Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Kuolema koskettaa

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 36  Ma 05 Hel 2007, 0:32 (GMT+3)  Aihe: Kuolema koskettaa Vastaa lainaamalla viestiä

Aiheen aloitti: Pentti Naumanen - Tammikuu 31, 2007, 12:00:50



Otsikko: Kuolema koskettaa
Kirjoitti: Pentti Naumanen - Tammikuu 31, 2007, 12:00:50

Tänään uutisoitiin, että Kirka on kuollut.

56 vuoden ikäinen taiteilija menehtyi uutistietojen mukaan sairauskohtaukseen.
En tuntenut taiteilijaa eli en ollut hänen ihailijansa, mutta elämän päättyminen 56-vuoden ikäisenä seisahduttaa.
Näin siis tänään.

Terveisin Pena



Otsikko: In memoriam Kirka
Kirjoitti: Angeli - Tammikuu 31, 2007, 12:10:45

Pysäytti minutkin lukiessani tuon uutisen. Vasta päivä pari sitten kuuntelin radiosta jotain Kirkan vanhempaa laulua.

Kirka oli aiemmin kuulemma hyväkuntoinen ja aktiivinen lenkkeilijä.

- Kuolema tuli yllättäen. Jossain puhuttiin sydänkohtauksesta.



Otsikko: Vs: Kuolema koskettaa
Kirjoitti: Pentti Naumanen - Tammikuu 31, 2007, 19:57:46

Muutamat tälläkin palstalla tietävät, että veljeni oli myös ammattimuusikko. Hän kuoli vuonna 2002 vain 50-vuotiaana. En vedä paralelleja Kirkan ja hänen välilleen, mutta aina tuo nuorten ihmisten poismeno jaksaa satuttaa minua.
Toivotan Kirkan omaisille jaksamista surussaan.
Toki meitä yhdistää vielä yksi asia. Tietääkseni Kirka oli ortodoksikirkon jäsen kuten minäkin. Tämä tarkoittaa, että hänelle on pidetty panihida.

Terveisin Pena



Otsikko: Kirka haudan lepoon
Kirjoitti: Angeli - Helmikuu 02, 2007, 14:01:51

On vaikea ajatella, että henkilö, joka tiistain vaihtuessa keskiviikkoon vielä eli, on jo nyt haudanlevossa. Niin nopeasti elämä voi vaihtua kuolemaksi ja maanpäällinen vaellus on täällä ohi. Ensiksi on mitä elävin ja sitten mitä kuollein.

Iltalehdessä kerrottiin myös Kirkan kotona järjestetystä muistopalveluksesta:

Lainaus:
Läheisimmät ystävät ja perhepiiri piti pienimuotoisen muistotilaisuuden Kirill Babitzinin poismenon jälkeen. Tilaisuuden piti Kirkan Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi Isä Mitro.

- Se on yleinen tapa toimia näin. Läheiset pitävät ensimmäisen muistopalveluksen heti kuoleman jälkeen ja kokoontuvat vainajan äärelle tämän kotona. Tilaisuus kesti noin 30 minuuttia ja se on aina saman kaavan mukainen, niin sanottu panihida, Isä Mitro kuvailee.

Lainaus: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702025686629_uu.shtml

Tuollainen muistelu vainajan äärellä tämän kotona kuulostaa omasta mielestäni kauniilta ja ihmisarvoiselta. Vainaja saatellaan viimeiselle matkalle kotoaan käsin.

Tänään lehdet kertovatkin sitten Kirkan jo haudatun veljensä Sammyn viereen.



Otsikko: Vs: Kuolema koskettaa
Kirjoitti: Pentti Naumanen - Helmikuu 02, 2007, 15:10:36

Panihida ei välttämättä ole kotona järjestettävä tilaisuus.

Olen osallistunut k.o. tapahtumaan vainajan avatun arkun ääressä. Silloin tuntui kuin henkilö itse olisi vielä ollut läsnä.
Oikeastaan olikin, sillä kaikki kuolemaan liittyvät asiat eivät olleet päättyneet. Kliinisessä mielessä edesmennyt oli vainaja, mutta solutasolla elämä vielä jonkin aikaa jatkuu sen jälkeen, kun sydän on pysähtynyt ja hengitys lakannut.
Panihida eli sielumessu on hyvin vaikuttava pieni juhla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1845  Ke 19 Maa 2008, 20:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Suosikin ex-päätoimittaja Jyrki Hämäläinen on kuollut

Julkaistu: 18.3.2008 21:04
Päivitetty: 18.3.2008 23:10

HS–STT


Kevyen musiikin pitkäaikainen vaikuttaja ja Suosikki-lehden entinen päätoimittaja Jyrki Hämäläinen on kuollut. Hän kuoli äkillisesti kotonaan Espoon Haukilahdessa tiistaina iltapäivällä.

Hämäläinen oli aiemmin kertonut kärsineensä voimakkaasta eläkkeelle jäämisen jälkeisestä stressistä. Hän oli äskettäin sairaalahoidossa jonkin aikaa.

Hämäläinen oli kuollessaan 65-vuotias. Hän oli syntynyt Tampereella 27. heinäkuuta 1942.

Jyrki Hämäläinen toimi Suosikki-lehden päätoimittajana vuosina 1968–2002 ja sitä ennen lehden toimittajana.

Hämäläinen tutustui kansainvälisiin pop- ja rockmusiikin edustajiin paitsi kotimaassa, myös eri puolilla maailmaa.

Hän kirjoitti myös kahdeksan kirjaa, muun muassa lehtimoguli Urpo Lahtisen, tangolegenda Olavi Virran ja viihdetaiteilija Ilkka "Danny" Lipsasen elämäkerrat.

Ensimmäinen teos Beatles ja heidän maailmansa ilmestyi vuonna 1969. Sitä seurasi Tähtien tuska ja kimallus, tie, totuus ja elämöinti vuosilta 1959-1993. Kirja ilmestyi 1993. 1990-luvulla ilmestyivät myös Neitsytöljy ja Hopeinen kuu.

Tällä vuosituhannella julkaistiin Seikkailija, tämän maailman kovilta kaduilta tähtien suosikiksi (2003), Lehtikeisari, Urpo Lahtisen orjantappurakruunu (2004), Tangokuningas Olavi Virta, mestari särkyneen toiveen kadulta (2005) ja viimeisenä Iso D (2006).

Hämäläinen toimi myös kolumnistina, show-promoottorina, juontajana ja ohjelmiston tuottajana.

Hän aloitti uransa julkisuudessa jo nuorena, kun hän juonsi Ohimennen-ohjelmaa Markku Veijalaisen kanssa. Hän esiintyi 1960-luvulla neljässä tv-sarjassa.

Toimittajanuransa hän aloitti freelancerina vuonna 1963, jolloin hän pääsi Suosikin avustajaksi.

Lainaus: Helsingin Sanomat
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1846  Ke 19 Maa 2008, 20:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Jyrki Hämäläinen on kuollut

18.3.2008 21:06 (Päivitetty 18.3.2008 23:13)


Iskelmä- ja popmusiikin pitkäaikainen vaikuttaja ja Suosikki-lehden entinen päätoimittaja, kirjailija Jyrki Hämäläinen on kuollut.

Hän kuoli 65-vuotiaana äkillisesti sairauskohtaukseen iltapäivällä kotonaan Espoon Haukilahdessa. Hämäläinen syntyi vuonna 1942 Tampereella.

Hämäläinen oli Suosikki-lehden päätoimittaja vuosina 1968-2003. Hänen kirjallisen tuotantonsa kolme viimeistä teosta olivat Urpo Lahtisen, Olavi Virran ja Ilkka "Danny" Lipsasen elämäkerrat.

Hämäläinen oli helmikuun lopulla sairaalahoidossa stressin vuoksi. Hän kertoi viikko sitten Iltalehdelle sairastuneensa burn outiin.

- Kyllä minulla on ollut burnout. Se on hieno sana, eikö totta. Sitten seuraavaksi täytyisi olla burn in, kasvoistaan melkoisesti laihtunut Hämäläinen veisteli.

- Olin jo viime kesänä tässä painossa. Minulla on jäljellä vielä 98 kiloa.

Hämäläinen oli 18 vuotta naimisissa Arja-Liisa Inguksen kanssa. Parin yhteinen taival päättyi eroon syksyllä 1997.

Eron jälkeen Jyräys ja Apa pysyivät kuitenkin ystävinä.

- Meillä on Jyrkin kanssa ikuinen YYA-sopimus. Olemme tunteneet yli 30 vuotta. Teen hänen veroilmoituksensa ja hän käy minulla säännöllisesti öljyhieronnassa, hierojana toiminut Arja-Liisa kertoi taannoin Iltalehdelle.

Hämäläinen ja Ingus nähtiin puolitoista viikkoa sitten lauantaina yhdessä Tapani Kansan 40-vuotisjuhlakonsertissa.


IL-STT

Lainaus: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200803187406830_uu.shtml
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1847  Ke 19 Maa 2008, 20:20 (GMT+3)  Aihe: Surullista taustaa Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Lehti: Jyrki Hämäläinen sairaalaan

4.3.2008 8:16


Suosikin pitkäaikainen päätoimittaja Jyrki Hämäläinen joutui sairaalahoitoon stressin vuoksi.

Hämäläinen on päässyt kotiin sairaalasta viime viikolla. Asiasta kertoo Ilta-Sanomat.

- Toki myönnän, että olen ollut sairaalassa stressin aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Nyt olen jo kotona lepäämässä ja otan totaalisen rauhallisesti. Haluan nyt hoitaa itseni kuntoon ja olla ikään kuin oloneuvoksena. On osattava olla tekemättä nyt mitään. Ymmärrän, että toipumiselle on annettava aikaa, Hämäläinen sanoo Ilta-Sanomissa.

Ikänsä töitä tehnyt ja maailmalla työnsä puolesta matkustanut Hämäläinen ihmettelee, miksi hän sai vasta eläkkeelle jäätyään stressin oireita.

- Minulla on ollut niin vauhdikas elämä, että kun pari vuotta sitten tahti hiljeni, en ehkä osannut asennoitua siihen oikein.

Hämäläinen ehti toimia Suosikin päätoimittajana peräti 34 vuotta, ja hän on julkaissut myös seitsemän kirjaa. Mies jäi eläkkeelle vuonna 2005.


IL

Lainaus: http://www.iltalehti.fi/viihde/200803047339183_vi.shtml
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1918  To 03 Huh 2008, 18:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Pirkko Arstila suree poikansa kuolemaa

03.04.2008 06:32


Eläkkeellä olevan uutisankkurin Pirkko Arstilan, 69, kevät sai murheellisen käänteen, kun hänen ainoa poikansa menehtyi maaliskuussa.

- Harjoittelen nyt sitä, että minulla ei ole poikaa, surullinen Arstila kertoo.

Taksinkuljettajana työskennellyt Aki Arstila menehtyi sydäninfarktiin vain 40-vuotiaana.

- Hautajaiset ovat tulossa. Nyt on epätodellinen olo. Tämä vaihe on kaikista epämääräisin ja hankalin. Täytyy sopeutua, kotoaan tavoitettu Arstila huokaa.

