Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Rukousystävä-lehdestä lainattua

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 867  Ke 26 Syy 2007, 15:50 (GMT+3)  Aihe: Rukousystävä-lehdestä lainattua Vastaa lainaamalla viestiä

Rukousystävien uusimmassa lehdessä on seuraava juttu:

Lainaus:
Kosketa minua Henki…


JUHANI JALOVAARA


Elokuun 30. päivänä 2007 tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta tapahtumasta, joka muutti minun elämäni. Istuin Helsingin Olympiastadionin nurmikolle rakennetulla suurella puhujakorokkeella. Vieressäni istui vaimoni Pirkko ja edessäni seisoivat maailman tunnetuin evankelista Billy Graham sekä häntä tulkannut Kalevi Lehtinen.

Ilma oli kolea. Tummat sadepilvet kiertelivät stadionin ympärillä. Kylmä viima puhalsi pitkin stadionia niin, että housunlahkeet lepattivat. Minun housuni saattoivat kyllä tutista aivan silkasta pelosta ja jännityksestä. En juurikaan pystynyt kuuntelemaan Billy Grahamin puhetta, koska päässäni myllersi lukematon määrä ajatuksia ja kysymyksiä. Eihän tässä näin pitänyt käydä... Miksi minä oikeastaan täällä istun? Istuin siellä yli 40 000 ihmisen keskellä siksi, että Pirkko oli Grahamin Suomeen kutsuneen Missio Helsingin päätoimikunnan jäsen.

Voihan siellä käväistä

Edellisenä maanantaina, ennen varsinaisten missiotapahtumien alkua, Billy Grahamin organisaatio oli järjestänyt kutsuvierastapaamisen stadionin ulkopuolelle pystytetyssä teltassa. Pirkko oli hyvissä ajoin alkanut taivutella myös minua lähtemään mukaan. Aluksi kieltäydyin ehdottomasti. Eihän minulla sinne ole mitään asiaa. Ja minulla on juuri nyt niin paljon töitäkin... Pirkko vetoamalla vetosi, että kaikki muutkin päätoimikunnan jäsenet tulevat sinne puolisoineen. Hänestä olisi niin noloa mennä yksin. Minä hellyin. Mutta mitään uskovaista minä en sitten siellä ala esittää, muistan painottaneeni.

Tulimme kutsuvierastapaamiseen. Billy Graham toivotti jokaisen tulijan hyvin ystävällisesti tervetulleeksi kädestä pitäen. Ainoa asia, joka minulle jäi mieleen koko tapaamisesta, oli, että onpas Billyllä isokokoiseksi mieheksi pienet kädet. Itselläni on aika pienet kädet eikä hänen kätensä tuntunut tervehdittäessä paljonkaan suuremmalta. Tapasimme siellä tilaisuudessa ja sieltä poistuessamme joitakin Pirkon uskovia ystäviä. Minua jotenkin hämmästytti, kuinka aidon ystävällisesti nämä ihmiset suhtautuivat minuun. "Voi kuinka ihanaa, että sinäkin Jussi olet täällä!", minulle sanottiin.

Pirkko ehdotti, että kurkistetaan vielä tuonne stadionin sisäpuolelle, ennen kuin lähdetään kotiin. Sieltä kuului laulua. Muuten tyhjällä stadionilla harjoitteli valtava kuoro. Kun astuimme sisälle katsomoon, kuoro lauloi, että kosketa minua Henki... Silloin tapahtui jotakin hyvin odottamatonta. Minä liikutuin niin syvästi, että aivan vapisin. Samalla kuitenkin tuntui äärimmäisen hyvältä. Mitään vastaavaa en ollut aikaisemmin kokenut. Vaikka minut oli hetkeä aikaisemmin puoliväkisin houkuteltu paikalle, tunsin nyt hyvin voimakkaasti, että tähän porukkaan minäkin haluan kuulua.

Jaakobin paini

Seuraavat päivät olivat sitten varsinaista Jaakobin, tai Juhanin painia. Tunsin edelleen vahvasti, mitä olin kokenut ja tiesin, mistä se oli tullut. Mutta myös toiseen suuntaan vetäviä ajatuksia tulvi mieleen voimalla. Jos nyt lähden tälle tielle, pitääkö minun muuttua toisenlaiseksi? Pitääkö alkaa käyttäytyä jotenkin uskovaisesti? Olin aina pitänyt tuntemiani uskovaisia - ehkä Valtosen Ollia lukuun ottamatta - lievästi sanottuna omituisina. Mistä kaikesta minun pitää luopua? Mitä kaveritkin tästä sanoisivat? Miksi minun pitäisi nyt uskoon hurahtaa - minullahan on kaikki asiat todella hyvin? Tunsin eläväni miehuuteni parasta aikaa. Minulta ei mielestäni puuttunut mitään. Suomessa elettiin juuri nousukauden huippuhetkiä. Työskentelin omassa mainostoimistossamme ja työni oli äärimmäisen mielenkiintoista. Olin mm. juuri suunnittelemassa telakkainsinöörien kanssa markkinointimateriaalia, jolla suomalaisia loistoristeilijöitä myytäisiin maailman merille.

Painini jatkui vielä silloinkin, kun istuin Pirkon vieressä stadionin puhujalavalla. Sitten tuli hetki, jolloin Billy Graham sanoi, että kaikki, jotka nyt haluavat antaa elämänsä Jeesukselle, voivat tulla alas stadionin nurmikolle puhujalavan eteen. Purin hampaat yhteen ja sanoin itselleni, että nyt tai ei koskaan Jussi! Nousin paikaltani ja tutisevin askelin laskeuduin lavalta nurmikolle. Kun yhdessä ehkä kolmen tuhannen muun kanssa lupasin antaa elämäni Jeesukselle, niin sitten helpotti. Jälkeenpäin saatoin jo vähän leuhkiakin, että olin ainoa, joka sieltä puhujalavalta lähti eteen. No, muut siellä istuneet taisivat ollakin piispoja, pappeja ja muita seurakuntien silmäätekeviä - ehkä niiden ei enää tarvinnutkaan lähteä.

Muuttuiko mikään?

Suurin muutos oli tietenkin se, että Jumalasta tuli osa jokapäiväistä elämää ainakin ajatuksissa, ehkä sanoissakin ja toivottavasti jossain määrin myös teoissa. Toisaalta moni asia ei muuttunut mitenkään dramaattisesti. Tunnistan yhä omassa persoonallisuudessani samoja puolia kuin ennen Jumalan kosketusta. Yhtään kaveria en uskoontuloni takia menettänyt, mutta uusia hyviä ystäviä sain sitäkin enemmän.

Pari viikkoa missiotapahtuman jälkeen minuun otettiin yhteyttä silloisesta kotiseurakunnastani ja pyydettiin mukaan mission jatkotapaamiseen. Paikalle taisi tulla viisi henkilöä. Ei siis kovin ihmeellinen saalis. Sitäkin ihmeellisempää on että kolmesta meistä tuli todelliset ystävät ja kokoonnumme edelleenkin säännöllisesti yhdessä Raamattua tutkimaan.

Rukouksen perintö

Vuosien varrella olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, mikä valtava merkitys on ollut kaikilla niillä lukemattomilla rukouksilla, jotka puolestani on Jumalalle osoitettu. Minulla on rukoileva vaimo ja äiti. Minulla on ollut myös kaksi rukoilevaa isoäitiä. Isäni äiti Estella oli oikea luterilaisen kirkkouskovaisen perustyyppi. Hän luki minulle lasten Raamattua ja jaksoi olla loputtoman kiinnostunut Helsingin, Käpylän seurakunnan asioista ja papeista. Toinen isoäitini oli kaksi kertaa Laatokan saaresta evakkoon joutunut Palagia. Muistan hyvin, kuinka tuo nöyrimmistä nöyrin ortodoksimammani viipyi aina pitkään ikoninsa edessä rukoilemassa. Mielessäni on myös kuva itsestäni pikkupoikana mamman sylissä istumassa, kun hän karjalaista itkuvirttä veisaten rukoilee puolestani.

Tiedän varmasti, että elämäni olisi kulkenut hyvin toisenlaisia latuja ilman puolestani rukoiltuja rukouksia ja ilman Jumalan armollista kosketusta kaksi vuosikymmentä sitten Helsingin Olympiastadionilla.

Lainaus: Rukousystävä-lehti 4/2007

Linkki lehteen: http://www.rukousystavat.fi/lehti.html

Huom! Tällä hetkellä netistä löytyy vasta lehden numero 3/2007, tämän jutun olen itse skannannut ja oikolukenut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1492  La 19 Tam 2008, 3:52 (GMT+3)  Aihe: Postia Vastaa lainaamalla viestiä

Eilen sain postin mukana valkoisen, ison kirjekuoren, jonka päältä ei olisi voinut päätellä, mitä sisällä oli.

Odotin jotain tylsänpuoleista virkapostia, mutta kuoresta tupsahtikin kirje ja lehti. Vähän aikaa kesti tajuta, että Rukousystävä-lehtihän se siinä, jonka maksua en ollut tälle vuodelle vielä maksanut. Ajattelin kai kypsytellä vähäsen, mutta tuossahan se lehti nyt oli, numero 1/2008. Kumma, että olin ansainnut sen, vaikken ollut maksanut mitään.

Selasin vähän lehteä ja huomasin siellä taas mielenkiintoisia juttuja. Sitten luin saatekirjeen, jossa luki:

Lainaus:
Haluatko edelleen Rukousystävä-lehden?

Rukousystävä-lehden osoiterekisterin mukaan sinulle on viime vuonna tullut Rukousystävä-lehti, mutta emme ole vielä saaneet lehtitilaustasi vuodelle 2008. Tämän vuoden lehdet voit tilata maksamalla tilausmaksun alla olevalla tilisiirtokortilla.

Mikäli et enää halua Rukousystävä-lehteä, sinun ei tarvitse tehdä mitään. Lehden tulo päättyy automaattisesti tämän numeron jälkeen.

Kiitos, että olet ollut mukana tukemassa rukouksen asiaa,

Pirkko Jalovaara


Alla oli tilisiirtolomake ja siinä summa 30 euroa ja eräpäivä tammikuun lopussa.

Mielestäni kyseessä oli reilu peli, mitään ei tuputeta ja lehdentulokin lakkaa automaattisesti, jos sitä ei haluta. - Mutta minäpä huomasin haluavani ja laitoin laskun talteen.

o o o

Seuraavassa lehdestä pari maistiaista, joita ei vielä netissä ole. Poikkesin Rukousystävien sivuilla sen tarkistamassa hakien Googlesta sanalla "Rukousystävä" ja samalla lukaisin Suomi24:sta mielipiteitä Pirkko Jalovaarasta. Siellä oli paljon hyvää ja asiallistakin juttua, mutta kuten aina Suomi24:ssa joukossa on törkeyksiäkin. Aloin siinä sitten ajatella, voinkohan sittenkään ikinä avata näitä sivuja samanmoiseksi mellastuskentäksi, jossa loka vaan lentää. Ei kaikkien sivujen tarvitse olla samanlaisia, nämä Sanasingon sivut voivat olla omanlaisensa täällä netissä.

Laitoin sitten Rukousystävien aloitussivun linkin uudestaan kirjanmerkkeihini, koska se oli häipynyt jo. Olen luonut hengellisiä asioita varten kirjanmerkkipalkkiini Kalat-nimisen kansion, josta löytyvät niin Raamatut kuin niiden hautkin ja monia mielenkiintoisia sivuja ja juttuja, joihin olen poikennut. Ylimpänä linkeistä on kuitenkin jo pitkään ollut linkki nimeltään "Rukouspyyntö". Jos olen ollut ahdistunut tai muulla tavalla levoton, olen klikannut linkin auki ja rukoillut sivun sanoin: "Jeesus, auta! Kiitos, Jeesus!" Teksti on mustalla punaisella pohjalla ja vasemmalla puolella on hellyttävä kuva enkelistä. Kysymys on Rukousystävien rukouspyyntösivusta, jota käytän oman mieleni virittäjänä ja jolta sivulta ei suoraan pääse Rukousystävien etusivulle. Sillä vaikka rukousystäviä kuinka tahansa mollattaisiin rahastajiksi ja muuksi vastaaviksi, kaikesta näkee, että talkoovoimin ja hyväntekeväisyystyöllä noita juttuja ylläpidetään, eikä kolehdeilla ja muulla semmoisella rikastumaan pääse ja täytyyhän ihmisten sitä paitsi jollakin tavalla elää. Ihmisten pahansuopuus on vain jotain uskomatonta. Tutkimatta lähdetään hutkimaan. Olen niin Pirkon ja Seponkin puolella tutustuttuani kummankin toimintaan, etten siitä pahaa sanaa voisi juuri sanoa. Meni nyt samalla sitten Rukouspalvelunkin sivut uudestaan kirjanmerkkeihini, ja poikkesin sielläkin huomatakseni Sepon kirjoittaneen taas uusia juttuja kuukausikirjeisiinsä, joita minulle ei enää tule, kun tarkoitukseni oli alkaa lukea nuo jutut netistä painokustannusten välttämiseksi. Tämmöiset rukouspalvelut kun ovat kroonisessa rahapulassa eikä missään luksuksessa, kuten Suomi24:ssakin ilkeästi sohaistiin.

Vaan ne lukunäytteet, ollos hyvä ohessa. Itse skannasin ja oikoluin myös... Lukekaas tekin, kuinka ihmiset nimellään ja kasvoillaan kertovat kipeistä asioista, nyt jopa pastorikin. Olen lukenut noita juttuja niin paljon, että tiedän, ettei se bluffia ole, ja parantuihan sitä paitsi minultakin ensimmäisen käyntikertani 27.1.2002 jälkeen sisäistä kipulääkitystä vaatinut sormisärkyni. Voltarenia minä siihen asti käytin ja pienen hetken Nimediäkin, josta sain tulirokkomaisen allergisen reaktion ja joka lääke jonkun ajan kuluttua kiellettiin. En meinannut minäkään silloin uskoa, etten niitä kipulääkkeitä tarvii ja muutaman yritin vielä popsia. Mutta kukas muistaa syödä kipulääkkeitä, kun kipuja ei enää ole, ja niin ne lääkkeet vain jäivät ja siitä tulee nyt kuusi vuotta. Niveliäni kyllä edelleen hoidan, esimerkiksi glukosamiinikuureilla, mutta pääsinpä vain niistä kivuista silloin Pirkko Jalovaaran tilaisuudessa. Istuessani sitä paitsi ensimmäistä kertaa siellä kirkon takaosassa vapisevana, tutisevana ja pelkäävänä Jumala puhui minulle ja sanoi parantavansa sormeni. Ja niin se tapahtui; ehkä myös tätä varten, että voisin minäkin tehdä hyväntekeväisyystyötä ja kirjoittaa Jumalalle kunniaa. Onhan nämä asiat minulle rakkaita ja tärkeitä, vaikka kuinka piestäisiin. Olen elämässäni etsinyt jotain ja löytänyt jotain, jota en anna enää pois. Näin se vaan on, vaikkei elämä aina ruusuilla tanssimista olekaan.


------


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 19 Tam 2008, 16:18, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1493  La 19 Tam 2008, 3:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Yökastelu
- vaiettu vaiva


Forssalainen pastori Eikka Kähärä kertoo arkaluontoisesta ongelmastaan, joka on monin tavoin hallinnut ja rajoittanut suurinta osaa hänen elämästään. Eikan vaiva on ollut pitkälle aikuisikään jatkunut virtsan karkaaminen yöaikaan eli yökastelu. "Haluan puhua tästä minulle vaikeasta asiasta siksi, että voisin rohkaista muita samankaltaisten vaiettujen ja häpeän tunteita aiheuttavien ongelmien kanssa kamppailevia. Ja ennen muuta haluan kertoa ongelmastani siksi, että tiedän Jeesuksen auttaneen - eikä vain auttaneen vaan parantaneen minut tästä vaivasta", Eikka sanoo.

Eikka kertoo oman yökastelunsa alkaneen noin neljävuotiaana sen jälkeen, kun hän oli jo parin vuoden ajan hyvin pärjännyt ilman vaippoja. Eikan vaivaa selvitettiin useampaankin kertaan Lastenklinikalla. Mitään elimellistä syytä kasteluun ei löytynyt. Klinikalla kokeiltiin erilaisia vuoteeseen asennettavia hälytysjärjestelmiä ilman mainittavaa menestystä. Eikan isä kuoli tapaturmaisesti pojan ollessa kuusivuotias. "Tapauksella ei mielestäni ollut vaikutusta kasteluongelmaani suuntaan eikä toiseen. Yksinhuoltajaksi jääneen äitini työtaakkaa lisäsi se, että hän joutui joka aamu pesemään ja kuivattelemaan lakanapyykkiäni." Eikan ongelmaa yritettiin ratkaista kaikin mahdollisin keinoin. Pääsääntöisesti vuode kastui kuitenkin joka yö. "Vaikka päiväsaikaan vastaavia vahinkoja ei sattunut koskaan, yökastelu rajoitti lapsena ja nuorena elämääni monin tavoin. En esimerkiksi voinut ajatellakaan meneväni jonkun kaverini luokse yökylään. Myöskään poissaoloa kotoa edellyttävät harrastukset kuten esimerkiksi partio, eivät tulleet kohdallani kysymykseenkään.

