Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Poliotalvena 1984-85 vakavasta sairaudesta pysyvät oireet, lääkäreiden pitäessä vain luulosairaana

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5634  Ke 02 Mar 2011, 1:41 (GMT+3)  Aihe: Poliotalvena 1984-85 vakavasta sairaudesta pysyvät oireet, lääkäreiden pitäessä vain luulosairaana Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tosi tarina

HILKKA LÖTJÖSEN SAIRAUSKERTOMUS


I

Tapahtui niin, että Hilkka Lötjönen sairastui, eikä sairastunut kuten yleensä, vaan aivan erityisesti.

Mutta Hilkka oli topakka tyttö, joka ei niin vain halunnut alistua pöpöjen vietäväksi. Hän yritti karistaa ne kannoiltaan ja meni vain töihin. Virus seurasi varjona perässä eikä suinkaan aikonut vasta aloitettuaan hellittää. Nousi pieni kuume. No, mitäs pienestä kuumeesta, Hilkka ajatteli. Lääkärissä käynti yökötti, ne ylimieliset moukat, tiedättehän. Sitä Hilkka inhosi yli kaiken, vaikkei inho sokeaa ollutkaan. Oli ollut iljettäviä kokemuksia - myöskin sellaisia, joissa oma ajattelu oli säästänyt hengen. Viiden vuoden takainen umpilisäketulehduksen hoito oli kirkkaana mielessä. Siinä sitä Hilkka oli pistellyt poskeensa kahden viikon ajan reseptilääkkeitä tietämättä oikeastaan mitä söi. Hän luotti. Lääkärit tiesivät. He määräsivät vahvoja kipupillereitä tavanomaisiin vatsavaivoihin ja sappikivikohtaukseen sekä antibiootteja maksatulehdukseen. Olihan Hilkka nuoren ja reippaan näköinen, sillä ihme kyllä lääkärit tuntuivat tuijottavan vain näitä näkyjä. Eikä maha poksahtanut rikki eikä Hilkka joutunut nuorena hautuumaalle, vaikka niin olisi erään pätevän lääkärin mukaan pitänyt käydä. Tällä hän oli lohduttanut Hilkkaa, sillä hänen oma mahansa ei suinkaan ollut kipeä.

Omapäisyytensä tähden Hilkka säästyi, sillä sairas maha ei ollut terve maha, vaikka lääkärien mahat sillä hetkellä eivät olleetkaan sairaita.

- Minua on alkanut nykiä, Hilkka aloitti.
- Niin minuakin joskus nykii, lääkäri sanoi.
- Minua nykii monta sataa kertaa päivässä, Hilkka jatkoi.
- Ei se mitään, lääkäri vastasi. - Ota Diapamia, minä määrään.

Mitä minä Diapamilla, Hilkka ajatteli kotona. Ostaisivatkohan kaverit huumeita, jos möisin. Ai, mutta mä en tunne sellaisia tyyppejä. Harmillista, kun täytyy hyvä resepti repiä, Hilkka mietti, mutta repi kuitenkin armeliaisuudesta lääkäriä kohtaan.

Miksi minua sitten vihloo ja nykii, jos ei minussa mitään ole, Hilkka ajatteli. Miksi kuume nousee joka päivä, jos ei ole mitään minkä takia se nousee. Mitä varten päätä pistää niin, ettei voi nukkua? Ei kai tämä ole poliota tai jotakin sinnepäin?

- Sinä siis olet lukenut poliosta, lääkäri kysyi.
- Olenhan minä, Hilkka vastasi.
- Jaahah, kirjoitanpa sitten tänne lähetteeseen, että 'polionpelko', ilmeinen 'polionpelko'. - Jännittääkö? - Ai että jännittää? - Kirjoitanpa tänne paperiin, että jännittää. - Kas kun kasvot ovat läiskikkäät. Kirjoitanpa nyt tänne paperiin, että kasvot ovat läiskikkäät!


II

"Olin ollut lauantaina hieman väsynyt ja jättänyt enimmät kroolit uimatta. Kiirehdin kotiin lepäämään, sillä kunnioitan suuresti elimistöäni, väsymätöntä palvelijaani, enkä salli sen tyhmyyden takia kärsiä.

Kylläpäs taas vilutti. Teinköhän typerästi lähtiessäni uimaan. Pistän nyt enemmän vaatteita päälle, jotta pian paranen tästä. Haluan alla terve, sillä elämänjano on suuri. Jos minun on pakko sairastaa, yritän parhaan kykyni mukaan karistaa taudin kannoiltani. Yhh, en piittaa kipeistä päivistä, mutta nielen ne, mikäli se on välttämätöntä.

Edellisen viikon perjantaina oli takaa päässä tuntunut pienenpieni pistos muutaman minuutin ajan. Ajattelin, mikähän siellä nyt, ei ole ennen tuntunut. Ja unohdin koko asian iltaan mennessä, eihän siellä mitään. Mikäs minulla. Ei koskaan särje pää.

Sitten keskiviikkona oli vaivannut kurkkukipu, samatenkin torstaina. Join paljon kuumaa. Vaivat helpottivat. Tuollainen pieni flunssa, kyllä se häipyy ajan kanssa. Perjantaiaamuna tosin vähän vilutti ja vetistä nuhaa riitti. Nenäliina täyttyi toinen toisensa perään, ja kurkkukin oli ikävän karhea. Mittasin lämmön ja mittarinlukema osoitti vajaan asteen nousua, siinä vähän päälle 37. Väsytti vähäsen, mutta jatkoin urhoollisesti työntekoa. Ja voi ihme, kolmen tunnin kuluttua tunsin itseni pirteäksi kuin peipponen, ja ajattelin, että olenpa vahva, kun kolmessa tunnissa taudin nitistin.

Seuraavan viikon maanantaina oli hurja pakkanen, ja tutisin kuin haavan lehti. Onkohan ulkona todella näin kylmä, vai jatkuuko minulla viikonloppuinen pieni lämpöily. Kolme vaatekertaa ei tuntunut suojaavan mitään. Palelluin oikein kunnolla. Hiiteen koko viruskanta, mitä se minussa roikkuu. Ruikuttakoon muualla.

Illalla sitä oltiin niin hiljaista tyttöä. Uhoaminen oli jäänyt sikseen. Tässä taudissa oli nyt jotakin omituista. Ei näin ole ennen käynyt. Minua alkoi pelottaa. Istuessani sängynlaidalla vahvat, harjoitetut lihakseni alkoivat vavista. Joku niitä vavisutti, sillä eivät ne heikkouttaan oikutelleet. Tuli paha olo, ja maha alkoi pitää elämää, niin kuin sillä olisi suurikin hätä ja mullistus.

Tiistaina oli pakko mennä lääkäriin, vaikka juuri viisi vuotta sitten olin saanut kylmän kylvyn niskaani, joka oli karistanut turhan kunnioittamiseni romukoppaan. Nuo ylimykset saattoivat jopa erehtyä, vaikka mielellään unohtaisivatkin sen.

Eilisenä teerenpoikana en siis Leelian lepotuoliin asettunut. Pölisköön lääkäri mitä pölisee, sillä uskon vain sen, mikä menee tähän päähäni oman järkeni ja päättelykykyni kautta. Turhaan määräsi lääkkeitä. Minä katson kirjasta, mitä syön. Luuleeko tuo mies tuossa nyt, että söisin suoliston liikkeitä hidastavia lääkkeitä silloin, kun luonto ja sen järki minussa haluavat niitä nopeuttaa? Kittaisinko kurkustani alas yskänlääkettä, jonka haju ja maku saa terveen itsepuolustusvaistoni toimimaan? Eikö tuo lääkäri tosiaan tiedä, että vedän noin ällöttävät lääkkeet vessanpöntöstä alas? Typerys, pidä lääkkeesi, olen jo valinnut. Luonto minussa valitsee. Kuuntelen mieluummin sen ääntä kuin auktoriteettia sinussa, joka voi johtaa minut tuhoon. Vain sairaslomaa tarvitsin, vain sitä olin levon tähden täältä pakotettu hakemaan. Mutta lääkäri, älä pahastu, sillä et sinäkään voi ymmärrystäsi enempää ymmärtää, ja sen minä annan sinulle anteeksi.


III

"Kun jalkani sitten alkoivat puutua ja tärisin kävellessäni, unohdin varmuuteni ja sydämeni alkoi takoa vimmatusti rinnassani. Hullu, ole rauhallinen, huusin itselleni. Jos hermostut, pilaat kaiken! Pelko sai minut rääkkäämään ruumistani, kiihdyttämään pulssini hurjaan kilpajuoksuun ja sydämeni pumppaamaan virukset yhä syvemmälle elimistöni sopukoihin. Tiedostin mahdottomuuteni. Pakotin käteni selän taakse ristiin ja aloin yömyöhällä hitaasti kävellä edestakaisin mielenrauhaa etsien, vaikka jalkani vartalon jatkeena värisivät ja puutuivat heikkouttaan. Kuinka moni ihminen niinä öinä nukkui, kun minä väsymykseen asti valvoin - turhaan, vain rasittaakseni itseäni, mutta onneksi olin kyllin vahva kestääkseni myös horjuvan mieleni.

Totisesti, totisesti, säikähdin sinä iltana pahan kerran, kun minua alkoi ympäri ruumista nykiä. Koskaan ennen ei ollut tapahtunut vastaavaa. Nyt olin kuin pieneliöiden villinä temmellyskenttänä voimatta itse puuttua asioihin. Kauhulla odotin, mikä on viruksen seuraava isku. Päätäkin oli jo vähän särkenyt. Mitä minussa oikein tapahtuu?

Päänsärky ei ollut enää tavallista. Kallon alla pisti ja vihlaisi silloin tällöin ilkeästi. Kuin olisi veitsellä leikattu. Aikovatko nuo virukset syödä pääni sisältä päin, vai mitä ne siellä puuhaavat? Ja miksei tämä saamarin lämpö laske, kun sitä on jatkunut jo parin viikon ajan? Kyllä minulle olisi tavallinenkin flunssa riittänyt, en minä ole tätä kerjännyt. Lääkäritkään eivät tiedä enää, kuinka minuun suhtautua. Luulevat minun keksivän kaikki oireet. Eivät tiedä, että olen viimeinen, jonka tarvitsee ajankulukseen sairastaa. Jokainen hetki nyt sängyssä siirtää elettävää elämää askeleen tuonnemmaksi, mutta en minä siitä valita."

Hilkka lojui enimmän osan päivästään vuoteen omana, ja teki vain vähäisiä kävelylenkkejä - mikä sekin oli turhaa, sillä siitä kuviteltiin hänen olevan kunnossa.


IV

- Minua nykii ja päälaessa vihloo, Hilkka kertoi.
- Minuakin nykii joskus, sisätautilääkäri sanoi. - Kas, lähetteessä lukee että vasen poski on puutunut.
- Niin se puutui edellisyönä. Heräsin viiden aikaan aamulla siihen, että päässä pisti, jonka jälkeen poski tuntui puutuneelta, Hilkka täsmensi.
- Irvistäpä nyt minulle, lääkäri sanoi. Hilkka irvisti.
- Onko ollut muuta vaivaa?
- Reisilihakset ovat olleet kiristävät ja kipeät. Joskus melkein onnuttaa.
- No se voi nyt johtua muustakin, lääkäri yritti. - Seurataan tilannetta. Mene nyt vain kotiin. Kirjoitan sairaslomaa.

Hilkka meni kotiin, ja pelkäsi.

Illalla se taas alkoi, ja monena muuna iltana ja aamuna peräkkäin. Vain yön virukset nukkuivat, silloin kuin ihminenkin. Ne olivat ovelia käyttääkseen ihmisen aineenvaihduntaa hyväkseen. Kun aineenvaihdunta vilkastui, alkoi virusten temmellys ja jumalaton nykinä ja hermosärky.

Sitten oli vuorossa palleanpistos. Se oli ilkeää pientä kipua, joka tuntui sisäänhengittäessä. Oli mahdotonta olla enää rauhallinen.


V

Hilkka kävi monta kertaa lääkärissä, mutta sen asian ja virusten välille ei syntynyt minkäänlaista vuorokeskustelua. Lääkäri ei piitannut viruksista eivätkä virukset lääkäristä. Syntyi hassunkurinen tilanne, jossa vain potilas todisteli olevansa sairas, ja nämä kaksi muuta tekijää, sekä lääkäri että virus, ilkkuivat taka-alalla. Hilkkaa asianlaita kiukutti yhtä paljon kuin nolotti.

- Minkälainen on vointi nyt? sisätautilääkäri kysyi jälleen.
- Palleaa on pistänyt.
- Koetetaanpa. Menepä tuohon pitkäksesi, lääkäri sanoi. Hilkka meni.
- Siitä se on kipeä, Hilkka sanoi.
- Eihän se ole kovinkaan kipeä, lääkäri puheli tutkiessaan. - Katso nyt, kuinka kovin minä painan!
- Tuntuu se kuitenkin. Ei ole ennen ollut tuollaista kipua. Kun vedän ilmaa keuhkoihin, pistää juuri siitä kohtaa, ja kun puhallan ilman ulos, ei tunnu mitään.

Aivan terveelläkin ihmisellä saattaa pallea olla joskus kipeä, lääkäri selitti.
Hilkka ei ollut varma, oliko sellainen ihminen enää terve. Hän ei ainakaan ollut: siitä oli osoituksena jatkuva ilkikurinen lämpö ja päänpistokset, jotka saivat sieluparankin parahtamaan ääneen. Selitteli lääkäreille sitten mitä tahansa ja kuinka vakuuttavasti tahansa, he eivät uskoneet muuta kuin epätäydellisiä mittareitaan ja jumalan asemassa olevaa lääketiedettään, vaikka se oli vielä kyvytön tutkimaan enintä osaa viruksista niiden häviävän pienen koon takia. Hilkka oli aivan varma, että hänen verestään löytyisi taudinaiheuttajavirus, mikäli se vain olisi nykyiselle lääketieteelle mahdollista.


VI

- Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa? sisätautilääkäri huusi kasvot punaisina.

Paperissa luki, että minulla oli vatsavaivoja, vaikka olin nimenomaan osastoavustajalle sanonut minulla olevan heikotusta ja hengitysvaivoja. Ne mulkit! Miksei ihmistä kuunnella! Miksi kaikki selitellään ylösalaisin?

- Yritin mennä töihin, mutta minua heikotti ja reisiä viilsi niin, että oli äkkiä nilkutettava pitkäkseen. Makasin siinä jonkin aikaa, ja nousin varovasti uudestaan. Puin päälleni vaikka oli vielä lämpöä, sillä halusin kovasti jo parantua ja päästä muiden ihmisten joukkoon. Kävelin hiljakseen töihin. Oli kuin en olisi jaksanut olla pystyssä, mutta yritin kuitenkin. Aloin uupua ja tuntui kuin keuhkoista olisi loppunut ilma. Lopulta tilasin taksin ja tulin tänne, sanoin.

- Onko vielä ollut lämpöä?
- On, nyt jo yli kolmatta viikkoa, sanoin.
- Paljonko? lääkäri intti.
- Aamulla oli 37,3 astetta. Tämänhetkisestä en tiedä.
- Se voi olla ihan normaalikin lämpö. Joillakin voi olla korkeampi kehonlämpö.
- Minun normaali lämpöni on 36 astetta tai siitä vähän alaspäin, totesin periksiantamattomana. - Muutenkin minusta koko ajan tuntuu siltä, että minua pidetään täällä vain luulosairaana. Kysellään, jännitänkö vai en, tai onko työnteko minulla jotenkin vastenmielistä.

- Minä olen aivan normaali ihminen, hyväkuntoinen sitä paitsi, ja nyt minä olen sairas, huusin lopulta ja purskahdin itkuun.

- Menen nyt ylilääkäriltä kysymään tästä, lääkäri sanoi ja lähti.
- Pistä sinä sillä välin kuumemittari kainaloon. Tuolla käytävällä on petejä, joissa voit levätä sen aikaa. Tulen sitten puhumaan kanssasi, lääkäri jatkoi.


VII

Hilkka oli maannut kasvot läikikkäinä sängyssä pitäen silmänsä kiinni. Hän oli melkein nukahtanut. Nyt joku nyhti kevyesti kyljestä. Hilkka hieroi silmiään, ja nousi sängynlaidalle istumaan. Lämpömittari oli haettu jo aikaisemmin pois.

- Ylilääkärikin oli sitä mieltä, että tätä tautia ei kannata ristiä vielä miksikään. Minä kirjoitan sinulle lähetteen neurologille, mutta sinne ei pääse heti, lääkäri kertoi sitten Hilkalle.

Hilkka oli ääneti, hiukan unenpöpperössä, ja kohautti vain olkapäitään. Kas, kun ottivat viimein hänet tosissaan, hän ajatteli.

Lämpöäkin oli jonkin verran, 38,1 astetta.

- Otetaan vielä muutama verikoe, ja loppuviikosta saat kontrolliajan tänne. Kirjoitan sinulle sitten sairasloman takautuvasti.


VIII

"Mokomat virukset. Mokoma iänikuinen tihrutteleva lämpö. Ne ovat ryhtyneet lystikkäiksi. Pelottelevat minut nyt henkihieveriin niin, etten saa yölläkään enää unta. Joku oli kiltti ehdottaessaan minulle pientä aivokasvainta - kasvainta, joka flunssan seurauksena äimistyi eloon ja teetättää nyt ensioireita.

Pöh. Lainasin kirjastosta kirjan. Oli pakko, sillä mitä siitä seuraa, jos hermostuu silloin, kun itse tauti jyllää hermostossa? Mielestäni tieto ei lisää tuskaa, vaan hälventää epäluuloja, ja siksi halusin lukea.

Luin ja luin. Aivojen röntgenkuvat yököttivät hieman, mutta kerran se vain kirpaisi. Tuskinpa minulla kasvainta. Ei ollut aamupahoinvointia eikä aamupäänsärkyä. Aamuisin oli kaikkein parhain olo. Vasta illalla kun olin heikko ja väsynyt, alkoi virusten temmellys ja sitten se rauhoittui yöksi. Lämpökin viittasi elimistön sinnikkääseen taisteluun vierasta tunkeilijaa vastaan. Mutta voinhan minä sinne neurologille mennä, niin että tulee tutkituksi, mitä jälkiä virus on elimistööni jättänyt", Hilkka tuumi.


IX

Perjantaina Hilkka istui vastaanotolla.

- Sinä näytät nyt paremmalta, sisätautilääkäri sanoi.
- Olen minä nyt jonkin verran parempioloinen. Nykinää ei ole enää niin mielettömästi. Lämpöä sen sijaan on ollut jo kuukauden, ja oikean käden sisäpuoli on ollut koko viikon aristava. Joskus on pitkin käsivartta vihlonut, mutta tällä hetkellä vain nimetön on kipeä. Päänpistoksetkin ovat lieventyneet, Hilkka selitti.
- Neurologista ei ole kuulunut vielä mitään? lääkäri kysyi.
- Ei.
- Nyt on niin, että virusviljelmien tulokset eivät ole vielä tulleet, lääkäri sanoi. - Voisitko tulla kahden viikon kuluttua kuulemaan tulokset?
- Kyllä minä voin, ja tulen, Hilkka vastasi.

Kirpeä talvipakkanen puri ulkona ihmisten posket punaisiksi, ja Hilkka tunsi olonsa huojentuvan. Oltiin menossa parempaa kohti, sillä voimat kasvoivat joka päivä ja nykinä laantui aina pienemmiksi värähtelyiksi. Jospa tästä selviäisi, Hilkka tuumi.


X

Aamulla oli tullut kiire. Hilkka oli astellut vikkelään bussipysäkille ja tiennyt myöhästyvänsä. Lääkäri oli ehtinyt jo lähteä, mutta luvannut tulla uudestaan. Odotushuone oli täynnä vanhoja, likaisia lehtiä, joita Hilkka ei välittänyt lukea. Oli vain sellainen tympeä, tyytymätön olo. Se ei ollut lainkaan lupaavaa.

- Lötjönen!

Hilkka nousi ja asteli käytävään. Sisätautilääkäri oli vaihtunut. Tämä oli hiukan nuivemman näköinen kuin edellinen, mikä ehkä johtui iästä.

- Hyvää päivää, Hilkka sanoi.
- Istu vaan siihen alas. Niin näitä tuloksia, katsotaanpa. - Tuota, tuota. Ei taida olla mitään erityistä. Kalkki vastaukset ovat olleet negatiivisia.
- Mikä tämä virus on sitten voinut olla, ja tämä tauti yleensä? Hilkka kysyi.
- En minä yhtään tiedä. - Mutta lopetettaisiinko tämä hoito nyt tähän. Kyseessähän on ollut... Miten sen nyt sanoisi... Eräänlainen oireiden suma. Niin! Oireiden suma. Aivan selvä oireiden suma! lääkäri puhkui keksittyään taudille oivan selityksen.

- Edellinen lääkäri kirjoitti minulle lähetteen neurologille, Hilkka sanoi. - Mutta en ole saanut vielä aikaa.
- Ai lähetteen neurologille? En minä olisi viitsinyt sellaista kirjoittaa, mutta jos sinulla se on, niin hyvä. Käy vain tarkastuttamassa itsesi, lääkäri kehotti.
- Kunhan vain päässä ei ole mitään.
- Se on hyvin harvinaista... ne aivokasvaimet, kuului lääkärin lohduttava ääni kauempaa, kun Hilkka oli jo menossa ovensuuhun päin.


XI

Pienet pistävät kivut päässä silloin tällöin. Oikean käden aristavat vaihtelevat kohdat. Joskus yltyvät elohiiret. Odottavan aika oli pitkä.

Muistanko oikein, että tämmöistä ei ennen ollut. Eihän minussa vain ole mitään - aivoissa? Onkohan nyt aivan varmaa, että minussa ei ole mitään?

Vain vaivoin olin löytänyt neurologille. Vastaanotto oli sitä paitsi sijoitettu kuuluisan mielisairaalan yhteyteen. Alkoi hieman jännittää ja en osannut pysyä paikoillani. Kuljeksin pitkin käytävää odottaessani.

- Lötjönen!

Valkoisen ja tuhriintuneen oven edessä seisoi ystävällisen näköinen keski-ikäinen nainen, lääkäri, joka katsoi suoraan minua kohti. Nousin ylös, sillä olin juuri ehtinyt istahtaa, ja kävelin hänen luokseen ja me kättelimme toisiamme ja hän sulki perästäni oven. Istahdin pyynnöstä alas ja jäin odottamaan.

- Tässä on näköjään tämä lähete, neurologi sanoi ja alkoi selailla paperia.
Pian hän oli lukenut lähetteen loppuun ja otti ruutulehtiön eteensä kirjoittaakseen pääkohtia ylös. Selostin hänelle kaiken tietämäni ja muistamani taudin oireista.

- Tämä tutkimus on nyt kyllä aika paljon myöhässä, jos ja kun kyseessä on virustauti. Onko sinulla muuten ollut vielä paljonkin oireita? hän kysyi.
- Joka päivä vielä nykii ja melko tarkkaan pään keskellä tuntuu aika ajoin lievää jomotusta, ja hermot saattavat ärtyä jossakin kohtaa vartaloa ilman mitään näkyvää syytä.
- Voisimme tehdä sinulle vielä sellaisen hermoimpulssien johtumiskokeen, mutta siihen täytyy tilata aika. Ehkä se on hyvä vielä tutkia, lääkäri sanoi ja kirjoitti korttiin osastoavustajalle ohjeita. - Soitat sitten tänne kokeiden jälkeen ja kuulet tulokset.

Kiitin neurologia ja lähdin.


XII

Postiluukusta oli lattialle kolahtanut kirje sisätautilääkäriltä, tai pikemminkin kyseessä oli ollut valokopio siitä. Sisätautilääkäri se siellä kirjoitteli minut ja luulotautini ulos sairaalastaan, tosin hän teki sen aika kiltisti enkä minä voi moittia häntä lääketieteen epätarkkuudesta. "Täällä ei aihetta minkäänlaisiin lisäselvityksiin, mitään somaattista tautia ei ole löytynyt, mahdollisesti alkuvaiheessa jokin virusinfektio joka provosoinut sitten lisäoireita", hän kirjoitti.

Kirje oli suunnattu myöskin terveysaseman yliolkaiselle lääkärille, jonka luokse en enää koskaan menisi ilman pakkoa hoidettavaksi. En edes niitä kasvoja haluaisi nähdä, sillä niin ilkeän lähetteen niiden takana oleva ihminen oli saattanut kirjoittaa.


XIII

Sokeripalavaliokunta istui koolla, kaksi kirjanpitäjää ja kaksi lääkäriä. Hilkka Lötjönen sävähti vähäsen taaksepäin, sillä hän oli tunnistanut toisen lääkäreistä. Se oli ollut lähetteenkirjoittaja ja nyt sen kasvoja reunusti mustasankaiset silmälasit.

Hilkka pyörsi ympäri ja meni käytävän pimentoon, sillä hänellä ei ollut minkäänlaisia haluja keskustella kyseisen valkotakkisen kanssa. Istukoon siellä nyt kaikessa rauhassa ja hypistelköön heikennettyä poliovirusta sisältäviä sokeripalojaan, Hilkka etsisi sairausvakuutuskortin kaikessa rauhassa käsiinsä ja menisi vasta sitten sokeripalavaliokunnan eteen rokotettavaksi.

Hilkka astui käytävän poikki pari askelta huoneeseen ja ojensi korttinsa kirjanpitäjille.
- Kotipaikka on edelleen sama? he kysyivät.
- Kyllä on, Hilkka vastasi.
- Tuosta sitten vain otat yhden sokeripalan ja pistät sen suuhusi, toinen heistä sanoi.

Hilkka hivuttautui lääkärien eteen, ja silmälasipäinen ojensi kasvot peruslukemilla tarjotinta. Hilkka pisti sokeripalan suuhunsa, otti tarjotun rokotustodistuksen ja kiiruhti pois.

Vielä ulos asti hän oli miettinyt näkemäänsä ja kuulemaansa.

Oliko rokotukseen käytetty sokeri ollut Pulmua vai Sirkkua, sitä Hilkka ei tiennyt ja se vaivasi kovasti hänen mieltään. Koko sokeripalavaliokunta oli näyttänyt hassunkuriselta hänen silmissään. Siinä nämä lääkärit nyt istuskelivat vakavan näköisinä sokeripalojensa kanssa, ja Hilkan mieleen yhtäkkiä juolahti, että sokeripalat saattaisivat vallan hyvin edustaa tiedettä, niin juhlallinen ja tärkeä ilme vallitsi näiden nykytieteen edustajien kasvoilla. Ajatella, jos kaikki tiedemiehet ja -naiset tutkivat vain mitättömiä sokeripaloja pääsemättä koskaan perille ja uhraavat niiden takia elämänsä. Kuinkahan monta sokeritoppaa silloin saisi pinota maankamaralle?

Nyt ulkona, kun raitis pakkasilma porhalsi vasten kasvoja, Hilkka tunsi kummaa tyydytystä. Ähäkutti, nyt se virkaintoilija näki, että Hilkka ei suinkaan ollut ensimmäisten rokotettavien joukossa. Hilkka ei ensinnäkään ollut pelännyt poliota ennen taudin eriskummallisia oireita. Ja pelosta kertominen oli ollut vain tyhmää luottamusta hoitavaa lääkäriä kohtaan, ja tämänkaltainen tyhmä luottamus ei saanut enää toistua Hilkka Lötjösen elämässä. Hän, Hilkka, ei puhu eikä pukahda tästä lähtien lääkäreille enää mitään mikä ei voisi olla myös kolminkeskistä, sillä nämä lääkärit menevät ja repostelevat sairauskertomuksiinsa potilaitten kaikkein arimmatkin seikat.


