Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Kärsimystä ja pinnistelyä ja Jumalan johdatusta - Suffering and struggling and God's guidance
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9200  Su 28 Huh 2013, 0:52 (GMT+3)  Aihe: Kärsimystä ja pinnistelyä ja Jumalan johdatusta - Suffering and struggling and God's guidance Vastaa lainaamalla viestiä

Kärsimyksessä mitattuna elämäni on pelkkää helvettiä ja olen joutunut aina pinnistelemään saadakseni jotain aikaan.

Kello on 0.51 nyt ja olisi vähän kirjoitusaikaa. Mitähän lurittelisi?












----------------------
Muokattu otsikkoa.

English title added.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 30 Jou 2016, 3:59, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9201  Su 28 Huh 2013, 0:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kärsimyksessä mitattuna elämäni on pelkkää helvettiä ja olen joutunut aina pinnistelemään saadakseni jotain aikaan.

Kello on 0.51 nyt ja olisi vähän kirjoitusaikaa. Mitähän lurittelisi?

Niin, olen joutunut taistelemaan päästäkseni tähän ja kello tulee yksi yöllä - josta voikin näppärästi sanoa, että se on hullu, joka yöllä kirjoittaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9202  Su 28 Huh 2013, 1:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kärsimyksessä mitattuna elämäni on pelkkää helvettiä ja olen joutunut aina pinnistelemään saadakseni jotain aikaan.

Jumal'auta olen joutunut pinnistelemään jo lapsesta lähtien, liian usein aivan voimieni äärirajoille ja ylittämään itseni. Se on jättänyt jäljet, mutta opettanut myös pinnistelemään. Ihmettelen niitä, jotka luulevat saavansa helposti jotain. Kaikki todellinen vaatii sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja kovaa työtä, josta ei makseta palkkaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9203  Su 28 Huh 2013, 1:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mutta vaikka kärsinkin, mieleeni ei juolahtaisikaan mennä syyttämään jotain Pirkkoa tai Jumalaa. Ja vaikka olen välillä katkera ja vihainen, ei sittenkään. Tarpeeksi pahaa on jo se, että äidyn kiroilemaan, jossa olenkin kehittynyt huomattavan lahjakkaaksi homehelvetin jälkimainingeissa. Tekopyhien uskovien keskellä ei tietenkään saa kertoa, kuinka Saatana kiusaa meitä joka päivä, joka ikinen hetki, ja yrittää rikkoa kaikki ihmissuhteemme ja saada meidät kärsimään vielä lisää ja lisää...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9204  Su 28 Huh 2013, 1:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En suoraan sanottuna ymmärrä tuota akkaa tai noita akkoja, joiden joukossa on pari äijääkin. Mikä siellä oikein riivaa... Ai niin, hups - sitäkään ei saanut sanoa ääneen.

Mutta meillä on kaksi leskeä, joiden puolisot ovat kuolleet samana vuonna. Toinen nieli tuskansa ja jatkoi lähimmäistensä ja Jumalan palvelemista, toinen katkeroitui ja alkoi syyttää tuota toista kaikesta. Oksettavaa ja vastenmielistä, kyse on sentään aikuisesta ihmisestä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9211  Su 28 Huh 2013, 14:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.4.2013 kirjoitti:
Mutta vaikka kärsinkin, mieleeni ei juolahtaisikaan mennä syyttämään jotain Pirkkoa tai Jumalaa.

Minua oikein oksettaa kaikki se törky, jota on kehdattu kaataa Pirkon päälle. Häntä on rienattu miehensä kuolemastakin, kun tämä ei parantunut syövästä. Noloa, sillä kaikkien aika tulee joskus täyteen, tavalla taikka toisella. Se oli hänen kohtalonsa.

Lueskenneltuani Pirkon kirjoja törmäsin kirjassa "Minulle on luvattu, että minä paranen" kuvaukseen Jussin sairastumisesta ja sappikivien tähystysleikkauksesta, jonka lisäksi Eeva-lehdestä 12/2012 luin Jussin kuolleen sappitiehytsyöpään. Sen jälkeen minua alkoi askarruttaa, voiko noilla olla jokin yhteys, joka ikävä kyllä löytyikin.

Olen tiennyt tuon jo pitkän aikaa, mutta vasta nyt postasin. En luota sokeasti enää mihinkään, varsinkaan lääketieteeseen ikävien kokemuksieni pohjalta. Pirkolle toivon voimia enkä halua revitellä mitään; mutta tuon kai pitikin tulla esiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9290  Pe 17 Tou 2013, 4:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 28.4.2013 klo 0.59 kirjoitti:
Niin, olen joutunut taistelemaan päästäkseni tähän ja kello tulee yksi yöllä - josta voikin näppärästi sanoa, että se on hullu, joka yöllä kirjoittaa.

Kello 2.46.

Nyt meni vielä myöhempään. Tähtäsin kyllä paljon aikaisempaan, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Päivällä nöpöläiseni näytti, kuinka aikuinen hän on; kiukutteli ja ärisi möreällä äänellä. Minulta meni ruokahalutkin hänen takiaan enkä syönyt kuin leipää vaan. Pahalla mielellä ollessani en halua syödä mitään, mutta nyt oli pakko heikottaessa niin paljon. Olin viimeinkin ryhtynyt pitkäaikaiseen suunnitelmaani pesemään katon ja seinät etikkavedellä.

Edellispäivänä keskiviikkona pojan tullessa kotiin vessassa yliläikkynyt etikkavesi löyhkäsi kaikkialla ja poika yökkäili niin vakuuttavasti, että purskahdin nauruun tietokoneen äärellä ja housuihin lirahti pari tippaa. Borrelioosin entisestään pahentamissa laskeumavaivoissa ei pidä aivastaa tai purskahtaa nauramaan - ja kun oikein paha paikka tulee, vessaan pitää edetä pihtikävelyä; jalat tiukasti yhteen painettuina ja vain jalkaterillään eteenpäin liikkuen. Hyvällä tuurilla vessaan ehtii ajoissa, ellei pissat ole päässeet jo lirahtamaan. Kuinka monta kertaa sitäkin housupyykkiä on tullut, voi, voi.

- Torstaina olin jatkanut samasta hommasta ja pyyhkinyt nöpöläisen huoneesta katon ja seinät vielä kertaalleen. Tein sen päivällä hyvissä ajoin, ettei hän joutuisi enää kärsimään, kun ei etikasta tykkää, vaikka tekeekin puhdasta jälkeä. Syötyäni leipää sain voimaa jatkaa vielä vähän. Poika auttoi laittamalla huoneensa oven perässään kiinni.

Mutta oli se vaan niin rankkaa, että oli jätettävä loput toiseen kertaan. Sitä paitsi vasemman kyynärpään lisäksi vasen olkapääkin on kipeä, huomasin kattoa ja seiniä mikrokuitumopilla jynssätessäni. Häntäluukin on ollut jo kuukausia kipeä, vaikkei tuossa hommassa vihoitellutkaan.

Huomaa vaan, ettei sitä kerralla enää niin paljon tehdäkään. Kerättävä voimia ja levättävä välillä - ja sitten olikin jo tiskaamista ja pyykin ripustamista.

Kaiken kukkuraksi isosta koltiaisesta oli kuoriutunut pikku poikanen taas. Silmään oli saattanut mennä happoa ja äitiä tarvittiin silmätippoja laittamaan. Se on hänelle vaikeaa, ja vaikeaa se on toisellekin räpsytellessään koko ajan. Mutta saatiinhan silmät kostuttavilla tipoilla huuheltua, ja vielä kerran huuheltua... Lenkille ehti vasta myöhään, mutta poika tuli vastaan - ja eikun silmiä hoitamaan taas. Tippoja, tippoja ja lisää tippoja...

Artelac on hyvää silmien kostuttamiseen käyttäessäni sitä lukuisia kertoja päivässä, mutta jättää toisinaan kirvelyn tuntua ainakin hetkiseksi. Siihen auttaa Oftagel, joka on paksumpaa ja jättää silmän pinnalle suojaavan kalvon. Käytän sitä öisin ja laitettiin nyt pojallekin, ettei silmät enää vaivaisi.

Aika puhki olin, kun pääsi puoli kahden aikaan nukkumaan. Pirkon kirja oli jo valmiina edessä ja magneettipulsaattori vieressä. Ajatus ei tahtonut enää kulkea, mutta sain kuin sainkin kirjan puoli kolmen maissa luettua loppuun. Jos jaksan, perjantaina lontrataan etikkavedellä taas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9299  La 18 Tou 2013, 21:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.5.2013 klo 4.03 kirjoitti:
Aika puhki olin, kun pääsi puoli kahden aikaan nukkumaan. Pirkon kirja oli jo valmiina edessä ja magneettipulsaattori vieressä. Ajatus ei tahtonut enää kulkea, mutta sain kuin sainkin kirjan puoli kolmen maissa luettua loppuun. Jos jaksan, perjantaina lontrataan etikkavedellä taas.

Ei siitä siivoamisesta eilen tullut mitään, olin niin zombie koko päivän ja väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen. Jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen on niin kipeä ja oireet pahenevat. Väsyneenä tärisenkin paljon enemmän, ihme oireita. Tänään ollut vähän parempi, vaikka vetämätön olo edelleenkin. Unen laadunkin pitäisi olla hyvää; ei riitä, että nukkuu jotain koiran unta sängyssä.

Jaksanut sentään jatkaa etikkavesirumbaa tänään. Kattoa on kaikkein raskainta jynssätä vasemman olkapään vihoitellessa kaiken muun lisäksi. En ole loukannut sitä missään, mutta tuollaisen vaivan saanut kipeän kyynärpään lisäksi häntäluunkin aina vaan vihoitellessa. Lihaksetkin tuntuvat paljon heikommille kuin ennen ja koko fysiikka on heikentynyt vuoden aikana punkinpureman jälkeen. Lämmönsäätelyjärjestelmäkään ei toimi enää edes sen vertaa kuin ennen; nytkin on kahdet villasukat jalassa, paksummat ja ohuemmat, ja kahdet trikoot päällekkäin. Kävelysauvalenkillä olen pitänyt vielä rukkasia käsissä.

Mentävä vielä eteisen seiniä jynssäämään. Istunut tässä ja kerännyt voimia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9300  Su 19 Tou 2013, 2:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.5.2013 klo 21.28 kirjoitti:
Mentävä vielä eteisen seiniä jynssäämään. Istunut tässä ja kerännyt voimia.


Klo 0.48

Eteisen seinien pesemisessä meni puolisen tuntia, jonka jälkeen aloin tehdä lenkille lähtöä. Harmitti vähän, että meni niin myöhäiseksi, sillä ulkona oli alkanut sataa ja ukkostaa. Voisin tietenkin jättää menemättä, mutta sitten liikunta jäisi saamatta. Laitoin sadeviitan päälleni, otin kävelysauvat käteeni ja lähdin. Koko ajan ukkosti ja salamoi eikä juuri ristinsielua näkynyt ulkona. Ukkosilma pelotti, vaikka yritin komentaa itseäni olla pelkäämättä. Jumalakin sanoi: "Minä olen Herra Sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia." Ymmärsin niin, ettei pelko saisi olla jumalani ja että Hän on ukkosenkin Herra ja suojelisi minua. Mutta pelkäsin silti. Matkan edetessä pilvet vain tummenivat ja salamat leimahtelivat. Toistelin Jeesus-rukousta, jossa sanotaan ainoastaan: Jeesus, Jeesus... Matkan loppupuolella keksin, että Jeesus-rukousta voi laulaakin eri sävelmillä toistaen: Jeesus, Jeesus... Joku modernimpaa kaipaava voisi lauleskella vaikkapa: Jesse, Jesse Jee...

Mutta pääsin onnellisesti kotiin lenkiltäni, jolla olin vajaan tunnin. Olin hikinen ja likainen ja piti mennä suihkuun. Suihkussa meni puolisen tuntia ja sen jälkeen ryhdyin laittamaan itseäni kuntoon. Keho on aina rasvattava hyvin, muuten alkaa kiristää ja kutista. Jalkaterät jätän rasvaamatta, laitan niihin lopuksi vain orgaanista neitsytkookosöljyä, joka on antifungaalista ja osoittautunut hyväksi. Kuivaan varpaanvälit hyvin ja sivelen nakertavaan pikkuvarpaan väliin reilusti kookosöljyä ja kuumennan varpaanväliä hiustenkuivaimella niin kauan kuin siedän. Se on parempi konsti kuin tämä. Ennen kuin laitan pikkuvarpaan väleihin Daktarin-puuteria, pyyhin ylimääräisen öljyn pois, jonka jälkeen pyöritän pikkuvarpaiden ympärille lakanakankaasta reväistyt suikaleet, joita ilman en pärjää. Olen joutunut käyttämään varvasvälituppoja jo kymmenen vuotta vuodesta 2003 ja hyytynyt totaalisesti niiden käyttöön. Lamisilia käytin vuosikausia eikä sen huonompaa voi olla. Voiteessa on vettä eikä sitä kannata varpaanväleihin laittaa. Öljy on rutkasti parempaa; se kuumenee hiustenkuivaimella hetkessä kuumaksi eikä sieni siedä kuumuutta.

Tukka. Samalla periaatteella aina sekin kuivattava heti pesun jälkeen kuivaksi, ettei kosteus jää päänahkaan muhimaan. Tervashampoo on hyvä pesussa hilsettä, toisin sanoen sientä vastaan. Pesun jälkeen ennen hiusten kuivaamista tiputan päänahkaan vielä vettä, jossa on muutama tippa vahvaa Lumina Cellfoodia. Se rauhoittaa päänahkaa eikä kutina häiritse. Olen huomannut myös ihmeellisen jutun, ettei hoidetulle alueelle ole tullut harmaita hiuksia ollenkaan. Tukan väri on vahvistunut, jota olen ihmetellyt. Poika sanoi magneettipulsaattorinkin voineen vaikuttaa, otanhan sitä jatkuvasti myös päähän. Tietyt hertsit vaikuttavat kuulemma niin. Ainakin tukka on paljon parempikuntoisempi kuin ennen eikä sitä tarvitse värjätä, jos ei huvita.

No niin. Hoito-operaatiossa vierähtää vajaa tunti, jonka päätteeksi elektrodit on laitettava pulssikohtiin kiinni ja zapperi nilkkaan. Käyttämäni kookosöljy on osoittautunut parhaaksi ihonsuojaksi elektrodienkin alla eikä iho ärsyynny enää niin kuin ennen. Ja jos näen ihossa pienenkin näpyn tai ärsytyksen, siirrän elektrodia sivuun siitä, että iho saa rauhoittua.

Sitten puolen yön jälkeen pääsen viimein ottamaan magneettipulsaattoria. Olen samalla lukenut kaikki kotona olevat Pirkon kirjat loppuun, lukuun ottamatta englanninkielistä Prayer is my whole life. Keksin, että luen senkin vastikään lukemani suomenkielisen Rukous on elämäni perään. Sitä paitsi olen jo tilannut loputkin Pirkon kirjat, joita saa käytettynä netistä. Ei se ole tällä tahdilla mikään iso juttu, jos vaan kunto kestää.

Mutta nyt väsyttää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9302  Ma 20 Tou 2013, 1:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.5.2013 klo 2.09 kirjoitti:
Sitten puolen yön jälkeen pääsen viimein ottamaan magneettipulsaattoria. Olen samalla lukenut kaikki kotona olevat Pirkon kirjat loppuun, lukuun ottamatta englanninkielistä Prayer is my whole life. Keksin, että luen senkin vastikään lukemani suomenkielisen Rukous on elämäni perään.

Sama juttu, urakkaa riitti yhteen saakka, jonka jälkeen tarkistelin vähän tietoja. Sitten kello onkin jo 1.25.

Mutta aamulla on kirjoitettava jo uudet aamusivut, jota ennen haluaisin kirjoittaa vähän muutakin. Ongelma vaan, että kello on jo noin paljon.

Äiti sanoi helluntaina, että kyllä meidän pitää saada se telkkari paikoilleen. Uusi lahjaksi saatu on vielä laatikossa, vanha kuvaputkitelevisio käyttämätön. Missä välissä ehtisin jotain telkkaria katsomaan? Olen totaalisen vieraantunut siitä eikä kiinnosta yhtään. Pelkkiä lupamaksuja vaan maksellaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9305  Ma 20 Tou 2013, 1:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Mutta aamulla on kirjoitettava jo uudet aamusivut, jota ennen haluaisin kirjoittaa vähän muutakin. Ongelma vaan, että kello on jo noin paljon.

Sentään pari viestiä, enempää ei voi silmien alkaessa painua kiinni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9324  Ke 22 Tou 2013, 2:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.5.2013 klo 2.09 kirjoitti:
Sitten puolen yön jälkeen pääsen viimein ottamaan magneettipulsaattoria. Olen samalla lukenut kaikki kotona olevat Pirkon kirjat loppuun, lukuun ottamatta englanninkielistä Prayer is my whole life. Keksin, että luen senkin vastikään lukemani suomenkielisen Rukous on elämäni perään. Sitä paitsi olen jo tilannut loputkin Pirkon kirjat, joita saa käytettynä netistä. Ei se ole tällä tahdilla mikään iso juttu, jos vaan kunto kestää.

Voin koko illan huonosti yli puoleen yöhön nautittuani iltapäivällä kaksi desiä punaviiniä. En uskonut siitä olevan vaaraa, viini oli tosi hyvää, mutta olin väärässä. Join kai puolet liikaa. Olisi pitänyt nauttia desi vaan, mutta mittasin ensin desin ja perään vielä toisen.

Alkoholia ei ollut liikaa, mutta se ihme reaktio, joka tulee jonkun ajan kuluttua nauttimisen jälkeen, se on karsea. Turvaraja taitaa olla puoli desiä viiniä, sen yleensä kestää. Desikin voi olla ok, tai sitten ei. Jo puolitoista desiä voi olla liikaa.

Ei uskoisi, että jo pari desiä viiniä voi ajaa sänkypotilaaksi ja pilata puoli päivää. Käytiin illalla kyllä pojan kanssa pyöräilemässä, mutta oli kuvottava olo koko ajan. Takaisin tultua olisin halunnut painua suoraan sänkyyn, mutta oli pakotettava laittamaan ensin zapperi kiinni paikoilleen. Vaikka zapperi puhdistaa verta, ei se vienyt huonoa oloa pois.

En olisi halunnut nousta ylös sängystä enää ollenkaan, mutta oli noustava ottamaan vielä magneettipulsaattoria ja lukemaan Pirkon kirjaa. En tiedä, kumpi auttoi enemmän; Pirkon kirja ja usko kai. Päällä oli englanninkielinen kirja ja alla suomenkielinen, josta voin tarkistaa sanoja.

Virkistyin niin paljon, että jaksoin pyyhkiä antikvariaatista saamani kaksi muutakin Pirkon kirjaa. Kolmaskin kirja on jo matkalla, ja neljännenkin saan kohta. Minusta tuntuu, että tässä takana on jokin ihme käsikirjoitus, jota en tunne.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9325  To 23 Tou 2013, 0:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.5.2013 klo 2.30 kirjoitti:
Ei uskoisi, että jo pari desiä viiniä voi ajaa sänkypotilaaksi ja pilata puoli päivää.

Ilta on aamua ja aamu iltaa viisaampi. Meni vielä yökin pilalle. Alkoholihan saattaa pilata yöunetkin, jotka tuo kaksi desiä riitti minulle tekemään. Menin kolmen tienoilla ihan rauhassa nukkumaan, mutta olin vielä puoli viiden aikaan hereillä potien ikäviä tuntemuksia. Voiko kahdesta desistä viiniä saada krapulan... Se oli tarkka määrä, mittasin muovisella mitalla ensin desin ja perään toisen. Poikakin sanoi, etten ottaisi enempää tietäessään oireeni. Eikä olisi tarvinnut komentaakaan, olin jo itse päättänyt, että kaksi desiä vaan. Mutta sekin oli liikaa; unet menivät kokonaan pilalle.

Olin jo aamulla puoli yhdeksän aikaan hereillä valvottuani vielä puoli viiden aikaan. Karsea olo nukuttuani niin huonosti. Torkuin, ja koska olo ei yhtään toennut, päätin tehdä jumppaliikkeeni ja nousta ylös. Olin vaan hirveän väsynyt ja jäin hetkiseksi lepäämään. Mietin, olisiko hyvä rukousajankohta minulle aika ennen ylösnousua. Aamusivut aloitan ja päätän aina rukouksella, muttei se ole tarpeeksi, ajattelin. Yöllä ennen nukkumaanmenoa luen ja kirjoitan, jonka jälkeen simahdan. Voisin rukoilla sängyssä ennen ylösnousua, jos muistaisin.

Aloitin heti. Rukoilin, että paha oloni lähtisi pois ja hartaasti ja pitkään Jeesusta. Herättyäni vasta puoli kahdentoista aikaan tajusin rukoukseeni vastatun. Monia, monia kertoja olen kokenut samaa ja nukahtanut rukoukseeni. Taivaan Isä hoitaa meitä niin kuin äiti lastaan ja tuudittaa väsyneen uneen. Sitä on rakkaus, Jumalan rakkaus meitä luotuja kohtaan riippumatta syntiemme määrästä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9326  To 23 Tou 2013, 2:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Silloin illalla oli niin mukava tunnelma. Päätin tehdä pitsaa ja maistaa ruoanlaiton lomassa vähän viiniä. Sitä varten hain eteisen kaapista sinne laittamani litran tetran lempiviiniäni. Olin jo päättänyt, etten pidä mitään alkoholivarastoja kotona, koska juomat vanhenevat ja niihin tulee enemmän mykotoksiineja. Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty vähäistenkin ostosten päätyessä kaappiin ja avaamisen jälkeen jääkaappiin roikkumaan. Niitä voi enemmänkin katsoa kuin koskea. Alkossakin olen tehnyt jo laihialaisia ostosreissuja ihaillen vain kauniita pulloja ja pakkauksia.

Mutta tiistai-iltana uskaltauduin avaamaan tetran kyproslaista punaviiniä, jota on tehty jo viisituhatta vuotta samalla menetelmällä. Se on täyteläistä ja hyvää enkä malttanut olla ostamatta sitä viimeksi Tallinnasta. Vain yhden tetran viiniä. Toiset raahaavat kärrykaupalla alkoholia, meikällä oli vaan litra viiniä. Silloin ennen, kun itsekin raahasin kannukaupalla edullista viiniä kotiin, mieleeni juolahti kerran ylämäessä kärryä vetäessäni, ettei vapaan ihmisen tarvitse tehdä näin. Yhä edelleenkin tiedän siellä, mikä viini on hyvää. - Tuo ja tuo on hyvää, voin kertoa toisille, mutten itse pysty enää niitä juomia nauttimaan eikä niitä kannata raahata kotiinkaan.

o o o

Avatessani tiistai-iltana punaviinitetraa tunnen vähän hiivan hajua nenässäni. - Meinaatko silti maistaa, poika kysyy. Meinaan, ja nautin hetken aikaa. Viini maistuu niin hyvälle ja pitsakin valmistuu.

Kuuntelen taustalla Serguei Popovin cd:tä "The Long Way Home - Pitkä matka kotiin", jonka ostin kerran Kallion kirkosta. Rakastan siinä varsinkin aloituskappaletta, Palladiumia.

Kun pitsa on uunissa, kaadan lasiin vielä toisen desin viiniä.

Pitsa onnistuu hyvin, ja juon loput lirut lasista. Sen jälkeen pieni ruokalepo ja sitten se alkaakin taas: kärsimys, joka kestää koko illan ja seuraavan yön, jonka jälkeen ei tee enää pitkään aikaan mieli viiniä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9327  To 23 Tou 2013, 23:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Avatessani tiistai-iltana punaviinitetraa tunnen vähän hiivan hajua nenässäni. - Meinaatko silti maistaa, poika kysyy. Meinaan, ja nautin hetken aikaa. Viini maistuu niin hyvälle ja pitsakin valmistuu.

Tänään järjen äänen ollessa voitolla kaadoin tetrasta loput kahdeksan desiä keittiön lavuaarista alas. En halua tulla enää samasta viinistä kipeäksi, siihen olin päätynyt. Poika oli ehdottanut jo tiistaina, ennen kuin olin maistanut viinistä yhtään, että kaataisin sen kokonaan pois, muttei silloin neuvo kelvannut. Se oli ainoa punaviinini - mutta sinne meni nyt. Tosin se ei ole ollut ainoa punaviini, jonka olen antanut mennä kevään mittaan lavuaarista alas; sinne on mennyt Gato Negroa, Magyaria, samaa kyproslaista... Lavuaariin kaatamisesta on tullut uusi tapa, samalla kun vähäinen nautittu alkoholimäärä on huolellisesti kirjattu ylös almanakkaan.

Muttei alkoholi ole ainoa ongelma, vaan se on osa ongelmaa. Kun tiistaina podin kahta desiä punaviiniä ja pitsaa koko illan ja seuraavan yön, lykkäsin keskiviikkopäivänä syömistä. Ei sellaisen jälkeen huvita syödä. Eikä haittaa, että ruoassa on enemmän kaloreita, kun välillä tulee pitkiä taukoja.

Sitten kun viimein keskiviikkona söin pari tummaa meetvursti-juustovoileipää, tulin siitäkin tosi huonovointiseksi. Ruoka tekee ihan samaa kuin alkoholikin, mutta sen aiheuttama pahoinvointi menee nopeammin ohi.

- Ei vaan auta itkut markkinoilla. Parhaillaankin vasen poskeni on kipeä, niveleni kutisevat tulehduksesta, ja minulla on ollut parin päivän ajan polvisärkyä ja särkyä muissakin nivelissä.

En ole laittanut tänään vielä zapperia kiinni. Joku ehkä kuvittelee, että käytän itsehoitolaitteitani joihinkin olemattomiin oireisiin, muttei se pidä paikkaansa. Pidän helvetillisiä oireita zapperilla ja magneettipulsaattorilla kurissa. Flukonatsolikin auttaa jotain, samoin doksisykliini, jonka käyttöä en ole lopettanut. Enkä aio lopettaakaan niin kauan kuin tabletteja riittää. Borrelioosiin antibioottia pitäisi syödä ainakin puolitoista vuotta, useampaa eri sorttia, ja poskiontelonikin pitäisi oikeasti hoitaa. Viivytystaistelua tämä on enkä voi muuta kuin kulkea sydämeni osoittamaan suuntaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9328  Pe 24 Tou 2013, 2:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.5.2013 klo 1.59 kirjoitti:
Lainaus:
Mutta aamulla on kirjoitettava jo uudet aamusivut, jota ennen haluaisin kirjoittaa vähän muutakin. Ongelma vaan, että kello on jo noin paljon.

Sentään pari viestiä, enempää ei voi silmien alkaessa painua kiinni.

Normaalisti en ajattele aamusivujen kirjoitusvaivaa ollenkaan. Mutta tiistaina aloin ajatella kirjoittamisen siirryttyä iltapäivälle. Muistelin, etten ole jättänyt aamusivujen kirjoittamista enää vuosiin päivääkään väliin. Joka ikinen päivä olen kirjoittanut, oli sitten hyvä taikka paha.

Tiistaina ennen kirjoittamista alkoi tuntua raskaalle; kirjoittamiseen menisi ainakin tunti taas. Hetken aikaa mietin sitä, kunnes aloitin ihan niin kuin ennenkin ja kirjoitin joutuisasti ensimmäisen, toisen ja kolmannen liuskan.

Nyt kun muisti on huonompi, aamusivut ovat entistä tärkeämmät. Ilman aamusivuja en voisi kuvata menneitä asioita niin tarkasti. Myös oikoluvusta on tullut entistä tärkeämpää lisääntyneiden virheiden takia. Minun on tutkittava kirjoittamaani tekstiä kaksi tai kolme kertaa kauemmin päästäkseni virheettömyyteen ja sittenkin voi jäädä jotain. Onneksi tekstinkäsittelyohjelman oikolukuakin voi käyttää.

Mutta jos joku kuvittelee, että siitä vaan nykäisen kirjoituksiani ilman työtä ja vaivaa, ei tiedä asioiden oikeata laitaa. Helponnäköinen ja sujuva teksti on tulosta paljosta kirjoittamisesta ja kielen käyttämisestä, kovasta harjoittelusta ja taidon jatkuvasta ylläpitämisestä.

Näillä eväillä jatketaan, periksi ei voi antaa.

Olen ajanut itseni loppuun taas, paras lopettaa ennen kuin nukahdan pystyyn. Hyvää yötä, Jeesus myötä...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9335  Pe 24 Tou 2013, 23:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ottaa nuppiin, olen niin vihainen, että sairasta ihmistä kiusataan aina vain lisää ja lisää - ja joka puolelta mätkitään ja lasketaan taakkaa taakan päälle.

Jumal'auta, en ollut saanut vielä poskiontelovalitustakaan tehdyksi, kun tulee lisää sontaa niskaan ja pitäisi jaksaa taistella enemmän. Miksei kirkossakaan saanut käydä rauhassa ja lepuuttaa edes sieluaan, miksi Paholaisen piti tulla sinnekin raiskaamaan ja häiritsemään.

Tänään etsiessäni hengellisiä kuvia törmäsin tähän ilmestykseen:



Säväytti vähän, mutta sehän on pelkkää satua vaan. Ei pahaa ole olemassa. Maailma on paratiisi eikä kärsimystä ole ollenkaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9336  La 25 Tou 2013, 0:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mitäs puuhailette? Katsotte telkkua?

Meikä ei jaksa eikä ehdi tehdä kaikkea ilman telkkariakaan.

Halusin elää rauhassa ilman telkkaria, mutta jostain syystä minut on laitettu esiintymään kakkosluokan leffassa, jota toimittaa MOT - mulkut olivat töissä.

Se voisi olla hauskaa, jos se ei olisi totta. Mutta koska se on totta, se ei ole hauskaa, se on rikos.

Menee pitkälle aamuyöhön kirjoittaessani siitä rikoksesta. Ei riitä, etten katso telkkaria, pitää jaksaa vielä puolustautuakin vääryyttä vastaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9337  La 25 Tou 2013, 3:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ulkona laulelee kello kolmen lintu jo, ihmeellinen virtuoosi. Sillä on bassot omasta takaa ja korkeat huumaavat kujerrukset, samassa paketissa kaikki.

Emme ole ikinä ennen kuulleet semmoista lintua. Yritetty äänittääkin sitä, mutta äänitteen laatu ollut huono. Jos saisi taltioitua paremmin.

Jumala on sanonut pojalleni, että on lähettänyt linnun meitä varten, ilahduttamaan, että rakastaa meitä niin paljon. Aika vähissä ilon aiheet ovat olleetkin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9350  Ti 28 Tou 2013, 2:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tänä yönä en jaksa valittaa. Olen liian väsynyt siihen.

Keräsin koko päivän voimia käydäkseni pesulla, koska itsensä hoitaminen on ollut jo pitkään liian rankkaa. Yritän yleensä ajatella muita asioita, että jaksaisin.

Tällä kertaa tuli mieleeni todiste Jumalan olemassaolosta. Tokihan Jumala puhuukin, mutta jos jollain on korvat niin tukossa, ettei kuule.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9351  Ti 28 Tou 2013, 2:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Keräsin koko päivän voimia käydäkseni pesulla, koska itsensä hoitaminen on ollut jo pitkään liian rankkaa.

Jälkikäteen olen ajatellut, kuinka uupunut entinen naapurinikin oli. Kohdatessamme hän näytti kerran, että oli jaksanut leikata toisen käden kynnet vaan.

Mutta jouduttuaan lääkemyrkytyksen vuoksi sairaalaan, hän ei halunnut mitään muuta kuin pois sieltä. Kaapin ovikin oli koko ajan auki, että olisi päässyt lähtemään. Mutta lääke oli pilannut tasapainoaistin ja paljon muutakin. Sitten hänelle nousi keuhkokuume ja hän makasi selällään kiinni sängyssä ja tukehtui omaan oksennukseensa. Hän pääsi pois, ei ovesta ulos, vaan Taivaaseen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9353  Ke 29 Tou 2013, 2:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tälle ketjulle pitäisi keksiä joku parempi otsikko, mutta elämä vie minusta kaikki mehut. Vähäksi aikaa jos hellittää, sitten taas on rankkaa.

Elävässä ihmissuhteessa on aina ristiriitoja. Mitä useampi pää, sitä useampi mielipide. Jos riitoja ja erimielisyyksiä ei ole, joku joutuu alistumaan.

Ei ole kasvattaminenkaan kevyttä hommaa. Paljon on niitäkin, jotka katsovat läpi sormien ja antavat mennä vaan. Mutta joku joutuu siitä kärsimään ja lopulta se kääntyy jälkipolvea itseään vastaan. On paljon tapoja, joita kukaan ei katsele loputtomiin.

Poikien on helppo antaa kasvaa sovinisteiksi ja passuutettaviksi. Äiti hoivaa lasta pienenä, se on ihan luonnollista, mutta lapsi kasvaa ja voi odottaa samaa palvelua aikuisenakin. Ei ole kivaa kasvaa tottumistaan mukavuuksista pois ja edessä onkin kiukuttelujen tie, mikäli kasvattaminen jatkuu. Muussa tapauksessa joku "onnellinen" saa passattavan itselleen ja joutuu jatkamaan siitä, mihin äiti on jäänyt. Jossain vaiheessa perhekoon kasvaessa kotiorjan voimat voivat loppua ja äidin pikku kullannupultakin menee täysihoito ja mukavuudet.

Sellaisia miehiä ei kannata kasvattaa, he joutuvat kärsimään ja sitähän äiti ei nöpölleen halua. Joten hän jatkaa kasvattamista, vaikka se on rankkaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9358  Ke 29 Tou 2013, 18:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mutta voi kuinka ihanaa oli aamulla, kun nöpö kävi peittelemässä minua lähtiessään. Kuinka hellästi hän asetteli peiton kulmaa, siihen rakkauteen aivan suli. Että kaikki olisi varmasti hyvin.

Jos rakkaus on rankkaa, on se ihanaakin. Kaiken se ottaa, kaiken se antaa. Tärkeintä on rakkaus.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9369  La 01 Kes 2013, 2:37 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

On täytynyt pinnistellä taas, että on päässyt tähän asti - tänne kirjoittamaan.

Aamupäivällä täytyi jättää aamusivujen kirjoittaminen kesken päästyäni kolmannelle liuskalle, jonka jälkeen kaikkea muuta riitti yömyöhään asti. Tässä kunnossa sellainen touhu on rankkaa; kroppaa jäytää, ruoasta tulee huonovointinen olo ja pitäisi päästä makuuasentoon lepäämään.

Mutta vähän ennen puolta yötä tajuan aamusivujen olevan kirjoittamatta vielä loppuun. Kello 23.54 pääsen jatkamaan, ja saan sivut muutamaa minuuttia yli puolen yön valmiiksi. Tuon jälkeen oikoluen vielä sivut, jonka jälkeen kello on 0.33.

Ohjelmantäyteisen päivän jälkeen itsensä hoitaminen on jäänyt, johon siihenkin on vielä ryhdyttävä. Teippaan elektrodit nilkkojen pulssikohtiin kiinni ja laitan zapperin päälle. Sen jälkeen menen keittiöön ja avaan Pirkon kirjat; englanninkielisen Prayer is my whole life ja suomenkielisen Rukous on elämäni, jotka asetan päällekkäin. Sitten otan magneettipulsaattorin esiin, jota klikkaan suljettujen silmien ja otsan päällä siirtyen sivummalle, ja alan lukea englanninkielistä kirjaa magneettipulsaattoria käyttäessäni. Paikka paikoin vilkaisen suomenkielistä kirjaa tarkistaakseni joitain kohtia ja sanoja käännöksestä. Luen kirjaa niin kauan, että saan käsiteltyä magneettipulsaattorilla kehoni kauttaaltaan, jonka jälkeen kello on jo yli yksi ja tärkeät rutiinit suoritettu.

Olen pinnistellyt siihen asti päästäkseni kirjoittamaan edes vähän, vaikka vain hiukkasen. Hiukkanenkin on parempi kuin ei mitään, joten aloitan. Aloitan tämän.

Kirjoittaminen sujuu hetken, kunnes ajatus alkaa takkuilla. Haluaisin kirjoittaa edes jonkun aikaa, mutta väsymys painaa yhä enemmän päälle.

En voi taistella unta vastaan; ehkä seuraavana päivänä ehtisin rutiinien lomassa tai niiden jälkeen enemmän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9373  Su 02 Kes 2013, 2:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.6.2013 klo 2.37 kirjoitti:
En voi taistella unta vastaan; ehkä seuraavana päivänä ehtisin rutiinien lomassa tai niiden jälkeen enemmän.

Valittava myös, mistä kirjoittaa. Jos paasaan omista asioista vaan, en ehdi mitään muuta.

Nyt kello on kaksi, jaksaisinko vielä vähän. Elviksen gospelit soivat taustalla ja lepuuttavat hermojani.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9379  Su 02 Kes 2013, 11:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Nyt kello on kaksi, jaksaisinko vielä vähän. Elviksen gospelit soivat taustalla ja lepuuttavat hermojani.

Jäin vähän väsyneeksi, mutta halusin nousta ajoissa ylös. Aamusivut on jo kirjoitettu ja oikoluettu ja laskettu myös toukokuussa kirjoitetut liuskat, joita kertyi 96 yhteensä. Kaikkina muina päivinä kirjoitin kolme liuskaa per päivä, paitsi yhtenä päivänä kuusi liuskaa.

Niveleni ovat entisellään. Tulehdus jyllää kaikkialla, sormien nivelissäkin. Olen pärjännyt ilman kipulääkkeitä, miettinyt kannattaisiko niitä käyttää.

Sisällä on yli 26 astetta lämmintä, tänä kesänä se ei tunnu kuumalle. Laitoin paksut villasukat jalkaan ja collegetakin päälle, kun alkoi viluttaa. Sormet ovat ihan kylmät ja nivelet ikävät ja aristavat.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9389  Ma 03 Kes 2013, 2:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eipä ajatus enää luista.

Päivällä syöminen jäi vähäiseksi ja illalla alkoi heikottaa, hikoiluttaa ja tärisyttää. Pakko syödä jotain ja väsäsin pikaruokaa, jonka jälkeen tulikin pahoinvointinen ja karsea olo taas. Vasen poski on vieläkin äkeä ja hammas äitynyt. Tärisen.

Ei ole hyvä, jos ei syö. Jos syö, ei sekään ole hyvä. - Vaikeaksi on mennyt.

Muttei kukaan ymmärrä, tutki ja hoida. Do you understand, this is Finnish...

But no, you don't understand. In Finland doctors don't understand Finnish at all. They are just playing funny games with patients, who stay alive. If not, the game is over. Doctors are the winners, patients dead.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9390  Ma 03 Kes 2013, 2:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

In Finland we have the best doctors in the world...

Haha...

I am just kidding - the worst they are. They don't know anything about mold diseases, Borrelia victims get only pain medication etc. Finlandisation is a problem throughout the society.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10549  To 01 Tou 2014, 23:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tälle ketjulle pitäisi keksiä parempi otsikko, laitetaan mietintämyssyyn hautumaan.

En ole näköjään kirjoittanut tähän viime alkukesän jälkeen mitään.

Mutta muualle olen, pinnistellen ja ponnistellen.

- Olen tiennyt jo pari päivää kirjoittavani taas yhden kynän loppuun.

Kaiken kaikkiaan kyniä on kulunut hurja määrä aamusivujen aloittamisesta 6.11.1999 lähtien, mutta tätä sorttia olen käyttänyt vasta jonkin aikaa.

Hetki koitti toisen liuskan puolivälissä, 19. kynä oli mennyttä eikä siitä tullut enää pihaustakaan. Onnellisena sain hakea 20. kuulakynän, jolla pääsin jatkamaan kirjoittamista.

Kirjoittaminen on kovaa ja puuduttavaa työtä joutuessaan istumaan sitä kauemmin, mitä kauemmin kirjoittaa. Käsin kirjoittamisessa rasittuu eniten käsi, ja silmätkin väsyvät tuijottamaan tekstiä.

Mutta sitkeällä sissillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää pelastusrenkaasta kiinni - sitä tiukemmin, mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee. Kaikki se paperille kirjoitettu purnaaminen ja itsensä purkaminen on työtä itsensä eteen ja auttaa hahmottamaan asioita.

Laskin tänään kirjoittaneeni huhtikuussa 108 aamusivua. Laskin kolme kertaa.

Muttei ne aamusivut ole syntyneet itsestään, jokaisen liuskan olen omin käsin kirjoittanut antamatta tuumaakaan periksi.

Toisille vappu voi olla hirveä päivä, varsinkin jos on tullut juhlittua liikaa. Minulle tämä päivä on ollut sisäistä juhlaa kovan työn tuloksena. Sitten kun työnnän huhtikuiset 108 liuskaa kuudenteen aamusivulaatikkooni, se on piripintaan täynnä, ja kasassa on yhteensä jo 15000 liuskaa käsin kirjoitettuja aamusivuja.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10550  Pe 02 Tou 2014, 1:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.5.2014 klo 23.59 kirjoitti:
- Olen tiennyt jo pari päivää kirjoittavani taas yhden kynän loppuun.

Kaiken kaikkiaan kyniä on kulunut hurja määrä aamusivujen aloittamisesta 6.11.1999 lähtien, mutta tätä sorttia olen käyttänyt vasta jonkin aikaa.

Hetki koitti toisen liuskan puolivälissä, 19. kynä oli mennyttä eikä siitä tullut enää pihaustakaan. Onnellisena sain hakea 20. kuulakynän, jolla pääsin jatkamaan kirjoittamista.

Kirjoittaminen on kovaa ja puuduttavaa työtä joutuessaan istumaan sitä kauemmin, mitä kauemmin kirjoittaa. Käsin kirjoittamisessa rasittuu eniten käsi, ja silmätkin väsyvät tuijottamaan tekstiä.

Mutta sitkeällä sissillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää pelastusrenkaasta kiinni - sitä tiukemmin, mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee. Kaikki se paperille kirjoitettu purnaaminen ja itsensä purkaminen on työtä itsensä eteen ja auttaa hahmottamaan asioita.

Laskin tänään kirjoittaneeni huhtikuussa 108 aamusivua. Laskin kolme kertaa.

Muttei ne aamusivut ole syntyneet itsestään, jokaisen liuskan olen omin käsin kirjoittanut antamatta tuumaakaan periksi.

Toisille vappu voi olla hirveä päivä, varsinkin jos on tullut juhlittua liikaa. Minulle tämä päivä on ollut sisäistä juhlaa kovan työn tuloksena. Sitten kun työnnän huhtikuiset 108 liuskaa kuudenteen aamusivulaatikkooni, se on piripintaan täynnä, ja kasassa on yhteensä jo 15000 liuskaa käsin kirjoitettuja aamusivuja.

Vapun päivänä minulla oli triplaonni: Kynä loppui kuin palkintona, paukautin taas rapiat sata liuskaa kuussa kasaan, ja kaiken kukkuraksi olen kirjoittanut täyteen jo kuusi laatikkoa, joista kukin vetää 2500 liuskaa. Ne ovat mukavia etappeja tiellä, jossa vastoinkäymiset ovat arkipäivää eikä mikään ole helppoa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10551  Pe 02 Tou 2014, 3:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Vappuaatto...

Punkki puri minua kaksi vuotta sitten ja nyt ajatus takkuaa.

Aloitan aamusivujen kirjoittamisen ennen puolta päivää, on tukkoinen ja väsynyt olo. Vasen poskiontelo on yhtä ikävä kuin ennenkin eikä parane ilman leikkausta, kirjoitan aamusivuihini.

Aamusivuihin uppoaa aikaa kuvatessani tapahtumia, joista en ole vielä kirjoittanut.

Lepään välillä, sillä kirjoittaminen on raskasta ja sairaudet ovat verottaneet voimiani ja uniani. Pirullisinta on tärinä, josta on tullut arkipäivää.

o o o

Ihmettelen uutisissa kirkkoherran uhoa ja hengellistä väkivaltaa, joka kohdistetaan kirkkoon kutsuttuun vieraaseen, jota höykytettiin jo viime vuonna nolosti. Tunnelma oli kirkossa jo viime keväänä epämukava kirkkoherran käyttäydyttyä tylysti poikanikin mielestä.

Käyn lehdessäkin ruodittua juttua aamusivuissani läpi niin seikkaperäisesti kuin jaksan ja pystyn, jonka jälkeen kirjoitan:

"Omasta puolestani olkoon, koko touhu on mennyt liian pitkälle ja vaino on vienyt luterilaisesta kirkosta rauhan ja sen mukana Pyhän Hengen. 'Henkeä älkää sammuttako', sanoo Paavali 1. Tess. 5:19, mutta juuri niin kirkossa on tehty. Pidän mieluummin rauhani ja kierrän kirkot kaukaa. Metsä olkoon kirkkoni... Viime yönäkin ulkona oli oikea lintujen konsertti, niin kaunista Luojan järjestämää musiikkia."

Aamusivujen kirjoittaminen venyy, olen niin väsynyt nukuttuani monta yötä huonosti.

Sitten käyn lukemassa uutisia taas ja huomaan kirkkoherran peruneen rukousillan kutsutun vieraan osalta. Kirjoitan aamusivuihini siitäkin ja että olen jo omasta puolestani tehnyt päätöksen, etten lähde sitä meininkiä kirkkoon katsomaan. Se on pahinta hengellistä väkivaltaa kirkkoherralta itseltään ja keneltä tahansa, että yksi otetaan kaikkien syntipukiksi.

Mielessäni kuohuu ja jatkan vielä illalla kirjoittamista. Kerron postaamastani jutusta, jota pitää vielä oikolukea ja stilisoida lisää.

Kello on 23.23 saatuani oikoluettua aamusivuni, joita olen työstänyt vappuaattona lähes kellon ympäri.

o o o

Olen keittänyt vappuaaton kunniaksi vähän lisää kahvia. Otan kahvimuin ja vesilasin mukaan tietokoneen vierelle, ja päätän vähän rentoutua. Muistan kuitenkin pesukoneessa olevan pöytäliinan, joka olisi parasta ripustaa jo kuivumaan.

Kävelen koneen viereen ja avaan luukun sivusta auki, jolloin vesi alkaa valua lattialle ja suihkumatolle. Vedän luukun äkkiä kiinni ja ihmettelen asiaa. Kerron siitä pojallenikin ja avaan luukun uudestaan - samalla tuloksella.

Vettä tulee kengillenikin ja sukat kastuvat. Rauhallisen kahvihetken voi unohtaa.

Ihmettelen, missä vika on. Otan esiin pesukoneen ohjekirjasen, jossa lukee, että jos villa/käsinpesuohjelmassa pyykki jää linkoamatta, se pitää asettaa tasaisemmin, lisätä koneeseen pyykkiä ja valita linkousohjelma.

En oikein tiedä, mitä tekisin missäkin järjestyksessä. Vettä on lattialla ja suihkumaton alla valtavasti. Mutta koska kello on jo paljon, laitan koneen ensin linkoamaan.

Siivoan lattian, jonka jälkeen alan suihkuttaa mattoa suihkun alla puhtaaksi. Pitkä solumuovimatto on raskas ja pyydän poikaa apuun. Hänellä on hommat kesken, hän on äreä ja päästää pari kirosanaa. Loukkaannun, mutta poika pyytää anteeksi. Kerron hänen isästään, jota pyysin kerran auttamaan pesemäni maton nostamisessa käydessään ruokatauolla kotona. Mutta hän sylki minua ja lähti takaisin töihin laittamaani ruokaa syötyään. Häneltä olisi mennyt vain viisi minuuttia aikaa, mutta sylki mieluummin kuin olisi auttanut raskaan maton kanssa, jota oli ollut itsekin sotkemassa.

Mutta nyt, lopulta koko pesukoneen aiheuttama sotku on siivottu ja solumatto laitettu kuivumaan.

Kello tulee jo yksi palatessani tietokoneen äärelle uudestaan. Kahvi on jo jäähtynyt viedessäni sen pois. Juon teetä ja alan oikolukea uusinta kirjoitustani liittäen siihen joitain linkkejäkin.

Sen jälkeen kello on jo hirveästi enkä jaksaisi enää kirjoittaa. Mutta punkinpuremasta on tasan kaksi vuotta ja haluaisin ainakin kertoa, kuinka jo seuraavana aamuyönä samoihin aikoihin olin herännyt ilkeään päänsärkyyn.

Kuvaus vappuaatosta urakoituna nyt yöllä - kirjoittaminen on äärettömän hidasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10552  La 03 Tou 2014, 0:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.5.2014 klo 3.45 kirjoitti:
Kuvaus vappuaatosta urakoituna nyt yöllä - kirjoittaminen on äärettömän hidasta.

Oikoluin viime yönä kirjoittamani vielä uudestaan, ja on jo puoliyö. Kaiken muun jälkeen menee aina liian myöhään. Olisi niin paljon tärkeää kirjoitettavaa, joka aika vaikeaa, jos aivot nukkuu. Sitähän Saatana juuri haluaakin, ettei jaksaisi eikä pystyisi mitään. Ei vaan sovi meikälle, piiskaan itseäni vaikka kahvilla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10561  Su 04 Tou 2014, 19:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Admin 3.5.2014 klo 0.00 kirjoitti:
Oikoluin viime yönä kirjoittamani vielä uudestaan, ja on jo puoliyö. Kaiken muun jälkeen menee aina liian myöhään. Olisi niin paljon tärkeää kirjoitettavaa, joka aika vaikeaa, jos aivot nukkuu. Sitähän Saatana juuri haluaakin, ettei jaksaisi eikä pystyisi mitään. Ei vaan sovi meikälle, piiskaan itseäni vaikka kahvilla.

