Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Tapaus Campoy

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Kritiikkiä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4194  La 25 Kes 2011, 0:27 (GMT+3)  Aihe: Tapaus Campoy Vastaa lainaamalla viestiä

Tämä kuuluisi oikeastaan osioon: Suomalaisia oikeusmurhia

Tapaus on kuitenkin niin laaja, että ansaitsee tulla käsitellyksi omana aiheenaankin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4195  La 25 Kes 2011, 1:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Näin tämän uutisotsikon ja pysähdyin:

Kerstin Campoy tapasi poikansa - 12 vuoden piina on ohi!

Lehden kannessa oli kuva:

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4196  La 25 Kes 2011, 2:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minulle ei vaan riittänyt tuo lyhyt nettijuttu, sillä seurasin asiaa aikoinaan hyvinkin aktiivisesti.

Tämä kirjoitukseni julkaistiin sekä Kotimaan että Kirkko & kaupungin lehdissä:

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4197  La 25 Kes 2011, 2:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minulla on mapillinen kirjoituksia niiltä ajoilta, kun jouduin vielä ruikuttamaan palstatilaa eri lehtien toimituksilta. Se oli rankkaa aikaa, mutta opetti huomaamaan, mitkä kirjoitukset menivät läpi, mitkä eivät. Miestoimittajat eivät sietäneet miessukupuolen kritisoimista siitä vain, sain huomata. Hyvin nopeasti tajusi miesten käyttävän valtaa siinä, mistä naiset saisivat kirjoittaa.

En tuolloin olisi voinut kuvitellakaan tällaista tilannetta kuin nyt, että voisin naisena ylläpitää omia sivujani ja kirjoittaa, mistä haluan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4199  La 25 Kes 2011, 17:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Poistin edeltä kirjoituksen, jonka paikka olisi paremminkin toisaalla, mutta jääköön toistaiseksi. Jatkan edellisestä:
Lainaus:
Minulla on mapillinen kirjoituksia niiltä ajoilta, kun jouduin vielä ruikuttamaan palstatilaa eri lehtien toimituksilta. Se oli rankkaa aikaa, mutta opetti huomaamaan, mitkä kirjoitukset menivät läpi, mitkä eivät.

Käydessäni lehtikirjoitusmappiani ja tietokoneelle tallentamiani mielipidekirjoituksia läpi huomaan kirjoittaneeni asian tiimoilta paljon, enemmän kuin on julkaistu.

Tässä vielä tekstimuodossa edellä kuvatiedostona näkyvä kirjoitukseni vuodelta 1998, jonka julkaisi lehdistä Kotimaa ja Kirkko & kaupunki:

Lainaus:
Korkein oikeus Jumalaa suurempi

"Ennen lakikirjoissa osoitettiin Jumalalle kunnia, mutta nyt korkein oikeus on itse muuttunut jumalaksi, jolla on kaikki valta tuhota lyhyt lapsuus."

Korkeimman oikeuden päätökset ovat viime aikoina kuohuttaneet usein kansalaisia. Suuret eroavaisuudet alempien oikeusistuimien ja korkeimman oikeuden päätösten välillä ovat kylväneet ihmisten mieliin epäluulon koko oikeusjärjestelmää kohtaan. Korkein oikeus ei kunnioita päätöksissään oikeutta ja kohtuutta eikä ota huomioon asioiden takana olevia tunnetekijöitä, vaikka kysymys on elävistä ihmisistä. Käsitellessään esimerkiksi lapsia pelkkinä tahdottomina ihmismöykkyinä korkeimman oikeuden virkamiehet murskaavat lapsen psyykeen ja syyllistyvät väkivallasta julmimpaan eli henkiseen tappoon.

Ennen lakikirjoissa osoitettiin Jumalalle kunnia, mutta nyt korkein oikeus on itse muuttunut jumalaksi, jolla on kaikki valta maan päällä tuhota tai tuomita ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen.

Korkein oikeus toimii Jumalan tahtoa vastaan asioissa, jotka on luotu toisin. Vauvat syntyvät äidin elimistöstä, imevät hänen rintaansa, kasvavat hänen helmoissaan aivan niin kuin Luoja on tarkoittanut. Sama luonnonlaki toimii kaikkialla muuallakin luomakunnassa, mutta vain ihminen on keksinyt riistää äidiltä äitiyden ja lapsilta lyhyen lapsuuden.

"RUKOUKSIN KERSTIN CAMPOYN JA HÄNEN LASTENSA PUOLESTA"


Seuraava särmikäs kirjoitukseni toukokuulta 2001 ei muistaakseni mennyt läpi missään:

Lainaus:
Olipa kerran vuoden 1998 jälkimmäinen puolisko, jolloinka Helsingissä korkein oikeus oli tehnyt ikimuistoisen päätöksensä Suomessa syntyneiden ja kasvaneiden poikien palauttamisesta Amerikkaan, jossa he olivat oleilleet vain turistiviisumilla.

Joukko suomalaisia äitejä oli tulistunut tästä korkeimman oikeuden sydämettömästä päätöksestä niin, että he marssivat joukolla oikeustalon eteen kantaen mukanaan lasteittain kananmunia. Se oli ennen kuulumatonta Suomessa, jossa oli perinteisesti aina alistuttu viranomaisten päätöksiin nöyrästi. Nyt äidit olivat kuitenkin saaneet tarpeekseen korkeimman oikeuden julmuudesta ja päättivät kerrankin toimia ja näyttää voimansa.

Yksitellen, perä toisensa jälkeen nämä rohkeat suomalaiset äidit ottivat laatikoista esiin kananmunia ja viskoivat ne harkitusti sinne, minne ne kuuluivatkin. Tehtyään työnsä he jättivät paikalle banderollin, jossa luki: "Munat haisevat nyt kyllä tässä, mutta oikeat mätämunat vissiin vähän siellä täällä. Haluamme suomettumattomat oikeusviranomaiset kansalaistemme puolia pitämään!"

Urheudestaan huolimatta nämä äidit niin kuin muutkin joutuivat pettymään. Vuosien jälkeen pojat ovat yhä edelleen valtameren toisella puolen ja heidän äitinsä täällä kaukana Pohjolassa. Äitienpäivät kuluvat yksi toisensa perään, muttei lapsilla ole enää sen enempää äitiä kuin äidillä lapsiakaan. Äidistä ei kai ollut niin väliä, mutta entä pojat? Onko heillä ollut tapaamisoikeutta äitinsä kanssa edes kerran kahdessa viikossa? Ei. Kerran puolessa vuodessa? Ei. Kerran vuodessa? Ei. Yksikään pojille menolippua järjestänyt ja heiltä äitinsä riistänyt suomalainen viranomainen älköön unohtako tätä koskaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4200  La 25 Kes 2011, 17:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tämä elokuun lopulla 2002 kirjoittamani mielipide julkaistiin kuvan kera Iltalehdessä heti syyskuun alussa:

Lainaus:
Miksei kukaan auta Kerstin Campoyta?

Ihmettelen syvästi suomalaisten viranomaisten toimia Kerstin Campoyn tapauksessa. On kulunut jo 3,5 vuotta siitä, kun hänen lapsensa lähetettiin Yhdysvaltoihin "oikeudenkäynnin ajaksi". Mitä tällainen oikeudenkäynti oikein on, kun asiat hautaantuvat ja lapset elävinä sen mukana.

Lapsuus ei odota. Päinvastoin kuin hovioikeus, korkein oikeus ei piitannut lasten asemasta. Korkeimmalle oikeudelle oli tärkeämpää Haagin sopimus kuin lasten hyvinvointi, joten päädymme siihen, että lapset ovat päätöksissä sivuseikka. Tuollaiset sopimukset täytyisi kiireen vilkkaan heittää roskakoriin, ellei niitä voida soveltaa lapsimyönteisemmin. Ei ole mikään ihme, ettei kaikki maat tuollaisia sopimuksia allekirjoittele ja tilanteet ratkaistaan tapauskohtaisesti.

Nyt Suomen viranomaiset pääsivät kuin koirat veräjästä. Yleinen mielipide oli kyllä heitä vastaan, mutta asiantuntijoille ja kaduntallaajille vakuutettiin kaiken menevän hyvin ja jopa suomalaiset hoitotädit saattelivat pojat Amerikkaan. Vakuuteltiin, ettei poikien turvallisuudentunne saa kolhuja, mutta samalla jätettiin mainitsematta hoitotätien paluu takaisin pois parin viikon kuluttua.

Näin suomalaiset Suomessa syntyneet pojat menettivät äidinkielensä ja jäivät amerikkalaistumaan oloihin, joista ei ole varmuutta. Isänsä kanssa lapset eivät ole kuulemma edes juuri asuneet, vaan pääosin jossain muualla.

Luulisi, että tällaisesta lasten kaltoinkohtelusta voisi nostaa oikeusjutun EU:n tuomioistuimessa tai jossain muualla. Itse asiassa se olisi erittäin tärkeää. Kyllä oikeuden ja kohtuuden pitäisi sitoa myös suomalaisia viranomaisia ja kaikissa oikeusasteissa. Nyt nämä virkamiehet eivät ole saaneet järjestettyä lapsille edes tapaamisoikeutta, ja äiti on jätetty viranomaisten kurjan tempun jälkeen täysin heitteille yksin. Kerstin Campoylla ei ole mitään mahdollisuutta taistella oikeudesta maassa, jossa oikeuttakin saa vain isolla tukulla seteleitä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4201  La 25 Kes 2011, 17:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tämä elokuussa 2004 kirjoitettu juttuni julkaistiin sekä Iltalehdessä että Ilta-Sanomissa:

Lainaus:
Aitiopaikalta olemme jälleen seuraamassa, kuinka korkeimmat oikeusoppineet Suomessa kunnostautuvat ja jakavat lakia muille kuin oman maan kansalaisille, joille riittää pelkkä oikeusmurha.

Kerstin Campoyn tapauksesta jo näimme, kuinka kylmäverisesti kaksi Suomi-poikaa kuljetettiin rapakon taakse ikiajoiksi eroon äidistään. Toisen vanhemman täydellinen eliminoiminen ja poispyyhkiminen lasten elämästä on Suomen ylimmän oikeuden suurin haaste, johon ylletään kerta toisensa perään lasten tahdon täydellisellä nujertamisella.

Bravo! Uljaassa systeemissä ei vaikerreta eikä viserretä eikä kuunnella asian varsinaisia tuntijoita psykologeineen ja psykiatreineen, kun ei ole tarvis. Suomessa ei ole ihmisoikeusongelmia.

Suomessa palvotaan Amerikkaa, joka palvoo itseään ja käyttää erinomaisesti hyväkseen Haagin kirveellä veistettyä sopimusta. Amerikassa kuuluu suomalaisten lasten elää, eivätkä he pääse sieltä enää koskaan pois.

Hyvä Suomi! Korkeimmalle oikeudelle ei löydy täällä rajojen asettelijoita, vaan se saa tuottaa niin monta lapsiuhria kuin hyvänsä. Kuka tai ketkä ovatkaan taas itsevaltiaan seuraavat uhrit? Välittääkö päättäjistä kukaan?

KO:lla on jo uudet lapsiuhrit menossa, joiden mielipidettä ei oteta ollenkaan päätöksissä huomioon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4202  La 25 Kes 2011, 18:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
KO:lla on jo uudet lapsiuhrit menossa, joiden mielipidettä ei oteta ollenkaan päätöksissä huomioon.


Tätä elokuun 2004 lopulla kirjoittamaani mielipidettä ei taidettu julkaista missään, tosin en jaksanut julkaisuja kovin tarkkaan seuratakaan:

Lainaus:
PÄÄTÖS VÄLITTÖMÄSTI PURETTAVA

Leif Sevón, Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo (esittelijänä Marjatta Berg) vastaavat korkeimman oikeuden päätöksestä, jolla he ovat siirtämässä Outi Kosken lapsia Amerikkaan vastoin näiden tahtoa. Päätös oppineiden hyppysissä syntyi nopeasti, koska he eivät viitsineet kuulla 13- ja 9-vuotiaita poikia eikä kysymys ollut sitä paitsi heidän omista lapsistaan.

Psykopatian erikoistuntija Robert D. Hare on arvioinut, että psykopaatteja on jopa kaksi prosenttia ihmisistä ja kaikissa roduissa. Heitä on joka yhteiskuntaluokassa ja heillä on omat sääntönsä, joissa ei myötätuntoa tai sääliä ole. ”Heitä ihaillaan, he menestyvät ja heidät nostetaan asemiin, joiden turvin he aiheuttavat ympäristölleen yhä suurempaa vahinkoa”, kerrotaan asiaa käsittelevässä tietoiskussa.

