Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Kotona ja kirkossa - at Home and in Church

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5823  Ke 23 Mar 2011, 18:28 (GMT+3)  Aihe: Kotona ja kirkossa - at Home and in Church Vastaa lainaamalla viestiä

Johdantoa













--------------------------------
Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 09 Hei 2017, 16:25, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5824  Ke 23 Mar 2011, 18:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ajattelen sydänlääkkeitä, joita täytyisi ottaa mukaan. Nopeasti vai hitaasti vaikuttavaa? En päässyt selvyyteen siitä, jätän ottamatta kaikki.

Menemme yhtä matkaa kirkkoon, poikani ja hänen isänsä. Olisi pitänyt ehtiä jo paljon aikaisemmin... Olen ollut jo jonkin aikaa avustajana, mutta ehdimme vasta tasaksi.

Löydän pojalle ja hänen isälleen aika hyvät paikat, jonka jälkeen jatkan sakastiin jättääkseni päällysvaatteeni sinne. Purjehdin Pirkon ohi ja osun ikävästi lattialla oleviin johtoihin ja siitä syntyy kurja ääni.

Miksi emme olleet perillä aiemmin... Onneksi en jäänyt väsäämään hienompia kaalikääryleitä kotona, vaikka lapseni isä nauroi niille. Sanoin, että arvostellaan vasta sitten, kun olen syönyt hänen tekemiään kaalikääryleitä.

Olisi harmittanut, jos niiden kaalikääryleiden takia olisin myöhästynyt kirkosta.

Varsinkin jälkikäteen tajusin sen.

o o o

Pääsin istumaan jonnekin sivustalle ja kirkko oli ihan täynnä väkeä.

- Ainutlaatuinen kirkkoilta.

Hugo van Leemputten oli vieraana toista kertaa ja puhui todella tärkeästä asiasta.

Asiasta, joka kolahti minuun:

Kuinka sairaus kaventaa, kuinka se on tullut tappamaan ja tuhoamaan.

o o o

Mitä elämäni viime aikoina olikaan ollut? Yhtä homeongelmaa!

Paholaisen ovelaa juonta!

Ei jää enää tilaa ylistykseen, kiitollisuuteen tai mihinkään muuhunkaan.

Paholaisen juoni onnistuu täydellisesti ja erottaa meidät Jumalasta.

Ja me menemme siihen koukkuun, nielaisemme sen kokonaan!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5825  Ke 23 Mar 2011, 19:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Meidän on vaikea kiittää silloin, kun siihen ei näyttäisi olevan mitään aihetta.

Mutta juuri siihen paholainen tähtää, täydelliseen tuhoon ja katkeruuteen!

Katkera mieli synnyttää sairautta, paholainen synnyttää sairautta.

Ja me olemme helvetin sairaita siinä paholaisen meille virittämässä koukussa!

o o o

Hugo van Leemputten kertoi Hoytin perheestä, johon syntyi vaikeavammainen lapsi, mutta isä ei suostunut kuin kiittämään!

Tämä näki hyvää ja Jumalan tarkoitusta kaikessa, että oli saanut niin upean lapsen...

- Voiko sellaista vanhemmuutta ja uskoa olla? Kyllä voi, Hugo van Leemputten kertoi juuri siitä.

Hän sanoi, että kolme euroa voi muuttaa elämän! Ei tarvitse muuta kuin ostaa kahden euron vihko ja euron kynä, jolla kirjoittaa siunauksensa ja kiitosaiheensa päivittäin.

o o o

Kiitosaiheet mistä? Esimerkiksi siitä, ettei vesi tule katon läpi alas. Kiitosaiheet siitä, että huonomminkin voisi olla.

Kaikki se vie meidät kohti hyvää.

Kun paholainen huomaa, ettemme anna periksi, se joutuu antamaan periksi ja etsimään uhrinsa jostain muualta!

On tärkeää lisätä hyvien asioiden määrää ja vähentää pahan vaikutusta elämässä.

On tärkeää ylistää ja kiittää Jumalaa vaikeuksienkin keskellä - suorastaan elintärkeää!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5830  To 24 Mar 2011, 15:55 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ajattelen sydänlääkkeitä, joita täytyisi ottaa mukaan. Nopeasti vai hitaasti vaikuttavaa? En päässyt selvyyteen siitä, jätän ottamatta kaikki.

Ennen kirkkoonlähtöä tapahtuu vielä sellainen episodi, että tiskatessani keittiön lavuaarin äärellä joitain astioita päähäni tulee sanat: "Kohta kaikki on loppu." Minua alkaa itkettää, sillä koen tuon tarkoittavan minua, elämäni loppumista. Samalla hetkellä poikani on tullut vierelleni ja yritän katsoa alas tiskeihin, ettei hän huomaisi liikutustani. Poikani sanoo: "Äiti, sä et tiedä, kuinka paljon mä rakastan sua" ja halaa minua ja sanoo muutakin kaunista.

Olen poissa tolaltani noista päähäni tulleista sanoista ja alan pohtia heti, mistä lähteestä ne tulivat. Sanoisiko Jumala mitään tuollaista, että kohta kaikki on loppu, pelottelisiko noin? Jään miettimään sitä ja päädyn siihen, ettei se ole mahdollista. Ei Jumala pelottelisi tuolla lailla.

Saatana se oli asialla taas. Olen huomannut, että aina ennen kirkkoiltoja tulee jotain häikkää. Se voima ei halua, että ihmiset menevät kirkkoon ja lähentyvät Jumalaa. Se haluaa eksyttää, sotkea, rikkoa ja hajottaa. Laittaa mutkia matkaan - ja monet menevät siihen retkuun, antavat periksi.

Taannoin ehdotin lapseni isälle kirkkoiltaa, jonne tämä olikin ollut menossa. Siitä ei ollut tullut vaan mitään, kuulin myöhemmin. Hän oli lähtenyt jo vähän aikaisemmin töistä ja ajellut kotikirkolleen päin. Päästyään perille kaikki parkkipaikat oli kaivettu ylös, autoa ei saanut laitettua mihinkään ja niin hän oli luovuttanut. Mutta jos hän olisi laittanut autonsa kotipihalleen ja kävellyt sieltä kirkkoon, hän olisi päässyt mukaan mielenkiintoiseen kirkkoiltaan aiheena "Heikkouden voima", joka olisi ollut juuri kuin häntä varten.

Jos paholaisen antaa häiritä ja viedä suunnitelmansa loppuun, se tekee kyllä sen. Mutta jos on välittämättä siitä ja jatkaa vaan, paholainen ei pysty mitään ja vastoinkäymiset koituvat lopulta siunaukseksi.

En yhtään ihmettele, miksi paholainen halusi höykyttää minua sunnuntaina. Se kirkkoilta oli niin poikkeuksellinen ja opin siellä niin paljon uutta, että juuri sitä ei olisi suotu.

Kun viime yönä kerroin pojalleni tuosta sunnuntaisesta episodista, hän oli samaa mieltä, että paholainen halusi vain kiusata minua. Poikani ei ollut edes huomannut liikutustani. Hän kertoi juuri sillä hetkellä tulleen hirveän hellyydentarpeen halata minua. Eli jos pahan voimat ovat liikkeellä, niin ovat hyvänkin voimat.

Eikä Jumala edes pelottelisi kuolemalla kaiken loppumisena siirtyessämme siinä vain toiseen ulottuvuuteen. Parikymppisenä näin enkelin, joka sanoi minulle, että myöskin kuolemassa ihminen saa kokemuksia. Olin pohtinut pääni puhki, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen, jota en voinut lukea mistään kirjasta. En unohda ikinä sitä huikaisevan valohahmon vierailua enkelin vastatessa tulenpalavaan kysymykseeni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5866  Ti 29 Mar 2011, 22:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Käyn pitkästä aikaa tapaamassa diakonia.

Minulla on ostoskärry mukana, haen samalla EU:n elintarvikeapua, säilyvää kuivamuonaa.

Astuessani sisään aulaan näen kirkkosalissa valkoisen arkun ja saattoväkeä.

Tietoisuus kuolemasta leikkaa läpi, kaikki suhteellistuu.

Voi tätä elämää.

Jään tuijottamaan arkkua...

Ojennan diakonille muistitikun, jossa on taltiointejani syksyisestä raamattunäytelmästä. Laitamme tiedostot kopioitumaan kannettavalle tietokoneelle.

Kerron, kuinka raskasta syksyinen näytelmärumba harjoituksineen ja esityksineen oli, että vapisin esitysten välissä kulisseissa, ja kuinka vihamielisesti minuun suhtauduttiin, kun en ollut jaksanutkaan osallistua enää uusiin harjoituksiin ja olin mennyt vain videoimaan juhlaan uutta esitystä.

