645  Ke 22 Hel 2017, 5:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Puolen yön lähestyminen on maagista aikaa, kun päivä pitäisi saada pulkkaan. Tuntia ennen puolta yötä ehtii vielä jotain, mutta kello käy... Tuhkimo on siellä linnan portailla ja hänen pitäisi ehtiä puoleksi yöksi kotiin, ettei kävisi ikävästi. Mutta vuorokausi vaihtuu ja taika päättyy.

Siinä on se juju, että kaikki on tehtävä ajallaan. Tänään en voi ottaa eilisestä kiinni eikä huominen ole vielä tullut. Arvosti sitä tahi ei, tässä se elämä nyt on.

Kirjoitettuani kaksi liuskaa ennen puolta yötä mapissa ei ollut enää yhtä ainoaa tyhjää liuskaa kirjoittaessani aina kaiken loppuun. Saatuani hyvän kirjoitusasennon en jaksanut nousta hakemaan lisää paperia laatikosta, mutta nuo pari liuskaa riittivät nyt enkä enempää ennen puolta yötä olisi ehtinytkään lykättyäni oikoluvunkin myöhempään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12671  La 04 Maa 2017, 6:17 (GMT+3)  Aihe: How I got myself back - miten sain itseni takaisin: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.12.2003 kirjoitti:
VOIKO OLLA TOTTA,

että tänä yönä sataa lunta ja että olen vihdoin viimein saanut päätökseen Julia Cameronin kirjan Kultasuoni, joka oli kaikkea muuta kuin passiivinen kirja, joka hotkaistaisiin vain lukemalla läpi.

Työtä Julia Cameron on minulla teettänyt, vuosikausia.

Julia Cameronin ensimmäisen kirjan, Tie luovuuteen, aloitin syksyllä 1999 eikä sekään ollut pelkkää läpilukemista. Julia kehotti kirjoittamaan päivittäin aamusivuja, joita sitten aloin koneella kirjoittaen nykäistä. Vilaistuani kuitenkin jo ennalta Kultasuoni-kirjaa, jonka meinasin seuraavaksi tehdä, huomasin aamusivuilla tarkoitettavan käsinkirjoitettuja A4-kokoisia sivuja. Delete-näppäimellä poistinkin jo aloittamani tekeleet, ja varsinaisten käsinkirjoitettujen aamusivujen kirjoittamisen aloitin 6.11.1999.

Vuoden kuluttua eli 4.9.2000 olin saanut päätökseen Tie luovuuteen -kirjan ja myös kerrannut sen toistamiseen läpi tehden samalla joitain tekemättä jääneitä tehtäviäkin.

Pienen hengähdystauon jälkeen aloitin sitten Kultasuoni-kirjan, jonka kirjalliset tehtävät aloitin 19.12.2000 sivulta 56. Valmiiksi kirjan läpikahlaamisen sain vasta äsken parisen tuntia sitten, eli kello yhden aikaan aamuyöllä nyt sunnuntain puolella 14.12.2003.

Näin ollen kulutin Kultasuoni-kirjan käsittelyyn kolme vuotta! Tie luovuuteen -kirjan kanssa se tekee yhteensä peräti neljä vuotta: Tie luovuuteen -kirjaan vuosi ja Kultasuoni-kirjaan kolme vuotta!

Eikä tässä kaikki: näiden neljän vuoden aikana olen kirjoittanut käsin myös aamusivuja, joiden tuottamisen aloitin siis 6.11.1999. Näitä kirjoituksia minulla pursuaa jo monessa laatikossa aikamoiset kasat. Viime aikoina olen tuottanut aamusivuja myös erittäin säännöllisesti kolme päivittäin, vaikka aiemmin usein varsinkin viikonloppuisin ja loma-aikoina laistinkin niistä. Tästä huolimatta pääsen tähän mennessä tuottamissani aamusivuissa melko muhkeaan noin 4000 sivun määrään, joista noin vajaa kolmannes on piirrossivuja käyttäessäni usein kolmannen sivun vapaaseen assosiaatioon piirtämällä. (Skannaamalla näitä piirrossivuja tietokoneelle ja kuorimalla niistä ylimääräiset tekstit ym. pois, olen luomassa itselleni uhkeaa kuva-arkistoa.)

Hirveän määrän työtä olen siis tehnyt sekä kirjojen eteen että itse kirjoittamiseen, eikä kukaan muu ole edes pakottanut minua tähän kuin minä itse.

En kylläkään alussa tajunnut tästä tulevan näin järkyttävän pitkä ja työläs putki. Aloitin kirjat inspiraation ja hehkutuksen vallassa, joita kirjoja ei niin vain lukaistukaan passiivisesti läpi. Minulla on satoja käsin tuotettuja tehtäväsivujakin, ehkä noin pari kolme sataa tämän neljän vuoden ajalta. Esimerkiksi omaan elämäkerralliseen aikalinjaani eli omaan elämäntarinaani kulutin 63 sivua vuonna 2001 tammikuussa käsinkirjoittaen kaksi viikkoa sitäkin. (Kaikki kirjoitustehtäväni olen nekin tehnyt tavalliselle A4-kokoiselle kopiopaperille.)

Enkä ole vain pelkästään paiskinut töitä ilmaisuni eteen kirjoittamalla, piirtämällä ja kirjallisia tehtäviä tehden. Varsinkin Kultasuoni-kirjassa on ollut monenlaista luovuutta herättävää, mutta myös hidasta puuhaa. Olen ommellut kaksi nukkea, joista toinen on naku luovuuden hirviönukke ja toinen sellainen luovuuden nukke, jolle olen ommellut tukan ja vaatteetkin päästä varpaisiin. Olen myös luonut lukuisia kuvakollaaseja eri aiheista, tehnyt kirjan vaatimuksesta suursiivousta kotonani ja yrittänyt siten päästä ajan tasalle jne. Olen ommellut eläinaiheisen tyynyn, ja tehnyt lähes mitä vaan, mitä arvon ladyn Julia Cameronin päässä on pälkähtänyt. Tässä jokin aika sitten tein jopa oman 52 kappaleen hengellisen korttipakkanikin; eli lähes mitä vaan... No, ihan kaikkea en sentään ole tehnyt; en esimerkiksi ole viitsinyt luoda omaa Oscar-puhettani enkä aivan kaikkia muitakaan hullutuksia. Mutta siitä huolimatta lähes kaikki nuo yli sata tehtävää olen suorittanut kiltisti ja kuluttanut siihen kolme vuotta elämästäni!

Kysymys kuuluukin, ovatko nuo kirjat olleet vaivansa arvoisia? Ja vastaus on: ovat olleet vaivan arvoisia. Korostaisin tuota sanaa: vaivan. Helppoa tämä ei ole ollutkaan. Kynsin hampain olen mennyt läpi ja aivan loppua kohden kuin voimat niin uupuen, että aloin edetä lukemassani alleviivaten kuin joillain kainalosauvoilla edeten.

Mutta vaivan arvoista on ollut; olen tarvinnut kaiken tämän neljän vuoden ajan. Kirjojen kirjoittaja Julia Cameron kertoo Luovuuden tien olevan kirja löytämisestä ja kohtaamisesta, kun taas Kultasuoni on kirja parantamisesta ja toipumisesta (Kultasuoni, s. 19).

Olen Julian kanssa samaa mieltä ja näin pitkän ajan minäkin tarvitsin toipumiseen. Vuonna 1991 olin veristen loukkausten jälkeen hajottanut viimeisen tauluni, jonka jälkeen en ollut maalannut enää ainoatakaan taulua. Niin tyrehtyi minussa kokonaan ominaisuus, jonka olin jo 16-vuotiaana taideleirillä itseeni imaissut. Vasta tänä syksynä Julia Cameronin Kultasuoni-kirjan tehtävän yllyttämänä tartuin siveltimiin uudestaan 13 vuoden kuolleen ajan jälkeen ja maalasin kaksi uutta versiota hajottamastani taulusta, joista vasta jälkimmäiseen olin tyytyväinen. Olin kuitenkin aivan suoritukseni ylälaidoilla, ja yhä sitä mieltä, että onnistumiseeni tarvitsin myös Korkeamman apua.

Pahimmat haavani sainkin siten korjattua vasta neljännen vuoden lopulla, eli mikäli olisin ollut hosuisempi, kaikkea tätä hyvää ei olisi tapahtunut. Vaikka raskasta kyllä on ollut. Jos joku kysyisi, jaksaisinko aloittaa kaiken tämän työn alusta, vastaukseni olisi kielteinen. En jaksaisi. Mutta onneksi sitä ei kysytä, kuten ei sitäkään, jaksaisinko elää elämäni uudestaan. En jaksaisi; vaan onneksi sitäkään ei kysytä.

Tässä on vain tämä päivä, tai yö, johon on tultu. Paljon on takana kauniitakin muistoja, mutta myös punnuksia, joita pienissä erissä on kannatellut ja keräillyt muhkeisiin määriin.

Vaan olenko kaikesta tuosta vaivasta nyt sitten vapaa? Hyödyllisiä asioita yhä jatkan, esimerkiksi aamusivuja, joita voisin kenties yhä enemmän muotoilla omiin tarpeisiini, esimerkiksi enemmän briefing-muotoon ja suorittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ja miten pituisina tahansa. Mutta ilman muuta päivittäisestä kirjoittamisesta tai verryttelystä, kuten Claes Andersson sanoo, on paljon hyötyä. Jos kuvittelee miehisesti luovuuden virtaavan esimerkiksi oluthanasta, ymmärtää hyödylliseksi sen, että oluthanaa vähän väliä avataan. Olut ei pääse seisahtamaan eikä putkistosta työnny siihen ruostetta tai väljähtänyttä makua. Kun luovuus virtaa kuin olut tai mieluumminkin kuin puhdasta vettä kaivoon, jota jatkuvasti käytetään, nesteet kiertävät raikkaammin ja vältytään ummehtuneisuudelta.


