Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Helvetti ei pääty synnytykseen. Laboring in Finland - suffer until the end of your life

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2027  Ke 23 Huh 2008, 12:16 (GMT+3)  Aihe: Helvetti ei pääty synnytykseen. Laboring in Finland - suffer until the end of your life Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Suurin osa äitiyskuolemista voitaisiin ehkäistä

21.4.2008 14:07


Raskauden tai synnytyksen takia kuolee vuosittain puoli miljoonaa äitiä.

Henkensä menettää yksi nainen joka minuutti.

Asiantuntijalääkärin mukaan suurin osa raskauteen tai synnytykseen liittyvistä kuolemista voitaisiin estää. 99 prosenttia näistä kuolemista tapahtuu kehitysmaissa. Paras keino estää kuolemia on hoitaa hyvin naisten saamat tulehdukset.

Väestöliitto ja YK:n väestörahasto kampanjoivat äitiyskuolemien ehkäisemiseksi.


STT

Lainaus: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200804217550431_ul.shtml







-----------------------
Otsikkoa muutettu:

Raskaus ja synnytys => Hinta raskaudesta ja synnytyksestä => Helvetti ei pääty synnytykseen (jos nirrinsä saa pitää)

=> Helvetti ei pääty synnytykseen. Laboring in Finland - suffer until the end of your life


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ke 17 Hel 2016, 1:54, muokattu 4 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2057  Su 27 Huh 2008, 0:15 (GMT+3)  Aihe: Isadora Duncan Vastaa lainaamalla viestiä

Sattuneesta syystä kiinnostuin ottamaan enemmänkin selvää synnytyksissä sattuvista kuolemantapauksista.

Ensiksi tutustuin äitiyskuolemiin ja sitten synnytysten lastenkuolemiin, joista löysin paljon materiaalia.

- Etsin myös arkistoihini tallentamani Isadora Duncanin sanat synnytyksestä, jotka näpyttelen tähän.

Lainaus:
On ennenkuulumatonta, sivistymätöntä raakalaisuutta, että naisen on yhä pakko kestää sellaista hirvittävää kidutusta. Siihen on saatava parannus. Siitä on tehtävä loppu. Onhan täysin järjetöntä, ettei nykyaikaisen tieteen aikakaudella kivuton synnytys ole normaalikäytäntö.


Aika jännää tosin, että Isadora Duncan eli 1878 - 1927 välisenä aikana. Kuitenkin voin allekirjoittaa vielä nykyäänkin hänen sanansa, jotka tässä alkuperäisessä asussaan:

Lainaus:
It is unheard-of, uncivilized barbarism that any woman should still be forced to bear such monstrous torture. It should be remedied. It should be stopped. It is simply absurd that, with our modern science, painless childbirth does not exist as a matter of course.... I tremble with indignation when I think of ... the unspeakable egotism and blindness of men of science who permit such atrocities when they can be remedied.

Lainaus: Quotations From ISADORA DUNCAN

- Mitä vielä Isadora Duncaniin tulee, hän oli amerikkalainen tanssija. Hänellä oli kaksi lasta, jotka hukkuivat Seinejokeen lastenhoitajan kanssa auton vierittyä sinne. Isadora synnytti vielä yhden lapsen, mutta tämä eli vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Isadora itsekin kuoli Pariisissa vain 50-vuotiaana auto-onnettomuudessa, jossa hän kuristui omaan huiviinsa. Pitkän silkkihuivin liehuva helma oli alkanut kiertyä pyörän ja taka-akselin ympäri, jolloin Isadora oli lentänyt kadulle ja raahautunut auton perässä useita metrejä ja kuollut vammoihinsa.

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Isadora_Duncan
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 2058  Su 27 Huh 2008, 15:16 (GMT+3)  Aihe: Synnytysten äitiys- ja lastenkuolemat Vastaa lainaamalla viestiä

Kuten avauksen uutisessakin jo kerrotaan, synnytyksiin kuolee maailmassa vuosittain puoli miljoonaa naista. Tarkempi luku on vuosittain 536 000 äitiyskuolemaa Guardian lehden uutisen "536,000 deaths a year: the childbirth toll" mukaan.

Jos 99 prosenttia näistä naisista kuolee kehitysmaissa, prosentti menehtyy kehittyneemmissä maissa. Noin ison luvun ollessa kyseessä kuin 536 000, prosentti siitä on 5360 naista.

Löysin netistä monenlaista materiaalia. Stakesilta löysin Suomea koskevia tilastoja julkaisusta "Yhteiskuntapolitiikka 6/2003" (Vol. 68), jonka sivulla 20 on liitteenä taulukko "Syntyneet lapset ja äitiyskuolemat 1900-2000".

Taulukosta näkee, että äitiyskuolemat ovat tippuneet vuosisadan alkuisista suurista luvuista, mutta että eivät ole myöskään kokonaan loppuneet. Yhä edelleen siis vielä Suomessakin naisia kuolee synnytyksiin.

Mitä sitten synnytysten lapsikuolemiin tulee, määrät ovat moninkertaiset äitiyskuolemiin verrattuna. Suomessa vuosina 1996-2000 kuolleina syntyneitä on ollut tuhatta syntynyttä kohden peräti 232, heti syntymän jälkeen kuolleita eli perinataalikuolleita vielä enemmän eli 356 ja imeväiskuolleita 225.

Englanninkielisistä uutisista pisti silmään kirjoitukset, joissa äitiyskuolemien kerrotaan olevan nousussa Yhdysvalloissa. Tämä ilmenee esimerkiksi jutusta "Childbirth deaths in the U.S. highest in decades".

Tutustuessani WrongDiagnosis.comin sivuilla taulukkoon "Deaths from Childbirth" saatoin tutkia USA:n äitiyskuolematilastoja ja koko maailman lastenkuolematilastoja synnytyksissä. Joidenkin maiden luvut suorastaan hätkähdyttivät.

The Nation's Healthin uutisessa "Childbirth complications kill millions of babies each year" kerrotaan, että maailmanlaajuisesti joka vuosi kuolee 904 000 vastasyntynyttä lasta ja 1,2 miljoonaa kuolee synnytyksissä.

Uutisessa "4 million neonatal deaths: when? Where? Why?" kerrotaan myös, että vastasyntyneiden lasten kuolemantapaukset ovat nousussa.

Huomasin myös aineistoa läpikäydessäni, että ainakin Yhdysvalloissa on lakitoimistoja, jotka ovat paneutuneet myös näihin asioihin. Katso esimerkiksi: "Injuries and Death During Childbirth".

- Yhteenvetona voisi todeta, että synnytykset eivät todellakaan ole mitään läpihuutojuttuja, että aina voi käydä jotakin. Tilastot eivät helpota myöskään silloin, kun vahinko tai menetys sattuu omalle kohdalle.

Suomessakin sairaaloihin on haluttu vauvattomia huoneita, sillä kaikki eivät saa vauvaa vierelleen joko lapsen kuoleman tai tehohoidon takia.

Kun vahinko on jo tapahtunut, jäljelle jää vain suru, miksei kaikki mennyt hyvin. Ketjussa "lapsi kuoli synnytyksessä" murtunut äiti kertoo näin: "Tätä ei olisi uskonut Suomessa tapahtuvan. Lapsemme, terve poika kuoli synnytykseen. Olisin halunnut sektion, mutta piti mahtua ulos alakautta (alle 4000g). Eipä mahtunut. Suru on valtava. Aikaa tapahtuneesta on alle pari kuukautta. Onko muille käynyt näin? Miten selvisitte?"

Tabu on, että myös Suomen sairaaloissa toimitaan väärin ja toiset maksavat siitä terveydellään tai hengellään. Vain voittajat nauravat ja häviäjät itkevät.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3173  Ke 23 Hel 2011, 18:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Sulkijalihasrepeämät ovat yleistyneet synnytyksissä

Tiede

Kirjoittanut IA 23.02.2011 10:09
Viimeksi päivitetty 23.02.2011 10:31

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan sulkijalihasrepeämät ovat lisääntyneet synnytyksissä viimeisten kymmenen vuoden aikana huomattavasti.

Vuonna 1997 se todettiin yhdellä viidestä sadasta synnyttäjästä, mutta nykyisin jo yhdellä sadasta.

Väittelijä Sari Räisäsen mukaan sulkijalihasrepeämien lisääntyminen selittyy osittain synnyttäjien hoidossa tapahtuneilla muutoksilla, sillä imukuppiavusteiset synnytykset ovat yleistyneet ja välilihanleikkaukset vähentyneet.

Sulkijalihasrepeämien ilmenevyydessä ja synnytystoimenpiteiden käytössä on huomattavia sairaalakohtaisia eroja. Erot ensisynnyttäjien sulkijalihasrepeämien ilmenevyydessä maamme viiden yliopistosairaalan välillä ovat jopa kolminkertaisia ja ne voivat kertoa eroista hoidon laadussa tai eroista repeämien tilastoinnissa ja diagnosoinnissa. Sairaaloiden välillä on huomattavia eroja muun muassa välilihanleikkauksen käytössä.

Sulkijalihasrepeämän riski on Räisäsen mukaan suurin ensimmäisessä alatiesynnytyksessä. Muita riskitekijöitä ovat imukuppi- ja pihtisynnytys, lapsen suuri syntymäpaino ja synnytyksen ponnistusvaiheen pitkittyminen.

Välilihanleikkaus vähentää sulkijalihasrepeämän riskiä, mutta kyseisen toimenpiteen rutiininomaista käyttöä ei kuitenkaan suositella, vaan sen oikea kohdentamien vaatii lisätutkimusta ja hoitokäytäntöjen selvittämistä.

Repeämä korjataan leikkauksella, josta huolimatta noin viidesosa naisista kärsii edelleen pysyvästä ja noin puolet jonkinasteisesta ulosteen pidätyskyvyttömyydestä.

Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) syntyneiden lasten rekisterin ja hoitoilmoitusrekisterin tiedoista. Sen perusjoukko muodostui kaikista vuosien 1997 ja 2007 välisen ajanjakson yksisikiöisistä alatiesynnytyksistä, joita oli kaikkiaan 514 741.

TtM Sari Räisäsen väitöskirja Obstetric Anal Sphincter Ruptures - Risk Factors, Trends and Differences Between Hospitals tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa perjantaina 4. maaliskuuta.

Lainaus: Verkkouutiset

Kommentti: Naiset maksavat hiljaa kovaa hintaa asioista, joista ei puhuta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3715  Ke 04 Tou 2011, 14:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Savon Sanomat: Synnytyssairaalan arkistossa paljastui 40 vuoden aukko

28.4.2011 7:11

STT

Iisalmen entisen synnytyssairaalan arkistoista on paljastunut 40 vuoden aukko, kirjoittaa Savon Sanomat. Asia kävi ilmi pari viikkoa sitten, kun Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Sote kävi läpi kontolleen saamiaan jäsenkuntiensa arkistoja.

Vanhat synnytyskertomukset ovat kateissa vuosilta 1918–1958.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylilääkäri Markus Henrikssonin mukaan vastaavia aukkoja arkistoista ei ole muualta Suomesta löytynyt.

Vuonna 1992 voimaan tullut laki velvoittaa säilyttämään potilasasiakirjat 120 vuotta syntymästä tai 12 vuotta kuolemasta.

"Kunnissa on laiminlyöty arkistointia. Näkisin, että suurin syy tähän ovat viime laman aikaiset säästöt ja resurssien puute", kertoo Soten asiahallintapäällikkö Eila Isoniemi.

Savon Sanomat kertoo, että huhun mukaan hukassa olevat arkistot olisivat aikoinaan hävinneet erään ylihoitajan mukana.

Lainaus: HS

Kommentti: Mitähän tälläkin oikein pimitettiin? Joku motiivi on täytynyt olla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4886  Ti 23 Elo 2011, 13:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Emilia, 12, toimi kätilönä

Lainaus:
Emilia soitti hätänumeroon ja ambulanssi lähetettiin tulemaan. Hätäkeskuksessa annettiin ohjeita tytölle.

- Puhelimessa neuvottiin, että kun vauvan pää oli jo näkyvissä, pitää ottaa siitä kiinni ja vetää. Aika kovaa sitä piti vetää.

Tyttöhän oli loistava kätilö, parempi kuin moni muu. Vaan voin pahoin muistaessani oman synnytykseni. Kun lapsen pää oli jo näkyvissä, kysyin, eikö kätilö voisi auttaa (vetää siitä). Mutta hän totesi vain, että sinun pitää nyt ihan itse synnyttää eikä auttanut yhtään. Ponnistusaika venyi; laskin, että se kesti puoli kahdeksasta kymmeneen. Poikani syntyi sinisenä ja itse sain pahat laskeutumat, ja maksamme molemmat tuosta vielä hintaa, elämämme loppuun saakka varmaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4954  Ma 29 Elo 2011, 23:46 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Raskaus voi laukaista perheväkivallan

Lainaus:
Kuten myös useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, raskaus ja lapset eivät suojaa väkivallalta.

Tutkija huomasi väkivaltatutkimusta tehdessään, kuinka suuri tabu raskaana olevan naisen kokema väkivalta kuitenkin on jopa hoitoalan ammattilaisille. Kun hoitajia pyydettiin jakamaan sairaalan potilaille kyselylomakkeita, joissa tiedustellaan, onko nainen kokenut lähisuhteissaan väkivaltaa, osa hoitajista vastusti ajatusta.

- He pitivät kyselemistä epäsopivana siinä elämäntilanteessa olevilta naisilta, Notko kertoo.

Pelko potilaiden loukkaamisesta osoittautui turhaksi. Päinvastoin kyselyyn osallistuneet väkivallan uhrit olivat kiitollisia, että joku viimein kysyy heiltä asiasta.

- He kokivat kyselyn useasti viimeiseksi oljenkorrekseen.

Lainaus:
Vaikeat tunteet purkautuvat suomalaisilla miehillä usein toiminnallisesti, joka voi olla myös väkivaltaista toimintaa.

Yleensä väkivaltainen käytös alkaa yllättäen.

- Harva suhde on sellainen, että väkivaltaa on alusta asti.

Väkivallan puhkeamista on myöskin vaikea ennustaa parinvalintaa tehdessä, sillä tekijöillä on monenlaista taustaa. Yksi piirre, joka kuitenkin saattaa ennakoida ongelmia, on jäykkä käsitys sukupuolirooleista.

Lainaus:
Väkivallan uhrien paha olo saattaa aiheuttaa fyysisiä oireita jopa välillisesti. Uhrit käyttävät terveyspalveluja muita useammin.

- Päänsärky, selkäkivut tai jopa sydänoireet voivat olla ilmentymä pahasta olosta, joka liittyykin kodissa tapahtuvaan väkivaltaan, kertoo dosentti Juha Holma Jyväskylän yliopistosta.

Erityisen paljon lähisuhdeväkivallan on todettu aiheuttavan gynekologisia vaivoja, kertoo Juutilainen.

Tutkimus paljasti myös, että hoitohenkilökunta ei tunnista väkivallan uhreja yhtä hyvin kuin arveli tunnistavansa. Vasta suora kysymys potilaalle paljasti useissa tapauksissa väkivallan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5024  Ma 12 Syy 2011, 15:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tästä äidit vaikenevat: Vauvoilla selittämättömiä ongelmia

Lainaus:
Suurin osa raskausajan alkoholinkäytöstä sikiölle aiheutuvista vaurioista jää tunnistamatta, sanoo Kelan terveystutkimuksen päällikkö Ilona Autti-Rämö. Arvellaan, että vain kymmenen prosenttia alkoholialtistuksen vuoksi vaurioituneista saa oikean diagnoosin. Arvio perustuu kansainvälisiin tutkimuksiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5419  La 15 Lok 2011, 11:37 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vakavia sisäilmaongemia: Synnytyssalit uhataan sulkea

Lainaus:
Aluehallintovirasto aikoo asettaa käyttökieltoon Keski-Suomen keskussairaalan synnytyssalit sisäilmaongelmien vuoksi.

Samasta syystä käyttökieltoon on joutumassa myös Kinkomaan sairaalan yksi osasto Muuramessa.

Synnytyssalit ovat joutumassa käyttökieltoon toukokuussa ja Kinkomaan sairaalan osasto tammikuussa.

Suomessa homehoito ja homeisiin totuttaminen aloitetaan jo synnytyssalissa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6172  Ti 27 Jou 2011, 15:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Raskaana ollut nainen kuoli kipulääkkeeseen Ruotsissa

Lainaus:
Toukokuussa 2010 naisen sydän pysähtyi ja hän lyyhistyi keittiönsä lattialle. Hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa lääkärit tekivät hätäsektion pelastaakseen lähes täysiaikaisen lapsen hengen.

Yrityksestä huolimatta sekä äiti että lapsi kuolivat.

Ruumiinavaus paljasti naisen kuolleen hapenpuutteeseen aivoissa, joka johtui lääkemyrkytyksestä. Kuolinsyyntutkinnassa paljastui, että nainen oli käyttänyt morfiinin tapaista Tramadol-kipulääkettä. Lääkettä hänelle oli määrätty vuonna 2007 ärtyvän suolen oireyhtymään.

Kukaan lääkäreistä ei tavannut kasvotusten

Lääkäri jatkoi reseptiä toistuvasti puhelimitse. Vuonna 2009 ja 2010 toiset lääkärit määräsivät naiselle unilääkkeitä ja yskänlääkettä. Kukaan lääkäreistä ei tavannut naista henkilökohtaisesti tai kysynyt, onko hän raskaana tai käyttääkö hän ehkäisyä.

Asiaa tutkinut terveyslautakunta katsoi lääkärin toimineen asiattomasti. Sikiöön kohdistuvien riskien takia Tramadolia ei pitäisi käyttää raskaana ollessa. Lisäksi sen käyttö saattaa johtaa addiktioon.

Tapahtuman jälkeen kyseinen terveysasema muutti käytäntöjään, ja kysyy jatkossa naisilta raskaudesta aina, kun reseptejä uusitaan puhelimitse.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6565  To 19 Tam 2012, 1:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Raskaana oleva nainen - entistä tarkempana kofeiinin suhteen!

Lainaus:
British Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan sopiva määrä on enintään 200 milligrammaa päivässä.

Leedsin yliopiston tekemässä tutkimuksessä selvisi, että kofeiini imeytyy raskaana olevan naisen verenkiertoon hyvin nopeasti läpäisten istukan. Kun verenkierto istukassa häiriintyy, saattaa se olla haitallista sikiön kasvulle.

Siis entistä vähemmän kahvia, suklaata, colaa ja energiajuomaa odottaville äideille - 200 milligramman "päiväannos" syntyy jo esimerkiksi rivistä tummaa suklaata ja mukillisesta suodatinkahvia.

Oma keho kertoo myös sen, josko olisi syytä välttää tätäkin määrää.
Kofeiiniyliherkät voivat saada oireita, kuten sydämentykytyksiä, 200 milligrammaa pienemmästäkin määrästä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6597  Pe 20 Tam 2012, 1:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

IS 22.12.2011:

Lääkäri mokasi synnytyksessä - vauva kuoli

Lainaus:
Poikkeuksellinen virhe toi lääkärille sakot.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi torstaina sakkoihin lääkärin, jonka virheen epäiltiin aiheuttaneen vauvan kuoleman synnytyksessä.

Oikeus hylkäsi syytteen kuolemantuottamuksesta, mutta katsoi lääkärin syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Tutkimusprofessori Mika Gissler THL:stä kertoo, että synnytyksiin liittyvät virhe-epäilyt ovat varsin harvinaisia.

Potilasvakuutuskeskus maksoi koko viime vuodelta korvauksia kuudesta potilasvahingosta, jotka liittyivät synnytykseen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6973  Pe 09 Maa 2012, 15:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Koetteleva päivä.

Olen sellainen, joka muistaa kaikki päivät.

Jopa elimistöllä on pettämätön muisti.

Eilen iltaa kohti vatsani alkoi tulla kipeäksi, ja koko yö oli vaikea aamuun asti, puolittain painajaista muistaessani taas kaiken.

Se hirveä kidutus, jossa ei ollut mitään kivunlievitystä poistamassa tuskan pahinta terää. Ilokaasulaitteetkin olivat vain seinän koristeina jouduttuani ideologian uhriksi.

Sama, jos olisin synnyttänyt saunassa. Tai ehkä saunassa olisi ollut parempi kätilö ja lopputulos ollut erilainen.

Pitkästä ponnistusajasta johtuen sain pahat laskeumat, koko lantionpohjani madaltui. Vatsan normaali toiminta loppui kuin seinään.

Poika syntyi sinisenä. Kätilö miinusti "väristä" niin kuin vakava hapenpuute olisi värivirhe vain.

Aika iso lasku meille molemmille, sairaalalle ei mitään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8983  La 30 Maa 2013, 5:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Pitkästä ponnistusajasta johtuen sain pahat laskeumat, koko lantionpohjani madaltui. Vatsan normaali toiminta loppui kuin seinään.

Poika syntyi sinisenä. Kätilö miinusti "väristä" niin kuin vakava hapenpuute olisi värivirhe vain.

Tarkistin äitiyskortista, että poika oli sininen vielä viiden minuutin jälkeen, vasta kymmenen minuutin kuluttua iho oli palautunut normaaliksi. Hapenpuutetta on ollut synnytyskanavassa ties miten pitkään ponnistusajan venyttyä puoli kahdeksasta kymmeneen. Aikuiselle jo lyhytkin hapenpuute on kohtalokasta, eikä vauva voi olla poikkeus. Ei haluta olla vaan rehellisiä; mutta yhdeksän vuotta puheterapiaa kertoo jo jotain ja puheterapeutin toteamus, että asiakkaina on paljon niitä, joiden äideillä on ollut vaikea synnytys.

Hölmölässä ei vielä tajuta, että samalla kun äiti kärsii, kärsii lapsikin hänen sisällään. Kipulääkkeen vaikutus haihtuu, mutta muista vaurioista ei niin vain toivukaan. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Väsyttää, kovan päivän ilta on venynyt myöhään. Yöllä kun olin vessassa ja kärsimykseni jatkui, Jumala sanoi, että se on minun pitkäperjantaini. Ihmettelin ja luulin, ettei kukaan ollut näkemässä tuskaani. Mutta Jumala sittenkin oli, siitä oli pakko kirjoittaa.

- Ei sekään leikkaus onnistunut, eikä ne aiemmat kaksi, eli helvettini jatkuu ennallaan. Poikani sanoi taas vähän aikaa sitten, että kärsimystäni on kauheaa katsoa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9249  Su 05 Tou 2013, 2:56 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.3.2013 klo 5.29 kirjoitti:
Väsyttää, kovan päivän ilta on venynyt myöhään. Yöllä kun olin vessassa ja kärsimykseni jatkui, Jumala sanoi, että se on minun pitkäperjantaini. Ihmettelin ja luulin, ettei kukaan ollut näkemässä tuskaani. Mutta Jumala sittenkin oli, siitä oli pakko kirjoittaa.

- Ei sekään leikkaus onnistunut, eikä ne aiemmat kaksi, eli helvettini jatkuu ennallaan. Poikani sanoi taas vähän aikaa sitten, että kärsimystäni on kauheaa katsoa.

Mukavaa viikonloppuyön huumaa viettää vessassa tunti. Poika nukahti vuoroa odottaessaan.

Itkisin, jos se auttaisi, mutta kärsittävä vaan, vaikkei kestäisi enää ja sattuisi kuinka hirveästi tahansa. Mutta joudun kestämään niin kauan, kunnes jaksan siitäkin mitätöinnistä valittaa. Hoitoni ohjattiin jo yli kymmenen vuotta sitten väärään suuntaan ja koko lantionpohjan madaltuman sijaan alettiin leikellä vähän sieltä sun täältä, jonka takia virtsarakon laskeumaakaan ei voi enää korjata. Pikku juttu tietty, jos siinä menee yhden ihmisen elämä vaan. Jos on jo parikymmentä vuotta kärsinyt, kai loppukin menee samaan syssyyn. Sehän on yhtä säästöä ja kärsimyksen maksimointia kaikki.

Viikon kuluttua on äitienpäivä taas ja monet kärsivät lapsettomuuden tuskaa. Mutta jos tietäisivät, minkä hinnan synnytyksestä voi joutua maksamaan, se voisi ehkä vähän auttaa. Maailmassa on vaikka kuinka paljon orpoja ja onnettomia lapsia, joita voisi sydämen kyllyydestä rakastaa ilman, että tarvitsisi omaa terveyttään synnytyksessä menettää. Rakkauttaan voi osoittaa myös luontoon ja eläimiin. Tärkeintä ei ole biologinen, vaan henkinen vanhemmuus, ja antaessaan omasta sydämestään saa rakkautta ja hyvää mieltä itsekin:

Lainaus:
Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.

Jes. 54:1
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9250  Su 05 Tou 2013, 18:36 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Herättyäni aamulla ja ajatellessani kaikkea mieleeni tuli, että ketjun nimeä pitäisi muuttaa. Hinta raskaudesta ja synnytyksestä lankeaa naissukupuolelle, jota sen takia ja muutenkin niin paljon sorretaan. Miehet voivat käyttää naisten sukupuolielimistä solvaavia nimityksiä, vaikka niin voitaisiin tehdä heillekin. Erityisen noloa on, että äitinsä tuskan kautta syntyneet alistavat ja sortavat toista sukupuolta. He häpäisevät sillä äitinsä, mutta sellaisia miehiä on paljon - ihan liikaa, eivätkä he ajattele nenäänsä pidemmälle. He ovat niin tyhmiä ja typeriä, että kehtaavat vieläpä mollata ja arvostella synnyttäneen naisen sukupuolielimiä miettimättä hetkeäkään, mitä heistä itsestään jäisi synnytyksen jälkeen jäljelle.

Ei minua hävetä kirjoittaa tästä aiheesta; kärsimykseni mitta on vuotanut jo aikoja sitten yli ja voin paneutua tähänkin aiheeseen.

Mutta kun kerran aloitin, sanonpa mielipiteeni parista muustakin asiasta. On mielestäni todella törkeää, että kun naiset joutuvat maksamaan omalla elimistöllään hinnan raskaudesta ja synnytyksestä Luojan säätäessä niin, että sosiaalivirasto tai muu taho tulee ja vie asiattomin ja heppoisin perustein heidän lapsensa. Näille naisille ei jää kuin synnytysvammat ja katkeruus lapsensa riistämisestä. He maksoivat hinnan, mutta varas tuli ja vei tilaisuuden koittaessa. Lapsikaan ei saa enää äitinsä rintaa, läheisyyttä eikä rakkautta, hän joutui luopumaan siitä kaikesta julman riistäjän takia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9251  Su 05 Tou 2013, 18:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Mutta kun kerran aloitin, sanonpa mielipiteeni parista muustakin asiasta.

Jääköön toiseen kertaan, tästä olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9252  Su 05 Tou 2013, 20:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Jääköön toiseen kertaan, tästä olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa.

Asia on tärkeä, jos ajatellaan, mitä kaikkea huonosti hoidetut synnytykset merkitsevät. Lapsillekin kärsimystä ja enemmän puheterapiaa.

Yritin äsken etsiä pitkän tovin uutista, jossa kerrottiin puheterapian asiakasmäärien kasvusta. En löytänyt etsimääni, mutta vastaavan.

Epäilen, että enemmän puheterapiaa tarvitsevia lapsia tarkoittaa: enemmän huonosti hoidettuja synnytyksiä.

Toisinaan hapenpuute synnytyksessä aiheuttaa halvaantumisen loppuiäkseen, toisinaan kuolleena syntymisen. Monille tulossa rankka äitienpäivä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9877  Ti 05 Mar 2013, 13:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.5.2013 klo 17.36 kirjoitti:
Herättyäni aamulla ja ajatellessani kaikkea mieleeni tuli, että ketjun nimeä pitäisi muuttaa. Hinta raskaudesta ja synnytyksestä lankeaa naissukupuolelle, jota sen takia ja muutenkin niin paljon sorretaan.

Nukkuessaankin aivot työstävät kaikkea, mikä on pinnalla ja koskettaa omaa elämää. Joudun edelleenkin maksamaan synnytyksestä hintaa; se ei ole mikään menneisyyden juttu, vaan jokapäiväistä synnytysvaurioiden kanssa elämistä ja niiden sietämistä kolmesta leikkauksesta huolimatta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että ketjulle pitäisi saada osuvampi nimi, "Raskaus ja synnytys" on niin lattea. En muistanut rukanneeni nimeä muotoon "Hinta raskaudesta ja synnytyksestä", joka sekin on lattea.

Mutta tänä aamuna mieleeni tuli otsikko "Helvetti ei pääty synnytykseen", joka tuntui aika osuvalta ainakin omien kokemusteni pohjalta. Katsoin kelloa perään, se oli 6.02 saatuani otsikkoni. Olin mennyt yöllä yhden aikaan nukkumaan, mutta joutunut nousemaan ylös ottamaan probiootteja ja flukonatsolia vatsan vaivatessa ja ollut vielä kahden aikaan hereillä. Siitä noin neljän tunnin unesta huolimatta aivoni hyrräsivät kuuden jälkeen täysillä ja kirjoitin mielessäni virkkeitä ja lauseita vaihtaen niiden järjestystä välillä. Kirjoittaisinko noin vai näin... Puuhassa vierähti puolitoista tuntia ajatellessani kaikkea, jonka jälkeen tein jumppaliikkeeni, otin 50 milligrammaa asetyylisalisyylihappoa ja keskityin pidättämään virtsarakkoa ennen suunnistamistani vessaan, jonne on parasta painua suorinta tietä vahinkojen välttämiseksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9881  Ke 06 Mar 2013, 4:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Helvetti ei pääty synnytykseen

Ei ainakaan kannata ottaa sellaista miestä synnytykseen, joka hymyilee takaisin kätilölle, joka hymy huulillaan on kieltäytynyt koko kivunlievityksestä.