Oman lapsen menettäminen jätti jälkeensä suuren surun.

- Tämä on aivan erilainen tuska kuin isän tai äidin saattaminen hautaan. Tähän suruun liittyy sekin, että oma poika kuolee niin nuorena. Tulee hirveä, tyhjä aukko ja elää vähän kuin jet lagissa.

Äiti kuvailee poikaansa iloiseksi ihmiseksi, joka eli elämänsä parasta aikaa.

- Hän oli hyvin valoisa ihminen, iloon tarttuvainen ja auttavainen, hän kuvailee.


Paula Haarala

Lainaus: http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1513757
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1944  Ma 14 Huh 2008, 0:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Erkki Junkkarinen kuollut

Julkaistu: 9.4.2008 15:27
Päivitetty: 9.4.2008 16:22

Tuomas Kaseva
Helsingin Sanomat


Iskelmälaulaja Erkki Junkkarinen on kuollut. Junkkarinen kuoli äkillisesti kotonaan Hämeenlinnassa 78-vuotiaana.

Erkki Junkkarisen suurimman suosion kausi alkoi 1970-luvun puolivälissä, kun hän levytti valssin Ruusuja hopeamaljassa. Albumi ylitti ensimmäisenä suomalaisena levynä 100 000 kappaleen myyntirajan.

Jo ennen suurinta suosiotaan Junkkarinen oli 1950-luvun alkupuolella nauttinut huomiota kevyen musiikin rintamalla voitettuaan Suomen iskelmäkuninkuuskilpailut ja tehtyään levytyksen Yksinäinen harmonikka

Varsinainen suosio jatkui 1970-luvun lopulta 1980-luvulle, mutta sitten suosio alkoi pikkuhiljaa vähetä. Sisukkaana miehenä tunnettu Junkkarinen kiersi kuitenkin pitkin poikin suomalaisia tanssilavoja tälle vuosikymmenelle asti.

Ruusuja hopeamaljassa -kappaleen lisäksi hän sai toistuvasti esittää keikoilla muita hittejään, muun muassa lauluja Kappale kauneinta Suomea, Lappeenrantaan ja Hopeahääpäivänä. Laulamisen lisäksi hän myös vihelteli keikoillaan.

Erkki Junkkarinen syntyi 22. huhtikuuta 1929 Suonenjoen Iisvedellä. Perheen koti oli sahan ja sataman ympärille muodostuneella pienellä asuinalueella.

1940-luvun alussa perhe muutti Lappeenrantaan. Siellä vuosikymmenen puolivälissä 14-miehisen Symphony-orkesterin solistina aloitteli täysikäistyvä Erkki Junkkarinen.

Vuonna 1990 Junkkariselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.

Lainaus: Helsingin Sanomat

In memoriam:
Erkki Junkkarinen
Ruusuja hopeamaljassa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2822  Pe 21 Tam 2011, 16:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Minua on koskettanut Penan poismeno. Niin se aika päättyy meillä kaikilla joskus.

Passivoin Penan käyttäjätunnuksenkin. Hän ei kirjoita täällä enää, mutta ajatuksensa säilyvät.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2917  La 05 Hel 2011, 3:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Isän kuolemasta tulee seitsemän vuotta tänään.

Runebergintortut eivät ole sen jälkeen enää juuri maistuneet, kun isä katolta tippui.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2968  Ma 07 Hel 2011, 0:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aika hurja ja puhutteleva video, en tiedä, mihin ketjuun laittaisin:

Ghetto Gospel
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2978  Ma 07 Hel 2011, 3:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Olympiamitalisti Pertti "Purtsi" Purhonen on poissa

Sunnuntai 6.2.2011 klo 10.04

Ex-nyrkkeilijä ja olympiamitalisti Purhonen, 68, menehtyi lauantaina iltapäivällä pitkällisen sairauden murtamana porvoolaisen Näsin sairaalan dementiayksikössä.

Purhonen sairasti Alzheimerin tautia lähes kuusi vuotta.

- Pertti on nyt taivaan kodissa. Hän nukkui pois rauhallisesti, leski Eeva Hirvonen vahvistaa hiljaa Iltalehdelle.

Viime vuosina Purhonen dementoitui niin, että hän ei aina tuntenut läheisiään. Hän olisi täyttänyt kesällä 69 vuotta.

Värikäs elämä

Vaimo Eeva sanoo käyneensä tervehtimässä miestään joka päivä yli kolmen vuoden ajan. Vaimon mukaan viime päivinä Purhosen heikentynyt vointi viittasi lähenevään poismenoon.

- Hän ei jaksanut enää aikoihin puhua. Viime viikon mittaan hän alkoi väsyä niin, että lähtö oli odotettavissa. Tiistain jälkeen ei maistunut ruoka enää lainkaan, vaimo sanoo hiljaa.

Purhonen tunnetaan hyvin värikkäästä elämänkaarestaan. Hän kuului vuosikaudet Suomen urheilun eliittiin, kunnes muun muassa alkoholi sekoitti elämän. Sekavien vuosien jälkeen hän tuli uskoon, raitistui ja toimi muun muassa Kriisipalveluyhdistys ry:n toiminnanjohtajana.

Eeva Hirvonen ja Pertti Purhonen vihittiin maistraatissa maaliskuussa 2006.

MARJA NYMAN

Lainaus: IL
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3044  Ke 09 Hel 2011, 15:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuinka nopeasti kaikki voikaan käydä.

Tänään keskiviikkona minut pysäytti lehdessä kohta:
Lainaus:
"Maanantaina hän vielä istui aamukahvilla", ystäviin lukeutuva, eläkkeellä oleva suurlähettiläs Kari Karanko kertoi Helsingin Sanomille tiistaina.

HS: Kirjailija Jorma Ojaharju on kuollut
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3152  Ti 22 Hel 2011, 16:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kuolema pysäyttää myös kirurgin

Töölön sairaalan tapaturma-asemalle tuodaan vaikeasti loukkaantuneita ihmisiä päivittäin. Kuolema tulee kirurgille väistämättä tutuksi, vaikka hän pystyy leikkaussalissa lähes ihmetekoihin.

Vastaava ylilääkäri Eero Hirvensalo saapuu Töölön sairaalan kahvioon vauhdikkaalla tyylillä, valkoisen takin helmat liehuen. Takana on taas yksi pitkä työpäivä.

Sairaala tuli tutuksi Hirvensalolle jo opiskeluaikana hänen toimittuaan siellä ylimääräisenä päivystäjänä. Hän aloitti siellä ortopediaan ja traumatologiaan suuntautuneena lääkärinä vuonna 1985. Viisitoista vuotta myöhemmin Hirvensalo nimitettiin sairaalan ylilääkäriksi, ja hallintokiireiden myötä työ päivystyksessä ja leikkaussalissa on jäänyt vähemmälle.

Pohjoismaiden merkittävimmäksi traumakeskukseksi kasvaneessa sairaalassa on vankkaa
osaamista ortopedian ja traumatologian, neurokirurgian, suu- ja leukakirurgian sekä käsi- ja plastiikkakirurgian aloilla. Sairaalassa tehdään noin 13 500 leikkausta vuodessa.

- Pyrimme saattamaan potilaat tyytyväisinä ja toimintakykyisinä ulos, ja usein täällä tehdäänkin melkoisia ihmetekoja. Aina potilasta ei kuitenkaan onnistuta pelastamaan; varsinkin aivoverenvuoto ja erilaisissa onnettomuuksissa syntyneet vakavat vammat voivat viedä hengen, Hirvensalo kertoo.

Jos lähiseudulla tapahtuu suuronnettomuus, pyritään Töölön sairaalaan hälyttämään nopeasti lisää lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa. Selvää on, että ensimmäiseksi hoidetaan ne onnettomuuden uhrit, joilla on suurin hätä.

- Esimerkiksi Myyrmannin ja Thaimaan tsunamin tapauksissa onnistuimme hoitamaan tilanteen niin, että yksikään tänne elossa tuoduista ei kuollut, toteaa Eero Hirvensalo.

Kun leikkaussalin pöydällä makaa pahasti vammautunut ihminen, vaaditaan kirurgilta rautaisia hermoja. Hänen on pidettävä ammattimainen asenne ja keskityttävä täysillä vammojen hoitamiseen.

- Kirurgin toimintakyvyn on pysyttävä maksimaalisena, vaikka tilanne olisi kuinka dramaattinen. Sen vuoksi kirurgi ei yleensä leikkaakaan lähiomaistaan, koska se olisi liian vaativaa tunnetasolla, sanoo Hirvensalo.

- Jos potilas kaikista toimenpiteistä huolimatta kuolee, on tilanne pystyttävä nollaamaan. Kirurgin on ruodittava leikkaus vaihe vaiheelta, olisiko siinä kenties voinut tehdä jotakin toisin. Jos hän huomaa tehneensä leikkauksessa virheen, on parasta pyytää tukea kollegoilta.

Hirvensalon omalle kohdalle ei ole vuosien mittaan osunut kovin monta kuolemantapausta. Ne ovat jääneet kuitenkin hyvin kirurgin mieleen, ja hän muistaa, miten on käynyt niitä läpi jälkikäteen.

Ylilääkäri myöntää, että on tilanteita, joissa kokeneenkin lääkärin voi olla vaikea säilyttää viileä ammattilaisen ote. Kuoleman kohtaaminen tuntuu raskaammalta, jos lapsi tai nuori menehtyy esimerkiksi pahassa tapaturmassa.

- Lapsen tai nuoren ihmisen kuolema ei tunnu luonnolliselta. Yleensä se myös tapahtuu odottamatta, mikä tekee sen erityisen järkyttäväksi. On hieman eri asia, kun vaikkapa elämänkaarensa loppuun asti elänyt vanhus menehtyy.

Töölön sairaalan teho-osastolla on käytössä tila, jossa joku henkilökunnasta voi purkaa omaisten tai muiden läheisten kanssa tapauksen aiheuttamaa järkytystä ja surua. On tärkeää, että he saavat tietää, mistä siinä on kyse ja miten potilasta on hoidettu.

Työ sairaalassa on ajoittain kiireistä sekä henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Näin talvikuukausina erityisiä paineita henkilökunnalle tuo se, että liukastumisten aiheuttamia tapaturmia sattuu paljon. Töölön sairaalan vuodepaikat ovatkin olleet tupaten täynnä joulukuusta lähtien.

Eero Hirvensalo on silti vain harvoin huomannut työntekijöissä pahoja ylikuormituksen oireita.

- Esimerkiksi lääkäriä voi uran alkuvaiheessa stressata se, miten hän osaa toimia vaikeissa tilanteissa. Yleensä kuitenkin auttaa, kun saa kokemusta ja tuntee pärjäävänsä. Pitkät työvuorotkin jaksaa paremmin, koska saa tuntea onnistumista työssään.

Hirvensalo uskoo, että monen lääkärin ammatinvalintaan vaikuttaa juuri työn konkreettisuus: jatkuvasti kehittyvän lääketieteen avulla voi parantaa ihmisiä ja tehdä siten paljon hyvää.