Tuolloin henkilö, joka hoiti sijastani taustamusiikin, luuli minun änkeävän tietokoneen kimppuun. Ajattelin vain mennä istumaan siihen viereen saadakseni pianosta kameralle hyvän tukialustan. Mutta paikka osoittautui huonoksi ja oli etsittävä parempaa paikkaa. Henkilö alkoi sättiä minua siinä ja sanoi, että älä yhtään yritä. Sanoin tulleeni vain videoimaan esityksen, että olen ollut niin huonossa kunnossa, etten siksi osallistunut harjoituksiin. Siitä vihamielisestä suhtautumistavasta tajuan, että minua on haukuttu siellä ja lähden pöyristyneenä ottamaan kahvia. Hetken kuluttua henkilö ilmestyy taakseni ja pyytää metallisella ja kireällä äänellä anteeksi. - Onko kaikki nyt hyvin, hän kysyy. Mumisen loukkaantuneena jotain. - Tai sitten ei, hän lisää.

Vähän myöhemmin näytelmä alkaa ja alan videoida sitä. Kamera tärisee käsien varassa niin paljon, että se on laskettava aina välillä laukun päälle. Kun myöhemmin kotona katson taltiointeja, käsivaraiset otokset tärisevät niin paljon, että niitä on ikävää katsoa. Tärinä pilaa kuvaamisen, mutta tekee siinä sivussa vaivani näkyväksi. - Että semmoista vapinaa kuin kuvista näkyy, olkaa hyvä vaan... En puhunut omiani.

Kerroin diakonille tuosta ja paljosta muustakin. Kovaääninen naapurinikin on käynyt hänen luonaan. Kerron naapurin soittelevan koko ajan ovikelloa, joka on toistaiseksi ruuvattu irti ollessamme niin sairaita ja uupuneita. Diakoni ihmettelee, miksi naapuri tekee niin, ja kerron hänen pyytävän milloin mitäkin. - Se on hirveän raskasta varmaan, diakoni sanoo. Puhumme vielä siitä, kuinka heikossa asemassa ihmiset ovat ja joutuvat elämään äärirajoilla. - Ei ihmekään, että jollain niksahtaa joskus ja tapahtuu jotain, totean. Erityisen kohtalokasta tuo on mielenterveyskuntoutujien kohdalla, jotka on jätetty oman onnensa nojaan taloudelliseen ahdinkoon selviytymään yksin.

Sivuamme homeongelmaakin taas kerran. Olen ottanut mukaani printit verikokeista näyttääkseni, ettei homesairaudessa ole kyse mistään luulosairaudesta, että heti kun viitsitään vähänkin tutkia, löytyy jotain. Kirkko lienee ainoa paikka, jossa homesairaat kohdataan ihmisinä ja jossa autetaan edes jollain lailla muiden kääntäessä selkänsä. Diakonilla on salassapitovelvollisuus, joten näytän hänelle sekä minun että poikani tuloksia ja kuinka paljon poikkeamia jo muutamien kokeiden otoksessa on. Mitä omin silmin näkee, sen parhaiten uskoo.

Tunnissa ehtii puhua kaikkea, mutta sitten aika alkaa loppua. Otamme muistitikun tietokoneesta irti, tiedostot ovat jo kopioituneet tietokoneen muistiin. Diakoni vielä kysyy, haluanko ostoskupongin kauppaan. En ajatellut pyytää sitä, mutta otan mielelläni vastaan. Homeongelma kaikkinensa on niellyt uskomattoman summan eikä loppua näy.

Sitten palaamme käytävälle ja diakoni menee täyttämään ostoskärryäni. Avonaisesta ovesta näen hautajaisissa ollutta saattoväkeä, joka on siirtynyt toisiin tiloihin ruokailemaan ja muistotilaisuutta pitämään. Kävelen kohti aulaa ja näen yhä edelleen valkoisen arkun alttarin edessä.

Jään tuijottamaan arkkua. Siihen on yksi matka päättynyt, kipu ja sairaus loppunut. Arkku makaa yksinäisenä alttarin edessä ja pysäyttää ajattelemaan. Mutta hetken kuluttua aletaan riisua kaikki, arkku tyhjennetään kukkalaitteista, jotka kannetaan sivupöydän päälle. Viereen on ajettu ruumisauto, arkku on matkalla sinne.

Lähden kirkosta ulos ja kuljen ruumisauton ohi. Kirkon sivuovi on jo avattu, kohta arkku kuljetettaisiin siitä ruumisauton kyytiin, mutta minä jatkan kohti ostaria ja terveyskeskusta. Kaipaan vielä kopiota sydänfilmistä ja sitä käyn pyytämässä.

Sen jälkeen käyn syömässä yhden hampurilaisen ja jäätelön kahvin kanssa. Katson ikkunasta ulos synkkämielisiin ajatuksiini uppoutuneena, mielessäni ruumisarkku ja -auto. Voi tätä elämää... Ja kuin pisteenä i:n päälle katseeni osuu ikkunan läpi tuntemaani vanhaan mieheen, joka istuu nyt pyörätuolissa ja työntää itseään vaivalloisesti, kuin lähes itkien, eteenpäin. Tiedän, että hänen toinen puolensa on halvaantunut, että vain toinen käsi toimii ja sillä hänen on pyörätuoliaan työnnettävä. Ajattelen, että minun täytyisi mennä työntämään hänet kotiin, mutta vieressä on painava ostoskärry eikä se onnistu sen kanssa. Syön jäätelöni loppuun ja päätän tarkistaa, että vanha mies pääsee edes mäen ylös. Menen ulos, mutten näe häntä missään. Ehkä joku on jo auttanut tai en vain likinäköisenä huomaa. Mutta hänen näkemisensä pysäytti vain lisää.

Ei enää autolla-ajoa tai laivamatkoja. Vaimo on sairas ja itse on sairas, ikää paljon ja kaikki lähes takana. Se lähes itkevä ilme, se tuli kai siitä.

Ehkä joskus toisen kerran voin auttaa, tai sitten en. Tässä elämässä näyttää olevan käsikirjoitus, jota ei pysty hallitsemaan. Polku kulkee ohi ja johtaa meidät, minne tahtoo. Jos jotain voimme, niin rukoilla, että kävisi hyvin. Kivulla ja tuskallakin on mitta, jonka jälkeen kaikki täyttyy. Viimeinen annos ja viimeinen lusikallinen. Surua toisille, lähtijöille vapautta.

Kun kävelen kotiin ja vedän kärryä perässäni, huomaan, että talven keskelläkin on kesä. Ruohot viheriöivät ja mennyt kesä on edelleen läsnä. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan kesä jatkuu, kesä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5955  Ma 05 Jou 2011, 15:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Huomasin viikonloppuna, että seurakunnalta saatu ostoskuponki kauppaan on menossa sunnuntaina vanhaksi. Sitä ei kannata jättää käyttämättä, joten alan tehdä lähtöä kauppaan. Vien vaan painavat lehdet sitä ennen roskikseen. Ne kulkevat kevyesti ostoskärryssä mukana, jonka jälkeen reissua voisi jatkaa suoraan kauppaan.

Saatuani roskakatoksen oven auki parkkeeraan kärryn aivan lehtilaatikoiden viereen ja alan mätätä mainoslehtisiä siihen. Niitä tulee hirveät määrät joka kuukausi enkä jaksa raahata niitä selkä vääränä roskikseen.

Saatuani lehdet lehtilaatikkoon ja luukun kiinni alan tehdä lähtöä pois. Mutta olen jo huomannut jonkun jättäneen kauniita astioita muovipussiin aivan roskiksen viereen. Alan tutkia niitä, nehän ovat lähes kaikki ehjiä. Keraamiset astiat olisi helppo pestä. Käsityönä tehtyjä kuvioituja purnukoita ja oluttuoppeja, joista vain yhdessä on pieni kolhiutuma eikä sitä tarvitse ottaa. Alan asetella astioita varovasti ostoskärryn pohjalle ja kuulen jonkun olevan tulossa. Ovi aukeaa ja seinänaapurinihan se sieltä tulee punaisessa aamutakissaan ja sandaaleissaan. Tervehdin häntä iloisesti, minua on painanut se, että ovikello on irti eikä hän ole päässyt rimputtamaan sitä. Toivottavasti hän ei ole ollut pahoillaan, mutta olemme olleet kipeitä, poikakin ollut mykoplasman takia koulusta jo kolme viikkoa poissa ja tosi sairaana. Mutta naapuri on oma itsensä, hänkin on tullut tuomaan kärryllä lehtiä keräyslaatikkoon. Näytän hänelle upeita astioita, joista on luovuttu muuton takia varmaan, ja kaunista punaista puukynttelikköä, jota täytyisi vain liimata vähän. Naapuri innostuu, hän sanoo voivansa ottaa sen koristeeksi, vaikkei kynttilöitä poltakaan.

Sitten vien löytämäni astiat sisälle odottamaan pesua ja jatkan ostarille matkaa.

Kaupassa on hiljaista ja ostosten tekeminen kestää jonkun aikaa. Yritän ostaa kaikkea tarpeellista. Loppujen lopuksi parillakymmenellä eurolla saa aika paljon kaikkea. Tullessani poikkean vielä lähikaupan kautta ja ostan vitosella kilon valmiin kinkun ja erän tarjouslimuja. Sen jälkeen tulen kotiin takaisin ja poika auttaa kärryn purkamisessa. Myöhemmin jynssään roskiksesta löytämäni astiat puhtaiksi ja laitan ne kuivumaan.

Toisen roska on toisen aarre. Toiselle aarrekin on roskaa.