Miten aina menee niin myöhään?

Perjantainakin sain aamusivut vasta illalla valmiiksi ja ajattelin vähän rentoutua perään. Käsin kirjoittaminen on raskasta. Poikani, joka ei kirjoita käsin kuin vain nimensä ja ehkä jotain muutakin, ei ymmärrä sitä. En ollut ehtinyt edes palautua, kun hän alkoi puhua jo suihkun lattiakaivosuodattimen vaihtamisesta. Vaihtamisella ei olisi ollut kiire, mutta vappuaattoisen vedenpaisumuksen jälkeen sihti oli täyttynyt maton alta tulleesta nukasta. Poika oli vaihtanut sihdin jo kerran, mutta jättänyt liat jynssäämättä. Nyt hän kysyi, millä siivotaan. Sanoin, että paperilla, kostutetulla paperilla, jaksamatta ajatella, mitä sanoin. Eihän sillä mitään lähtisi. Lopulta tein työn itse käyttäen kumirukkasia ja hankaussientä. Pyysin poikaa katsomaan, että osaisi seuraavalla kerralla, mutta katsoessani selkäni taakse hän oli häipynyt jo.

Ennen suodattimen vaihtamista olin laittanut pitkään kuivuneen matonkin paikoilleen ja menin keittiöön tiskaamaan. Stressasi, että kaikki kotityöt jäivät minulle. Kyllähän poikakin halusi auttaa, muttei sotkea sormiaan. Sieltä hän nyt huuteli, että tulisin tietokoneelle katsomaan. Sanoin, etten tule, lähtisin seuraavaksi ulos. Hän istui koneellani ja pyysi uudestaan katsomaan. Mutta olin ihan loppu, en jaksaisi ja lähdin ulos. Vatsanikin oli jo stressistä kipeä ja poskiontelo ärtynyt.

Pyöräily teki hyvää, vaikka olikin aika kylmä. Poika tuli vastaan ja jatkoi vielä pidemmälle lenkilleen. Sitten hänkin tuli takaisin ja näytti, mitä oli tietokoneella tehnyt: Sanasinko oli saanut faviconin osoitteensa eteen. En olisi itse osannut tehdä sellaista, se oli oikein hieno.

Olin jo valmiina kirjoittamaan, mutta poika halusi säätää sivuille vielä yhden pikkujutun. Kaikki kävisi suit sait sukkelaan, mutta jouduin odottamaan, se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Ehdotin tekemään joskus toisen kerran, jos jaksaa.

Sitten olikin jo puoliyö ja huomasin väsyneeni juuri, kun olin päässyt koneen ääreen. Jos aivot eivät toimisi, aika vaikea kirjoittaakaan.

Päätin laittaa murukahvia, joka ei ärsytä vatsaa, ja niin ryhdyin hommiin. Ensiksi syntyi tämä, sitten tämä, ja tämä, ja lopuksi vielä tämä, kun kello oli jo 3.18.

Selasin tuon jälkeen vielä nettiä, vaikka olin hirveän väsynyt. Neljän aikaan tunsin, kuinka Jumala pyysi minua lopettamaan, että olin lukenut samat uutiset jo aiemmin - mutta jatkoin selaamista puoli viiteen.

Yön aikana olin ottanut murukahvia pari kertaa lisää ja mentyäni viiden aikaan nukkumaan sydämeni hakkasi niin, ettei nukkumisesta tullut mitään. Valvoin noin tunnin sydämen hakatessa koko ajan, ja heräsin lopen uupuneena jo kymmeneltä enkä saanut enää nukuttua. Oli kurja olo, lepäsin sängyssä, jonka jälkeen jaksoin nousta vasta ylös.

o o o

Puolen päivän aikaan olin kirjoittamassa jo uusia aamusivuja, mutta olin niin väsynyt, että ajatus takkuili ja nuokuin mappini ääressä.

Kun en jaksanut kirjoittaa enää, nuokuin netissä ja luin Hesarin pitkää artikkelia Jehovista.

Söin välillä ja oli pakko mennä lepäämään, ajatus ei kulkenut.

Lepäsin sängyssä ja tärisin noin tunnin, sitten nousin ylös. Aamusivut olivat yhä edelleen kesken, vaikka oli jo ilta.

En ollut ulkoillut vielä yhtään, hyvä kun olin pysynyt pystyssä. Mutta laitoin kypärän päähän ja lähdin pienelle lenkille taas.

Vihdoin viimein kello 22.28 sain oikoluettua viisi liuskaani, joka oli yhtä tuskaa.

Sitten suihkuun, vaikka olin jo karmean väsynyt.

Laitellessani itseäni kuntoon ajattelin, että Jumala on kuin äiti, joka pyytää laittamaan tarpeeksi lämmintä päälle uloslähtiessä. Muttei lapsi laita ja paleltuu, ja palellessaan ajattelee äitiä, kunpa olisi uskonut. Kunpa minäkin olisin neljän aikaan uskonut, että kannattaa lopettaa ja mennä nukkumaan...

Mieleeni on jo noussut yhtäläisyys Jehovan todistajien ja luterilaisten käytännöissä. Sehän oli ihan nenän edessä, suorastaan brutaali hengellinen väkivalta, eristäminen ja karttaminen.

Olin vaan niin väsynyt, miten ikinä jaksaisin kirjoittaa kaikesta...

Mielessäni oli ollut aloittaa tästä pitkästä jutusta ensin, jonka jälkeen olisin niin väsynyt, etten jaksaisi kirjoittaa enempää. Ihmettelin Jumalan ehdottaessa toista järjestystä, ensin tuo juttu ja sitten vasta tämä.

Sehän oli hyvä idea, jos kirjoittaminen onnistuisi. Otsikko olisi vaikea, rukoilin sitä. Mutta heti, kun tulin istumaan, otsikko syntyi siitä vaan ja sitten koko kirjoitus.

Kirjoitettu aamuyöllä tänään jaksamatta oikolukea kokonaan. Lisäillyt vielä linkkejä perään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10655  Pe 30 Tou 2014, 1:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Golgatan veressä voima on

Lainaus:
Golgatan veressä voima on,
voima niin siunattu, verraton.

Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.

Golgatan veressä voima on,
voima niin siunattu, verraton.

Veri voi puhdistaa syntisen,
veri voi uudistaa jokaisen.

Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.

Veri voi puhdistaa syntisen,
veri voi uudistaa jokaisen.

Väsyneet sielut nyt tulla saa,
sairaat ja heikot Hän parantaa.

Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.

Väsyneet sielut nyt tulla saa,
sairaat ja heikot hän parantaa.

Karitsan häihin jo kutsu soi,
Karitsan häät kohta alkaa voi.

Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.

Karitsan häihin jo kutsu soi,
Karitsan häät kohta alkaa voi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10681  Ma 09 Kes 2014, 2:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen juhla ja lepopäivä.

Ainakin pitäisi olla.

Enhän pääse edes rentoutumaan, vaikka on iltakymmenen jo.

Jos ihmiset tietäisivät, kuinka raskasta elämäni on...

Heikottaa ja on alakuloinen mieli.

Vasta iltayhdeltätoista saan kaikki tehtyä.

"Luppoaikaa" ennen vuorokauden vaihtumista vain vaivainen tunti jäljellä.

En ole ehtinyt kirjoittamaankaan kuin vasta aamusivut, en muuta.

Sitä paitsi tunnen kehotusta tarttua kirjaan, joka oli jäänyt ikävään kohtaan. Pahaan...

Mutta avaan kirjan ja alan lukea Pirkon kysymystä Jobista ja kärsimyksestä Eerolle.

Jo heti ensi riveiltä ymmärrän, miksi Jumala halusi minun lukevan kirjaa. Itkeskelen ja nieleskelen niin paljon, että hyvä kun pystyn keskittymään. Se kolahti niin.

Poikanikin tiedusteli, onko minulla nuha. Ei ollut, mutta se kohta kirjasta on luettava uudelleen, sivut 133 - 137.

Sen myötä, että olin lukenut kirjaa ja ymmärtänyt, koko mielialani muuttui.

Jumala muistutti, että Hän tietää kaiken.

Tulin sitten tietokoneelle ja löysin kuin johdatuksesta laulun, jonka sanat suomensin:

Hän kantaa sinua
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10755  Pe 11 Hei 2014, 3:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.6.2014 klo 2.26 kirjoitti:
Jumala muistutti, että Hän tietää kaiken.

Tulin sitten tietokoneelle ja löysin kuin johdatuksesta laulun, jonka sanat suomensin:

Hän kantaa sinua

Miten vanhempana reagoin vääryyteen ja tulistun, saa minut ajattelemaan Jumalaa, joka voi suuttua ja tulistua vielä pahemmin.

Kaikki tapahtuu jotain varten. Itse en tiedä miksi, mutta Jumala tietää.

Minulta on viety kaikki huvitukset, ja joudun sinnittelemään kesät talvet.

Mutta Jumala ei ole pyytänyt minua alistumaan vaan taistelemaan, ja niin aion totisesti tehdä.

✜ ✜ ✜

Löysin hienon laulun:

Taistelu ei ole sinun,
se on Herran:


The Battle Is Not Yours
It's the Lord's


2. Kor. 10:4
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10760  Ti 15 Hei 2014, 2:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Oltuani poissa tolaltani sunnuntai 13.7.2014 oli käsittämättömän hieno päivä. Kirjoitin aamusivuihini:

Lainaus:
Kello on 12.32. Nyt 12.35 ajatusten karkaillessa. Tutkin viime yönä kaikkea antamatta periksi.

Kello 12.36 tuli tämä: "Myrkky ei teitä vahingoita" viittauksena raamatunkohtaan, jota aloin etsiä. En muistanut, missä kohtaa se Uudessa Testamentissa oli. Olisiko ollut Paavalin kirjeissä, Johanneksen ilmestyksessä. Ei... Jeesus itsehän puhui siitä, se oli evankeliumeissa, joita aloin selata. Mutta missä kohtaa, etsin keittiön Uudesta Testamentista tuskaisena. Etkö Jumala voisi auttaa, keksin anoa ja heti seuraavassa hetkessä törmäsin siihen Markuksen evankeliumin lopussa, 16:18: "He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."

-- On niin hyvä olo nyt, vieläpä sellaisen yön jälkeen, kun olen valvonut aamuun. Se ei voi olla muuta kuin Jumalasta... Kiitos rakas Herra kaikesta huolenpidostasi, tästä ihanasta lepopäivästä saadessani levätä Sinussa. Ylistetty olet Herra, rakas Jumalamme, joka olet kanssamme... Ennen ylösnousuani sanoit: "Minä johdatan sinua." Et ole jättänyt minua yksin kärsimään, lohdutit minua noin ennen puolta päivää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10851  Ke 27 Elo 2014, 3:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuossa on jotain kannustavaa - mutta aika syvissä vesissä mennään. Pitkä päivä takana pakertamista yöhön asti.

Mutta jos sydämessään tuntee, että on valinnut oikein ja vieläpä niin kuin Jumala on tahtonut, olo on hyvä.

Hyvä, jos saan kirjoitettua aamusivut kahdessa tunnissa niin kuin tiistaina, jonka jälkeen olisi tehnyt mieli vähän ommella. Tosin Pirkon projekti oli vielä kesken, mutta olin uhrannut siihen jo paljon aikaa. Tutkin vähän ompelutyötä ajateltuani korjata itselleni yhdet pojan hylkäämät farkut. Niissä oli mukava merkki "Faded Glory", josta mieleeni tuli Herzogit ja The Glory Zone. Mutta en jaksanut keskittyä pökiin, sillä jokin veti minua projektin pariin purkamaan sitä, mitä olin aiemmin kuunnellut. Joku ihmeen palo tehdä sellaista. Hyvä kun maltoin käydä edes ulkona pyörälenkillä - ja takaisin työntouhuun. Pitkä tekstitiedosto oli viimeistä silausta vaille valmis. Alkua ei tarvitsisi enää oikolukea uudestaan, tunsin Jumalan sanovan. Hänhän se oli koko jutun takana neuvomassa kaikessa.

Olin kysynyt pojalta jo neuvoa äänitteen jakamiseksi osiin, jota varten se olisi muutettava toiseen muotoon ensin. Ei hän jaksa aina kaikkea ja ärisee välillä. Osiin jakaminen oli vaikeampi juttu eikä minulla ollut aavistustakaan, millä se tehdään ja miten. Ennen kuin kello tuli liikaa Jumala kehotti pyytämään pojalta apua, joka murahti taas, mutta tuli sitten auttamaan. Ikävä vain pilkotut äänitteet olivat liian naftit ja niitä piti sekunnilla parilla pidentää. Onneksi olin katsonut tarkkaan vierestä, sillä jouduin tekemään kaiken uudestaan saaden vasta puoli kolmen aikaan valmiiksi.

Mutta projektissa riittää vielä puuhaa ja tärkein saatava pakettiin. Miten väärin JSN:ltä oli syyttää Pirkkoa sairautta koskevien tietojen käsittelystäkään Unto Lipposen julkaistua jo kymmenen vuotta sitten kaiken Rukousystävä-lehdessä 5/2004!


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 19 Syy 2014, 18:56, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10852  Ke 27 Elo 2014, 23:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin klo 27.8.2014 klo 3.59 kirjoitti:
Tuossa on jotain kannustavaa - mutta aika syvissä vesissä mennään. Pitkä päivä takana pakertamista yöhön asti.

Mutta jos sydämessään tuntee, että on valinnut oikein ja vieläpä niin kuin Jumala on tahtonut, olo on hyvä.

Hyvä, jos saan kirjoitettua aamusivut kahdessa tunnissa niin kuin tiistaina, jonka jälkeen olisi tehnyt mieli vähän ommella. Tosin Pirkon projekti oli vielä kesken, mutta olin uhrannut siihen jo paljon aikaa. Tutkin vähän ompelutyötä ajateltuani korjata itselleni yhdet pojan hylkäämät farkut. Niissä oli mukava merkki "Faded Glory", josta mieleeni tuli Herzogit ja The Glory Zone. Mutta en jaksanut keskittyä pökiin, sillä jokin veti minua projektin pariin purkamaan sitä, mitä olin aiemmin kuunnellut. Joku ihmeen palo tehdä sellaista. Hyvä kun maltoin käydä edes ulkona pyörälenkillä - ja takaisin työntouhuun. Pitkä tekstitiedosto oli viimeistä silausta vaille valmis. Alkua ei tarvitsisi enää oikolukea uudestaan, tunsin Jumalan sanovan. Hänhän se oli koko jutun takana neuvomassa kaikessa.

Olin kysynyt pojalta jo neuvoa äänitteen jakamiseksi osiin, jota varten se olisi muutettava toiseen muotoon ensin. Ei hän jaksa aina kaikkea ja ärisee välillä. Osiin jakaminen oli vaikeampi juttu eikä minulla ollut aavistustakaan, millä se tehdään ja miten. Ennen kuin kello tuli liikaa Jumala kehotti pyytämään pojalta apua, joka murahti taas, mutta tuli sitten auttamaan. Ikävä vain pilkotut äänitteet olivat liian naftit ja niitä piti sekunnilla parilla pidentää. Onneksi olin katsonut tarkkaan vierestä, sillä jouduin tekemään kaiken uudestaan saaden vasta puoli kolmen aikaan valmiiksi.

Mutta projektissa riittää vielä puuhaa ja tärkein saatava pakettiin. Miten väärin JSN:ltä oli syyttää Pirkkoa sairautta koskevien tietojen käsittelystäkään Unto Lipposen julkaistua jo kymmenen vuotta sitten kaiken Rukousystävä-lehdessä 5/2004!

Sama juttu tänään, paitsi että aamusivut venyivät joutuessani hoitamaan muita asioita välillä. Mutta kyllä olen kirjoittanutkin; en varmaan koskaan sellaista määrää kuin tänä kesänä aamusivuja käsin. Hirveää tuskaa ja koettelemusta koko kesä, joka kuitenkin raskaan pakertamisen jälkeen muuttuu - miksipä muuksikaan kuin kirjoitusvarmuudeksi. Jos vain kapasiteettia piisaisi, voisin kirjoittaa paljon enemmänkin. Välillä joku asia harmittaa niin paljon, että kirjoitan. Lehtiin kirjoitan enää harvoin, mutta silloin kun kirjoitan, kaikki yleensä julkaistaan. Pitkästä aikaa kirjoitin lehteen, ja siellä se on, mutten kerro missä. Oikeastaan on alettava keskittyä isompiin ja pidempiin projekteihin. On haastavaa skannata pitkää tekstiä läpi ja hioa sitä kauttaaltaan, oikolukea useaan kertaan itse sekä tekstinkäsittelyohjelmalla, tarkastella asettelua ja muuta, koko kokonaisuutta. Ne on ulkoiset puitteet sisällön ollessa haastavinta unohtamatta otsikoita, joiden muotoutuminen on tuskaista odottelua ja hakuammuntaa, kaikki se mitä mielestä nousee, ettei kiirehdi ja rukoilee Jumalaa auttamaan niin kuin koko muussakin elämässä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10855  To 28 Elo 2014, 2:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin klo 27.8.2014 klo 3.59 kirjoitti:
Pitkä tekstitiedosto oli viimeistä silausta vaille valmis. Alkua ei tarvitsisi enää oikolukea uudestaan, tunsin Jumalan sanovan. Hänhän se oli koko jutun takana neuvomassa kaikessa.

Olin kysynyt pojalta jo neuvoa äänitteen jakamiseksi osiin, jota varten se olisi muutettava toiseen muotoon ensin. Ei hän jaksa aina kaikkea ja ärisee välillä. Osiin jakaminen oli vaikeampi juttu eikä minulla ollut aavistustakaan, millä se tehdään ja miten. Ennen kuin kello tuli liikaa Jumala kehotti pyytämään pojalta apua, joka murahti taas, mutta tuli sitten auttamaan. Ikävä vain pilkotut äänitteet olivat liian naftit ja niitä piti sekunnilla parilla pidentää. Onneksi olin katsonut tarkkaan vierestä, sillä jouduin tekemään kaiken uudestaan saaden vasta puoli kolmen aikaan valmiiksi.

Mutta projektissa riittää vielä puuhaa ja tärkein saatava pakettiin. Miten väärin JSN:ltä oli syyttää Pirkkoa sairautta koskevien tietojen käsittelystäkään Unto Lipposen julkaistua jo kymmenen vuotta sitten kaiken Rukousystävä-lehdessä 5/2004!

Tuossa se nyt sitten on ja oikolukenut alusta lähtien kaikkea vielä uudestaan. Kellonajat tarkistettava vielä, vaikka pitäisi olla ok.

Mutta nyt, hyvää yötä, Jeesus myötä...


JEESUS -
Totuuden Tie
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10878  Ke 10 Syy 2014, 1:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.9.2014 kirjoitti:
Kaukana vieraalla maalla asui hurskas uskovainen mies, joka hoiteli isäntänsä tiluksia. Isäntä, Herra, oli antanut miehelle vapaat kädet odottaen miehen olevan luotettava ja uskollinen. Mies eleli mukavaa elämää unohtaen tiedustella ja kysyä Herran mielipidettä toimistaan. Mies ei jaksanut kääntyä enää Herran puoleen ja rukoilla maallisen elämän imaistessa mukaansa. Iloinen elämä vei hänet mennessään, eikä hänellä ollut puutetta mistään elellessään kuin Herran kukkarossa.

Muutkin huomasivat miehen vakavaraisen aseman ja kääntyivät huolineen hänen puoleensa. Ensinnä tuli ilotalon omistaja, koska hänen käyttämänsä kiinteistö menisi remonttiin. Voisiko mies vuokrata siksi aikaa heille tilat, että pääsisivät muuttamaan takaisin? Hurskas mies unohti kysyä Herran mielipidettä asiasta, vaikka tämä oli vain yhteydenoton ja rukoilemisen päässä. Niinpä iloinen elämä jatkui ja Herran tiluksilla alkoi toiminta, jota monet katsoivat karsaasti. Seuraavaksi hurskaan miehen puoleen kääntyivät lapsikauppiaat, jotka olivat naamioineet toimintansa lasten auttamiseksi. Saisivatko he mieheltä tilat lastenkotia varten? Mies suostui lapsikauppiaiden ehdotukseen unohtaen taas kysyä Herran mielipidettä asiasta.

Elämä Herran tiluksilla jatkui yhä levottomampana. Ilotalo ja lastenkodiksi naamioitu lapsikauppa houkuttelivat paikalle yhä epämääräisempää väkeä ja öisin alkoi kuulua itkua ja hammastenkiristystä, jolta hurskas mies sulki korvansa...


Kirjoitettuani edellisen aamusivuihini perjantaina 5.9.2014 iltapäivällä käyttäen siihen reilun liuskan kolmesta kirjoittamastani tuskinpa maltoin odottaa päästäkseni jatkamaan tarinaa. Kun kaikki kotityöt oli yöllä puoli yhteen mennessä tehty, ajattelin vuoroni koittaneen. Mutta huoneessani paloi kirkkaat valot pojan säätäessä uusia laitteitaan. Rennosta lepohetkestä ei ollut tietoakaan enkä pystyisi keskittymään kirjoittamiseen. Kirkkaat valot sammuivat vasta pari minuuttia vajaa puoli kaksi yöllä, vähän ennen kuin pojan tekemä tietokoneohjelma lävähti kannettavani näytölle ja ehdotti nukkumaan menemistä. Stressaannuin, enhän ollut saanut rentoutuakaan. Kaiken huipuksi sulake paloi pojan laittaessa oman tehomyllytietokoneensa takaisin päälle.

Kirjoitusinspiraatio ja -rauha oli mennyttä ja sijaan tullut stressin syöttämää kortisolihormonia, joka laittoi vatsani nakertamaan, teki poskionteloni äkäiseksi ja ruokki sieni-infektiota ja spirokeettoja saaden luuni särkemään. Turha haaveilla sellaisessa säryssä nukkumisesta mitään... Tiesin jo ennestään, mitä kaikkea se merkitsi; yöni menisi pilalle, seuraava päivä jne. Harmitti tietäessäni toisen tarkoittavan pelkkää hyvää yrittäessään auttaa, mutta rauha ja lepo on vähintään yhtä tärkeää ja tehokasta kipuja vastaan.

Koska yö oli mennyt pilalle ja elimistöni oli täynnä stressiä, päätin lähteä puoli neljän aikaan pyöräilemään vietyäni roskat ulos. Olin varustautunut toppavaattein ja kypäränkin alla oli fleecehuppu ja sormissani nahkatumput. Ehkä reisisärky hellittäisi raikkaassa ilmassa liikkuessani?

Poljin talojen takaa pikkuteitä pitkin aivan niin kuin päivälläkin, paitsi että oli aamuyö eikä juuri ketään liikkeellä, vain pari koiran ulkoiluttajaa ja jänistä. Olin lähtenyt purkamaan stressiä eikä pelkostressi olisi yhtään terveellisempää, joten rukoilin mielessäni ja poljin pienellä pyörälläni eteenpäin. Tultuani puolen tunnin kuluttua kotiin poikani moitti lähtöäni raukkamaiseksi.

Koska minulla oli paha mieli edelleen eikä liikunta ollut poistanut stressiäni, aloin kirjoittaa puoli viiden aikaan aamusivuja hyytyen toisen liuskan lopussa puoli kuuden maissa. Minua särki ja sattui joka puolelta ja koko yö meni pilalle; ja väsyneenä tuli lauottua sellaista, jota sai katua ja pyydellä puolin ja toisin anteeksi.

Unet jäivät lyhyiksi ja huonoiksi, jonka jälkeen oli kauhea olo. Koska rukoileminen oli jäänyt, menin vielä sänkyyn lepäämään ja rukoilemaan. Makasin selälläni eikä aikaakaan, kun Jumala sanoi minulle: "Voit tulla luokseni, vaikka mitä olisi tapahtunut." Syvä rauha laskeutui noiden sanojen jälkeen minuun, ja katsoessani kelloa perään, se oli 14.32 lauantaina 6.9.2014.

Toivuttuani sitten väsymyksestä jatkoin aamusivujeni aiheesta kirjoittamista tietokoneella heti puolen yön jälkeen maanantain vastaisena yönä 8.9.2014.

Jutustani ei tullut sellainen, kuin jos olisin saanut kirjoitettua sen aiemmin, mutta siinä korostui armo:

Admin 8.9.2014 kirjoitti:
Yhtenä iltana miehen ollessa kävelyllä hän huomasi ilotalon lähettyvillä papin, jonka saarnoja hän oli monasti käynyt kirkossa kuuntelemassa. Miehen huomatessaan pappi oli vaivautuneen näköinen, mutta sanoi vain olevansa kävelyllä ja haukkaamassa raitista ilmaa. Vastaan tuli myös tuomari, joka pälyili ympäriinsä ja sanoi katsastavansa kaiken laillisuutta. Monet paikkakunnan johtajat ja viranhaltijat alkoivat niin ikään pyöriä Herran tiluksilla.

Välillä hurskaan miehen mieleen hiipi epäilys, ettei Herra pitäisi näkemästään, jos tietäisi. Mutta mies veti vuokrasta hyvät rahat, joista laittoi osan syrjään itselleen. Herra olisi vain tyytyväinen laitettuaan rahan poikimaan, mies tuumi viinitarhassa kävellessään. Hän oli alkanut nauttia joka ilta pullollisen viiniä, koska vähempi ei enää riittänyt. Mutta Herran viinitarha kukoisti ja viinikellarit olivat täynnä viiniä.

Välillä mies oli niin humalassa, ettei hän muistanut yhtään mitään. Hänen sisällään oli ontto tunne, ettei kaikki ollut kunnossa, vaikka hän halusi ajatella toisin. Ilotalossa oli rehvakas tunnelma eikä hän aina tiennyt, miten päätyi kotiin.

Kerran yhtenä päivänä selvitellessään päätään hän kuuli lastenkodin pihalta itkua. Pieni poika juoksi hänen luokseen ja sanoi haluavansa kotiin. - Sinähän olet jo kotona, mies sanoi. - En ole, haluan oikeaan kotiin äitini ja isäni luokse, poika itki. - Äitisi ja isäsi eivät ole pystyneet hoitamaan sinua, mies sopersi takaisin. Mutta poika kiljui, että hänet raahattiin kotoa pois väkisin, että hän haluaa takaisin.

Hurskas mies sopersi vievänsä pojan kotiin ja alkoi taluttaa tätä kädestä eteenpäin. Mutta poika kiskaisi itsensä irti ja juoksi pimeyteen eikä mies voinut kuin katsoa hänen peräänsä.

Sitten mies säikähti. Pimeydestä häntä tuijotti hahmo, joka valaisi ympäristönsä ja jonka silmät hehkuivat kuin laava. Hurskas mies tunnisti hahmon ja aikoi juosta karkuun, jos vain jalat olisivat kantaneet. Herra, se oli Herra, jonka tiluksia hän oli hoitanut.

- Mitä täällä tapahtuu, Herra kysyi mieheltä.
- Ei mitään sen kummempaa, hurskas mies vastasi. - Tässä on rahasi, olen laittanut ne poikimaan, mies sanoi kukkaroaan ojentaen.
- Eihän siinä ole kaikki, osan olet laittanut sivuun, Herra sanoi.
- Vain pikkuisen pahan päivän varalle, mies sanoi.
- Se paha päivä on nyt, Herra jylisi.

- Mitäs nämä rakennukset täällä ovat, Herra kysyi.
- Ilotalo ja lastenkoti, joilla ei ollut muuta paikkaa, mies vastasi.
- Mitä olet oikein mennyt tekemään, häpäissyt koko nimeni, Herra jyrähti.
- Ilotalossa olet käynyt itsekin - ja seurakuntani pappi, tuomari ja monet muut, joiden pitäisi olla esimerkkinä muille, Herra sanoi lävistäen miehen katseellaan. - Eikä lastenkotikaan ole mikään lastenkoti, vaan lapsikauppiaiden törkeä kauppapaikka, josta palautin juuri yhden pojan oikeaan kotiinsa.

- Miten oletkaan voinut olla niin ymmärtämätön? Mikset rukoillut ja kysynyt minun mielipidettäni mistään, vaikka asut tiluksillani ja hallinnoit omaisuuttani? Olen ollut vain yhteydenoton päässä, muttet ole kysynyt minulta mitään! Minkälainen edustajani oikein olet ollut? Olet tehnyt omin päin kaiken ja häpäissyt elämänarvoni, vaikka olen Herrasi ja Jumalasi. Olet sekoittanut pääsi viinilläni, irstaillut ja tehnyt sitä, mikä on pahaa silmissäni. Luuletko, etten ole nähnyt kaikkea, tiennyt koko ajan kaikesta?

- Et ole enää luottamukseni arvoinen, ennen kuin olet parantanut tapasi. Ota rahasi ja elätä niillä perheesi, joka on joutunut kärsimään takiasi. Tyhjennän ilotalosi ja lastenkotisi, jossa lapset ovat joutuneet kärsimään ja palautan heidät omille vanhemmilleen takaisin.

- Olit paljon vartija, muttet ymmärtänyt, että sinuakin vartioidaan, ettet voi piilottaa minulta mitään. Mene nyt ja tutkiskele itseäsi. Kun tahdot tehdä parannuksen, löydät poikani Jeesuksen, joka johtaa sinut takaisin oikealle tielle ja luokseni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10879  To 11 Syy 2014, 1:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Saatuani vihdoin viimein pakerrettua juttuni valmiiksi viime yönä sain Pyhän Hengen kello 1.58. Huokaisin helpotuksesta, en voinut onnistua niin huonosti, jos Jumala oli tyytyväinen. Hänhän oli tarkoittanut nuo sanat "Voit tulla luokseni, vaikka mitä olisi tapahtunut" muillekin ja sitä varten näin vaivaa kirjoittaakseni asiasta tännekin.

Saatuani sanat kello 14.32 lauantaina kirjoitin ne aika pian keltaiselle lapulle, etten unohtaisi niitä, jonka jälkeen kirjasin ne iltapäivään venyneisiin aamusivuihini myös. Keltaisen lapun taidan tallettaa keittiön Uuden Testamentin väliin pahan päivän varalle.

Sain sanat 6.9.2014 iltapäivällä mentyäni varta vasten sänkyyn rukoilemaan, koska se oli jäänyt. On tärkeää rukoilla ja olla yhteydessä Jumalaan. Miten voi edustaa ketään, jos ei ole yhteydessä häneen? Jumala ei ole poikkeus. Vaatiihan se vähän vaivannäköä, mutta Jumala johtaa koko elämää. Ennen katastrofia on hyvä saada vinkkiä myrskynsilmästä selviämiseen. Jumala tekee meidät paljon vahvemmiksi, mutta olemme niin mukavuudenhaluisia, ettemme viitsisi edes rukoilla. Jos on niin heikko ja väsynyt, ettei jaksa pysyä rukoillessaan pystyssä, rukoilla voi levätessäänkin. Se, että aloin rukoilla ennen ylösnousua, oli hyvä päätös, jonka sisäistin aika nopeasti.

Virikkeen rukoilemiseen enemmän sain Pirkon kirjoista, joista on viimeinenkin juuri lopussa; kaikkein vaativin Pirkon ja Eeron yhteinen kirja Totta joka sana - kaukana täydellisestä, mutta josta on tullut kuin ystävä, jota ei haluaisi hyvästellä.

Jumala on puhunut Pirkkoonkin liittyen paljon, muun muassa tämän, minkä olen tallentanut 9.11.2013 aamusivuihini:

Lainaus:
Kello on 9.49. Sain ennen ylösnousua nämä:

"Ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin. Seurakunnissa ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin..." Jumala toisti tuota monta kertaa. Katsoin kelloa, se oli 9.19 silloin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10886  Pe 12 Syy 2014, 3:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.9.2014 klo 1.29 kirjoitti:
On tärkeää rukoilla ja olla yhteydessä Jumalaan. Miten voi edustaa ketään, jos ei ole yhteydessä häneen? Jumala ei ole poikkeus. Vaatiihan se vähän vaivannäköä, mutta Jumala johtaa koko elämää. Ennen katastrofia on hyvä saada vinkkiä myrskynsilmästä selviämiseen. Jumala tekee meidät paljon vahvemmiksi, mutta olemme niin mukavuudenhaluisia, ettemme viitsisi edes rukoilla. Jos on niin heikko ja väsynyt, ettei jaksa pysyä rukoillessaan pystyssä, rukoilla voi levätessäänkin. Se, että aloin rukoilla ennen ylösnousua, oli hyvä päätös, jonka sisäistin aika nopeasti.

Virikkeen rukoilemiseen enemmän sain Pirkon kirjoista, joista on viimeinenkin juuri lopussa; kaikkein vaativin Pirkon ja Eeron yhteinen kirja Totta joka sana - kaukana täydellisestä, mutta josta on tullut kuin ystävä, jota ei haluaisi hyvästellä.

Jumala on puhunut Pirkkoonkin liittyen paljon, muun muassa tämän, minkä olen tallentanut 9.11.2013 aamusivuihini:

Lainaus:
Kello on 9.49. Sain ennen ylösnousua nämä:

"Ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin. Seurakunnissa ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin..." Jumala toisti tuota monta kertaa. Katsoin kelloa, se oli 9.19 silloin.

"Ennen katastrofia on hyvä saada vinkkiä myrskynsilmästä selviämiseen."

Aika enteelliset sanat... En olisi voinut viime yönä uskoa, että Pirkon ympärillä kuohuu seuraavana päivänä taas. Pirkko ei ole edes lottovoittaja, mutta samasta viiden vuoden aikana rukoustyöhön kerätystä miljoonasta jauhetaan maailman tappiin asti, niin kauan kuin lehdet repivät omia miljooniaan siitä. Toivottavasti Pirkko saa hyvän lakimiehen puolustamaan itseään. Toimittajanpoikanen Marko-Oskari Lehtonen ratsastaa surkeilla jutuillaan kuin aasi pellolla omaa statustaan korottaen. Olen laittanut juttujaan talteen, palattava niihin vielä. Muttei nyt yöllä, kun on muutenkin rankkaa niin kuin keskiviikkoiltanakin. Hyvä kun jaksoin silloin kävellä saunan jälkeen raput ylös. Voimattomana ajattelin, pitäisikö alkaa kulkea hissillä yksi kerros ylöspäin. Laittaessani itseäni sitten viimeisillä voimillani saunan jälkeen kuntoon, ajattelin, ettei kukaan oikeasti tiedä, kuinka loppu olen kiduttuani jo vuosia ja kuinka väärin kaikki on.

Kirjoitin torstaina 11.9.2014 aamusivuihini: "Ajateltuani illalla helvettiäni uupuneena saunan jälkeen, miten sitä on vähätelty ja mitätöity, Jumala sanoi kello 23.23 tietävänsä kärsimykseni."

Mutta yö jatkui. En voinut syödä nälkääni ennen puolta yötä enää mitään, sillä ruoka olisi tehnyt minut entistä kipeämmäksi. Vasen poskeni oli jo häijy, ollut koko päivän. Siellä on sieni, joka pitäisi kaivaa omin sormin pois lääkäreiden keskittyessä muihin hommiin.

Vaan eikun nukkumaan, uni on loppuun uupuneelle tärkeää. Jos saa nukuttua, jaksaa seuraavan päivän edes jotenkuten.

Mutta tärisin ja olin ihan jäässä villatäkin ja -viltin alla. Sydän oli raskas ja levoton, mutten voinut ottaa beetasalpaajaa, joka olisi heikentänyt ääreisverenkiertoani entisestään.

Otin melatoniinia ja olin vielä puoli viiden aikaan hereillä ajatellen nousta kirjoittamaan helvetistäni taas. Suunnittelin otsikoita. Olisiko "Elämäni on pelkkää helvettiä" osuva tai joku muu, mitä kirjoittaisin siihen jne.

Herättyäni aamulla tajusin nukahtaneeni sittenkin, mutta kituessani oireissani olin nukkunut huonosti. Päivä menisi pilalle, en jaksaisi mitään. Otin beetasalpaajan, jota en voinut ottaa yöllä, ja käteni ja jalkani menivät aivan kohmeisiksi ja jouduin käyttämään infrapunalämmitintä.

Kirjoitin aamusivuni taas niin kuin aina, vaikka mikä olisi, ymmärtäen, että on taisteltava viimeisillä voimillaan itse, ettei kukaan tulisi auttamaan, paitsi poikani, joka on kärsinyt puolestani. Eikä valhe ja vääristely vähene yhtään, ellei kukaan oikaise niitä.

Ja niin käytin kauniin päivän kirjoittamiseen totuudesta, vaikka se tekisi kipeää. Valhe ei auta ketään paranemaan.

Paljon on vielä työtä, ei anneta periksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10898  La 13 Syy 2014, 3:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Elämä on rankkaa ja vieläkin rankempaa. Rankan edellisyön jälkeen valvoin viime yön aamuun.

Mutta kun laitetaan kova kovaa vastaan, näkyykö se täällä missään?

Jalat olivat niin kohmeessa, ettei saanut nukuttua.

Beetasalpaajan jälkeen vielä enemmän jäässä.

Iltapäivällä ylös ja aamusivuja pitkin päivää muutama rivi kerrallaan.

Seitsemältä tajusin, että mikäli aikoisin kuunnella Pirkon viikon takaisen Radio Dein ohjelman, se pitäisi tehdä heti, koska puoli kymmeneltä pukkaisi uutta ohjelmaa perään. Lepäsin sängyssä väsyneenä ja nukahdin ja heräsin uudestaan. Sitten pyörälenkille ja kotiin uutta ohjelmaa kuuntelemaan. Eikä pelkästään kuuntelemaan, vaan VLC:llä äänittämään sensuroijien varalta. Tietokoneen ääressä keskeneräisten aamusivujen kirjoittamisesta ei tullut oikein mitään, mutta kävin läpi vanhoja Rukousystävä-lehtiä tutkiakseni ja siirtääkseni faktatietoja skannaamisen jälkeen palvelimelle. Samalla käsiini osui hyvin mielenkiintoinen Rukousystävä-lehti 5/2002, jossa oli monta hyvää kirjoitusta, joiden kanssa joutuisin pakertamaan, mikäli haluaisin jutut nettiin. Derek Princen "Demonit painostavat ja parjaavat", Smith Wigglesworthin "Kaikki sairaus on Saatanasta" ja kuinka pappi haukkui Pirkkoa noidaksi... Ilman rahankeräysjupakkaa en olisi tullut penkoneeksi sitäkään lehteä, laittaen sivuun odottamaan. Viimein aamusivutkin valmistuivat varttia yli puolen yön, jonka jälkeen uutta ketjua väsäämään ja kanuunastani sarjatulta ampumaan.




____
Typo.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ti 23 Syy 2014, 1:54, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10903  Su 14 Syy 2014, 1:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Korruptio kukkii poliisivaltiossa

Tuossa kirjoituksessa otsikko syntyi vasta viimeksi; vieritä loppuun ja ihmettele.

Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Röyhkeys ja törkeys huipussaan.

Muka oikeutta. Vahvemman vääryyttä.

Välillä keitti niin paljon, että meinasin ampaista kesken aamusivujen kirjoittamaan.

Oli rankkaa penkoa kaikkea. Entä sitten. Miten laittaa pakettiin?

Rukoilin. Rukoilin paljon. Monta kertaa.

Mutta sain puserrettua taas.

Sairaana väsyneenä kipeänä.

Harjoitellut paljon.

Elokuussakin 118 liuskaa.

Käsin. Joka päivä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10906  Ma 15 Syy 2014, 2:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.9.2014 klo 1.10 kirjoitti:
Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Röyhkeys ja törkeys huipussaan.

Muka oikeutta. Vahvemman vääryyttä.

Välillä keitti niin paljon, että meinasin ampaista kesken aamusivujen kirjoittamaan.

Oli rankkaa penkoa kaikkea. Entä sitten. Miten laittaa pakettiin?

Rukoilin. Rukoilin paljon. Monta kertaa.

Mutta sain puserrettua taas.

Sairaana väsyneenä kipeänä.

Harjoitellut paljon.

Elokuussakin 118 liuskaa.

Käsin. Joka päivä.

Jos jotain on jäänyt vaivaamaan enkä ole muistanut kertoa; raapustin heinäkuussa 110 aamusivua. Muttei niihin vanhoihin sivuihin voi jäädä kirjoittaessaan koko ajan uusia. Lasketaan tarkemmin vasta, kun 6.11.2014 tulee 15 vuotta aamusivuja täyteen.

Oli kyllä kaukana lepopäivästä kulunut sunnuntai 14.9.2014. En meinannut saada nukuttua kolmestakaan melatoniinitabletista ja kolmesta milligrammasta huolimatta. Ja sitten kun sain, uni loppui aivan liian lyhyeen yläkerrasta kuuluvaan meteliin. Nousin kirjoittamaan aamusivut karseassa olossani ja sen jälkeen tulin väsäämään tuon, joka oli pyörinyt päässäni - kun me sairaat olemme menettäneet kirkon, jossa voisimme käydä. Hengellinen jano on kova, mutta vääryys liian suurta eikä sitä voi mennä kirkkoon katsomaan. Se on loukannut, miten Pirkkoa on kohdeltu - ja kaltaisiani naisia on vaikka kuinka paljon, tuhansia ja tuhansia. Pirkon suosio on valtava eikä kirkkoherrat pysty sitä tukahduttamaan.

Oksettava kirkko; vääryyslaitos, jossa hymyillään lipevästi ja puukotetaan selkään. Niillä ei ole enää kuin näytelmä ja kaavut, joiden alla on tyhjää ja pari kokispulloa ja ehtoollisviiniä jemmassa. Kaikki synnit piilossa ja olevinaan niin pyhimystä että. Mutta teeskentely on turhaa, Jumala näkee kaiken.

Päivällä yritin levätä, muttei siitä tullut yläkerran jyskeen takia mitään. Sydän pompotteli miten sattui ja otin beetasalpaajan, vaikka jalat jäätyisi.

Lepopäivästä eikä lepäämisestä tulisi mitään... Väsyneenä sai haahuilla ja olla pystyssä. Pikkaisen lohdutti Pirkon kirjasta sanat:

"Pyhitä lepopäivä vai lepää pyhäpäivä?"

Aurinko oli jo laskenut pyöräillessäni toppavaatteissa.

Yhtäkkiä tajusin, että olin ollut niin väsynyt, että olin unohtanut Jumalan kokonaan.

- Lepopäivänä. Tajusin sen vasta Jumalan katsoessa minuun.

Eikä se ollut ensimmäinen kerta, kun olin unohtanut Jumalan, vaan tämän tästä, tämän tästä...

Vielä vähemmän muistin Jumalaa kirjoittaessani lääkäreille, joka oli aivan liian rankkaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10911  Ma 15 Syy 2014, 23:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En kehu enää noita kusipäitä, jotka hävittävät vaivalla värkätyn postin eikä edes verikokeita heru!

Niille ei merkkaa toisten terveys mitään, kun saa vaan pröystäillä kukkona tunkiolla ja palvoa omaa uraansa!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10913  Ti 16 Syy 2014, 2:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olen aamusivuni kirjoittanut ja kirjoitan jatkossakin.

Jo heti alussa huomasin, että ne alkoivat muuttaa minua. Kerrottuani itselle, mitä minä ajattelin, sitä ei tarvinnut purkaa enää muille. Pääasia, että itse tiesin, mitä ajattelin.

Omien ajatusten, oman ajattelun kasvaessa päältäkävelystäni tuli yhä vaikeampaa alkaessani analysoida kaikkea. Aamusivuista alkoi tulla yhä tärkeämmät, ne alkoivat saada yhä enemmän jalansijaa. Viimeistään ne lunastivat paikkansa elämässäni, kun alkoi olla hirveän rankkaa. Siitä lähtien ne ovat olleet jokapäiväiset. Pelastusrengas, joka pitää pinnalla.

Kun näen merkkejä, että joku antaa kohdella itseään huonosti, mietin hänen alistumistaan ja tyytymistään sellaiseen. Hän jää vaan siihen, vaikka voisi avata uusia teitä. Mutta miten ja mihin? Hän on hukassa eikä tiedä. Koska aamusivut ovat matka, joka kuljetaan käsin, se johtaisi sisimmän osoittamaan oikeaan suuntaan. Kaikki muut suunnathan ovat vääriä paitsi se, johon Jumala yrittää kuljettaa. Siksi on niin tärkeää kuunnella omia ajatuksiaan ja Jumalaa, vaikka muut sanoisivat mitä.

"Onneksi käytin omaa järkeä."

Niin - joka seuraa sydäntään, ei joudu katumaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10914  Ti 16 Syy 2014, 23:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.9.2014 klo 2.53 kirjoitti:
"Onneksi käytin omaa järkeä."

Niin - joka seuraa sydäntään, ei joudu katumaan.

Rankka yö ja päivä takana. Heräsin taas yläkerrasta kuuluvaan jyskeeseen parin tunnin yöunien jälkeen eikä auttanut kuin nousta ylös kitumaan. Lisää kahvia ja aamusivut, jonka jälkeen laitoin tuulemaan ja rustasin pari sähköpostia. Mutta tärisin koko päivän; hermostoni ja sydämeni ei kestä tätä levon puutetta ja valvomista. Ihme, kun pumppu toimii vielä. Pisti päivällä niin, että oli otettava beetasalpaaja taas, jota ennen lämmitin kohmeisia jalkojani. En vaan jaksanut mitään, koko kaunis päivä meni pilalle taas; niin kuin koko kevät, kesä ja syksy. Onneksi poika kävi kaupassa, laittoi ruokaa ja tiskasi. Homeasunnon jälkeen hänenkin elämänsä on mennyt pilalle, hänkin on joutunut koko ajan kärsimään. Pari yötä sitten hän näki painajaisen, että ensin oli kesä (josta hän ei voinut nauttia yhtään) ja sitten satoi lunta, ja siinä unessakin äiti oli kärsivä ja kituva. On varmaan antoisaa seurata vierestä, kuinka äiti kituu. Juupa joo. - Mutta sadistit eivät välitä yhtään. Päivällä tajusin, että yläkerrassa hypitään sisällä narua ja tasajalkaa... Ja täällä alakerrassa joku on kuin haudasta nousseen näköinen, niin kuin seinänaapurini minusta ennen joulua totesi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10915  Ke 17 Syy 2014, 3:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.9.2014 klo 23.47 kirjoitti:
Rankka yö ja päivä takana. Heräsin taas yläkerrasta kuuluvaan jyskeeseen parin tunnin yöunien jälkeen eikä auttanut kuin nousta ylös kitumaan. Lisää kahvia ja aamusivut, jonka jälkeen laitoin tuulemaan ja rustasin pari sähköpostia. Mutta tärisin koko päivän; hermostoni ja sydämeni ei kestä tätä levon puutetta ja valvomista. Ihme, kun pumppu toimii vielä. Pisti päivällä niin, että oli otettava beetasalpaaja taas, jota ennen lämmitin kohmeisia jalkojani. En vaan jaksanut mitään, koko kaunis päivä meni pilalle taas; niin kuin koko kevät, kesä ja syksy. Onneksi poika kävi kaupassa, laittoi ruokaa ja tiskasi. Homeasunnon jälkeen hänenkin elämänsä on mennyt pilalle, hänkin on joutunut koko ajan kärsimään. Pari yötä sitten hän näki painajaisen, että ensin oli kesä (josta hän ei voinut nauttia yhtään) ja sitten satoi lunta, ja siinä unessakin äiti oli kärsivä ja kituva. On varmaan antoisaa seurata vierestä, kuinka äiti kituu. Juupa joo. - Mutta sadistit eivät välitä yhtään. Päivällä tajusin, että yläkerrassa hypitään sisällä narua ja tasajalkaa... Ja täällä alakerrassa joku on kuin haudasta nousseen näköinen, niin kuin seinänaapurini minusta ennen joulua totesi.

Elämä on laiffii ja parasiitteja, jotka häiritsevät normaalia rauhaa, vetävät välistä energiaa ja lykkäävät kehon täyteen myrkkyjään. Mutta Suomessa ei ymmärretä kuin herkkusienten päälle, ks. Herkkusieni vapaassa maassa.

Siihen se lääkäreiden ymmärrys sitten loppuukin. Sienet eivät aiheuta Suomessa sairauksia; Suomi on sienivapaa vyöhyke.

Hauskaa? Kenellä on, kenellä ei. Kun vasemman poskionteloni alapuolelta kuoli kaksi hammasta parin viikon välein, hauska loppui siihen. Siellä on nyt kolo ja poskiontelo helvetin äkäinen edelleen. Hampaanpoisto ei ratkaissut ongelmaa, vaihtaen paikkaa vaan. Se on levittäytynyt ylöspäin ja nyt myös alaspäin nenänvierustaa pitkin. Maatessani äsken sängyssä se ei antanut nukkua. Siellä on jotain elävää joka häiritsee, joka ei takuulla ole mikään herkkusieni. Sain sen hometestistä, jossa kasvoi patogeenisiä sieniä. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää? Vatsakin ryllää ja sielläkin on jotain. Sieniä. Varpaanvälini kaivelee jatkuvasti, sientä sielläkin. Oikeaan alaluomeeni on jämähtänyt punainen kutiava kohta, jota on vaikeaa häätää enää pois sienen pesiydyttyä sinnekin.