Korkeimman oikeuden linjaus on lapsille murskaava. Kaikki muut oikeudet, hovioikeudet, ja tässä tapauksessa jopa Ranskankin viranomaiset kunnioittavat päätöksissään myös lasten tahtoa.

Tärkeämpää kuin lapset korkeimmalle oikeudelle näyttääkin olevan pykälät ja Haagin sopimuksen pokkurointi. Päätöksessään korkein oikeus sivuutti myös totaalisesti lasten isän kaappausyrityksen huppupäisine miehineen ja lapsille siitä aiheutuneen trauman.

Korkeimman oikeuden linjauksesta näissä tapauksissa voimmekin huomata, ettei ole väliä, muussataanko ihminen lihamyllyssä lakia varten, kun laki ei kuitenkaan ole olemassa ihmistä varten niin kuin ilmi selvästi pitäisi.

Korkeimman oikeuden täytyy ottaa jatkossa huomioon lastenkin mielipiteet. 13-vuotiasta ei voi pistää kärsimään sen vuoksi, että 9-vuotiaskin kärsii, vaan kummankin kärsimystä on vältettävä.

Hovioikeuden maanläheisempiä ratkaisuja on kunnioitettava ja korkein oikeus purkakoon lapsille traumaattisen päätöksensä.

Seuraamme, pystyykö korkein oikeus tähän vai tapahtuuko siirto Yhdysvaltoihin hiljaisena ja otollisena hetkenä yhtä raukkamaisesti kuin Kerstin Campoyn lastenkin tapauksessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4203  La 25 Kes 2011, 18:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Näitä riittää, kirjoitettu joskus syyskuun alussa 2004:

Lainaus:
SUOMALAISTEN LASTEN OIKEUDESTA SUOMEEN JA KIELEENSÄ

Viisi vuotta sitten vuonna 1999 alkoi Kerstin Campoyn helvetti, kun suomalaiset viranomaiset kuljettivat salaa hänen lapsensa Amerikkaan. Korkein oikeus oli niin lapsia kuulematta päättänyt ja siihen ansaan myös ylilääkäri Piilinen lankesi. Lapset kuljetettiinkin oikein hoitajat mukanaan Amerikoihin.

Mutta jo parin viikon päästä hoitajat palasivat Suomeen. Pojat jäivät. Eikä tähän päivään mennessä Amerikan Yhdysvallat ole järjestänyt oikeudenkäyntiä, jossa Kerstin Campoykin olisi saanut itselleen lasten äitinä kuuluvat oikeudet.

Elämä erossa omista lapsistaan noin pitkän ajan on järkyttävää. Ja mitä se merkitseekään itse lapsille? Jatkamme täällä jokainen elämäämme miten kukin, juhlien äitienpäiviä ja kaikkia muitakin päiviä. Vaan eräilläpä lapsilla ei ole enää äitiä, ja suomen kielitaitokin on viety!

Tämäkö nyt sitten on sitä Haagin oikeutta tai mitään muutakaan oikeutta, kysyn teiltä korkeimman oikeuden edustajat tai arvoisa Amerikka. Edustatte muka oikeutta, mutta aikaansaatte vain pelkkiä oikeusmurhia. Hävetkää, ja vielä kerran hävetkää!

Itse kysymys onkin, kuka tämän kaiken korjaa? Kuka hoitaa suomalaisten lasten asiat kuntoon, sillä hehän ovat samalla tavoin Suomen kansalaisia hekin? Rahaa pitäisi irrota sotkujen aiheuttajilta henkilökohtaisesti tai ainakin heidän työnantajaltaan, suomettuneelta Suomelta!

Hihat ylös ja töihin! Säännöllisiä matkarahoja ulkomailla eläville suomalaislapsille, ja lasten oikeutta molempiin vanhempiin edellyttäviä ehtopykäliä kohtalokkaisiin palautuksiin! Köyhälle oikeudettomaan ja ulkomaalaiselle rasistiseen Amerikkaan ei pitäisi nykyisellään yhtäkään lasta odottamaan ja kärsimään palauttaa.

Lapsen ajantajussa jo vuosi on iäisyys, puhumattakaan useiden vuosien ikävästä ja henkisesti murskaavasta piinasta.

Jo tekstistä näkee, että lienee saanut leiman: "Ei julkaista."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4204  La 25 Kes 2011, 18:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
LASTEN TAHDON NUJERTAMISESTA

Ylpeinä saamme seurata virkamiestemme toimia korkeimmassa oikeudessa nyt, kun Aleksin ja Jaakon tahtoa asua Suomessa äitinsä luona ollaan murskaamassa. Varmaan löytyvät myös sopivat psyykenlääkkeetkin, joilla poikien huuto ja mekkalointi saadaan nitistettyä.

On sitten tämäkin taru päättymässä. Poikien lapsuus loppui henkiseen traumaan ja oikeusmurhaan vain 10- ja 13-vuotiaina täällä suomettuneessa ja viranomaisia palvovassa Sopulisupo-Suomessa.

Heikot täällä nujerretaan lapsista alkaen. Erityisesti olen pettynyt poliisijohtoon, että siellä ylipäätään lähdetään tällaiseen mukaan eikä ajatella ollenkaan. Rikollistenhan pitäisi olla muualla kuin lapsissa, joiden tahto on aivan viattomasti asua Suomessa. Antaa erikoisen kuvan Suomen oikeuselämästä.

Sanotaan myös, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Ei pidä enää paikkaansa. Viranomaiset ja byrokratia sortavat kansalaisia ja tekevät maastamme mädän paikan elää. Radiolle, tv:lle ja lehdistölle kuitenkin kiitos demokratian viljelemisestä ja yrityksestä puolustaa ihmisoikeuksia, joita silmiemme edessä näin näkyvästi poljetaan peiteyrityksistä huolimatta.

Olen kirjoittanut tuon lokakuussa 2004. Rapatessa roiskunut sen verran, että tuskinpa julkaistu missään. Nähtävästi keksitty uusi sanakin, Sopulisupo-Suomi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4205  La 25 Kes 2011, 18:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lisää pökköä pesään, kirjoitettu kuukautta myöhemmin marraskuussa 2004:

Lainaus:
LAPSOSTEN LENTO YLI KÄENPESÄN

Lasten oikeuksia rikotaan myös meillä, vaikka Suomi on allekirjoittanut YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen. Kansainvälisissä huoltajuusriidoissa lapsia laitetaan mielisairaaloihin, jossa heidän psyykensä turrutetaan niin, että heidät saadaan alistumaan tuomioistuinten päätöksiin. Esimerkiksi Kimin tapauksessa poika jouduttiin kärräämään pyörätuolissa Yhdysvaltoihin menevään lentokoneeseen, koska omat jalat eivät lääkkeiden vaikutuksesta enää kantaneet ja jonka tapauksen lääkitysasiapaperit Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO kuulemma julisti salaisiksi sadaksi vuodeksi! Ja yhtä lailla myös Kerstin Campoynkin pojat lääkitettiin turraksi ennen USA:n lentoa.

Tällä hetkellä Outi Kosken poikia makuutetaan mielisairaalassa vailla ulkoilun mahdollisuutta. Pojat ovat joutuneet olemaan sisällä pakkohoidossa jo yli kuukauden! Niin huonoa kohtelua Suomessa ei saa edes rikollisetkaan, jotka pääsevät sentään joka päivä ulkoilemaan.

Nuo edellä mainitut tapaukset ovat kuuluisimpia viimeaikaisista, ja yhteistä niille on ollut vastaanottava maa, Yhdysvallat. Maailmalla kaksi valtiota on jättänyt ratifioimatta YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen: Somalian rinnalla vain Yhdysvallat.

Eipä liene siis ihmekään, miksei Kimi näe enää toista vanhempaansa eikä Kerstin Campoy ole nähnyt lapsiaan yli viiteen vuoteen. USA:ssa ei lapsen oikeuksia kunnioiteta kansainvälisin sopimuksin eikä sellaiseen maahan pitäisi Kosken eikä muidenkaan lapsia kärsimään lähettää.

Jokaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa, jota myös Yhdysvaltojen Somalian rinnalla täytyisi noudattaa! Häpeällistä, ettei näin ole ja että Haagin sopimustakin käytetään vain lasten tahdon murskaamiseen.

Kirjoituksessa on huomioitavaa nimenomaan tuo, että Yhdysvallat on Somalian ohella ainoa maa maailmassa, joka on jättänyt ratifioimatta YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen! Ja Suomi pokkuroi tuollaista maata. Ei ihmekään, ettei lasten oikeudet toteudu.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4206  La 25 Kes 2011, 19:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mitä kiperämmin kirjoittaa, sitä vähemmän voi toivoa julkaisua. Seuraavan kirjoituksen olen kirjoittanut marraskuun lopussa 2004. Työnimenä on ollut "Ei Adolf yksin" ja alla vain etunimeni ja sukunimestä yksi kirjain.

Lainaus:
Juutalaisvainojen aikana monet tiesivät valtioita ja kirkkoja myöten, mitä Natsi-Saksassa todellisuudessa tapahtui. Asioista kuitenkin vaiettiin, joten on todettu noiden tahojen itse asiassa siunanneen juutalaisiin kohdistuneen joukkomurhan. Tosiasia myös on, ettei Adolf Hitler yksinään olisi mitenkään kyennyt tappamaan kuutta miljoonaa juutalaista!

Historia toistaa itseään, vaikkakin nyt vähän erilaisena. Uhreina ovat kuitenkin lapset, jotka Natsi-Saksan keskitysleireilläkin hävitettiin viimeistä myöten niin, ettei niistä yksikään lapsi selvinnyt. Lapsilla ei ole valtaa, he ovat heikkoja ja riippuvaisia aikuisista, jotka päätökset heidän puolestaan tekevät.

Nyky-yhteiskunnassa ongelmat ovat siis erit, mutta heikoimmilla ovat edelleen lapset, joiden ääntä ja tahtoa ei haluta kuuluville. Oikeusistuimissakin lasten tahto usein unohtuu, viime aikojen poikkeuksena uljaasti tosin hovioikeus, josta tuntuneekin tulleen ylin moraalinen suomalainen oikeus.

Mutta oikeusasteissa ylöspäin mentäessä tapahtuu samaa, mitä Natsi-Saksan aikaan. Asioista ollaan joko enemmän tai vähemmän tietoisia, mutta niiden ei anneta vaikuttaa päätöksiin. Vaikka korkein oikeus päätöksillään olisi siis edesauttamassa oikeusmurhien tapahtumista, se jatkaa kuitenkin linjassaan eikä ota huomioon ympäröiviä tekijöitä maailmalla. Tällä tavoin korkein oikeus, yllättäen, altistuu kaikkein halveksituimpaan oikeuteen, jonka lopputulokset ovat kaukana mistään oikeudesta.

Viranomaiset, media ja oikeusistuimet itse voisivat kyllä tutkia, kuinka moni lapsi joka korkeimman oikeuden päätöksellä on esimerkiksi Yhdysvaltoihin passitettu, pääsee sieltä toista vanhempaansa enää tapaamaan. Vaikka ei sekään poista syyllisyyttä korkeimman oikeuden epäinhimillisestä ja kovasta linjasta, sillä julkisuudessa myös korkeimman oikeuden tiedossa ovat tapaukset, joista Kimi ja esimerkiksi Kerstin Campoyn pojat eivät ole yli viiteen vuoteen päässeet Suomeen eivätkä nähneet äitiään.

Sitä, että lapset korkeimman oikeuden päätöksellä luovutetaan vahvasti lääkkeillä huumattuina viranomaisille, jota ennen toiset viranomaiset mielisairaaloissa ovat korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena joutuneet rikkomaan lasten ihmisoikeuksia, ei voi kuvata muuta kuin pahimpaa laatua olevana oikeudenpilkkana.

Lapset teljetään osastoille mielisairaaloissa niin, että he eivät pääse päivittäin edes ulos, jota oikeusmurhaa ei edes rikollisilla ole. Esimerkiksi Outi Kosken pojat eivät ole olleet yli kuukauteen ulkona, ja heiltä on riistetty korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena jopa Suomen luonnostakin ja lumesta nauttiminen muiden suomalaisten lasten tapaan.