Admin 15.12.2003 kirjoitti:
Viime yönä lähetin sähköpostia liittyen Julia Cameronin kirjoihin ja pistän tähän vielä vähän jatkoa kysymyksiin, joita varmaan joidenkin mieleen on saattanut herätä. Miksi esimerkiksi kirjoittaa käsin, kun koneellakin voi kirjoittaa? Sitä Juliakin on selitellyt kirjoissaan ja sitä jokainen aloittelevakin miettii, kuten minäkin mietin. Mutta kyllä ne käsinkirjoitetut sivut ovat myyneet itse itsensä. Kun kuljettaa kynää paperin läpi, se on hyvin konkreettista puuhaa, josta näkee kaiken. Näkee oman väsymyksensä, oman mielentilansa ja kaiken, mitä on. Valvottuaan yön läpi käsiala on hurjassa kunnossa; väsyneenä kynä tipahtaa paperille, jos nukahtaa kesken kirjoittamisen ja herää vasta päänsä retkahtamiseen... Siinä käsiala osoittaa suoraan, voiko hyvin ja mitä kenties pitäisi muuttaa. Käsin kirjoittamalla myös luovuus puhkeaa aivan eri lailla kukkaan kuvallisen tuotoksenkin osalta: sivuille voi piirrellä kaikenlaisia kuvioita ja antaa käden tuottaa myös kuvallisia ilmaisuja. Eli käsin tuotettu teksti on paljon rönsyilevämpää ja kehittää siten paljon enemmän kokonaisluovuutta kuin painokoneella pränttäily.

Tämän lisäksi ihmetystä on saattanut myös herättää intoilu jostain Kultasuonesta, ja mitä ihmettä koko kirjan nimi edes tarkoittaa? Mutta todellakaan kyse ei ole mistään turhasta intoilusta, vaan ihan todellisesta pyrkimyksestä kaivaa esiin oman elämänsä kultasuoni tai punainen lanka, jota seurata. Ja koska kultasuoni on kullanarvoista kullankaivajillekin, on se sitä myös ihmiselle, joka löytää tarkoituksensa ja raivaa esteet tieltänsä.

Helppoahan tässä elämässä mikään pyrkiminen ei ole. Vastoinkäymisiä ja vastaiskuja satelee, tiedän sen kokemuksesta paremmin kuin hyvin. Välillä esimerkiksi mielipidekirjoituksiani julkaistaan todella hyvin ja sitten tulee jokin nihkeä kausi, jolloin kaikki aikani niihin on mennyt hukkaan. Ja naisena kaikki on vielä paljon vaikeampaa kuin miehillä, sillä yhä edelleenkään nainen ei saa kirjoittaa kaikesta, ei ajatella kaikkea eikä ilmaista kaikkea. Enkä ole ainoa, joka näin ajattelee. Esimerkiksi Kirkko ja kaupunki -lehden numerossa 47 Janne Villa kommentoi Tuva Korsströmin kirjaa ”Osaako nainen ajatella?”, jonka kimmokkeena Villa kertoo olleen Carl-Gustaf Liliuksen ajatuksen siitä, että ”naisen ajattelun ilmentymät on suljettu miesten dominoiman filosofian ulkopuolelle. Nainen on törkeällä tavalla sivuutettu ja tehty näkymättömäksi”.

Kirjoittaessani itse paljon ja tarjottuani monia tuotoksiani lehtiin olen huomannut jo pidemmältä ajalta, mitkä jutut menevät läpi ja minkä tyyppisistä en saa kirjoittaa. Eroja on myös eri lehtien välillä. Monet lehdet ovat erittäin vanhoillisia julkaisupolitiikaltaan ja myös jotkut kristilliset tahot, jotka voivat olla pahimpia kaikista. Olen esimerkiksi todella pettynyt Kotimaa-lehden julkaisupolitiikkaan, josta on vastuussa lehden päätoimittaja ainakin mielipiteiden julkaisun osalta. Olen joskus oikein laskenut mielipiteiden sukupuolijakaumaa lehdessä, ja tulos lienee sanomattakin selvä. Kirkkoa ei saa arvostella, vaikka väkeä lappaisi ulos kuinka paljon; se ei ole Kotimaa-lehden murheenkryyni niin kauan kuin vain oma levikki on kunnossa. Jotkut toiset tahot sen sijaan ovat aivan oikeutetusti huolissaan, kuten Kirkon tutkimuskeskus, jonka tutkimukseen vaivalla luodun mielipidekirjoitukseni Kotimaa-lehden sijaan tulenkin vielä lähettämään.

Ikävä vain, että ”nainen vaietkoon seurakunnassa” -ajatus on vielä niin yleismaailmallista, vaikka maailman väestöstä 52 prosenttia on naisia. Naiset ovat siis enemmistönä, mutta kaikissa oikeuksissa vähemmistönä ja naisia kohdellaan monissa maissa todella ala-arvoisella tavalla ja moukkamaisesti. Niinhän se John Lennonkin sanoi, että nainen on nekru tässä maailmassa ja tee jotakin... Mutta koska nainen on nekru tässä maailmassa, olen itse aina ollut mustien ihmisten puolella valkoisten sortaessa heitä nolosti ja brutaalisti. Musta ihonväri on mielestäni kaunis ja monet mustat ihmiset ovat paljon sydämellisempiä ja lämpimämpiä kuin nuivat kalpeanaamat, joista usein huokuu vain pelkkä kylmyys ja jäätävä katse.

Koska siis naisella on paljon vaikeampaa tässä yhteiskunnassa kuin miehillä, naisen pitää keskittää monin verroin enemmän voimiaan kuin miehen. Ei pidä lyödä päätään seinään, vaan yrittää luovia sieltä, mistä mahtuu kulkemaan. Ja on tehtävä töitä itsensä kanssa kymmenen kertaa enemmän tullakseen edes joskus vakavasti otetuksi. Asian tosin voi nähdä positiivisena silläkin tavoin, että riman nostamisesta korkeammalle on vain hyötyä; että tuloksen kannalta on vain hyvä, että joutuu jatkuvasti hioutumaan.

Eikä minua järin järkytä edes se, että huomaan sanomisiani jatkuvasti peukaloitavan ja oikaistavan jonkun muun sanomisiksi. Kirjoitan mielipiteen, johon joku haluaa änkeä väliin omat käsityksensä, koska ei kestä toisen mielipidettä sellaisena kuin se on. Mutta kenties eräänä päivänä kirjoituksiani ei enää niin paljon ronkita ja niiden annetaan olla juuri niin kuin ne ovat. Sinä päivänä tämä maailma on vähän avarampi ja minä kai vähän pidemmällä, jos hyvin käy.

Toivossa on hyvä elää joka päivä tulevaisuuteen luottaen ja joka päivä on hyvä. Ei meidän tarvitse olla mahdollisimman kauniita ja terveitä suorittaaksemme monia asioita; voimme olla juuri sellaisia kuin olemme. Sairaus ja kivut kuuluvat elämään, ja siitä huolimatta voimme aina yrittää parhaamme väsyneinä ja raihnaisinakin.

Jos ajattelee esimerkiksi jotain Edith Piafia, ei hän ollut lainkaan terve laulaakseen niin hyvin. Sairauksista ja heikkouksista huolimatta hän lauloi, eikä siksi että olisi ollut niin täydellinen ja hyvinvoiva. Meidän on aina muistettava tämä, kun olemme itse itseltämme riistämässä mahdollisuuksia verukkeella millä tahansa.

Elämä on meitä epätäydellisiä varten; nauttikaamme siis siitä...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12698  La 25 Maa 2017, 17:15 (GMT+3)  Aihe: Sortoa kotona ja yhteiskunnassa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.12.2003 kirjoitti:
Helppoahan tässä elämässä mikään pyrkiminen ei ole. Vastoinkäymisiä ja vastaiskuja satelee, tiedän sen kokemuksesta paremmin kuin hyvin. Välillä esimerkiksi mielipidekirjoituksiani julkaistaan todella hyvin ja sitten tulee jokin nihkeä kausi, jolloin kaikki aikani niihin on mennyt hukkaan. Ja naisena kaikki on vielä paljon vaikeampaa kuin miehillä, sillä yhä edelleenkään nainen ei saa kirjoittaa kaikesta, ei ajatella kaikkea eikä ilmaista kaikkea. Enkä ole ainoa, joka näin ajattelee. Esimerkiksi Kirkko ja kaupunki -lehden numerossa 47 Janne Villa kommentoi Tuva Korsströmin kirjaa ”Osaako nainen ajatella?”, jonka kimmokkeena Villa kertoo olleen Carl-Gustaf Liliuksen ajatuksen siitä, että ”naisen ajattelun ilmentymät on suljettu miesten dominoiman filosofian ulkopuolelle. Nainen on törkeällä tavalla sivuutettu ja tehty näkymättömäksi”.

Kirjoittaessani itse paljon ja tarjottuani monia tuotoksiani lehtiin olen huomannut jo pidemmältä ajalta, mitkä jutut menevät läpi ja minkä tyyppisistä en saa kirjoittaa. Eroja on myös eri lehtien välillä. Monet lehdet ovat erittäin vanhoillisia julkaisupolitiikaltaan ja myös jotkut kristilliset tahot, jotka voivat olla pahimpia kaikista. Olen esimerkiksi todella pettynyt Kotimaa-lehden julkaisupolitiikkaan, josta on vastuussa lehden päätoimittaja ainakin mielipiteiden julkaisun osalta. Olen joskus oikein laskenut mielipiteiden sukupuolijakaumaa lehdessä, ja tulos lienee sanomattakin selvä. Kirkkoa ei saa arvostella, vaikka väkeä lappaisi ulos kuinka paljon; se ei ole Kotimaa-lehden murheenkryyni niin kauan kuin vain oma levikki on kunnossa. Jotkut toiset tahot sen sijaan ovat aivan oikeutetusti huolissaan, kuten Kirkon tutkimuskeskus, jonka tutkimukseen vaivalla luodun mielipidekirjoitukseni Kotimaa-lehden sijaan tulenkin vielä lähettämään.