XIV

Huone oli aivan tyhjä ja Hilkka melkein ilkosillaan. Pian tutkisivat, Hilkka oli tullut hyvissä ajoin.

Hoitaja oli kovin ystävällinen. Jutteli ja oli mukava. Hilkka mietti, että lääkäreiltä puuttui jotakin sellaista, mikä hoitajille oli luontaista ja helppoa. Ehkä se oli auttamisen halu ja myötäeläminen. Lääkärit halusivat ensisijaisesti päteä ja olla tärkeitä. He nostivat itse itsensä niin, ettei potilaan ajatuksille jäänyt paljonkaan merkitystä.

Tanakka ja ylensyöneen näköinen mies astui käytävältä sisään päällään valkoinen takki. Kasvot vaikuttivat tympeiltä ja sulkeutuneilta. - Tuon kanssa olisi turha puhua mitään, Hilkka ajatteli.

Lääkäri sanoi nimensä, mutta se unohtui saman tien.
- Onko vielä ollut jotakin vaivoja?
- Joka päivä elohiiriä ja ajoittaista pääkipua.
- Mutta ei enää puutumisia?
- Ei.
- Vedäpä se hiha aivan sinne ylös, lääkäri komensi. - No nyt on hyvä.
Lääkäri kaivoi neulat esiin ja kietoi Hilkan sormien ympärille jonkinlaiset sähköä kuljettavat tarrat. Hän kytki virran audiometriin ja sääteli sen nuppeja, jonka jälkeen avasi ensimmäisen neulan suojakotelon.
- Nyt vähän pistää, hän sanoi.
- Ei se mitään.

Lopulta neula oli lihaksessa ja sen päähän kiinnitettiin ohut johto kulkemaan laitteeseen, joka rekisteröi lihasimpulssit kuvaruudulle. Hilkka seurasi kuvaa mielenkiinnosta hievahtamatta, mutta ei ymmärtänyt näkyvistä signaaleista mitään merkityksellistä.

Lääkäri sekä hoitaja tuijottivat kummatkin kuvaruutua, lääkäri alentuvan ja piittaamattoman näköisenä, kun taas hoitaja teki huomioitaan alistuneen kärsivällisesti. Ei tainnut olla helppoa olla täällä hoitaja, Hilkka luki edessään olevista avaimista kasvoista.

- Ei täältä löydy mitään erikoista, lääkäri sanoi ja mittasi Hilkan rannepituuksia tavallisella vaatturien mittanauhalla, jonka jälkeen hän suoritti vielä joitakin laskutoimituksia langanohuella taskulaskimellaan. Toimitus vaikutti todella lystikkäältä kaikessa juhlavuudessaan ja tärkeydessään.
- Lähetämme sitten neurologille vastaukset tuloksista, sanoi puolestaan sairaanhoitaja. - Soitat sitten sovittuna ajankohtana itse lääkärille ja voit kysyä häneltä enemmän.
- Kiitos teille. Sain kyllä jo soittoajankin valmiiksi, Hilkka sanoi.

Kumpainenkin, sekä lääkäri että hoitaja tarkkailivat Hilkan pukeutumista ja olivat kärsimättömän näköisiä, niin että se häiritsi Hilkkaa ja hän meinasi punastua. Etenkin lääkäri vahti törkeästi Hilkan jokaista liikettä ja rikkoi siten hyvän käyttäytymisen rajat.

Hilkan olo huojeni hänen päästyään ulos kadulle, ja hän oli iloinen, ettei ainakaan näissä kokeissa löytynyt mitään erikoisempaa. Jospa vain parantuisi täysin.


XV

"Voinko siis edelleen tehdä sitä, mikä minulle elämässä on tärkeää ja merkityksellistä?
Päätä ei siis nyt tutkittu. En voi tietää mitä siellä on. Toivonpa, ettei kovin pahaa, tai jos se on pahaa, niin ainakin siedettävissä pidempään."

Ajatukset olivat monet Hilkan arvoituksellisessa pääkopassa.


Muokattu otsikkoa:

Poliotalvena 1984-85 =>

Poliotalvena 1984-85 vakavasta sairaudesta pysyvät oireet, lääkäreiden pitäessä vain luulosairaana


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ma 05 Tam 2015, 21:42, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5636  Ke 02 Mar 2011, 2:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Edellinen on kirjoitettu vuonna 1985 sairastamani virustaudin jälkeen.

Helvetin mukava tauti. Jättänyt lähtemättömät jäljet.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5637  Ke 02 Mar 2011, 3:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Edellinen on kirjoitettu vuonna 1985 sairastamani virustaudin jälkeen.

Purtavaa paljon. Taatusti palaan asiaan, mikäli henki vain pihisee. Pientä tärinää tässäkin koko ajan.

Lähetettävä infektiosairaalan ylilääkärille sähköpostia, mihin paperini ovat hävinneet. Niitä kuuluisi säilyttää 20 vuotta kuoleman jälkeen.

Eikä papereita löytynyt sen enempää terveysasemalta kuin sairaalastakaan, jossa neurologi otti vastaan.

Potilastietojen säilytysajat, ks. Arkistolaitos
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5714  Pe 11 Mar 2011, 3:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Lähetettävä infektiosairaalan ylilääkärille sähköpostia, mihin paperini ovat hävinneet. Niitä kuuluisi säilyttää 20 vuotta kuoleman jälkeen.

Eikä papereita löytynyt sen enempää terveysasemalta kuin sairaalastakaan, jossa neurologi otti vastaan.

Skannattu torstaina 10.11. arkistojen vastaukset pdf-tiedostoksi. Selvittääkö ylilääkäri papereiden katoamisen, vai pitääkö laittaa eduskunnan oikeusasiamiehen kautta menemään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5715  Pe 11 Mar 2011, 3:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
- Sinä siis olet lukenut poliosta, lääkäri kysyi.
- Olenhan minä, Hilkka vastasi.
- Jaahah, kirjoitanpa sitten tänne lähetteeseen, että 'polionpelko', ilmeinen 'polionpelko'.

Jahka saan ketjua vähän enemmän pakettiin, postaan lääkärille linkin. Ei vaaraa, että nimi unohtuisi koskaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5858  Ma 28 Mar 2011, 17:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Käytyäni vasemman korvan puutumisvaivasta 20.11.2007 neurologian professorin vastaanotolla kerroin samalla poliotalvena 1984-85 sairastamastani taudista. Sairastettuani kertomani taudin ihan oikeasti siitä puhuminen on ollut helppoa. Pahinta oli törkeä ja asiaton suhtautuminen, jota en unohda koskaan. Olikin yllätys, että neurologian professori suhtautui kertomaani niin asiallisesti.

Seuraavassa pari otetta hänen lausunnostaan:

Lainaus:
Nuorena sairastanut virussairauden jonka jälkeen, eritoten väsyneenä, esiintyy hermovärinää, elohiiriä. Silloin oli kuukausi kuumetta, päätä särki vuoden ajan.

Lainaus:
Peruskokeessa niukka tremor (n 1 mm amplitudi).

Lainaus:
Spekulaationa voi ajatella että 22 vuotta sitten olisi ollut virusmeningiitti (kuume, päänsärky)
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5859  Ma 28 Mar 2011, 18:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Olikin yllätys, että neurologian professori suhtautui kertomaani niin asiallisesti.

Hän kirjoitti myös lähetteen kuvaukseen:

Lainaus:
Lähetepvm: 20.11.2007

Pyydetty tutkimus: aivot MRI

Lähete: Puutumista vas:lla korvan seudussa. 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita.

Ja kuvauksessa löytyi seuraavaa:

Lainaus:
Kuvauspvm: 5.12.2007

Lausuntopvm: 5.12.2007

Lausunto: AIVOJEN MAGNEETTIKUVAUS:

Takakuopassa on hieman väljät likvortilat, tämä löydös on ennallaan v. 2001 TT-kuviin verrattuna.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5860  Ma 28 Mar 2011, 19:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Sairastettuani kertomani taudin ihan oikeasti siitä puhuminen on ollut helppoa.

Eikä puhettakaan, että taudin vaikutus olisi vähenemään päin, vaan päinvastoin. Eilen ja tänäänkin tärissyt koko päivän.

Jo nelikymppisenä aloin kokea postpolion oireita, hirveää uupumista ja väsymistä. Tilasin polioliitosta asiasta kertovan kirjasenkin.

Polioliiton sivuilla todetaan:

Lainaus:
Polion sairastaminen voidaan todeta selkäydinnesteestä varmuudella vain sairauden akuuttivaiheessa, ei vuosien tai vuosikymmenten jälkeen.

Minulle ei akuuttivaiheessa tehty mitään tutkimuksia, sain sairastaa yksin ja oman onneni nojassa.

Vasta myöhemmin otettiin joitain verikokeita - selkäydinpunktiota ei tehty ollenkaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5861  Ma 28 Mar 2011, 19:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Yllättäen löysin joku aika sitten harvinaisen osuvan kuvauksen sairastamastani taudista.

PARALYTIC POLIOMYELITIS:

Lainaus:
Following the meningitic phase, most patients develop a spinal type of poliomyelitis, in which severe muscle pain arises, often with muscle spasms, then weakness and fasciculation develops.

Lainaus:
Seuraavassa meningiittivaiheessa useimmat potilaat kehittävät spinaalityyppisen poliomyeliitin, jossa syntyy vaikeaa lihaskipua, usein lihasspasmien kanssa, sitten kehittyy heikkoutta ja faskikulaatiota (nykimistä).

Pdf-tiedostona, ks.

Kidd, Williams, Howard:

Poliomyelitis
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5863  Ti 29 Mar 2011, 0:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
PARALYTIC POLIOMYELITIS

Pdf-tiedostona, ks.

Kidd, Williams, Howard:


Poliomyelitis

Lainaus:
It remains unclear which factors favour the development of paralytic disease but there is some evidence that physical activity and intramuscular injections during the prodrome may be important exacerbating influences.

Myöhemmin huomioni kiinnittyi artikkelissa edellä olevaan kohtaan, jossa kerrotaan löytyvän jotain näyttöä siitä, että liikunta esioireiden aikana voi olla tärkeä tekijä oireiston pahenemisessa. Kun itse sairastuin loppuvuonna 1984 flunssan kaltaisiin oireisiin, yritin häätää tautia uimalla ja saunomalla, kuten olen kertonut täällä. Mutta sen jälkeen tauti vasta oikein iskikin!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5864  Ti 29 Mar 2011, 1:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
PARALYTIC POLIOMYELITIS

Pdf-tiedostona, ks.

Kidd, Williams, Howard:


Poliomyelitis

Lainaus:
The virus may be isolated from the nasopharynx for five days and from the stools for up to five weeks after the onset of symptoms. It is rarely isolated from the cerebrospinal fluid (CSF) or serum, in contrast to the paralytic illnesses caused by other enteroviruses.

Lainaus:
Virusta voidaan eristää nenänielusta viiden päivän ajan ja ulosteista viisi viikkoa oireiden alkamisesta. Se on harvoin eristetty aivoselkäydinnesteestä (CSF) tai seerumista, vastakohtana muihin enteroviruksen aiheuttamiin paralyyttisiin sairauksiin.

Eipä polion toteaminen tuon mukaan ole edes helppoa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5865  Ti 29 Mar 2011, 12:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Eikä puhettakaan, että taudin vaikutus olisi vähenemään päin, vaan päinvastoin.

Minkäslainen aamu tänään?

Herään vähän turhan aikaisin ja jään sänkyyn lepäämään. Uni ei tule, mutta ajattelen kaikkea. Vapinaa ja tärinää on koko kehossa. Tiedän, että jos minut tutkittaisiin nyt, oireet tulisivat jo selkeästi esiin. Tunnenhan sen vapinan ja tutinan koko ajan itsekin, kun se leviää niskasta alaspäin, joten paljon herkempi sähköinen laite rekisteröisi jo pienemmätkin muutokset.

Kirjoittaessani tässäkin hermovärinä leviää jalkapohjiin saakka. Oireet ovat viime vuosina vain pahentuneet. Aika tulee vielä osoittamaan, että olen puhunut totta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5904  La 03 Jou 2011, 0:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Aika tulee vielä osoittamaan, että olen puhunut totta.

Ja vaikka minut laitettaisiin valheenpaljastuskoneeseen, mittarit eivät värähtäisikään - ei, vaikka sama toistettaisiin sata kertaa.

Ihmettelen vaan, missä paperini ovat. Enhän ole vielä kuollut, ja tietoja kuuluisi säilyttää 20 vuotta kuoleman jälkeen.

Mutta kun taudista oli jo noin kymmenen vuotta ja oireet edelleen jatkuivat, päätin kirjoittaa minua luulosairaana pitäneelle terveyskeskuslääkärille kirjeen, jossa en säästellyt sanojani. Mitä jos sillä on jokin yhteys papereitteni häviämiseen, kun mitään ei löytynyt terveyskeskuksestakaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6278  To 29 Jou 2011, 0:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Lainaus:
Lähetettävä infektiosairaalan ylilääkärille sähköpostia, mihin paperini ovat hävinneet. Niitä kuuluisi säilyttää 20 vuotta kuoleman jälkeen.

Eikä papereita löytynyt sen enempää terveysasemalta kuin sairaalastakaan, jossa neurologi otti vastaan.

Skannattu torstaina 10.11. arkistojen vastaukset pdf-tiedostoksi. Selvittääkö ylilääkäri papereiden katoamisen, vai pitääkö laittaa eduskunnan oikeusasiamiehen kautta menemään.

Vuodenvaihdetta kohti rästihommat mielessäin.

Täytin tietokoneella tuollaisen lomakkeen kuin "Potilaan hoitoon tai kohteluun liittyvä muistutus"

Ks. Potilasrekisteri, lomakkeet ja muistutukset

Kävin tapaustani lomakkeella läpi ja taltioin tiedostoni nimellä: Muistutus poliotalven potilaspapereiden häviämisestä

Saas nähdä, kuinka pitkälle asiaa täytyy käydä läpi, vai alkaako papereita jo löytyä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6310  To 29 Jou 2011, 19:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Vuodenvaihdetta kohti rästihommat mielessäin.

Täytin tietokoneella tuollaisen lomakkeen kuin "Potilaan hoitoon tai kohteluun liittyvä muistutus"

Pohdittava vielä, mitä liitteitä laittaa mukaan.

Vaadittava myös sairastamaani virustautiin liittyviä oikeita tutkimuksia, mutten viitsi niputtaa samaan pakettiin, hoitunee ehkä muuta kautta myöhemmin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6329  Pe 30 Jou 2011, 2:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Motor Neuron Diseases Fact Sheet

Lainaus:
Post-polio syndrome (PPS) is a condition that can strike polio survivors decades after their recovery from poliomyelitis. PPS is believed to occur when injury, illness (such as degenerative joint disease), weight gain, or the aging process damages or kills spinal cord motor neurons that remained functional after the initial polio attack. Many scientists believe PPS is latent weakness among muscles previously affected by poliomyelitis and not a new MND. Symptoms include fatigue, slowly progressive muscle weakness, muscle atrophy, fasciculations, cold intolerance, and muscle and joint pain. These symptoms appear most often among muscle groups affected by the initial disease. Other symptoms include skeletal deformities such as scoliosis and difficulty breathing, swallowing, or sleeping. Symptoms are more frequent among older people and those individuals most severely affected by the earlier disease. Some individuals experience only minor symptoms, while others develop SMA and, rarely, what appears to be, but is not, a form of ALS. PPS is not usually life threatening. Doctors estimate the incidence of PPS at about 25 to 50 percent of survivors of paralytic poliomyelitis.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6330  Pe 30 Jou 2011, 3:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Polion ja Parkinsonin taudin välillä yhteys

Lainaus:
Julkaistu 14.05.2002 Paralyyttisen poliomyeliitin ja Parkinsonin taudin välillä on löydetty yhteys. Uusimmassa JAMA:ssa ilmestyneen tutkimuskirjeen mukaan poliomyeliittiä eli polioviruksen aiheuttamaa selkäytimen infektiotautia ja lymfosyyttistä aivokalvontulehdusta sairastaneilla havaittiin yli kaksinkertaiseksi kohonnut riski sairastua Parkinsonin tautiin. Lisääntynyt riski ei tarkoita välttämättä, että poliovirus olisi suoraan yhteydessä Parkinsonin taudin syntyyn. Tutkijat arvelevat yhteyden johtuvan polioviruksen hermosoluja tuhoavasta vaikutuksesta, joka saattaa tehostaa normaalia iästä johtuvaa hermoston rappeutumista.

Lainaus:
Polion alkuvaiheessa ilmenee tyypillisesti lihassärkyjä ja harhatuntemuksia. Tartunnan saaneista noin prosentti sairastuu aivokalvotulehdukseen, ja näistä muutamalle prosentille kehittyy lisäksi halvauksia.

Mitä harhatuntemuksia? Mutta jos ei ole omaa kokemusta, on helppoa jauhaa paskaa ja puhua harhoista.

Jostain syystä minulla on ollut elohiiriä, nykinää ja vapinaa jo vuodesta 1985 lähtien, ja kaikki kuvaamani oireet ovat olleet totta. Oireiden kanssa on vain elettävä, elohiiriä on ollut pitkin kehoa tässä istuessanikin ja hermovapinaa on parhaillaankin tuntuen aina jalkapohjissa asti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6331  Pe 30 Jou 2011, 3:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Jostain syystä minulla on ollut elohiiriä, nykinää ja vapinaa jo vuodesta 1985 lähtien, ja kaikki kuvaamani oireet ovat olleet totta. Oireiden kanssa on vain elettävä, elohiiriä on ollut pitkin kehoa tässä istuessanikin ja hermovapinaa on parhaillaankin tuntuen aina jalkapohjissa asti.

Täytin silloin 1985 keväällä 25 vuotta. Aika karmea kevät, sen jälkeen muuttui pysyvästi jotain, mutta hyvää harjoitusta nykyhetkeen jouduttuaan sairastamaan toista, lääkäreille näkymätöntä sairautta, homesairautta. Ne, jotka sairastavat helposti todettavia, näkyviä sairauksia, saavat hoitoa, mutta ne, joiden sairauksien toteamiseen pitäisi nähdä vaivaa, jäävät nuolemaan näppejään ja odottamaan ihan rauhassa kuolemaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6334  Pe 30 Jou 2011, 12:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Oireiden kanssa on vain elettävä, elohiiriä on ollut pitkin kehoa tässä istuessanikin ja hermovapinaa on parhaillaankin tuntuen aina jalkapohjissa asti.

Homesairauskin lienee pahentanut oireita.

Olen huomannut vapinaa alkavan tulla aina enemmän, jos zapperin käyttäminen jää väliin niin kuin eilen.

Aamulla herättyäni poskiontelot tuntuivat taas ja vatsa rylläsi. Vapinaa on aina enemmän, kun poskiontelot ja vatsa ovat huonommassa kunnossa. Oireet olivat pahimmillaan syys-lokakuussa ennen kuin sain marraskuussa Beckin laitteet käyttöön, lukuun ottamatta kolloidista hopeaa, joka ei ole ollut vielä käytössä.

Myös tinnitus on vähentynyt, magneettipulsaattorin ansiosta kai. Mutta koska senkin ottaminen jäi eilen väliin, ja aamulla ennen ylösnousua alkoi tuntua tinnitusta taas, otin magneettipulsaattoriakin jo heti ylösnoustuani.

Zapperi oli jo sängyssä kiinni kaksi varttia, samoin istuessani tässä nyt.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ke 11 Tam 2012, 18:38, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6335  Pe 30 Jou 2011, 14:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Oireet olivat pahimmillaan syys-lokakuussa ennen kuin sain marraskuussa Beckin laitteet käyttöön, lukuun ottamatta kolloidista hopeaa, joka ei ole ollut vielä käytössä.

Tuostahan on oikein todisteita, vapina näkyy 2.10. kuvaamistani videotaltioinneista loistavasti kameran täristyä kädessäni. Ja onhan vapina diagnosoitu jo parilla neurologin vastaanotollakin.

Heitänpä vaan vähän lisää vettä kiukaalle, ks. Vaarallisia tartuntoja

Tuossa Tampereen tapauksessa joku erittää poliovirusta viemäriin, todennäköisesti tietämättään, kärsien samalla immuunipuutoksesta, joka lievänäkin voi jatkaa viruksen erittymistä koko loppuelämän ajan.

Pengoin taas vähän polioon liittyviä juttuja ja huomasin edellisestä uutisoidun ulkomaillakin, ks. Finland Looks for a Mystery Person Spreading Poliovirus

Poliovirus voi siis immuunivajeessa jäädä elimistöön. Löysin asiasta tällaisenkin uutisen: Immunodeficient Patients May Be at Risk for Polio
Lainaus:
"Patients with common variable immunodeficiency can be chronically infected with poliovirus, and poliomyelitis can develop despite treatment with intravenous immune globulin," the authors write.

Toisin sanoen, koska Beckin laitteet auttavat minua ihan konkreettisesti vähentämällä vapinaa ja muita neurologisia oireita, eläviä taudinaiheuttajia oltava minullakin. Helpommin sanottu vaan kuin tehty päästä mihinkään tutkimuksiin.

Immunoglobuliiniarvot saanut tutkittua hikisesti yksityisellä kerran, jolloin IgG1 oli alle raja-arvon, mutta yleisellä puolella joutuu sairastamaan ilman hoitoa eikä immunoglobuliiniarvojakaan saa terveyskeskuksessa edes tutkittua. Mutta niissä, mitä tuolla viimeksi suostuttiin tutkimaan, ilmeni myös neutropenia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6365  Ke 04 Tam 2012, 1:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Vuodenvaihdetta kohti rästihommat mielessäin.

Täytin tietokoneella tuollaisen lomakkeen kuin "Potilaan hoitoon tai kohteluun liittyvä muistutus"

Ks. Potilasrekisteri, lomakkeet ja muistutukset

Kävin tapaustani lomakkeella läpi ja taltioin tiedostoni nimellä: Muistutus poliotalven potilaspapereiden häviämisestä

Saas nähdä, kuinka pitkälle asiaa täytyy käydä läpi, vai alkaako papereita jo löytyä.

Muistutus lähtenyt tiistaina eteenpäin.

Sairastin sen taudin oikeasti, ja ne paperit kuuluvat minulle oikeasti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6609  Pe 20 Tam 2012, 22:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Muistutus lähtenyt tiistaina eteenpäin.

Sairastin sen taudin oikeasti, ja ne paperit kuuluvat minulle oikeasti.

Pyytänyt myös potilaspapereita 1984-85 sairastamastani virustaudista, joita ei Helsingin kaupungin avoterveydenhuollon arkistosta löytynyt niin kuin olisi pitänyt.

Jos papereitani ei löydy, en voi muuta sanoa kuin että idiootti on hävittänyt paperini:

Lainaus:
Mutta kun taudista oli jo noin kymmenen vuotta ja oireet edelleen jatkuivat, päätin kirjoittaa minua luulosairaana pitäneelle terveyskeskuslääkärille kirjeen, jossa en säästellyt sanojani. Mitä jos sillä on jokin yhteys papereitteni häviämiseen, kun mitään ei löytynyt terveyskeskuksestakaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6670  Ti 24 Tam 2012, 12:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Pyytänyt myös potilaspapereita 1984-85 sairastamastani virustaudista, joita ei Helsingin kaupungin avoterveydenhuollon arkistosta löytynyt niin kuin olisi pitänyt.

Ihmeiden aika ei ole ohi; sain Auroran ja Hesperian sairaalasta sairauteeni liittyvät paperit.

Asiallisimmat merkinnät Hesperian (Kivelän) sairaalasta, joita lukiessani pientä tärinää koko ajan niin kuin nytkin.

Mentävä purkamaan koko paska aamusivuihin ja tutkittava papereita vielä uudestaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6671  Ti 24 Tam 2012, 13:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Saatana! Kyllä näkee, kuka on yrittänyt tuhota elämäni jo alusta lähtien.

Niin paha mieli siitä, minkälaista puoskarointia on saanut jo nuoresta pitäen osakseen.

Mutta tämä ei tähän jää - sanani jäävät elämään päinvastoin kuin noiden nilviäisten, jotka ovat kuin merkitsemättömät haudat puoskaroinnissaan ja ihmisten päältä kävelyssään.

Ei tarvitse mainostaa olevansa lääkäri; arvostan tänä päivänä paskakuskiakin enemmän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6672  Ti 24 Tam 2012, 13:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Mentävä purkamaan koko paska aamusivuihin ja tutkittava papereita vielä uudestaan.

Ei siitä aamusivujen kirjoittamisesta tule nyt mitään - olen liian vihainen. Saanut vasta muutaman rivin aikaiseksi, jatketaan pätkittäin.

Seuraavaksi skannaan niiden mulkkujen jutut tietokoneelle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6673  Ti 24 Tam 2012, 15:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vieläkin vihaisempi, paskapään lähetteen takia leimattu polionpelkoiseksi hysteerikoksi eikä tutkittu ollenkaan niin kuin olisi pitänyt:

Lainaus:
Polioliiton sivuilla todetaan:

Lainaus:
Polion sairastaminen voidaan todeta selkäydinnesteestä varmuudella vain sairauden akuuttivaiheessa, ei vuosien tai vuosikymmenten jälkeen.

Tänä päivänä Timo Jousi harjoittaa tuottoisaa praktiikkaa tehtyään minulle poliotalvena 1985 todella törkeän karhunpalveluksen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6683  Ti 24 Tam 2012, 20:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Poikani sanoi tultuaan koulusta: älä ole äiti niin poissa tolaltasi, meillä on Jumala...

Onhan se fakta, että elämäni muuttui tuon taudin jälkeen, ei ole esimerkiksi ollut päivääkään ilman nykinöitä sen jälkeen. Pientä hermovärinää on parhaillaankin, sitä on nykyään häiritsevän usein.

Ei minun tarvitse hävetä totta puhuessani - iän myötä elimistön heiketessä oireet tulevat yhä enemmän esiin. ENMG:ssa muutokset näkyisivät jo ja tulevat yhä selvemmin näkymään.

Mutta on järkyttävää, minkälaisia puoskareita lääkärit ovat; kuinka törkeästi minua kohdeltiin jo nuorena.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6685  Ti 24 Tam 2012, 20:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Mutta on järkyttävää, minkälaisia puoskareita lääkärit ovat; kuinka törkeästi minua kohdeltiin jo nuorena.

Jatketaan kirjoittamista. Julia Cameron neuvoi luomaan vasten vihollisten kasvoja ja muuta elintärkeää.

Ei tämäkään aihe ole vielä loppuunkäsitelty, ei sinne päinkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6688  Ti 24 Tam 2012, 23:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ei tämäkään aihe ole vielä loppuunkäsitelty, ei sinne päinkään.

Kaikki maksaa jotain; mitä suurempi loukkaus, sitä suurempi maksu.