Käytännössä ongelmaani hoidettiin vuodetta suojaavilla muovisilla viritelmillä. Monenlaista vaikeutta ja kipeyttä tuo ongelma toi elämääni. Jatkuvaa häpeän tunnetta aiheuttava vaiva vaikutti varmasti eniten juuri itsetuntooni. Kun ongelma ei aikuisikään tullessanikaan ollut poistunut, tuli välillä aika epätoivoinen olo... Kuinka tämän kanssa selvitään, ja pitääkö minun elää näin koko elämäni?"

Jälleen Eikka hakeutui lääketieteellisiin tutkimuksiin. Mitään biologista syytä ongelmaan ei taaskaan löytynyt. Tarjolla olisi ollut vain virtsarakon toimintaa lamauttavia lääkkeitä, joita annetaan jatkuvasta virtsan pidätyskyvyn puutteesta kärsiville potilaille. Eikka kävi myös psykologin juttusilla. Sieltä tarjotut ohjeet tuntuivat lähes tragikoomisilta - alkaen peltiämpäriin laitettavista herätyskelloista, jotka varmasti herättäisivät vessakäynnille keskellä yötä.

"Kun kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot oli koeteltu, piti vain yrittää jotenkin henkisesti selviytyä kasteluvaivan kanssa. Eräs tapa oli ongelman kieltäminen. Asiasta ei puhuttu tai sitten yritettiin elää niin kuin se olisi aivan luonnollista. Musta huumori ja erilaiset asiaan liittyvät koomiset kiertoilmaisut olivat myös yrityksiä pitää itseä henkisesti kasassa. Kävin myös kahden vuoden ajan intensiivisessä psykodynaamisessa yksilöterapiassa. Kasteluongelmaani tämäkään hoito ei kuitenkaan poistanut", Eikka kertoo.

"Olin tullut tilanteeseen, jossa mielestäni kaikki mahdollinen ongelmani korjaamiseksi oli yritetty. Toukokuussa 2005 oli Helsingin Kallion kirkossa rukousilta. Minulla oli tuona sunnuntaina Forssan seurakunnassa normaali työpäivä, ja ehdin Kallion kirkkoon vasta, kun tilaisuus oli jo pitkällä. Menin rukoiltavaksi aivan viimeisten joukossa. Sanoin rukousaihettani kysyneelle Pirkolle, että minulla on ongelma, jonka Jumala varmasti tietää ja jonka kanssa olen kamppaillut koko elämäni. Asia oli minulle todellakin niin kipeä, etten kehdannut sanoa sitä ääneen, niin että vierellä seissyt vieras henkilö olisi sen kuullut. Uskon todella, että Jumala kuulee kaikki rukoukset, ja että Hän kyllä tiesi ongelmani. Muutenkin olin sillä mielellä, että auta Herra, jos Sinä jotakin voit, mutta jos tämä on minun osani, niin kiitos Sinun armostasi." Pian Eikka kuitenkin huomasi, että niin sanottujen kuivien öiden määrä alkoi vähitellen lisääntyä. Jo kesällä hän oli viikon mittaisella leirillä, jossa ei tapahtunut yhtään vahinkoa. "Vielä kerran jouduin nöyrtymään ja pesemään lakanapyykkiä sukulaiseni luona kyläreissulla. Sitten vuoden vaihtuessa 2006:ksi huomasin, että minähän en todellakaan enää tarvitse näitä muovivirityksiä. Valtavan iso asia oli väistynyt elämästäni kokonaan pois! Ihmeellistä, että pystyn vapaasti liikkumaan ja elämään muiden ihmisten joukossa. Olen voinut olla sekä työharjoittelussa että vapaaehtoistyössä ulkomailla ilman entistä ongelmaani. Yökastelu oli minulle risti, jota en todellakaan mielelläni kantanut. Nyt Jumala on ottanut sen pois! Jumalan armoa ja rakkautta minun ei tarvinnut epäillä vaivastani huolimattakaan. Nyt voin kuitenkin entistä luottavaisemmin katsoa, kuinka Jeesus johdattaa elämääni myös kaikilla muilla alueilla", Eikka sanoo.

Lainaus:
Rukousystävä-lehti 1/2008


Lainaus:
Yökastelu

Yökastelua eli virtsan karkaamista nukkuessa on totuttu pitämään lasten ongelmana. Sitä esiintyy 40 %:lla 4-vuotiaista ja 3 %:lla 12-vuotiaista lapsista. Vielä 18-vuotiailla vuoteen kastelua esiintyy yli 1 %:lla. Lasten yökastelua ei yleensä pidetä lääketieteellisesti sairautena. Yökastelun syytä ei tunneta. Ilmiön syyksi on ehdotettu mm. sikeäunisuutta, jolloin rakosta tulevat virtsaamistarpeesta ilmoittavat signaalit eivät herätä nukkujaa. Se kuitenkin tiedetään, että taipumus yökasteluun on periytyvää, ja että ilmiö on yleisempi pojilla kuin tytöillä. Kastelun hoitokeinona käytetään nykyisin yleisesti hälytintä, joka herättää nukkujan vuoteen vähänkin kostuessa. Vedenpidätyshormonia sekä virtsarakon toimintaan vaikuttavia lääkkeitä käytetään joskus ainakin tilapäisesti kasteluvaivan hoidossa.

Yökastelua esiintyy kuitenkin myös varttuneemmilla henkilöillä. Sen yleisyydestä on käytettävissä huomattavasti vähemmän tietoa kuin lasten ongelmasta. Jos arvioidaan, että säännöllisestä yökastelusta kärsivien määrä on muutaman promillen luokkaa aikuisväestöstä, se tarkoittaa, että monta tuhatta suomalaista joutuu selviytymään tämän elämää monin tavoin hallitsevan ja vaikeuttavan ongelman kanssa.

Lainaus:
Rukousystävä-lehti 1/2008
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 1495  La 19 Tam 2008, 4:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Raila Siivola:


"Voinko antaa anteeksi hyväksikäyttäjilleni?"


Lahdessa asuva Raila Siivola päätti kertoa elämänsä järkyttävimmistä kokemuksista, joiden kipeät muistot ovat kulkeneet mukana koko hänen elämänsä ajan.Tällä hetkellä 66-vuotias Raila ajatteli pitkään, ettei tällaisista asioista sovi puhua julkisesti. "Lisäksi uskoin, että minussa itsessäni täytyy olla jokin vika, koska useamman kerran olen joutunut seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi. Ensimmäisen kerran uskalsin puhua - tai oikeastaan kirjoittaa - kokemuksistani osallistuessani viime syksynä Aikuiskoulutuskeskuksen kirjoittajapiiriin. Meitä pyydettiin kirjoittamaan raskaimmasta tai kauneimmasta lapsuusmuistosta. Minä kirjoitin runon elämäni vaikeimmasta kokemuksesta, siitä kun jouduin raiskatuksi kuusivuotiaana. Ensin minusta tuntui, että nyt olin ollut aivan liian avoin, mutta kun sain piirin vetäjältä ja muilta osanottajilta kiitosta ja kannustusta rohkeudestani, ymmärsin, että jonkun täytyy uskaltaa puhua näinkin vaikeista asioista - varsinkin kun tiedän, että en ole kokemusteni kanssa yksin", Raila sanoo.


Huomasin jo varhain, että kadulla oli turvallisempaa kuin kotona.


Turvaton lapsuus

Railan vanhemmat erosivat, kun hän oli kaksivuotias. "Lapsuuteni kodissa juopottelu, väkivalta ja irralliset sukupuolisuhteet olivat olennainen osa elämää. Äitini oli usein humalassa ja hänellä oli paljon vaihtuvia miesystäviä. Kun koti oli täynnä juopottelevia ihmisiä, jouduin lähtemään karkuun, koska siinä metakassa en minäkään olisi saanut olla rauhassa. Huomasin jo varhain, että kadulla oli turvallisempaa kuin kotona. Olin tyytyväinen, jos onnistuin livahtamaan johonkin porraskäytävään ja sain viettää yöni lämpimän patterin vieressä." Railan äiti oli myös usein poissa kotoa. Erityisesti Railalle on jäänyt mieleen tapaus, jossa hän koko yön etsiskeli äitiään kaikista tietämistään paikoista. Kun äiti sitten tuli kotiin huonossa kunnossa ja mustelmille hakattuna, Raila koki lapsen mielessään olevansa syyllinen, koska ei ollut etsinyt äitiä tarpeeksi.

"Se kuusivuotiaan kokemus oli elämäni vaikein. Eräs äitini irtomiehistä tuli meille ollessani yksin kotona. Kun sanoin, että äiti ei ole kotona, niin mies tokaisi, että olethan sinä. Hän koppasi minut syliinsä, imi kasvojani ja keittiön vihreän pöydän äärellä teki temppunsa. Se oli niin hirveää ja raskasta. Siinä rikki revittynä itkiessäni päätin, että mitään tällaista minulle ei enää ikinä saa tapahtua. Toisin kuitenkin kävi", Raila kertoo.


Pappi-pahanen

Raila vietti lapsuutensa Rovaniemellä. "Sitten lähdimme pois, etelään, mutta sama meno jatkui. Minunkin kohdalleni tuli toistuvasti hyväksikäytön yrityksiä ja kokemuksia. Olin 13-vuotiaana heinätöissä, kun naapurin poika kävi kimppuuni. Kun kaikki voimani ponnistaen sain tapeltua itseni vapaaksi, poika huusi suutuspäissään, että jos et sinä anna, niin äitisi kyllä antaa! Eikä kulunut kauaakaan, kun tuo poika ja äitini makasivat pienen kotimme alkovissa. Tuosta hyvin rivosta ja rumasta kohtaamisesta syntyi aikanaan pikkusiskoni."

Rippikoulun käytyään Raila jäi mukaan seurakunnan toimintaan. Hän liittyi seurakuntanuoriin. "Eräässä tilanteessa olin kahden pappimme kanssa. Yllättäen hän kävi minuun kiinni. Hän sitoi käteni sellaiseen pylvääseen ja suu vaahdossa huohotti, että on ollut niin huolestunut minun sieluni tilasta, samalla tökkien minua kesähameen läpi. Minusta tuntui, että tämän jälkeen en voi elää! Elämä kuitenkin jatkui - niin minun kuin papinkin. Pappi kyllä myöhemmin erotettiin virastaan, mutta jotenkin kuvaavaa oli, että pappi-pahasesta tuli karkkikauppias. Pitkin turkuja ja toreja hän sitten kierteli namuja myyskennellen", Raisa sanoo jo hieman naurahtaenkin.


Niin kuin mekin annamme anteeksi…

Raila kertoo, että hänellä oli rukoileva lestadiolainen mummi. "Uskon, että hänen rukouksensa kantoivat minua lapsena ja vaikuttivat myös siihen, että sain itsekin tulla uskoon. Minulla kun ei koskaan ole ollut lähelläni omaa isää, niin olen pitänyt Jumalaa suojelevana isänäni. Kuitenkin Isä meidän -rukouksen lausuminen oli minulle aina vaikeaa. En kerta kaikkiaan pystynyt rukoilemaan sitä kohtaa, jossa sanotaan, että "anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Miten minä voisin antaa anteeksi niille, jotka ovat käyttäneet minua hyväkseen ja tehneet minulle niin paljon pahaa?"

Lokakuussa 2007 Raila oli rukousillassa Lahden Joutjärven kirkossa. "Aluksi hieman emmin, menenkö eteen rukoiltavaksi vai jäänkö vain penkkiin katselemaan. Päätin kuitenkin mennä ja pyytää Jumalalta eheytystä sisimpääni ja vapautusta minua piinaavista pahoista muistoista. Rukoustilanteessa Pirkko sitten kysyi, mitä rukoillaan yhdessä? Sanoin hyvin tuskaisesti ja takellellen, että Jumala antaisi anteeksi hyväksikäyttäjilleni. Kun sain tämän sanotuksi, tunsin putoavani kuin pehmeään pumpuliin... Minussa pääsi valloilleen itku. Itkin niin hirveästi, että koko kirkkosali kaikui! Itkin kovemmin kuin koskaan olen itkenyt! Samalla kun tunsin, että jotakin minussa murtui, koin että minua hoidettiin hyvin syvältä. Tunne oli niin käsittämätön, että sitä on mahdotonta sanoin kuvailla. Se oli kuin ihanan pehmeä ja lämmin suihku, joka hoitaa ja puhdistaa minut läpikotaisin. Itkun jälkeen tuli täydellisen vapautunut olo. Tunsin, että Jumala oli ottanut minut kokonaan armahtavaan syliinsä. Samalla ymmärsin, että minä olen saanut anteeksi kaikki syntini. Koska siis minä olen saanut anteeksi lukemattomat syntini, niin kuinka voisin vuorostani olla antamatta anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet.

Tämä oli täysin mullistava oivallus. Nyt minä voin taas rukoilla kokonaan Isä meidän -rukouksen. Enää ei tarvitse jättää pois sitä yhtä kohtaa. Nyt tiedän, kuinka paljon minua on armahdettu. Ja kaiken lisäksi tulee vielä tällainen lahja, jonka ansiosta voin täysin vapain sydämin sanoa, että olen saanut todella antaa anteeksi kaikki vuosikymmenten takaiset pahat jutut", Raila sanoo iloisena. Mutta silmiään pyyhkien.


Minussa pääsi valloilleen itku. Itkin niin hirveästi, että koko kirkkosali kaikui! Itkin kovemmin kuin koskaan olen itkenyt!

Lainaus:
Rukousystävä-lehti 1/2008
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3265  Pe 04 Maa 2011, 1:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Anders Finskas:

"Tätä en koskaan unohda:

On jotain paljon voimakkaampaa kuin syöpäsairauteni!"


"Menin Työterveyskeskukseen kipeän selkäni takia, sieltä ultraan ja siinä näkyi, että jotakin on epäkunnossa. Kun puhuin lääkärin kanssa, näin että hän kirjoitti koneelleen sanan 'Tumor'. Sitten vielä lisäsi sen perään kysymysmerkin. Tätä hän ei minulle kuitenkaan kertonut. Sanoi vain, että joudumme tutkimaan lisää!" Näin aloittaa Anders Finskas, jolle tuo yksi ainoa sana tumor - tarkoitti rukouksen tielle lähtemistä.

- Menin heti sen jälkeen esirukoukseen ja muutkin aloittivat samaa. Nuori tyttö, joka puolestani rukoili rohkaisi reippaasti rukoilemaan, eikä välittämään siitä, mitä sieltä löytyy. Joku toinen näki rukouksessa, että nyt olin kuin leijonien luolassa! Ystäväni levittivät viestiä, että puolestani rukoiltaisiin! Joku tuli suoraan kotiini ja pyysi, että saako tulla rukoilemaan?"

- Perheestäni tiedän vain yhden ainoan syöpätapauksen. Äitini isä kuoli keuhkosyöpään, kun olin vielä niin pieni. Minulle kerrottiin hänestä myöhemmin, että syöpä tuli, koska oli niin kova mies polttamaan Norttia. Hän teki myös paljon laminaattiveneitä, joissa oli lasikuitusuoja ja sanottiin, että siitäkin se tuli! Jumalan osuudesta ei niinkään puhuttu!"

- Kun seuraavana tiistaina olin valmistautumassa leikkaukseen, pyysin leikkaavalta lääkäriltä, että saisin itse nähdä, miten leikkaus tehdään, mutta hän epäili: Näkemisen voi estää nukutus - "Tai ainakin sinun pitäisi tuoda mukanasi oikein iso peili mistä katsella", lääkäri hymyili! No jos en itse sitä näe, ainakin pyysin lääkäriä olemaan hyvin tarkkana, ettei vain leikkaa liian paljon. Vasta leikkauksen jälkeen saisin tietää, millainen syöpäkasvain on. Olin kyllä tietokoneelta jo valmiiksi katsonut, että sitä kivessyöpää, jota sairastin, on kahdenalaista - sellaista, joka ei levitä etäispesäkkeitä ja johon on hyvät vastalääkkeet, ja taas toista, joka helposti leviää. Valitettavasti minulla oli tämä jälkimmäinen ja syöpä oli jo levinnyt. Sitä löytyikin selästä, imusolmukkeista, sydämestäni aortan ympäriltä ja myös molemmissa keuhkoissa oli jo kymmenen metastaasia! Olin niin kipeä! Selkää koski ja tuntui kuin kivi olisi laitettu sinne selän puolelle. Itkin kyllä, mutta en voi sanoa masentuneeni. Vakuutuin, että onhan Jumala tässäkin mukana! Lääkärit lupasivat antaa neljä syöpähoitokertaa.

- Se oli sama viikko, kun sain tietää sairaudesta, kun Ulla-Christina Sjöman oli tulossa yövieraaksi vanhempieni luo. Koska olivat ystäviä keskenään, olivat ennenkin pyytäneet Ulla-Christinaa, mutta hän oli vain sanonut, että ei ole vielä sen vierailun aika, koska Jumala hoitaa hänen kalenteriaan. Vierailu ajoittui viikkoa ennen kuin syöpähoidot alkaisivat ja valitin hänelle kovasti selkääni. Kysyin Ulla-Christinalta, että siirränkö hoitoja ja menenkö ensin hoidattamaan näin kipeää selkääni? - No minä en ole mikään lääkäri, hän vastasi, mutta oli hetken aivan hiljaa ja sanoi, että menee asian kanssa rukoukseen ja lupasi kysyä sitä Jumalalta. Seuraavana aamuna hän rohkaisi, että Anders, mene vaan hoidattamaan selkääsi. Jumala kulkee edelläsi! Sain Ulla-Christinalta myös evästykseksi Raamatun jakeen Jes 45:2 "- Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti... "

- Heti sairastuttuani jouduin jäämään pois virastani IT-suunnittelijana Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta. Olin samanaikaisesti myös ATK-alan opettajana ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulussa. Infektioriski oli hoitojen aikana niin suuri, että jos flunssaa tulee, hoidot joudutaan keskeyttämään. Työssäni joudun tapaamaan paljon oppilaita. Kun kuljin taksilla hoitoja saamaan, taksinkuljettajat olivat ainoat, joille sairaudestani sain kertoa. Todistin jokaiselle kuljettajalle, että olen Jumalan kädessä. Jos kuolen, Jumalan luona on hyvä olla. Jos kuolen, Jumala hoitaa vaimoni ja lapsenikin. Sairaus näkyi jo selvästi päällepäinkin, koska heti toisen hoitokerran jälkeen hiukset lähtivät kerralla. Oli kuin karhu olisi nukkunut sängyssäni!