Ikävä vain, että ”nainen vaietkoon seurakunnassa” -ajatus on vielä niin yleismaailmallista, vaikka maailman väestöstä 52 prosenttia on naisia. Naiset ovat siis enemmistönä, mutta kaikissa oikeuksissa vähemmistönä ja naisia kohdellaan monissa maissa todella ala-arvoisella tavalla ja moukkamaisesti. Niinhän se John Lennonkin sanoi, että nainen on nekru tässä maailmassa ja tee jotakin... Mutta koska nainen on nekru tässä maailmassa, olen itse aina ollut mustien ihmisten puolella valkoisten sortaessa heitä nolosti ja brutaalisti. Musta ihonväri on mielestäni kaunis ja monet mustat ihmiset ovat paljon sydämellisempiä ja lämpimämpiä kuin nuivat kalpeanaamat, joista usein huokuu vain pelkkä kylmyys ja jäätävä katse.

Koska siis naisella on paljon vaikeampaa tässä yhteiskunnassa kuin miehillä, naisen pitää keskittää monin verroin enemmän voimiaan kuin miehen. Ei pidä lyödä päätään seinään, vaan yrittää luovia sieltä, mistä mahtuu kulkemaan. Ja on tehtävä töitä itsensä kanssa kymmenen kertaa enemmän tullakseen edes joskus vakavasti otetuksi. Asian tosin voi nähdä positiivisena silläkin tavoin, että riman nostamisesta korkeammalle on vain hyötyä; että tuloksen kannalta on vain hyvä, että joutuu jatkuvasti hioutumaan.

Eikä minua järin järkytä edes se, että huomaan sanomisiani jatkuvasti peukaloitavan ja oikaistavan jonkun muun sanomisiksi. Kirjoitan mielipiteen, johon joku haluaa änkeä väliin omat käsityksensä, koska ei kestä toisen mielipidettä sellaisena kuin se on. Mutta kenties eräänä päivänä kirjoituksiani ei enää niin paljon ronkita ja niiden annetaan olla juuri niin kuin ne ovat. Sinä päivänä tämä maailma on vähän avarampi ja minä kai vähän pidemmällä, jos hyvin käy.


Lainaus edeltä 13 vuoden takaa senhetkisestä tilanteesta.

Kaikki on johtanut kaikkeen, ja esimerkiksi Villakin on saanut myöhemmin toimistaan vähän toisenlaista palautetta haluttuani kertoa oman näkemykseni seuraamistani asioista. Mitä edellä kertomaani kovan onnen mielipidekirjoitukseeni tulee, se julkaistiin kuin julkaistiinkin lopulta lehden parhaalla paikalla neljän palstan levyisenä ison kuvan kera ykkösenä. Iloa siitä ei kestänyt kuitenkaan kauan, viikkoakaan, isän tiputtua katolta, jolloin kaikki muukin romahti alas.

Toteamukseni siitä, että "kenties eräänä päivänä kirjoituksiani ei enää niin paljon ronkita ja niiden annetaan olla juuri niin kuin ne ovat", vaikuttaisi olevan ainakin ihmeellisellä tavalla toteutunut. Siihen on tarvittu hirveästi kärsimystä ja vastoinkäymisiä, joka ei ole sillä hetkellä tuntunut mukavalta, mutta on osoittautunut hyödylliseksi ja välttämättömäksi, muun muassa potkut Yleltä. Kuinka ikinä tulisikaan luotua mitään omaa, jos muualla on niin mukavaa?

Jatkoa viestiini 25.3.2017 kello 17.10:

Istun tässä tyynyjäni vasten otsapanta päässäni ilman, että se auttaisi jumalattomaan otsaontelon kalvamiseen, jota yritin jo hoitaa Xlearilla ilman, että se olisi auttanut. Herättyäni puolen päivän jälkeen, kun en jaksanut enempää ajatella ja torkkua, käänsin tyynyt vain seinää vasten ja nousin puoli-istuvaan asentoon ja aloin rustata aamusivujani hörpäten vain vähän vettä ja taistellen pissahätää vastaan. Sen jälkeen aamusivut jäivät vaiheeseen, kävin vessassa ja toin viereeni loppulirun vanhasta kahvista, jonka voimalla aloin kirjoittaa tätä viestiäni, jonka postasin kello 16.15 foorumille keskeneräisenä jaksamatta kirjoittaa kaikkea, mitä olin ajatellut. Kirjoittaminenhan on oikeasti hirveän työlästä ja tarkkaa, jos sen haluaa tehdä hyvin ja taistella virheitä vastaan. On se myös palkitsevaa löytäessään aina jotain uutta. Tosiasia on vaan, että ilman Julia Cameronin kirjoja ja tehtäviä näitä kirjoituksiani ei olisi täällä eikä kai muuallakaan ja olisinko edes hengissäkään vaurioiduttuani niin pahalla tavalla avioliitossani, josta kirjoittaminen on ollut liian raskasta ja varjostanut joka tavalla elämääni.

Seuraavassa edeltä vielä yksi pätkä itsensä kursimisesta kokoon:

Admin 14.12.2003 kirjoitti:
Kysymys kuuluukin, ovatko nuo kirjat olleet vaivansa arvoisia? Ja vastaus on: ovat olleet vaivan arvoisia. Korostaisin tuota sanaa: vaivan. Helppoa tämä ei ole ollutkaan. Kynsin hampain olen mennyt läpi ja aivan loppua kohden kuin voimat niin uupuen, että aloin edetä lukemassani alleviivaten kuin joillain kainalosauvoilla edeten.

Mutta vaivan arvoista on ollut; olen tarvinnut kaiken tämän neljän vuoden ajan. Kirjojen kirjoittaja Julia Cameron kertoo Luovuuden tien olevan kirja löytämisestä ja kohtaamisesta, kun taas Kultasuoni on kirja parantamisesta ja toipumisesta (Kultasuoni, s. 19).

Olen Julian kanssa samaa mieltä ja näin pitkän ajan minäkin tarvitsin toipumiseen. Vuonna 1991 olin veristen loukkausten jälkeen hajottanut viimeisen tauluni, jonka jälkeen en ollut maalannut enää ainoatakaan taulua. Niin tyrehtyi minussa kokonaan ominaisuus, jonka olin jo 16-vuotiaana taideleirillä itseeni imaissut. Vasta tänä syksynä Julia Cameronin Kultasuoni-kirjan tehtävän yllyttämänä tartuin siveltimiin uudestaan 13 vuoden kuolleen ajan jälkeen ja maalasin kaksi uutta versiota hajottamastani taulusta, joista vasta jälkimmäiseen olin tyytyväinen. Olin kuitenkin aivan suoritukseni ylälaidoilla, ja yhä sitä mieltä, että onnistumiseeni tarvitsin myös Korkeamman apua.

Pahimmat haavani sainkin siten korjattua vasta neljännen vuoden lopulla, eli mikäli olisin ollut hosuisempi, kaikkea tätä hyvää ei olisi tapahtunut. Vaikka raskasta kyllä on ollut. Jos joku kysyisi, jaksaisinko aloittaa kaiken tämän työn alusta, vastaukseni olisi kielteinen. En jaksaisi. Mutta onneksi sitä ei kysytä, kuten ei sitäkään, jaksaisinko elää elämäni uudestaan. En jaksaisi; vaan onneksi sitäkään ei kysytä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12751  Ma 24 Huh 2017, 0:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuossa edellähän on ihan samaa teemaa, mistä viestini lopussa tuolla kirjoitan.

Miesten harjoittama sorto yhteiskunnassa ja parisuhteessa.

Sen lisäksi, että on saanut maksaa jokaisena päivänä synnytyksestä hintaa ja kärsiä siitä vielä vuosikymmenten jälkeen, eipä ole kasvattajankaan rooli helppoa sukukirousten painaessa päälle. Herra kostaa isien pahat teot aina kolmanteen ja neljänteen polveen Raamatun mukaan havaittuna samaa itsekin.

Koettuani sen, miten vanhemmat voivat laistaa vastuunsa ja katsoa sormiensa lävitse kaikkea, mitä jälkikasvu tekee, urakkani kasvattajana ei ole ollut vähentymään päinkään. Oikeastaan vasta nyt ollaan päästy itse asiaan ja siihen, miten ihmissuhteessa tulee käyttäytyä. Enpä ruodi sitä kaikkea täällä, mutta käteni on aika väsynyt kirjoitettuani kahdessa päivässä yhdeksän aamusivuliuskaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12756  Ti 09 Tou 2017, 1:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aamusivujeni toisesta liuskasta 8.5.2017:

Lainaus:
- Herra, pidä lapsosestani huolta. Kun ihmiselle tapahtuu pahaa, usko hyvään on koetuksella ja luottamus siihen voi mennä. Paha alkaa saada ihmisestä yhä enemmän jalansijaa ja hyvän määrä vähenee. Maailmassa oleva vääryys voi heijastua jumalasuhteeseenkin; miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua? Joutuu niin paljon kärsimään ja tulee väkisinkin välillä katkeraksi, niin kuin minullekin on tapahtunut. - Herra ole kanssamme, äläkä hylkää meitä koskaan. Kiitos siitä, että voimme aina luottaa ja turvata Sinuun kaikessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12758  Ke 10 Tou 2017, 6:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.5.2017 klo 1.04 kirjoitti:
Aamusivujeni toisesta liuskasta 8.5.2017:

Lainaus:
- Herra, pidä lapsosestani huolta. Kun ihmiselle tapahtuu pahaa, usko hyvään on koetuksella ja luottamus siihen voi mennä. Paha alkaa saada ihmisestä yhä enemmän jalansijaa ja hyvän määrä vähenee. Maailmassa oleva vääryys voi heijastua jumalasuhteeseenkin; miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua? Joutuu niin paljon kärsimään ja tulee väkisinkin välillä katkeraksi, niin kuin minullekin on tapahtunut. - Herra ole kanssamme, äläkä hylkää meitä koskaan. Kiitos siitä, että voimme aina luottaa ja turvata Sinuun kaikessa.


Ajatelkaa, miten tässä kunnossa pitäisi jaksaa raataa ja taistella oikeuksiensa puolesta. Ongelmana ei ole pelkästään oikeudenkäyntien kalleus, sillä jo pelkästä rikosilmoitusten tekemisestä voi saada ambulanssikyydityksen sairaalaan, ihan pelkän sukupuolensa ja ikänsä mukaan vainottuna väitän kokemukseni perusteella. Suomalaisessa viranomaismafiassa voidaan lakeja kiertää niin monella tapaa eikä totuudessa tarvitse pysyä.