Olen kärsinyt homeasunnon jälkeen sieni-infektiosta useita vuosia, mutta syönyt sisäistä sienilääkettä - joka tepsi oireisiin - vain kaksi viikkoa! Eikö olekin kummaa, että oikeaa lääkettä määrätään niin vähän ja vääriä lääkkeitä niin paljon?

Levätessäni unetonna sängyssä ajattelin, että Suomeen pitäisi perustaa vaivaistaloja niille, joita ei halutakaan parantaa. Borrelioosin uhrit ja homesairaat voisivat mennä vaivaistaloon köhimään. Parantola olisi vain niille, joille annettaisiin toivoa.

En yhtään ihmettele, miksi Michael Jackson pyysi lääkäriltä "maitoa" pystyäkseen nukkumaan. Tämähän on yhtä helvettiä kärsittyäni unetonna taas, kun melatoniinikaan ei auttanut mitään.

En tajua, miten kestän herätyskellon ääntä seitsemältä ja kun yläkerrassa alkaa hyppynaruharjoitukset heti kahdeksalta. Rytmihäiriöt ovat olleet tässä kovat. Mentävä kai parasiittien kanssa sänkyyn makoilemaan, jos niitäkin nukuttaisi joskus.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10920  Pe 19 Syy 2014, 5:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.9.2014 klo 3.38 kirjoitti:
Levätessäni unetonna sängyssä ajattelin, että Suomeen pitäisi perustaa vaivaistaloja niille, joita ei halutakaan parantaa. Borrelioosin uhrit ja homesairaat voisivat mennä vaivaistaloon köhimään. Parantola olisi vain niille, joille annettaisiin toivoa.

En yhtään ihmettele, miksi Michael Jackson pyysi lääkäriltä "maitoa" pystyäkseen nukkumaan. Tämähän on yhtä helvettiä kärsittyäni unetonna taas, kun melatoniinikaan ei auttanut mitään.

En tajua, miten kestän herätyskellon ääntä seitsemältä ja kun yläkerrassa alkaa hyppynaruharjoitukset heti kahdeksalta. Rytmihäiriöt ovat olleet tässä kovat. Mentävä kai parasiittien kanssa sänkyyn makoilemaan, jos niitäkin nukuttaisi joskus.

Ihme kyllä sain keskiviikkoaamuna nukkua; poikani varjeli untani ja uusi ukaasini hillitsi hivenen yläkerran touhuja. Eivät ne siellä välitä minusta kyllä yhtään, vain itsestään...

En vaan ehdi kirjaamaan ajatusmyllystäni kaikkea samaan tahtiin tänne kuin mieleeni tulee. Tajusin heti kohta perään, ettei homesairaita voi pistää borrelioosin uhrien kanssa samaan vaivaistaloon köhimään, vaan viereiseen heitä varten kyhättyyn telttakylään, jossa voi nukkua taivasalla ja peseytyä talvisin avannossa. Kaikki tämä upea "hoito" sen vähän aikaa kuin pysyy hengissä.

Punkin purtua minua uudestaan olen oikein konkreettisesti tajunnut, missä Suomessa mennään. Tilanne on sama, jos saa turpaan ja ensimmäisellä kerralla hoidetaan, mutta toisella kertaa enää ei. Luoja järjesti minulle tämän toisen kierroksen nähdäkseni, mikä tilanne on oikeasti, eikä siinä ole mitään kehuttavaa. Suomi on kaikessa suomettunut, koko systeemi on mätä alusta loppuun. Aivan niin kuin yläkerrassa toisten kärsimyksestä ei piitata, kunhan itsellä on millä mällätä.

Kunpa olisin saanut nukuttua, sydän ja koko elimistö olisi tarvinnut unta ja lepoa. Rytmihäiriöt ovat hirveät tässä kirjoittaessani.

Nukahdin kyllä salamannopeasti lämpötyynyn lämmitettyä peiton alusen ennen nukkumaanmenoa. Mutta saman tien nukahdettuani heräsin hirveään yskään ja kurkunärsytykseen pureskeltuani vain kalkkia ennen nukahtamista. Sama on käynyt ennenkin eikä se ole mielestäni normaalia. Tai nukahdan suu auki ja seuraavassa hetkessä herään siihen, että sylki valuu suustani. Sitä on tapahtunut viime aikoina kymmeniä kertoja, etten nielekään nukahdettuani.

Mutta koska olen tällainen luulotautinen vaan, mitäs se lääkäreitä kiinnostaa. Yksityislääkäritkään eivät enää tutki potilaitaan, juttelevat ja höpisevät vaan ennen laskun kirjoittamista. Luulisi ainakin, että mennessään uudelle lääkärille tämä tutkisi edes ensimmäisellä kerralla. Muttei tutkinut. Reumalääkäri.

Rukoilin ja tein ristinmerkkiä ennen vastaanotolle menoa ja perään jäin odotushuoneeseen ihmettelemään. Paremminkin olisi voinut lääkärikäynti mennä. Menin vastaanottotiskille ja kysyin, onko lääkäri vielä paikalla, olisi puhuttavaa lääkkeistä. Oli hän, ja pääsin heti sisään. Olin käynyt jo verikokeissa ja näytin reseptejä, joista lääkäri oli vähän hämillään. Niinkö se olisi pitänyt ollakin (kuin resepteissä luki), hän ihmetteli ja uusi ensimmäisen. Minulla oli kolme printtiä mukanani ja kysyin, haluaisiko hän lukea ne. Yksi oli tämä, jonka ojensin hänelle.

Olin niin poikki käynnistä, että menin takaisin odotushuoneeseen lepäämään. Otin lisää wienerkahvia istuutuessani sohvalle nuoren miehen viereen, jolle aloin purkaa kaikkea, miten vaikeaa Suomessa on saada punkinpuremaan oikeaa hoitoa, että ihmisten täytyy mennä Saksaan asti, kun Norjassakin on borrelioosiklinikka suljettu. Että koululääketiede vetää jotain ihmelinjaa, jossa lääkärit voivat hyvin ja määräävät itselleen haluamiaan lääkkeitä ja jättävät ihmiset heitteille. On hyvä mahis, että punkki puree häntäkin tai hänen läheisiään, että muistaisi sitten. Tuon jälkeen sanoin, että olisi vielä yksi juttu, josta varoittaisin, taidan olla vaan kuormittanut jo liikaa. Mutta hän halusi kuulla, joten kerroin vanhanaikaisista FESS-leikkauksista, joilla ihmiset ajetaan ojasta allikkoon ja poskionteloissa alkaa kasvaa stafylokokkia ja muuta, jotka sinne eivät kuulu. Ettei luuta saa enää takaisin, että lastenkin poskiontelot tuhotaan. Jos on ongelmaa, pitäisi tehdä pallolaajennus, jota ei yleisellä puolella haluta tehdä. Kuvittelin, että yliopistolliseen sairaalaan voisi luottaa, mutta luotin väärin. Vakuutuksestani on mennyt kymppitonni turhaan lääkärillä juoksemiseen ja tuhottu poskionteloni, joita voitaisiin yrittää ehostaa parin kolmen tonnin korjausleikkauksella. - Luuta ei vaan saa takaisin, se on fakta. Meinasin kuolla siihen leikkaukseen, verenpaineeni laski pari kertaa niin paljon, että piti antaa adrenaliinia, koko korvapolin hutkimishoito meni väärin. Halvalla tuhotaan ihmisten terveys, jota ei saa enää rahallakaan takaisin.

Nuori mies muistaa juttuni, jotka voivat olla siunaus hänelle ja läheisilleen. Että pitäisi silmänsä auki eikä uskoisi sokeasti lääkäreihin ja käyttäisi omaa järkeään; liikkuisi ja hoitaisi omaa terveyttään niin, ettei noita palveluja tarvitsisi. - Se oli maratonpuhe, jonka loppuun kerroin vielä nuoruuteni umpilisäkkeen tulehduksesta, jota sain potea kolme viikkoa ja kuinka lääkäri totesi vielä kotiuttaessaan minua hirveän sairaana keskellä yötä, ettei se ole mitään umpilisäkkeen tulehdusta, että olisin ollut aikoja sitten hautausmaalla vastapäätä Hietaniemessä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10933  La 20 Syy 2014, 1:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mahtoiko edelliseen jäädä virheitä, oikoluin sitä tunnin seitsemään asti järkyttävän unettoman yön jälkeen, jonka jälkeenkään en nukkunut miltei yhtään. Niin hirveää yötä kuin viime yö ei ole ollut pitkään aikaan. Rytmihäiriöitä ei ollut kymmeniä, vaan satoja läpi koko yön, jatkuvaa muljahtelua ja tykyttelyä, sydämen päällä kuin painava rautakoura. Beetasalpaajat eivät oikein käy palellessani jo ilman niitäkin kärsittyäni lapsesta lähtien Raynaudin oireyhtymästä, joka vain pahentunut punkinpuremien jälkeen. Emconcor viilentää liikaa kehoa, vaikka olen vällyjen alla ja päälläni villatäkki ja paksu viltti... Mutta aamulla oli pakko ottaa puolikas beetasalpaaja, 1,25 mg, kokonaisen ollessa vuorokaudessa aivan liikaa niin, että olen ihan jäässä. Ikävää, että puolikaskin riittää jäähdyttämään jalat ja kädet ja koko kehon niin, että kylmä sattuu. Ja tärisin ja vapisin kauttaaltani kuin jossain horkassa, joka ei lähde pois. Kaiken lisäksi reidet särkivät aamulla kuin riivattu poljettuani illalla ylimääräisen lenkin hakemaan lääkkeitä. Olin saanut reseptin, mutta tukusta olikin lääke loppu ja vasta kolmannesta apteekista löytyi korvaavaa tuotetta pienissä pakkauksissa. Sen tähden, ettei Bulevardin klinikalla uusittu reseptiäni, vaikka olin ollut jo hyvissä ajoin liikkeellä, jouduin varaamaan muualta ajan ja sain lääkkeeni viime tipassa. Sain vaivautua ja rasittaa itseäni kylmässä ilmassa, jota punkinpureman sairastuttamat lihakseni eivät kestäneet. Aamupäivällä levätessäni kauheassa tärinässäni reisiin oli vedettävä vielä säärystimet ja otettava Voltarenia saadakseen kipua pois käsivarsienkin kolottaessa. Hirveää taistelua pelkän hoidon vuoksi, että saisi edes tarvitsemansa lääkkeet. Sieltä kirjoituspöydän takaa on niin helppoa uskoa koululääketieteeseen, kun ei näe toisen kipeitä niveliä, joiden tulehdusta lääke hillitsee. Mutten pystynyt enää nukkumaan, oli vaan noustava karseassa olossa ylös kirjoittamaan aamusivuja, esivalmisteluna varsinaiseen kirjoittamiseen, joka venyi ja venyi ollessani niin väsynyt ja aivojen toimiessa huonosti. Perjantai oli kauhea päivä silkasta unenpuutteesta johtuen, jota en kestäisi enää yhtään.



Torstaina kirjoitin 24. kynäni loppuun BIC Round Sticejä, joilla kirjoittamisen aloitin punkinpuremasta jo sairaana reilu kaksi vuotta sitten.

Kuvassa 24 tyhjäksi kirjoitettua hylsyä. Onneksi hyviä kyniä vielä riittää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10934  Su 21 Syy 2014, 3:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.9.2014 klo 1.27 kirjoitti:
Kaiken lisäksi reidet särkivät aamulla kuin riivattu poljettuani illalla ylimääräisen lenkin hakemaan lääkkeitä. Olin saanut reseptin, mutta tukusta olikin lääke loppu ja vasta kolmannesta apteekista löytyi korvaavaa tuotetta pienissä pakkauksissa. Sen tähden, ettei Bulevardin klinikalla uusittu reseptiäni, vaikka olin ollut jo hyvissä ajoin liikkeellä, jouduin varaamaan muualta ajan ja sain lääkkeeni viime tipassa. Sain vaivautua ja rasittaa itseäni kylmässä ilmassa, jota punkinpureman sairastuttamat lihakseni eivät kestäneet. Aamupäivällä levätessäni kauheassa tärinässäni reisiin oli vedettävä vielä säärystimet ja otettava Voltarenia saadakseen kipua pois käsivarsienkin kolottaessa. Hirveää taistelua pelkän hoidon vuoksi, että saisi edes tarvitsemansa lääkkeet. Sieltä kirjoituspöydän takaa on niin helppoa uskoa koululääketieteeseen, kun ei näe toisen kipeitä niveliä, joiden tulehdusta lääke hillitsee. Mutten pystynyt enää nukkumaan, oli vaan noustava karseassa olossa ylös kirjoittamaan aamusivuja, esivalmisteluna varsinaiseen kirjoittamiseen, joka venyi ja venyi ollessani niin väsynyt ja aivojen toimiessa huonosti.

Käsivarsia kolotti perjantain jälkeen lauantainakin, vaikkei ne olleet rasittuneet pyöräilyssä yhtään. Alkoi masentaa, jos nekin heikkenevät niin kuin reisilihakset.

Nyt yöllä aloin tutkia vanhoja poliotalven aikaisia potilaspapereitani, joihin olin muutama päivä sitten törmännyt ja voinut pahoin itseni puolesta taas, miten minua nuorena olikaan kohdeltu. Mitä jos peistaisin pari referaattia autenttisena kuvatiedostona perustamaani ketjuun, keksin. Niistä näkyy niin lääkäreiden nimet kuin ammattitaidottomuuskin pitäessään esimerkiksi punaläiskikästä ihoa luulosairaan jännittäjätyypin merkkinä, vaikka se on yksi polion oireista, jonka lääkäreiden uhri huomasi itse miltei 30 vuoden kuluttua kärsiessään oireista, elohiiristä ja vapinasta edelleen. Kaiken huipuksi potilas tajusi aivoissaan olevan samat muutokset kuin poliopotilailla vertailemalla kuvia ja tietoja keskenään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10935  Su 21 Syy 2014, 5:55 (GMT+3)  Aihe: Saatanan tappokuuri Vastaa lainaamalla viestiä

Valvon täällä taas vasen poski ja reidet kipeinä, nivelet tulehtuneina...

Isoäiti kesti lähes viikon nesteittä; saas nähdä, kuinka kauan itse kestän Saatanan tappokuuria.

Ihmisen voi tappaa nopeasti tai hitaasti; tämä on se jälkimmäinen tapa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10937  Ma 22 Syy 2014, 0:29 (GMT+3)  Aihe: Re: Saatanan tappokuuri Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.9.2014 klo 5.55 kirjoitti:
Valvon täällä taas vasen poski ja reidet kipeinä, nivelet tulehtuneina...

Isoäiti kesti lähes viikon nesteittä; saas nähdä, kuinka kauan itse kestän Saatanan tappokuuria.

Ihmisen voi tappaa nopeasti tai hitaasti; tämä on se jälkimmäinen tapa.

Valvottuani yön kaipa saan nukkua aamulla, sunnuntaina lepopäivänä.

Vessassa menee kauan, mutta kuona-aineiden poistaminen on tärkeää myrkkyjen vähentämiseksi elimistöstä.

Olen laittanut hedelmäteetä hautumaan ja Uusi Testamentti vetää puoleensa. Mutten jaksa keskittyä Paavalin ajatuksiin väsyneenä, haluan lukea Jeesuksesta.

Evankeliumeja on syytetty siitä, että niissä on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus kerrottu vähän eri lailla. Haluan aamusella paneutua siihen, ja alan lukea Matteuksen, Markuksen, Luukaksen ja Johanneksen evankeliumeja Jeesuksen hautaamisesta ja ylösnousemuksesta. Ihmettelen kritiikkiä, mielestäni evankeliumeissa on paljon yhtäläisyyksiä.

Jäljellä on enää Johanneksen evankeliumi, jota alan lukea luvusta 19 ja jakeesta 31 eteenpäin. Se on viimeinen evankeliumi, jota luen verkkaisesti ja väsyneenä unettoman yön jälkeen. Päästyäni kohtaan Pietarista ja Jeesuksesta alan itkeä ja tajuan, miksi Jumala halusi minun lukevan Raamattua. Pietarikin joutui uskonsa tähden kärsimään - ja niin joutuu jokainen, joka uskoo:

Lainaus:
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."

Joh. 21:15-19

Jeesus pyysi Pietaria kaitsemaan ja ruokkimaan lampaitaan ja karitsoitaan - ja niin Hän pyytää meitä jokaista siitä huolimatta, että joudumme uskomme takia kärsimään.

On rauhallinen mieli päästessäni sänkyyn; onhan sentään lepopäivä ja saisin levätä...

Kello on kai jotain puoli yhdeksän ja otan melatoniinia nukkuakseni paremmin. Sitten kello tulee yhdeksän, ja yläkerrassa alkaa hyppiminen ja pomppiminen taas. Haluaisin mennä soittamaan ovikelloa, mutta olen liian heikossa kunnossa noustakseni ylös. Jään odottamaan metelin loppumista ja niinhän se loppuu. Uni on väsyneelle ja sairaalle tärkeää.

Mutta jo ennen puolta päivää suoraan yläpuoleltani alkaa kuulua poran ääni, aivan kuin se jurruttaisi poraamatta oikeasti mitään, ihan vain kiusan vuoksi. Ja se jurrutus jatkuu ja jatkuu, vaihtaa välillä vain paikkaa, ja kuuluu kevyttä naputusta, joka ei olisi oikeaa sekään, ja nokkahuilun epävireistä ääntä. Ainakaan siellä ei kunnioiteta lepopäivää ja kiusataan sitä viettäviä. Samanlaista oli pääsiäisenäkin - oli mukavaa alentaa juhla, joka merkitsee toisille jotakin.

Koska en saanut nukkua, edessä on yksi kauheimmista päivistäni. Sydämeni päällä on ahdistava rautakoura taas ja on pakko ottaa sydänlääkettä. Koko päivä menee pilalle, en jaksa mitään. Aamusivujen kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Raja on tullut vastaan, olen valvonut liikaa eikä elimistöni jaksa enempää. Yöksi on otettava lisää sydänlääkettä, että pärjäisin aamuun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11060  Pe 03 Lok 2014, 0:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.10.2014 klo 23.22 kirjoitti:
Kärsiessään ja kituessaan se lääkäreiden vähättely on yhtä saatanaa. Se on törkeää ja niin väärin. Miten kehtaavatkin talloa päältä nuo, joiden pitäisi auttaa...

Nähdessään sitä vääristelyä ja vähättelyä jopa kirjallisena se on niin loukkaavaa, että sisu kiehahtaa.

Ei olekaan pelkkä sairaus, jota vastaan täytyy taistella - pitää taistella myös lääkäreitä vastaan saadakseen jotain apua. Kohtuuton vaatimus huonossa hapessa olevalta sairaalta lääkäreiden julmaa ja epäinhimillistä käytöstä, asemaa ja ylivoimaa vastaan!

Enkä ole ainoa; siihen törmää kaikkialla. Sairaita vähätellään, heidän päältään kävellään. Tekee oikein pahaa lukea, miten ihmiset lääkäreiden käsissä kärsivät.

Mutta ei annetakaan periksi, ollaan kylmän rauhallisia vaan ja jatketaan taistelua.

Lääkärien kirjoittaessa omaa vähättelyään helppohoitoisesta ja mukavasta sairaudesta, joka hoituu parin viikon antibioottikuurilla, kunnes punkki puree heitä itseään, jolloin he turvautuvat pidempään kuuriin ja muuhunkin apuun, mitä vain rahalla saa - he ovat osa valheellista saagaa ja kuvottavaa kaksinaismoralismia.

Kirjoittakoot satusedät satuaan, minullakin on kynät; kärsimyksessä kyllästetyt, tuskalla tyhjennetyt. Päivä päivältä kirjoitan omaa todistuspuheenvuoroani siitä, mitä joudun kokemaan ja elämään läpi. Syyskuussakin 102 liuskaa ja lisää aina vaan. Vuodesta 1999 lähtien aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen on kirjattu vapinat, tärinät ja elohiiret ja vuosien vieriessä kaikki muukin, homeasunnosta saatu astma, poskiontelontulehdus, punkinpuremat, kaikki. Olen joutunut kirjoittamaan kaikesta niin monta kertaa, että turhaa tulla kävelemään enää päältä. Tiedän, mitä olen kokenut ja koen.

Tässä on vain pieni osa kynistä, jotka olen kirjoittanut loppuun:



"Kirjoittakoot satusedät satuaan, minullakin on kynät; kärsimyksessä kyllästetyt, tuskalla tyhjennetyt."



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11061  Su 26 Lok 2014, 2:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.10.2014 klo 0.21 kirjoitti:
Kirjoittakoot satusedät satuaan, minullakin on kynät; kärsimyksessä kyllästetyt, tuskalla tyhjennetyt. Päivä päivältä kirjoitan omaa todistuspuheenvuoroani siitä, mitä joudun kokemaan ja elämään läpi. Syyskuussakin 102 liuskaa ja lisää aina vaan. Vuodesta 1999 lähtien aloitettuani aamusivujen kirjoittamisen on kirjattu vapinat, tärinät ja elohiiret ja vuosien vieriessä kaikki muukin, homeasunnosta saatu astma, poskiontelontulehdus, punkinpuremat, kaikki. Olen joutunut kirjoittamaan kaikesta niin monta kertaa, että turhaa tulla kävelemään enää päältä. Tiedän, mitä olen kokenut ja koen.

Tässä on vain pieni osa kynistä, jotka olen kirjoittanut loppuun:



"Kirjoittakoot satusedät satuaan, minullakin on kynät; kärsimyksessä kyllästetyt, tuskalla tyhjennetyt."



_________________

Viesti kopioitu täältä


Tuostahan saisi hyvän otsikon, paitsi että rankan käsinkirjoitusrupeaman jälkeen sormet siirtyvät tietokoneen näppäimistölle pystyen tuottamaan tekstiä vain hipaisemalla. Mutta olenko kirjoittanut enemmän käsin tai koneella, sitä en tiedä. Tiedän vain, että aamusivuja on kirjoitettu tähän mennessä kuusi laatikkoa täyteen ja seitsemännen pohjalla on jo kuutisensataa liuskaa, joiden päälle lasketaan kohta lokakuunkin sivut. Netin kirjoitukset ovat bitteinä kevyitä; toista on aamusivujen laita. Yhdessä laatikossa on liuskoja viiden riisin verran eli 12,5 kiloa, kuuden täyteen kirjoitetun laatikon painaessa jo 75 kiloa.

Monta kymmentä kiloa on kirjoitettu pelkällä sisulla vaan. Jos sitä ei olisi, en olisi jatkanut lauantain 25.10.2014 aamusivujakaan 26.10.2014 puolelle kello 0.23 asti ja oikolukenut perään kello 0.37 asti. Kaikki tämä on dokumentoitu aamusivuihini - ja sunnuntaina taas jatketaan ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana päivänä niin kauan kuin kynä pysyy kädessä.

Siinäpä se kirjoitustaidon salaisuus; ja jos joku säälii tai kadehtii, tehköön perässä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11106  Ma 17 Mar 2014, 22:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei tässä ole paljoa muuta ehtinyt kuin aamusivut kirjoittaa, joka on jo sinällään paljon. Kuinka moni kirjoittelee kolme liuskaa tai enemmän joka päivä käsin, jonka päälle pystyy pusertamaan itsestään vielä aikaa muuhun kirjoittamiseen kaiken sairastelun ja muun pinnistelemisen ohessa?

Mulla loppuu vuorokausi kesken ja terveyden kanssa on ongelmia. Jos menee neljältä nukkumaan ja on vielä kuuden aikaan aamulla hereillä, mitä se merkkaa. Ei sisun kannalta yhtään mitään, mutta jaksamisen kannalta jotain. Harmittaa, että jää niin paljon kirjoittamatta. Että tuotan ajatuksia kuin Turusen pyssy, mutta ammukset jäävät käyttämättä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11107  Ti 18 Mar 2014, 0:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.11.2014 klo 21.27 kirjoitti:
Ei tässä ole paljoa muuta ehtinyt kuin aamusivut kirjoittaa, joka on jo sinällään paljon. Kuinka moni kirjoittelee kolme liuskaa tai enemmän joka päivä käsin, jonka päälle pystyy pusertamaan itsestään vielä aikaa muuhun kirjoittamiseen kaiken sairastelun ja muun pinnistelemisen ohessa?

Mulla loppuu vuorokausi kesken ja terveyden kanssa on ongelmia. Jos menee neljältä nukkumaan ja on vielä kuuden aikaan aamulla hereillä, mitä se merkkaa. Ei sisun kannalta yhtään mitään, mutta jaksamisen kannalta jotain. Harmittaa, että jää niin paljon kirjoittamatta. Että tuotan ajatuksia kuin Turusen pyssy, mutta ammukset jäävät käyttämättä.

- Niin, mitäs kirjoitat! kuulen. Kuka käskee kirjoittamaan?

- Ei kukaan, mutta hyvä kun kirjoitan. Parempi kirjoittaa ja purkaa paineensa aamusivuihin kuin purkaa viha itseensä; ryypätä, syödä tai tuhota muulla tavoin itseään.

Tässä maailmassa kovien ja kovettuneiden ihmisten kanssa ei ole helppoa. He eivät ole käsitelleet traumaansa mitenkään; ei heidän tarvitse, koska aina on joku, jonka niskaan kaiken voi kaataa. Nämä ns. terveet ihmiset eivät tarvitse terapiaa, eiväthän he kärsi mistään; on vain huojentavaa jauhaa vuosikymmeniä samoja traumoja - eikä yhtään haittaa, vaikka kaunan ja katkeruuden kohde olisi aikaa sitten kuollut, sama ruletti pyörii...

Tuollaisen lastin jälkeen oma mieli on levoton, mielenrauha mennyttä.

Mutta kuinka ollakaan, on pelastusrengas - aamusivut, jonne voi purkaa koko tuskan! Tuleepa siinä sivussa vielä mieleen, että hullut ovat tässä maailmassa kaikkein vähiten hulluja.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11113  To 20 Mar 2014, 1:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.11.2014 klo 23.03 kirjoitti:
Tässä maailmassa kovien ja kovettuneiden ihmisten kanssa ei ole helppoa. He eivät ole käsitelleet traumaansa mitenkään; ei heidän tarvitse, koska aina on joku, jonka niskaan kaiken voi kaataa. Nämä ns. terveet ihmiset eivät tarvitse terapiaa, eiväthän he kärsi mistään; on vain huojentavaa jauhaa vuosikymmeniä samoja traumoja - eikä yhtään haittaa, vaikka kaunan ja katkeruuden kohde olisi aikaa sitten kuollut, sama ruletti pyörii...

Tuollaisen lastin jälkeen oma mieli on levoton, mielenrauha mennyttä.

Mutta kuinka ollakaan, on pelastusrengas - aamusivut, jonne voi purkaa koko tuskan! Tuleepa siinä sivussa vielä mieleen, että hullut ovat tässä maailmassa kaikkein vähiten hulluja.

Toinen ihmistyyppi: epähienot ja törkeät päsmärikääkät, jotka pitävät itseään muita parempina järjestelemään toisten asioita. Näitä on hoitajissa, opettajissa ja muissa vahvuuteen sairastuneissa ihmisissä. He tietävät, kuinka muiden tulee elää ja mitä toisten pitäisi tehdä. Päsmärikääkät luovat ympärilleen elämänilottoman ilmapiirin, jossa vain he tietävät kaiken ja elävät oikein. He ovat aina valmiina moralisoimaan ja kyttäämään toisia. - En minä vaan tekisi niin; minä, minä, minä... Avioliitossa päsmärikääkän kanssa on mukavaa, ainakin hänellä itsellään. "Mitäs minä sanoin!" Päsmärikääkkä päättää puolisonsa puolesta kaiken, jopa vaatteet, joita kaupasta ostetaan ja laitetaan päälle. Päsmärikääkän puolisosta tulee tossusankari, jonka elämä lipuu toisen määräysvallassa ohi. Ja vaikka aika jättäisi, tauti on niin paha, ettei päsmärikääkkä lopeta. Hän tähyää niitä, joiden elämän tuntee niin paljon paremmin, joiden pitäisi elää hänen pillinsä mukaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11123  Ti 25 Mar 2014, 4:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.11.2014 klo 21.27 kirjoitti:
Ei tässä ole paljoa muuta ehtinyt kuin aamusivut kirjoittaa, joka on jo sinällään paljon. Kuinka moni kirjoittelee kolme liuskaa tai enemmän joka päivä käsin, jonka päälle pystyy pusertamaan itsestään vielä aikaa muuhun kirjoittamiseen kaiken sairastelun ja muun pinnistelemisen ohessa?

Mulla loppuu vuorokausi kesken ja terveyden kanssa on ongelmia. Jos menee neljältä nukkumaan ja on vielä kuuden aikaan aamulla hereillä, mitä se merkkaa. Ei sisun kannalta yhtään mitään, mutta jaksamisen kannalta jotain. Harmittaa, että jää niin paljon kirjoittamatta. Että tuotan ajatuksia kuin Turusen pyssy, mutta ammukset jäävät käyttämättä.

Tekee niin tai näin, aina väärinpäin...

Jos en kerran saa nukuttua mentyäni nukkumaan, kun kylmä kolottaa ja on muuta häikkää, mitä jään sänkyyn kieriskelemään, miksen nouse ylös kirjoittamaan. Aiheita kertyy ja kertyy enemmän kuin ehdin kirjoittamaan. Mitä popsin vaan melatoniinia, jos uni ei vaivojen takia tule. Kirjoitin maanantaina 24.11.2014 aamusivuihini: "Kello on 10.56, nyt 10.58. Ulkona on 0,7 astetta plussaa ja sohjoista. Taivas on tasaisessa pilvessä. Pääni on ollut koko päivän täynnä tarinaa, tarinaa kaikesta. Kun eletty elämä muuttuu tarinaksi, joka nousee kärsimyksen yläpuolelle. Oli vaikeaa saada taas yöllä unta. Pallean alueella oli pientä sitkeää tärinää ja lihakset kauttaaltaan ihmeen pingottuneet ja pientä tärinää kaikkialla jatkuen aamullakin. Se ei tule siitä, että jännittäisin, vaan se on joku hermostollinen juttu." - Jos menee kolmelta nukkumaan, ottaa melatoniinia neljältä ja on vielä viiden aikaan hereillä, nukkuu pätkäunia ja herää yhdeksältä, unet eivät ole hääppöiset. Pahinta ovat hermostolliset oireet, lihasjännitys ja vapina ja toisen punkinpureman jälkeen äitynyt kylmänkolotus, joka ei anna nukkumarauhaa ennen kuin kipua saa pois villaisella peittovuoren alla. Kyllä elämä on mahdottomaksi mennyt, ajattelin viime yönäkin valvoessani. Kukaan ei voi tajutakaan, miten hirveää kidutusta borrelioosi on jo homeista sairastuneelle, pelkkää helvettiä helvetin päälle. Nyt sen omakohtaisesti tietää ja tuntee sääliä kohtalotovereita kohtaan, jotka joutuvat kestämään samaa mitä itsekin. Ja niin säälii Jumalakin ja tietää, kuinka raukkamaisesti ihmisiä kohdellaan. Ei ollut aavistustakaan, että Jumalalla oli suunnitelma ajaa minut tähän jamaan. Ikinä ei olisi tullut kaikkia näitä kirjoituksia, ellei olisi ollut kaikkia näitä sairauksia. Ihminen voi kuunnella toisen kärsimystä, toivottaa voimia ja siunausta, mutta jos ei itse tai kukaan läheinen kärsi samasta asiasta, sitä ei tunne omissa ytimissään ja elämä jatkuu totutuissa uomissaan. Korkeintaan voi ajatella: onneksi en ole itse sairastunut homeista, onneksi punkki ei ole purrut minua! Sairastuneilla ei sitä onnea ole eikä paljoa muutakaan lääkäreiden ja koko systeemin kääntäessä selkänsä.

Rukoillessani tänä aamuna ennen ylösnousua, että saisin enemmän kirjoittamisaikaa, Jumala pyysi minua nousemaan ylös. Olin todella tyytyväinen, sillä Jumala oli puhunut viime aikoina vain niin vähän, ja aloin heti tehdä ylösnousua. Viskaisin untuvatossuni nurkkaan ja nousin iloisena ylös. Mutta kirjoittaminen väsyneenä oli raskasta ja pidin vähän taukoa. Painuin tietokoneelle ja jatkoin tauon jälkeen kirjoittamista. Minua väsytti hirveästi, jolloin Jumala neuvoi taas, että aamusivut kannattaisi kirjoittaa yhtä kyytiä. Se oli totta, istunto ei venyisi niin pitkään. - Olin niin onnellinen siitä, että Jumala on läsnä kaikessa ja yrittää auttaa parhaansa mukaan.

Niin pitkäkin päivä on kulunut iltaan ja yöhön, ja taas on oppinut jotain. Vaikka olin niin väsynyt, sain ihmeekseni hertsi-istunnon aikana luettua Beveren kirjan loppuun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11125  Ke 26 Mar 2014, 3:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.11.2014 klo 3.41 kirjoitti:
Rukoillessani tänä aamuna ennen ylösnousua, että saisin enemmän kirjoittamisaikaa, Jumala pyysi minua nousemaan ylös. Olin todella tyytyväinen, sillä Jumala oli puhunut viime aikoina vain niin vähän, ja aloin heti tehdä ylösnousua. Viskaisin untuvatossuni nurkkaan ja nousin iloisena ylös. Mutta kirjoittaminen väsyneenä oli raskasta ja pidin vähän taukoa. Painuin tietokoneelle ja jatkoin tauon jälkeen kirjoittamista. Minua väsytti hirveästi, jolloin Jumala neuvoi taas, että aamusivut kannattaisi kirjoittaa yhtä kyytiä. Se oli totta, istunto ei venyisi niin pitkään. - Olin niin onnellinen siitä, että Jumala on läsnä kaikessa ja yrittää auttaa parhaansa mukaan.

Niin pitkäkin päivä on kulunut iltaan ja yöhön, ja taas on oppinut jotain. Vaikka olin niin väsynyt, sain ihmeekseni hertsi-istunnon aikana luettua Beveren kirjan loppuun.

Viime yö oli tosi erikoinen; nukuin omituista kyllä hirveän pitkät unet iltapäivään saakka, mutta heräsin silmät raskaina ja väsyneinä. Tehokkaammat hertsit ovat voineet vaikuttaa, rukous, Jumala, tai kaikki yhdessä. Mutta heti kun iltapäivällä söin, vasen poski turposi taas; sieni ei anna periksi ja vaivaa poskessa parhaillaankin. Tiedän, missä se on; varjostuneen ethmoidaalilokeron suojassa, jossa voin tuntea sen olemassaolon nytkin! Ikinä en voi parantua ennen kuin saan parasiitin pois poskiontelostani. Ei ole mitään urbaanilegendaa, että sieni loisii kehossa; se on fakta, joka on sivuutettu kokonaan. Jokin sieni on pesiytynyt oikeaan kyynärpäähänikin; siinä on punainen renkula ja se kutiaa ja kirvelee tätä kirjoittaessanikin.

Taistelua on monenmoista, fyysistä ja henkistä. Yritin nyt tiistaina tehdä niin kuin Jumala neuvoi ja kirjoitin aamusivuni yhteen pötköön. Mutta menee siinä sittenkin aikaa, jos on paljon kerrottavaa. Nyt kun olen näin sairas, kuvaan oireitani mahdollisimman tarkkaan tietääkseni, missä mennään. Kaiken Jumalaankin liittyvän yritän kuvata niin tarkkaan kuin pystyn; jopa sen, mitä Jumala puhuu pojalleni, joka ei kirjoita mitään muistiin. Kuvatessani kaiken muunkin kirjoittamiseen menee paljon aikaa. Kesken istunnon pulpahtelee usein kirjoitusideoita ja Jumalakin voi puhua niin kuin nyt tiistaina, jolloin aamusivuihini hurahti vajaa kolme tuntia.

Ensimmäisellä liuskalla tiistaina 25.11.2014 kuvasin esimerkiksi John Beveren kirjaa "Mitä teet kun tunnet tulleesi väärin kohdelluksi?" seuraavasti:

"Kirja oli ristiriitainen, mutta oli siinä paljon hyvääkin. Meillä on näkemysero: siinä, missä Bevere pitää Raamatussa kaikkea Jumalan Sanana, minulle esimerkiksi Paavalin ja Salomon sana on vain ihmisen sanaa eikä heillä ole samaa auktoriteettia kuin Jeesuksella, joka Hänkään ei ole omakätisesti kirjoittanut Raamattuun mitään kaiken tultua välikäsien kautta."

Pohtiessani aamusivuja kirjoittaessani aihetta edelleen yritin hahmottaa mielessäni käyttökelpoista otsikkoa. Kirjoitin keltaiselle lapulle: Ihmisen sana ei voi olla Jumalan Sanaa Raamatussakaan. Jatkoin iltapäivään venyneiden aamusivujeni kirjoittamista hitaasti ja poukkoillen, ensin toiselle sivulle ja sitten kolmannelle sivulle, jolloin vastaanotin ajatuksen, että Jumalalle on loukkaus, että Hänen suuhunsa laitetaan milloin mitäkin. Kello oli 18.17 silloin ja kirjoitin tuon heti samalle keltaiselle lapulle - kopioiden lopulta molemmat talteen aamusivujeni loppuun kolmannelle liuskalle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11126  To 27 Mar 2014, 1:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.11.2014 klo 2.33 kirjoitti:
Viime yö oli tosi erikoinen; nukuin omituista kyllä hirveän pitkät unet iltapäivään saakka, mutta heräsin silmät raskaina ja väsyneinä. Tehokkaammat hertsit ovat voineet vaikuttaa, rukous, Jumala, tai kaikki yhdessä. Mutta heti kun iltapäivällä söin, vasen poski turposi taas; sieni ei anna periksi ja vaivaa poskessa parhaillaankin. Tiedän, missä se on; varjostuneen ethmoidaalilokeron suojassa, jossa voin tuntea sen olemassaolon nytkin! Ikinä en voi parantua ennen kuin saan parasiitin pois poskiontelostani. Ei ole mitään urbaanilegendaa, että sieni loisii kehossa; se on fakta, joka on sivuutettu kokonaan. Jokin sieni on pesiytynyt oikeaan kyynärpäähänikin; siinä on punainen renkula ja se kutiaa ja kirvelee tätä kirjoittaessanikin.

Toinen erikoinen yö perään. Sikeästi nukutun yön jälkeen olin vielä puoli viiden aikaan hereillä, kun uni ei tullutkaan. Sellaistahan se on viime aikoina ollut neurologisia oireita potiessani. Mutta nyt yöllä oli jotakin kummaa; jalkateräni olivat aivan kuumat untuvatossujen ja villasukkien sisällä. Ihmettelin sitä, sillä yleensä jalat olivat pitkään kylmät ja lämpenivät vasta pikku hiljaa. Minulla oli hyvin vahva tunne, että joku rukoilee puolestani, että Jumala on asialla nyt. Katsoin kelloa, se oli 4.35 silloin. Jalkani kiehuivat niin kuumina, että untuvatossut oli pakko potkaista sivuun ja villasukatkin tuntuivat olevan aivan liikaa ja meinasin luopua niistäkin. Poikani oli antanut minulle aikaisemmin illalla joitain hertsejä, muttei ollenkaan Lymeä vastaan, joka verenkiertohäiriöitä aiheuttaa. Syy ei voinut olla siinäkään, se oli jotain hengellistä. Tarkistin pojaltani, ettei hän ollut rukoillut puoli viiden aikaan puolestani, mutta oli nukkunut jo. Asialla on ollut joku muu, joka on kääntynyt Herran puoleen, tai Herra yksin. Niin tai näin, joka tapauksessa kiitos...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11273  Ti 20 Tam 2015, 3:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Mitä haluaisitte kuulla? Väärä kysymys. En voi kirjoittaa miellyttääkseni ketään.

Mistä haluaisin sitten kirjoittaa? Vaikeampi kysymys.

Hyvästä vai pahasta ensin? Kumpi on suurempi, Jumala vai pimeyden voimat?

Tuntuuko hyvä liian heppoiselta pahuuden rinnalla?

Uskonko yhtään enää hyvään?

Mistä kirjoitan, mille aikaani annan.

Se on vaikea valinta, aina. Joudun painimaan itseni kanssa.

En voi kirjoittaa vain miellyttääkseni. Aika ei riitä kaikkeen.

On kirjoitettava siitä, mikä on tärkeää. Sitä Jumalakin odottaa. Omatunto, joka kolkuttaa.

Kuvasin maanantaina samaa asiaa kahteen paikkaan. Kolmatta kertaa en jaksanut, vaan kopioin jo kirjoittamani.

Aamusivuista 19.1.2015:

Lainaus:
Kello on 11.59 aloittaessani tässä. Olin jo puoli yhdentoista aikaan hereillä. Ajattelin kaikkea ja lopulta kävin vessassa ja tein myös lantionpohjaliikkeeni. Välillä latelin rukouksiani ja sitten tuskailin Jumalan mykkyyttä. Kaipasin Jumalaa niin, Hänen ääntään ja läsnäoloaan, rukoillen lopulta myös sitä. Sitten ajatukset veivät minut taas mennessään levätessäni edelleen, kunnes ohi kaiken tuli hyvin hiljaa: "Terhi, nouse ylös." Katsoin heti kelloa, se oli 11.16, ja viskasin peitot sivuun, vaihdoin sukat ja nousin iloisesti ylös siitä syystä, että Jumala oli puhunut minulle taas. Tulin keittiöön ja siellä odotti minua toinen yllätys katsoessani ikkunasta ulos. Pihalla oli variksia, joita ei ollut näkynyt edellisinä päivinä levätessäni pidempään. Jumala tiesi varisten olevan pihalla nyt ja halusi ilahduttaa minua. Jumala tietää enemmän kuin itse koskaan voin tietää, jonka takia kannattaa kuunnella Jumalaa ja seurata Hänen ohjeitaan. Hän tahtoo minulle hyvää ja tietää, mikä on parasta. Liikutuin oikein ajatellessani sitä, kuinka Jumala johdattaa kaikessa, että olen Hänen hyvässä huomassaan. Tilanteeni ei ole millään tavalla epätoivoinen, Jumala on kaiken takana.

Ensimmäinen pihalle heittämäni keksi hajosi moneksi kappaleeksi ja useampi varis ilmestyi apajalle. Yksi varis yritti koukkia kaksi keksinpalaa nokkaansa onnistumatta siinä, mutta sai lopulta kolme palaa, jotka nokassaan lensi pois! Heitin vielä toisen keksin, joka taisi osua vähän huonosti tai mennä pahaan paikkaan hiekkalaatikon taakse tai päälle. Heitin vielä kolmannen ja neljännenkin keksin, jotka menivät kuin kuumille kiville potrien harakoidenkin ilmestyttyä varisten vanavedessä apajille. Äsken näin puussa yhden pienen variksen, jolle yritin heittää keksin, muttei se huomannut tai uskaltanut tulla hakemaan keksiä, joka hajosi moneksi kappaleeksi. Palaset ovat maassa edelleen ja linnut häipyneet. Mutta viimeistään huomenna keksi on syöty, ellei lunta sada aivan hirveästi ja keksi peity.


Vihosta, jonne kirjaan Jumalan puheen:

Lainaus:
"Terhi, nouse ylös."
- ma 19.1.2015 klo 11.16

Olin juuri vähän aikaisemmin ikävöinyt Jumalaa ja kaivannut Hänen puhettaan levätessäni vielä sängyssä. Sitten nousin iloisesti ylös keittiöön ja hämmästyin nähdessäni variksia ulkona. Heitin yhden keksin pihalle, joka hajosi kappaleiksi. Yksi varis yritti koukkia nokkaansa kaksi murusta, muttei onnistunut; mutta sai lopulta kolme palasta, jotka nokassaan lensi pois! Keksi hävisi nopeasti ja heitin lisää niitä pihalle harakoidenkin ilmestyttyä paikalle. Tajusin Jumalan tietävän enemmän, ja olin niin kiitollinen Hänen läsnäolostaan. Hän tiesi, että olin kaivannut lintuja ja pyysi minua nousemaan ylös, kun ne olivat pihalla. Se ilahdutti minua niin kuin Jumala tahtoikin, ja olin niin onnellinen pelkästään variksista ja harakoista, että sain ruokkia niitä. Onnellisin olin siitä, että sain tuntea Jumalan johdatusta. - Terhi, 19.1.2015 kello 20.12 illalla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11375  To 19 Hel 2015, 1:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.2.2015 klo 1.47 kirjoitti:
Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.

Sain viime yönä tuolle jatkoa. Jumala sanoi, että minun pitää kuunnella Häntä, jonka jälkeen sain Pyhän Hengen, kello oli 5.17 silloin. Sitten tuli vielä selitys, ettei Jumala voi millään ohjata minua ahdingosta ulos, ellen ole yhteydessä Häneen. Kello oli 5.30, ja nuo sanat pysäyttivät minut tajutessani niiden olevan totta. Muistin aiemman neuvon, että olen niin pahassa jamassa, että minun on tarkkaan seurattava Hänen ohjeitaan, että nujerrettuaan minut Saatana kävisi kiinni lapseeni. - Tajusin olleeni liian leväperäinen, että minun on tosissaan kuunneltava, mitä sanottavaa Jumalalla on ja seurattava Hänen ohjeitaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11376  To 19 Hel 2015, 2:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.2.2015 klo 0.50 kirjoitti:
Admin 18.2.2015 klo 1.47 kirjoitti:
Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.

Sain viime yönä tuolle jatkoa. Jumala sanoi, että minun pitää kuunnella Häntä, jonka jälkeen sain Pyhän Hengen, kello oli 5.17 silloin. Sitten tuli vielä selitys, ettei Jumala voi millään ohjata minua ahdingosta ulos, ellen ole yhteydessä Häneen. Kello oli 5.30, ja nuo sanat pysäyttivät minut tajutessani niiden olevan totta. Muistin aiemman neuvon, että olen niin pahassa jamassa, että minun on tarkkaan seurattava Hänen ohjeitaan, että nujerrettuaan minut Saatana kävisi kiinni lapseeni. - Tajusin olleeni liian leväperäinen, että minun on tosissaan kuunneltava, mitä sanottavaa Jumalalla on ja seurattava Hänen ohjeitaan.

Olin keskiviikkona herännyt taas yläkerran rytkeeseen, joka ei kuulunutkaan enää suoraan yläpuoleltamme, vaan viereisestä asunnosta ylhäältä. Olin jo kerran käynyt soittamassa ovikelloa ja siellä oli hirveä säpinä menossa. Pennut remusivat ja pomppivat ja koira räksytti. Sitten meteli vähän hellitti yltyen taas. Jumala sanoi minulle, ettei meteli lopu ennen kuin vien lapun sinne. Printtasin pari riviä ja tein työtä käskettyä. Ilmeisesti kalikka kalahti, koska sain lappuni takaisin anteeksipyynnön ja puolustelujen kera, ettei siellä hypitä koskaan, kun on hiljaisuus kello 22-07. Jumal'auta, menenkö soittamaan ovikelloa sunnuntaiaamuna seitsemältä ja toivotan hyvää huomenta lepopäivän kunniaksi? He eivät tiedä, miltä se katon tärinä alakerrassa tuntuu; siihen ei auta edes korvatulpat. Naisen mukaan siellä eletään normaalia elämää, johon ei tietenkään kuulu lasten käytöstavoille opettaminen ja toisten huomioon ottaminen. Normaalista elämästä, yöunista ja nukkumisesta voivat nauttia kaikki terveet ihmiset, joiden mukaan koko yhteiskunta on rakennettu.

Kahden viikon lääkekuuri, ja koko borrelioosikin on parannettu. Kaikki menee "naps ja naps" vaan, turhat mutinat pois. "Arbeit macht frei" - työ tekee vapaaksi, tiesi Hitlerkin. Kaasukammioon vaan ja uuniin palamaan. Uljas upea idioottien yhteiskunta, kunnes itse sairastuvat. Ei tarvitse olla paljon tuuriakaan, että pääsee homekämppään tai punkki puree. Sittenpä tiedätte, millä tuomitsette ja miltä se omissa nahoissa tuntuu.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11377  To 19 Hel 2015, 3:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.2.2015 klo 1.33 kirjoitti:
Admin 19.2.2015 klo 0.50 kirjoitti:
Admin 18.2.2015 klo 1.47 kirjoitti:
Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.

Sain viime yönä tuolle jatkoa. Jumala sanoi, että minun pitää kuunnella Häntä, jonka jälkeen sain Pyhän Hengen, kello oli 5.17 silloin. Sitten tuli vielä selitys, ettei Jumala voi millään ohjata minua ahdingosta ulos, ellen ole yhteydessä Häneen. Kello oli 5.30, ja nuo sanat pysäyttivät minut tajutessani niiden olevan totta. Muistin aiemman neuvon, että olen niin pahassa jamassa, että minun on tarkkaan seurattava Hänen ohjeitaan, että nujerrettuaan minut Saatana kävisi kiinni lapseeni. - Tajusin olleeni liian leväperäinen, että minun on tosissaan kuunneltava, mitä sanottavaa Jumalalla on ja seurattava Hänen ohjeitaan.