- Olin kotona huonossa kunnossa sängyssä ja avasin TV:n. Sieltä tuli vastaan TV7 ohjelmaa, jossa meneillään oli Rukousystävien ja Pirkon ohjelma. Ohjelman lopussa tuli yllättäen tieto, että kahden viikon sisällä Pirkko on Kokkolassa pitämässä rukousiltaa. Sinne halusin päästä. Istuin kirkon takaosassa ja näin, miten ihmiset menivät rukousta pyytämään. Kun kaksi "skin headin" näköistä miestäkin meni vaan sinne jonoon, minäkin rohkenin lopulta lähteä liikkeelle. Kun Pirkko rukoili, hän sanoi minulle kaksi hyvin tärkeää asiaa: "Syöpä on poissa. Eikä tule koskaan enää takaisin!"

Ei tule koskaan enää takaisin!?! Tämä oli minulle tärkeintä, koska jokaisella, joka on syöpään sairastunut, syöpä on painava, kuin perunasäkki selässä! Ei tule koskaan takaisin! Tämän otin sydämelleni! Jumalassa on se voima! Tätä minä tarvitsin! Kahden viikon kuluttua olin taas tutkimuksissa ja sain kuulla: "Sinulta ei löydy enää syöpää! Sinulla on puhtaat arvot! Hoidot loppuvat nyt!"

- Se, mikä on Taivaassa, se on myös maan päällä! Taivaassa ei ole mitään syöpää ja sieltä Jumala lähetti Poikansa, joka on kuollut syntiemme ja sairauksiemme puolesta. Hän haluaa meille hyvää, mutta kaikki se huono meidän elämäämme - se tulee täältä alhaalta. Täältä alapuolelta! Nyt olen innokas rukoilemaan toisten puolesta. Kysyn herkästi, että onko jotakin, mitä voisi rukoilla? Menemme ystävien kanssa kadullekin kulkemaan ja rukoilemaan. Aina ei ole helppo löytää niitä, joiden puolesta rukoilla. Luen paljon rukouksesta ja paranemisesta. Kirjassaan John G. Lake opetti, että jos et luota, että tämä on totta, kirjoita ylös kaikkien niiden nimet, kenen puolesta rukoilet. Kirjoita myös rukousvastaukset ylös!

- Sairaudessa usko menee niin helposti aivan pohjalle, mutta itse jouduin uskomaan, että mitä minulle luvattiin, se on totta! Se on myös totta, että meille Jumalan palvelijana on annettu se voima. Ja vaikka aluksi rukoillessani en tuntenut sitä voimaa, jatkoin vain rukouksiani. Nyt tunnen, miten lämpö ja sähköinen voima leviää! No, tietenkin olen vielä pieni poika ja se "kostyymi" on vielä vähän liian iso, mutta tärkeintä on se, mitä Jumala haluaa minulle näyttää. Se on se, että Pyhä Henki tulee!

Voit lähettää Andersille rukouspyynnön: rukous@opt.fi

Lainaus:
Paranin syövästä

Yli kolmekymmentä vuotta sitten tämän hetken Amerikan suurimman seurakunnan toinen vetäjistä, Dodie Osteen sairastui lääketieteellisesti parantumattomaan maksasyöpään. Hänet lähetettiin sairaalasta kotiin ja ainoa, mitä jäljelle jäi, oli rukous. Dodie Osteen: Paranin syövästä -kirjassa on kerrottuna hänen sairaudestaan ja paranemisestaan ja siinä on lueteltuna ne 40 Raamatun parantumisjaetta, joita hän päivittäin edelleenkin käyttää. Hän toimii edelleen aktiivisesti suuressa seurakunnassaan, pitää rukouspiirejä, rukouskävelyjä ja lääkäreiden mukaan vielä 30 vuoden kuluttua on loistava esimerkki Jumalan yliluonnollisesta voimasta!

Dodie Osteenin kirjaa: Paranin syövästä saa tilata saa tilata lehtemme sivun 26 lomakkeella!

Lainaukset:
Rukousystävä-lehti 4/2010


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 04 Maa 2011, 2:00, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3266  Pe 04 Maa 2011, 1:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olen skannannut tähän ketjuun joitain tapauksia Rukousystävä-lehdestä.

Minulla on vuodesta 2002 lähtien talletettuna kyseisen lehden numeroita. Lehtiä on iso laatikollinen ja oikeat ihmiset kertovat niissä omilla kasvokuvillaan ja nimillään kokemistaan parantumisista.

Julkisuuteen omalla nimellään tulleita avunsaaneita on niin paljon, ettei sitä voi laittaa bluffin piikkiin. Kokemukseni noista kirkkoilloista on myös sama, ihmiset ovat aidosti ja sankoin joukoin liikkeellä.

Kaikkihan perustuu tähän:
Lainaus:
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
(Jaak. 5:13-16)
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 3650  Ti 26 Huh 2011, 22:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Keijo Nieminen:

Ihmisrauniosta
Herran työhön


Urani lääkärinä oli varsin nousujohteinen: Aloitin tieteellisen tutkimustyön jo lääketieteen opintojen puolivälissä, ja minulle sanottiin, että olen saanut katapultti lähdön kirurgiaan. Väittelinkin Lääketieteen ja Kirurgian Tohtoriksi jo alle 30-vuotiaana ja tohtorinväitöskirjani teki minusta omalla alallani kansainvälisesti arvostetun asiantuntijan. Johdin yhtä yksikköä Diakonissalaitoksella ja lehdet kirjoittelivat työstä sekä tutkimuksistani. Lisäksi pidin Seura-lehdessä suosittua lääkäripalstaa.

Elämä kuitenkin pysäytti, ja jouduin sairaslomalle 1993 masennus-diagnoosilla:

Vuonna 1995 - vain 36-vuotiaana - koin täydellisen loppuun palamisen, joka aiheutti vakavan masennuksen ja voimakkaan ahdistuksen. Olin niin lopussa, koska olin niin monta kertaa käynyt voimieni äärirajoilla. Sairasloman alkaessa syöksyin syvään kuiluun, vaikka loman olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tuoda minulle helpotusta.

Loppuun palamisen syinä olivat suuri työmäärä, liian intensiivinen työ, monenlaiset kovat paineet, hoitamieni potilaiden suuri henkinen kuormittavuus ja urani myrskyisyys. Intensiivisyydestä on esimerkkinä väitöskirjan kirjoitusvaihe: Työtä ohjaava professori sanoi, että se on tehty kuin "hurmiossa". Väitöskirjani hyväksymisvaiheessa olin armeijassa. Välillä juoksin metsässä rynnäkkökivääri kädessä ja välillä kirjoitin käsikirjoitustani niin, ettei siinä olisi kenellekään moitteen sijaa. Olosuhteita kuvaa, että kerrankin, kun harjoittelimme palavan napalmin ali ja läpimenoa, minulla oli povitaskussani väitöskirjapapereita ja tauolla kävin soittamassa eräälle professorille!

Sairauteni eri vaiheissa vaikeinta oli vuosi -97 kun olin neljä kuukautta Lapinlahden sairaalassa. Olin täysin pohjalla ja ihmisraunio. Hoidon tavoitteena oli, että ylipäätään selviäisin elämästä sairaalan ulkopuolella. Tietyin toimenpitein aloin kuitenkin toipua ja elämä alkoi taas kuljettaa eteenpäin. Aloimme käydä ulkomaillakin, esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Nigeriassa, vaikka olin edelleenkin sairaalahoitojen tarpeessa, aina 1-2 viikkoa neljä kertaa vuodessa.

Raamatussa kehotetaan raittiuteen eli terveen harkinnan käyttöön. Vaiheittain edenneessä toipumisessani on ollut osatekijänä se, että puolestani on rukoiltu paljon. Toisaalta on ollut tärkeää, että olen ottanut minulle määrätyt lääkkeet ja häpeilemättä mennyt psykiatriseen sairaalaan tarvittaessa. Vuonna 2005 alkoi uusi vaihe elämässäni: Tunsin, että nyt ovat Jumalan suuret pyörät pyörimässä. Ja ymmärsin, että minun täytyisi olla erityisen tarkkana, että Jumalan suunnitelmat pääsevät toteutumaan. Sen koommin en ole tarvinnut sairaalahoitoa.

Viimeisin vaihe elämässäni tuli vuoden 2008 maaliskuussa. Silloin Kallion kirkossa oli hollantilainen ylistysryhmä, jota johti Georgine Hartnack. Koin Jumalan koskettavan vahvasti sisimpääni ja tunsin, että olisi arvokasta jos ylistys ja kiitollisuus saisivat enemmän tilaa elämässäni. Hollantilaisten esimerkin mukaisesti ostin heti ylistys CD:n ja rupesin ylistämään ja tanssimaan kotona. Tämä oli niin tervehdyttävää, että aloin ajatella, että minun tulisi antaa toisillekin tilaisuus kokea samaa ylistyslippujen kanssa tanssien. Vaimoni Marike teki pyynnöstäni heti 30 lippua ja olemme käyneet ylistämässä monessa paikassa. Ylistystanssi lipun kanssa koskettelee sielun syvimpiä sopukoita, ja sen kautta Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan syvällisesti.

Kun tarkastelen elämääni, voin vain sanoa, että elämäni ei sittenkään ole annettu lipua ohitse. Vaikka vaiheeni ovat olleet raskaita, elämä on aina voittanut ja tuhkasta on noussut uusi aamu. Jumala on nostanut minut upottavasta suosta, ja Hän on antanut uusia tehtäviä ja myös uutta sisältöä elämääni. Jumala nosti minut niin kuin Daavidin hyvin syvistä vesistä (2 Sam 22:17). Selviydyin uhkaavasta ja täydellisestä tuhosta mielekkääseen avioliittoon - sekä itselleni että toiselle hedelmälliseen elämään!

Lainaus: Rukousystävä-lehti 2/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4040  To 02 Kes 2011, 13:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ylilääkäri Jari Parkkari:

Vanhene virkeästi!

Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kuudennessa luvussa kuvataan ihmiskehon ainutlaatuisuus: Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa! (1 Kor 6:19-20).

Mitä tämä Raamatun kohta meille merkitsee? Lääkärille tämä teksti avaa ihmisen kehosta aivan uuden ja ihmeellisen näkökulman. On kunnia asia hoitaa ihmisen kehoa, jossa asuu Jumalan Henki. Jos muistaisimme tämän aina silloin, kun kohtaamme lähimmäisen, suhtautuisimme häneen kenties kunnioittavammin. Samalla suhtautuisimme omaan kehoomme vastuullisemmin. Kehomme kestävyys ja ikähän on rajallinen. Tämän lyhyen ajan, kun siinä elämme, Jumala kehottaa tuottamaan Hänelle kunniaa myös ruumiimme kautta!

Sairastumista voi estää

Lääketieteen näkökulmasta elimistömme terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat perintötekijät, hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto, tuki- ja liikuntaelimistön kunto, kehon liikehallinta ja kehon koostumus - esimerkiksi rasvan määrä. Ja vielä vaikuttavia tekijöitä ovat henkinen hyvinvointi ja sosiaaliset suhteet. Olet saattanut kuulla, että suku on pahin! Tämä sanonta on ehkä saanut alkunsa siitä, kun olemme havainneet, että monet sairaudet ja ongelmat kulkevat suvuittain. Sairastuminen on siis yhteydessä perimässämme olevaan alttiuteen. Ja tämä alttius on eri sairauksissa eri vahvuinen. Esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen sairastumisen alttius on perintötekijöissämme, mutta sairastumisen voi myös estää, jos noudatamme Jumalan kehotusta pitää huolta temppelistämme. Säännöllisellä liikunnalla ja painon hallinnalla voimme välttää aikuistyypin diabeteksen valtaosassa tapauksista!

Hoidettu ja kaunis vanhempanakin

Oma isoäitini Rauha on 85-vuotias ja asuu Vähässäkyrössä, Pohjanmaalla. Kun hän täytti 70 vuotta, lapset ostivat hänelle kuntopyörän. Jo viidentoista vuoden ajan Rauhan aamuun on kuulunut kuntopyörän polkeminen kahden ja puolen kilometrin verran. Pyöräilyn jälkeen hän kuuntelee radiosta aamuhartauden ja sen jälkeen tekee vielä kevyen jumppaohjelman: olkapäät, kädet, keskivartalo, jalat ja tuolista ylösnousut. Aikaa ei kulu paljon, eikä edes hiki kiusaa - vain jalat hiukan lämpenevät. Iltapäivällä sama ohjelma toistuu ja lisäksi Rauha on aloittanut sisällä kävelyn rollaattorin kanssa. Asunnossa mahtuu kulkemaan yhteen suuntaan 15 metrin matkan ja kun sen toistaa, tulee kävelymatkaa 300 metriä. Vuodesta -95 alkaen hän on kuntopyörän mittarin mukaan polkenut yli 27 000 kilometriä - siis aika lailla Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan halki! Matkan varrella ei ole sattunut vammoja eikä sairasteluja ja nyt 85-vuotiaana hän pystyy kävelemään yhtä hyvin kuin silloin 70-vuotiaanakin! Kotona selviytyminen on elämän laatua ja Rauhan mottona on ollut se, että on mukavampi asua kotona kuin sairaalassa...

Elämän suunta ja päämäärä

Isoäitini Rauhan elämään kuuluu Pyhän Hengen temppelistä huolehtimisen lisäksi kirkossa käynti, hengelliset laulut ja esirukous. Rukouksen myötä Jumala näyttää meille elämämme suunnan. Vaikka emme aina tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, Henki rukoilee meissä sanattomin huokauksin (Room 8:26).

Lyhyt sydämestämme nouseva rukous on voimallinen. Tällainen rukous voi olla aivan yksinkertainen: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä tai ainoastaan Herra armahda!

Tuotamme Jumalalle kunniaa huolehtimalla ruumiistamme, mutta samalla muistamme, että Henki tekee eläväksi (Joh 6.63).

Lainaus: Rukousystävä-lehti 3/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 4314  Ke 06 Hei 2011, 2:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Jumala voi tehdä vapaaksi vankilassakin

Rukousystävä-lehden numerossa 1/2003 kerrottiin Virossa, Ämarin vankilassa vietetystä rukousillasta, jossa tuon ahtaan ja kaikin puolin puutteellisissa olosuhteissa toimivan laitoksen asukkaat tulivat sankoin joukoin pyytämään Jumalan kosketusta elämäänsä ja apua vaivoihinsa. Yksi rukousta pyytäneistä oli pitkää, kuudentoista ja puolen vuoden tuomiota istunut Uzbekistanissa syntynyt Boris Hadzaev. Oman kertomuksensa mukaan Boris oli vankilassa syyttömänä, koska hänen silloiset rikolliset ystävänsä olivat oikeudessa todistaneet Boriksen syylliseksi tappoon, jonka itse olivat suorittaneet.

Sahatkaa jalkani poikki!

Ennen vankilaan joutumistaan Boris oli katkaissut jalkansa moottoripyöräonnettomuudessa. Jalan kipua eivät olleet onnistuneet parantamaan sen enempää kirurgit Moskovassa kuin noidat Uzbekistanissa. "Jalassani oli jatkuva mielettömän kova kipu. Kevät ja syksy olivat vaikeinta aikaa. Silloin en pystynyt kävelemään enkä istumaan, nukkumisesta puhumattakaan", Boris kertoo. Tuskaansa Boris yritti turruttaa syömällä toista sataa erittäin vahvaa kipupilleriä viikossa.

Jouduttuaan vankilaan Boris muistaa huutaneensa lääkärille, että sahatkaa jalkani poikki! En kestä tätä kipua enää! Lääkäri suostuikin Boriksen vaatimukseen, ja hänet valmisteltiin amputaatiota varten. Juuri kun leikkaus jalan katkaisemiseksi oli alkamassa, koko leikkaussali meni pimeäksi - sähköt katkesivat! Leikkaus jouduttiin sillä erää peruuttamaan ja Borikselle annettiin 360 kappaletta kipupillereitä ja luvattiin yrittää uudelleen, kunhan sähkömies saa leikkaussalin sähköt korjattua.

Leikkaussalin sähköremonttia jouduttiin odottelemaan viikon verran. Ennen sähköjen korjautumista ja uutta leikkausta vankilassa vietettiin rukousiltaa. "Olin kuullut, että vankilaan tulee joku Pirkko Jalovaara Suomesta rukoilemaan sairaiden puolesta. En paljonkaan ymmärtänyt, mistä koko hommassa oli kysymys, mutta päätin mennä mukaan. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, että seisoessani rukousjonossa, kun tuli minun vuoroni ja Pirkko tuli kohdalleni, hän osasi koskettaa juuri kipeän jalkani kipeää kohtaa, vaikka kukaan ei ollut sitä hänelle kertonut. Emme ymmärtäneet toistemme kieltä, mutta kun Pirkko sitten rukoili puolestani, valtava kuuma virta kulki lävitseni ylhäältä alas asti. Samalla vuosia jatkunut sietämätön kipu jalastani oli kadonnut - eikä ole sen jälkeen koskaan tullut takaisin", Boris kertoo.