Elämä on ihmeellinen löytöretki.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5956  Ma 05 Jou 2011, 16:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Virsi 332 a:

Herraa hyvää kiittäkää - Kim Borg


Lainaus:
1.
Herraa hyvää kiittäkää,
iloiten ylistäkää,
luodut kaikki laulakaa
Luojan suurta kunniaa!

2.
Pyhät, suuret, korkeat
työnsä on ja oikeat,
suuri herrautensa
maassa on ja taivaassa.

3.
Kiitos Jumalallemme
soikoon sydämestämme
virsin, lauluin, psalttarein,
harpuin, huiluin, kantelein.

4.
Kaikki, joissa henki on,
kiittämään jo tulkohon
Herraa hyvää riemulla,
halleluja halulla!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5973  Ti 06 Jou 2011, 14:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Kiitos sulle, Jumalani - Tapiolan kuoro

Lainaus:
1.
Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.

2.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.

3.
Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.

4.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!


Sävellys: Oskar Merikanto
August Ludvig Storm 1891.
Suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900.
Virsi 341 a. Virsikirjaan 1986.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5977  To 08 Jou 2011, 19:32 (GMT+3)  Aihe: Heikkouden apostoli Vastaa lainaamalla viestiä

Kirkko ja kaupunki -lehden numerossa 44 minua puhutteli Tommy Hellstenin haastattelu, josta olen skannannut talteen seuraavan pätkän:

Lainaus:
Kokemusten koulu voi olla kova. 100-luvulla jKr. elänyt kirkkoisä Irenaeus opetti, että maailma on eräänlainen sielujenkoulu, jossa kärsimys kasvattaa ihmistä jumalankaltaisuuteen. Tommy Hellstenin ajattelussa tuntuu olevan jotakin samaa.

- Särkyneisyys on ihmisen suurin ominaisuus, koska se vie rakkauteen. Ilman rakkautta ei ole elämää, joten kuolema herättää kysymyksen rakkaudesta, Hellsten sanoo.

Rakkautta ei synny, ellei ego - tuo vallantahtoinen omavoimainen "liha" - ensin kärsimyksen kautta murene.

- Käytännössä tämä kiteytyy kysymykseen, suostunko näyttämään, että minulla on paha olo, vai pidänkö yllä fasadia. Se, mitä itse aiemmin olen pitänyt menestymättömyytenä, onkin nyt minulle suurinta menestystä.

- Näin on, koska juuri vastoinkäymiset vääntävät tilaa sielulle, sillä silloin ego murenee. Siinä, missä ego suree suurta tappiota, siinä sielu riemuitsee voitosta.

Hellstenin mielestä rakkaus on syvää ihmisen perustassa olevan haavoittuvuuden ja särkyneisyyden tunnustamista ja vaalimista.

- Rakkautta ei voi saada, ellei sitä tarvita. Ja rakkautta ei voi tarvita, ellei ensin tunnusta särkyneisyyttä.

- Mieti, millainen on Jumala! Hän on ennen muuta haavoittuvainen. Onhan kristinuskon ydinasiaa, että suostuessaan ihmiseksi Jumala suostuu olemaan heikko ja särkyvä. Suostuessasi haavoittuvaiseksi ihmiseksi olet siis hyvin lähellä Jumalaa, koska Jumala itse on niin inhimillinen.

Hellstenin mielestä menestyjien elämä voi kuitenkin olla niin vakuuttavaa ja nousujohteista, ettei mikään kyseenalaista omia rakenteita.

- Suuret kysymykset pysäyttävätkin ehkä vasta sitten, kun kaikki on jo saavutettu, eikä mikään silti riitä. Tuossa tyhjyydessä voi tulla tilaa perimmäisille kysymyksille. Kuolinvuoteellaankin ihminen voi havahtua ja panna elämänsä arvot uuteen järjestykseen.

- Kasvu alkaa tappion myöntämisestä. Voi olla, että egon pitää ryvettyä aika kauankin ennen kuin ihminen suostuu siihen.

Haastattelun voi lukea kokonaisuudessaan näköislehdestä: Kirkko & kaupunki nro 44, sivut 14-16.

Mutta tuo, että maailma on sielujenkoulu, samaan olen ajatellut itsekin. Kuin koko elämä olisi hengellistä johdatusta; elämänkoulua, jossa jokainen oppii omassa tahdissaan.

Kirjoittajana Tommy Hellsten merkitsee minulle paljon. Kirja Virtahepo olohuoneessa avasi silmäni, suosittelen sitä kaikille.

Ja yhä edelleen Hellstenin sanat puhuttelevat: "Käytännössä tämä kiteytyy kysymykseen, suostunko näyttämään, että minulla on paha olo, vai pidänkö yllä fasadia."

Noiden sanojen jälkeen olikin helppoa kirjoittaa niin kuin kirjoitin ja pitää opetus mielessä jatkossakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6074  Pe 16 Jou 2011, 1:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kuin koko elämä olisi hengellistä johdatusta; elämänkoulua, jossa jokainen oppii omassa tahdissaan.

Hyvä mielipidekirjoitus Kirkko ja kaupunki -lehden numerossa 47, lue takakannesta:

Katkeroiduin kirkolle, annoin anteeksi
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6351  La 31 Jou 2011, 23:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.11.2011 kirjoitti:
Ennen kirkkoonlähtöä tapahtuu vielä sellainen episodi, että tiskatessani keittiön lavuaarin äärellä joitain astioita päähäni tulee sanat: "Kohta kaikki on loppu." Minua alkaa itkettää, sillä koen tuon tarkoittavan minua, elämäni loppumista. Samalla hetkellä poikani on tullut vierelleni ja yritän katsoa alas tiskeihin, ettei hän huomaisi liikutustani. Poikani sanoo: "Äiti, sä et tiedä, kuinka paljon mä rakastan sua" ja halaa minua ja sanoo muutakin kaunista.

Olen poissa tolaltani noista päähäni tulleista sanoista ja alan pohtia heti, mistä lähteestä ne tulivat. Sanoisiko Jumala mitään tuollaista, että kohta kaikki on loppu, pelottelisiko noin? Jään miettimään sitä ja päädyn siihen, ettei se ole mahdollista. Ei Jumala pelottelisi tuolla lailla.

Kirjoitin noin aikaisemmin tässä ketjussa. Olin kääntänyt kysymykseni myös Jumalan puoleen.

Viikon kuluttua, torstaina 1. joulukuuta tuli vastaus. Lepäsin silloin vielä sängyssä, en ollut noussut vielä ylös. Sain nämä sanat, jotka kirjoitin aamusivuihinkin ylös:

"Voit aina luottaa rakkauteeni."

Saatana pelottelee, mutta Jumala on rakkaus.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6353  La 31 Jou 2011, 23:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
"Voit aina luottaa rakkauteeni."

Ärsyttävää ehkä, että Jumala puhuu syntiselle naiselle. Mutta onneksi puhuu, meille syntisille... Jos syntiset eivät kelpaisi, ketä jäisi jäljelle?

Luin tänään päivällä Kirkko & kaupunki -lehteä ja katsoin ilmoitusta, jota olin katsonut jo aiemminkin. Lukiessani vapaaehtoistoiminnan kurssista mietin salaa mielessäni, kelpaisinko ja mahtuisinko mukaan. Olen aika värikäs ja räiskyvä, ainakin kirjoittajana. Hämmästyttävää vaan, kuinka Jumala lukee ajatukset olematta tunkeileva. - Jos et mahtuisi mukaan, kuinka kukaan muukaan voisi mahtua, tuli ajatuksena takaisin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6397  Su 08 Tam 2012, 21:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
"Voit aina luottaa rakkauteeni."

Voinko?

Kyllä voin. Jumala laittaa oikeat ihmiset kärsimään, on nähnyt hädän jo kauan sitten.

- Enkä itsekään sairastunut homesairauteen sattumalta. Jumala halusi minun näkevän kaiken tämän ja kirjoittavan näistä asioista, siitä olen aivan varma.

Jumala on sorrettujen puolella; silloinkin, kun vahva kuvittelee olevansa voittaja ja nitistäneensä heikompansa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7001  Su 11 Maa 2012, 17:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.12.2011 kirjoitti:
Luin tänään päivällä Kirkko & kaupunki -lehteä ja katsoin ilmoitusta, jota olin katsonut jo aiemminkin. Lukiessani vapaaehtoistoiminnan kurssista mietin salaa mielessäni, kelpaisinko ja mahtuisinko mukaan. Olen aika värikäs ja räiskyvä, ainakin kirjoittajana. Hämmästyttävää vaan, kuinka Jumala lukee ajatukset olematta tunkeileva. - Jos et mahtuisi mukaan, kuinka kukaan muukaan voisi mahtua, tuli ajatuksena takaisin.

Nyt keväällä kurssia enää vain pari kertaa jäljellä, kunnes syksyllä taas jatketaan.

Onneksi ollut joka toinen viikko vaan, muuten en olisi kai jaksanutkaan. Tosi huonossa kunnossa välillä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7002  Su 11 Maa 2012, 18:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Seppo Juntusella on nykyään myös rukousiltoja Kallion kirkossa.

Olen saanut noista kirkkoilloista paljon, mutta vähän jäänyt tökkimään Sepon jatkuva kuittailu Pirkon suuntaan.