Sairastaessani alkukeväästä 1985 tuota tautia asuin asunnossa, jossa minulla ei ollut edes puhelinta tuolloin. Jouduin raahautumaan sairaanakin puhelinkioskille soittaakseni ylipäätään minnekään ja siskonikin kyllästyi sairaudestani puhumiseen. Hän sanoi: sä et puhu mistään muusta kuin sairaudestasi nykyään... Se oli loukkaus vasten kasvojani, törkeä kipeä loukkaus ihmiselle, joka oli sairaana ja jolla oli joka päivä lämpöä. Kärsin jostain erikoisesta taudista, jota en halunnut tartuttaa muihin. Kirjoitin siskolleni kirjeenkin, jota säilytin ennen lähettämistä jääkaapissa toivoen virusten kuolevan siellä. Ja mitä sainkaan palkaksi siskoltani? Pelkät haukkumiset, että kehtasin kirjoittaa mitään sellaista kuin taudistani kerroin.

Välimme eivät koskaan parantuneet, lopetin yhteydenpidon kokonaan. Joskus myöhemmin hän kirjoitti minulle vielä kirjeen, jossa lähetti terveisiä tietokoneelleni; eihän minulla yksinäisellä ressukalla ollut mitään muuta... Luetutin kirjeen yhdellä työkaverillani ja hän sanoi sen olevan törkeä, mutta neljä vuotta vanhempi ainoa siskoni oli aina ollut ilkeä minulle. Vasta vanhemmiten tajusin, kuinka paljon hän oli vihannut minua. Hän haukkui minua ystävilleen ja sanoi meidän olevan kuin yö ja päivä, hän tietenkin se päivä ja minä yö.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6694  Ke 25 Tam 2012, 2:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
2.1.1985 sairastunut hengitystieinfektion oireisiin, muutamaa päivää myöhemmin alkanut ripuloida ja esiintynyt jatkuvasti lievää kuumetta ad. 37,4 astetta. Tämän jälkeen eri puolilla kehoa lihaksissa alkanut tuntua nykäyksiä, ja jonkin asteista voimattomuutta. Nykäyksiä varsinkin vartalolla, nämä selvästi päällepäin näkyviä, tulleet puuskina. Lihakset olleet painoarat. Lyhyen aikaa ollut puutumista vasemmassa poskessa ja oikea käsi ollut pinnalta aristava pitkin koko ulnaarisivuaan. Pään pinnalla ollut vihlovia lyhytkestoisia kipuja. Oireet ovat nyt vähitellen selvästi lievittyneet, kuumetta kesti noin kuukauden. Lihasnykäyksiä nyt enää harvakseen ja jonkin verran pään vihlomista ja niskakipua. Varsinaista niskajäykkyyttä sairauteen ei ole liittynyt mutta jännitystä ja aristusta niskan kierroissa. --

Skannasin tekstinlukuohjelmalla Hesperian sairaalan neurologin 1.3.1985 kirjaamat esitiedot sairaudestani.

Alkoi myös kiinnostaa vuoden 1985 almanakka, miten kaikki ajoittui:

Tammikuu 1985



Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 04 Tam 2015, 3:25, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6695  Ke 25 Tam 2012, 3:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Piti tarkistella vielä yhtä asiaa, miten pahin vaihe ajoittui. Järkytyin nähtyäni sen allakasta noin konkreettisena; viikonloppu, ilman puhelinta ja yksin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6697  Ke 25 Tam 2012, 15:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Heräiltyäni aamulla samaa nykinää ja elohiiriä kuin ennenkin, jo vuodesta 1985 lähtien. Elohiiri viipyi milloin missäkin kehonosassa; olkavarressa, kädessä, kyljessä, jalassa, alati paikkaa vaihtaen ja myös useammassa paikkaa yhtä aikaa.

Pahinta on ollut, kun on nykinyt silmässä, päässä, sydämessä, palleassa ja keuhkoissa osoituksena siitä, että vieras tekijä on läsnä kaikkialla, elintärkeissäkin elimissä. Siihen helvettiin on saanut vuosien varrella tottua sairastaessaan lääkäreille näkymätöntä tautia.

Ja nyt aamulla elohiirien lomaan alkoi taas hiljainen tärinä ensiksi vyötäröstä alaspäin, nousten lopulta ylöspäin aina niskaan asti.

Päästyään sinne, niskaan asti, otin zapperin ja kiinnitin johdot kipeän jalan elektrodeihin, jotka jo valmiina paikoillaan.

Zappasin pitkän aikaa, kunnes huomasin zapperin säätönupin olevan ihan sökö eikä se katkaissut virtaa niin kuin olisi pitänyt. Nupissa ollut jotain vikaa, kun pojalta kerran laite vahingossa tippunut. Kirjoitettava Good vitalityyn, toinen johtokin pidempi toista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6698  Ke 25 Tam 2012, 15:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Elohiiri viipyi milloin missäkin kehonosassa; olkavarressa, kädessä, kyljessä, jalassa, alati paikkaa vaihtaen ja myös useammassa paikkaa yhtä aikaa.

Jos laskee kappalemäärissä esimerkiksi nyt aamulla, 50 ei riitä. Mutta oppinut elämään kiinnittämättä huomiota niihin; sujuu hyvin näkymättömästi sairaaksi pakotetulta lääkärien uhrilta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6699  Ke 25 Tam 2012, 15:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Auroran sairaalan esitiedot 17.1.1985:

Lainaus:
Yleensä terve, ei sairaalahoitoja paitsi appendikektomia tehty. 2.1. alkaen lieviä hengitystieinfektion oireita(lähinnä kurkkukipua), 4.1.85 alkaen ripulia 3-4 kertaa päivässä, ei verta ulosteessa. Pian sen jälkeen eri puolilla kehoa lihaksissa ajoittain nykinätuntemuksia. Rasituksessa tuntenut itsensä voimattomaksi. Vasemmassa poskessa turtaa tuntemusta.




Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 04 Tam 2015, 3:28, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6700  Ke 25 Tam 2012, 15:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Auroran sairaalan esitiedoista edellä:
Lainaus:
Yleensä terve, ei sairaalahoitoja paitsi appendikektomia tehty.

Olin nuori, vielä 24-vuotias enkä kehdannut sanoa, että helvetti olin kuolla siinä, että sain sairastaa umpilisäkkeen tulehdusta kolme viikkoa ja lääkäri kehtasi vielä sanoa ennen leikkausta, ettei se ole mitään umpilisäkkeen tulehdusta, että olisin ollut aikoja sitten hautausmaalla vastapäätä - Hietaniemessä siis!

Ks. Marian sairaala & Hietaniemen hautausmaa

Tällä tietämyksellä nyt, yli viisikymppisenä, tiedän tulleeni puoskaroiduksi molemmissa paikoissa, niin Mariassa kuin Aurorassa. Ensimmäisessä kärsin umpilisäkkeen tulehduksesta ja toisessa todennäköisesti poliosta, jota ei suljettu selkäydinpunktiolla pois niin kuin olisi pitänyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6701  Ke 25 Tam 2012, 16:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ensimmäisessä kärsin umpilisäkkeen tulehduksesta ja toisessa todennäköisesti poliosta, jota ei suljettu selkäydinpunktiolla pois niin kuin olisi pitänyt.

Minullahan on puoskareiden paperit nyt, jotka osoittavat kiistattomasti, ettei "poliosta lukeneelle hysteerikolle" tehty mitään selkäydinpunktiota.

Tulen vääntämään puukkoa vielä hartaasti tuossa haavassa, jolla lääkärit kehtasivat kohdella minua!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6702  Ke 25 Tam 2012, 16:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuo on lääkäreiden suurin virhe, että he uskovat mieluummin oppikirjojaan kuin elävää ihmistä edessään!

Miten he voivatkaan vajota noin alas, kääntää selkänsä elävän ihmisen hädälle ja uskoa vain sattumanvaraisesti kirjattuun tietoon, niin kuin siinä olisi kaikki!

Umpilisäkkeen tulehduksessa vatsani ei reagoinut perinteisiin tutkimuksiin, josta jouduin kärsimään.

Poliotalvena viikonlopun pahimman vaiheen jälkeen niskani ei reagoinut niin kuin olisi pitänyt terveyskeskukseen päästyäni.

Pahimman vaiheen sain riutua yksin, ilman kenenkään apua. Ei ollut sairauskuluvakuutustakaan silloin eikä ollut puhelintakaan; nuoren ihmisen päältä oli helvetin köykäistä kävellä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6703  Ke 25 Tam 2012, 16:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Umpilisäkkeen tulehduksessa vatsani ei reagoinut perinteisiin tutkimuksiin, josta jouduin kärsimään.

Poliotalvena viikonlopun pahimman vaiheen jälkeen niskani ei reagoinut niin kuin olisi pitänyt terveyskeskukseen päästyäni.

Olin urheilija, helvetin hyvässä kunnossa! Löysäläiset eivät vaan tienneet, mitä on olla sellaisessa kunnossa kuin itse silloin olin! Clotamia, kipulääkettä vaan nassuun ja Töölönlahden ympäri umpilisäkkeen vaivatessa! Epäilemättä se pelasti henkeni niin kuin hyvä kunto poliotalvena, jolloin lääkärit ihmettelivät jäykkää niskaani, jolla oli kroolattu kilometrejä! Se oli uimarin niska eikä poliotalven oireiden takana niin kuin älyn jättiläiset luulivat! Jos se olisi ollut totta, niin totta kai rapakuntoisena oireet olisivat aikoja sitten häipyneet!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6714  To 26 Tam 2012, 19:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Katsoessani vanhoja papereitani olen niin vihainen edelleen, löytyvät tietokoneelta nyt. Haluaisin lukea kusipään sepustukset vielä, jos terveyskeskuksen paperit vaan löytyisivät. Odotellaan ja jätetään hautumaan. Tämä ketju tästä vielä kasvaa, väännän puukkoa vielä helvetin syvällä siinä puoskaroinnin haavassa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6715  To 26 Tam 2012, 19:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Odotellaan ja jätetään hautumaan. Tämä ketju tästä vielä kasvaa, väännän puukkoa vielä helvetin syvällä siinä puoskaroinnin haavassa.

Yritän malttaa siihen asti, vaikka vaikeaa onkin, olen niin vihainen.

Olin tosissaan sairas ja ne siat kohtelivat minua niin kuin kohtelivat. Mutta totuus paljastuu niin kuin kaikessa muussakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6716  To 26 Tam 2012, 20:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Yritän malttaa siihen asti, vaikka vaikeaa onkin, olen niin vihainen.

Tuskinpa olen ainoa tapaus ollenkaan, jota ei tutkittu niin kuin olisi pitänyt, ts. tehty selkäydinpunktiota. Joku kohtalotoverini löytänee hyvinkin tämän ketjun.

Ks.

Poliorokotteet

Lainaus:
Vuosina 1984-85 maassamme oli tyypin 3 polioviruksen aiheuttama epidemia, jonka aikana diagnosoitiin kymmenen neurologisia oireita saanutta poliotapausta. Epidemian pysäyttämiseksi järjestettiin noin 95 % väestöstä kattanut kampanja, jossa käytettiin OPV:ta. Epidemian jälkeen vaihdettiin maassamme käytetty vanha IPV nykyiseen, joka on aiempaa tehokkaampi valmiste.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6719  To 26 Tam 2012, 23:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tuskinpa olen ainoa tapaus ollenkaan, jota ei tutkittu niin kuin olisi pitänyt, ts. tehty selkäydinpunktiota. Joku kohtalotoverini löytänee hyvinkin tämän ketjun.

Ks.

Poliorokotteet


Lainaus:
Vuosina 1984-85 maassamme oli tyypin 3 polioviruksen aiheuttama epidemia, jonka aikana diagnosoitiin kymmenen neurologisia oireita saanutta poliotapausta. Epidemian pysäyttämiseksi järjestettiin noin 95 % väestöstä kattanut kampanja, jossa käytettiin OPV:ta. Epidemian jälkeen vaihdettiin maassamme käytetty vanha IPV nykyiseen, joka on aiempaa tehokkaampi valmiste.

"Vuosina 1984-85 maassamme oli tyypin 3 polioviruksen aiheuttama epidemia, jonka aikana diagnosoitiin kymmenen neurologisia oireita saanutta poliotapausta."

Mikä epidemia semmoinen on, jossa vain kymmenen sairastuu neurologisiin oireisiin? Jossain mättää pahasti, tai lääkärit elelivät norsunluutorneissaan kaukana todellisuudesta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6720  To 26 Tam 2012, 23:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tänä päivänä Timo Jousi harjoittaa tuottoisaa praktiikkaa tehtyään minulle poliotalvena 1985 todella törkeän karhunpalveluksen.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6742  La 28 Tam 2012, 13:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.1.2012 kirjoitti:
Zappasin pitkän aikaa, kunnes huomasin zapperin säätönupin olevan ihan sökö eikä se katkaissut virtaa niin kuin olisi pitänyt. Nupissa ollut jotain vikaa, kun pojalta kerran laite vahingossa tippunut. Kirjoitettava Good vitalityyn, toinen johtokin pidempi toista.

Avattiin pojan kanssa laite ja kiristettiin löystynyttä säätönuppia. Sisällä oli myös yksi irrallinen johto, mutta koska zappausvalo vilkkui ja laite näytti toimivan, ajateltiin, jos sen kuuluisikin olla irrallaan.

Vähän myöhemmin tehtiin kuitenkin testi led-testerillä, joka tuli laitteen mukana. Yhdistettäessä toisen elektrodin lampun toiseen päähän ja toisen toiseen testerin valon olisi pitänyt alkaa vilkkua. Muttei mitään valoa tullut ollenkaan, joten zapperi ei toiminut niin kuin pitäisi. Ennen säätönupin simahtamista laitteessa ei tainnutkaan olla juuri tehoa, ei toiminut oikein.

Poika kokeili sitten, mihin irrallinen johto kuuluisi ja löysi oikean paikan. Led-testeri toimi niin kuin pitikin johdon ollessa paikallaan. Poika kuori johdosta vähän muovipäällystä pois ja kiersi kuoritun johdon oikeaan paikkaan kiinni. Tinagolvia ei tarvittu.

Samalla laitteen aukaisulla saatiin johdotkin aseteltua samanpituisemmiksi. Ainoastaan yksi kannen neljästä ruuvista jäi uupumaan, tiputtuaan näköjään joskus. Mutta keksin laittaa paksun kumilenkin laitteen ympärille, joten kasassa pysyy, vaikkei sopivaa ruuvia saisikaan enää mistään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6785  Ti 31 Tam 2012, 21:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Myös rokotteesta peräisin oleva polio voi levitä epidemiaksi

Lainaus:
Kaikkiaan maailmassa todetaan yli 30 000 poliotartuntaa vuodessa. Näistä alle prosentti on peräisin rokotteeksi jalostetusta polioviruksesta. Aiemmin on arvioitu, että nämä poliotartunnat, jotka ovat syntyneet geeniperimältään muuttuneista viruksista, olisivat vain heikosti tarttuvia poikkeustapauksia. Tulokset osoittavat nyt toista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6892  Pe 24 Hel 2012, 0:31 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Pyytänyt myös potilaspapereita 1984-85 sairastamastani virustaudista, joita ei Helsingin kaupungin avoterveydenhuollon arkistosta löytynyt niin kuin olisi pitänyt.

En jätä kiveäkään kääntämättä tässä asiassa. Terveyskeskuspapereiden olisi pitänyt löytyä jo.

Luulevatko ne saatana pääsevänsä jutusta eroon sillä, ettei papereita löydy?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6940  Su 04 Maa 2012, 3:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ketjusta Rääkkääjät vastuuseen!

Admin 4.3.2012 klo 2.00 kirjoitti:
Perjantaiaamuna tärinää oli ensin vain vähän, sitten paljon enemmän ennen ylösnousua. Katkerana mietin, kuinka sain sairastaa poliotalvena 1984-85 taudin, joka rampautti hermostoni, ilman että olisi tutkittu niin kuin olisi pitänyt.

Lauantaiaamuna olin aikaisin hereillä ja laitoin päälle sekä zapperin että infrapunalampun, jota painoin poskiontelojani vasten. Lepäsin oikealla kyljelläni ja vatsaani nyki aivan hillittömästi oikealta puolelta pallean kohdalta ainakin puolisen tuntia. Yleensä asennon vaihtaminen vähän helpottaa, mutta koska olin noissa masiinoissa kiinni, torkuin samalla kyljelläni.

Infrapunan lämpö alkoi raukaista, joten sammutin laitteen ja käänsin kylkeä. Muttei edes sekään saanut pallean nykinää loppumaan. Lopulta pallea nyki koko aamun ja päivän iltapäivään asti, plus muut vapinat ja tärinät päälle, joita nytkin on.

Vatsani nykiessä hillittömästi nyt lauantaiaamuna mietin terveyskeskuspapereitteni kohtaloa. Suunnittelin lähettäväni samanlaisen kirjeen kaikille terveysasemille, joita olen Helsingissä käyttänyt. Papereitteni on löydyttävä. Niitä etsitään vielä hartaasti ja pitkään, vaikka korkeamman viranhaltijan toimesta.

Aivan niin kuin sanoin: "Luulevatko ne saatana pääsevänsä jutusta eroon sillä, ettei papereita löydy?"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7027  Su 18 Maa 2012, 15:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.3.2012 klo 2.39 kirjoitti:
Yö oli pitkä ja aamuun mennessä päätin, että kadonneita terveyskeskuspapereitani täytyy pyytää myös kirjaamon ja ylilääkärin kautta. Vatsanikin alkoi täristä taas, mutta jaksoin nousta vasta yhdeksän aikaan ottamaan kolloidisen hopean, jonka jälkeen palasin heti sänkyyn takaisin. Vasta puolen päivän jälkeen jaksoin nousta oikeasti ylös, olin niin loppu.

Tarkoitin tuossa terveyskeskuksen hallintoa ja kirjaamoa, jonne virallisen postin voi lähettää.

Tänä aamuna tajusin, miksi minua oli kohdeltu niin kuin oli ja tuijotettu kuten kirjoitin avauksessani Hilkka Lötjösen sairauskertomuksessa:

Lainaus:
Kumpainenkin, sekä lääkäri että hoitaja tarkkailivat Hilkan pukeutumista ja olivat kärsimättömän näköisiä, niin että se häiritsi Hilkkaa ja hän meinasi punastua. Etenkin lääkäri vahti törkeästi Hilkan jokaista liikettä ja rikkoi siten hyvän käyttäytymisen rajat.

Sehän johtui Auroran sairaalaan 17.1.1985 kirjatusta tulosyystä:

Lainaus:
Tri Jousin lähete/diarrhoea levis prolongata, pro obs. app. nerv.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7028  Su 18 Maa 2012, 15:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin kirjoitti:
Sehän johtui Auroran sairaalaan 17.1.1985 kirjatusta tulosyystä:

Lainaus:
Tri Jousin lähete/diarrhoea levis prolongata, pro obs. app. nerv.

Mutta minulla on oikeus tietää, mitä muuta kunn.arv. tri Jousi on terveyskeskuspapereihin satuillut.

Saavat etsiä ne paperit tai selvittää syyn, miksi niitä ei löydy. Pyydetty ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten, 11.1.2011 allekirjoittamallani asiakirjalla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7029  Su 18 Maa 2012, 15:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.3.2012 kirjoitti:
Tänä aamuna tajusin, miksi minua oli kohdeltu niin kuin oli ja tuijotettu kuten kirjoitin avauksessani Hilkka Lötjösen sairauskertomuksessa:

Lainaus:
Kumpainenkin, sekä lääkäri että hoitaja tarkkailivat Hilkan pukeutumista ja olivat kärsimättömän näköisiä, niin että se häiritsi Hilkkaa ja hän meinasi punastua. Etenkin lääkäri vahti törkeästi Hilkan jokaista liikettä ja rikkoi siten hyvän käyttäytymisen rajat.

Kirjoitin Hilkka Lötjösen sairauskertomuksen heti keväällä 1985 tapahtumien ollessa vielä tuoreita.

Hesperian sairaalassa 30.8.1985 EEG-laboratoriossa tehty tutkimus ei ole kirjoituksessani mukana. Sain tietää tutkimustuloksista vasta nyt alkuvuonna 2012 Auroran ja Hesperian potilaspaperit saatuani.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7030  Su 18 Maa 2012, 16:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Hesperian sairaalassa 30.8.1985 EEG-laboratoriossa tehty tutkimus ei ole kirjoituksessani mukana.

Tri Jousen suorittama leimaaminen vaikutti näköjään niin, ettei minulle kerrottu mitään. Jotain poikkeamaa kuitenkin oli. Kärsinhän tuolloin 30.8.1985 päänsärystä vielä täysillä jatkuen kokonaisen vuoden.

Tri Teräväisen näkemyshän oli vuonna 2007, että olin sairastanut virusmeningiitin oireitteni perusteella (kuukauden kuume ja vuoden päänsärky).

Mutta edetään ihan kylmän rauhallisesti vaan. Tuo tulos ja myöhemmät magneettikuvaukset yhdessä puhuvat asiatonta luulosairausdiagnoosia vastaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7102  Ti 20 Maa 2012, 0:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hirveää vääntöä joka asiasta.

Miksi samoja terveyskeskuspapereita pitää anella yhä uudestaan ja uudestaan, kuluttaa niihin aikaansa ja energiaansa? Mikä helvetti systeemiä vaivaa, jonka pitäisi palvella ihmisiä?

Kirjeet lähti taas neljään paikkaan, eikö jo riitä! Paperit olisi pitänyt saada jo heti ensimmäisen pyynnön jälkeen.

Mitä sadismia ja rääkkäämistä se on, että sairastaa jonkun helvetin taudin oman onnensa nojassa, jonka perään kiusataan silläkin, ettei papereita ole missään! Pelkkää lyötyjen lyömistä, saatana!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7103  Ma 26 Maa 2012, 22:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ihanan kirkkoillan jälkeen ei halua ajatella pahaa maailmaa ollenkaan.

Niinkö helppoa se on, kuten tuolla kirjoitan, että kun ei halua ajatella pahaa maailmaa ollenkaan, pahan valtakunta päästäisi otteestaan?

Ehei, niin helppoa se ei ole. Paha punoo aina juoniaan ja yrittää pitää koukussaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7104  To 29 Maa 2012, 12:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ehei, niin helppoa se ei ole. Paha punoo aina juoniaan ja yrittää pitää koukussaan.

Aikamoista vuoristorataa ollut sunnuntain ja ihanan kirkkoillan jälkeen. Kannatti levätä hyvin, sillä heti maanantaina se alkoi. Ne kaikki koettelemukset taas.

Kuohahdin oikein saatuani terveyskeskuksesta kirjeen, jossa oli vain lähettämäni paperit ilman mitään vastausta! Avoterveydenhuollon arkiston vihjeestä olin pyytänyt poliotalven 1984-85 papereitani sieltäkin - ja tuo oli lopputulos!

Mutta seuraavaan päivään mennessä olen ehtinyt jo lähettää terveyskeskuksen hallintokeskuksen kirjaamoon selvityspyynnön asiasta, siellähän on koko potilaspaperisoppa muutenkin käsiteltävänä.

"Ehkä minun kuvitellaan keksineen koko jutun ja olisinkin aika pulassa, ellei Auroran sairaalasta ja Hesperian (Kivelän) sairaalasta papereitani olisi löytynyt. Ne osoittavat kiistattomasti terveyskeskuslääkäri Timo Jousen Käpylän terveysasemalta kirjoittaneen minusta lähetteen, jossa hän leimasi minut polionpelkoiseksi jännittäjätyypiksi. Lakisääteinen oikeuteni on saada Käpylän terveysasemalla minusta kirjoitetut potilaspaperit.

Poliotalvena sairastamani virustaudin jälkeen minulla on ollut koko ajan neurologisia oireita, lihasnykäyksiä ympäri kehoa, vapinaa ja lihasheikkoutta, joka on lisääntynyt. Kohteluni poliotalvena 1984-85 oli anteeksiantamatonta ja törkeää ottaen huomioon taudista saamani pysyvät oireet."


Tuon ja paljon muutakin latelin sähköpostiini, jonka laitoin myös kirjeenä menemään. Lisäksi postin mukana lähti ilmoitus terveyskeskuksen vaihtamisesta, joten kolmen viikon odotusajan jälkeen surkeaa lähiterveyskeskusta ei tarvitse enää käyttääkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7105  To 29 Maa 2012, 12:36 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Päivitin ketjua kopioimalla tähän pari viestiä ketjusta:

Oikeus on kuollut, vääryys elää

Ei tämä asia ole milllään lailla ohi, tämä käsitellään loppuun asti.

Saavat tutkia minut vielä uudestaan, oikein kunnolla ja helvetin tarkkaan. En tiedä, millä tavoin se järjestyy, mutta eläessä tai viimeistään kuollessa.

Viime yönäkin oli vaikeaa nukahtaa vatsasta leviävään tärinään, johon samaan tärinään heräsin.

Tätä jauhetaan vaikka maailman tappiin asti, ettei ole mitään lupaa kohdella ihmisiä näin!

Saatanan sadistit!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7121  Ti 03 Huh 2012, 3:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Saavat tutkia minut vielä uudestaan, oikein kunnolla ja helvetin tarkkaan. En tiedä, millä tavoin se järjestyy, mutta eläessä tai viimeistään kuollessa.

Viime yönäkin oli vaikeaa nukahtaa vatsasta leviävään tärinään, johon samaan tärinään heräsin.

Tästäkin paljon kirjoitettavaa vielä, mutta joutunut säännöstelemään voimia, en ole jaksanut.

Kuvaan uudestaan kiirastuleni, ollut mielessä jo pitkään. Se viikonloppu, kun sain sairastaa yksin ja oman onneni nojassa, ilman puhelinta. Mikä järkyttävä hetki lihasten alkaessa hyppiä villinä, kun en hallinnut niitä ollenkaan enkä meinannut pystyä kävelemään.

Toinen järkytys heti viikonlopun perään lääkärillä. Olin nuori, vasta 24-vuotias, enkä osannut käyttää spasmi-sanaa lihasten pomppimista kuvaamaan. Lääkäri käänsi vakavat oireet luulosairaudeksi ja passitti kotiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7139  Ke 04 Huh 2012, 23:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus ketjusta Apua iHerbistä:

Lainaus:
Viime yönä täyttelin loppuun sairaalan tarvitsemat taustatietolomakkeet, joka onnistuu nykyään netissä: https://lomake.itella.net/hus/ . Ei liene vielä vaan kaikkialla käytössä.

Mutta ajattelin voivani kirjoittaa oikeita kuulumisia - olinhan valvonut edellisen yön vapisten ja täristen taas. Olisin halunnut kirjoittaa siitä, muttei lomakkeissa ollut mitään paikkaa. Näkevät vaan, mihin aikaan on täytetty ja lähetetty eteenpäin.

Jotain hyvääkin tuo poiki sentään. Koska olin väsynyt täyttäessäni lomakkeita, kaivoin lompakosta esiin vanhan rokotuskortin, johon oli laitettu myös tärkeimpien leikkausten ajankohtia. Tiedusteltaessa sain otettua vuosiluvut suoraan siitä.

Mutta koska kyseessä oli rokotuskortti, siellähän oli listattuna tärkeimmät rokotuksetkin. Etenkin minua kiinnosti saamani poliorokotukset:

14.4.1963, 16.5.1963, 27.2.1964, 2.12.1966, 27.4.1971, 23.3.1976 ja sokeripalarokote Sabin 7.3.1985.