Lainaus: Kirkko & kaupunki

Kommentti: Tuli skannattua tämäkin juttu talteen, Kirkko & kaupunki -lehdessä yleensä aina hyvää luettavaa. Pidän toimituksen ihmisläheisestä ja suvaitsevaisesta linjasta. Mutta nyt lepotauko ja päänsärkyä parantelemaan...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3224  Ma 28 Hel 2011, 17:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Edellinen oli Kirkko & kaupunki -lehdessä 9.2.2011. Talletin sen ketjuun tiistaina 22. helmikuuta klo 15.17. Jutussa oli jotain iäistä ja pysäyttävää, jonka halusin laittaa talteen.

Mutta olin täydellisen tietämätön siitä, että parin tunnin kuluttua samana päivänä 22. helmikuuta, ihminen, jonka olen tuntenut yhdeksän vuotta, liukastuu raitiovaunun alle ja päätyy lehdessä mainittuun sairaalaan eikä selviä:

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/iakas_nainen_kuoli_jaatyaan_raitiovaunun_alle/

Kun kuulin eilen asiasta, tunnekuohu oli melkoinen. Olinhan nähnyt tapauksen sieluni silmin jo tapahtumahetkellä lukiessani siitä - tietämättä, kuka jäi alle... Olin nähnyt ruhjoutuneen ihmisen ja ajatellut sitä hirveää hetkeä. Kuvittelen ja näen aina kaiken, joka tosi raskasta. Mielikuvitukseni nostaa ne tilanteet silmieni eteen.

Tiedän, että tuo ihminen kuoli rukous huulillaan. Jumala oli hänen turvansa loppuun asti.

Häneltä jäi aikuinen poika, joka joutuu kohtaamaan kaiken. Tapaturmainen kuolema on aina rankka. Mieleeni tuli isän tippuminen katolta. Jos saisin yhteyden, voisin ehkä auttaa.

Mutta Katri meni parempaan paikkaan, upea ihminen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3244  To 03 Maa 2011, 9:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

In memoriam Katri

Tapasin Katrin ensimmäistä kertaa sunnuntaina 27. tammikuuta 2002. Olin lähtenyt kovan sormisäryn takia Kallion kirkkoon Rukousystävien iltaan saadakseni jotain apua.

Pääsin vain jonnekin ihan taakse istumaan, kun kirkko oli niin täynnä, ja kaiken aikaa sormeni särkivät. Särky oli niin kovaa, että käytin siihen sisäistä kipulääkettä Voltarenia.

Esirukouksen alettua minulla oli hirveä hätä, kuinka päästä sieltä kaukaa takaa alttarille. Poikani oli vasta yhdeksän ikäinen ja yksin kotona enkä voisi pitkittää kotiinlähtöä kovin myöhään.

Koska en tiennyt systeemistä yhtään mitään, hilasin itseäni kirkon takaosasta eteenpäin. Jossain vaiheessa törmäsin Katriin, joka päästi ihmisiä penkkiriveittäin esirukousjonoon. Katri antoi sitten minullekin luvan mennä vähän aikaisemmin, kun kotona odotti pieni lapsi.

Kun pääsin Pirkon rukoiltavaksi, mätkähdin maahan. Napavaltimo oli alkanut sykkiä oudolla tavalla jo ennen kaatumista ja ihoni kuumotti kaikkialta. Se oli tosi järisyttävä kokemus, se ensimmäinen kerta. Seuraavana tiistaiaamuna heräsin mielenkiintoiseen uneen: "Olin siinä kuin kirkossa, tai hän joka puhui minulle oli kirkossa. Hän sanoi käyttävänsä vaikka mitä voimia sormieni parantamiseen." (Lainaus aamusivuistani tiistaina 29.1.2002.)

Mutta niin vain tapahtui, että sormieni kipu alkoi hellittää. Otin vielä tavan vuoksi jonkun aikaa kipulääkkeitä, kunnes se unohtui kokonaan. Rukousillan jälkeen sormien verenkierto lisääntyi pitkäksi aikaa ja ennen niin kylmät sormet lämpenivät tuoksi ajaksi. Sormissani tapahtui joku prosessi, joka vapautti minut siitä särystä.

Nivelkulumienhan aiheuttamaa särkyä se oli. Nivelkulumia on sormissani edelleenkin, mutta sisäistä kipulääkettä en ole tuon jälkeen niihin enää tarvinnut. Silloin tällöin otan kuureina glukosamiinia, mutta hyvin laiskanlaisesti.

- Siitä on nyt yhdeksän vuotta, kun kävin Kallion kirkossa ja esirukouksessa ensi kertaa. Kirjoittaminen oli ja on edelleen minulle erittäin tärkeää ja sormillaanhan sitä hommaa tekee. Vaikeaa on kirjoittaa mitään, jos koko ajan särkee ja sattuu.

Sisimmässäni on tieto siitä, kuinka kaikki kävi, vaikkei muut kertomaani uskoisikaan. Se ei ole minun murheeni eikä vapauta minua moraalisesta vastuusta. Kiitos ja kunnia kuuluu Jumalalle, samoin kuin kymmenyksetkin. Jumalan parantamilla sormilla on tarkoitus tehdä myös hyväntekeväisyystyötä ja palvella lähimmäisiään.

- Vuosien saatossa olen käynyt noissa kirkkoilloissa lukuisia kertoja ja nähnyt Katrin pitämässä järjestystä ja päästämässä ihmisiä esirukoukseen. Katri joutui toppuuttelemaan ihmisiä, etteivät kaikki olisi sännänneet yhtä aikaa alttarin eteen ja aiheuttaneet kaaosta. Hän toimi portinvartijana, joka päästi lapsiperheet, sairaat ja huonokuntoiset aina ensin.

Katri oli niin tuttu näky siellä kirkossa, että on vaikea tottua siihen, ettei häntä ole siellä enää. Hän oli tukemassa Pirkon työtä 25 vuotta, josta ajasta itse tunsin hänet yhdeksän vuotta.

Kun Popovin taiteilijaperhe esiintyi Kalliossa nyt 30. tammikuuta 2011, olin huolissani, kun Katria ei näkynyt missään. Esirukoukseen päästäjänä oli kokonaan toinen nainen, jolta kysyin, missä Katri on, kun tätä ei näy missään. Nainen sanoi, että Katri toimii rukousavustajana nyt, että hän on kyllä paikalla. Kuultuani sen huolenalaisuuteni helpotti, ei ollutkaan mitään hätää.

Mutta sitten tuli se viimekertainen kirkkoilta, 27.2.2011, jolloin Pirkko sanoi, että ilta on nyt erilainen, että yksi on joukosta poissa. Katri oli liukastunut raitiovaunun alle 22.2.2011 ja kuollut seuraavana yönä sairaalassa. Hän oli toiminut vielä edellisenä viikonloppuna avustajana Helsingin Vapaakirkossa ja vinkannut kesken kaiken Pirkolle silmää.

Katrista jäi hyvä ja lämmin muisto ja hän teki tärkeää työtä. Jumalan tiet ovat vaan tuntemattomat ja Katri kutsuttiin kotiin.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ke 19 Jou 2012, 3:03, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3324  Su 13 Maa 2011, 3:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Katri Helena poikansa kuolemasta: Olisin halunnut itkeä kesän

Julkaistu: 10.03.2011 23:23

Liikemies Hjallis Harkimo ja laulaja Katri Helena puhuivat läheisten kuolemista Hjalliksen kanssa -talk show'ssa MTV3:lla torstai-iltana.

Katri Helena muisteli edesmennyttä aviomiestään Timo Kalaojaa ja keväällä 2009 kuollutta poikaansa.

- Olisin halunnut poikani kuoleman jälkeen olla ja itkeä sen kesän, Katri Helena kertoi Hjallikselle.

Hänen oli kuitenkin lähdettävä kesäkiertueelle.

- Se hoiti minua, mutta se ei päästänyt minua surusta.

Suru pitikin käsitellä kiertueen päätyttyä.

- Olin hyvin väsynyt, kun pitkät työputket oli loppu. Minun piti ottaa asia uudelleen käsittelyyn.

Myös Hjallis Harkimo kertoi Katri Helenalle isänsä kuolemasta. Elokuvaaja Osmo Harkimo kuoli huhtikuussa 2007.

- Kun isä kuoli, itkin monta kuukautta, Hjallis Harkimo kertoi.

IS

Lainaus: Ilta-Sanomat
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3420  Ke 23 Maa 2011, 20:32 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Elizabeth Taylor on kuollut

23.03.2011 15:08

Näyttelijä Elizabeth Taylor on kuollut 79-vuotiaana, kertovat yhdysvaltalaisviestimet. ABC-televisiokanavan mukaan Taylor menehtyi sydänvaivoihin. Hän ehti olla sairaassa kuusi viikkoa.

Taylorin tila oli jo ehtinyt vakiintua ja hänen toivottiin pääsevän kotiin, kun käänne huonompaan tapahtui.

— Legendaarinen näyttelijä, bisnesnainen sekä peloton aktivisti Taylor kuoli rauhallisesti Cedars-Cinain sairaalassa Los Angelesissa, näyttelijän tiedottaja kertoo.

Taylorin kuolinhetkellä paikalla olivat hänen lapsensa Michael Wilding, Christopher Wilding, Lisa Todd sekä Maria Burton.

Vuosikymmenien ura

Lontoossa 1932 syntynyt Taylor oli sodanjälkeisen Hollywoodin suurimpia filmitähtiä. Hänen uransa kesti jopa yli viisi vuosikymmentä. Hän oli lapsitähti jo 11-vuotiaana Lassie-elokuvassa.

Taylor sai kaksi Oscarin-palkintoa rooleistaan elokuvissa Ei rahasta (1960) ja Kuka pelkää Virginia Woolfia (1966). Taylor esiintyi yli 50 elokuvassa 1990-luvulle saakka, mutta taiteellinen ura hiipui jo 1960-luvun lopulla. Viimeiseksi teatterifilmiksi jäi The Flintstones (Kiviset ja Soraset) 1994.

Elizabeth Taylorin yksityiselämä oli myrskyisä. Hän kärsi alkoholiongelmista ja oli naimisissa kahdeksan kertaa, mm. Richard Burtonin kanssa kahdesti. Hänellä oli 10 lastenlasta sekä 4 lastenlastenlasta.

Viime vuosina Elizabeth Taylor oli paljon julkisuudessa Michael Jacksonin sydänystävänä.

Lainaus: MTV

"Viime vuosina Elizabeth Taylor oli paljon julkisuudessa Michael Jacksonin sydänystävänä. - Surullista, pidin molemmista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4255  Pe 01 Hei 2011, 9:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Peter "Columbo" Falk on kuollut

Lainaus:
Suomessakin moni tv-dekkareiden ystävä muistaa etsivä Columbon roolihahmon, joka ratkaisi rikoksia omintakeiseen tyyliin nuhjuisessa takissaan.

Amerikkalainen dekkarisarja nousi hitiksi 1970-luvulla. Falkin esittämä komisario vaikutti hidasälyiseltä mutta onnistui lopulta paljastamaan rikollisen. Aina oli vielä yksi kysymys jäljellä...

