Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Mihin uskonto on unohtunut?

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9422  Ti 11 Kes 2013, 1:06 (GMT+3)  Aihe: Mihin uskonto on unohtunut? Vastaa lainaamalla viestiä

Joku voi pohtia, miksen ole kirjoittanut uskonnosta pitkään aikaan mitään, onko se unohtunut.

Joku voi etsiä kirjoituksiani uskonasioista ja luulla minun jotenkin vieraantuneen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9423  Ti 11 Kes 2013, 1:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Joku voi pohtia, miksen ole kirjoittanut uskonnosta pitkään aikaan mitään, onko se unohtunut.

Joku voi etsiä kirjoituksiani uskonasioista ja luulla minun jotenkin vieraantuneen.

Vastauksena totean uskonnon voivan unohtuakin, mutta usko ei.

Uskonto ja usko ovat kaksi eri asiaa niin kuin olen jo ennenkin todennut.

Luterilainen kirkko ei juuri nyt vedä, hautausmaakin on paljon miellyttävämpi ja elinvoimaisempi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9424  Ti 11 Kes 2013, 1:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Luterilainen kirkko ei juuri nyt vedä, hautausmaakin on paljon miellyttävämpi ja elinvoimaisempi.

Hietaniemen oravatkin ovat vakuuttavampia kuin kirkkoherrat.

Niille pitää ottaa leivänmurusia mukaan, äiti muistutti.

Lainaus:
Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."

Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia.

Matt. 16:11-12
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9436  La 15 Kes 2013, 1:32 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.6.2013 klo 1.06 kirjoitti:
Mihin uskonto on unohtunut?

Kysymykseni oli vain ihmettelijöille...

Oikeasti pakerran täällä uskonasioiden parissa niin kuin ennenkin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että täällä palaa aamuyön tunteina kaikki valot lukiessani kirjoja magneettipulsaattoria ottaessani. Kirkkaat valot on päällä nähdäkseni paremmin, ettei tarvitse siristellä. Likinäköisenä en tarvitse silmälaseja lukiessani.

Äskenkin olin lukemassa Pirkon kirjaa Prayer is my whole life, jonka alle avaan aina samasta kohtaa suomenkielisen Rukous on elämäni -kirjan. Klikkailen magneettipulsaattoria ja sukkuloin noiden kahden kirjan välillä. Opin englanninkielistä hengellistä sanastoa ja on ollut mielenkiintoista tutkia käännöksen tarkkuutta. En pidä siitä, jos kääntäjä alkaa vetää omaa linjaansa ja alkuperäinen ilmaus muuttuu. Mutta kun oma suomenkielinen kirjani on seitsemäs painos vuodelta 2002 ja englanninkielinen kirja on painettu vuonna 2005, en voi tietää, mistä versiosta englanninnos on tehty.

Lukiessani samaa kirjaa englanniksi, jonka olen lukenut jo suomeksi, se on pääasiassa kertausta. Aloitin sen odotellessani Pirkon muita kirjoja, jotka sain aika nopeaan.

Mutta puhuessani jostain ihmeellisestä käsikirjoituksesta, jota en tunne, se pitää viimeisen päälle paikkansa...

Saadessani viimeisen puuttuvan kirjan myyjä antoi minulle kaupan päälle jo vähän vanhemman, rukousta käsittelevän kirjan toivottaen perään Herran siunausta.

Lukiessani nyt yöllä Rukous on elämäni -kirjan englanninnosta jäin juuri siihen kohtaan, jossa Pirkko alkaa käsitellä Rosalind Rinkerin kirjaa "Rukous, keskustelua Jumalan kanssa".

Juuri sen kirjan myyjä oli minulle antanut, tarkistin päästyäni kyseiseen kohtaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9437  Su 16 Kes 2013, 2:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tulin viime yönä vielä uudestaan koneen äärelle tarkoituksenani kirjoittaa jo pitkään mielessäni pyörineestä ajatuksesta - siitä, kuinka tämä maailma on täynnä pahuutta. Pahuuden määrä on jotain käsittämätöntä, maailma on sitä pullollaan ja ihmiset kärsivät sen kourissa.

Oli hirveää lukea linkittämästäni Lymeen sairastuneiden lääkäreiden blogista lääkäri John Bleiweissista, joka oli itsekin sairastunut Lymen tautiin ja auttoi monia Lymeen sairastuneita. Hän oli ensimmäisiä oikean hoidon pioneereja Lymen taudissa - ja saman tien vakuutusyhtiöiden ja lääketieteellisen yhteisön hampaissa.

Elämänsä aikana hän ehti auttamaan yli 1200:aa vakavasti Lymen tautiin sairastunutta. Kuitenkin viranomaiset vainosivat häntä yli seitsemän vuoden ajan. Hän joutui vastaamaan haasteisiin ja käymään oikeutta lääkärin oikeuksistaan. Se ajoi hänet taloudelliseen ahdinkoon, tuhosi hänen avioliittonsa - ja hän oli sulkemassa praktiikkansa. Lauantaina 12. elokuuta 1995 oli sanomalehdessä uutinen: "State seeks license of Lyme disease Doctor" [Valtio vaatii Lyme-lääkärin lisenssiä]. Seuraavana päivänä hän meni omaan autotalliinsa ja ampui itseään päähän.