Olin niin onnellinen löytäessäni tiedon saamistani poliorokotuksista. Minua on johdatettu kuin pala palalta eteenpäin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7140  Ke 04 Huh 2012, 23:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Lainaus:
Mutta koska kyseessä oli rokotuskortti, siellähän oli listattuna tärkeimmät rokotuksetkin. Etenkin minua kiinnosti saamani poliorokotukset:

14.4.1963, 16.5.1963, 27.2.1964, 2.12.1966, 27.4.1971, 23.3.1976 ja sokeripalarokote Sabin 7.3.1985.

Olin niin onnellinen löytäessäni tiedon saamistani poliorokotuksista. Minua on johdatettu kuin pala palalta eteenpäin.

Hilkka Lötjösen sairauskertomuksesta

Lainaus:
XIII

Sokeripalavaliokunta istui koolla, kaksi kirjanpitäjää ja kaksi lääkäriä. Hilkka Lötjönen sävähti vähäsen taaksepäin, sillä hän oli tunnistanut toisen lääkäreistä. Se oli ollut lähetteenkirjoittaja ja nyt sen kasvoja reunusti mustasankaiset silmälasit.

Hilkka pyörsi ympäri ja meni käytävän pimentoon, sillä hänellä ei ollut minkäänlaisia haluja keskustella kyseisen valkotakkisen kanssa. Istukoon siellä nyt kaikessa rauhassa ja hypistelköön heikennettyä poliovirusta sisältäviä sokeripalojaan, Hilkka etsisi sairausvakuutuskortin kaikessa rauhassa käsiinsä ja menisi vasta sitten sokeripalavaliokunnan eteen rokotettavaksi.

Hilkka astui käytävän poikki pari askelta huoneeseen ja ojensi korttinsa kirjanpitäjille.
- Kotipaikka on edelleen sama? he kysyivät.
- Kyllä on, Hilkka vastasi.
- Tuosta sitten vain otat yhden sokeripalan ja pistät sen suuhusi, toinen heistä sanoi.

Hilkka hivuttautui lääkärien eteen, ja silmälasipäinen ojensi kasvot peruslukemilla tarjotinta. Hilkka pisti sokeripalan suuhunsa, otti tarjotun rokotustodistuksen ja kiiruhti pois.

Vielä ulos asti hän oli miettinyt näkemäänsä ja kuulemaansa.

Oliko rokotukseen käytetty sokeri ollut Pulmua vai Sirkkua, sitä Hilkka ei tiennyt ja se vaivasi kovasti hänen mieltään. Koko sokeripalavaliokunta oli näyttänyt hassunkuriselta hänen silmissään. Siinä nämä lääkärit nyt istuskelivat vakavan näköisinä sokeripalojensa kanssa, ja Hilkan mieleen yhtäkkiä juolahti, että sokeripalat saattaisivat vallan hyvin edustaa tiedettä, niin juhlallinen ja tärkeä ilme vallitsi näiden nykytieteen edustajien kasvoilla. Ajatella, jos kaikki tiedemiehet ja -naiset tutkivat vain mitättömiä sokeripaloja pääsemättä koskaan perille ja uhraavat niiden takia elämänsä. Kuinkahan monta sokeritoppaa silloin saisi pinota maankamaralle?

Nyt ulkona, kun raitis pakkasilma porhalsi vasten kasvoja, Hilkka tunsi kummaa tyydytystä. Ähäkutti, nyt se virkaintoilija näki, että Hilkka ei suinkaan ollut ensimmäisten rokotettavien joukossa. Hilkka ei ensinnäkään ollut pelännyt poliota ennen taudin eriskummallisia oireita. Ja pelosta kertominen oli ollut vain tyhmää luottamusta hoitavaa lääkäriä kohtaan, ja tämänkaltainen tyhmä luottamus ei saanut enää toistua Hilkka Lötjösen elämässä. Hän, Hilkka, ei puhu eikä pukahda tästä lähtien lääkäreille enää mitään mikä ei voisi olla myös kolminkeskistä, sillä nämä lääkärit menevät ja repostelevat sairauskertomuksiinsa potilaitten kaikkein arimmatkin seikat.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7149  Pe 06 Huh 2012, 20:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ketjusta Käsikirjoituksen kätköistä:

Admin 5.4.2012 kirjoitti:
Kuin Columbo nukkavierussa takissaan, rikollisten ylenkatsomana, tajusin jo monta päivää sitten jotain tärkeää.

En ole kertonut tästäkään vielä kaikkea:

Poliotalvena 1984-85

Tärkeä tekijä vielä puuttuu, mutta yksi plus yksi on kaksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7150  Pe 06 Huh 2012, 22:24 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tärkeä tekijä vielä puuttuu, mutta yksi plus yksi on kaksi.

Tärkeimpänä, mitä immuunipuolustukselleni tapahtui.

Jo lapsena oli leikattu kitarisat, mutta aikuisena tulossa vielä uusi leikkaus, jossa kurkustani putsattiin kaikki immuunipuolustus pois. En tajunnut sitä silloin vuonna 1982, mutta se oli lopputulos.

Siskoni oli tullut työpaikalleni ja valitti hengitykseni haisevan. Minulla oli hammasharja työpaikallakin, ja sanoin pesseeni juuri hampaani. Sisko kehotti menemään lääkärille.

Menin työterveyshuoltoon ja korvalääkäri sai ongittua pahanhajuisia proppuja nielurisoistani. Lääkäri sanoi kitarisojenikin kasvaneen vähän, ja annoin leikata nekin uudestaan. Hänen olisi pitänyt kieltäytyä siitä, mutta sai toki laajemmasta leikkauksesta enemmän rahaa, hoidettuaan yksityispotilaana minut.

Mutta se oli virhe, kurkkuuni ei jäänyt sen jälkeen mitään suojaa. Siitä lähtien kaikki taudit pääsivät suoraan elimistööni, huomasin muutoksen heti leikkauksen jälkeen. Kurkussani ei ollut enää immuunisuojaa. Ks. uusi tutkimus: Tonsils Make T-Cells, Too

Minua harmitti jälkikäteen, että siskoni oli tullut valittamaan hengityksestäni. Olin asunut vasta vähän aikaa Helsingissä, jonka saasteita hengityselimistöni ei kestänyt. Kita- ja nielurisaleikkaus ajoi minut vain ojasta allikkoon, kun parempi konsti olisi ollut joku puhdistuskuuri. Kurkkuni ei ollut tulehtunut eikä minulla ollut normaalia enemmän angiinaa.

Ei sitten ihmekään, että poliotalvena 1984-85 olin helppo nakki elimistööni työntyneelle virukselle. Se pääsi suoraan portista sisään ja jylläämään minussa perusteellisesti. Siskonikin kyllästyi ja sanoi, etten puhu mistään muusta kuin sairaudestani enää. Oli hänellä kanttia söhlättyään asioitani niin paljon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7151  Pe 06 Huh 2012, 22:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ks. uusi tutkimus: Tonsils Make T-Cells, Too

Minua harmitti jälkikäteen, että siskoni oli tullut valittamaan hengityksestäni. Olin asunut vasta vähän aikaa Helsingissä, jonka saasteita hengityselimistöni ei kestänyt. Kita- ja nielurisaleikkaus ajoi minut vain ojasta allikkoon, kun parempi konsti olisi ollut joku puhdistuskuuri. Kurkkuni ei ollut tulehtunut eikä minulla ollut normaalia enemmän angiinaa.

Ei sitten ihmekään, että poliotalvena 1984-85 olin helppo nakki elimistööni työntyneelle virukselle. Se pääsi suoraan portista sisään ja jylläämään minussa perusteellisesti. Siskonikin kyllästyi ja sanoi, etten puhu mistään muusta kuin sairaudestani enää. Oli hänellä kanttia söhlättyään asioitani niin paljon.

"Siskonikin kyllästyi ja sanoi, etten puhu mistään muusta kuin sairaudestani enää."

Ehkä joku muukin on kyllästynyt, sellainen, joka ei tällaisista oireista kärsi. Miksi minun pitää täristä hartioista alaspäin niin kuin nyt - syistä, joita ei ole tutkittu? Kärsin joka päivä ja yö vapinasta ja elohiiristä, oireet ovat lihasuupumuksen myötä vain pahentuneet.

Ennen poliotalven 1984-85 virustautia en kärsinyt minkäänlaisesta vapinasta tai elohiiristä, oireet tulivat siitä taudista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7152  Pe 06 Huh 2012, 23:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ennen poliotalven 1984-85 virustautia en kärsinyt minkäänlaisesta vapinasta tai elohiiristä, oireet tulivat siitä taudista.

Ja minä esitän sille jätkälle vielä kysymyksen, mihin on laittanut paperini, ellei niitä ala löytyä!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7208  Pe 13 Huh 2012, 23:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jaksan hädin tuskin polkea pyörällä kotiin, ja perillä kaadun sänkyyn. Tärisen kauttaaltani, olen aivan loppu enkä jaksa mitään. Myöhemmin tarkistan väsymyksen iskeneen jo kahden kolmen aikaan iltapäivällä, Kirurgisessa olin ollut kymmenen jälkeen. Makaan monta tuntia sängyssä, väsymys ei ole normaalia.

Se olotila on jotain niin hirveää, ettei sitä kukaan tajua. Se vapina, tärinä ja uupumus, koko kehon uupumus. Poskiontelot kipeät, vatsa ryllää... Siinä tilassa mikään ei ole normaalia, kaikki on muuttunut ja terveys mennyttä, vain epätoivo ja kärsimys jäljellä.

Ajattelen sängyssä maatessani, että pitäisi tilata ruumisarkku; että homesairaille pitäisi välittää ruumisarkkuja, kun apua ei viitsitä antaa. Voisin alkaa nukkua ruumisarkussa yöni, ajattelen, että olisin hetken koittaessa jo valmiina siinä.

Tuskallista päästä siitä kärsimyksestä ylös, mutta ympärillä pilkataan vain, vaikka on niin sairaana. Lääkärit etunenässä pilkkaamassa eivätkä edes näkemässä sitä kärsimystä. Paskanjauhamista, että muka psykosomaattista, kun koko keho tärisee ja vapisee, vatsa ryllää, poskiontelo on kipeä ja hammasta pakottaa. Se on yhtä saatanaa kaikki, sairaiden ihmisten kiusaaminen.

Lyhennös viestistä: Käsikirjoituksen kätköistä


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 15 Huh 2012, 2:24, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7209  Su 15 Huh 2012, 1:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Järkytystä järkytysten perään...

Nyt yöllä tuli mieleeni, liittyykö rintakehän flush polioon. Sitä lääkärit jankuttivat vuonna 1985 papereissaan osoituksena jännittäjätyypistä, joksi minut oli leimattu.

Halusin vain tarkistaa ja sieltähän se löytyi. Se, mistä syytetään, voikin olla sairauden oire! Jumal'auta!

Muistettava asettaa kaikki aina kyseenalaiseksi - ummehtuneet ja valheelliset "totuudet" - eikä luottaa suomettuneisiin suomalaisiin eikä heidän välittämäänsä vääristelevään "tietoon".

Poliomyelitis (Polio)

Lainaus:
Paralytic poliomyelitis. The symptoms for paralytic poliomyelitis are the same as nonparalytic and abortive poliomyelitis. In addition, the following symptoms may occur:

● Muscle weakness all over
● Severe constipation
● Muscle wasting
● Weakened breathing
● Difficulty swallowing
● Weak cough
● Flushed or blotchy skin
● Hoarse voice
● Bladder paralysis
● Muscle paralysis
● Irritability and poor temper control
● Drooling
● Abdominal bloating

Punoittava (kuumottava) tai laikukas iho:
Lainaus:
Flushed or blotchy skin
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7233  Su 15 Huh 2012, 19:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kaikkein inhottavinta on tämä jatkuva tärinä ja koko ajan lisääntyvä uupumus.

- Ja täällä sitä luetaan ja selvitellään kaikkea idioottien laiminlyöntien jälkeen.

Polio
Lainaus:
● postpolio syndrome, which affects 25 to 50 percent of people previously infected and develops 15 to 40 years after the initial infection, causing symptoms of muscle pain, new or increased weakness, and paralysis

Jumalauta, että kehdataan pitää luulosairaana, vaikka sairastuu polioepidemian aikana! Saatanan tunarit!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7258  La 21 Huh 2012, 15:27 (GMT+3)  Aihe: Vapina, tärinä, elohiiret, nykinä Vastaa lainaamalla viestiä

Jatkuu aina vaan, joka päivä.

Vuodesta 1985 alkaen, pahentunut viime aikoina.

Vasen poski häijy, samaa paskaa joka päivä.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 21 Huh 2012, 22:31, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7259  La 21 Huh 2012, 15:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Vuodesta 1985 alkaen, pahentunut viime aikoina.

THE ENVIRONMENTAL ASPECTS OF THE POST POLIO SYNDROME

Lainaus:
The environmental aspects of health and disease are becoming much more clearly defined. The adverse influences of environmental incitants on wounded target organs have often been seen by people working in the area of environmental medicine. Because of these observations a preliminary survey of environmental influences on post polio patients who exhibited the post polio syndrome was done.

Lainaus:
Dietary and lifestyle modifications including avoidance of harmful foods and ingested or inhaled chemicals (phenols, petroleum alcohol, insecticides, chlorine) were carried out on each individual. Injection therapy of inhalants, foods and, some chemicals were performed on all, but one patient. Often home environments were modified to eliminate smoke, mold, gas heat, routine pesticiding, and other synthetics. This was done in order to decrease total body ambient pollutant load.

Lainaus:
SUMMARY

Seventeen post polio syndrome patients were studied with the environmental control unit as the scientific basis for defining environmental triggering agents. Fourteen patients improved after definition and elimination of such triggering agents as molds, foods, formaldehyde, natural gas, etc. Preliminary results suggest pain and weakness can be positively influenced in these patients.

Saasteet ja home lisäävät oireita postpolio-oireyhtymässäkin. Mutta poliotalvena 1984-85 Suomessa vietettiin vain tunarien karkkipäivää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7260  La 21 Huh 2012, 15:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Miksi vaikenisin tosiasioista?

Kopioin pari viestiä uudesta ketjusta: Vapina, tärinä, elohiiret, nykinä

(Otsikkoon lisätty nykinä-sana.)

Kaiken joutuu penkomaan itse, ks. tutkimus edellä.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 21 Huh 2012, 22:33, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7261  La 21 Huh 2012, 15:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Miksi vaikenisin tosiasioista?

Tärisen parhaillaankin.

Missä paperini viipyvät, onko sisäinen tutkinta käynnistetty jo?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7318  Su 06 Tou 2012, 11:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jumalauta, nyt kyllä keittää!

- Yö oli yhtä pätkäunta, tärinää ja värinää, ja aamulla heräsin hirveään sydämentykytykseen.

Kuinka ollakaan, mieleeni tuli poliotalvena 1984-85 sairastamani virustauti, jonka oireista kärsin edelleen. Oireitani ei otettu vakavasti, niskani ei ollut muka tarpeeksi jäykkä, vaikka juuri samasta syystä minut passitettiin fysikaaliseen hoitoon. Nehän puhuivat itsensä pussiin!

Olin niin kiukkuinen, että aloin suoraa päätä googlata virusmeningiittiä ja niskajäykkyyttä eikä tarvinnut mennä edes englanninkielisille sivuille asti, kun luin jo, ettei viruksen aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa ole aina niskajäykkyyttä:

Aivokalvontulehduksen toteaminen

Lainaus:
Tyypillisten oireiden lisäksi tutkimuksissa havaitaan usein niskan jäykkyys.

Akuutti virusmeningiitti

Lainaus:
Niskajäykkyys on tavallinen muttei esiinny aina.

Tuon perään aloin tutkia uudestaan poliotalven potilaspapereitani, joiden esitiedoissa 1.3.1985 Hesperian sairaalan neurologi toteaa:

Lainaus:
Varsinaista niskajäykkyyttä sairauteen ei ole liittynyt mutta jännitystä ja aristusta niskan kierroissa.

Tutkittuaan minut hän ilmoittaa statuksena 1.3.1985:

Lainaus:
Niskalihakset jkv palpaatioarat ja jännittyneet.

Fysikaalisen hoidon lähete, mikäli niskavaivat jatkuvat. Pass. kirj.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7385  La 26 Tou 2012, 23:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Lähettävä lääkäri: Teräväinen Heikki
Lähetepvm: 20.11.2007

Pyydetty tutkimus: aivot MRI
Lähete: -- 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita.

Kuvauspvm: 5.12.2007
Lausuntopvm: 5.12.2007
Lausunto:
AIVOJEN MAGNEETTIKUVAUS: -- Takakuopassa on hieman väljät likvortilat, tämä löydös on ennallaan v. 2001 TT-kuviin verrattuna. --

Lausunnon antaja: Valanne Leena
Dosentti, neuroradiologi


"Takakuopassa on hieman väljät likvortilat, tämä löydös on ennallaan v. 2001 TT-kuviin verrattuna."




The location and anatomy of the bulbar region (in orange)

Poliomyelitis

Lainaus:
Bulbar polio

Making up about 2% of cases of paralytic polio, bulbar polio occurs when poliovirus invades and destroys nerves within the bulbar region of the brain stem. The bulbar region is a white matter pathway that connects the cerebral cortex to the brain stem.

Lainaus:
Bulbospinal polio

Approximately 19% of all paralytic polio cases have both bulbar and spinal symptoms; this subtype is called respiratory or bulbospinal polio. Here, the virus affects the upper part of the cervical spinal cord (cervical vertebrae C3 through C5) --
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7392  Ma 28 Tou 2012, 19:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jukka Pellinen <jukka.pellinen@hel.fi>

TERVEYSKESKUSPAPERIT 1985

Odotan edelleen.

Kiitos.

Poliotalvena 1984-85
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7396  Pe 01 Kes 2012, 23:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Harkitsin tästä edeltä yhden viestin poistamista, mutta siirsinkin sen toisaalle näkyvistä talteen.

Tähän mennessä en ole heppoisin syin repostellut lääkäreiden nimiä täällä; tosi painavia syitä ollut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7397  Pe 01 Kes 2012, 23:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tähän mennessä en ole heppoisin syin repostellut lääkäreiden nimiä täällä; tosi painavia syitä ollut.

Niin hyvässä kuin varsinkin pahassa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7398  La 02 Kes 2012, 0:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kuvauspvm: 5.12.2007
Lausuntopvm: 5.12.2007
Lausunto:
AIVOJEN MAGNEETTIKUVAUS: -- Takakuopassa on hieman väljät likvortilat, tämä löydös on ennallaan v. 2001 TT-kuviin verrattuna. --

Lausunnon antaja: Valanne Leena
Dosentti, neuroradiologi

Jotain kommenttia tästäkin. Alkuvuonna 2001 löin pääni terävään kirjahyllyn kulmaan, jonka takia päätin käyttää sairauskuluvakuutustani ja kuvauttaa pääni, jota ei oltu tuohon mennessä kuvattu koskaan. Vuonna 1985 sairastamani virustaudin jälkeen päähäni laitettiin EEG-laboratoriossa vain myssy, jossa oli elektrodeja.

Tuolloin vuonna 2001 olin 40:n ikäinen, kun pääni kolhaisun jälkeen kuvattiin. Ennen kuvausta en maininnut mitään poliotalvena 1984-85 sairastamastani virustaudista; vuosikaudet olen kärsinyt oireista hiljaa tultuani niin törkeästi kohdelluksi.

Oli mielenkiintoista, ettei tietokonetomografiakuvien lausunnossa vuonna 2001 mainittu mitään aivojen takakuopan väljistä likvortiloista. Neuroradiologi katsoi samat kuvat vuonna 2007 uudestaan vietyäni nekin nähtäväksi ja kertoi löydöksestään lähetteen kirjoittaneelle neurologian professorille.

Taustasta vielä sekin, että olin vasta vuosituhannen vaihteessa 2000-2001 lopettanut reilun kuusi vuotta kestäneen absolutismini aloitettuani sen loppuvuonna 1994 parisuhteen pahimmassa kriisivaiheessa. Parivuotiaan lapsen äitinä käytin tosi vähän alkoholia, mutta katsoin parhaimmaksi jättää senkin pois ollakseni mahdollisimman skarppina tulenarassa tilanteessa. Sen jälkeen omassa kodissa absolutismi vain jatkui, koska se oli niin älyttömän helppoa. En kaivannut alkoholia totuttuani olemaan ilman. - Ja samaa on sanottava nuoruudestakin, join vain vähän ja kohtuudella harrastettuani enemmänkin urheilua.

Miten olisin voinut juoda aivojani, kun en ole voinut noeta keuhkojanikaan? Tyhmyydelläkin jotain rajaa; joten nuo jo vuonna 2001 näkyneet ja vuonna 2007 mainitut muutokset eivät ole johtuneet ryyppäämisestä tai muustakaan itseaiheutetusta. Koska minulla on ollut koko ajan oireita vuodesta 1985 alkaen eikä minua ole tutkittu niin kuin olisi pitänyt, olen yrittänyt saada joitain vastauksia sairauskuluvakuutustani käyttämällä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7399  La 02 Kes 2012, 1:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Tähän mennessä en ole heppoisin syin repostellut lääkäreiden nimiä täällä; tosi painavia syitä ollut.

Ei mene kauaa, kun uusi nimi tipahtaa. Akka saa mitä ansaitseekin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7422  La 09 Kes 2012, 16:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kun vihdoin viimein paperini löytyvät jostain DVD-arkistosta, Timo Jousen kirjoittamaa asiatonta lähetettä lukuun ottamatta, niistä paljastuu monia eri asioita:

Olin käynyt ensimmäisen kerran Timo Jousen vastaanotolla tiistaina 8.1.1985 heti viikonlopun jälleen, jolloin hirveät oireet olivat alkaneet. Kerrottuani oireistani lääkäri otti itse esiin polion, olenko lukenut poliosta. Vastaanotto oli ylimielistä ja tylyä, oireitani ei otettu vakavasti.

Hirveässä hädässäni käyn seuraavan kerran jo perjantaina 11.1.1985 lääkärillä. Hille Eroilan merkinnöissä lukee muun muassa:

"Ripuli jatkunut, samoin pieni lämpöily, iltaisin sänkyynmennessä alaraajaoireita, pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista."
"Ilmeinen polionpelko päällä."
"Selkä punaläikikäs."


o o o

Viikonloppu on välissä, sen jälkeen käyn maanantaina 14.1.1985 lääkäri H. Langen vastaanotolla, josta seuraavat merkinnät:

"Vointi edelleen kurja. Kuumetta 37.3, tänään 37. Väsynyt olo ja elohiiriä siellä, täällä, tulevat usein."
"ST: jännittyneen tuntuinen. Punaisia läikkiä leuassa ja rinnassa."


Tuon jälkeen käyn terveyskeskuksessa keskiviikkona 16.1.1985 vielä uudelleen, oireet eivät ole hellittäneet, niin kuin eivät edelleenkään lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Tuolloin lääkäri Timo Jousi tekee käsin papereihin merkinnän:

"Oireet jatkuvat, kons Aurora/Lähdevirta, kts lähete
TJousi"


Mukaani käynnistäni saan lähetteen, jossa Timo Jousi on leimannut minut törkeällä tavalla polionpelkoiseksi jännittäjätyypiksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7424  La 09 Kes 2012, 16:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Hirveässä hädässäni käyn seuraavan kerran jo perjantaina 11.1.1985 lääkärillä. Hille Eroilan merkinnöissä lukee muun muassa:

"Ripuli jatkunut, samoin pieni lämpöily, iltaisin sänkyynmennessä alaraajaoireita, pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista."
"Ilmeinen polionpelko päällä."
"Selkä punaläikikäs."

Vai oli sepustukseni pitkä, jonka hädässäni kirjoitin!

No täällä siitä on vielä pidempi ketju:

Lainaus:
Ei mene kauaa, kun uusi nimi tipahtaa. Akka saa mitä ansaitseekin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7572  To 02 Elo 2012, 15:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.6.2012 kirjoitti:
Harkitsin tästä edeltä yhden viestin poistamista, mutta siirsinkin sen toisaalle näkyvistä talteen.

Tähän mennessä en ole heppoisin syin repostellut lääkäreiden nimiä täällä; tosi painavia syitä ollut.

Palautin viestini takaisin; mitä noita nuoleskelemaan. Komppaavat vaan toisiaan ja jättävät ihmiset kärsimään.

Papereiden joukosta jäi puuttumaan Timo Jousen kirjoittama asiaton lähete, muttei Jukka Pellinen viitsinyt vastata edes sähköpostitiedusteluuni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8622  La 09 Hel 2013, 2:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Suunnistin kohti epämiellyttävän näköistä aluetta, joka oli täynnä betonikolosseja. Likainen lumi, massiivinen liikenne ja levälleen ripotellut parkkipaikat korostivat ankeaa vaikutelmaa. Tuossa vastenmielisen näköisessä miljöössäkö on Suomen parhainta osaamista? En usko. On kasattu vain purkkeja päällekkäin, joissa sardiinit uivat ahtaasti, jos ollenkaan.

Löydänkö oikeaan rakennukseen ja rappuun. Menen sisään ja kysyn neuvoa. Infossa kerrotaan, että pitää kääntyä oikealle, kulkea pitkään eteenpäin, mentävä hissillä tai portaat alas ja... On lähes ylivoimaista muistaa ohjeet, jotka pitäisikin saada kirjallisina, ajattelen. Kartta käteen, että löytäisi edes oikeaan paikkaan.

Olen jo hyvissä ajoin perillä ja ottanut muutamia papereitani mukaani. Muttei mikään muu kelpaa kuin arkistosta tilaamani vanha ENMG vuodelta 1985. Ei vaikuta lupaavalta ollenkaan.

Olen ainoana odotushuoneessa ja käyn mapista läpi osaston tarjontaa. On vaikka minkälaisia tutkimuksia, ja kuvissa kaikki näyttää liian hyvältä ollakseen totta. Pääseekö näihin tutkimuksiin kukaan? Odotushuoneessa ei ole lisäkseni ketään... Ihmiset saavat tutista ja täristä kodeissaan ihan rauhassa. Jatkan lukemista ja mielenkiintoni herättää SEP, tuntoherätevastetutkimus, miksei kukaan ole puhunut siitä minulle. Ehkä koko ENMG onkin väärä tutkimus, jään pohtimaan.

Aika vierähtää ja hoitaja tulee hakemaan. Hän sanoo, että rouva voi tulla tännepäin. Mietin, onko eronnutkin rouva ja koko sana tympii minua. Missä muualla rouvitellaan ja herroitellaan enää?

Saan käskyn riisua lähes kaikki vaatteet pois, joka jo ajatuksena paleltaa. Pyydän peittoa ja hoitaja ojentaa tutkimuspöydän päälle froteepyyhkeen. Niitä pitäisi olla monta, että tarkenisin.

Vedän froteepyyhkeen kaulalle asti ja toivon, ettei tarvitsisi kauan palella. Mutta lääkärin tulo kestää. Tunnen, kuinka hän lukee papereitani. - Ai, että sellainen potilas... Odottaessani minua nykii vasemmasta kyljestä.

Kalisen siellä pyyhkeen alla, kunnes joku astuu huoneeseen. Vedän pyyhettä vähän alaspäin nähdäkseni. Kalju, isohko tankkeri, sokeritopan muotoinen vartalo. Kävisi hyvin lihanleikkaajasta, ellei olisi lääkäri.