Kidutuksen tuloksena koko jalkoväli roikkuu synnytyksen jälkeen.

Mies kertoo kaikille, että synnytys on mennyt hyvin.

Naisen vatsa lakkaa toimimasta normaalisti heti synnytyksen jälkeen, hän pyytää sairaalassa ulostuslääkettä. Mutta ne eivät auta, pitää auttaa sormilla. Suolet ovat mutkalla, mutta sitä hän ei tiedä vielä; ei tajua saaneensa loppuelämän vauriot.

Lapsi alkaa saada puheterapiaa ja hänellä on hienomotorisia häiriöitä.

Puheterapeutin paljastettua asiakkainaan olevan paljon sellaisia, joiden äideillä on ollut vaikea synnytys, nainen suuttuu ja tekee valituksen potilasvahinkokeskukseen, josta saa vastauksen valituksen tulleen liian myöhään.

Lapsen puheterapia jatkuu yhdeksän vuotta, jonka jälkeen hän kärsii lyhytmuistin kapeudesta edelleen. Synnytyksessä koettu hapenpuute on vaikuttanut koko hänen koulunkäyntiinsä ja opettajien antamiin arvosanoihin.

Naisen koko lantionpohja on madaltanut synnytyksen seurauksena, jota aletaan psykologisoida ja pitää vain gynekologisena ongelmana, jonka pitäisi olla leikkauksen jälkeen kunnossa.

Hänet laitetaan virtsanpidätysryhmään ja fysioterapiaan, jossa oppii käyttämään kävelysauvoja oikein.

Mutta mutkalla olevia suolia ei voi jumpauttaa.

Jumal'auta, että ihmisiä pidetään tyhminä!

Seuraa kaksi uutta leikkausta ja helvetti jatkuu, jatkuu ja jatkuu...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9888  To 07 Mar 2013, 22:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.11.2013 klo 12.19 kirjoitti:
Siitä noin neljän tunnin unesta huolimatta aivoni hyrräsivät kuuden jälkeen täysillä ja kirjoitin mielessäni virkkeitä ja lauseita vaihtaen niiden järjestystä välillä. Kirjoittaisinko noin vai näin... Puuhassa vierähti puolitoista tuntia ajatellessani kaikkea, jonka jälkeen tein jumppaliikkeeni, otin 50 milligrammaa asetyylisalisyylihappoa ja keskityin pidättämään virtsarakkoa ennen suunnistamistani vessaan, jonne on parasta painua suorinta tietä vahinkojen välttämiseksi.

Puran aamusivuihini kaikki edesottamukset ja tänään kesken kirjoittamiseni minua alkoi huvittaa se, kuinka poika on monessa asiassa alkanut muistuttaa minua. Kaupassa hän saattaa naama vakavana tarkastaa jotain tavaraa ennen kuin vasta kelpuuttaa sen. Alun perin tapa on periytynyt äidiltäni, joka tarkistaa ostamansa vaatteet huolella, että kaikki on ok. Siitä tapa on siirtynyt minulle ja kaikkien tavaroiden hartaaseen syynäämiseen.

Toinen juttu on "Mmm", joka lausutaan tietyllä äänensävyllä eripuran jälkeen. Sillä ilmaistaan toiselle, etten ole aivan leppynyt vielä enkä lirkuttelutuulella nyt. Koska en pysty teeskentelemään mitään, on odotettava äreyden haihtumista. Mutta poika on ominut senkin tavan itselleen ja ilmaisee itseään välillä tismalleen samoin.

Ajatellessani sitä kaikkea, miten näen hänessä itseäni, minua alkoi naurattaa niin paljon, että housuihin vähän lirahti. Oli jatkettava kirjoittamista naama vakavana.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10076  La 21 Jou 2013, 0:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.11.2013 klo 21.48 kirjoitti:
Ajatellessani sitä kaikkea, miten näen hänessä itseäni, minua alkoi naurattaa niin paljon, että housuihin vähän lirahti. Oli jatkettava kirjoittamista naama vakavana.

Kiminkinen: Virtsarakko kasvaa kouluttamalla

Näyttäisi vähän, että helppoheikille on noussut kusi päähän, mutta lasithan nuo ovat.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10115  Su 29 Jou 2013, 12:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kiminkinen: Virtsarakko kasvaa kouluttamalla

Näyttäisi vähän, että helppoheikille on noussut kusi päähän, mutta lasithan nuo ovat.

Kiminkinen on väärässä.

Koulutus eikä jumppa eikä tähänastiset leikkauksetkaan ole auttaneet.

Kävelin varttia yli suoraan vessaan ja sittenkin lirahti ja kaikki vaatteet kastuivat.

Pyyhkiessäni väsyneenä ja allapäin vaatteita Jumala lohdutti minua muistuttaen pesupäivästä, että kaikki menisi kuitenkin pyykkiin.

Mutta nyt kahvia keittämään ja aamusivuja kirjoittamaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11342  To 12 Hel 2015, 2:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.12.2013 klo 11.41 kirjoitti:
Lainaus:
Kiminkinen: Virtsarakko kasvaa kouluttamalla

Näyttäisi vähän, että helppoheikille on noussut kusi päähän, mutta lasithan nuo ovat.

Kiminkinen on väärässä.

Koulutus eikä jumppa eikä tähänastiset leikkauksetkaan ole auttaneet.

Kävelin varttia yli suoraan vessaan ja sittenkin lirahti ja kaikki vaatteet kastuivat.

Pyyhkiessäni väsyneenä ja allapäin vaatteita Jumala lohdutti minua muistuttaen pesupäivästä, että kaikki menisi kuitenkin pyykkiin.

Mutta nyt kahvia keittämään ja aamusivuja kirjoittamaan.

Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta,
"oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11343  To 12 Hel 2015, 3:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Kun koiraat poikivat:

Admin 2.5.2010 klo 3.13 kirjoitti:
Synnytyksen aika koitti.

Aku ja Iines olivat jo hyvissä ajoin vertailleet sairaaloita, mutta valinnan varaa ei ollut. Akun veli oli huutanut apua Kätilöopistolla ja hänen ystävällä oli ollut karsea imukuppisynnytys Naistenklinikalla ja tämä sanoi, ettei mene synnyttämään ikinä enää. Aku oli kauhuissaan noista jutuista ja yritti etsiä itselleen parempaa.

Löytyi Tammisaaren sairaala, jonne Aku ja Iines olivat matkalla. Aku oli jo kovin sairas ja hän ehdotti, mitäs jos sittenkin mentäisiin Kätilöopistolle. Mutta Iines oli sitä mieltä, että mennään Tammisaareen, kun oli sovittu jo.

Siitä Aku oli kuitenkin hyvillään, että oli aikainen maanantaiaamu ja lääkärit olisivat paikalla, jos tarvetta tulisi.



Mutta Akuun sattui kovasti jo. Ensi töikseen hän oksensi sairaalassa kaiken, mitä oli aikaisin aamulla syönyt. Sairaalasta oli neuvottu syömään oikea kunnon aamupala, kun Akulta oli mennyt jo lapsivesi ja hän oli soittanut sairaalaan.

Aku ja Iines olivat käyneet tutustumassa jo ennen synnytystä sairaalaan. Aku oli nähnyt seinällä roikkuvat ilokaasulaitteet ja hänelle oli kerrottu eri kivunlievitysmahdollisuuksista.

Mutta nyt kun Aku oli kauhean kipeä, hänet komennettiin vain suihkuun.



Aku meni suihkuun ja kun synnytyspoltot tulivat, hän yritti vaimentaa niitä kuumalla suihkulla. Lopulta vesi oli tulikuumaa eikä se auttanut enää kipuihin. Aku työntyi tulipunaisena suihkusta ulos ja huusi apua.

Kätilöä ei näkynyt missään, mutta sitten kuului juoksevien askelten ääniä.

Aku luuli saavansa apua. Hän sanoi haluavansa kipulääkkeitä, ettei kestäisi enää. Hän oli tuskasta sairas, mutta kipulääkkeitä ei tullut.



Aku oli noiden kahden ihmisen keskellä täysin oman onnensa nojassa. Hän kysyi, voisiko ponnistaa, johon kätilö sanoi vaan, että jos siltä tuntuu. Tuska sumensi Akun pään hänen istuessaan lattialla ja anoessaan kipulääkkeitä. Mutta kätilö toi hänen eteensä vain peilin ja sanoi sen auttavan monia.

Akua se ei auttanut. Ei hän pystynyt ajattelemaan vauvaa, joka oli samassa pinteessä kuin hänkin puristuksissa hänen sisällään. Peilin näyttäminen tuntui vain rienaukselta, vaikka siitä näkyikin vähän tummaa tukkaa. Hän oli sairas ja kivulias, eikä hän saanut mitään apua.

Synnytys ei lattialla edistynyt ja Aku autettiin selälleen synnytyssänkyyn. Tuskat olivat kovat ja aina kun Aku huusi, kätilö laittoi kättään Akun suun eteen, ettei huuto olisi kuulunut.

Aku tunsi, ettei lapsi mahdu ulos ja hän pyysi leikkaamaan, muttei kätilö suostunut siihen, vaan alkoi hautoa jalkoväliä kuumilla kääreillä.



Aika mateli ja Aku tunsi olevansa lähellä kuolemaa. Hän tiesi, ettei ihmiseltä pyydettäisi paljon enempää, kun tämä jo kuolisi. Hän tunsi olevansa niin lähellä kuolemaa, että myös kuolemanpelko alkoi mennä. Paljon enempää ei tarvitsisi enää kestää.

- Aku aneli yhä edelleen kipulääkkeitä. Mutta kätilö sanoi vain, että tämä synnyttäisi kohta ja hymyili Iinekselle, joka hymyili kätilölle takaisin. Oli kauheaa olla näiden keskellä, heidän alapuolellaan ja katsoa piinapenkistä heidän kasvojaan yksin ja kärsien.

Myös lastenhoitaja ramppasi edestakaisin huoneessa ja kävi katsomassa tilanteen edistymistä. Kätilö sanoi hänelle vain: "Nästan färdig", kohta valmis.



Akulla alkoi voimat loppua, hän ei jaksaisi enää kauan. Tajuttuaan, ettei hän saa apua, hän yritti ponnistaa viimeisillä voimillaan ja tunsi samalla, kuinka hänen lihansa repesivät ja alkoi hirveä kirvely. Mutta lapsi oli syntynyt ja hän sai sen rinnalleen pieneksi hetkeksi.

Aku ei ollut tuntenut itseään koskaan niin häväistyksi, kun kätilö otti heti synnytyksen jälkeen kipupiikit esiin. Nyt hän Aku oli ihminen taas, mutta kun hän synnytti, hän ei ollut ihminen.

Kätilö aloitti repeämien ompelun ja sanoi, ettei tämmöisiä tarvitsisi edes ommella ja passitti Akun tuon jälkeen suihkuun. Kone oli hoitanut hommansa ja sen piti mennä suihkuun.



Aku oli verinen ja huuhteli itsensä, mutta kun hän tuli suihkusta pois, hän tunsi pyörtyvänsä ja otti lavuaarin reunasta kiinni. Kätilö huomasi sen ja kysyi Akulta, mitä tämä on oikein tekemässä. Aku ihmetteli tylyä äänensävyä, mutta sai sanottua, että tuntee pyörtyvänsä, jolloin kätilö auttoi Akun takaisin sänkyyn.






Vuodet vierivät. Aku oli vammautunut synnytyksessä, mutta niin oli hänen lapsensakin. Ponnistusaika oli kestänyt puoli kahdeksasta kymmeneen eikä vajaata tuntia niin kuin kätilö oli papereihin kirjoittanut. Aku oli itsekin pyöristänyt aikaa alaspäin, mutta kello oli ollut puoli kahdeksan, kun hän makasi lattialla, ja lapsi syntyi muutama minuuttia vaille kymmenen.

Mitään sanktiota sairaala ei saanut. Aku valitti liian myöhään, vasta sitten kun hän tajusi lapsenkin saaneen pysyviä vammoja hapenpuutteen seurauksena. Hänellä oli hienomotoristisia häiriöitä ja ongelmia kielellisessä kehityksessä. Väristä oli mennyt piste, lapsi syntyi sinisenä.



Niin paljon oli synnytyksessä pielessä siksi, että vain toinen sukupuoli synnytti. Se sukupuoli, joka ei synnytä, on ylenkatsova ja halveksii synnyttävien kärsimystä, on Akukin saanut tuntea nahoissaan.

Akulla on jo ensimmäinen synnytyksen jälkeinen korjausleikkaus takana ja toinen tulossa. Ensimmäisessä korjausleikkauksessa Akun sukupuolielin halkaistiin pituussuunnassa kahtia edestä ja takaa ja kursittiin monessa kerroksessa takaisin kiinni.

Mutta koska ensimmäinen korjausleikkaus ei onnistunut, sama on tulossa uudestaan. Taas halkaistaan ja kursitaan kokoon.



Synnytyksen jälkeistä kärsimystä on kestänyt jo vajaat parikymmentä vuotta, mutta hintaa saa maksaa koko loppuelämänsä ajan, niin Aku uskoo - ihan niin kuin hänen poikansakin saa maksaa.

Poikiihan vain koiras ja siksi he saavat kärsiä.


Huone 13:

Admin 2.5.2010 klo 2.16 kirjoitti:
Synnytyksestä oli kohta parikymmentä vuotta.

Aku pääsisi uuteen korjausleikkaukseen. Jos nyt onnistuisi...

Mutta Aku oli jo niin riutunut, että hän tuskin uskalsi toivoakaan enää mitään.

Sitä paitsi huono tuuri näytti jo tarttuneen.



Kun Aku yritti tehdä kaikki raskaat työt alta pois, että voisi levätä leikkauksen jälkeen, hän loukkasi oikean polvensa ikkunoita puhdistaessaan.

Heti tuon perään Aku kulki kadulla omissa ajatuksissaan niin, että käveli risteyksessä päin punaisia ja meinasi jäädä linja-auton alle. Aku kuvitteli, mitä kirjoittaisi myöhemmin ja hänellä oli omissa maailmoissaan niin hauskaa, että hän lähti vain kävelemään tien yli. Linja-auto oli lähtenyt jo liikkeelle ja tööttäsi hirveästi, ja Aku ehti juuri ja juuri edestä pois.

Siihen loppuivat Akun hilpeät ajatukset. Hän soimasi itseään, että oli ollut niin ajatuksissaan. Olisi ollut karseaa lapselle, jos hän olisi jäänyt sillä tavoin auton alle. Töppäys oli paha ja Aku oli järkyttynyt pitkään.



Kaikki tuo jäi kuitenkin taakse, ja leikkausta edeltävänä päivänä Aku huomasi jonkun soittaneen. Myöhemmin illalla hän soitti numeroon takaisin ja puhelu ohjautui sairaalaan.

Ei kuulemma tarvinnutkaan mennä seitsemäksi osastolle, sanottiin. Riitti, että meni yhdeksäksi.

- Sehän on mukavaa, Aku tuumi. Saisi nukkua vähän pidempään.



Mutta Aku oli aamulla kauhean väsynyt eikä ollut nukkunut kuin pari tuntia. Hän oli aina vain tehnyt hommia alta pois ja selvitellyt tärkeitä asioita.

Tulossa oleva epiduraalipuudutuskin mietitytti. Akun pikkusiskokin oli soittanut ja sanonut, että toivottavasti siihen ei halvaannu, että promillen verran kuulemma halvaantuu, mutta että muutoin anestesiamuoto on turvallinen.

Aku alkoi yöllä tutkia noita juttuja ja huomasi monia rajoituksia. Ennen epiduraali- ja spinaalipuudutusta ei saanut käyttää verenohennuslääkkeitä, Aku huomasi. Vaan entä kalaöljy ja Trombosol Forte, jota Aku siveli suihkun jälkeen täydeltä pituudelta jalkoihinsa nyt, kun ei käyttänyt alkoholia ollenkaan?

Akua alkoi kauhistuttaa eikä hän uskaltanut ottaa yöllä enää kalaöljyä eikä sivellä aamulla suihkun jälkeen Trombosoliakaan suonikohjuja hoitamaan.



Mutta päivä oli kaunis ja aurinkoinen, kun Aku matkasi kohti sairaalaa.

Hän käveli osan matkaa, että saisi liikuntaa ja jalkojen verenkierto säilyisi hyvänä leikkausta varten.

Kello oli juuri yhdeksän, kun hän saapui osastolle.

Tuntui jännittävälle, eikä Aku päässyt heti huoneeseensa, vaan hänet ohjattiin oleskelutilaan odottamaan hoitajaa, joka oli varattuna.



Odotuksen jälkeen hoitaja tuli Akun luo ja ohjasi hänet huoneeseen, jonka ovessa luki numero 13. Huomattuaan, että huoneen numero oli 13, Akua alkoi hirvittää. Minkälaisia kaikkia ongelmia numeroon 13 olikaan hänen elämässään liittynyt, Aku muisteli...

Mutta huoneen numero oli 13, ja sillä sökö.



Huoneessa Akun vuode oli heti oven vieressä pukukaappia ja lavuaaria vastapäätä.

Aku laittoi vaatteensa kaappiin ja puki leikkausvaatteet ylleen ja jäi odottamaan.

Aika oli pitkää, oli tylsää. Ei saanut syödä eikä juoda enää mitään, oli oltava vain.

Vierustoveri viereisessä sängyssä oli mukava ja hän pääsi ennen Akua leikkaukseen. Tosin hoitaja unohti hänen esilääkityksensä ja tämä oli kauhuissaan.

Akuakin jännitti. Hän odotti, että leikkaava lääkäri olisi tullut tapaamaan häntä, mutta lääkäriä ei näkynyt eikä kuulunut ollenkaan.

Esilääkitys muistettiin kuitenkin antaa ja Akua alettiin työntää kohti leikkaussalia.



Näköalat vain vilisivät Akun silmien edessä, kunnes hän oli kuhisevassa leikkaussalissa ja hänet komennettiin istumaan poikittain leikkauspöydälle.

Hoitajat olivat oikein mukavia ja he alkoivat laittaa tippaa Akun vasempaan käteen. Tipan laitosta ei vain tullut mitään. Sairaala oli opetussairaala ja tytöt harjoittelivat.

He rikkoivat Akun kaksi suonta ja sanoivat jättävänsä homman suosiolla anestesialääkärille.

Akua alkoi pelottaa ja hän ajatteli, mitähän kaikesta oikein tulisi, kunnes anestesialääkäri saapui paikalle ja laittoi kertayrittämällä tipan kauniisti käteen.



Akulla oli tyyny sylissään ja häntä kehotettiin pyöristämään selkänsä ja taivuttamaan itsensä tyynyä vasten.

Hänen selkänsä pyyhittiin sterilointiaineella, joka tuntui kylmältä ja jonka jälkeen alkoi piikin työntäminen selkään.

Akulle sanottiin, että hänen pitäisi pysyä aivan paikoillaan, mutta neula osui suoraan hermoon ja Aku säpsähteli kivusta. Sattui kamalasti.

Lopulta anestesialääkäri puudutti ihon ja piikin työntäminen selkään onnistui. Hän kertoi, että se oli spinaalipuudutus, joka annettiin nyt, ja selvitti eroa epiduraalipuudutukseen.

Sen jälkeen Aku kellautettiin makaamaan selälleen ja hänen jalkansa sidottiin telineisiin.

Vyötärön kohdalle viritettiin verho, jonka taakse Aku ei nähnyt mitään.



Jalat olivat alkaneet puutua heti ja anestesialääkäri kokeili kylmillä lapuilla ihon tuntoa, mutta siitä huolimatta Akua hirvitti. Mitä jos häntä sattuisikin?

Leikkaavaa lääkäriä Aku ei ollut nähnyt koko aikana, mutta nyt tämä tuli sanomaan muutaman sanan Akun maatessa selällään kuin koppakuoriainen pöydän päällä.

Sopiva hetki varmaan kirurgille rupatella niitä näitä, mutta Aku ei ollut oma itsensä lääkepöhnässä ja ikävänpuoleisessa seurusteluasennossa. Mitä kaikkea miehet saavatkaan kestää synnyttämisen tähden, kun koiraat vain poikivat... Moni asia olisi toisin, jos toinenkin sukupuoli joutuisi kestämään saman nöyryytyksen.



Akulla oli hyvää aikaa ajatella verhon takana, sillä hän sai olla koko leikkauksen ajan yksin. Vain silloin tällöin anestesialääkäri tai joku muu kävi kysäisemässä, onko kaikki hyvin. Aika erilainen leikkauskokemus verrattuna sormen leikkaukseen yksityisellä, jossa hoitaja oli koko ajan vierellä luotsaamassa ajatuksia leikkauksesta pois. Tässä leikkauksessa vain hoitajat rupattelivat keskenään pöytiensä ääressä, jotka olivat seinää vasten, ja he istuivat selin Akuun nähden. - Erikoinen kokemus, mutta koska Akuun ei sattunut, hän piti ajatuksensa omana tietonaan.

Kun kaikki oli sitten ohi, Aku nostettiin sairaalasänkyyn takaisin ja vietiin heräämöön. Olihan hän ollut koko ajan hereillä, mutta jalat eivät vielä liikkuneet ja sitä odoteltiin heräämössä.

Ensiksi liikkuivat vain varpaat hiukkasen ja sen jälkeen polvet vähän.

Heräämössä oli huisketta ja mahdoton vilinä. Hoitajia ja harjoittelijoita hyöri ympäriinsä monien potilaiden keskellä. Leikkaussaleja oli kolme ja hyörinä heräämössä sen mukainen.

Aku tutki kiinnostuneena kaikkea ympärillään, kunnes hänet vietiin takaisin huoneeseen nro 13.



Akun olo oli hyvä ja spinaalipuudutus oli yllättänyt hänet. Ei väsymystä, ei tokkuraisuutta, ei kurjaa oloa eikä mitään. Ainoastaan vain jalat olivat puuduksissa, mutta puutuminen oli kuulemma hyvä asia, koska se toimisi kipulääkkeenä niin kauan kuin sitä jatkuisi.

Sitten ruoka-ajan koittaessa Akulla oli hirveä nälkä, mutta hoitaja ei antanut mitään, vaikka toiset huoneessa olijat saivatkin syödäkseen. Aku ei voinut huonosti, hänellä oli ihan hyvä olla, mutta hoitaja ei antanut ruokaa. Vasta iltapalan aikana Aku sai yhden karjalanpiirakan ja teetä.



Yöllä Aku heräsi siihen, että vierustoveri oli kovasti kipeä ja yöhoitaja rupatteli hänelle hiljaa. Aku ajatteli, että voisi jaloitella vähän, kun ei saisi kumminkaan heti unta.

Aamulla tohina alkoi osastolla jo aikaisin. Hoitajat pyörivät edestakaisin ja tekivät sitä ja tätä. Aamupalaakin sai ja se maistui nälkäisen päivän jälkeen.

Ja ennen kuin lääkäri tulisi kierrokselle, Aku päätti käydä suihkussa.

Suihku virkisti ja Aku jäi odottamaan lääkäriä. Jonkun ajan kuluttua lääkäri tulikin, mutta tämä meni suoraan vierustoverin luo, jota kipulääkkeet eivät olleet auttaneet.

Akua vierustoveri säälitti, sillä tämä oli niin paljon nuorempi kuin hän eikä osannut pitää vielä puoliaan. Lääkäri ei tuntunut lotkauttavan korvaansakaan vierustoverin selittäessä olevansa kovin kipeä. Aku ei voinut olla sanomatta, että tämän pitäisi saada tehokkaampia kipulääkkeitä, jolloin lääkäri totesi "kivuntunteen olevan yksilöllistä".



Päivä sitten kului, ja Aku ja kolmas huonetoveri odottivat turhaan lääkäriä käymään heidänkin luonaan.

Akun mielestä se oli omituista, sillä käytäntönähän on, että lääkäri tulee päästämään kotiin.

Mutta elettiin jo iltapäivää eikä lääkäriä tullut. Vierustoveri oli lähtenyt jo ajat sitten, ja kolmaskin huonetoveri hyytyi odottamaan lääkäriä.

Aku jäi sinnittelemään vielä, mutta häntä harmitti niin paljon, että pyysi hoitajaa jättämään lääkärille soittopyynnön, että voisi edes joskus keskustella tämän kanssa tehdystä leikkauksesta.

Sitten Aku soitti Kela-taksin, josta saa sellaista palvelua, että tullaan suoraan osastolta hakemaan ja kuljetetaan kotiin omavastuun hinnalla. Koko paperisodan hoitaa taksi eikä asiakkaan tarvitse muuta kuin hoitaa itsensä.



No, Aku pääsi onnellisesti kotiin jälkikasvunsa luo.

Mitään ei juuri jaksanut, mutta sai sentään levätä.

Lääkärin soittoa ei vain kuulunut koko päivänä, jota Aku ihmetteli entisestään. Sekin oli outoa, ettei edes kipulääkereseptiä saanut mukaansa. Sen olisi pitänyt tulla kuin Manulle illallinen leikkauksen jälkeen - ja oikeastaan se olisi pitänyt saada jo sairaalakäynnin yhteydessä ennen leikkausta. Vaikea sitä on lähteä kipeänä enää kipulääkkeitä hakemaan. Ne pitäisi olla jo kotona ennen leikkausta.

Kaikkein pahinta oli kuitenkin, kun Aku huomasi kotona, ettei hän näyttänyt saaneen leikkauksesta mitään apua.

Pettymys oli niin suuri, että Aku valvoi seuraavan yön aamuun. Uni ei tullut, mutta pohjaton itku tuli. Oli vaikeaa hyväksyä, että sama helvetti vain jatkuisi, jos leikkaus olisi yhtä tyhjän kanssa.

Aku soitti vierustoverilleen, joka oli ollut samassa huoneessa kuin hän ja kärsinyt vatsakivuista vajaat parikymmentä vuotta. Aku ja hän ymmärsivät toisiaan, mitä on pitkään jatkunut kärsimys. Puhelu oli pitkä ja vierustoveri neuvoi Akua soittamaan sairaalaan, ellei lääkärin soittoa kuuluisi.

Tuntui kidutukselta, ettei kukaan ollut vaivautunut soittamaan, vaikka soittopyyntö oli jätetty jo edellisenä päivänä. Vierustoverin neuvomana Aku soittikin sitten osastolle, ja puhelimeen vastannut hoitaja laittoi asian eteenpäin.

Kymmenen minuutin kuluttua tuosta poliklinikan lääkäri soitti sairaalasta. Aku purki hänelle mieltään siitä, ettei kukaan ollut soittanut eikä mukaan annettu edes kipulääkereseptiä.

Tuo lääkäri sanoi voivansa sen reseptin kirjoittaa ja kysyi, mihin apteekkiin soittaisi. Aku vastasi, että kauppakeskuksen apteekkiin, koska sinne tarvitsisi kävellä vähiten.



Selvittyään seuraavasta yöstä yhtä pettyneenä, valvoen ja itkien Aku ajatteli päivällä, että jaksaisi hakea apteekista jo kipulääkkeen ja samalla muitakin reseptilääkkeitä. Kantaja-apuna oli jälkikasvu.

Kävely sujui verkkaisesti eikä tuntunut luontevalta tuoreet tikit haarovälissä. Tavallisilla reseptivapailla kipulääkkeillä oli pitänyt selvitä, sillä kotona ei ollut muuta. Edellisestä leikkauksesta jääneet kipulääkkeet olivat päässeet vanhenemaan ja toiset, hyvät kipulääkkeet, oli naapuri käynyt pummaamassa kahdessa erässä ja ne oli nyt loppu, kun olisi itse niitä tarvinnut.

Mutta oli lauantaipäivä vähän ennen neljää ja Aku saisi kipulääkkeet nyt.

Päästyään tiskin viereen Aku kertoi puhelinreseptistä ja näytti muutkin reseptit samalla. Nuori farmaseutti alkoi touhuta reseptien kanssa ja lähti noutamaan puhelinreseptiä. Mutta jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi, ettei reseptiä ollut missään.

Akua harmitti ja hän arveli reseptin eksyneen jompaan kumpaan kahdesta muusta apteekista, sillä apteekkeja oli kauppakeskuksessa kolme.

Farmaseutti tiedusteli, ottaisiko Aku samalla muutkin reseptilääkkeet sieltä ja Aku ajatteli tekevänsä niin. Oli helpompaa pyytää yksi laskelma vakuutusyhtiölle kuin tulostaa niitä monesta eri paikkaa.

Ainoa vain, mikä Akua arvelutti, oli käveleminen. Kaksi muuta apteekkia olivat mahdollisimman kaukana toisistaan ja kävely siinä kunnossa ei ollut mukavaa, Aku mutisi puoleksi ääneen. Mutta nuori farmaseutti oli todella avulias ja sanoi voivansa soittaa apteekkeihin, ettei Akun tarvitsisi kävellä molempiin paikkoihin.