Bleiweiss ei ole ainoa lääkäri, jota Yhdysvalloissa on vainottu. Eikä vainoaminen ole jäänyt lääkäreihin, samaa ovat joutuneet kokemaan monet muutkin. Olen joutunut lukemaan ja seuraamaan niin paljon tuota törkeää ja kuvottavaa vainoa, ettei Amerikkaa voi sanoa edes sivistysmaaksi. Siellä on samanlaista totuuden vääristelyä kuin Neuvostoliitossa ennen. Amerikkalaiset ovat kieroa, rahanahnetta porukkaa, jotka ajoivat intiaanitkin reservaatteihin. Oikeus ja vapaus ovat siitä läävästä kaukana. Kaikki perustuu vahvemman valtaan ja väkivaltaan, koko haiseva amerikkalainen unelma.

o o o

Mutta ajatellessani yöllä kirjoittaa tuosta, pahuuden täyttämästä maailmasta, tunsin Jumalan pyytävän, etten kirjoittaisi siitä nyt yöllä.

Jo pidemmän aikaa olen tajunnut, että vaikka maailma on täynnä pahuutta, Jumala ei halua meidän keskittävän kaikkea huomiotamme siihen. Sitähän paha juuri haluaisi; se haluaisi vääryydellään ja sekasorrollaan olla maailmannapa ja saada kaiken huomion itselleen.

Jumala on Kaikkivaltias. Viime yönä Hän halusi huomion pahan sijaan tähän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9443  Ma 17 Kes 2013, 1:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.6.2013 klo 2.53 kirjoitti:
Mutta ajatellessani yöllä kirjoittaa tuosta, pahuuden täyttämästä maailmasta, tunsin Jumalan pyytävän, etten kirjoittaisi siitä nyt yöllä.

Tein niin kuin Jumala halusi, mutta korvikkeeksi jäin roikkumaan koneelle ja lukemaan nettilehtiä.

Luin lehtiä, mutta jonkun ajan kuluttua poikani tuli vierelleni ja sanoi Jumalan sanoneen, että minun pitää mennä nukkumaan jo. Se huvitti minua, sillä olin itsekin tuntenut Jumalan tarkoittaneen sitä pyytäessään pidättäytymään kirjoittamisesta. Kello oli jo paljon ja oli parasta mennäkin nukkumaan, mutta Jumalan tahdon täyttäminen ei ole aina helppoa... Onneksi Jumala lähetti poikani varmistamaan, sillä nukuin sinä yönä todella hyvin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9497  Pe 05 Hei 2013, 0:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.6.2013 klo 2.53 kirjoitti:
Jo pidemmän aikaa olen tajunnut, että vaikka maailma on täynnä pahuutta, Jumala ei halua meidän keskittävän kaikkea huomiotamme siihen. Sitähän paha juuri haluaisi; se haluaisi vääryydellään ja sekasorrollaan olla maailmannapa ja saada kaiken huomion itselleen.

Ajattelin myöhään illalla, kuinka ihanaa oli alkuaikojen usko. Olin saanut rakkauden sisimpääni, ihanan Jumalan rakkauden, jonka lämmössä paistattelin. Vain pari ihmistä tiesi, en kertonut siitä kenellekään. Se oli salaisuuteni, oma aarteeni. Minussa oli tapahtunut niin suuri muutos, että kaikki vuodet ja se kasvu tarvittiin siihen kypsymiseen. Usko oli silloin sisäistä lämpöä, ei taistelua. Se ravitsi, antoi voimaa... Jumala oli minun soturini, en olisi pystynyt vielä mihinkään.

Ja nyt parinkymmenen vuoden kuluttua olen keskellä taistelutannerta, valmiina taistelemaan uskoni puolesta.

✠ ✠ ✠

Jumala on antanut minulle yllin kyllin aikaa; sain lukea Raamatunkin ihan rauhassa läpi kuluttaen siihen vain lähes vaivaiset kymmenen vuotta. Tiedän totisesti, mitä Raamatussa lukee ja luen sujuvasti monia eri versioita siitä.

Silloin kun en ollut vielä lukenut Vanhaa Testamenttia, kuuntelin kaihomielellä kohtia milloin Danielin, Hesekielin tai muista kirjoista Pirkon lukiessa niitä Kallion kirkossa. Se kuulosti niin ihanalta ja eksoottiselta, että halusin itsekin tutustua noihin Vanhan Testamentin kirjoihin.

✠ ✠ ✠

Kaikkein hämmästynein olen jatkuvasta johdatuksesta. Vaikka tie menee kuinka synkkään laaksoon tahansa, Jumala ei hylkää. Jatkuvasti Hän antaa merkkejä itsestään, Hän on elävä Jumala.

Hän opettaa meitä virheidemme ja epätäydellisyytemme kautta. Kun yhdentoista maissa illalla luin malttamattomana Pirkon kirjaa ja meinasin lopettaa lukemisen lyhyeen, päätin kuitenkin jatkaa. Luku loppuisi jo seuraavalle sivulle, ei kannattaisi jättää kesken.