Olin keskiviikkona herännyt taas yläkerran rytkeeseen, joka ei kuulunutkaan enää suoraan yläpuoleltamme, vaan viereisestä asunnosta ylhäältä. Olin jo kerran käynyt soittamassa ovikelloa ja siellä oli hirveä säpinä menossa. Pennut remusivat ja pomppivat ja koira räksytti. Sitten meteli vähän hellitti yltyen taas. Jumala sanoi minulle, ettei meteli lopu ennen kuin vien lapun sinne. Printtasin pari riviä ja tein työtä käskettyä. Ilmeisesti kalikka kalahti, koska sain lappuni takaisin anteeksipyynnön ja puolustelujen kera, ettei siellä hypitä koskaan, kun on hiljaisuus kello 22-07. Jumal'auta, menenkö soittamaan ovikelloa sunnuntaiaamuna seitsemältä ja toivotan hyvää huomenta lepopäivän kunniaksi? He eivät tiedä, miltä se katon tärinä alakerrassa tuntuu; siihen ei auta edes korvatulpat. Naisen mukaan siellä eletään normaalia elämää, johon ei tietenkään kuulu lasten käytöstavoille opettaminen ja toisten huomioon ottaminen. Normaalista elämästä, yöunista ja nukkumisesta voivat nauttia kaikki terveet ihmiset, joiden mukaan koko yhteiskunta on rakennettu.

Kahden viikon lääkekuuri, ja koko borrelioosikin on parannettu. Kaikki menee "naps ja naps" vaan, turhat mutinat pois. "Arbeit macht frei" - työ tekee vapaaksi, tiesi Hitlerkin. Kaasukammioon vaan ja uuniin palamaan. Uljas upea idioottien yhteiskunta, kunnes itse sairastuvat. Ei tarvitse olla paljon tuuriakaan, että pääsee homekämppään tai punkki puree. Sittenpä tiedätte, millä tuomitsette ja miltä se omissa nahoissa tuntuu.

On paljon näkymätöntä kärsimystä ja taistelua, joka ei näy täällä missään. Vaikken valita koko aikaa jostain, se ei tarkoita, että ongelmat olisi ohi. En vaan valita. Täällä. Sitä varten on olemassa aamusivut, joihin puran kaiken - esimerkiksi lääkäreiden kanssa taistelun, johtuen jatkuvasta vähättelystään, jota en siedä enää. Jos jotain apua haluaa saada, joutuu joka saatanan asiasta taistelemaan useamman kertaa, joka tarkoittaa sitä, että voimat on parin kolmen taudin kohdalla loppu. Systeemistä ulos vaan ja hautaan, se on meininki.

On mukavaa taas tänäkin yönä mennä terveenä sänkyyn nukkumaan, kun uni tulee heti. Melatoniini on loppu eikä se mitään autakaan. Suuretkaan annokset eivät auttaneet enää mitään. Kämppä on niin vetoisa ja kylmä, että pitää olla fleecehousuja, hametta ja hupparia, villasukat ja untuvatossut ja useampia lämmittimiä. Nukkuessani on vielä paksummat villasukat ja untuvatossut, ja untuvia leijailee joka puolella. Peittomäärä on vain kasvanut, ja makaan kuin murmeli siellä vällyjen alla ja aivan alimpana on oltava vielä villakaistaleita ja -suikaleita lämmittämässä, ettei kylmä kolota villatäkin alla, jonka päällä on nykyään entisen yksinkertaisen villaviltin sijaan paksusta villatakkikankaasta ompelemani tuplavillapeitto, jonka päällä on vielä lämmittävää polypropyleeniä sisältävä päiväpeitto pitääkseen vedon poissa. Peittovuori painaa jumalattomasti, mutta on välttämätätön minulle, joka en välitä sen enempää elävältä kynityistä untuvista viedessään viimeisetkin unenrippeeni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11379  Pe 20 Hel 2015, 2:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.2.2015 klo 2.25 kirjoitti:
Admin 19.2.2015 klo 1.33 kirjoitti:
Admin 19.2.2015 klo 0.50 kirjoitti:
Admin 18.2.2015 klo 1.47 kirjoitti:
Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.

Sain viime yönä tuolle jatkoa. Jumala sanoi, että minun pitää kuunnella Häntä, jonka jälkeen sain Pyhän Hengen, kello oli 5.17 silloin. Sitten tuli vielä selitys, ettei Jumala voi millään ohjata minua ahdingosta ulos, ellen ole yhteydessä Häneen. Kello oli 5.30, ja nuo sanat pysäyttivät minut tajutessani niiden olevan totta. Muistin aiemman neuvon, että olen niin pahassa jamassa, että minun on tarkkaan seurattava Hänen ohjeitaan, että nujerrettuaan minut Saatana kävisi kiinni lapseeni. - Tajusin olleeni liian leväperäinen, että minun on tosissaan kuunneltava, mitä sanottavaa Jumalalla on ja seurattava Hänen ohjeitaan.

Olin keskiviikkona herännyt taas yläkerran rytkeeseen, joka ei kuulunutkaan enää suoraan yläpuoleltamme, vaan viereisestä asunnosta ylhäältä. Olin jo kerran käynyt soittamassa ovikelloa ja siellä oli hirveä säpinä menossa. Pennut remusivat ja pomppivat ja koira räksytti. Sitten meteli vähän hellitti yltyen taas. Jumala sanoi minulle, ettei meteli lopu ennen kuin vien lapun sinne. Printtasin pari riviä ja tein työtä käskettyä. Ilmeisesti kalikka kalahti, koska sain lappuni takaisin anteeksipyynnön ja puolustelujen kera, ettei siellä hypitä koskaan, kun on hiljaisuus kello 22-07. Jumal'auta, menenkö soittamaan ovikelloa sunnuntaiaamuna seitsemältä ja toivotan hyvää huomenta lepopäivän kunniaksi? He eivät tiedä, miltä se katon tärinä alakerrassa tuntuu; siihen ei auta edes korvatulpat. Naisen mukaan siellä eletään normaalia elämää, johon ei tietenkään kuulu lasten käytöstavoille opettaminen ja toisten huomioon ottaminen. Normaalista elämästä, yöunista ja nukkumisesta voivat nauttia kaikki terveet ihmiset, joiden mukaan koko yhteiskunta on rakennettu.

Kahden viikon lääkekuuri, ja koko borrelioosikin on parannettu. Kaikki menee "naps ja naps" vaan, turhat mutinat pois. "Arbeit macht frei" - työ tekee vapaaksi, tiesi Hitlerkin. Kaasukammioon vaan ja uuniin palamaan. Uljas upea idioottien yhteiskunta, kunnes itse sairastuvat. Ei tarvitse olla paljon tuuriakaan, että pääsee homekämppään tai punkki puree. Sittenpä tiedätte, millä tuomitsette ja miltä se omissa nahoissa tuntuu.

On paljon näkymätöntä kärsimystä ja taistelua, joka ei näy täällä missään. Vaikken valita koko aikaa jostain, se ei tarkoita, että ongelmat olisi ohi. En vaan valita. Täällä. Sitä varten on olemassa aamusivut, joihin puran kaiken - esimerkiksi lääkäreiden kanssa taistelun, johtuen jatkuvasta vähättelystään, jota en siedä enää. Jos jotain apua haluaa saada, joutuu joka saatanan asiasta taistelemaan useamman kertaa, joka tarkoittaa sitä, että voimat on parin kolmen taudin kohdalla loppu. Systeemistä ulos vaan ja hautaan, se on meininki.

On mukavaa taas tänäkin yönä mennä terveenä sänkyyn nukkumaan, kun uni tulee heti. Melatoniini on loppu eikä se mitään autakaan. Suuretkaan annokset eivät auttaneet enää mitään. Kämppä on niin vetoisa ja kylmä, että pitää olla fleecehousuja, hametta ja hupparia, villasukat ja untuvatossut ja useampia lämmittimiä. Nukkuessani on vielä paksummat villasukat ja untuvatossut, ja untuvia leijailee joka puolella. Peittomäärä on vain kasvanut, ja makaan kuin murmeli siellä vällyjen alla ja aivan alimpana on oltava vielä villakaistaleita ja -suikaleita lämmittämässä, ettei kylmä kolota villatäkin alla, jonka päällä on nykyään entisen yksinkertaisen villaviltin sijaan paksusta villatakkikankaasta ompelemani tuplavillapeitto, jonka päällä on vielä lämmittävää polypropyleeniä sisältävä päiväpeitto pitääkseen vedon poissa. Peittovuori painaa jumalattomasti, mutta on välttämätätön minulle, joka en välitä sen enempää elävältä kynityistä untuvista viedessään viimeisetkin unenrippeeni.

Kun menen tuon peittovuoren alle, onko lämmintä? Luulisi, että on, mutta kehoon on varsinkin toisen punkinpureman jälkeen ilmaantunut kylmänarkoja ja kylmästä kolottavia kohtia, joita ei meinaa saada lämpenemään. Viime aamuyönä yritin lämmittää villaneuleella reisien ja pakaroiden seutua särkiessään peittovuoren alla kylmästä. Mikään ei auttanut ja lopulta kokeilin kädellä, että ihonihan oli jäätävän kylmä! Ei ihmekään, että se kolotti kylmästä. Pitäisikö ottaa vielä villahousut käyttöön. Ihan mahdottomaksi on mennyt. Kehon toimiessa näin epänormaalisti lämpö alkaa kerääntyä peittojen alle vasta pikku hiljaa, jonka jälkeen ei tarvitse yleensä palella.

Heräsin aamupäivällä taas väsyneenä. Olisin kaivannut lisää unta, jota ei tuntunut tulevan. Tein jumppaliikkeitä sarjoissa, ettei rasittaisi liikaa, mutta lantionpohjalihakset pysyisivät edes jossain kunnossa. Spirokeettahan iskee myös virtsarakkoon lisäten virtsanpidätysongelmaa. Vakiokseni on tullut pari, yleensä kolmisen, jopa nelisen sataa lantionpohjasupistusta ennen ylösnousua päästäkseni ilman lirahtelua vessaan asti eikä tarvitsisi alkaa mitään inkontinenssisuojia käyttämään. Olen pohtinut, jos alkaisin tekemään liikkeet joskus muulloin, mutta tulisiko tehtyä. Kaiken lisäksi torstaina ennen ylösnousua Jumala muistutti minua siitä, että muistan kyllä jumpan, mutten rukoilua. Se kolkutti omassatunnossani ja aloin rukoilla taas Rosin mallin mukaan, ylistäen ensin, mutta väsyneenä ja jatkaen siitä eteenpäin, kunnes ajatukseni karkasivat, palasin takaisin ja jatkoin loppuun, kiitos-osion jäädessä lyhyeksi. Mutta rukoiltu oli, niin kuin Herra halusi - vai oliko? Noustuani ylös Jumala sanoi minulle, ettei pelkkä rukoileminen riitä, vaan on myös kuunneltava Häntä.

Siitä olen iloinen, ettei Jumalalle ole tullut puheripulia. Minulla olisi hirveä homma kirjoittaa kaikki vihkooni ja aamusivuihini ja toistaa samaa täälläkin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11387  Su 22 Hel 2015, 2:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.2.2015 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 19.2.2015 klo 2.25 kirjoitti:
Admin 19.2.2015 klo 1.33 kirjoitti:
Admin 19.2.2015 klo 0.50 kirjoitti:
Admin 18.2.2015 klo 1.47 kirjoitti:
Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.

Sain viime yönä tuolle jatkoa. Jumala sanoi, että minun pitää kuunnella Häntä, jonka jälkeen sain Pyhän Hengen, kello oli 5.17 silloin. Sitten tuli vielä selitys, ettei Jumala voi millään ohjata minua ahdingosta ulos, ellen ole yhteydessä Häneen. Kello oli 5.30, ja nuo sanat pysäyttivät minut tajutessani niiden olevan totta. Muistin aiemman neuvon, että olen niin pahassa jamassa, että minun on tarkkaan seurattava Hänen ohjeitaan, että nujerrettuaan minut Saatana kävisi kiinni lapseeni. - Tajusin olleeni liian leväperäinen, että minun on tosissaan kuunneltava, mitä sanottavaa Jumalalla on ja seurattava Hänen ohjeitaan.

Olin keskiviikkona herännyt taas yläkerran rytkeeseen, joka ei kuulunutkaan enää suoraan yläpuoleltamme, vaan viereisestä asunnosta ylhäältä. Olin jo kerran käynyt soittamassa ovikelloa ja siellä oli hirveä säpinä menossa. Pennut remusivat ja pomppivat ja koira räksytti. Sitten meteli vähän hellitti yltyen taas. Jumala sanoi minulle, ettei meteli lopu ennen kuin vien lapun sinne. Printtasin pari riviä ja tein työtä käskettyä. Ilmeisesti kalikka kalahti, koska sain lappuni takaisin anteeksipyynnön ja puolustelujen kera, ettei siellä hypitä koskaan, kun on hiljaisuus kello 22-07. Jumal'auta, menenkö soittamaan ovikelloa sunnuntaiaamuna seitsemältä ja toivotan hyvää huomenta lepopäivän kunniaksi? He eivät tiedä, miltä se katon tärinä alakerrassa tuntuu; siihen ei auta edes korvatulpat. Naisen mukaan siellä eletään normaalia elämää, johon ei tietenkään kuulu lasten käytöstavoille opettaminen ja toisten huomioon ottaminen. Normaalista elämästä, yöunista ja nukkumisesta voivat nauttia kaikki terveet ihmiset, joiden mukaan koko yhteiskunta on rakennettu.

Kahden viikon lääkekuuri, ja koko borrelioosikin on parannettu. Kaikki menee "naps ja naps" vaan, turhat mutinat pois. "Arbeit macht frei" - työ tekee vapaaksi, tiesi Hitlerkin. Kaasukammioon vaan ja uuniin palamaan. Uljas upea idioottien yhteiskunta, kunnes itse sairastuvat. Ei tarvitse olla paljon tuuriakaan, että pääsee homekämppään tai punkki puree. Sittenpä tiedätte, millä tuomitsette ja miltä se omissa nahoissa tuntuu.

On paljon näkymätöntä kärsimystä ja taistelua, joka ei näy täällä missään. Vaikken valita koko aikaa jostain, se ei tarkoita, että ongelmat olisi ohi. En vaan valita. Täällä. Sitä varten on olemassa aamusivut, joihin puran kaiken - esimerkiksi lääkäreiden kanssa taistelun, johtuen jatkuvasta vähättelystään, jota en siedä enää. Jos jotain apua haluaa saada, joutuu joka saatanan asiasta taistelemaan useamman kertaa, joka tarkoittaa sitä, että voimat on parin kolmen taudin kohdalla loppu. Systeemistä ulos vaan ja hautaan, se on meininki.

On mukavaa taas tänäkin yönä mennä terveenä sänkyyn nukkumaan, kun uni tulee heti. Melatoniini on loppu eikä se mitään autakaan. Suuretkaan annokset eivät auttaneet enää mitään. Kämppä on niin vetoisa ja kylmä, että pitää olla fleecehousuja, hametta ja hupparia, villasukat ja untuvatossut ja useampia lämmittimiä. Nukkuessani on vielä paksummat villasukat ja untuvatossut, ja untuvia leijailee joka puolella. Peittomäärä on vain kasvanut, ja makaan kuin murmeli siellä vällyjen alla ja aivan alimpana on oltava vielä villakaistaleita ja -suikaleita lämmittämässä, ettei kylmä kolota villatäkin alla, jonka päällä on nykyään entisen yksinkertaisen villaviltin sijaan paksusta villatakkikankaasta ompelemani tuplavillapeitto, jonka päällä on vielä lämmittävää polypropyleeniä sisältävä päiväpeitto pitääkseen vedon poissa. Peittovuori painaa jumalattomasti, mutta on välttämätätön minulle, joka en välitä sen enempää elävältä kynityistä untuvista viedessään viimeisetkin unenrippeeni.

Kun menen tuon peittovuoren alle, onko lämmintä? Luulisi, että on, mutta kehoon on varsinkin toisen punkinpureman jälkeen ilmaantunut kylmänarkoja ja kylmästä kolottavia kohtia, joita ei meinaa saada lämpenemään. Viime aamuyönä yritin lämmittää villaneuleella reisien ja pakaroiden seutua särkiessään peittovuoren alla kylmästä. Mikään ei auttanut ja lopulta kokeilin kädellä, että ihonihan oli jäätävän kylmä! Ei ihmekään, että se kolotti kylmästä. Pitäisikö ottaa vielä villahousut käyttöön. Ihan mahdottomaksi on mennyt. Kehon toimiessa näin epänormaalisti lämpö alkaa kerääntyä peittojen alle vasta pikku hiljaa, jonka jälkeen ei tarvitse yleensä palella.

Heräsin aamupäivällä taas väsyneenä. Olisin kaivannut lisää unta, jota ei tuntunut tulevan. Tein jumppaliikkeitä sarjoissa, ettei rasittaisi liikaa, mutta lantionpohjalihakset pysyisivät edes jossain kunnossa. Spirokeettahan iskee myös virtsarakkoon lisäten virtsanpidätysongelmaa. Vakiokseni on tullut pari, yleensä kolmisen, jopa nelisen sataa lantionpohjasupistusta ennen ylösnousua päästäkseni ilman lirahtelua vessaan asti eikä tarvitsisi alkaa mitään inkontinenssisuojia käyttämään. Olen pohtinut, jos alkaisin tekemään liikkeet joskus muulloin, mutta tulisiko tehtyä. Kaiken lisäksi torstaina ennen ylösnousua Jumala muistutti minua siitä, että muistan kyllä jumpan, mutten rukoilua. Se kolkutti omassatunnossani ja aloin rukoilla taas Rosin mallin mukaan, ylistäen ensin, mutta väsyneenä ja jatkaen siitä eteenpäin, kunnes ajatukseni karkasivat, palasin takaisin ja jatkoin loppuun, kiitos-osion jäädessä lyhyeksi. Mutta rukoiltu oli, niin kuin Herra halusi - vai oliko? Noustuani ylös Jumala sanoi minulle, ettei pelkkä rukoileminen riitä, vaan on myös kuunneltava Häntä.

Siitä olen iloinen, ettei Jumalalle ole tullut puheripulia. Minulla olisi hirveä homma kirjoittaa kaikki vihkooni ja aamusivuihini ja toistaa samaa täälläkin.

Lauantain 21.2.2015 ehtoosivuistani:

Lainaus:
Päätäni särki ja aloin ajatella kaikkia terveydenhoidon puutteita, miten borrelioosia sairastavatkin joutuvat lopettamaan lääkekuurinsa kesken ennen kuin oireet ovat helpottaneet, että ihmiset jäävät vain kärsimään ja potemaan. Rypiessäni noissa ajatuksissani Jumala sanoi minulle: "Terhi-rakas, minä parannan sinut." - Kello oli muistaakseni 15.17. Ajatukseni karkailivat rukoillessanikin sinne tänne ja aloitettuani esirukousosion uudestaan, Jumala sanoi minulle: "Sinä sanoit sen jo. Minä muistan." Kello taisi olla 15.47 silloin jatkaessani sitten siitä, mitä en ollut vielä sanonut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11433  To 05 Maa 2015, 3:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.2.2015 klo 1.34 kirjoitti:
Lauantain 21.2.2015 ehtoosivuistani:

Lainaus:
Päätäni särki ja aloin ajatella kaikkia terveydenhoidon puutteita, miten borrelioosia sairastavatkin joutuvat lopettamaan lääkekuurinsa kesken ennen kuin oireet ovat helpottaneet, että ihmiset jäävät vain kärsimään ja potemaan. Rypiessäni noissa ajatuksissani Jumala sanoi minulle: "Terhi-rakas, minä parannan sinut." - Kello oli muistaakseni 15.17. Ajatukseni karkailivat rukoillessanikin sinne tänne ja aloitettuani esirukousosion uudestaan, Jumala sanoi minulle: "Sinä sanoit sen jo. Minä muistan." Kello taisi olla 15.47 silloin jatkaessani sitten siitä, mitä en ollut vielä sanonut.


Viime päivinä on ollut niin rankkaa, että olen saanut suuhuni kipeän aftan, joka tulee yleensä aina hirveän stressin jälkeen.

Ilman aamusivujani ja Jumalaa en olisi kestänyt. Mitä enemmän joutuu lääkäreiden kanssa olemaan tekemisissä, sitä enemmän voimat menee. Pari hyvää lääkäriä ei riitä korjaamaan mädän systeemin aiheuttamaa rasitusta, joka vuosikausia potiessaan vain kumuloituu. Poika ehdottikin otsikkoa: Lääkärien vähäteltäväksi. Muttei sen toteaminen auttanut yhtään, voimani olivat ihan poissa.

Jumala näki totaalisen uupumiseni, että jo pelkkä ylösnouseminen ja ajatus aamusivujen kirjoittamisestakin tuntui liian raskaalta.

Tässä oli lääke, mitä Hän tarjosi:

"Pysy minussa."

Se tuli kello 13.11, keskiviikkona 4.3.2015.

Perään tuli vielä sanat:

"Kaikella on tarkoituksensa."

Se oli siinä kello 15.26.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11444  To 12 Maa 2015, 3:31 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.3.2015 klo 2.01 kirjoitti:
Admin 22.2.2015 klo 1.34 kirjoitti:
Lauantain 21.2.2015 ehtoosivuistani:

Lainaus:
Päätäni särki ja aloin ajatella kaikkia terveydenhoidon puutteita, miten borrelioosia sairastavatkin joutuvat lopettamaan lääkekuurinsa kesken ennen kuin oireet ovat helpottaneet, että ihmiset jäävät vain kärsimään ja potemaan. Rypiessäni noissa ajatuksissani Jumala sanoi minulle: "Terhi-rakas, minä parannan sinut." - Kello oli muistaakseni 15.17. Ajatukseni karkailivat rukoillessanikin sinne tänne ja aloitettuani esirukousosion uudestaan, Jumala sanoi minulle: "Sinä sanoit sen jo. Minä muistan." Kello taisi olla 15.47 silloin jatkaessani sitten siitä, mitä en ollut vielä sanonut.


Viime päivinä on ollut niin rankkaa, että olen saanut suuhuni kipeän aftan, joka tulee yleensä aina hirveän stressin jälkeen.

Ilman aamusivujani ja Jumalaa en olisi kestänyt. Mitä enemmän joutuu lääkäreiden kanssa olemaan tekemisissä, sitä enemmän voimat menee. Pari hyvää lääkäriä ei riitä korjaamaan mädän systeemin aiheuttamaa rasitusta, joka vuosikausia potiessaan vain kumuloituu. Poika ehdottikin otsikkoa: Lääkärien vähäteltäväksi. Muttei sen toteaminen auttanut yhtään, voimani olivat ihan poissa.

Jumala näki totaalisen uupumiseni, että jo pelkkä ylösnouseminen ja ajatus aamusivujen kirjoittamisestakin tuntui liian raskaalta.

Tässä oli lääke, mitä Hän tarjosi:

"Pysy minussa."

Se tuli kello 13.11, keskiviikkona 4.3.2015.

Perään tuli vielä sanat:

"Kaikella on tarkoituksensa."

Se oli siinä kello 15.26.

Fyysisesti on vähän epämukava olo, mutta henkisesti olen Herran kukkarossa eikä minulla ole mitään hätää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11511  Ti 07 Huh 2015, 7:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11536  La 18 Huh 2015, 4:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ensimmäisen liuskan jälkeen jatkan kirjoittamista vasta iltayhdentoista jälkeen. On pitänyt toimittaa asioita ja levätä uupumustaan, muttei päivä voi päättyä ennen kuin sivut ovat valmiit. Harmittaa, jos tärkeimmistä asioista kirjoittaminen unohtuu, niin ei saisi tapahtua.

Vielä viimeisen liuskan loppuun pusaan yhden tärkeän jutun. Poikani on lähtenyt aika myöhään lenkille ja murehdin koko ajan hänen puolestaan perjantai-illan ollessa yksi levottomimmista. Pienessä jälkiruokakulhossa on sekahedelmiä, jonka päälle olen pursottanut kermavaahtoa, mutta olen niin huolissani, ettei herkkukaan oikein maistu. Siellähän voi tapahtua vaikka mitä, Saatana kiusaa minua. - Missä hän nyt on, missä kulkee, ettei vaan kukaan käy kimppuun... Lopulta minua ahdistaa niin paljon, että huudan mielessäni "Jeesus!", kun en muuta voi.

Huokaisen helpotuksesta oven kolahtaessa. Menen eteiseen vastaan, jossa poikani kertoo Jumalan sanoneen hänelle matkalla, että äiti murehtii koko ajan.

Kirjoitin kolmannelle liuskalle:

Lainaus:
Ihmeellinen Jumala, Hän tiesi! Rukoilin jopa Jeesusta ahdistuksessani.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11566  Ti 28 Huh 2015, 3:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.4.2015 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ne pilvet tulivat niin uhkaavina, täynnä voimaa, johon ihminen ei pysty edes vastaamaan. Joku hassu uhittelee ja kuvittelee olevansa maailmanvaltias, mutta elää lyhyen elämänsä vain valheessa, jonka Saatana on hänelle syöttänyt. Jeesus ei mennyt siihen halpaan, Matt. 4:8-11:

Lainaus:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Talletin viime yönä tämän sivun linkkeihini lähempää tutkimista varten:

** RED ALERT! ** MAJOR Earthquakes Strike ALL OVER THE GLOBE In The Last 48 Hours! CERN? JUDGEMENT? WARNING? (Video) Heads Way The Hell Up!

Hirveitä luonnonmullistuksia kauttaaltaan maailmassa... Jos joku on suuri, niin Herra. Ovatko ihmiset valmiita, onko selusta kunnossa, etenkin se henkinen puoli?

Heräiltyäni puolilta päivin noin viitisen tunnin unien jälkeen jäin ajattelemaan kaikkea ja kirjoituksiani, että olen saanut sentään jotain aikaan. Olin ollut niin heikossa kunnossa, että olin nukkunut kaikki tamineet päälläni ja ottanut jossain vaiheessa vain pipon pois päästäni, ja vapisin ja tärisin kauttaaltani. Jumala näki ajatukseni ja näytti minulle, kuinka heikko olin vapistessani ja täristessäni siinä... Tajusin ironian ja naurahdin mielessäni. Minkälainen rääpäle olinkaan; ainoastaan Jumalan armeliaasta armosta vahva, jos ja kun Herralle sopii. Itsessäni en pysty mihinkään. - Ja tänä yönä tuli vielä raamatunkohta, jonka laitoin tuonne loppuun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11629  Su 24 Tou 2015, 23:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 28.4.2015 klo 3.35 kirjoitti:
Admin 18.4.2015 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ne pilvet tulivat niin uhkaavina, täynnä voimaa, johon ihminen ei pysty edes vastaamaan. Joku hassu uhittelee ja kuvittelee olevansa maailmanvaltias, mutta elää lyhyen elämänsä vain valheessa, jonka Saatana on hänelle syöttänyt. Jeesus ei mennyt siihen halpaan, Matt. 4:8-11:

Lainaus:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Talletin viime yönä tämän sivun linkkeihini lähempää tutkimista varten:

** RED ALERT! ** MAJOR Earthquakes Strike ALL OVER THE GLOBE In The Last 48 Hours! CERN? JUDGEMENT? WARNING? (Video) Heads Way The Hell Up!

Hirveitä luonnonmullistuksia kauttaaltaan maailmassa... Jos joku on suuri, niin Herra. Ovatko ihmiset valmiita, onko selusta kunnossa, etenkin se henkinen puoli?

Heräiltyäni puolilta päivin noin viitisen tunnin unien jälkeen jäin ajattelemaan kaikkea ja kirjoituksiani, että olen saanut sentään jotain aikaan. Olin ollut niin heikossa kunnossa, että olin nukkunut kaikki tamineet päälläni ja ottanut jossain vaiheessa vain pipon pois päästäni, ja vapisin ja tärisin kauttaaltani. Jumala näki ajatukseni ja näytti minulle, kuinka heikko olin vapistessani ja täristessäni siinä... Tajusin ironian ja naurahdin mielessäni. Minkälainen rääpäle olinkaan; ainoastaan Jumalan armeliaasta armosta vahva, jos ja kun Herralle sopii. Itsessäni en pysty mihinkään. - Ja tänä yönä tuli vielä raamatunkohta, jonka laitoin tuonne loppuun.


Aloitettuani ennen puolta yhdeksää tämän viestin muokkaamisen tunsin itseni niin rasittuneeksi ja väsyneeksi, että päätin lähteä ulos vähän haukkaamaan raitista ilmaa. Laskeutuessani mäkeä alas huomasin pari lentokoneen jättämää vanaa, joita aloin katseellani tutkiskella, olivatko ne normaaleja vanoja vai kemikaalivanoja. Tuijottaessani katse kohti taivasta ei kulunut kuin hetki tuntiessani toisen kengän alla jotain napakkaa ja pehmeää. Olin astunut paskaan, ja taivaan tuijottelu jäi. Helluntaina; miten sopivasti. Pökäle ei ollut hirveän iso, mutta sitä oli riittävästi kantapään jurmuissa. Mielessäni ei ollut enää muuta kuin, miten saisin paskan kengän pohjasta pois.

Ensiksi huilutin kenkää vähän lätäkössä, irtoaisiko paska sillä. Kumarruin kurkistamaan, muttei keltainen paska ollut irronnut yhtään. Onneksi kengät olivat jokasään kumikengät, joita sopi uittaakin.

Mutta koska paska ei irronnut, oli yritettävä muuta. Katukiveys. Lähtisikö paska katukiveykseen? Ei.

- Puutikku, missä olisi puutikku, jolla voisin irrottaa paskaa? Tuolla on yksi, toivottavasti se ei ole paskassa.

Otan käteen puutikun, jolla saan irrotettua paskakikkareita jurmujen välistä. Horjahdan vähän Lymen heikentämällä tasapainolla, mutten sentään kaadu paskan päälle.

Mutta jätettävä paskan putsaaminen vaiheeseen ja mietittävä muita konsteja.

Kierrän puron kautta, olisiko puro hyvä paikka huiluttaa kenkää? Kiertelen pitkin puron viertä ja yritän etsiä hyvää laskeutumispaikkaa. Mutta jos tasapaino menisi ja kaatuisin paskoineni puroon, se olisi kauhea juttu ja siivottavaa tulisi paljon enemmän, pelkäsin. - Hiekkakasa. Olisiko jossain hiekkakasa, jossa voisin hinkata kenkää? Ei, missään ei näkynyt.

Linnut lauloivat ja pari sorsaa lensi ohitseni, mutta minulla oli tärkeämpääkin tekemistä nyt. Paska kengänpohjassani.

Mitä jos menisin pyykkitupaan pesemään kengän, ajattelin. Vai tulisinko vaan kotiin ja putsaisin kengän lavuaarin yläpuolella?

Ennen sisäänkäyntiä on kenkäharja, mitä jos hinkkaisin kenkäni siinä puhtaaksi? Mutta kuivunut paska voisi pöllytä ympäriinsä ja omiin housuihini, jota en halunnut.

Parasta lampsia kotiin vaan. Eteisessä kierrän pitkin seiniä, ettei paska leviä lattialle, ja lähempänä kotiovea astun päkiällä vaan, ettei paskainen kantapää osu lattiaan.

Eteisessä astun kynnysmaton yli paljaalle lattialle, jossa horjahdan. Lymen luontoisetua ilman alkoholia. Mutta pysyn pystyssä ja alan valmistella paskaoperaatiota.

Käsiin lateksikäsineet, esiliina eteen, desinfiointiainetta ja pitkä hammastikku paskan irrottamiseen jurmuista. Vain pyykkipoika nenästä puuttuu. Paska haisee niin pahalta, että minua oksettaa. Heleää helluntaita...

Olisihan se pitänyt arvata rankan aamun jälkeen, että tällaiseen hommaan pääsee. Paska on kaavittava joka jurmusta pois tai kenkä haisee edelleenkin - niin kuin haiseekin, huomaan nuuhkaisun jälkeen. Jokainen nurkkakin on käytävä läpi, huuhdeltava ja desinfioitava, ennen kuin kenkä on puhdas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11630  Ma 25 Tou 2015, 4:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.5.2015 klo 23.02 kirjoitti:
Admin 28.4.2015 klo 3.35 kirjoitti:
Admin 18.4.2015 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ne pilvet tulivat niin uhkaavina, täynnä voimaa, johon ihminen ei pysty edes vastaamaan. Joku hassu uhittelee ja kuvittelee olevansa maailmanvaltias, mutta elää lyhyen elämänsä vain valheessa, jonka Saatana on hänelle syöttänyt. Jeesus ei mennyt siihen halpaan, Matt. 4:8-11:

Lainaus:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Talletin viime yönä tämän sivun linkkeihini lähempää tutkimista varten:

** RED ALERT! ** MAJOR Earthquakes Strike ALL OVER THE GLOBE In The Last 48 Hours! CERN? JUDGEMENT? WARNING? (Video) Heads Way The Hell Up!

Hirveitä luonnonmullistuksia kauttaaltaan maailmassa... Jos joku on suuri, niin Herra. Ovatko ihmiset valmiita, onko selusta kunnossa, etenkin se henkinen puoli?

Heräiltyäni puolilta päivin noin viitisen tunnin unien jälkeen jäin ajattelemaan kaikkea ja kirjoituksiani, että olen saanut sentään jotain aikaan. Olin ollut niin heikossa kunnossa, että olin nukkunut kaikki tamineet päälläni ja ottanut jossain vaiheessa vain pipon pois päästäni, ja vapisin ja tärisin kauttaaltani. Jumala näki ajatukseni ja näytti minulle, kuinka heikko olin vapistessani ja täristessäni siinä... Tajusin ironian ja naurahdin mielessäni. Minkälainen rääpäle olinkaan; ainoastaan Jumalan armeliaasta armosta vahva, jos ja kun Herralle sopii. Itsessäni en pysty mihinkään. - Ja tänä yönä tuli vielä raamatunkohta, jonka laitoin tuonne loppuun.


Aloitettuani ennen puolta yhdeksää tämän viestin muokkaamisen tunsin itseni niin rasittuneeksi ja väsyneeksi, että päätin lähteä ulos vähän haukkaamaan raitista ilmaa. Laskeutuessani mäkeä alas huomasin pari lentokoneen jättämää vanaa, joita aloin katseellani tutkiskella, olivatko ne normaaleja vanoja vai kemikaalivanoja. Tuijottaessani katse kohti taivasta ei kulunut kuin hetki tuntiessani toisen kengän alla jotain napakkaa ja pehmeää. Olin astunut paskaan, ja taivaan tuijottelu jäi. Helluntaina; miten sopivasti. Pökäle ei ollut hirveän iso, mutta sitä oli riittävästi kantapään jurmuissa. Mielessäni ei ollut enää muuta kuin, miten saisin paskan kengän pohjasta pois.

Ensiksi huilutin kenkää vähän lätäkössä, irtoaisiko paska sillä. Kumarruin kurkistamaan, muttei keltainen paska ollut irronnut yhtään. Onneksi kengät olivat jokasään kumikengät, joita sopi uittaakin.

Mutta koska paska ei irronnut, oli yritettävä muuta. Katukiveys. Lähtisikö paska katukiveykseen? Ei.

- Puutikku, missä olisi puutikku, jolla voisin irrottaa paskaa? Tuolla on yksi, toivottavasti se ei ole paskassa.

Otan käteen puutikun, jolla saan irrotettua paskakikkareita jurmujen välistä. Horjahdan vähän Lymen heikentämällä tasapainolla, mutten sentään kaadu paskan päälle.

Mutta jätettävä paskan putsaaminen vaiheeseen ja mietittävä muita konsteja.

Kierrän puron kautta, olisiko puro hyvä paikka huiluttaa kenkää? Kiertelen pitkin puron viertä ja yritän etsiä hyvää laskeutumispaikkaa. Mutta jos tasapaino menisi ja kaatuisin paskoineni puroon, se olisi kauhea juttu ja siivottavaa tulisi paljon enemmän, pelkäsin. - Hiekkakasa. Olisiko jossain hiekkakasa, jossa voisin hinkata kenkää? Ei, missään ei näkynyt.

Linnut lauloivat ja pari sorsaa lensi ohitseni, mutta minulla oli tärkeämpääkin tekemistä nyt. Paska kengänpohjassani.

Mitä jos menisin pyykkitupaan pesemään kengän, ajattelin. Vai tulisinko vaan kotiin ja putsaisin kengän lavuaarin yläpuolella?

Ennen sisäänkäyntiä on kenkäharja, mitä jos hinkkaisin kenkäni siinä puhtaaksi? Mutta kuivunut paska voisi pöllytä ympäriinsä ja omiin housuihini, jota en halunnut.

Parasta lampsia kotiin vaan. Eteisessä kierrän pitkin seiniä, ettei paska leviä lattialle, ja lähempänä kotiovea astun päkiällä vaan, ettei paskainen kantapää osu lattiaan.

Eteisessä astun kynnysmaton yli paljaalle lattialle, jossa horjahdan. Lymen luontoisetua ilman alkoholia. Mutta pysyn pystyssä ja alan valmistella paskaoperaatiota.

Käsiin lateksikäsineet, esiliina eteen, desinfiointiainetta ja pitkä hammastikku paskan irrottamiseen jurmuista. Vain pyykkipoika nenästä puuttuu. Paska haisee niin pahalta, että minua oksettaa. Heleää helluntaita...

Olisihan se pitänyt arvata rankan aamun jälkeen, että tällaiseen hommaan pääsee. Paska on kaavittava joka jurmusta pois tai kenkä haisee edelleenkin - niin kuin haiseekin, huomaan nuuhkaisun jälkeen. Jokainen nurkkakin on käytävä läpi, huuhdeltava ja desinfioitava, ennen kuin kenkä on puhdas.


Ennen kuin lähdin helluntai-iltana ulos ja jätin kirjoitukseni hautumaan, rukoilin Jumalaa johdattamaan siinä, mitä kirjoittaisin. Keittiönpöydälle laitoin kahdetkin eri nappikuulokkeet, joita haluaisin testata kännykän kanssa lenkin jälkeen ja kuunnella hengellistä musiikkia ja linkittää sitä Uskonkirkkoon taas. Minulla on ollut viime aikoina hirveän raskasta jo pelkän fysiikan kanssa, jonka päälle on langennut kaikki muukin. En ole mikään automaatti, joka tekisi sitä ja tätä kunnon ja voinnin pettäessä. Eräänä päivänä tämä kaikki kirjoittaminen loppuu eikä jäljelle jää kuin mykkä hiljaisuus. Mutta siihen asti kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja jaksan, ja sen jälkeen tämä suoltaminen on loppu. Olen juuri kirjoittanut yhden kopiopaperilaatikon, noin kaksi- ja puolituhatta liuskaa loppuun, vain pienen osan mennessä tulostamiseen, ja aloittanut uuden satsin, viisi kertaa viisisataa liuskaa, ja kirjoittanut neljä paketillista BIC Round Stic'ejä loppuun, joka tekee 32 kuulakynää, joka on vasta kolmasosa hyvistä kynistä, joita onneksi vielä riittää. Kopiopaperinkin vaihdoin sileämpään, että kynä liukuisi kevyemmin. Käsin kirjoittaminen on fyysistä työtä, jonka ääressä kulutan niin paljon aikaa, että olen saanut takapuoleeni kipeät kovettumat, joita en meinaa saada pois. Muttei muutakaan vaihtoehtoa ole pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan kuin kirjoittaa tästä kaikesta hulluudesta. Muistan, kuinka poikani tukki minut pienenä kaikilla piirustuksillaan, jotka säästin. Niitä tuli niin paljon, etten tiennyt, mihin olisin laittanut ne. Mutta rakastin niitä piirustuksia ja halusin säilyttää ne kaikki. Onneksi säästin ne piirustukset, sillä eräänä päivänä niiden tulo loppui, kun poika ei piirtänyt enää niin kuin ennen. Aika aikaa kutakin, niin se on. Kaikella on aikansa eikä mikään ole tässä matosessa maailmassa ikuista.

Olisi mukavaa ajatella olevansa terve, mutta kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Kohta on kesäkuu ja nukun samoissa tamineissa ja pipo päässäni kuin talvella. Lauantaina heräsin siihen, että tärisin kauttaaltani. Makasin selälläni ja tärisin niin kovaa, että heräsin siihen. Vasen poskeni on paskana ja ongelmaa on otsaontelossa ja muuallakin. Lähtiessäni helluntai-iltana ulos ja kuvatessani kellarin sotkuja kännykälläni vasemmassa lapaluussani alkoi nykiä ihan kauheasti. Viime aikoina nykinöitä on ollut enemmän. Muttei itkut auta markkinoilla eikä lääkäritkään, se on raaka totuus. Jäljelle jää vain Jumala, joka on kaiken takana ja viestittänyt poikanikin kautta paljon. Sunnuntain vastaisena yönä 17.5.2015 tuli taas niin paljon, että Jumala näkee kärsimykseni, mutta kaikki on paremman maailman puolesta osatessani kirjoittaa. Kahteen kertaan tuli, että Jumala rakastaa minua. Ja että Saatana kiusaa minua, muttei saa tuhota aivojani. Maanantai-iltana 18.5.2015 Jumala sanoi pojalleni, että äiti paranee, mutta joutuu sitä ennen kärsimään paljon. Sanoin pojalleni, että muistaisi olla kiltisti, etten kestäisi enää muuten.

Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.

Olisi kivaa ajatella pelkkiä mukavia asioita vaan, mutta paha on todellinen. En muista, olenko kirjoittanut täällä vai aamusivuissa vaan, kuinka paha taannoin yritti pelotella minua nukkuessani. Kolistelut tulivat huoneestani aina lähempää ja lähempää, kolmisen kertaa, jaksamattani noteerata niitä lopen uupuneena ja väsyneenä. Viime viikolla 21 seinänaapurikin raivosi oikein toden teolla. Hän karjui täysillä: "Häivy helvettiin siitä!" Se tuli monta kertaa, eikä hänen luonaan ollut tietääksemme ketään. Kuullessamme sitä raivoamista yritämme rukoilla hänen puolestaan... Kunnes tulee helluntaiaamu ja pojan istuessa tietokoneellaan hän huomaa jonkun tumman hahmon oviaukossa. Jumala sanoo hänelle, että se on Saatana, joka yrittää pelotella häntä.

Ei se ole ensimmäinen kerta, eikä se jää lomalle helluntainakaan. Se haluaa pilata kaikki päivät ja juhlapäivät, eikä se siedä oikeutta, totuutta ja Jumalaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11631  Ti 26 Tou 2015, 2:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Admin 24.5.2015 klo 23.02 kirjoitti:
Admin 28.4.2015 klo 3.35 kirjoitti:
Admin 18.4.2015 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ne pilvet tulivat niin uhkaavina, täynnä voimaa, johon ihminen ei pysty edes vastaamaan. Joku hassu uhittelee ja kuvittelee olevansa maailmanvaltias, mutta elää lyhyen elämänsä vain valheessa, jonka Saatana on hänelle syöttänyt. Jeesus ei mennyt siihen halpaan, Matt. 4:8-11:

Lainaus:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Talletin viime yönä tämän sivun linkkeihini lähempää tutkimista varten:

** RED ALERT! ** MAJOR Earthquakes Strike ALL OVER THE GLOBE In The Last 48 Hours! CERN? JUDGEMENT? WARNING? (Video) Heads Way The Hell Up!

Hirveitä luonnonmullistuksia kauttaaltaan maailmassa... Jos joku on suuri, niin Herra. Ovatko ihmiset valmiita, onko selusta kunnossa, etenkin se henkinen puoli?

Heräiltyäni puolilta päivin noin viitisen tunnin unien jälkeen jäin ajattelemaan kaikkea ja kirjoituksiani, että olen saanut sentään jotain aikaan. Olin ollut niin heikossa kunnossa, että olin nukkunut kaikki tamineet päälläni ja ottanut jossain vaiheessa vain pipon pois päästäni, ja vapisin ja tärisin kauttaaltani. Jumala näki ajatukseni ja näytti minulle, kuinka heikko olin vapistessani ja täristessäni siinä... Tajusin ironian ja naurahdin mielessäni. Minkälainen rääpäle olinkaan; ainoastaan Jumalan armeliaasta armosta vahva, jos ja kun Herralle sopii. Itsessäni en pysty mihinkään. - Ja tänä yönä tuli vielä raamatunkohta, jonka laitoin tuonne loppuun.


Aloitettuani ennen puolta yhdeksää tämän viestin muokkaamisen tunsin itseni niin rasittuneeksi ja väsyneeksi, että päätin lähteä ulos vähän haukkaamaan raitista ilmaa. Laskeutuessani mäkeä alas huomasin pari lentokoneen jättämää vanaa, joita aloin katseellani tutkiskella, olivatko ne normaaleja vanoja vai kemikaalivanoja. Tuijottaessani katse kohti taivasta ei kulunut kuin hetki tuntiessani toisen kengän alla jotain napakkaa ja pehmeää. Olin astunut paskaan, ja taivaan tuijottelu jäi. Helluntaina; miten sopivasti. Pökäle ei ollut hirveän iso, mutta sitä oli riittävästi kantapään jurmuissa. Mielessäni ei ollut enää muuta kuin, miten saisin paskan kengän pohjasta pois.

Ensiksi huilutin kenkää vähän lätäkössä, irtoaisiko paska sillä. Kumarruin kurkistamaan, muttei keltainen paska ollut irronnut yhtään. Onneksi kengät olivat jokasään kumikengät, joita sopi uittaakin.

Mutta koska paska ei irronnut, oli yritettävä muuta. Katukiveys. Lähtisikö paska katukiveykseen? Ei.

- Puutikku, missä olisi puutikku, jolla voisin irrottaa paskaa? Tuolla on yksi, toivottavasti se ei ole paskassa.

Otan käteen puutikun, jolla saan irrotettua paskakikkareita jurmujen välistä. Horjahdan vähän Lymen heikentämällä tasapainolla, mutten sentään kaadu paskan päälle.

Mutta jätettävä paskan putsaaminen vaiheeseen ja mietittävä muita konsteja.

Kierrän puron kautta, olisiko puro hyvä paikka huiluttaa kenkää? Kiertelen pitkin puron viertä ja yritän etsiä hyvää laskeutumispaikkaa. Mutta jos tasapaino menisi ja kaatuisin paskoineni puroon, se olisi kauhea juttu ja siivottavaa tulisi paljon enemmän, pelkäsin. - Hiekkakasa. Olisiko jossain hiekkakasa, jossa voisin hinkata kenkää? Ei, missään ei näkynyt.

Linnut lauloivat ja pari sorsaa lensi ohitseni, mutta minulla oli tärkeämpääkin tekemistä nyt. Paska kengänpohjassani.

Mitä jos menisin pyykkitupaan pesemään kengän, ajattelin. Vai tulisinko vaan kotiin ja putsaisin kengän lavuaarin yläpuolella?

Ennen sisäänkäyntiä on kenkäharja, mitä jos hinkkaisin kenkäni siinä puhtaaksi? Mutta kuivunut paska voisi pöllytä ympäriinsä ja omiin housuihini, jota en halunnut.

Parasta lampsia kotiin vaan. Eteisessä kierrän pitkin seiniä, ettei paska leviä lattialle, ja lähempänä kotiovea astun päkiällä vaan, ettei paskainen kantapää osu lattiaan.

Eteisessä astun kynnysmaton yli paljaalle lattialle, jossa horjahdan. Lymen luontoisetua ilman alkoholia. Mutta pysyn pystyssä ja alan valmistella paskaoperaatiota.

Käsiin lateksikäsineet, esiliina eteen, desinfiointiainetta ja pitkä hammastikku paskan irrottamiseen jurmuista. Vain pyykkipoika nenästä puuttuu. Paska haisee niin pahalta, että minua oksettaa. Heleää helluntaita...

Olisihan se pitänyt arvata rankan aamun jälkeen, että tällaiseen hommaan pääsee. Paska on kaavittava joka jurmusta pois tai kenkä haisee edelleenkin - niin kuin haiseekin, huomaan nuuhkaisun jälkeen. Jokainen nurkkakin on käytävä läpi, huuhdeltava ja desinfioitava, ennen kuin kenkä on puhdas.