Odotus tuntui pitkälle, jonka jälkeen farmaseutti tuli takaisin ja ilmoitti, ettei reseptiä ollut kummassakaan apteekissa. Aku oli pettynyt ja samalla kiitollinen siitä, että farmaseutti oli ollut niin avulias. Olisi ollut hirveää, jos olisi täytynyt kävellä pitkät matkat kumpaankin apteekkiin aivan turhan takia.



Eikä Akun auttanut sitten kuin tyytyä reseptivapaisiin kipulääkkeisiin. Oikeaa kipulääkereseptiä hän ei saanut.

Ehkä kivun tunne todellakin on yksilöllistä - vaikka enemmänkin vaikutti siltä, että kivun tunne on sukupuoleen sidottua.

Koiraat joutuvat kestämään mitä vain kipua kuin luonnostaan, koska he ainoastaan synnyttävät. Synnyttävän sukupuolen kipua pidetään niin yksilöllisenä, että sen päältä on helpompi kävellä. Ei kipulääkereseptiä - ei kipua...



Siitä, kun Aku synnytti, oli jo kauan, mutta Akun nenässä alkoi haiskahtaa yhä enemmän siltä, ettei mikään ollut juuri muuttunut. Kun koiraat vain poikivat, on niin helppoa vähätellä.

Akun täytyi oikein miettiä, mitä se I. Duncan oli taas sanonutkaan:

"On ennenkuulumatonta, sivistymätöntä raakalaisuutta, että -- on yhä pakko kestää sellaista hirvittävää kidutusta. Siihen on saatava parannus. Siitä on tehtävä loppu. Onhan täysin järjetöntä, ettei nykyaikaisen tieteen aikakaudella kivuton synnytys ole normaalikäytäntö."



Noista Duncanin sanoista on jo sata vuotta eikä mikään ole muuttunut... Aina vain koiraiden kipuun suhtaudutaan yliolkaisesti kuin itsestäänselvyytenä.

Ja koska on noin, yhä edelleen koiraita vammautuu synnytyksissä ja heitä joudutaan jälkikäteen leikkelemään ja korjailemaan. Kunnon kivunlievitystäkään ei saa kuin silloin, kun anestesialääkäri sattuu olemaan vapaana. Jos tämä on varattuna "tärkeämpiin" tehtäviin, synnyttäjällä ei ole mahdollisuutta tehokkaaseen kivunlievitykseen.

Vaan onko kivunlievityksellä niin väliä? Selviäväthän lapsetkin yleensä hengissä. Hinta kitumisesta voi olla vain kova: aivojen hapenpuutetta ja sen seurauksena hienomotoristisia häiriöitä ja vaikeuksia kielellisessä kehittymisessä yms. Sitä paitsi lapset tarvitsevat yhä enemmän puheterapiaa ja muita palveluja, joka sekin kielii Duncanin ajan olevan totta yhä vaan.

Tosin juuri se, että koiraiden poikimiseen liittyvät toimet hoidetaan niin huonosti, vie yhteiskunnalta hirveät määrät resursseja ja varoja. Monentyyppiset korjausleikkaukset, joita uroille joudutaan tekemään rankkojen synnytysten jälkeen eri elämänvaiheissa, edellyttää vilkasta leikkaussalitoimintaa ja kulujen kattamista verovaroin.

Synnytysten liukuhihnasysteemi on olevinaan nopeaa ja halpaa, vaikka se tuleekin pitkässä juoksussa kalliiksi, Aku pohtii tuosta hölmöläisten touhusta. Kuinkahan paljon yhteiskunnalle maksaakaan kaikki puheterapiat ja muut tukimuodot, kun lapsetkin saavat maksaa noista laiminlyönneistä hintaa ja kärsiä niistä pahimmassa tapauksessa koko loppuelämänsä ajan?

Halpa ja huonosti hoidettu muuttuu kalliiksi aika nopeasti, kun ajatellaan kaikkia poikivia koiraita ryhmänä ja harmillisen kalliina menoeränä koko yhteiskunnalle. Monin verroin halvemmaksi tulisi, jos koiraat eivät poikisi ollenkaan.



Mutta Akun ajatus keskeytyi, sillä hän ei jaksanut ajatella enää. Mikä hän olisi tässä maailmassa mitään muuttamaan... Hölmöläisten täytyy saada tehdä juuri niin kuin he haluavat. Kun he säästävät ja lyhentävät peittoa yhdestä päästä, joutuvat he maksamaan ja pidentämään sitä toisesta päästä. Eivät he näe näiden kahden asian yhteyttä, koska ovat niin lyhytnäköisiä ja tyhmiä.

Maailmalla poikivia koiraita rääkätään ja mitätöidään milloin milläkin perusteella. Koiraat saavat kärsiä toisenkin sukupuolen edestä, se on heidän kohtalonsa.

Akuakin kai vielä leikellään; se on todennäköisempää kuin se, ettei leikeltäisi.



Jossain vaiheessa Aku muisti sairaalasta ottamansa valokuvat ja alkoi katsoa niitä:

"Tässä sängyssä minä makasin", Aku ajatteli ja katsoi tyhjää sänkyä.

"Tuossa on lavuaari ja käytävä", Aku muisti hymähtäen.

"Täällä oleskelutilassa minäkin istuin ja tuosta tuolista on noussut joku kaltaiseni ihminen", Aku tuijotti kuvaa.



Mutta huoneen nro 13 ovi oli jo kiinni ja sen takana leikeltävät vain vaihtuvat. Koiraat joutuvat kestämään paljon sellaista, mistä naarailla ei ole mitään käsitystäkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11675  Ti 30 Kes 2015, 3:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.2.2015 klo 3.11 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Lainaus edeltä.

"Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen."

Jouduttuani potemaan näitäkin oireita jo runsas parikymmentä vuotta ja odotellessani neljänteen leikkaukseen pääsyä elämäni saa yhä paksumpia käänteitä. Jo pelkkä käyminen proktohoitajalla oli ikimuistettavaa. Hän esimerkiksi kysyi, miksi olen siellä, aivan niin kuin ei olisi tiennyt. Siksi, että kärsin ummetuksesta, sanoin ensin väärin. Ei vaan siksi, ettei vatsa toimi normaalisti, korjasin. Hänellä oli pöydällään joku pysti, kuin koriste, joka olikin ihmisen keskiranka pienoiskoossa. Seinää koristi joku juliste, jota en likinäköisenä nähnyt kunnolla, näytti makkaroille ensin, mutta olikin kuvia erilaisista pökäleistä. Työkaverit olivat kuulemma ihmetelleet, miksi hän pitää sellaista seinällä. Teepaitojakin olisi ollut tarjolla, mutta hän sanoi, että nyt riittää, hän ei ala kävelemään siellä sellainen päällään. Kaikki on niin luonnollista, miksei näistä asioista puhuta enempää? Kaiken huippu oli se, että hän sai minut liittymään johonkin paskakerhoon, josta on tullut jo postia kotiin. Ajattelin, kun postinkantaja soitti, että siellä olisi jotain tärkeää, mutta oli yksi mappi ja avaimenperä vaan, jotka tuotiin suoraan kotiin. Tässä on muitakin huolia ja murheita, mutta paskaklubista soitettiin eilen ja kysyttiin, olenko käyttänyt jo heidän laitettaan. En ole - jaksanut vielä, vastasin ja kerroin runsaista terveysongelmistani, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa kaikkea. Nainen ehdotti, että palataan elokuussa lomien jälkeen asiaan. Joo, tehdään niin, kiitos soitosta vaan, sanoin jäädessäni ihmettelemään. Sitä paitsi se laite on ihan karsea, jonkun insinöörin luomus, joka ei tarvitse sellaista, joka pääsee vessassa paljon helpommalla, yhdellä ähkäisyllä vaan. Lisää paskaklubin kuulumisia tuonnempana, välttäkää ummetusta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12448  Pe 23 Lok 2015, 6:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.3.2012 klo 15.43 kirjoitti:
Lainaus:
Istuin jossain vastaanotolla odottamassa lääkärille pääsyä. Mutta sain istua koko päivän iltaan saakka ilman, että minua kutsuttiin sisään. Muita ihmisiä kulki ohitseni.

Kaikki perustui vääryyteen.

Pihalla oli karhuja, joiden päälle viranomaiset ajoivat tahallaan. Ne eivät välittäneet eläinten kivusta ollenkaan, vaan peruuttivat yhä uudestaan niiden päälle.

- Kello oli puoli kuusi, kun heräsin siihen painajaiseen.

Mentävä jatkamaan aamusivujen kirjoittamista. Ehkä tulee vielä jotain mieleen.

Briiffasin itse uneni, kalusin jo aamusivuissani läpikotaisin:

Unessa autot ja viranomaiset edustavat systeemiä, jonka alle ihmiset jäävät. Systeemi murskaa ihmiset, sattui kuinka paljon tahansa. Edes ihmisten kuolema ei merkkaa mitään.

Autot ajoivat karhujen tassujen päälle aina uudestaan ja uudestaan tuottaakseen mahdollisimman paljon tuskaa. Karhuja oli paljon ja kaikkien päälle ajettiin.

Koska järkyttävä painajaiseni kertoi oikeasta elämästä, en pystynyt enää nukkumaan. Vähemmän kauheiden painajaisten jälkeen unia voi yleensä jatkaa, ne ovat "painajaisia vaan". Liian pahoihin painajaisiin herää aina.

Mutta uneni kertoikin todellisuudesta, homesairaiden kohtelusta. Unen karhut ovat homesairaita.


Joopa joo. Sydän hakkaa ja luut jäytää.

Homehelvetin päälle vielä borrelioosi ja idioottien kiusa.

Sadisteilla on hauskaa, hieno juttu.



_________________

Viesti kopioitu täältä.

Kuin enteenä sille, mitä sen jälkeen jo samana päivänä tapahtui.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12449  To 05 Mar 2015, 2:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.11.2015 klo 1.23 kirjoitti:
Admin 3.11.2015 klo 2.05 kirjoitti:
Admin 31.10.2015 kello 1.09 kirjoitti:
Admin 30.10.2015 klo 0.50 kirjoitti:
Admin 29.10.2015 klo 0.39 kirjoitti:
Admin 28.10.2015 klo 20.45 kirjoitti:
Admin 28.10.2015 klo 2.20 kirjoitti:
Admin 27.10.2015 klo 20.29 kirjoitti:
Lainaus:
Päivän Sana 27. lokakuuta 2015

Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.

1. Piet. 5:8-9 KR33/38


Tässä osoitteessa Päivän Sanaa lukee useampi kuin yksi ihminen. Poikani luettua tuon edellisen hän pyysi minuakin lukemaan. - Hyvä on juu ja tosi.

Pirkko Jalovaaraa putkaan ja meikää ambulanssilla sairaalaan.

Niin tai näin, en kehota ketään vaikenemaan, kun paskaa lappaa niskaan.

Kun Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani", se tarkoittaa juuri sitä, että pitää elää totuudessa - että se on tie, joka johtaa Jumalan luo. Ks. Joh. 14:6

Melkoisia kirjoitusaiheita kyllä järjestetään, ja minähän kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee.




Oli se vaan aikamoinen paukku ja ihan puskasta tuli. Että tekee rikosilmoituksen, jonka poliisin tiloissa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja vuotaa psykiatrille, joka järjestää ambulanssikyydityksen sairaalaan.

Vasemmalla kuva kädestä, jossa sairaalan ranneke ja rekvisiittana mukana ollut Rukousystävä-lehti; oikealla kuva turvalukosta, joka oli ennen vähän vinossa, nyt suorassa poliisioperaation jäljiltä.

Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle


Tuosta on tulossa pidempi kantelu, mutta edetään ihan rauhassa vaan. Alitajunta kuitenkin työskentelee asian kimpussa koko ajan. Kärsiessään borrelioosista, kroonisesta poskiontelontulehduksesta, homesairaudesta ja muusta stressireaktio on tehnyt pahaa jälkeä. Ei kirjamessuja, vaan kovissa kivuissa aamuun asti valvomista, nukkuen viime yönkin aika kehnosti. Se putkiaivopsykiatri ei vaan tajunnut, ettei fyysisesti puolikuollut tarkoita samaa kuin psyykkisesti puolikuollut, että joitain helvetin kärsimyskuuri on vain vahvistanut henkisesti. Kuten esimerkiksi minua. Olisi vaikka soittanut ja jutellut leppoisasti, niin kaikki olisi ollut paljon mukavampaa ja parantavampaa kuin nyt. Tulla nyt tuolla lailla ovelle ahdistelemaan ja kutsumaan ambulanssia ja poliiseja, joku pultti on pahasti irti...

Tämän kanssa pitää elää sitten koko loppuelämä, ei voi mitään. Pikku pääkköselläni riittää ajateltavaa ja kirjoitettavaa.

Tänä aamuna herätessäni liian vähän nukkuneena mieleeni tuli otsikko: "Kun poliisista on tullut psykiatri ja psykiatrista poliisi." Oli heitettävä äkkiä peitot sivuun ja riennettävä taltioimaan tuo aamusivuihin, otsikon jatkaessa vielä toisellakin liuskalla elämäänsä: "Kun poliisista on tullut psykiatri ja puoskarista poliisi."

Mikä kehitys... Mahtavatko kaikki edes tietää. Sähköpostitse ja netissä tehdyt rikosilmoitukset voivat päätyä vaikka mihin, kuten psykiatrille.

Takana on ns. moniviranomaistyö, josta kerrotaan esimerkiksi täällä. Helsinki on edelläkävijänä, jossa Ankkuri-mallia ei ole rajattu vain alle 18-vuotiaisiin. Sisäasiainministeriön julkaisussa todetaan: "Ankkuri-malliin liittyvä tarpeellisten tietojenvaihto tapahtuu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti." Ellei sitten joskus satu vähän lipsahtamaan.


On aivan eri kuulla tai lukea Suomessa tapahtuneesta muutoksesta kuin kokea se. Jo ensimmäinen psykiatrisen sairaanhoitajan puhelu 8.10.2015 herätti minussa äärimmäistä levottomuutta. Hän sanoi olevansa poliisista, joten luulin hänen olevan poliisi esittäessään ihmeellisiä kysymyksiään, joihin vastasin, kun kerran poliisi kysyi. Jos Jumala puhuu sisäisen rauhan kautta, niin tässä ei ollut mitään sisäistä rauhaa ja olin jälkikäteen hyvin levoton. Siitä ei sitten kulunut kuin kaksi viikkoa, niin ambulanssi ja poliisi ovat oven takana psykiatrin järjestämänä, joka hyökkää kuin puskasta. Kantassa lukee, että hän on perehtynyt rikosilmoituksiini ja lukuisiin valituksiini yläkerran naapuristani. Häh? Postini on osoitettu poliisille eikä psykiatrille, joka kutsuttaa minut mielenterveydenarvioon.

Mutta soppa alkoi jo siitä, kun annoin Hekan asumisneuvojan varata puolestani terveyskeskusajan, jossa yhteydessä potilastietoihini ilmestyi harhaleima, joka jäi elämään ja kasvamaan. Vielä kun psykiatri pääsi näkemään ja katsomaan videoitani, joissa kuvaan kattoa taltioidakseni yläkerrasta kantautuvaa meteliä ja tömistelyä ja hengitän taustalla raskaasti, hän vakuuttuu siitä, että minut on haettava hoitoon. Minulle tuli jo etukäteen sellainen tunne, että hän kiinnostuu tapauksestani jotenkin konkreettisesti eikä se paljoa vikaan mennyt. Myöhemmin poikanikin tutkiessa videoita hän sanoo niiden olevan katastrofi, ettei niistä kuulu paljon mitään ja minua voidaan pitää hulluna.

Oikeasti lakien pitäisi koskea kaikkia, oli sitten hullu tahi ei. Aleksis Kiven patsaalla tajusin paljon, minkälaisen maailman puolesta taistelen. Ihmisoikeudet täytyy olla kaikilla, riippumatta diagnoosista ja syökö lääkkeitä vai ei.


Pää särkee hoitamattomien otsaonteloiden kohdalta eikä kaksinkertainen pipo auta mitään. Mentävä ottamaan höyryhengitystä kohta. Kun terveyskeskuslääkäri kirjoitti lähetteen kesäkuun alussa korvapolille, siellä laitettiin odottamaan maksimiaika, vaikka toinen terveyskeskuslääkäri yritti nopeuttaa hoitoonpääsyä. Aika sadistista vai kuinka? Julmuus on lääkäreille normaalia, jota pitäisi sietää tyynesti.

Tänään perjantaina tulee viikko episodista, jota ei olisi voinut uskoa todeksi, että sellaista voi tapahtuakaan.

Lisäksi olen ihmetellyt 20.10.2015 päivättyä tutkinnan päätöstä. Mitä saatanaa varten minut ja poikani raakattiin poliisiasemalle psykiatrisen hoitajan luokse 21.10.2015, kun koko homma oli päätetty jo päivää ennen? Laajaa kanteluani on jo kymmenen liuskaa kasassa ja viimeistä viedään. Huomisesta tulee vähän erilainen verrattuna viime perjantaihin mielivallan alkaessa murentua.


Päivät on täynnä kirjoittamista, oli vointi mikä tahansa; ensin Luojan kiitos aamusivut yleensä hitaasti kitkuttaen, mutta joiden ansiosta meikä ei huku paskaan, vaan liukuu sen yli. Ehkä vähemmällä kirjoittamisella kuin tällä paskakasaa ei voisi kiertää niin kevyesti ja jättää taakseen. Tulee juuri siihen saumaan, kun olen kirjoittanut aamusivuja jo 16 vuotta rapiat 17000 liuskaa ja päässyt vaikka minkä yli, niin oksennan tämänkin ja jatkan matkaani enkä pysähdy ennen kuin tulee se viimeinen etappi vastaan...

Jatkoin kirjelmääni, mutta se vaan paisuu; jo 12 liuskaa tiheää pränttiä, jota pitäisi harventaa. Enkä saanut valmiiksi Hekan rooliin päästyäni. Tutkiessani kännykän lokitiedostoa kekkasin kaivaa esiin puhelinyhtiön tarkemmat tiedostot, joissa näkyy kaikki puheluni, joita olen soittanut vastaajaan myös öisin kärsiessämme täällä. Onneksi keksin silikoniset korvatulpat pystyäkseni edes vähän nukkumaan.


Ei ole kevyttä eikä helppoa puolustaa sairaana tässä kunnossa itseään, mutta olen ottanut viimeisetkin voimavarani käyttöön. Kanteluni oli lopulta niin iso, 15 liuskaa liitteineen, ettei se mahtunut 30 megan virallisiin sähköpostilaatikoihin, vaan parin liitetiedoston kokoa oli pienennettävä. Saatuani kanteluni laajalla rintamalla matkaan tuli huojentuneempi tunne siitä, että oikeus vielä voittaa. Olin liittänyt kanteluni mukaan yhteenvedon, jossa nimiä mainitsematta kerroin tapahtuneesta. Printtasin sitä kymmenen kappaletta, jotka kävin kävelysauvalenkiltä tultuani teippaamassa niiden talojen oviin, joiden asukkailla oli ollut näköyhteys ambulanssi- ja poliisioperaatioon 23.10.2015. Halusin kertoa näkemykseni siitä, miten olin antanut psykiatrisen sairaanhoitajan manipuloimana varata poliisin tiloissa itselleni lääkärinajan, jonka peruuttaminen oli johtanut tuohon operaatioon.

Aikaavievien kirjallisten hommien takia muiden puhteitteni suorittaminen viivästyi. Olin jättänyt aamusivujen kirjoittamisen tarkoituksella kesken päivittääkseni tapahtumia niihin. Sain oikoluettua aamusivuni vasta kello 3.22, jonka jälkeen pääsin nukkumaan. Tosin korvatulppa oli jätettävä pois kuullakseni herätyskellon soiton aamulla. Nukahtamisesta ei tullut vaan mitään yläkerran metelin alettua puoli neljältä, jonka jälkeen yritin torkkua lisää. Mutta puoli viiden aikaan olohuoneen ja parvekkeen yläpuolella alkoi toistuva, hakkaava ääni, johon pelkäsin poikani heräävän herättyään juuri edellisaamuna neljältä yläkerran meteliin, jonka jälkeen ei saanut unta. Olin niin vihainen lapseni puolesta, että joku kehtasi häiritä toisten yörauhaa niin. Olin kuin ärjyvä leijona, jonka luita stressi alkoi nakertaa.

Kellon herättäessä aamulla keitin kahvia ja aloin kirjoittamaan aamusivuja, jotka jouduin jättämään kesken. Aika kirurgisessa oli järkytys lääkärin sanoessa aivan kylmästi, ettei minua voi leikata enää vammojeni ollessa liian laajat. Muserruin jo siellä vastaanotolla ja itkin lähes koko matkan kotiin, jossa yritin koota itseäni.

Vaan kas kummaa, taas ovella kolkutellaan ja ollaan aivan kuin tulossa sisälle. Mitä ihmettä? Poikani huomaa Kantasta, että psykiatri on tehnyt uuden mielenterveyden arviointipyynnön asumisneuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan soiteltua, että olen liimaillut lappuja porraskäytäviin, lähetellyt hirveät määrät muka viestejä ja muuta, vaikka olen reklamoinut metelistä vain asumisneuvojan puhelinvastaajaan. Lääkärille on herännyt epäilys, että kärsin akustisesta hallusinaatiosta kuullessani meteliä, josta ilmoittaa jälleen hätäkeskukseen ja haetuttaa minua uuteen arvioon. Samalla poliisillekin on tehty jo uusi virka-apupyyntö.

Enpä ole pahemmassa myrskynsilmässä vielä ollut. Aamusivujen jatkaminen ei siinä härdellissä oikein suju, mutta yritän raapustaa jotakin. Olen jo päättänyt, etten lähde ilman poliisia minnekään. Olen juuri kannellut koko konkkaronkasta; asumisneuvojasta, psykiatrisesta sairaanhoitajasta ja psykiatrista, joilla ei ole muuta hommaa kuin kiusata sairasta ihmistä. He eivät tiedä, että se ns. lappunen on liitteenä osa kantelukirjelmää yrittäessään haetuttaa sillä minua. Epätietoisissa tunnelmissa jään odottamaan poliisia, jota ei tule.

Illemmalla kerään vielä tuhkatkin pesästä ja kantelen koko operaatiosta ja kaikista rikosilmoitukseeni liittyvistä potilasmerkinnöistä. Missä vaiheessa lääkäristä on tullut poliisi? Tämähän on skandaali. Poikakin on kirjoittamassa jo omaa sähköpostiaan muiden suullisten ja kirjallisten lausuntojensa lisäksi kärsittyään koko ajan samasta metelistä kuin minä. Jostain syystä yläkerran porukkaa ei kutsuta mielenterveyden arvioon, vaikkei ongelma ratkea täältä päästä. Jäämme seuraamaan ja odottamaan, mihin ihme touhu johtaa.


Aikamoinen juttu seurauksena vain siitä, että antaa jonkun varata itselleen ajan lääkäriin; jonkun joka lisää sinne vähän höttöä ja harhaa mukaan, ja psykiatri ottaa siitä hötöstä ja harhasta kopin ja lähettää ambulanssin ja poliisit paikalle. Meikälle alkaa vaan riittää. Tällä on aiheutettu ihan hirveä määrä lisäkärsimystä, vahinkoa ja haittaa. Olen kannellut kaikille mahdollisille tahoille eikä tätä niin vain pistetä villaisella. Kaksi viikkoa on mennyt tämän takia tärkeästä valitusajasta hukkaan, ja jos aika ei riitä ja minua häiritään vielä, asiaa on esiteltävä jo tässä vaiheessa tuomareille. Virkarikoksen lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta.

Olen todella vihainen. Näinkö ihmisiä kohdellaan Suomessa?

Hävytöntä.

Astuvat vaan vähän väärille varpaille.

Aina minua aliarvioidaan, mutta sisälläni asuu leijona.


Aamulla heräsin uniltani niin kuin monta kertaa aiemminkin ikävään tunteeseen, että kylmä jäyti minua kaikkien vällyjeni alla. Nyt toinen untuvatossuista oli tippunut jalasta ja kylmä veti paksun villasukan sisälle. Se ei ole normaalia ollenkaan, mutta sellainen tilanne on tällä hetkellä punkinpuremien pilattua verenkiertoni. Reidetkin nakersivat ja kolottivat kylmästä inhottavasti villatäkin ja tuplavillaviltin alla kaksin kerroin taitetun polypropeiinipeiton tiputtua lattialle. Elämäni oli niin hankalaa, ettei voinut enää nukkua edes normaalisti. Vedin untuvatossun takaisin jalkaan paksun villasukan päälle, nostin polypropeiinipeiton takaisin villatäkin ja tuplavillaviltin päälle, jotka olivat pussilakanan sisällä, jonka lisäksi peittojen alle lantiota ja reisiä vasten on vedettävä villaneuleita kylmänkolotusta vastaan lämpöpullon ehdittyä vähän haaleta jo. Hirveä urakka, joka toistuu jokaikinen yö, joskus montakin kertaa, ja päässä on pidettävä kaksinkertaista pipoa ja korvassa korvatulppaa metelöivien asukkaiden takia. Päälle vielä elinkautinen synnytysvaurioissa, joita joudun kestämään lopun elämäni, ja kaikki tämä, mitä viime päivinä olen joutunut kokemaan. Alan itkeä hiljaa toivoen, ettei poikani kuulisi. Vähän on taukoa ja itken uudestaan kyyneleitäni pyyhkien. Ovelta kuuluu jotain ääntä, ja sieltä hän tulee peittelemään ja lohduttamaan minua pakotettuaan itsensä nousemaan väsyneenä ylös kuullessaan itkuni, jota en olisi halunnut hänen kuulevan. Hän on nähnyt kaiken, että tämä kaikki on totta, ja osaa pakata peittoni tosi tiiviisti kehoani vasten niin, ettei vaan jäytäisi mistään.



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11864  Su 27 Jou 2015, 3:56 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.6.2015 klo 2.02 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 3.11 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Lainaus edeltä.

"Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen."

Jouduttuani potemaan näitäkin oireita jo runsas parikymmentä vuotta ja odotellessani neljänteen leikkaukseen pääsyä elämäni saa yhä paksumpia käänteitä. Jo pelkkä käyminen proktohoitajalla oli ikimuistettavaa. Hän esimerkiksi kysyi, miksi olen siellä, aivan niin kuin ei olisi tiennyt. Siksi, että kärsin ummetuksesta, sanoin ensin väärin. Ei vaan siksi, ettei vatsa toimi normaalisti, korjasin. Hänellä oli pöydällään joku pysti, kuin koriste, joka olikin ihmisen keskiranka pienoiskoossa. Seinää koristi joku juliste, jota en likinäköisenä nähnyt kunnolla, näytti makkaroille ensin, mutta olikin kuvia erilaisista pökäleistä. Työkaverit olivat kuulemma ihmetelleet, miksi hän pitää sellaista seinällä. Teepaitojakin olisi ollut tarjolla, mutta hän sanoi, että nyt riittää, hän ei ala kävelemään siellä sellainen päällään. Kaikki on niin luonnollista, miksei näistä asioista puhuta enempää? Kaiken huippu oli se, että hän sai minut liittymään johonkin paskakerhoon, josta on tullut jo postia kotiin. Ajattelin, kun postinkantaja soitti, että siellä olisi jotain tärkeää, mutta oli yksi mappi ja avaimenperä vaan, jotka tuotiin suoraan kotiin. Tässä on muitakin huolia ja murheita, mutta paskaklubista soitettiin eilen ja kysyttiin, olenko käyttänyt jo heidän laitettaan. En ole - jaksanut vielä, vastasin ja kerroin runsaista terveysongelmistani, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa kaikkea. Nainen ehdotti, että palataan elokuussa lomien jälkeen asiaan. Joo, tehdään niin, kiitos soitosta vaan, sanoin jäädessäni ihmettelemään. Sitä paitsi se laite on ihan karsea, jonkun insinöörin luomus, joka ei tarvitse sellaista, joka pääsee vessassa paljon helpommalla, yhdellä ähkäisyllä vaan. Lisää paskaklubin kuulumisia tuonnempana, välttäkää ummetusta.


Eipä käynytkään niin, että helvetti olisi päättymässä, vaan viimekertaisen 2.11.2015 tuomion perusteella minun pitäisi kärsiä koko loppuelämäni vaivoista, jotka ovat tehneet elämäni jo reilut parikymmentä vuotta helvetiksi. Poissuljettua ei ole sekään, etteikö Maaskolan ja kumppanien toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti somaattisen puolen hoitoihini epäasiallisten potilasmerkintöjen oltua niin pitkään kaikkien luettavissa, kunnes vasta 17.11.2015 lukitsin ne ja 25.11.2015 kielsin koko tiedonvälityksen, niin kuin tuolla kerroin.

Joka tapauksessa mittani on täynnä ja sitä mukaa kuin jaksan, aion kirjoittaa kaikesta ja "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä", kuten Suomen perustuslaissa taataan. Mikäli joku yrittää tukkia suuni, niin kuin naisia on Suomessa vainottu, tulen kirjoittamaan siitä tarkan raportin aamusivuihini ja muualle. Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee, tiedoksi vaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11926  Ke 17 Hel 2016, 1:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.12.2015 klo 2.56 kirjoitti:
Admin 30.6.2015 klo 2.02 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 3.11 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Lainaus edeltä.

"Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen."

Jouduttuani potemaan näitäkin oireita jo runsas parikymmentä vuotta ja odotellessani neljänteen leikkaukseen pääsyä elämäni saa yhä paksumpia käänteitä. Jo pelkkä käyminen proktohoitajalla oli ikimuistettavaa. Hän esimerkiksi kysyi, miksi olen siellä, aivan niin kuin ei olisi tiennyt. Siksi, että kärsin ummetuksesta, sanoin ensin väärin. Ei vaan siksi, ettei vatsa toimi normaalisti, korjasin. Hänellä oli pöydällään joku pysti, kuin koriste, joka olikin ihmisen keskiranka pienoiskoossa. Seinää koristi joku juliste, jota en likinäköisenä nähnyt kunnolla, näytti makkaroille ensin, mutta olikin kuvia erilaisista pökäleistä. Työkaverit olivat kuulemma ihmetelleet, miksi hän pitää sellaista seinällä. Teepaitojakin olisi ollut tarjolla, mutta hän sanoi, että nyt riittää, hän ei ala kävelemään siellä sellainen päällään. Kaikki on niin luonnollista, miksei näistä asioista puhuta enempää? Kaiken huippu oli se, että hän sai minut liittymään johonkin paskakerhoon, josta on tullut jo postia kotiin. Ajattelin, kun postinkantaja soitti, että siellä olisi jotain tärkeää, mutta oli yksi mappi ja avaimenperä vaan, jotka tuotiin suoraan kotiin. Tässä on muitakin huolia ja murheita, mutta paskaklubista soitettiin eilen ja kysyttiin, olenko käyttänyt jo heidän laitettaan. En ole - jaksanut vielä, vastasin ja kerroin runsaista terveysongelmistani, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa kaikkea. Nainen ehdotti, että palataan elokuussa lomien jälkeen asiaan. Joo, tehdään niin, kiitos soitosta vaan, sanoin jäädessäni ihmettelemään. Sitä paitsi se laite on ihan karsea, jonkun insinöörin luomus, joka ei tarvitse sellaista, joka pääsee vessassa paljon helpommalla, yhdellä ähkäisyllä vaan. Lisää paskaklubin kuulumisia tuonnempana, välttäkää ummetusta.


Eipä käynytkään niin, että helvetti olisi päättymässä, vaan viimekertaisen 2.11.2015 tuomion perusteella minun pitäisi kärsiä koko loppuelämäni vaivoista, jotka ovat tehneet elämäni jo reilut parikymmentä vuotta helvetiksi. Poissuljettua ei ole sekään, etteikö Maaskolan ja kumppanien toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti somaattisen puolen hoitoihini epäasiallisten potilasmerkintöjen oltua niin pitkään kaikkien luettavissa, kunnes vasta 17.11.2015 lukitsin ne ja 25.11.2015 kielsin koko tiedonvälityksen, niin kuin tuolla kerroin.

Joka tapauksessa mittani on täynnä ja sitä mukaa kuin jaksan, aion kirjoittaa kaikesta ja "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä", kuten Suomen perustuslaissa taataan. Mikäli joku yrittää tukkia suuni, niin kuin naisia on Suomessa vainottu, tulen kirjoittamaan siitä tarkan raportin aamusivuihini ja muualle. Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee, tiedoksi vaan.


Aamusivuistani perjantaina 6.11.2015, kun sänkyni yläpuolella rysähti aikaisin aamulla tosi kovaa niin, että se kuului korvatulpan läpi, jonka jälkeen sitkeä pallon pompotus jatkui ja jatkui vaan, pojankin nähdessä samaan aikaan painajaista, että joku potkaisi ovea täysillä - jolloin kaiken kiusan ja hyökkäilyjen jälkeen painan enää vain 48,8 kiloa vaatteiden roikkuessa päällä:

Admin 6.11.2015 kirjoitti:
Siitä on nyt 16 vuotta, kun aloitin näiden aamusivujen kirjoittamisen käsin 6.11.1999. Ensimmäisissä sivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkaamisesta, joka oli ihan hyvä aloitus isolle urakalle, joka jatkuu vaan. Nyt voisin kirjoittaa synnytysvaurioista, joita ei voi leikata; hinnasta, jonka synnytyksestä on joutunut maksamaan. Kuinka kova Sinikka Salmenkylä olikaan nyt maanantaina vastaanotolla verrattuna siihen mukavaan ihmiseen, jonka tapasin kesäkuussa. Hän selitti vain laskeuman olevan niin laaja koko lantionpohjan laskeuduttua alas, ettei minua voi leikata enää. Minun oli vaikea käsittää sitä, ettei mitään voi tehdä, kirurgin tyrmätessä minut tylysti. Muserruin jo siinä ja aloin itkeä toisen ollessa niin kova kuin ikinä saattoi. Hän ei ainakaan leikkaa minua, niin hän sanoi. Pyytäessäni lähetettä jonnekin muualle vaikka EU-maahan hän sanoi julmasti: "Et saa." Hän oli kuin pyöveli, joka oli päättänyt tuomiostani jo etukäteen. Tehtyään itsensä selväksi hän nousi ylös ja käveli ovelle päin ulostaakseen minut lähtemään. Sanoin myrtyneesti vaan "hei" ja lähdin kävelemään. Aulassa itkin ja olin poissa tolaltani juuri kuulemastani tuomiosta, että jo 23 vuotta kärsimäni tuomio jatkuu elämäni loppuun lääkärin langetettua elinkautinen minulle. Käyn vessassa ja lähden itkien kävelemään Kasarmikatua pitkin mäkeä alaspäin. --

- Ja sitten kun pääsen maanantaina aivan nääntyneenä kotiin lepäämään sänkyyn pipo päässä ja lämpöpullo paksun peittovuoren alla, ovella kolkutellaan taas. Luulemme sitä yläkerran naapuriksi, mutta pihalta lähteekin ambulanssi kajahtaneen psykiatrin yrittäessä noutaa minua uuteen mielenterveydenarvioon.

Minusta tuntuu, että jonkun muun tai joidenkin muiden pitäisi tässä saada hoitoa ja paljon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11927  To 18 Hel 2016, 2:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.2.2016 klo 0.41 kirjoitti:
Admin 27.12.2015 klo 2.56 kirjoitti:
Admin 30.6.2015 klo 2.02 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 3.11 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Lainaus edeltä.

"Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen."

Jouduttuani potemaan näitäkin oireita jo runsas parikymmentä vuotta ja odotellessani neljänteen leikkaukseen pääsyä elämäni saa yhä paksumpia käänteitä. Jo pelkkä käyminen proktohoitajalla oli ikimuistettavaa. Hän esimerkiksi kysyi, miksi olen siellä, aivan niin kuin ei olisi tiennyt. Siksi, että kärsin ummetuksesta, sanoin ensin väärin. Ei vaan siksi, ettei vatsa toimi normaalisti, korjasin. Hänellä oli pöydällään joku pysti, kuin koriste, joka olikin ihmisen keskiranka pienoiskoossa. Seinää koristi joku juliste, jota en likinäköisenä nähnyt kunnolla, näytti makkaroille ensin, mutta olikin kuvia erilaisista pökäleistä. Työkaverit olivat kuulemma ihmetelleet, miksi hän pitää sellaista seinällä. Teepaitojakin olisi ollut tarjolla, mutta hän sanoi, että nyt riittää, hän ei ala kävelemään siellä sellainen päällään. Kaikki on niin luonnollista, miksei näistä asioista puhuta enempää? Kaiken huippu oli se, että hän sai minut liittymään johonkin paskakerhoon, josta on tullut jo postia kotiin. Ajattelin, kun postinkantaja soitti, että siellä olisi jotain tärkeää, mutta oli yksi mappi ja avaimenperä vaan, jotka tuotiin suoraan kotiin. Tässä on muitakin huolia ja murheita, mutta paskaklubista soitettiin eilen ja kysyttiin, olenko käyttänyt jo heidän laitettaan. En ole - jaksanut vielä, vastasin ja kerroin runsaista terveysongelmistani, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa kaikkea. Nainen ehdotti, että palataan elokuussa lomien jälkeen asiaan. Joo, tehdään niin, kiitos soitosta vaan, sanoin jäädessäni ihmettelemään. Sitä paitsi se laite on ihan karsea, jonkun insinöörin luomus, joka ei tarvitse sellaista, joka pääsee vessassa paljon helpommalla, yhdellä ähkäisyllä vaan. Lisää paskaklubin kuulumisia tuonnempana, välttäkää ummetusta.


Eipä käynytkään niin, että helvetti olisi päättymässä, vaan viimekertaisen 2.11.2015 tuomion perusteella minun pitäisi kärsiä koko loppuelämäni vaivoista, jotka ovat tehneet elämäni jo reilut parikymmentä vuotta helvetiksi. Poissuljettua ei ole sekään, etteikö Maaskolan ja kumppanien toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti somaattisen puolen hoitoihini epäasiallisten potilasmerkintöjen oltua niin pitkään kaikkien luettavissa, kunnes vasta 17.11.2015 lukitsin ne ja 25.11.2015 kielsin koko tiedonvälityksen, niin kuin tuolla kerroin.

Joka tapauksessa mittani on täynnä ja sitä mukaa kuin jaksan, aion kirjoittaa kaikesta ja "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä", kuten Suomen perustuslaissa taataan. Mikäli joku yrittää tukkia suuni, niin kuin naisia on Suomessa vainottu, tulen kirjoittamaan siitä tarkan raportin aamusivuihini ja muualle. Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee, tiedoksi vaan.


Aamusivuistani perjantaina 6.11.2015, kun sänkyni yläpuolella rysähti aikaisin aamulla tosi kovaa niin, että se kuului korvatulpan läpi, jonka jälkeen sitkeä pallon pompotus jatkui ja jatkui vaan, pojankin nähdessä samaan aikaan painajaista, että joku potkaisi ovea täysillä - jolloin kaiken kiusan ja hyökkäilyjen jälkeen painan enää vain 48,8 kiloa vaatteiden roikkuessa päällä:

Admin 6.11.2015 kirjoitti:
Siitä on nyt 16 vuotta, kun aloitin näiden aamusivujen kirjoittamisen käsin 6.11.1999. Ensimmäisissä sivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkaamisesta, joka oli ihan hyvä aloitus isolle urakalle, joka jatkuu vaan. Nyt voisin kirjoittaa synnytysvaurioista, joita ei voi leikata; hinnasta, jonka synnytyksestä on joutunut maksamaan. Kuinka kova Sinikka Salmenkylä olikaan nyt maanantaina vastaanotolla verrattuna siihen mukavaan ihmiseen, jonka tapasin kesäkuussa. Hän selitti vain laskeuman olevan niin laaja koko lantionpohjan laskeuduttua alas, ettei minua voi leikata enää. Minun oli vaikea käsittää sitä, ettei mitään voi tehdä, kirurgin tyrmätessä minut tylysti. Muserruin jo siinä ja aloin itkeä toisen ollessa niin kova kuin ikinä saattoi. Hän ei ainakaan leikkaa minua, niin hän sanoi. Pyytäessäni lähetettä jonnekin muualle vaikka EU-maahan hän sanoi julmasti: "Et saa." Hän oli kuin pyöveli, joka oli päättänyt tuomiostani jo etukäteen. Tehtyään itsensä selväksi hän nousi ylös ja käveli ovelle päin ulostaakseen minut lähtemään. Sanoin myrtyneesti vaan "hei" ja lähdin kävelemään. Aulassa itkin ja olin poissa tolaltani juuri kuulemastani tuomiosta, että jo 23 vuotta kärsimäni tuomio jatkuu elämäni loppuun lääkärin langetettua elinkautinen minulle. Käyn vessassa ja lähden itkien kävelemään Kasarmikatua pitkin mäkeä alaspäin. --

- Ja sitten kun pääsen maanantaina aivan nääntyneenä kotiin lepäämään sänkyyn pipo päässä ja lämpöpullo paksun peittovuoren alla, ovella kolkutellaan taas. Luulemme sitä yläkerran naapuriksi, mutta pihalta lähteekin ambulanssi kajahtaneen psykiatrin yrittäessä noutaa minua uuteen mielenterveydenarvioon.

Minusta tuntuu, että jonkun muun tai joidenkin muiden pitäisi tässä saada hoitoa ja paljon.


Ketäs täällä oikein kiusataan? Hyvä, että tämäkin puoli nousee varjoista esiin paraatipaikalle. Jos vain saan kenenkään estämättä, minua ei näytä hetkauttavan se, kirjoitanko runsaasta ambulanssitarjonnasta tai vessassakäymisestä ulostaessani ne itsestäni vähän etäämmälle hajuraon päähän kirjoittamalla, joka jatkuu vaan.

Oikeastaan ajattelin tuon ketjun nimeksi: "Kaikki käyvät paskalla - toisilla se on vaan helpompaa kuin toisilla." Ehkä muutankin vielä otsikkoa, mikäli vakava aihe ei kärsi huumorin viljelystä.

Vaikka Jeesus sanoi, Matt. 15:17, "että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu", meillä on paljon pyhiä miehiä ja poliitikkoja, jotka eivät käy koskaan paskalla eivätkä ikinä pese käsiään sen jälkeen. Koska kaikki vaietaan, naisetkaan eivät pukahda ongelmistaan.

Viime yönä otettuani höyryhengitystä ja saatuani hoidettua itseni vihdoin viimein yöpuulle, joka on niin raskas urakka yö yön perään, ettei sitä voi kukaan ymmärtääkään; pukea päälleen ne kaikki vaatteet ja neuleet peittovuoren alle, jonne tarvitaan myös lämpöpullo jäytämistä vastaan, ja päähän pipo ja korvatulppa korvaan - se ei ole muuta kuin maanpäällistä helvettiä, jota siedän poikani tähden.

Muttei uni tulekaan siellä vällyjen alla vatsan ryllätessä syystä, jota ei ole tutkittu. Käännän ja väännän kylkeäni, vaihdan korvatulppaa puolelta toiselle. Turhaan. Ajattelen kirjoittaa suorat sanat kärsimisestäni, mutten saa tabletin näppäimistöä vieläkään toimimaan. On mentävä vessaan, mutta koska vatsa ei toimi normaalisti, operaatio on pelkkää kidutusta, jossa menee kauan.

On jo aamu viiden kuuden pintaan päästessäni takaisin sänkyyn, jossa laitan kaikki vaatteet, peitot ja pipon päälle taas unohtamatta korvatulppaakaan.

- Luojan kiitos, että nääntynyt ja sairas nukahtaa viimein uneen, jonka puutteesta on joutunut niin julmasti kärsimään.

Sitä ei vaan hänelle suoda, ei rauhallisia unia taaskaan. Hän herää yläpuoleltaan tuleviin koviin, iskeviin ääniin, joiden tarkoitus ei jää epäselväksi. Äänet on tarkoitettu herättämään ja sen ne tekevätkin vain parin tunnin unien jälkeen, joilla on selvittävä henkihieverissä koko päivä taas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11954  Ti 08 Maa 2016, 4:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.2.2016 klo 1.39 kirjoitti:
Admin 17.2.2016 klo 0.41 kirjoitti:
Admin 27.12.2015 klo 2.56 kirjoitti:
Admin 30.6.2015 klo 2.02 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 3.11 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Lainaus edeltä.

"Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen."

Jouduttuani potemaan näitäkin oireita jo runsas parikymmentä vuotta ja odotellessani neljänteen leikkaukseen pääsyä elämäni saa yhä paksumpia käänteitä. Jo pelkkä käyminen proktohoitajalla oli ikimuistettavaa. Hän esimerkiksi kysyi, miksi olen siellä, aivan niin kuin ei olisi tiennyt. Siksi, että kärsin ummetuksesta, sanoin ensin väärin. Ei vaan siksi, ettei vatsa toimi normaalisti, korjasin. Hänellä oli pöydällään joku pysti, kuin koriste, joka olikin ihmisen keskiranka pienoiskoossa. Seinää koristi joku juliste, jota en likinäköisenä nähnyt kunnolla, näytti makkaroille ensin, mutta olikin kuvia erilaisista pökäleistä. Työkaverit olivat kuulemma ihmetelleet, miksi hän pitää sellaista seinällä. Teepaitojakin olisi ollut tarjolla, mutta hän sanoi, että nyt riittää, hän ei ala kävelemään siellä sellainen päällään. Kaikki on niin luonnollista, miksei näistä asioista puhuta enempää? Kaiken huippu oli se, että hän sai minut liittymään johonkin paskakerhoon, josta on tullut jo postia kotiin. Ajattelin, kun postinkantaja soitti, että siellä olisi jotain tärkeää, mutta oli yksi mappi ja avaimenperä vaan, jotka tuotiin suoraan kotiin. Tässä on muitakin huolia ja murheita, mutta paskaklubista soitettiin eilen ja kysyttiin, olenko käyttänyt jo heidän laitettaan. En ole - jaksanut vielä, vastasin ja kerroin runsaista terveysongelmistani, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa kaikkea. Nainen ehdotti, että palataan elokuussa lomien jälkeen asiaan. Joo, tehdään niin, kiitos soitosta vaan, sanoin jäädessäni ihmettelemään. Sitä paitsi se laite on ihan karsea, jonkun insinöörin luomus, joka ei tarvitse sellaista, joka pääsee vessassa paljon helpommalla, yhdellä ähkäisyllä vaan. Lisää paskaklubin kuulumisia tuonnempana, välttäkää ummetusta.


Eipä käynytkään niin, että helvetti olisi päättymässä, vaan viimekertaisen 2.11.2015 tuomion perusteella minun pitäisi kärsiä koko loppuelämäni vaivoista, jotka ovat tehneet elämäni jo reilut parikymmentä vuotta helvetiksi. Poissuljettua ei ole sekään, etteikö Maaskolan ja kumppanien toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti somaattisen puolen hoitoihini epäasiallisten potilasmerkintöjen oltua niin pitkään kaikkien luettavissa, kunnes vasta 17.11.2015 lukitsin ne ja 25.11.2015 kielsin koko tiedonvälityksen, niin kuin tuolla kerroin.

Joka tapauksessa mittani on täynnä ja sitä mukaa kuin jaksan, aion kirjoittaa kaikesta ja "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä", kuten Suomen perustuslaissa taataan. Mikäli joku yrittää tukkia suuni, niin kuin naisia on Suomessa vainottu, tulen kirjoittamaan siitä tarkan raportin aamusivuihini ja muualle. Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee, tiedoksi vaan.


Aamusivuistani perjantaina 6.11.2015, kun sänkyni yläpuolella rysähti aikaisin aamulla tosi kovaa niin, että se kuului korvatulpan läpi, jonka jälkeen sitkeä pallon pompotus jatkui ja jatkui vaan, pojankin nähdessä samaan aikaan painajaista, että joku potkaisi ovea täysillä - jolloin kaiken kiusan ja hyökkäilyjen jälkeen painan enää vain 48,8 kiloa vaatteiden roikkuessa päällä:

Admin 6.11.2015 kirjoitti:
Siitä on nyt 16 vuotta, kun aloitin näiden aamusivujen kirjoittamisen käsin 6.11.1999. Ensimmäisissä sivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkaamisesta, joka oli ihan hyvä aloitus isolle urakalle, joka jatkuu vaan. Nyt voisin kirjoittaa synnytysvaurioista, joita ei voi leikata; hinnasta, jonka synnytyksestä on joutunut maksamaan. Kuinka kova Sinikka Salmenkylä olikaan nyt maanantaina vastaanotolla verrattuna siihen mukavaan ihmiseen, jonka tapasin kesäkuussa. Hän selitti vain laskeuman olevan niin laaja koko lantionpohjan laskeuduttua alas, ettei minua voi leikata enää. Minun oli vaikea käsittää sitä, ettei mitään voi tehdä, kirurgin tyrmätessä minut tylysti. Muserruin jo siinä ja aloin itkeä toisen ollessa niin kova kuin ikinä saattoi. Hän ei ainakaan leikkaa minua, niin hän sanoi. Pyytäessäni lähetettä jonnekin muualle vaikka EU-maahan hän sanoi julmasti: "Et saa." Hän oli kuin pyöveli, joka oli päättänyt tuomiostani jo etukäteen. Tehtyään itsensä selväksi hän nousi ylös ja käveli ovelle päin ulostaakseen minut lähtemään. Sanoin myrtyneesti vaan "hei" ja lähdin kävelemään. Aulassa itkin ja olin poissa tolaltani juuri kuulemastani tuomiosta, että jo 23 vuotta kärsimäni tuomio jatkuu elämäni loppuun lääkärin langetettua elinkautinen minulle. Käyn vessassa ja lähden itkien kävelemään Kasarmikatua pitkin mäkeä alaspäin. --

- Ja sitten kun pääsen maanantaina aivan nääntyneenä kotiin lepäämään sänkyyn pipo päässä ja lämpöpullo paksun peittovuoren alla, ovella kolkutellaan taas. Luulemme sitä yläkerran naapuriksi, mutta pihalta lähteekin ambulanssi kajahtaneen psykiatrin yrittäessä noutaa minua uuteen mielenterveydenarvioon.

Minusta tuntuu, että jonkun muun tai joidenkin muiden pitäisi tässä saada hoitoa ja paljon.


Ketäs täällä oikein kiusataan? Hyvä, että tämäkin puoli nousee varjoista esiin paraatipaikalle. Jos vain saan kenenkään estämättä, minua ei näytä hetkauttavan se, kirjoitanko runsaasta ambulanssitarjonnasta tai vessassakäymisestä ulostaessani ne itsestäni vähän etäämmälle hajuraon päähän kirjoittamalla, joka jatkuu vaan.

Oikeastaan ajattelin tuon ketjun nimeksi: "Kaikki käyvät paskalla - toisilla se on vaan helpompaa kuin toisilla." Ehkä muutankin vielä otsikkoa, mikäli vakava aihe ei kärsi huumorin viljelystä.

Vaikka Jeesus sanoi, Matt. 15:17, "että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu", meillä on paljon pyhiä miehiä ja poliitikkoja, jotka eivät käy koskaan paskalla eivätkä ikinä pese käsiään sen jälkeen. Koska kaikki vaietaan, naisetkaan eivät pukahda ongelmistaan.

Viime yönä otettuani höyryhengitystä ja saatuani hoidettua itseni vihdoin viimein yöpuulle, joka on niin raskas urakka yö yön perään, ettei sitä voi kukaan ymmärtääkään; pukea päälleen ne kaikki vaatteet ja neuleet peittovuoren alle, jonne tarvitaan myös lämpöpullo jäytämistä vastaan, ja päähän pipo ja korvatulppa korvaan - se ei ole muuta kuin maanpäällistä helvettiä, jota siedän poikani tähden.

Muttei uni tulekaan siellä vällyjen alla vatsan ryllätessä syystä, jota ei ole tutkittu. Käännän ja väännän kylkeäni, vaihdan korvatulppaa puolelta toiselle. Turhaan. Ajattelen kirjoittaa suorat sanat kärsimisestäni, mutten saa tabletin näppäimistöä vieläkään toimimaan. On mentävä vessaan, mutta koska vatsa ei toimi normaalisti, operaatio on pelkkää kidutusta, jossa menee kauan.

On jo aamu viiden kuuden pintaan päästessäni takaisin sänkyyn, jossa laitan kaikki vaatteet, peitot ja pipon päälle taas unohtamatta korvatulppaakaan.

- Luojan kiitos, että nääntynyt ja sairas nukahtaa viimein uneen, jonka puutteesta on joutunut niin julmasti kärsimään.

Sitä ei vaan hänelle suoda, ei rauhallisia unia taaskaan. Hän herää yläpuoleltaan tuleviin koviin, iskeviin ääniin, joiden tarkoitus ei jää epäselväksi. Äänet on tarkoitettu herättämään ja sen ne tekevätkin vain parin tunnin unien jälkeen, joilla on selvittävä henkihieverissä koko päivä taas.


Aamusivujen oikoluku henkihieverissä puoli kolmen aikaan yöllä ennen seuraavaa aamua, jonka jälkeen vessaan ottamaan peräruiske, koska vatsani ei ole toiminut synnytyksen jälkeen enää normaalisti. Ikävä kyllä suolistoon jää kiertämään vettä, jonka takia vessaan on mentävä vielä uudestaan. Sitten kello onkin jo yli kolmen yöllä ja kohta puoli neljä kuten nyt.

Olen niin saatanan helvetin vihainen kaikesta. Jumal'auta, kuinka tätäkin vaivaa on psyykenammattilaisten puoskarit psykologisoineet!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11957  To 10 Maa 2016, 2:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.3.2016 klo 3.22 kirjoitti:
Admin 18.2.2016 klo 1.39 kirjoitti:
Admin 17.2.2016 klo 0.41 kirjoitti:
Admin 27.12.2015 klo 2.56 kirjoitti:
Admin 30.6.2015 klo 2.02 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 3.11 kirjoitti:
Admin 12.2.2015 klo 1.41 kirjoitti:
Tätä uutista en huomannutkaan heti, lisätty kirjanmerkkeihini vasta 6.4.2014:

Kaksi kolmesta synnyttäjästä saa gynekologisen laskeuman

Lainaus:
Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen.

Lainaus:
Laskeumaleikkauksia pyritään tekemään naisille, jotka eivät enää suunnittele uusia raskauksia. Uudet raskaudet altistavat vaivan uusiutumiselle, mutta leikatun laskeuman uusiutuminen on melko tavallista ilman uusia raskauksiakin.

Lainaus:
Tomi Mikkola ja Juha Korhonen ovat molemmat sitä mieltä, että ellei nainen gynekologin vastaanotolla kysyttäessäkään kerro kärsivänsä laskeumaan viittaavista oireista, lääkärin ei pidä mainita laskeumasta mitään, vaikka sellaisen huomaisikin.

"Oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta", Tomi Mikkola sanoo.

Kyllä näin niin punaista luettuani herrojen mielipiteitä naisten näkymättömästä helvetistä, josta nämä eivät kehtaa kertoa eivätkä kirjoittaa. Eli jos nainen ei kehtaa puhua asiasta, "oireettomasta potilaasta on turha tehdä sairasta". Just joo. Mutta kun synnytysten hoito on Suomessa yhtä surkeaa kuin muukin terveydenhoito, uusia uhreja tulee koko ajan.

Tästä on vielä paljon kirjoitettavaa, mutta laitetaanpa väliin vuonna 2010 kirjoittamaani Aku-sarjaa.


Lainaus edeltä.

"Jopa kaksi kolmasosa synnyttäneistä naisista saa gynekologisen laskeuman. Sillä tarkoitetaan kohdun, virtsarakon ja peräsuolen tai näiden yhdistelmien laskeutumista. Syynä on elimiä kannattelevien lantionpohjan lihasten venyminen tai vaurioituminen."

Jouduttuani potemaan näitäkin oireita jo runsas parikymmentä vuotta ja odotellessani neljänteen leikkaukseen pääsyä elämäni saa yhä paksumpia käänteitä. Jo pelkkä käyminen proktohoitajalla oli ikimuistettavaa. Hän esimerkiksi kysyi, miksi olen siellä, aivan niin kuin ei olisi tiennyt. Siksi, että kärsin ummetuksesta, sanoin ensin väärin. Ei vaan siksi, ettei vatsa toimi normaalisti, korjasin. Hänellä oli pöydällään joku pysti, kuin koriste, joka olikin ihmisen keskiranka pienoiskoossa. Seinää koristi joku juliste, jota en likinäköisenä nähnyt kunnolla, näytti makkaroille ensin, mutta olikin kuvia erilaisista pökäleistä. Työkaverit olivat kuulemma ihmetelleet, miksi hän pitää sellaista seinällä. Teepaitojakin olisi ollut tarjolla, mutta hän sanoi, että nyt riittää, hän ei ala kävelemään siellä sellainen päällään. Kaikki on niin luonnollista, miksei näistä asioista puhuta enempää? Kaiken huippu oli se, että hän sai minut liittymään johonkin paskakerhoon, josta on tullut jo postia kotiin. Ajattelin, kun postinkantaja soitti, että siellä olisi jotain tärkeää, mutta oli yksi mappi ja avaimenperä vaan, jotka tuotiin suoraan kotiin. Tässä on muitakin huolia ja murheita, mutta paskaklubista soitettiin eilen ja kysyttiin, olenko käyttänyt jo heidän laitettaan. En ole - jaksanut vielä, vastasin ja kerroin runsaista terveysongelmistani, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa kaikkea. Nainen ehdotti, että palataan elokuussa lomien jälkeen asiaan. Joo, tehdään niin, kiitos soitosta vaan, sanoin jäädessäni ihmettelemään. Sitä paitsi se laite on ihan karsea, jonkun insinöörin luomus, joka ei tarvitse sellaista, joka pääsee vessassa paljon helpommalla, yhdellä ähkäisyllä vaan. Lisää paskaklubin kuulumisia tuonnempana, välttäkää ummetusta.


Eipä käynytkään niin, että helvetti olisi päättymässä, vaan viimekertaisen 2.11.2015 tuomion perusteella minun pitäisi kärsiä koko loppuelämäni vaivoista, jotka ovat tehneet elämäni jo reilut parikymmentä vuotta helvetiksi. Poissuljettua ei ole sekään, etteikö Maaskolan ja kumppanien toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti somaattisen puolen hoitoihini epäasiallisten potilasmerkintöjen oltua niin pitkään kaikkien luettavissa, kunnes vasta 17.11.2015 lukitsin ne ja 25.11.2015 kielsin koko tiedonvälityksen, niin kuin tuolla kerroin.