Kävin ensimmäisen kerran Sepon tilaisuudessa jo viime elokuussa 14.8.2011. Ajattelin sanovani vielä siitä, jatkuvasta kuittailusta.

Olin pyytänyt esirukousta poskionteloitteni puolesta, ja kun ruokapäänsärky alkoi helpottaa, en viitsinytkään sanoa mitään.

Olen kertonut tuosta jo jotain:

Admin 1.12.2011 kirjoitti:
Ruokapäänsärystä kärsin pitkään, joka tuntui helpottuvan yhden elokuisen kirkkoillan jälkeen käytyäni Seppo Juntusen rukoiltavana.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7003  Su 11 Maa 2012, 19:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kun isän kuolemasta tuli kahdeksan vuotta 5.2.2012 ja Seppo Juntusella oli rukousilta silloinkin, halusin lähteä kirkkoon.

Illan teema ei ollut kevyt. Sepon aiheena oli: "Psykopaatin paatissa" - Kun seurakunta sairastuu.

Tiesin, mitä Seppo tarkoitti sanoessaan, että narsistin uhri menettää identiteettinsä. Elänyt sen läpi.

Puhumassa oli myös nainen, jota seurakunta johtajineen oli alkanut vainota. Julmaa hengellistä väkivaltaa.

Esirukoukseen päästyäni pyysin rukousta homesairauden puolesta. Kerroin, kuinka homesairaat jätetään tässä yhteiskunnassa yksin, oman onnensa nojaan, ja jopa lääkärit kääntävät heille selkänsä. - Niin olen kuullut, Seppo sanoi ja rukoili puolestani.

Tilaisuuden jälkeen kirkossa oli vielä kahvio, jossa sai vaihtaa ajatuksia toisten kanssa. Mieleenpainuva ilta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7061  Ke 21 Maa 2012, 19:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sunnuntaina 4.3.2012 pastori Seppo Juntusen aihe Kallion kirkossa oli Ihmeparantuminen.

Olin taasen noin kymmenen minuuttia myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Astuessani kirkkoon musikantti René Laulajainen soitti kitaraa, lauloi ja puhui. Esitys oli eloisaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Etenkin minua puhutteli laulu "Niin alhaalla ei kukaan kulje" koskettavine sanoineen. René kertoi myös omaa elämänstooriaan Sepon haastatellessa häntä.

Sepon ystävä Rauskikin oli paikalla ja saimme kuulla mielenkiintoisen venejutun. Ennen Rauskilla oli iso Unelma-niminen vene, nyt paljon pienempi Armo-vene. Armo on niin pieni, että se olisi mahtunut poikittain Unelman takaosaan, mutta Armolla seilaaminen on paljon mukavampaa kuin Unelmalla. Seppo tuota kertoi, ja Rauski soitti välillä pianoa.

Illan anti oli varsin monipuolinen, sillä myös Hillel Tokazier soitti pianoa ja lauloi omia laulujaan. Varsinkin hänen Lääke-laulunsa alkoi kiinnostaa:

"Kun meillä on blues ja eripuraisuus,
kun meillä on blues ja eripuraisuus,
rukous on lääke, rukous on lääke,
rukous on lääke, se meitä vahvistaa.
Rukous on lääke, rukous on lääke,
rukous on lääke, se sielun parantaa."


Illan teemana oli ihmeparantuminen, joka pääsi Sepon käsittelyyn. Eikö voisi olla vaan mukava ja unohtaa kritiikin kokonaan, Seppo pohti. Mutta ei, on puhuttava niin kauan kuin tarvetta on.

Seppo kertoi ajoista, jolloin kirkot olivat täynnä rukousiltoihin tulijoita. Yhteenkin kirkkoon jotkut olivat soittaneet, voisiko etupenkkejä varata, että ovat tulossa vasta esirukousosuuteen. Ei heitä ne saarnat kiinnostaneet. Kun avustaja oli kysynyt eräältäkin emännältä, antaako tämä elämänsä Jeesukselle, tämä oli vastannut, että ei, mutta selkä pitäisi saada kuntoon. Myöhemmin toisenkin avustajan tiedusteltua samaa, emäntä oli tokaissut vain, että selkä pitäisi saada kuntoon. Tuo Sepon kertomus kirvoitti meidät yleisön nauruun.

Seppo kertoi myös käynnistä sairasvuoteen äärellä, kun elinaikaa ei ollut enää paljoa jäljellä. Kysymykseen, antaako elämänsä Jeesukselle, Seppo kertoi sairasvuoteella olijan lausuneen: "Ei vielä." Se sai kirkonpenkissä monet nauramaan.

Eikä voinut kuin purskahtaa nauruun Sepon loihiessa sanomaan, että kyllä suomalaisilla täytyy olla joku halipula, kun ihmiset jonottavat tuntikausia päästäkseen halaamaan Äiti Ammaa tämän tullessa "vain" noin 150 avustajansa kanssa Suomeen.

Illan vierähtäessä esirukousosuuteen Seppo rukoilee kaikkien halukkaiden puolesta.

Ilta oli todella onnistunut, puheet, laulu ja kaikki. Lopussa Seppo lauloi vielä Rauskin säestämänä Elviksen laulun "Stand by me". En tiennytkään, että Sepolla on niin kaunis lauluääni, kun hän lauloi melodisesti ja hyvin ääntäen, luntaten vain vähän sanoja lapusta:

"When I'm growing old and feeble
Stand by me
When I do the best I can
And my friends misunderstand
Thou who never lost a battle
Stand by me
Thou who never lost a battle
Stand by me"


Perään vielä kirkkokahvit, ja se oli siinä. Upea kirkkoilta, jota odottaa toistamiseenkin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7088  Ma 26 Maa 2012, 23:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Astuessani kirkkoon musikantti René Laulajainen soitti kitaraa, lauloi ja puhui. Esitys oli eloisaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Etenkin minua puhutteli laulu "Niin alhaalla ei kukaan kulje" koskettavine sanoineen. René kertoi myös omaa elämänstooriaan Sepon haastatellessa häntä.

Ks. Rene

Koskettava laulu:

Mother´s prayer, Äidin rukous, Rene Laulajainen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7089  Ma 26 Maa 2012, 23:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Illan anti oli varsin monipuolinen, sillä myös Hillel Tokazier soitti pianoa ja lauloi omia laulujaan. Varsinkin hänen Lääke-laulunsa alkoi kiinnostaa:

"Kun meillä on blues ja eripuraisuus,
kun meillä on blues ja eripuraisuus,
rukous on lääke, rukous on lääke,
rukous on lääke, se meitä vahvistaa.
Rukous on lääke, rukous on lääke,
rukous on lääke, se sielun parantaa."

Ks. Hillel Tokazier

Kaunis pianoversio:

Hillel Tokazier - Exodus
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7090  Ma 26 Maa 2012, 23:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Astuessani kirkkoon musikantti René Laulajainen soitti kitaraa, lauloi ja puhui. Esitys oli eloisaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Etenkin minua puhutteli laulu "Niin alhaalla ei kukaan kulje" koskettavine sanoineen.

YouTubesta löytyi tällainen versio:

Pro Fide - Niin alhaalla ei kukaan kulje
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7164  Su 08 Huh 2012, 23:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olimme viime yönä pääsiäisyön messussa taas, josta olen kirjoittanut jo aiemmin.

Tällä kertaa kokoonpano oli: poikani, hänen isänsä ja minä. Kiirastorstain säpinä oli vaihtunut pitkäperjantain alakulon kautta lauantaiehtoon rauhaan.

Vähän myöhässä pääsimme kirkon takaosaan istumaan. Kirkossa oli pimeää ja valoja sytyteltiin vähitellen messun edetessä. Kaava oli tuttu, olimme olleet noissa kirkkoilloissa monia kertoja mukana.

Mutta nyt oli ollut taukoa pääsiäisestä 2009 lähtien, eli pääsiäisenä 2010 ja 2011 emme olleet paikalla.

Aiempiin kertoihin nähden jotain oli muuttunut. Ei minua sattunut silloin pääsiäisenä 2009, mutta nyt vasen poskiontelo oli äkeä ja jyskytti hampaisiin saakka. Ajattelin katkerana kohtaloani, mitä vasemmalla poskiontelossa oli keväällä 2010 tapahtunut puhumattakaan hampaiden kuolemasta syksyllä 2010. Sairaus oli verottanut voimiani ja rokotti edelleen, koko ajan.

Messuun kuului ehtoollinen ja sen jälkeen oli vielä pääsiäisyön juhla-ateria totuttuun tapaan. Pastori kaatoi lasiini punaviiniä desin verran. Jälkiruoan yhteydessä otin vielä valkoviiniä pari desiä nauttimani veden lisäksi. Poikani otti vain hiilihapotettua vettä ja hänen isänsä annoksen punaviiniä ja vettä ruoan kanssa.

Sitten olikin jo lähdön aika ja pääsimme koteihimme.

Oli jo myöhä, mutta halusin tutkia vielä hammaszappereita, jos sellaisesta olisi apua minulle. Googlasin netissä ja etsin tietoja. Myöhään yöllä aloin katsoa vielä videota omatekoisen hammaszapperin tekemisestä. Olin niin väsynyt, että nukahtelin videota katsoessani ja oli annettava periksi. Kaaduin sänkyyn joskus kolmen tienoilla.