Jumalan koulutusta oli se, että vähän ennen luvun loppua Hän muisti minua Pyhällä Hengellään. Kello oli 23.18 silloin. Jos olisin lopettanut lukemisen aikaisemmin, Pyhä Henki olisi jäänyt saamatta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9498  Pe 05 Hei 2013, 1:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kaikkein hämmästynein olen jatkuvasta johdatuksesta. Vaikka tie menee kuinka synkkään laaksoon tahansa, Jumala ei hylkää. Jatkuvasti Hän antaa merkkejä itsestään, Hän on elävä Jumala.

Hän opettaa meitä virheidemme ja epätäydellisyytemme kautta. Kun yhdentoista maissa illalla luin malttamattomana Pirkon kirjaa ja meinasin lopettaa lukemisen lyhyeen, päätin kuitenkin jatkaa. Luku loppuisi jo seuraavalle sivulle, ei kannattaisi jättää kesken.

Jumalan koulutusta oli se, että vähän ennen luvun loppua Hän muisti minua Pyhällä Hengellään. Kello oli 23.18 silloin. Jos olisin lopettanut lukemisen aikaisemmin, Pyhä Henki olisi jäänyt saamatta.

Miltä Pyhä Henki tuntuu?

Ihanalta ja virvoittavalta. Tekee olon raukeaksi ja vähän pöllämystyneeksi.

Mitä olinkaan kirjoittamassa? Olisiko mitään tärkeämpää kirjoittamista kuin Jumala?

Miksi kaikkein tärkeimmälle jää vain niin vähän aikaa, miksi kaikki muu menee edelle?

Voi minua... Omatunto kolkuttaa.

Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.




Joh. 14:27

Pyhä henki, mua kosketa!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9511  Ma 08 Hei 2013, 15:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Takana on viikonlopun kirjoitusputki suunnattuani sen enemmän hengellisille asioille niin kuin omatunto oli kolkuttanut. Mutta liikaa jäi kirjoittamatta, paljon tärkeitä asioita. Kuinka Jumala on johdattanut ja kaiken aikaa johdattaa.

Meillä on täällä poikani kanssa pieni kahden hengen seurakunta ja Jumala puhuu hänelle koko ajan. Jumala puhuu kuulemma niin paljon, että siitä saisi jo monta kirjaa. Muutama päivä sitten hän ihmetteli, miksei Jumala puhu kaikille. Mutta ihmisten pitäisi lähestyä Jumalaa, että Jumala puhuisi ja vastaisi rukouksiin. Ks. Jaak. 4:8. Viidentoista ikäisenä poikani kokeili kerran suihkussa, kuuleeko Jumala, ja Jumala vastasi, jonka jälkeen yhteys on jatkunut. Se on siis kaikille mahdollista. Jeesus sanoo: "Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Tuo raamatunkohta, Joh. 4:24, on merkinnyt minulle paljon. Tiedän todeksi, että Jumala on elävä Henki ja puhuu ihmisille, jotka haluavat Häntä kuunnella. Samalla olen pelännyt Jumalan alkavan puhua liikaa ehtiäkseni kirjoittamaan kaiken aamusivuihin. Jumalan puhe on tärkeää, ja kaikki tärkeä on laitettava aina talteen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9516  To 11 Hei 2013, 1:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.7.2013 klo 15.33 kirjoitti:
Mutta liikaa jäi kirjoittamatta, paljon tärkeitä asioita.

Toistaiseksi ei enempää vaan irtoa, ottaen huomioon aamusivutkin, joita pakerran säntillisesti. Paraikaa istun kipeän häntäluuni päällä vasen poski ja hammas äityneenä.

Minkähänlainen yö on edessä. Viime yönä tärisin liikaa enkä meinannut sen takia saada unta. Onneksi rukous auttoi taas, vaikka unenlaatu oli huonoa.

Taisin täristä koko yön, ja heräsin aamulla väsyneenä ja mustat pussit silmien alla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9535  Ti 16 Hei 2013, 21:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.7.2013 klo 1.43 kirjoitti:
Taisin täristä koko yön, ja heräsin aamulla väsyneenä ja mustat pussit silmien alla.

Tänään olen tärissyt koko päivän tuon jälkeen ja tärisen parhaillaankin.

Kaikin puolin ihana kesä helvetin esikartanoissa...

Aamu alkoi kyllä lupaavasti. Postiluukusta kolahti kirjekuori, jota luulin ensin typeräksi mainokseksi, jossa pitää osallistua johonkin esittelyyn saadakseen ilmaisen yöpymisen hotellissa. Mutta neutraali ulkokuori hämäsi; sisällä olikin Pirkon kesäisiä kuulumisia yksinäisyydestä, syksyn työrupeamien suunnittelusta, kirjan kirjoittamisesta ja muusta. Eihän tässä voi luottaa muuhun kuin Jumalan johdatukseen kaikessa.

Kylläpäs vasemmassa jalassa oikein urakalla nyt nykii.