Falk palkittiin uransa aikana muun muassa neljästi Emmyllä. Hän oli myös kahdesti ehdolla Oscar-gaalassa.

Pidin Columbon roolihahmosta. Vaatimattomuus kaunistaa. Sitä myös aliarvioidaan, kuten fiktiivisessä Columbossakin nähtiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4306  Ti 05 Hei 2011, 16:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Surullista:

Mika Myllylä on kuollut

Kolme lasta jäi vaille isää. Elämä ei ole helppoa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4517  Ma 25 Hei 2011, 2:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sekoileva Amy Winehouse buuattiin lavalta - perui kaikki tulevat keikkansa!

Lainaus:
Laulaja Amy Winehousen viikonloppuinen keikka Serbian Belgradissa oli täysi katastrofi.

Amy Winehousen lehdistöedustaja on ilmoittanut, että laulajan kaikki Euroopan-kiertueen keikat on peruttu. Winehousen piti esiintyä 12 maassa kesän aikana.

Tällä erää viimeiseksi keikaksi jäi viime viikonlopun esiintyminen Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Winehouse oli lavalla aivan sekaisin, kaatuili ja mumisi kappaleensa niin, ettei niitä edes tunnistanut.

Lopulta laulaja buuattiin alas lavalta, kun esiintymisestä ei tullut mitään.

Edustajan mukaan Winehouse pitää nyt keikkataukoa "niin pitkään kuin on tarpeen", kertoo Daily Mail.

Ilta-Sanomat uutisoi 21.6. edellisen ja Iltalehdessä kirjoitettiin 24.7. näin:

- Äiti, rakastan sinua:

Winehousen äiti: "Kuolema oli vain ajan kysymys"

Lainaus:
Laulajan äiti tapasi tyttärensä vain 24 tuntia ennen Winehousen kuolemaa.

Heidän viimeisessä kohtaamisessaan äiti oli huomannut tyttärensä olevan yksinäinen.

- En silti vieläkään oikein ymmärrä hänen nopeaa poismenoaan, äiti kommentoi Herald Sun-lehdelle.

Winehousen viimeiset sanat äidilleen olivat yksinkertaiset: "Äiti, rakastan sinua", laulaja oli sanonut vanhempiensa kotitalon rappusilla.

- Ne sanat muistan ikuisesti.

Winehousen isä kommentoi keväällä tyttärensä kuolevan , jos hän ei lopeta juomistaan ja huumeidenkäyttöään.

Myös äiti kommentoi kuoleman olleen vain ajan kysymys.

Winehousen on sanottu murtuneen erosta poikaystävänsä Reg Travissin kanssa. Eron jälkeen laulaja kirjautui päihdeklinikalle toukokuussa. Laulaja löydettiin kuolleena lauantaina 23. heinäkuuta.

Huumeita murheeseen, vaarallinen yhdistelmä. Koskettava uutinen nuoren ihmisen kuolemasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4693  La 30 Hei 2011, 23:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Perhe epäilee:

Amy kuoli raitistumisen takia


Lainaus:
Viikko sitten kuollut Amy Winehouse kamppaili pitkään päihdeongelmien kanssa. Hänen perheensä epäilee nyt, että nopea alkoholinkäytön lopettaminen saattoi olla syynä tähden ennenaikaiseen kuolemaan.

Lääkärit neuvoivat rankasti ryypännyttä laulajaa lopettamaan alkoholinkäyttö vähitellen, mutta Amy ei välittänyt neuvosta.

- Amy kertoi isälleen, ettei voinut noudattaa lääkärien ohjetta. Se oli kaikki tai ei mitään. Hän jätti viinan kerralla, perheystävä kertoo The Sunille.

Perhe uskoo, että se saattoi olla liian suuri koettelemus laulajan elimistölle ja johtaa lopulta kuolemaan.


Hyvin mahdollista, ks. Delirium

Lainaus:
Delirium tremens eli juoppohulluus tarkoittaa tilaa, joka saattaa syntyä lopetettaessa alkoholin käyttö (äkillisesti) pitkäaikaisen käytön jälkeen. Tila syntyy usein 2–4 päivää alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen, eli alkoholin varsinaiset vieroitusoireet (krapula) ovat jo yleensä loppuneet. Oireina tilassa ovat usein harhat ja varsinkin näköhallusinaatioita muiden oireiden ohella. Tässä tilassa saattaa myös esiintyä tärinä- ja tajunnanmenetyskohtauksia. Ne voivat aiheuttaa jopa sydämen pysähtymisen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4791  Pe 19 Elo 2011, 11:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

IS 2.4.2011: Harri Holkeri: "Rauhantyö romutti terveyteni"

Lainaus:
Tämä on tarina siitä, miten rauhatyö romahdutti valtioneuvos
Harri Holkerin terveyden ja miten onneton sattumus syöksi sen vielä jyrkempään alamäkeen.

- Seinä tuli eteen, kun en ollut kuunnellut oman fysiikkani hälytysääniä, hän aloittaa.

Se tapahtui Strassburgissa. Holkeri laski jälkikäteen lentäneensä 10 päivän aikana seitsemän kertaa yli Atlantin. Elettiin kevättä 2004.

- Olin käynyt raportoimassa muun muassa YK:n turvaneuvostolle tekemisiäni Kosovossa, jossa juuri silloin oli pieni toivonkipinä edistymisestä.

Sitten illallispöydässä EU:n ulkoministereiden seurassa, Hollannin ulkoministerin vieressä se tapahtui.

Tuli täydellinen blackout, silmissä musteni.

Lainaus:
-Jälkeenpäin voisi kysyä, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? Se on kuitenkin tarpeeton kysymys, koska mitään tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Holkeri oli viettänyt kymmenkunta vuotta kansainvälisissä tehtävissä.

- Ensimmäinen ja suurin kiitos kuuluu, että sain kaikilta kotimaasta täyden tuen - niiltäkin joiden kanssa oli joskus tullut otettua matsia. Minulla oli aina täysi kotirintaman tuki.

Kosovossa on hänen mukaansa jotensakin säällinen tilanne. Neuvottelut eivät aikanaan olleet helppoja pohjoismaiseen jämäkkyyteen kasvaneelle demokraatille.

- Kysyin joskus, mikä on balkanilainen aamiainen? Se on se, kun mies syö sanansa. Jonkunkin kerran sitä sai aloittaa alusta jo moneen kertaan sovitun asian. Onneksi oli hyviä työtovereita. Ei siellä kukaan saanut yksin mitään aikaan. Minun tehtäväni oli ikään kuin solmia yhteen ilmassa roikkuvia narunpätkiä.

Kosovossa ja jo Pohjois-Irlannissa hän joutuneensa katsomaan silmästä silmään ihmistä, jonka epäiltiin olevan terroristi ja miettimään, mitähän tuonkin päässä liikkuu.

- Eiväthän he koe olevansa pahoja vaan jaloja ihmisiä, joiden ihanteet oikeuttavat raakoihin tekoihin.

Poliisikoira Rex liikutti

Lainaus:
Pakeneva myymälävaras runnoi Holkerin alleen vuoden 2008 marraskuussa helsinkiläisen Alepan ovella.

Vannoutunut urheilumies ei pysty enää kävelemään normaalisti saati sitten juoksemaan. Samalla romuttuivat myös eläkepäivien varalle tehdyt suunnitelmat. Holkeri oli odottanut innolla voivansa viettää aikaa rakkaimman harrastuksensa hiihdon parissa. Loukkaantumisen myötä hän sai heittää haaveille hyvästit.

- Joudun elämään koko ajan sen tosiasian kanssa, että minuun sattuu. Kipu on päivittäin niin kova, että joudun syömään lääkkeitä - mahdollisesti loppuelämäni ajan, Holkeri kertoi Iltalehdelle.

Lainaus:
"Itku ei auta"

Valtioneuvoksen lempiohjelma on saksalaisdekkari Poliisikoira Rex, koiran takia.

- Minulla oli lapsena samanlainen saksanpaimenkoira. Se oli paras kaverini. Parhaat kaverit jäävät parhaiten mieleen. Aina tippa linssissä katson sitä koiraa. Tulee lapsuus mieleen.

Onko vanheneminen herkistänyt teitä?

- Ei. Itken nykyään vähemmän kuin ennen. Tiedän nykyisin, että itku ei auta mitään.

Koskettava kohtalo, puhuttelevia sanoja. Sydän ei tainnut kestää niitä kaikkia lääkkeitä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4840  Ma 22 Elo 2011, 10:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sorsakoski kaksi viikkoa sitten: Olo on puolipahimmoinen

Lainaus:
- Olen vähän heikossa kunnossa. Olo on puolipahimmoinen. Täytyy katsoa ensi viikolla, mitä tässä tapahtuu. Tänään menen taas sairaalaan, Sorsakoski kertoi Iltalehdelle heinäkuun viimeisenä päivänä.

Laulajan kunto oli kääntynyt tuolloin taas pahempaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4844  Ma 22 Elo 2011, 10:55 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

IS: Ristomatti Ratian suru - poika kuoli liikenneturmassa ensimmäisenä koulupäivänään

Lainaus:
Ratian 7-vuotias Aleksi-poika oli lähtenyt aamulla koulutielle ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen lapsi lähti pyöräilemään kohti kotia naapurin pojan kanssa. He tulivat hieman varomattomasti keskelle tietä suoraan autoilijan eteen. Autoilija ei voinut tehdä mitään. Hän ajoi suoraan poikien päälle.

Pojat kiidätettiin sairaalaan. Vuorokauden kamppailun jälkeen Aleksi menehtyi. Samoin kävi naapurin pojalle. Kuolema oli valtava sokki koko perheelle. Suru pääsi Ratialla pintaan vasta kaksi kuukautta turman jälkeen. Hän teki hauta-arkut molemmille pojille.

- Eniten kosketti se, että jouduin tekemään niin pienen arkun, Ratia sanoo Ilta-Sanomille.

Pienen Aleksin kuolema ei unohdu, ja muistot pulpahtavat mieleen.

- Osa muistoista on onnellisia, toiset ovat surullisia. Jokin esine tai kirjan kansi saattaa muistuttaa minua hänestä.

Ratialla on aina huoli tähän aikaan vuodesta, koska kouluun lähtee lukuisia pieniä ekaluokkalaisia.

- Mielestäni autoilijoita pitäisi varoitella enemmän pienistä koululaisista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5139  Ke 21 Syy 2011, 15:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjailija Annika Idström on kuollut

Lainaus:
Kirjailija Annika Idström kuoli 20. syyskuuta 63-vuotiaana Helsingin Terhokodissa.

Hän oli itsenäinen ja voimakastahtoinen, mutta haimasyöpä oli vahvempi.

Lainaus:
Idströmin kirjailijanääni oli ajan oloon epäsovinnainen, suorastaan rankka. Toisinaan hän liikkui hyvän maun rajoilla. Julkisuudessa hänet liitettiin osaksi niin kutsuttua "pahan koulukuntaa".

Idström ei ollut niitä kirjailijoita, joiden piti julkaista joka toinen vuosi.