Kuuden jälkeen heräsin hirveään oloon, hikoilin, sydän hakkasi ja vatsa rylläsi täysillä. Pieni annos viiniä oli tehnyt minut sairaaksi taas ja pilannut yöuneni. Olin katkera siitäkin, ettei viini, lempijuomani sopinut enää. Ajattelin nousta ylös ottamaan kolloidista hopeaa, mutten jaksanut. Jossain vaiheessa nukahdin uudestaan ja heräsin kymmenen jälkeen riutuneena ja väsyneenä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7165  Ma 09 Huh 2012, 0:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tällä kertaa kokoonpano oli: poikani, hänen isänsä ja minä. Kiirastorstain säpinä oli vaihtunut pitkäperjantain alakulon kautta lauantaiehtoon rauhaan.

Vähän myöhässä pääsimme kirkon takaosaan istumaan. Kirkossa oli pimeää ja valoja sytyteltiin vähitellen messun edetessä.

Olen toivonut, että lapseni isä tulisi uskoon, mutten pääse hänen sielunelämästään oikein selvyyteen. Katsoin häntä messussa yhden rukouksen aikana ja huomasin hänen venyttelevän niskaansa juuri silloin. Myöhemmin kerroin hänelle videosta, jossa Mr. Bean on kirkossa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7167  Ma 09 Huh 2012, 14:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.4.2012 kirjoitti:
Aiempiin kertoihin nähden jotain oli muuttunut. Ei minua sattunut silloin pääsiäisenä 2009, mutta nyt vasen poskiontelo oli äkeä ja jyskytti hampaisiin saakka. Ajattelin katkerana kohtaloani, mitä vasemmalla poskiontelossa oli keväällä 2010 tapahtunut puhumattakaan hampaiden kuolemasta syksyllä 2010. Sairaus oli verottanut voimiani ja rokotti edelleen, koko ajan.

Messuun kuului ehtoollinen ja sen jälkeen oli vielä pääsiäisyön juhla-ateria totuttuun tapaan. Pastori kaatoi lasiini punaviiniä desin verran. Jälkiruoan yhteydessä otin vielä valkoviiniä pari desiä nauttimani veden lisäksi. Poikani otti vain hiilihapotettua vettä ja hänen isänsä annoksen punaviiniä ja vettä ruoan kanssa.

Sitten olikin jo lähdön aika ja pääsimme koteihimme.

Oli jo myöhä, mutta halusin tutkia vielä hammaszappereita, jos sellaisesta olisi apua minulle. Googlasin netissä ja etsin tietoja. Myöhään yöllä aloin katsoa vielä videota omatekoisen hammaszapperin tekemisestä. Olin niin väsynyt, että nukahtelin videota katsoessani ja oli annettava periksi. Kaaduin sänkyyn joskus kolmen tienoilla.

Murehtiessani joitain päiviä aiemmin hampaitani ja tätä kaikkea taas, Jumala sanoi minulle: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia." Tiedän Jumalan puhuvan raamatunjakeilla, mutta ihmettelin hetken, mitä tuo tarkoitti, kunnes ymmärsin. Jumala ilmoitti olevansa tietoinen kaikesta ja johdattavansa eteenpäin, ettei turhan murehtimisenkaan pidä olla jumalani. Tuli käsitys siitä, että olen osa jotain suurempaa käsikirjoitusta, josta en tiedä juuri mitään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7168  Ma 09 Huh 2012, 14:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Jumala ilmoitti olevansa tietoinen kaikesta ja johdattavansa eteenpäin, ettei turhan murehtimisenkaan pidä olla jumalani. Tuli käsitys siitä, että olen osa jotain suurempaa käsikirjoitusta, josta en tiedä juuri mitään.

Oman käsikirjoitukseni yläpuolella näyttää kulkevan vielä suurempi käsikirjoitus, Jumalan suunnitelma kaikessa, josta minulla ei ole mitään käsitystä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7169  Ma 09 Huh 2012, 16:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Murehtiessani joitain päiviä aiemmin hampaitani ja tätä kaikkea taas, Jumala sanoi minulle: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia." Tiedän Jumalan puhuvan raamatunjakeilla, mutta ihmettelin hetken, mitä tuo tarkoitti, kunnes ymmärsin. Jumala ilmoitti olevansa tietoinen kaikesta ja johdattavansa eteenpäin, ettei turhan murehtimisenkaan pidä olla jumalani.

Minulla on taipumus murehtia kaikkea. Tänään aamulla ennen ylösnousua murehdin sitä, etten ehdi tekemään kaikkea. Voimia on vähän, asuntoa pitäisi laittaa kuntoon, kirjoittaminen vie ihan hirveästi aikaa. Huokailin itsekseni noita, kunnes vastaanotin sanat: "Ruoki lampaitani." Ajattelin, että se oli Jeesus, ja liikutuin. Ajatuksiani oli tutkittu taas. Jumala halusi näyttää, mikä on tärkeää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7174  Ti 10 Huh 2012, 14:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.4.2012 kirjoitti:
Minulla on taipumus murehtia kaikkea. Tänään aamulla ennen ylösnousua murehdin sitä, etten ehdi tekemään kaikkea. Voimia on vähän, asuntoa pitäisi laittaa kuntoon, kirjoittaminen vie ihan hirveästi aikaa. Huokailin itsekseni noita, kunnes vastaanotin sanat: "Ruoki lampaitani." Ajattelin, että se oli Jeesus, ja liikutuin. Ajatuksiani oli tutkittu taas. Jumala halusi näyttää, mikä on tärkeää.

Muutakin tapahtui viime yönä perään. Pyykin ripustaminen oli jäänyt aamuyölle ja aloitellessani sitä tunsin Pyhän Hengen virtaavan minuun. Se kipotteli päästä varpaisiin hyvin eteerisesti ja kevyesti, pysähdyin oikein siihen. Yritin käyttää myös tilaisuutta hyväkseni pyytäen Jumalaa parantamaan minut. Sitten se meni ohi, kello oli 1.22, katsoin perään. Jatkoin touhujani, kunnes Jumala yllätti taas sanomalla rakastavansa minua. Vastasin rakastavani itsekin Häntä, mutta olin aivan ällikällä lyöty. Kello oli muistaakseni 1.40 silloin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7180  Ke 11 Huh 2012, 0:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Muutakin tapahtui viime yönä perään.

Minua alkoi lopulta pelottaa. Olin jo lukenut Uudesta Testamentista kohdan, jossa Jeesus kehottaa Pietaria ruokkimaan lampaitaan ja ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Minua alkoi pelottaa, ettei vaan tapahtuisi mitään. Kokemus Pyhästä Hengestä ei ollut uutta, sitä oli tapahtunut tultuani uskoon lähes 20 vuotta sitten. Homehelvetissä ja hengellisessä erämaassa harvemmin kuin ennen, silloin tällöin kuitenkin. Silti se, että Jumala sanoi rakastavansa minua, oli jotain poikkeuksellista. Toki tiesin Jumalan rakastavan kaikkia luotujaan ja etten siinä suhteessa olisi mikään poikkeus, mutta kuulla se oikeasti antoi ajattelemisen aihetta. Olisiko tapahtumassa jotain, jonka tähden Jumala katsoi aiheelliseksi vahvistaa minua? Kauheaa, etten voinut ottaa rakkaudentunnustustakaan ilman pelkoa vastaan. Yritin häätää pelon pois, sillä se on uskon vastakohta.

Elävän Jumalan lähestyminen lämmitti mieltäni. Pyhä Henkikin on Jeesuksen henki, ja kokemus siitä ihmeellinen ja arvokas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7235  Ma 16 Huh 2012, 16:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

On jäänyt kertomatta kirkkoillasta sunnuntaina 1.4.2012. Seppo Juntusen lisäksi tilaisuudessa oli mukana Hillel Tokazier, Hannu Ihalainen ja Elina Haavisto. Hannu Ihalainen soitti kannelta, Elina Haavisto lauloi ja Hillel Tokazier soitti pianoa ja lauloi.

Kun kirkossa on liian usein vähän nuokahtava tunnelma, Hillel hypytti sormiaan sellaista vauhtia koskettimilla ja vetäisi niin rempseän esityksen, että Sepollakin oli naurussa pitelemistä ja yleisöllä hauskaa. Kirkossa ei todellakaan pitäisi kuolla pystyyn, siellä voi olla myös hauskaa.