Ennen kuin lähdin helluntai-iltana ulos ja jätin kirjoitukseni hautumaan, rukoilin Jumalaa johdattamaan siinä, mitä kirjoittaisin. Keittiönpöydälle laitoin kahdetkin eri nappikuulokkeet, joita haluaisin testata kännykän kanssa lenkin jälkeen ja kuunnella hengellistä musiikkia ja linkittää sitä Uskonkirkkoon taas. Minulla on ollut viime aikoina hirveän raskasta jo pelkän fysiikan kanssa, jonka päälle on langennut kaikki muukin. En ole mikään automaatti, joka tekisi sitä ja tätä kunnon ja voinnin pettäessä. Eräänä päivänä tämä kaikki kirjoittaminen loppuu eikä jäljelle jää kuin mykkä hiljaisuus. Mutta siihen asti kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja jaksan, ja sen jälkeen tämä suoltaminen on loppu. Olen juuri kirjoittanut yhden kopiopaperilaatikon, noin kaksi- ja puolituhatta liuskaa loppuun, vain pienen osan mennessä tulostamiseen, ja aloittanut uuden satsin, viisi kertaa viisisataa liuskaa, ja kirjoittanut neljä paketillista BIC Round Stic'ejä loppuun, joka tekee 32 kuulakynää, joka on vasta kolmasosa hyvistä kynistä, joita onneksi vielä riittää. Kopiopaperinkin vaihdoin sileämpään, että kynä liukuisi kevyemmin. Käsin kirjoittaminen on fyysistä työtä, jonka ääressä kulutan niin paljon aikaa, että olen saanut takapuoleeni kipeät kovettumat, joita en meinaa saada pois. Muttei muutakaan vaihtoehtoa ole pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan kuin kirjoittaa tästä kaikesta hulluudesta. Muistan, kuinka poikani tukki minut pienenä kaikilla piirustuksillaan, jotka säästin. Niitä tuli niin paljon, etten tiennyt, mihin olisin laittanut ne. Mutta rakastin niitä piirustuksia ja halusin säilyttää ne kaikki. Onneksi säästin ne piirustukset, sillä eräänä päivänä niiden tulo loppui, kun poika ei piirtänyt enää niin kuin ennen. Aika aikaa kutakin, niin se on. Kaikella on aikansa eikä mikään ole tässä matosessa maailmassa ikuista.

Olisi mukavaa ajatella olevansa terve, mutta kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Kohta on kesäkuu ja nukun samoissa tamineissa ja pipo päässäni kuin talvella. Lauantaina heräsin siihen, että tärisin kauttaaltani. Makasin selälläni ja tärisin niin kovaa, että heräsin siihen. Vasen poskeni on paskana ja ongelmaa on otsaontelossa ja muuallakin. Lähtiessäni helluntai-iltana ulos ja kuvatessani kellarin sotkuja kännykälläni vasemmassa lapaluussani alkoi nykiä ihan kauheasti. Viime aikoina nykinöitä on ollut enemmän. Muttei itkut auta markkinoilla eikä lääkäritkään, se on raaka totuus. Jäljelle jää vain Jumala, joka on kaiken takana ja viestittänyt poikanikin kautta paljon. Sunnuntain vastaisena yönä 17.5.2015 tuli taas niin paljon, että Jumala näkee kärsimykseni, mutta kaikki on paremman maailman puolesta osatessani kirjoittaa. Kahteen kertaan tuli, että Jumala rakastaa minua. Ja että Saatana kiusaa minua, muttei saa tuhota aivojani. Maanantai-iltana 18.5.2015 Jumala sanoi pojalleni, että äiti paranee, mutta joutuu sitä ennen kärsimään paljon. Sanoin pojalleni, että muistaisi olla kiltisti, etten kestäisi enää muuten.

Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.

Olisi kivaa ajatella pelkkiä mukavia asioita vaan, mutta paha on todellinen. En muista, olenko kirjoittanut täällä vai aamusivuissa vaan, kuinka paha taannoin yritti pelotella minua nukkuessani. Kolistelut tulivat huoneestani aina lähempää ja lähempää, kolmisen kertaa, jaksamattani noteerata niitä lopen uupuneena ja väsyneenä. Viime viikolla 21 seinänaapurikin raivosi oikein toden teolla. Hän karjui täysillä: "Häivy helvettiin siitä!" Se tuli monta kertaa, eikä hänen luonaan ollut tietääksemme ketään. Kuullessamme sitä raivoamista yritämme rukoilla hänen puolestaan... Kunnes tulee helluntaiaamu ja pojan istuessa tietokoneellaan hän huomaa jonkun tumman hahmon oviaukossa. Jumala sanoo hänelle, että se on Saatana, joka yrittää pelotella häntä.

Ei se ole ensimmäinen kerta, eikä se jää lomalle helluntainakaan. Se haluaa pilata kaikki päivät ja juhlapäivät, eikä se siedä oikeutta, totuutta ja Jumalaa.


Kannattaako näitä pitkiä sepustuksia postata tänne yömyöhällä? - Ei, eikä niitä kannattaisi postata päivälläkään eikä milloinkaan, jos pelkkää kannattamista ajattelee.

Jos yrittää kirjoittaa hyvin, ei se mitään simppeliä ole. Tekstin kanssa on nähtävä vaivaa ja kaikki jutut oikoluettava ja tarkistettava sanojen kirjoitusasua.

Vaikka kirjoitusten kanssa menee myöhään, jään niitä postaamisen jälkeen vielä oikolukemaan, varsinkin pitkiä tekstejä, joka on raskasta myöhään aamuyöllä. Senkin jälkeen tiedän, että tekstiin jää yhtä ja toista hiottavaa, jota palaan jälkikäteen suorittamaan. Oikoluen tekstiä uudestaan, tutkin sanojen oikeinkirjoitusasua eri lähteistä ja teen tekstiin tarvittavia muutoksia. Kirjoitustaitoni ei todellakaan ole sitä, mitä joskus koulussa opin, vaan kaikki perustuu jatkuvaan skarppaamiseen ja taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan hyvin, jos vain kynä pysyy kädessä tai pystyy tuottamaan tekstiä muulla tavoin. Mitä enemmän sanoja käyttää, sitä enemmän ne alkavat lisääntyä ja taipua ja tuottaa synonyymejä, jotka tekevät kirjoituksen polveilevaksi ja mielenkiintoiseksi. Toisaalta ei kenenkään pelleksikään pidä alkaa. Kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa ja missä. Olisi mukavaa suoltaa pelkkiä höpinöitä vaan, mutta kirjoitustaitoa tarvitaan taisteluunkin, joka on rankkaa. Jos vaihtoehtona on puhelinsoitto tai kirjoittaminen, kannattaa kirjoittaa, koska siitä jää dokumentti, jota voi tarvita myöhemminkin. Soittamiseen menee turhaa energiaa eikä sillä voi todistaa mitään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11633  Ti 26 Tou 2015, 13:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.


Ette voi uskoa, mikä soppa tuosta akusta tuli. Myyjä on lähettänyt minulle taas sähköpostia, jossa muistuttaa palautteeni muuttamisesta, ja poliisiltakin on tullut viesti, että ottavat asian tutkittavakseen, josta myyjällä ei vielä tässä vaiheessa ole tietoa. Mutta aamusivuni ovat kesken ja on tässä paljon muutakin tänään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11634  Ke 27 Tou 2015, 4:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.5.2015 klo 2.35 kirjoitti:
Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Ennen kuin lähdin helluntai-iltana ulos ja jätin kirjoitukseni hautumaan, rukoilin Jumalaa johdattamaan siinä, mitä kirjoittaisin. Keittiönpöydälle laitoin kahdetkin eri nappikuulokkeet, joita haluaisin testata kännykän kanssa lenkin jälkeen ja kuunnella hengellistä musiikkia ja linkittää sitä Uskonkirkkoon taas. Minulla on ollut viime aikoina hirveän raskasta jo pelkän fysiikan kanssa, jonka päälle on langennut kaikki muukin. En ole mikään automaatti, joka tekisi sitä ja tätä kunnon ja voinnin pettäessä. Eräänä päivänä tämä kaikki kirjoittaminen loppuu eikä jäljelle jää kuin mykkä hiljaisuus. Mutta siihen asti kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja jaksan, ja sen jälkeen tämä suoltaminen on loppu. Olen juuri kirjoittanut yhden kopiopaperilaatikon, noin kaksi- ja puolituhatta liuskaa loppuun, vain pienen osan mennessä tulostamiseen, ja aloittanut uuden satsin, viisi kertaa viisisataa liuskaa, ja kirjoittanut neljä paketillista BIC Round Stic'ejä loppuun, joka tekee 32 kuulakynää, joka on vasta kolmasosa hyvistä kynistä, joita onneksi vielä riittää. Kopiopaperinkin vaihdoin sileämpään, että kynä liukuisi kevyemmin. Käsin kirjoittaminen on fyysistä työtä, jonka ääressä kulutan niin paljon aikaa, että olen saanut takapuoleeni kipeät kovettumat, joita en meinaa saada pois. Muttei muutakaan vaihtoehtoa ole pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan kuin kirjoittaa tästä kaikesta hulluudesta. Muistan, kuinka poikani tukki minut pienenä kaikilla piirustuksillaan, jotka säästin. Niitä tuli niin paljon, etten tiennyt, mihin olisin laittanut ne. Mutta rakastin niitä piirustuksia ja halusin säilyttää ne kaikki. Onneksi säästin ne piirustukset, sillä eräänä päivänä niiden tulo loppui, kun poika ei piirtänyt enää niin kuin ennen. Aika aikaa kutakin, niin se on. Kaikella on aikansa eikä mikään ole tässä matosessa maailmassa ikuista.

Olisi mukavaa ajatella olevansa terve, mutta kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Kohta on kesäkuu ja nukun samoissa tamineissa ja pipo päässäni kuin talvella. Lauantaina heräsin siihen, että tärisin kauttaaltani. Makasin selälläni ja tärisin niin kovaa, että heräsin siihen. Vasen poskeni on paskana ja ongelmaa on otsaontelossa ja muuallakin. Lähtiessäni helluntai-iltana ulos ja kuvatessani kellarin sotkuja kännykälläni vasemmassa lapaluussani alkoi nykiä ihan kauheasti. Viime aikoina nykinöitä on ollut enemmän. Muttei itkut auta markkinoilla eikä lääkäritkään, se on raaka totuus. Jäljelle jää vain Jumala, joka on kaiken takana ja viestittänyt poikanikin kautta paljon. Sunnuntain vastaisena yönä 17.5.2015 tuli taas niin paljon, että Jumala näkee kärsimykseni, mutta kaikki on paremman maailman puolesta osatessani kirjoittaa. Kahteen kertaan tuli, että Jumala rakastaa minua. Ja että Saatana kiusaa minua, muttei saa tuhota aivojani. Maanantai-iltana 18.5.2015 Jumala sanoi pojalleni, että äiti paranee, mutta joutuu sitä ennen kärsimään paljon. Sanoin pojalleni, että muistaisi olla kiltisti, etten kestäisi enää muuten.

Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.

Olisi kivaa ajatella pelkkiä mukavia asioita vaan, mutta paha on todellinen. En muista, olenko kirjoittanut täällä vai aamusivuissa vaan, kuinka paha taannoin yritti pelotella minua nukkuessani. Kolistelut tulivat huoneestani aina lähempää ja lähempää, kolmisen kertaa, jaksamattani noteerata niitä lopen uupuneena ja väsyneenä. Viime viikolla 21 seinänaapurikin raivosi oikein toden teolla. Hän karjui täysillä: "Häivy helvettiin siitä!" Se tuli monta kertaa, eikä hänen luonaan ollut tietääksemme ketään. Kuullessamme sitä raivoamista yritämme rukoilla hänen puolestaan... Kunnes tulee helluntaiaamu ja pojan istuessa tietokoneellaan hän huomaa jonkun tumman hahmon oviaukossa. Jumala sanoo hänelle, että se on Saatana, joka yrittää pelotella häntä.

Ei se ole ensimmäinen kerta, eikä se jää lomalle helluntainakaan. Se haluaa pilata kaikki päivät ja juhlapäivät, eikä se siedä oikeutta, totuutta ja Jumalaa.


Kannattaako näitä pitkiä sepustuksia postata tänne yömyöhällä? - Ei, eikä niitä kannattaisi postata päivälläkään eikä milloinkaan, jos pelkkää kannattamista ajattelee.

Jos yrittää kirjoittaa hyvin, ei se mitään simppeliä ole. Tekstin kanssa on nähtävä vaivaa ja kaikki jutut oikoluettava ja tarkistettava sanojen kirjoitusasua.

Vaikka kirjoitusten kanssa menee myöhään, jään niitä postaamisen jälkeen vielä oikolukemaan, varsinkin pitkiä tekstejä, joka on raskasta myöhään aamuyöllä. Senkin jälkeen tiedän, että tekstiin jää yhtä ja toista hiottavaa, jota palaan jälkikäteen suorittamaan. Oikoluen tekstiä uudestaan, tutkin sanojen oikeinkirjoitusasua eri lähteistä ja teen tekstiin tarvittavia muutoksia. Kirjoitustaitoni ei todellakaan ole sitä, mitä joskus koulussa opin, vaan kaikki perustuu jatkuvaan skarppaamiseen ja taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan hyvin, jos vain kynä pysyy kädessä tai pystyy tuottamaan tekstiä muulla tavoin. Mitä enemmän sanoja käyttää, sitä enemmän ne alkavat lisääntyä ja taipua ja tuottaa synonyymejä, jotka tekevät kirjoituksen polveilevaksi ja mielenkiintoiseksi. Toisaalta ei kenenkään pelleksikään pidä alkaa. Kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa ja missä. Olisi mukavaa suoltaa pelkkiä höpinöitä vaan, mutta kirjoitustaitoa tarvitaan taisteluunkin, joka on rankkaa. Jos vaihtoehtona on puhelinsoitto tai kirjoittaminen, kannattaa kirjoittaa, koska siitä jää dokumentti, jota voi tarvita myöhemminkin. Soittamiseen menee turhaa energiaa eikä sillä voi todistaa mitään.


Admin 26.5.2015 klo 13.49 kirjoitti:
Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.


Ette voi uskoa, mikä soppa tuosta akusta tuli. Myyjä on lähettänyt minulle taas sähköpostia, jossa muistuttaa palautteeni muuttamisesta, ja poliisiltakin on tullut viesti, että ottavat asian tutkittavakseen, josta myyjällä ei vielä tässä vaiheessa ole tietoa. Mutta aamusivuni ovat kesken ja on tässä paljon muutakin tänään.


Listasin edelle kirjoittamisestani vähän enemmänkin.

Niin sitten meni tiistaipäiväkin 26.5.2015 ja hyvä kun ehdin raportoimaan aamusivuihini tapahtumista. Päivä kallistui iltaan ja ilta yöhön, ennen kuin vasta jaksoin pakertaa sivuni loppuun kello 0.50 tämän vuorokauden puolella, ja oikoluvun jälkeen kello oli jo 1.16. Se on raaka totuus kirjoittamisesta, että siihen menee aikaa. Monia kertoja olen oikolukenut aamusivuja puoli kahden aikaan yöllä, ennen kuin uusia aamusivuja pukkaa. Voin olla vaikka kuinka väsynyt ja kello mitä tahansa, mutta kirjoitan sivut alta pois ja koko hulluuden ja tuskan pois.

Kyllä se vie voimia ja rasittaa, mutta kirjoittamalla pääsen eteenpäin.

Joka ei tunne minua - niin kuin ei kukaan muu kuin Jumala, joka tietää kaikki ajatuksetkin - ei voi tajuta ajatuksiani, mistä ne kulkevat mihinkin. Sen näkee vain Jumala, joka tietää kaiken.

Luin vielä aamuyöllä kirjaa ottaessani magneettipulsaattoria ja DermaWandia. Oireiden pahennuttua on ollut pakko jaksaa raataa, että saisi nukkua edes vähän aikaa hyvin sen, minkä nukkuu.

Huomenna on edessä uusi rumba taas; mitä täällä selittelen.

Kulkiessani kaupungilla tunsin ääretöntä ulkopuolisuuden tunnetta taas. Olen ollut jo niin kauan sairas ja olo tuskaisaa, että aivan kuin eläisin jossain eri maailmassa kuin muut. Minulta on kiskaistu se maailma pois ja laitettu näkymättömänä kärsimään.

Ja mitä sieltä minun maailmastani näkyy?

- Koko tämä näytelmä kulisseineen.

Me olemme ne kymmenen pientä neekerinpoikaa, me kaikki ihmiset.

Ensiksi vajoamme vain vähän; niin vähän, ettemme huomaa. Mutta matka etenee ja vajoaminen jatkuu.

Jos katsomme ympärillemme siellä normaalimaailmassa, kaikki ovat jossain vajoamisen vaiheessa. Olemme yhä väsyneempiä, nukumme yhä enemmän, päiväunia ja yöunia, kunnes emme enää herääkään, tähän maailmaan.

Meille myydään kaunista todellisuutta, mutta oikeasti elämme vaivaistalossa.

Rekisteröin nyt yöllä osoitteen vaivaistalo.com sen kuvatessa todellisuutta paremmin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11636  To 28 Tou 2015, 2:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.5.2015 klo 13.49 kirjoitti:
Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.


Ette voi uskoa, mikä soppa tuosta akusta tuli. Myyjä on lähettänyt minulle taas sähköpostia, jossa muistuttaa palautteeni muuttamisesta, ja poliisiltakin on tullut viesti, että ottavat asian tutkittavakseen, josta myyjällä ei vielä tässä vaiheessa ole tietoa. Mutta aamusivuni ovat kesken ja on tässä paljon muutakin tänään.


Poliisi on pyytänyt minulta lisätietoja, joiden toimittamiseen olen pyytänyt aikaa vedoten sairauksiini kertoen samalla, että siellä heillä borrelioosi hoidetaan paljon paremmin kuin Suomessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11637  To 28 Tou 2015, 3:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.5.2015 klo 4.02 kirjoitti:
Admin 26.5.2015 klo 2.35 kirjoitti:
Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Ennen kuin lähdin helluntai-iltana ulos ja jätin kirjoitukseni hautumaan, rukoilin Jumalaa johdattamaan siinä, mitä kirjoittaisin. Keittiönpöydälle laitoin kahdetkin eri nappikuulokkeet, joita haluaisin testata kännykän kanssa lenkin jälkeen ja kuunnella hengellistä musiikkia ja linkittää sitä Uskonkirkkoon taas. Minulla on ollut viime aikoina hirveän raskasta jo pelkän fysiikan kanssa, jonka päälle on langennut kaikki muukin. En ole mikään automaatti, joka tekisi sitä ja tätä kunnon ja voinnin pettäessä. Eräänä päivänä tämä kaikki kirjoittaminen loppuu eikä jäljelle jää kuin mykkä hiljaisuus. Mutta siihen asti kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja jaksan, ja sen jälkeen tämä suoltaminen on loppu. Olen juuri kirjoittanut yhden kopiopaperilaatikon, noin kaksi- ja puolituhatta liuskaa loppuun, vain pienen osan mennessä tulostamiseen, ja aloittanut uuden satsin, viisi kertaa viisisataa liuskaa, ja kirjoittanut neljä paketillista BIC Round Stic'ejä loppuun, joka tekee 32 kuulakynää, joka on vasta kolmasosa hyvistä kynistä, joita onneksi vielä riittää. Kopiopaperinkin vaihdoin sileämpään, että kynä liukuisi kevyemmin. Käsin kirjoittaminen on fyysistä työtä, jonka ääressä kulutan niin paljon aikaa, että olen saanut takapuoleeni kipeät kovettumat, joita en meinaa saada pois. Muttei muutakaan vaihtoehtoa ole pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan kuin kirjoittaa tästä kaikesta hulluudesta. Muistan, kuinka poikani tukki minut pienenä kaikilla piirustuksillaan, jotka säästin. Niitä tuli niin paljon, etten tiennyt, mihin olisin laittanut ne. Mutta rakastin niitä piirustuksia ja halusin säilyttää ne kaikki. Onneksi säästin ne piirustukset, sillä eräänä päivänä niiden tulo loppui, kun poika ei piirtänyt enää niin kuin ennen. Aika aikaa kutakin, niin se on. Kaikella on aikansa eikä mikään ole tässä matosessa maailmassa ikuista.

Olisi mukavaa ajatella olevansa terve, mutta kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Kohta on kesäkuu ja nukun samoissa tamineissa ja pipo päässäni kuin talvella. Lauantaina heräsin siihen, että tärisin kauttaaltani. Makasin selälläni ja tärisin niin kovaa, että heräsin siihen. Vasen poskeni on paskana ja ongelmaa on otsaontelossa ja muuallakin. Lähtiessäni helluntai-iltana ulos ja kuvatessani kellarin sotkuja kännykälläni vasemmassa lapaluussani alkoi nykiä ihan kauheasti. Viime aikoina nykinöitä on ollut enemmän. Muttei itkut auta markkinoilla eikä lääkäritkään, se on raaka totuus. Jäljelle jää vain Jumala, joka on kaiken takana ja viestittänyt poikanikin kautta paljon. Sunnuntain vastaisena yönä 17.5.2015 tuli taas niin paljon, että Jumala näkee kärsimykseni, mutta kaikki on paremman maailman puolesta osatessani kirjoittaa. Kahteen kertaan tuli, että Jumala rakastaa minua. Ja että Saatana kiusaa minua, muttei saa tuhota aivojani. Maanantai-iltana 18.5.2015 Jumala sanoi pojalleni, että äiti paranee, mutta joutuu sitä ennen kärsimään paljon. Sanoin pojalleni, että muistaisi olla kiltisti, etten kestäisi enää muuten.

Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.

Olisi kivaa ajatella pelkkiä mukavia asioita vaan, mutta paha on todellinen. En muista, olenko kirjoittanut täällä vai aamusivuissa vaan, kuinka paha taannoin yritti pelotella minua nukkuessani. Kolistelut tulivat huoneestani aina lähempää ja lähempää, kolmisen kertaa, jaksamattani noteerata niitä lopen uupuneena ja väsyneenä. Viime viikolla 21 seinänaapurikin raivosi oikein toden teolla. Hän karjui täysillä: "Häivy helvettiin siitä!" Se tuli monta kertaa, eikä hänen luonaan ollut tietääksemme ketään. Kuullessamme sitä raivoamista yritämme rukoilla hänen puolestaan... Kunnes tulee helluntaiaamu ja pojan istuessa tietokoneellaan hän huomaa jonkun tumman hahmon oviaukossa. Jumala sanoo hänelle, että se on Saatana, joka yrittää pelotella häntä.

Ei se ole ensimmäinen kerta, eikä se jää lomalle helluntainakaan. Se haluaa pilata kaikki päivät ja juhlapäivät, eikä se siedä oikeutta, totuutta ja Jumalaa.


Kannattaako näitä pitkiä sepustuksia postata tänne yömyöhällä? - Ei, eikä niitä kannattaisi postata päivälläkään eikä milloinkaan, jos pelkkää kannattamista ajattelee.

Jos yrittää kirjoittaa hyvin, ei se mitään simppeliä ole. Tekstin kanssa on nähtävä vaivaa ja kaikki jutut oikoluettava ja tarkistettava sanojen kirjoitusasua.

Vaikka kirjoitusten kanssa menee myöhään, jään niitä postaamisen jälkeen vielä oikolukemaan, varsinkin pitkiä tekstejä, joka on raskasta myöhään aamuyöllä. Senkin jälkeen tiedän, että tekstiin jää yhtä ja toista hiottavaa, jota palaan jälkikäteen suorittamaan. Oikoluen tekstiä uudestaan, tutkin sanojen oikeinkirjoitusasua eri lähteistä ja teen tekstiin tarvittavia muutoksia. Kirjoitustaitoni ei todellakaan ole sitä, mitä joskus koulussa opin, vaan kaikki perustuu jatkuvaan skarppaamiseen ja taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kuka tahansa voi oppia kirjoittamaan hyvin, jos vain kynä pysyy kädessä tai pystyy tuottamaan tekstiä muulla tavoin. Mitä enemmän sanoja käyttää, sitä enemmän ne alkavat lisääntyä ja taipua ja tuottaa synonyymejä, jotka tekevät kirjoituksen polveilevaksi ja mielenkiintoiseksi. Toisaalta ei kenenkään pelleksikään pidä alkaa. Kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa ja missä. Olisi mukavaa suoltaa pelkkiä höpinöitä vaan, mutta kirjoitustaitoa tarvitaan taisteluunkin, joka on rankkaa. Jos vaihtoehtona on puhelinsoitto tai kirjoittaminen, kannattaa kirjoittaa, koska siitä jää dokumentti, jota voi tarvita myöhemminkin. Soittamiseen menee turhaa energiaa eikä sillä voi todistaa mitään.


Admin 26.5.2015 klo 13.49 kirjoitti:
Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.


Ette voi uskoa, mikä soppa tuosta akusta tuli. Myyjä on lähettänyt minulle taas sähköpostia, jossa muistuttaa palautteeni muuttamisesta, ja poliisiltakin on tullut viesti, että ottavat asian tutkittavakseen, josta myyjällä ei vielä tässä vaiheessa ole tietoa. Mutta aamusivuni ovat kesken ja on tässä paljon muutakin tänään.


Listasin edelle kirjoittamisestani vähän enemmänkin.

Niin sitten meni tiistaipäiväkin 26.5.2015 ja hyvä kun ehdin raportoimaan aamusivuihini tapahtumista. Päivä kallistui iltaan ja ilta yöhön, ennen kuin vasta jaksoin pakertaa sivuni loppuun kello 0.50 tämän vuorokauden puolella, ja oikoluvun jälkeen kello oli jo 1.16. Se on raaka totuus kirjoittamisesta, että siihen menee aikaa. Monia kertoja olen oikolukenut aamusivuja puoli kahden aikaan yöllä, ennen kuin uusia aamusivuja pukkaa. Voin olla vaikka kuinka väsynyt ja kello mitä tahansa, mutta kirjoitan sivut alta pois ja koko hulluuden ja tuskan pois.

Kyllä se vie voimia ja rasittaa, mutta kirjoittamalla pääsen eteenpäin.

Joka ei tunne minua - niin kuin ei kukaan muu kuin Jumala, joka tietää kaikki ajatuksetkin - ei voi tajuta ajatuksiani, mistä ne kulkevat mihinkin. Sen näkee vain Jumala, joka tietää kaiken.

Luin vielä aamuyöllä kirjaa ottaessani magneettipulsaattoria ja DermaWandia. Oireiden pahennuttua on ollut pakko jaksaa raataa, että saisi nukkua edes vähän aikaa hyvin sen, minkä nukkuu.

Huomenna on edessä uusi rumba taas; mitä täällä selittelen.

Kulkiessani kaupungilla tunsin ääretöntä ulkopuolisuuden tunnetta taas. Olen ollut jo niin kauan sairas ja olo tuskaisaa, että aivan kuin eläisin jossain eri maailmassa kuin muut. Minulta on kiskaistu se maailma pois ja laitettu näkymättömänä kärsimään.

Ja mitä sieltä minun maailmastani näkyy?

- Koko tämä näytelmä kulisseineen.

Me olemme ne kymmenen pientä neekerinpoikaa, me kaikki ihmiset.

Ensiksi vajoamme vain vähän; niin vähän, ettemme huomaa. Mutta matka etenee ja vajoaminen jatkuu.

Jos katsomme ympärillemme siellä normaalimaailmassa, kaikki ovat jossain vajoamisen vaiheessa. Olemme yhä väsyneempiä, nukumme yhä enemmän, päiväunia ja yöunia, kunnes emme enää herääkään, tähän maailmaan.

Meille myydään kaunista todellisuutta, mutta oikeasti elämme vaivaistalossa.

Rekisteröin nyt yöllä osoitteen vaivaistalo.com sen kuvatessa todellisuutta paremmin.


Keskiviikko 27.5.2015 on ollut yksi rasittavimpia ja järkyttävämpiä päiviä, mitä voi vaan olla. Eikä riitä, että sellaisen pääsee jollain lailla henkitoreissaan läpi, vaan se on myös briiffata ja oksennettava pois. Enpä olisi tullut ilman aamusivuja alas tassuilleni taas, vaan olisin jäänyt haavojani nuolemaan.

Mutta Saatana yrittää viimeisen päälle, että menettäisin otteeni ja lipeäisin. Kirjoittaminen väsyneenä keskellä yötä on pelkkää tuskaa, kun jo päivä on vienyt kaikki voimat eikä jaksaisi mitään. On vain pinnisteltävä ja mentävä sen kauheuden läpi, ja kirjoitettava jo aloitetun kappaleen perään lisää tekstiä siitä, mitä kaikkea on joutunut kokemaan. Eikä se ole edes ensimmäinen yö pinnistellessään niin. Sivut on kirjoitettu vasta vuorokauden vaihduttua kello 0.34 ja oikoluettu kello 0.57, jonka jälkeen pitäisi jaksaa hoitaa vielä terveyttäänkin. Olen niin loppu, että ajattelen ottaa vain magneettipulsaattoria ja DermaWandia hapettamaan elimistöäni, josta huolimatta tunnen Jumalan kehottavan kurkkaamaan kirjaa aivan kuin kertoakseen jotain. Kiinnostun ja avaan kirjan... Ei se ole mikään täydellinen kirja, mutta Jumala voi käyttää kaikkea opettamiseen. Luvun otsikko hiljentymishetkioppaassa kirjan lopussa on: "15. päivä - Kaikki, mikä voi järkkyä, järkkyy". En ehtinyt kuin lukea tuon tajutessani sen kertovan päivästä, jonka olin juuri kokenut. Koetukset voivat olla niin kovia, että ihmiset ovat helisemässä niiden kanssa. Luvussa on pari hyvää raamatunjaettakin, Luuk. 22:31-32:

Lainaus:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 29 Tou 2015, 13:46, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11638  To 28 Tou 2015, 3:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 28.5.2015 klo 3.18 kirjoitti:
Keskiviikko 27.5.2015 on ollut yksi rasittavimpia ja järkyttävämpiä päiviä, mitä voi vaan olla. Eikä riitä, että sellaisen pääsee jollain lailla henkitoreissaan läpi, vaan se on myös briiffata ja oksennettava pois. Enpä olisi tullut ilman aamusivuja alas tassuilleni taas, vaan olisin jäänyt haavojani nuolemaan.

Mutta Saatana yrittää viimeisen päälle, että menettäisin otteeni ja lipeäisin. Kirjoittaminen väsyneenä keskellä yötä on pelkkää tuskaa, kun jo päivä on vienyt kaikki voimat eikä jaksaisi mitään. On vain pinnisteltävä ja mentävä sen kauheuden läpi, ja kirjoitettava jo aloitetun kappaleen perään lisää tekstiä siitä, mitä kaikkea on joutunut kokemaan. Eikä se ole edes ensimmäinen yö pinnistellessään niin. Sivut on kirjoitettu vasta vuorokauden vaihduttua kello 0.34 ja oikoluettu kello 0.57, jonka jälkeen pitäisi jaksaa hoitaa vielä terveyttäänkin. Olen niin loppu, että ajattelen ottaa vain magneettipulsaattoria ja DermaWandia hapettamaan elimistöäni, josta huolimatta tunnen Jumalan kehottavan kurkkaamaan kirjaa aivan kuin kertoakseen jotain. Kiinnostun ja avaan kirjan... Ei se ole mikään täydellinen kirja, mutta Jumala voi käyttää kaikkea opettamiseen. Luvun otsikko hiljentymishetkioppaassa kirjan lopussa on: "15. päivä - Kaikki, mikä voi järkkyä, järkkyy". En ehtinyt kuin lukea tuon tajutessani sen kertovan päivästä, jonka olin juuri kokenut. Koetukset voivat olla niin kovia, että ihmiset ovat helisemässä niiden kanssa. Luvussa on pari hyvää raamatunjaettakin, Luuk. 22:31-32:

Lainaus:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."


Tuo on kertomisen arvoista, jos Luoja suo, mutten jaksa näin myöhään enää. Otan tässä vielä joitain patentoituja hertsejä, joita poika on tilannut muutamiin taudinaiheuttajiin. Tehosta ei ole tietoa, kun ei laitteiden tehostakaan ole mitään tietoa eikä alkuperäistä Rifeä ollenkaan. Mutta ekan kerran, kun kokeiltiin Aspergillus flavusta vastaan, pääni ja poskionteloni olivat seuraavana päivänä järkyttävässä kunnossa ja olin todella kipeä.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 29 Tou 2015, 13:47, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11639  Pe 29 Tou 2015, 3:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Admin 24.5.2015 klo 23.02 kirjoitti:
Admin 28.4.2015 klo 3.35 kirjoitti:
Admin 18.4.2015 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ne pilvet tulivat niin uhkaavina, täynnä voimaa, johon ihminen ei pysty edes vastaamaan. Joku hassu uhittelee ja kuvittelee olevansa maailmanvaltias, mutta elää lyhyen elämänsä vain valheessa, jonka Saatana on hänelle syöttänyt. Jeesus ei mennyt siihen halpaan, Matt. 4:8-11:

Lainaus:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Talletin viime yönä tämän sivun linkkeihini lähempää tutkimista varten:

** RED ALERT! ** MAJOR Earthquakes Strike ALL OVER THE GLOBE In The Last 48 Hours! CERN? JUDGEMENT? WARNING? (Video) Heads Way The Hell Up!

Hirveitä luonnonmullistuksia kauttaaltaan maailmassa... Jos joku on suuri, niin Herra. Ovatko ihmiset valmiita, onko selusta kunnossa, etenkin se henkinen puoli?

Heräiltyäni puolilta päivin noin viitisen tunnin unien jälkeen jäin ajattelemaan kaikkea ja kirjoituksiani, että olen saanut sentään jotain aikaan. Olin ollut niin heikossa kunnossa, että olin nukkunut kaikki tamineet päälläni ja ottanut jossain vaiheessa vain pipon pois päästäni, ja vapisin ja tärisin kauttaaltani. Jumala näki ajatukseni ja näytti minulle, kuinka heikko olin vapistessani ja täristessäni siinä... Tajusin ironian ja naurahdin mielessäni. Minkälainen rääpäle olinkaan; ainoastaan Jumalan armeliaasta armosta vahva, jos ja kun Herralle sopii. Itsessäni en pysty mihinkään. - Ja tänä yönä tuli vielä raamatunkohta, jonka laitoin tuonne loppuun.


Aloitettuani ennen puolta yhdeksää tämän viestin muokkaamisen tunsin itseni niin rasittuneeksi ja väsyneeksi, että päätin lähteä ulos vähän haukkaamaan raitista ilmaa. Laskeutuessani mäkeä alas huomasin pari lentokoneen jättämää vanaa, joita aloin katseellani tutkiskella, olivatko ne normaaleja vanoja vai kemikaalivanoja. Tuijottaessani katse kohti taivasta ei kulunut kuin hetki tuntiessani toisen kengän alla jotain napakkaa ja pehmeää. Olin astunut paskaan, ja taivaan tuijottelu jäi. Helluntaina; miten sopivasti. Pökäle ei ollut hirveän iso, mutta sitä oli riittävästi kantapään jurmuissa. Mielessäni ei ollut enää muuta kuin, miten saisin paskan kengän pohjasta pois.

Ensiksi huilutin kenkää vähän lätäkössä, irtoaisiko paska sillä. Kumarruin kurkistamaan, muttei keltainen paska ollut irronnut yhtään. Onneksi kengät olivat jokasään kumikengät, joita sopi uittaakin.

Mutta koska paska ei irronnut, oli yritettävä muuta. Katukiveys. Lähtisikö paska katukiveykseen? Ei.

- Puutikku, missä olisi puutikku, jolla voisin irrottaa paskaa? Tuolla on yksi, toivottavasti se ei ole paskassa.

Otan käteen puutikun, jolla saan irrotettua paskakikkareita jurmujen välistä. Horjahdan vähän Lymen heikentämällä tasapainolla, mutten sentään kaadu paskan päälle.

Mutta jätettävä paskan putsaaminen vaiheeseen ja mietittävä muita konsteja.

Kierrän puron kautta, olisiko puro hyvä paikka huiluttaa kenkää? Kiertelen pitkin puron viertä ja yritän etsiä hyvää laskeutumispaikkaa. Mutta jos tasapaino menisi ja kaatuisin paskoineni puroon, se olisi kauhea juttu ja siivottavaa tulisi paljon enemmän, pelkäsin. - Hiekkakasa. Olisiko jossain hiekkakasa, jossa voisin hinkata kenkää? Ei, missään ei näkynyt.

Linnut lauloivat ja pari sorsaa lensi ohitseni, mutta minulla oli tärkeämpääkin tekemistä nyt. Paska kengänpohjassani.

Mitä jos menisin pyykkitupaan pesemään kengän, ajattelin. Vai tulisinko vaan kotiin ja putsaisin kengän lavuaarin yläpuolella?

Ennen sisäänkäyntiä on kenkäharja, mitä jos hinkkaisin kenkäni siinä puhtaaksi? Mutta kuivunut paska voisi pöllytä ympäriinsä ja omiin housuihini, jota en halunnut.

Parasta lampsia kotiin vaan. Eteisessä kierrän pitkin seiniä, ettei paska leviä lattialle, ja lähempänä kotiovea astun päkiällä vaan, ettei paskainen kantapää osu lattiaan.

Eteisessä astun kynnysmaton yli paljaalle lattialle, jossa horjahdan. Lymen luontoisetua ilman alkoholia. Mutta pysyn pystyssä ja alan valmistella paskaoperaatiota.

Käsiin lateksikäsineet, esiliina eteen, desinfiointiainetta ja pitkä hammastikku paskan irrottamiseen jurmuista. Vain pyykkipoika nenästä puuttuu. Paska haisee niin pahalta, että minua oksettaa. Heleää helluntaita...

Olisihan se pitänyt arvata rankan aamun jälkeen, että tällaiseen hommaan pääsee. Paska on kaavittava joka jurmusta pois tai kenkä haisee edelleenkin - niin kuin haiseekin, huomaan nuuhkaisun jälkeen. Jokainen nurkkakin on käytävä läpi, huuhdeltava ja desinfioitava, ennen kuin kenkä on puhdas.


Ennen kuin lähdin helluntai-iltana ulos ja jätin kirjoitukseni hautumaan, rukoilin Jumalaa johdattamaan siinä, mitä kirjoittaisin. Keittiönpöydälle laitoin kahdetkin eri nappikuulokkeet, joita haluaisin testata kännykän kanssa lenkin jälkeen ja kuunnella hengellistä musiikkia ja linkittää sitä Uskonkirkkoon taas. Minulla on ollut viime aikoina hirveän raskasta jo pelkän fysiikan kanssa, jonka päälle on langennut kaikki muukin. En ole mikään automaatti, joka tekisi sitä ja tätä kunnon ja voinnin pettäessä. Eräänä päivänä tämä kaikki kirjoittaminen loppuu eikä jäljelle jää kuin mykkä hiljaisuus. Mutta siihen asti kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja jaksan, ja sen jälkeen tämä suoltaminen on loppu. Olen juuri kirjoittanut yhden kopiopaperilaatikon, noin kaksi- ja puolituhatta liuskaa loppuun, vain pienen osan mennessä tulostamiseen, ja aloittanut uuden satsin, viisi kertaa viisisataa liuskaa, ja kirjoittanut neljä paketillista BIC Round Stic'ejä loppuun, joka tekee 32 kuulakynää, joka on vasta kolmasosa hyvistä kynistä, joita onneksi vielä riittää. Kopiopaperinkin vaihdoin sileämpään, että kynä liukuisi kevyemmin. Käsin kirjoittaminen on fyysistä työtä, jonka ääressä kulutan niin paljon aikaa, että olen saanut takapuoleeni kipeät kovettumat, joita en meinaa saada pois. Muttei muutakaan vaihtoehtoa ole pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan kuin kirjoittaa tästä kaikesta hulluudesta. Muistan, kuinka poikani tukki minut pienenä kaikilla piirustuksillaan, jotka säästin. Niitä tuli niin paljon, etten tiennyt, mihin olisin laittanut ne. Mutta rakastin niitä piirustuksia ja halusin säilyttää ne kaikki. Onneksi säästin ne piirustukset, sillä eräänä päivänä niiden tulo loppui, kun poika ei piirtänyt enää niin kuin ennen. Aika aikaa kutakin, niin se on. Kaikella on aikansa eikä mikään ole tässä matosessa maailmassa ikuista.

Olisi mukavaa ajatella olevansa terve, mutta kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Kohta on kesäkuu ja nukun samoissa tamineissa ja pipo päässäni kuin talvella. Lauantaina heräsin siihen, että tärisin kauttaaltani. Makasin selälläni ja tärisin niin kovaa, että heräsin siihen. Vasen poskeni on paskana ja ongelmaa on otsaontelossa ja muuallakin. Lähtiessäni helluntai-iltana ulos ja kuvatessani kellarin sotkuja kännykälläni vasemmassa lapaluussani alkoi nykiä ihan kauheasti. Viime aikoina nykinöitä on ollut enemmän. Muttei itkut auta markkinoilla eikä lääkäritkään, se on raaka totuus. Jäljelle jää vain Jumala, joka on kaiken takana ja viestittänyt poikanikin kautta paljon. Sunnuntain vastaisena yönä 17.5.2015 tuli taas niin paljon, että Jumala näkee kärsimykseni, mutta kaikki on paremman maailman puolesta osatessani kirjoittaa. Kahteen kertaan tuli, että Jumala rakastaa minua. Ja että Saatana kiusaa minua, muttei saa tuhota aivojani. Maanantai-iltana 18.5.2015 Jumala sanoi pojalleni, että äiti paranee, mutta joutuu sitä ennen kärsimään paljon. Sanoin pojalleni, että muistaisi olla kiltisti, etten kestäisi enää muuten.

Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.

Olisi kivaa ajatella pelkkiä mukavia asioita vaan, mutta paha on todellinen. En muista, olenko kirjoittanut täällä vai aamusivuissa vaan, kuinka paha taannoin yritti pelotella minua nukkuessani. Kolistelut tulivat huoneestani aina lähempää ja lähempää, kolmisen kertaa, jaksamattani noteerata niitä lopen uupuneena ja väsyneenä. Viime viikolla 21 seinänaapurikin raivosi oikein toden teolla. Hän karjui täysillä: "Häivy helvettiin siitä!" Se tuli monta kertaa, eikä hänen luonaan ollut tietääksemme ketään. Kuullessamme sitä raivoamista yritämme rukoilla hänen puolestaan... Kunnes tulee helluntaiaamu ja pojan istuessa tietokoneellaan hän huomaa jonkun tumman hahmon oviaukossa. Jumala sanoo hänelle, että se on Saatana, joka yrittää pelotella häntä.

Ei se ole ensimmäinen kerta, eikä se jää lomalle helluntainakaan. Se haluaa pilata kaikki päivät ja juhlapäivät, eikä se siedä oikeutta, totuutta ja Jumalaa.


Kaikki oleminen ja eläminen on niin epätäydellistä. Vaikka kirjoitan paljon, jotain aivan oleellista voi jäädä kirjoittamatta. Tuossa edellä kerron helluntain vastoinkäymisistä, joista kirjoitan aamusivuissakin, muistamatta mainita kaikkein tärkeintä asiaa; että rukoillessamme poikani kanssa Pahaa pois helluntaina sain Pyhän Hengen. Kirjoitin vain kaiken kauheuden, mutta noin tärkeää asiaa en muistanut kertoa. Korjattava virhe jälkikäteen; tärkeintä ei sovi unohtaa, vaikka juuri siihen sielunvihollinen pyrkiikin.

Henkimaailma on todellinen, ja minusta tuntuu, että Jumala on tilannut minut kirjoittamaan näistä kaikista jo senkin takia, että Pirkkoa kohtaan tapahtui sellainen vääryys. En ole mitenkään pyrkinyt kirjoittamaan yöaikaan tai pelottelemaan, pikemminkin Jumala on kaiken takana, mitä milloinkin tapahtuu. Mitä korskeat, kuolemattomat ihmiset Jumalalla tekisivät? Voi olla, että noilla vierailuilla, josta Antti Eskolakin kertoo kirjassaan, Jumala pehmittää ihmisiä turvautumaan Häneen. Kun oviaukossa seisoo Joku, joka ei ole tullut sinne avaimia käyttäen ja ehkä lipunut vain seinien läpi, laittaahan se turvautumaan johonkin itseään suurempaan, Jumalaan.

Mutta kun on valinnut puolensa ja seisoo kalliolla, tyrskyt eivät pääse heittämään mereen, vaikka iskevätkin päälle.

Aloitellessani tämän viestin kirjoittamista aivan kuin olisin nähnyt silmäluomieni takaa jotain liikkuvaa. Jätin noteeraamatta sen ja jatkoin kirjoittamista, kunnes tunsin saman uudestaan, mutta toisesta suunnasta. Poika oli juuri vähän aikaisemmin käynyt kysymässä, soitanko musiikkia, ettei saanut sen takia unta. Mutten soittanut, täällä on ihan hiljaista ja se saattoi olla kärpänen vaan. Mutta sen jälkeen, kun silmäluomieni editse liikkui jotain uudestaan, käskin Saatanaa Jeesuksen nimessä ja veressä häipymään täältä ja rukoilin Pyhää Henkeä täyttämään kotimme. Minulla on yhä edelleen rukousliina tyynyliinani vieressä niskan takana nukkuakseni paremmin. Niitä rukousliinoja pitäisi ommella joskus lisää; ne pysyvät paremmin sängyssä kuin joku Raamattu, johon voi kolhia itseään nukkuessaan.

Jk. klo 3.57:

Olen niin väsynyt, että postasin toistamiseen viestini yrittäessäni korjata virhettä. Oikoluettava myöhemmin uudestaan ollessani vähän paremmin hereillä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11644  Pe 29 Tou 2015, 15:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.5.2015 klo 3.16 kirjoitti:
Admin 25.5.2015 klo 4.06 kirjoitti:
Admin 24.5.2015 klo 23.02 kirjoitti:
Admin 28.4.2015 klo 3.35 kirjoitti:
Admin 18.4.2015 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 7.4.2015 klo 7.23 kirjoitti:
Välillä tuntuu, että olen ihan loppu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, Jumala sanoi minulle, että minun pitää jaksaa taistella.

Hirveän rankka päivä, jona kirjoitin kahdeksan liuskaa käsin.

Ajattelin, etten jaksa enää ja valvonut koko yön perään.

Mutta nähdessäni nuo paskajutut Jumalan ei tarvitse edes käskeä taistelemaan!

Sisuni kiehahtaa ihan luonnostaan, ja onpa kirjoitustaitoakin viimeisen päälle viilattu.

Tämä ei jää tähän! Täältä pesee jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee!

Puolustus on kunnossa ja Herran armada täydessä iskussa!

Miettikää seuraavan kerran, kenen kimppuun iskette!

Jumala ei siedä vääryyttä!


Puhunko Jumalasta vain lämpimikseni? - En, sillä tunnen elävän Jumalan, joka ei ilmoita itsestään vain minulle vaan kaikille, jotka haluavat ottaa Hänen sanansa vastaan.

Perjantai 17.4.2015 oli aika mielenkiintoinen päivä. Olin juuri selannut Rukousystävien uutta lehteä, kun rankan viikon ja valvottujen öiden jälkeen ryhdyin samaan kuin aina ennenkin, kirjoittamaan aamusivuja, jotka ovat viime aikoina olleet enemmänkin ehtoosivuja.

Aloitellessani kirjoittamista katson taivaalle ja näen sysimustan taivaanrannan uhkaavine pilvineen ja aivan alhaalla erikoisen sateenkaaren, joka näyttää laskevan mataliin taloihin. Kutsun poikanikin katsomaan erikoista näkyä mainiten sateenkaaren tarkoittavan Jumalan liittoa ihmisten kanssa, josta kerrotaan Raamatussa.

En pääse ehtoosivuissani alkua pidemmälle alkaessani etsiä oikeita raamatunkohtia. Vieressäni keittiönpöydällä on kolmekin Raamattua päällekkäin, vetoketjullinen Raamattu Kansalle -käännös, Uuras Saarnivaaran muhkea ja toinen vieläkin muhkeampi laitos, jotka avaan löytämättä etsimiäni viitteitä. Apuun tulee kännykkä, jolla pääsen Uskonkirjat.netin raamattuhakuun, jota on vähän hankalaa käyttää kännykällä ja käyn vielä tietokoneellakin katsomassa. Raapustan ehtoosivuihini kaikesta, ensimmäiselle liuskalle myös tämän:

Lainaus:
-- Lehti oli taas niin kaunis ja värit kirkkaat. Kannessa luki: "Herran pääsiäinen" taustan ollessa kauniin keltainen kevätkukkineen.

Raamatussa sateenkaari on merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta ihmisten kanssa, josta kerrotaan ainakin näissä: 1. Moos. 9:12-13, Hes. 1:28 ja Ilm. 10:1. Hesekielin kirjassa 1:28 lukee: "Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. --" Tiesin heti nähtyäni sateenkaaren, että Jumala tulee siellä loistossaan, että Hänellä on kaikki hallussaan ja tiedossaan, ettei tämä vääryys jää tähän, että Hän taistelee omiensa puolesta, johon voin itsekin luottaa.


Ne pilvet tulivat niin uhkaavina, täynnä voimaa, johon ihminen ei pysty edes vastaamaan. Joku hassu uhittelee ja kuvittelee olevansa maailmanvaltias, mutta elää lyhyen elämänsä vain valheessa, jonka Saatana on hänelle syöttänyt. Jeesus ei mennyt siihen halpaan, Matt. 4:8-11:

Lainaus:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Talletin viime yönä tämän sivun linkkeihini lähempää tutkimista varten:

** RED ALERT! ** MAJOR Earthquakes Strike ALL OVER THE GLOBE In The Last 48 Hours! CERN? JUDGEMENT? WARNING? (Video) Heads Way The Hell Up!