Isä ja korkein oikeus näyttävätkin liittoutuneen keskenään, ja korkein oikeus antaa haastatteluja, joissa puhutaan "kaappariäidistä" ja pitäydytään yksisilmäisesti Haagin sopimuksessa niin kuin se olisi jollain kirveelläveistetty. Oleellista on, että lasten elämä tehdään helvetiksi sopimuksella, jota aikuisten maailmassa pidettäisiin liian yksioikoisena ja jota kehitettäisiin ja muutettaisiin. Lasten ollessa kyseessä tätä tarvetta ei ole, koska lapsiin kohdistuvista oikeusmurhista eivät aikuiset kärsi.

Koko oikeusmaailma on aikuislähtöistä eikä siinä lasten näkökulmaa tarvita. Kuitenkin useimmat maat ovat ratifioineet YK:n lasten ihmisoikeuksien sopimuksen, jonka täytyisi sitoa näitä maita ja heidän käytäntöjään. On olemassa siis lastenkin näkökulma, vaikka se korkeimmassa oikeudessa tyystin sivuutetaan ja jonka päätöksissä lasten suullinen kuuleminen ja lasten oma tahto huutavat poissaolollaan. Korkein oikeus tekee päätöksensä julmasti lasten tahdon ohi, ja antaa julkisuudessa ala-arvoisia käytäntöään puoltavia lausuntoja.

Natsi-Saksan aikojen lailla korkein oikeus näin siunaa sen, että on soveliasta lähettää lapset niihin kahteen maahan, jotka maailmassa YK:n lasten ihmisoikeuksien sopimusta eivät ole allekirjoittaneet. Toinen näistä maista on kehitysmaa, toinen Yhdysvallat, joissa ei siis YK:n lasten ihmisoikeuksien julistusta kunnioiteta.

Missään ei ole herännyt tarvetta painostaa Yhdysvaltoja asian tiimoilta, vaan korkeimman oikeuden myötävaikutuksella lapsiin kohdistuva mielivalta painetaan villaisella ja lakaistaan vain maton alle. Suomi vaikenee niin kuin Natsi-Saksan aikana vaiettiin, ja antaa isomman syödä rauhassa pienempänsä.

Kun lopputulos lasten kannalta on tuo mikä on, voidaan kysyä mitä ihmeen oikeutta se on? Jotain korkeinta oikeuttako? Ei vaan kaikkein alhaisinta oikeutta kaikkein ala-arvoisimmin tuloksin lasten kannalta.

Eikä missään päin olla herätty huomaamaan, että kansainväliset avioliitot tarvitsisivat omat jämptit sopimuksensa! Eihän voida olettaa, että vieraassa maassa avioitunut haluaisi olla siellä koko lopun elämänsä, jolloinka molempia vanhempia huomioivaa tasapuolisempaa sopimusta tarvitaan, jossa lastenkin mielipide otetaan huomioon.

Siihen asti kansainvälisten liittojen lapsia mitä julmimmin sorretaan ja hiljaisuudessa heidän tahtonsa murskaaminen siunataan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4215  Su 26 Kes 2011, 11:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ehkä olen ajatellut edellistä juttuani nettiin, vaikkei sen enempää muistikuvia olekaan.

Mutta seuraavan muistan olleen jonkun aikaa netissä, olen kirjoittanut sen joulukuun alussa 2004. Nimenä on Salomon hovissa:

Lainaus:
Kuningas Salomon palatsissa oli loistetta ja säihkettä, ja Salomo oli kuuluisa viisaudestaan. Joka puolelta maailmaa pyrittiin Salomon luo, ja eräänä kertana kuninkaan puheille tuli kaksi porttoa.

Naiset alkoivat väitellä pienestä poikalapsesta, joka heillä oli mukanaan. Kumpikin olivat synnyttäneet hiljattain, mutta toinen oli varastanut toisen lapsen tukahdutettuaan yöllä ensiksi omansa.

Kuningas Salomo pyysi tuomaan itselleen miekan ja käski halkaisemaan elävän lapsen kahtia ja antamaan kummallekin naiselle omat puolikkaat.

Silloin toinen naisista sanoi: "Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!" Mutta toinen sanoi vain: "Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!"

Silloin kuningas sanoi: "Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti."

o o o

Mikäli kiinnostaa, tuo edellinen kuvaus Raamatusta löytyy Ensimmäisen kuninkaankirjan luvusta kolme, jakeesta 16 lähtien otsikolla "Salomon tuomio".

Tuo kohta on viime aikoina tullut mieleeni ajatellessani Kosken poikia, jotka ovat nyt vastaavassa tilanteessa.

Mediassa on pidetty kirjaa esimerkiksi siitä, kauanko pojat ovat jo olleet laitoshoidossa sisätiloissa psykiatrisella osastolla. Viikkoja on laskettu olleen tähän mennessä peräti kuusi, eli jo yli neljäkymmentä (40) päivää!

Se on järkky määrä aikuisellekin, saati sitten lapselle. Oma ennätykseni sisätiloissa onkin paljon vähemmän, mutta senkin aikana ulkomaailmasta ehtii vieraantua ja alkaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi elämän sykkeestä.

Miltä tuntuu sairailta, jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja sisätiloissa? Samaa voitaisiin kysyä Koskenkin pojilta: miltä tuntuu olla sairas, kun talvikin on tullut jo Suomeen ja joulukin lähestyy. Miltä tuntuu peuhata pehmeässä lumessa ja katsoa ulkona tähtitaivasta, sitä pojat eivät tiedä eivätkä saa kokea.

o o o

Mielessäni on käynyt, mitähän pojat ajattelevat nyt, kuinka sairaiksi tuntevat itsensä jo, kuinka uhatuiksi ja ahdistetuiksi.

Tavoitin jopa semmoisenkin ajatuksen, että pojat lienevät suunnitelleen pakoakin jo monta kertaa. Pako sairaalasta ja suljettujen ovien takaa äidin luokse ja äidin syliin, josta jo syntymästään lähtien on saanut lohdun.

Mutta sairaalan ovet ovat suljetut; henkilökunta valpasta. Harhailemasta vierailta käytäviltä pojat on viety takaisin omaan huoneeseensa, talutettu vaikka vähän voimaakin käyttäen.

Harhailla ei lapsonen saa; ei etsiä äidin sydäntä rakastavaa. Lääkkeillä turrutetaan kaipaus sydämen, ahdistus poloisten.

o o o

Eikä poikien tilanne suinkaan ole hellittämässä samanlaisen jako-operaation takia kuin Salomon aikana sattui. Toinen vanhempi pyytää toista, toinen toista puolta itselleen.

Hintana on lapsen sydän ja lapsen mieli, jonka ääntä ei saada kuuluville oikeuksista korkeimpaan. Lapsen mieli, tahto ja toiveet lakaistaan vain toiveista alimpaan kastiin, ja tehdään jako vain täysin kylmästi oikeuden julmalla miekalla.

Ikävää, etten voi kirjoittaa ajatuksistani suoraan henkilölle, joka noin kovin keinoin taistelee lapsistaan. Välillämme on kielimuuri, ja ainoana hiljaisena toiveena vain omatunnon ääni: älä katkaise lapsia kahtia, kunnioita heidän tahtoaan...

Mutta kuuleeko isä? Kuuleeko oikeus?

o o o

Tuomiosta näemme, onko korkeimmasta oikeudesta edes haastajaa Salomolle.

Epäilen. Vaan sen seurauksena jokainen päätökseen osallistuja vastaa itse omista virheistään ja yön pimeinä tunteina kantaa sydämessään taakkaa siitä, mitä tuli tehtyä, ja pahimmassa tapauksessa koko elämänsä loppuun saakka.

Asialla ei silloin ole yleinen syyttäjä, ei tuhotut lapset eikä mikään muukaan, vaan lakkaamatta nakertava huono omatunto.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4216  Su 26 Kes 2011, 11:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Joulukuun 28. päivä vuonna 2004 on ollut näköjään tuottelias.

Olen pakertanut aamuyöllä tämän juttuni Kuolleiden äitien talossa:

Lainaus:
Tapahtui niinä aikoina, että korkein oikeus antoi käskyn, että maasta oli karkotettava kaikki poikalapset, jotka siellä äitinsä helmoissa asuivat.

Näin tapahtui, koska korkein oikeus ei sietänyt luonnonjärjestystä, jossa lapset syntyivät äideille eivätkä isilleen, jotka kadehtivat kaikkea muuta äitiyttä paitsi synnytystuskia.

Ja vaikka pojat tarrautuivatkin äitinsä helmoihin kiinni, korkeimman oikeuden usuttama virkavalta ei pitänyt sitä muuna kuin sairautena, josta oli mielisairaalassa oitis käännytettävä pois.

Käännytystyön tapahduttua lapset ohjattiin isälleen, joka hänkään ei voinut sietää naisia! Naiset oli saatava pois viereltä, joko elävinä tai kuolleina.

Isä asuikin kuolleiden äitien talossa lapsineen, jossa yhtään äitiä ei ollut. Siellä lasten oli hyvä varttua ja kasvaa ilmapiirissä, jossa insinöörisisä ei terapioita kaivannut. Yhden vaimoistaan kun psyykkasi kuoliaaksi ja toisen lemppasi pysyvästi Suomeen pidätysmääräys valttikorttinaan.

Pysykää vaimot poissa, tai nyrkkiä tulee! Minä kasvatan lapset yksin, minä olen hyvä... Enkä minkään maan lääkärien tai terapeuttien mielipiteitä tai neuvoja kaipaa, minä Amerikoiden kukkulan kunkku ja Suomi-poikain isäntä.

o o o

"Insinööri, entinen ihminen", sanoi kyllä eräs psykiatri kommentoidessaan yhden insinöörin pojan ankeaa huonetta, johon kerätyillä tarvikkeilla räjäytettiin ilmat pihalle monien keuhkoista surullisen kuuluisassa kauppakeskuksessa.

(Insinöörit käsittelevät ruuveja ja muttereja, mutta ihmisistä he eivät näköjään niin hirveästi tiedä. Vaan eipä korkein oikeuskaan, tuli tässä huomattua, kun kaikki asiantuntijatkin sysätään aina järjestelmällisesti sivuun.)

Mitä tästä siis opimme? Nykyaikaisen sadun, jossa fiksut viisastuvat toivottavasti eräänä päivänä niin paljon, etteivät anna enää lankkuaivojen ihmissuhdeasioista päättää ja kaikkia näitä lakeja lasten tahdon ylikävelemiseksi säätää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4217  Su 26 Kes 2011, 11:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Joulukuun 28. päivä vuonna 2004 on ollut näköjään tuottelias.

Seuraava on luotu puolelta päivin samana päivänä, työnimenä Kristinuskosta ja luomisjärjestyksestä:

Lainaus:
Perustelen tässä lyhyesti näkemykseni:

Jostain syystä on tarkoitettu niin, että miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Luontoa tarkastellessa tämä näkyy niin, että vain toinen sukupuoli voi tulla raskaaksi ja synnyttää lapsia. Eläinkunnassa jälkeläiset ja emot muodostavat pareja, jossa uroksilla on oma reviirinsä ja oma tehtävänsä.

Ihmisillä kaikki tämä heittää, kun Luojan luoman luonnonjärjestyksen päältä on alettu kävellä. Kaikkialla, missä ihminen vaikuttaa, luonnonjärjestys on pilattu ja raiskattu, esimerkiksi eläinten tehokasvattamoissa. Siellä lehmätkin voivat kettinki kaulassa nousta ylös ja laskeutua alas, mutteivät edes kääntyä! Häkkikanaloissa munivat kanat ajetaan vuodessa niin loppuun, ettei teuraaksi mennessään niissä ole enää höyheniäkään jäljellä. Sikaloissa pikkuporsaat saavat emonsa nisästä maitoa vain kuukauden verran, jos sitäkään, jonka jälkeen emo talutetaan pois ja ihminen puuttuu siihenkin luonnonjärjestykseen.

Ihmisistä on tullut kylmiä ja kovia, vaikka samat asiat voitaisiin tehdä inhimillisemmälläkin tavalla.

Ihmisistä on tullut myös pahan jatkeita, jotka puolustelevat pahaa toisella pahalla. "Kun tuo nyt teki noin, minäkin voin tehdä näin..." Näin paha vain kiertää kohteesta toiseen ja ikuinen kostonkierre jatkuu niin Lähi-Idässä kuin kaikkialla muuallakin maailmassa, jossa armoa ja anteeksiantoa ei tunneta.

o o o

Tuohon kostonkierteeseen ja pahan jatkeena olemiseen haluan erityisesti ottaa kantaa. Esimerkiksi KO:kin kuvitteli jakavansa jotain puolueetonta oikeutta, mutta oikeasti se toimi vain pelkkänä kostonkierteen välinappulana.