Joka tapauksessa mittani on täynnä ja sitä mukaa kuin jaksan, aion kirjoittaa kaikesta ja "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä", kuten Suomen perustuslaissa taataan. Mikäli joku yrittää tukkia suuni, niin kuin naisia on Suomessa vainottu, tulen kirjoittamaan siitä tarkan raportin aamusivuihini ja muualle. Kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee, tiedoksi vaan.


Aamusivuistani perjantaina 6.11.2015, kun sänkyni yläpuolella rysähti aikaisin aamulla tosi kovaa niin, että se kuului korvatulpan läpi, jonka jälkeen sitkeä pallon pompotus jatkui ja jatkui vaan, pojankin nähdessä samaan aikaan painajaista, että joku potkaisi ovea täysillä - jolloin kaiken kiusan ja hyökkäilyjen jälkeen painan enää vain 48,8 kiloa vaatteiden roikkuessa päällä:

Admin 6.11.2015 kirjoitti:
Siitä on nyt 16 vuotta, kun aloitin näiden aamusivujen kirjoittamisen käsin 6.11.1999. Ensimmäisissä sivuissani kirjoitin muun muassa naisten ympärileikkaamisesta, joka oli ihan hyvä aloitus isolle urakalle, joka jatkuu vaan. Nyt voisin kirjoittaa synnytysvaurioista, joita ei voi leikata; hinnasta, jonka synnytyksestä on joutunut maksamaan. Kuinka kova Sinikka Salmenkylä olikaan nyt maanantaina vastaanotolla verrattuna siihen mukavaan ihmiseen, jonka tapasin kesäkuussa. Hän selitti vain laskeuman olevan niin laaja koko lantionpohjan laskeuduttua alas, ettei minua voi leikata enää. Minun oli vaikea käsittää sitä, ettei mitään voi tehdä, kirurgin tyrmätessä minut tylysti. Muserruin jo siinä ja aloin itkeä toisen ollessa niin kova kuin ikinä saattoi. Hän ei ainakaan leikkaa minua, niin hän sanoi. Pyytäessäni lähetettä jonnekin muualle vaikka EU-maahan hän sanoi julmasti: "Et saa." Hän oli kuin pyöveli, joka oli päättänyt tuomiostani jo etukäteen. Tehtyään itsensä selväksi hän nousi ylös ja käveli ovelle päin ulostaakseen minut lähtemään. Sanoin myrtyneesti vaan "hei" ja lähdin kävelemään. Aulassa itkin ja olin poissa tolaltani juuri kuulemastani tuomiosta, että jo 23 vuotta kärsimäni tuomio jatkuu elämäni loppuun lääkärin langetettua elinkautinen minulle. Käyn vessassa ja lähden itkien kävelemään Kasarmikatua pitkin mäkeä alaspäin. --

- Ja sitten kun pääsen maanantaina aivan nääntyneenä kotiin lepäämään sänkyyn pipo päässä ja lämpöpullo paksun peittovuoren alla, ovella kolkutellaan taas. Luulemme sitä yläkerran naapuriksi, mutta pihalta lähteekin ambulanssi kajahtaneen psykiatrin yrittäessä noutaa minua uuteen mielenterveydenarvioon.

Minusta tuntuu, että jonkun muun tai joidenkin muiden pitäisi tässä saada hoitoa ja paljon.


Ketäs täällä oikein kiusataan? Hyvä, että tämäkin puoli nousee varjoista esiin paraatipaikalle. Jos vain saan kenenkään estämättä, minua ei näytä hetkauttavan se, kirjoitanko runsaasta ambulanssitarjonnasta tai vessassakäymisestä ulostaessani ne itsestäni vähän etäämmälle hajuraon päähän kirjoittamalla, joka jatkuu vaan.

Oikeastaan ajattelin tuon ketjun nimeksi: "Kaikki käyvät paskalla - toisilla se on vaan helpompaa kuin toisilla." Ehkä muutankin vielä otsikkoa, mikäli vakava aihe ei kärsi huumorin viljelystä.

Vaikka Jeesus sanoi, Matt. 15:17, "että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu", meillä on paljon pyhiä miehiä ja poliitikkoja, jotka eivät käy koskaan paskalla eivätkä ikinä pese käsiään sen jälkeen. Koska kaikki vaietaan, naisetkaan eivät pukahda ongelmistaan.

Viime yönä otettuani höyryhengitystä ja saatuani hoidettua itseni vihdoin viimein yöpuulle, joka on niin raskas urakka yö yön perään, ettei sitä voi kukaan ymmärtääkään; pukea päälleen ne kaikki vaatteet ja neuleet peittovuoren alle, jonne tarvitaan myös lämpöpullo jäytämistä vastaan, ja päähän pipo ja korvatulppa korvaan - se ei ole muuta kuin maanpäällistä helvettiä, jota siedän poikani tähden.

Muttei uni tulekaan siellä vällyjen alla vatsan ryllätessä syystä, jota ei ole tutkittu. Käännän ja väännän kylkeäni, vaihdan korvatulppaa puolelta toiselle. Turhaan. Ajattelen kirjoittaa suorat sanat kärsimisestäni, mutten saa tabletin näppäimistöä vieläkään toimimaan. On mentävä vessaan, mutta koska vatsa ei toimi normaalisti, operaatio on pelkkää kidutusta, jossa menee kauan.

On jo aamu viiden kuuden pintaan päästessäni takaisin sänkyyn, jossa laitan kaikki vaatteet, peitot ja pipon päälle taas unohtamatta korvatulppaakaan.

- Luojan kiitos, että nääntynyt ja sairas nukahtaa viimein uneen, jonka puutteesta on joutunut niin julmasti kärsimään.

Sitä ei vaan hänelle suoda, ei rauhallisia unia taaskaan. Hän herää yläpuoleltaan tuleviin koviin, iskeviin ääniin, joiden tarkoitus ei jää epäselväksi. Äänet on tarkoitettu herättämään ja sen ne tekevätkin vain parin tunnin unien jälkeen, joilla on selvittävä henkihieverissä koko päivä taas.


Aamusivujen oikoluku henkihieverissä puoli kolmen aikaan yöllä ennen seuraavaa aamua, jonka jälkeen vessaan ottamaan peräruiske, koska vatsani ei ole toiminut synnytyksen jälkeen enää normaalisti. Ikävä kyllä suolistoon jää kiertämään vettä, jonka takia vessaan on mentävä vielä uudestaan. Sitten kello onkin jo yli kolmen yöllä ja kohta puoli neljä kuten nyt.

Olen niin saatanan helvetin vihainen kaikesta. Jumal'auta, kuinka tätäkin vaivaa on psyykenammattilaisten puoskarit psykologisoineet!

Lainaus:
Ti 08 Maa 2016, 3:24 | Admin: Hauskaa naistenpäivää, saatana!


Äidyttyäni edellä chatissa toivottamaan mukavaa naistenpäivää, kuinka ollakaan juuri samana päivänä tuli Potilasvakuutuskeskuksesta postia. Odottelin vaivojeni kiistämistä tai vähättelyä, josta selviäisi vain aamusivuihin tuskaansa purkamalla. Mitäpä muutakaan saattoi odottaa kuin vähättelyä?

Mutta se oli kuulemiskirje, johon oli liitetty lääkärinlausunnot kahdesta eri sairaalasta. Vaikka selasin niitä vain pikaisesti, molemmissa mainittiin samasta, että järjestyksessään toinen leikkaus oli tehty väärin, ettei ollut leikattu sitä, mitä piti. Koska rektoseeleä ei edes leikattu, se ei voinut parantuakaan.

Kirurgisen mukaan minua ei voi leikata enää uudelleen, mutta järkyttävien tapahtumien pyörteissä Jumala sanoi pojalleni 2.11.2015 kello 12.09:

"Äidin tuomio ei ole kirjoitettu kiveen."

Olen kirjoittanut tuon aamusivuihini maanantaina 2.11.2015 sen jälkeen, kun Maaskola oli lähettänyt uudestaan ambulanssin noutamaan minua tyytymättömänä viikkoa aikaisemmin tehtyyn mielenterveyden arvioon poliisien hulluissa päivissä.

Nyt kun olen nukkunut kohta jo vuoden verran pipo päässäni kalvamisen ja jäytämisen takia, eipä liene tässäkään menetelty oikein ollenkaan. Ilman oikeaa hoitoa mikään ei ole parantunut; ei sen enempää tukkeutunut ethmoidaalilokero, josta kaikki alkoi, eikä tulehtunut otsaontelo, saati päälaen ahdistava, kipeä kuhmukaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12411  Ma 14 Mar 2016, 5:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12413  Ma 14 Mar 2016, 9:57 (GMT+3)  Aihe: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12414  Ma 14 Mar 2016, 17:22 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12415  Ti 15 Mar 2016, 4:17 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.11.2016 klo 16.22 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.


Takana on yksi kauheimmista päivistä, mitä voi vaan olla, sydämeni ja koko hauraan terveyteni kannalta. Heräsin kuin horroksesta tajuamaan, kuinka paljon kokemani höykytys oli vaikuttanut omaan ja läheisteni elämään; kipeimmin vanhaan äitiini, joka ei ole nähnyt minua enää pääsiäisen jälkeen ollenkaan. Edessä oli raskas muutto - haahuillessani täällä pipo päässä sairaana, yrittäen taistella ainakin hengessä ja pitää pintani, vaikkei fyysistä kuntoa riittäisikään tavaroidenkin etsiessä vielä paikkaansa. Mitä raskaampaa oli, sitä pahemmassa syväjäädytyksessä olin - kunnes nyt maanantaina heräsin ja tajusin tuskaisena, että äitihän voi vaikka kuolla tällä välin. Se teki minut niin levottomaksi, että sydämeni alkoi hakata enkä pystynyt nukkumaan. Koska en saanut levättyä, sydän hakkasi, hakkasi vaan... Ei tietoakaan mistään levosta eikä rauhasta, vaan kauheaa ahdistusta, joka piinasi minua kaiken ollessa liiankin totta. Taakkaa oli liikaa jo ennestään, mutta aina vaan mätättiin lisää ja lisää joka puolelta kannettavaksi. Samaan aikaan sairastaessaan pitäisi jaksaa taistella loukattujen oikeuksiensa puolesta, hoitaa itseään sairaana ja järjestää lääkitystä ja apua tyhjästä; toimia lakimiehenä, lääkärinä, toimittajana ja portinvartijana huonossa hapessa ja kipeänä. Mitä teen, poltanko sydämeni loppuun vai syväjäädytänkö itseni uudestaan, että kestäisin ja jaksaisin tätä kidutusta taas. Tämä kaikki maksaa liikaa, ei pelkästään minulle vaan myös läheisilleni, joista julmassa yhteiskunnassa ei välitetä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12416  Ti 15 Mar 2016, 16:02 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.11.2016 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 16.22 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.


Takana on yksi kauheimmista päivistä, mitä voi vaan olla, sydämeni ja koko hauraan terveyteni kannalta. Heräsin kuin horroksesta tajuamaan, kuinka paljon kokemani höykytys oli vaikuttanut omaan ja läheisteni elämään; kipeimmin vanhaan äitiini, joka ei ole nähnyt minua enää pääsiäisen jälkeen ollenkaan. Edessä oli raskas muutto - haahuillessani täällä pipo päässä sairaana, yrittäen taistella ainakin hengessä ja pitää pintani, vaikkei fyysistä kuntoa riittäisikään tavaroidenkin etsiessä vielä paikkaansa. Mitä raskaampaa oli, sitä pahemmassa syväjäädytyksessä olin - kunnes nyt maanantaina heräsin ja tajusin tuskaisena, että äitihän voi vaikka kuolla tällä välin. Se teki minut niin levottomaksi, että sydämeni alkoi hakata enkä pystynyt nukkumaan. Koska en saanut levättyä, sydän hakkasi, hakkasi vaan... Ei tietoakaan mistään levosta eikä rauhasta, vaan kauheaa ahdistusta, joka piinasi minua kaiken ollessa liiankin totta. Taakkaa oli liikaa jo ennestään, mutta aina vaan mätättiin lisää ja lisää joka puolelta kannettavaksi. Samaan aikaan sairastaessaan pitäisi jaksaa taistella loukattujen oikeuksiensa puolesta, hoitaa itseään sairaana ja järjestää lääkitystä ja apua tyhjästä; toimia lakimiehenä, lääkärinä, toimittajana ja portinvartijana huonossa hapessa ja kipeänä. Mitä teen, poltanko sydämeni loppuun vai syväjäädytänkö itseni uudestaan, että kestäisin ja jaksaisin tätä kidutusta taas. Tämä kaikki maksaa liikaa, ei pelkästään minulle vaan myös läheisilleni, joista julmassa yhteiskunnassa ei välitetä.


Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin palata syväjäädyttyneeseen tilaan - kalmanrauhallisuuteen - takaisin, josta olisikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa, kunhan vain äärimmilleen kiusattu ja piiskattu ihminen pystyisi kaikkeen.

Äsken vasta oikoluin eilisiä aamusivujani, joita olin kirjoittanut vielä aamuyöllä, kun kesken oikolukemisen sain hyvin epämiellyttävän vision siitä, mitä Potilasvakuutuskeskuksen arkaluontoisia ja intiimejä tietoja sisältäneelle kirjeelle oli tapahtunut. Se oli luonnollisestikin ohjautunut vanhaan osoitteeseeni ilman, että Posti olisi tehnyt maksamaani osoitteenmuutosta, ja uteliaisuus oli yllyttänyt vastaanottajan avaamaan kirjeen, jonka isosta ikkunastakin kuulsi arkaluontoisia asioita läpi. Ehkä kirjettä oli luettu siellä isommallakin porukalla; olihan ambulanssikyyditykseni kaikkien tiedossa siellä ja siitä monta hauskaa tarinaa liikkeellä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12417  Ti 15 Mar 2016, 18:30 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.11.2016 klo 15.02 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 16.22 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.


Takana on yksi kauheimmista päivistä, mitä voi vaan olla, sydämeni ja koko hauraan terveyteni kannalta. Heräsin kuin horroksesta tajuamaan, kuinka paljon kokemani höykytys oli vaikuttanut omaan ja läheisteni elämään; kipeimmin vanhaan äitiini, joka ei ole nähnyt minua enää pääsiäisen jälkeen ollenkaan. Edessä oli raskas muutto - haahuillessani täällä pipo päässä sairaana, yrittäen taistella ainakin hengessä ja pitää pintani, vaikkei fyysistä kuntoa riittäisikään tavaroidenkin etsiessä vielä paikkaansa. Mitä raskaampaa oli, sitä pahemmassa syväjäädytyksessä olin - kunnes nyt maanantaina heräsin ja tajusin tuskaisena, että äitihän voi vaikka kuolla tällä välin. Se teki minut niin levottomaksi, että sydämeni alkoi hakata enkä pystynyt nukkumaan. Koska en saanut levättyä, sydän hakkasi, hakkasi vaan... Ei tietoakaan mistään levosta eikä rauhasta, vaan kauheaa ahdistusta, joka piinasi minua kaiken ollessa liiankin totta. Taakkaa oli liikaa jo ennestään, mutta aina vaan mätättiin lisää ja lisää joka puolelta kannettavaksi. Samaan aikaan sairastaessaan pitäisi jaksaa taistella loukattujen oikeuksiensa puolesta, hoitaa itseään sairaana ja järjestää lääkitystä ja apua tyhjästä; toimia lakimiehenä, lääkärinä, toimittajana ja portinvartijana huonossa hapessa ja kipeänä. Mitä teen, poltanko sydämeni loppuun vai syväjäädytänkö itseni uudestaan, että kestäisin ja jaksaisin tätä kidutusta taas. Tämä kaikki maksaa liikaa, ei pelkästään minulle vaan myös läheisilleni, joista julmassa yhteiskunnassa ei välitetä.


Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin palata syväjäädyttyneeseen tilaan - kalmanrauhallisuuteen - takaisin, josta olisikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa, kunhan vain äärimmilleen kiusattu ja piiskattu ihminen pystyisi kaikkeen.

Äsken vasta oikoluin eilisiä aamusivujani, joita olin kirjoittanut vielä aamuyöllä, kun kesken oikolukemisen sain hyvin epämiellyttävän vision siitä, mitä Potilasvakuutuskeskuksen arkaluontoisia ja intiimejä tietoja sisältäneelle kirjeelle oli tapahtunut. Se oli luonnollisestikin ohjautunut vanhaan osoitteeseeni ilman, että Posti olisi tehnyt maksamaani osoitteenmuutosta, ja uteliaisuus oli yllyttänyt vastaanottajan avaamaan kirjeen, jonka isosta ikkunastakin kuulsi arkaluontoisia asioita läpi. Ehkä kirjettä oli luettu siellä isommallakin porukalla; olihan ambulanssikyyditykseni kaikkien tiedossa siellä ja siitä monta hauskaa tarinaa liikkeellä.


En pysty keskittymään edes oikolukemiseen, mittani on niin täynnä, ollut jo vuosia, joutuessani ottamaan täällä peräruiskeita ja käymään uudestaan vessassa veden jäädessä kiertämään suolistoon, jossa on jo tarpeeksi helvettiä ja näkymätöntä tuskaa. Itken taas vessassa, itken äänettömänä sisäänpäin kärsimystäni, jota julmat ja ymmärtämättömät ihmiset vielä pahentavat. Se hymyily synnytyksessä anellessani turhaan kipulääkkeitä maksoi minulle ja lapselleni niin paljon. Itkin vessassa ja hän tuli lohduttamaan sitä, joka haluaisi kuolla pois, muttei voi. Haaveilin ihanasta laulusta, joka on kerran minunkin kohdallani totta. I'll fly away, lennän pois. Helvetti ei pääty synnytykseen, vaan kuolemaan.

On rikollista avata toiselle kuuluvaa postia, jonka päällä lähettäjänä lukee Potilasvakuutuskeskus ja sisällä on lääkärinlausunto, johon odotetaan kommenttia määräaikaan mennessä ilman, että saisin itse koko lausuntoa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12450  Ti 29 Mar 2016, 9:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kopioin edelle pari viestiä toisen ollessa tämä liittyen siihen, mitä olen kirjoittanut täällä viestini lopussa.

En kirjoittelisi täällä näin aikaisin taas, jos olisin pystynyt vaivoiltani nukkumaan luettelematta tällä kertaa niistä mitään.

Sunnuntaista seuraavaan yöhön olisin postannut foorumille kaksi kirjoitusta, elleivät ne olisi häipyneet kuin tuhka tuuleen painettuani vahingossa kesken kirjoittamisen OneTabia, joka niputtaa avoinna olevat välilehdet yhdeksi luetteloksi säästäen tietokoneen muistia. Tarkoitukseni oli painaa toista kuvaketta, mutta niin vain lipsahti väärään paikkaan eikä Lasarus eikä mikään muukaan ohjelma kopioinut tiedostojani niin kuin piti kaiken mennessä Kankkulan kaivoon. Sähköisten tiedostojen kanssa on niin erilaista verrattuna aamusivuihin, joista ei häviä mitään tietotekniikan pettäessä. Jälleen loppuu kynäkin taas helvetillisen vuoden lähetessä kohti loppuaan tulematta enää koskaan takaisin.

Väsyttää riutuessaan täällä kipujen ja vaivojen viedessä unet, mutta vielä pitäisi jaksaa sinnitellä vaan ja taistella pimeydenruhtinaan punoessa juoniaan.

Valvoessani samalla lailla kuin tänä aamuna sain 23.11.2016 hätkähdyttävät tiedonsanat aamukuudelta tulossa olevasta kovasta iskusta Saatanan taholta. On juuri joulukin tulossa enkä ole nähnyt äitiäni pääsiäisen jälkeen - ja kuinka monta kesää ja joulua onkaan mennyt jo pilalle riutuessani näin, ja aina vaan lisää iskuja on tiedossa.

Kuten jo ensimmäisen linkin perusteella voi päätellä, elämä on rankalla kädellä kouluttanut luottamaan omiin vaistoihin... Minkä vaistoaa pahaksi, se on pahaa ja vahingoittavaa. Aistii jotain ikävää, joka tekee olon levottomaksi.

Se kaikki pitää ottaa vakavasti.

Vai on Saatanan taholta tulossa kova hyökkäys - siinä tapauksessa parin päivän päähän sijoitettu sisätautipolin aika, joka on omituisesti siirretty jo päivää aikaisemmaksi ja pyydetty tuomaan kaikki paperitkin ennen vastaanottoa, on parasta siirtää sopivampaan hetkeen vasta loppiaisen jälkeen.

Jos samassa sairaalassa toimii myös psykiatrinen puoli, joka on alkanut navetasta, kuka tietää, vaikka raavailta miehiltä voisi vähän lipsahtaa ilmapiirin muututtua melkoisen levottomaksi Suomessa. Sen jälkeen, kun rikosilmoitukseni vuodettiin poliisin tiloista psykiatrille, tohtori Maaskola jahtasi minua kolme kertaa ambulanssilla reilun viikon sisään ja laittoi vielä toisenkin lääkärin perään, kun poliisin virka-apua ei enää annettu.

Suomessa psykiatrinen hämähäkkiverkosto kattaa koko maan; sen verran joutuisasti herra Kurvinenkin kuljetettiin Pohjois-Suomesta takaisin Etelä-Suomeen ja passitettiin Seiliin keskelle kaupunkia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12453  Ke 30 Mar 2016, 19:00 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.11.2016 klo 17.30 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 15.02 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 16.22 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.


Takana on yksi kauheimmista päivistä, mitä voi vaan olla, sydämeni ja koko hauraan terveyteni kannalta. Heräsin kuin horroksesta tajuamaan, kuinka paljon kokemani höykytys oli vaikuttanut omaan ja läheisteni elämään; kipeimmin vanhaan äitiini, joka ei ole nähnyt minua enää pääsiäisen jälkeen ollenkaan. Edessä oli raskas muutto - haahuillessani täällä pipo päässä sairaana, yrittäen taistella ainakin hengessä ja pitää pintani, vaikkei fyysistä kuntoa riittäisikään tavaroidenkin etsiessä vielä paikkaansa. Mitä raskaampaa oli, sitä pahemmassa syväjäädytyksessä olin - kunnes nyt maanantaina heräsin ja tajusin tuskaisena, että äitihän voi vaikka kuolla tällä välin. Se teki minut niin levottomaksi, että sydämeni alkoi hakata enkä pystynyt nukkumaan. Koska en saanut levättyä, sydän hakkasi, hakkasi vaan... Ei tietoakaan mistään levosta eikä rauhasta, vaan kauheaa ahdistusta, joka piinasi minua kaiken ollessa liiankin totta. Taakkaa oli liikaa jo ennestään, mutta aina vaan mätättiin lisää ja lisää joka puolelta kannettavaksi. Samaan aikaan sairastaessaan pitäisi jaksaa taistella loukattujen oikeuksiensa puolesta, hoitaa itseään sairaana ja järjestää lääkitystä ja apua tyhjästä; toimia lakimiehenä, lääkärinä, toimittajana ja portinvartijana huonossa hapessa ja kipeänä. Mitä teen, poltanko sydämeni loppuun vai syväjäädytänkö itseni uudestaan, että kestäisin ja jaksaisin tätä kidutusta taas. Tämä kaikki maksaa liikaa, ei pelkästään minulle vaan myös läheisilleni, joista julmassa yhteiskunnassa ei välitetä.


Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin palata syväjäädyttyneeseen tilaan - kalmanrauhallisuuteen - takaisin, josta olisikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa, kunhan vain äärimmilleen kiusattu ja piiskattu ihminen pystyisi kaikkeen.

Äsken vasta oikoluin eilisiä aamusivujani, joita olin kirjoittanut vielä aamuyöllä, kun kesken oikolukemisen sain hyvin epämiellyttävän vision siitä, mitä Potilasvakuutuskeskuksen arkaluontoisia ja intiimejä tietoja sisältäneelle kirjeelle oli tapahtunut. Se oli luonnollisestikin ohjautunut vanhaan osoitteeseeni ilman, että Posti olisi tehnyt maksamaani osoitteenmuutosta, ja uteliaisuus oli yllyttänyt vastaanottajan avaamaan kirjeen, jonka isosta ikkunastakin kuulsi arkaluontoisia asioita läpi. Ehkä kirjettä oli luettu siellä isommallakin porukalla; olihan ambulanssikyyditykseni kaikkien tiedossa siellä ja siitä monta hauskaa tarinaa liikkeellä.


En pysty keskittymään edes oikolukemiseen, mittani on niin täynnä, ollut jo vuosia, joutuessani ottamaan täällä peräruiskeita ja käymään uudestaan vessassa veden jäädessä kiertämään suolistoon, jossa on jo tarpeeksi helvettiä ja näkymätöntä tuskaa. Itken taas vessassa, itken äänettömänä sisäänpäin kärsimystäni, jota julmat ja ymmärtämättömät ihmiset vielä pahentavat. Se hymyily synnytyksessä anellessani turhaan kipulääkkeitä maksoi minulle ja lapselleni niin paljon. Itkin vessassa ja hän tuli lohduttamaan sitä, joka haluaisi kuolla pois, muttei voi. Haaveilin ihanasta laulusta, joka on kerran minunkin kohdallani totta. I'll fly away, lennän pois. Helvetti ei pääty synnytykseen, vaan kuolemaan.

On rikollista avata toiselle kuuluvaa postia, jonka päällä lähettäjänä lukee Potilasvakuutuskeskus ja sisällä on lääkärinlausunto, johon odotetaan kommenttia määräaikaan mennessä ilman, että saisin itse koko lausuntoa.


Mitä tehdään kirjeelle, jota ei kestä eikä jaksa avata ja lukea heti?
- Avataan se myöhemmin, silloin kun jaksaa ja kestää.

Oikeasti ajattelin lukea päälilehden vaan, jos olisi jotain kiireellistä aikarajaa.
Mutta menin lukemaan koko jutun, jonka tiesin voivan kuohuttaa itseäni, minkä se tekikin.

Mukana ei ollut minulla harjoitelleen silloin vasta erikoistuvan lääkärin lausuntoa, joka on tehnyt minusta potilasmerkintöjä Aavan kautta Kantaan 31.10.2016, vaikken ole ikinä käynyt hänen vastaanotollaan enkä tule käymäänkään ja tuskinpa enää Aavassakaan, joka ei millään muotoa vapauta lain noudattamisesta.

Minulle on aiheutunut synnytyksestä "useamman kompartmentin laskeuma", joka on suora lainaus yleis- ja gastoenterologisen kirurgian erikoislääkärin lausunnosta 22.6.2016, jossa minulle ehdotetaan eri sisäelimien laparoskooppista verkkoripustusta, joka on tehnyt lukemattomien naisten elämän helvetiksi ja josta löytyy myös FDA:n varoitus. Tuo magneettikuvauksessakin todettu useamman kompartmentin laskeuma on sentään faktaa verrattuna psykiatrisen poliklinikan puoskarointiin 10.1.2005 Jarkko Vannisen todetessa, että minulla on, suora lainaus: "-- uskomus siitä, että sisäelimet ovat synnytyksessä laskeutuneet ja nämä tulisi kirurgisesti nostaa."

Olen saanut elämässäni kestää rääkkäämistä ja vähättelyä enemmän kuin sielu sietää, joka kaikki on jättänyt jälkensä minuun.

Ainakaan omien kokemusteni perusteella en voi suositella kenellekään synnyttämistä Suomessa jälkihoidonkaan osalta joutuessaan kärsimään elämänsä loppuun asti kaikesta.


------
Typo.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ke 30 Mar 2016, 22:30, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12454  Ke 30 Mar 2016, 20:09 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.11.2016 klo 18.00 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 17.30 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 15.02 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 16.22 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.


Takana on yksi kauheimmista päivistä, mitä voi vaan olla, sydämeni ja koko hauraan terveyteni kannalta. Heräsin kuin horroksesta tajuamaan, kuinka paljon kokemani höykytys oli vaikuttanut omaan ja läheisteni elämään; kipeimmin vanhaan äitiini, joka ei ole nähnyt minua enää pääsiäisen jälkeen ollenkaan. Edessä oli raskas muutto - haahuillessani täällä pipo päässä sairaana, yrittäen taistella ainakin hengessä ja pitää pintani, vaikkei fyysistä kuntoa riittäisikään tavaroidenkin etsiessä vielä paikkaansa. Mitä raskaampaa oli, sitä pahemmassa syväjäädytyksessä olin - kunnes nyt maanantaina heräsin ja tajusin tuskaisena, että äitihän voi vaikka kuolla tällä välin. Se teki minut niin levottomaksi, että sydämeni alkoi hakata enkä pystynyt nukkumaan. Koska en saanut levättyä, sydän hakkasi, hakkasi vaan... Ei tietoakaan mistään levosta eikä rauhasta, vaan kauheaa ahdistusta, joka piinasi minua kaiken ollessa liiankin totta. Taakkaa oli liikaa jo ennestään, mutta aina vaan mätättiin lisää ja lisää joka puolelta kannettavaksi. Samaan aikaan sairastaessaan pitäisi jaksaa taistella loukattujen oikeuksiensa puolesta, hoitaa itseään sairaana ja järjestää lääkitystä ja apua tyhjästä; toimia lakimiehenä, lääkärinä, toimittajana ja portinvartijana huonossa hapessa ja kipeänä. Mitä teen, poltanko sydämeni loppuun vai syväjäädytänkö itseni uudestaan, että kestäisin ja jaksaisin tätä kidutusta taas. Tämä kaikki maksaa liikaa, ei pelkästään minulle vaan myös läheisilleni, joista julmassa yhteiskunnassa ei välitetä.


Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin palata syväjäädyttyneeseen tilaan - kalmanrauhallisuuteen - takaisin, josta olisikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa, kunhan vain äärimmilleen kiusattu ja piiskattu ihminen pystyisi kaikkeen.

Äsken vasta oikoluin eilisiä aamusivujani, joita olin kirjoittanut vielä aamuyöllä, kun kesken oikolukemisen sain hyvin epämiellyttävän vision siitä, mitä Potilasvakuutuskeskuksen arkaluontoisia ja intiimejä tietoja sisältäneelle kirjeelle oli tapahtunut. Se oli luonnollisestikin ohjautunut vanhaan osoitteeseeni ilman, että Posti olisi tehnyt maksamaani osoitteenmuutosta, ja uteliaisuus oli yllyttänyt vastaanottajan avaamaan kirjeen, jonka isosta ikkunastakin kuulsi arkaluontoisia asioita läpi. Ehkä kirjettä oli luettu siellä isommallakin porukalla; olihan ambulanssikyyditykseni kaikkien tiedossa siellä ja siitä monta hauskaa tarinaa liikkeellä.


En pysty keskittymään edes oikolukemiseen, mittani on niin täynnä, ollut jo vuosia, joutuessani ottamaan täällä peräruiskeita ja käymään uudestaan vessassa veden jäädessä kiertämään suolistoon, jossa on jo tarpeeksi helvettiä ja näkymätöntä tuskaa. Itken taas vessassa, itken äänettömänä sisäänpäin kärsimystäni, jota julmat ja ymmärtämättömät ihmiset vielä pahentavat. Se hymyily synnytyksessä anellessani turhaan kipulääkkeitä maksoi minulle ja lapselleni niin paljon. Itkin vessassa ja hän tuli lohduttamaan sitä, joka haluaisi kuolla pois, muttei voi. Haaveilin ihanasta laulusta, joka on kerran minunkin kohdallani totta. I'll fly away, lennän pois. Helvetti ei pääty synnytykseen, vaan kuolemaan.

On rikollista avata toiselle kuuluvaa postia, jonka päällä lähettäjänä lukee Potilasvakuutuskeskus ja sisällä on lääkärinlausunto, johon odotetaan kommenttia määräaikaan mennessä ilman, että saisin itse koko lausuntoa.


Mitä tehdään kirjeelle, jota ei kestä eikä jaksa avata ja lukea heti?
- Avataan se myöhemmin, silloin kun jaksaa ja kestää.

Oikeasti ajattelin lukea päälilehden vaan, jos olisi jotain kiireellistä aikarajaa.
Mutta menin lukemaan koko jutun, jonka tiesin voivan kuohuttaa itseäni, minkä se tekikin.

Mukana ei ollut minulla harjoitelleen silloin vasta erikoistuvan lääkärin lausuntoa, joka on tehnyt minusta potilasmerkintöjä Aavan kautta Kantaan 31.10.2016, vaikken ole ikinä käynyt hänen vastaanotollaan enkä tule käymäänkään ja tuskinpa enää Aavassakaan, joka ei millään muotoa vapauta lain noudattamisesta.

Minulle on aiheutunut synnytyksestä "useamman kompartmentin laskeuma", joka on suora lainaus yleis- ja gastoenterologisen kirurgian erikoislääkärin lausunnosta 22.6.2016, jossa minulle ehdotetaan eri sisäelimien laparoskooppista verkkoripustusta, joka on tehnyt lukemattomien naisten elämän helvetiksi ja josta löytyy myös FDA:n varoitus. Tuo magneettikuvauksessakin todettu useamman kompartmentin laskeuma on sentään faktaa verrattuna psykiatrisen poliklinikan puoskarointiin 10.1.2005 Jarkko Vannisen todetessa, että minulla on, suora lainaus: "-- uskomus siitä, että sisäelimet ovat synnytyksessä laskeutuneet ja nämä tulisi kirurgisesti nostaa."

Olen saanut elämässäni kestää rääkkäämistä ja vähättelyä enemmän kuin sielu sietää, joka kaikki on jättänyt jälkensä minuun.

Ainakaan omien kokemusteni perusteella en voi suositella kenellekään synnyttämistä Suomessa jälkihoidonkaan osalta joutuessaan kärsimään elämänsä loppuun asti kaikesta.


Itkin itseni hikiseksi luettuani äsken sitä saatanan vähättelyä ja kieroilua, mitä Potilasvakuutuskeskuksen tuutista tulee ulos. Niinpä vaan tästäkin tuutista tulee paskan lisäksi jotakin, joka jää elämään täällä ja muualla. Kuvausta tästä helvetistä, pelkästään jo käsin kirjoitettuna vajaat 18 000 tuhatta liuskaa aamusivuihin.

Tämä ei jää tähän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12455  Ke 30 Mar 2016, 22:45 (GMT+3)  Aihe: Re: Sovinistien perheväkivaltaa ja lääkärien äijävaltaa Suomessa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.11.2016 klo 19.09 kirjoitti:
Admin 30.11.2016 klo 18.00 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 17.30 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 15.02 kirjoitti:
Admin 15.11.2016 klo 3.17 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 16.22 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 8.57 kirjoitti:
Admin 14.11.2016 klo 4.15 kirjoitti:
Seksiä myyvä nainen paljasti yllätyksen: Tässä tärkein syy miksi vaimoa petetään kanssani!

Vai on vähän löysää; odotahan vaan ämmä, kun pääset synnyttämään, niin tiedät, mitä se on!

Oikeasti vain raukkikset ja epärehelliset miehet pettävät, joiden omakaan värkki ei olisi synnytyksen jälkeen enää entisensä.

Monet tulevat panemalla isäksi, ja siihen se sitten jääkin. Koko isyys.

Kun naiset sen sijaan joutuvat maksamaan kaikesta jo omalla kehollaan hinnan ja kärsimään hiljaa.

Raukkikset huutelevat "Mitä vittua!", mutta eivät herjaa omalla alapäällään.

Koko systeemi on näiden äijien puolella naisten joutuessa tekemään kaiken likaisen työn.

Jostain syystä Potilasvakuutuskeskuksen kirje on päätynyt urkkijoiden käsiin ja minulle hoitovirheen aiheuttanut mieslääkäri on syöttänyt Kantaan tietoja, joita en näe, vaikken ole käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa, mistä tietojen syöttäminen on tapahtunut.

Elämäni on ollut kohta neljännesvuosisadan hirveää kärsimystä jo pelkästään synnytysvaurioiden takia, kun vatsa ei ole enää sen jälkeen toiminut normaalisti ja koko lantionpohjani laskeutui siinä kidutuksessa. Täältä Jumalanteatterista vielä paska lentää, olen sen verran vihainen kaikesta muilutuksesta!


Miksi tyttöjä opetetaan Suomessa kirjoittamaan ja ajattelemaan? Tietty siksi, että heidät voidaan nujertaa ja nitistää kasvaessaan aikuisiksi. Neljän seinän sisällä voidaan tehdä mitä vaan; Suomessa sovinistien perheväkivalta ja lääkärien äijävalta jyrää - täällä voidaan nitistää kenet vaan ja lähettää ambulanssi hakemaan.

Että saa hoitoa ja paranee. Juuh.

Nooh, olen tässä viime päivät miettinyt, miten saisin otsaontelon tulehduksen ja jäytämisen loppumaan ja parantumaan. Pipo ei ole oikein riittänyt eikä tarkoitettukaan siihen hommaan, mutta ollut pakko. Suomessa.

Toinen on borrelioosin aiheuttama luusärky, joka on niin viiltävää, ettei pysty nukkumaan ja jota stressi pahentaa niin kuin tänäkin yönä tajuttuani edellisen, että minulle osoitettu kirje on mennyt vääriin käsiin ja joku syöttää tietoihini Aavassa paskaa, jota en pääse lukemaan... Se kaikki aiheuttaa stressiä, joka vapauttaa kortisolihormonia ja päästää spirokeetat valloilleen, johon Suomessa ei saa muuta apua kuin kipulääkkeitä ja onnettomuuspilleriä, jota minullekin on tuputettu, vaikka jo ilman sitäkin huippaa. Sydänkin hakkaa enkä voi käyttää kuin ubikinonia rytmihäiriöihini luulosairaan verenkierto-ongelmani takia.

Mutta sellaista, mikä oikeasti tappaisi spirokeettoja; pulssimaisia antibioottikuureja ja muuta, niitä ei lääkäreiltä saa. Jätetään vaan ihmiset oman onnensa nojassa sairastamaan ja tuodaan lisää autettavia Suomeen, jossa riittää kyllä pystymetsää ja tilaa, muttei kapasiteettia ja asuntoja omillekaan asunnottomille ja ihmisroskille, joita kallispalkkaiset ja hurskaat lääkärimme ja poliitikkomme eivät auta. Ennen kuin kasvan koiranputkea, paljon enemmän apua on ollut tästä kuin lääkäreistä. - Kolme aprikoosinydintä ja lusikallinen mustakuminatahnaa ja pari kolme lämpötyynyä ja rutkasti peittoja pipon lisäksi.


Kaiken sen kohtelun ja "avun" jälkeen, mitä olen saanut osakseni, tajusin aamulla yritettyäni sydän hakkaavana nukkua, että äitihän voi kuolla ennen kuin pääsen katsomaan häntä kaiken kokemani höykytyksen jälkeen, joka on kuluttanut voimani loppuun. Olen nähnyt äitiä viimeksi pääsiäisenä enkä sen jälkeen ollenkaan, edes kesällä, joka on poikkeuksellista. Kesällä 2015 kärsiessämme jo tahallisesta yläkerran metelöinnistä näin äitiä almanakkamerkintöjeni mukaan elokuussa, josta löytyy myös seuraava mielenkiintoinen kirjaus kuin häivähdyksenä tulevasta:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


Se olikin silloin elokuussa viimeinen kerta, kun näin äitiä ennen minulle suoritettua mielenterveydenarviointia, joka pisti elämäni uusiksi ja räjäytti stressitasoni kokonaan uusille lukemille. Ihmiset, joiden elämä on helppoa ja kevyttä, voivat tehdä toisten elämän helvetin raskaaksi säälimättä hitustakaan sairaita.

Tajutessani tänä aamuna seuraukset sydän hakkasi enkä pystynyt nukkumaan. Menetin rauhallisuuteni enkä saanut tarvitsemaani lepoa, ja nousin sydän hakkaavana soittamaan Potilasvakuutuskeskukseen, josta olin saanut vähättelevän kirjeen Postin hukattua edellisen jonnekin. Tämänkin kertainen kirje oli ikkunallisessa kuoressa, josta pystyi kurkkimaan arkaluontoista sisältöä intiimeistä vaivoista.

En olisi voinut olla vihaisempi yrittäessäni soittaa Potilasvakuutuskeskukseen, josta kirjeen kirjoittaja ei vastannut. Kolmannen soittokerran jälkeen soitin toiselle henkilölle ja annoin tulla tuutin täydeltä kaikesta, mitä olen joutunut kokemaan; miten nämä vaivani ovat aiheuttaneet masennusta, jonka takia olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, jota on käytetty vuosia myöhemmin minua vastaan laittomine mielenterveydenarviointeineen ja muine kiusaamisineen.

Eikä Saatana ole jäänyt lomalle vieläkään. Viikonloppuna minulla oli levoton olo aistiessani jotain tulevaa juonittelua pääni menoksi, josta hetkeä myöhemmin rauhoituin tajutessani, ettei minulle käy mitään, mitä Jumala ei ole tarkoittanut.


Takana on yksi kauheimmista päivistä, mitä voi vaan olla, sydämeni ja koko hauraan terveyteni kannalta. Heräsin kuin horroksesta tajuamaan, kuinka paljon kokemani höykytys oli vaikuttanut omaan ja läheisteni elämään; kipeimmin vanhaan äitiini, joka ei ole nähnyt minua enää pääsiäisen jälkeen ollenkaan. Edessä oli raskas muutto - haahuillessani täällä pipo päässä sairaana, yrittäen taistella ainakin hengessä ja pitää pintani, vaikkei fyysistä kuntoa riittäisikään tavaroidenkin etsiessä vielä paikkaansa. Mitä raskaampaa oli, sitä pahemmassa syväjäädytyksessä olin - kunnes nyt maanantaina heräsin ja tajusin tuskaisena, että äitihän voi vaikka kuolla tällä välin. Se teki minut niin levottomaksi, että sydämeni alkoi hakata enkä pystynyt nukkumaan. Koska en saanut levättyä, sydän hakkasi, hakkasi vaan... Ei tietoakaan mistään levosta eikä rauhasta, vaan kauheaa ahdistusta, joka piinasi minua kaiken ollessa liiankin totta. Taakkaa oli liikaa jo ennestään, mutta aina vaan mätättiin lisää ja lisää joka puolelta kannettavaksi. Samaan aikaan sairastaessaan pitäisi jaksaa taistella loukattujen oikeuksiensa puolesta, hoitaa itseään sairaana ja järjestää lääkitystä ja apua tyhjästä; toimia lakimiehenä, lääkärinä, toimittajana ja portinvartijana huonossa hapessa ja kipeänä. Mitä teen, poltanko sydämeni loppuun vai syväjäädytänkö itseni uudestaan, että kestäisin ja jaksaisin tätä kidutusta taas. Tämä kaikki maksaa liikaa, ei pelkästään minulle vaan myös läheisilleni, joista julmassa yhteiskunnassa ei välitetä.


Eihän siinä ollut muuta mahdollisuutta kuin palata syväjäädyttyneeseen tilaan - kalmanrauhallisuuteen - takaisin, josta olisikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa, kunhan vain äärimmilleen kiusattu ja piiskattu ihminen pystyisi kaikkeen.

Äsken vasta oikoluin eilisiä aamusivujani, joita olin kirjoittanut vielä aamuyöllä, kun kesken oikolukemisen sain hyvin epämiellyttävän vision siitä, mitä Potilasvakuutuskeskuksen arkaluontoisia ja intiimejä tietoja sisältäneelle kirjeelle oli tapahtunut. Se oli luonnollisestikin ohjautunut vanhaan osoitteeseeni ilman, että Posti olisi tehnyt maksamaani osoitteenmuutosta, ja uteliaisuus oli yllyttänyt vastaanottajan avaamaan kirjeen, jonka isosta ikkunastakin kuulsi arkaluontoisia asioita läpi. Ehkä kirjettä oli luettu siellä isommallakin porukalla; olihan ambulanssikyyditykseni kaikkien tiedossa siellä ja siitä monta hauskaa tarinaa liikkeellä.


En pysty keskittymään edes oikolukemiseen, mittani on niin täynnä, ollut jo vuosia, joutuessani ottamaan täällä peräruiskeita ja käymään uudestaan vessassa veden jäädessä kiertämään suolistoon, jossa on jo tarpeeksi helvettiä ja näkymätöntä tuskaa. Itken taas vessassa, itken äänettömänä sisäänpäin kärsimystäni, jota julmat ja ymmärtämättömät ihmiset vielä pahentavat. Se hymyily synnytyksessä anellessani turhaan kipulääkkeitä maksoi minulle ja lapselleni niin paljon. Itkin vessassa ja hän tuli lohduttamaan sitä, joka haluaisi kuolla pois, muttei voi. Haaveilin ihanasta laulusta, joka on kerran minunkin kohdallani totta. I'll fly away, lennän pois. Helvetti ei pääty synnytykseen, vaan kuolemaan.

On rikollista avata toiselle kuuluvaa postia, jonka päällä lähettäjänä lukee Potilasvakuutuskeskus ja sisällä on lääkärinlausunto, johon odotetaan kommenttia määräaikaan mennessä ilman, että saisin itse koko lausuntoa.


Mitä tehdään kirjeelle, jota ei kestä eikä jaksa avata ja lukea heti?
- Avataan se myöhemmin, silloin kun jaksaa ja kestää.

Oikeasti ajattelin lukea päälilehden vaan, jos olisi jotain kiireellistä aikarajaa.
Mutta menin lukemaan koko jutun, jonka tiesin voivan kuohuttaa itseäni, minkä se tekikin.

Mukana ei ollut minulla harjoitelleen silloin vasta erikoistuvan lääkärin lausuntoa, joka on tehnyt minusta potilasmerkintöjä Aavan kautta Kantaan 31.10.2016, vaikken ole ikinä käynyt hänen vastaanotollaan enkä tule käymäänkään ja tuskinpa enää Aavassakaan, joka ei millään muotoa vapauta lain noudattamisesta.

Minulle on aiheutunut synnytyksestä "useamman kompartmentin laskeuma", joka on suora lainaus yleis- ja gastoenterologisen kirurgian erikoislääkärin lausunnosta 22.6.2016, jossa minulle ehdotetaan eri sisäelimien laparoskooppista verkkoripustusta, joka on tehnyt lukemattomien naisten elämän helvetiksi ja josta löytyy myös FDA:n varoitus. Tuo magneettikuvauksessakin todettu useamman kompartmentin laskeuma on sentään faktaa verrattuna psykiatrisen poliklinikan puoskarointiin 10.1.2005 Jarkko Vannisen todetessa, että minulla on, suora lainaus: "-- uskomus siitä, että sisäelimet ovat synnytyksessä laskeutuneet ja nämä tulisi kirurgisesti nostaa."

Olen saanut elämässäni kestää rääkkäämistä ja vähättelyä enemmän kuin sielu sietää, joka kaikki on jättänyt jälkensä minuun.

Ainakaan omien kokemusteni perusteella en voi suositella kenellekään synnyttämistä Suomessa jälkihoidonkaan osalta joutuessaan kärsimään elämänsä loppuun asti kaikesta.


Itkin itseni hikiseksi luettuani äsken sitä saatanan vähättelyä ja kieroilua, mitä Potilasvakuutuskeskuksen tuutista tulee ulos. Niinpä vaan tästäkin tuutista tulee paskan lisäksi jotakin, joka jää elämään täällä ja muualla. Kuvausta tästä helvetistä, pelkästään jo käsin kirjoitettuna vajaat 18 000 tuhatta liuskaa aamusivuihin.

Tämä ei jää tähän.


Alkupehmittelyä, ennen kuin pääsen asiaan muidenkin töiden kutsuessa kaikista sairauksista huolimatta:

Ensinnäkin, haista paska sinä Potilasvakuutuskeskuksen lääkäri, joka et tiedä naisten kärsimyksestä mitään etkä tule koskaan tietämäänkään. Kirjoitin sinusta jotain aamusivuihini, josta lyhyt lainaus:

"Santalan mielestä 14.4.2010 puutteellisesti tehdystä leikkauksesta ei ole ollut minulle terveydellistä haittaa eikä sitä ennen eikä sen jälkeen ole ollut aiheellista tehdä magneettitutkimuksia, koska ne ovat kalliita. Olin tuossa vaiheessa kärsinyt useamman kompartmentin laskeumista, joita ei voi saada kuin synnytyksestä, jo 18 vuotta, josta voi päätellä kärsimykseni olevan erittäin halpaa, jossa tuleekin seuraavaksi neljännesvuosisata täyteen."

Tuo on päivätty tälle päivälle ja tämä sunnuntaille:

"Julius Maaskola jahtasi minua kaiken kaikkiaan kolme kertaa ambulanssilla ensimmäisen kerran oltua se, kun en laskenut häntä sisään, jonka perään hän laittoi vielä Anu Tähkiönkin asialle. Vielä kun joku naispuolinen hoitaja Maaskolakin oli valjastettu hoitotarvikepuolelle, tunne kalkkarokäärmeen hönkimisestä niskassa ja puristusotteesta oli täydellinen."


Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12468  Ti 06 Jou 2016, 15:18 (GMT+3)  Aihe: Sadistisen synnytyksen jälkeen epäonnea huoneessa nro 13 Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoitukseni "Kun koiraat poikivat" ja "Huone 13" olen julkaissut parin miesgynekologin vähättelyjen perässä täällä.



Kanta mahdollistaa hyvin tehokkaasti viestittelyn potilaan ohi niin, että kaikki muut näkevät hänestä kirjoitetun lausunnon paitsi hän itse, riippuen siitä, haluaako lääkäri potilaan näkevän lausuntoa vai ei. Tämän takia Aavassa Meeri Pasasen 11.3.2016 kirjoittama lausunto näkyy Kantassa, muttei Lauri Suhosen 31.10.2016 kirjoittamaa lausuntoa, joka on asiatonta, törkeää ja tarkoitushakuista siksikin, etten ole ikinä käynyt edes hänen vastaanotollaan Aavassa enkä tule koskaan käymäänkään niin kuin olen jo kirjoittanut täällä. Motiivina ei voi olla mikään muu kuin minulle puutteellisella tekniikalla suoritettu leikkaus 14.4.2010, ollessaan vasta erikoistumassa Kätilöopistolla, josta minulla ei ollut mitään tietoa, kärsittyäni synnytyksen aiheuttamista laskeumista tuolloin jo 18 vuotta. Tuo selittää kuitenkin ne erikoiset käytännöt ja puutteet, joiden takia jouduin lähettämään sähköpostia ja oikaisemaan leikkauksen jälkeen tehtyä lausuntoakin.

Sähköpostia 18. huhtikuuta 2010 klo 2.56:

Lainaus:
Et tullut ennen leikkausta tapaamaan minua osastolle, että olisin voinut tähdentää tärkeitä asioita, etkä leikkauksen jälkeisenä päivänäkään tullut keskustelemaan tehdystä leikkauksesta.

Jättämääni soittopyyntöönkään et ole vastannut, vaikka jätin sen jo torstaina 15.4. hoitajan välityksellä, kun jouduin lähtemään kotiin odoteltuani turhaan käyntiäsi.

*

Soittopyyntöni on voimassa niin kauan, kunnes vastaat siihen. Leikkelit kehoani ja minulla on oikeus tietää, mitä leikeltiin.

Hoitaja näytti osastolla papereitani ja leikkauskertomuksesta luin höpinänne "olemattomasta löydöksestä", vaikka 3.9.2009 vastaanotolla Kaj Lindström totesi minulla selkeän rectocelen ja pienen cystocelen. Ei ihmekään, ettei leikkaus noista lähtökohdista käsin onnistunut. Rectoceleni on peräsuolen puolella edelleen siellä, missä se on ollut koko ajan synnytyksen jälkeen.

Olisi ollut niin tärkeää keskustella asioista kunnolla ennen kuin minua alettiin turhan takia silpoa.


Jk. Miksi kirjoitan yöllä? Olen ollut torstaista lähtien poissa tolaltani, itkenyt ja valvonut sen takia, ettei ongelmaani korjattukaan. Odotin, että parantuisin viimein, mutta 18 vuotta kestänyt helvettini jatkuu aina vaan.


Sähköpostia 22. huhtikuuta 2010 klo 16.03, kirjoitettu 19.-22.4.2010:

Lainaus:
Kiitos siitä, että soitit.

Olen kärvistellyt koko viikonlopun ja ollut poissa tolaltani - poissa raiteiltani siis.

Kun tulin leikkausta seuraavana päivänä kotiin ja huomasin peräruisketta ottaessani rectocelen tuntuvan edelleen, kaikki toiveeni romahtivat ja ajattelin olleeni leikkauksessa turhaan. Pettymys oli niin suuri, että romahdin. Valvoin seuraavan yön aamuun, uni ei tullut ja vasta katkeran itkun jälkeen sain muutaman tunnin nukuttua.

Ja vaikka olin jättänyt torstaina soittopyynnön, kukaan ei soittanut sairaalasta perjantaina. Sairaalassa olleen vierustoverini neuvosta (meistä tuli ystävät) soitin ennen neljää osastolle uudestaan ja sain kuulla soittopyyntöni jätetyn sekä sinulle että sille toiselle lääkärille. Noin kymmenen minuutin kuluttua tuosta soitti sitten poliklinikan lääkäri ja juttelin hänen kanssaan. Muttei hän tiennyt tehdystä leikkauksesta mitään, joten en tullut hullua hurskaammaksi, ja hänen mainostamansa kipulääkereseptikin jäi saamatta.

Valvoin sitten vielä seuraavankin yön aamuun, koska pettymys kaiken pieleen menemisestä oli niin suuri. Oli pettymys kova jo vuonna 2006 tehdyn ensimmäisen korjausleikkauksen jälkeen, mutta tiesin vammautuneeni Tammisaaressa niin pahasti, etten voinut odottaa lääkäriltä ihmeitä.

Mutta nyt taisin ihmeitä kuitenkin odottaa.

Lauantaina sitten lähdin käymään poikani kanssa Itäkeskuksessa saadakseni apteekista lääkärin määräämän kipulääkkeen - niin kuin puhelimessa jo mainitsinkin - mutta reseptiä ei löytynyt, koska lääkäri kirjoitti sen vasta maanantaiaamuna. Puhelimessahan hän sanoi soittavansa reseptin apteekkiin heti, että lääke olisi kohta haettavissa.

Luultavasti jossain olisikin vika, jos kaikki onnistuisi...

No valvoin sitten sen seuraavankin yön ja lähetin sähköpostia sinulle. Olin käärmeissäni, ja pahan mielen purkaminen auttoi jonkin verran ja sain nukuttua vähäsen.

*

Mutta sitten koitti sunnuntai, lepopäiväni, ja jo yöllä mieleeni oli noussut juttu tämänkertaisesta sairaalakokemuksestani "huone nro 13" - ja koko päivän kirjoitin.

Minullahan tämä kirjoittaminen on verissä ja käsittelen suurin piirtein kaiken kirjoittamalla.

Olen kirjoittanut jo kymmenen vuotta aamusivujakin käsin ja viime vuosina niiden kirjoittaminen on muuttunut yhä säntillisemmäksi. En olisi millään raatsinut jättää aamusivumappiani leikkauspäivänäkään kotiin, sillä päivän aloittaminen ilman aamusivujen kirjoittamista on asia, josta en suin surmin luovu. Mutta en tiennyt, että huoneessa on lukollinen kaappi, ja ajattelin hoitajien voivan lukea henkilökohtaiset vuodatukseni.

Leikkausaamuna aamusivujen kirjoittaminen siis jäi, mutta seuraavana päivänä kotiin tultuani kirjoitin ennen puolta yötä yhden liuskan. Olisin kirjoittanut enemmänkin, mutta kaikki aikani meni selvitellessäni ulkomaisilta sivustoilta rectocelen eri leikkaustapoja, koska se oli jäänyt vaivaamaan.

Aamusivuni kuvastavat kyllä mainiosti sitä, kuinka voin. Esimerkiksi perjantaina valvotun yön jälkeen purin ahdistustani yhdeksän liuskaa. Se on aika paljon, kun ajattelee, että pakerran kaiken käsin.

Olenkin opetellut välttämään sellaisia tilanteita, joiden käsittelemiseen tarvitaan paljon liuskoja. Mutta kun kirjoittaa normaalisti noin kolme liuskaa päivittäin, se tekee vuositasolla tosi paljon. Ja vaikka alkuvuosina olin laiska ja lepsu kirjoittamaan, on aamusivuja jo monta laatikollista. Joskus syksyllä menee rikki 10 000 käsin kirjoitetun liuskan raja. Tosin jos olisin ollut ahkerampi alussa, olisin rikkonut rajapyykin jo kuluneena syksynä.

*

Oikeastaan kuitenkin aamusivujen kirjoittaminen on pelkkää verryttelyä vain ja ne toimivat hyvänä itseterapiana. Ilman niitä ja Jumalaa en olisi eheytynyt raskaista kokemuksistani niin hyvin kuin olen eheytynyt.

Saatan olla poissa tolaltani jonkun aikaa, mutta sitten kirjoitan itseni taas kuntoon.

Esimerkiksi tänään olin melko hyvin raiteillani jo, kunnes soitit, ja menin uudestaan pois raiteiltani. Täytyihän minun ajatella kaikki taas uudestaan sanoessasi, ettei leikkauksessa mennyt mikään pieleen sen takia, ettemme voineet keskustella siitä etukäteen. Minähän ajattelin, että kaikki meni juuri sen takia pieleen, ettemme ehtineet keskustella kunnolla.

Vakuutit kyllä aika hyvin, mutta jäin pohtimaan, miksi ylipäätään kysyit, onko ulostamista autettava sormin, jos se ei kerran merkinnyt mitään. Tuollaiset yksityiskohdat voivat jäädä vaivaamaan, mutta kun sanoit, ettei se vaikuttanut lopputulokseen, uskon sinua. Vaikutit ainakin puhelimessa rehelliseltä.

Ja kyllä tässä vielä raiteille päästään, vaikka vielä tänään ei ole ollut niin. Olen mussuttanut päivällä suklaata kahvin kanssa ja vasta nyt illalla söin aamupalan. Vasta kello 19 söin leivän, joka olisi pitänyt syödä aamulla tai aamupäivällä.

Tämä tällainen laihduttaa tietty, kun ruokahalukin menee.