Lääkäri aloittaa tutkimisen oikeasta jalastani, jolloin juuri vasemmassa jalkaterässäni nykii. Mittausanturit ovat vain raajassa, vaikka tärinä on pahinta niskasta alaspäin. Lääkäri tivaa, näenkö tärinää. Tarkoittaen, että jos sitä ei näy päällepäin, sitä ei ole enkä kärsi siitä?

Samalla kun lääkäri tutkii minua, hän alkaa kysellä kahvinjuonnista. Hyvä kysymys. Siitähän sadussa kaikki alkoikin, kahvin juomisesta. Kun kerron juovani laihaa kahvia, lääkäri sanoo: "Mitä sä semmoisella teet. Kahvi on huumetta", ja kehottaa jättämään kahvin lisäksi myös teen pois. Just joo. Kerrottuani, etten voi käyttää enää juuri alkoholiakaan, hän sanoo minun olevan "niin herkkä".

Kaikki onkin sitten sitä myöten selvää. Lääkäri sanoo vielä, ettei mitään elohiiriä näkynyt ja lutviutuu noin vartissa huoneesta pois tutkittuaan vain oikean puoleni. Kerrottuani häntäluuni olleen jo pidemmän aikaa kipeä hän ei osu edes oikeaan kohtaan.

Tiedän jo etukäteen lausunnon lopputuloksen. Kävelen raskain askelin Meilahdesta poispäin useamman pysäkinvälin lepuuttaakseni hermojani. Päästyäni kotinurkilleni menen oitis kaupan kahvioon, ja otan kupillisen tuoretta kahvia ja voisilmäpullan. Istun vähän aikaa yksinäni, kunnes samaan pöytään tulee kaksi työmiestä, joiden kanssa alan jutella. Miehet työskentelevät metron automaation parissa ja kuulen homman kestävän kauan. Sitten kerron omasta lääkärikäynnistäni, ettei saisi juoda enää kahvia ja teetäkään, että olisivat muka syy. Kuinka tympeitä paikkoja, miten ihmisiä pidetään luulosairaina - ja olisipa niin terve, ettei tarvitsisi noissa paikoissa enää käydä, esitän.

Mutta on kulunut kauan, monta kymmentä vuotta siitä, kun lääkärit saivat kävellä päältäni miten vaan.

He voivat riistää henkeni, tehdä mitä vaan, mutta päältäni he eivät enää kävele.

- Lääkäri oli väärässä. Kahvi ei provosoi vapinaa. Se alkaa usein jo ennen ylösnousua niin kuin tutkimuksen jälkeisenä aamuna. Tärinää on ollut koko tämänkin ajan, minkä olen kirjoittanut ja se johtuu jostain.

Lähetän hänelle linkit, päätin jo kävellessäni kotiin.

MOT - mikä on tehtävä...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8665  Ma 18 Hel 2013, 18:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.2.2013 kirjoitti:
Vedän froteepyyhkeen kaulalle asti ja toivon, ettei tarvitsisi kauan palella. Mutta lääkärin tulo kestää. Tunnen, kuinka hän lukee papereitani. - Ai, että sellainen potilas... Odottaessani minua nykii vasemmasta kyljestä.

Tänään aamulla ennen ylösnousua minua nyki parikymmentä kertaa sarjana maksan kohdalta oikeasta kyljestä. Nykiessä ajattelin lääkärin sanoja: "Ei täällä mitään elohiiriä näkynyt."

Mitä paskaa olenkaan joutunut kestämään!

Keksikää laite, joka rekisteröi tärinän, elohiiret ja nykinät, niin saadaan oikeaa dataa hutkimisen sijaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8670  Ke 20 Hel 2013, 14:12 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eilen oli rankka, pitkä päivä.

Oikoluin kirjoittamaani neljää aamusivuliuskaa ja odottelin neurologin soittoa. Puhelu stressasi minua jo etukäteen, rukoilin koko ajan ja olin hermostunut. Mutta Jumala sanoi, ettei minun tarvitse jännittää, että on kanssani. Katsoin kelloa perään, se oli 13.11.

Laitoin kaiken valmiiksi pöydälle lääkärin puhelua varten ja myöhemmin Jumala kehotti minua hakemaan vielä lehtiön muistiinpanoja varten. Tein työtä käskettyä ja hermoiltuani edelleen Jumala sanoi, ettei lääkäri soita kuin vasta kahden jälkeen.

Menin tietokoneelleni ja kun puhelin kello 14.17 soi, kiiruhdin vastaamaan. En kuullut heti lääkärin ääntä ja jouduin huutamaan haloota vähän aikaa.

Olin aikonut sanoa lääkärille suorat sanat, mutta suustani tulikin vain ystävällisiä sanoja. Koko puhelu meni läpihuutojutuksi ja revin etukäteen kirjoittamani muistilaput roskiin. Ihmettelin, miksi Jumala oli pyytänyt minua ottamaan lehtiön esiin; eihän puhelussa ollut mitään muistiin pantavaa. Samassa korvissani alkoi soida lääkärin sanat: "Ei siihen tarvita mitään laitetta, sen näkee ihan silmämääräisestikin." Otin äkkiä kynän käteeni ja kirjoitin sanat paperille, että voisin siteerata niitä. Jälleen kerran Jumala oli ollut oikeassa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10767  Pe 18 Hei 2014, 23:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.2.2013 klo 14.12 kirjoitti:
Olin aikonut sanoa lääkärille suorat sanat, mutta suustani tulikin vain ystävällisiä sanoja. Koko puhelu meni läpihuutojutuksi ja revin etukäteen kirjoittamani muistilaput roskiin. Ihmettelin, miksi Jumala oli pyytänyt minua ottamaan lehtiön esiin; eihän puhelussa ollut mitään muistiin pantavaa. Samassa korvissani alkoi soida lääkärin sanat: "Ei siihen tarvita mitään laitetta, sen näkee ihan silmämääräisestikin." Otin äkkiä kynän käteeni ja kirjoitin sanat paperille, että voisin siteerata niitä. Jälleen kerran Jumala oli ollut oikeassa.

Mikä johtuu mistäkin, sitä on vaikea sanoa, mutta neurologiset oireeni alkoivat poliotalvena 1984-85 sairastamastani taudista. Tänään perjantaina neljän tunnin unien jälkeen olen vapissut koko päivän, pientä tärinää on ollut koko ajan, nytkin, eikä se loppunut levätessäni iltapäivällä sängyssä. Hermostoni on väsynyt ja kun se on väsynyt, tärisen.

Olen jo aikaisemmin linkittänyt tämän tutkimuksen tänne:

Tonsils Make T-Cells, Too

Mutta tätä ei täältä vielä löydy:

7 Trivia Facts About Polio

Lainaus:
Trivia Fact #4–Removing Your Tonsils Exposed You to the Worst Kind of Paralysis

Tonsillectomy surgery was cautioned in the presence of a polio epidemic. [17]

It was discovered if a child had his/her tonsils removed (or even a tooth extracted), they had a greater chance of getting the worst kind of polio called Bulbar Poliomyelitis. [18-20]

Lainaus:
18. Aycock, W.L. and Luther, E.H., The occurrence of poliomyelitis following tonsillectomy. New Engl. J. Med., 200: 164, 1929.

19. Aycock, W.L. Tonsillectomy in Poliomyelitis. JAMA. 1944;125(14):990. doi: 10.1001/jama.1944.02850320048022

http://jama.ama-assn.org/content/125/14/990.3.full.pdf+html

20. Francis T., Krill, C.E., Toomey, J.A. and Mack, W.N., Poliomyelitis following Tonsillectomy in five members of a family. JAMA. 1942;119(17):1392-1396. doi: 10.1001/jama.1942.02830340004002

http://jama.ama-assn.org/content/119/17/1392.full.pdf+html

Eli kun vuonna 1982 kurkustani raakattiin kaikki suoja pois leikkaamalla sekä nielurisat että kitarisat vielä kertaalleen, olin helppo nakki poliovirukselle vuodenvaihteessa 1984-85. Edellä on faktaa siitä, että risaleikkaus altistaa pahimmanlaatuiselle poliosairaudelle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10981  Su 21 Syy 2014, 3:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.9.2014 klo 1.27 kirjoitti:
Kaiken lisäksi reidet särkivät aamulla kuin riivattu poljettuani illalla ylimääräisen lenkin hakemaan lääkkeitä. Olin saanut reseptin, mutta tukusta olikin lääke loppu ja vasta kolmannesta apteekista löytyi korvaavaa tuotetta pienissä pakkauksissa. Sen tähden, ettei Bulevardin klinikalla uusittu reseptiäni, vaikka olin ollut jo hyvissä ajoin liikkeellä, jouduin varaamaan muualta ajan ja sain lääkkeeni viime tipassa. Sain vaivautua ja rasittaa itseäni kylmässä ilmassa, jota punkinpureman sairastuttamat lihakseni eivät kestäneet. Aamupäivällä levätessäni kauheassa tärinässäni reisiin oli vedettävä vielä säärystimet ja otettava Voltarenia saadakseen kipua pois käsivarsienkin kolottaessa. Hirveää taistelua pelkän hoidon vuoksi, että saisi edes tarvitsemansa lääkkeet. Sieltä kirjoituspöydän takaa on niin helppoa uskoa koululääketieteeseen, kun ei näe toisen kipeitä niveliä, joiden tulehdusta lääke hillitsee. Mutten pystynyt enää nukkumaan, oli vaan noustava karseassa olossa ylös kirjoittamaan aamusivuja, esivalmisteluna varsinaiseen kirjoittamiseen, joka venyi ja venyi ollessani niin väsynyt ja aivojen toimiessa huonosti.

Käsivarsia kolotti perjantain jälkeen lauantainakin, vaikkei ne olleet rasittuneet pyöräilyssä yhtään. Alkoi masentaa, jos nekin heikkenevät niin kuin reisilihakset.

Nyt yöllä aloin tutkia vanhoja poliotalven aikaisia potilaspapereitani, joihin olin muutama päivä sitten törmännyt ja voinut pahoin itseni puolesta taas, miten minua nuorena olikaan kohdeltu. Mitä jos peistaisin pari referaattia autenttisena kuvatiedostona perustamaani ketjuun, keksin. Niistä näkyy niin lääkäreiden nimet kuin ammattitaidottomuuskin pitäessään esimerkiksi punaläiskikästä ihoa luulosairaan jännittäjätyypin merkkinä, vaikka se on yksi polion oireista, jonka lääkäreiden uhri huomasi itse miltei 30 vuoden kuluttua kärsiessään oireista, elohiiristä ja vapinasta edelleen. Kaiken huipuksi potilas tajusi aivoissaan olevan samat muutokset kuin poliopotilailla vertailemalla kuvia ja tietoja keskenään.



_____________

Lainaus: täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10982  La 04 Lok 2014, 2:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.9.2014 klo 3.10 kirjoitti:
Nyt yöllä aloin tutkia vanhoja poliotalven aikaisia potilaspapereitani, joihin olin muutama päivä sitten törmännyt ja voinut pahoin itseni puolesta taas, miten minua nuorena olikaan kohdeltu. Mitä jos peistaisin pari referaattia autenttisena kuvatiedostona perustamaani ketjuun, keksin. Niistä näkyy niin lääkäreiden nimet kuin ammattitaidottomuuskin pitäessään esimerkiksi punaläiskikästä ihoa luulosairaan jännittäjätyypin merkkinä, vaikka se on yksi polion oireista, jonka lääkäreiden uhri huomasi itse miltei 30 vuoden kuluttua kärsiessään oireista, elohiiristä ja vapinasta edelleen. Kaiken huipuksi potilas tajusi aivoissaan olevan samat muutokset kuin poliopotilailla vertailemalla kuvia ja tietoja keskenään.

Kirjaan kaikki tärkeät asiat aamusivuihini heti kun pystyn, kuten tämän, joka on kirjoitettu lauantaina 6.9.2014:

"Kirjoittaessani eilen aamusivujanikin alahuuleni oli alkanut nykiä kello 17 aikaan ja sitä kesti kolmisen minuuttia huulen ollessa samaan aikaan puutunut. Elohiiri oli myös vasemmalla leuassa alahampaiden alapuolella."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10990  Su 05 Lok 2014, 17:37 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.10.2014 klo 2.13 kirjoitti:
Kirjaan kaikki tärkeät asiat aamusivuihini heti kun pystyn, kuten tämän, joka on kirjoitettu lauantaina 6.9.2014:

"Kirjoittaessani eilen aamusivujanikin alahuuleni oli alkanut nykiä kello 17 aikaan ja sitä kesti kolmisen minuuttia huulen ollessa samaan aikaan puutunut. Elohiiri oli myös vasemmalla leuassa alahampaiden alapuolella."

Kerrankin lepopäivänä saa nukkua rauhassa ja levätä pitkään. Herään yhdentoista jälkeen ollen niin uupunut, että lepään iltapäiväkahteen.

Poika on laittanut kahvin, jota pääsen hörppäämään ja aamusivuja kirjoittamaan. Tunnelma on rauhaisa, kaikki on hyvin, olen saanut lepoa.

Vielä aamusivujen oikoluku, että pääsen muihin puuhiin.

Luen ensimmäisen liuskan alkuosaa huomatessani alahuuleni puutuvan. Katson kelloa, se on 16.18. Kello 16.19 alahuulen vasemmalla puolella alkaa elohiiri nykiä lyhyenä sarjana. Samaan aikaan vasen poski on puutunut.

Keskittyminen oikolukemiseen häiriintyy. Alan kirjata oireitani keltaiselle lapulle. Teen merkinnän myös aamusivuihin kohtaan, jossa alahuuli alkoi puutua, jättäen tilaa lisämerkinnöille. Oireet eivät ole ohi.

Oireiden jatkuessa kello 16.38 itken hiljaa. En halua pojan huomaavan ollessaan lähdössä ystäviään tapaamaan. Äidillekään en ole kertonut nielemisongelmistani, ettei alkaisi murehtia.

Kello 16.41 ylähuulikin on vähän puutunut alahuulen lisäksi.

Kello 16.51 tulee lisää kyyneleitä tajuttuani kielenikin olevan puutunut. Päivitän oireeni aamusivuihini.

Nyt kello 17.36 kielen kärki on edelleen puutunut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11001  Ti 07 Lok 2014, 1:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.10.2014 klo 1.52 kirjoitti:
Admin 2.10.2014 klo 22.46 kirjoitti:
Admin 2.10.2014 klo 1.46 kirjoitti:
Admin 19.9.2014 klo 5.59 kirjoitti:
Nukahdin kyllä salamannopeasti lämpötyynyn lämmitettyä peiton alusen ennen nukkumaanmenoa. Mutta saman tien nukahdettuani heräsin hirveään yskään ja kurkunärsytykseen pureskeltuani vain kalkkia ennen nukahtamista. Sama on käynyt ennenkin eikä se ole mielestäni normaalia. Tai nukahdan suu auki ja seuraavassa hetkessä herään siihen, että sylki valuu suustani. Sitä on tapahtunut viime aikoina kymmeniä kertoja, etten nielekään nukahdettuani.

Admin 1.10.2014 klo 1.51 kirjoitti:
-- paraikaakin on hengenahdistusta ja oikealla keuhkoissani ikävä alue, jossa sieni majailee. - Naurakaa vaan lääkärit, mutta itsellenne ja lukekaa enemmän täältä.

Lainaukset edeltä.

Keskiviikkona 1.10.2014 aamusivuihini kirjoittamaa:

"Eilen jäi kertomatta se, kun mentyäni aamulla nukkumaan ja vatsan vaivattua edelleen lepäsin selälläni. Olin nukahtanut kai hetkeksi ja heräsin siihen, etten hengittänyt tai niellyt ollenkaan. Se oli kauhea tunne, sellaista ei ole ollut ennen."

Ajateltuani asiaa myöhemmin vielä lisää tajusin hengenahdistukseni voivan johtua siitäkin, että herättyäni tiistaiaamuna 30.9.2014 tukehtumisen tunteeseen lima on voinut tukkia kurkkuni ja valua keuhkoputkiinkin. Se ei ole ongelma kyljellään maatessaan, mutta selällään maatessaan on. Minulla oli silloin aamulla sellainen tunne, ettei pitäisi levätä selällään, mutta ajattelin hieroa vain hetken vatsaani.


Kello oli jo paljon päästyäni viime yönä nukkumaan. Nukahdan yleensä vasemmalle kyljelleni, niin nytkin. Päänalustana on kaksi niskatyynyä, jotka pysyvät hyvin paikallaan. Jossain vaiheessa herään siihen, että tyynyliina on läpimärkä suuni kohdalta. Unenpöpperöisenä kokeilen ja huomaan tyynynkin olevan sisäpuolelta märkä, etten ole taaskaan niellyt ja sylkeä on valunut paljon ilman, että olisin herännyt siihen. Joudun levittämään tyynyliinan päälle nenäliinan jatkaakseni nukkumista, se on niin märkä. Nukuttuani yöni yli en ole pirteä ollenkaan heräiltyäni monta kertaa, unien ollessa hajanaiset ja huonot.

Miten voisi nukkuakaan hyvin, kun keskiviikonkin vastaisena yönä hengenahdistuksen ja muun lisäksi oli tällaista, niin kuin aamusivuihini olen silloin 1.10.2014 kirjannut:

"Ympäri kehoani oli yöllä ikäviä oireita ja tuntemuksia; kaikkialla lihaksistossa, luissa ja nivelissä, joissa kuin kuhisi ja oli jotain tekeillä koko ajan. Ajattelin, kuinka sairas minusta oli tullut, minkälaiseksi kärsimykseksi elämäni oli mennyt. Makasin paksun villatäkin ja -viltin alla ja palelin silti ja säärystimiä oli painettava reisiä vasten, etteivät ne olisi särkeneet."

Se, mikä ympäri kehoani vaivaa ja terrorisoi minua, on borrelioosi, jota helvettiä lääkärit ovat vain vähätelleet.

Päästyäni viime yönä nukkumaan heräsin yskänpuuskaan ja kurkunärsytykseen taas.

"Herätys hetken perästä oli vaan kova herätessäni kurkunärsytykseen ja yskänpuuskaan. Mikä kurkkuani oikein vaivaa, ihmettelin ja huolenalaisuus nosti päätään. Enkö pysty nielemään enää kunnolla? Valuuko lima suusta pois vai tukkiiko hengitystiet taas? Ovatko tyynyt liian korkeat, onko asento oikea? Pohdin kaikkea yrittäen asetella tyynyjä paremmin. Siitä huolimatta asentoni ei olisi oikeaoppinen kylkikanavointiasento, jossa mikään ei tuki hengitysteitä. Tyynyt pitäisi laittaa kokonaan pois... Olisin kaivannut niin unta, jota huolenalaisuus uhkasi. - Jeesus, Jeesus, Jeesus... rukoilin. - Rakas Jumala, älä tee tätä minulle, pidä minusta huolta... Rukoilin mielessäni hartaasti, ja ilman rukouksen ja Jumalan tuomaa turvaa en olisi nukkunut, vaan olisin jäänyt valvomaan ja kitumaan. En tiedä yhtään, vaivasiko kurkku yöllä, koska nukuin koko ajan. Olin hörpännyt vähän vesilasista vielä vettä, jos se auttaisi", kuvasin yötäni perjantaina 3.10.2014 aamusivuihini.

Admin 6.10.2014 0.49 kirjoitti:
Admin 5.10.2014 klo 17.37 kirjoitti:
Admin 4.10.2014 klo 2.13 kirjoitti:
Kirjaan kaikki tärkeät asiat aamusivuihini heti kun pystyn, kuten tämän, joka on kirjoitettu lauantaina 6.9.2014:

"Kirjoittaessani eilen aamusivujanikin alahuuleni oli alkanut nykiä kello 17 aikaan ja sitä kesti kolmisen minuuttia huulen ollessa samaan aikaan puutunut. Elohiiri oli myös vasemmalla leuassa alahampaiden alapuolella."

Kerrankin lepopäivänä saa nukkua rauhassa ja levätä pitkään. Herään yhdentoista jälkeen ollen niin uupunut, että lepään iltapäiväkahteen.

Poika on laittanut kahvin, jota pääsen hörppäämään ja aamusivuja kirjoittamaan. Tunnelma on rauhaisa, kaikki on hyvin, olen saanut lepoa.

Vielä aamusivujen oikoluku, että pääsen muihin puuhiin.

Luen ensimmäisen liuskan alkuosaa huomatessani alahuuleni puutuvan. Katson kelloa, se on 16.18. Kello 16.19 alahuulen vasemmalla puolella alkaa elohiiri nykiä lyhyenä sarjana. Samaan aikaan vasen poski on puutunut.

Keskittyminen oikolukemiseen häiriintyy. Alan kirjata oireitani keltaiselle lapulle. Teen merkinnän myös aamusivuihin kohtaan, jossa alahuuli alkoi puutua, jättäen tilaa lisämerkinnöille. Oireet eivät ole ohi.

Oireiden jatkuessa kello 16.38 itken hiljaa. En halua pojan huomaavan ollessaan lähdössä ystäviään tapaamaan. Äidillekään en ole kertonut nielemisongelmistani, ettei alkaisi murehtia.

Kello 16.41 ylähuulikin on vähän puutunut alahuulen lisäksi.

Kello 16.51 tulee lisää kyyneleitä tajuttuani kielenikin olevan puutunut. Päivitän oireeni aamusivuihini.

Nyt kello 17.36 kielen kärki on edelleen puutunut.




_______________________________________

Viesti kopioitu ketjusta Poliotalvena 1984-85

Borrelioosi on pahentanut kaikkia oireitani.


Vasemman reiteni päälipuoli helahti kuumaksi ilman mitään syytä tultuani tähän istumaan. Sitä on ollut usein viime aikoina samassa paikkaa.

Reisi särkee ja kuumottaa koko ajan, kun kello on 0.48 nyt.

Kaiken tuon jälkeen näkymätöntä ei vaivaa tietenkään mikään. Sen oppi jo 30 vuotta sitten kärsiessään hengitysvaikeuksista. Ei riittänyt kuume, päänsärky, lihasnykinät ja elohiiret, vaan taudin edetessä piti käydä läpi vielä sekin. Pelottavaa vain 24-vuotiaalle, mutta totisinta totta. Siksi kirjoitin tuoreeltaan novellinkin, heti kun olin vähänkin toennut keväällä 1985 joutuessani sietämään päänsärkyäkin vuoden. Kokemani törkeä vääryys ja alati jatkuvat oireet ovat syynä siihen, että juttu on nyt netissä omilla sivuillani. Sairastuttuani tuohon kauheaan tautiin tämän 30 vuoden aikana ei ole mennyt päivääkään ilman lukuisia elohiiriä ympäri kehoa. Ennen sitä ei ollut mitään ja sen jälkeen kaikki. Siitä minä kirjoitan ja kaikesta muustakin.

Viime yönä huolenalaisena nielemisongelmastani ja kielen puutumisesta muistin 24-vuotiaana potemani hengitysvaikeudet ja kuinka olin joutunut ne torjuttuna ja yksin läpikäymään.

Admin 1985 kirjoitti:
- Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa? sisätautilääkäri huusi kasvot punaisina.

Paperissa luki, että minulla oli vatsavaivoja, vaikka olin nimenomaan osastoavustajalle sanonut minulla olevan heikotusta ja hengitysvaivoja. Ne mulkit! Miksei ihmistä kuunnella! Miksi kaikki selitellään ylösalaisin?

Tuollaisen kokemuksen jälkeen ei ole enää paluuta systeemiin, josta on pois potkittu oman onnensa nojaan kitumaan ja kärsimään - eikä ole enää kiirettä lääkäriin, ei enää milloinkaan.

Kaikkien pelkojeni jälkeen tajusin viime yönä, että olen kestänyt nuorena pahempaakin, joka kaikki on koulinut minua. Jos kieli on puutunut, olkoon. Jos on nielemisongelmaa, olkoon.

Nukahdettuani viimein yöllä ympäri kehoani oli neurologisia oireita, jotka tunsin unen läpi. Hermopistokset sydämessä, selässä ja oikean käden sormissa olivat kivuliaimpia. Onneksi uni jatkui ja sain nukuttua edes kohtalaiset unet.




_________________

Viesti kopioitu tuolta.

Jatkan tämän ketjun kirjoittamista sitä mukaa kuin jaksan. Otsikkoakin voisi rukata.

Poliotalvena 1984-85 potemani sairaus kulkee koko ajan mukana, se ei ole mitään menneisyyttä.

Siitä alkoi hermotärinä, ja alati on nykinöitä ja elohiiriä ympäri kehoa päivin ja öin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11002  Ti 07 Lok 2014, 23:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.10.2014 klo 1.40 kirjoitti:
Viesti kopioitu tuolta.

Jatkan tämän ketjun kirjoittamista sitä mukaa kuin jaksan. Otsikkoakin voisi rukata.

Poliotalvena 1984-85 potemani sairaus kulkee koko ajan mukana, se ei ole mitään menneisyyttä.

Siitä alkoi hermotärinä, ja alati on nykinöitä ja elohiiriä ympäri kehoa päivin ja öin.

Väsyttää, unenlaatu ei ole parina viime yönä ollut erityisen hyvää. Onneksi olen nukkunut sentään, etten tiedä kaikkia nyansseja, mitä unessa on tapahtunut.

Tänään muuten elohiiri on viihtynyt vasemmassa alaluomessani tiuhaan tahtiin. Kävi muistuttamassa itsestään äskenkin. Vaikka elohiiriä on pitkin kehoa, kasvojen nykinöihin kiinnittää enemmän huomiota. Vasen alaluomi on jotenkin puutuneen tuntuinen ja samaa on ollut huulissa ja kielessäkin taas tänään.

Mutta sehän on nyt ihan normaalia - eikö kaikilla nyi kaiken aikaa koko ajan?

Valittaessani asiasta lääkäri Timo Jousi ei pitänyt sitä minään ongelmana:

Admin 1985 kirjoitti:
- Minua on alkanut nykiä, Hilkka aloitti.
- Niin minuakin joskus nykii, lääkäri sanoi.
- Minua nykii monta sataa kertaa päivässä, Hilkka jatkoi.

Terveisiä vain ukkelille, että oireet ovat jatkuneet kohta 30 vuotta ja pahentuneet vain. Leimattuasi minut luulosairaaksi jännittäjätyypiksi törkeällä lähetteelläsi, kukaan ei ottanut minua vakavasti: "Tri Jousin lähete / diarrhoea levis prolongata, pro obs. app. nerv." Alkuperäistä lähetettäsi ei ikävä kyllä löytynyt enää, mutta loukkauksen muistaa ikuisesti, kuinka hävytön se oli.

Paraikaakin vasemmassa alaluomessa nykii elohiiri, joka on niin luonnollista ja normaalia, ettei siitä ja mistään muustakaan pidä mennä kuormittamaan entistä ehompaa terveys- ja hyvinvointikeskusta. Jo pelkkä nimikin kertoo homman nimen. Paikka, jonne voi mennä valittamaan ylensyönnin jälkeistä närästystä ja muuta sellaista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11134  Su 30 Mar 2014, 2:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.10.2014 klo 22.59 kirjoitti:
Admin 7.10.2014 klo 1.40 kirjoitti:
Viesti kopioitu tuolta.

Jatkan tämän ketjun kirjoittamista sitä mukaa kuin jaksan. Otsikkoakin voisi rukata.

Poliotalvena 1984-85 potemani sairaus kulkee koko ajan mukana, se ei ole mitään menneisyyttä.