Elämä Jeesukselle

Jalan paranemisen lisäksi Boriksesta tuli muutenkin aivan uusi mies. Tuo pelottava, ärtyisä ja usein lähes liikuntakyvytön vanki oli hetkessä muuttunut leppoisaksi, naureskelevaksi ja seuralliseksi mieheksi, joka innokkaasti osallistui vankien liikuntaharrastuksiin ja jalkapallon pelaamiseen.

Boris ymmärsi, mistä parantava voima oli tullut. Pian hän pyysikin päästä Tallinnan Olevisten kirkkoon, jossa antoi koko elämänsä Jeesukselle! Monet muutkin vangit seurasivat Boriksen esimerkkiä hänen todistustaan kuunnellessaan. Lyhyen ajan sisällä vankilassa kastettiin yli 200 vankia. Päästessään kerran kotilomalle vankilasta Boris todisti koko kotikylänsä väelle uskostaan Jeesukseen. Paikalla oli monta sataa kuulijaa ja myös hänen syöpäsairas vaimonsa ehti tulla uskoon ennen kuolemaansa.

"Sen jälkeen, kun Jumala kosketti minua, en tuntenut enää olevani vanki, vaikka tiesin viettäväni vankilassa vielä ainakin yli kymmenen vuotta. Ymmärsin mitä tarkoittaa, kun Raamatussa luvataan, että vapauteen Jeesus vapauttaa meidät", Boris sanoo.

Kun tuomiosta oli vielä yli viisi vuotta kärsimättä, Boris kutsuttiin tuomareiden eteen. "Saatoin nähdä nuo tiukkailmeiset miehet ainoastaan televisioruudun välityksellä, mutta menin niin hämilleni, etten osannut sanoa edes nimeäni... Yhtäkkiä tuo hirveän painostava tilanne purkautui yleiseksi nauruksi! Niin tuomarit kuin minäkin nauroimme sydämen pohjasta, koska minulle ilmoitettiin, että olen nyt vapaa lähtemään vankilasta! Vain Jumala voi järjestää jotakin tällaista. Hän vapautti minut lopullisesti", Boris iloitsee.

Heti vapautumisensa jälkeen Boris halusi vierailla Suomessa. Tavatessaan vuosien jälkeen Pirkon, Boris kaappasi hänet lujaan halaukseen ja kertoi vilpittömästi, että haluaisi käyttää loppuelämänsä Jumalan työhön. Kotiseudullaan Itä-Virossa Boriksella oli jo kiikarissa huoneisto, josta voisi tehdä kokoustilan hengellisten tilaisuuksien järjestämiseen. "Tiedän, että Jumala on pitänyt minusta huolen. Hän johtaa minua edelleen ja on mukana kaikessa, mitä sitten teenkin Hänen kunniakseen" Boris sanoo vakavana.

Tule Sinäkin mukaan: rukoillaan kaikki yhdessä Boriksen työn ja tämän uuden "kirkon "ja seurakunnan puolesta ja kiitetään Jumalaa, että Hän näki sen kivun, mitä vankilan seinien sisällä Boris on kärsinyt!

Lainaus: Rukousystävä-lehti 3/2010
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5657  Pe 04 Mar 2011, 15:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Anja Hynynen:

Tapahtui todellinen ihme:


Poistetun pernan tilalle kasvoi uusi!

"Järjestin vierailleni juhlia, koska olin täyttämässä viisikymmentä. Huomasin, että olen tavallista väsyneempi ja kalpeampi. Ja muutkin sen huomasivat. Nivusestani löysin patin ja menin gynekologille. Hän totesi, että siinä on tyrä tai jotakin muuta ja lähetti minut edelleen tutkimuksiin. Kirurgi otti näytteen, poisti kaksi imusolmuketta ja ilmoitti, että parin viikon kuluttua saan näytteestä tiedon postitse."

Onko tunnelin päässä valoa?

Odotin joka päivä postin saapumista, mutta mitään ei kuulunutkaan. Mitään tietoa ei tullutkaan! Otin uudelleen yhteyttä lääkäriin ja hänen pöydältään löytyi avaamaton kirjekuori. Lääkäri oli jo vaihtunut ja ennen uuden lääkärin lausuntoa sain käsiini tutkimustulokset. Uteliaana tutkin papereitani ja kauhistuneena ymmärsin, että kysymyksessä on vakava sairaus. Uusi, nuori lääkäri vahvisti epäilyni: Kysymyksessä on korkea-asteinen, aggressiivinen lymfooma, siis asteikolla 4-5 oleva Non-Hodginin lymfooma. Olin hyvin vakavasti sairas ja minkäänlaista toivoa tämä lääkäri ei antanut. Kysyin kuitenkin, että onko siellä tunnelin päässä mitään valoa, mutta lääkäri halusi vain ottaa rintarangasta luuydin näytteen ja sanoi, että hän on vielä niin kokematon lääkärinä, että tämä on ensimmäinen kerta, kun hän tällaista näytettä ottaa. Olin aivan toivoton ja lohduton. Aloin palella ja pelkäsin hirveästi.

Kun kävelin ulos lääkärin luota, olin kuin unessa. Oli niin sekava olo, että miltei kävelin auton alle. Koska minulla ei ole perhettä, en edes tiennyt kenelle voisin puhua? Ystävätärtäni en saanut kiinni ja äitini jo soitti ja kysyi tutkimuksista. En mitenkään voinut kertoa hänelle ja sanoin vain lyhyesti, että joitakin tutkimuksia varmuuden vuoksi vielä tehdään. Olin niin suuressa hädässä, koska tiesin, että sairaus on hyvin aggressiivinen. Tarvitsin jonkun, jolle purkaa sitä epätoivoa. Tukihenkilöksi löysin sairaanhoitajan, joka oli itse sairastanut rintasyövän. Olin niin epätoivoinen ja suuressa hädässä.

Mikä kuoleman pimeys!

Ensimmäinen hoitokerta teki vain kipeämmäksi ja hyvin sairaaksi. Olin kolme yötä sairaalassa, enkä koko aikana saanut edes unta. Tuskaisena katselin osaston muita syöpäpotilaita ja näin, miten eräskin heistä teki juuri kuolemaa. Kuoleman ajatukset olivat kaiken aikaa mielessäni, vaikka ennen sairastumista minulle kuolema ei ollut vielä tullut mitenkään omakohtaiseksi. Samassa huoneessa olevan potilaan kanssa keskustelin ja kerroin, miten oma isäni oli ainut läheiseni, joka oli kuollut. Sairaalassa järjestettiin jokin hengellinen tilaisuus, johon sai mennä jos halusi, mutta Jumalasta en siihen hätään saanut mitään lohtua. Ei kukaan, eikä mikään herättänyt pienintäkään toivoa paremmasta...

Sairaus oli uusinut

Se oli vuosi -92, kun ensimmäisen kerran sairaus löydettiin ja kaikkien hoitojen jälkeen vuonna -97 sairastuin uudelleen samaan lymfoomaan. Taas annettiin lääkehoidot ja sädehoidot, mutta tilanne ei korjaantunut. Vuoden 2001 alussa, kun olin kontrollikäynnillä, pernastani löydettiin kolme syöpäpesäkettä. En voinut taaskaan ymmärtää, että olin niin sairas. Kun radiologi halusi ottaa pernasta kudosnäytteen, alkoi hirvittävä sisäinen verenvuoto. Perna oli jo siinä tilassa, että minut vietiin heti leikkaussaliin ja poistettiin koko perna. Joitakin hoitoja taas yritettiin antaa ja kantasoluja otettiin talteen, mutta siitä luovuttiin, koska niitä ei saatu irtoamaan.

Mutta Jumala teki käsittämättömän ihmeen: Kun seuraavalla kerralla menin tarkistuskäynnille, radiologi ihmetteli, että perna on poistettu, mutta täällähän näkyy uusi perna! Hän haki toisenkin lääkärin paikalle ja yhdessä he sitä ihmettelivät. Moneen kertaan se kuvattiin - ja aina olivat yhtä ihmeissään. Keskenään lääkärit puhuivat ja toisiltaan kyselivät, että onko tämä jokin lisäperna? Vai onko tämä ihme? Vai mikä tämä on?

Nopea toipuminen!

Heti tuon ihmeen jälkeen alkoi nopea toipuminen: Olin pian hyvässä kunnossa! Jo sairaalassa, kun minut vietiin avustajan kanssa kävelemään, lähdin liikkeelle hirveällä vauhdilla ja hän pyysi minua hiljentämään vauhtiani! Olin niin kiitollinen, koska pystyin nopeasti palaamaan normaaliin elämään. Kun olin lenkillä, teki mieli oikein hypellä, vaikka samalla katsoin ympärilleni, etteivät muut näe pomppimistani... Ja lauloin ääneen Golgatan veressä voima on... Kiitin Jumalaa ja uskoin heti tähän Jumalan ihmeeseen. Eikä uskoni ole horjunut. Tiesin, miten paljon puolestani oli rukoiltu. Myös leikkausyönä, kun tuli se sisäinen verenvuoto, ystävätärkin heräsi rukoilemaan. Olinhan hengenvaarassa.

Kontrollit on lopetettu

Jo kymmenen vuotta on täyttynyt siitä, kun perna poistettiin ja jo viisi vuotta sitten tarkastuskäynnit ja kontrollit on kokonaan lopetettu. Nämä vuodet olen saanut elää normaalia elämää aivan kuten ennen sairastumistani. Ei sairastumisen, vaan parantumisen jälkeen aloin ajatella tätä elämää uudella tavalla, ja elämän sisältöni on suuresti muuttunut: Mitkään pikkujutut eivät paina kuten ennen ja usein ihmettelen, miksi ihmiset hätääntyvät tai edes puhuvat niin pienistä vaikeuksista. Oma sietokykyni on vahvistunut ja ymmärrän paljon paremmin kaikkia sairaita - myös omia sairaita läheisiäni. Hengelliset asiat kiinnostavat valtavasti ja kun jäin eläkkeelle opettajan työstäni, minulla on nyt aikaa ja innostusta lukea hengellistä kirjallisuutta, kuunnella hengellistä musiikkia ja lähteä hengelliselle matkalle. Olen käynyt Lehtimaja-juhlilla ja jo vuosia olen paljon käynyt rukousilloissa. Olen saanut auttaa myös sisarusten lapsia ja lastenlapsia. Ja saan kaikille kertoa tästä Jumalan ihmeestä. Kerron siitä myös muille syöpäpotilaille, koska haluan todistaa, että verisyöpäni kanssa minua ei jätetty vain lääkäreiden käsiin, ja että tämä jatkoaika ja kaikki nämä parantumisen vuodet ovat olleet suurta Jumalan ihmettä!

Uskon ihmeparantumisiin

Olin jo kuoleman portilla, mutta nyt saan uskoa Jumalan ihmeisiin. Ja uskon Pyhän Hengen voimaan, koska aina rukousillan ja hengellisen kokouksen jälkeen olen niin virkistynyt! Minulta ei voi kukaan kiistää tämän ihmeen todellisuutta, eikä kukaan pysty horjuttamaan sitä uskoani, jonka parantumisen kautta sain. Kiitän Jumalaa parantumisesta ja siitä, että olen pysynyt kymmenen vuotta terveenä. Elän sen todeksi joka päivä ja nytkin hyräilen: Golgatan veressä voima on... Näin kiitän Jumalaa elämästä.

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 5/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5658  Pe 04 Mar 2011, 16:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Mikko Matikainen:

Kaikki joutuvat vainotuksi!

Kristittyjä on vainottu läpi vuosisatojen ja niin tapahtuu yhä edelleen ja ilmeisesti enenevässä määrin. Tänä päivänä noin 200 miljoonaa kristittyä kohtaa vainoa, väkivallan uhkaa, painostusta tai rajoituksia uskonsa tähden. Heiltä evätään eteneminen valtionhallinnossa, rajoitetaan yrittämistä tai ajetaan kodeistaan, kun viha saa muissa ryhmissä vallan. Luulisi olevan helpompaa luopua uskosta, mukautua ja suostua elämään ympäröivän yhteisön säännöillä ja tavoilla. Miksi he eivät tee näin ja käänny muihin uskontoihin? Siksi, että he ovat tulleet tuntemaan totuuden ja totuus tekee heistä vapaita ja rohkeita. He ovat valmiit ottamaan ristinsä ja seuraamaan Kristusta.

Jos yksi jäsen kärsii, kaikki jäsenet kärsivät

Näissä paineissa usko tiivistyy ja kristalloituu tavalla, joka puhuttelee meitä. On kysymys iankaikkisesta elämästä tai iankaikkisesta kuolemasta. Valtamediat eivät kerro meille kristittyjen surmaamisesta, raiskauksista, elävältä polttamisista, kuoleman tuomioista, vangitsemisista, kotien ja kirkkojen tuhoamisista. Jos jotain medioissa mainitaan, niin usein todetaan, että kysymys on uskonnollisista levottomuuksista kristittyjen ja joidenkin muiden välillä - vaikka hyökkäykset ovatkin suoranaista vainoa. Jos nämä uutiset pääsevät jostain syystä tietoisuuteemme, saatamme ajatella, että onneksi meillä Suomessa asiat ovat niin hyvin ja rauhallisesti. Eiväthän vainot koske meitä. Me saamme olla vapaita!

Uskoa ei voi tuhota kärsimyksellä

On vaikeaa puhua marttyyrikirkosta suurena kokonaisuutena, siksi viittaan kahteen merkittävään ja osin tuttuun mieheen, joiden kautta voimme jotakin oppia. Ensimmäinen on Richard Wurmbrant, joka oli Romanian juutalaisia, toimi ensin kommunismin edistäjänä, kääntyi sitten kristityksi ja toimi pappina - ja joutui vainojen kohteeksi. Hän ehti olla romanialaisissa vankiloissa yli 10 vuotta. Tänä aikana hänen vaimonsa luona kävi ihmisiä, jotka valehtelivat olleensa Richardin kanssa samassa vankilassa ja osallistuneensa Richardin hautajaisiin. Lyhyen vapauden aikana hänen käskettiin olla hiljaa, mutta hän julisti. Niin vankeus jatkui. Kolme vuotta häntä pidettiin täydessä pimeydessä maan alla ja häntä pahoinpideltiin todella raa'asti.

Ylistys ei sammu onkaloihin

Vankeudessa Richard pysyi tervejärkisenä saarnaamalla yksinäisyydessään saarnoja Kristuksesta, ylistämällä Jumalaa, käyttämällä kahleitaan ylistyksen välineinä ja naputtelemalla morsen aakkosilla naapurisellien kanssa. Hän sanoi, että: "Emme kokeneet olevamme vankilassa. Enkelit olivat kanssamme, olimme Jumalan kanssa. Emme enää vain uskoneet Jumalaan tai Kristukseen tai enkeleihin, koska Raamatun jakeet niin opettivat, emmekä enää edes muistaneet Raamatun jakeita - mutta me muistimme Jumalan, koska koimme hänet. Suurella nöyryydellä voin sanoa apostolien kanssa: "Mitä omin silmin olemme nähneet, mitä olemme omin korvin kuulleet, mitä olemme koskettaneet sormillamme, siitä me todistamme." Keskellä pimeyttä Wurmbrant kertoi joskus keskellä pahoinpitelyn aiheuttamia särkyjä ja rottien läsnäolossa kokeneensa niin suurta kirkkautta ja kiitollisuutta, että luuli sydämensä jo halkeavan. Hän on myös todennut: "Sellainen usko, joka voidaan tuhota kärsimyksellä ei ole uskoa."

Virka on rukouksen ja omistautumisen tulosta

Toinen siteeraamani mies on Shahbaz Bhatti, joka toteaa samansuuntaisesti: "Jos en pelkää ja jos olen tunnustanut Jumalalle syntini ja elän uskossa armoon, niin sielunvihollinen menettää kaikki aseensa. Hän ei voi muuta, kuin tappaa ruumiini, mutta se tarkoittaa vain pikalippua Herran luo."

Maaliskuussa 2011 Pakistanin vähemmistöasioista vastaava ministeri ja hallituksen ainoa kristitty jäsen Shahbaz Bhatti oli lähdössä kotoaan virka-autolla ministeriöönsä. Auto pysäytettiin väkisin ja Bhatti ammuttiin takapenkille. Ministerin posti päättyi kestettyään hieman reilut pari vuotta. Vain kuukautta aikaisemmin Al Qaida oli soittanut Shahbaz Bhattin isälle ja sanonut, että ellet sano pojallesi, että hän on hiljaa, niin murhaamme hänet. Soitto otti niin koville, että isä kuoli seuraavana päivänä sydänhalvaukseen. Mutta kuka oli Shahbaz Bhatti?

Peloton 12-vuotias

12-vuotiaana Shahbaz Bhatti pyysi koulusta lupaa osallistua jumalanpalvelukseen, koska oli kristitty. Pakistanin koulussa tulee kaikkien lukea joka aamu vähintään tunti koraania. Siksi kristityn pyyntö saada osallistua omaan jumalanpalvelukseensa kerran viikossa ei kuulostanut kohtuuttomalta pyynnöltä. Lupaa ei annettu, mutta Shahbaz meni kuitenkin. Jokaisena seuraavan viikon päivänä häntä hakattiin sormille rangaistukseksi tottelemattomuudesta niin lujasti, että kädet turposivat. Seuraavana sunnuntaina hän meni jälleen kirkkoon.