*

Vaan miksi kirjoitan sinulle? Siksi tietenkin, että soitit.

Jos et olisi soittanut, "Huone 13" olisi valmistunut ilman sitä.

Nyt asioiden on annettava kuitenkin kypsyä ja muokattava juttua sen mukaisesti.

On pyrittävä totuuteen, vaikka totuudet ovatkin subjektiivisia eikä voi kirjoittaa loukkaamatta ketään. Mutta ne jotka kirjoittavat paljon, tajuavat, että sanat ovat vain sanoja eivätkä ne tapa, ja että sanojen perään tulee aina uusia sanoja ja välillä anteeksipyyntöjäkin.

*

Omasta mielestäni kuitenkin nykyisessä terveydenhoitojärjestelmässä on paljon mätää. Ihmisiä hoidetaan liukuhihnalla ja se vasta kalliiksi tulee. Huteja pitää korjata loputtomiin.

Jos synnytyksetkin hoidettaisiin hyvin, naisia ei tarvitsisi leikellä niin paljon eikä lapsilla olisi hapenpuutteesta aiheutuvia häiriöitäkään niin paljon.

Omalla pojallani on todettu hienomotoristiset häiriöt, hän on vuodella koululykätty ja saanut puheterapiaa yhdeksän vuotta. Voi vain kuvitella, kuinka paljon tuommoinen maksaa yhteiskunnalle, kun terapian saajia on paljon, niin kuin on. Eikä inhimilliselle kärsimykselle voi laskea edes hintaa, mutta julmaa se on. Kuinka oma poikanikin on kärsinyt koululiikunnan takia, kun hän ei ole uskaltanut tehdä kaikkia liikkeitä.

*

Kirjoitin edellistä eilen maanantai-iltana 19.4. siihen asti, kunnes vierustoverini huoneesta nro 13 soitti ja puhuimme tunti parikymmentä minuuttia.

Nyt on tiistai-ilta ja huomenna leikkauksesta tulee viikko täyteen.

Minulla jäi tuossa edellä jutut kesken, mutta tämä on muutoinkin sillisalaattia, joten väliäkö sillä. Jutun juoni on sekasotku...

Väsyttää, mutta kirjoittaisinko jotain vielä... Oikoluin alkuosan jo kertaalleen enkä tiedä, miten sitä stilisoisin. Olkoon.

Mutta pojastani jäi vielä kertomatta, että vein hänet nyt loppuvuonna samanlaisiin neuropsykologisiin tutkimuksiin kuin hän oli ollut ennen koulun alkuakin, koska tiesin, ettei hän tulisi pärjäämään intissä ja halusin säästää hänet siltä. Edellä kerrotun lisäksi hänellä kun on vielä antibioottiallergiatkin ja homeelle altistumista edellisessä asunnossamme ja koulussa. Pojallani todettiin myös samaa lyhytmuistin kapeutta kuin aiemmassakin tutkimuksessa, vaikka hän pärjäsikin muutoin melko hyvin. Muttei poika itsekään sinne inttiin halunnut ja oli tosi yhteistyöhaluinen ja onnellinen sen takia, että neurologi kirjoitti suosituksensa armeijasta vapauttamisesta. En sitten tiedä, kuinka lopulta käy, mutta ainakin nuo lääkärintodistukset otetaan huomioon.

Eli kun puhutaan jostain synnytyksestä, seuraukset voivat olla aika kauaskantoiset, vaikka toki muutkin asiat ovat rikkana rokassa.

*

Mitä sitten vierustoveriini sairaalassa tulee, säälin kyllä häntäkin. Ressukka on kärsinyt vatsakivuista yhdeksänvuotiaasta lähtien peräti 17 vuotta, kunnes saa vasta avun. Missään vaiheessa lasta ei otettu tosissaan ja tutkittu kunnolla nykyaikaisin keinoin. Magneettikuvauskin otettiin vasta loppuvaiheessa Meilahden sairaalassa.

- Kun vierustoverini alkoi potea vatsakipuja, se oli vuotta 1993, eli nykyaikaa. Kun minä sain kestää järkyttävän synnytyksen, se oli vuotta 1992, eli nykyaikaa. Ei ihme, että oman 18 vuoden kärsimykseni takia ymmärrän niin hyvin hänen 17 vuoden kärsimystään, kun hän jo lapsesta lähtien on joutunut kestämään pari viikkoakin kestäviä vatsakipuja eikä pystynyt syömään tai nukkumaan.

Mutta kunnolla ei tutkita, ei... Tutkitaan pikkuinen pala kerrallaan ja roikotetaan löysässä hirressä.

Kyllä omastakin kokemuksestani tiedän, kuinka paksua juttua voi olla. Kun isä tippui vuonna 2004 katolta ja taittoi niskansa - ja kun aloin yhä enemmän uupua kroonisiin sairauksiini ja se määriteltiin masennukseksi, sillä uupumiselle ei ole edes mitään diagnoosia, yhden psykiatrin asenne oli vertaansa vailla. Hän kirjoitti samaisena vuonna 2004 avohoidon kertomukseensa muun muassa, että minulla on (suora lainaus) "uskomus siitä, että sisäelimet ovat synnytyksessä laskeutuneet ja nämä tulisi kirurgisesti nostaa". Luin tuon papereistani sen jälkeen, kun kurkkuni oli ollut kipeä ja olin epäillyt aloittamani Ixel-lääkkeen osuutta siihen ja saanut lääkäriltä rauhoittavaa Ataraxia, jota en käyttänyt. Kävin kaksi kertaa nieluviljelyssä terveyskeskuksessa, mutta tulokset olivat negatiiviset, vaikka pojallani oli angiina. Härskeintä oli se, että kun olin menossa yksityiselle tarkempaan nieluviljelyyn, psykiatri sanoi puhelimessa, ettei sieltä kurkustani mitään löydy ja kirjoitti papereihinsa "hypokondrisuudestani". Vaan ei kulunut monta päivää, kun luottolääkärini soitti ja määräsi minulle antibioottia streptokokkitulehdukseen, joka särki jo nivelissäni. Olin niin pöyristynyt psykiatriklopin käytöksestä, että valitin lääninhallitukselle ja vaadin häntä korjaamaan merkintänsä, muttei häntä moitittu millään lailla.

Ajattelinkin lähettää lääninhallitukselle ensimmäisen synnytyskorjausleikkaukseni jälkeen kopion leikkauskertomuksesta ja saamastani "uskomushoidosta", mutten jaksanut tehdä sitä ja se jäi roikkumaan. Kun sitten tieto tuli tästä uudesta leikkauksesta, ajattelin lähettäväni leikkauskertomukset molemmista "uskomushoidoista" samalla kertaa eteenpäin. Vaan koska ei ole varmaa, etteikö näitä "uskomusleikkauksia" olisi tulossa vielä lisääkin, jään kypsyttelemään asiaa ja informoin vasta sitten lääninhallitusta ja psykiatria läpikäymistäni kirurgisista uskomushoidoista. Toki asia voi olla jo vanha, mutta aikomukseni onkin kuittailla viimeisen päälle takaisin saamaani puoskarointia. On hävyttömyyden huippu, että fyysisiä vaivoja psykialisoidaan.

*

Leikkauksestani tulee tänään viikko. Jatkan tätä kirjoittamista keskiviikkona 21.4. aamusivujeni kirjoittamisen jälkeen.

Olen vähän väsynyt vielä. Vasen poskeni tuntuu vieläkin erilaiselta verrattuna toiseen poskeen enkä ihmettelisi lainkaan, jos siellä olisi sienipallo. Kroonisissa sinuiiteissahan on lähes aina sieni-infektio mukana, vaikkei siitä juuri Suomessa puhuta.

Kaiken saa penkoa ulkomaisilta sivustoilta saadakseen jotain muutakin kuin suomettunutta tietoa.

Se alkoi vuonna 2005, se ulkomaisen tiedon kerääminen, kun Valittujen Palojen artikkelin takia aloin penkoa "tarkkaavaisuushäiriöön" käytettyä lääkitystä ja järkytyin. Kirjoittelin asiasta nettiin ja lynkkausmentaliteetti oli kova. Se oli ensimmäinen tulikasteeni netin maailmassa ja ihan hyödyllinen, vaikka painuinkin sen jälkeen maan alle ja aloin kirjoitella eri nimimerkeillä. Mutta jokainen saa syödä niitä lääkkeitä, joita haluaa. Söinhän itsekin puoli vuotta Ixeliä, joka oli selvitysteni mukaan turvallinen ja josta sain silti rytmihäiriöt riesakseni ehkä koko loppuelämäni ajaksi.

Vaan olkoon. Reissussa rähjääntyy, niin kauan kuin sitä reissua jatkuu.

*

Tämä sepustus venyy ja vanuu kuin kuminauha näköjään. Kun aikoo kirjoittaa kaikesta, tämä on lopputulos.

Mihinkähän oikeasti jäin? Juoni näyttäisi olevan hukassa. Noh, yritän kirjoittaa edes tärkeimmät pois päästäkseni tästä. Onneksi olen kausi-ihminen ja se kyllä onnistuu. Kauden jälkeen tulee aina uusi kausi...

Mutta niin, en ole oikolukenut ja kirjoittanut vielä loppuun juttuani "Huone 13", joka kertoo viikon takaisesta leikkauksestani.

Nyt siellä huoneessa on jo uudet potilaat ja heidän jälkeen taas uudet loputtomana virtana, mutta juttuni kertookin siitä, kun itse olin siellä.

*

Se aamu keskiviikkona 14.4. oli hyvin kaunis.

Ei se olisi ollut niin kaunis, jos olisin tullut alkuperäisen aikataulun mukaan seitsemäksi sairaalaan. Mutta edellisenä päivänä huomasin jonkun soittaneen ja soitin illalla numeroon takaisin. Puhelu ohjautuikin sitten sinne osastolle ja hoitaja sanoi, että riittää, kun tulen yhdeksäksi. Tosin jos olisin tiennyt, etten sen takia tapaa lääkäriä ennen leikkausta, olisin kieltäytynyt tarjouksesta. Olit käynyt sinä aamuna jo ennen yhdeksää, vierustoverini kertoi. Itse olin perillä sairaalassa vasta klo 9.02.

Mutta se aamu oli niin kaunis ja ilma selkeä ja kirkas. Jäin bussista nro 66A Mäkelänkadulla pois ja kävelin loppumatkan sairaalaan. En ollut osannut pukea saamiani tukisukkia jalkaan, sillä ohjeet olivat oudot ja sukkien pohjassa ihme reiät.

Aamu oli kuitenkin erityinen ja aina semmoisissa hetkissä aika ikään kuin pysähtyy. Aurinko oli noussut jo, ja talot ja kaikki kylpivät siinä huumaavassa kevätvalossa. Aistin itse kaiken ja kävelen siinä valossa. Vieressä oleva nurmikko on talven jäljiltä kulottunutta eikä luonto ole vielä herännyt, mutta aivan kohta se herää - ja linnut laulavat huumaavasti. Jo se pelkkä linnunlaulu on niin ihanaa, josta on vuosi vuodelta kiitollisempi. Kun nuorena ei ollut aikaa kuunnella eikä katsella luontoa, nyt juuri se tuottaa suurimman ilon ja onnen, se ihana lahja luonnolta ja tämän kaiken Luojalta.

*

Vaan kyllä minua järkytti vähän, kun huomasin joutuvani huoneeseen nro 13. Numeroon 13 liittyy elämässäni aika koettelevia juttuja, jonka senkin takia hätkähdin. Samaa kertoi myös vierustoverini jälkikäteen, kun hänetkin ohjattiin samaiseen huoneeseen nro 13. Olenkin lukenut jostain, ettei esimerkiksi kaikissa hotelleissa ole lainkaan kerrosta nro 13.

Siitä huolimatta elämässä täytyy elää kaikki numerot ja kokemukset läpi, vaikka välillä tiukkaa tekeekin. Perheessämme oli esimerkiksi koira, joka oli syntynyt 13. päivä, vieläpä Pirunkorvessa, ja jonka kanssa oli kaikkia vaikeuksia ennen viimeisten vuosien ihanaa harmoniaa. Surin koiran menetystä kolme vuotta aina siihen asti, kunnes isä tippui katolta ja uusi suru peitti vanhan surun... Ja edellisen lisäksi lapseni isän nimipäivä on 13. päivänä, ja suhteeni hänen kanssaan on ollut tosi rankka eikä siihen ole tullut ainakaan vielä mitään helpotusta, vaikka olemme eronneet jo yli kymmenen vuotta sitten. Mutta lapsi sitoo ja yhdistää kaikkien erojenkin jälkeen, jotka ovat vain jotain sanoja paperilla. Ihmissuhteet kulkevat omia latujaan ja sitä makaa niin kuin petaa niin kauan kuin makaa... Olen ollut hidas oppimaan ja joutunut kirjoittamaan tuhansia aamusivuja huomatakseni, etten jaksa kirjoittaa samoista asioista aina uudestaan ja uudestaan loputtomalla syötöllä. Se, että käsi on väsynyt ja uupunut kirjoittamaan, on opettanut kai viime kädessä eniten. Että kun on jonkun ihmisen kanssa tekemisissä, pahaa oloaan täytyy purkaa kerta toisensa perään liuska liuskan perään pois. Pölkkypääkin oppii tuon, kun on lyönyt päätänsä tarpeeksi monta kertaa seinään.

En tiedä, viitsinkö kertoa esimerkkejä, sillä tämä kirjoittaminen venyy ja paisuu vain. Mutta kun on kestänyt parikymmentä vuotta sitäkin, että toinen lätkäisee luurin aina korvaan, pölkkypää alkaa viimein oppia, ettei kannata vastata puheluihinkaan ollenkaan. Jos ei vastaa puheluihin, luuria ei voi tiputtaa korvaan eikä pahaa mieltään tarvitse purkaa aamusivuihin. Nerokasta, mutta yksinkertaista. - Tai kun pölkkypää antaa kerta toisensa perään toisen temput anteeksi ja tämä tekee aina samat temput uudestaan, pölkkypää jossain vaiheessa herää vaikkakin yleensä aivan liian myöhään ja vetäytyy temppujen kohteena olemisesta. Siksi minäkin tulin tällä kertaa sairaalasta kotiin aivan suosiolla taksilla, etten olisi joutunut kestämään toisen temppuja niin kuin edellisellä kerralla vuonna 2006 oltuani samanlaisessa leikkauksessa. Ääliöllä oli seuranhaku tietämättäni netissä, vaikka olimme edelleen tekemisissä toistemme kanssa, ja hän tuli hakemaan minua sairaalasta kotiin. Mutta jos olisin tiennyt hänen puuhistaan, hän olisi saanut pysyä niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Roisto makeili deitti-ilmoituksessa vielä kuvalla, jonka olin ottanut hautausmaalla muutama kuukausi isäni kuoleman jälkeen. Kaikki tuo paljastui vasta sitten, kun olin tallettamassa yhteisiä lomakuviamme tietokoneelle ja aloin ihmetellä, mitä ne kaikki naisten kuvat siellä on.

Oikeastaan en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta ainakin kirjoittamista piisaa. Mieluusti vain pääsisin tätä nykyä vähemmällä, vaikka en taida päästäkään. Siitä pitää moukan tuurini huolen, jatkuva moukan tuuri. Jos joku on Hannu-hanhi elämässä, niin sitten on, mutta itse olen Aku Ankka aina vaan, eikä se taida mihinkään siis muuttua.

*

Ei tarvitse siis ihmetellä, miksi säpsähdin huonetta nro 13 tajuttuani joutuvani juuri siihen huoneeseen. Meitä oli siinä kolme ja tiedämme kaikki toistemme vaivat. Tiedonkulkua semmoisessa huoneessa avitti vielä onnettomat väliverhot, jotka toimivat näköesteenä, mutta eivät kuuloesteenä mitenkään. Joten kun kaikki kuulee jo kaiken, voi saman tien kertoa loputkin eikä suotta pihistellä.

Kai tuo tuommoinen sitten sopii, kun osastolla ei ole huonetta, jossa lääkäri tapaisi potilaan ilman, että kaikkien kuullen kailotetaan kaikki. Mutta kun semmoista huonetta ei ole, kaikki tietävät kaiken. Tiedän esimerkiksi, että ikkunan vieressä maanneella naisella oli ohutsuolet väärässä paikassa ja että ne nostettiin ja sidottiin. Tuo nainen muuten kehui sinua, että olit ollut niin söpö. Tosin hänellä oli mahdollisuus tavata sinua useammin kuin minun, jolla oli mahdollisuus siihen vasta ketarat ojossa leikkauspöydällä vähemmän edustavassa asennossa. Ei ihme, että olin siitä käärmeissäni myöhemmin, sillä yleensä potilailla on mahdollisuus jutella ensin pystyasennossa lääkärin kanssa. Mutta jos pistän sivuun tuon yksityiskohdan, ei minulla ollut leikkaussalissa käytökseesi liittyen mitään moitittavaa. Päinvastoin olit söötti käväistessäsi verhon toisella puolella hymyillessäsi ystävällisesti. Ihmettelin vaatimattomuuttasikin, kun sanoit, että "myös minä olen mukana tässä leikkauksessa". Vaatimattomuus on aina kaunista, vaikka sitä kohtaakin niin harvoin. Kaikki hienoimmat ihmiset ovat aina vaatimattomia, vaikka pullistelijoita kyllä riittää.

*

Vaan oli se jännää, kuinka se spinaalipuudutus oli niin tehokas. Se oli ensimmäinen kerta kun semmoinen tehtiin ja kokemus oli hyvä. Ajattelin kyllä etukäteen saavani epiduraalipuudutuksen ja keksin siitä oikein vitsinkin synnytykseeni liittyen. Siinä kysytään, miten synnytykseni meni ja missä vaiheessa sain epiduraalipuudutuksen, johon vastaisin saaneeni epiduraalin 18 vuoden kuluttua synnytyksestä, että kiitosta vaan, synnytys meni oikein "hyvin". Olenkin huomannut, että musta huumori on vain vahvistunut vahvistumistaan minussa ja että se pitää edes jollain lailla tolpilla.

Mutta koska olen tällainen elämysihminen ja elämykset vaikuttavat vahvasti minuun, leikkaussalissakin oli mielenkiintoista olla hereillä sen sijaan, että on aiemmin aina nukkunut. Oli mielenkiintoista katsoa sitä tohinaa ympärillään ja tallentaa se muistiinsa käytettäväksi joskus myöhemmin... Kun katsoin esimerkiksi valkoista kattoa yrittäen nähdä vaikka vilaukselta, mitä verhon toisella puolen tehtiin ja kun näin vain himmeät varjot käsien liikkeestä. Se kaikki oli mielenkiintoista ja ajattelin, miksei katossa ole peiliä.

*

Oh boy, sivumäärä vain kasvaa... Mutta mitä olinkaan sanomassa ja mitä olen sanonut jo, se on aina vaikeaa pidempien tekstien kohdalla, pitää kaikki kasassa. Onneksi tämä on kuitenkin tällaista vapaamuotoista hullunhommaa - tosin hyvin kurinalaista ja kyllä tätä on harjoiteltukin paljon ja tullaan jatkossakin harjoittelemaan joka päivä niin kauan kuin henki pihisee.

Kuvataide oli kuitenkin nuorena se, joka oli minulle kaikki kaikessa. Olikin ihme, että annoin niin nopeasti periksi ja kiinnostuin kirjoittamisesta. Voi olla silti, että palaan jossain vaiheessa juurilleni piirtämisen pariin, vaikka korvikkeena voin vallan hyvin piirtää sanoillakin. Tämä on sisäsiistiä hommaa, vaikka suomen kielellä aika vaikeaa veitsenkärjellä keikkumista. Kieli on kuin laulu, jota täytyy laulaa oikein ja rytmissä, että soisi kauniisti juuri sillä lailla kuin haluaa.

- Voi Luoja tätä rönsyilyä, mutta mitä olinkaan sanomassa, oliko vielä jotain. Missä on se langanpätkä, jonka ottaisin seuraavaksi kiinni? Skannaanko tekstiä alkuun ja sitten taas loppuun selvittääkseni, mitä kaikkea olen jo kirjoittanut ja mitä on jäänyt uupumaan.

Tässä matkan varrella on nyt kulkenut limittäin ja lomittain kaikenlaista eikä tätä voi pienessä hetkessä lukea. Olen kirjoittanut leikkauksesta, synnytyksestä ja sen jälkiseurauksista, homeongelmasta...

*

Homeongelma? Maistelen sitä sanaa ja se tuntuu tympeältä, mutta en pääse siitä eroon. On kulunut jo pari vuotta siitä, kun ajattelin viimeistellä itsemurhasta kertovan käsikirjoitukseni ja päästä sen jälkeen eteenpäin, kun elämä järjesti toisin. Suunnitelmat menivät uusiksi ja kaikki voimavarat ovat menneet homeongelmassa rypemiseen ja siitä selviämiseen. Ja mistä olenkaan viimeiset pari vuotta kirjoittanut? No, homeongelmasta tietenkin...

Moukan tuuri, moukan tuuri, moukan tuuri. Sitä elämässä kyllä riittää, vaikken olekaan ainoa, joka siitä ja homeongelmasta kärsii. Suomessa on järkyttävä homeongelma ja ihmiset sairastelevat ilman, että koululääketiede voisi heitä juuri auttaa. Poskionteloni voidaan ehkä leikata, jos se mikä siellä on, ei poistu itsekseen - mutta muutoin joutuu sieni-infektiosta selviämään omin keinoin, jos ylipäätään selviää. Olen kirjoittanut näistä asioista netissä aika paljon nimimerkilläni Sanasinko, joka on oikeastaan perustamani keskustelupalstan nimi, mutta jonka ajoin alas sairastuttuani. Onhan minulla ollut ja on muitakin nimimerkkejä, mutten viitsi kertoa niistä sen enempää. Oikeastaan netistä löytyy hirveät määrät kirjoituksiani, jos oikein alkaa etsiä, ja aika paljon juttuja olen poistellutkin.

*

Kello on 14.21. Tähän aikaan viime viikolla leikkaus oli jo ohi ja makasin heräämössä hereillä. Hoitaja sanoi minulle, että voisin nukkua vähän, mutten meinannut millään malttaa. Potilaita makasi vieri vierekkäin ja heräämö kuhisi elämää. Oli katseltava ympärilleen ja kerran nostin jopa pääni ylös nähdäkseni paremmin.

Jalkani alkoivat toimia vähitellen ja oli tosi miellyttävää, että sormeni toimivat koko ajan. Jos sormeni eivät toimisi, en voisi kirjoittaa...

- All right, pidin tässä pienen breikin välillä ja meinaan pusata nyt tämän örvellyksen loppuun. Mutta ottia tuota, mihin jäinkään?

Kirjoittamisesta kirjoitin, mutta ajatukset pätkivät. Unohdin edellä kertoa, että mielessäni on ollut monestakin aiheesta kirjoittaminen, jos saan vain kirjahanan auki. Ja saahan sen tänä päivänä monellakin tapaa auki, kun on pelit ja vehkeet muun muassa netissä. Mutta olen sellainen jääräpää, että teen asiat järjestyksessä. Jos vain selviäisin tästä homesotkusta selville vesille ja saisin viimeisteltyä sen ensimmäisen käsikirjoituksen. Ilman homesotkua olisin päässyt siihen jo pari vuotta sitten ja sitten tuli tämä. Mutta Saatana ei ole jäänyt lomalle, aivan niin kuin Seppo Juntunen kerran sanoi... Ikävä kyllä olen saanut tuntea tuon todeksi ja niin on moni muukin saanut. Vain vähän aikaa on elämässä tyyntä ja sitten taas myrskyää. Vaan ei se mitään, periksi ei anneta ja matkaa jatketaan niin kauan kuin se jatkuu. Kyllä minä sen kässärin vielä viimeistelen, sitä on jo yli sata sivua eikä kirjoittaminen ole minulle mikään ongelma. Tuotan kuukausittain käsin kirjoitettuja liuskojakin rapian sadan liuskan vauhtia. Mikäli ongelmia on enemmän, kirjoitan enemmän, ja mikäli niitä on vähemmän, tuotan silti rapian sadan liuskan kuukausivauhtia.

Mutta sitten kun pääsen etenemään, aikomukseni on kirjoittaa myös synnytyksestä. Olen suunnitellut sitä jo kauan omasta synnytyksestäni lähtien. Myös moni muu kirjoittamisen aihe on kypsymässä niin kuin viini kypsyy, ajan kanssa ja hitaasti. Asiat, jotka ovat elämässä minua koskettaneet ja satuttaneet, niistä on tarve kirjoittaa. Tosin kirjoittaakseen totuuden on turvauduttava lähes aina fiktioon...

Minua on puhutellut esimerkiksi nämä Isadora Duncanin (1878-1927) sanat: "On ennenkuulumatonta, sivistymätöntä raakalaisuutta, että naisen on yhä pakko kestää sellaista hirvittävää kidutusta. Siihen on saatava parannus. Siitä on tehtävä loppu. Onhan täysin järjetöntä, ettei nykyaikaisen tieteen aikakaudella kivuton synnytys ole normaalikäytäntö."

Isadora oli tanssitaiteilija ja hänen kohtalonsa traaginen, vaikka sitähän elämä on usein. Mutta noissa hänen sanoissaan on totuuden siemen vähän liiankin selvästi. Tiedän kyllä, että joillekin naisille synnytys on helppo, mutta suurin osa tuntee hirvittävää kipua. Ne kaikki synnytysvalmennukset ja muut ovat ihan paskapuhetta, että niillä muka pystyisi sitä kipua hallitsemaan. Naisia vedetään niillä rankasti nenästä. Jos esimerkiksi lukee vähänkin netin keskustelupalstoja, järkkyjä synnytyskokemuksia on edelleen pilvin pimein. Olen aivan varma, että jos miehetkin synnyttäisivät, tuollaisessa takapajulassa ei enää elettäisi. Sitä paitsi monia kätilöitä voi verrata kuin ympärileikkaajiin, jotka ylläpitävät julmia käytäntöjä; toisin sanoen kätilöidenkin joukossa pitäisi olla enemmän miehiä. Synnyttäjä on täysin sen yhden kätilön armoilla ja jos se kätilö on sadisti, synnytys on sen mukainen. Mutta jos synnytyksessä olisi mukana kaksi kätilöä, synnyttäjän asema olisi turvatumpi.

Sitäkin ihmettelen, miksi niistä kipulääkkeistä jaksetaan jauhaa niinkin paljon. Ettei kipulääkkeitä voi muka antaa tarpeeksi, että lapsi kärsii. Mutta entä ne loppuelämän pituiset vauriot, jotka tulevat siitä, ettei synnytys etene kipujen takia? Ne eivät haihdu seuraavassa hetkessä niin kuin kipulääkkeet, jotka saattavat turruttaa lapsenkin synnytystraumaa jonkun onnellisen hetken verran.

Juttelin juuri näistä päivä pari sitten vierustoverini kanssa, joka ei ole synnyttänyt vielä. En halunnut pelotella häntä, mutta sanoin ihan suoraan, että sinne synnytykseen kannattaisi ottaa mukaan joku semmoinen, joka tietäisi asiasta jotain ja osaisi pitää synnyttäjän puolta. Minulla on tästä karvaat kokemukset, kun lapseni isä piti kätilön puolta eikä minun puoltani pitänyt kukaan.

Tapasin muuten ennen joulua laivan buffetpöydässä sotaveteraanin, joka oli lähes sokea ja jonka vaimo oli kuolla kupsahtanut tuosta vaan (niin hän sanoi) heidän mentyään parantolaan. Olen aina pitänyt vanhoista ihmisistä - isoäitini ja minun ikäero oli 75 vuotta ja meillä synkkasi hyvin ja opin häneltä paljon - ja tuo mies teki minuun vaikutuksen. Hänellä oli silmänpohjan rappeuma eikä hän nähnyt ottaa ruokaakaan kuin summamutikalla, mutta hänen älyssään ei ollut mitään vikaa. Koska olen kiinnostunut kaikesta, yritin kysyä häneltä myös rintamakokemuksista, muttei hän niistä juuri kertonut. Hän kertoi vain, kuinka siellä rintamalla opetettiin tupakoimaan, kuinka kaikille jaettiin tupakat. Ja hän sanoi, että se mitä armeijassa opetetaan, on ihan hölynpölyä, kaikki ne marssit "vasen-oikea-vasen-oikea", ettei oikeassa sodassa ole niillä mitään virkaa. Kun hän sanoi tuon, ajattelin sanoa hänelle, että aivan samoin on synnytyksessäkin, että ne valmennukset ovat ihan huuhaata, mutta pidin suuni kiinni, koska hän oli niin vanha mies.

*

Olen kirjoittanut tosi pitkästi jo ja tämä menee yhä makaaberimpaan suuntaan. Mutta tämähän on tällaista vapaata kerrontaa vain, jossa kaikki on sallittua.

Kirjoitin tuossa edellä syömisestä, josta mieleeni tuli sekin, miksi tällaisessa vaivassa syöminen on niin ikävää puuhaa. Se on ikävää puuhaa siksi, että kaiken minkä on suuhunsa laittanut, täytyy änkeä sieltä toisesta päästä pois. Ja jos se änkeäminen on hankalaa, huomaa, ettei kannata syödä niin paljon, että pääsee helpommalla.