Hirveitä luonnonmullistuksia kauttaaltaan maailmassa... Jos joku on suuri, niin Herra. Ovatko ihmiset valmiita, onko selusta kunnossa, etenkin se henkinen puoli?

Heräiltyäni puolilta päivin noin viitisen tunnin unien jälkeen jäin ajattelemaan kaikkea ja kirjoituksiani, että olen saanut sentään jotain aikaan. Olin ollut niin heikossa kunnossa, että olin nukkunut kaikki tamineet päälläni ja ottanut jossain vaiheessa vain pipon pois päästäni, ja vapisin ja tärisin kauttaaltani. Jumala näki ajatukseni ja näytti minulle, kuinka heikko olin vapistessani ja täristessäni siinä... Tajusin ironian ja naurahdin mielessäni. Minkälainen rääpäle olinkaan; ainoastaan Jumalan armeliaasta armosta vahva, jos ja kun Herralle sopii. Itsessäni en pysty mihinkään. - Ja tänä yönä tuli vielä raamatunkohta, jonka laitoin tuonne loppuun.


Aloitettuani ennen puolta yhdeksää tämän viestin muokkaamisen tunsin itseni niin rasittuneeksi ja väsyneeksi, että päätin lähteä ulos vähän haukkaamaan raitista ilmaa. Laskeutuessani mäkeä alas huomasin pari lentokoneen jättämää vanaa, joita aloin katseellani tutkiskella, olivatko ne normaaleja vanoja vai kemikaalivanoja. Tuijottaessani katse kohti taivasta ei kulunut kuin hetki tuntiessani toisen kengän alla jotain napakkaa ja pehmeää. Olin astunut paskaan, ja taivaan tuijottelu jäi. Helluntaina; miten sopivasti. Pökäle ei ollut hirveän iso, mutta sitä oli riittävästi kantapään jurmuissa. Mielessäni ei ollut enää muuta kuin, miten saisin paskan kengän pohjasta pois.

Ensiksi huilutin kenkää vähän lätäkössä, irtoaisiko paska sillä. Kumarruin kurkistamaan, muttei keltainen paska ollut irronnut yhtään. Onneksi kengät olivat jokasään kumikengät, joita sopi uittaakin.

Mutta koska paska ei irronnut, oli yritettävä muuta. Katukiveys. Lähtisikö paska katukiveykseen? Ei.

- Puutikku, missä olisi puutikku, jolla voisin irrottaa paskaa? Tuolla on yksi, toivottavasti se ei ole paskassa.

Otan käteen puutikun, jolla saan irrotettua paskakikkareita jurmujen välistä. Horjahdan vähän Lymen heikentämällä tasapainolla, mutten sentään kaadu paskan päälle.

Mutta jätettävä paskan putsaaminen vaiheeseen ja mietittävä muita konsteja.

Kierrän puron kautta, olisiko puro hyvä paikka huiluttaa kenkää? Kiertelen pitkin puron viertä ja yritän etsiä hyvää laskeutumispaikkaa. Mutta jos tasapaino menisi ja kaatuisin paskoineni puroon, se olisi kauhea juttu ja siivottavaa tulisi paljon enemmän, pelkäsin. - Hiekkakasa. Olisiko jossain hiekkakasa, jossa voisin hinkata kenkää? Ei, missään ei näkynyt.

Linnut lauloivat ja pari sorsaa lensi ohitseni, mutta minulla oli tärkeämpääkin tekemistä nyt. Paska kengänpohjassani.

Mitä jos menisin pyykkitupaan pesemään kengän, ajattelin. Vai tulisinko vaan kotiin ja putsaisin kengän lavuaarin yläpuolella?

Ennen sisäänkäyntiä on kenkäharja, mitä jos hinkkaisin kenkäni siinä puhtaaksi? Mutta kuivunut paska voisi pöllytä ympäriinsä ja omiin housuihini, jota en halunnut.

Parasta lampsia kotiin vaan. Eteisessä kierrän pitkin seiniä, ettei paska leviä lattialle, ja lähempänä kotiovea astun päkiällä vaan, ettei paskainen kantapää osu lattiaan.

Eteisessä astun kynnysmaton yli paljaalle lattialle, jossa horjahdan. Lymen luontoisetua ilman alkoholia. Mutta pysyn pystyssä ja alan valmistella paskaoperaatiota.

Käsiin lateksikäsineet, esiliina eteen, desinfiointiainetta ja pitkä hammastikku paskan irrottamiseen jurmuista. Vain pyykkipoika nenästä puuttuu. Paska haisee niin pahalta, että minua oksettaa. Heleää helluntaita...

Olisihan se pitänyt arvata rankan aamun jälkeen, että tällaiseen hommaan pääsee. Paska on kaavittava joka jurmusta pois tai kenkä haisee edelleenkin - niin kuin haiseekin, huomaan nuuhkaisun jälkeen. Jokainen nurkkakin on käytävä läpi, huuhdeltava ja desinfioitava, ennen kuin kenkä on puhdas.


Ennen kuin lähdin helluntai-iltana ulos ja jätin kirjoitukseni hautumaan, rukoilin Jumalaa johdattamaan siinä, mitä kirjoittaisin. Keittiönpöydälle laitoin kahdetkin eri nappikuulokkeet, joita haluaisin testata kännykän kanssa lenkin jälkeen ja kuunnella hengellistä musiikkia ja linkittää sitä Uskonkirkkoon taas. Minulla on ollut viime aikoina hirveän raskasta jo pelkän fysiikan kanssa, jonka päälle on langennut kaikki muukin. En ole mikään automaatti, joka tekisi sitä ja tätä kunnon ja voinnin pettäessä. Eräänä päivänä tämä kaikki kirjoittaminen loppuu eikä jäljelle jää kuin mykkä hiljaisuus. Mutta siihen asti kirjoitan niin kauan kuin pystyn ja jaksan, ja sen jälkeen tämä suoltaminen on loppu. Olen juuri kirjoittanut yhden kopiopaperilaatikon, noin kaksi- ja puolituhatta liuskaa loppuun, vain pienen osan mennessä tulostamiseen, ja aloittanut uuden satsin, viisi kertaa viisisataa liuskaa, ja kirjoittanut neljä paketillista BIC Round Stic'ejä loppuun, joka tekee 32 kuulakynää, joka on vasta kolmasosa hyvistä kynistä, joita onneksi vielä riittää. Kopiopaperinkin vaihdoin sileämpään, että kynä liukuisi kevyemmin. Käsin kirjoittaminen on fyysistä työtä, jonka ääressä kulutan niin paljon aikaa, että olen saanut takapuoleeni kipeät kovettumat, joita en meinaa saada pois. Muttei muutakaan vaihtoehtoa ole pysyäkseen edes jollain lailla tolpillaan kuin kirjoittaa tästä kaikesta hulluudesta. Muistan, kuinka poikani tukki minut pienenä kaikilla piirustuksillaan, jotka säästin. Niitä tuli niin paljon, etten tiennyt, mihin olisin laittanut ne. Mutta rakastin niitä piirustuksia ja halusin säilyttää ne kaikki. Onneksi säästin ne piirustukset, sillä eräänä päivänä niiden tulo loppui, kun poika ei piirtänyt enää niin kuin ennen. Aika aikaa kutakin, niin se on. Kaikella on aikansa eikä mikään ole tässä matosessa maailmassa ikuista.

Olisi mukavaa ajatella olevansa terve, mutta kaikki on mennyt huonompaan suuntaan. Kohta on kesäkuu ja nukun samoissa tamineissa ja pipo päässäni kuin talvella. Lauantaina heräsin siihen, että tärisin kauttaaltani. Makasin selälläni ja tärisin niin kovaa, että heräsin siihen. Vasen poskeni on paskana ja ongelmaa on otsaontelossa ja muuallakin. Lähtiessäni helluntai-iltana ulos ja kuvatessani kellarin sotkuja kännykälläni vasemmassa lapaluussani alkoi nykiä ihan kauheasti. Viime aikoina nykinöitä on ollut enemmän. Muttei itkut auta markkinoilla eikä lääkäritkään, se on raaka totuus. Jäljelle jää vain Jumala, joka on kaiken takana ja viestittänyt poikanikin kautta paljon. Sunnuntain vastaisena yönä 17.5.2015 tuli taas niin paljon, että Jumala näkee kärsimykseni, mutta kaikki on paremman maailman puolesta osatessani kirjoittaa. Kahteen kertaan tuli, että Jumala rakastaa minua. Ja että Saatana kiusaa minua, muttei saa tuhota aivojani. Maanantai-iltana 18.5.2015 Jumala sanoi pojalleni, että äiti paranee, mutta joutuu sitä ennen kärsimään paljon. Sanoin pojalleni, että muistaisi olla kiltisti, etten kestäisi enää muuten.

Kaikki on kuin jotain hyvän ja pahan välistä taistelua - niin kuin onkin, se on käynyt jo kauan sitten selväksi.

Viime viikolla alkoi hirveä ryöpytys siitä, että annoin netistä tilatusta Nokian akusta palautetta, että se on väärennös. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuva aidosta Nokian akusta, mutta kotiin tulikin toisennäköinen akku kuin alkuperäinen oli. - Myyjä on maanitellut ja kiristänyt minua muuttamaan arvosteluani, vaikka muutkin ostajat ovat huomauttaneet samasta asiasta, etteivät akut ole aitoja. Viimein saimme tilattua Suomesta Nokian alkuperäisen akun, joka oli juuri sellainen kuin pitikin. Laitoin sähköpostini mukaan kuvan aidosta akusta kopioakun lähettäjälle, joka jatkoi yhä edelleen vänkäämistään, vaikka laadusta näki, että akkua oli vain yritetty tehdä alkuperäisen näköiseksi. Sähköpostini meni ulkomaiseen kauppapaikkaan ja PayPaliin tiedoksi, joka palautti rahani ja ilmoitti, ettei akkua tarvitse palauttaa enää takaisin. Mutta olin niin vihainen kaikesta, että halusin päästä kopioakusta eroon ja menin postiin palauttamaan sen, joka ei onnistunutkaan. Virkailija kysyi, onko kuoressa akku, ja vastatessani myöntävästi kuulin, ettei sitä voi lähettää lentoteitse. Säännöt ovat vuoden alusta tiukentuneet, joita niitäkään kopioakun myyjä ei noudattanut. Pistin sähköpostini tiedoksi ulkomaiseen postiin, ja käräytin koko firman ohjaamalla sähköpostini blind carbon copy'nä poliisille... Luulisi, että tyyppi olisi hellittänyt jo, mutta huomasin juuri, että vaatii kauppapaikkansa välityksellä minua muuttamaan palautettani!

Jos jo tuollaisesta pikku jutusta seuraa tuollainen ryöpsäys, ei tarvitse ihmetellä, mitä Pirkolle tapahtui käskettyään Pahan lähtemään. Tajusin heti rinnastuksen, mitä Jumala halusi opettaa minulle.

Olisi kivaa ajatella pelkkiä mukavia asioita vaan, mutta paha on todellinen. En muista, olenko kirjoittanut täällä vai aamusivuissa vaan, kuinka paha taannoin yritti pelotella minua nukkuessani. Kolistelut tulivat huoneestani aina lähempää ja lähempää, kolmisen kertaa, jaksamattani noteerata niitä lopen uupuneena ja väsyneenä. Viime viikolla 21 seinänaapurikin raivosi oikein toden teolla. Hän karjui täysillä: "Häivy helvettiin siitä!" Se tuli monta kertaa, eikä hänen luonaan ollut tietääksemme ketään. Kuullessamme sitä raivoamista yritämme rukoilla hänen puolestaan... Kunnes tulee helluntaiaamu ja pojan istuessa tietokoneellaan hän huomaa jonkun tumman hahmon oviaukossa. Jumala sanoo hänelle, että se on Saatana, joka yrittää pelotella häntä.

Ei se ole ensimmäinen kerta, eikä se jää lomalle helluntainakaan. Se haluaa pilata kaikki päivät ja juhlapäivät, eikä se siedä oikeutta, totuutta ja Jumalaa.


Kaikki oleminen ja eläminen on niin epätäydellistä. Vaikka kirjoitan paljon, jotain aivan oleellista voi jäädä kirjoittamatta. Tuossa edellä kerron helluntain vastoinkäymisistä, joista kirjoitan aamusivuissakin, muistamatta mainita kaikkein tärkeintä asiaa; että rukoillessamme poikani kanssa Pahaa pois helluntaina sain Pyhän Hengen. Kirjoitin vain kaiken kauheuden, mutta noin tärkeää asiaa en muistanut kertoa. Korjattava virhe jälkikäteen; tärkeintä ei sovi unohtaa, vaikka juuri siihen sielunvihollinen pyrkiikin.

Henkimaailma on todellinen, ja minusta tuntuu, että Jumala on tilannut minut kirjoittamaan näistä kaikista jo senkin takia, että Pirkkoa kohtaan tapahtui sellainen vääryys. En ole mitenkään pyrkinyt kirjoittamaan yöaikaan tai pelottelemaan, pikemminkin Jumala on kaiken takana, mitä milloinkin tapahtuu. Mitä korskeat, kuolemattomat ihmiset Jumalalla tekisivät? Voi olla, että noilla vierailuilla, josta Antti Eskolakin kertoo kirjassaan, Jumala pehmittää ihmisiä turvautumaan Häneen. Kun oviaukossa seisoo Joku, joka ei ole tullut sinne avaimia käyttäen ja ehkä lipunut vain seinien läpi, laittaahan se turvautumaan johonkin itseään suurempaan, Jumalaan.

Mutta kun on valinnut puolensa ja seisoo kalliolla, tyrskyt eivät pääse heittämään mereen, vaikka iskevätkin päälle.

Aloitellessani tämän viestin kirjoittamista aivan kuin olisin nähnyt silmäluomieni takaa jotain liikkuvaa. Jätin noteeraamatta sen ja jatkoin kirjoittamista, kunnes tunsin saman uudestaan, mutta toisesta suunnasta. Poika oli juuri vähän aikaisemmin käynyt kysymässä, soitanko musiikkia, ettei saanut sen takia unta. Mutten soittanut, täällä on ihan hiljaista ja se saattoi olla kärpänen vaan. Mutta sen jälkeen, kun silmäluomieni editse liikkui jotain uudestaan, käskin Saatanaa Jeesuksen nimessä ja veressä häipymään täältä ja rukoilin Pyhää Henkeä täyttämään kotimme. Minulla on yhä edelleen rukousliina tyynyliinani vieressä niskan takana nukkuakseni paremmin. Niitä rukousliinoja pitäisi ommella joskus lisää; ne pysyvät paremmin sängyssä kuin joku Raamattu, johon voi kolhia itseään nukkuessaan.

Jk. klo 3.57:

Olen niin väsynyt, että postasin toistamiseen viestini yrittäessäni korjata virhettä. Oikoluettava myöhemmin uudestaan ollessani vähän paremmin hereillä.


Tuollaisen jälkeen, mistä edellä kerron, ei voi odottaa kovin rauhaisia unia. Annanko Pahalle valtaa, jota se janoaa. Pelkäänkö sitä? Monia kertoja tuollaisten vierailujen jälkeen olen nukahtanut vahtimisasentoon huoneen keskustaan päin, ettei se pääsisi niskan takaa häiritsemään. Mutta jos tykkään nukahtaa kasvot seinään päin, Paha häiritsee totuttua tapaani ja rauhaani, jossa sillä on kaikki konstit käytössä. Se voi ottaa kädestä kiinni ja koputtaa jopa otsaan, niin kuin se on minulle tehnyt, tai kuristaa kurkusta niin kuin Pirkkoa, tai huojua oviaukossa ja yrittää lähestyä niin kuin Anttia, joista voi lukea täältä. En halunnut antaa sille viime yönä valtaa, vaan käännyin nukkumaan seinään päin kuten normaalisti. Unenlaatu ei tainnut olla vaan kovin hyvää, nukuin levottomasti ja huonosti sen vähän, minä nukuin.

Kuin kuka tahansa kristitty, inhoan näistä asioista kirjoittamista, vaikka ihmisillä on näistä paljon kokemuksia. Elokuvassa Kuudes aisti nuori poika kärsii haamujen vierailusta, jolloin ilma ympärillä viilenee ja tulee vilunväristyksiä. Saman olen huomannut Pahan vierailuista, että ilma muuttuu viileäksi ja epämiellyttäväksi, jolloin ei auta kuin rukoilla vaan.

Kerrottuani pojalleni tuosta viimeöisestä Pahan vierailusta hän sanoi, mietipäs vähän, mikä kirja tietokoneeni vierellä oli... En tullut ajatelleeksikaan, että se olisi voinut provosoida Pahaa näyttäytymään. Kirjan nimi on "Saatanan syötti", josta minun piti tarkentaa yhtä lainaustani. Hämmästyin poikani huomiota, ja tottahan se oli, vaikka kirja on täysin kristillinen. Vieraileva tähti, Saatana, halusi kai päästä vähän esiintymään, vaikka onkin yksi idiootti ja pelkkä nolla vaan.

Voimansa Saatana saa kuitenkin ihmisistä, jotka erehtyvät sitä seuraamaan. Mitä kaikkea pahaa Saatana saa ihmiset tekemään, voi lukea esimerkiksi täältä. Karseinta ja surullisinta on, että Saatana voi kiusata lähimmäisiämme tietämättämme siitä mitään. Nukkuessaan itse toisessa huoneessa lapsi voi kärsiä Pahan hyökkäilystä omassa huoneessaan. Saatana on kuin petoeläin, joka on valmiina nielaisemaan toisen poikaset suuhunsa, kun vanhempien katse vähänkin herpoaa.

Tähän liittyen Jumala toi tänään mieleeni lapsuuden naapurini, joka asui väkivaltaisen poikaystävänsä kanssa aivan vanhempiensa vieressä. Muistan, kuinka tuo nuori nainen tuli kerran kesäkuumalla vastaani päällään korkeakauluksinen poolopusero. Kuulin jälkikäteen, että poikaystävä oli kuristanut ja pahoinpidellyt häntä. Pahin juttu oli kuitenkin se, että poikaystävä meni tytön isän asekaapille viereiseen taloon, otti sieltä tytön oman hirvikiväärin, ajoi pois muuttaneen tytön luo, joka tuli kissa sylissään avaamaan ovea ja kuoli oman hirvikiväärinsä luoteihin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11650  Pe 05 Kes 2015, 22:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 28.5.2015 klo 3.58 kirjoitti:
Admin 28.5.2015 klo 3.18 kirjoitti:
Keskiviikko 27.5.2015 on ollut yksi rasittavimpia ja järkyttävämpiä päiviä, mitä voi vaan olla. Eikä riitä, että sellaisen pääsee jollain lailla henkitoreissaan läpi, vaan se on myös briiffata ja oksennettava pois. Enpä olisi tullut ilman aamusivuja alas tassuilleni taas, vaan olisin jäänyt haavojani nuolemaan.

Mutta Saatana yrittää viimeisen päälle, että menettäisin otteeni ja lipeäisin. Kirjoittaminen väsyneenä keskellä yötä on pelkkää tuskaa, kun jo päivä on vienyt kaikki voimat eikä jaksaisi mitään. On vain pinnisteltävä ja mentävä sen kauheuden läpi, ja kirjoitettava jo aloitetun kappaleen perään lisää tekstiä siitä, mitä kaikkea on joutunut kokemaan. Eikä se ole edes ensimmäinen yö pinnistellessään niin. Sivut on kirjoitettu vasta vuorokauden vaihduttua kello 0.34 ja oikoluettu kello 0.57, jonka jälkeen pitäisi jaksaa hoitaa vielä terveyttäänkin. Olen niin loppu, että ajattelen ottaa vain magneettipulsaattoria ja DermaWandia hapettamaan elimistöäni, josta huolimatta tunnen Jumalan kehottavan kurkkaamaan kirjaa aivan kuin kertoakseen jotain. Kiinnostun ja avaan kirjan... Ei se ole mikään täydellinen kirja, mutta Jumala voi käyttää kaikkea opettamiseen. Luvun otsikko hiljentymishetkioppaassa kirjan lopussa on: "15. päivä - Kaikki, mikä voi järkkyä, järkkyy". En ehtinyt kuin lukea tuon tajutessani sen kertovan päivästä, jonka olin juuri kokenut. Koetukset voivat olla niin kovia, että ihmiset ovat helisemässä niiden kanssa. Luvussa on pari hyvää raamatunjaettakin, Luuk. 22:31-32:

Lainaus:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."


Tuo on kertomisen arvoista, jos Luoja suo, mutten jaksa näin myöhään enää. Otan tässä vielä joitain patentoituja hertsejä, joita poika on tilannut muutamiin taudinaiheuttajiin. Tehosta ei ole tietoa, kun ei laitteiden tehostakaan ole mitään tietoa eikä alkuperäistä Rifeä ollenkaan. Mutta ekan kerran, kun kokeiltiin Aspergillus flavusta vastaan, pääni ja poskionteloni olivat seuraavana päivänä järkyttävässä kunnossa ja olin todella kipeä.


Ennen kuin alan kirjoittaa ja kertoa, mitä keskiviikkona 27.5.2015 tapahtui, tallennan tännekin poikani ja Jumalan välisen keskustelun paria kuukautta aiemmin.

Poikani kysyi Jumalalta, mitä äiti on tehnyt elämässään väärin joutuessaan niin paljon kärsimään? - Ei mitään. Saatana on valinnut äidin kiusattavakseen, Jumala vastasi pojalleni torstaina 26.3.2015 noin kello 22.20.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11651  La 06 Kes 2015, 2:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.6.2015 klo 22.27 kirjoitti:
Admin 28.5.2015 klo 3.58 kirjoitti:
Admin 28.5.2015 klo 3.18 kirjoitti:
Keskiviikko 27.5.2015 on ollut yksi rasittavimpia ja järkyttävämpiä päiviä, mitä voi vaan olla. Eikä riitä, että sellaisen pääsee jollain lailla henkitoreissaan läpi, vaan se on myös briiffata ja oksennettava pois. Enpä olisi tullut ilman aamusivuja alas tassuilleni taas, vaan olisin jäänyt haavojani nuolemaan.

Mutta Saatana yrittää viimeisen päälle, että menettäisin otteeni ja lipeäisin. Kirjoittaminen väsyneenä keskellä yötä on pelkkää tuskaa, kun jo päivä on vienyt kaikki voimat eikä jaksaisi mitään. On vain pinnisteltävä ja mentävä sen kauheuden läpi, ja kirjoitettava jo aloitetun kappaleen perään lisää tekstiä siitä, mitä kaikkea on joutunut kokemaan. Eikä se ole edes ensimmäinen yö pinnistellessään niin. Sivut on kirjoitettu vasta vuorokauden vaihduttua kello 0.34 ja oikoluettu kello 0.57, jonka jälkeen pitäisi jaksaa hoitaa vielä terveyttäänkin. Olen niin loppu, että ajattelen ottaa vain magneettipulsaattoria ja DermaWandia hapettamaan elimistöäni, josta huolimatta tunnen Jumalan kehottavan kurkkaamaan kirjaa aivan kuin kertoakseen jotain. Kiinnostun ja avaan kirjan... Ei se ole mikään täydellinen kirja, mutta Jumala voi käyttää kaikkea opettamiseen. Luvun otsikko hiljentymishetkioppaassa kirjan lopussa on: "15. päivä - Kaikki, mikä voi järkkyä, järkkyy". En ehtinyt kuin lukea tuon tajutessani sen kertovan päivästä, jonka olin juuri kokenut. Koetukset voivat olla niin kovia, että ihmiset ovat helisemässä niiden kanssa. Luvussa on pari hyvää raamatunjaettakin, Luuk. 22:31-32:

Lainaus:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."


Tuo on kertomisen arvoista, jos Luoja suo, mutten jaksa näin myöhään enää. Otan tässä vielä joitain patentoituja hertsejä, joita poika on tilannut muutamiin taudinaiheuttajiin. Tehosta ei ole tietoa, kun ei laitteiden tehostakaan ole mitään tietoa eikä alkuperäistä Rifeä ollenkaan. Mutta ekan kerran, kun kokeiltiin Aspergillus flavusta vastaan, pääni ja poskionteloni olivat seuraavana päivänä järkyttävässä kunnossa ja olin todella kipeä.


Ennen kuin alan kirjoittaa ja kertoa, mitä keskiviikkona 27.5.2015 tapahtui, tallennan tännekin poikani ja Jumalan välisen keskustelun paria kuukautta aiemmin.

Poikani kysyi Jumalalta, mitä äiti on tehnyt elämässään väärin joutuessaan niin paljon kärsimään? - Ei mitään. Saatana on valinnut äidin kiusattavakseen, Jumala vastasi pojalleni torstaina 26.3.2015 noin kello 22.20.


"Keskiviikko 27.5.2015 on ollut yksi rasittavimpia ja järkyttävämpiä päiviä, mitä voi vaan olla. Eikä riitä, että sellaisen pääsee jollain lailla henkitoreissaan läpi, vaan se on myös briiffata ja oksennettava pois. Enpä olisi tullut ilman aamusivuja alas tassuilleni taas, vaan olisin jäänyt haavojani nuolemaan", kirjoitan edellä.

Olen niin hirveän kipeä, mennyt yöllä nukkumaan pipo päässäni täysissä tamineissani, villaneuleessa, säärystimissä, villasukissa ja untuvatossuissa paksujen peittojeni alle, poski kipeänä, tärisevänä, käsivarret ja reidet punkinpuremien jälkeen jäytävinä, ja herännyt uuteen päivään kärsimään ja pinnistelemään. Sellaisessa voinnissa oli järkyttävää lukea Synlabista Jussi Kantelen sanat: "Tällä kertaa jatkotutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että potilaalla ei ollut borrelioosia." Olin niin sairas kuin vain ihminen voi punkinpuremien jälkeen olla, ja tiedän, että jossain mättää jotain. Joko testi S-BorrAbjt on tehty tai tulkittu väärin tai se ei ole luotettava ollenkaan. Mielessäni kuohui, mutta aloin kirjoittaa aamusivuja kuten aina. Vielä ei olisi koko päivä pilalla, jotain saattoi ehkä pelastaakin. Mutten saanut kuin vasta alkua kirjoitettua ampaistessani kesken kaiken laittamaan sähköpostia Terveystaloon ja Synlabiin:

Lainaus:
Ikävä kyllä en voi hyväksyä vastaustanne tutkimuksesta, jossa lukee vain "negatiivinen" ilman mitään arvoja, joka kaiken lisäksi on hyvin epäluotettava, kuten kaikki kroonisesta borrelioosista kärsivät tietävät ja borrelioosin hoitoon keskittyvällä klinikalla Saksassa. Lainaus täältä:


Saksalainen lääkäri Carsten Nicolaus lyttää Suomessa käytettävän borrelioosi-testin.

”En ymmärrä, miksi sitä käytetään. Se on epäluotettava testi, jonka avulla löydetään vain 50 prosenttia borrelioosi-tapauksista.”

Nicolaus tarkoittaa ELISA-vasta-ainetestiä, joka on kansainvälisesti yleisessä käytössä. Saksalaisasiantuntijan mukaan se ei sovellu borrelioosin etsintään.

Esimerkiksi Suomessa borrelioosin jatkotutkimus aloitetaan vain, jos ELISA-testin tulos on positiivinen. Nicolauksen mukaan toimintatapa johtaa ongelmiin.

”Jopa puolet potilaista jää ilman asianmukaista diagnoosia ja hoitoa.”

Nicolauksen mukaan sairauden metsästykseen olisi käytettävissä parempiakin keinoja.

Niin kuin jatkotutkimuksissa käytettävä Western blot -kontrollitesti.

”Sen osumatarkkuus on paljon parempi, jopa 90–95 prosenttia”, Nicolaus sanoo.

Hänen mukaansa Western blot pitäisi ottaa käyttöön kaikissa epäselvissä tapauksissa.

Nicolauksen omalla klinikalla Augsburgissa on käytössä vielä kolmaskin testi, Elispot. Se kertoo, miten elimistön immuunijärjestelmä reagoi bakteereihin.

Elispot kehitettiin alunperin elinsiirtopotilaita varten, mutta viime vuosina sitä on alettu hyödyntää myös punkkien välittämien tautien tutkimisessa.

”Sen avulla me olemme saaneet paljon uutta tietoa punkkien levittämistä sairauksista”, Carsten Nicolaus sanoo.

Viime vuosina asiantuntijat ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota punkkien levittämiin oheistulehduksiin. Nicolaus on oppinut, että eri puolilta Eurooppaa tulevilla potilailla on erilaisia oheistulehduksia.

”Suomalaisilla on usein mykoplasma tai klamydia. Etelä-Euroopassa on muita tulehduksia.”



Ottakaa asioista selvää ennen kuin kävelette ihmisten päältä.


Minua keitti niin paljon, että muutaman minuutin perään lähti vielä tämä:

Lainaus:
Tällä kertaa jatkotutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että potilaalla ei ollut borrelioosia.

- Ja minä sanon, että haista jätkä paska!

​Teillä on käytössä väärät testit ja tulkitsette niitä väärin.


Aamusivujen kirjoittaminen loppui sitten siihen, etten päässyt alkua pidemmälle, koska oli tehtävä lähtöä magneettikuvaukseen.

Lähete oli mukana ja kuvaus hoitui hyvin. Vasen poski oli äkeänä, joka näkyisi kuvassa entiseen malliin, tiesin. Olin kuitenkin vähän levoton, jos vaivaani ei paneuduttaisi huolella ja jäisin tyhjän päälle taas. Kuvauksesta sai 20 prosenttia alennusta, mutta vakuutukseni oli huvennut kaikkiin noihin tutkimuksiin ilman, että olisin saanut mitään apua.

Päivä oli ollut jo koetteleva, mutta koska olin Ruoholahdessa, päätin lähteä kahvikupillisen jälkeen kohti Hietaniemen hautausmaata, jossa en ollut käynyt vuonna 2014 yhtään enkä koko alkuvuonna 2015 oltuani punkinpuremien jälkeen niin huonossa kunnossa lihakset kipeinä, vapisevana ja tärisevänä.

Ennen kuin olin päässyt alkua pidemmälle, tunsin itseni jo rasittuneeksi. Olin kävellyt jo enemmän kuin nykykunnossa jaksaisin, mutta päätin vihdoin viimein puolentoista vuoden jälkeen käydä haudoillakin katsomassa.

Kävelytie kiersi meren rantaa pitkin eteenpäin. Vedessä ui sorsia ja kauempana oli pari joutsenta, joista en jaksanut jalat ja lihakset kipeinä iloita. Halusin vain perille ja astua oikeasta portista sisään.

Päästyäni vihdoin viimein jo lopen uupuneena oikeaan paikkaan ja yrittäessäni mennä portista sisään, se ei auennutkaan. Näinkö oikein, että portissa oli lukko, että se oli lukittu sisäpuolelta käsin? En voinut käsittää asiaa, että paikka, josta olin aina kulkenut, oli kiinni, vieläpä keskellä kirkasta päivää! Väänsin kahvasta ja katsoin epäuskoisena ympärilleni, jos se olisi jokin virhe.

Ei auttanut kuin kävellä kipeillä jaloilla eteenpäin, jos sisäänkäyntiä olisi siirretty. Mutta ei, siellä ei ollut mitään; oli käännyttävä takaisin pahoilla mielin ja myrtyneenä kaikesta. Koko reissu ihan turhan takia... Kyyneleet nousivat silmiini.

"Vasta pidemmän matkan päässä huomasin portin, josta ihmiset kulkivat. Menin siitä sisään ja palasin takaisinpäin kohti isovanhempieni hautaa. Jalat olivat jo niin kipeät, että jokainen askel sattui ja itkin koko elämän kurjuutta kävellessäni", kuvasin rasittuneena seuraavana yönä tilannetta aamusivuissani.

En ole koskaan itkenyt hautausmaalla Hietaniemessä niin kuin nyt kävellessäni takaisinpäin kohti hautoja... Pahaksi onnekseen poikani soitti juuri, kun kävelin ja itkin. Sanoin, etten jaksa enää edes kävellä hautausmaalle ja että minut saa kantaa seuraavaksi hautaan! Poikani yritti lohduttaa minua, mutta oli kuullut jo päivällä, kuinka minulle täytyisi kuoltuani tehdä ruumiinavaus kaikkien kusettajien takia; että on tutkittava aivot ja kaikki paikat, missä spirokeettaa on, että se on erittäin tärkeää.

Päästyäni viimein oikealle haudalle uusi järkytys tulee vastaan. En voinut uskoa silmiäni, että molemmat isovanhempieni haudalle viemäni lyhdyt varsineen oli siirretty viereistä hautaa koristamaan! Vanhempi ja erikoisempi lyhty oli vieraan haudan vasemmalla puolella ruosteisena, uudempi oikealla puolella, ihan pokkana. Olin entistä myrtyneempi ja poissa tolaltani siitä, että kun en ole lääkäreiden heitteille jättämänä jaksanut käydä edes haudoilla, naapurihaudalle napsitaan toisten haudalta tunnearvoa sisältävät esineet! Enkä erehtynyt tai ollut väärässä, sillä naapurihaudalle omitun uudemman lyhdyn pohjalla oli kultatussilla tekemäni signeeraus ja vanhempikin lyhty oli tismalleen sama, minkä olin haudalle vienyt, mutta jo niin ruosteinen nyt, että heitin sen roskiin.

Ollessani hautausmaan sisäpuolella ihmettelin kylttiäkin lukitun portin kohdalla. Kyltissä luki, että portti on suljettu ja kulkuportti on noin 300 metrin päässä, jonka takia olin joutunut kävelemään jo yli 600 metriä turhaan! Otin portista, kyltistä ja lukosta kuvia, ja jatkoin pahoilla mielin matkaani sankarivainajien haudalle katsomaan setäni hautaa, jota sain etsiä lukuisten samanlaisten hautojen joukosta. Hautakivi olisi löytynyt helpommin, mikäli maamerkkiä, lyhtyä, ei olisi viety. Löysin tutun näköisen metallivarren ja aloin etsiä oikeaa lyhtyä. Kauempana haudoilla tepasteli varis ihme puuhissaan... Se nakkasi leikkokukat pois muovimaljakoista ja joi niistä vedet. En tiennyt, että varis voisi olla niin älykäs. Nostin kaksi maljakkoa pystyyn ja laitoin kukkakimput niihin takaisin. Löydettyäni tutun näköisen lyhdyn en ollut aivan varma siitä ja jatkoin etsimistäni. Löysin viimein lyhtyvarastosta oikean lyhdyn, jossa oli kirjoittamani signeeraus, ja vein sen setäni haudalle, jonka perään lähdin lampsimaan takaisinpäin. Soitin äidillekin ja kerroin hautavarkaudesta, miten molemmat lyhtyni oli anastettu naapurihaudalle. Lopetettuani puhelun huomasin päätyneeni toisen portin eteen, joka sekin oli lukossa ja jossa luki kulkuportin olevan noin 120 metrin päässä! Tuo tarkoitti sitä, että minun täytyi kävellä 120 metriä taaksepäin ja 120 metriä eteenpäin päästäkseni siihen, missä olin. Kuvasin sitäkin porttia ja laskin pahoilla mielin joutuneeni kävelemään kipeillä jaloillani lähes kilometrin Hietaniemen hautausmaalla turhaan. Vielä olisi pitkä matka kotiin ja sairaat jalkani kivistivät joka askeleella kohti metroasemaa.


Miksei ovet aukene meille? Hietaniemen hautausmaa lukittu sairailta ja vanhuksilta 27.5.2015.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11655  Su 07 Kes 2015, 4:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Alkaessani kymmenen tienoilla perjantaina valmistella pitkää kirjoitustani, toivoin saavani sen ennen puolta yötä valmiiksi. Toisin vaan kävi, sain postattua kirjoitukseni foorumille vasta kello 2.54 edellisen kello 22.27 lähettämäni jälkeen. Siihen meni neljä ja puoli tuntia aikaa eikä kirjoittaminen ollut kovin helppoa. Oikoluin juttuani vielä yöllä kello 2.54 jälkeen pariinkin otteeseen jo hirveän väsyneenä.

Kirjoittaminen nielee koko huomiokyvyn, siihen on keskityttävä muun jäädessä. Minulta jäi ottamatta höyryhengitys, jota olen aloittelemassa pahentuneen poskiontelo-ongelman takia, enkä ottanut magneettipulsaattoriakaan saati DermaWandia hapettamiseen, jotka nekin ovat minulle tärkeät. Sama juttu illalla pakertaessani borrelioositestien kimpussa, joka sekin on tärkeämpääkin tärkeämpää.

Kirjoittamalla en saa aikaani säästymään. Maailma on täpötäynnä asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja taistella niiden puolesta. Jos sinulla on aikaa, kirjoita. Mutta kun aika loppuu, on valittava, mistä kirjoittaa. Tehtävä karsintoja. Se on sitä tärkeämpää, mitä heikommassa kunnossa on. Kynsin hampain on taisteltava, muttei paukkujaan pidä tuhlata loppuun.

Valinta on sekin, taisteleeko vai antaako periksi.

Olen ollut kuluneen viikon 23 hirveän huonokuntoinen ja kipeä. Ei mikään mukava alku kesälle, josta tulee kohdallani kaikkea muuta kuin "kesä". Kurjemmin ei kesäkuu voisi alkaa, enkä odotakaan enää mitään kesää joutuessani joka päivä kärsimään ja taistelemaan kaikesta.

Niin paljon kuin voimani riittävät, kesäni kuluu taistelemisessa. Voi olla aika paha juttu löysäilijöille saada syksyllä eteensä peto, joka on kuin perseeseen ammuttu karhu ja kävelee kahdella jalalla vastaan.

Olen laskenut aikaa, mikä mihinkin riittää, että saisin tärkeimmät asiat tehtyä.

Olen joutunut kasvamaan uskomattomiin mittoihin; treenaamaan kieltä ja kielitaitoa löytääkseni vastauksia, joita Suomessa ei haluta kertoa. Olen sairastunut - Jumalan johdattamana - vääriin sairauksiin, joissa kituu hirveä määrä kaltaisiani ihmisiä heitteille jätettynä, hylättynä ja ilman oikeaa apua.

Lääkäreillä on mukavuudet, sairailta repimänsä hyvä palkka, muut etuisuudet ja ura ihmisiä tärkeämpää. Ennen kaikkea hurskas, ryvettymätön maine, joka menee kaiken edelle. Heillä on suu auki ja silmät kiinni nielläkseen kaikki sadut, joita muut lääkärit heille syöttävät. Teoria on todellisuutta ihanampaa, oma pikku satumaailma, josta voi sulkea kaikki ikävät sairaudet ja taudit pois. Ryyppy terveysviinaa tai -viiniä salassa ja pari tabua päälle pitää heidät kuosissa, ettei todellisuus hyppää liikaa nenille. Kuten borrelioosi. Tai homesairaus. Tai ALS, johon ei tarvitse mitään hoitokeinoja kehittääkään. Arkku auttaa kaikkiin sairauksiin ja ainakin niihin, joita ei halutakaan parantaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11656  Su 07 Kes 2015, 15:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.6.2015 klo 4.11 kirjoitti:
Alkaessani kymmenen tienoilla perjantaina valmistella pitkää kirjoitustani, toivoin saavani sen ennen puolta yötä valmiiksi. Toisin vaan kävi, sain postattua kirjoitukseni foorumille vasta kello 2.54 edellisen kello 22.27 lähettämäni jälkeen. Siihen meni neljä ja puoli tuntia aikaa eikä kirjoittaminen ollut kovin helppoa. Oikoluin juttuani vielä yöllä kello 2.54 jälkeen pariinkin otteeseen jo hirveän väsyneenä.

Kirjoittaminen nielee koko huomiokyvyn, siihen on keskityttävä muun jäädessä. Minulta jäi ottamatta höyryhengitys, jota olen aloittelemassa pahentuneen poskiontelo-ongelman takia, enkä ottanut magneettipulsaattoriakaan saati DermaWandia hapettamiseen, jotka nekin ovat minulle tärkeät. Sama juttu illalla pakertaessani borrelioositestien kimpussa, joka sekin on tärkeämpääkin tärkeämpää.

Kirjoittamalla en saa aikaani säästymään. Maailma on täpötäynnä asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja taistella niiden puolesta. Jos sinulla on aikaa, kirjoita. Mutta kun aika loppuu, on valittava, mistä kirjoittaa. Tehtävä karsintoja. Se on sitä tärkeämpää, mitä heikommassa kunnossa on. Kynsin hampain on taisteltava, muttei paukkujaan pidä tuhlata loppuun.

Valinta on sekin, taisteleeko vai antaako periksi.

Olen ollut kuluneen viikon 23 hirveän huonokuntoinen ja kipeä. Ei mikään mukava alku kesälle, josta tulee kohdallani kaikkea muuta kuin "kesä". Kurjemmin ei kesäkuu voisi alkaa, enkä odotakaan enää mitään kesää joutuessani joka päivä kärsimään ja taistelemaan kaikesta.

Niin paljon kuin voimani riittävät, kesäni kuluu taistelemisessa. Voi olla aika paha juttu löysäilijöille saada syksyllä eteensä peto, joka on kuin perseeseen ammuttu karhu ja kävelee kahdella jalalla vastaan.

Olen laskenut aikaa, mikä mihinkin riittää, että saisin tärkeimmät asiat tehtyä.

Olen joutunut kasvamaan uskomattomiin mittoihin; treenaamaan kieltä ja kielitaitoa löytääkseni vastauksia, joita Suomessa ei haluta kertoa. Olen sairastunut - Jumalan johdattamana - vääriin sairauksiin, joissa kituu hirveä määrä kaltaisiani ihmisiä heitteille jätettynä, hylättynä ja ilman oikeaa apua.

Lääkäreillä on mukavuudet, sairailta repimänsä hyvä palkka, muut etuisuudet ja ura ihmisiä tärkeämpää. Ennen kaikkea hurskas, ryvettymätön maine, joka menee kaiken edelle. Heillä on suu auki ja silmät kiinni nielläkseen kaikki sadut, joita muut lääkärit heille syöttävät. Teoria on todellisuutta ihanampaa, oma pikku satumaailma, josta voi sulkea kaikki ikävät sairaudet ja taudit pois. Ryyppy terveysviinaa tai -viiniä salassa ja pari tabua päälle pitää heidät kuosissa, ettei todellisuus hyppää liikaa nenille. Kuten borrelioosi. Tai homesairaus. Tai ALS, johon ei tarvitse mitään hoitokeinoja kehittääkään. Arkku auttaa kaikkiin sairauksiin ja ainakin niihin, joita ei halutakaan parantaa.


Kirjoittamista ja oikolukua oikoluvun perään, ja aina jää rukattavaa.

Tuosta viimeöisestäkin sepustuksesta sain maksaa hinnan, kun menin kirjoittamaan. Nukuin yöllä vain kolmisen tuntia ja heräsin karseaan oloon. Lattia tärisi yläkerrassa, eikä paljon muuta tarvittukaan. Lantioni seudulla oli ihmeellistä, kihisevää tärinää, ja ajattelin, pääsenkö ylös sängystä enää ollenkaan.

Aamulla ennen nukkumaanmenoa horjahdin pari kertaa ja meinasin kaatua vesiselvänä, kärsiessäni jatkuvista tasapainohäiriöistä.

Poski on karseassa kunnossa ja tärisen tässä parhaillaankin.

Perjantaina lepäsin pipo päässä vasemmalla kyljelläni sängyssä, jonka jälkeen heräsin yskänkohtaukseen syljen valuttua hengitysteihini. "Kello oli 18.59 silloin, enkä ollut taaskaan niellyt. Sitten kello 19.20 oltuani jo hereillä tunnen, kuinka huuleni ovat taas puutuneet niin kuin nytkin tässä istuessani ja vasen poski on oikein häijy", kirjoitin silloin 5.6.2015 ehtoosivuihini.

Tänään aloitin aamusivuni jo puoli yhdentoista maissa ja jatkoin kirjoittamista puoli kolmeen iltapäivällä. Kolme liuskaa, joita en ole jaksanut oikolukeakaan vielä. Sitä paitsi en saanut kirjattua kaikkea, on jatkettava vielä kirjoittamista.

Mielessäni on alkanut kyteä sellainen ajatus, mitä jos vähentäisin kirjoitettavien liuskojen määrää normaalista kolmesta. Aika vaikeaa se on vaan, jos ei meinaa saada kolmeenkaan liuskaan mahtumaan kaikkea.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11657  Ma 08 Kes 2015, 3:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.6.2015 klo 15.57 kirjoitti:
Admin 7.6.2015 klo 4.11 kirjoitti:
Alkaessani kymmenen tienoilla perjantaina valmistella pitkää kirjoitustani, toivoin saavani sen ennen puolta yötä valmiiksi. Toisin vaan kävi, sain postattua kirjoitukseni foorumille vasta kello 2.54 edellisen kello 22.27 lähettämäni jälkeen. Siihen meni neljä ja puoli tuntia aikaa eikä kirjoittaminen ollut kovin helppoa. Oikoluin juttuani vielä yöllä kello 2.54 jälkeen pariinkin otteeseen jo hirveän väsyneenä.

Kirjoittaminen nielee koko huomiokyvyn, siihen on keskityttävä muun jäädessä. Minulta jäi ottamatta höyryhengitys, jota olen aloittelemassa pahentuneen poskiontelo-ongelman takia, enkä ottanut magneettipulsaattoriakaan saati DermaWandia hapettamiseen, jotka nekin ovat minulle tärkeät. Sama juttu illalla pakertaessani borrelioositestien kimpussa, joka sekin on tärkeämpääkin tärkeämpää.

Kirjoittamalla en saa aikaani säästymään. Maailma on täpötäynnä asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja taistella niiden puolesta. Jos sinulla on aikaa, kirjoita. Mutta kun aika loppuu, on valittava, mistä kirjoittaa. Tehtävä karsintoja. Se on sitä tärkeämpää, mitä heikommassa kunnossa on. Kynsin hampain on taisteltava, muttei paukkujaan pidä tuhlata loppuun.

Valinta on sekin, taisteleeko vai antaako periksi.

Olen ollut kuluneen viikon 23 hirveän huonokuntoinen ja kipeä. Ei mikään mukava alku kesälle, josta tulee kohdallani kaikkea muuta kuin "kesä". Kurjemmin ei kesäkuu voisi alkaa, enkä odotakaan enää mitään kesää joutuessani joka päivä kärsimään ja taistelemaan kaikesta.

Niin paljon kuin voimani riittävät, kesäni kuluu taistelemisessa. Voi olla aika paha juttu löysäilijöille saada syksyllä eteensä peto, joka on kuin perseeseen ammuttu karhu ja kävelee kahdella jalalla vastaan.

Olen laskenut aikaa, mikä mihinkin riittää, että saisin tärkeimmät asiat tehtyä.

Olen joutunut kasvamaan uskomattomiin mittoihin; treenaamaan kieltä ja kielitaitoa löytääkseni vastauksia, joita Suomessa ei haluta kertoa. Olen sairastunut - Jumalan johdattamana - vääriin sairauksiin, joissa kituu hirveä määrä kaltaisiani ihmisiä heitteille jätettynä, hylättynä ja ilman oikeaa apua.

Lääkäreillä on mukavuudet, sairailta repimänsä hyvä palkka, muut etuisuudet ja ura ihmisiä tärkeämpää. Ennen kaikkea hurskas, ryvettymätön maine, joka menee kaiken edelle. Heillä on suu auki ja silmät kiinni nielläkseen kaikki sadut, joita muut lääkärit heille syöttävät. Teoria on todellisuutta ihanampaa, oma pikku satumaailma, josta voi sulkea kaikki ikävät sairaudet ja taudit pois. Ryyppy terveysviinaa tai -viiniä salassa ja pari tabua päälle pitää heidät kuosissa, ettei todellisuus hyppää liikaa nenille. Kuten borrelioosi. Tai homesairaus. Tai ALS, johon ei tarvitse mitään hoitokeinoja kehittääkään. Arkku auttaa kaikkiin sairauksiin ja ainakin niihin, joita ei halutakaan parantaa.


Kirjoittamista ja oikolukua oikoluvun perään, ja aina jää rukattavaa.

Tuosta viimeöisestäkin sepustuksesta sain maksaa hinnan, kun menin kirjoittamaan. Nukuin yöllä vain kolmisen tuntia ja heräsin karseaan oloon. Lattia tärisi yläkerrassa, eikä paljon muuta tarvittukaan. Lantioni seudulla oli ihmeellistä, kihisevää tärinää, ja ajattelin, pääsenkö ylös sängystä enää ollenkaan.

Aamulla ennen nukkumaanmenoa horjahdin pari kertaa ja meinasin kaatua vesiselvänä, kärsiessäni jatkuvista tasapainohäiriöistä.

Poski on karseassa kunnossa ja tärisen tässä parhaillaankin.

Perjantaina lepäsin pipo päässä vasemmalla kyljelläni sängyssä, jonka jälkeen heräsin yskänkohtaukseen syljen valuttua hengitysteihini. "Kello oli 18.59 silloin, enkä ollut taaskaan niellyt. Sitten kello 19.20 oltuani jo hereillä tunnen, kuinka huuleni ovat taas puutuneet niin kuin nytkin tässä istuessani ja vasen poski on oikein häijy", kirjoitin silloin 5.6.2015 ehtoosivuihini.