Skannasin 12 liuskaa saamaani sepitystä AVI:lta, johon olen pettynyt jo monta kertaa aiemmin, muun muassa silmävammani yhteydessä, jossa ei ollut savua ilman tulta. Huomattuani jo kauan sitten AVI:n touhun, en olekaan valitellut sinne enää mitään, josta huolimatta muut viranomaiset kierrättävät kirjelmiä tuon huussin kautta, josta saa pelkkää paskaa postissa kotiin.

En jää kuitenkaan tuleen makaamaan kaiken kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun ja sorron jälkeen, jonka takia skannasin talteen vähän muutakin.



Eikä tässä muutoinkaan olla mihinkään vääryyteen alistumassa.

Motto löytyy täältä juuri sopivasti edesmenneen isoäitini syntymäpäivänä saman veren virratessa minussakin:

Lainaus:
"Jouduin rajoittamaan ilmaisuani, josta syystä en voinut kertoa kovin tarkkaan mistään." - Paitsi aamusivuihini, joihin olen kirjoittanut kaiken, mitä olen halunnut ja jaksanut. En ole mikään viihdyttäjä enkä kirjoita netissä viihteen vuoksi. Oikeasti olen vihainen kokemastani vääryydestä ja voin pitää kirjoittamisessani pitkiäkin taukoja, joita on jo ollut täällä. Samoja kirjoituksia, joita ystäväni lukevat, lukevat myös vihamieheni, joiden kanssa en välitä olla missään tekemisissä.

Nuorena isoäitini kertoessa minulle selviytymisestään vaikeissa tilanteissa nähtyään monta sotaa kaikki jäi mieleeni. Että minullekin voisi olla siitä apua, hän varusti minua. Olen ajatellut sitä ihan viime päivinä ja tajunnut, että sitä pitää soveltaa nykypäivään. Minussakin on samaa vahvuutta kuin isoäidissäni enkä aio todellakaan sietää mitään mielivaltaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12760  Ke 10 Tou 2017, 15:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.5.2017 klo 6.00 kirjoitti:
Admin 9.5.2017 klo 1.04 kirjoitti:
Aamusivujeni toisesta liuskasta 8.5.2017:

Lainaus:
- Herra, pidä lapsosestani huolta. Kun ihmiselle tapahtuu pahaa, usko hyvään on koetuksella ja luottamus siihen voi mennä. Paha alkaa saada ihmisestä yhä enemmän jalansijaa ja hyvän määrä vähenee. Maailmassa oleva vääryys voi heijastua jumalasuhteeseenkin; miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua? Joutuu niin paljon kärsimään ja tulee väkisinkin välillä katkeraksi, niin kuin minullekin on tapahtunut. - Herra ole kanssamme, äläkä hylkää meitä koskaan. Kiitos siitä, että voimme aina luottaa ja turvata Sinuun kaikessa.


Ajatelkaa, miten tässä kunnossa pitäisi jaksaa raataa ja taistella oikeuksiensa puolesta. Ongelmana ei ole pelkästään oikeudenkäyntien kalleus, sillä jo pelkästä rikosilmoitusten tekemisestä voi saada ambulanssikyydityksen sairaalaan, ihan pelkän sukupuolensa ja ikänsä mukaan vainottuna väitän kokemukseni perusteella. Suomalaisessa viranomaismafiassa voidaan lakeja kiertää niin monella tapaa eikä totuudessa tarvitse pysyä.

Skannasin 12 liuskaa saamaani sepitystä AVI:lta, johon olen pettynyt jo monta kertaa aiemmin, muun muassa silmävammani yhteydessä, jossa ei ollut savua ilman tulta. Huomattuani jo kauan sitten AVI:n touhun, en olekaan valitellut sinne enää mitään, josta huolimatta muut viranomaiset kierrättävät kirjelmiä tuon huussin kautta, josta saa pelkkää paskaa postissa kotiin.

En jää kuitenkaan tuleen makaamaan kaiken kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun ja sorron jälkeen, jonka takia skannasin talteen vähän muutakin.



Eikä tässä muutoinkaan olla mihinkään vääryyteen alistumassa.

Motto löytyy täältä juuri sopivasti edesmenneen isoäitini syntymäpäivänä saman veren virratessa minussakin:

Lainaus:
"Jouduin rajoittamaan ilmaisuani, josta syystä en voinut kertoa kovin tarkkaan mistään." - Paitsi aamusivuihini, joihin olen kirjoittanut kaiken, mitä olen halunnut ja jaksanut. En ole mikään viihdyttäjä enkä kirjoita netissä viihteen vuoksi. Oikeasti olen vihainen kokemastani vääryydestä ja voin pitää kirjoittamisessani pitkiäkin taukoja, joita on jo ollut täällä. Samoja kirjoituksia, joita ystäväni lukevat, lukevat myös vihamieheni, joiden kanssa en välitä olla missään tekemisissä.

Nuorena isoäitini kertoessa minulle selviytymisestään vaikeissa tilanteissa nähtyään monta sotaa kaikki jäi mieleeni. Että minullekin voisi olla siitä apua, hän varusti minua. Olen ajatellut sitä ihan viime päivinä ja tajunnut, että sitä pitää soveltaa nykypäivään. Minussakin on samaa vahvuutta kuin isoäidissäni enkä aio todellakaan sietää mitään mielivaltaa.


Nieleekö kaikkea vaan, vai alkaako jossain vaiheessa oksentamaan?

Minun piti etsiä arkistoistani tätä Benny Anderssonin ajatusta: "Se mikä tulee ulos, on joskus mennyt sisään."

Ehtimättä purkaa shokkiani aamusivuihini ja ajateltuani kaikkea itkin lopulta, mutten tarpeeksi. Elämästäni on valheella ja vääryydellä pilattu lähes kaikki.

Ja taas juuri sopivasti ennen äitienpäivää.

Kuinka monta vuotta onkaan mennyt hukkaan. Katsoin poikani vauvakuvia kymmenen vuoden tauon jälkeen seinällä homeasuntokurimuksen jälkeen ja itkin.

Ensimmäinen ilta sairaalassa brutaalin synnytyksen jälkeen, jossa en saanut ensisynnyttäjänä mitään kivunlievitystä eikä välilihaani suostuttu leikkaamaan, jonka takia ponnistusaika venyi liikaa ja koko jalkovälini roikkui synnytyksen jälkeen ja poikani syntyi sinisenä. Purin tuskaani tuoreelle lapseni isälle, joka oli ollut mukana synnytyksessä ja hymyillyt takaisin kätilölle tämän hymyiltyä hänelle ylitseni ja kieltäydyttyä kipulääkityksestä ja myöhemmin jopa vetämästä ulos vauvaa, jonka pää näkyi jo ja oli puristuksissa sisälläni johtaen merkittävään hapenpuutteeseen sinisyyden loputtua vasta kymmenen minuutin kuluttua synnytyksestä. Mutta lapseni isä kyllästyi valituksiini ja läiskäisi luuria korvaani ja veti lopulta puhelimen johdonkin irti seinästä, koska hänen mielestään kaikki oli mennyt niin hyvin. Hänellä ei ollut edessään loppuelämää kestävä kärsimys, mutta minulla oli, ja työntelin vastasyntynyttä poikaani sydän särkyneenä sairaalan käytävillä. Ensimmäinen yö äitinä - ja karmea kohtalo sellaisen miehen ja kätilön uhrina.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12761  To 11 Tou 2017, 0:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.5.2017 klo 15.42 kirjoitti:
Admin 10.5.2017 klo 6.00 kirjoitti:
Admin 9.5.2017 klo 1.04 kirjoitti:
Aamusivujeni toisesta liuskasta 8.5.2017:

Lainaus:
- Herra, pidä lapsosestani huolta. Kun ihmiselle tapahtuu pahaa, usko hyvään on koetuksella ja luottamus siihen voi mennä. Paha alkaa saada ihmisestä yhä enemmän jalansijaa ja hyvän määrä vähenee. Maailmassa oleva vääryys voi heijastua jumalasuhteeseenkin; miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua? Joutuu niin paljon kärsimään ja tulee väkisinkin välillä katkeraksi, niin kuin minullekin on tapahtunut. - Herra ole kanssamme, äläkä hylkää meitä koskaan. Kiitos siitä, että voimme aina luottaa ja turvata Sinuun kaikessa.


Ajatelkaa, miten tässä kunnossa pitäisi jaksaa raataa ja taistella oikeuksiensa puolesta. Ongelmana ei ole pelkästään oikeudenkäyntien kalleus, sillä jo pelkästä rikosilmoitusten tekemisestä voi saada ambulanssikyydityksen sairaalaan, ihan pelkän sukupuolensa ja ikänsä mukaan vainottuna väitän kokemukseni perusteella. Suomalaisessa viranomaismafiassa voidaan lakeja kiertää niin monella tapaa eikä totuudessa tarvitse pysyä.

Skannasin 12 liuskaa saamaani sepitystä AVI:lta, johon olen pettynyt jo monta kertaa aiemmin, muun muassa silmävammani yhteydessä, jossa ei ollut savua ilman tulta. Huomattuani jo kauan sitten AVI:n touhun, en olekaan valitellut sinne enää mitään, josta huolimatta muut viranomaiset kierrättävät kirjelmiä tuon huussin kautta, josta saa pelkkää paskaa postissa kotiin.

En jää kuitenkaan tuleen makaamaan kaiken kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun ja sorron jälkeen, jonka takia skannasin talteen vähän muutakin.



Eikä tässä muutoinkaan olla mihinkään vääryyteen alistumassa.

Motto löytyy täältä juuri sopivasti edesmenneen isoäitini syntymäpäivänä saman veren virratessa minussakin:

Lainaus:
"Jouduin rajoittamaan ilmaisuani, josta syystä en voinut kertoa kovin tarkkaan mistään." - Paitsi aamusivuihini, joihin olen kirjoittanut kaiken, mitä olen halunnut ja jaksanut. En ole mikään viihdyttäjä enkä kirjoita netissä viihteen vuoksi. Oikeasti olen vihainen kokemastani vääryydestä ja voin pitää kirjoittamisessani pitkiäkin taukoja, joita on jo ollut täällä. Samoja kirjoituksia, joita ystäväni lukevat, lukevat myös vihamieheni, joiden kanssa en välitä olla missään tekemisissä.