Tarjous kultaisista kahleista

Ennen ministeriyttään Shahbaz Bhatti oli pidätetty lukuisia kertoja ja häntä oli kidutettu vankilassa uskonsa takia. Vankilassakaan hän ei vaiennut, vaan kertoi Jeesuksesta toisille vangeille. Hänen perhettään ja sukuaan vainottiin ja yritettiin saada hänet hiljaiseksi. Kristittyjä yritetään painostaa kääntymään muslimeiksi monin tavoin. Nuorien naisten kohtelu kieltäytymisen jälkeen on kauhistuttavaa. Shahbaz Bhattille tarjottiin jo ennen vuotta 2004 ministerin paikkaa hallitukseen, johon olisi sisältynyt edustusasunto, useita autoja ja erittäin hyvä vuosittainen budjetti. Kun hän kysyi toimenkuvaansa, vastaus kuului: "Olet vain hiljaa. Miksi kärsisit ja eläisit epämukavasti huolehtien tulevaisuudesta." Bhatti kieltäytyi tarjotusta tehtävästä, mutta tultuaan valituksi kansanedustajaksi 2008 ja saatuaan oikean tarjouksen vähemmistöasioista vastaavaksi ministeriksi hän koki oikeaksi ottaa ministerin tehtävät vastaan.

Ministeriydestään Bhatti sanoi: "Uskon, että Jeesus Kristus on antanut minulle tämän tehtävän. Olen nöyrä Herran palvelija. Minut on nimitetty ministeriksi palvelemaan kärsivää ihmiskuntaa, auttamaan vähemmistöjä ja todistamaan Kristuksesta. Virka on rukouksen ja omistautumisen tulosta. Jeesus on elämäni keskipiste. Jeesuksella on käskyvalta elämässäni. Seuraan hänen johdatustaan kaikille teille. Pyydän Jumalalta johdatusta rukouksessa. Aloitan ja päätän päiväni rukouksella."

Uskon henkilökohtaisesti

"Minulla on ollut tämä ajatus lapsuudesta asti. Jeesus näkee ajatukseni ja sisimpäni. Pidän mielessäni, että hän näkee ajatukseni ja sydämeni sekä suunnitelmani. Pyydän siunausta ja voimaa. Perustani on Raamatussa. Raamattu on muovannut luonnettani, persoonaani, ajatteluani ja tekojani. Uskon henkilökohtaisesti, että ihmiset ovat Jumalan luomia. Jeesus Kristus on luojamme ja pelastajamme. Kristittyinä puolustamme rakkauden sanomaa ja meidän on purettava vihan ja suvaitsemattomuuden muurit, jotka jakavat ihmisiä."

Hän rohkaisee meitä tuntemaan Jumalan läsnäolon elämässämme. Hän sanoo, että meidän tulee tehdä luja päätös, että alamme elää Hänelle: "Sanon aina, että saarnaan tekojeni ja luonteeni kautta. Meidän tulisi olla eläviä esimerkkejä Kristuksessa, luonteenlaatumme, tekojemme ja ajattelumme kautta. Ihmisten pitäisi nähdä, että seuraamme Kristusta.

Kuulin Shahbaz Bhattin puhuvan 2004 Larsmossa, kun hän vastaanotti Pro Fide palkinnon merkittävästä toiminnastaan evankeliumin eteen tehdystä työstä. Hänelle tuntui olevan itsestään selvä tosiasia, että hän tulee kuolemaan Jeesuksen todistajana. Hän halusi vain päättää juoksunsa hyvin. Kuulin hänen usein sanovan näin: "Sitten kun minut on tapettu on tärkeää, että teet näin..." Tai "kuolemani jälkeen." Tai: "Joku päivä minut murhataan, olen saanut itse anteeksi ja annan anteeksi kaikille, jotka haluavat minut murhata. Minä toivon, että saisin armon tulla marttyyriksi."

Mullistava vastaus vihaan

Suuren Pakistanin maanjäristyksen yhteydessä Shahbaz Bhatti kokosi välittömästi avustustarvikkeita, huopia ja muuta uhrien auttamiseksi. He lähtivät liikkeelle ja ylittivät vuorta. Vuoren huipulla he näkivät luhistuneen talon ja luulivat, ettei kukaan voinut selviytyä sieltä, mutta talosta kuului avunhuuto. He menivät ja löysivät miehen, saivat autettua hänet ulos. Annettuaan hänelle ruokaa ja juomaa Shahbaz Bhatti katsoi talon sisään ja näki seinillä tekstejä: "Tappakaa vääräuskoiset!" Ja muitakin vastaavia iskulauseita. Bhatti kysyi, että mikä paikka tämä on? Mies kertoi sen olleen äärimuslimien koulutuskeskus, jossa koulutettiin militantteja muslimeita tappamaan kristittyjä. Bhatti kertoi olevansa kristitty. Mies voihkasi, että juuri sinunlaisiasi me olemme kouluttaneet tappamaan, mutta sinä pelastat minun henkeni! Seurasi keskustelu, synnintunnustus ja Kristuksen kohtaaminen. Kääntymys, kuten Paavalilla aikanaan.

Bhatti kertoi myös, ettei voi ymmärtää ihmisiä, jotka uskovat vihaan ja väkivaltaan. Ihmiselämä on liian lyhyt hukattavaksi elämään vihan ja väkivallan keskellä. On käytettävä aika rakastamiseen, ilojen ja surujen jakamiseen. Vihan varaan rakentaminen ei kestä. Monet etsivät omaa etuaan, vaurautta, poliittista valtaa tai asemaa. Nämä asiat jäävät tänne, kun lähdemme. Valtaa tulee käyttää vastuullisesti tavalla, joka lisää uskoa toivoa ja rakkautta. Nämä kestävät ikuisesti.

42-vuotiaana Shahbaz Bhattin veri vuosi virka-auton takapenkille, kun surmaajat ampuivat, mutta hän oli jo etukäteen ilmoittanut antavansa anteeksi. Sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

Luotuisuus

Jumala on luonut kaikki ihmiset. Jeesus on ollut luomisessa mukana. Kristityille on annettu tehtävä ja voitelu. Jos täytämme tehtävämme, niin koemme tyydytystä ja iloa. Voimme kerran vastata Herralle Jeesukselle, että täytimme tehtävämme ja hän ottaa meidät iloiten vastaan. Olemme tässä maailmassa tehtävää varten, emme saadaksemme kunniaa itsellemme, vaan toimiaksemme toisten hyväksi.

Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. (1. Pietarin kirje 4:14)

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 5/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5682  Ma 07 Mar 2011, 12:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Sirkka-Liisa Kiviniemi:

Minua on autettu...
voidakseni auttaa muita


Muutto putkiremontin alta uuteen asuntoon on vielä hieman kesken, mutta Jumalan johdatus on näköjään aina valmis! Tässäkin elämänvaiheessani oikeitten ihmisten kohtaaminen ja asioitten järjestyminen juuri ajallaan on niin ihmeellistä, että siinä täytyy olla Jumalalla sormensa pelissä.

Työskentelin aikoinaan Helsingissä keittäjänä. Minulle profetoitiin: 'Työpaikastasi tulee lähtö. Sinne minne lähdet, menet ihmisiä auttamaan. Siellä Hengen tulet palavat.' Parin päivän päästä jouduin uupumuksen vuoksi pitkälle sairaslomalle ja siitä sitten eläkkeelle. Muutin Savonlinnaan. Siellä löysinkin heti yhteyden Ilosanoma-ryhmään, joka järjesti julistus- ja rukousiltoja Pikkukirkossa.

Olen saanut apua moniin vaivoihini voidakseni sitten auttaa mahdollisimman monia. Kun minut voideltiin öljyllä oman sairauteni paranemiseksi, sain siinä samalla sairaiden parantamisen armolahjan! Heti seuraavana päivänä rukoilin selkäsairaan puolesta, jonka Jumala paransi. Vuosien päästä sain kuulla, että paraneminen on ollut myös pysyvää.

Minulle itselleni on annettu aina uusia vaivoja, että Herra voisi yhä uudestaan näyttää parantavan voimansa. Paksusuolessani oli hyvälaatuinen kasvain, joka leikattiin useita kertoja, mutta yhä uudelleen se kasvoi samaan kohtaan. Avanne näytti lopulta olevan ainoa vaihtoehto.

Menin Pirkon rukousiltaan. Hän rukoili puolestani. Seuraavalla viikolla tähystyksen tehnyt lääkäri löysi suolistostani kasvaimen kohdalta ainoastaan arven. Avannetta ei tarvinnut tehdä. Se sairaus ei ole uusiutunut.

Sain myös jalkaani ihottuman, joka ei parantunut millään voiteella. 'Se on punajäkälää, josta joudutte luultavasti kärsimään lopun ikäänne', sanoi lääkäri.

Pirkko tuli Savonlinnaan pitämään rukousiltaa. Pyysin häntä rukoilemaan puolestani. Se lämmitti minua. Muutaman päivän perästä lääkärini tutki jalkaani ja huudahti: 'Mitä on tapahtunut? Mihin se punajäkälä on hävinnyt?' Kerroin, että jälleen kerran rukouksen voimasta olin saanut Jumalalta avun.

Olen ollut sisäisesti rikki, koska minua on kohdeltu kaltoin monin tavoin elämäni aikana. Menin Vivamoon Kansan Raamattuseuran KRITO-kurssille. Tuossa Kristus-keskeisessä hoidossa eheydyin ja rohkaistuin myös vetämään vastaavia ryhmiä kotikaupungissanikin.

Välillä on masennus iskenyt mieleni maahan. Tänä keväänä Oronmyllyllä Pirkko sanoi minulle: 'Sinä tarvitset nyt hyvin paljon Pyhän Hengen voimaa.' Tähänkin rukoukseen on vastattu! Kohtaan viikoittain ihmisiä, joiden puolesta voin rukoilla. Joskus saan kehotuksen antaa joillekin kristillistä kirjallisuutta, lehtiä ja traktaatteja. Hengellistä nälkää on paljon. Ainoa pätevä lääke siihen on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Yhä useammin tunnen kehotusta pyytää ihmisiä ottamaan vastaan Jeesus Vapahtajanaan.

Siinä on se tehtävä, josta minulle profetoitiin pari vuosikymmentä sitten.

Rukousystävä-lehti 4/2011
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5685  Ti 08 Mar 2011, 0:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.3.2011 kirjoitti:
Olen skannannut tähän ketjuun joitain tapauksia Rukousystävä-lehdestä.

Minulla on vuodesta 2002 lähtien talletettuna kyseisen lehden numeroita. Lehtiä on iso laatikollinen ja oikeat ihmiset kertovat niissä omilla kasvokuvillaan ja nimillään kokemistaan parantumisista.

Otin nyt illalla taas tuon laatikon esiin ja aloin etsiä sieltä yhtä juttua.

En muistanut, missä kohtaa juttu oli, ja lähdin liikkeelle vanhimmista lehdistä. Mutta ennen kuin olin päässyt etsimääni tarinaan, kuvaus katulapsista vuoden 2002 lehdessä alkoi puhutella niin paljon, että ajattelin, että se täytyisi skannata talteen. Ja samoin vuoden 2006 lehdessä oli mielenkiintoinen haastattelu eduskunnan lääkäristä.

Laitoin nuo lehdet sivuun, jonka jälkeen löysin etsimäni ja syvennyin siihen. Tunnen tarinan takana olevan ihmisen ja hänen kohtalonsa on puhutellut minua. Ilman muuta tuokin kertomus olisi skannaamisen arvoinen, mutten laita sitä tänne. En halua revitellä ketään, se ei ole tämän ketjun tarkoitus. Jos joku haluaa itseään käsittelevän jutun pois täältä, voi lähettää postia osoitteeseeni sanasinko@gmail.com. Näistä asioista on kuitenkin tärkeä kirjoittaa ja siksi olen avannut tällaisen ketjun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5687  Ti 08 Mar 2011, 1:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
"Kerro äidilleni, että kaipaan häntä"

"Yritin sanoa, että minulla on ikävä äitiä. Jonakin päivänä menen takaisin kotiin. Mutta vielä äiti ei pyytänyt minua takaisin..."

Yritin herättää tyttöä pienellä tönäisyllä olkapäähän. Kello oli puoli kymmenen aamulla, mutta kadulla elävälle tytölle herätys ei tullut sopivaan aikaan. Harmaan ja likaisen huovan alla 13-vuotias tyttö nukkui täysin tietämättömänä samalla kadulla kulkevista jalankulkijoista. Joku oli kompastua tytön jalkoihin, mutta kun häntä joku sattumalta tönäisi, silloin tyttö vain veti itseään enemmän kippuraan.

- Herää jo Poliana, ole kiltti, nouse ylös...

Tyttö avasi hetkeksi silmänsä, mutta nopeasti sulki ne taas. Aurinko häikäisi kirkkaana.

- Minulla on kuuma, minua janottaa... tyttö soperteli.

Menin viereisestä kaupasta hakemaan mukillisen vettä ja kun tulin takaisin, näin Polianan istuvan kadulla nuhjuinen huopa jalkojensa peittona. Hänellä oli päällään yhtä nuhjuinen aikuisen naisen mekko, koska nämä kadun pienet tytöt yrittävät pukeutua kuin itseään myyvät aikuiset naiset.

Hän kiitti vedestä ja aloin kysellä tytöltä tietääkö hän, missä muut, hänen ikäisensä tytöt ovat. Olin muutama viikko aikaisemmin nähnyt Polianan kahdeksan tytön joukossa, jotka tiesin elävän kadulla.

- En ole moneen päivään nähnyt heitä. Olen ollut poikien ja miesten jengissä...

Jatkoin keskustan pääkadulle. Näin pienen pojan, joka kerjäsi kadun reunalla. Kun tulin hänen kohdalleen, olin kauhuissani, kun huomasin, ettei hänellä ollut käsiä eikä jalkoja. Aloin puhutella pikkumiestä ja kuulin hirvittävän taustan hänen elämästään:

- Äitini oli niin köyhä, että hän on myynyt minut muutamasta kolikosta rikosjengille. He katkaisivat kädet ja jalat, että herättäisin sääliä, kun kerjään rahaa. Yöllä he tulevat ja ottavat rahat...

Olin tyrmistynyt. Eikö mitään voida tehdä? Eihän tällaista voi olla kenenkään elämä! Mihin tahansa kuljin, löysin kurjan elämän keskeltä lapsia. Eikö mitään voida tehdä?

Kun menin aamulla ulos, näin Reginan, 15-vuotiaan tytön, joka nukkui orpokotimme oven ulkopuolella. Nukkuessaan hän piti peukaloaan suussaan aivan kuin pieni vastasyntynyt. Menin hänen vierelleen ja yritin herättää häntä. Pelästyen hän säpsähti.

- Regina, sanoin hiljaa. Mitä teet täällä, keskellä jalkakäytävää?

Regina avasi silmänsä ja jäi siristelemään...

- Ai se olet sinä... Odotin tässä, että joku päästää minut sisään...

Regina nousi istumaan ja katsoi minua. Kun hän teki niin, kyyneleet alkoivat virrata hänen poskilleen. Kadulla Reginaa kutsuttiin Laiheliiniksi, koska hänessä ei ollut kuin luuta ja nahkaa.

- Kaipaan niin kovasti äitiäni. Siitä on niin kauan, kun olen nähnyt äitiä. Ellen olisi lähtenyt ja alkanut käyttää tätä - hän näytti kädessään olevaa miesten metallipiippua - olisin nytkin kotona äitini kanssa. Olisin kotona, enkä täällä kadulla. Minä haluaisin mennä takaisin kotiin...

- Haluatko, että soitan äidillesi?

Reginan silmät syttyivät. Soittaa äidille?

Avasin ulko-oven ja vein Reginan sisälle toimistoomme. Kummallista, että hän tiesi julkisen puhelinnumeron, joka oli lähinnä hänen entistä kotiaan.

- Äiti? Regina änkytti. Minä... Regina alkoi itkeä niin kuin hänen äitinsäkin toisessa päässä.

- Minä... Minä... Sitten hän sulki puhelimen.

Regina selvästi välitti äidistään. Hän juoksi alakertaan ja sulkeutui pitkäksi aikaa vessaan. Lopulta hän tuli sieltä ulos ja käpertyi pöydän alle.

- Yritin sanoa, että minulla on ikävä äitiä. Jonakin päivänä menen takaisin kotiin. Mutta vielä äiti ei pyytänyt minua takaisin...

"Kaipaan niin kovasti äitiäni. Minä haluaisin mennä takaisin kotiin..."

Lainaus:
Joseph Vasimalla:

"Sain kutsun Jumalalta hoitaa kärsiviä lapsia"

Ne, jotka tuntevat Jumalan pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä
(Daniel 11:32)

Intiassa on paljon lapsia, joilta puuttuu koti ja vanhemmat ja ruoka ja terveys ja turvallisuus. Meillä on pastori Girin kautta syntynyt orpokotitoiminta Tenaliin, Intiaan ja nyt olemme saaneet uutta vahvistusta Intian työhömme. Olemme rukoilleet pitkään apua Girin työhön ja mielestämme Jumala on vastannut meille ihmeellisellä tavalla: Girin rinnalla on aloittanut työnsä pastori Joseph Vasimalla.