Siitä alkoi hermotärinä, ja alati on nykinöitä ja elohiiriä ympäri kehoa päivin ja öin.

Väsyttää, unenlaatu ei ole parina viime yönä ollut erityisen hyvää. Onneksi olen nukkunut sentään, etten tiedä kaikkia nyansseja, mitä unessa on tapahtunut.

Tänään muuten elohiiri on viihtynyt vasemmassa alaluomessani tiuhaan tahtiin. Kävi muistuttamassa itsestään äskenkin. Vaikka elohiiriä on pitkin kehoa, kasvojen nykinöihin kiinnittää enemmän huomiota. Vasen alaluomi on jotenkin puutuneen tuntuinen ja samaa on ollut huulissa ja kielessäkin taas tänään.

Mutta sehän on nyt ihan normaalia - eikö kaikilla nyi kaiken aikaa koko ajan?

Valittaessani asiasta lääkäri Timo Jousi ei pitänyt sitä minään ongelmana:

Admin 1985 kirjoitti:
- Minua on alkanut nykiä, Hilkka aloitti.
- Niin minuakin joskus nykii, lääkäri sanoi.
- Minua nykii monta sataa kertaa päivässä, Hilkka jatkoi.

Terveisiä vain ukkelille, että oireet ovat jatkuneet kohta 30 vuotta ja pahentuneet vain. Leimattuasi minut luulosairaaksi jännittäjätyypiksi törkeällä lähetteelläsi, kukaan ei ottanut minua vakavasti: "Tri Jousin lähete / diarrhoea levis prolongata, pro obs. app. nerv." Alkuperäistä lähetettäsi ei ikävä kyllä löytynyt enää, mutta loukkauksen muistaa ikuisesti, kuinka hävytön se oli.

Paraikaakin vasemmassa alaluomessa nykii elohiiri, joka on niin luonnollista ja normaalia, ettei siitä ja mistään muustakaan pidä mennä kuormittamaan entistä ehompaa terveys- ja hyvinvointikeskusta. Jo pelkkä nimikin kertoo homman nimen. Paikka, jonne voi mennä valittamaan ylensyönnin jälkeistä närästystä ja muuta sellaista.

Ketju on jäänyt vaiheeseen, jatketaan sitä mukaa kuin jaksetaan.

Illalla käydessäni pyykkituvassa pesemässä vähän peittoja lueskelin lehtiä taas, vaikkei ollut mitään oikein kunnon luettavaa. Kirjoittaminen aiheena kiinnostaa, muttei kenenkään egon hurahtaminen nuppiin. Turpeiden ja pönäköiden naiskirjailijoiden kaulaan asti nousseet läskit ja punaiset huulet ovat yhdistelmä, joita ilman jutut lukisi paremmalla ruokahalulla. - Tuo vatsa, mitä hän oikein syö, kun miehen vatsa on niin paljon pienempi? Ja kirjoittaa päivässä vain neljä tuntia, sehän on hirmu vähän... Mutta kaikki ne jutut tympii ja ne saturomaanit, kuka niitä lukee? Satuja sen ja sen elämästä, miksei ne kirjoita mitään omaa, mitään raadollista tästä paskamaailmasta? Paljon parempi oli juttu naisesta, joka kertoi erikoisista oireistaan, kun pakaroihin ja reisiin tuli tuntohäiriöitä, joka oli alkua MS-taudille, josta kerrottiin paljon. Saatoin samastua kertomukseen kärsiessäni monista neurologisista oireista itsekin. Naisella oli käynyt sentään tuuri - ei saadessaan MS-taudin, vaan diagnoosin oireilleen. Minullapa ei sitä tuuria ole ollut; olen saanut kärsiä kaikki nämä vuodet näkymättömänä tälle koko helvetin systeemille, niin kuin olisin joku roska vaan, jota ei halutakaan nähdä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11236  Ma 05 Tam 2015, 19:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.7.2014, 22:47 kirjoitti:
Mikä johtuu mistäkin, sitä on vaikea sanoa, mutta neurologiset oireeni alkoivat poliotalvena 1984-85 sairastamastani taudista. Tänään perjantaina neljän tunnin unien jälkeen olen vapissut koko päivän, pientä tärinää on ollut koko ajan, nytkin, eikä se loppunut levätessäni iltapäivällä sängyssä. Hermostoni on väsynyt ja kun se on väsynyt, tärisen.

Olen jo aikaisemmin linkittänyt tämän tutkimuksen tänne:

Tonsils Make T-Cells, Too

Mutta tätä ei täältä vielä löydy:

7 Trivia Facts About Polio

Lainaus:
Trivia Fact #4–Removing Your Tonsils Exposed You to the Worst Kind of Paralysis

Tonsillectomy surgery was cautioned in the presence of a polio epidemic. [17]

It was discovered if a child had his/her tonsils removed (or even a tooth extracted), they had a greater chance of getting the worst kind of polio called Bulbar Poliomyelitis. [18-20]

Lainaus:
18. Aycock, W.L. and Luther, E.H., The occurrence of poliomyelitis following tonsillectomy. New Engl. J. Med., 200: 164, 1929.

19. Aycock, W.L. Tonsillectomy in Poliomyelitis. JAMA. 1944;125(14):990. doi: 10.1001/jama.1944.02850320048022

http://jama.ama-assn.org/content/125/14/990.3.full.pdf+html

20. Francis T., Krill, C.E., Toomey, J.A. and Mack, W.N., Poliomyelitis following Tonsillectomy in five members of a family. JAMA. 1942;119(17):1392-1396. doi: 10.1001/jama.1942.02830340004002

http://jama.ama-assn.org/content/119/17/1392.full.pdf+html

Eli kun vuonna 1982 kurkustani raakattiin kaikki suoja pois leikkaamalla sekä nielurisat että kitarisat vielä kertaalleen, olin helppo nakki poliovirukselle vuodenvaihteessa 1984-85. Edellä on faktaa siitä, että risaleikkaus altistaa pahimmanlaatuiselle poliosairaudelle.

Sairastumisestani on tasan 30 vuotta nyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11237  Ma 05 Tam 2015, 20:48 (GMT+3)  Aihe: Sairastumisestani 30 vuotta Vastaa lainaamalla viestiä

Poimintoja ketjusta ja potilastieto-otteita vuodelta 1985 omien kommenttieni kera:

Admin 28.11.2011 klo 18.34 kirjoitti:
Yllättäen löysin joku aika sitten harvinaisen osuvan kuvauksen sairastamastani taudista.

PARALYTIC POLIOMYELITIS:

Lainaus:
Following the meningitic phase, most patients develop a spinal type of poliomyelitis, in which severe muscle pain arises, often with muscle spasms, then weakness and fasciculation develops.

Lainaus:
Seuraavassa meningiittivaiheessa useimmat potilaat kehittävät spinaalityyppisen poliomyeliitin, jossa syntyy vaikeaa lihaskipua, usein lihasspasmien kanssa, sitten kehittyy heikkoutta ja faskikulaatiota (nykimistä).

Pdf-tiedostona, ks.

Kidd, Williams, Howard:

Poliomyelitis

Admin 25.1.2012 klo 1.27 kirjoitti:
Lainaus:
2.1.1985 sairastunut hengitystieinfektion oireisiin, muutamaa päivää myöhemmin alkanut ripuloida ja esiintynyt jatkuvasti lievää kuumetta ad. 37,4 astetta. Tämän jälkeen eri puolilla kehoa lihaksissa alkanut tuntua nykäyksiä, ja jonkin asteista voimattomuutta. Nykäyksiä varsinkin vartalolla, nämä selvästi päällepäin näkyviä, tulleet puuskina. Lihakset olleet painoarat. Lyhyen aikaa ollut puutumista vasemmassa poskessa ja oikea käsi ollut pinnalta aristava pitkin koko ulnaarisivuaan. Pään pinnalla ollut vihlovia lyhytkestoisia kipuja. Oireet ovat nyt vähitellen selvästi lievittyneet, kuumetta kesti noin kuukauden. Lihasnykäyksiä nyt enää harvakseen ja jonkin verran pään vihlomista ja niskakipua. Varsinaista niskajäykkyyttä sairauteen ei ole liittynyt mutta jännitystä ja aristusta niskan kierroissa. --

Skannasin tekstinlukuohjelmalla Hesperian sairaalan neurologin 1.3.1985 kirjaamat esitiedot sairaudestani.

Alkoi myös kiinnostaa vuoden 1985 almanakka, miten kaikki ajoittui:

Tammikuu 1985


Admin 26.1.2012 klo 22.46 kirjoitti:
Lainaus:
Tänä päivänä Timo Jousi harjoittaa tuottoisaa praktiikkaa tehtyään minulle poliotalvena 1985 todella törkeän karhunpalveluksen.


Admin 15.4.2012 klo 0.59 kirjoitti:
Järkytystä järkytysten perään...

Nyt yöllä tuli mieleeni, liittyykö rintakehän flush polioon. Sitä lääkärit jankuttivat vuonna 1985 papereissaan osoituksena jännittäjätyypistä, joksi minut oli leimattu.

Halusin vain tarkistaa ja sieltähän se löytyi. Se, mistä syytetään, voikin olla sairauden oire! Jumal'auta!

Muistettava asettaa kaikki aina kyseenalaiseksi - ummehtuneet ja valheelliset "totuudet" - eikä luottaa suomettuneisiin suomalaisiin eikä heidän välittämäänsä vääristelevään "tietoon".

Poliomyelitis (Polio)

Lainaus:
Paralytic poliomyelitis. The symptoms for paralytic poliomyelitis are the same as nonparalytic and abortive poliomyelitis. In addition, the following symptoms may occur:

● Muscle weakness all over
● Severe constipation
● Muscle wasting
● Weakened breathing
● Difficulty swallowing
● Weak cough
● Flushed or blotchy skin
● Hoarse voice
● Bladder paralysis
● Muscle paralysis
● Irritability and poor temper control
● Drooling
● Abdominal bloating

Punoittava (kuumottava) tai laikukas iho:
Lainaus:
Flushed or blotchy skin

Admin 6.5.2012 klo 10.44 kirjoitti:
Jumalauta, nyt kyllä keittää!

- Yö oli yhtä pätkäunta, tärinää ja värinää, ja aamulla heräsin hirveään sydämentykytykseen.

Kuinka ollakaan, mieleeni tuli poliotalvena 1984-85 sairastamani virustauti, jonka oireista kärsin edelleen. Oireitani ei otettu vakavasti, niskani ei ollut muka tarpeeksi jäykkä, vaikka juuri samasta syystä minut passitettiin fysikaaliseen hoitoon. Nehän puhuivat itsensä pussiin!

Olin niin kiukkuinen, että aloin suoraa päätä googlata virusmeningiittiä ja niskajäykkyyttä eikä tarvinnut mennä edes englanninkielisille sivuille asti, kun luin jo, ettei viruksen aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa ole aina niskajäykkyyttä:

Aivokalvontulehduksen toteaminen

Lainaus:
Tyypillisten oireiden lisäksi tutkimuksissa havaitaan usein niskan jäykkyys.

Akuutti virusmeningiitti

Lainaus:
Niskajäykkyys on tavallinen muttei esiinny aina.

Tuon perään aloin tutkia uudestaan poliotalven potilaspapereitani, joiden esitiedoissa 1.3.1985 Hesperian sairaalan neurologi toteaa:

Lainaus:
Varsinaista niskajäykkyyttä sairauteen ei ole liittynyt mutta jännitystä ja aristusta niskan kierroissa.

Tutkittuaan minut hän ilmoittaa statuksena 1.3.1985:

Lainaus:
Niskalihakset jkv palpaatioarat ja jännittyneet.

Fysikaalisen hoidon lähete, mikäli niskavaivat jatkuvat. Pass. kirj.

Admin 26.5.2012 klo 22.43 kirjoitti:
Lainaus:
Lähettävä lääkäri: Teräväinen Heikki
Lähetepvm: 20.11.2007

Pyydetty tutkimus: aivot MRI
Lähete: -- 22 v aiemmin kuukauden kuume ja vuoden päänsärky. Aikana faskikulaatioita.

Kuvauspvm: 5.12.2007
Lausuntopvm: 5.12.2007
Lausunto:
AIVOJEN MAGNEETTIKUVAUS: -- Takakuopassa on hieman väljät likvortilat, tämä löydös on ennallaan v. 2001 TT-kuviin verrattuna. --

Lausunnon antaja: Valanne Leena
Dosentti, neuroradiologi


"Takakuopassa on hieman väljät likvortilat, tämä löydös on ennallaan v. 2001 TT-kuviin verrattuna."




The location and anatomy of the bulbar region (in orange)

Poliomyelitis

Lainaus:
Bulbar polio

Making up about 2% of cases of paralytic polio, bulbar polio occurs when poliovirus invades and destroys nerves within the bulbar region of the brain stem. The bulbar region is a white matter pathway that connects the cerebral cortex to the brain stem.

Lainaus:
Bulbospinal polio

Approximately 19% of all paralytic polio cases have both bulbar and spinal symptoms; this subtype is called respiratory or bulbospinal polio. Here, the virus affects the upper part of the cervical spinal cord (cervical vertebrae C3 through C5) --

Admin 4.10.2014 klo 1.13 kirjoitti:
Admin 21.9.2014 klo 3.10 kirjoitti:
Nyt yöllä aloin tutkia vanhoja poliotalven aikaisia potilaspapereitani, joihin olin muutama päivä sitten törmännyt ja voinut pahoin itseni puolesta taas, miten minua nuorena olikaan kohdeltu. Mitä jos peistaisin pari referaattia autenttisena kuvatiedostona perustamaani ketjuun, keksin. Niistä näkyy niin lääkäreiden nimet kuin ammattitaidottomuuskin pitäessään esimerkiksi punaläiskikästä ihoa luulosairaan jännittäjätyypin merkkinä, vaikka se on yksi polion oireista, jonka lääkäreiden uhri huomasi itse miltei 30 vuoden kuluttua kärsiessään oireista, elohiiristä ja vapinasta edelleen. Kaiken huipuksi potilas tajusi aivoissaan olevan samat muutokset kuin poliopotilailla vertailemalla kuvia ja tietoja keskenään.

Kirjaan kaikki tärkeät asiat aamusivuihini heti kun pystyn, kuten tämän, joka on kirjoitettu lauantaina 6.9.2014:

"Kirjoittaessani eilen aamusivujanikin alahuuleni oli alkanut nykiä kello 17 aikaan ja sitä kesti kolmisen minuuttia huulen ollessa samaan aikaan puutunut. Elohiiri oli myös vasemmalla leuassa alahampaiden alapuolella."

Admin 7.10.2014 klo 0.40 kirjoitti:
Kaiken tuon jälkeen näkymätöntä ei vaivaa tietenkään mikään. Sen oppi jo 30 vuotta sitten kärsiessään hengitysvaikeuksista. Ei riittänyt kuume, päänsärky, lihasnykinät ja elohiiret, vaan taudin edetessä piti käydä läpi vielä sekin. Pelottavaa vain 24-vuotiaalle, mutta totisinta totta. Siksi kirjoitin tuoreeltaan novellinkin, heti kun olin vähänkin toennut keväällä 1985 joutuessani sietämään päänsärkyäkin vuoden. Kokemani törkeä vääryys ja alati jatkuvat oireet ovat syynä siihen, että juttu on nyt netissä omilla sivuillani. Sairastuttuani tuohon kauheaan tautiin tämän 30 vuoden aikana ei ole mennyt päivääkään ilman lukuisia elohiiriä ympäri kehoa. Ennen sitä ei ollut mitään ja sen jälkeen kaikki. Siitä minä kirjoitan ja kaikesta muustakin.

Viime yönä huolenalaisena nielemisongelmastani ja kielen puutumisesta muistin 24-vuotiaana potemani hengitysvaikeudet ja kuinka olin joutunut ne torjuttuna ja yksin läpikäymään.

Admin 1985 kirjoitti:
- Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa? sisätautilääkäri huusi kasvot punaisina.

Paperissa luki, että minulla oli vatsavaivoja, vaikka olin nimenomaan osastoavustajalle sanonut minulla olevan heikotusta ja hengitysvaivoja. Ne mulkit! Miksei ihmistä kuunnella! Miksi kaikki selitellään ylösalaisin?

Tuollaisen kokemuksen jälkeen ei ole enää paluuta systeemiin, josta on pois potkittu oman onnensa nojaan kitumaan ja kärsimään - eikä ole enää kiirettä lääkäriin, ei enää milloinkaan.

Kaikkien pelkojeni jälkeen tajusin viime yönä, että olen kestänyt nuorena pahempaakin, joka kaikki on koulinut minua. Jos kieli on puutunut, olkoon. Jos on nielemisongelmaa, olkoon.

Nukahdettuani viimein yöllä ympäri kehoani oli neurologisia oireita, jotka tunsin unen läpi. Hermopistokset sydämessä, selässä ja oikean käden sormissa olivat kivuliaimpia. Onneksi uni jatkui ja sain nukuttua edes kohtalaiset unet.




_________________

Viesti kopioitu tuolta.

Jatkan tämän ketjun kirjoittamista sitä mukaa kuin jaksan. Otsikkoakin voisi rukata.

Poliotalvena 1984-85 potemani sairaus kulkee koko ajan mukana, se ei ole mitään menneisyyttä.

Siitä alkoi hermotärinä, ja alati on nykinöitä ja elohiiriä ympäri kehoa päivin ja öin.

Admin 7.10.2014 klo 22.59 kirjoitti:
Admin 7.10.2014 klo 1.40 kirjoitti:
Viesti kopioitu tuolta.

Jatkan tämän ketjun kirjoittamista sitä mukaa kuin jaksan. Otsikkoakin voisi rukata.

Poliotalvena 1984-85 potemani sairaus kulkee koko ajan mukana, se ei ole mitään menneisyyttä.

Siitä alkoi hermotärinä, ja alati on nykinöitä ja elohiiriä ympäri kehoa päivin ja öin.

Väsyttää, unenlaatu ei ole parina viime yönä ollut erityisen hyvää. Onneksi olen nukkunut sentään, etten tiedä kaikkia nyansseja, mitä unessa on tapahtunut.

Tänään muuten elohiiri on viihtynyt vasemmassa alaluomessani tiuhaan tahtiin. Kävi muistuttamassa itsestään äskenkin. Vaikka elohiiriä on pitkin kehoa, kasvojen nykinöihin kiinnittää enemmän huomiota. Vasen alaluomi on jotenkin puutuneen tuntuinen ja samaa on ollut huulissa ja kielessäkin taas tänään.

Mutta sehän on nyt ihan normaalia - eikö kaikilla nyi kaiken aikaa koko ajan?

Valittaessani asiasta lääkäri Timo Jousi ei pitänyt sitä minään ongelmana:

Admin 1985 kirjoitti:
- Minua on alkanut nykiä, Hilkka aloitti.
- Niin minuakin joskus nykii, lääkäri sanoi.
- Minua nykii monta sataa kertaa päivässä, Hilkka jatkoi.

Terveisiä vain ukkelille, että oireet ovat jatkuneet kohta 30 vuotta ja pahentuneet vain. Leimattuasi minut luulosairaaksi jännittäjätyypiksi törkeällä lähetteelläsi, kukaan ei ottanut minua vakavasti: "Tri Jousin lähete / diarrhoea levis prolongata, pro obs. app. nerv." Alkuperäistä lähetettäsi ei ikävä kyllä löytynyt enää, mutta loukkauksen muistaa ikuisesti, kuinka hävytön se oli.

Admin 5.1.2015 klo 18.04 kirjoitti:
Admin 18.7.2014, 22:47 kirjoitti:
Mikä johtuu mistäkin, sitä on vaikea sanoa, mutta neurologiset oireeni alkoivat poliotalvena 1984-85 sairastamastani taudista. Tänään perjantaina neljän tunnin unien jälkeen olen vapissut koko päivän, pientä tärinää on ollut koko ajan, nytkin, eikä se loppunut levätessäni iltapäivällä sängyssä. Hermostoni on väsynyt ja kun se on väsynyt, tärisen.

Olen jo aikaisemmin linkittänyt tämän tutkimuksen tänne:

Tonsils Make T-Cells, Too

Mutta tätä ei täältä vielä löydy:

7 Trivia Facts About Polio

Lainaus:
Trivia Fact #4–Removing Your Tonsils Exposed You to the Worst Kind of Paralysis

Tonsillectomy surgery was cautioned in the presence of a polio epidemic. [17]

It was discovered if a child had his/her tonsils removed (or even a tooth extracted), they had a greater chance of getting the worst kind of polio called Bulbar Poliomyelitis. [18-20]

Lainaus:
18. Aycock, W.L. and Luther, E.H., The occurrence of poliomyelitis following tonsillectomy. New Engl. J. Med., 200: 164, 1929.

19. Aycock, W.L. Tonsillectomy in Poliomyelitis. JAMA. 1944;125(14):990. doi: 10.1001/jama.1944.02850320048022

http://jama.ama-assn.org/content/125/14/990.3.full.pdf+html

20. Francis T., Krill, C.E., Toomey, J.A. and Mack, W.N., Poliomyelitis following Tonsillectomy in five members of a family. JAMA. 1942;119(17):1392-1396. doi: 10.1001/jama.1942.02830340004002

http://jama.ama-assn.org/content/119/17/1392.full.pdf+html

Eli kun vuonna 1982 kurkustani raakattiin kaikki suoja pois leikkaamalla sekä nielurisat että kitarisat vielä kertaalleen, olin helppo nakki poliovirukselle vuodenvaihteessa 1984-85. Edellä on faktaa siitä, että risaleikkaus altistaa pahimmanlaatuiselle poliosairaudelle.

Sairastumisestani on tasan 30 vuotta nyt.

Ohesta voi lukea, miten terveyskeskuksesta Timo Jousi, Hille Eroila ja H. Lanki sekä Aurorasta Maija Peltonen ja Kari Sammalkorpi minua kohtelivat - ainoastaan M. Luiston kohdeltua minua asiallisesti Hesperian neuropoliklinikalla.

Hille Eroila 11.1.1985 kirjoitti, kuinka minulla oli "pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista" ja "ilmeinen polionpelko päällä".













Kuten keväällä 1985 kirjoittamastani tosiasioihin perustuvasta sairauskertomuksestani voi lukea tarkasteltuna almanakastakin kyseistä ajankohtaa, kävin terveyskeskuksessa tiistaina 8.1.1985 Timo Jousin luona. Kerrottuani oireistani Timo Jousi otti itse puheeksi polion, minä en sitä tehnyt, jonka jälkeen hän alkoi syyttää minua siitä, että olen lukenut poliosta! Syytös oli ihan typerä aikaansa seuraavan ihmisen lukiessa kaikesta muustakin. Päinvastoin en antanut pienten flunssaoireiden häiritä uintiharrastustani käytyäni lauantaina 5.1.1985 kroolaamassa uimahallissa kuten normaalisti, josta ikävä kyllä tuo "flunssa" ei tykännytkään yhtään hyvää ja palelin seuraavana maanantaina 7.1.1985 hirveästi, niin kuin kerron novellissani, jonka aikajärjestystä olen limittänyt myöhemmin niin, ettei se etene aivan lineaarisesti.

Novellini mukaan neurologiset oireet iskivät päälle maanantai-iltana 7.1.1985. Vaikka kaikesta on jo 30 vuotta, järkyttävät tapahtumat eivät haihdu mielestäni. Olen nyt 54-vuotias ja silloin 24-vuotias elämäni kunnossa, kun en ymmärtänyt, mitä minussa tapahtui. Olin alkanut jo sängyssä levätessäni tuntea ihmeellisiä oireita, jota varten olin noussut ylös ja yhtäkkiä keskellä lattiaa en meinannut saada jalkojani tottelemaan enää itseäni, samalla kun lihakseni sätkivät ja pomppivat kaikkialla kehossani. Se kaikki tapahtui omien silmieni edessä ja oli totisinta totta, josta kirjoitin jo aivan heti tuoreeltaan keväällä 1985:

Admin 1985 kirjoitti:
Illalla sitä oltiin niin hiljaista tyttöä. Uhoaminen oli jäänyt sikseen. Tässä taudissa oli nyt jotakin omituista. Ei näin ole ennen käynyt. Minua alkoi pelottaa. Istuessani sängynlaidalla vahvat, harjoitetut lihakseni alkoivat vavista. Joku niitä vavisutti, sillä eivät ne heikkouttaan oikutelleet. --

"Kun jalkani sitten alkoivat puutua ja tärisin kävellessäni, unohdin varmuuteni ja sydämeni alkoi takoa vimmatusti rinnassani. Hullu, ole rauhallinen, huusin itselleni. Jos hermostut, pilaat kaiken! Pelko sai minut rääkkäämään ruumistani, kiihdyttämään pulssini hurjaan kilpajuoksuun ja sydämeni pumppaamaan virukset yhä syvemmälle elimistöni sopukoihin. Tiedostin mahdottomuuteni. Pakotin käteni selän taakse ristiin ja aloin yömyöhällä hitaasti kävellä edestakaisin mielenrauhaa etsien, vaikka jalkani vartalon jatkeena värisivät ja puutuivat heikkouttaan. Kuinka moni ihminen niinä öinä nukkui, kun minä väsymykseen asti valvoin - turhaan, vain rasittaakseni itseäni, mutta onneksi olin kyllin vahva kestääkseni myös horjuvan mieleni.

Totisesti, totisesti, säikähdin sinä iltana pahan kerran, kun minua alkoi ympäri ruumista nykiä. Koskaan ennen ei ollut tapahtunut vastaavaa. Nyt olin kuin pieneliöiden villinä temmellyskenttänä voimatta itse puuttua asioihin. Kauhulla odotin, mikä on viruksen seuraava isku. Päätäkin oli jo vähän särkenyt. Mitä minussa oikein tapahtuu?

Päänsärky ei ollut enää tavallista. Kallon alla pisti ja vihlaisi silloin tällöin ilkeästi. Kuin olisi veitsellä leikattu. Aikovatko nuo virukset syödä pääni sisältä päin, vai mitä ne siellä puuhaavat? Ja miksei tämä saamarin lämpö laske, kun sitä on jatkunut jo parin viikon ajan? Kyllä minulle olisi tavallinenkin flunssa riittänyt, en minä ole tätä kerjännyt. Lääkäritkään eivät tiedä enää, kuinka minuun suhtautua. Luulevat minun keksivän kaikki oireet. Eivät tiedä, että olen viimeinen, jonka tarvitsee ajankulukseen sairastaa. Jokainen hetki nyt sängyssä siirtää elettävää elämää askeleen tuonnemmaksi, mutta en minä siitä valita."


Tuosta kaikesta on nyt 30 vuotta, jonka jälkeen ei ole ollut päivääkään ilman elohiiriä ja nykinöitä. Lääkäreille olin vain luulosairas jännittäjätyyppi, vaikka kohtalokas tauti jätti pysyvät jälkensä minuun.