Virta venhettä vie

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9537  Ke 17 Hei 2013, 1:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.7.2013 klo 21.01 kirjoitti:
Mutta neutraali ulkokuori hämäsi; sisällä olikin Pirkon kesäisiä kuulumisia yksinäisyydestä, syksyn työrupeamien suunnittelusta, kirjan kirjoittamisesta ja muusta. Eihän tässä voi luottaa muuhun kuin Jumalan johdatukseen kaikessa.

Olen pitänyt pari päivää huilitaukoa Pirkon kirjoista. Neljä kirjaa on vielä lukematta ja miettinyt, mitä seuraavaksi luen... Ei tässä kunnossa voi lukea mitään hömppää, vaan kirjoja, jotka antavat voimaa ja pitävät pystyssä.

Sääli, että kirjakerhoissa on niin vähän hengellistä kirjallisuutta. Tavallisissa kirjakaupoissakin on vain pari rupista Raamattua. Mikä ihme kirjallisuutta vaivaa, kun henkiselle ulottuvuudelle ei anneta tilaa. Kiinnostaako ketään vakavasti sairasta pinnalliset juonen käänteet, kun A saa B:n tai A ei saa B:tä. Alelaarit ovat täynnä aikuisten ihmisten kirjoittamaa leikkihömppää, jossa ei ole syvempää ulottuvuutta eikä Jumalaa.

Miksei kukaan kirjoita todellisista ongelmista; lasten nälkäkuolemista, itsemurhista, naisten tappamisista, kouluväkivallasta ja kaikesta vääryydestä; julmasta lääketieteestä ja ihmisten kiusaamisesta ja muusta, jota yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan. Sen sijaan syntyy trilogia jostain paskasta, joka ei tippaakaan vähennä maailman vääryyttä. Hienoa taidetta juu. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Ja lehden kannessa taiteilija koreana kuin papukaija.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9580  Pe 09 Elo 2013, 1:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.7.2013 klo 1.45 kirjoitti:
Olen pitänyt pari päivää huilitaukoa Pirkon kirjoista. Neljä kirjaa on vielä lukematta ja miettinyt, mitä seuraavaksi luen... Ei tässä kunnossa voi lukea mitään hömppää, vaan kirjoja, jotka antavat voimaa ja pitävät pystyssä.

Ei olisi mennyt lukemisessa niin kauaa, ellen olisi lukenut vielä toista lukua perään. Oli niin mielenkiintoista, että kurkistin sieltä ja täältä, sitten vähän enemmänkin... En viitsinyt jättää puoleksi luettua lukua seuraavaan päivään, vaan luin sen kokonaan.

Voimaa Hengestä, sitä haluan ja saan.

Kaamean väsynyt. Seuraavaksi tuutilullaa, jos uni vain tulee.

Ulkona paukkuu ukkonen ja alkoi sataa kaatamalla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9581  Pe 09 Elo 2013, 4:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.8.2013 klo 1.51 kirjoitti:
Kaamean väsynyt. Seuraavaksi tuutilullaa, jos uni vain tulee.

Ulkona paukkuu ukkonen ja alkoi sataa kaatamalla.

Vatsa ryllää ja särkee ja sattuu kaikkialta, alkoi heti ukkosen jälkeen.

Millä voimilla jaksan taas huomisen, koko päivä menee pilalle ja kotityöt tekemättä. Olen ollut sairas jo vuosia, tämä on yhtä helvettiä.

Kirjoitetaan sitten; paljon onkin hampaankolossa kirjoitettavaa ja poskiontelo äkäinen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9583  Pe 09 Elo 2013, 23:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.8.2013 klo 4.07 kirjoitti:
Millä voimilla jaksan taas huomisen, koko päivä menee pilalle ja kotityöt tekemättä. Olen ollut sairas jo vuosia, tämä on yhtä helvettiä.

Kirjoitetaan sitten; paljon onkin hampaankolossa kirjoitettavaa ja poskiontelo äkäinen.

Rankkaa kirjoittaa unettoman yön päätteeksi tarkkaa tekstiä; joutuu pinnistämään kaiken tarkkaavaisuutensa ja tarkistelemaan juttujaan perään.

Mutta koko helvetti ei ollut vielä tuossa. Yritettyäni nukkua kuuden aikaan uudestaan seinänaapurin puolelta alkoi kuulua kauhea pauhaus. Hän se ei osaa puhua hiljaa ollenkaan ja Parkinsonia sairastavan naapurin pitää änkeä aikaisin aamuisin kahvelle. Kahvittelu ja huuto kestivät puolisen tuntia eikä nukkumisesta tullut mitään. Rintaa ahdisti ja oli niin hirveä olo, että tiesin olevani aivan äärirajoilla jo.

Nukuin muutaman tunnin huonosti ja heräsin yhtä karseaan oloon. Jo pelkkä käveleminen oli raskasta, lihakset heikossa kunnossa, nivelet jäykät ja arat. Myös rintaa ahdisti edelleen, oli pakko levätä.

Yrittäessäni nousta uudelleen tietokoneelle tuskanhiki nousi ihoni pintaan ja sydän alkoi hakata tiheästi. Tuli niin paha olo, että kone oli laitettava heti kiinni ja mentävä takaisin sänkyyn, jossa paha olo jatkui.