Edellinen introna saatuani tänään Seppo Juntusen uusimman kuukausikirjeen sähköpostiini, joka löytyy Rukouspalvelun sivuiltakin. Painavaa asiaa:

Lainaus:
Totuus tekee vapaaksi

”Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. - - Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8: 31-32, 36)

Tarua vai totta

”Auton tankissa ei ollut enää lainkaan bensaa, mutta ajoimme ilman sitä uskon varassa”, selvitti evankelista urotekoaan hämmästyneille kuulijoille. ”No, oli siellä tankissa vähän bensaa, mutta liioiteltiin Herran kunniaksi”, kertoi evankelistan työtoveri vieressä istuvalle pastorille. Ennen vanhaan kysymykseen, miksi elämme, kuului uskovaisen vastata: ”Elämme Herramme suuremmaksi kunniaksi.” Liiottelu ei kuitenkaan edistä Herran suurempaa kunniaa vaan kääntyy lopulta kertojaansa vastaan. Liiottelua ja valehtelua on usein vaikea erottaa silloin, kun puhutaan ihmeistä. ”Uskon, että Jumala parantaa sairaita ja voi vaikka paikata hampaita, mutta tämän potilaan hampaat olen paikannut itse”, kertoo hammaslääkäri, jota oli pyydetty vahvistamaan potilaansa ihmeparantumista. Parantunut sai kertoa kokemuksestaan kirkoissa ja kirjassakin, mutta hampaat paikanneen lääkärin lausuntoa ei kuunneltu, eikä hänelle myöskään annettu ihmettä latistavaa puheenvuoroa. Uskova lääkäri pahotti mielensä syrjäyttämisestään ja piti potilaan kertomusta huiputuksena. Parantunutta ja lääkäriä kuunnellessa syntyy ristiriitainen olo, kumpaa uskoa. Valhe murentaa hengellistä elämää. Vain totuus perustuksena kestää.

Todellisia ihmeparantumisia kuitenkin tapahtuu, ja joskus ihmeitä tekevät myös väärät profeetat valheen voimalla. Silloin on myös vaikea ymmärtää, miten parantumisiin pitäisi suhtautua. Tuskin on olemassa mitään elämän aluetta, mihin sielun vihollinen ei sorkkaansa laittaisi. ”Paha on vaarallisin silloin, kun se kätkeytyy pyhän valepukuun ja pimeys pukeutuu valkeuteen.” (Harri Nykänen: Pyhä toimitus.) Taloudellinen menestys voidaan saada näyttämään suurelta siunaukselta, vaikka kyseessä on väärinkäytökset. Tuoreen International Bulletin of Missionary Research -raportin mukaan hengelliset johtajat syyllistyivät talouspetoksiin arviolta noin 34 miljardin dollarin edestä viime vuonna, ja ongelman ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa. Yli 80 % tapauksista jää paljastumatta. (Sana 15.3.2012.) Totuutta selvitettäessä rötöstelijät hymyilevät vaieten, muikenevat kuin vaari.

Vaikenemista ja hiljaisuutta

”En voi ymmärtää sitä, että jossakin uskonnollisessa yhteisössä ei puututa niiden sisällä tapahtuvaan pahaan ja väärään tai ei olla huomaavinaankaan sitä.” (Harri Nykäsen haastattelu Sana-lehdessä 24.11.2011.) Läpinäkyvyyttä peräänkuulutetaan yhteiskunnan rakenteissa, mutta monissa hengellisissä yhteisöissä vallitsee vaikenemisen ja salailun kulttuuri. Erityisen vahvaa vaikeneminen on autoritäärisesti johdetuissa liikkeissä, jotka käyttävät ”oikeaoppista” raamatun tulkintaa ja karismaattisuutta hengellisen vallan välineinä ihmisten manipuloinnissa. Kun samat piirit kertovat rukoilevansa Suomeen herätystä, saattaa harhautua ajattelemaan, etteivät näin toimivat voi olla kovin vaarallisia. Kaikkihan herätystä rukoilevat.

Vaatii Jumalan antamaa rohkeutta irrottautua valheellisesta hengellisestä yhteisöstä, jos identiteetti on siellä rakentunut. Tutuista ihmisistä ja tehtävistä lähteminen on vaikeaa silloin, kun ei tiedä minne mennä. Pelko hylätyksi tulemisesta pitää ihmisiä otteessaan. Helpompaa on ummistaa väärinkäytöksiltä silmänsä ja antaa väärin toimineille pikaisesti anteeksi.

Hengellinen kasvu vaatii usein yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, kahden olemista Jumalan kanssa. Sekava hengellinen yhteisö hajottaa sisäisen elämän. ”Autuaita ovat hiljaiset”, muistutti Jeesuskin. Yhteiskunnassa, joka arvostaa näkyvyyttä ja narsistista käyttäytymistä, hiljaisuuden valitseminen edustaa täysin päinvastaista elämäntapaa. ”Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni”, sanoi Jeesus. Hänen seurassaan opitaan, mitä hiljaisuus ja nöyryys ovat.

Jeesus on Jumala, mutta hän sanoo tekevänsä vain Isän tahdon. Omista teoistaan hän vaikenee kuin muuri. Jeesusta seuraava huomaa, että Hänen läsnäolonsa on hyvin vapauttavaa. Totuus tekee vapaaksi.

Kiitos tuestasi

Saarnaaja tv:ssä selvittää saaneensa vuonna 1971 hoitaakseen konkurssikypsän lähetyssäätiön johtajan tehtävät. Hän kertoo soveltaneensa kymmenysten antamisen periaatetta järjestöön, eikä sen jälkeen ole kuulemma mitään puuttunut. Kertomus kuulosti hurskaalta, mutta häneltä jäi mainitsematta, että hänen johtamaansa lähetysjärjestöä käräjäoikeus ehdotti lakkautettavaksi jo 1980-luvun alkupuolella talousrikosten vuoksi. Saarnaaja itse sai lähes kaksi vuotta vankeutta, mikä hovioikeudessa muuttui ehdolliseksi. Säätiö sai jatkaa parannuksen tehtyään. Se, joka arvostelee hengellistä väkivaltaa ja väärinkäytöksiä, saa varautua oman suosionsa ja kannatuksensa vähenemiseen. Suosiotaan ei kannata kuitenkaan ajatella, jos Jumala on laittanut varoittajan tehtävän. Totuuden puhujaa syytetään valehtelevaksi, kovasydämiseksi ja armottomaksi tuomitsijaksi, joka ei näe omaa syyllisyyttään. Totuutta on kuitenkin julistettava ja parannusta on tehtävä itse kunkin. Kiitos kun olet tukenut työtämme taloudellisesti. Tarvitsemme myös kovasti rukouksiasi tässä sekavassa maailman ajassa.

Terveisin, Seppo

Samoista asioista Seppo puhui rukousillassakin viime kerralla. Edelliskerralla hän taisi mainita, että hänen autonsa renkaat on puhkottu ainakin kymmenen kertaa hänen alettuaan puhua hengellisestä väkivallasta.

Seppo kiertää ympäri Suomea. Käykää ihmeessä kuuntelemassa häntä ja hyvää musiikkitarjontaa samalla. Elviksen "Stand by me" on tosi puhutteleva ja upea Sepon laulamana. Tilaisuuksien aikataulut löytyvät täältä: Rukoustilaisuudet
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7796  Ma 27 Elo 2012, 23:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Mikä elämys astua bussista ulos soittoniekkojen odottaessa jo kirkon pihalla ja viritellessä soittimiaan.

Portista sisään, jolloin puhallinsoitin toisensa perään törähtää ääneen ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Pihalla olijat jäävät kuuntelemaan ja ihailemaan kaunista soitantaa.

Seuraavaksi sisään kirkkoon, jonka historiasta selviää monta mielenkiintoista asiaa.

Konsertti alkaa.

Kaunis Bachin Aria virittää tunnelmaan.

Helsinki Brass Quartet pääsee vauhtiin trumpetin, käyrätorven, pasuunan ja tuuban voimin.

Sibeliuksen Valse Triste pysäyttää - ja kvartetin kaunis soitanta jatkuu.

Konsertti päättyy Oskar Merikannon lauluun "Soi vienosti murheeni soitto". Encorena vielä Johnny Guitar.

Kotiinviemisinä kupu täynnä musiikkia ja hyvä mieli.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8630  Ma 11 Hel 2013, 0:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuluneella viikolla on ollut sohjoa ja saanut lumisadetta päälleen.

Mutta tiistaina kirkossa, jossa myös kurssilla torstaina; eilen lauantaisaarnaa kuuntelemassa ja tänäänkin vähän kauempana kirkossa.

Aika paljon hengellistä tarjontaa yhdelle viikolle, ihka omasta halusta vieläpä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8632  Ti 12 Hel 2013, 4:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sunnuntaina kirkossa kertoi omasta kokemuksestaan viisikymppinen mies. Hän oli aika liikuttuneessa tilassa, alkoi itkeä välillä ja joutui niistämään nenäänsä. Mikrofonikin tippui lattialle, pappi nosti sen ylös.

Miehen jalat eivät toimineet ja lääkäri määräsi hänelle korkeana pitoisuutena jotain lääkettä vastoin neurologin määräystä. Sitten mies laitettiin saattohoito-osastolle, jossa oli viime kesänä. Papereihin oli kirjattu elvytyskielto, jonka mies sai tietää vasta jälkikäteen.

Pappi kysyi, saatiinko lääkäreitä vastuuseen. Mies vastasi kieltävästi ja puhui oikeusjutusta.

Sain miehen yhteystiedot, vaikken niitä kerrokaan. Tunnettu omalla alallaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9078  La 13 Huh 2013, 19:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Käydessäni läpi Uskonelämä-aluetta törmäsin tällaiseenkin ketjuun.