Tänään aloitin aamusivuni jo puoli yhdentoista maissa ja jatkoin kirjoittamista puoli kolmeen iltapäivällä. Kolme liuskaa, joita en ole jaksanut oikolukeakaan vielä. Sitä paitsi en saanut kirjattua kaikkea, on jatkettava vielä kirjoittamista.

Mielessäni on alkanut kyteä sellainen ajatus, mitä jos vähentäisin kirjoitettavien liuskojen määrää normaalista kolmesta. Aika vaikeaa se on vaan, jos ei meinaa saada kolmeenkaan liuskaan mahtumaan kaikkea.


Ei pitäisi kirjoittaa näin myöhään, kun on aikainen ylösnousu ja keho univelkaa täynnä. Olo on tärisevä ja karsea; en ole saanut tankattua lepoa enkä unta, ja vatsa tärisee ja poskessa on piru merrassa, kun ei ole mitään hillitsemässä sitä. Kohta lähtee sisäinen sienilääke pärjätäkseni kesän yli, ja mietittävä sitten, mitä poskeni kanssa teen, kun lääkäreitä ei oikein huvita hoitaa.

Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että Suomeenkin tarvittaisiin Doug Kaufmanin kaltainen tyyppi, joka valistaisi ihmisiä sieni-infektioiden olemassaolosta. Ihan vaan googlaamalla entisiä lääkäreitäni olen törmännyt karseisiin juttuihin; esimerkiksi tässä meni henki ja tuossa kävi vähän paremmin kovalla hinnalla. Tyyppi pääsi vapinastakin eroon, joka on tehnyt minunkin elämäni helvetiksi poskeeni saamani sieni-infektion jälkeen, joka on levinnyt ties jo minne.

Ei vakuuta ollenkaan lääkärit, joille joutuu briiffaamaan ja lähettämään kuvaotoksia ja osoittamaan oikein tikulla, missä kohtaa aivan näkyvä muutos on. Jätkältä jäi lähes sentin kokoinen varjostuma huomaamatta, joka tarkoittaa sitä, että paljon muutakin voi jäädä näkemättä, vaikka syöpä. Kuvia ei edes saisi käyttää ensisijaiseen diagnosointiin niiden kertoessa vain siitä, mihin laitteet on suunniteltu. Luottamalla kuviin ihmisten sijaan, jotka tietävät ja tuntevat kehonsa, tapahtuu hirveitä hoitovirheitä.

Katsoessani vanhoja laboratoriokokeitani huomasin lääkärin alleviivanneen tulokseni 0,43 S-C3:ssa, josta piti ottaa vähän selvää.

Nyt kun borrelioosiin ei ole enää ollut lääkkeitä, olen joutunut nielemään hirveät kasat luontaistuotteita saadakseni edes jostain vähän apua. Mutta pillereiden nieleminen on takunnut viime aikoina usein ja olen ihmetellyt, mikä siinä oikein on. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että syynä on nielemisongelma!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11658  Ma 08 Kes 2015, 23:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.6.2015 klo 3.16 kirjoitti:
Admin 7.6.2015 klo 15.57 kirjoitti:
Admin 7.6.2015 klo 4.11 kirjoitti:
Alkaessani kymmenen tienoilla perjantaina valmistella pitkää kirjoitustani, toivoin saavani sen ennen puolta yötä valmiiksi. Toisin vaan kävi, sain postattua kirjoitukseni foorumille vasta kello 2.54 edellisen kello 22.27 lähettämäni jälkeen. Siihen meni neljä ja puoli tuntia aikaa eikä kirjoittaminen ollut kovin helppoa. Oikoluin juttuani vielä yöllä kello 2.54 jälkeen pariinkin otteeseen jo hirveän väsyneenä.

Kirjoittaminen nielee koko huomiokyvyn, siihen on keskityttävä muun jäädessä. Minulta jäi ottamatta höyryhengitys, jota olen aloittelemassa pahentuneen poskiontelo-ongelman takia, enkä ottanut magneettipulsaattoriakaan saati DermaWandia hapettamiseen, jotka nekin ovat minulle tärkeät. Sama juttu illalla pakertaessani borrelioositestien kimpussa, joka sekin on tärkeämpääkin tärkeämpää.

Kirjoittamalla en saa aikaani säästymään. Maailma on täpötäynnä asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja taistella niiden puolesta. Jos sinulla on aikaa, kirjoita. Mutta kun aika loppuu, on valittava, mistä kirjoittaa. Tehtävä karsintoja. Se on sitä tärkeämpää, mitä heikommassa kunnossa on. Kynsin hampain on taisteltava, muttei paukkujaan pidä tuhlata loppuun.

Valinta on sekin, taisteleeko vai antaako periksi.

Olen ollut kuluneen viikon 23 hirveän huonokuntoinen ja kipeä. Ei mikään mukava alku kesälle, josta tulee kohdallani kaikkea muuta kuin "kesä". Kurjemmin ei kesäkuu voisi alkaa, enkä odotakaan enää mitään kesää joutuessani joka päivä kärsimään ja taistelemaan kaikesta.

Niin paljon kuin voimani riittävät, kesäni kuluu taistelemisessa. Voi olla aika paha juttu löysäilijöille saada syksyllä eteensä peto, joka on kuin perseeseen ammuttu karhu ja kävelee kahdella jalalla vastaan.

Olen laskenut aikaa, mikä mihinkin riittää, että saisin tärkeimmät asiat tehtyä.

Olen joutunut kasvamaan uskomattomiin mittoihin; treenaamaan kieltä ja kielitaitoa löytääkseni vastauksia, joita Suomessa ei haluta kertoa. Olen sairastunut - Jumalan johdattamana - vääriin sairauksiin, joissa kituu hirveä määrä kaltaisiani ihmisiä heitteille jätettynä, hylättynä ja ilman oikeaa apua.

Lääkäreillä on mukavuudet, sairailta repimänsä hyvä palkka, muut etuisuudet ja ura ihmisiä tärkeämpää. Ennen kaikkea hurskas, ryvettymätön maine, joka menee kaiken edelle. Heillä on suu auki ja silmät kiinni nielläkseen kaikki sadut, joita muut lääkärit heille syöttävät. Teoria on todellisuutta ihanampaa, oma pikku satumaailma, josta voi sulkea kaikki ikävät sairaudet ja taudit pois. Ryyppy terveysviinaa tai -viiniä salassa ja pari tabua päälle pitää heidät kuosissa, ettei todellisuus hyppää liikaa nenille. Kuten borrelioosi. Tai homesairaus. Tai ALS, johon ei tarvitse mitään hoitokeinoja kehittääkään. Arkku auttaa kaikkiin sairauksiin ja ainakin niihin, joita ei halutakaan parantaa.


Kirjoittamista ja oikolukua oikoluvun perään, ja aina jää rukattavaa.

Tuosta viimeöisestäkin sepustuksesta sain maksaa hinnan, kun menin kirjoittamaan. Nukuin yöllä vain kolmisen tuntia ja heräsin karseaan oloon. Lattia tärisi yläkerrassa, eikä paljon muuta tarvittukaan. Lantioni seudulla oli ihmeellistä, kihisevää tärinää, ja ajattelin, pääsenkö ylös sängystä enää ollenkaan.

Aamulla ennen nukkumaanmenoa horjahdin pari kertaa ja meinasin kaatua vesiselvänä, kärsiessäni jatkuvista tasapainohäiriöistä.

Poski on karseassa kunnossa ja tärisen tässä parhaillaankin.

Perjantaina lepäsin pipo päässä vasemmalla kyljelläni sängyssä, jonka jälkeen heräsin yskänkohtaukseen syljen valuttua hengitysteihini. "Kello oli 18.59 silloin, enkä ollut taaskaan niellyt. Sitten kello 19.20 oltuani jo hereillä tunnen, kuinka huuleni ovat taas puutuneet niin kuin nytkin tässä istuessani ja vasen poski on oikein häijy", kirjoitin silloin 5.6.2015 ehtoosivuihini.

Tänään aloitin aamusivuni jo puoli yhdentoista maissa ja jatkoin kirjoittamista puoli kolmeen iltapäivällä. Kolme liuskaa, joita en ole jaksanut oikolukeakaan vielä. Sitä paitsi en saanut kirjattua kaikkea, on jatkettava vielä kirjoittamista.

Mielessäni on alkanut kyteä sellainen ajatus, mitä jos vähentäisin kirjoitettavien liuskojen määrää normaalista kolmesta. Aika vaikeaa se on vaan, jos ei meinaa saada kolmeenkaan liuskaan mahtumaan kaikkea.


Ei pitäisi kirjoittaa näin myöhään, kun on aikainen ylösnousu ja keho univelkaa täynnä. Olo on tärisevä ja karsea; en ole saanut tankattua lepoa enkä unta, ja vatsa tärisee ja poskessa on piru merrassa, kun ei ole mitään hillitsemässä sitä. Kohta lähtee sisäinen sienilääke pärjätäkseni kesän yli, ja mietittävä sitten, mitä poskeni kanssa teen, kun lääkäreitä ei oikein huvita hoitaa.

Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että Suomeenkin tarvittaisiin Doug Kaufmanin kaltainen tyyppi, joka valistaisi ihmisiä sieni-infektioiden olemassaolosta. Ihan vaan googlaamalla entisiä lääkäreitäni olen törmännyt karseisiin juttuihin; esimerkiksi tässä meni henki ja tuossa kävi vähän paremmin kovalla hinnalla. Tyyppi pääsi vapinastakin eroon, joka on tehnyt minunkin elämäni helvetiksi poskeeni saamani sieni-infektion jälkeen, joka on levinnyt ties jo minne.

Ei vakuuta ollenkaan lääkärit, joille joutuu briiffaamaan ja lähettämään kuvaotoksia ja osoittamaan oikein tikulla, missä kohtaa aivan näkyvä muutos on. Jätkältä jäi lähes sentin kokoinen varjostuma huomaamatta, joka tarkoittaa sitä, että paljon muutakin voi jäädä näkemättä, vaikka syöpä. Kuvia ei edes saisi käyttää ensisijaiseen diagnosointiin niiden kertoessa vain siitä, mihin laitteet on suunniteltu. Luottamalla kuviin ihmisten sijaan, jotka tietävät ja tuntevat kehonsa, tapahtuu hirveitä hoitovirheitä.

Katsoessani vanhoja laboratoriokokeitani huomasin lääkärin alleviivanneen tulokseni 0,43 S-C3:ssa, josta piti ottaa vähän selvää.

Nyt kun borrelioosiin ei ole enää ollut lääkkeitä, olen joutunut nielemään hirveät kasat luontaistuotteita saadakseni edes jostain vähän apua. Mutta pillereiden nieleminen on takunnut viime aikoina usein ja olen ihmetellyt, mikä siinä oikein on. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että syynä on nielemisongelma!


Oli vähän ikävät fiilikset kävellä tänään kohti sairaalaa, josta on niin ikävät muistot. Mutta kelju lääkäri oli jäänyt eläkkeelle ja Jumala rauhoitellut ennen lähtöä minua kaiken menevän hyvin.

Minulla oli aamusivumappini ja kynäni laukussa mukana, koska en ollut ehtinyt kirjoittaa juuri mitään, jos tulisi jotain purettavaa ja joutuisin odottelemaan.

Mutten kirjoita sen takia nyt. Tämä täällä ei ole mitään terapiaa niin kuin aamusivuni.

Olen ollut hirveän väsynyt enkä jaksaisi kirjoittaa mitään, ellen olisi nähnyt matkallani jotain.

Miehen. Laitapuolen kulkijan, joka tuli menomatkalla minua kadulla vastaan.

Jo kauempaa näki tuskaisen olemuksen.

Hän kulki siinä, muttei elänyt samassa todellisuudessa kuin muut.

Hänen elämänsä oli kärsimystä, joka puski pintaan.

Huulen yläpuolella oli joku musta röpelöinen kasvannainen sientä tai syöpää.

Minulle tuli hirveän paha olo nähtyäni hänet. Tuon ihmisen, jolla ei ollut asuntoa.

Käännyin hänen peräänsä katsoakseni tarkemmin, mutta näin enää vain hänen toppatakkinsa.

Miltä tuntuu elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin muut ja kärsiä, minullakin oli siitä jotain kokemusta.

Mies muistutti minua siitä, mitä olin aikonut keväällä tehdä. Kovistella kansanedustajia asunnottomien tilanteesta.

Mutten ollut jaksanut. Näin sairaana.

Jatkaessani matkaani ajattelin, ketä varten ne sairaalat ja lääkärit on?

Miksei ne hoida tuota miestä, miksi hänen täytyy kärsiä niin paljon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11659  Ke 10 Kes 2015, 3:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.6.2015 klo 23.58 kirjoitti:
Admin 8.6.2015 klo 3.16 kirjoitti:
Admin 7.6.2015 klo 15.57 kirjoitti:
Admin 7.6.2015 klo 4.11 kirjoitti:
Alkaessani kymmenen tienoilla perjantaina valmistella pitkää kirjoitustani, toivoin saavani sen ennen puolta yötä valmiiksi. Toisin vaan kävi, sain postattua kirjoitukseni foorumille vasta kello 2.54 edellisen kello 22.27 lähettämäni jälkeen. Siihen meni neljä ja puoli tuntia aikaa eikä kirjoittaminen ollut kovin helppoa. Oikoluin juttuani vielä yöllä kello 2.54 jälkeen pariinkin otteeseen jo hirveän väsyneenä.

Kirjoittaminen nielee koko huomiokyvyn, siihen on keskityttävä muun jäädessä. Minulta jäi ottamatta höyryhengitys, jota olen aloittelemassa pahentuneen poskiontelo-ongelman takia, enkä ottanut magneettipulsaattoriakaan saati DermaWandia hapettamiseen, jotka nekin ovat minulle tärkeät. Sama juttu illalla pakertaessani borrelioositestien kimpussa, joka sekin on tärkeämpääkin tärkeämpää.

Kirjoittamalla en saa aikaani säästymään. Maailma on täpötäynnä asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja taistella niiden puolesta. Jos sinulla on aikaa, kirjoita. Mutta kun aika loppuu, on valittava, mistä kirjoittaa. Tehtävä karsintoja. Se on sitä tärkeämpää, mitä heikommassa kunnossa on. Kynsin hampain on taisteltava, muttei paukkujaan pidä tuhlata loppuun.

Valinta on sekin, taisteleeko vai antaako periksi.

Olen ollut kuluneen viikon 23 hirveän huonokuntoinen ja kipeä. Ei mikään mukava alku kesälle, josta tulee kohdallani kaikkea muuta kuin "kesä". Kurjemmin ei kesäkuu voisi alkaa, enkä odotakaan enää mitään kesää joutuessani joka päivä kärsimään ja taistelemaan kaikesta.

Niin paljon kuin voimani riittävät, kesäni kuluu taistelemisessa. Voi olla aika paha juttu löysäilijöille saada syksyllä eteensä peto, joka on kuin perseeseen ammuttu karhu ja kävelee kahdella jalalla vastaan.

Olen laskenut aikaa, mikä mihinkin riittää, että saisin tärkeimmät asiat tehtyä.

Olen joutunut kasvamaan uskomattomiin mittoihin; treenaamaan kieltä ja kielitaitoa löytääkseni vastauksia, joita Suomessa ei haluta kertoa. Olen sairastunut - Jumalan johdattamana - vääriin sairauksiin, joissa kituu hirveä määrä kaltaisiani ihmisiä heitteille jätettynä, hylättynä ja ilman oikeaa apua.

Lääkäreillä on mukavuudet, sairailta repimänsä hyvä palkka, muut etuisuudet ja ura ihmisiä tärkeämpää. Ennen kaikkea hurskas, ryvettymätön maine, joka menee kaiken edelle. Heillä on suu auki ja silmät kiinni nielläkseen kaikki sadut, joita muut lääkärit heille syöttävät. Teoria on todellisuutta ihanampaa, oma pikku satumaailma, josta voi sulkea kaikki ikävät sairaudet ja taudit pois. Ryyppy terveysviinaa tai -viiniä salassa ja pari tabua päälle pitää heidät kuosissa, ettei todellisuus hyppää liikaa nenille. Kuten borrelioosi. Tai homesairaus. Tai ALS, johon ei tarvitse mitään hoitokeinoja kehittääkään. Arkku auttaa kaikkiin sairauksiin ja ainakin niihin, joita ei halutakaan parantaa.


Kirjoittamista ja oikolukua oikoluvun perään, ja aina jää rukattavaa.

Tuosta viimeöisestäkin sepustuksesta sain maksaa hinnan, kun menin kirjoittamaan. Nukuin yöllä vain kolmisen tuntia ja heräsin karseaan oloon. Lattia tärisi yläkerrassa, eikä paljon muuta tarvittukaan. Lantioni seudulla oli ihmeellistä, kihisevää tärinää, ja ajattelin, pääsenkö ylös sängystä enää ollenkaan.

Aamulla ennen nukkumaanmenoa horjahdin pari kertaa ja meinasin kaatua vesiselvänä, kärsiessäni jatkuvista tasapainohäiriöistä.

Poski on karseassa kunnossa ja tärisen tässä parhaillaankin.

Perjantaina lepäsin pipo päässä vasemmalla kyljelläni sängyssä, jonka jälkeen heräsin yskänkohtaukseen syljen valuttua hengitysteihini. "Kello oli 18.59 silloin, enkä ollut taaskaan niellyt. Sitten kello 19.20 oltuani jo hereillä tunnen, kuinka huuleni ovat taas puutuneet niin kuin nytkin tässä istuessani ja vasen poski on oikein häijy", kirjoitin silloin 5.6.2015 ehtoosivuihini.

Tänään aloitin aamusivuni jo puoli yhdentoista maissa ja jatkoin kirjoittamista puoli kolmeen iltapäivällä. Kolme liuskaa, joita en ole jaksanut oikolukeakaan vielä. Sitä paitsi en saanut kirjattua kaikkea, on jatkettava vielä kirjoittamista.

Mielessäni on alkanut kyteä sellainen ajatus, mitä jos vähentäisin kirjoitettavien liuskojen määrää normaalista kolmesta. Aika vaikeaa se on vaan, jos ei meinaa saada kolmeenkaan liuskaan mahtumaan kaikkea.


Ei pitäisi kirjoittaa näin myöhään, kun on aikainen ylösnousu ja keho univelkaa täynnä. Olo on tärisevä ja karsea; en ole saanut tankattua lepoa enkä unta, ja vatsa tärisee ja poskessa on piru merrassa, kun ei ole mitään hillitsemässä sitä. Kohta lähtee sisäinen sienilääke pärjätäkseni kesän yli, ja mietittävä sitten, mitä poskeni kanssa teen, kun lääkäreitä ei oikein huvita hoitaa.

Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että Suomeenkin tarvittaisiin Doug Kaufmanin kaltainen tyyppi, joka valistaisi ihmisiä sieni-infektioiden olemassaolosta. Ihan vaan googlaamalla entisiä lääkäreitäni olen törmännyt karseisiin juttuihin; esimerkiksi tässä meni henki ja tuossa kävi vähän paremmin kovalla hinnalla. Tyyppi pääsi vapinastakin eroon, joka on tehnyt minunkin elämäni helvetiksi poskeeni saamani sieni-infektion jälkeen, joka on levinnyt ties jo minne.

Ei vakuuta ollenkaan lääkärit, joille joutuu briiffaamaan ja lähettämään kuvaotoksia ja osoittamaan oikein tikulla, missä kohtaa aivan näkyvä muutos on. Jätkältä jäi lähes sentin kokoinen varjostuma huomaamatta, joka tarkoittaa sitä, että paljon muutakin voi jäädä näkemättä, vaikka syöpä. Kuvia ei edes saisi käyttää ensisijaiseen diagnosointiin niiden kertoessa vain siitä, mihin laitteet on suunniteltu. Luottamalla kuviin ihmisten sijaan, jotka tietävät ja tuntevat kehonsa, tapahtuu hirveitä hoitovirheitä.

Katsoessani vanhoja laboratoriokokeitani huomasin lääkärin alleviivanneen tulokseni 0,43 S-C3:ssa, josta piti ottaa vähän selvää.

Nyt kun borrelioosiin ei ole enää ollut lääkkeitä, olen joutunut nielemään hirveät kasat luontaistuotteita saadakseni edes jostain vähän apua. Mutta pillereiden nieleminen on takunnut viime aikoina usein ja olen ihmetellyt, mikä siinä oikein on. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että syynä on nielemisongelma!


Oli vähän ikävät fiilikset kävellä tänään kohti sairaalaa, josta on niin ikävät muistot. Mutta kelju lääkäri oli jäänyt eläkkeelle ja Jumala rauhoitellut ennen lähtöä minua kaiken menevän hyvin.

Minulla oli aamusivumappini ja kynäni laukussa mukana, koska en ollut ehtinyt kirjoittaa juuri mitään, jos tulisi jotain purettavaa ja joutuisin odottelemaan.

Mutten kirjoita sen takia nyt. Tämä täällä ei ole mitään terapiaa niin kuin aamusivuni.


Maanantainen lääkärikäynti ei ollut mitään verrattuna tiistaiseen, vaikka merkinnöissä onkin jotain korjattavaa. Arvelin kuitenkin olevani näiden käyntien jälkeen kuin jyrän alle jäänyt, mikä piti harvinaisen hyvin paikkansa jyrän ollessa vieläkin massiivisempi kuin ikinä osasin odottaa.

Valmistautuessani lähtöön ehdin kirjoittaa vain pari riviä aamusivuja lopun jäädessä myöhäisempään ajankohtaan.

Yritin valmistautua reissuun niin hyvin kuin pystyin. Paksun potilaspaperimappini lisäksi printtasin tärkeää tietoa ohueen mappiin ja muistin pakata sormitutinkin mukaan. Valiteltuani äidilleni, kuinka ei ole ketään, joka pitäisi puoltani, hän ehdotti ottamaan pojan mukaan. Tietäessäni minkälaisia terveyskeskuslääkärit ovat ja alkaessani rasittua jo kaikesta, ehdotin pojalleni asiaa taisteltuani itsekin hänen puolestaan. Ei hänen tarvitsisi kuin tulla mukaan ja olla silminä ja korvina, jo se auttaisi. Ja hän tuli.

Istuessamme käytävällä oikean huoneen lähellä sieltä astui norsunkokoinen mampselli ulos mustissa trikoissaan, joiden päällä oli tunika tai pari ja helmassa pitsiä. Perässä käveli paljon pienempi lääkäri, jolle olin varannut ajan. Lääkärin tullessa takaisinpäin poikani kuiskasi: "Aivan kuin mies!" Mumisin joidenkin naisten olevan aika miesmäisiä enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Olin varannut ajan fiksulle ja kielitaitoiselle naiselle, joka ymmärtäisi monia asioita.

Vihdoinkin hän tuli kutsumaan sisään, ihan ajoissa. Olimme jo sopineet poikani kanssa, että mikäli huoneessa ei olisi toista tuolia, hakisin sen käytävältä.

Lääkäriä vastapäätä oli vain yksi tuoli ja oven vieressä palli. Kysyin pojaltani, haenko tuolin, mutta tämä vastasi pallin kelpaavan ja istui siihen. Itse istuin lääkäriä vastapäätä ja aloin kertoa tämän kysyessä, mitä varten olin tullut. Samalla, kun selitin, nostin eteeni pöydälle isomman ja pienemmän mapin sekä sormitutin. Molemmat mapit olivat mustia, isompi kulunut ja sormitutti oranssin värinen.

Puhuessani todistin dokumenteilla väitteeni ja näytin varta vasten printtaamaani sähköpostia, jossa oli magneettitutkimuksesta poimimiani kuvia ja lausuntoja.

Sairastettuani jo pitkään ja odottaessani isoa operaatiota yritin saada hoidettavia asioita alulleen. Mutta lääkäri löi jarrut päälle ja huomasin hänen kaulansa punehtuneen. Hän sanoi kirjoittavansa vain lähetteen, että muuhun pitäisi varata uusi aika. Tarjottuani parikin kertaa neurologin osoittamaa, vanhempaa lausuntoa hänen kollegalleen hän torjui sen tylysti.

Mutisin tylystä palvelusta jotain toivottaen hyvää jatkoa lähtiessäni.

Olimme olleet vain seitsemisen minuuttia lääkärin luona, tarkistin käytävällä.

Ihmeelliseksi on terveyskeskuksen touhu mennyt.

Toinen yllätys oli se, että tutkiessani illalla nettiä huomasin lääkärin olleen joskus mies.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12092  Su 22 Tou 2016, 2:42 (GMT+3)  Aihe: "Muuta pois Helsingistä" Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.4.2016 klo 17.41 kirjoitti:
Luonteesta se on kiinni eikä mistään muusta. Ihmeen hyvin sain kuitenkin traumaani työstettyä eikä siitä tarvinnut kirjoittaa muualle kuin aamusivuihin.

Tapauksen jälkeen sunnuntaina 20.3.2016 olin hirveän väsynyt saatuani aamuyöllä vasta sängytkin nukkumakuntoon uudestaan. Mikäli syksy ei olisi ollut niin rankka ambulanssikyydityksineen ja mielenterveydenarviointeineen, olisin pessyt kaikki peitot jo silloin, jouduttuani sen sijaan viimeisillä voimillani pitämään puoleni aivan puskista tullutta tohtoria vastaan, jolla täytyi olla vaikkua korvassa tai muuten vaan huono kuulo pitäessään havaintojani epäluotettavina, vaikka saman metelin on kuullut poikanikin ja kaikki normaalilla kuulolla varustetut. Mutta koska minuun ei ole uskottu, emmekä olleet saaneet apua, edessä oli samaan meteliin herääminen sunnuntaina 20.3.2016. Jaksoin kuitenkin lähteä illalla yhdeksän tienoilla kävelysauvalenkille, joka kulki tielle, jonka varrella olimme ennen homeasuntoa asuneet. Haikeana siitä, että kohta kaikki täällä olisi historiaa, askelsin vanhaa kotitietämme pitkin säpsähtäen yhtäkkiä siihen, että taivaalla kaarsi samaan suuntaan kuin itse kuljin, huikaisevan kirkas tähdenlento. Ehdin ajatella vaan, että nyt pitää toivoa jotakin, mutten ehtinyt sanoi kuin: "Jeesus..." Käännyttyäni kotiin päin ja otettuani muutaman askeleen tajusin katsoa varakännykästäni kelloa, joka oli 21.23 silloin, arvioiden nähneeni tähdenlennon kello 21.20 paikkeilla, jonka kirjasin aamusivuihin. Myöhemmin luin lehdestä, että juuri tuohon aikaan muutkin olivat nähneet saman kuin minä, etten kuvitellut siinäkään mitään omiani.

Sitten pääsemmekin maanantaihin 21.3.2016 työstäessäni kaikkea näkemääni ja kuulemaani edelleen. Kirjoitan aamusivuihini:

"Tänään aamupäivällä, kun luin Matteuksen evankeliumin toisen luvun alkua King Jamesin englanninkielisenä versiona, tajusin Jeesuksen olleen alusta asti vainottu jo pikku vauvana kuningas Herodeksen tavoiteltua hänen henkeään jo silloin. Itämaan viisaat tietäjät oli kutsuttu Herodeksen luokse, jolle tieto lapsen olinpaikasta olisi pitänyt tuoda, että hänkin voisi muka tulla palvomaan tätä. Mutta vietyään lahjansa Jeesuksen luokse tähden näyttäessä tietä Jumala varoitti tietäjiä unessa, ettei heidän pitäisi palata Herodeksen luokse vaan mennä omaan maahansa eri kautta. Ja kun he olivat lähteneet, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa sanoen: 'Nouse ylös ja ota nuori lapsesi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin ja ole siellä niin kauan, kunnes tuon sinulle sanan, sillä Herodes etsii nuorta lastasi tuhotakseen hänet.' Ja niin kävi, että Herodes tapatti kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset Beetlehemistä ja kaikilta rannikoilta siitä eteenpäin. Vasta Herodeksen kuoleman jälkeen Herran enkeli ilmestyi Joosefille ja pyysi häntä ottamaan nuoren lapsensa ja tämän äidin ja palaamaan Israeliin, koska ne, jotka vainosivat lapsen henkeä, olivat kuolleet. Mutta kuullessaan Herodeksen pojan Archelauksen pitävän valtaa Juudeassa ja Jumalan varoitettua unessa, Joosef eteni Galileaan ja tuli Nasaretin kaupunkiin perheensä kanssa. - Noin suurin piirtein tapahtui kääntäessäni KJV:stä Matteuksen evankeliumin toisen luvun alkua tuohon. Lisäksi aamupäivällä tajuttuani Jeesuksen olleen jo syntymästä asti vainottu, sain Pyhän Hengen kello 11.01 vahvistaen ja virvoittaen sieluani jouduttuani vainon kohteeksi itsekin, joka on ahdistanut minua. Eihän uhkausta mielenterveyden uudesta arvioinnista ole poistettu potilasmerkinnöistäni vieläkään. Mutta aloitettuani juuri neljännen liuskan, tajusin äsken Jumalan johdattavan kaiken keskellä minuakin ihan samoin pitäen omistaan huolta. 'Muuta pois Helsingistä', Hän sanoi minulle torstaina 3.3.2016 aamulla herättyäni puoli kymmenen maissa, niin kuin olen 4.3.2016 kirjoittanut."

Kirjoitin maanantaina 21.3.2016 aamusivuja viisi liuskaa, joista neljännen ja viidennen loppuun vasta ennen puoltayötä pyykkitupareissun jälkeen saatuani loputkin peitot ja lakanat puhtaiksi.


Lainaus edellä tuolta, josta otsikon sanatkin on otettu ja kirjoitettu sydämeeni. Ilman niitä tuskinpa istuisin täällä muuttolaatikoiden keskellä kaukana Helsingistä, jota en ole ikävöinyt hetkeäkään kaiken sen rääkin jälkeen. - Se koti oli helvettiä, sanoo poikani. Elimistöni alkoi olla niin loppu, että parina viimeisenä viikkona olin kasvoiltani aivan turvonnut, joka ei laskenut päivälläkään. Painajaisia olen nähnyt, viimeksi viime yönä, mutta saan edes levätä ja palautua.


_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12093  Su 05 Kes 2016, 13:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.6.2016 klo 6.40 kirjoitti:
Admin 30.5.2016 klo 21.09 kirjoitti:
Admin 30.5.2016 klo 14.31 kirjoitti:
Admin 30.5.2016 klo 6.35 kirjoitti:
Admin 29.5.2016 klo 15.25 kirjoitti:
Admin 29.5.2016 klo 1.32 kirjoitti:
Admin 31.1.2016 klo 3.39 kirjoitti:
Admin 29.1.2016 klo 2.38 kirjoitti:
Admin 24.1.2016 klo 0.49 kirjoitti:
Kaiken tämän johdosta olen tajunnut jotain. Borrelioosiyhdistyksen lisäksi olen liittynyt myös TeSiin, Terve Sisäilma ry:hyn. En ole ainoa kroonisesti sairas, jota on kohdeltu törkeästi, luettuani asiasta liian monia kertoja. Kärsiessään monista päällekkäisistä sairauksista voi harkita useampaakin yhdistystä jäsenmaksujen antaessa myöten. Olen löytänyt Suomen Lyme Borrelioosi ry:n jäsenlehdestä 1/2015 jo paljon mielenkiintoista luettavaakin liittyen Norjassa pidettyyn NorVect-konferenssiin 30.-31.5.2015. Neil Nathanin luennosta löytyi seuraavia poimintoja:

"Homealtistuksessa sairastunut henkilö on immuunijärjestelmän uupumisen myötä altis Lymen taudille tai sen aktivoitumiselle, ja toisaalta potilas, jolla jo on immuunijärjestelmää kuormittava Lyme & lisäinfektiosairaus, sairastuu homeista helpommin."

"Nathan totesi: 'Mold makes everything else much, much worse'. Home tekee kaikesta muusta paljon, paljon pahempaa. Hometoksiinit aiheuttavat runsaasti oireita."

"Potilaiden suolistossa ja nenän/poskionteloiden alueille on usein jäänyt homeita, jotka ovat kolonisoituneet, ja potilaat tuottavat siten siis itse lisää homeita ja kierre pysyy yllä."

Aika hurjaa, eikö totta? Mutta kukahan auttaisi homesairaita / borrelioosin uhreja toipumaan eikä kiusaamaan vain lisää? Silkkaa kiusaa on ambulanssin lähettäminen jonkun tekaistun syyn, kuten "paranoidinen oirekuva" tai "akustinen hallusinaatio" perusteella, kun samaan aikaan muut voivat joutua odottamaan ambulanssia tuntitolkulla niin kuin Hannu Karpo, jolle tai seuraajilleen riittäisi edelleen töitä niin paljon kuin vain jaksaisi taistella kaikkia väärinkäytöksiä ja epäkohtia vastaan.

Kun sairaana joutuu levon sijaan taistelemaan kaikesta, sen tuntee kaikkialla nahoissaan. Kun en ole saanut nukkua enää pitkiin aikoihin kunnon rauhaisia unia, olen ollut entistä rasittuneempi. Välillä sydämeni oikein kirvelee ja tunnen sairaan sydämeni nyrkinkokoisena rinnassani. Ahdistava tunne saattaa kestää pitkiäkin aikoja, kunnes saan nukuttua vähän paremmin. Parin tunnin unien ja riittämättömän levon jälkeen sydämeni tykyttää tykyttämistään borrelioosin iskettyä siihenkin. Takykardia ei ole ollut enää aikoihin lyhyt, se on pitkä ja toistuu myös levätessä sängyssä. Nyt kun on oikein heikossa kunnossa, sydäntä ei tutkita enää. Toisaalta en voisi käyttää lääkkeitäkään borrelioosin tehtyä verenkierrossani selvää jälkeä. Jos ei alkoholin jättäminen pois ja korvatulppa auta selviämään, ei tässä paljon muutakaan voi.


Huonosti nukutun yön jälkeen vain nelisen tunnin unien jälkeen sydän tykytti jo ennen ylösnousua eikä edes kahvinjuonti auttanut piristymään ja vienyt heikotusta pois.

Aiemmin neljän tunnin unista ei ole seurannut sellaista koko päivän jatkuvaa sydämen tykyttelyä kuin nykyään.

Eikä tykyttely ole ainoa, mitä liian lyhyistä unista seuraa. Aivonikaan eivät tahdo toimia ja ajatus takkuilee ja katkeaa, ja on levättävä tämän tästä. Ulkona raikkaassa ilmassa jaksaa hetken, mutta siihen se sitten loppuukin. Kolmea vaivaista aamusivuliuskaani kirjoitin kellon ympäri.

Sydän vielä tykyttää. Jos tänä yönä nukkuisi vähän paremmin.


Kirjoitin edellä perjantain vastaisena yönä 29.1.2016 kello 2.38:

"Sydän vielä tykyttää. Jos tänä yönä nukkuisi vähän paremmin."

Ei se onnistunut tuolloinkaan eikä ollenkaan. Yli puoli vuotta kestänyt terrori on vakava juttu kaikkien sairauksien päälle, mutta tosiasia, josta joudumme poikani kanssa kärsimään. Nukkuessani perjantain vastaisen yön huonosti sain Jumalalta sanat, että Saatana on päässyt lähes tavoitteeseensa (nitistämisessäni). Herättyäni sen jälkeen vain parin tunnin unien jälkeen yläkerran meteliin muistin Jumalan aiemmat sanat, etten selviäisi, ellen seuraisi tarkkaan Hänen ohjeitaan. Tiesin sen olevan totisinta totta, minulla oli mietittävää siinä.


"Yli puoli vuotta kestänyt terrori on vakava juttu kaikkien sairauksien päälle, mutta tosiasia, josta joudumme poikani kanssa kärsimään. Nukkuessani perjantain vastaisen yön huonosti sain Jumalalta sanat, että Saatana on päässyt lähes tavoitteeseensa (nitistämisessäni). Herättyäni sen jälkeen vain parin tunnin unien jälkeen yläkerran meteliin muistin Jumalan aiemmat sanat, etten selviäisi, ellen seuraisi tarkkaan Hänen ohjeitaan. Tiesin sen olevan totisinta totta, minulla oli mietittävää siinä."

Mielenkiintoista, varsinkin tuo:

"Herättyäni sen jälkeen vain parin tunnin unien jälkeen yläkerran meteliin muistin Jumalan aiemmat sanat, etten selviäisi, ellen seuraisi tarkkaan Hänen ohjeitaan. Tiesin sen olevan totisinta totta, minulla oli mietittävää siinä."

Päinvastoin kuin voisi luulla, en läheskään muista kaikkia kirjoituksiani, mitä milloinkin olen kirjoittanut. Minussa jäytävät tulehdukset ja borrelioosi ovat vaikuttaneet siihen paljon, josta huolimatta voin kirjoittaa. Tajunnanvirtaa.

Mutta tuo, mihin tammikuun lopussa havahduin ajatellessani Jumalan aiempia sanoja, on käynyt toteen. Oli paljon helpompaa tarttua asuntotarjoukseen Jumalan kehotettua muuttamaan pois Helsingistä, joka on osoittautunut joka tavalla oikeaksi ratkaisuksi. Intuitiotaan ja Jumalan ääntä omassatunnossaan kannattaa kuunnella. Rukoilen aina selviä merkkejä, joista tietäisi varmasti, mitä kannattaa tehdä. Nyt kun oli niin suuresta elämänmuutoksesta kyse, ensin tuli Jumalan sanat ja seuraavana päivänä asuntotarjous.

Täällä riittää vielä paljon hommaa saatuamme vasta muuttolaatikotkin palautettua, jonka lisäksi pahviset laatikot pyörivät pitkin asuntoa ja tavara etsii vasta paikkaansa.

Jos jo muutto terveenä on raskas, mitä se on sairaana. Kestääkö hermot. Jos borrelioosi on sairaus, jota stressi pahentaa, sitä yrittää viimeiseen asti välttää. Mutta välttääkö toinen vai kiristääkö pinna? Nuorempana ja terveempänä on helppo olla tuittupäinen ja riitaa tulee väkisinkin. Nassukan kanssa. Onneksi aina sovitaan, mutta viime yönä ollessaan vieressäni hän huomasi, etten selällään maatessani hengittänyt ollenkaan kymmeneen, lähemmäs 15 sekuntiin. Olin nukahtanut ja heräsin jo tutuksi tulleeseen ikävään tunteeseen, etten niellyt ollenkaan. Uutta tietoa oli vaan se, etten hengittänytkään, ja aamulla heräsin hengenahdistukseen ja ikävään oloon reidet kiristelevinä ja jäytävinä. Puhalsin pulloon saadakseni liman pois keuhkoistani, ja kipuihini nautin mustaakuminaa öljynä sekä siemeninä, joita tarjosin pojallenikin. Viimeisellä viikolla Helsingissä kävi niin ikävä juttu, että kävellessään kadulla jostain puusta tippui hänen kaulalleen jotain, jota hän hätisti pois. Muutaman päivän kuluttua hän huomasi kaulallaan pyöreän rinkulan, jonka viereen ilmestyi vielä toinenkin, joita olemme valokuvanneet. Ihomuutos on parantunut hirveän hitaasti immuunivajeisella, ja antibioottiallergioista kärsivällä ei paljon lääkitysvaraa ole ollut.

Lapsena aina varoitettiin, ettei saa mennä leppien alle, että niistä tippuu punkkeja. Sittemmin kaikki teoriat menivät uusiksi ja punkkeja kehotettiin törröttämään vain ruohonkorressa. Eihän Helsingissäkään ole hirviä, varsinkaan keskustassa. Teoriat ovat erikseen, käytäntö erikseen. Meillä oli koira, joka oli vedessä ennen kuin ehdimme lukea kieltokyltistä koiran uittamisen olevan kiellettyä. Eläimet tekevät niin kuin haluavat ja ihmiset lukevat viisauksia.

ILADS Helsinki 2016


Oikoluettuani aamuyöllä lauantain aamusivuani huomasin unohtaneeni kertoa jotain tärkeää, josta olin kirjoittanut aamusivuuni. Kun olin aamulla herännyt hengenahdistukseen ja ikävään oloon reidet kiristelevinä ja jäytävinä, notkahdin alaspäin noustessani sängystä ylös. Reisissäni ei ollutkaan normaalia voimaa, johon olin tottunut, ja mieleeni tuli ensi kertaa se, miten monet borrelioosista kärsivät joutuvat pyörätuoliin istumaan.

Tällä hetkellä borrelioosi jyllää minussa täysillä ja tulehdus tuhoaa niveliäni käyttämieni sienilääkkeiden tehotessa vain sieni-infektioon, jaksamatta käyttää rohtojakaan kuin satunnaisesti jo pelkän muuton kuormittaessa liikaa. Viime yönä oli ladattava taas lämpöpullokin sänkyyn reisien jäytäessä kivuliaina, ja aamulla heräsin samaan hengenahdistukseen kuin eilenkin ja jouduin puhaltamaan pulloon saadakseni limaa pois keuhkoista taas.

Vaikka asunto on nyt lämpimämpi, olen yhä edelleen joutunut vetämään pipon kipeään otsaani öisin. Ulkona, kun on viileää ja 14 - 18 astetta lämmintä, puhumattakaan kylmästä tuulesta, otsaani alkaa inhottavasti nakertaa niin, että pipoa pitäisi käyttää vielä kesälläkin.

Turha tulla nassuttamaan minulle mistään luulosairaudesta mitään elettyäni aiemmat 55 kesää pää paljaana ilman pipoa.


"Tällä hetkellä borrelioosi jyllää minussa täysillä ja tulehdus tuhoaa niveliäni käyttämieni sienilääkkeiden tehotessa vain sieni-infektioon, jaksamatta käyttää rohtojakaan kuin satunnaisesti jo pelkän muuton kuormittaessa liikaa. Viime yönä oli ladattava taas lämpöpullokin sänkyyn reisien jäytäessä kivuliaina, ja aamulla heräsin samaan hengenahdistukseen kuin eilenkin ja jouduin puhaltamaan pulloon saadakseni limaa pois keuhkoista taas."

Mikä tässä on mitäkin sairautta potiessaan useampaa päällekkäin, se tieto ei auta yhtään, ellei ole lääkkeitä vaivoihinsa. Borrelioosin päästessä pahemmaksi sen tuntee nahoissaan. Luut käsivarsissa ja reisissä jäytävinä vaihdoin lämpöpullon paikkaa huonolla lopputuloksella. Vasen poski kauttaaltaan paksuna ja turvonneena tärisen päästä varpaisiin pipo päässäni yrittäen nukkua. En ole jaksanut ottaa rohtojani, pelkät sienilääkkeet vain, joilla borrelioosia ei paranneta. Jälleen kerran mieleeni nousee kaikkia ajatuksia, onko tämä kärsiminen niin hauskaa, että paisuttelisi oireita, joita muka keksisi. Ei, ei ja ei. Kaiken uhallakin totuus on kerrottava, että on olemassa inhottavia epämääräisiä oireita, jotka eivät mahdu lääkärien pölyttyneisiin oppikirjoihin eikä terveiden ihmisten ilkeisiin ajatuksiin. - Kauniita unia, sanoin vielä kummitädilleni soittaessani sen perään, kun hän oli höykyttänyt minut kolmen vuoden tapaamisen jälkeen. Olin soittanut ja muistuttanut pulloon puhaltamisesta kuultuani hänen keuhkojensa korisevan ja toivottanut kauniita unia, jääden itse valvomaan hirveän stressin takia, jonka hänen törkeä käytöksensä aiheutti. Poikani lähetti pari viestiä kummitädilleni paukuttaen suorat sanat kärsittyäni vielä toisenkin yön hänen takiaan kivuista. Sen jälkeen kummitädistäni ei ole kuulunut mitään, mutta jos kuuluisi soittovuoronkin jäätyä hänelle, pitäytyisin alkuperäisessä suunnitelmassani ja kertoisin hänen puoskarointinsa olleen järkyttävää. Nimenomaan puhuisin puoskaroinnista, sillä sitä hänen käytöksensä ja toimintansa oli, joka oli todellinen pettymys ja shokki minulle. Ei olisi kannattanut mennä ollenkaan kylään, mutta Jumala halusi paljastaa totuuden ja sen ylenkatseen, millä joidenkin sairauksia pidetään luulosairauksina. Äitini, hänen siskonsa, ei olisi ikinä kohdellut minua niin, vaikkei hänkään ole täydellinen. Mutta jos jotain olen perinyt äidiltäni, niin liian pitkän pinnan, joka on epäinhimillisen kohtelun myötä venynyt aina vain pidemmäksi. Kaltaisiani ei voi nujertaa, me hiivumme hiljaa pois niin kuin isoäitini, joka kitui sairaalassa lähes viikon nesteittä ennen kuin suostui kuolemaan.

- Jaa-a, on aamu ja mustakuminaöljyt ja -siemenet pitkin hampain syöty. Paremmaltakin rohdot voisi maistua, ja vielä kun voisi nielaista yhden pillerin vaan. Yksi kiva juttu täällä on; yläkerrassa ei ole kukaan pitämässä meteliä ja voi nukkua vaikka iltapäivään asti, mikäli säryt eivät herätä.


Piti vielä vetää villapuku päälle mentyäni rohtojeni ottamisen ja kirjoittamisen jälkeen nukkumaan, joka onnistuikin siihen asti, kunnes ulkoa kuuluvat kolinat ja työäänet herättivät minut. Olen säästänyt silikoniset korvatulppani satunnaiseen käyttöön entisen jokaöisen käytön ja tahallisen kiusan jälkeen. Jos jollakin on samaa tarvetta, tästä saa erinomaiset ja edulliset korvatulpat. Nuo ovat niin reilunkokoiset, että saan yhdestä mötiskästä parit kolmet korvatulpat, ja saksan kielellä tilattuna seitsemän parin tulpat ovat paljon edullisemmat kuin englanniksi googlaamani.

Kylmästä kärsityn yön jälkeen sain vaihtaa ihme kyllä hellemekon päälleni ja tulla pihalle aloittelemaan aamusivujani, joita olen ilmojen salliessa kirjoittanut ulkona ja saanut auringon suomaa lämpöhoitoa jäytäviin jäseniini. Jos en olisi seurannut Jumalan ääntä muuttaa pois Helsingistä, mikään näistä siunauksista ei olisi tullut osakseni.

Kuka arvostaa voikukkaa, joka puhkeaa äitienpäivänä, ja ihania lintuja, jotka laulavat puussa? Minä. Pojan trimmattua ruohikon ja pihan valloittaneet voikukat olin katkera, ettei hän jättänyt juuri yhtään voikukkaa jäljelle. Lapsena isä pakotti nyppimään kaikki voikukat, mitä vain näki, josta opin rakastamaan niitä. Tukahduttaminen ei onnistu, ei koskaan eikä missään. Luonnossa eikä ihmisten maailmassa. Kirjoittaminenkin on linnunlaulua, jota ei voi tukahduttaa.

Luonto kukoistaa. En olisi uskonut, että voikukkien jälkeen saisimme vielä tuoksuvat sireenit, joita rakastan. On tämä kaiken kärsimyksen päälle ja vastakohdaksi ihanaa. Nyt.


Mutta kun ei ole terve, tämä kirjoittaminenkin rasittaa. Eikä pelkästään kirjoittaminen, vaan jo pelkkä oleminen. Aurinko lämmittää pintaa syvemmälle, mutta sitten se laskee ja tulee kylmä taas. Taas on pitkien trikoohousujen päällä säärystimet ja vielä hame lämmittämässä kiristeleviä reisilihaksia ja huppari lämmittämässä käsivarsia, jotka ovat kapeat kuin tikut, huomasin tänään. Kun paino on 48 kilon hujakoilla, mitäs se tekeekään. Painoindeksi on vain 17,4, joka on seuraus kaikesta eikä mikään syy. Kun ei vaan voi syödä kaikkea, laihtuu. Jos infektiolääkärin tutkimuksissa selviäisi jotain, mikäli ylipäätään tutkitaan mitään, jos sinne asti pääsee. Poskiontelotulehduksessakin on osoitettu, että tulehdus leviää luun läpi ja että tulehtuneessa otsaontelossa on samoja mikrobeja kuin poskiontelossa, joten iatrogeeninen stafylokokkikolonisaatio löytyy myös otsastani, josta ei ole tähän mennessä otettu vielä mitään näytteitä. Onhan pipoja, niin ei tarvii. Eikä lääkkeitä tarvitse, kun voi puputtaa rohtoja, jos jaksaa. Ja niitähän riittää. Ajattelin muuttaessamme pakata kaikki rohdot yhteen matkalaukkuun, josta ne olisi helposti saatavilla. Mutta niitä oli niin paljon, että niitä tuli kaksi matkalaukullista. Nivelten alkaessa mennä liian huonoon kuntoon, tänään oli otettava myös nestemäiset dropit käyttöön.

Mielelläni söisin ihan oikeitakin lääkkeitä, jos vain saisi. Yhteenvetona omasta kokemuksestani totean, että puolentoista vuoden antibioottikuuri ensimmäisen punkinpureman jälkeen jätti minut parempaan kuntoon kuin seitsemän kuukauden antibioottikuuri toisen punkinpureman jälkeen. Kari Eklund panttasi doksisykliini- ja flukonatsolireseptini, niin kuin olen aiemmin kertonut kaivatessani reseptiäni yhä edelleen.