Aamusivujen kirjoittaminen siirtyi iltapäivään. Kirjoitin, mitä huonovointisuudeltani pystyin leväten aina välillä. Viimeisen liuskan sain kirjoitettua vasta myöhään illalla. Tiesin jo kokemuksesta, että koko päivä menisi toipumiseen. Harmitti, etten jaksanut muuta kuin levätä vaan ja pakottaa itseni vähän ulos, joka sekin oli huonovointisena raskasta.

Olen joutunut kestämään aivan liikaa, enkä ole jaksanut taistella oikeaa hoitoa itselleni. Jos näännyn tähän, elimistöni nääntyy hoidon puutteeseen. Olen joutunut sietämään pahaa tulehdusta jo alkuvuodesta 2010 lähtien, ja borrelioosi on muuttanut poskiontelontulehdukseni koko elimistöni kattavaksi pirulliseksi taudiksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9593  Ti 13 Elo 2013, 15:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.7.2013 klo 1.45 kirjoitti:
Sääli, että kirjakerhoissa on niin vähän hengellistä kirjallisuutta. Tavallisissa kirjakaupoissakin on vain pari rupista Raamattua. Mikä ihme kirjallisuutta vaivaa, kun henkiselle ulottuvuudelle ei anneta tilaa. Kiinnostaako ketään vakavasti sairasta pinnalliset juonen käänteet, kun A saa B:n tai A ei saa B:tä. Alelaarit ovat täynnä aikuisten ihmisten kirjoittamaa leikkihömppää, jossa ei ole syvempää ulottuvuutta eikä Jumalaa.

Lainaus:
En jaksa peruutella kuukaudenkirjaa koko ajan kirjakerhossa, jossa ei ole minulle mitään painavaa luettavaa. Kirjakerho on pelkkä aikuisten leikkikerho täynnä satua ja hömppää ilman syvempää sisältöä. Hengelliseen nälkään se ei tarjoa mitään. Soon moro.

Sinne meni sekin hömppäkerho, samoin toinen. Kirjoja saa netistäkin ilman kuukaudenkirjojen jatkuvaa pakkosyöttämistä ja peruuttelua; uusia kirjoja, käytettyjä kirjoja, hengellisiä kirjoja...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9909  Su 10 Mar 2013, 18:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.8.2013 klo 14.20 kirjoitti:
Sinne meni sekin hömppäkerho, samoin toinen. Kirjoja saa netistäkin ilman kuukaudenkirjojen jatkuvaa pakkosyöttämistä ja peruuttelua; uusia kirjoja, käytettyjä kirjoja, hengellisiä kirjoja...

Ketjun päivittäminen on jäänyt. Kirjakerhoista eroaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Lasku tulisi perään, ellei ostovelvoitetta olisi täyttänyt. Jouduin tilaamaan pari kirjaa.

Claes Andersson on minulle jo ennestään tuttu erinomaisesta kirjastaan "Luova mieli" ja nyt tilasin hänen mielenkiintoisen kirjansa "Hulluudestamme ja hulluudestanne" myöhempää lukemista varten.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9941  Su 17 Mar 2013, 0:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lähtiessäni illalla ennen seitsemää ulos näin taivaalla täysikuun, joka möllötti kirkkaana täydessä loistossaan. Kuuta ei voinut olla huomaamatta eikä ajattelematta. Täysikuu, hullujen kuu... Päivä ei ollut vielä ohi, vaikka ihmeen hyvin oli mennyt siihen asti. Mutta mitä tahansa saattoi vielä sattua; olihan kaiken lisäksi 16. päivä, todellinen epäonnen päiväni. Ei kannattaisi nuolaista ennen kuin tipahtaisi, ennen kuin vuorokausi olisi vaihtunut.



Kävelen kohti roskakatosta viedäkseni pari roskapussia pois ennen pyörälenkille menoa. Avaan roskakatoksen oven ja suunnistan kohti laitimmaista jäteastiaa, jossa on yleensä aina tilaa. Avaan luukun ja heitän pussit sinne. Mutta ennen kuin tajuankaan, avaimet ovat kilahtaneet perään. Avaimet olivat kietoutuneet muovikassien kahvoihin ja nahkatumppujeni ote pettänyt.

Kurkistaessani roskikseen en näe avaimia enää missään.

Olin juuri ajatellut, kunpa ei tapahtuisi mitään, eikä ehtinyt kulua kuin hetki, kun avaimet ovat hukkuneet roskakatoksen jäteastiaan. Tiesin heti, että se on se 16. päivän juttu, mutta mitä ihmettä teen. Avaimeni ovat tippuneet likaiseen ja haisevaan roskikseen enkä yhtään tiedä, missäpäin ne ovat tai miten saan ne pois.

Jos avaimet eivät olisi kovin syvällä, toivon mielessäni. Nostan pari roskapussia pois edestä, mutten näe mitään.

Muistan, että kännykässäni on taskulamppu ja alan näppäillä sitä päälle. Olen sen verran hermostunut, etten saa valoa heti syttymään.