Kirjoittaminen ja elämä kietoutuivat yhteen – Annikan mielestä vaihtoehtoja ei ollut – eikä myöskään voinut sanoa, kumpi ahdisti enemmän.

Näin Annika itse kuvaili kirjoittamistaan vuonna 2000: "Romaani ei minusta ole kirjoittamisen päämäärä, se on väline, oheistuote. Jos se olisi tavoite, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5167  Pe 23 Syy 2011, 16:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuollut lapsi ei unohdu koskaan

Lainaus:
Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Lapsensa menettäneet vanhemmat kertovat, miten lapsen kuoleman jälkeen voi itse jatkaa elämää.

Lapsensa menettäneet kertovat, ettei suru lapsen kuolemasta häviä koskaan. Se muuttaa muotoaan, ja suurin tuska muuttuu vuosien myötä parhaimmillaan kauniiksi kaipaukseksi.

Surutyö vie aikaa. Moni Iltalehden kyselyyn vastanneista kertoi pystyneensä käsittelemään tapahtunutta vasta vuosien jälkeen. Apua ovat tuoneet ennen kaikkea aika, vertaistuki, ammattiapu, läheisten tuki ja oma elämänkatsomus.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5223  Ma 03 Lok 2011, 2:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lapsen kuolema muuttaa vanhempien identiteetin

Lainaus:
Tutkija ehdottaa lapsensa menettäneille nimitystä varpo.

Leena Mäkelän elämä jakaantui kahteen jaksoon liki yksitoista vuotta sitten, kun hänen tyttärensä kuoli. Epilepsiaa sairastanut yhdeksänvuotias tytär löytyi kuolleena omasta sängystään sunnuntaiaamuna.

– Anna-Riinan kuolema on ihan selvä rajanveto elämässäni. Olen ihan eri ihminen kuin ennen tyttäreni menetystä, Mäkelä kertoo.

Mäkelän kokemus vastaa monien lapsensa menettäneiden vanhempien tuntoja.

– Useat vanhemmat kokivat elämänsä jakaantuneen aikaan ennen ja jälkeen menetyksen. Eräs isä kertoi, että hän oli nuorempana kuullut, kuinka vanhat miehet kertoivat elämästään ennen ja jälkeen talvisodan. Hänen talvisotansa alkoi, kun poika kuoli, kertoo Harri Koskela, joka on tehnyt väitöstutkimuksen lapsen menetyksestä.

Koskelan mukaan osa vanhemmista koki muuttuneensa niin voimakkaasti, että he ihmettelivät, miksei lapsensa menettäneille ole omaa nimitystä. Koskela ehdottaa heistä käytettävän varpo-nimitystä, joka tulee sanoista vanhempi ja orpo.

– Nimitys on mielestäni osuva. Koen, että olen kuin jäännös jostakin, yksi osa itsestäni on pois, Mäkelä sanoo.

Lainaus:
● Vihasin Jumalaa, joka otti pois tyttäreni. Tiesin, ettei hän eläissään ollut tehnyt pahaa kenellekään. (Eeva)
● Muistan sen tunteen, mikä valtasi minut saatuani tiedon Matin kuolemasta. Minut revittiin siinä hetkessä palasiksi. (Arttu)
● Silloin alkoi ajanlaskumme nollasta. (Elsa)
● Käyn lapseni haudalla joka viikko. Ikävä ei haihdu koskaan, mutta tieto, että me tapaamme joskus jaksaa viedä minua eteenpäin. (Arja).
● Aikaa on kulunut 20 vuotta. Melkein päivittäin tulee mieleen rakas poika: millainen hän nyt olisi. (Arto)
● Koin hyvin konkreettisesti olevani Jumalan kämmenellä kaiken tuskan keskellä, enemmän kuin koskaan aiemmin elämäni aikana. (Seija)
● Kanerva kuoli tapaturmaisesti, hukkui vuoden ja viiden kuukauden ikäisenä. Siitä on jo 53 vuotta, mutta minulle se on yhtä tuore kuin jos siitä olisi viisi päivää. (Antti)

Noin kuten tuossa viimeisessä kohdassa isoäitinikin sanoi minulle silloin, kun olin nuori - ettei aika muuta mitään. Menetys on niin kipeä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5243  Ti 04 Lok 2011, 13:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lepää rauhassa, Teija Sopanen

Lainaus:
Teija Sopanen on kuollut. Sopanen menehtyi vaikeaan sairauteen 78-vuotiaana.

Teija Sopanen muistetaan Suomen Neitona vuodelta 1953. Hän oli Yleisradion ensimmäinen tv-kuuluttaja, mikä teki hänestä myös ensimmäisen todellisen suomalaisen televisiojulkkiksen. Sopanen esiintyi myös näyttelijänä televisiossa ja elokuvissa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5334  Ma 10 Lok 2011, 14:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Jobs: Kuolema on Elämän paras keksintö

Lainaus:
Kun Steve Jobs oli 17-vuotias, sananlasku Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi teki häneen vaikutuksen, Applen entinen johtaja toteaa yhdessä harvoista julkisista puheissaan kesäkuussa 2005.

Viimeiset 33 vuotta Jobs on joka aamu herätessään katsonut peiliin ja kysynyt itseltään: jos tänään olisi elämäni viimeinen päivä, haluaisinko todella tehdä sitä, mitä olen aikeissa tehdä?"

- Jos vastaus on ollut liian useana aamuna "en" tiedän, että on aika tehdä jotain muuta, Jobs totesi puheessaan Stanfordin valmistuville opiskelijoille.

Tieto kuolevaisuudesta on auttanut Jobsia tekemään isoja päätöksiä elämässään

- Kaikki ulkoiset odotukset, pelko, häpeä, epäonnistumisen pelko häviävät kuoleman edessä. Jäljelle jää vain se, joka on todella tärkeää.

Lainaus:
- Kukaan ei halua kuolla. Jopa ihmiset, jotka haluavat taivaaseen, eivät halua päästä sinne kuolemalla. Kuitenkin kuolema on ainoa asia joka yhdistää kaikki. Kukaan ei ole paennut kuolemaa.

- Kuolema on kenties Elämän paras keksintö. Se on Elämän muutosvoima. Se pyyhkii pois vanhan tehdäkseen tilaa uudelle. Juuri nyt se uutuus olet sinä, mutta ei mene kovinkaan kauaa, kun sinusta tulee menneisyyttä ja sinut pyyhitään pois. Anteeksi dramaattisuus, mutta se on totta.

- Aikasi on rajattua, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden peittää sinun omaa sisäistä ääntäsi. Ja tärkeimpänä: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5590  To 27 Lok 2011, 18:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Näitä ihmiset katuvat kuolinvuoteella

Lainaus:
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.

Tämä oli kuolevien yleisin toive. Kun elämää katsoo kuoleman hetkellä taaksepäin, on helppo nähdä, kuinka moni unelma jäi toteuttamatta. Suurin osa Waren potilaista ei ollut toteuttanut edes puolta unelmistaan.

2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.

Tätä toivoi jokainen Waren hoitama miespuolinen potilas. He kaipasivat lastensa nuoruutta ja puolisonsa kumppanuutta ja toivoivat, että olisivat käyttäneet vähemmän aikaa elämästään työelämän oravanpyörässä.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.

Waren mukaan moni tukahduttaa tunteensa tullakseen toimeen toisten kanssa. Tunteiden tukahduttamisen hintana he tyytyivät keskinkertaiseen eivätkä koskaan kehittyneet siksi ihmiseksi, jollaiseksi olisivat voineet tulla. Ware pitää monen sairastumisen osasyynä tämän aiheuttamaa katkeruutta.

4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.

Moni potilas oli keskittynyt omaan elämäänsä niin, että oli antanut hyvien ystävyyssuhteiden katketa. Moni katui syvästi sitä, ettei ollut antanut ystävyyssuhteille sitä aikaa ja panosta, jota ne olisivat tarvinneet. Todellisten ystävien merkitys ymmärretään monesti vasta kuolinvuoteella, jolloin voi olla liian myöhäistä.

5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Waren mukaan tätä katui yllättävän moni. Moni potilas ymmärsi vasta elämänsä loppupuolella, että onnellisuus on pitkälti valinta. Potilaat olivat pysytelleet vanhoissa tavoissa ja kaavoissa. Muutoksen pelko sai heidät esittämään roolia toisille ja itselleen. Moni kaipasi kunnon nauruja ja elämää, johon olisi mahtunut enemmän hassutuksia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5617  Pe 28 Lok 2011, 14:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Amerikkalaispariskunta naimisissa 72 vuotta - kuolivat yhtä aikaa käsi kädessä

Lainaus:
72 vuotta naimisissa olleet Norma, 90, ja Gordon Yager, 94, menehtyivät sairaalassa viime viikon keskiviikkona. Kuolinajoilla oli eroa vain yksi tunti. He nukkuivat ikuiseen uneen pitäen toisiaan kädestä kiinni.

Yagerit joutuivat sairaalaan loukkaannuttuaan Iowan Marshalltownin liepeillä sattuneessa auto-onnettomuudessa. Vammat vaativat tehohoitoa. Yagereita hoidettiin vierekkäisissä potilassängyissä teho-osastolla.

Kello oli tarkalleen 15.38 viime keskiviikkona, kun Gordonin hengitys pysähtyi. Sydänkäyrä ilmoitti kuitenkin yhä sykkeestä, vaikka todellisuudessa mies oli jo menehtynyt.

KCCI-uutiskanavan mukaan hoitaja oli kertonut Gordonin ja Norman pojalle Dennisille sydänmonitorin piipanneen yhä, "koska he pitivät toisiaan kädestä, ja (Norman sydämen syke) kulki heidän lävitseen".

Lainaus:
Norma Yager kuoli tasan tuntia myöhemmin kuin miehensä, kello 16.38.

Gordonin ja Norman lapset sanoivat olevansa iloisia, että heidän vanhempansa saivat lähteä juuri tällä tavoin.

- He rakastivat olla yhdessä, poika Dennis kertoi.

- Isä aina sanoi, 'en voi kuolla ennen häntä, koska minun on oltava täällä hänen tukenaan'.

- Ja äiti sanoi ihan samaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5673  Su 06 Mar 2011, 2:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Otan pyöräni ja lähden polkemaan. Ensin metrolle ja sen jälkeen Ruoholahdessa pois.

Sitten Itämerentorin poikki ja alikulkusillan läpi matkaa jatkaen, jonka jälkeen Hietaniemen hautausmaa tuleekin jo vastaan. Haudoilla näkyy kynttilöitä, on pyhäinpäivä.

Kaarran rantaan päin, hautausmaalla tiluksia riittää. Mietin, kuinka paljon Hietaniemelle onkaan oikein haudattu ihmisiä...

On pimeää jo, vain lyhdyt valaisevat tienoota, mitä valaisevat. Olen likinäköinen ja pimeä heikentää suuntavaistoani niin, että ajelen ohi. Käännyn ympäri ja palaan takaisin.

On vähän synkkää, hautausmaalla ei ole muita valoja kuin ihmisten tuomat kynttilät. Onneksi niitä riittää.