Mielisairaalassa olleet pojat eivät saaneet sinne edes omia vaatteitakaan, puhumattakaan kaikesta muusta henkilökohtaisesta omaisuudesta, mahdollisista kännyköistä jne. Pojat vain riistettiin irti omista esineistään, heille tärkeästä äidistään jne.

Sydämen kohdalla pojilla täytyykin olla hirveä tuska kaikesta siitä, mitä on tapahtunut ja mitä heille on oikeuden nimissä tehty.

o o o

Päästäessä sitten kristinuskoon asti mielessäni ei ole Paavali, joka oikealta nimeltään oli Saul ja joka ennen uskoontuloaan tapatti lukuisia kristittyjä ja järjesti heitä vankilaan. Minulle Paavali on vain tavallinen erehtyväinen ihminen muiden ihmisten joukossa, jonka hänen tekonsakin osoittaa, mutta joka toki myöhempinä vuosinaan uudistui ja teki paljon hyvää.

Minulle Uuden Testamentin kirkkain tähti on sen sijaan Jeesus ja tulee aina olemaan. Mitä Jeesus sanoi ja teki, se on minulle tärkeää ja ne kaikki ihanat vertaukset, joilla hän ihmisiä opetti ja opettaa yhä edelleen.

Ja kuinka ytimekkäästi Jeesus osasikaan sivaltaa (ja hankkia siten itselleen vihamiehiä). Laista ja lainoppineista lukekaa esimerkiksi Matteuksen evankeliumista luvusta 23 jakeet 13 - 36. Siinä Jeesus sanoo muun muassa: "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä."

o o o

Sairaat, naiset ja lapset olivat etenkin lähellä Jeesuksen sydäntä sanoissa ja opetuksessaan. Monet sairaat saivat Jeesukselta avun, eikä hän puoltanut silloista tapaa kivittää avionrikkojiakaan.

Jeesuksella oli armo ja sydän tallella kaikessa. Opetuslasten moittiessa sitä, että Jeesuksen luo tuotiin lapsia, tämä sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."

Ja vielä enemmänkin Jeesus sanoi lapsista: "Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." Tällä Jeesus tarkoitti sitä, että ihmisten tulisi todella miettiä, kuinka he näitä vähäisimpiään kohtelivat. Jeesus sanoikin: "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä."

o o o

Yhteiskuntamme on kuitenkin niin maallistunut, ettei kristityissä maissakaan Jeesuksen rakkaudensanomasta enää piitata.

Kaikki tehdään pimeässä ja salassa, jopa poliisivoimia apuna käyttäen. Maasta karkotettavat lapset, jotka olivat hovioikeuden tuomareille ilmaisseet vakaan tahtonsa elää Suomessa äitinsä luona, eivät saaneet nähdä vilaustakaan äidistään.

Viimeinen muisto lapsille äidistään olikin lumihankeen isoin kirjaimin piirretty sana "MOM", jonka mielisairaalan henkilökunta poikien ikkunan alta heti pyyhki pois.

Ainoa ongelma tässä on enää totuus, jota ei voikaan pois pyyhkiä.

o o o

Kaikki ei mennyt oikein, ja se oli juuri se, että vähäisten tahdon päältä käveltiin.

Se on mielipiteeni niin ihmisenä kuin kristittynäkin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4218  Su 26 Kes 2011, 11:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tiedostojen kätköistä löytyi tämäkin, seuraavana päivänä 29.12.2004 luotu kirjoitus, jossa kritisoin mekaanisen ihmiskäsityksen omaavia insinööreitä:

Lainaus:
Tiedätkö, mitä ihmiset ovat yleensä insinööreille?

a) nappulakoneita
b) koneita ilman nappuloita
c) yleensä vain koneita.

Kohdat a) ja b) lienivät oikeita vaihtoehtoja, tosin myös kohta c) joissain tapauksissa.

o o o

Miten tämä sitten liittyy Aleksiin ja Jaakkoon?

Tietenkin siten, että heidän isänsä on insinööri, joka siirteli poikiaan kuin nappulakoneita Suomesta Amerikkoihin.

Mekaanisessa maailmankäsityksessä ei nimittäin ole oleellista, mitä mieltä itse 'kohdekone' on, tässä tapauksessa lapset, vaan se, että heitä kaikesta huolimatta siirretään paikasta toiseen.

Isä veti ikään kuin kuvitteellisella maalarinteipillä poikien suut tukkoon, ja suoritti omille esineilleen siirron taloonsa, jossa oli jo muita esineitä (toisen kuolleen äidin lapsia).

o o o

"Päästiinhän sitten siitäkin eroon", sanoi tämä insinöörismies uudelle vaimolleen entisen vaimonsa tehtyä itsemurhan.

Ihmissuhdetaidot lienivätkin insinöörismiehellämme muutoinkin hukassa houkutellessaan sinisilmäistä Suomi-neitoa Ameriikan maalle valehdellen, että avioero edellisestä vaimosta oli jo selvä.

Kaksinnaimistahan se insinöörisurhooltamme oli, joka halajasi vain uutta nappulakonetta entisen alkaessa hajota alle kaiketi piittaamattomuudesta ja huonosta kohtelusta.

Lopullisesti tuo 'ihmiskone' tosin levisi vasta sen jälkeen, kun insinöörisuroomme oli ominut tämän synnyttämät lapset omaan taloonsa itsekkäälle itselleen. Silloin olivat hautajaiset.

Eikä mikään uroollemme riitä: hän sai jo yhdet lapset, mutta Suomessa elivät äitinsä luona vielä toiset.

"Kuin emo isä kokosi siipien alle katraansa, kuin emo, vailla emoa."

Vaan mitäs tuosta insinöörisuroomme piittaa: ihmiset ovat koneita, toiset pieniä, toiset isoja, kaikki käy, kunhan vain ovat hiljaa eivätkä uhmaa maailmanjärjestystäni!

Koneet täällä jyllää... Born in machines!

o o o

Siinäpä tuo insinöörijuttuni, joka varmaan joillakin heittää vihaksi.

Miksiköhän? Eikö muka maailmankäsitys voi olla mekaaninen?

Ehdottomasti mekaanisen ihmiskäsityksen omaavat insinöörit tarvitsisivatkin koulutusta nimenomaan ihmissuhdetaidoissa.

Mitä se nyt sellainen on, ettei välitä, mitä toinen puhuu ja ajattelee? Insinööri Kukkulamme (eli Hill) kuitenkin nyt pääsi korkeimman oikeuden avustuksella kuin koira veräjästä takaisin koneiden kiitolliseen ja hiljaiseen maailmaan, jonka raaka-aineina myös lapset ovat.

Suomessa taas jotkut insinöörit voivat jutustani älähtää, vaikka aihetta onkin, jos lähimmäiset ovat vain nappulakoneita.

Vaan Toivossa on hyvä elää. Ehkä eräänä päivänä oppivat vielä nekin, jotka tähän mennessä eivät ole jo oppineet, eli koneet ovat tärkeitä, mutta ihmiset vielä tärkeämpiä.

Lyhensin kirjoitustani sen verran, että poistin siitä neljä lyhyttä kappaletta henkilökohtaisia viittauksia asioihin, joita en välitä muistella enää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4219  Su 26 Kes 2011, 12:37 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aloitin asian prosessoinnin jo perjantaina ja nyt olemme sunnuntaissa.

Oikoluin myöhään perjantaina uudestaan vielä skannaamiani lehtijuttuja ja järjestelin kaikkea päässäni. Jokin juoni pitäisi olla - mutta seuraavana päivänä oli jo aloitettava.

Ja sitten keksin työntää noita omiakin kirjoituksiani väliin. Materiaalista ei olekaan enää pulaa ja juttu kypsyy sivujuonien kautta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4220  Su 26 Kes 2011, 12:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ehkä on kirjoitettava jotain siitäkin, miten tuo juttu kuohutti aikoinaan minuakin - kaikki nuo jutut, mukaan lukien myöhemmätkin tapaukset.

En ymmärrä sitä käytäntöä, että epäonnisten tapahtumien jälkeen vanhemmuus riistetään toiselta käytännössä kokonaan pois. Voi olla kyllä hurskastelevia sanoja ja puheita, mutta käytäntö on toista. Lopputulos ns. oikeudesta, joka ontuvan käytännön takia muuttuukin oikeusmurhaksi.

Siinäkin on jotain hämärää, että Yhdysvallat on Somalian ohella ainoana maana maailmassa jättänyt ratifioimatta YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen. Yhdysvalloissa ei siis ole voimassa YK:n Lasten oikeuksien sopimus, joka pitäisi ottaa luovutustapauksissakin huomioon.

Tuollainen valtiohan voi käytännössä luoda omat sääntönsä. Ks. Pukki kaalimaan vartijana
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4221  Su 26 Kes 2011, 13:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ehkä on kirjoitettava jotain siitäkin, miten tuo juttu kuohutti aikoinaan minuakin - kaikki nuo jutut, mukaan lukien myöhemmätkin tapaukset.

Vuoden 1999 allakkaani olen poiminut jopa mielisairaalan nimen, jonne Kerstinin suomalaiset pojat säilöttiin odottamaan vastentahtoista palautusta Yhdysvaltoihin. Tallessa on myös kaikesta vastuussa olleen sairaalanjohtajan nimi. Sitä en muista, millä tavoin otin sairaalanjohtajaan yhteyttä, mutta jollain tavoin tein mielipiteeni tiettäväksi.

Ja allakassa on tallessa myös Kerstinin asianajajan nimi yhteystietoineen. En muista, otinko yhteyttä, mutta arvostin häntä todella.

Jossain vaiheessa soitin myös korkeimpaan oikeuteen tuomarille, jonka olin tuntenut aikaisemmassa elämänvaiheessa. Tämä sanoi hyvin rauhallisella äänellä näiden tapausten olevan aina vaikeita. En muista, oliko hän äänestämässä asiasta, mutta myöhemmin näin hänet ison supermarketin kassalla. Hän oli laittanut liukuhihnalle vapaan kanan munia, joista en malttanut olla kiittelemättä jotain; että ne ovat niin paljon parempia kuin häkkikanaloiden munat tms. Tunsin hänet hyvin vaatimattomana ja mukavana ihmisenä.

Mutta korkeinta oikeutta vihaan - ihmisiä, jotka tekevät tuollaisia päätöksiä ylimpinä oikeudenvalvojina Suomessa. Häpeällistä ja törkeää, ei voi muuta sanoa!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4222  Su 26 Kes 2011, 13:37 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Vuoden 1999 allakkaani olen poiminut jopa mielisairaalan nimen, jonne Kerstinin suomalaiset pojat säilöttiin odottamaan vastentahtoista palautusta Yhdysvaltoihin. Tallessa on myös kaikesta vastuussa olleen sairaalanjohtajan nimi. Sitä en muista, millä tavoin otin sairaalanjohtajaan yhteyttä, mutta jollain tavoin tein mielipiteeni tiettäväksi.

Kuinka ollakaan, virkistin hänen muistiaan tällä tekstiviestillä päivitettyäni yhteystiedot sitä ennen:
Lainaus:
12 vuotta sitten olit päättämässä yhdestä suomalaisesta oikeusmurhasta. Ks. juhannuksen Seiska ja Sanasingon ketju "Tapaus Campoy" osoitteessa www.sanasinko.net
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4223  Su 26 Kes 2011, 14:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

No niin, olen pakannut historian takaisin laatikoihin, allakan ja sanomalehtikirjoitukset.

Elämme vuotta 2011, historia on johtanut tähän hetkeen - ja huomenna tämäkin on historiaa ajan rientäessä koko ajan eteenpäin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4294  Su 26 Kes 2011, 15:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Homman nimi on vaan se, että lapset kasvavat täysi-ikäisiksi ja päättävät sen jälkeen itse omasta elämästään. Monelta repivältä oikeustaistelulta vältyttäisiin, jos vanhemmat tajuaisivat tuon, jos malttaisivat vain odottaa.

Yksi vuosi on 365 päivää, kymmenen vuotta 3650 päivää ja 18 vuotta noin 6570 päivää. Jos jaksaa odottaa sen, mitään hirveitä taisteluja ei edes tarvita. Kumpaakin vanhempaa tarvitaan, mutta täysi-ikäistyttyään lapsi päättää itse omista asioistaan.

Jos katsoo eteenpäin, 18 vuotta voi tuntua pitkältä ajalta. Taaksepäin katsottuna se ei ole aika eikä mikään.

o o o

Silloin kun itse odotin omaa lastani ja voin joka tavalla pahoin, tuleva isä sanoi hommaavansa lapselle uuden äidin, mikäli jättäisin hänet, etten ole mikään muu kuin vain elatusastia. Hän nimenomaan käytti tuota sanaa, että olen vain elatusastia...