Jos avaimet olisivat tippuneet omiin roskapusseihini, ajattelen toiveikkaasti ja nostan ne maahan. Mutta ei - niin hyvä tuuri ei ole käynyt, huomaan.

Ongelma on käynyt visaiseksi, tästä ei selvitäkään niin vain. Alan miettiä, missä järjestyksessä roskapusseja alan tyhjentää ja mihin.

Viereinen jäteastia on aika tyhjä, johon voin työntää tarkistamani pussit. Avaimeni nielleessä jäteastiassa näyttää olevan tyynyjä, peittoja ja muuta vuotavien ja haisevien pussien ohella. Nostan keräyspaperiastian päälle aika nätin ryijytyynyn ja ihmettelen, miten se on sinne joutunut, miksi joku on hylännyt sen, onko joku kuollut. Harmi, mutta avaimeni ovat roskiksessa edelleen.

Nostan jäteastian pohjalta vuotavan ja haisevan roskiksen toiseen jäteastiaan saadakseni kuivemmat etsintäolosuhteet.

Olen nostanut jo jonkun verran pusseja pois suunnatessani valon jäteastiaan. Samassa huomaan avaimeni, jotka ovat aivan jäteastian pohjalla.

Ajattelen, että pitäisi saada joku pitkä keppi, jolla saisin ongittua avaimet. Mutten näe mitään sellaista ja avaan pahvinkeräyslaatikon kannen löytääkseni jotain kättä pidempää. Kokeilen pitkällä pahvin kappaleella, mutta se on liian leveä ja lepsu eikä osu avaimiin. Sitten käsiini tarttuu kapea ja pitkä laatikko, jonka pohjalle avaimet saisi ehkä koukattua. Se on ollut kebabrullalaatikko, muttei silläkään tee mitään.



Olen levitellyt täydessä työntouhussa roskia ympäriinsä, kun joku mies tulee omia roskiaan tuomaan.

Tiedän, miltä se näyttää - naapurinikin tulee tyhjällä kärryllä roskiksia penkomaan ja palaa täydellä kärryllä kotiin takaisin - mutta koska olen epätoivoinen, sanon miehelle tiputtaneeni avaimet jäteastiaan, että mistähän saisi pitkän kepin.

Mies sanoo, ettei pitkää keppiä taida olla missään ja menee jo poispäin. Ajattelen epätoivoissani, jättääkö hän minut pulaan, mutta hän kääntyy ympäri ja sanoo nostavansa avaimet. Oven suuhun ilmestyy nainen, joka ei sano mitään. Samassa mies pyllistää ja kurkottaa likaiseen jäteastiaan ja nousee takaisin avaimet käsissään. Mies pudistaa vaatteitaan ja ojentaa avaimet minulle. Mieleni tekisi halata häntä, mutten uskalla naisen näyttäessä äreältä saatuaan lisää pyykkiä. Kiitän miestä sydämeni pohjasta ja olen hyvin helpottunut pälkähästä päästyäni. Poikakaan ei ollut kotona minua auttaakseen.

Tuon jälkeen työnnän kaikki roskat takaisin paikoilleen ja lähden jätekatoksesta huojentuneena pois. Suunnistan kohti pyöräkellaria lähteäkseni alkuperäisen suunnitelmani mukaan pyörälenkille. Avattuani pyöränlukon en laitakaan jäteastiassa pyörineitä avaimia taskuuni, vaan pyörän koriin ja suunnistan tielle.

Viileä ilma lepuuttaa hermojani polkiessani eteenpäin. Ihmettelen tapahtunutta ja ajattelen kaikkea. Kyllä 16. päivä on kauhea päivä ja on vielä täysikuukin... Kunpa ei sattuisi mitään pahempaa ennen kuin vuorokausi vaihtuu, rukoilen mielessäni.

Olen jo päässyt aika pitkälle, kun Jumala sanoo minulle: "Terhi, älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi."

Päivä on ollut ihmeellinen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10132  Pe 03 Tam 2014, 1:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mihin uskonto on unohtunut?

Ei se unohdu mihinkään, ei ainakaan Jumala, joka tutkiskelee minuakin koko ajan.

✠ ✠ ✠

Jos luen kirjaa, voin olla varma siitä, että Jumala lukee minua.

Minä siis kirjaa ja Jumala minua... Onko minulla kiire pois ja missä mielentilassa olen liikkeellä jne.

✠ ✠ ✠

Jumala pukeutuneena omantuntoni kaapuun ja minua tutkiskelemassa...

Olisin mennyttä kalua, ellei Hän olisi niin laupias, armelias ja rakastava.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10133  Pe 03 Tam 2014, 1:55 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aika ihmeellistä, että olen kulkenut niin pitkän matkan tilanteesta, jossa olin. Tartuin kuin hukkuva Pirkon kirjaan "Älä luovuta!" - ja vähän yli vuoden kuluttua minulla on hänen toiseksi viimeinen kirjansa menossa. Minulla on myös hyvin vahva tunne siitä, että Jumalalla on ollut kaikessa sormensa pelissä - siis ihan kaikessa, sairaudessani ja muussakin.