Siskollani, joka on synnyttänyt kaksi lasta, ei tällaista ongelmaa ainakaan painostaan päätellen ole. Hän syö kuin porsas ja vatsa toimii taatusti hyvin, sillä muutoinhan hän olisi laiha. Olen kai nyt pikkuisen häijy, mutten pidä koko ihmisestä eikä meillä ole ollut vuosikausiin mitään välejä enää. Hän on neljä vuotta minua vanhempi ja hyväksikäyttänyt minua aina, kun olen ollut hänen kanssaan tekemisissä.

Mutta se, ettei vatsa toimi silloin kuin pitäisi ja toimii silloin kun ei pitäisi, on yksi pirullisin juttu elämässä. Se fysioterapiakin siellä Kättärillä oli ihan humpuukia; ainoan käyttökelpoisen jutun jonka opin siellä oli se, että jos aivastus tulee, on laitettava jalat salamannopeasti ristiin ennen aivastusta. Silloin pissat eivät pamahda lattialle, mutta jos vähänkin myöhästyy, on vahinko jo tapahtunut. Sama on tietenkin nauramisen kanssa, mutta sitä tapahtuu paljon harvemmin, kun ei paljon naurata kuin ehkä jonkun mustan huumorin yhteydessä.

Vaikka en minä itseäni rämänä pidä kuin korkeintaan fyysisesti ja siinäkin alkaa olla omat hauskat ulottuvuutensa. En haaveile edes siitä, että olisin nuorempi, sillä silloin ei ollut oikein mukavaa enkä ollut kirjoittanut vielä kymmentätuhatta liuskaakaan käsin niin kuin kohta ja harjaantunut tällä tavoin henkisesti.

Nuorena oleminen oli oikeastaan aika kurjaa ja raskasta. Koin vasta 36-vuotiaana ensimmäisen klitorisorgasminikin asuttuani jo asumuserossa. Olin ollut silloin jo neljä vuotta uskossa ja makasin kerran yksin ollessani sohvalla ja masturboin valtaisalla selänhierojalla. Sähköisessä hieromakoneessa oli vaikka kuinka paljon tehoa, mutta kiihotuin vain ilman laukeamista eikä siitä mitään meinannut tulla. Olin jo luovuttamassa, kunnes radiosta alkoi kuulua Joan Osbournen laulu "One of Us", lempilauluni, ja rentouduin. Silloin se ensimmäinen klitorisorgasmi sitten tuli, ja oli se ihmetyksen aihe minulle, jota piti toistaa ja kokeilla vaikka kuinka monta kertaa.

Tajusin vaan, ettei noistakaan puhuta naisille mitään, ei tekniikasta eikä mistään, ja on paljon naisia, jotka eivät saa ikinä mitään orgasmia. On tietenkin olemassa muunkinlaisia orgasmeja kuin tuo, mutta kyllä tuo rytmikkäine supistuksineen on mykistävä ja semmoinen, joka jokaisen naisen pitäisi kokea.

Toisaalta seksi on tässä maailmassa aivan ylikorostettua ja banaalia irrotettuna erilliseksi osaksi elämää ja ihmisestä kokonaisuutena. Parisuhteessakin seksi on usein pelkän vallankäytön väline, josta on kaikki rakkaus kaukana ja se on pelkkää hyväksikäyttöä vain. Miehet luulevat, että naiset jaksavat sitä tylsää hinkkaamista loputtomiin ja ihmettelevät sitten, kun nämä saavat tarpeekseen ja lähtevät kävelemään.

Mutta jokainen taaplaa tyylillään ja niin sen kuuluukin olla.

- Vaan edellisestä tulee mieleeni, kun sanoin, ettei vatsa toimi silloin kuin pitäisi ja toimii silloin kun ei pitäisi, että kerran on tapahtunut näinkin. Olin muutamia vuosia sitten autokoulun inssissä ja reputtanut vaikka kuinka monta kertaa jo ja yrittämässä uudestaan taas. Olin jännittynyt ja autokoulun opettaja nousi autosta jutellakseen inssin kanssa ja laittoi oven kiinni. Taivutin itseäni rattia vasten venytelläkseni ja huomasin kauhukseni, kuinka jalkovälini alkoi supistella rytmikkäästi. Ne kaksi äijää juttelivat siellä auton ulkopuolella ja minä sain orkut ratin takana. Ja ettei tilanne olisi ollut jo tarpeeksi paha, sain heti perään vielä toisenkin orgasmin jalkovälin alkaessa supistella rytmikkäästi uudestaan. Olin kauhusta kankea ja sitten se inssi tuli autoon ja piti lähteä ajelemaan. Olin juuri saanut orkut ja ajelin vähän aikaa vastaantulevien kaistalla.

Tuo tarina on ihan tosi ja sitä korttia ei ole tänä päivänäkään. En ole hyvä liikenteessä ja ennen leikkausta meinasin jäädä linja-autonkin alle kävellessäni punaista päin. Olin täysin uppoutuneena omiin ajatuksiini ja minulla oli hirveän hauskaa kuvitellessani, mitä seuraavaksi kirjoittaisin. Hauskutin itseäni vitsillä, kuinka synnytyskorjausleikkauksen jälkeen huomaisinkin saaneeni itselleni munat, että sukupuoleni olisi siinä leikkauksessa vaihtunut.

*

Ehdin vain juuri ja juuri juosta linja-auton edestä pois ja hauskani loppui siihen paikkaan. Olin järkyttynyt, että saatoin tehdä niin ja soimasin itseäni pitkään. En saisi olla niin ajatuksissani, etten näkisi ja kuulisi mitään, ainakaan liikenteessä. Säikähdin totisesti.

Olisi ollut kauheaa lapselleni, mikäli minulle olisi käynyt jotain. Hän on täysin riippuvainen minusta ja olen todella tärkeä hänelle ja hän minulle. En ole tässä kirjoituksessani vielä kirjoittanutkaan, minkälainen Taivaanlahja hän on ollut minulle. Kärsimme molemmat siinä synnytyksessä niin paljon, mutta olen ollut niin onnellinen lapsestani.

Pojallani on ollut kyllä rankkaa sen jälkeen, kun hän joutui lääkärintodistuksella keskeyttämään opintonsa kevään ajaksi. Mutta tilanne meni aivan mahdottomaksi, kun kaksi opettajaa alkoi kiusata sairaspoissaoloista niin, että kieltäytyivät merkitsemästä niitä luvallisiksi poissaoloiksi. Ensimmäinen opettaja kiusasi poikaani puolentoista kuukauden ajan kävellen myös terveydenhoitajan todistuksen päältä ja toinen opettaja kahden kuukauden ajan kävellen jopa kahden lääkärintodistuksenkin päältä. Lapseni alkoi kärsiä unettomuudesta aina kun olisi pitänyt mennä kouluun, jossa hänelle ei puhuttu edes luokassa, ja ainoa konsti oli keskeyttää koulunkäynti toistaiseksi ja aloittaa ensi syksynä opiskelu uudestaan ja toivottavasti kokonaan uudessa paikassa. Minultakin tuo homma vei kaikki voimat, sillä lapseni ollessa vielä alaikäinen jouduin taistelemaan hänen puolestaan viranomaisten kanssa.

*

- Huhhuh, tässä oli saunareissu välillä ja huomasin, että on vielä jäänyt kirjoittamatta jotain.

Puhuttaessa Tammisaaren synnytyssairaalasta mieleeni tuli semmoinenkin, että jonkun pitäisi tehdä tutkimus/tutkimuksia siitä, kuinka paljon synnyttäjillä on laskeumia ja syntyneillä lapsilla puheterapian tarvetta yms. noiden synnytysten jäljiltä.

Siellähän potilastiedotteissa oli ohjeistuksena tähän malliin: "Mikäli olet tyytyväinen, kerro muille. Mikäli olet tyytymätön, kerro meille." Minua tökkäsi tuo silmään ja ihmettelin moista värssyä.

*

Päivä on vaihtunut taas ja elämme nyt torstaita 22.4. Tämä saa luvan olla viimeinen päivä, jona tätä pitkää juttua kirjoitan. Aina on alku ja loppu, ja se loppu tulee tänään tähän.

Muistin kyllä yöllä ja aamulla ennen ylösnousua, että on edelleen jotain sanottavaa. Yökin sujui ihan hyvin, paitsi että kuulin kolmeen eri otteeseen seinänaapurini öiset tuskanhuudot. Ne on jotain painajaishuutoja tai sellaisia, ja rukoilin hänen puolestaan. Hänellä on niitä huutoja aika usein, ressukalla. Hän on kai ikäiseni tai nuorempi tai vanhempi, en ole kysynyt, mutta hän on skitsofreenikko.

Olen joskus salaa ajatellut, että haluaisin tietää enemmän skitsofreniasta törmättyäni siihen vertaistukipalstoilla. Jumala kai sitten on nähnyt ajatukseni ja järjestänyt meille poikani kanssa naapuriksi skitsofreenikon. Minulla on ollut myös paljon kontaktia naapurini kanssa, sillä viime aikoina hän kiihtyvällä tahdilla rimputteli ovikelloamme yhä enemmän. Muistaakseni häneltä on leikattu syövän takia kohtukin yms. ja hän on saanut viime aikoina syöpähoitoja. Joka tapauksessa hän on tukeutunut minuun niin, etten jaksanut enää. Hän on pyytänyt milloin kahvia, leipää, rasvaa ja rahaa ja vei kipulääkkeenikin niin, ettei minulla ollut oman leikkaukseni jälkeen muuta kuin vanhentuneet lääkkeet jäljellä. Mutta hänen nivelensä särkivät niin, että hän alkoi ovikellomme rimputtelun jo seitsemän aikaan aamulla ja pummasi loputkin lääkkeeni.

Sille ovikellon rimputtelulle oli vain tehtävä loppu, sillä oma sydämeni ei tykkää enää yhtään parin tunnin yöunista ja olen voinut valvoa yöllä hänen aloittaessaan rimputtelun aikaisin aamulla. Tilanne meni jopa niin pitkälle, että jouduin teippaamaan ovikellon päälle tarralla lapun, jossa luki "Kotirauha nyt" ja poikani ruuvasi välillä koko ovikellonkin irti. Mutta että olisin saanut naapurini käsittämään, ettei minulla itsekään työkyvyttömyyseläkkeellä ole voimavaroja auttaa häntä, kirjoitin hänelle yhtenä päivänä kirjeen ja tiputin yöllä postiluukusta alas.

Kirjeen vaikutus oli ihmeellinen ja osoitti, ettei hän ole lainkaan hullu, vaan tosi fiksu ihminen. Hän lopetti kaiken pummaamisensa, maksoi velkansa takaisin eikä ole kertaakaan tuon perään soittanut ovikelloamme.

Tilanne vaikuttaisi siis hyvältä, muttei ole, koska hänellä on syöpä ja koska homesairauden kiusaamana olen päässyt ulkomaisia sivustoja koluamalla niin pitkälle, että olen törmännyt väitteeseen, jonka mukaan syöpä on sieni. Ennen kuin aloin itse kirjoittaa asiasta, suomen kielellä ei löytynyt edes mitään viitettä tuohon. Mutta jos nyt googlaa hakusanoilla "syöpä on sieni", päätyy suoraan kirjoituksiini. Homeaiheisessa blogissanikin sivuan tuota ja Tullio Simoncinia, jonka kirjankin "Cancer is a Fungus" olen tilannut ja se on tässä oikealla puolella kannettavan tietokoneeni vieressä.

Eihän koululääketiede auta mitenkään homeesta sairastuneita, se on ikävä fakta, ja kortisoni pahentaa vain sieni-infektiota. Ajattelu on jotenkin kiinalaista, jos ajatellaan, että virussairauden aiheuttaa virusinfektio, bakteerisairauden bakteeri-infektio, mutta sienisairautta ei aiheuttaisikaan sieni-infektio... Onneksi minua ei sidokaan mitkään lääketieteet tai muut, vaan voin ajatella vapaasti kuten haluan.

Sen verran olen kuitenkin asioita penkonut, etten todellakaan jää odottamaan, että sieni-infektio saa jyllätä minussa vapaasti ja aiheuttaa syövän. Yritän nujertaa infektiota konsteilla, joita olen rääpinyt kasaan löytämiltäni sivuilta. Simoncinin käyttämä natriumbikarbonaatti eli ruokasooda E500 on ollut keskeinen tekijä kaikessa. Olen käyttänyt ruokasoodavettä nyt päivittäin kuukauden ajan ja saanut pH-arvoni nousemaan jo kahdeksaan. Pidän sitä siinä niin kauan, että muodostelma vasemmasta poskiontelostani häipyisi. Ulkomaisissahan tutkimuksissa on todettu, että lähes kaikissa kroonisissa sinuiittitapauksissa on sieni-infektio takana.

Vaan mitä minä tässä selittelen ja tuhraan aikaani... Etsivä vaan löytää ja kolkuttavalle yhä edelleen avataan tässä maailmassa. Mutta jos syöpä on sieni, niin sieneen auttaa sama hoito kuin syöpään - enkä puhu nyt mistään koululääketieteen hoidoista, joissa tuhotaan kaikki solut, niin terveet kuin sairaatkin.

Olenpa vaan lukenut mielenkiintoisen väitteen, että syöpäsolut menevät lepotilaan pH-arvon ollessa 7 ja 7.5 ja kuolevan pH-arvon ollessa 8 ja 8.5. Mark Sircus kertoo e-kirjassaan "Sodium Bicarbonate - Rich Man's Poor Man's Cancer Treatment" Vernon Johnstonin tapauksesta, jossa tämä paranee eturauhas- ja luusyövästä konstilla, jossa nostaa ph-arvoaan ruokasoodalla.

- Mielenkiintoinen juttu, mutta ajauduin tässä aika kauas naapuristani, josta olen huolissani edelleen. Aikomukseni on nimittäin ehdottaa, että hänkin alkaisi käyttää ruokasoodaa päivittäin selvitäkseen siitä syövästä kokonaan. On se leikkauskin tietty ollut hyvä juttu ja niin oma sienipallokin tms. pitää poistaa vasemmalta poskiontelostani, jos en saa sitä omin konstein pois.

Olen saanut kyllä jo aika paljon aikaiseksi ja suuntani on oikea. Tiedän sen muun muassa siitä, ettei "astmani" vaivaa minua enää juuri ja olen päässyt kortisonista ja salbumatolista eroon. Sillä jos luopuu kiinalaisesta ajattelusta ja ajattelee loogisesti, keuhkoissani on ollut sieni-infektio, joka on vain vaihtanut majapaikkaa vieläkin suojaisampaan poskionteloon, jossa ei ole juuri verenkiertoa ja jossa se saa muhia aivan rauhassa.

Luettuani, että alkoholikin ruokkii sieni-infektiota, jätin maaliskuun alussa punaviinin ja oluenkin pois ja olen ollut siitä lähtien kokonaan alkoton. Olen kuitenkin sortunut suklaaseen, jossa on sokeria polttoaineena sienelle, ja hiilihydraatteihin, jotka niin ikään ruokkivat sientä. Olenkin ajatellut, että jos en pääse sieni-infektiosta muuten eroon, aloitan syksyllä paaston. Paastosin viimeksi vuonna 2003 16 päivää ja olen tottunut paastoaja, vaikken ole viime vuosina paastonnutkaan enää. Menen kuitenkin niin pitkälle, jos en parane tästä muuten. Näännytän sen paskan sieni-infektion kuoliaaksi tavalla tai toisella.

*

Mutta ajauduin taas kauas, enkä tavoita sitä, mitä ajattelin Tammisaaren sairaalasta vielä kirjoittaa.

Ai niin, nyt muistan... Olen todella katkera sille sairaalalle siitä, että se pilasi terveyteni. Viha nousi viime yönäkin taas pintaan joutuessani kiiruhtamaan pissahädän takia vessaan. Jos en ole tarpeeksi nopea, virtsaa alkaa valua vaan ja sen pituinen se.

Kun leikkaushaavat ovat parantuneet, yritän alkaa jumpata lihaksiani, vaikka vaikuttaakin epätodennäköiselle, että saisin sillä cystocelen häviämään. Toisaalta en kestä ajatusta, että saisin TOT-leikkauksesta hermosärkyjä, joita joutuisin sitten kaikkien muiden vaivojeni ja ongelmieni lisäksi sietämään.

Eli olen vihainen sille paskan sairaalalle, että se pilasi terveyteni ja pääsi kuin koira veräjästä valitettuani synnytyksestä liian myöhään vasta sitten, kun tajusin, mitä se oli myös lapselleni tehnyt. Vasta se ylitti valituskynnykseni, ei se, että itse kärsin.

*

Vaan on alettava pikku hiljaa lopetella tätä kirjoittamista ehdittyäni jo 13. sivulle. Sopiva sivumäärä jutulle, jonka lähtökohta on huoneessa nro 13?

Kuitenkin poistuttuani koneen äärestä ja käytyäni jälleen kerran pissalla ja laitettuani keittiössä pari palaa suklaata suuhun - Fazerin sinistä, lempisuklaatani - ja sekoitettuani lisää Lidlin hyvää GranArom-murukahvia muistin vielä yhden tärkeän asian.

Jouduttuani juoksemaan niin paljon lääkärissä mieleeni on tullut, minkälainen on hyvä lääkäri.

Minullahan on kaupallinen koulutus, jonka mukaisesti ajattelen, että asiakas on aina oikeassa. Kuitenkin ne, joilla ei tuota koulutusta ole, lähtevät vänkäämään asiakkaiden kanssa ja kohtelevat heitä väärin. Tosiasia myös on, että Suomesta saa uskomattoman huonoa asiakaspalvelua.

Ja samoin, ikävä kyllä, Suomessa kohdellaan potilaita uskomattoman huonosti. Vain pieni osa lääkäreistä kohtelee potilaita niin, että asiakas on aina oikeassa. Ja kuitenkin se asiakas, potilas, on aina oikeassa. Oireet johtuvat aina jostain oikeasta syystä ja on törkeää puoskarointia pitää potilasta luulosairaana ja mitätöidä hänen oireitaan.

Ikävä kyllä olen joutunut todistamaan tuota monta kertaa, ja jo nuorena umpilisäkkeen tulehduksen yhteydessä sokea luottamukseni lääkäreihin meni iäksi. Kolmen viikon sairastamisen aikana sain milloin mitäkin diagnooseja ja kaiken huippuna päivää ennen leikkausta Marian sairaalan lääkäri sanoi, etten sairasta umpilisäkkeen tulehdusta, että olisin ollut jo aikoja sitten hautausmaalla vastapäätä.

No siellä hautausmaalla Hietaniemessä ovat isovanhempani jo, mutten minä vielä...

Ja aivan samoin, vielä törkeämpää kohtelua sain poliotalvena 1984-85 sairastuessani vakavasti. Minulle tuli kova kuume, ripuloin ja jonkun ajan kuluttua oli kuin päätäni olisi leikattu veitsellä ja lihakseni alkoivat pomppia enkä meinannut pystyä kävelemään. Se oli niin järkky tauti ja minua pidettiin vain luulosairaana, vaikka kuumetta oli kuukauden ja päänsärkyä vuoden, josta taudista jäi pysyvinä oireina elohiiret ympäri kehoa ja hermovapinaa väsyneenä. Kun kerroin vuonna 2007 neurologian professori Heikki Teräväiselle tuosta taudista, hän sanoi, että olen todennäköisesti sairastanut virusmeningiitin, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Karseinta oli, että sain sairastaa tuon taudin täysin yksin, pidettynä luulosairaana.

- Arvaa vaan, miksi luotan tätä nykyä enää vain Jumalaan... Siksi tietenkin, ettei ihmisiin ole hädän hetkellä mitään luottamista. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä siellä viimeisellä rajalla ja yhtä kuolevaisia ja heikkoja kuin kaikki muutkin.

En vihaa lääkäreitä, mutta aika allergiseksi olen kokemusteni takia tullut. Aina on parempi, jos voisi hoitaa itsensä niin, ettei lääkäreillä tarvitsisi juosta.

Viime aikoina minulla on kulunut ihan älyttömiä summia jouduttuani juoksemaan poskionteloitteni takia lääkärillä. Hulluakaan hurskaammaksi en ole siitä tullut, mutta onneksi sairauskuluvakuutukseni on ne kulut korvannut. Olen ollut vihainen siksikin, että vakuutukseni hupenee tuollaiseen, kun tarvitsisin sitä muuhunkin. Onneksi sitä on vielä jonkun verran jäljellä, vaikka minun tekisikin mieleni saada Sato vastuuseen sairastumisestamme.

*

Mutta voi hurja, tämä juttu jatkuu aina vaan ja ylitin jo 13. sivun rajan.

Nyt on pakko lopettaa, oikoluettava koko stoori, ja katsottava vasta sitten, mitä tähän loppuun laitan...

- No niin, hirveä urakka takana yhteen pötköön suoritettuna. Vielä kun skannaan tekstin Wordin oikolukutoiminnolla, sen pitäisi olla aika virheetöntä.

Jotain en vain edellä tähdentänyt tarpeeksi paljon. Naisille ei nimittäin pitäisi sanoa, että "kivun tunne on yksilöllistä" niin kuin itse sanoit huoneessa nro 13 vierustoverilleni 15.4. Se särähti korvaani, sillä naiset joutuvat kärsimään kivuntunteesta liiankin paljon.

On ollut aikoja, jolloin sotaveteraaneja on moitittu ja haukuttu siitä, että he puolustivat tätä maata. Aivan samoin naiset joutuvat kärsimään sen takia, että synnyttävät lapsia ja joutuvat kaikkia näitä vaivoja kestämään.

Atlanta Centerin sivuilta luin seuraavan: "Olsen et al. reported that 76% of women with prolapse had a rectocele". Siinä todetaan, että 76 prosentilla naisista, joilla on laskeuma, on rectocele.

Synnytys on siis niin kokonaisvaltaista puuhaa, että siinä repsahtaa koko alavärkki, jos on repsahtaakseen.

Mutta jos koiraat poikisivat, naiset pääsisivät paljon helpommalla.


Sairaaloissa laitetaan ajattelemattomasti vasta erikoistumassa olevia lääkäreitä hoitamaan kroonisesti sairaita potilaita, jotka ovat joutuneet kärsimään jo vuosikausia vaivoistaan. Julma käytäntö takaa kroonisten vaivojen jatkumisen eikä suinkaan niistä parantumisen - että helvetti aina vain jatkuu synnytyksenkin jälkeen niin kuin omalla kohdallani on käynyt.

Yhä edelleen niin monessa asiassa olisi korjattavaa. Jos siskoni ei olisi kertonut huutaneensa Kätilöopistolla apua synnyttäessään ja että kätilö sai valituksen jälkeen lähteä; jos tyttöystäväni ei olisi kokenut kauheaa imukuppisynnytystä Naistenklinikalla ja sanonut, ettei mene ikinä enää synnyttämään, ei minullakaan olisi ollut tarvetta mennä synnyttämään Tammisaareen, jota juuri silloin mainostettiin eri medioissa, kuinka Helsinki tarjoaa maksusitoumuksenkin sinne.

Mutta jouduinkin vielä pahemman sadistisen synnytyksen uhriksi, joka alkoi kuumalla suihkulla, joka oli lopulta aivan tulikuumaa yrittäessäni hallita synnytyskipuja sillä. Tulin tulipunaisena suihkusta ulos huutaen apua tulevan lapseni isän ollessa paikalla ja kätilön juostessa seitsemän jälkeen maanantaiaamuna luokseni toimistosta ilman, että olisi antanut minulle pyytämiäni kipulääkkeitä. Kun vauvan tukkaa näkyi vähän jo synnytyskanavassa, hän näytti sitä minulle peilistä ja sanoi sen auttaneen monia. Peili ei kuitenkaan auttanut minua yhtään ollessani ihan halvaantunut synnytyskivusta. Huusin niin kovaa, että se kuului toimistoon asti, vaikka kätilö laittoi kättään suuni eteen. Kaikki kipulääkeaneluni kuitattiin sanoen, että synnyttäisin kohta, vaikkei se pitänyt paikkansa ponnistusajan pitkittyessä järkyttävän kivun takia. Lastenhoitaja kävi vähän väliä kääntymässä synnytyssalissa kätilön todetessa hänelle vain, että 'nästan färdig', melkein valmis. Tuntiessani, ettei lapsi mahdu ahtaasta synnytyskanavasta ulos, välilihaa ei leikattu useistakaan pyynnöistäni huolimatta; sen sijaan kätilö lämmitti kuumilla kääreillä haaroväliäni venyäkseni paremmin. Yrittäessäni jälleen kerran anella kipulääkkeitä kätilö kieltäytyi siitä hymyillen ylitseni tulevalle lapseni isälle, joka hymyili hänelle takaisin. Saatuani ponnistettua itseni viimeisillä voimillani rikki lihojeni revetessä kirvely oli jotain hirveää ilman minkäänlaista kivunlievitystä. En ole koskaan tuntenut itseäni niin häväistyksi kuin silloin joutuessani sellaisen raakalaismaisuuden uhriksi ihan nykyaikana, kun kaikki kivunlievityskeinot olisivat olleet käytössä ja ilokaasulaitteetkin roikkuivat seinillä. Kaikki siinä synnytyksessä tähtäsi venymiseeni ja niin siinä kävikin, että kahden ja puolen tunnin ponnistusajan jälkeen lapsen synnyttyä sinisenä koko jalkovälini roikkui synnyttämisen jälkeen ja normaali vatsantoiminta päättyi siihen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12836  Ti 04 Hei 2017, 4:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.12.2016 kirjoitti:
Mutta jouduinkin vielä pahemman sadistisen synnytyksen uhriksi, joka alkoi kuumalla suihkulla, joka oli lopulta aivan tulikuumaa yrittäessäni hallita synnytyskipuja sillä. Tulin tulipunaisena suihkusta ulos huutaen apua tulevan lapseni isän ollessa paikalla ja kätilön juostessa seitsemän jälkeen maanantaiaamuna luokseni toimistosta ilman, että olisi antanut minulle pyytämiäni kipulääkkeitä. Kun vauvan tukkaa näkyi vähän jo synnytyskanavassa, hän näytti sitä minulle peilistä ja sanoi sen auttaneen monia. Peili ei kuitenkaan auttanut minua yhtään ollessani ihan halvaantunut synnytyskivusta. Huusin niin kovaa, että se kuului toimistoon asti, vaikka kätilö laittoi kättään suuni eteen. Kaikki kipulääkeaneluni kuitattiin sanoen, että synnyttäisin kohta, vaikkei se pitänyt paikkansa ponnistusajan pitkittyessä järkyttävän kivun takia. Lastenhoitaja kävi vähän väliä kääntymässä synnytyssalissa kätilön todetessa hänelle vain, että 'nästan färdig', melkein valmis. Tuntiessani, ettei lapsi mahdu ahtaasta synnytyskanavasta ulos, välilihaa ei leikattu useistakaan pyynnöistäni huolimatta; sen sijaan kätilö lämmitti kuumilla kääreillä haaroväliäni venyäkseni paremmin. Yrittäessäni jälleen kerran anella kipulääkkeitä kätilö kieltäytyi siitä hymyillen ylitseni tulevalle lapseni isälle, joka hymyili hänelle takaisin. Saatuani ponnistettua itseni viimeisillä voimillani rikki lihojeni revetessä kirvely oli jotain hirveää ilman minkäänlaista kivunlievitystä. En ole koskaan tuntenut itseäni niin häväistyksi kuin silloin joutuessani sellaisen raakalaismaisuuden uhriksi ihan nykyaikana, kun kaikki kivunlievityskeinot olisivat olleet käytössä ja ilokaasulaitteetkin roikkuivat seinillä. Kaikki siinä synnytyksessä tähtäsi venymiseeni ja niin siinä kävikin, että kahden ja puolen tunnin ponnistusajan jälkeen lapsen synnyttyä sinisenä koko jalkovälini roikkui synnyttämisen jälkeen ja normaali vatsantoiminta päättyi siihen.


Tämä on jäänyt vähän vaiheeseen, vaikkei mikään tarkoituskaan lopettaa kirjoittamista. Jahka pääsen vauhtiin ja aikaa riittää, häpeällinen vaiva saa oikein neljännesvuosisadan kokemuksella kyytiä ja paska lentää. Täytyy vaan miettiä, mitä milloinkin monisairaana jaksaa ja kestää joutuessaan sairasvuoteelta käsin hoitamaan niin laki- kuin lääkärinhommat ilman apua ja lääkkeitä, joita ei helvetinsairauksiinsa saa joutuessaan kärsimään sieni-infektiot ja borrelioosit ilman oikeaa lääkitystä, jota pihdataan kuten synnytyksessä kipulääkkeitä.

Ensisynnytys ilman kivunlievitystä repeämällä:


Synnytyksestä virtsarakon laskeuma, rektoseeleä ei tutkittu:


Synnytyksestä vauvalle vakava hapenpuute, asfyksia:


Birth Asphyxia

Suomalaisprofessori: Aivosairauksille altistavat tekijät tulevat jo vauvan
ensimmäisistä tunneista ja voivat toimia kuin aikapommi


Lainaus:
Tutkimusta vaatisi lisää esimerkiksi syntymäasfyksia, joka tarkoittaa pitkittyneestä ja komplisoidusta synnytyksestä johtuvaa hapenpuutetta ja hiilidioksiditasojen nousua vastasyntyneen aivoissa ja koko kehossa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com