Tämä homma on edelleen kesken:

Admin 1.6.2016 klo 11.40 kirjoitti:
Jos ette tienneet, ILADS on tulossa Suomeen. Ettei Suomen tilanteestakaan saisi liian auvoista käsitystä, täydennän borrelioosiketjuani Lymeä muissa ketjuissa sivunneilla viesteilläni.


Viestejä on niin tuhottomasti, ettei kapasiteettini riitä kaikkeen.

Näköjään asetuksissakin on muuttunut jotain, kun entisen naapurin oven hakkaaminen ja huutaminen olevansa poliisi ja ryskyttäminen yläkerrassa 12.7.2015 klo 23.24 käynnistyy videoikkunassa jo oletusarvona taustalle ainakin Operassa ilman, että sitä käynnistäisi erikseen. Mielestäni se on hyvä juttu tässä tapauksessa, jossa ei haluttukaan kuulla mitään, vaan kiusata sairasta lisää. Ihan järkkyä ajatella, että joutui kestämään tuota 11 kuukautta ja helvetti jatkuisi vieläkin, ellemme olisi päässeet muuttamaan pois. Kylmä tosiasia on, ettei meitä auttanut kukaan niistä, joiden vastuulla tuo oli. Pistin siitä kuurollekin terveiset, mutta on näköjään poistanut kuvansa vahingoitettuaan minua vain lisää. Sen jälkeen on saanut vielä vähemmän apua kaikkien käytettyä tuota vääryyttä törkeästi hyväkseen.

En syytä tästä vaan yhtä henkilöä, vaan koko systeemiä, joka pelaa sairasta vastaan.

On tuo kyllä hävyttömyyden huippu, josta voi kertoa mielipiteensä.

Jos voi - Suomessa. Täällä mielivallan varjossa, missä kehdataan kohdella ihmisiä näin.

Olen menettänyt synnytyksessä terveyteni ja kärsinyt jo tarpeeksi.

En kirjoittaisi tätäkään viestiäni, jos olisin pystynyt nukkumaan niin kuin muut.

Yritin kyllä varustautua hyvin, muttei se ollut tarpeeksi. Pipo eikä lämpöpullo sängyssä.

Vieläkin reisiä vihloo ja jäytää villaneuleiden alla, nivelet ovat tulehtuneet ja pipon alla on jotain, mitä ei tutkita, vaikka joutuu kärsimään keskellä kesää. Suomessa. Näkymättömänä.

Welcome ILADS to Finland, where people are suffering in silence and it's real.


Suo siellä, vetelä täällä. Saatana.

Vaikka päälläni oli villapuku pitkien villahousujen, säärystimien ja villasukkien lisäksi ja villatäkin päällä vielä Tecnowoolista ompelemani peite, reiteni kiristelivät ja vihloivat niin kuin nyt odottaessani kahvin valmistumista.

Sunnuntai, ja vointi on romahtanut taas. Ei alkoholia kohta kahteen vuoteen, mutta ei oikeita lääkkeitäkään, joita tarvitsisi.

Mustaakuminaa en jaksa puputtaa joka päivä. Pahaa. Jos sitä voisi viljellä, niin kuin olen lukenut ja syödä ruohona. Jos jaksaisi. Ulkona on pelkät kukkaruukut kuolleine kasveineen odottamassa parempaa aikaa. Jos täällä jaksaisi enemmän. Nääsvillessä, olenko kertonutkaan. Tänne Jumala minut johdatti.


_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12094  To 09 Kes 2016, 1:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Harmi, että kirjoittaessani niin paljon kaikesta tärkeimmät aamusivuihin kirjaamani asiat jäävät usein mainitsematta. Koska ne ovat niin itsestään selviä ja lepäävät varmalla pohjalla.

Ei uskoni ole mihinkään koettelemuksistani hetkahtanut. Päinvastoin, lujittunut entisestään.

Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa puolikuntoisena niin paljon, tehdessään välillä sitä ja välillä tätä, mielen pahoittuessa kaikesta vääryydestä, joka kuohuttaa; rauha on vain pienen askeleen päässä, eikä sitäkään tarvitse oikeasti ottaa. Vain yksi hengenveto ja hiljentyminen ja Jumala on siinä, ihan lähellä, ollut johdattamassa koko ajan ja johdattaa jatkossakin.

En voisi vieläkään uskoa, että olen muuttanut pois Helsingistä asuntoon, jota en itse edes hakenut. Olin niin juurtunut Helsinkiin, joka ei viime vuosina merkinnyt minulle enää muuta kuin kärsimystä, jopa viimekertaisella hautausmaareissulla vuosi sitten, jonka jälkeen kaikki vaan paheni. Tuskinpa ilman Jumalan sanoja "Muuta pois Helsingistä" ja johdatusta olisin tässä. Olen saanut luonnosta ihanaa Jumalan järjestämää lohdutusta, joka on ollut parasta lääkettä kaiken höykytyksen jälkeen. Mitä ihmeellistä terapiaa ja hertsejä suloiset pikkulinnut tarjoavatkaan linnunlaulun ollessa niin hoitavaa? Luonto on täällä kauniimpaa ja pääsääntöisesti ihmisetkin mukavampia. Hesaa vaivaava paskantärkeys puuttuu ja huumoria löytyy niin paikannimistä kuin palveluista. Mutta Jumala sanoi minulle maanantaina, 6.6.2016, että ihmiset kärsivät pahasta kaikkialla. Kun pintaa raapaisee, täälläkin on tapahtunut hirveitä asioita, joita ei niin vain unohdeta. Ihmisten historia on paha, mutta luonnonrauha kaunista ja eheyttävää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12099  Pe 10 Kes 2016, 0:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.6.2016 klo 1.33 kirjoitti:
Harmi, että kirjoittaessani niin paljon kaikesta tärkeimmät aamusivuihin kirjaamani asiat jäävät usein mainitsematta. Koska ne ovat niin itsestään selviä ja lepäävät varmalla pohjalla.

Ei uskoni ole mihinkään koettelemuksistani hetkahtanut. Päinvastoin, lujittunut entisestään.

Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa puolikuntoisena niin paljon, tehdessään välillä sitä ja välillä tätä, mielen pahoittuessa kaikesta vääryydestä, joka kuohuttaa; rauha on vain pienen askeleen päässä, eikä sitäkään tarvitse oikeasti ottaa. Vain yksi hengenveto ja hiljentyminen ja Jumala on siinä, ihan lähellä, ollut johdattamassa koko ajan ja johdattaa jatkossakin.

En voisi vieläkään uskoa, että olen muuttanut pois Helsingistä asuntoon, jota en itse edes hakenut. Olin niin juurtunut Helsinkiin, joka ei viime vuosina merkinnyt minulle enää muuta kuin kärsimystä, jopa viimekertaisella hautausmaareissulla vuosi sitten, jonka jälkeen kaikki vaan paheni. Tuskinpa ilman Jumalan sanoja "Muuta pois Helsingistä" ja johdatusta olisin tässä. Olen saanut luonnosta ihanaa Jumalan järjestämää lohdutusta, joka on ollut parasta lääkettä kaiken höykytyksen jälkeen. Mitä ihmeellistä terapiaa ja hertsejä suloiset pikkulinnut tarjoavatkaan linnunlaulun ollessa niin hoitavaa? Luonto on täällä kauniimpaa ja pääsääntöisesti ihmisetkin mukavampia. Hesaa vaivaava paskantärkeys puuttuu ja huumoria löytyy niin paikannimistä kuin palveluista. Mutta Jumala sanoi minulle maanantaina, 6.6.2016, että ihmiset kärsivät pahasta kaikkialla. Kun pintaa raapaisee, täälläkin on tapahtunut hirveitä asioita, joita ei niin vain unohdeta. Ihmisten historia on paha, mutta luonnonrauha kaunista ja eheyttävää.


Materiaalisten asioiden ohella tai yläpuolella on koko ajan metafyysinen taso, jossa mieleni askartelee ja josta putkahtaa ajatuksia mieleeni.

Juuri briiffasin ainoan aamusivuni, enkä aloita enää uutta liuskaa, mutta tämä on kirjattava jonnekin:

Vaikka syntiä olisi tullut tehtyä rutkasti, miksi Jumala rakastaa publikaaneja?

Jopa tuollaista olen pohtinut ja tajunnut siitä jotain. Ihminen tuomitsee itse itsensä Jumalan edessä, joka katsoo sydämeen. Itseään muita parempana pitävä on sen sijaan korskea ja ylpeä, hänellä ei ole synnintuntoa eikä publikaanin nöyryyttä, josta Jeesus puhui, ks. Luuk. 18:10-14.

Olin illalla ihan hetken ilman myssyä ulkona saaden pääni jo muutamasta minuutista kipeäksi. Pipo on ollut sen jälkeen päässä ja mentävä ottamaan höyryhengitystä, jos se auttaisi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12101  La 11 Kes 2016, 19:49 (GMT+3)  Aihe: Keep Calm and Trust God - pysy rauhallisena ja luota Jumalaan Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.6.2016 klo 0.44 kirjoitti:
Admin 9.6.2016 klo 1.33 kirjoitti:
Harmi, että kirjoittaessani niin paljon kaikesta tärkeimmät aamusivuihin kirjaamani asiat jäävät usein mainitsematta. Koska ne ovat niin itsestään selviä ja lepäävät varmalla pohjalla.

Ei uskoni ole mihinkään koettelemuksistani hetkahtanut. Päinvastoin, lujittunut entisestään.

Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa puolikuntoisena niin paljon, tehdessään välillä sitä ja välillä tätä, mielen pahoittuessa kaikesta vääryydestä, joka kuohuttaa; rauha on vain pienen askeleen päässä, eikä sitäkään tarvitse oikeasti ottaa. Vain yksi hengenveto ja hiljentyminen ja Jumala on siinä, ihan lähellä, ollut johdattamassa koko ajan ja johdattaa jatkossakin.

En voisi vieläkään uskoa, että olen muuttanut pois Helsingistä asuntoon, jota en itse edes hakenut. Olin niin juurtunut Helsinkiin, joka ei viime vuosina merkinnyt minulle enää muuta kuin kärsimystä, jopa viimekertaisella hautausmaareissulla vuosi sitten, jonka jälkeen kaikki vaan paheni. Tuskinpa ilman Jumalan sanoja "Muuta pois Helsingistä" ja johdatusta olisin tässä. Olen saanut luonnosta ihanaa Jumalan järjestämää lohdutusta, joka on ollut parasta lääkettä kaiken höykytyksen jälkeen. Mitä ihmeellistä terapiaa ja hertsejä suloiset pikkulinnut tarjoavatkaan linnunlaulun ollessa niin hoitavaa? Luonto on täällä kauniimpaa ja pääsääntöisesti ihmisetkin mukavampia. Hesaa vaivaava paskantärkeys puuttuu ja huumoria löytyy niin paikannimistä kuin palveluista. Mutta Jumala sanoi minulle maanantaina, 6.6.2016, että ihmiset kärsivät pahasta kaikkialla. Kun pintaa raapaisee, täälläkin on tapahtunut hirveitä asioita, joita ei niin vain unohdeta. Ihmisten historia on paha, mutta luonnonrauha kaunista ja eheyttävää.


Materiaalisten asioiden ohella tai yläpuolella on koko ajan metafyysinen taso, jossa mieleni askartelee ja josta putkahtaa ajatuksia mieleeni.

Juuri briiffasin ainoan aamusivuni, enkä aloita enää uutta liuskaa, mutta tämä on kirjattava jonnekin:

Vaikka syntiä olisi tullut tehtyä rutkasti, miksi Jumala rakastaa publikaaneja?

Jopa tuollaista olen pohtinut ja tajunnut siitä jotain. Ihminen tuomitsee itse itsensä Jumalan edessä, joka katsoo sydämeen. Itseään muita parempana pitävä on sen sijaan korskea ja ylpeä, hänellä ei ole synnintuntoa eikä publikaanin nöyryyttä, josta Jeesus puhui, ks. Luuk. 18:10-14.

Olin illalla ihan hetken ilman myssyä ulkona saaden pääni jo muutamasta minuutista kipeäksi. Pipo on ollut sen jälkeen päässä ja mentävä ottamaan höyryhengitystä, jos se auttaisi.


Vähän vielä heikottaa rankan päivän ja matkan jälkeen. Verensokeri laski liian alas ja alkoi vapisuttaa, mutta jos pikkuleipä ja suklaa auttaisi. Suvussa diabetesta, joka voi kummitella vähän. Luulosairauksissa on se hyvä puoli, ettei niillä tarvitse rasittaa mieltään; onhan veriarvot tutkittu joskus kymmenen vuotta sitten. Pysyy terveempänä, kun ei tutkita mitään.

Pääasia, että lääkkeet juoksevat. Olin niin onnellinen eilen, kun näin edessäni apteekin. Tuskin apteekin näkeminen on ilahduttanut minua koskaan niin paljon kuin eilen. Taas on lääkkeitä, mitä popsia. Koko kassillinen.

Voi, voi, kun on niin lääkekielteinen, että matkustaa koko päivän saadakseen lääkkeitä! Ja luontaistuotteetkin maistuvat.

Nuorena ihmiset menevät yleensä laidasta laitaan, mutta vanhana voi olla sekä että. Sekä lääkkeet että luontaistuotteet niin kuin meikällä.

Muttei alkoholia toistaiseksi tippaakaan. Menomatkalla kirjoitin aamusivuja laivan ravintolassa, tullessa pubissa. Tänään rustannut kolme sivua hermohoitoa, jonka jälkeen aloin katsoa eilen tullutta postia.

Mitäs täällä onkaan... En ole eronnut kirkosta, vaikka ryppyjä rakkaudessa on ollut jo useamman vuoden. "Siunausta ja varjelusta uuteen kotiin", niin siinä lukee. Söötti kirje. Mutta olen jo tottunut elämään ilman kirkkoa ja tekopyhiä puheita. Metsästä löytyy parempi kirkko ja linnut ovat parempia kanttoreita. Taivastakin voi ihailla, jos kemikaalivanat antavat myöten. Jos portista sattuu pääsemään sisälle, hautausmaat ovat kirkon paras paikka. Siellä ei enää puhu kuin papit paskaa. Entisaikain pappisinhoni näyttääkin nostaneen päätään ja Pirkko Jalovaaran kokoinen pimeä aukko hiertämistään.

Menipä tämä katkeraksi taas.

Elämä on kovaa peliä ja taistelua.

Talvella muun ohessa tilasin kristillisestä kirjakaupasta kortit keskelle kauheaa helvettiä, "Promises From God for Women", Jumalan lupauksia naisille, joita selasin ilman, että niistä olisi tuntunut olevan minulle mitään. Sööttejä kortteja kuitenkin, joita on kiva katsella.

Mutta kaiken höykytyksen jälkeen selasin kortteja uusin silmin ja halusin kirjoittaa niistä, törmäten kuvia etsiessäni toisiin kortteihin, joita tunnuin tarvitsevan vielä enemmän: "Keep Calm and Trust God", pysy rauhallisena ja luota Jumalaan. Niitä ei saanut Suomesta, joten tilasin Amazonista ja avasin paketin tänään.



"Postia Jumalalta", ajattelin kaikesta eilen tulleesta postista pistäessäni vielä poskeeni pari kapselia VitaeProta, jota olin saanut näytteenä. Niveleni olivat olleet tosi kipeät ja poikani keksi googlata, mitä tuotteessa mainittu Boswellia serrata on. Hämmästys oli suuri huomatessamme sen olevan frankinsensiä, jota Jeesus-lapsellekin tuotiin mirhan ohella, josta olen kirjoittanut täällä!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12102  Ma 13 Kes 2016, 0:56 (GMT+3)  Aihe: Re: Keep Calm and Trust God - pysy rauhallisena ja luota Jumalaan Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.6.2016 klo 19.49 kirjoitti:
Admin 10.6.2016 klo 0.44 kirjoitti:
Admin 9.6.2016 klo 1.33 kirjoitti:
Harmi, että kirjoittaessani niin paljon kaikesta tärkeimmät aamusivuihin kirjaamani asiat jäävät usein mainitsematta. Koska ne ovat niin itsestään selviä ja lepäävät varmalla pohjalla.

Ei uskoni ole mihinkään koettelemuksistani hetkahtanut. Päinvastoin, lujittunut entisestään.

Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa puolikuntoisena niin paljon, tehdessään välillä sitä ja välillä tätä, mielen pahoittuessa kaikesta vääryydestä, joka kuohuttaa; rauha on vain pienen askeleen päässä, eikä sitäkään tarvitse oikeasti ottaa. Vain yksi hengenveto ja hiljentyminen ja Jumala on siinä, ihan lähellä, ollut johdattamassa koko ajan ja johdattaa jatkossakin.

En voisi vieläkään uskoa, että olen muuttanut pois Helsingistä asuntoon, jota en itse edes hakenut. Olin niin juurtunut Helsinkiin, joka ei viime vuosina merkinnyt minulle enää muuta kuin kärsimystä, jopa viimekertaisella hautausmaareissulla vuosi sitten, jonka jälkeen kaikki vaan paheni. Tuskinpa ilman Jumalan sanoja "Muuta pois Helsingistä" ja johdatusta olisin tässä. Olen saanut luonnosta ihanaa Jumalan järjestämää lohdutusta, joka on ollut parasta lääkettä kaiken höykytyksen jälkeen. Mitä ihmeellistä terapiaa ja hertsejä suloiset pikkulinnut tarjoavatkaan linnunlaulun ollessa niin hoitavaa? Luonto on täällä kauniimpaa ja pääsääntöisesti ihmisetkin mukavampia. Hesaa vaivaava paskantärkeys puuttuu ja huumoria löytyy niin paikannimistä kuin palveluista. Mutta Jumala sanoi minulle maanantaina, 6.6.2016, että ihmiset kärsivät pahasta kaikkialla. Kun pintaa raapaisee, täälläkin on tapahtunut hirveitä asioita, joita ei niin vain unohdeta. Ihmisten historia on paha, mutta luonnonrauha kaunista ja eheyttävää.


Materiaalisten asioiden ohella tai yläpuolella on koko ajan metafyysinen taso, jossa mieleni askartelee ja josta putkahtaa ajatuksia mieleeni.

Juuri briiffasin ainoan aamusivuni, enkä aloita enää uutta liuskaa, mutta tämä on kirjattava jonnekin:

Vaikka syntiä olisi tullut tehtyä rutkasti, miksi Jumala rakastaa publikaaneja?

Jopa tuollaista olen pohtinut ja tajunnut siitä jotain. Ihminen tuomitsee itse itsensä Jumalan edessä, joka katsoo sydämeen. Itseään muita parempana pitävä on sen sijaan korskea ja ylpeä, hänellä ei ole synnintuntoa eikä publikaanin nöyryyttä, josta Jeesus puhui, ks. Luuk. 18:10-14.

Olin illalla ihan hetken ilman myssyä ulkona saaden pääni jo muutamasta minuutista kipeäksi. Pipo on ollut sen jälkeen päässä ja mentävä ottamaan höyryhengitystä, jos se auttaisi.


Vähän vielä heikottaa rankan päivän ja matkan jälkeen. Verensokeri laski liian alas ja alkoi vapisuttaa, mutta jos pikkuleipä ja suklaa auttaisi. Suvussa diabetesta, joka voi kummitella vähän. Luulosairauksissa on se hyvä puoli, ettei niillä tarvitse rasittaa mieltään; onhan veriarvot tutkittu joskus kymmenen vuotta sitten. Pysyy terveempänä, kun ei tutkita mitään.

Pääasia, että lääkkeet juoksevat. Olin niin onnellinen eilen, kun näin edessäni apteekin. Tuskin apteekin näkeminen on ilahduttanut minua koskaan niin paljon kuin eilen. Taas on lääkkeitä, mitä popsia. Koko kassillinen.

Voi, voi, kun on niin lääkekielteinen, että matkustaa koko päivän saadakseen lääkkeitä! Ja luontaistuotteetkin maistuvat.

Nuorena ihmiset menevät yleensä laidasta laitaan, mutta vanhana voi olla sekä että. Sekä lääkkeet että luontaistuotteet niin kuin meikällä.

Muttei alkoholia toistaiseksi tippaakaan. Menomatkalla kirjoitin aamusivuja laivan ravintolassa, tullessa pubissa. Tänään rustannut kolme sivua hermohoitoa, jonka jälkeen aloin katsoa eilen tullutta postia.

Mitäs täällä onkaan... En ole eronnut kirkosta, vaikka ryppyjä rakkaudessa on ollut jo useamman vuoden. "Siunausta ja varjelusta uuteen kotiin", niin siinä lukee. Söötti kirje. Mutta olen jo tottunut elämään ilman kirkkoa ja tekopyhiä puheita. Metsästä löytyy parempi kirkko ja linnut ovat parempia kanttoreita. Taivastakin voi ihailla, jos kemikaalivanat antavat myöten. Jos portista sattuu pääsemään sisälle, hautausmaat ovat kirkon paras paikka. Siellä ei enää puhu kuin papit paskaa. Entisaikain pappisinhoni näyttääkin nostaneen päätään ja Pirkko Jalovaaran kokoinen pimeä aukko hiertämistään.

Menipä tämä katkeraksi taas.

Elämä on kovaa peliä ja taistelua.

Talvella muun ohessa tilasin kristillisestä kirjakaupasta kortit keskelle kauheaa helvettiä, "Promises From God for Women", Jumalan lupauksia naisille, joita selasin ilman, että niistä olisi tuntunut olevan minulle mitään. Sööttejä kortteja kuitenkin, joita on kiva katsella.

Mutta kaiken höykytyksen jälkeen selasin kortteja uusin silmin ja halusin kirjoittaa niistä, törmäten kuvia etsiessäni toisiin kortteihin, joita tunnuin tarvitsevan vielä enemmän: "Keep Calm and Trust God", pysy rauhallisena ja luota Jumalaan. Niitä ei saanut Suomesta, joten tilasin Amazonista ja avasin paketin tänään.



"Postia Jumalalta", ajattelin kaikesta eilen tulleesta postista pistäessäni vielä poskeeni pari kapselia VitaeProta, jota olin saanut näytteenä. Niveleni olivat olleet tosi kipeät ja poikani keksi googlata, mitä tuotteessa mainittu Boswellia serrata on. Hämmästys oli suuri huomatessamme sen olevan frankinsensiä, jota Jeesus-lapsellekin tuotiin mirhan ohella, josta olen kirjoittanut täällä!


Mahtaako joku pitää juttujani viihteenä? Sitä, että joudun pistämään pipon päähän öisin mennessäni nukkumaan ja kävelemään kesällä pipo päässä ulkona? Että luulosairas se täällä vaan horisee? Samapa tuo, mutta ajankäyttöään on mietittävä, sillä: "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki", kirjoitti Kaarlo Kramsu vuonna 1887. Vuonna 1885 syntynyt isoäitini opetti minulle tuota värssyä lapsena. Toisin sanoen koska minuakaan ei auta kukaan, ellen itse pysty taistelemaan kaikesta, voimiaan on säästeltävä. Varsinkin näin sairaana se on rankkaa hommaa, kun sairaat on laitettu Suomessa taistelemaan omasta hoidostaan, niin kuin olen monta kertaa kirjoittanut.

Viime yönä etsin uuvuksiin asti juttua, jota olin lukenut. Siihen meni tuntitolkulla aikaa ja lopulta oli mentävä nukkumaan. Kyllä harmitti, kun juuri pesemäni pipo oli tippunut lattialle ja jouduin laittamaan sen päähän. Kaksinkertaisen pipon, jota olin käyttänyt jo toista vuotta otsaontelon ja pään oireisiin. Lämpöpullokin oli ladattu peittojen alle lämmittämään kipeitä ja oireilevia raajoja.

Voin nähdä silmissäni kaikki ilkkujat riekkumassa ja nauramassa pöpipäätä, keskustelemassa ja chattaamassa keskenään, kuinka pahasti vinksahtanut se Terhi on. Joukossa kummitätini ja siskoni, jotka ovat niin paljon etevämpiä ja parempia. - Se on niin tyhmäkin, keksii vaan kaiken, ei sillä mikään ole.

Ajattelen vaan, miten ikinä olen pokkuroinut tuollaisia ihmisiä, ollut liian kiltti ja myötäilevä ja antanut hyväksikäyttää itseäni. Oikeasti olen joutunut ottamaan monesta asiasta enemmän selvää kärsittyäni omakohtaisesti kaikesta.

Fiksut ihmiset eivät vähättele toisten oireita niin kuin puoskarit tekevät. Sairaan ihmisen höykyttäminen on pahinta kiusaamista, johon vain hajurako auttaa. Ja kuolema, että pääsee pois rääkkääjiensä käsistä.

Siihenhän tämä kaikki päättyy. Mikään ei ole ikuista.

Herättyäni nyt sunnuntaina minua jäi vaivaamaan juttu, jota en ollut yöllä löytänyt, vaikka olin kuinka etsinyt. Jatkoin päivällä etsimistä jalat vielä yöllisestä istumisesta puuduksissa. Vaihtelin hakusanoja ja kokeilin kaikkia mahdollisia kikkoja. Turhaan. Aikaa vaan paloi enkä löytänyt mitään. Lauantain aamusivut, joita olin jatkanut vielä yöllä, olivat oikolukematta edelleen ja uudet aamusivut kirjoittamatta. Oli pakotettava itsensä muihin hommiin samalla, kun mieleeni oli noussut epäilys, että juttuja saattoikin olla kaksi, jotka olivat puhutelleet.

Oliko tämä se toinen juttu, mutta missä toinen oli? Se, missä kerrottiin, kuinka naisilla oli keskimäärin 35 vuotta ja miehillä 30 vuotta elinaikaa jäljellä. Olin nähnyt ne luvut ja vähentänyt omastani vielä viitisen vuotta pois, koska olin sen verran vanhempi, ja ihmetellyt saamaani lukua ja vähätellyt määrää. Oikeastaan se juttu ei ollut ainutlaatuinen ja pysäyttävä, vaan Jumalan sanat, jotka siinä samassa sain, että ne ovat "arvokkaita päiviä".

Päiviäkö vaan, niin kuin olin joskus laskenut. Paljonko vai vähän, poikanikin kauhisteli kertoessani hänelle. Mutten tohtinut kysellä Herralta, en arvannut aiemman perusteella, luottaessani Häneen kaikessa vaan.

Poikanikin alkoi etsiä kadottamaani juttua lauantaina mutta turhaan, jatkaessani itse vielä sunnuntaina ja yrittäessäni jo luovuttaa. Eihän se juttu ollut edes tärkeä, vaan sanat, jotka Herralta sain, jotka ehdin taltioida jo aamusivuihini. "Arvokkaita päiviä."

Kunnes, kun olin jo luovuttanut, päätin katsoa vielä kerran ja luin tämän loppuun, jossa se oli: "Viisikymppisillä miehillä on elinikää keskimäärin jäljellä 30 vuotta ja naisilla 35 vuotta."

Olin muistanut oikein, mutta löytäminen kesti.

Muisto nuoruudestani:

Kesällä uimalassa kiinnitin huomiota naiseen, joka käveli aina kylpytakki päällään viereiseen rantaan. Hän otti takin pois, teki pienen uimalenkin ja palasi kotiinsa takaisin. Hän käveli hitaasti kuin nautiskellen, hänellä ei ollut mikään kiire. Tiesikö hän, että katsoin ja tarkkailin häntä.

On hyvä nauttia elämästä silloin, kun se on. Äidiltä sain kuulla tuon naisen sairastuneen sappikiviin, joita ei löydetty Suomessa. Nainen oli mennyt Viroon, jossa hänet oli kuvattu kokonaan ja löydetty sappikivet, jotka leikattiin sitten Suomessa.

Jälleen kerran kirjoittaminen piti tauottaa linkin etsimiseen, johon menee hirveästi aikaa.

Nainen kuoli syöpään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12126  To 23 Kes 2016, 4:29 (GMT+3)  Aihe: Re: Keep Calm and Trust God - pysy rauhallisena ja luota Jumalaan Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.6.2016 klo 0.56 kirjoitti:
Admin 11.6.2016 klo 19.49 kirjoitti:
Admin 10.6.2016 klo 0.44 kirjoitti:
Admin 9.6.2016 klo 1.33 kirjoitti:
Harmi, että kirjoittaessani niin paljon kaikesta tärkeimmät aamusivuihin kirjaamani asiat jäävät usein mainitsematta. Koska ne ovat niin itsestään selviä ja lepäävät varmalla pohjalla.

Ei uskoni ole mihinkään koettelemuksistani hetkahtanut. Päinvastoin, lujittunut entisestään.

Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa puolikuntoisena niin paljon, tehdessään välillä sitä ja välillä tätä, mielen pahoittuessa kaikesta vääryydestä, joka kuohuttaa; rauha on vain pienen askeleen päässä, eikä sitäkään tarvitse oikeasti ottaa. Vain yksi hengenveto ja hiljentyminen ja Jumala on siinä, ihan lähellä, ollut johdattamassa koko ajan ja johdattaa jatkossakin.

En voisi vieläkään uskoa, että olen muuttanut pois Helsingistä asuntoon, jota en itse edes hakenut. Olin niin juurtunut Helsinkiin, joka ei viime vuosina merkinnyt minulle enää muuta kuin kärsimystä, jopa viimekertaisella hautausmaareissulla vuosi sitten, jonka jälkeen kaikki vaan paheni. Tuskinpa ilman Jumalan sanoja "Muuta pois Helsingistä" ja johdatusta olisin tässä. Olen saanut luonnosta ihanaa Jumalan järjestämää lohdutusta, joka on ollut parasta lääkettä kaiken höykytyksen jälkeen. Mitä ihmeellistä terapiaa ja hertsejä suloiset pikkulinnut tarjoavatkaan linnunlaulun ollessa niin hoitavaa? Luonto on täällä kauniimpaa ja pääsääntöisesti ihmisetkin mukavampia. Hesaa vaivaava paskantärkeys puuttuu ja huumoria löytyy niin paikannimistä kuin palveluista. Mutta Jumala sanoi minulle maanantaina, 6.6.2016, että ihmiset kärsivät pahasta kaikkialla. Kun pintaa raapaisee, täälläkin on tapahtunut hirveitä asioita, joita ei niin vain unohdeta. Ihmisten historia on paha, mutta luonnonrauha kaunista ja eheyttävää.


Materiaalisten asioiden ohella tai yläpuolella on koko ajan metafyysinen taso, jossa mieleni askartelee ja josta putkahtaa ajatuksia mieleeni.

Juuri briiffasin ainoan aamusivuni, enkä aloita enää uutta liuskaa, mutta tämä on kirjattava jonnekin:

Vaikka syntiä olisi tullut tehtyä rutkasti, miksi Jumala rakastaa publikaaneja?

Jopa tuollaista olen pohtinut ja tajunnut siitä jotain. Ihminen tuomitsee itse itsensä Jumalan edessä, joka katsoo sydämeen. Itseään muita parempana pitävä on sen sijaan korskea ja ylpeä, hänellä ei ole synnintuntoa eikä publikaanin nöyryyttä, josta Jeesus puhui, ks. Luuk. 18:10-14.

Olin illalla ihan hetken ilman myssyä ulkona saaden pääni jo muutamasta minuutista kipeäksi. Pipo on ollut sen jälkeen päässä ja mentävä ottamaan höyryhengitystä, jos se auttaisi.


Vähän vielä heikottaa rankan päivän ja matkan jälkeen. Verensokeri laski liian alas ja alkoi vapisuttaa, mutta jos pikkuleipä ja suklaa auttaisi. Suvussa diabetesta, joka voi kummitella vähän. Luulosairauksissa on se hyvä puoli, ettei niillä tarvitse rasittaa mieltään; onhan veriarvot tutkittu joskus kymmenen vuotta sitten. Pysyy terveempänä, kun ei tutkita mitään.

Pääasia, että lääkkeet juoksevat. Olin niin onnellinen eilen, kun näin edessäni apteekin. Tuskin apteekin näkeminen on ilahduttanut minua koskaan niin paljon kuin eilen. Taas on lääkkeitä, mitä popsia. Koko kassillinen.

Voi, voi, kun on niin lääkekielteinen, että matkustaa koko päivän saadakseen lääkkeitä! Ja luontaistuotteetkin maistuvat.

Nuorena ihmiset menevät yleensä laidasta laitaan, mutta vanhana voi olla sekä että. Sekä lääkkeet että luontaistuotteet niin kuin meikällä.

Muttei alkoholia toistaiseksi tippaakaan. Menomatkalla kirjoitin aamusivuja laivan ravintolassa, tullessa pubissa. Tänään rustannut kolme sivua hermohoitoa, jonka jälkeen aloin katsoa eilen tullutta postia.

Mitäs täällä onkaan... En ole eronnut kirkosta, vaikka ryppyjä rakkaudessa on ollut jo useamman vuoden. "Siunausta ja varjelusta uuteen kotiin", niin siinä lukee. Söötti kirje. Mutta olen jo tottunut elämään ilman kirkkoa ja tekopyhiä puheita. Metsästä löytyy parempi kirkko ja linnut ovat parempia kanttoreita. Taivastakin voi ihailla, jos kemikaalivanat antavat myöten. Jos portista sattuu pääsemään sisälle, hautausmaat ovat kirkon paras paikka. Siellä ei enää puhu kuin papit paskaa. Entisaikain pappisinhoni näyttääkin nostaneen päätään ja Pirkko Jalovaaran kokoinen pimeä aukko hiertämistään.

Menipä tämä katkeraksi taas.

Elämä on kovaa peliä ja taistelua.

Talvella muun ohessa tilasin kristillisestä kirjakaupasta kortit keskelle kauheaa helvettiä, "Promises From God for Women", Jumalan lupauksia naisille, joita selasin ilman, että niistä olisi tuntunut olevan minulle mitään. Sööttejä kortteja kuitenkin, joita on kiva katsella.

Mutta kaiken höykytyksen jälkeen selasin kortteja uusin silmin ja halusin kirjoittaa niistä, törmäten kuvia etsiessäni toisiin kortteihin, joita tunnuin tarvitsevan vielä enemmän: "Keep Calm and Trust God", pysy rauhallisena ja luota Jumalaan. Niitä ei saanut Suomesta, joten tilasin Amazonista ja avasin paketin tänään.



"Postia Jumalalta", ajattelin kaikesta eilen tulleesta postista pistäessäni vielä poskeeni pari kapselia VitaeProta, jota olin saanut näytteenä. Niveleni olivat olleet tosi kipeät ja poikani keksi googlata, mitä tuotteessa mainittu Boswellia serrata on. Hämmästys oli suuri huomatessamme sen olevan frankinsensiä, jota Jeesus-lapsellekin tuotiin mirhan ohella, josta olen kirjoittanut täällä!


Mahtaako joku pitää juttujani viihteenä? Sitä, että joudun pistämään pipon päähän öisin mennessäni nukkumaan ja kävelemään kesällä pipo päässä ulkona? Että luulosairas se täällä vaan horisee? Samapa tuo, mutta ajankäyttöään on mietittävä, sillä: "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki", kirjoitti Kaarlo Kramsu vuonna 1887. Vuonna 1885 syntynyt isoäitini opetti minulle tuota värssyä lapsena. Toisin sanoen koska minuakaan ei auta kukaan, ellen itse pysty taistelemaan kaikesta, voimiaan on säästeltävä. Varsinkin näin sairaana se on rankkaa hommaa, kun sairaat on laitettu Suomessa taistelemaan omasta hoidostaan, niin kuin olen monta kertaa kirjoittanut.

Viime yönä etsin uuvuksiin asti juttua, jota olin lukenut. Siihen meni tuntitolkulla aikaa ja lopulta oli mentävä nukkumaan. Kyllä harmitti, kun juuri pesemäni pipo oli tippunut lattialle ja jouduin laittamaan sen päähän. Kaksinkertaisen pipon, jota olin käyttänyt jo toista vuotta otsaontelon ja pään oireisiin. Lämpöpullokin oli ladattu peittojen alle lämmittämään kipeitä ja oireilevia raajoja.

Voin nähdä silmissäni kaikki ilkkujat riekkumassa ja nauramassa pöpipäätä, keskustelemassa ja chattaamassa keskenään, kuinka pahasti vinksahtanut se Terhi on. Joukossa kummitätini ja siskoni, jotka ovat niin paljon etevämpiä ja parempia. - Se on niin tyhmäkin, keksii vaan kaiken, ei sillä mikään ole.

Ajattelen vaan, miten ikinä olen pokkuroinut tuollaisia ihmisiä, ollut liian kiltti ja myötäilevä ja antanut hyväksikäyttää itseäni. Oikeasti olen joutunut ottamaan monesta asiasta enemmän selvää kärsittyäni omakohtaisesti kaikesta.

Fiksut ihmiset eivät vähättele toisten oireita niin kuin puoskarit tekevät. Sairaan ihmisen höykyttäminen on pahinta kiusaamista, johon vain hajurako auttaa. Ja kuolema, että pääsee pois rääkkääjiensä käsistä.

Siihenhän tämä kaikki päättyy. Mikään ei ole ikuista.

Herättyäni nyt sunnuntaina minua jäi vaivaamaan juttu, jota en ollut yöllä löytänyt, vaikka olin kuinka etsinyt. Jatkoin päivällä etsimistä jalat vielä yöllisestä istumisesta puuduksissa. Vaihtelin hakusanoja ja kokeilin kaikkia mahdollisia kikkoja. Turhaan. Aikaa vaan paloi enkä löytänyt mitään. Lauantain aamusivut, joita olin jatkanut vielä yöllä, olivat oikolukematta edelleen ja uudet aamusivut kirjoittamatta. Oli pakotettava itsensä muihin hommiin samalla, kun mieleeni oli noussut epäilys, että juttuja saattoikin olla kaksi, jotka olivat puhutelleet.

Oliko tämä se toinen juttu, mutta missä toinen oli? Se, missä kerrottiin, kuinka naisilla oli keskimäärin 35 vuotta ja miehillä 30 vuotta elinaikaa jäljellä. Olin nähnyt ne luvut ja vähentänyt omastani vielä viitisen vuotta pois, koska olin sen verran vanhempi, ja ihmetellyt saamaani lukua ja vähätellyt määrää. Oikeastaan se juttu ei ollut ainutlaatuinen ja pysäyttävä, vaan Jumalan sanat, jotka siinä samassa sain, että ne ovat "arvokkaita päiviä".

Päiviäkö vaan, niin kuin olin joskus laskenut. Paljonko vai vähän, poikanikin kauhisteli kertoessani hänelle. Mutten tohtinut kysellä Herralta, en arvannut aiemman perusteella, luottaessani Häneen kaikessa vaan.

Poikanikin alkoi etsiä kadottamaani juttua lauantaina mutta turhaan, jatkaessani itse vielä sunnuntaina ja yrittäessäni jo luovuttaa. Eihän se juttu ollut edes tärkeä, vaan sanat, jotka Herralta sain, jotka ehdin taltioida jo aamusivuihini. "Arvokkaita päiviä."

Kunnes, kun olin jo luovuttanut, päätin katsoa vielä kerran ja luin tämän loppuun, jossa se oli: "Viisikymppisillä miehillä on elinikää keskimäärin jäljellä 30 vuotta ja naisilla 35 vuotta."

Olin muistanut oikein, mutta löytäminen kesti.

Muisto nuoruudestani:

Kesällä uimalassa kiinnitin huomiota naiseen, joka käveli aina kylpytakki päällään viereiseen rantaan. Hän otti takin pois, teki pienen uimalenkin ja palasi kotiinsa takaisin. Hän käveli hitaasti kuin nautiskellen, hänellä ei ollut mikään kiire. Tiesikö hän, että katsoin ja tarkkailin häntä.

On hyvä nauttia elämästä silloin, kun se on. Äidiltä sain kuulla tuon naisen sairastuneen sappikiviin, joita ei löydetty Suomessa. Nainen oli mennyt Viroon, jossa hänet oli kuvattu kokonaan ja löydetty sappikivet, jotka leikattiin sitten Suomessa.

Jälleen kerran kirjoittaminen piti tauottaa linkin etsimiseen, johon menee hirveästi aikaa.

Nainen kuoli syöpään.


Ennen kuin lopetan tältä erää, pari mietettä Jumalan johdatuksesta.

Silloin kun Jumala paransi sormeni, päätin tehdä myös hyväntekeväisyystyötä ja kirjoittaa Jumalalle kunniaa.

Jos kukaan muu ei ole tiennyt tuosta, Jumala on lukenut kyllä ajatukseni, siitä voin olla ihan varma.

Miten ihmiset saadaan paneutumaan asioihin? Vierestä seuraamalla antaen vain pikkusormensa?

Ehei. Vasta itse kokien tajuaa todellisen tilanteen.

Näen selvää johdatusta kaikessa, mistä Jumala on laittanut minut kirjoittamaan.

Homesairaat. Borrelioosin uhrit.

Tekopyhä uskonnollisuus. Järjetön lääketiede.

Jatkoa piisatessa niin kauan kuin henki pihisee.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12389  To 20 Lok 2016, 3:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.10.2016 klo 5.42 kirjoitti:
Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.

Noo, ei ole jäänyt Jumalakaan lomalle, valvoo yöt ja päivät, ja on ikuisesti Herra.

Kumpi lopulta voittaa, hyvä vai paha, siitä käydään meissäkin kovaa taistelua.

On se aika kyytiä ollut tottua tähän kärsimykseen.

Vaan olenko antanut periksi? En suinkaan.

Linkitettyäni miltei yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Uskonkirkko.nettiin uuden hengellisen laulun se alkoi poikia muutakin.

Kuunnellessani tabletillani sitä ja muita leijona-aiheisia lauluja mielessäni vahvistui näkemys pysymisestä niissä keskellä taistelun tiimellystä.

"Etsiessäni lisää lauluja törmäsin lempilauluuni 'Yeshua Hamashiach', Jeesus Messias, jonka sanat olin suomentanut Sanasinkoon. Kuuntelin tabletiltani nyt versiota, jonka sanat oli käännetty espanjaksi suoraan videon englanninkielisten sanojen alapuolelle. Rakastan sitä laulua, ja jossain vaiheessa kesken kaiken kuunnellessani sitä taas, mieleeni putkahti, jos minäkin tekisin samanlaisen videon, jossa englanninkielisten sanojen alla olisikin suomenkieliset sanat! Alettuani sitten kuunnella laulua uudestaan kuin tutkien jo heti alussa laulun kohdassa 'He is Lord', joka oli käännetty espanjaksi 'Es el Señor', sain ihmeekseni Pyhän Hengen kello 16.38, joka virvoitti minua niin ihanasti. Tiesin silloin, että minun on tehtävä tuo, se video --", kirjoitin sunnuntaina 16.10.2016.

Yeshua Hamashiach


Haaveiltuani sunnuntaina edellisestä se alkoi pitää minua yhä enemmän pihdeissään. Kerroin siitä innoissani pojallenikin ehdottaessaan saman tien ohjelmaa, jonka käyttämisestä en ymmärtänyt mitään. Hengenpalo oli vaan niin kova, että tallennettuamme sopivan videon työstettäväksi aloin kiivetä kuin karhu puuhun ja lisätä suomennoksia sanoihin tajuamatta, ettei se ihan niin vain suju. Repliikkien alkamisajankohdat ja kesto olivat ihan poskellaan iloittuani ennen aikojaan. Oli annettava periksi ja jatkettava puuhun kiipeämistä seuraavana yönä. En malttanut odottaa neuvoja, vaan rukoilin ja yritin itse, tajuten pikku hiljaa yhä enemmän. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun tämän palaessa sielussani viimekin yönä, jolloin myöhään aamuyöllä saatoin huokaista helpotuksesta huomatessani ideastani tulleen totta.

Videon ollessa viimeistä rukkausta vaille valmis rauha täytti sieluni. Ei tarvinnut kiirehtiä mitään, viimeistellä ihan rauhassa vaan ja ihmetellä kaikkea. Olin jo vuosia haaveillut Kallion kirkossa, että pääsisin heijastamaan hengellisten laulujen sanoja screenille Rukousystävien illoissa, joka toteutui vasta viimeisenä iltana kevättalvella 2013, jonka jälkeen kaikki oli loppu. - Vai oliko? Uskonkirkko syntyi samanlaisessa hengenpalossa lokakuussa 2014 kuin nyt avatessani uutta ovea jälleen. Jos en voikaan heijastaa hengellisten laulujen sanoja screenille, saankin tilalle jotain muuta, johon Herra minua johdattaa.



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12390  Ma 31 Lok 2016, 4:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.10.2016 kirjoitti:
Admin 19.10.2016 klo 5.42 kirjoitti:
Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.

Noo, ei ole jäänyt Jumalakaan lomalle, valvoo yöt ja päivät, ja on ikuisesti Herra.

Kumpi lopulta voittaa, hyvä vai paha, siitä käydään meissäkin kovaa taistelua.

On se aika kyytiä ollut tottua tähän kärsimykseen.

Vaan olenko antanut periksi? En suinkaan.

Linkitettyäni miltei yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Uskonkirkko.nettiin uuden hengellisen laulun se alkoi poikia muutakin.

Kuunnellessani tabletillani sitä ja muita leijona-aiheisia lauluja mielessäni vahvistui näkemys pysymisestä niissä keskellä taistelun tiimellystä.

"Etsiessäni lisää lauluja törmäsin lempilauluuni 'Yeshua Hamashiach', Jeesus Messias, jonka sanat olin suomentanut Sanasinkoon. Kuuntelin tabletiltani nyt versiota, jonka sanat oli käännetty espanjaksi suoraan videon englanninkielisten sanojen alapuolelle. Rakastan sitä laulua, ja jossain vaiheessa kesken kaiken kuunnellessani sitä taas, mieleeni putkahti, jos minäkin tekisin samanlaisen videon, jossa englanninkielisten sanojen alla olisikin suomenkieliset sanat! Alettuani sitten kuunnella laulua uudestaan kuin tutkien jo heti alussa laulun kohdassa 'He is Lord', joka oli käännetty espanjaksi 'Es el Señor', sain ihmeekseni Pyhän Hengen kello 16.38, joka virvoitti minua niin ihanasti. Tiesin silloin, että minun on tehtävä tuo, se video --", kirjoitin sunnuntaina 16.10.2016.

Yeshua Hamashiach


Haaveiltuani sunnuntaina edellisestä se alkoi pitää minua yhä enemmän pihdeissään. Kerroin siitä innoissani pojallenikin ehdottaessaan saman tien ohjelmaa, jonka käyttämisestä en ymmärtänyt mitään. Hengenpalo oli vaan niin kova, että tallennettuamme sopivan videon työstettäväksi aloin kiivetä kuin karhu puuhun ja lisätä suomennoksia sanoihin tajuamatta, ettei se ihan niin vain suju. Repliikkien alkamisajankohdat ja kesto olivat ihan poskellaan iloittuani ennen aikojaan. Oli annettava periksi ja jatkettava puuhun kiipeämistä seuraavana yönä. En malttanut odottaa neuvoja, vaan rukoilin ja yritin itse, tajuten pikku hiljaa yhä enemmän. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun tämän palaessa sielussani viimekin yönä, jolloin myöhään aamuyöllä saatoin huokaista helpotuksesta huomatessani ideastani tulleen totta.

Videon ollessa viimeistä rukkausta vaille valmis rauha täytti sieluni. Ei tarvinnut kiirehtiä mitään, viimeistellä ihan rauhassa vaan ja ihmetellä kaikkea. Olin jo vuosia haaveillut Kallion kirkossa, että pääsisin heijastamaan hengellisten laulujen sanoja screenille Rukousystävien illoissa, joka toteutui vasta viimeisenä iltana kevättalvella 2013, jonka jälkeen kaikki oli loppu. - Vai oliko? Uskonkirkko syntyi samanlaisessa hengenpalossa lokakuussa 2014 kuin nyt avatessani uutta ovea jälleen. Jos en voikaan heijastaa hengellisten laulujen sanoja screenille, saankin tilalle jotain muuta, johon Herra minua johdattaa.



_________________

Viesti kopioitu täältä


Hirveä hengenpalo ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä, jotka eivät pidättele yhtään.

Tuli sielussani roihuaa; Jumala on laittanut sen roihuamaan.

Viime yönä latasin Sanasingon Google Driveen videostani saksankielisen version, jonka jouduin heittämään roskiin ja poistamaan. Äänen laatu oli niin surkeaa, etten voinut hyväksyä sitä.

Sunnuntaina huomasin vielä kauhukseni, että kuvankin laatu on pakkaamisessa kärsinyt, joka tarkoittaisi sitä, että koko urakka täytyisi aloittaa uudestaan.

Aamusivutkin on kirjoittamatta loppuun tulen poltettua persuuksissa koko päivän.

Voisin dropata videon saksan kielen lisäksi ranskan ja ruotsin kielillä ja miksei muillakin kielillä, jos saisin pätevät sanat.

Suomenkielistä pohjaa voisi käyttää alustana levittäessään tärkeää asiaa.

Ja lupa pitäisi tietty kysyä suuren urakan jälkeen.

Minulla on tässä jo suomenkieliset sanat:

Yeshua Hamashiach - Jesus is Lord
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
Sivu 1 Yht. 2

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com