Kirjat etsiytyivät luokseni - ja vaikken ajattelekaan kaikesta niin kuin toinen eikä kukaan voi ajatella niin kuin toinen - minulla on ollut sisäinen tarve lukea nuo kirjat.

Nykyisen kohdalla "Herra, näytä nyt voimasi suuruus!" ongelmaa tuotti pikkuruinen teksti, jonka olisin halunnut nähdä suurempana. Normaaliin tekstiin en likinäköisenä tarvitse lukulaseja, joita päätin nyt kokeilla. Ostin yhdet +1:n ja +1,5:n vahvuiset lasit ja ei kun lukemaan...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10134  Pe 03 Tam 2014, 2:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Jos luen kirjaa, voin olla varma siitä, että Jumala lukee minua.

Minä siis kirjaa ja Jumala minua... Onko minulla kiire pois ja missä mielentilassa olen liikkeellä jne.

Jumala tietää kirjan olevan kesken... Koputusta omassatunnossa, mutta kuluu vielä pari päivää, että avaan kirjan taas.

Oikeastaan haluaisin lukea mahdollisimman nopeasti ja mennä tekemään jo muuta... Luen kirjan rivejä ja samassa tunnen, kuinka Jumala lukee minua.

Ihmeellinen hetki, jonka olen kokenut ennenkin. Jumala niin läsnä, ei tuomitsevana, vaan tutkivana...

- Herra, näytä nyt voimasi suuruus!

Se oli tärkeä luku.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10654  Pe 30 Tou 2014, 1:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Joka janoaa

Lainaus:
Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

Joh. 4:13-14
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10670  To 05 Kes 2014, 2:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olen päässyt Pirkko Jalovaaran ja Eero Junkkaalan kirjassa "Totta joka sana" kohtaan, jossa käsitellään pahaa.

Osuvasti otsikoitu: "Niin paljon pahaa".

Tämä maailma rypee siinä.

Kuvottavaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10783  La 26 Hei 2014, 2:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Perjantaina vielä levätessäni ennen ylösnousua ajattelin Pirkolta saamaani postia, sen sanomaa ja ajatuksia. Kirjeen ulkoasu oli kaunis, vaalealla ikkunalaudalla kaunis kukka-asetelma, otsikkona "Avaa ikkuna taivaaseen!" ja kuvailua siitä, miten yksi rukous muutti koko loppuelämän suunnan, miten Pirkko tunsi itsensä täysin terveeksi, paljon nuoremmaksi ja hengellisemmäksi.

Mutta voiko yksi rukous parantaa niin, ettei enää koskaan ole kipeä tai sairas, ettei tarvitsisi kärsiä ihmisen osaa enää ollenkaan? Joutuihan Jeesuskin kärsimään ja kitumaan vieläpä ristillä...

En voinut niellä kaikkea, olin skeptinen. Minua ainakin särki ja sattui vähän väliä, ja selkänikin oli äitynyt vasemmalta puolelta kipeäksi. Mainitsin siitä pojalleni, joka tuli käymään vierelläni - eikä aikaakaan, kun hän oli jo koskettanut selkääni maailman ihanin ja rakastavin ilme kasvoillaan sanoen: "Jeesus, paranna!" Se tuli suoraan sydämestä ja oli niin hellyttävää, että jo se rakkaus ja välittäminen lämmitti ja paransi ainakin sieluani.

Mutta selkä kolotteli pitkin päivää ja sitä oli kestäminen. Ihmisen elämä ei ole yksinkertaista eikä vastoinkäymisiä vaille. Puhelimitsekin kuulin ikäviä uutisia, joita aloin murehtia. En voinut muuta kuin rukoilla: "Jeesus, paranna..."

Heti kun olin sanonut ne sanat, tajusin, ettei meillä ole muuta kuin Jeesus. Olimme sitten lapsenuskoisia tai skeptisiä, meillä ei ole kuin Jeesus, joka ymmärtää tunteitamme ja epäuskoammekin. Pahinta olisi, että näyttelisimme terveitä ollessamme sairaita.

Yötä kohden selkäni parani, mutta kymmenen muuta vaivaa säilyi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10966  To 02 Lok 2014, 4:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.7.2014 klo 2.19 kirjoitti:
Perjantaina vielä levätessäni ennen ylösnousua ajattelin Pirkolta saamaani postia, sen sanomaa ja ajatuksia. Kirjeen ulkoasu oli kaunis, vaalealla ikkunalaudalla kaunis kukka-asetelma, otsikkona "Avaa ikkuna taivaaseen!" ja kuvailua siitä, miten yksi rukous muutti koko loppuelämän suunnan, miten Pirkko tunsi itsensä täysin terveeksi, paljon nuoremmaksi ja hengellisemmäksi.

Mutta voiko yksi rukous parantaa niin, ettei enää koskaan ole kipeä tai sairas, ettei tarvitsisi kärsiä ihmisen osaa enää ollenkaan? Joutuihan Jeesuskin kärsimään ja kitumaan vieläpä ristillä...