Löydän isovanhempieni haudan, joka on ihan pimeänä. Olen kesällä laittanut haudalle uuden lyhdyn, johon aion laittaa kynttilän. Mutta viemäni kynttilä onkin lyhtyyn liian korkea, suunnitelmasta on luovuttava.

Hyvästelen haudan tekemällä ristinmerkin ilmaan, otan pyöräni ja jatkan matkaa. Tiedän, että kynttilä sopii isovanhempien pojan sankarihaudalle kierrätettyäni vanhemman lyhdyn sinne.

Matkan varrella törmään ihanaan lyhtymereen uudemmalla tuhkauurnapuolella. Ihmisiä on sankoin joukoin liikkeellä, vaikka on ilta.

Sitten pääsen sankarivainajien haudoille. Alan etsiä isäni veljen hautaa, joka on pimeässä vaikeaa, koska hautoja on niin paljon. Menen monta kertaa ohi, vasta sitten löydän oikean paikan ja parkkeeraan pyöräni viereen.

En näe pimeässä, miten lyhdyn luukku pohjasta avataan. On mentävä valoon katsomaan tarkemmin. Onneksi sankarivainajien muistomerkin vieressä on pari valonheittäjää, jossa näen paremmin. Monen yrittämän jälkeen saan pohjaluukun auki, ja sitten parilla yrittämällä kynttilän sisään ja luukun kiinni.

Kannan lyhdyn takaisin sankarivainajan haudalle. Sankarivainajat on haudattu pareittain ja vierushaudalle on sammunut hautakynttilä. Nostan siitä kannen pois ja sytytän kynttilän uudestaan ja asetan kannen takaisin paikoilleen.

Otan haudalta myös muutamia kuvia ja sen jälkeen menen vainajien muistomerkille, jonne on asetettu tuore seppele ja paljon kynttilöitä. Ihmisiä poikkeaa runsaasti muistomerkille, myös lapsiperheitä ja nuoria aikuisia, kaikenikäisiä. Napsin monia kuvia muistomerkistä, sillä tiedän, että vain osa onnistuu.

Tuon tehtyäni palaan sankarivainajan haudalle takaisin katsomaan, kuinka sytyttämäni lyhty palaa. Hyvästelen haudan mielessäni ja lähden ajamaan hiljakseen pyörällä eteenpäin. Sitten mieleeni pulpahtaa kysymys, missä olosuhteissa isäni veli on kuollut, ja alan voida pahoin. Mitkä olivat hänen loppuhetkensä, millä tavoin hän kuoli... Hän kuoli sodassa, ja sota on rumaa.

Jatkan matkaa eteenpäin. Päätän käydä vielä entisen seinänaapurini haudalla. Ohitan pienen kappelin, jossa hänet siunattiin. Ovessa oli hänen nimensä puolen tunnin ajan, viimeinen vastaanotto. Samaan paikkaan minäkin vielä päätyisin ja sitten isovanhempieni viereen.

Ylitän suojatien. Kävimme kesällä poikani kanssa naapurimme haudalla ensimmäistä kertaa uudella tuhkahautauspuolella. Kaarran alueelle, jossa on korkeita tolppia ja niissä poisnukkuneiden nimikylttejä. Nyt ei mene kauaa löytää tuttua nimeä. Kesällä siinä meni aikaa ja huomasimme samassa tolpassa Tony Halmeenkin nimen. Kaksi viikinkiä. Naapurinikin oli henkeen ja vereen isänmaallinen, todellinen upseeri ja herrasmies. Kävin sairaalassa katsomassa häntä, ja sitten hän tukehtui omaan oksennukseensa eikä päässyt enää kotiin.

Otan kuvia noistakin nimikylteistä, vaikka on pimeää. Muisto haudalla käymisestä. Minulta pyydetään myös tulta. Lainaan sytkäriäni, joka on aina käsilaukussa.

- Kuolema koskettaa kaikkia ihmisiä, en ole ainoa. Näen satoja ja satoja kynttilöitä kaikkialla pitkin poikin hautausmaata. Ihmiset ovat olleet sankoin joukoin liikkeellä muistamassa rakkaitaan.

Minua viluttaa jo, ja alan polkea kohti merta ja takaisin Ruoholahteen.

Kun pääsen metroon, soitan äidille vielä uudestaan. Olin soittanut jo menomatkalla ja hän oli murehtinut myöhäistä reissuani. Kerroin nyt, kuinka paljon ihmisiä oli liikkeellä.

Sitten soitin vielä kummitädilleni, joka oli käynyt jo aamulla miehensä haudalla ja sen jälkeen jumalanpalveluksessa, jossa hänen miehensäkin nimi oli mainittu poisnukkuneiden joukossa ja kaikille oli sytytetty kynttilät.

Pohdin, miksei kuolemasta puhuta paljon enemmän, se kumminkin koskee meitä jokaista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5684  Ma 07 Mar 2011, 14:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Minua viluttaa jo, ja alan polkea kohti merta ja takaisin Ruoholahteen.

Kun tulen tuolta kotiin, olen ihan jäässä.

Normaalisti, kun ihmiset liikkuvat, heille tulee lämmin, mutta minä jäähdyn vaan. Lämmönsäätelyjärjestelmäni ei toimi, se falskaa. Olen kärsinyt jo lapsesta asti Raynaudin oireyhtymästä, jalat ja sormeni ovat olleet aina ihan jäässä. Joudun käyttämään villasukkia kesät talvet.

Laitoin kahvit tulemaan, kun tulin lauantai-iltana hautausmaalta kotiin. Lidlin vihreää sataprosenttista Arabicaa, huippuhyvää, aromikasta kahvia. Ja päälle söin vielä pari leipää, tummaa jälkiuunileipää ja joululimppua. Mutten lämmennyt vieläkään, olin jäähtynyt luuytimiä myöten.


Ajattelin, jos punaviini auttaisi. Ennen se on toiminut, mutta poskionteloiden alettua oirehtia olen tullut siitä vain sairaaksi.

Torstaina 3.11. olin poikennut Alkossa ja ostanut kaksi ja puoli desiä chileläistä Elkan-tölkkipunaviiniä vajaan kolmen euron hintaan. Päästyäni kassalle perässäni tuli mies, joka osti pienen pullon jotain vahvempaa. Nähtyään ostokseni hän nauroi, aionko minäkin laittaa elämän risaiseksi. Hän haisi tupakalle ja viinalle ja aloin siinä kassalla selittää tulevani punaviinistä aina ihan sairaaksi asuttuamme homeasunnossa. Nuoret kassamyyjät katsoivat minua ihmeissään.

Mutten pistänyt elämää risaiseksi vielä tuolloin torstaina, vaan vasta lauantaina 5.11 myöhään illalla. Kaadoin Elkania lasiin desin ja aloin nauttia sitä. Chileläinen punaviini on yleensä hyvää, mutta tuo Cabernet Sauvignon sai minut voimaan pahoin. Jo pelkkä haju etoi enkä voinut juoda edes sitä yhtä lasillista loppuun. Kävin kaatamassa lasin lopun lavuaarista alas ja kaadoin loput viinit tölkistä pieneen pulloon, jonka laitoin jääkaappiin.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina, aloin sitten laittaa ruokaa.

Ennen on ollut mukavaa nauttia ruoanlaiton ohessa vähän viiniä, se on luonut tunnelmaa pitkiinkin ruoanvalmistussessioihin.

Nyt oli tiedossa tylsää perunoiden, porkkanoiden, sipulin ja valkosipulien kuorimista ja kaadoin lasiin Elkan-punaviinin lopun. Kuoriessani aimoannokset perunaa ja porkkanaa hörppäsin viiniä välillä. Se meni tyhjään vatsaan eikä vaikutus ollut yhtä ikävä kuin hiilihydraattipitoisen ruoan jälkeen. Mutta pahaa se Elkan oli, makuaistini on muuttunut. Miksi kaikki punaviini maistuu nykyään niin pahalta? Olen aivan ihmeissäni siitä.

Onneksi, kun ruoka lopulta valmistui, ainakin se oli mausteista ja hyvää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6549  Ke 18 Tam 2012, 19:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Istuin keittiönpöydän äärellä tänään laittaessani ruokaa ja selasin Lidlin mainoslehtistä niitä näitä ajatellen. Kunnes yhdellä sivulla näin runebergintorttuja. Katseeni ei tarvinnut kuin osua niihin, ja yhdessä silmänräpäyksessä muistin isäni kuoleman ja vajosin alakuloon. Jotain realiteettia "unohtamista" silmälläpitäen...

Ja seuraavassa sitaatti jostain aivan muusta, ja kuitenkin sekin kertoo isän kuolemasta:

Lainaus:
Katosta tippuu vesi alas ja sanoo: "Tip, tip, tip..."

Kun isä oli tippunut katolta alas ja äiti löytänyt hänet, räystäältä oli tippunut koko ajan vettä isän jalkojen päälle. Se teki äidille pahaa, muttei hän pystynyt estämään sitä yrittäessään elvyttää isää hätäkeskuksen ohjeiden mukaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6550  Ke 18 Tam 2012, 23:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Läheisen kuollessa jää paljon sanomatta

Lainaus:
Moni miettii läheisen kuoltua, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Lue Iltalehden lukijoiden koskettavat kertomukset.

Lukijoiden tarinoissa toistuu ajatus, kuinka tärkeää on ilmaista ja osoittaa, mitä toinen merkitsee. Läheisen kuollessa myös selvittämättä jääneet asiat nousevat helposti kaihertamaan.

Koskettavia tarinoita. Klikkaa otsikon kautta lukemaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6582  To 19 Tam 2012, 23:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Nämäkin voivat tappaa: Kymmenen erikoista kuolinsyytä

Lainaus:
Verkkosivusto Oddee.com listaa kymmenen erikoista kuolinsyytä, jotka kuitenkin joka vuosi koituvat ihmisten kohtaloksi eri puolilla maailmaa.

1. Tekstiviestit ratissa

Autolla ajaessa ei kannata tekstailla. Piste. Virginian teknillisessä yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaa se nimittäin kasvattaa onnettomuusriskin jopa 23-kertaiseksi. Yksin Yhdysvalloissa kuolee vuosittain 6 000 ihmistä onnettomuuksissa, jotka johtuvat kuskin tekstiviestittelystä.

Lainaus:
10. Vuoristoradat

Vuoristoradassa ajeleminen on yleensä turvallista. Vain murto-osa kyydeistä johtaa onnettomuuksiin. Kuitenkin niitä tapahtuu.

Vuosina 1994-2004 pelkästään Yhdysvalloissa kuoli 40 ihmistä vuoristorataonnettomuuksissa. Tällä hetkellä kuolemaan johtavia turmia on vuosittain noin neljä.

Iltalehden uutisessa listataan kymmenen erikoista kuolinsyytä, klikkaa otsikon kautta alkuperäiseen juttuun.