Minkälainen mies on Joseph?

Hän kertoo oman tarinansa näin:

Synnyin perheeseen jossa sekä äitini että isäni olivat kristittyjä ja olemme koko elämäni ajan yrittäneet levittää hengellistä sanomaa Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta hindujen keskuuteen. Meillä on ollut Johanneksen evankeliumin jae sanomamme lähtökohtana: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).

Kävelin 250 kilometriä Nelloresta Gunturiin kertoen ja julistaen Jumalan sanomaa pienissä ja suurissa kylissä. Olin yöllä nukkumassa, kun minut herätettiin keskellä yötä ja näin silmieni edessä Jeesuksen ilmestyvän minulle. Tämä tapahtui toinen päivä kesäkuuta vuonna 1986 ja Jeesuksen sanoma minulle oli, että lähtisin hylättyjen ja täysin vailla mitään turvaa olevien, hätää kärsivien lasten pariin tekemään työtäni. Jeesus sanoi minulle, että Hän valmistelee ne alueet, joilla työtäni tulee tehdä. Vastasin, että haluan mennä ja seurata Häntä. Rukoilin pitkään ja seuraavana päivänä Jumalan kehotuksesta menin tätini taloon. En ollut käynyt siellä moneen vuoteen, mutta se mitä näin talossa kauhistutti minua. Olin luullut, että tätini niin kuin mekin olemme kristitystä perheestä. Paikalle tuli yllättäen viisi hylättyä repaleista lasta ja tätini alkoi piiskalla ajaa heitä ulos. Olin Jeesuksen vierailusta saanut sydämeeni valtavan rakkauden hylättyjä lapsia kohtaan ja menin väliin estämällä tuon sukulaiseni ilkeän ja pahan käyttäytymisen. Etkö ymmärrä, että lapset ovat viattomia ja syyttömiä? Etkö näe, että voisit paremminkin antaa heille paljosta ruuastasi? Eiväthän lapset edes pyytäneet sinulta mitään itselleen... Miksi käyttäydyt noin kovakouraisesti? Sinulla on nimenä Raamatun mukaisesti Ruth. Etkö voisi ottaa mallia Raamatun Ruthista?

Pääsin työhön orpokotiin, jota rahoittivat hyväsydämiset englantilaiset evankelistat. Aloin hankkia lapsille ruokaa, jota heidän pikku vatsansa kestivät. Lapset eivät voineet syödä niin maustettua ruokaa, kuin heille oli tarjottuna. Aloin opettaa heille Raamatun Uutta ja Vanhaa Testamenttia. Yritin rukoilla ja hoitaa sairaita lapsia. Yritin, että jokainen lapsi saisi olla Jumalan lapsi. Kuljimme kaduilla ja kokosimme kaikkein heikoimpia. Kun menin orpokotiin lapsia oli 50, vuodessa lasten määrä kasvoi kahteensataan. Ostimme pienen maatilkun, missä lasten kanssa kasvatimme vihanneksia.

Sitten alkoivat suuret vaikeudet oman perheeni taholta. Vain yksi veljistäni tuki minua ja piti minuun yhteyttä. Kiitän Jumalaa, että olemme veljeni kanssa saaneet tehdä sitä työtä, mihin Jeesus minut kutsui. Suunnittelemme lasten koulutusta, otamme vastaan lisää lapsia ja hoidamme heitä myös päivittäisissä puuhissaan. Lapsilta puuttuu kaikki se rakkaus, mitä ihminen kaipaa.

Tämä yhteistyö Rukousystävien kanssa on vastaus rukouksiini ja tuohon Jeesuksen antamaan kutsuun. Tulen tekemään kaikkeni, että Jumalan asia leviäisi köyhimmistä köyhimpien joukossa. Sitoutumiseni tulee sydämestäni:


TULE HOITAMAAN KÖYHIMMISTÄ KÖYHIMPIÄ, LAPSIA JA AIKUISIA

Yhdessä Joseph Vasimallan kanssa järjestämme evankelioimistapahtuman joulukuun 12-14. päivinä Intiassa, Gunturin kaupungissa. Minä, Pirkko, saan jakaa Jumalan asiaa suuressa tapahtumassa, johon odotamme kymmeniä tuhansia ihmisiä. Rukoilkaa, että nämä köyhimmistä köyhimmät löytäisivät yhteyden Jumalaan ja tulkaa tukemaan, sillä rahallinen riski on suuri. Jaamme paikalla myös ruokaa, sillä monet tulevat pitkiltä matkoilta. Rukoilkaa meille turvallisuutta, sillä äkkipikaiset raivostuneet hindut ovat kuulemma ennenkin häirinneet kristillisiä evankelioimistapahtumia. Rukoilkaa Josephille ja Girille voimia kaikkiin käytännön järjestelyihin. Olemme joka vuosi järjestäneet jouluaterian vähintään 2000 ihmiselle. Tälle aterialle kutsumme kymmeniä tuhansia.

Kiitos, että olet mukana aterian valmistamisessa.

Lainaukset Rukousystävä-lehdestä 6/2002
Sivut 16 - 17
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5689  Ti 08 Mar 2011, 14:21 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Mutta ennen kuin olin päässyt etsimääni tarinaan, kuvaus katulapsista vuoden 2002 lehdessä alkoi puhutella niin paljon, että ajattelin, että se täytyisi skannata talteen. Ja samoin vuoden 2006 lehdessä oli mielenkiintoinen haastattelu eduskunnan lääkäristä.

Ensimmäisen jutun kanssa meni yöllä toista tuntia, skannaaminen ja oikolukeminen on hidasta ja tarkkaa puuhaa.

Nyt olen skannannut tuon toisenkin jutun, asetellut ja muokannut sitä jo. Mutta oikolukea täytyy vielä lisää, yksi kerta ei riitä, jonka jälkeen koodaan tekstin vielä BBC-merkein lopulliseen ulkoasuunsa. Vaan syömään ensin. Heikottaa ja vapisuttaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5690  Ti 08 Mar 2011, 15:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Anita Pienimäki on viime vuodet toiminut sekä eduskunnan että tasavallan presidentin lääkärinä.

Nykyaikana lääkärin ammatissa uskotaan ennen muuta kahteen asiaan. Ensinnäkin uskotaan lääketieteeseen tieteenä, sen saavutuksiin, jatkuvaan kehitykseen, hoitomenetelmiin ja lääkkeisiin. Toiseksi, lääkäri uskoo yleensä myös itseensä. Tervettä itsetuntoa lääkärin työssä usein todella tarvitaankin, mutta pelkästään omiin kykyihin ja voimiin luottamisessa on vaara, että kasvetaan ihmisenä liian suureksi. Terveyden ja sairauden kysymysten saadessa yhä suuremman merkityksen ihmisten arvostuksissa lääkäreitä ja heidän hallussaan olevaa tietoa ja kykyjä aletaan pitää Jumalan korvikkeena täällä maailmassa." Näin puhuu itsekin kohta neljännesvuosisadan lääkärin ammattia harjoittanut Anita Pienimäki.

Anita Pienimäki


Lääkärin usko

Tieteeseen ja omiin voimiin uskominen ei kuitenkaan riittänyt Anitalle. Jo lääkärin opintojensa loppuvaiheessa Anita kertoo ajautuneensa oman elämänsä pimeimpään vaiheeseen. "Väsyin ja uuvuin. En löytänyt oman elämäni askeleita - sairastuin. Kun sitten valmistuin ja aloitin työelämässä, pyrin itselleni tyypilliseen tapaan edelleen hakeutumaan tehtäviin, joissa jouduin koettelemaan rajojani äärimmäiseen asti. Ensin olin pienessä hyvin vaativassa terveyskeskuksessa, sitten siirryin Keski-Suomen keskussairaalaan, jossa työskentelin anestesialääkärinä, teho-osastolla, sisätautien ensiavussa ja lasten osastolla. Nuo kaikki olivat tehtäviä, joissa jouduin vakavissani miettimään, onko minusta todella tähän työhön", Anita kertoo.

Tukevampi pohja elämälle

Kaiken epävarmuuden, paineen ja pimeyden keskellä Anita alkoi etsiä koko elämälleen tukevampaa pohjaa. "Etsin tätä pohjaa monin eri tavoin. Lääkärin koulutuksen saaneena pyrin löytämään reaalisia, järjellä ymmärrettäviä ratkaisuja myös oman elämäni ongelmiin." Jostakin syystä Anitan askeleet suuntautuivat kuitenkin yhä useammin myös kirkkoon. Keväällä 1983 hän oli mukana Kansan Raamattuseuran järjestämässä aikuistapahtumassa. "Kuvaavaa silloiselle epätoivoiselle tilanteelleni oli tapahtuman vetäjän Kati Roligin minulle jälkeenpäin kertoma arvionsa. Kati sanoi, ettei muista koskaan tavanneensa ketään niin vihamielistä, ärsyyntynyttä ja ärsyttävää ihmistä kuin minä olin. Minä todella osasin tehokkaasti kyseenalaistaa kaikki uskoonkin liittyvät kysymykset. Onneksi Kati kuitenkin näki, mistä minun elämässäni oli puute. Hän sanoi, että yksi sinun elämästäsi puuttuu ja sen mukana kaikki. Kun tivasin, että mitä se sitten voisi olla, Kati vastasi: "Sinun elämästäsi puuttuu Jeesus!" Vähitellen päästiin niin pitkälle, että suostuin rukoilemaan Katin perässä: "Herra Jeesus Kristus, tule minun elämääni." Kun mitään ihmeellistä ei heti tapahtunut, olin kärsimättömänä ihmisenä jo parin viikon kuluttua sitä mieltä, että tämäkin juttu petti. Mutta sitten kuitenkin tapahtui jotakin, ja se muutti koko elämäni suunnan. Minulle tuli suunnaton Jumalan Sanan nälkä. Kun aikaisemmin olin silloin tällöin saanut vilkaistuksi Raamatusta jonkin psalmin pätkän, niin nyt oli suorastaan pakko ahmimalla lukea tätä kirjaa. Ja minä todella myös tunsin ymmärtäväni lukemaani. Tiesin, että tämä oli Jumalan Pyhän Hengen teko. Ymmärsin, että Jumalalla on erilaisia keinoja vetää ihmisiä puoleensa. Minun kohdallani tuo keino oli sytyttää rakkaus ja innostus Raamatun tutkimiseen. Muistan, kuinka minun oli aluksi potilasvastaanottojen välilläkin tartuttava Raamattuun. En ikinä olisi uskonut, että voisin saada Jumalalta tällaisen lahjan, ja että Jumala Sanansa välityksellä haluaisi opettaa minulle niin monia asioita. Sama innostus on jatkunut läpi vuosien. Nyt osaan tosin jo pyhittää Raamatun lukuun omat hetkensä päivässä."

Eduskunnan lääkäri

Viimeiset seitsemän vuotta Anita on toiminut Suomen eduskunnan työterveysaseman vastaavana lääkärinä. Tämän tehtävän ohella hän on toiminut myös tasavallan presidentin lääkärinä. Vuosittain julkisuuteenkin jaettava tiedonanto presidentin terveyden tilasta on viime vuodet ollut Anita Pienimäen allekirjoittama. Ylimpien valtiollisten elinten lääkärinä työskenteleminen on avannut Anitalle näköalapaikan koko suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sen arvoissa ja arvostuksissa tapahtuvaan kehitykseen. "Meidän elämäämme juuri nyt voimakkaasti vaikuttavia asioita ovat mm. monia ihmisiä hämmentävä yhteiskunnan moniarvoistuminen, työelämän muuttuminen yhä vaativammaksi ja siitä seuraava tarve itsensä jatkuvaan kehittämiseen ja kouluttamiseen. Vanhoja arvoja ja periaatteita kyseenalaistetaan, oikeina pidettyjen asioiden tilalle tulee nopeaan tahtiin monta uutta 'totuutta', elämän suorittaminen ja kilpailu alkaa jo lapsena ja jatkuu läpi koko elämän. Monenlaisia paineita ja epävarmuutta lisäävien muutosten keskellä elämän pitäminen jonkinlaisessa järjestyksessä käy monille yhä vaikeammaksi. Samaan aikaan törmäämme kuitenkin niin arkisissa elämäntilanteissa kuin median rummutuksessakin vaatimukseen, että elämää tulee hallita. Jos en kykene hallitsemaan elämääni, niin olen huono ja heikko ihminen."

Onko lähimmäisenrakkautta ilman uskoa?

Maailman Terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen osa-alueen tasapainoiseksi hyvinvoinnin tilaksi. Anita sanoo, että tästä määritelmästä puuttuu ehdottomasti yksi ihmisenä olemisen merkittävä osa-alue - ihminen on myös hengellinen olento. "Me emme siis virallisesti enää tunnusta ihmisen hengellisyyttä. Myös lääkärin eettisissä ohjeissa, monien muiden hyvien periaatteiden lisäksi lääkäriä kehotetaan palvelemaan kanssaihmisiä lähimmäisenrakkauden mukaisesti. Tämä on aika hurja vaatimus, jos emme kuitenkaan saa tunnustaa uskoamme. Mitä on lähimmäisenrakkaus, joka ei synny sen todellisesta lähteestä, Jumalasta? Voiko sellaista oikeasti olla olemassa?"

Raamatussa Jumala lupaa: Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra (Jer. 30:17). Jumalan parannuskeinot, nämä haavojen ja vammojen parantamiset ovat moninaiset. Hänen vallassaan ovat myös kaikki sairaanhoidolliset ja lääkinnälliset mahdollisuudet. Mutta Jumala on antanut meille ihmisille vastuun toinen toisistamme lähimmäisinä. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain (Gal. 6:2). Lähimmäisyys, armollisuus ja toinen toisemme rinnalla kulkeminen ovat Jumalan kutsutehtävä meille kaikille.

"Minusta on vuosien saatossa tullut aina vain yksinkertaisempi uskon ymmärryksessä. Olen nähnyt esirukouksen valtavan merkityksen enkä voi sitä edes epäillä. Aina kun Jumala parantaa ihmisiä jostakin fyysisestä sairaudesta, henkisestä ongelmasta, alkoholismista tai eheyttää rikkinäisen perheen ja korjaa vaikean ihmissuhteen, voin vain kyynelsilmin kiittää. Ei siihen muita selityksiä tarvita. Minä uskon ihmeisiin. Jumala todella tekee ihmeitä", Anita sanoo.

Rukousystävä-lehti 2/2006
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5696  Ke 09 Mar 2011, 12:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Yön yli nukuttuani päätin skannata ensimmäisestä Rukousystävä-lehdestä jutun, jossa käsitellään odottamista. Siitähän pitäisi puhua paljon enemmän, on tärkeää antaa asioiden kypsyä rauhassa ja odottaa:

Lainaus:
Odota rauhassa

Odottaminen ei ole niinkään suosittu asennoituminen. Odottaminen ei ole jotakin, mitä ihminen ajattelee suurella sympatialla. Itse asiassa useimmat pitävät odottamista ajan hukkana. Monille odottaminen on kuiva erämaa sen välillä, missä he ovat ja mihin he haluavat. He haluavat päästä pois tekemällä jotakin.

Minut kutsuttiin tapaamaan hyvin sairasta ystävääni. Hän oli 53-vuotias ja hän oli elänyt hyvin aktiivista, hyödyllistä, uskovan ihmisen luovaa elämää. Kun hän täytti 50, hän sairastui syöpään. Kolmen vuoden aikana hän menetti koko ajan toimintakykyään. Kun tulin hänen luokseen, hän sanoi minulle: "Henri, tässä oleskelen sängyssä makaillen enkä edes tiedä, mitä pitäisi ajatella sairaana olemisesta. Olen aikoinani tehnyt paljon myös ihmisten hyväksi ja nyt yhtäkkiä en voi tehdä yhtään mitään... Auta minua ajattelemaan tässä tilanteessa uudella tavalla. Auta minua ymmärtämään, mitä tarkoittaa, että muut tekevät minulle sellaista, mitä en itse mitenkään hallitse."

Kun keskustelimme, ymmärsin, että hän kaiken aikaa mietti: "Kuinka paljon vielä pystyn tekemään?" Nytkin sairaana hän näytti ajattelevan, että kunpa voisi tulla paremmaksi ja palata siihen mitä ennen oli tehnyt. Jos ystäväni mieliala oli riippuvainen siitä, mitä hän pystyy tekemään, mitä minä hänelle sanoisin? Yksi keskeinen sana Jeesuksen vangitsemisessa, jota en ollut tullut ajatelleeksi on sana 'luovutettiin'. Tämä on se mitä tapahtui Getsemanessa. Jeesus luovutettiin. Jotkut käännökset sanovat, että Jeesus kavallettiin, mutta kreikkalainen käännös sanoo, että hänet luovutettiin. Samaa sanaa ei käytetä vain Juudaksesta vaan myös Jumalasta. Jumala ei säästänyt Jeesusta, vaan antoi hänet kuolemaan meidän kaikkien tähden (Room 8:32).

Tällä luovuttamisella on tärkeä rooli Jeesuksen elämässä. Todellakin tämä luovuttamisen draama jakaa Jeesuksen elämän radikaalisti kahteen osaan. Jeesuksen elämän ensimmäinen jakso on täynnä toimintaa. Jeesus on aloitteentekijä monessa hankkeessa. Hän puhuu; hän saarnaa; hän parantaa; hän matkustaa. Mutta heti sen jälkeen, kun Jeesus on luovutettu, hänestä tulee se, jolle tehdään. Hänet vangitaan; hänet viedään ylimmäisen papin luo; hänet viedään Pilatuksen luo; hänet kruunataan orjantappurakruunulla; hänet naulitaan ristille. Hänelle tehdään sellaista, mihin hänellä itsellään ei ole käskyvaltaa. Tämä on kärsimyksen tarkoitus - olla muiden ihmisten toiminnan vastaanottaja.