En voinut niellä kaikkea, olin skeptinen. Minua ainakin särki ja sattui vähän väliä, ja selkänikin oli äitynyt vasemmalta puolelta kipeäksi. Mainitsin siitä pojalleni, joka tuli käymään vierelläni - eikä aikaakaan, kun hän oli jo koskettanut selkääni maailman ihanin ja rakastavin ilme kasvoillaan sanoen: "Jeesus, paranna!" Se tuli suoraan sydämestä ja oli niin hellyttävää, että jo se rakkaus ja välittäminen lämmitti ja paransi ainakin sieluani.

Mutta selkä kolotteli pitkin päivää ja sitä oli kestäminen. Ihmisen elämä ei ole yksinkertaista eikä vastoinkäymisiä vaille. Puhelimitsekin kuulin ikäviä uutisia, joita aloin murehtia. En voinut muuta kuin rukoilla: "Jeesus, paranna..."

Heti kun olin sanonut ne sanat, tajusin, ettei meillä ole muuta kuin Jeesus. Olimme sitten lapsenuskoisia tai skeptisiä, meillä ei ole kuin Jeesus, joka ymmärtää tunteitamme ja epäuskoammekin. Pahinta olisi, että näyttelisimme terveitä ollessamme sairaita.

Yötä kohden selkäni parani, mutta kymmenen muuta vaivaa säilyi.

Kaikkien vaivojen ja sairauksien jälkeenkin kaipaan hengellisyyttä. Mutta elävää uskoa löytyy vain niin vähän, seisovia vesiä sitäkin enemmän enkä löydä etsimääni. Sielu jää ilman hengenruokaa, jota tarvitsee.

Pitääkö itse tehdä se, mitä puuttuu. Varasin jo nettiosoitteenkin - mutta millä voimilla ja ajalla. Jos poika ja Jumala auttaisi, ilman ei tulisi mitään.

Jumala on kyllä ajanut minut hirmuiseen ränniin, jonne en vapaaehtoisesti olisi mennyt.

Jos silloin ennen uskonto oli unohtunut liiaksi... Homeasunnossa loppui television katselu ja radion kuuntelu. Ei ollut enää niin paljon meteliä, Jumala sai paremmin yhteyttä. Sitten alkoholikin alkoi aiheuttaa oireita, pois viinin kanssa lipittely. Välillä olen epäillyt, että tässä on jokin pirullinen juoni, että Herra on kaiken takana... Eikä pirullinen borrelioosikaan liene mikään poikkeus, sairautta sairauden perään. Kukaan ei voi enää vaatia minulta mitään, hyväksikäyttää minua, kukaan ei halua borrelioosia. Voin ruokkia rauhassa sorsia elämäni ollessa yhtä helvettiä. Kliffaa.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11017  Su 12 Lok 2014, 22:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.6.2013 klo 1.32 kirjoitti:
Lukiessani samaa kirjaa englanniksi, jonka olen lukenut jo suomeksi, se on pääasiassa kertausta. Aloitin sen odotellessani Pirkon muita kirjoja, jotka sain aika nopeaan.

Mutta puhuessani jostain ihmeellisestä käsikirjoituksesta, jota en tunne, se pitää viimeisen päälle paikkansa...

Saadessani viimeisen puuttuvan kirjan myyjä antoi minulle kaupan päälle jo vähän vanhemman, rukousta käsittelevän kirjan toivottaen perään Herran siunausta.

Lukiessani nyt yöllä Rukous on elämäni -kirjan englanninnosta jäin juuri siihen kohtaan, jossa Pirkko alkaa käsitellä Rosalind Rinkerin kirjaa "Rukous, keskustelua Jumalan kanssa".

Juuri sen kirjan myyjä oli minulle antanut, tarkistin päästyäni kyseiseen kohtaan.

Istahdin aamusivuröykkiöiden viereen tänäänkin illalla. Minulla on haju siitä, mitä etsin, mutta voi olla, etten olekaan kirjoittanut kaikesta tai muistan väärin. Joka tapauksessa jatkan liuskojen selaamista sormitutti kädessäni. Löytyy kaikkea mielenkiintoista, jota merkkailen, kunnes tarralaput ovat loppu. Niitä pitäisi saada lisää tai käyttää muita. Sitten pääsen toukokuun loppuun vuonna 2013. Kädessäni on liuska, jossa kerron kirjanhakureissusta, jossa kaupan päälle lätkäistiin vielä yksi kirja, Rosalind Rinkerin "Rukous, keskustelua Jumalan kanssa". Hmm... En ollutkaan muistanut enää kirjaa, jonka käyn etsimässä kirjahyllystä.

Olen vastikään saanut luettua kaikki Pirkon kirjoittamat kirjat ja lukenut vain Uutta Testamenttia ja Raamattua pohtien, mitä seuraavaksi lukisin. Minulla on jo kasa John Beveren kirjoja odottamassa, mutta en vielä tiedä, missä järjestyksessä niitä lukisin.

Törmättyäni nyt illalla puolitoista vuotta vanhaan kirjoitukseeni minulle syntyi kristallinkirkas näkemys seuraavasta lukuvuorossa olevasta kirjasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com