Sairauden akuuttivaiheessa minua ei otettu vakavasti; lääkäreillä ei ollut mitään käsitystä ihon punaläikikkyyden ja flushin olevan yksi polion oireista. Polion mahdollisuus "suljettiin" pois kolmella ulostetestillä, jotka tehtiin vasta kolmen viikon kuluttua sairauden alkamisesta ja olivat silkkaa puoskarointia vaan. Polion voi diagnosoida vain selkäydinpunktiolla, jota minulle ei tehty joutuessani oman onneni nojassa sairastamaan aivokalvontulehdusta, jossa ei esiinny aina niskan jäykkyyttä, kuten edeltä voi lukea. Minulla oli krooliuinnin vahvistama uimarin selkä ja niska, josta lääkärit eivät ymmärtäneet mitään. Altistajana sairastumiselleni oli pari vuotta aiemmin tehty nielu- ja kitarisaleikkaus, josta siitäkin on edellä tutkimuksia. Hyvä kuntoni auttoi minua toipumaan sairaudesta, jonka jälkeen hermostoni ei ollut ikävä kyllä enää entisellään. Neljänkymmenen iässä alkoi postpolion oireet, uupumus ja lihasten väsyminen, pahentuen koko ajan sen jälkeen. Elohiirien ja nykinöiden lisäksi tärinä on lisääntynyt häiritseväksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11241  Pe 09 Tam 2015, 4:09 (GMT+3)  Aihe: Re: Sairastumisestani 30 vuotta Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.1.2015 klo 19.48 kirjoitti:
Ohesta voi lukea, miten terveyskeskuksesta Timo Jousi, Hille Eroila ja H. Lanki sekä Aurorasta Maija Peltonen ja Kari Sammalkorpi minua kohtelivat - ainoastaan M. Luiston kohdeltua minua asiallisesti Hesperian neuropoliklinikalla.

Hille Eroila 11.1.1985 kirjoitti, kuinka minulla oli "pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista" ja "ilmeinen polionpelko päällä".













Kuten keväällä 1985 kirjoittamastani tosiasioihin perustuvasta sairauskertomuksestani voi lukea tarkasteltuna almanakastakin kyseistä ajankohtaa, kävin terveyskeskuksessa tiistaina 8.1.1985 Timo Jousin luona. Kerrottuani oireistani Timo Jousi otti itse puheeksi polion, minä en sitä tehnyt, jonka jälkeen hän alkoi syyttää minua siitä, että olen lukenut poliosta! Syytös oli ihan typerä aikaansa seuraavan ihmisen lukiessa kaikesta muustakin. Päinvastoin en antanut pienten flunssaoireiden häiritä uintiharrastustani käytyäni lauantaina 5.1.1985 kroolaamassa uimahallissa kuten normaalisti, josta ikävä kyllä tuo "flunssa" ei tykännytkään yhtään hyvää ja palelin seuraavana maanantaina 7.1.1985 hirveästi, niin kuin kerron novellissani, jonka aikajärjestystä olen limittänyt myöhemmin niin, ettei se etene aivan lineaarisesti.

Novellini mukaan neurologiset oireet iskivät päälle maanantai-iltana 7.1.1985. Vaikka kaikesta on jo 30 vuotta, järkyttävät tapahtumat eivät haihdu mielestäni. Olen nyt 54-vuotias ja silloin 24-vuotias elämäni kunnossa, kun en ymmärtänyt, mitä minussa tapahtui. Olin alkanut jo sängyssä levätessäni tuntea ihmeellisiä oireita, jota varten olin noussut ylös ja yhtäkkiä keskellä lattiaa en meinannut saada jalkojani tottelemaan enää itseäni, samalla kun lihakseni sätkivät ja pomppivat kaikkialla kehossani. Se kaikki tapahtui omien silmieni edessä ja oli totisinta totta, josta kirjoitin jo aivan heti tuoreeltaan keväällä 1985:

Admin 1985 kirjoitti:
Illalla sitä oltiin niin hiljaista tyttöä. Uhoaminen oli jäänyt sikseen. Tässä taudissa oli nyt jotakin omituista. Ei näin ole ennen käynyt. Minua alkoi pelottaa. Istuessani sängynlaidalla vahvat, harjoitetut lihakseni alkoivat vavista. Joku niitä vavisutti, sillä eivät ne heikkouttaan oikutelleet. --

"Kun jalkani sitten alkoivat puutua ja tärisin kävellessäni, unohdin varmuuteni ja sydämeni alkoi takoa vimmatusti rinnassani. Hullu, ole rauhallinen, huusin itselleni. Jos hermostut, pilaat kaiken! Pelko sai minut rääkkäämään ruumistani, kiihdyttämään pulssini hurjaan kilpajuoksuun ja sydämeni pumppaamaan virukset yhä syvemmälle elimistöni sopukoihin. Tiedostin mahdottomuuteni. Pakotin käteni selän taakse ristiin ja aloin yömyöhällä hitaasti kävellä edestakaisin mielenrauhaa etsien, vaikka jalkani vartalon jatkeena värisivät ja puutuivat heikkouttaan. Kuinka moni ihminen niinä öinä nukkui, kun minä väsymykseen asti valvoin - turhaan, vain rasittaakseni itseäni, mutta onneksi olin kyllin vahva kestääkseni myös horjuvan mieleni.

Totisesti, totisesti, säikähdin sinä iltana pahan kerran, kun minua alkoi ympäri ruumista nykiä. Koskaan ennen ei ollut tapahtunut vastaavaa. Nyt olin kuin pieneliöiden villinä temmellyskenttänä voimatta itse puuttua asioihin. Kauhulla odotin, mikä on viruksen seuraava isku. Päätäkin oli jo vähän särkenyt. Mitä minussa oikein tapahtuu?

Päänsärky ei ollut enää tavallista. Kallon alla pisti ja vihlaisi silloin tällöin ilkeästi. Kuin olisi veitsellä leikattu. Aikovatko nuo virukset syödä pääni sisältä päin, vai mitä ne siellä puuhaavat? Ja miksei tämä saamarin lämpö laske, kun sitä on jatkunut jo parin viikon ajan? Kyllä minulle olisi tavallinenkin flunssa riittänyt, en minä ole tätä kerjännyt. Lääkäritkään eivät tiedä enää, kuinka minuun suhtautua. Luulevat minun keksivän kaikki oireet. Eivät tiedä, että olen viimeinen, jonka tarvitsee ajankulukseen sairastaa. Jokainen hetki nyt sängyssä siirtää elettävää elämää askeleen tuonnemmaksi, mutta en minä siitä valita."


Tuosta kaikesta on nyt 30 vuotta, jonka jälkeen ei ole ollut päivääkään ilman elohiiriä ja nykinöitä. Lääkäreille olin vain luulosairas jännittäjätyyppi, vaikka kohtalokas tauti jätti pysyvät jälkensä minuun.

Sairauden akuuttivaiheessa minua ei otettu vakavasti; lääkäreillä ei ollut mitään käsitystä ihon punaläikikkyyden ja flushin olevan yksi polion oireista. Polion mahdollisuus "suljettiin" pois kolmella ulostetestillä, jotka tehtiin vasta kolmen viikon kuluttua sairauden alkamisesta ja olivat silkkaa puoskarointia vaan. Polion voi diagnosoida vain selkäydinpunktiolla, jota minulle ei tehty joutuessani oman onneni nojassa sairastamaan aivokalvontulehdusta, jossa ei esiinny aina niskan jäykkyyttä, kuten edeltä voi lukea. Minulla oli krooliuinnin vahvistama uimarin selkä ja niska, josta lääkärit eivät ymmärtäneet mitään. Altistajana sairastumiselleni oli pari vuotta aiemmin tehty nielu- ja kitarisaleikkaus, josta siitäkin on edellä tutkimuksia. Hyvä kuntoni auttoi minua toipumaan sairaudesta, jonka jälkeen hermostoni ei ollut ikävä kyllä enää entisellään. Neljänkymmenen iässä alkoi postpolion oireet, uupumus ja lihasten väsyminen, pahentuen koko ajan sen jälkeen. Elohiirien ja nykinöiden lisäksi tärinä on lisääntynyt häiritseväksi.

Päivitin edelliseen viestiini myös Kari Sammalkorven nimen ja otteen kirjoittamastaan epikriisistä, jossa sanojen "poliovilj. negat." jälkeen on tyhjä väli ja sanat "arvo norm." perässään. Paperin läpi toisesta paperista pilkottaa hoitosuunnitelman raapustuksia, joka sekin löytyy ohesta, muttei selitä epikriisin tyhjää kohtaa. Ehkä Kari Sammalkorpi oli juuri se, joka huusi minulle naama punaisena: "Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa?" mentyäni hengitysvaivojen takia vastaanotolle niin kuin olen kertonut novellissani, jossa käyttämäni lääkäri- ja sisätautilääkäri-nimike jakautui useammalle lääkärille. Muistaakseni huutaja oli mies eikä nainen... Hädässäni olin hirveän kipeänä mennyt lääkärille, ja kyllä se asenne ja vähättely oli törkeää:

Admin 1985 kirjoitti:
VI

- Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa? sisätautilääkäri huusi kasvot punaisina.

Paperissa luki, että minulla oli vatsavaivoja, vaikka olin nimenomaan osastoavustajalle sanonut minulla olevan heikotusta ja hengitysvaivoja. Ne mulkit! Miksei ihmistä kuunnella! Miksi kaikki selitellään ylösalaisin?

- Yritin mennä töihin, mutta minua heikotti ja reisiä viilsi niin, että oli äkkiä nilkutettava pitkäkseen. Makasin siinä jonkin aikaa, ja nousin varovasti uudestaan. Puin päälleni vaikka oli vielä lämpöä, sillä halusin kovasti jo parantua ja päästä muiden ihmisten joukkoon. Kävelin hiljakseen töihin. Oli kuin en olisi jaksanut olla pystyssä, mutta yritin kuitenkin. Aloin uupua ja tuntui kuin keuhkoista olisi loppunut ilma. Lopulta tilasin taksin ja tulin tänne, sanoin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11242  Pe 09 Tam 2015, 4:37 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Aamusivujeni ensimmäisestä ja toisesta liuskasta:

Tiistaina 6.1.2015

Taustalla koko ajan painaa sekin, miten minua 30 vuotta sitten kohdeltiin. Miten oma siskonikin haukkui lähettämäni kirjeen, jossa kerroin sairaudestani. Miten kehtaan edes kirjoittaa mitään sellaista, hän pauhasi raahauduttuani kipeänä puhelinkoppiin soittamaan. - Haluaisinpa vaan takaisin sen kirjeeni, jonka arvoinen hän ei ollut. Hän luopuu varmaan siitä mielellään tai lähettää edes kopion minulle, jota varten on laitettava kopiorahaa ja vastauskuori mukaan. Jaksaisinpa vaan tehdä sen. - Herra, anna minulle voimaa kaikkeen tärkeään. - Googlatessani edellisyönä niitä lääkäreitäkin, jotka "hoitivat" minua poliotalvena 1985, inhosta väristen katsoin Hille Eroilankin kuvaa yksityisen lääkäriaseman sivuilla. Hänestä on tullut gynekologi, mutta vuonna 1985 hän oli terveysasemalla lääkärinä ja kirjoitti papereihini, että minulla on "ilmeinen polionpelko päällä" ja että minulla oli "pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista". Eipä tulisi mieleenikään mennä sen ämmän vastaanotolle, saati Timo Jousin vastaanotolle leimattuaan nuoren ihmisen niin törkeällä lähetteellä, etten saanut edes asianmukaisia tutkimuksia, joilla polio olisi voitu todeta oikeasti, joka olisi tarkoittanut selkäydinpunktiota, jota minulle ei tehty. Tutkittuani tammikuun 1985 almanakkaa ja sairaudestani heti tuoreeltaan kirjoittamaani novellia pahimmat oireet iskivät maanantaina illalla 7.1.1985. Levätessäni sängyllä lihakseni olivat alkaneet täristä ja noustuani ylös tokenemaan jalkani eivät meinanneet totella enää minua, käsky aivoista ei välittynyt normaalisti lihaksiini, jotka sätkivät ja pomppivat silmieni edessä ja minulla oli täysi työ päästä metrin parin matka takaisin sänkyyn. Mutta kun seuraavana päivänä 8.1.1985 menin Timo Jousin vastaanotolle terveyskeskukseen, hän ei ottanut oireitani vakavasti, vaan leimasi minut luulosairaaksi jännittäjätyypiksi. Hänen kirjoittamansa törkeän lähetteen takia minulla ei ollut edes mahdollisuuttakaan saada oikeaa diagnoosia sairaudelleni, joka jätettiin ainoalla luotettavalla tavalla tutkimatta ja hoitamatta. Olen saanut 30 vuotta kestää tällaisista oireista näkymättömänä ja luulosairaaksi leimattuna. Yleisellä puolella en tärinäoireiden vuoksi ole päässyt edes aivojen magneettikuvaukseen; ainoana tutkimuksena 30 vuotta sitten istuin hetken aikaa EEG:ssä elektrodimyssy päässäni. Kukaan ei ottanut kärsimystäni todesta, vaikka tauti jätti pysyvät jälkensä minuun eikä hermostoni ollut sen jälkeen enää entisellään.


Lainaus:
Aamusivujeni ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta liuskasta:

Keskiviikkona 7.1.2015

Kello on 14.44 aloittaessani näitä sivuja nääntyneenä. Olin vielä kahdeksan aikaan hereillä, kun en saanut tärinöiltäni ja vapinaltani unta, ja heräsin jo puolen päivän aikaan noin neljän tunnin unien jälkeen, joka ei ole tarpeeksi unenkin oltua kai huonolaatuista. En jaksanut nousta heti puolen päivän aikaan ylös; jäin ajattelemaan kaikkea, jossa aika hurahtikin, ja tein lantionpohjaliikkeeni ja rukoilin ennen ylösnousua.

Poskiontelot molemmin puolin tuntuvat ikäviltä ja tulehtuneilta, FESS-leikkaus ajoi minut vain ojasta allikkoon romahduttamalla poskiontelojen korkean typpioksidipitoisuuden, jonka tarkoitus on tappaa bakteereita. Samoin kita- ja nielurisojen tarkoituksena on torjua elimistöön kurkun kautta pyrkivät taudinaiheuttajat. Leikkaamalla kita- ja nielurisat kokonaan pois jäljelle ei jää mitään suojaa, ja taudinaiheuttajilla on suora pääsyt keuhkoihin ja muualle elimistöön. Ihmisille tehdään karhunpalvelus ja heidät ajetaan vain ojasta allikkoon puoskareiden käsissä, jotka eivät ajattele nenäänsä pidemmälle. Leikkausten pitäisi olla mahdollisimman säästäviä; risoja ei saisi leikata kokonaan ja FESS-leikkaus pitäisi korvata pallolaajennuksella ja Kela velvoittaa tukemaan sitä. Törkeää, että viranomaiset ylläpitävät Suomessa haitallisia hoitokäytäntöjä, että jopa lasten poskiontelot tuhotaan pysyvästi. - Herra, anna minulle voimaa kirjoittaa kaikesta. Taidan mennä lepäämään välillä, olen ihan nääntynyt ihmisraato, silmien alla tummat renkulat.

Jaksoin nousta taas ylös hääräämään, vaikka on heikko olo edelleen ja myös reidet kolottavat käsivarsien lisäksi spirokeettojen jakautuessa taas.

Päivä on ollut kamala, heikottaessaan koko ajan niin paljon. Ennen ylösnousua olin katkera siskollekin, joka tuli työpaikalleni nassuttamaan hengitykseni haisemisesta, jonka takia menin lääkärille, joka putsasi koko kurkkuni tyhjäksi. Kitarisat olivat kasvaneet vähän uudestaan, mutta nekin piti skrakata pois, ettei vain jäänyt mitään suojaa kurkkuun.


Lainaus:
Aamusivujeni toisesta, kolmannesta ja neljännestä liuskasta:

Torstaina 8.1.2015

Kun olin puolilta päivin palannut takaisin sänkyyn ja ajatellut järkyttäviä löytöjäni, Jumala sanoi minulle, että totuuden pitääkin paljastua. Olin niin väsynyt vielä, etten jaksanut kirjoittaa sitä heti vihkooni ylös; yritin painaa sanat vain visusti mieleeni kellonajan ohella. Mutta nukuin niin sikeästi perään, että herättyään oli vaikeaa muistaa kaikki tarkalleen. Jumala sanoi: "Totuuden pitääkin paljastua." Se oli heti puolen päivän jälkeen kellon ollessa 12.17 muistaakseni.

Kello oli ollut yöllä jo puoli kolme päästyäni takaisin tietokoneelleni enkä jaksanut kirjoittaa enää mitään. Vaihdoin vaan hertsejä, selasin nettiä ja luin, mitä maailmalla on tapahtunut. Pariisissa ääri-islamistit menivät satiirilehden toimitukseen, jossa ampuivat islamia kritisoineet pilapiirtäjät ja verilöylyssä kuoli joitain muitakin. - Poliosta löysin asioita, joista en ole ollut tänä 30 vuotena tietoinen. Poliotalvena 1984-85 pelkästään Helsingissä oli kymmenisen paikkaa, joista poliovirusta eristettiin, kerrottiin englanninkielisessä julkaisussa. Toisaalla kerrottiin, että kymmenisen sairastui vakavasti ja että peräti 250.000 ihmistä sai tartunnan! Pahin tieto oli se, että poliovirus leviää nimenomaan vesien välityksellä ja tartunnan voi saada uimahallistakin! Siellähän minä kauhoin suu auki vedessä kroolia pari kertaa viikossa kurkullani, jossa ei ollut enää mitään suojaa taudinaiheuttajia vastaan, kun sekä nielu- että kitarisat oli raakattu kokonaan pois, joka altistaa tutkimusten mukaan pahimmanlaatuiselle poliolle. Minusta tehtiin luulosairas jännittäjätyyppi kärsiessäni niin hirveästä taudista. Luettuani viime yönä kaiken sen, minkä olin lukenut, olin niin kiitollinen Jumalalle Hänen johdatettuaan minut totuuden äärelle. Se on Jumalan johdatusta, että löytää totuuden, tunsin ja tiesin sydämessäni. Olin riutunut hetken aikaa taas siitä, että Jumala oli ollut niin hiljaa, mutten tiennyt Hänen olevan koko ajan taustalla johdattamassa minua. Löytäessäni kaiken sen kiitin Jumalaa mielessäni ja sitten Hän seuraavana päivänä puhuu, että totuuden pitääkin paljastua. Hän tietää, mistä olen kärsinyt, että kaikki on ollut totta. Kai Jumala, joka on Totuus, tietää, mikä totuus on... Mitä minulle nuorena tehtiin, miten minuun suhtauduttiin sairaana, oli todella väärin. "Kaiken, minkä te olette tehneet / jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä (veljistäni), sen te olette tehneet / jättäneet tekemättä minulle." Matt. 25:40, 45.

Mutta Saatana yrittää koko ajan sotkea kaiken ja johtaa ihmiset harhaan onnistuenkin siinä usein.



-------
Typo.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 11 Jou 2015, 16:35, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11243  Pe 09 Tam 2015, 21:07 (GMT+3)  Aihe: Re: Sairastumisestani 30 vuotta Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.1.2015 klo 3.09 kirjoitti:
Admin 5.1.2015 klo 19.48 kirjoitti:
Ohesta voi lukea, miten terveyskeskuksesta Timo Jousi, Hille Eroila ja H. Lanki sekä Aurorasta Maija Peltonen ja Kari Sammalkorpi minua kohtelivat - ainoastaan M. Luiston kohdeltua minua asiallisesti Hesperian neuropoliklinikalla.

Hille Eroila 11.1.1985 kirjoitti, kuinka minulla oli "pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista" ja "ilmeinen polionpelko päällä".













Kuten keväällä 1985 kirjoittamastani tosiasioihin perustuvasta sairauskertomuksestani voi lukea tarkasteltuna almanakastakin kyseistä ajankohtaa, kävin terveyskeskuksessa tiistaina 8.1.1985 Timo Jousin luona. Kerrottuani oireistani Timo Jousi otti itse puheeksi polion, minä en sitä tehnyt, jonka jälkeen hän alkoi syyttää minua siitä, että olen lukenut poliosta! Syytös oli ihan typerä aikaansa seuraavan ihmisen lukiessa kaikesta muustakin. Päinvastoin en antanut pienten flunssaoireiden häiritä uintiharrastustani käytyäni lauantaina 5.1.1985 kroolaamassa uimahallissa kuten normaalisti, josta ikävä kyllä tuo "flunssa" ei tykännytkään yhtään hyvää ja palelin seuraavana maanantaina 7.1.1985 hirveästi, niin kuin kerron novellissani, jonka aikajärjestystä olen limittänyt myöhemmin niin, ettei se etene aivan lineaarisesti.

Novellini mukaan neurologiset oireet iskivät päälle maanantai-iltana 7.1.1985. Vaikka kaikesta on jo 30 vuotta, järkyttävät tapahtumat eivät haihdu mielestäni. Olen nyt 54-vuotias ja silloin 24-vuotias elämäni kunnossa, kun en ymmärtänyt, mitä minussa tapahtui. Olin alkanut jo sängyssä levätessäni tuntea ihmeellisiä oireita, jota varten olin noussut ylös ja yhtäkkiä keskellä lattiaa en meinannut saada jalkojani tottelemaan enää itseäni, samalla kun lihakseni sätkivät ja pomppivat kaikkialla kehossani. Se kaikki tapahtui omien silmieni edessä ja oli totisinta totta, josta kirjoitin jo aivan heti tuoreeltaan keväällä 1985:

Admin 1985 kirjoitti:
Illalla sitä oltiin niin hiljaista tyttöä. Uhoaminen oli jäänyt sikseen. Tässä taudissa oli nyt jotakin omituista. Ei näin ole ennen käynyt. Minua alkoi pelottaa. Istuessani sängynlaidalla vahvat, harjoitetut lihakseni alkoivat vavista. Joku niitä vavisutti, sillä eivät ne heikkouttaan oikutelleet. --

"Kun jalkani sitten alkoivat puutua ja tärisin kävellessäni, unohdin varmuuteni ja sydämeni alkoi takoa vimmatusti rinnassani. Hullu, ole rauhallinen, huusin itselleni. Jos hermostut, pilaat kaiken! Pelko sai minut rääkkäämään ruumistani, kiihdyttämään pulssini hurjaan kilpajuoksuun ja sydämeni pumppaamaan virukset yhä syvemmälle elimistöni sopukoihin. Tiedostin mahdottomuuteni. Pakotin käteni selän taakse ristiin ja aloin yömyöhällä hitaasti kävellä edestakaisin mielenrauhaa etsien, vaikka jalkani vartalon jatkeena värisivät ja puutuivat heikkouttaan. Kuinka moni ihminen niinä öinä nukkui, kun minä väsymykseen asti valvoin - turhaan, vain rasittaakseni itseäni, mutta onneksi olin kyllin vahva kestääkseni myös horjuvan mieleni.

Totisesti, totisesti, säikähdin sinä iltana pahan kerran, kun minua alkoi ympäri ruumista nykiä. Koskaan ennen ei ollut tapahtunut vastaavaa. Nyt olin kuin pieneliöiden villinä temmellyskenttänä voimatta itse puuttua asioihin. Kauhulla odotin, mikä on viruksen seuraava isku. Päätäkin oli jo vähän särkenyt. Mitä minussa oikein tapahtuu?

Päänsärky ei ollut enää tavallista. Kallon alla pisti ja vihlaisi silloin tällöin ilkeästi. Kuin olisi veitsellä leikattu. Aikovatko nuo virukset syödä pääni sisältä päin, vai mitä ne siellä puuhaavat? Ja miksei tämä saamarin lämpö laske, kun sitä on jatkunut jo parin viikon ajan? Kyllä minulle olisi tavallinenkin flunssa riittänyt, en minä ole tätä kerjännyt. Lääkäritkään eivät tiedä enää, kuinka minuun suhtautua. Luulevat minun keksivän kaikki oireet. Eivät tiedä, että olen viimeinen, jonka tarvitsee ajankulukseen sairastaa. Jokainen hetki nyt sängyssä siirtää elettävää elämää askeleen tuonnemmaksi, mutta en minä siitä valita."


Tuosta kaikesta on nyt 30 vuotta, jonka jälkeen ei ole ollut päivääkään ilman elohiiriä ja nykinöitä. Lääkäreille olin vain luulosairas jännittäjätyyppi, vaikka kohtalokas tauti jätti pysyvät jälkensä minuun.

Sairauden akuuttivaiheessa minua ei otettu vakavasti; lääkäreillä ei ollut mitään käsitystä ihon punaläikikkyyden ja flushin olevan yksi polion oireista. Polion mahdollisuus "suljettiin" pois kolmella ulostetestillä, jotka tehtiin vasta kolmen viikon kuluttua sairauden alkamisesta ja olivat silkkaa puoskarointia vaan. Polion voi diagnosoida vain selkäydinpunktiolla, jota minulle ei tehty joutuessani oman onneni nojassa sairastamaan aivokalvontulehdusta, jossa ei esiinny aina niskan jäykkyyttä, kuten edeltä voi lukea. Minulla oli krooliuinnin vahvistama uimarin selkä ja niska, josta lääkärit eivät ymmärtäneet mitään. Altistajana sairastumiselleni oli pari vuotta aiemmin tehty nielu- ja kitarisaleikkaus, josta siitäkin on edellä tutkimuksia. Hyvä kuntoni auttoi minua toipumaan sairaudesta, jonka jälkeen hermostoni ei ollut ikävä kyllä enää entisellään. Neljänkymmenen iässä alkoi postpolion oireet, uupumus ja lihasten väsyminen, pahentuen koko ajan sen jälkeen. Elohiirien ja nykinöiden lisäksi tärinä on lisääntynyt häiritseväksi.

Päivitin edelliseen viestiini myös Kari Sammalkorven nimen ja otteen kirjoittamastaan epikriisistä, jossa sanojen "poliovilj. negat." jälkeen on tyhjä väli ja sanat "arvo norm." perässään. Paperin läpi toisesta paperista pilkottaa hoitosuunnitelman raapustuksia, joka sekin löytyy ohesta, muttei selitä epikriisin tyhjää kohtaa. Ehkä Kari Sammalkorpi oli juuri se, joka huusi minulle naama punaisena: "Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa?" mentyäni hengitysvaivojen takia vastaanotolle niin kuin olen kertonut novellissani, jossa käyttämäni lääkäri- ja sisätautilääkäri-nimike jakautui useammalle lääkärille. Muistaakseni huutaja oli mies eikä nainen... Hädässäni olin hirveän kipeänä mennyt lääkärille, ja kyllä se asenne ja vähättely oli törkeää:

Admin 1985 kirjoitti:
VI

- Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa? sisätautilääkäri huusi kasvot punaisina.

Paperissa luki, että minulla oli vatsavaivoja, vaikka olin nimenomaan osastoavustajalle sanonut minulla olevan heikotusta ja hengitysvaivoja. Ne mulkit! Miksei ihmistä kuunnella! Miksi kaikki selitellään ylösalaisin?

- Yritin mennä töihin, mutta minua heikotti ja reisiä viilsi niin, että oli äkkiä nilkutettava pitkäkseen. Makasin siinä jonkin aikaa, ja nousin varovasti uudestaan. Puin päälleni vaikka oli vielä lämpöä, sillä halusin kovasti jo parantua ja päästä muiden ihmisten joukkoon. Kävelin hiljakseen töihin. Oli kuin en olisi jaksanut olla pystyssä, mutta yritin kuitenkin. Aloin uupua ja tuntui kuin keuhkoista olisi loppunut ilma. Lopulta tilasin taksin ja tulin tänne, sanoin.