Vuoristoradassa olen ollut kerran ja se riitti. Ei tuntunut mukavalle, enkä halua ottaa riskiä enää muissakaan vaarallisissa härveleissä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6788  Ti 31 Tam 2012, 22:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Teinipojan kuolinvideo itkettää miljoonia internetissä

Lainaus:
Texasilainen Ben Breedlove kuoli jouluna synnynnäiseen sydänlihassairauteen. 18-vuotias yhdysvaltalaisnuori jätti jälkeensä liikuttavan ja samalla hyvin viisaan videoviestin.

Ben ehti jo ennen kuolemaansa kerätä runsaan yleisön nettivideoilleen, joissa hän antoi ikäisekseen kypsiä elämänohjeita muille nuorille.

Lainaus:
Ben kertoo videolla, kuinka hän ehti huiputtaa kuolemaa jo kolme kertaa - viimeksi joulukuun alussa, jolloin ambulanssimiehistö elvytti hänet koulussa takaisin elävien kirjoihin. Tuolloin hänen sydämensä pysähtyi kolmeksi minuutiksi.

Ben kertoo kuulleensa, kuinka ambulanssimiehet sanoivat: "Hän ei hengitä, hänen sydämensä on pysähtynyt eikä pulssi tunnu."

- Silloin ajattelin, että nyt se sitten tapahtuu. Minä kuolen, Ben sanoo.

Videolla Ben kertoo onnen tunteesta, jonka hän koki sydänpysähdyksen aikana "valkoisessa huoneessa". Hän sanoo haluavansa palata takaisin "siihen rauhaan".

Rauhan Ben sai joulupäivän aamuna, kun hän oli kotitalonsa takapihalla leikkimässä pikkuveljen kanssa. Perhe näki poikansa viimeisen videon vasta seuraavana päivänä.

Ben sairasti hypertrofista kardiomyopatiaa, joka vaikeuttaa vakavasti sydämen toimintaa, aiheuttaa rintakipuja, korkeaa verenpainetta ja johtaa lopulta kuolemaan.

- Olen hyvin ylpeä siitä, että hän halusi olla niin haavoittuvainen ja jakaa itsestään jotakin näin henkilökohtaista, sanoo Benin äiti Deanne Breedlove uutiskanava CBS:lle.

This is my story (Part 1)

This is my story (Part 2)

Hän on niin, niin kaunis noilla videoilla, katsokaa...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6797  Ke 01 Hel 2012, 18:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Jouluna kuollut Ben Breedlove:

Lainaus:
This is my story (Part 1)

This is my story (Part 2)

Hän on niin, niin kaunis noilla videoilla, katsokaa...

Videoilla ihmettelen yhtä asiaa: kuinka moni on kehdannut käydä miinustelemassa niitä. Nuorenakaan kuollut ei saa olla rauhassa, hyeenat kimpussa - kommentointiosuuskin on pitänyt sulkea.

Harvoin äänestelen noita videoita, mutta nyt piti antaa plussaa ja kertoa oma mielipiteensä. Meitä plussan antajia on kuitenkin huimasti enemmän.

- Rest in peace, Ben.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6798  Ke 01 Hel 2012, 19:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Meitä plussan antajia on kuitenkin huimasti enemmän.

- So, mitä välittää pahasta, kun hyvä kuitenkin lopulta voittaa. Pimeys joutuu väistymään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6821  Pe 03 Hel 2012, 18:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



"Yläpuolellani oli iso kirkas valo", Ben kertoo ensimmäisellä videolla kokemuksestaan nelivuotiaana.

Lainaus:
This is my story (Part 1)

This is my story (Part 2)

Katsoin noita Ben Breedloven videoita useamman kertaa. Ensimmäisessä puhutteli kohta, jossa hänellä oli tuskainen ilme kasvoillaan jouduttuaan rajoittamaan liikuntaa, kun ei voinut olla niin kuin muut... Jälkimmäisessä videossa jäin pohtimaan kohtaa, jossa hän kertoi kokemuksestaan 6.12.2011. Hänen sydämensä lakkasi lyömästä eikä hän hengittänyt kolmeen minuuttiin. Kohdassa 0:57 hän toteaa, että kun ihmisten kehot kuolevat, aivot toimivat vielä lyhyen aikaa. Hän kuuli ensiapuhenkilöstön sanovan, ettei hän hengitä ja hänen sydämensä on pysähtynyt eikä hänellä ole pulssia. Hän ajatteli itsekseen, että tämä on tässä, minä kuolen... Mutta ollessaan edelleen tajuttomana hän kertoo olleensa samanlaisessa valkoisessa huoneessa kuin neljävuotiaana, jolloin silloinkin hän oli kuolemaisillaan. Valkeassa huoneessa ei ollut seiniä, se jatkui ja jatkui vaan. Siellä ei ollut ääntä, mutta rauhallinen tunnelma, eikä hän olisi halunnut lähteä sieltä pois eikä toivonut heräävänsä koskaan enää. Videon lopussa Ben vielä kysyy, uskotko enkeleihin ja Jumalaan, että hän uskoo.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6829  La 04 Hel 2012, 17:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Päätin juuri, että menen huomenna kirkkoon. Huomenna isän kuolemasta tulee kahdeksan vuotta ja muistot painavat päälle. Ei ne hellitä, milloinkaan kai, itkenyt taas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6885  To 23 Hel 2012, 1:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.2.2011 klo 16.11 kirjoitti:
Päätin juuri, että menen huomenna kirkkoon. Huomenna isän kuolemasta tulee kahdeksan vuotta ja muistot painavat päälle. Ei ne hellitä, milloinkaan kai, itkenyt taas.

Tuolloin lauantaina kävin vielä kaupassa, ja kun tulin kotiin, poika oli tullut jo kaverinsa synttäreiltä takaisin. Aloin valmistaa omatekoista pitsaa ja näytin pojallekin, kuinka pitsan pohja näppärästi valmistetaan. Kulhoon nelisen desiä vehnäjauhoja, vähän suolaa, sekoitetaan puukauhalla ja lorotetaan vettä tilkka kerrallaan joukkoon, kunnes taikinasta tulee keko. Sitten taikina kaadetaan pellille, jossa on kaksi leivinpaperia päällekkäin. Sen jälkeen taikinan päälle ripotellaan vehnäjauhoa, ettei kaulin ota kiinni. Kaulimen täytyy olla kapea ja pitkävartinen, että kaulitseminen onnistuu helposti.



Tuon jälkeen täytimme pitsan oman maun mukaan ja laitoimme sen uuniin. Teimme myös puristetuista valkosipulinkynsistä ja rypsiöljystä omaa valkosipuliöljyä, jonka laitoimme jääkaappiin mehustumaan.

Sitten oli vähän aikaa tehdä muuta pitsan kypsyessä 175 asteen lämmössä, jota suosimme eniten. Mitä kovempi lämpö, sitä enemmän ruokaan syntyy myrkyllisiä akryyliamideja. Pitsa kypsyy miedommassakin lämmössä meheväksi.

o o o

Isän kuolemasta tuli jo kahdeksan vuotta ja halusin tutkia senaikaisia kirjoituksiani. Hain keittiöön oikean laatikon, jonka nostin silityslaudan päälle, ja aloin lappaa liuskoja laatikosta nivaska kerrallaan. Viimein pääsin tammikuun loppuun 2004, aikaan vähän ennen isän kuolemaa ja aloin käydä läpi niitä liuskoja.

Mutta lukeminen oli keskeytettävä, pitsa alkoi olla valmista. Nostin sitä juuri uunista pois, kun poika sanoi, että oveen koputetaan, että se on ehkä isä.

Menin katsomaan ovisilmästä, ja hänhän se oli. Sanoin nostaneeni pitsan juuri uunista, että tervetuloa syömään. Hän sanoi, että hänellä oli jokin ehdotus ja luulleensa pojan olevan vielä synttäreillä.

Nähtyään silityslaudan päällä levällään olevat aamusivut hän sanoi, että niistä saisi hyviä takkasytykkeitä...

Tunnelma oli pöydässä vähän vaivautunut, oli niin paljon meneillään kaikkea. Juttelimme niitä näitä ja keitin vielä kahvit perään ja söimme suklaata.

o o o

Sitten köllöttelimme vierekkäin ja kysyin, mikä se ehdotus oli. Hän sanoi, että antaisin velkojeni mennä velkajärjestelyyn, toisin sanoen jättäisin maksamatta ne, ja sitten minulle perustettaisiin velkarahasto. Velkarahasto olisi hänen ja saisin siitä tarvittaessa luottoa, jota voisin maksaa takaisin, kun jaksaisin.

Olin tosi järkyttynyt siitä, mitä lapseni isä oikein kuvittelee. Poikakin sanoi jälkikäteen, että se oli kuin psykopaatin ehdotus.

Että kun lapseni isä on uhannut lakimiestä viranmenetyksellä ja koulutusasia on jäänyt käsittelemättä, hänestä tulisi pankkiirini. Sanoin hänelle, että hänellekin kuuluvat ne velat, että ne ovat yhteisen lapsemme menoja, että velkojen maksamatta jättäminen on lusmuilua.

Viittasin myös vuoteen 2007, jolloin taloudelliset vaikeudet alkoivat, jolloin hän vain nettideittaili selkäni takana toisten kanssa, että samanlaista pettämistä ja lusmuilua sekin oli. Johon hän vastasi, että "mistähän syystä" hän oli tehnyt niin kuin teki. Mutten ollutkaan enää eilisen teeren poika, vaan sanoin hänelle, että siitä syystä, että hän on epärehellinen, oppinut valehtelemaan jo lapsena, äiti opettanut mustat ja valkeat valheet...

Sitä hän ei halunnut kuulla, vaan alkoi tehdä lähtöä ja jäin itse lopen uupuneena lepäämään. Kun hän oli jo lähtenyt, poika tuli sanomaan, että olisihan se pitänyt arvata. No niin olisi... Olin henkisesti niin poikki, että lepäsin pitkälle aamuyöhön.

Noustuani ylös aloin tutkia aamusivuja uudestaan. Jo silloin vuonna 2004 olin rukoillut, ettei lapseni isä pääsisi haavoittamaan minua enää raukkamaisilla pettämisen syillään, luin aamusivuistani. Hän piti minua kuin äitinään, joka kestää mitä vain ja kaikki typerät selitykset. Mutten ole hänen äitinsä enkä siedä hänen peliään enää. Ajattelin, että se oli viimeinen kerta, kun köllöttelimme vierekkäin. Vasta nyt tajusin hänen olevan sairas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6920  To 01 Maa 2012, 15:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Muistoja karkauspäivänä 29.2.2012, kirjoitettu illalla ja seuraavana yönä, oikoluettu ja muokattu tänään:

Lainaus:
Eilen 28.2. oli isän hautajaiset kahdeksan vuotta sitten. Seuraavana päivänä 29.2. kävimme vielä kirkossa uudestaan, isän nimi mainittiin kuolleiden joukossa.

Palaan noihin hetkiin takaisin lueskeltuani tuonaikaisia aamusivujani ja almanakkaani.

Oli vuosikymmenen lumimyrsky. Puhuin helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina äidin kanssa ja hän kertoi lunta olevan todella paljon. Ehdotin ottamaan valokuvia.