- Jaa, jaa, viime aikoina ollaan oltu enemmän kotona kuin kirkossa häiritsemässä tekopyhien rauhaa.

Mr. Bean The Church

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9783  Pe 18 Lok 2013, 14:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.4.2013 klo 19.50 kirjoitti:
Käydessäni läpi Uskonelämä-aluetta törmäsin tällaiseenkin ketjuun.

- Jaa, jaa, viime aikoina ollaan oltu enemmän kotona kuin kirkossa häiritsemässä tekopyhien rauhaa.

Mr. Bean The Church


Mr. Bean kirkossa on hirmu hauska, sitä ei voi olla nauramatta, katsokaapa video.

Meikänkin kirkossa käyminen on romahtanut. Edellisen kerran kävin Espoonlahden kirkossa huhtikuussa ennen lokakuun rukousiltaa Munkkivuoren kirkossa. Taukoa on peräti puoli vuotta, joka on paljon. Hietaniemen hautausmaankin jätin viime kesänä kokonaan rauhaan; en käynyt siellä kertaakaan. Kohta on talvi ja kierrän kirkot edelleen kaukaa. Minulla ei ole enää paikkaa minne mennä. Taidan alkaa nauttia ehtoollistakin kotona; niinhän Jeesuskin teki - paikkana ei ollut mikään ulkokultaisten temppeli, vaan koti. Fariseukset ja saddukeukset ovat riistäneet kristinuskomme kolkkoihin saleihinsa, joissa ei soi ylistys ja kiitos Jumalalle, joissa on tekopyhää ja kylmää. Ne kirkot kuolevat pystyyn pelkiksi museoiksi, Jumalan Henki ei lepää niissä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9784  Pe 18 Lok 2013, 16:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ohessa olenkin kertonut jotain Munkkivuoren kirkon lauluannista 15.10.2013, mutta itse puheista en maininnut mitään. Kiusallinen tilanne syntyi kirkkoherran tulkatessa Pirkkoa ruotsiksi, kun eteen tuli raamatunkohta, jota ei saisi sanoa enää Suomessakaan ääneen. Taidamme kaikessa seurata Ruotsin kirkkoa, jossa Jeesus ei mahdu enää kirkkoon. Kirkkoherra joutui valitsemaan, toistaako ruotsin kielellä Jeesuksen kehotuksen, Matt. 10:8: "Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." - Ja kirkkoherra toisti, se oli viisas ratkaisu. Samahan on Raamatussa ruotsiksikin, Jeesuksen sanat seuraajilleen: "Bota sjuka, uppväck döda, gör spetälska rena och driv ut onda andar. Det ni har fått som gåva, ge det som gåva."

En äänittänyt Pirkon puhetta, en tuntenut tarvetta siihen, mutta jäin ihmettelemään hänen sanojaan: "Kritiikki on synti." Ennen sitä Pirkko puhui asioista, jotka ovat Pyhän Hengen kokemisen tiellä - mainiten yhtenä asiana kritiikin. Olen itsekin huomannut Pyhän Hengen koskettavan mielen ollessa harras... Kriittisestä mielialasta Pirkko siirtyi kritiikkiin ja ihmisten lyttäämiseen. Kritisoidessa ei voi auttaa ja palvella toista. Perään Pirkko otti vielä raamatunkohdan Jaak. 4:11: "Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari."

Mutta että kritiikki olisi syntiä, ei pidä paikkaansa. Kritiikki on tärkeää ja itsekritiikki vieläkin tärkeämpää. Kritiikin pitäisi tietenkin olla kehittävää eikä ketään saisi haukkua viimeiseen maanrakoon, vaikka asiaa arvosteleekin. Jos kritiikki on syntiä, olemme sortuneet kaikki siihen, myös Pirkko. Miehensä vielä eläessä Pirkko moitti, kun tämä on aina niin negatiivinen, johon Katri yleisön joukosta loihi vastaamaan, ettei ole... Mieleen tulee vielä toinenkin tilanne, jossa Pirkko vahvalla kritiikillään sai palautettua Sergeille luostarinviran takaisin.

Pirkon sanat taisivatkin heijastaa hänen omaa kohtaloaan jouduttuaan kohtuuttoman kritiikin kohteeksi parista sanasta, jotka kaiken huipuksi ovat Raamatusta ja vieläpä Jeesuksen lausumia! Perin murskaavaa ja oikeudetonta kritiikkiä ja menettelytapoja Helsingin kirkkoherroilta.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 20 Lok 2013, 14:43, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9787  La 19 Lok 2013, 22:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.10.2013 klo 16.11 kirjoitti:
En äänittänyt Pirkon puhetta, en tuntenut tarvetta siihen, mutta jäin ihmettelemään hänen sanojaan: "Kritiikki on synti." Ennen sitä Pirkko puhui asioista, jotka ovat Pyhän Hengen kokemisen tiellä - mainiten yhtenä asiana kritiikin. Olen itsekin huomannut Pyhän Hengen koskettavan mielen ollessa harras... Kriittisestä mielialasta Pirkko siirtyi kritiikkiin ja ihmisten lyttäämiseen. Kritisoidessa ei voi auttaa ja palvella toista. Perään Pirkko otti vielä raamatunkohdan Jaak. 4:11: "Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari."

Tarkensin kuvaustani vielä, etten lausuisi väärää todistusta lähimmäisestäni. Täydellisempään en pysty. Pirkon omissa muistiinpanoissa on varmaan tarkemmin, mitä sanoi ja missä järjestyksessä. Joka tapauksessa hän sanoi aivan selvästi: "Kritiikki on synti", pitäen taukoa ennen sitä ja sen jälkeen. Kirjoitin sanat laululappuuni ja saman kuulivat kaikki muutkin kirkossa.

Seppo Juntusen vanhasta kuukausikirjeestä päätellen Pirkko on saarnannut samoista asioista ennenkin. Mutta eikö kritiikin tuomitseminen itsessään ole kritiikkiä, ettei hyväksy sitä, että tuomitsee sen...

Lisäys 20.10.2013 klo 15:

Tajusin vasta myöhemmin, että yksi tärkeä kohta oli jäänyt puuttumaan: "Kritisoidessa ei voi auttaa ja palvella toista." Jotenkin noin Pirkko sanoi jäädessäni sitäkin ihmettelemään. Mieleeni tuli Hitler, natsit ja muut, joita ei saisi kritisoida, vaan auttaa palvelemaan...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12852  Su 09 Hei 2017, 15:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.10.2013 kirjoitti:
Admin 13.4.2013 klo 19.50 kirjoitti:
Käydessäni läpi Uskonelämä-aluetta törmäsin tällaiseenkin ketjuun.

- Jaa, jaa, viime aikoina ollaan oltu enemmän kotona kuin kirkossa häiritsemässä tekopyhien rauhaa.

Mr. Bean The Church


Mr. Bean kirkossa on hirmu hauska, sitä ei voi olla nauramatta, katsokaapa video.

Meikänkin kirkossa käyminen on romahtanut. Edellisen kerran kävin Espoonlahden kirkossa huhtikuussa ennen lokakuun rukousiltaa Munkkivuoren kirkossa. Taukoa on peräti puoli vuotta, joka on paljon. Hietaniemen hautausmaankin jätin viime kesänä kokonaan rauhaan; en käynyt siellä kertaakaan. Kohta on talvi ja kierrän kirkot edelleen kaukaa. Minulla ei ole enää paikkaa minne mennä. Taidan alkaa nauttia ehtoollistakin kotona; niinhän Jeesuskin teki - paikkana ei ollut mikään ulkokultaisten temppeli, vaan koti. Fariseukset ja saddukeukset ovat riistäneet kristinuskomme kolkkoihin saleihinsa, joissa ei soi ylistys ja kiitos Jumalalle, joissa on tekopyhää ja kylmää. Ne kirkot kuolevat pystyyn pelkiksi museoiksi, Jumalan Henki ei lepää niissä.


Sunnuntai. Lepopäivä. Pyhäpäivä.

Hiljaisuus ja rauha vielä.

Taukoa kirkossa käymisessä vuosia, muttei metsäkirkossa, johon pääsee missä vaan.

Järveä reunustaa huikea kasvillisuus ja luonnon kukkameri. Herran kirkko.

Vesi on kirkasta, kivet näkyvät pohjassa. Sorsaemo poikasineen tulee tervehtimään.

Aivan vieressä on kirkko, jossa en ole koskaan käynyt.

Poika on kerran pari yrittänyt, muttei ole päässyt ovesta sisään.

Olisi pitänyt olla saattamassa, mutten ole halunnut käydä sorron kirkon etäpisteessäkään.

En hyväksy sitä, mitä Pirkko Jalovaaralle ja monille muille on tehty. Kuten Juha Molarille, jota vainotaan mielipiteistään kirkossa, josta mainostetaan, että katto on korkealla ja seinät leveät. Pah! Kirkko on vajonnut niin alas, että pätevän papin täytyy ansaita elantonsa siivoamalla. Noloa ja häpeällistä kirkolle.

Poikani kysyessä taas lähdenkö, jäin miettimään.

Ehkä hänen takiaan voisin lähteäkin, mutten anna sydäntäni vääryydelle.