Nuorena isoäitini kertoessa minulle selviytymisestään vaikeissa tilanteissa nähtyään monta sotaa kaikki jäi mieleeni. Että minullekin voisi olla siitä apua, hän varusti minua. Olen ajatellut sitä ihan viime päivinä ja tajunnut, että sitä pitää soveltaa nykypäivään. Minussakin on samaa vahvuutta kuin isoäidissäni enkä aio todellakaan sietää mitään mielivaltaa.


Nieleekö kaikkea vaan, vai alkaako jossain vaiheessa oksentamaan?

Minun piti etsiä arkistoistani tätä Benny Anderssonin ajatusta: "Se mikä tulee ulos, on joskus mennyt sisään."

Ehtimättä purkaa shokkiani aamusivuihini ja ajateltuani kaikkea itkin lopulta, mutten tarpeeksi. Elämästäni on valheella ja vääryydellä pilattu lähes kaikki.

Ja taas juuri sopivasti ennen äitienpäivää.

Kuinka monta vuotta onkaan mennyt hukkaan. Katsoin poikani vauvakuvia kymmenen vuoden tauon jälkeen seinällä homeasuntokurimuksen jälkeen ja itkin.

Ensimmäinen ilta sairaalassa brutaalin synnytyksen jälkeen, jossa en saanut ensisynnyttäjänä mitään kivunlievitystä eikä välilihaani suostuttu leikkaamaan, jonka takia ponnistusaika venyi liikaa ja koko jalkovälini roikkui synnytyksen jälkeen ja poikani syntyi sinisenä. Purin tuskaani tuoreelle lapseni isälle, joka oli ollut mukana synnytyksessä ja hymyillyt takaisin kätilölle tämän hymyiltyä hänelle ylitseni ja kieltäydyttyä kipulääkityksestä ja myöhemmin jopa vetämästä ulos vauvaa, jonka pää näkyi jo ja oli puristuksissa sisälläni johtaen merkittävään hapenpuutteeseen sinisyyden loputtua vasta kymmenen minuutin kuluttua synnytyksestä. Mutta lapseni isä kyllästyi valituksiini ja läiskäisi luuria korvaani ja veti lopulta puhelimen johdonkin irti seinästä, koska hänen mielestään kaikki oli mennyt niin hyvin. Hänellä ei ollut edessään loppuelämää kestävä kärsimys, mutta minulla oli, ja työntelin vastasyntynyttä poikaani sydän särkyneenä sairaalan käytävillä. Ensimmäinen yö äitinä - ja karmea kohtalo sellaisen miehen ja kätilön uhrina.


Kello 23.15 10.5.2017.

Kaiken vääryyden jälkeen hyytävä olo. Ruutulehtiöön rustattu päivämäärä 10.5.2017 ja uusi otsikko "Suomen viranomais- ja oikeusjärjestelmä: kun totuus ei merkitse mitään". Purkanut aamusivuihin päällimmäisen kuonan nimineen päivineen, jota jatkettava vielä käydessäni AVI:n sepustuksia läpi merkaten totuudenvastaiset kohdat ja laittomuudet sähköisesti pdf-tiedostoon todisteena härskistä ja mielivaltaisesta toiminnasta. Valtio valtiossa. Helsinki ja Helsingin poliisi kuin lain yläpuolella, vaikkei olekaan. Jos koko ikänsä lakihommia tehnyt varatuomari toteaa, miten väärin on kaikessa tehty, lakia on rikottu ja rankasti.

Kuinka paljon yhtä ihmistä voi kiusata, sitä sopii kysyä.

Jo vuosia "mukavaa" elämää. Kun muut katselivat Serranoa, meikä kärvisteli homeasunnossa, johon loppui tv:n katselukin. Sairastelu ja taistelu kaiken kanssa vei mehut ja voimat. Juoksemista turhaan lääkäreillä.

Jotain iloa ja pientä henkireikää oli sentään seurakuntaelämässä ja kirkkoilloissa, joka sekin piti tulla raiskaamaan ja tuhoamaan MOT:n toimesta.

Jonka jälkeen tulee tämä härskiyden ja laittomuuksien huippu, että poliisille osoitettu rikosilmoitussähköposti vuodetaan psykiatrille, josta alkaa varsinainen vaino. Kaikki on dokumentoitu tarkkaan ja laittomuudet näkyvät itse asiakirjoissa, että rikosilmoitusten perusteella on alettu vainota. Ja kun pääsee mielenterveydenarvioinnista kotiin ja yrittää puolustaa itseään, ambulanssi lähetetään uudelleen ja yritetään tulla laittomasti sisään ilman poliisin virka-apua, jota ei villissä touhussa enää saadakaan:

Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia. Writing a referral or booking time on behalf of another - on offer fabricated diagnoses and official crimes.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12762  To 11 Tou 2017, 14:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.5.2017 klo 0.08 kirjoitti:
Admin 10.5.2017 klo 15.42 kirjoitti:
Admin 10.5.2017 klo 6.00 kirjoitti:
Admin 9.5.2017 klo 1.04 kirjoitti:
Aamusivujeni toisesta liuskasta 8.5.2017:

Lainaus:
- Herra, pidä lapsosestani huolta. Kun ihmiselle tapahtuu pahaa, usko hyvään on koetuksella ja luottamus siihen voi mennä. Paha alkaa saada ihmisestä yhä enemmän jalansijaa ja hyvän määrä vähenee. Maailmassa oleva vääryys voi heijastua jumalasuhteeseenkin; miksi Jumala antaa kaiken pahan tapahtua? Joutuu niin paljon kärsimään ja tulee väkisinkin välillä katkeraksi, niin kuin minullekin on tapahtunut. - Herra ole kanssamme, äläkä hylkää meitä koskaan. Kiitos siitä, että voimme aina luottaa ja turvata Sinuun kaikessa.


Ajatelkaa, miten tässä kunnossa pitäisi jaksaa raataa ja taistella oikeuksiensa puolesta. Ongelmana ei ole pelkästään oikeudenkäyntien kalleus, sillä jo pelkästä rikosilmoitusten tekemisestä voi saada ambulanssikyydityksen sairaalaan, ihan pelkän sukupuolensa ja ikänsä mukaan vainottuna väitän kokemukseni perusteella. Suomalaisessa viranomaismafiassa voidaan lakeja kiertää niin monella tapaa eikä totuudessa tarvitse pysyä.

Skannasin 12 liuskaa saamaani sepitystä AVI:lta, johon olen pettynyt jo monta kertaa aiemmin, muun muassa silmävammani yhteydessä, jossa ei ollut savua ilman tulta. Huomattuani jo kauan sitten AVI:n touhun, en olekaan valitellut sinne enää mitään, josta huolimatta muut viranomaiset kierrättävät kirjelmiä tuon huussin kautta, josta saa pelkkää paskaa postissa kotiin.

En jää kuitenkaan tuleen makaamaan kaiken kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun ja sorron jälkeen, jonka takia skannasin talteen vähän muutakin.



Eikä tässä muutoinkaan olla mihinkään vääryyteen alistumassa.

Motto löytyy täältä juuri sopivasti edesmenneen isoäitini syntymäpäivänä saman veren virratessa minussakin:

Lainaus:
"Jouduin rajoittamaan ilmaisuani, josta syystä en voinut kertoa kovin tarkkaan mistään." - Paitsi aamusivuihini, joihin olen kirjoittanut kaiken, mitä olen halunnut ja jaksanut. En ole mikään viihdyttäjä enkä kirjoita netissä viihteen vuoksi. Oikeasti olen vihainen kokemastani vääryydestä ja voin pitää kirjoittamisessani pitkiäkin taukoja, joita on jo ollut täällä. Samoja kirjoituksia, joita ystäväni lukevat, lukevat myös vihamieheni, joiden kanssa en välitä olla missään tekemisissä.

Nuorena isoäitini kertoessa minulle selviytymisestään vaikeissa tilanteissa nähtyään monta sotaa kaikki jäi mieleeni. Että minullekin voisi olla siitä apua, hän varusti minua. Olen ajatellut sitä ihan viime päivinä ja tajunnut, että sitä pitää soveltaa nykypäivään. Minussakin on samaa vahvuutta kuin isoäidissäni enkä aio todellakaan sietää mitään mielivaltaa.


Nieleekö kaikkea vaan, vai alkaako jossain vaiheessa oksentamaan?

Minun piti etsiä arkistoistani tätä Benny Anderssonin ajatusta: "Se mikä tulee ulos, on joskus mennyt sisään."

Ehtimättä purkaa shokkiani aamusivuihini ja ajateltuani kaikkea itkin lopulta, mutten tarpeeksi. Elämästäni on valheella ja vääryydellä pilattu lähes kaikki.

Ja taas juuri sopivasti ennen äitienpäivää.

Kuinka monta vuotta onkaan mennyt hukkaan. Katsoin poikani vauvakuvia kymmenen vuoden tauon jälkeen seinällä homeasuntokurimuksen jälkeen ja itkin.

Ensimmäinen ilta sairaalassa brutaalin synnytyksen jälkeen, jossa en saanut ensisynnyttäjänä mitään kivunlievitystä eikä välilihaani suostuttu leikkaamaan, jonka takia ponnistusaika venyi liikaa ja koko jalkovälini roikkui synnytyksen jälkeen ja poikani syntyi sinisenä. Purin tuskaani tuoreelle lapseni isälle, joka oli ollut mukana synnytyksessä ja hymyillyt takaisin kätilölle tämän hymyiltyä hänelle ylitseni ja kieltäydyttyä kipulääkityksestä ja myöhemmin jopa vetämästä ulos vauvaa, jonka pää näkyi jo ja oli puristuksissa sisälläni johtaen merkittävään hapenpuutteeseen sinisyyden loputtua vasta kymmenen minuutin kuluttua synnytyksestä. Mutta lapseni isä kyllästyi valituksiini ja läiskäisi luuria korvaani ja veti lopulta puhelimen johdonkin irti seinästä, koska hänen mielestään kaikki oli mennyt niin hyvin. Hänellä ei ollut edessään loppuelämää kestävä kärsimys, mutta minulla oli, ja työntelin vastasyntynyttä poikaani sydän särkyneenä sairaalan käytävillä. Ensimmäinen yö äitinä - ja karmea kohtalo sellaisen miehen ja kätilön uhrina.