Mutta olenko ollut vain elatusastia vai paljon enemmänkin - pyyteettömästi rakastava äiti - sitä julmaa henkistä väkivaltaa käyttänyt voi pohtia tykönään. Kun hän petti minua vieraiden naisten kanssa, huuhtelin kerrankin yöllä lapseni oksennuspyykkiä. Asuimme jo silloin erillämme, mutta senhän pitikin olla avioliiton harkinta-aikaa. Vasta kun harkinta-aika oli mennyt ohi, hän paljasti pettämisensä, koska ei sanojensa mukaan halunnut menettää minua.

En edes lähtenyt taistelemaan hänen kanssaan mistään tietäessäni lopputuloksen, joten huoltajuudestakaan ei tehty mitään sopimusta. Toisin sanoen olimme yhteishuoltajia koko ajan, mikä lapsenkin kannalta toki parainta.

Tosin kun aikaa kului, lapseni joutui näkemään isässään samat piirteet, joista itsekin olin kärsinyt. Itsekkyyden, kylmyyden ja narsismin. Lapseni tullessa murrosikään ja alkaessa ajatella omilla aivoillaan suhde isään tuli kriisiin. Lopulta välit katkesivat kokonaan.

o o o

Pahin juttu oli se, kun poikani muutti sukunimensä. Isästä ei ollut kuulunut pitkään aikaan mitään eikä poika ollut kotiutunut ruotsinkieliseen sukunimeensä.

Kun hän kertoi haluavansa vaihtaa sukunimensä, meille tuli riitaa ja pistin hanttiin todella kovin. Minullakin oli isäni sukunimi ja olisin halunnut poikani säilyttävän omansa, omat juurensa. Mutta mikään ei auttanut, hän hoiteli ominpäin nimenmuutoksensa.

Myöhemmin kysyin, vaikuttiko välit isään nimenmuutokseen. Kuulemma ei, hän olisi joka tapauksessa muuttanut nimensä.

Siitä olen kuitenkin onnellinen, että välit isään ovat tänä päivänä hyvät. Kriisistä on päästy yli.

On vain yksi äiti ja isä, ja heitä molempia tarvitaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4224  Su 26 Kes 2011, 15:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Homman nimi on vaan se, että lapset kasvavat täysi-ikäisiksi ja päättävät sen jälkeen itse omasta elämästään. Monelta repivältä oikeustaistelulta vältyttäisiin, jos vanhemmat tajuaisivat tuon, jos malttaisivat vain odottaa.

Yksi vuosi on 365 päivää, kymmenen vuotta 3650 päivää ja 18 vuotta noin 6570 päivää. Jos jaksaa odottaa sen, mitään hirveitä taisteluja ei edes tarvita. Kumpaakin vanhempaa tarvitaan, mutta täysi-ikäistyttyään lapsi päättää itse omista asioistaan.

Jos katsoo eteenpäin, 18 vuotta voi tuntua pitkältä ajalta. Taaksepäin katsottuna se ei ole aika eikä mikään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4295  Ti 05 Hei 2011, 0:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lyhensin edellistä viestiä, mutta laitoin alkuperäisen kirjoituksen talteen.

Tarkoitus on kuljettaa tätäkin asiaa eteenpäin, jäi aikamoisen rupeaman jälkeen kesken.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4296  Ti 05 Hei 2011, 13:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
HS 19.9.2004:

Lasten oikeusturvaa on syytä parantaa

Vuodesta 1991 alkaen meillä on ollut voimassa YK:n yleissopimus lasten oikeuksista (SopS. 59-60/1991). Sen 3. artiklan mukaan muun muassa tuomioistuimien on kaikissa toimissa, jotka koskevat lapsia, ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Ensisijaisuus tarkoittaa sitä, että lapsen etu menee ristiriitatilanteissa muilla normeilla tavoiteltujen arvojen edelle, myös ns. palauttamisintressin ohi.

Oikeuden on 12. artiklan mukaan otettava lapsen omat näkemykset huomioon iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän oikeuden toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa toimissa. 4. artikla velvoittaa valtion järjestämään lainsäädäntönsä niin, että lapsen oikeudet, myös oikeus tulla kuulluksi, voivat myös käytännössä toteutua.

Euroopan neuvosto vahvisti vuonna 1996 mainitun 4. artiklan nojalla jäsenmaitaan varten eurooppalaisen yleissopimuksen lasten oikeuksien käytöstä. Tällä yleissopimuksella pyritään turvaamaan lapselle prosessuaaliset oikeudet ja muun muassa oikeus osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin.

Oikeus asianosaisen asemaan pitää sisällään muun muassa oikeuden tulla asiassa kuulluksi ja oikeuden ilmaista oma näkökantansa.

EN:n jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut tätä YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta. Ratifiointi edellyttäisi koko lailla suuria lakiperäisiä uudistuksia.

Vähän oikoen sanottuna: kulttuurissamme lapsi on vain vanhempiensa riitakapula, ei prosessin itsenäinen asianosainen, kuten kansainvälinen oikeus vaatii.

Kun menettelyllistä yleissopimusta ei ole saatettu voimaan, meillä voidaan määrätä lasten elinikäisistä kohtaloista konttorityönä, ei oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaateliaassa, oikeusturvaa takaavassa järjestyksessä. Suomi on oikeusvaltio, mutta ei aina eturivissä.

Jos lapsille halutaan tuomioistuimissa nykyistä parempaa oikeusturvaa, lainsäädäntömme on uudistettava sellaiseksi, että eurooppalainen yleissopimus oikeuden toteutumista turvaavista menettelytavoista voidaan ratifioida.

Vasta sitten lasten YK-sopimuksella tunnustetut lapsen oikeudet voivat tuomioistuimissa toteutua täysimääräisesti. Uudistuksen avaimet ovat eduskunnalla ja hallituksella.

Erkki Rintala
ent. hovioikeuden presidentti, Vaasa

Lainaus: Promerit.net
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4298  Ti 05 Hei 2011, 14:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Oikeusmurhan eteneminen, pojat vastustivat palauttamista:

Lainaus:
Suomessa alle kymmenvuotiaiden lasten mielipiteille ei ole yleensä annettu merkitystä. Korkein oikeus oli päätöksessään eri linjoilla kuin Vaasan hovioikeus. Hovioikeus päätti viime toukokuussa, että Campoyn poikien palauttamismääräys Yhdysvaltoihin jätetään panematta täytäntöön ja pojat voivat jäädä äitinsä luo Suomeen. Ratkaisua perusteltiin poikien omalla mielipiteellä. Hovioikeuden mielestä pojat olivat nuoruudestaan huolimatta saavuttaneet sellaisen kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä oli aiheellista kiinnittää huomiota. Pojat vastustivat palauttamista.

Lainaus: MTV3
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4299  Ti 05 Hei 2011, 14:21 (GMT+3)  Aihe: Kirjallisia kysymyksiä Suomen eduskunnassa Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Valtiopäivät 1998

Kirjallinen kysymys 1260

Sulo Aittoniemi /kesk:
Korkeimman oikeuden päätöksen täytäntöönpanosta Kerstin Campoyn lasten luovutusta koskevassa asiassa

Eduskunnan Puhemiehelle

Korkein oikeus on korkeassa viisaudessaan päättänyt kaiken inhimillisen syrjään sysäten, että Kerstin Campoyn lapset on palautettava takaisin isänsä luo Yhdysvaltoihin. Paremminkin lastenkotiin sikäläisen syyttäjän holhottavaksi. Päätös saattaa kansainvälisiä säännöksiä nöyristellen olla lain kirjaimen mukainen, mutta se ei ole oikea. Lapset, jotka ovat jo menettäneet otteen aikaisempaan elämäänsä, joutuvat jälleen aloittamaan kaiken alusta ja vastoin omaa selkeätä tahtoaan. Heidän elämänsä on päätöksen täytäntöönpanolla todennäköisesti tuhottu ja lasten äidille aiheutuu sanomaton sisäinen tuska. Saattaa olla, että lasten isä ei enää niinkään välitä lapsista vaan elää pelkästään kostolle.

Suomalaisen yhteiskunnan pitäisi nyt osoittaa tottelemattomuutta. Toisin sanoen niin, että täytäntöönpanoviranomaiset kieltäytyvät laittamasta korkeimman oikeuden päätöstä täytäntöön. Jos Lipposen hallitus tukee tällaista ratkaisua, sille voisi pitkin hampain povata vaikka vaalivoittoa, sillä kansan ylivoimainen enemmistö on taatusti tätä mieltä.

Siis kysytään inhimillisyyden nimissä edellä olevaan ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten:

Katsooko Hallitus mahdolliseksi, että korkeimman oikeuden ns. Kerstin Campoyn jutussa antama lasten luovutuspäätös jätettäisiin täytäntöön panematta ja lapset voisivat jäädä äitinsä hellään huomaan?

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1998

Sulo Aittoniemi /kesk

Lainaus: Valtiopäiväasiakirjat


Lainaus:
Valtiopäivät 1998

Kirjallinen kysymys 1264

Jouko Jääskeläinen /skl ym.:
Lapsen oikeuksien turvaamisesta huoltajuuskysymyksistä päätettäessä

Eduskunnan Puhemiehelle

Korkein oikeus on päätöksessään määrännyt Kerstin Campoyn lapset palautettavaksi huoltajuuskiistan käsittelyä varten Yhdysvaltoihin. Päätöstä perustellaan kansainvälisellä Haagin sopimuksella lapsikaappauksista.

Lasten mielipiteen arvosta on eri yhteyksissä kiistelty. Vaasan hovioikeus keskeytti palauttamispäätöksen toimeenpanon, ottaen huomioon myös lasten vastustuksen. Helsingin hovioikeuden päätöksen mukaan poikien palauttaminen isän luo saattaisi heidät alttiiksi ruumiillisille ja henkisille vaurioille.

KKO puolestaan määräsi lapset palautettavaksi Yhdysvaltoihin isälle, koska avioero ja riita lasten huoltajuudesta on siellä kesken. KKO ei katsonut lasten mielipiteellä olevan riittävää painoa asian käsittelyssä.

Monet asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että lasten mielipiteet olisi pitänyt ottaa käsittelyssä huomioon. Huomiotta jättämisen tekee vielä merkittävämmäksi se, että KKO:lla oli tiedossa lasten palauttaminen lastenkotiin Yhdysvalloissa.

Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Katsooko Hallitus, että Suomen lainsäädäntö ottaa riittävästi huomioon lapsen oikeudet lapsen huoltajuutta koskevia kysymyksiä käsiteltäessä?

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1998

Jouko Jääskeläinen /skl

Toimi Kankaanniemi

skl Tauno

Lainaus: Valtiopäiväasiakirjat


Lainaus:
Valtiopäivät 1998

Kirjallinen kysymys 1265

Päivi Räsänen /skl:
Lapsen kuulemisen toteutumisesta lasta koskevissa asioissa

Eduskunnan Puhemiehelle

Korkein oikeus on tehnyt päätöksensä Campoyn lasten palauttamisesta eikä näe tarpeelliseksi kuulla alle 10-vuotiaiden lasten mielipidettä.

Lastensuojelulaki ja laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta edellyttävät, että sosiaalilautakunta selvittää, mikä ratkaisu toteuttaa lapsen edun. Tällöin tulee lapsen iän ja kehitystason mukaisesti kuulla myös lapsen omat mielipiteet ja toivomukset sekä ottaa ne huomioon ratkaisuesityksessä. Velvoitteeseen kuulla lasta ei liity tiettyä ikärajaa lapsen oikeuksien sopimuksessa eikä Suomen laeissakaan. Valtioneuvoston lapsipoliittisessa selonteossa vuonna 1995 korostetaan lasten kuulemista: ”Alaikäisen kuulemista ja määräämisvaltaa koskevia säännöksiä ja käytäntöjä kehitetään niin, että lapsen aito mielipide tulee nykyistä paremmin esiin lasta koskevissa ratkaisuissa. Lainsäädäntöä kehitettäessä kiinnitetään kaikilla lainsäädännön alueilla riittävää huomiota siihen, että lapsille turvataan kehitystasoaan vastaavat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin ratkaisuihin.”

Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä Hallitus aikoo tehdä, että lasten kuuleminen toteutetaan kaikissa lasta koskevissa ratkaisuissa, ja

tulisiko lainsäädäntöä tarkentaa siten, että myös pienten lasten kuulemisvelvoite toteutuisi, sekä

aikooko Hallitus toimia niin, että kansainvälisissä sopimuksissa lasten kuuleminen nousee yhtä tärkeälle sijalle kuin kotimaisessa lainsäädännössä?


Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 1998

Päivi Räsänen /skl

Lainaus: Valtiopäiväasiakirjat
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4300  Ti 05 Hei 2011, 14:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viisastelua vuodelta 1998, lapsia tämä ei koske:

KKO lisää suullisten käsittelyjen määrää

Lainaus:
Korkein oikeus joutuu lisäämään suullisia käsittelyjä hovioikeusuudistuksen vuoksi. KKO:n presidentti Olavi Heinosen mukaan korkeimman oikeuden on järjestettävä suullinen käsittely, mikäli juttua on puitu suullisesti hovioikeudessa. Heinonen arvioi Helsingin Sanomissa, että tämä koskee etenkin rikosjuttujen ratkaisemista. Nykyisin KKO:n oikeussaliin päätyy vuodessa vai parikymmentä juttua. Loput ratkaistaan papereiden perusteella.

Hovioikeusuudistus tuli voimaan puoli vuotta sitten. Sen myötä hovioikeuden on järjestettävä suullinen käsittely, jos asianomainen tai syytetty sitä vaatii.

Ihmeellistä, ettei tämä koske Suomessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia - eli lapsia, joiden kohtalo ratkaistaan vain "papereiden perusteella".

Kuvottavaa epäihmismäistä oikeuskäytäntöä!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4301  Ti 05 Hei 2011, 14:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Taustalla olevia suomettuneita salaisuuksia:

Lainaus:
Vuodesta 1999 lähtien olen yrittänyt selvittää Haagin lapsikaappauksen ”lainvoimaisuutta” Suomessa. Viimeksi olen tehnyt asiasta kyselyn eduskunnan tiedottajalle…
Kts. http://www.promerit.net/blogi.kannus.htm

Nimittäin väitän että EN:n jäsenyydestään huolimatta Suomi ei ole ratifioinut YK:n lapsisopimuksen menettelyllistä täytäntöönpanosopimusta.Siis kun eduskunta ei ole ratifioinut KOKONAISUUDESSAAN lapsen oikeuksia koskevia kv.sopimuksia, niin Haagin lapskaappaussopimus on lainvoimanen vain englannin ja ranskankielisinä. Tästä Suomen lainsäädännön ja oikeuskäytäntöjen SIKASOTKUSTA johtuvat esim. ristiriidat Venäjältä salakuljetetun Anton-pojan tapauksen ja Campoyn veljesten ja Kosken poikien mielisairaalaan vangitsemis-episodien ja 9-vuotiaan turkulaispojan huumattuna lehtokonerahtina Yhdysvaltoihin karkoituksen vertailussa.

Lasten elinikäisistä traumoista nousee silloin tällöin esille joku kohujuttu, mutta tuomiovallan sekakäyttö sen kun jatkuun entisin menoin.
http://promerit.net/lastenpalautus.html

Jyrki Virolainen, professor (law, especially procedural law), former judge (district court, court of appeals) kävi blogissaan mielestäni hänen taholtaan sekavan kiistakirjoittelun. Jo toki hänellä on ylimielisyyteen vivahtava asenne kanslaiskeskusteluun, eli ajaa niin monen “tiedeyhteisön” edustajan lailla kaperaiteista rataansa…

Tässä otteita prof. Virolaisen lausumista blogissaan .. 25.5.2009
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2009/05/pikku-antonin-pako-venajalta-vapauteen.html

Suomi on ratifioinut asianmukaisesti sekä Haagin vuoden 1980 lapsikaappaussopimuksen (1994) että YK:n puitteissa 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Vm. sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991.On vielä kolmaskin sopimus lasten oikeuksista nimittäin Euroopan neuvoston 1996 jäsenmaitaan varten vahvistama eurooppalainen yleissopimus lapsen oikeuksien käyttämisestä. Suomi on kyllä allekirjoittanut tämänkin sopimuksen, mutta ratifiointi puuttuu jostakin syystä edelleen.
Aivan ilmeisesti Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset tarkoittavat juuri tätä puutetta, vaikka heidän sivustoillaan väitetään isoilla otsikoilla, että "Suomen eduskunta ei ratifioinut oikein Haagin lapsikaappaussopimusta." Mutta tästähän ei ole kyse, Haagin sopimus on toki ratifioitu, mutta EN:n em. sopimus on ratifioimatta.

Miksi EN:n yleissopimusta ei sitten ole ratifioitu? Hyvä kysymys, joka pitäisi esittää OM:n alan ehdottomalle auktoriteetille, OTT, professori Markku Helinille, joka on vastannut OM:ssä mm. lapsiasioista jo kai kohta 25 vuotta.Ratifioimiskysymys on tietenkin kiinni siitä, ettei Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö täytä niitä vaatimuksia, joita sanottu eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa. Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen. Ehkäpä Helin on saanut KKO:sta evätystä, että älkää nyt vaan h-tissä pitäkö sen EN-sopimuksen ratifioinnin kanssa mitään kiirettä!

Juuri tästä lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta oli kyse mm. Kerstin Campoy lasten palauttamista koskevassa asiassa vuonna 1998, jota olen kommentoinut edellä. Lapsia ei kuultu KKO:ssa, vaikka sitä pyydettiin. Vielä kärjistetymmin sanottu kuulemiskysymys tuli esiin vuonna 2004 käsitellyssä ns. Kosken poikien eli Outi Kosken ja John Rogersin lasten, 13- ja 10 -vuotiaiden poikien palauttamiskiistassa. Itä-Suomen HO kuuli poikia henkilökohtaisesti ja katsoi, ettei heitä voitu vastoin tahtoaan palauttaa Yhdysvaltoihin. Sen sijaan KKO epäsi tässsäkin tapauksessa lasten kuulemisen - oikeusneuvos Lauri Lehtimaja oli toki aivan oikein toisella kannalla - ja määräsi pojat palautettaviksi (KKO 2004:129).

Po. EN:n yleissopimus turvaisi paljon tehokkaammin lapsen henkilökohtaisen kuulemisen ja lapsen oikeuden ilmaista oma näkökantansa mm. tuomioistuimessa ja juuri lapsen palauttamista koskevissa asioissa. Sopimus takaisi lapselle tosiasiallisen oikeuden osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin, nyt tämä oikeus on vain 15-vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla lapsilla.

Lainaus: Suomen suunta
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4302  Ti 05 Hei 2011, 15:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö ei täytä niitä vaatimuksia, joita eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa!

"Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen", Jyrki Virolainen kirjoittaa:


Lainaus:
Suomi on ratifioinut asianmukaisesti sekä Haagin vuoden 1980 lapsikaappaussopimuksen (1994) että YK:n puitteissa 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Vm. sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991.

On vielä kolmaskin sopimus lasten oikeuksista nimittäin Euroopan neuvoston 1996 jäsenmaitaan varten vahvistama eurooppalainen yleissopimus lapsen oikeuksien käyttämisestä. Suomi on kyllä allekirjoittanut tämänkin sopimuksen, mutta ratifiointi puuttuu jostakin syystä edelleen.

Aivan ilmeisesti Kalevi Kannus ja muut promerituslaiset tarkoittavat juuri tätä puutetta, vaikka heidän sivustoillaan väitetään isoilla otsikoilla, että "Suomen eduskunta ei ratifioinut oikein Haagin lapsikaappaussopimusta." Mutta tästähän ei ole kyse, Haagin sopimus on toki ratifioitu, mutta EN:n em. sopimus on ratifioimatta.

Tärkeää em. YK:n lasten oikeuksia koskevassa sopimuksessa on lapsikaappausasioita ja lapsen palauttamista koskevien asioiden kannalta erityisesti sopimuksen 12. artikla, jonka mukaan lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, tulee taata oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa, siis myös tuomioistuimissa Haagin lapsikaapaussopimuksen mukaan käsiteltävissä lapsen palauttamista koskevissa asioissa.

Mainitun 12. artiklan mukaan lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämä tarkoittaa ko. 12. artiklan mukaan sitä, että lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen (esim. sosiaaliviranomaisen) välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

Sopimusartikla on kuitenkin lähinnä vain lapsen kuulemista tarkoittava periaate, joka velvoittaa kyllä tietyllä tavalla kansallista lainsäätäjä, mutta ei esimerkiksi tuomioistuimia, koska artiklassa viitaan kansalliseen lainsääntöön. Artikla ei velvoita sopimuksen alekirjoittajamaita siihen, että lasta olisi aina vaadittaessa kuultava esimerkiksi tuomioistuimessa henkilökohtaisesti.

Juuri tästä lapsen henkilökohtaisesta kuulemisesta oli kyse mm. Kerstin Campoy lasten palauttamista koskevassa asiassa vuonna 1998, jota olen kommentoinut edellä. Lapsia ei kuultu KKO:ssa, vaikka sitä pyydettiin. Vielä kärjistetymmin sanottu kuulemiskysymys tuli esiin vuonna 2004 käsitellyssä ns. Kosken poikien eli Outi Kosken ja John Rogersin lasten, 13- ja 10 -vuotiaiden poikien palauttamiskiistassa. Itä-Suomen HO kuuli poikia henkilökohtaisesti ja katsoi, ettei heitä voitu vastoin tahtoaan palauttaa Yhdysvaltoihin. Sen sijaan KKO epäsi tässsäkin tapauksessa lasten kuulemisen - oikeusneuvos Lauri Lehtimaja oli toki aivan oikein toisella kannalla - ja määräsi pojat palautettaviksi (KKO 2004:129).

Po. EN:n yleissopimus turvaisi paljon tehokkaammin lapsen henkilökohtaisen kuulemisen ja lapsen oikeuden ilmaista oma näkökantansa mm. tuomioistuimessa ja juuri lapsen palauttamista koskevissa asioissa. Sopimus takaisi lapselle tosiasiallisen oikeuden osallistua asianosaisena häntä koskevaan oikeudenkäyntiin, nyt tämä oikeus on vain 15-vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla lapsilla.

Misi EN:n yleissopimusta ei sitten ole ratifioitu? Hyvä kysymys, joka pitäisi esittää OM:n alan ehdottomalle auktoriteetille, OTT, professori Markku Helinille, joka on vastannut OM:ssä mm. lapsiasioista jo kai kohta 25 vuotta.

Ratifioimiskysymys on tietenkin kiinni siitä, ettei Suomen lapsi- ja prosessilainsäädäntö täytä niitä vaatimuksia, joita sanottu eurooppalainen menettelyllinen yleissopimus asettaa. Samaa on sanottava tuomioistuinkäytännöstä ja erityisesti KKO:sta, joka suhtautuu tällaisissa asioissa aina hyvin torjuvasti suullisten käsittelyjen järjestämiseen.

Ehkäpä Helin on saanut KKO:sta evätystä, että älkää nyt vaan h-tissä pitäkö sen EN-sopimuksen ratifioinnin kanssa mitään kiirettä!

Lainaus: Jyrki Virolainen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4303  Ti 05 Hei 2011, 15:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tapaus Campoy - oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutunut:

Lainaus:
Palauttamismääräys pantiin täytäntöön ennen joulua 1998, jolloin pojat lennätettiin Yhdysvaltoihin. --

Minusta on kyseenlaista, olivatko palauttamispäätös ja sen täytäntöönpano oikeita ratkaisuja, kun KKO poikia kummassakaan vaiheessa henkilökohtaisesti kuulematta ja vastoin useimpia asiantuntijatodisteita määräsi pojat vastoin heidän tahtoaan palautettaviksi. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutunut. Mutta siitä viis, KKO halusi ilmeisesti Suomen olevan Haagin kv-sopimuksen mallioppilas, tässä taisi olla KKO:n ratkaisujen todelllnen peruste.

Lainaus: Jyrki Virolainen
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4304  Ti 05 Hei 2011, 15:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lapset jäivät itkemään äitinsä perään:

Kerstin Campoy yritti hakea poikansa Haukkalasta

Lainaus:
20.2.1999 13:48

Kerstin Campoy yritti hakea perjantaina poikansa kotiin Haukkalan sairaalasta Jyväskylästä. Äiti poikineen oli jo ulkona sairaalasta ja odotteli autokyytiä, kun paikalle saapui kaksi poliisiautoa pillit päällä. Pojat vietiin takaisin sairaalaan.

Campoyn mukaan hänellä oli mukanaan lastensuojeluvalvoja, joka ei kuitenkaan puuttunut tilanteeseen, koska jänisti.