Mitä kirkkoja ne ovat, joihin ei Jeesus ja hänen palvelijansa sovi?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12880  Su 23 Hei 2017, 20:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.7.2017 klo 15.51 kirjoitti:
Admin 18.10.2013 kirjoitti:
Admin 13.4.2013 klo 19.50 kirjoitti:
Käydessäni läpi Uskonelämä-aluetta törmäsin tällaiseenkin ketjuun.

- Jaa, jaa, viime aikoina ollaan oltu enemmän kotona kuin kirkossa häiritsemässä tekopyhien rauhaa.

Mr. Bean The Church


Mr. Bean kirkossa on hirmu hauska, sitä ei voi olla nauramatta, katsokaapa video.

Meikänkin kirkossa käyminen on romahtanut. Edellisen kerran kävin Espoonlahden kirkossa huhtikuussa ennen lokakuun rukousiltaa Munkkivuoren kirkossa. Taukoa on peräti puoli vuotta, joka on paljon. Hietaniemen hautausmaankin jätin viime kesänä kokonaan rauhaan; en käynyt siellä kertaakaan. Kohta on talvi ja kierrän kirkot edelleen kaukaa. Minulla ei ole enää paikkaa minne mennä. Taidan alkaa nauttia ehtoollistakin kotona; niinhän Jeesuskin teki - paikkana ei ollut mikään ulkokultaisten temppeli, vaan koti. Fariseukset ja saddukeukset ovat riistäneet kristinuskomme kolkkoihin saleihinsa, joissa ei soi ylistys ja kiitos Jumalalle, joissa on tekopyhää ja kylmää. Ne kirkot kuolevat pystyyn pelkiksi museoiksi, Jumalan Henki ei lepää niissä.


Sunnuntai. Lepopäivä. Pyhäpäivä.

Hiljaisuus ja rauha vielä.

Taukoa kirkossa käymisessä vuosia, muttei metsäkirkossa, johon pääsee missä vaan.

Järveä reunustaa huikea kasvillisuus ja luonnon kukkameri. Herran kirkko.

Vesi on kirkasta, kivet näkyvät pohjassa. Sorsaemo poikasineen tulee tervehtimään.

Aivan vieressä on kirkko, jossa en ole koskaan käynyt.

Poika on kerran pari yrittänyt, muttei ole päässyt ovesta sisään.

Olisi pitänyt olla saattamassa, mutten ole halunnut käydä sorron kirkon etäpisteessäkään.

En hyväksy sitä, mitä Pirkko Jalovaaralle ja monille muille on tehty. Kuten Juha Molarille, jota vainotaan mielipiteistään kirkossa, josta mainostetaan, että katto on korkealla ja seinät leveät. Pah! Kirkko on vajonnut niin alas, että pätevän papin täytyy ansaita elantonsa siivoamalla. Noloa ja häpeällistä kirkolle.

Poikani kysyessä taas lähdenkö, jäin miettimään.

Ehkä hänen takiaan voisin lähteäkin, mutten anna sydäntäni vääryydelle.

Mitä kirkkoja ne ovat, joihin ei Jeesus ja hänen palvelijansa sovi?


Olen kirjoittanut edellistä sunnuntaina 9.7.2017 ja postannut foorumille kello 15.51. Tuon jälkeen selasin vielä vähän nettiä, kunnes tunsin Jumalan olevan surullinen asioiden tärkeysjärjestyksestä. Laitoin tabletin kiinni ja aloin tehdä meille vähän purtavaa. Poikani oli kertonut minulle yöllä viereisen kirkon kirkkoilloista, jotka ovat kuulemma aika suosittuja, ja kysynyt, tulisinko mukaan. Hänhän oli pari kertaa käynyt oven takana ja tullut tyhjin toimin takaisin omaksi pettymyksekseni. Samoin hän oli alkanut kiukuspäissään laukoa suustaan yhä pahempia juttuja, joita pyyteli jälkikäteen anteeksi. Koska mikään ei ollut auttanut, ajattelin, että vien hänet kirkkoon. Hän oli saanut minut liittymään takaisin kirkkoon ennen syntymäänsä, josta puolen vuoden kuluttua olin tullut uskoon - enkä voinut jatkaa boikottiani enää hinnalla millä hyvänsä ollakseni hänen tukenaan. Oikeasti olin jo yöllä päättänyt, että lähden mukaan, huomatessani sitten päivällä, ettei toinen näytäkään tekevän lähtöä. Netin selaaminen kostautui kellon rientäessä liian nopeasti eteenpäin. Vaikka aikaa näytti olevan tarpeeksi, itseni laittaminen kuntoon kesti liian kauan pojan jäädessä odottamaan omaa vuoroaan. Sovimme, että lähden jo ennen häntä matkaan kävellessäni kipeillä lihaksillani niin paljon hitaammin.

Avaan ulko-oven ja mitä kuulenkaan?

Kirkonkellot!

Ne soivat minulle taas, kirkonkellot! Mikä ilo sydämeni täyttääkään kiiruhtaessani kauniissa auringonpaisteessa kohti kirkkoa, jonka ulkopuolelle jään odottamaan poikaani. En voi mennä sisään, sillä hän saattaisi jänistää eikä tulisikaan mukaan. Mutta odottavan aika on pitkä, missä ihmeessä hän viipyy, jänistääkö sittenkin. Harmittaa, että jumalanpalvelus ehtii alkamaan jo eikä poikaani näy missään. Sieltä hän viimein sitten tuleekin ja tunnen syvällä sisimmässäni kehotuksen, etten saa moittia häntä yhtään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan oltuani itsekin viime tipassa.

Siirryimme avonaisesta ulko-ovesta aulaan ja sisälle pikkuiseen kirkkosaliin, jossa oli jonkun verran väkeä. Tuolit olivat pehmustetut, niissä ei takapuoli puutuisi.

Aika nopeasti pääsimme tunnelmaan mukaan. Papin puhuessa annoin katseeni kiertää ympäri salia, jota en ollut koskaan nähnyt. Alttarin ja ensimmäisen penkkirivin välissä oli niin vähän tilaa, että tekisi aika tiukkaa Pirkon järjestämälle esirukouspalvelulle, huomasin ajattelevani.

Syntinen nainen.

Mikä mainio aihe miesten kirkossa kaikille naisille.

Kuka kivittää kenet ja miksi? Kuka on syntiä tehnyt ja kuka tuomitsee?

Ajattelen kirkkoa, joka on tuominnut Pirkon silkkaa kateuttaan ja niin hatarin perustein katkonut Jeesuksen kirkosta eläväisimmän oksan, Joh. 15:5-6:

Lainaus:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi."


Niin kuin kaikkialla luterilaisessa kirkossa sunnuntain messu etenee saman kaavan mukaan, jota seurataan tarkasti ja joka on ajanut ihmiset pois kirkosta etsimään vihantaa oksaa. Papin laulaessa jotain lapussa lukee, mitä hänelle pitää vastata takaisin. Noustaan ylös, istutaan taas alas. Nuoria ei kirkossa juuri näy museoitua meininkiä todistamassa, josta poikanikin huomauttaa. - Ne haluavat todellakin ajaa koko kirkon alas näitä samoja kaavoja toistelemalla, kirkon pönäkät päättäjät askeleen päässä haudasta. Mutta täytyykö kirkonkin kuolla noiden typerysten mukana, joilla ei ole enää mitään kosketuspintaa oikeaan todellisuuteen. Katsokaa Mr. Beania, hän nukahtaa kirkkoon. Tajuatteko? Ei kukaan mene kirkkoon nukkuakseen, ohjelman pitäisi olla vapaampaa ja parempaa, että ihmiset pysyisivät edes hereillä ja viitsisivät lähteä kirkkoon, jonka pitäisi kaiken lisäksi palvella ihmisiä eikä olla tuomitsemassa heitä - Pirkko Jalovaaraa, Juha Molaria tai ketään.

Pappi sanoo niin osuvasti omassa kirkossaan:

"Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan." - Matt. 7:2

Ehtoollinen.

Siitä onkin pitkä aika, kun edellisen kerran nautin ehtoollista pitkän vapaaehtoistoiminnan kurssin jälkeen seurakunnassa loppuvuonna 2012, vähän ennen kuin meidät tosiuskovat ajettiin kirkosta pois. En viitsi pyytää alkoholitonta viiniä, koska se olisi pelkkää mehua vaan, jota en viitsi vaivata hakemaan. Ehtoollisleipäkään ei ole oikeaa leipää ja voisi olla parempaa, murunen oikeaa leipää, jota Jeesuskin opetuslapsilleen mursi. Joka tapauksessa tunnelma on harras niin kuin aina ehtoollista nauttiessa.

Laulamme myös virsiä, kunnes tilaisuus alkaa olla loppu päättyen Herran siunaukseen. Pappi pyytää, ettemme poistuisi vielä käydessään sakastin puolella. Sitten hän seisoo oven suussa iso kulho kädessään täynnä makeisia. En tiedä, mitä valitsisin, mutta otan tikkarin kuin lapsi iloiten. Lähdemme kohti rantaa ja nuoleskelen tikkaria, jonka keskellä on sydän ja reunustaa kiertää ruusukuvio.




Virsi 164

Lainaus:
Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com