Viikonloppu meni ohi, tuli alkuviikko. Minulla oli läheinen suhde Jumalaan, ja kyselin maanantain ja tiistain välisenä yönä Jumalalta, oliko vielä jotain, mitä minun pitäisi tietää. Oli ilmennyt jo tullessani uskoon, että meillä on elävä Jumala, joka kuuntelee, jolle voi puhua ja joka jollain tavalla vastaa aina, ennemmin tai myöhemmin. Joten Jumalan kanssa kommunikointi ei ollut mitenkään ihmeellistä, ja heitinkin kysymykseni kevyesti ja puolihuolimattomasti.

Mutta heti kun olin esittänyt kysymykseni Jumalalle, tuli ajatuksena takaisin vastaus, että kohta tapahtuu jotain, mikään ei ole ikuista. Tunsin sen kohdistuvan vanhempiini ja siinä samassa ihooni nousi tuskanhiki päästä varpaisiin. Olin kuullut jotain sellaista, mitä en kestänyt enkä halunnut kuulla. - Ei, ei, kaikki jatkuu ennallaan, sanoin itselleni. Mikään ei muutu, olen kuvitellut kaiken vain; ja torjuin koko tuskallisen ajatuksen mielestäni pois.

Tuo oli tapahtunut yöllä 2.-3.2.2004. Esittäessäni Jumalalle kysymykseni olin ollut juuri silloin vessassa peilin ääressä. Tuskanhiki oli ollut niin konkreettista, että olin joutunut ottamaan puseronkin sen takia pois.

Viikko jatkui sen jälkeen muissa ajatuksissa, unohdettuani kaiken.

Sitten tuli torstai 5.2.2004. - On iltapäivä ja jostain syystä lapseni isä tulee meille. Hän sanoo, että isäni on tippunut katolta. Olen shokissa enkä tajua mitään. Halaamme toisiamme, lapseni isä, minä ja poikamme.

Seuraavana yönä itken silmäluomeni niin kipeiksi ja turvoksiin, etten pysty nukkumaan ilman kipulääkkeitä. Alkavasta perjantaista tulee hyvin surullinen päivä, nimipäivästäni. Olin saanut isältä nimeni ja nyt hän oli poissa. Nimipäiväonnittelut tuntuivat karseilta. Vastasin kaikille isän tippuneen katolta.

Kävin ensimmäisen kerran isän kuoleman jälkeen ostarilla lauantaina 7.2.2004. Tuntui, ettei jalat kantaisi. Käveleminen oli yhtä tuskaa.

Oikaisin talojen läpi paikasta, jossa kasvaa paljon mäntypuita. Yhdessä puussa huusi orava sillä tavoin, etten ollut kuullut aiemmin vastaavaa. Ihmisiä oli pysähtynyt katsomaan ylöspäin. Minäkin seisahduin ja ihmettelin, mikä hätä oravalla oli. En saanut selvyyttä ja päätin tulla takaisin samaa reittiä, jos orava olisi vielä silloin siinä.

Pääsen kauppaan ja sitten ulkona kovaäänisistä alkaa kaikua Jukka Kuoppamäen laulu Pieni mies. Alan itkeä kuullessani sen, isä oli ollut juuri sellainen pieni mies. Ei hän ollut pystynyt kaikkeen, tehnyt läheskään aina oikein, mutta kypsyttyään hänestä oli jäänyt lämmin ja kaunis muisto. Isää ei enää ollut, itkin sitä.

- Jotenkin selvisin siitä kauppareissusta ja lähdin takaisin kotiin päin.

Käveltyäni vasta vähän matkaa tunnen, kuinka Jumala kehottaa minua puhumaan takanani tulevan vanhan naisen kanssa. Mutta järkeni pistää vastaan, en tunne koko naista. On vaikeaa toteuttaa sellaista pyyntöä, joka kaivelee kuitenkin niin paljon, että annan naisen mennä ohi.

Mutta kun välimatkaa kasvaa liikaa, kuron sen kiinni.

Päästyäni vanhan naisen vierelle kerron oravasta ja isästäni. Vähän ajan kuluttua selviää, että nainen on tuntenut isäni, asunut pitkään samassa paikassakin. Tajusin, miksi Jumala oli halunnut minun puhuvan tuon naisen kanssa.

Sitten nainen menee omaan kotiinsa ja niin minäkin. Oravaa ei näkynyt enää missään.

Viikonloppuna käymme maalla katsomassa yksin jäänyttä äitiä, ja se reissu oli todella rankka.

Maanantaina 9.2.2004 keittiössä omassa kodissani käy kuin lämmin tuulahdus. En näe mitään, mutta tajuan isän läsnäolon ja sanat "jalka lipesi" ja "haaveri" aivan kuin hän olisi selittämässä onnettomuutta. Samana päivänä tulee myös ruumiinavauksesta tietoa.

Tuosta viikon kuluttua 16.2.2004, kun olin tippumassa alakulon syövereihin, Jumala sanoo minulle isällä olevan kaikki hyvin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7522  Ti 03 Hei 2012, 21:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Rakastin Matlockia, vanhaa ihanaa herrasmiestä. Monia jaksoja videokaseteilla edelleenkin...

Rest in peace, Andy Griffith.



Matlock-näyttelijä Andy Griffith on kuollut

Lainaus:
Näyttelijä Andy Griffith on kuollut Yhdysvalloissa 86-vuotiaana. Griffith kuoli kotonaan varhain tiistaiaamuna Yhdysvaltain aikaa, kertovat yhdysvaltalaisviestimet. Hän oli syntynyt vuonna 1926.

Suomessa Griffith tunnettiin parhaiten Matlock-televisiosarjasta, jota tehtiin vuosina 1986–1995. Griffith esitti sarjan päähahmoa, puolustusasianajaja Ben Matlockia. Valkohiuksinen Matlock oli klassinen salapoliisihahmo, joka huomasi yksityiskohtia, joita muut eivät havainneet.

Yhdysvalloissa Griffith tunnettiin myös tuottajana ja ohjaajana. Hän on esiintynyt useissa Suomessakin nähdyissä elokuvissa.




Andy Griffith - I'll Fly Away

Andy voitti Grammyn gospeleistaan vuonna 1997.

Lainaus:
More recently, Griffith won a Grammy in 1997 for his album of gospel music "I Love to Tell the Story -- 25 Timeless Hymns."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7524  Su 08 Hei 2012, 20:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

"Kun ihminen kuolee, hän on enää pelkkä muisto vain."

Kirjoitin noin lauantaina pohdittuani näkemiäni kasvoja; toiset vielä niin eläviä, toiset jo aikoja sitten kuolleita...

Jonain päivänä tavoittaisimme toisistamme enää vain muiston, ilmeestä ja kasvoista.

Tuntui pahalta katsoessani äitini eloisia ja eteerisiä kasvoja, että eräänä päivänä hänkin olisi pelkkä muisto vain. Jo pelkkä ajatuskin tuotti tuskaa, mutta niinhän kävisi vielä minullekin, minustakin tulisi pelkkä muisto vain...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7707  Su 19 Elo 2012, 12:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hilkka Ahteen asianajaja kuoli

Lainaus:
Hilkka Ahteen asianajajana toiminut Markku Salo on kuollut pitkäaikaiseen sairauteen.

58-vuotias Salo kuoli muutama viikko sitten pitkäaikaisen sairauden seurauksena. Hän oli ollut sairaalahoidossa jo pitkään.

Markku Salo työskenteli asianajotoimisto Salo & Kivikoskessa, joka otti aikanaan hoidettavakseen Ahteen asioiden ajon tapauksessa, jossa AKT:n entistä puheenjohtajaa Timo Rätyä epäillään Ahteen henkisestä pahoinpitelystä. Salon kuoltua, Ahteen asioiden hoitaminen siirtyi Salon yhtiökumppanille Mika Kivikoskelle.

- Olen tosiaan ottanut tämän Ahteen tapauksen hoidettavakseni.

Salo hoiti Ahteen tapausta loppuun asti. Kivikosken mukaan Salo hoiti tapauksen kommentointia jopa sairaalasta käsin. Yhtiökumppanin kuolema ei Kivikosken mukaan vaikuta merkittävästi asianajotoimiston toimintaan.

- Toimintamme jatkuu ihan normaalisti. Olemme osanneet varautua tähän ikävään tapaukseen. Markkuhan on ollut käytännössä pois töistä koko tämän vuoden, Kivikoski toteaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7717  Su 19 Elo 2012, 17:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.2.2012 kirjoitti:
Sitten köllöttelimme vierekkäin ja kysyin, mikä se ehdotus oli. Hän sanoi, että antaisin velkojeni mennä velkajärjestelyyn, toisin sanoen jättäisin maksamatta ne, ja sitten minulle perustettaisiin velkarahasto. Velkarahasto olisi hänen ja saisin siitä tarvittaessa luottoa, jota voisin maksaa takaisin, kun jaksaisin.

Olin tosi järkyttynyt siitä, mitä lapseni isä oikein kuvittelee. Poikakin sanoi jälkikäteen, että se oli kuin psykopaatin ehdotus.

Että kun lapseni isä on uhannut lakimiestä viranmenetyksellä ja koulutusasia on jäänyt käsittelemättä, hänestä tulisi pankkiirini. Sanoin hänelle, että hänellekin kuuluvat ne velat, että ne ovat yhteisen lapsemme menoja, että velkojen maksamatta jättäminen on lusmuilua.

Viittasin myös vuoteen 2007, jolloin taloudelliset vaikeudet alkoivat, jolloin hän vain nettideittaili selkäni takana toisten kanssa, että samanlaista pettämistä ja lusmuilua sekin oli. Johon hän vastasi, että "mistähän syystä" hän oli tehnyt niin kuin teki. Mutten ollutkaan enää eilisen teeren poika, vaan sanoin hänelle, että siitä syystä, että hän on epärehellinen, oppinut valehtelemaan jo lapsena, äiti opettanut mustat ja valkeat valheet...

Sitä hän ei halunnut kuulla, vaan alkoi tehdä lähtöä ja jäin itse lopen uupuneena lepäämään. Kun hän oli jo lähtenyt, poika tuli sanomaan, että olisihan se pitänyt arvata. No niin olisi... Olin henkisesti niin poikki, että lepäsin pitkälle aamuyöhön.

Noustuani ylös aloin tutkia aamusivuja uudestaan. Jo silloin vuonna 2004 olin rukoillut, ettei lapseni isä pääsisi haavoittamaan minua enää raukkamaisilla pettämisen syillään, luin aamusivuistani. Hän piti minua kuin äitinään, joka kestää mitä vain ja kaikki typerät selitykset. Mutten ole hänen äitinsä enkä siedä hänen peliään enää. Ajattelin, että se oli viimeinen kerta, kun köllöttelimme vierekkäin. Vasta nyt tajusin hänen olevan sairas.

Tajunnut jokin aika sitten, että oman elämäni parhaana asiantuntijana minun täytyisi kirjoittaa itse ne haastehakemukset.

Tiedustellut äsken sähköpostitse kyseiseltä lakimieheltä, mitä kaikkea mukana pitäisi olla.

Ikävää, että Markku Salo on kuollut; olisin tarvinnut hänen apuaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com