- Sairaalasta soitettiin poliisit paikalle. Tilanne on nyt se, että poikiani pidetään panttivankeina Haukkalan sairaalassa manipuloiden, kiristäen ja pakottaen. Sinne he jäivät itkemään suunnattomasti, Kerstin Campoy kertoo.

Campoy sanoo, ettei hänellä ollut tarkoituksena lähteä poikien kanssa karkumatkalle, vaan hakea heidät kotiin Jämsänkoskelle.

- He eivät ole käyneet kotona yli kolmeen kuukauteen. He ovat panttivankeina. Ja minulle ilmoitettiin, etten enää saa edes tavata lapsiani, Campoy itkee.

Haukkalan sairaalan ylilääkäri Hannu-Olavi Piilinen kommentoi välikohtausta lyhyesti.

- Olen sairaalan ylilääkärinä joutunut pyytämään virka-apua tilanteessa, jossa sairaalan toimintaa häirittiin.

Voiko olla kuvottavampaa, että mielisairaalan ylilääkäri auttaa toimittamaan lapset pois synnyinmaastaan?

Lapset lensivät yli käenpesän!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4305  Ti 05 Hei 2011, 15:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuinka yli kymmenen vuoden vieroitus ja eristäminen järjestettiin käytännössä:

Lainaus:
Kerstin Campoy ei saanut tavata poikiaan

Julkaistu: 01.10.2002 00:00

Kerstin Campoy-Kankainen lähti syyskuun alussa Yhdysvaltoihin etsimään poikiaan. Matka on tuottanut vesiperän. Kerstin ei ole saanut tavata poikia.

Kerstin Campoyn pojat Alexander, 11, ja Jonathan, 10, vietiin Yhdysvaltoihin huoltajuusoikeudenkäyntiä varten kolme ja puoli vuotta sitten.

Oikeudenkäynti ei ole kuitenkaan edistynyt. Kerstin Campoy ei ole saanut vuosikausiin pojistaan minkäänlaista elonmerkkiä.

Viime viikolla sikäläisessä tuomioistuimessa piti käsitellä tapaamisoikeutta, mutta poikien isää Miguel Campoyta ei ole saatu haastettua oikeuteen.

Poikien tapaaminen on tehty rahattomalle äidille vaikeaksi. Jokaisesta tapaamiskerrasta joutui maksamaan useita tuhansia Suomen markkoja.

Lainaus: IS

Lainaus:
Kerstin Campoy lopetti taistelun pojistaan

Julkaistu: 08.01.2003 00:00

Kerstin Campoy-Kankainen lopettaa taistelun pojistaan Alexanderista, 11, ja Jonathanista, 10. Pojat vietiin Yhdysvaltoihin huoltajuusoikeudenkäyntiä varten lähes neljä vuotta sitten.

- Tämä rumba alkaa jo riittää. Seuraava matka olisi kymmenes kerta, kun lähden Amerikkaan. Minulla ei ole siihen varaa, Kerstin Campoy sanoi.

- Huusin sairaalan ihmisille, että en tule näkemään poikia ennen kuin he ovat aikuisia. Voisin tapella itseni hengiltä, mutta se ei auta poikia yhtään.

- Pojat ovat olleet niin pitkään Amerikassa, että heistä on tullut pikkujenkkejä. He ovat juurtuneet sinne.

- Täytyy antaa ajan kulua siihen asti, kun pojilla on päätäntävalta. Kysymys on runsaasta neljästä vuodesta.

Pojat ovat Suomen kansalaisia ja asuneet suurimman osan elämästään Suomessa.

Campoy poistui Yhdysvalloista syksyllä pojat mukanaan. USA:ssa teko tulkittiin kidnappaukseksi.

Lainaus: IS
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4307  Ti 05 Hei 2011, 18:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Huusin sairaalan ihmisille, että en tule näkemään poikia ennen kuin he ovat aikuisia.


Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4308  Ti 05 Hei 2011, 19:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minusta on hirveää katsoa, mitä ns. oikeus voi tehdä ihmiselle. Se, että lapset riistetään kokonaan eikä heitä näe kuin vilaukselta vasta 12 vuoden kuluttua, on härskiäkin härskimpää.

Suomettuneet viranomaiset mahdollistivat sadismin toteutumisen käytännössä ja amerikkalaiset käyttivät kaiken hyödyksi, jopa lasten isä Miguel pakoilemalla oikeutta, kuten edellä Ilta-Sanomien uutisessa 1.10.2002 on todettu:

Lainaus:
Viime viikolla sikäläisessä tuomioistuimessa piti käsitellä tapaamisoikeutta, mutta poikien isää Miguel Campoyta ei ole saatu haastettua oikeuteen.

Isän voi päätellä pakoilleen oikeutta tahallaan pitääkseen Suomessa syntyneet lapset yksin itsellään.

Ja kun Kerstin onnistuu näkemään lapsensa 12 vuoden jälkeen ensi kertaa, mitä sadisti tekeekään:

Lainaus:
Vielä hetki vaivaantunutta keskustelua, kunnes Miguel ottaa poikia olkapäistä kiinni ja saattelee tiukasti pois paikalta.

Isukki on ominut lapset ja taluttaa olkapäistä kiinni pitäen 18- ja 20-vuotiaita äitinsä luota pois, jonka nämä näkevät ensi kertaa 12 vuoteen! Toinen on matkustanut Amerikkaan asti ja saa jutella lastensa kanssa vain hetken.

Lainaus on Seiska-lehden numerosta 25-26, jota olen siteeraamassa vielä lisää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4309  Ti 05 Hei 2011, 19:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Näin asiat etenivät:

Lainaus:
* 1990 Kerstin ja Miguel Campoy vihitään Jämsänkoskella.

* 1991 toukokuussa syntyy ensimmäinen lapsi, Alexander

* 1992 lokakuussa syntyy toinen lapsi, Jonathan

* 1995 heinäkuussa Kerstin lähtee lapsineen Miguelin luo Kaliforniaan. Sitä ennen hän on pannut vireille sekä avioeron että vaatimuksen lasten huoltajuudesta.

* 1996 Kerstin kaappaa lapset ja pakenee Suomeen, kun amerikkalainen tuomioistuin määrää lasten huoltajuuden väliaikaisesti Miguelille.

* 1997 Jämsän käräjäoikeus määrää huoltajuuden Kerstinille. Miguel valittaa Vaasan hovioikeuteen. Helsingin ja Vaasan hovioikeudet päättävät, että pojat jäävät Suomeen.

* 1997 syyskuussa Korkein oikeus määrää pojat palautettavaksi Yhdysvaltoihin. Seiska seuraa huimaa kilpajuoksua, kun Kerstin ja lapset pakenevat viranomaisia pitkin Suomea.

* 1997 joulukuussa pako päättyy. Lasten palauttamisyritys keskeytetään.

* 1998 touko-kesäkuussa poikien palauttamismääräys kumotaan. Samalla myös Vaasan hovioikeus määrää huoltajuuden Kerstinille.

* 1998 elokuussa korkein oikeus myöntää Miguelille valitusluvan hovioikeuden päätökseen.

* 1998 marraskuussa korkein oikeus määrää päätöksen poikien palauttamisesta heti voimaan. Pojat toimitetaan ensin psykiatriseen lastensairaalaan, jossa he viettävät joulunkin.

* 1999 helmikuussa Kerstin järkyttyy, kun varmistuu, että pojat siirretään USA:han maaliskuussa. Kerstin yrittää viedä pojat sairaalasta, mutta poliisi estää.

* 1999 huhtikuussa varaton Kerstin matkustaa USA:han Seiskan tukemana.

* 1999 toukokuussa Kerstin tapaa vihdoin poikansa tarkasti valvottuna. Oikeudenkäynti alkaa. Oikeus polkee paikoillaan, Kerstin palaa Suomeen.

* 1999 lokakuussa Kerstin lähetetään pakollisiin psykologisiin testeihin USA:han.

* 1999 marraskuussa Kerstin näkee lapsensa toistaiseksi viimeisen kerran.

* 2000 huhtikuussa Seiska esittelee uudet kuvat pojista. - Missä äiti on, Alexander kysyy Seiskan toimittajalta. Selviää, että pojat asuvatkin Miguelin siskon luona, sillä vähävaraisella isällä ei ole omaa, kelvollista kotia.

* 2000 syyskuussa Kerstin saa presidentti Tarja Haloselta rohkaisevan kirjeen, jossa Halonen kertoo seuraavansa tapausta tiiviisti.

* 2003 maaliskuussa amerikkalainen oikeusistuin epää jälleen kerran Kerstinin pyynnön tavata poikiaan. - Minä luovutan. Seuraavan kerran näen poikiani, kun he ovat täysi-ikäisiä, Kertsin sanoo Seiskan jutussa.

* 2006 tammikuussa Kerstin makaa sairaalassa ja myöntää olevansa alkoholisti. - Ryyppäsin viikon ja oksensin verta, Kerstin kertoo Seiskan jutussa.

* 2007 Kerstin muuttaa Madeiralle, raitistuu ja saa elämänsä kuosiin.

* 2008 syyskuussa Kerstin avioituu Rodney "Rod" Duffyn kanssa. Häät tanssitaan Jämsässä.

* 2009 Kerstinin lastenkirja Himppu Hiitinen ilmestyy. Hänen kirjoittamansa Taistelu lapsista ilmestyi 1998.

* 2010 maaliskuussa Seiska näyttää Kerstinille ensimmäisen uuden kuvan Alexanderista. Kuva on otettu highschoolin koripallo-ottelussa.

* 2010 huhtikuussa Kerstinin ja Rodin ravintola Duffy's aukeaa Madeiralle.

* 2011 kesäkuussa Kerstin tapaa molemmat poikansa Kaliforniassa.

Lainaus: Seiska 25-26/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4310  Ti 05 Hei 2011, 19:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Niin, pääsevätkö pojat vielä synnyinmaahansa tapaamaan iäkkäitä isovanhempiaan? Tapausta 90-luvulta seurannut toimittaja kirjoittaa:

Lainaus:
Jääräpäinen sisupussi

Kerstin Campoy ei ole helppo ihminen. Kerstin on perisuomalainen jäärä, suorapuheinen toiminnan nainen, joka usein tekee ensin ja ajattelee vasta sitten. Äkkiväärät liikkeet ovat välillä saattaneet hänet ongelmiin, mutta vuodet ulkomailla ovat tehneet Kerstinistä katuviisaan selviytyjän, joka pärjää puhumalla eikä ikinä anna periksi.

Sinnikäs sisukkuus ja tietynlainen "oikea v-mäisyys" ovat kantaneet Kerstiniä läpi raskaiden vuosien.

Olen toimittajan roolissa seurannut Kerstinin taistelua 90-luvulta saakka. Kymmenet lehtijutut ovat olleet täynnä draamaa, mutta pohjalla on ollut koko ajan äidin rakkaus lapsiinsa - ja oikeus olla äitinä pojilleen, edes yhteishuoltajuuden kautta. Surkeaa oli aikoinaan huomata, kuinka tylysti amerikkalainen oikeusjärjestelmä jyräsi Kerstinin ja suomalaisviranomaisten hennot vastaan pyristelyt.

Ei ihme, että Kerstin pettyi ja katkeroitui. Eikä suoraan sanoen ole ihme sekään, että hän turvautui viinaan ja purki tuskaansa pulloon. Vähäisemmätkin vastoinkäymiset saavat ihmiset turhautumaan.

Viisitoista vuotta kestäneessä huoltajuustaistelussa käännettiin jälleen uusi sivu pari viikkoa sitten. Pistettä draamalle ei vielä saatu, mutta kelpo kappale historiaa kuitenkin tehtiin. Oli riemastuttavaa ja sydäntä särkevää seurata vierestä, kuinka äiti kahdentoista vuoden raastavan tauon jälkeen tapasi poikansa.

Se hetki, kun vuolaasti ilon kyyneliä vuodattava Kerstin kapsahti poikiensa kainaloon, jää ikuisesti mieleeni.

Siinä he ovat, äiti ja pojat. Yhdessä jälleen.

Mutta tarina jatkuu vielä. Pääseekö Kerstin poikiensa kanssa sellaisiin väleihin, että normaali kanssakäyminen on mahdollista? Että äiti saa tavata lapsiaan silloin, kun haluaa? Että pojat tulevat synnyinmaahansa Suomeen tapaamaan iäkkäitä isovanhempiaan?