Kello 23.15 10.5.2017.

Kaiken vääryyden jälkeen hyytävä olo. Ruutulehtiöön rustattu päivämäärä 10.5.2017 ja uusi otsikko "Suomen viranomais- ja oikeusjärjestelmä: kun totuus ei merkitse mitään". Purkanut aamusivuihin päällimmäisen kuonan nimineen päivineen, jota jatkettava vielä käydessäni AVI:n sepustuksia läpi merkaten totuudenvastaiset kohdat ja laittomuudet sähköisesti pdf-tiedostoon todisteena härskistä ja mielivaltaisesta toiminnasta. Valtio valtiossa. Helsinki ja Helsingin poliisi kuin lain yläpuolella, vaikkei olekaan. Jos koko ikänsä lakihommia tehnyt varatuomari toteaa, miten väärin on kaikessa tehty, lakia on rikottu ja rankasti.

Kuinka paljon yhtä ihmistä voi kiusata, sitä sopii kysyä.

Jo vuosia "mukavaa" elämää. Kun muut katselivat Serranoa, meikä kärvisteli homeasunnossa, johon loppui tv:n katselukin. Sairastelu ja taistelu kaiken kanssa vei mehut ja voimat. Juoksemista turhaan lääkäreillä.

Jotain iloa ja pientä henkireikää oli sentään seurakuntaelämässä ja kirkkoilloissa, joka sekin piti tulla raiskaamaan ja tuhoamaan MOT:n toimesta.

Jonka jälkeen tulee tämä härskiyden ja laittomuuksien huippu, että poliisille osoitettu rikosilmoitussähköposti vuodetaan psykiatrille, josta alkaa varsinainen vaino. Kaikki on dokumentoitu tarkkaan ja laittomuudet näkyvät itse asiakirjoissa, että rikosilmoitusten perusteella on alettu vainota. Ja kun pääsee mielenterveydenarvioinnista kotiin ja yrittää puolustaa itseään, ambulanssi lähetetään uudelleen ja yritetään tulla laittomasti sisään ilman poliisin virka-apua, jota ei villissä touhussa enää saadakaan:

Lähetteen kirjoittaminen tai ajan varaaminen toisen puolesta - tarjolla sepitettyjä diagnooseja ja virkarikoksia. Writing a referral or booking time on behalf of another - on offer fabricated diagnoses and official crimes.


Ommellessani eilen illalla hyytävässä olossa itselleni lisää pipoja ikkunan toisella puolella puussa varpuset parveilivat ripustamani talin kimpussa ja nokkivat sitä ahnaasti. Ulkona oli kylmä ja jopa lumihiutaleita leijaili välillä maahan ihaillessani lintuja, joista on ollut täällä niin paljon iloa.

On vaan tapahtunut niin paljon vääryyttä ja pahaa, että se on lyönyt leimansa kaikkeen eikä sitä voi unohtaa. Tällaisessa kauheassa epätäydellisessä maailmassa pitää yrittää vaan elää, niin kauan kuin tätä iloa ja kärsimystä kestää. Paljon auttaa se, jos voi kirjoittaa itsensä tasapainoon, niin kuin olen itsekin tehnyt taas.

Kesken aamusivurupeaman tupsahti uusi otsikkokin:

"Aiotko mielenterveyspotilaaksi? Hyvästi ihmisoikeudet"

Lähetettyäni viime syksynä eduskuntaan kaikille kansanedustajille sähköpostia Juha Kurvisen tapaukseen liittyen sieltä ei tullut kuin yksi vastaus, joka sekin oli automaattinen ja koski sähköpostin lähettämistä toiseen osoitteeseen tietoturvasyistä. Kuten olemme huomanneet, lakien ja ihmisoikeuksien edistäminen ei ole eduskuntaa kiinnostanut, vaikka kohta suurimmalla osalla suomalaisista on diagnoosi mielenterveyshäiriöstä, uutisoidaan Usarissa. Olen linkittänyt tuon uutisen tänne jo aiemmin, kaivattuani toistakin uutista masennuslääkkeiden räjähdysmäisestä käytöstä, mutten löytänyt mitään etsimisen vietyä ajan ja voimat vaan niin, että takapuoli puutui ja on jatkettava tätä kirjoittamista toisen kerran.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12804  To 08 Kes 2017, 3:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Istuessani edelleen loppuun nääntyneenä tässä laitoin kuulokkeet korvilleni ja luomani soittolistan soimaan. Jostain syystä listan ensimmäistä laulua "Sä annat voiman - You raise me up" on kuunneltava useamman kertaa saadakseen juuri sitä, mistä laulu kertoo; voimia, jotka ovat huvenneet.

On päiviä, joita Saatana rakastaa erityisesti lyödäkseen jonkun maahan. Ei riittänyt se, mistä kerron tuolla tuskailtuani vielä mielessäni, kirjoittaisinko nyt vai joskus toisen kerran. Ei ole kevyttä kirjoittaa ja oikolukea mitään enää myöhään aamuyöllä, mutta jos en olisi kirjoittanut tuolloin, sitä ei olisi tapahtunut pitkään, pitkään aikaan, koska vielä samana päivänä vähäisetkin voimani menivät tyystin.

Vain yksi puhelu. Siihen ei tarvittu kuin yksi puhelu, jonka jälkeen jäin sänkyyn itkemään ja tärisemään koko päiväksi. Olin tärissyt jo sitä ennen niin kuin kirjoitan viestissäni, jonka jälkeen tuon puhelun myötä vointini romahti ja valvoin tärisevänä seuraavaan aamuun. En olisi pystynyt nukkumaan, ellei poikani olisi tullut viereeni lohduttamaan.

Se puhelu oli niin kova paukku - täydellinen lyttääminen kaikessa, mistä olen kärsinyt, setti loukkauksia ja turpaan joka asiassa, jonka jälkeen olin mukiloitu niin pahasti henkisesti, etten ole selvinnyt siitä vieläkään.

Koska loukkauksia oli niin paljon, niiden käsitteleminen kirjoittamalla käsin aamusivuihin on hidasta ja kesken edelleen.

Ilman aamusivuja tuollaisista ei pääsisi ollenkaan niin vain yli; haavat jäisivät vuotamaan verta ja saisivat käpertymään ja lamaantumaan siihen kipuun.

Kaikki loukkaukset on kirjoitettava pois sitä mukaa kuin jaksaa, jossa menee aikaa, kun ei jaksakaan kirjoittaa kaikkea yhtenä päivänä pois.

Yhtenä yönä oikoluin aamusivujani puolitoista tuntia - ja liuskoja on kertynyt taas. Käytävä läpi, mistä kaikesta pitää vielä kirjoittaa.

Onhan se kauheaa, kun tässä raakalaisten maailmassa lyötyjä lyödään vielä lisää, isketään ja mollataan.

En olisi halunnut vastata siihen puheluun ollenkaan, mutta kun veli soitti, niin vastasin ja siitä se alkoi.

Tätä ekaa laulua kuuntelinkin nyt sitten vaan uudestaan ja uudestaan.

You raise me up. Sä annat voiman.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12817  To 22 Kes 2017, 1:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kello 23.53.

Juuri kun olin työntäytynyt ylös sängystä, ottanut pipon pois päästä, jonka otsaonteloja olin hautonut lämmöllä niin kuin pitkästä lenkistä kipeytyneitä lonkkiakin, ja ottanut aamusivumappini esiin kirjoittaakseni aamusivuni loppuun, tapahtui se, mitä pelkäsin.

Saatuani pehkujeni sisällä hyvän ja mukavan kirjoitusasennon ja rustattua toiselle liuskalle muutaman rivin, muste kuulakynästä loppui. Yritin kirjoittaa vielä pari sanaa näkymätöntä tekstiä, jonka jälkeen kiersin kynän korkin kiinni lopullisesti. Onneksi kyniä vielä riitti, tilattuani niitä niin paljon. Ei tarvitsisi kuin nousta ylös ja hakea uusi tilalle, sitten kun jaksaisin.

Lenkkimme varrella olimme nähneet myös historian havinaa. Vanhoja, kai purkamista odottavia tiilitaloja ja muita rakennuksia, joissa oli ollut niin paljon elämää. Vaikka kaikki oli rapistunutta, mennyt maailma nousi niin elävänä mieleen. Ihmiset omissa askareissaan siellä ja täällä, josta oli enää jäljellä vain tyhjyyttä kumisevat pimeät ikkunat. Uusi maailma siinä ihan vieressä tietämättömänä tästä vanhasta historiasta mitään.

Kaikkein ihmeellisintä ja parhainta täällä on kuitenkin luonto. Kaikki palvelut vain lyhyen kävelymatkan päässä ja muutama, mukava kilometri keskustaan, jonne en kaipaa yhtään.

Juuri nyt luonto on vehreimmillään; sireenit kukkivat ja levittävät huumaavaa tuoksuaan ja juhannusruusut availevat terälehtiään. Minne vain päänsä kääntää, siellä on uutta elämää; ruoho on vihreää ja niittykukat ihastuttavat väriloistollaan. Puiden lehvästöt kylpevät auringossa, joka antaa elämän kaikelle. Tuuli liplattaa laineissa, jotka sädehtivät valossa. Linnut eivät ole lopettaneet laulamistaan, monien ruokkiessa jo poikasiaan. Lammen rannalla aukenee ihana näky: lauma sorsia, jotka tulevat tervehtimään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12818  To 22 Kes 2017, 12:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aamusivujeni aloitusta tänään:

Lainaus:
Torstaina 22/6∙2017

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.