On tärkeää ymmärtää, että sanoessaan "Se on täytetty" (Joh 19:30) Jeesus ei vain tarkoittanut "Olen tehnyt kaiken, mitä halusin tehdä". Hän tarkoitti myös: "Olen antanut tehdä itselleni kaiken sen, mitä minulle oli tarpeen tehdä täyttääkseni kutsumukseni". Jeesus ei täyttänyt tehtäväänsä vain toiminnalla. Kärsimys on odottamista - sen odottamista, mitä muut ihmiset tekevät. Jeesus meni Jerusalemiin ilmoittamaan evankeliumin sanoman kaupungin ihmisille. Ja Jeesus tiesi, että hän laittaa heidät valinnan eteen. Tuleeko sinusta opetuslapseni vai tuleeko sinusta teloittajani? Siinä ei ole mitään keskitietä. Jeesus laittoi ihmiset joko sanomaan 'Kyllä' tai 'Ei'. Siinä oli Jeesuksen kärsimyksen suuri tuska: hänen oli odotettava mitä ihmiset aikovat vastata. Mitä he tekevät? Pettävätkö vai seuraavatko häntä? Hänen tuskansa ei ollut vain kuoleman lähestymisen tuskaa. Se oli odottamisen tuskaa. Se on Jumalan tuskaa, joka on riippuvainen meistä - siitä, millä tavalla Jumala voi elää läsnäoloaan meidän keskellämme. Se on Jumalan tuskaa -Jumalan, joka merkillisellä tavalla antaa meidän päättää, miten Jumala saa olla Jumala. Tässä näemme väläyksen Jumalan ihmiseksi tulemisen mysteeristä. Jumala ei tullut ihmiseksi vain toimiakseen meidän keskellämme, vaan ollakseen meidän reaktioittemme vastaanottaja.

Kaikki toiminta päättyy kärsimykseen, koska toimeliaisuutemme vaikutukset ovat poissa käsistämme. Tässä on myös salaisuus - rakkauden salaisuus, ystävyyden salaisuus, yhteisön salaisuus - ne aina edellyttävät odottamista. Ja siinä on Jeesuksen rakkauden salaisuus. Jumala paljastaa itsensä Jeesuksessa sellaisena, joka odottaa vastaustamme. Juuri odottamisessa Jumalan rakkauden syvyys paljastuu meille. Jos Jumala pakottaisi meidät rakastamaan, emme olisi todellisia rakastajia.


Henri Nouwen: The Path of Waiting

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 1/2002
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 5826  Ke 23 Mar 2011, 20:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Hugo Van Leemputten:

"Jumala on parantanut parantumattoman syöpäni"

Belgiassa asuva Hugo Van Leemputten sairastui vuonna 1988 hyvin vakavasti. Sairastuessaan hän oli hyvin nuori, vasta 27-vuotias. Monien tutkimusten ja kokeiden jälkeen lääkärit sanoivat, että Hugon sairaus on verisyöpä ja imusolmukesyöpä ja lääkäreiden lausunto oli heti, että sairaus on parantumaton. Tutkimuksia ja hoitoja yritettiin jatkaa, mutta lääkärit eivät enää pystyneet auttamaan ja antoivat enää vain pari kuukautta elinaikaa.

Mistä löytyy parantunut?

Yhdessä vaimonsa Ingerin kanssa he lähtivät etsimään Belgiasta ihmistä, jonka Jumala olisi parantunut vastaavasta syöpäsairaudesta, mutta ketään ei löytynyt. Eräs heidän ystävistään oli kuitenkin kuullut Martie Haaijerista, hollantilaisesta naisesta, joka oli parantunut syövästä amerikkalaisen Kathryn Kuhlmanin kokouksessa. Parantumisensa jälkeen Martie alkoi pitää rukousiltoja Hollannissa, ja Hugo hakeutui näihin tilaisuuksiin ja pyysi rukousta. Suomessakin vierailleen Martie Haaijerin työ teki heihin kaikkiin suuren vaikutuksen ja Martiesta tuli Hugon hengellinen äiti ja myös työtoveri aina Martien kuolemaan asti.

Mutta myös Hugon omassa kotiseurakunnassa Belgiassa uskottiin rukouksella parantumisen mahdollisuuteen ja muutamat lähimmät ystävät ja seurakunnan jäsenet alkoivat rukoilla Hugon puolesta. Hänen vaimonsa Inger rukoili - kaikki rukoilivat Hugon parantumista. Sitten yllättäen, Hugon syntymäpäivänä, 16. kesäkuuta -88 kaikki näkyvissä olleet kasvaimet suusta hävisivät ja tämä oli näkyvä merkki, että Jumalan antama ihmeellinen parantuminen on alkanut ja lopulta Hugo oli täydellisesti parantunut lääketieteellisesti parantumattomasta syövästään.

Uskovatko lääkärit?

Lääkärit tutkivat myös parantunutta Hugoa ja ihmettelivät suuresti: Tällaista he eivät olleet vielä nähneet ja tieto parantumisesta kulkeutui myös erään Leuvenin yliopiston professorin korviin. Professori lähetti kirjeen, jossa hän kutsui Hugon testattavaksi niin että lääketieteen opiskelijat saisivat nähdä tutkimustulokset ja sen parantumisen "tason", mitä väitettiin tapahtuneen. Hugo suostui mielellään ja yliopistossa tehtiin kaikki lääketieteelliset kokeet. Lopputulos hämmästytti sekä professorin että opiskelijat: He olivat aivan innoissaan ja tämän näytön perusteella syntyi oikein työryhmä, jota kutsuttiin nimellä 'Lääkärit ja usko'.

Vuonna 1993 eräs lääkäreistä päätti tiistai-iltaisin lopettaa vastaanottonsa ja käynnistää siksi illaksi potilaita varten tarkoitetun rukousryhmän. Hugo ja hänen vaimonsa Inger lähtivät tähän yhteistyöhön mukaan ja jopa odotushuoneessa alkoi tapahtua parantumisia. Tieto tästäkin alkoi levitä ja rukoilevien ryhmä kasvamistaan kasvoi ja tästä ryhmästä syntyi Gods Ambassade, jonka Hugo ja Inger perustivat vuonna 1994 yhdessä kahden lääkärin kanssa. Tämän työn kautta niin monet ovat parantuneet ja saaneet Pyhän hengen lahjan.

Kuka herättää toivon?

"Vaikka tietotekniikka kehittyy päivästä päivään, mistä kautta ihmiset saavat tietoa ja toivoa vaikean sairauden keskelle? Niin moneen kysymykseen ja ongelmaan tieteellä ei ole antaa mitään vastausta. Masentuneiden määrä kasvaa ja ihmiset elävät hyvin yksinäistä elämää. Sisäinen rauha - se on vain hyvin harvoilla eikä lääketiede edistymisestään huolimatta pysty helpottamaan lukemattomien ihmisten kärsimystä. Kuka välittää ja kertoo toivon sanomaa? Jos ihmisiltä otetaan pois toivo, he eivät enää halua elää.

Usko alkaa toivomalla parempaa. Jumala antaa meille uskon yhteyden, jossa voimme vapautua, parantua ja toipua vaivoistamme ja epätoivostamme. Uskovien yhteys vahvistaa meitä huolimatta omista puutteistamme ja kipeydestämme. Jumala antaa sen toivon", Hugo opettaa seurakunnassaan. Tämä työryhmä, johon kuuluu Hugon ja Ingerin lisäksi kaksi lääkäriä haluavat opettaa sen mitä he ovat oppineet rukouksella parantumisesta. Myös Inger on jättänyt aiemman päivätyönsä vanhusten kodin sairaanhoitajana ja nuo kaksi lääkäriä ovat jättäneet lääkärin työnsä. Vuonna 2005 he alkoivat kaikki työskennellä ja pitää Parantumisen koulua. Tässä koulussa sairaat ihmiset, sosiaalisen työn tekijät ja myös monet muut saavat oppia, miten parantava rukous voi auttaa ja miten he myös voivat säilyttää tuon parantumisen kosketuksen. Heitä rohkaistaan kertomaan paranemisestaan myös muille ja levittämään tuota tärkeää toivon sanomaa.

"Minut oli merkitty parantumattomaksi, mutta siitä on nyt jo yli 20 vuotta, kun olen saanut julistaa Jumalan mahdollisuuksia: Jumalalle kaikki on mahdollista!" vakuuttaa kasvavan seurakunnan johtava pastori Hugo Van Leemputten. Hugosta on tullut myös Parantumisen koulun johtaja ja suosittu puhujavieras sekä Belgiassa, että monissa, monissa maissa. Hugo myös rukoilee paljon sairaiden puolesta ja nyt saamme hänet Suomeen, vieraaksemme Kallion kirkkoon.

Helsingin Parantumisen koulun ohjelmamme on seuraavalla sivulla. Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoista opetusta! Ja rukoilemaan yhdessä.

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 3/2010
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6399  Ma 09 Tam 2012, 16:24 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Oma koti piti repiä maan tasalle

Vantaalla jo neljäkymmentä vuotta asunut Hannu Kola sanoo olevansa lähtöisin Pohjanmaalta, Sievistä. "Olen koko ikäni tehnyt rakennushommia, betonitöitä, raudoitustöitä ja viimeksi muuraustöitä. Olin jo vuosia kärsinyt nivelvaivoista. Polviani oli tähystetty, mutta hoitokeinoksi määrättiin vain Buranaa, jota kuluikin purkkitolkulla." Keväällä 2001 Hannu alkoi kärsiä itsepintaisesta kuivasta yskästä. Hannu muisti heti vanhan kansanviisauden, joka tiesi, että kun tällainen yskä tulee, niin se on miehen viimeinen kevät. "Itse olinkin aivan varma, että syöpähän minulla on." Vaivan selvittäminen osoittautui hyvin hankalaksi. Mitään lääketieteellistä syytä ei tuntunut löytyvän. Vasta Kuopion ympäristömikrobiologian laboratorion tutkimuksista löytyi syyllinen Hannun vaivaan. Se oli poskionteloihin ja kurkkuun pesiytynyt Aspergillus fumigatus -niminen homesieni. Infektioklinikalla tehtyjen valtavien koemäärien jälkeen todettiin, että sairaus oli edennyt jo hyvin vaaralliseen vaiheeseen. Hannulle työpaikalle soittanut lääkäri sanoi: "Hyppää autoon ja sano, mihin apteekkiin haluat lääkkeet. Ja lähde heti! Puolustusjärjestelmäsi on samalla tasolla kuin vaikealla syöpäpotilaalla. Jos nyt iskee joku muu tulehdus, niin mies voi olla mennyttä kalua." Siitä alkoivat ankarat lääkekuurit - antibiootteja, kortisonia ja sienilääkkeitä.

Toivo

Kun homesienialtistus oli varmistunut Hannun sairauksien syyksi, alettiin selvittää, mistä se voisi olla peräisin. Kolan perheen Vantaalla sijaitseva omakotitalo paljastui mahdolliseksi syylliseksi. Rakennuksesta löytyi monenlaista homesientä, myös Aspergillus fumigatusta, jota siis pidettiin Hannun sairauden aiheuttajana. Tuomio oli kova. Tuossa talossa ei voisi enää asua. Koti oli käytännössä revittävä maan tasalle. Myös melkein koko irtaimisto piti hävittää. "Eihän meille jäänyt kuin astiat", Hannun vaimo Kaija kertoo. "Oli siinä meillä kovat paikat. Koko elämä näytti toivottoman synkältä. Minä olin sairas. Vaimo oli ollut loppuun palamisen vuoksi jo pitkään sairaslomalla. Myös taloudellisesti tilanne tuntui mahdottomalta. Kodin purkamiseen ja rakentamiseen uudelleen tarvittaisiin sellainen määrä lainaa, että emme mitenkään ymmärtäneet, miten siitä ikinä voi selvitä", Hannu sanoo.

Juuri silloin kaikkein synkimmällä hetkellä vuoden 2001 päättyessä Hannu sai käteensä Kotimaa-lehden vuodenvaihteen numeron. Päätoimittaja Jaakko Eleniuksen laatimasta kristillisen toivon merkityksestä puhuvasta pääkirjoituksesta Hannu luki mm. seuraavat sanat:

- Tulevaisuuttaan ei pääse valitsemaan, se annetaan ja se on nieltävä, maistui miltä maistui. Ilot ja murheet, voitot ja tappiot, terveys ja sairaus ovat vain vähäiseltä osalta omissa käsissämme. Ihmisiä, jotka huolekkaina seisovat tulevaisuuden arvoitusten ja salaisuuksien edessä, kristillinen kirkko opastaa toivoon, toivon asenteeseen. Se vakuuttaa, että kaikki on hyvässä ja viisaassa ohjauksessa silloinkin, kun asiat täydellisesti riistäytyvät ihmisten omasta hallinnasta. Toivoon kuuluu varma luottamus uusien mahdollisuuksien avautumiseen. Se kieltäytyy uskomasta vaihtoehdottomaan maailmaan. Se on pimeimmilläkin hetkillä varma valon koittamisesta. - Pahin on takana, paras edessä. Jokainen uusi päivä parempi kuin yksikään tähänastisista. Toivolle on yhä enemmän tyhjää tilaa tulla ja ottaa paikkansa - kunniapaikkansa.

"Tällaisten ajatusten varassa yritettiin mennä eteenpäin, että ylipäätänsä jaksettiin elää siinä tilanteessa", Hannu muistaa. Jumalalle kiitos, että meillä on niin mahtava lähipiiri ja ystäväjoukko, joka tuli avuksemme. Yhdessä purettiin kotia. Yhdessä itkettiin ja joskus naurettiinkin...

Hannun jo aikaisemmin oireillut polvi turposi niin, että jalka ei tahtonut mahtua housun punttiin. Lisäksi oikean jalan jalkaterä vääntyi vähitellen ulospäin. Se oli täysin poikittaisessa asennossa toiseen jalkaterään verrattuna. Taas oli edessä pitkällisiä tutkimuksia, joiden tuloksena Hannun polvessa, selässä ja poskionteloissa todettiin vaikea luutulehdus.

Tukka pystyssä kirkonpenkissä

Yli vuoden kestäneen sairasloman jälkeen Hannu joutui eläkkeelle, mikä entisestään laski toimeliaan ja ikänsä paljon työtä tehneen mielialaa. Kaija-vaimo näki lehdestä, että heidän omassa kirkossaan, Vantaan Pyhän Laurin kirkossa vietettäisiin rukousiltaa ja kysyi, että lähdetäänkö sinne? "Ei kai tässä enää muutakaan voi", muistaa Hannu vastanneensa. "En minä sinne kirkkoon lähdettäessä ollut varma mistään asiasta, eikä minulla ollut minkäänlaisia odotuksia. Siellä kirkonpenkissä istuessani tunsin kuitenkin yhtäkkiä, että aivan kuin tukkani olisi noussut pystyyn. Ajattelin jo muidenkin ihmisten ihmettelevän, että mikähän tuolle ukolle on tullut, kun sillä on tukka noin pystyssä! Sitten se sama tunne läksi menemään läpi koko ruumiini, ylhäältä alas asti. Ajattelin, että tämä voi olla jo merkki jostakin, mutta emmin vieläkin esirukoukseen menemistä", Hannu kertoo. Lähes viimeisten joukossa Hannu ja Kaija kuitenkin menivät alttarille. "Sanoin Pirkolle, että rukoillaan fyysisten ja henkisten kipujen paranemisen puolesta. Muuta en sitten muistakaan ennen kuin availin silmiäni kirkon lattialla. Katselin kirkon kattoa kuin sumun läpi ja kuulin rukousavustajan ystävälliset sanat, että lepää vain siinä ihan rauhassa. Noustuani vihdoin ylös minulla oli vielä mahdollisuus rukoukseen ja sielunhoitokeskusteluun pastori Pirkko Yrjölän kanssa. Lopuksi hän vielä siunasi minut ja vaimoni tekemällä öljyllä ristinmerkin otsaamme."

Muutaman viikon kuluessa Hannu huomasi, että mieheen oli tullut aivan uutta puhtia. Koska kuntoa ei vieläkään pystynyt kävelemällä hoitamaan, hän alkoi vaimonsa kanssa käydä uimassa. Pian Hannu pystyi uimaan jo pari tuntia ja kaksi kilometriä yhteen menoon. "Sieltä rukousillasta lähti minun paranemiseni käyntiin. Siitä minä olen ihan varma!" Hannu vielä vakuuttaa.