Jari Peltomäki
toimituspäällikkö

Lainaus: Seiska 25-26/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4311  Ti 05 Hei 2011, 20:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aika paljon on tullut urakoitua aiheen parissa ja jotain on vielä jäljellä, mutta annetaan sen kypsyä vähän aikaa. Jatkossa koko keissi löytyy googlaamalla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4312  Ti 05 Hei 2011, 21:24 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sitaatteja Seiska-lehden nrosta 25-26/2011:

Lainaus:
Kerstin Campoy näki poikansa Kaliforniassa
12 VUODEN PIINA PÄÄTTYI ITKUUN!

Lainaus:
- Kaikki se kärsimys ja vuosien kaipuu... Kukaan ei voi ymmärtää, millaisen helvetin olen käynyt läpi. Lapseni ovat täysi-ikäiset ja voin vapaasti tavata heitä, Kerstin sanoo ja kuivaa valtoimenaan valuvia kyyneleitä.

Kerstin menetti poikansa Yhdysvaltoihin vuonna 1999 uuvuttavien ja dramaattisten pakomatkojen ja oikeustaistelujen jälkeen. Pojat ovat asuneet isällään siitä saakka eikä äiti ole saanut tavata lapsiaan kertaakaan.

Lainaus:
Kerstin Campoy, 47, menetti kaksi poikaansa Amerikkaan 12 vuotta sitten. Seiska oli paikalla, kun kyynelehtivä äiti vihdoinkin pääsi halaamaan täysi-ikäisiä lapsiaan Kaliforniassa.

Marraskuu 1999, Kalifornian San Jose: keskisuomalainen vaalea nainen halaa kahta lasta kyyneleisin silmin. 7- ja 8-vuotiaat pojat kapsahtavat äitinsä kaulaan, täysin tilannetta tajuamatta. Ja vaikka amerikkalaisen oikeuslaitoksen määräämä tiukkailmeinen virkailija vahtii vieressä, nainen pörröttää lähtiessä poikiensa pellavapäitä ja kuiskaa: "Rakastan teitä, aina ja ikuisesti".

Kesäkuu 2011, Kalifornian Morgan Hill: kaksitoista vuotta vanhempi, tummempitukkainen nainen seisoo pikkukaupungin jalkapallokentällä ja seuraa paikallisen lukion, Live Oak High Schoolin valmistujaisjuhlia. Satapäin kansaa taputtaa ja iloitsee, kun nuoret seisovat kaavuissaan ja lakeissaan lavalla. Yksi heistä on Jonathan Campoy, 18, Kerstin Campoyn nuorin poika. Vanhempi veli Alexander, 20, istuu eturivissä yleisössä. Hän valmistui samaisesta koulusta vuosi sitten.

Näin lähellä poikiaan äiti ei ole ollut kahteentoista vuoteen. Kerstinin kädet tärisevät. Kyyneleet valuvat.

Lainaus:
Yleisö laulaa Yhdysvaltain kansallishymniä. Sitten valmistuneet nuoret heittävät lakkinsa ilmaan ja availevat kaapujaan. Valmistujaiset ovat ohi. On aika juhlia perheiden kanssa. Jonathan kiirehtii veljensä ja isänsä luokse. Ympärillä on muutakin sukua: Miguelin uusi vaimo Kelly ja heidän yhteinen, viisivuotias Joshua-poikansa sekä Miguelin äiti, Kerstinin ex-anoppi.

Campoyt halailevat toisiaan ja hymyilevät toisilleen ja kameroille.

Kerstin ei enää kestä. Hän ottaa epävakaan askeleen kohti lapsiaan, suoristaa sitten selkänsä ja astelee kyyneleet silmissä poikiensa luokse.

Ensimmäisenä Kerstinin huomaa ex-anoppi, joka tyytyy lyhyeen tervehdykseen ja saa pakotetuksi puolinaisen, yllättyneen hymyn kasvoilleen.

Kerstin menee Jonathanin luokse ja halaa poikaansa.

- Hei, olen äitisi, hauska tavata, Kerstin sanoo.

- Tiedän, Jonathan vastaa hämmentymättä ja hymyilee takaisin.

Kerstin purskahtaa itkuun ja asettuu poikansa kainaloon. Miguel katselee voimattomana vierestä ja murahtaa jotain.

Alexander näyttää järkyttyneeltä eikä sano juuri mitään, kun Kerstin halaa häntä.

Miguelin uusi vaimo Kelly alkaa jutella ystävällisesti Kerstinin kanssa. Vielä hetki vaivaantunutta keskustelua, kunnes Miguel ottaa poikia olkapäistä kiinni ja saattelee tiukasti pois paikalta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4313  Ti 05 Hei 2011, 21:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sitaatteja Seiska-lehden nrosta 25-26/2011:

Lainaus:
Kerstin oli tyytyväinen saatuaan ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen myös jonkinlaisen toimivan yhteysosoitteen. Kerstin oli toki joka vuosi postittanut synttärikortit ja -lahjat pojilleen, mutta hän epäili, päätyivätkö ne koskaan perille.

- Koska en ikinä saanut edes postikorttia tai muuta yhteydenottoa, pelkään Miguelin vetäneen välistä. Mutta nyt kun molemmat poikani ovat täysi-ikäisiä, he saavat itse päättää asioistaan.

Lainaus:
Perjantai-iltaisen tapaamisen jälkeä Kerstin tuuletti voitonriemuisesti.

- Se oli ihanaa! Uskomatonta! Mahtavaa! Jonathan on aina ollut avoimempi ja sopeutuvampi, hän otti minut hyvin vastaan. Alex sen sijaan oli jotenkin lukossa, pelokas suorastaan, Kersti sanoi.

- Voin sanoa suoraan, että menetettyäni pojat minusta tuli alkoholisti. Aloin ryypätä! Jotenkin minun oli purettava tuskaani enkä keksinyt muutakaan keinoa. Tavattuani Rodin olen vähentänyt juomistani ja tämän kevään olen ollut antabus-kuurilla, koska halusin matkustaa Kaliforniaan hyvävointisena ja raittiina.

- Jokainen saa ihan vapaasti moralisoida minua. En välitä. Ei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää sitä voimattomuuden tunnetta, kun äiti menettää lapsensa. Olen ollut henkisesti tuuliajolla. Hulluuden partaalla. Rod-parka on joutunut kestämään paljon, sillä läheiseen on helpointa purkaa huonoa oloaan. Monet tappelut on nähty ja käyty.

Kerstinin mukaan Jonathan otti äidin yllättävän ilmestymisen valmistujaisjuhliin rauhallisesti.

- Hän ei tuntunut hätkähtävän ollenkaan. Hän hymyili ja oli rauhallinen. Alexander oli selvästi varautuneempi. Hän on aina ollut hyvin herkkä. Molemmat kyllä nyökkäilivät, kun pyysin heidät lauantaiksi lounaalle kanssani.

Kerstin ja Rod istuivat suurin toivein Morgan Hillin keskustassa sijaitsevaan lounaspaikkaan, mutta tunnin odotuksen he joutuivat luovuttamaan. Pojat eivät tulleet. Pettynyt Kerstin kirosi Miguelia ja oli varma, "että se epäkelpo meksikaani oli taas asettunut poikkiteloin".

Hotellilla Kerstin avasi sähköpostinsa ja huomasi saaneensa Jonathanilta postia.

- Jonathan kirjoitti, ettei ehdi lounaalle, koska on töissä. Harmi, että näin meilin liian myöhään. Koskettavinta oli se, että hän kirjoitti "poikasi Jonathan". Se sulatti sydämeni! Se antoi toivoa, että Jonathan muistaa minut ja pitää minua aidosti äitinään. Miguel ei ole täysin kyennyt aivopesemään poikiani!

Kerstin oli tyytyväinen saatuaan ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen myös jonkinlaisen toimivan yhteysosoitteen. Kerstin oli toki joka vuosi postittanut synttärikortit ja -lahjat pojilleen, mutta hän epäili, päätyivätkö ne koskaan perille.

- Koska en ikinä saanut edes postikorttia tai muuta yhteydenottoa, pelkään Miguelin vetäneen välistä. Mutta nyt kun molemmat poikani ovat täysi-ikäisiä, he saavat itse päättää asioistaan.

Kerstin meilasi Jonathanille takaisin ja ehdotti uutta tapaamista. Lauantai vaihtui sunnuntaiksi, eikä vastausta kuulunut. Maanantai sujui samalla tavalla: odottelu tietokoneen edessä repi hermoja.

Tiistaina Kerstin ja Rod ajoivat Miguelin talolle, missä pojat asuivat. Kotona oli vain Miguelin uusi vaimo Kelly, joka suostui tapaamaan kaukaa tulleet yllätysvieraat läheisessä puistossa.

- Juttelimme Kellyn kanssa puoli tuntia. Hän ei paljon suostunut paljastamaan. Kelly tuntui pelokkaalta ja toisteli, ettei halua ongelmia. Hän sanoi, että Alexander on kiukkuinen eikä halua puhua vanhoista asioista mitään.

Keskiviikkona Kerstin sai vihdoinkin uuden sähköpostin pojaltaan. Jonathan kertoi, että sekä hän että Alexander tekevät pitkää päivää töissä.

- Jonathan kirjoitti, että ainoa tapa päästä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta on se, että ensin pitää käsitellä menneisyys. Minä olen siihen valmis. Olen ylpeä pojistani. He käyvät töissä ja molemmat ovat päässeet opiskelemaan.

Alexander aloitti opinnot San Jose State -yliopistossa viime syksynä ja Jonathan seuraa veljeään kesän jälkeen. San Jose sijaitsee poikien kotikaupungista Morgan Hillistä vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä.

- Vaikka tämä matka oli henkisesti raskas ja vaiheikas, iloitsen siitä, että sain nähdä ja halata poikiani. Se oli enemmän kuin kahteentoista vuoteen on tapahtunut. Nöyrin kiitokseni Seiskalle tästä! Nyt joudun olemaan vieläkin kärsivällinen ja odottamaan, että pääsen kunnolla mukaan heidän elämiinsä. Olen vaikka valmis muuttamaan Kaliforniaan ollakseni lähempänä heitä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6147  To 22 Jou 2011, 1:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tuo ei ole ainoa tapaus, sadismia ja julmuutta viranomaisten taholta riittää:

Huostaanotot

Toisten lapsia näköjään mukava repiä, jopa taloudellinen tuotto hyvä. Päätökset kaukana Salomon (961-922 eKr.) viisaudesta:

Lainaus:
Salomon tuomio

Noihin aikoihin kuninkaan puheille tuli kaksi porttoa. He astuivat hänen eteensä, ja toinen heistä sanoi: "Herrani, kuule minua! Minä ja tuo nainen asumme samassa talossa. Hän oli läsnä, kun minä synnytin lapsen. Ja kun oli kulunut kaksi päivää siitä kun minä synnytin, silloin myös tuo nainen sai lapsen. Me olimme kahden, talossa ei ollut ketään muuta.

Tuon naisen poika kuoli yöllä, hän oli nukkuessaan tukahduttanut sen. Silloin hän nousi keskellä yötä ja otti poikani minun vierestäni. Minä nukuin, ja niin hän pani lapsen viereensä makaamaan ja asetti kuolleen poikansa minun viereeni. Kun aamulla nousin imettämään poikaani, se oli kuollut. Minä tutkin silloin lapsen tarkoin, eikä se ollut minun synnyttämäni poika!"

Toinen nainen sanoi: "Tuo ei ole totta! Minun poikani elää, sinun poikasi kuoli!" Toinen vastasi: "Ei, tuo kuollut on sinun poikasi, minun poikani elää!" Näin he riitelivät kuninkaan edessä.

Kuningas sanoi: "Tämä nainen väittää, että elävä poika on hänen ja kuollut tuon toisen. Tämä toinen taas sanoo, ettei se ole totta, kuollut poika on toisen ja elävä hänen."

"Hakekaa minulle miekka", kuningas sanoi. Miekka tuotiin kuninkaan eteen. Hän antoi käskyn: "Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle."

Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: "Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!" Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!"

Silloin kuningas lausui: "Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti."

Kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein.

1. Kun. 3:16-28
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6830  Ke 08 Hel 2012, 13:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.6.2011 kirjoitti:
Kriisistä on päästy yli.

Se on nyt hyvin suhteellista. Palautin ainakin alkuperäisen viestin takaisin paikoilleen.

Vaikkei kaikesta voisikaan kirjoittaa, niin ajattelematon en enää ole, että menisin kokonaan poistamaan tärkeitä ja tosia kirjoituksiani. Kyllä ne yleensä tallessa jossain, tietokoneen uumenissa tai muualla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Kritiikkiä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com