Kello on 12.02 aloittaessani herättyäni joskus yhdentoista jälkeen fundeeraamaan kaikkea, jolloin hieroin ajatuksissani vähän otsaani. Kuinka ollakaan, koskiessani otsaani vasemmalta ohimosta tunsin siinä jotain ylimääräistä, jota otsan oikealla puolella ei ollut, vaikka olikin eilen ja viime yönä niin kipeä, että kosketus sattui. Tunnustelin sormillani nyt vasemman puolen pattia ja ajattelin kaikenlaista. Sitten nousin ylös vessaan ja pestessäni peilin edessä käsiäni huomasin, että vasemman puolen otsapatti näkyi profiilissa ihan päällekin päin verrattuna oikeaan puoleen, jossa ei näkynyt nyt mitään. Vasemmalla ihan hiusrajan tuntumassa on useamman sentin laajuinen, kiinteä ajos, joka aristaa sormilla koskettaessa. Samalla tunnustelin vessassa päälakenikin ajosta uudestaan todeten sen pysyneen ennallaan, kuumottavana ja perin äkäisenä, jota ei saa juuri koskettaa laajan alueen äityessä pelkästään jo siitä. Tukka peittää sitä kohtaa, joka tuntuu profiilissakin jonain ylimääräisenä ja epämääräisenä. Eilen soisessa metsässä näimme männyn, jonka runkoon oli kasvanut ainakin kaksi sientä, jotka viihtyvät ihmisissäkin, joissa vettä ja kosteutta riittää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12819  Pe 23 Kes 2017, 6:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.6.2017 kirjoitti:
Aamusivujeni aloitusta tänään:

Lainaus:
Torstaina 22/6∙2017

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.



Kello on 12.02 aloittaessani herättyäni joskus yhdentoista jälkeen fundeeraamaan kaikkea, jolloin hieroin ajatuksissani vähän otsaani. Kuinka ollakaan, koskiessani otsaani vasemmalta ohimosta tunsin siinä jotain ylimääräistä, jota otsan oikealla puolella ei ollut, vaikka olikin eilen ja viime yönä niin kipeä, että kosketus sattui. Tunnustelin sormillani nyt vasemman puolen pattia ja ajattelin kaikenlaista. Sitten nousin ylös vessaan ja pestessäni peilin edessä käsiäni huomasin, että vasemman puolen otsapatti näkyi profiilissa ihan päällekin päin verrattuna oikeaan puoleen, jossa ei näkynyt nyt mitään. Vasemmalla ihan hiusrajan tuntumassa on useamman sentin laajuinen, kiinteä ajos, joka aristaa sormilla koskettaessa. Samalla tunnustelin vessassa päälakenikin ajosta uudestaan todeten sen pysyneen ennallaan, kuumottavana ja perin äkäisenä, jota ei saa juuri koskettaa laajan alueen äityessä pelkästään jo siitä. Tukka peittää sitä kohtaa, joka tuntuu profiilissakin jonain ylimääräisenä ja epämääräisenä. Eilen soisessa metsässä näimme männyn, jonka runkoon oli kasvanut ainakin kaksi sientä, jotka viihtyvät ihmisissäkin, joissa vettä ja kosteutta riittää.


Vetäkööt toiset viinaa, täällä vedetään kynällä viivaa. Saldo 22.6.2017 viisi käsin kirjoitettua liuskaa.

Uskomattoman tyhmänä ja yksinkertaisena pidetään, mutta kaikesta kirjoitetaan.

Jumal'auta mitä pompottelua eikä kukaan kanna vastuuta mistään.

Taisi olla aika yllätys jo siellä Hesan päässä, kun kirjoittavan käteen iskettiin. Olisi tainnut jäädä tekemättä, mutta hyvä vaan laittomuuksille jäädä rysän päältä kiinni.

- Ja joo, kirvelee se päälaki, pelkästään jo harjatessa tukkaa. Puoskaroitu vaan niin paljon, ettei tarkoituksena mennä arvailtavaksi enää yhtään. Kirjoitus- ja valituslinjalla jatketaan.

Ihan hyvin siellä metsässä pysyi se sairas puukin pystyssä, vaikka oli sientä rungossa. Jos on meikällä nupissa, niin hahhah vaan, taistelua jatketaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12830  La 01 Hei 2017, 17:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Heinäkuu on sitten alkanut. Kirjoittanut muutaman rivin aamusivuja, mutta kesäkuulta on oikolukematta vielä yhdeksän liuskaa, jossa menee kai noin tunti aikaa, jonka jälkeen on laskettava vielä kuukauden saldo.

Otsa särkee taas, vaikka laitoin jo annokset Xlearia molempiin sieraimiin ja taivutin päätä sängyllä alaspäin, joka on tilapäisen sivupöydän viedessä tilaa vähän hankalaa. Muttei sivupöytä häviä paikaltaan ennen kuin olen kirjannut pöydän päällä olevista reilusta tuhannesta liuskasta talteen aikalinjaani äänitteiden ja muun materiaalin oheen kaiken sen kiusan, jolla meitä terrorisoitiin edellisessä asunnossamme joutuessamme vielä viranomaisten kiusan uhriksi avun sijaan.

Kaikki vaatii aikaa, josta lähes kaikilla on pula eläessämme tätä "kiintiöelämää". Kun kiintiö on tullut täyteen, aika on loppu tässä matosessa maailmassa.

Joutuu miettimään, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää saadakseen ajan riittämään. Ei voi kuin seurata sydämensä ääntä ja toivoa, että aikaa on tarpeeksi.

Luonto parhaillaan kukoistaa. Viime kesänä istuin paljon ulkona, tänä kesänä enemmän sängyssä mukavassa asennossa. Kirjoittaja ei tarvitse paljoa, muuta kuin omaa rauhaa.

Muiden töiden ohessa olen suunnitellut aloittavani hullun heinäkuun ja jatkaa siitä, mihin viime elokuussa jäin, kommentoida skannauksiani Martti Kailan ja Lyyli Kinnusen hyvin aikaa kestäneestä klassikkoteoksesta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12831  Su 02 Hei 2017, 4:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.7.2017 klo 17.43 kirjoitti:
Heinäkuu on sitten alkanut. Kirjoittanut muutaman rivin aamusivuja, mutta kesäkuulta on oikolukematta vielä yhdeksän liuskaa, jossa menee kai noin tunti aikaa, jonka jälkeen on laskettava vielä kuukauden saldo.


Kirjoitettuani aamuyöllä kuukauden ensimmäisen aamusivuliuskan loppuun ja oikoluettuani perään ei auttanut kuin ryhtyä rästihommiin. Olikin vain kahdeksan aamusivuliuskaa oikoluettavana, kun yksi olikin jo oikoluettu, mutta harakanvarpailla kirjatuissa raskaiden asioiden oikolukemisessa menikin lopulta puolitoista tuntia aikaa.

Oikolukiessani ensimmäisiä liuskoja ja ajateltuani kaikkea muistojen vilahdellessa vain ohi tunsin haikeutta ja kipua, josta sain ruutulehtiööni uuden aiheen ja otsikon: "Miksei aika pysähdy ja mikään ole pysyvää?"

Mutta jos aika pysähtyisi tähän hetkeen, se joutuisi pysähtymään hirveään kärsimykseen ja kipuun. Kun läheisilläni ja itselläni on niin rankkaa, se heijastuu kirjoituksiini - ei välttämättä tänne, mutta aamusivuihini aina. Ilman niitä en selviäisi enkä kirjoittelisi mitään muutakaan, siksi on pakko vain jatkaa, jos meinaa jaksaa.

Olen jo aiemmin laskenut alkuvuoden aamusivusaldon, johon lisättynä yöllä laskemani kesäkuun aamusivut tekevät yhteensä 364 liuskaa. Aikaisempaan verrattuna määrä on tippunut, mutta kyllä tuossakin käsin kirjoittamista riittää kirjoittaessani niin paljon muutakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12839  Ke 05 Hei 2017, 18:21 (GMT+3)  Aihe: Kynä, mappi ja paperia Vastaa lainaamalla viestiä

Milloin loppuu kynä, milloin paperi niin kuin nyt.

En ole vielä siirtänyt kesäkuun aamusivuja mapista laatikkoon, jonka lisäksi mapissa on aina tyhjiä liuskoja, jotka voin täyttää. Nyt on enää vain yksi liuska jäljellä ennen kuin haen kopiopaperia lisää laatikosta, jossa niitä on ollut viisi riisiä eli viisi 500 arkin pakkausta, josta suurin osa menee käsin kirjoittamiseen ja tulostamiseen vain pieni osa.

Jos joku ihmettelee siirtymistäni asiasta aina toiseen, miksei levy jää pyörimään samaan kohtaan edes pahoissakaan traumoissa, se johtuu aamusivuista, joissa kirjoitan kaikesta kynän kuljettaessa tietä pitkin eteenpäin.

Minulle on viime aikoina tullut sellainen tyyli, etten oikoluekaan rustaamiani liuskoja heti, vaan kerään niitä luettavaksi myöhempään. Yritän päästä siitä tavasta eroon, koska aikaa oikolukemiseen kuluu sitä enemmän, mitä enemmän liuskoja on. Olen vaan ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut kuin rustata aamusivun tai pari vaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12843  To 06 Hei 2017, 23:42 (GMT+3)  Aihe: Re: Kynä, mappi ja paperia Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.7.2017 klo 18.21 kirjoitti:
Milloin loppuu kynä, milloin paperi niin kuin nyt.

En ole vielä siirtänyt kesäkuun aamusivuja mapista laatikkoon, jonka lisäksi mapissa on aina tyhjiä liuskoja, jotka voin täyttää. Nyt on enää vain yksi liuska jäljellä ennen kuin haen kopiopaperia lisää laatikosta, jossa niitä on ollut viisi riisiä eli viisi 500 arkin pakkausta, josta suurin osa menee käsin kirjoittamiseen ja tulostamiseen vain pieni osa.

Jos joku ihmettelee siirtymistäni asiasta aina toiseen, miksei levy jää pyörimään samaan kohtaan edes pahoissakaan traumoissa, se johtuu aamusivuista, joissa kirjoitan kaikesta kynän kuljettaessa tietä pitkin eteenpäin.

Minulle on viime aikoina tullut sellainen tyyli, etten oikoluekaan rustaamiani liuskoja heti, vaan kerään niitä luettavaksi myöhempään. Yritän päästä siitä tavasta eroon, koska aikaa oikolukemiseen kuluu sitä enemmän, mitä enemmän liuskoja on. Olen vaan ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut kuin rustata aamusivun tai pari vaan.


Kello on 23.28 ja aamusivut ovat kirjoittamatta loppuun.