Skannasin selvyyden vuoksi Auroran epikriisin uudelleen, taustalla ei pilkota enää tekstiä toisesta liuskasta, mutta keskellä riviä näkyy tyhjä kohta niin kuin se arkistosta saamassani kopiossakin on.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11246  Su 11 Tam 2015, 3:45 (GMT+3)  Aihe: Re: Sairastumisestani 30 vuotta Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.1.2015 klo 20.07 kirjoitti:
Admin 9.1.2015 klo 3.09 kirjoitti:
Admin 5.1.2015 klo 19.48 kirjoitti:
Ohesta voi lukea, miten terveyskeskuksesta Timo Jousi, Hille Eroila ja H. Lanki sekä Aurorasta Maija Peltonen ja Kari Sammalkorpi minua kohtelivat - ainoastaan M. Luiston kohdeltua minua asiallisesti Hesperian neuropoliklinikalla.

Hille Eroila 11.1.1985 kirjoitti, kuinka minulla oli "pitkä sepustus mukana viikonaikaisista oireista" ja "ilmeinen polionpelko päällä".













Kuten keväällä 1985 kirjoittamastani tosiasioihin perustuvasta sairauskertomuksestani voi lukea tarkasteltuna almanakastakin kyseistä ajankohtaa, kävin terveyskeskuksessa tiistaina 8.1.1985 Timo Jousin luona. Kerrottuani oireistani Timo Jousi otti itse puheeksi polion, minä en sitä tehnyt, jonka jälkeen hän alkoi syyttää minua siitä, että olen lukenut poliosta! Syytös oli ihan typerä aikaansa seuraavan ihmisen lukiessa kaikesta muustakin. Päinvastoin en antanut pienten flunssaoireiden häiritä uintiharrastustani käytyäni lauantaina 5.1.1985 kroolaamassa uimahallissa kuten normaalisti, josta ikävä kyllä tuo "flunssa" ei tykännytkään yhtään hyvää ja palelin seuraavana maanantaina 7.1.1985 hirveästi, niin kuin kerron novellissani, jonka aikajärjestystä olen limittänyt myöhemmin niin, ettei se etene aivan lineaarisesti.

Novellini mukaan neurologiset oireet iskivät päälle maanantai-iltana 7.1.1985. Vaikka kaikesta on jo 30 vuotta, järkyttävät tapahtumat eivät haihdu mielestäni. Olen nyt 54-vuotias ja silloin 24-vuotias elämäni kunnossa, kun en ymmärtänyt, mitä minussa tapahtui. Olin alkanut jo sängyssä levätessäni tuntea ihmeellisiä oireita, jota varten olin noussut ylös ja yhtäkkiä keskellä lattiaa en meinannut saada jalkojani tottelemaan enää itseäni, samalla kun lihakseni sätkivät ja pomppivat kaikkialla kehossani. Se kaikki tapahtui omien silmieni edessä ja oli totisinta totta, josta kirjoitin jo aivan heti tuoreeltaan keväällä 1985:

Admin 1985 kirjoitti:
Illalla sitä oltiin niin hiljaista tyttöä. Uhoaminen oli jäänyt sikseen. Tässä taudissa oli nyt jotakin omituista. Ei näin ole ennen käynyt. Minua alkoi pelottaa. Istuessani sängynlaidalla vahvat, harjoitetut lihakseni alkoivat vavista. Joku niitä vavisutti, sillä eivät ne heikkouttaan oikutelleet. --

"Kun jalkani sitten alkoivat puutua ja tärisin kävellessäni, unohdin varmuuteni ja sydämeni alkoi takoa vimmatusti rinnassani. Hullu, ole rauhallinen, huusin itselleni. Jos hermostut, pilaat kaiken! Pelko sai minut rääkkäämään ruumistani, kiihdyttämään pulssini hurjaan kilpajuoksuun ja sydämeni pumppaamaan virukset yhä syvemmälle elimistöni sopukoihin. Tiedostin mahdottomuuteni. Pakotin käteni selän taakse ristiin ja aloin yömyöhällä hitaasti kävellä edestakaisin mielenrauhaa etsien, vaikka jalkani vartalon jatkeena värisivät ja puutuivat heikkouttaan. Kuinka moni ihminen niinä öinä nukkui, kun minä väsymykseen asti valvoin - turhaan, vain rasittaakseni itseäni, mutta onneksi olin kyllin vahva kestääkseni myös horjuvan mieleni.

Totisesti, totisesti, säikähdin sinä iltana pahan kerran, kun minua alkoi ympäri ruumista nykiä. Koskaan ennen ei ollut tapahtunut vastaavaa. Nyt olin kuin pieneliöiden villinä temmellyskenttänä voimatta itse puuttua asioihin. Kauhulla odotin, mikä on viruksen seuraava isku. Päätäkin oli jo vähän särkenyt. Mitä minussa oikein tapahtuu?

Päänsärky ei ollut enää tavallista. Kallon alla pisti ja vihlaisi silloin tällöin ilkeästi. Kuin olisi veitsellä leikattu. Aikovatko nuo virukset syödä pääni sisältä päin, vai mitä ne siellä puuhaavat? Ja miksei tämä saamarin lämpö laske, kun sitä on jatkunut jo parin viikon ajan? Kyllä minulle olisi tavallinenkin flunssa riittänyt, en minä ole tätä kerjännyt. Lääkäritkään eivät tiedä enää, kuinka minuun suhtautua. Luulevat minun keksivän kaikki oireet. Eivät tiedä, että olen viimeinen, jonka tarvitsee ajankulukseen sairastaa. Jokainen hetki nyt sängyssä siirtää elettävää elämää askeleen tuonnemmaksi, mutta en minä siitä valita."


Tuosta kaikesta on nyt 30 vuotta, jonka jälkeen ei ole ollut päivääkään ilman elohiiriä ja nykinöitä. Lääkäreille olin vain luulosairas jännittäjätyyppi, vaikka kohtalokas tauti jätti pysyvät jälkensä minuun.

Sairauden akuuttivaiheessa minua ei otettu vakavasti; lääkäreillä ei ollut mitään käsitystä ihon punaläikikkyyden ja flushin olevan yksi polion oireista. Polion mahdollisuus "suljettiin" pois kolmella ulostetestillä, jotka tehtiin vasta kolmen viikon kuluttua sairauden alkamisesta ja olivat silkkaa puoskarointia vaan. Polion voi diagnosoida vain selkäydinpunktiolla, jota minulle ei tehty joutuessani oman onneni nojassa sairastamaan aivokalvontulehdusta, jossa ei esiinny aina niskan jäykkyyttä, kuten edeltä voi lukea. Minulla oli krooliuinnin vahvistama uimarin selkä ja niska, josta lääkärit eivät ymmärtäneet mitään. Altistajana sairastumiselleni oli pari vuotta aiemmin tehty nielu- ja kitarisaleikkaus, josta siitäkin on edellä tutkimuksia. Hyvä kuntoni auttoi minua toipumaan sairaudesta, jonka jälkeen hermostoni ei ollut ikävä kyllä enää entisellään. Neljänkymmenen iässä alkoi postpolion oireet, uupumus ja lihasten väsyminen, pahentuen koko ajan sen jälkeen. Elohiirien ja nykinöiden lisäksi tärinä on lisääntynyt häiritseväksi.

Päivitin edelliseen viestiini myös Kari Sammalkorven nimen ja otteen kirjoittamastaan epikriisistä, jossa sanojen "poliovilj. negat." jälkeen on tyhjä väli ja sanat "arvo norm." perässään. Paperin läpi toisesta paperista pilkottaa hoitosuunnitelman raapustuksia, joka sekin löytyy ohesta, muttei selitä epikriisin tyhjää kohtaa. Ehkä Kari Sammalkorpi oli juuri se, joka huusi minulle naama punaisena: "Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa?" mentyäni hengitysvaivojen takia vastaanotolle niin kuin olen kertonut novellissani, jossa käyttämäni lääkäri- ja sisätautilääkäri-nimike jakautui useammalle lääkärille. Muistaakseni huutaja oli mies eikä nainen... Hädässäni olin hirveän kipeänä mennyt lääkärille, ja kyllä se asenne ja vähättely oli törkeää:

Admin 1985 kirjoitti:
VI

- Taasko sinä olet täällä! Eikö sinulla ole mitään akuutimpaa? sisätautilääkäri huusi kasvot punaisina.

Paperissa luki, että minulla oli vatsavaivoja, vaikka olin nimenomaan osastoavustajalle sanonut minulla olevan heikotusta ja hengitysvaivoja. Ne mulkit! Miksei ihmistä kuunnella! Miksi kaikki selitellään ylösalaisin?

- Yritin mennä töihin, mutta minua heikotti ja reisiä viilsi niin, että oli äkkiä nilkutettava pitkäkseen. Makasin siinä jonkin aikaa, ja nousin varovasti uudestaan. Puin päälleni vaikka oli vielä lämpöä, sillä halusin kovasti jo parantua ja päästä muiden ihmisten joukkoon. Kävelin hiljakseen töihin. Oli kuin en olisi jaksanut olla pystyssä, mutta yritin kuitenkin. Aloin uupua ja tuntui kuin keuhkoista olisi loppunut ilma. Lopulta tilasin taksin ja tulin tänne, sanoin.

Skannasin selvyyden vuoksi Auroran epikriisin uudelleen, taustalla ei pilkota enää tekstiä toisesta liuskasta, mutta keskellä riviä näkyy tyhjä kohta niin kuin se arkistosta saamassani kopiossakin on.

Skannasin vielä lisää, paremmalla resoluutiolla Auroran hoitosuunnitelman ja M(arjaana) Luiston sanelun Hesperian sairaalasta. Tuon tehtyäni kävin läpi ylimääräiset skannaukset, heitin ne tietokoneen roskiin ja poistin sieltäkin. Sinne meni kolmisenkymmentä eri versiota, eli olen nähnyt paljon vaivaa postatakseni tiedot tänne. Kyseessä ei ollut mikään hätäistyksissä tehty juttu; takana on 30 vuoden kärsimys, joka ei ole ohi.

Auroran hoitosuunnitelman käsin tehdyistä merkinnöistä näkyy selvästi, että polioviljelyni tehtiin vasta 21.1., 22.1. ja 23.1.1985 sairastuttuani jo vuodenvaihteessa 1984-85. Vaikka Suomen Polioliiton sivuilla selvästi sanotaan, että "polion sairastaminen voidaan todeta selkäydinnesteestä varmuudella vain sairauden akuuttivaiheessa", THL:ssä kehdataan mainostaa virusviljelyjä. Sairastuttuani tuohon hirveään tautiin vuodenvaihteessa 1984-85 en syönyt terveyskeskuslääkäri Timo Jousin tuputtamaa suoliston liikkeitä hidastavaa Imodiumia, joka olisi estänyt elimistöä poistamasta vaarallista taudinaiheuttajaa niin pikaisesti kuin Luoja on suuressa viisaudessaan tarkoittanut! Missähän kusessa olisin ollut, jos olisin noudattanut niin tyhmää neuvoa, kun poliota ei vaivauduttu edes diagnosoimaan oikein.

Väitteeni on, että sairastin polion keväällä 1985. Sitä eivät lääkäritkään pysty kumoamaan, koska eivät viitsineet tutkia minua niin kuin olisi pitänyt.

Tästä aiheesta on vielä paljon kirjoitettavaa. Minua nykii yhä edelleen joka ikinen päivä ja yö, elohiiret vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja ravistelevat usein lihaksiakin, ja tärinän määrä on lisääntynyt huimasti, kun se nuorempana vaivasi lähinnä ollessani väsynyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11252  Ma 12 Tam 2015, 6:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.1.2015 klo 3.23 kirjoitti:
Sunnuntaina 11.1.2015 iltapäivällä heti neljän jälkeen käytyäni tietokoneella netissä tutkimassa kaikkia asioita taas huomasin vasemman jalkani puutuneen omituisesti polven yläpuolelta ja kankun ulkosyrjästä.

Niin kuin tuolla mainitsinkin, tuli pengottua kaikkea taas. Jo sängyssä ennen ylönousua mieleeni oli tullut kaikkea... Miten kauan poliovirus elää pakkasessa, kuinka kylmää Suomessa oli tammikuussa 1985? Sen tiesin jo, että poliovirusviljelyn tulos heikkenee parissa viikossa, ettei poliota voi diagnosoida varmasti kuin selkäydinnesteestä. Muistin postittaneeni omat ulostenäytteeni peräkkäisinä päivinä ja laittaneeni ne ulkona seisovaan postilaatikkoon. Ihmettelin pakkasilmojen vaikutusta lähetyksiin, mutta tein työtä käskettyä.

Ampaistuani nyt sunnuntaina tietokoneelle aloin tutkia juuri noita asioita. Ensiksi löysin tämän WHO:n pdf-tiedoston: Virus survival in the environment, jonka sivulla 10 kerrotaan, että jopa 40 prosenttia polioviruksesta inaktivoituu jäätymällä 26 pakkasasteeseen ja sulatettuna takaisin huoneenlämpöön, riippuen olosuhteista ja virustyypistä:

Lainaus:
However, it has been shown that up to 40% of poliovirus may be inactivated by freezing to -26°C and then thawing to room temperature {Block, 1978 #567}. The reported differences in the effects of freezing and thawing on the virus type (e.g., poliovirus) may be due lo type or strain ditlerences oi the virus, the temperatures to which they are frozen, the rate of freezing and thawing and the medium in which they are frozen.

Tuon jälkeen minua alkoi kiinnostaa, kuinka kylmää Suomessa oli tammikuussa 1985, ja löysin muun muassa tämän, paukkupakkasista kertovan uutisen:

Vuosisadan talvi 1985

Mutta olisiko mahdollista tietää, miten kylmää tammikuussa 1985 oikeasti oli, aloin penkoa. Ja kuinka ollakaan, löytyi nämä sivut:

Menneisyyden sää

Minua kiinnosti etenkin edellä mainittu poliovirusviljelyitteni ajankohta 21., 22. ja 23.1.1985, jolloin pakkasta on Helsingin Kaisaniemessä tilastojen mukaan posottanut 18,7 asteesta 13,2 asteeseen, koko tammikuun oltua kylmä.

Oli tärkeää hahmottaa olosuhteet, joissa olin joutunut sairastamaan, että tutkimukseni olivat olleet täysin epäluotettavat.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12218  Pe 05 Elo 2016, 7:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.7.2016 klo 18.26 kirjoitti:
Kyllä täältä foorumiltakin näkee, milloin mikäkin sairaus on alkanut, heijastuessaan kirjoituksiini. Helvetilliset nivelvaivani alkoivat vasta punkinpureman jälkeen, krooninen poskiontelotulehdus homealtistumiseni jälkeen, kirjoitettuani niin täällä kuin aamusivuissani kaikesta.


Kärsiessään monesta sairaudesta yhtä aikaa kaikesta ei voi kirjoittaa samaan aikaan. Monet viesteistäni kuuluisivat myös tähän ketjuun, kaikki se, mitä olen potenut. Neurologiset sairaudet alkoivat poliotalvena 1985 oireiden jatkuttua tähän päivään saakka - eikä siitä ole kauaa, kun elohiiri pomppi oikeassa poskessani niin, että se näkyi peilistäkin; elohiirten ja nykinöiden ollessa ihan jokapäiväisiä edelleenkin. Homeasunto ja hometesti loppuvuonna 2009 kuormittivat minua vain lisää, samoin punkinpuremat keväästä 2012 lähtien.

Ja nyt ollaan sitten tässä kunnossa, missä ollaan. Paljoa ei tarvitse mennä enää pieleen, niin koko yö on pilalla eikä nukkumisesta tule mitään.

Ihan vain pieni määrä stressiä riittää, koska se saa koko tautiarsenaalin valloilleen. Kortisolihormoni ajaa alas immuunipuolustuksen, jonka olisi tarkoitus pitää taudinaiheuttajat kurissa.

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin jaksamatta valvotun yön jälkeen etsiä linkkejä.

Hämmästyin lukiessani sähköpostiini saamaani listaa kuudesta tekijästä, jotka laukaisevat kroonisen immuunijärjestelmän toimintahäiriön, kun peräti kolmessa kohtaa mainittiin stressi:

Dr. Bill Rawls kirjoitti:
The 6 triggers that cause Chronic Immune Dysfunction

These six triggers are "system disruptors" that touch us at different points throughout our lives. When we have excessive exposure to one or several at a time, it disrupts our immune system and allows diseases like Lyme disease to occur. Becoming familiar with these triggers so you can minimize their impact is an important key to getting well.


1) Processed Foods

Food is just not the same as it used to be. Most foods that people eat on a daily basis didn’t exist a hundred years ago. The developed world has become saturated with processed food products—all skilfully designed by the food industry to appeal to our incessant cravings for starch, sugar, and fat!

Irresistible but deadly, these artificial foods promote inflammation, immune dysfunction, and digestive problems. You can’t eat this way and not expect to get sick with something.


2) Emotional Stress

In the modern world, stress affects almost everyone on a daily basis. Think about what makes you stressed: not only are you constantly made aware of threats from around the corner, but also from around the globe – many of which are not even real threats.

When combined with odd working hours, stressful work conditions, and poor sleep, the results can be devastating. Prolonged emotional stress suppresses immune function, disrupts normal digestion, and leaves the door wide open for chronic illness.


3) Toxins

Over the past hundred years, the environment has gradually become saturated with toxic substances. The list of man made chemicals that are potentially toxic to humans now exceeds 200,000.

High exposure to specific toxins can directly cause illness – but for most of us, it’s our day-to-day low-level exposure that adds up and increases the risk of disease.


4) Physical Stress

Three types of physical stress can affect your body – trauma, temperature and pressure.

In some cases, extreme physical stress (severe trauma, hypothermia, or altitude sickness) can be the primary factor that initiates a chronic condition. If you have Lyme disease or fibromyalgia, even everyday physical stress (minor trauma, being too hot or cold, pressure changes) can aggravate your symptoms of fatigue and pain.


5) Oxidative Stress

Right now, inside each of the trillions of cells that make up your body, free radicals are constantly being generated to produce energy. These free radicals can damage all parts of your cells, including DNA.

If it were not for antioxidants, life would not be possible. Oxidative stress is the damage caused by free radicals beyond that which is mitigated by antioxidants. To overcome Lyme disease or fibromyalgia, oxidative stress must be strictly minimized.


6) Radiation

Like all other living beings, you are exposed to a certain level of background radiation from gamma rays, x-ray and UV radiation from the earth, sun and space. This natural source radiation has been relatively constant since humans began walking the earth.

Of greater concern are the increased levels of radiation from artificial and unnatural sources. Defining the total contribution of artificial radiation to chronic disease symptoms is challenging, but who hasn’t sat by a computer for several hours and not felt out of sorts?


Take a self-evaluation

Take a moment to reflect on the interactions you've had with these triggers in your life. Is your exposure to any of these “system disruptors” especially high? Can you think of lifestyle changes that can help you reduce exposure?


Kyllä huomasi, että kirjoittaja tietää, mistä puhuu ollessaan Lymen kurimuksessa itsekin.



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12219  Su 07 Elo 2016, 2:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kopioin edelle jättiketjustani yhden viestin, vaan enpä ole jaksanut tätäkään ketjua päivittää yli puoleentoista vuoteen, vaikka olen koko ajan kärsinyt elohiiristä, nykinöistä ja vapinasta vuodesta 1985 lähtien, nyt jo 31,5 vuotta. Kopsaamassani viestissä kerron, kuinka oikeassa poskessani nyki elohiiri aivan silmiinpistävästi pari päivää sitten, oltuaan vaan yksi nykinä kaikkien satunnaisten joukossa, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Tärinäkin on nykyään lähes jatkuvaa, joka parhaillaankin tuntuu ihan jalkapohjissa asti resonoidessaan tietokonepöydän jalkoja vasten. Itse asiassa en tiedä, mikä nykyisessä tärinässäni on uutta ja mikä vanhaa, vapinan vaivattua nuorena lähinnä väsyneenä.

Oli se tauti vaan aikamoinen paukku hermostolleni, joka ei ole ollut enää sen jälkeen entisellään. Kaikki se, mistä edellä kerron, on totta lääkäreiden asenteesta saamiani traumoja myöten. Kun joutuu jo nuorena lääketieteen hylkimäksi, se jättää jälkensä koko elämään. Minun elämääni. Että lääkärit sanelevat taudit, joita on ja joita ei voi olla, vaikka niitä on. Heillä ei ole mitään oikeutta kävellä kenenkään päältä, mutta he tekevät niin. Lääkärit, joiden pitäisi auttaa, hoitaa ja parantaa. Kuinka moni heistä puoskaroikaan oikeasti, miten moni joutuu lääkäreiden uhriksi, vammautuu tai menettää henkensä hoitovirheen tai heitteillejätön takia. Se on niin raukkamaista kuin vain voi olla, että leimaa jonkun oikeasta sairaudesta luulosairaaksi, mutta niin he tekevät. Aikuiset ihmiset kehtaavatkin vieden hoitovirheensä hautaan mennessään ja vaieten ikuisiksi ajoiksi jättäen vain kummalliset oppinsa peräänsä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12220  Su 07 Elo 2016, 4:10 (GMT+3)  Aihe: Lupaamiani polioon liittyviä linkkejä, joita löytyi vielä lisääkin! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.8.2016 kirjoitti:
Kopioin edelle jättiketjustani yhden viestin, vaan enpä ole jaksanut tätäkään ketjua päivittää yli puoleentoista vuoteen, vaikka olen koko ajan kärsinyt elohiiristä, nykinöistä ja vapinasta vuodesta 1985 lähtien, nyt jo 31,5 vuotta. Kopsaamassani viestissä kerron, kuinka oikeassa poskessani nyki elohiiri aivan silmiinpistävästi pari päivää sitten, oltuaan vaan yksi nykinä kaikkien satunnaisten joukossa, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Tärinäkin on nykyään lähes jatkuvaa, joka parhaillaankin tuntuu ihan jalkapohjissa asti resonoidessaan tietokonepöydän jalkoja vasten. Itse asiassa en tiedä, mikä nykyisessä tärinässäni on uutta ja mikä vanhaa, vapinan vaivattua nuorena lähinnä väsyneenä.

Oli se tauti vaan aikamoinen paukku hermostolleni, joka ei ole ollut enää sen jälkeen entisellään. Kaikki se, mistä edellä kerron, on totta lääkäreiden asenteesta saamiani traumoja myöten. Kun joutuu jo nuorena lääketieteen hylkimäksi, se jättää jälkensä koko elämään. Minun elämääni. Että lääkärit sanelevat taudit, joita on ja joita ei voi olla, vaikka niitä on. Heillä ei ole mitään oikeutta kävellä kenenkään päältä, mutta he tekevät niin. Lääkärit, joiden pitäisi auttaa, hoitaa ja parantaa. Kuinka moni heistä puoskaroikaan oikeasti, miten moni joutuu lääkäreiden uhriksi, vammautuu tai menettää henkensä hoitovirheen tai heitteillejätön takia. Se on niin raukkamaista kuin vain voi olla, että leimaa jonkun oikeasta sairaudesta luulosairaaksi, mutta niin he tekevät. Aikuiset ihmiset kehtaavatkin vieden hoitovirheensä hautaan mennessään ja vaieten ikuisiksi ajoiksi jättäen vain kummalliset oppinsa peräänsä.


Vaikken olekaan jaksanut päivittää ketjua, olen muistanut linkit, joita lupailin chattiboksissani jo 9.1.2015 kirjoittaen: Linkit seuraavat perässä, jahka ehdin. Talletin kirjanmerkkeihini viime yönä.

Edellisestä on linkki aamusivuihini, joissa kirjoitan 8.1.2015 muun muassa:

Lainaus:
- Poliosta löysin asioita, joista en ole ollut tänä 30 vuotena tietoinen. Poliotalvena 1984-85 pelkästään Helsingissä oli kymmenisen paikkaa, joista poliovirusta eristettiin, kerrottiin englanninkielisessä julkaisussa. Toisaalla kerrottiin, että kymmenisen sairastui vakavasti ja että peräti 250.000 ihmistä sai tartunnan! Pahin tieto oli se, että poliovirus leviää nimenomaan vesien välityksellä ja tartunnan voi saada uimahallistakin! Siellähän minä kauhoin suu auki vedessä kroolia pari kertaa viikossa kurkullani, jossa ei ollut enää mitään suojaa taudinaiheuttajia vastaan, kun sekä nielu- että kitarisat oli raakattu kokonaan pois, joka altistaa tutkimusten mukaan pahimmanlaatuiselle poliolle.


Update: Poliomyelitis Outbreak -- Finland, 1984-1985

Lainaus:
During late 1984 and early 1985, wild-like poliovirus 3 was isolated from sewage samples from 10 locations in the Helsinki district and from 13 of 21 other cities or towns sampled in the country.

Polio
Lainaus:
The polio virus is transmitted through contaminated food, drinking water and swimming pool water and faeces.


Microbiological and chemical analyses of indoor swimming pools and virucidal effect of chlorine in these waters

Lainaus:
In 11 of 12 water samples of swimming pools using sodium hypochlorite, poliovirus 1 (2 x 10(4) PFU/0.2 ml) was inactivated within 1 min under the condition of 1.0 mg/l free available chlorine and 25 degrees C. In 11 of 12 water samples of 3 swimming pools using trichloroisocyanurates, poliovirus type 1 survived after 2 min contact while in 5 samples poliovirus type 1 survived after 5 min contact. This shows that the risk of viral infection is greater in swimming pool water treated with chlorinated isocyanurics than that with sodium hypochlorite. The operator of the swimming pool should pay special attention to the control of water quality and free residual chlorine value.


Type 3 poliovirus/Finland/1984 is genetically related to common Mediterranean strains.

Lainaus:
The Switzerland and Turkey strains were found to be the strains most closely related to the viruses of the 1984 Finland epidemic.


Outbreak of paralytic poliomyelitis in Finland: widespread circulation of antigenically altered poliovirus type 3 in a vaccinated population.

Lainaus:
At least 100 000 persons were estimated to have been infected.


Edellä kerrotaan ainakin 100 000 suomalaisen saaneen tartunnan, Hesarissa arvioidaan poliotartuntojen määrän olleen noin 250 000:

Tampereen jätevesien poliovirukset herättävät maailmalla huomiota

Lainaus:
POLIOVIRUKSIA on tavattu Tampereen jätevesissä joulukuusta 2008 alkaen. Jätevesiin poliovirukset ovat päätyneet siis yhden ihmisen tai usean ihmisten ulosteista. Tampereella polioviruksia on kolmea tyyppiä ja kymmeniä kantoja.

Viruksen levittäjä tai levittäjät eivät tiedä kantavansa virusta.

Tampereen virusten ikää ei tiedetä. Suomessa oli polioepidemia vuonna 1984, jolloin vakavia sairastapauksia oli kymmenen. Tartunnan sai noin 250 000 ihmistä.


Aikaa on mennyt jo paljon rukatessani tätä juttua ja linkkejä olisi vielä lisääkin.

Seuraavassa noin vuosi sitten tallentamassani kirjanmerkissä hätkähdyttää se, että peräti kaksi siinä esiintyvää lääkäriä on kuollut epämääräisissä olosuhteissa, kuten toisaalla kerron:

Nicholas Gonzalez, M.D. – Scientifically No Polio Vaccine was Needed

Ei minua ainakaan se sokeripalarokote auttanut yhtään ehdittyäni sairastamaan taudin jo, niin kuin ketjun alusta voi lukea.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com