Ongelmana ei ole pelkästään se, että aamu on vierähtänyt iltayöhön, vaan että vuorokausikin vaihtuu kohta. Toiselle liuskalle pitäisi päästä ennen kuin kello lyö 24, muutoin joudun otsikoimaan: "Torstaina 6/7∙2017, jo 7/7∙2017 puolella". Otsasäryn lisäksi elohiiri on nykinyt vasemmassa kankussani tiuhaan tahtiin; tuttuja nykinöitä muistona vuodesta 1985.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12845  Pe 07 Hei 2017, 4:22 (GMT+3)  Aihe: Re: Kynä, mappi ja paperia Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.7.2017 klo 23.42 kirjoitti:
Admin 5.7.2017 klo 18.21 kirjoitti:
Milloin loppuu kynä, milloin paperi niin kuin nyt.

En ole vielä siirtänyt kesäkuun aamusivuja mapista laatikkoon, jonka lisäksi mapissa on aina tyhjiä liuskoja, jotka voin täyttää. Nyt on enää vain yksi liuska jäljellä ennen kuin haen kopiopaperia lisää laatikosta, jossa niitä on ollut viisi riisiä eli viisi 500 arkin pakkausta, josta suurin osa menee käsin kirjoittamiseen ja tulostamiseen vain pieni osa.

Jos joku ihmettelee siirtymistäni asiasta aina toiseen, miksei levy jää pyörimään samaan kohtaan edes pahoissakaan traumoissa, se johtuu aamusivuista, joissa kirjoitan kaikesta kynän kuljettaessa tietä pitkin eteenpäin.

Minulle on viime aikoina tullut sellainen tyyli, etten oikoluekaan rustaamiani liuskoja heti, vaan kerään niitä luettavaksi myöhempään. Yritän päästä siitä tavasta eroon, koska aikaa oikolukemiseen kuluu sitä enemmän, mitä enemmän liuskoja on. Olen vaan ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut kuin rustata aamusivun tai pari vaan.


Kello on 23.28 ja aamusivut ovat kirjoittamatta loppuun.

Ongelmana ei ole pelkästään se, että aamu on vierähtänyt iltayöhön, vaan että vuorokausikin vaihtuu kohta. Toiselle liuskalle pitäisi päästä ennen kuin kello lyö 24, muutoin joudun otsikoimaan: "Torstaina 6/7∙2017, jo 7/7∙2017 puolella". Otsasäryn lisäksi elohiiri on nykinyt vasemmassa kankussani tiuhaan tahtiin; tuttuja nykinöitä muistona vuodesta 1985.


Hyvä kun jaksoin kirjoittaa yhden liuskan loppuun vuorokauden jo vaihtuessa ja ajatellen, miksi olen näin väsynyt... Ei tarvinnut aloittaa enää uutta liuskaa "jo 7/7∙2017 puolella" otsan vaivatessa ja särkiessä niin paljon, että vedin pipon päähän ihan kulmakarvoihin asti ja käännyin peittojen alle lepäämään ja keräämään voimia, johon nukahdin. Heräilin vaan välillä ja vedin noin kolmen tunnin tirsat, jonka jälkeen söin vähän hapankorppua, tomaattia, palan juustoa ja pari keksiä koko päivän ruoan jäätyä väliin, ja postasin foorumille söpön pandavideon, jota poikani oli pyytänyt jo pari päivää sitten katsomaan. Voiko mikään olla rentouttavampaa kuin tuon rouskutuksen seuraaminen videolta, bambun täytyy olla herkullista. Meikällä täällä vähän toisenlaista eksotiikkaa keskellä heinäkuuta otsan kaivellessa ja särkiessä edelleen niin, että jouduin vetämään päähäni otsapannan, jossa lukee "LAPPI-LAPLAND".

Jk. klo 6.08.

Edellisen jälkeen otsapanta päässä surffailua puolisentoista tuntia. Auttoiko? Ei, mutta puristi päätä vähän otsan kaivellessa varsinkin oikealta puolelta. Kuitenkaan täällä Muumilaaksossa ei apua saa, vaihdettava vaan otsapantaa pipoon ja toisinpäin. Höyryhengitystä. Xlearia ei kannata ottaa tässä vaiheessa, jos meinaa vielä nukkuakin eikä hukkua limaan, jota joutuu aina sen jälkeen kakomaan. Lähiapua Suomeen Amerikasta... Pikkaisen hoito vielä hakusessa niin kuin Maijun tyttärelläkin, jolla otsa turpoaa ulkoapäin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12900  La 05 Elo 2017, 14:00 (GMT+3)  Aihe: Re: Kynä, mappi ja paperia Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.7.2017 kirjoitti:
Admin 6.7.2017 klo 23.42 kirjoitti:
Admin 5.7.2017 klo 18.21 kirjoitti:
Milloin loppuu kynä, milloin paperi niin kuin nyt.

En ole vielä siirtänyt kesäkuun aamusivuja mapista laatikkoon, jonka lisäksi mapissa on aina tyhjiä liuskoja, jotka voin täyttää. Nyt on enää vain yksi liuska jäljellä ennen kuin haen kopiopaperia lisää laatikosta, jossa niitä on ollut viisi riisiä eli viisi 500 arkin pakkausta, josta suurin osa menee käsin kirjoittamiseen ja tulostamiseen vain pieni osa.

Jos joku ihmettelee siirtymistäni asiasta aina toiseen, miksei levy jää pyörimään samaan kohtaan edes pahoissakaan traumoissa, se johtuu aamusivuista, joissa kirjoitan kaikesta kynän kuljettaessa tietä pitkin eteenpäin.

Minulle on viime aikoina tullut sellainen tyyli, etten oikoluekaan rustaamiani liuskoja heti, vaan kerään niitä luettavaksi myöhempään. Yritän päästä siitä tavasta eroon, koska aikaa oikolukemiseen kuluu sitä enemmän, mitä enemmän liuskoja on. Olen vaan ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut kuin rustata aamusivun tai pari vaan.


Kello on 23.28 ja aamusivut ovat kirjoittamatta loppuun.

Ongelmana ei ole pelkästään se, että aamu on vierähtänyt iltayöhön, vaan että vuorokausikin vaihtuu kohta. Toiselle liuskalle pitäisi päästä ennen kuin kello lyö 24, muutoin joudun otsikoimaan: "Torstaina 6/7∙2017, jo 7/7∙2017 puolella". Otsasäryn lisäksi elohiiri on nykinyt vasemmassa kankussani tiuhaan tahtiin; tuttuja nykinöitä muistona vuodesta 1985.


Hyvä kun jaksoin kirjoittaa yhden liuskan loppuun vuorokauden jo vaihtuessa ja ajatellen, miksi olen näin väsynyt... Ei tarvinnut aloittaa enää uutta liuskaa "jo 7/7∙2017 puolella" otsan vaivatessa ja särkiessä niin paljon, että vedin pipon päähän ihan kulmakarvoihin asti ja käännyin peittojen alle lepäämään ja keräämään voimia, johon nukahdin. Heräilin vaan välillä ja vedin noin kolmen tunnin tirsat, jonka jälkeen söin vähän hapankorppua, tomaattia, palan juustoa ja pari keksiä koko päivän ruoan jäätyä väliin, ja postasin foorumille söpön pandavideon, jota poikani oli pyytänyt jo pari päivää sitten katsomaan. Voiko mikään olla rentouttavampaa kuin tuon rouskutuksen seuraaminen videolta, bambun täytyy olla herkullista. Meikällä täällä vähän toisenlaista eksotiikkaa keskellä heinäkuuta otsan kaivellessa ja särkiessä edelleen niin, että jouduin vetämään päähäni otsapannan, jossa lukee "LAPPI-LAPLAND".

Jk. klo 6.08.

Edellisen jälkeen otsapanta päässä surffailua puolisentoista tuntia. Auttoiko? Ei, mutta puristi päätä vähän otsan kaivellessa varsinkin oikealta puolelta. Kuitenkaan täällä Muumilaaksossa ei apua saa, vaihdettava vaan otsapantaa pipoon ja toisinpäin. Höyryhengitystä. Xlearia ei kannata ottaa tässä vaiheessa, jos meinaa vielä nukkuakin eikä hukkua limaan, jota joutuu aina sen jälkeen kakomaan. Lähiapua Suomeen Amerikasta... Pikkaisen hoito vielä hakusessa niin kuin Maijun tyttärelläkin, jolla otsa turpoaa ulkoapäin.


Tekijöiden ollessa ne, mitkä ovat, yksinkertaista ei ole mikään. Mitä teen tulehdukselle, joka on alkanut jyllätä nivelissäni vaikuttaen kaikkialla muuallakin. Siihen kun änkeäisi suolistoon vielä jonkun polypropeiiniverkon, jo pelkkä ajatus kauhistuttaa. Tulehdushan on jo olemassa eikä sen tarvitsisi kuin siirtyä kehosta verkon alueelle. Voisinko kirjoittaa enää näin, puristaisiko verkko vatsassa ja alkaisinko kärsiä helvetillisistä kivuista, kaikkea sellaista olen viime aikoina miettinyt, kirjoittaessani tätä otsapanta vedettynä kulmakarvoille asti otsaontelon tulehdusta lievittämään. Eilen illalla otsa jäyti koko lenkkimme ajan, vaikka fleecetakin huppu oli suojaamassa sitä. Päästä varpaisiin kehossani jyllää hirveä tulehdus, joka näkyy oikean jalan varpaissakin, joista olen ajatellut ottaa kuvan.

Juon tässä eilistä kahvia. Minulle on tullut sellainen tyyli, etten ryntääkään heti kahvinkeittopuuhiin, vaan käännän vain tyynyt ympäri seinää vasten ja kirjoitan pari riviä aamusivuja, jotka jätän kesken palatakseni niihin myöhemmin uudestaan. Oikoluen sivut sitten saman tien perään, vaikka se on raskasta, mitä myöhempään homma venyy. Sivun parin oikolukeminen on kuitenkin paljon kevyempää kuin kymmenien rästisivujen jatkuva oikolukeminen väsyneenä. Laskin aamuyöllä heinäkuussa kirjoittamani aamusivut, joita oli 57 liuskaa. Avasin myös uuden paketin kopiopaperia saadakseni mappiini lisää liuskoja, jotka voin täyttää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Varaventtiili Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com