Elämän parasta aikaa

Noin vuoden kuluttua rukousillassa Hannu oli jo kiittämässä. Ja tällä hetkellä elämä tuntuu taas mukavalta. Polvi on terve ja jalkaterä suoristunut oikeaan asentoonsa. Hannu voi liikkua aivan normaalisti. Yskästä ja ainaisesta tukehtumisen tunteesta ei ole kuin muisto jäljellä. Mitään lääkkeitä ei tarvitse käyttää. Myös Kaija kertoo parantuneensa rukousilloissa kiusallisista vatsa- ja selkäkivuista. Kolan perheen kaunis koti on taas kunnossa. "Tärkeintä kuitenkin on, että elämälle on löytynyt tarkoitus ja suunta. Samalla kun Jumala aloitti parannustyönsä, Hän antoi myös ihmeellisen rauhan. Vaikka meillä kodin remontin jäljiltä on edelleen hurjasti velkaa, ei siitäkään osaa olla huolissaan. Voimme luottaa siihen, että kyllä Jumala tämänkin asian hoitaa. Tuntuu, että elämä ei koskaan ole ollut niin hyvin kuin nyt. Elellään vaan, eikä tarvitse huolehtia niin kauheasti mistään. Kiitollisin mielin voi todeta, kuinka elämämme pahimmassa kriisitilanteessa meitä lohduttanut lupaus toivosta - Pahin on takana, paras edessä. Jokainen uusi päivä parempi kuin yksikään tähänastisista - on kohdallamme käynyt täydellisesti toteen", Hannu sanoo jäyhän pohjalaiseen tyyliinsä.

Lainaus:
Home ja terveys

Homesienten itiöitä on kaikkialla. Ne kuuluvat luonnollisena osana elinympäristöömme ja luonnon kiertokulkuun. Vaikka altistumista homesienten itiöille ei siis voi välttää, terveellä ihmisellä on yleensä hyvä vastustuskyky niiden mahdollisia sairauksia aiheuttavia vaikutuksia vastaan. Niillä voi kuitenkin olla ärsyttäviä, allergista herkistymistä aiheuttavia ja jopa myrkyllisiä vaikutuksia. Jostakin muusta sairaudesta tai sen hoidosta aiheutunut heikentynyt immuunivaste voi altistaa homesienten aiheuttamille sairauksille jopa hengenvaarallisesti. Homesienten itiöt vaikuttavat elimistöömme usein hengityselinten limakalvojen kautta. Sairauksia aiheuttavia homesienilajeja on useita. Monet esimerkiksi kosteusvauriorakennuksissa kasvavat homesienet saavat aikaan hengitysteiden limakalvojen, silmien ja ihon ärsytystä. Jotkut Stachybotrys chartarum -kannat voivat aiheuttaa myrkytysreaktioita, ja Aspergillus-lajit saattavat aiheuttaa myös infektioita.

Homesienten aiheuttamat sairaudet ovat lääketieteessä edelleen melko huonosti tunnettu ja jopa kiistanalainen alue. Edes tarkkaa määrää tautitapauksista ei Suomessa ole saatavilla. Myöskään homepölysairauksia ehkäisevää lääkitystä ei ole olemassa.

Lainaukset Rukousystävä-lehdestä 1/2007
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 6409  Ti 10 Tam 2012, 2:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
YRJÖ RIMPILÄINEN:
Jumala paransi minut
- ATEISTIN!


Kun muistelen elämääni vuonna 1992, täytyy sanoa, että se oli aika huonolla tolalla. Selkärangan ja kaularangan kulumat olivat niin vaikeat, että olin täysin työkyvytön. Kaikkina päivinä en pystynyt edes tavallisista kotiaskareista suoriutumaan, ja olin lähes kokonaan vaimoni avun varassa" kertoo nykyään Kajaanissa asuva Yrjö Rimpiläinen.

Yrjön vaivojen syy näkyi selvästi röntgenkuvissa, joita lääkäri hänelle esitteli. Monien selkänikamien välissä ei enää ollut pehmeätä kudosta lainkaan. Siinä missä olisi pitänyt olla niin sanottu välilevy, näkyi kuvassakin vain pelkkä viiva. Tilanne oli samanlainen myös kaularangan nikamien kohdalla. Lisäksi osa kaularangan alueella olevista juuriaukoista, joiden kautta hermot kulkevat, oli muurautunut umpeen - toiset kokonaan, toiset osittain. Kaulan alueella puristuksissa olevat hermot aiheuttivat jatkuvaa huimausta ja huonovointisuutta. Muutenkin tuskat olivat kovat. Yrjö sanoo, että häntä särki yötä päivää. Voimakkaista särkylääkkeistä huolimatta hän pystyi nukkumaan vain pieniä torkkuja kerrallaan. "Tuntui aika lohduttomalta, kun lääkäri sanoi, että särkylääkkeet ovat ainoa keino, jolla minun tilannettani voidaan yrittää helpottaa. Kun niistä ei mielestäni juurikaan ollut apua, minusta alkoi tuntua, että minä en jaksa tätä enää", Yrjö muistelee.

Vaimo houkutteli mukaansa rukousiltaan

"Sitten eräänä marraskuisena päivänä vaimoni Aila kertoi minulle, että naapuripitäjän kirkkoon on tulossa sellainen rukousilta, jossa rukoillaan sairaitten puolesta. Hän vakuutteli, että Jumala on näissä tilaisuuksissa parantanut monia ihmisiä. Vaimoni halusi lähteä tilaisuuteen joidenkin naisystäviensä kanssa, mutta sanoi pelkäävänsä autolla ajamista pimeässä ja liukkaassa kelissä. Hän kysyi, jaksaisinko minä lähteä heille kyytimieheksi. Ensin tuollainen pyyntö tuntui minusta aika vaikealta, koska minä en edes uskonut Jumalaan. Minä todellakin olin jumalankieltäjä - täydellinen ateisti. Silti jostakin kumman syystä lupauduin naisia kyyditsemään. Itse tilaisuuteen minulla ei kuitenkaan ollut mitään aikomusta mennä", Yrjö kertoo.

Kun matkalaiset sitten saapuivat perille, Yrjö huomasi menevänsä naisten perässä kirkkoon. Siellä penkissä istuessaan Yrjö muistaa pälyilleensä ympärilleen, ettei vain kukaan tuttu näkisi hänen olevan tällaisessa tilaisuudessa. Ajattelevat vielä, että nyt tuo Rimpiläinen on lopullisesti seonnut. Sitten tuli se hetki, että Aila sanoi menevänsä eteen kirkon alttarille rukoiltavaksi. "Tuletko sinäkin?", hän kysyi mieheltään. "Aivan kuin jotenkin ulkopuolelta tarkkaillen kuulin itseni vastaavan, että kyllä minä tulen. Kun Pirkko siellä alttarilla kysyi, minkä asian puolesta rukoillaan, kerroin hänelle vaivoistani ja siitä, etten oikein enää jaksa edes elää. Pirkko laittoi kätensä niskani kohdalle ja se tuli aivan kuumaksi. Sitten Pirkko sanoi, että Jumala lupaa parantaa sinut. Ehdin vain ajatella, että ymmärrätköhän sinä Pirkko, mitä sinä puhut? Siinä samassa olin jo pitkälläni kirkon lattialla ja minulle tuli äärettömän hyvä olo! Kipu hävisi silmänräpäyksessä! Pirkko jatkoi rukousta ja laittoi kätensä selkäni alle. Myös selkä tuli aivan kuumaksi ja kipu hävisi heti! Kokemus oli niin valtavan hyvä ja ihmeellinen, etten heti oikein ymmärtänyt mitä tästä pitäisi ajatella..."

Ajettuaan kotiin ja noustessaan autosta, Yrjö huomasi, että häntä ei edelleenkään koskenut mihinkään, vaikka autoon meneminen ja siitä nouseminen oli jo vuosia ollut todella tuskallista. "Siellä pimeällä pihalla minä marraskuisena iltana ymmärsin, että Jumala on! Sillä hetkellä minä tiesin, että Hän on olemassa, vaikka minä olin sen vuosikymmenet kieltänyt", Yrjö sanoo.

Noista tapahtumista on kulunut jo neljätoista vuotta. "Niistä hirvittävistä vaivoista, joita niskan ja selän kulumat aiheuttivat, ei ole sen jälkeen esiintynyt pienintäkään merkkiä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että minä sain tuona iltana vastaanottaa Jeesuksen omana vapahtajanani. Vaikka olin tehnyt niin vakavan synnin, että olin kieltänyt Jumalani, sain uskoa, että sekin annettiin minulle anteeksi."

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 1/2007
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7380  To 24 Tou 2012, 23:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
KAIJA UKKOLA

Lääkäri käski mennä kiittämään rukouksesta

Ristiselän kohdalta Kaijan selkänikamat siirtyivät lähes sentin pois paikoiltaan. Leikkaushoitoa ei pidetty mahdollisena.

Kotkassa vanhusten kotihoitotyötä tekevä Kaija Ukkola loukkasi talvella 2005 hoitotilanteessa selkänsä.

Kaija oli työtoverinsa kanssa kylpyhuoneessa pukemassa liikuntakyvytöntä vanhusta. Toinen hoitaja oli juuri noutamassa pyörätuolia potilaan nojatessa koko painollaan Kaijaa vasten. Vanhuksen liikahtaessa Kaijan jalka lipesi kostealla kylpyhuoneen lattialla sillä seurauksella, että Kaijan selkänikamat siirtyivät ristiselän kohdalta lähes sentin pois paikoiltaan. Aluksi työterveyslääkäri piti Kaijan vammaa vain vaarattomana venähdyksenä, joka paranisi itsestään. Edessä oli kuitenkin lähes kahden vuoden kivut ja sairasloma, jonka aikana selkä ei osoittanut minkäänlaisia parantumisen merkkejä. Aluksi Kaijaa tutkittiin keskussairaalassa Kotkassa ja passitettiin sitten Invalidisäätiö Ortoniin Helsinkiin.

Kaijan selässä oli jatkuva kova kipu. "Aivan kuin joku olisi puukkoa työntänyt tuonne selkärankaan", Kaija kuvailee. Kaikenlaiset kiertoliikkeet ja kumartelut olivat äärimmäisen tuskallisia. Kauppakassin kantamista ei voinut ajatellakaan. "Lisäksi saatoin aivan suoralla kadulla kävellessäni kaatua rähmälleni, kun vasen jalka yhtäkkiä meni alta." Kaijan kipuja yritettiin helpottaa särkylääkkeillä, kipupiikillä ja lämpöhermopuudutuksella, mutta mistään ei ollut mainittavaa apua. Myöskään leikkaushoitoa ei pidetty mahdollisena.

Kaijan sisar kertoi, että Pirkko olisi tulossa Kymin kirkkoon rukousiltaa pitämään. Päätettiin lähteä sinne pyytämään apua Jumalalta. Sisarukset tiesivät kokemuksesta, että Jumala voi auttaa myös tällaisissa asioissa. Heidän äitinsäkin oli saanut helpotusta sairauksiinsa rukouksen kautta. "Minun rukousaiheeni oli yksinkertaisesti, että pääsisin näistä selkäkivuista eroon. Seuraavana päivänä lähdimme mieheni kanssa autolla kaupunkiin asioille. Minä suorastaan pelkäsin noita automatkojakin, koska jokainen töyssy tiessä, jokainen kaarre ja jarrutus tuntuivat kipuna selässä. Olimme paluumatkalla, kun ihmettelin miehelleni, että selkääni ei koske lainkaan. Selässä tuntui vain sellainen jännä tunne, niin kuin siellä olisi joku jotakin röpeltänyt", Kaija kuvailee. Se röpellys jatkui reilut pari viikkoa, mutta mitään kipuja ei selässä tuntunut.

Onko tässä jotakin hengellistä?

Kun Kaija seuraavan kerran meni kuntoutusjaksolle Ortoniin, hän ei tällä kertaa kirjoittanutkaan mitään annettuun kipuselvityskaavakkeeseen. Sairaalaan kirjoittauduttaessa täytetään aina ensin kaavake, jossa selvitetään potilaan kiputilanne. "Minä annoin fysiatrian erikoislääkäri Janne Soiniselle tyhjän kaavakkeen, jossa ei ollut kuin nimeni, henkilötiedot ja päivämäärä. Lääkäri katsoi lomaketta ja sitten minua ja vielä uudelleen tyhjää lomaketta ja taas minua. Sitten hän kysyi, että onko tässä takana jotakin hengellistä? Minä sanoin, että on! Lääkäri jatkoi yllättäen, että muista mennä kiittämään. Sinä et ole ensimmäinen, jolle näin on käynyt. Nämä rukoilijat tekevät hyvää ja arvokasta työtä. Muista kiittää parantumisestasi!"

Kuntoutusjaksolle mennessään Kaija oli ollut töissä jo yhdeksän päivää. Työskentely oli sujunut oikein hyvin, ja on sujunut sen jälkeenkin. "Minä rakastan tätä työtä", Kaija sanoo. "Olen aina halunnut hoitoalalle. Kun sain kouluttautua tähän ammattiin vasta varttuneemmalla iällä, niin todellinen nuoruuden haaveeni on toteutunut. Minusta on ihanaa lähteä joka aamu töihin, jossa kaiken lisäksi voi olla hyödyksi toiselle apua tarvitsevalle ihmiselle", Kaija sanoo. Pitkä ja toivottomalta tuntunut sairaus sekä sen mukana tullut taloudellisen tilanteen romahtaminen murehduttivat Kaijaa siinä määrin, että hänen todettiin kärsivän myös masennuksesta. Enää ei mitään masennukseen viittaavaa ole havaittavissa, toteaa Kaijaa hoitanut lääkäri lausunnossaan.

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 4/2007
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7382  Pe 25 Tou 2012, 15:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Isä,
Jeesus on juuri tullut
sydämeeni.


Eräänä sunnuntaiaamuna, kun en ollut vielä täyttänyt neljäätoista, istuin äitini kanssa jumalanpalveluksessa pienessä metodistikirkossamme, johon mahtui tuskin sataa henkeä. Äitini kävi tuossa kirkossa säännöllisesti miellyttääkseen isoisää, ja minä kävin siellä pyhäkoulua. Isäni sen sijaan kävi siellä ainoastaan jouluna kuullakseen minun lukevan jouluevankeliumin. Muistan, kuinka lukiessani ainoa läsnä oleva ihminen minulle oli isäni. Rakastin isääni hyvin paljon, enemmän kuin ketään tai mitään muuta koko maailmassa. Muutama vuosi myöhemmin isäni joutui auto-onnettomuuteen ja kuoli hetkessä. Hän ei koskaan ennättänyt kuulla minun saarnaavan. Tuohon sunnuntaiaamuun mennessä en ollut vielä kertaakaan nähnyt, että joku olisi kokenut kääntymyksen pienessä kirkossamme. Ennen omaa kokemustani siellä ei ollut koskaan esitetty alttarikutsua, tuskin sen jälkeenkään. En tiennyt mitään tällaisesta kutsusta. En tänäkään päivänä muista mitään pastorin saarnasta tai mitä virsiä kirkossa laulettiin. Mutta yhtäkkiä, kun loppuvirttä laulettiin seisten, minulle - teini-ikäiselle tytölle, joka ei tiennyt mitään uudestisyntymisestä - tapahtui jotakin, joka on tänäkin päivänä aivan yhtä todellista kuin se oli silloin kauan sitten. Se oli kaikkein todellisin asia, joka minulle oli koskaan tapahtunut. Aloin yhtäkkiä vavista päästä varpaisiin. Se oli ensimmäinen kokemukseni Pyhän Hengen voimasta. En edes tiennyt, että sellainen Persoona oli olemassa kuin Pyhä Henki. En tiennyt mitään uudestisyntymisestä. Tunsin olevani maailman pahin ihminen enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Laskin virsikirjan kädestäni, koska en kyennyt enää kannattelemaan sitä. Kukaan ei huomannut, mitä minulle oli tapahtumassa. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni Pyhän Hengen ja Jumalan voiman kanssa. Minulle tuli pakottava tarve mennä eteen. Livahdin pois paikaltani, kävelin istumaan ensimmäiseen penkkirivin nurkkaan ja purskahdin itkuun. Minulla ei ollut nenäliinaa, mutta eräs tuttu vammainen nainen tuli luokseni, pani nenäliinan käteeni, kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi: "Voi Kathryn, älä itke, olet aina ollut niin hyvä tyttö." Tiesimme kumpikin, ettei se pitänyt paikkaansa. Kukaan ei tiennyt, mitä tehdä. Kukaan ei tiennyt, mitä minulle oli tapahtunut. Ei edes pastori tullut luokseni, sillä hän ei tiennyt, miten minun kanssani olisi pitänyt menetellä. Kotimatkalla itkin niin vuolaasti, että silmäni melkein turposivat umpeen. Muistan, kuinka kävellessäni ajattelin: "En tiennytkään, että herra Kroenoke on maalannut talonsa. Se näyttää niin kauniilta." Muistan, kuinka minusta tuntui, kuin jalkani eivät olisi lainkaan koskettaneet jalkakäytävää. Muistan myös kiiruhtaneeni suoraan keittiöön, jossa näin isäni puuhailevan jotakin. Suorastaan ryntäsin hänen luokseen ja sanoin: "Isä, Jeesus on juuri tullut sydämeeni." En saa koskaan täällä maan päällä tietää, ymmärsikö isäni täysin, mitä sanoin. Olen usein pohtinut sitä. Oli miten oli, isäni joka tapauksessa kääntyi puoleeni ja sanoi: "Olen siitä iloinen." Näin yksinkertainen uskontieni alku oli. Tuosta sunnuntaista lähtien sydämelläni on ollut raskas taakka kaikkien sielujen puolesta.

OIKEA TEOLOGIA

Kun vanhin sisareni Spokanessa Washingtonissa sai kuulla, että hänen pikkusiskonsa oli alkanut saarnata, hän pelästyi niin kovasti, että lähetti minulle sähkösanoman, jossa luki: "Kathryn, pidä huoli siitä, että teologiasi on oikea!" Tuolloin en edes tiennyt, mitä teologia tarkoitti. Sydämelläni vain lepäsi tuo raskas taakka sielujen puolesta. En ollut kovinkaan viisas tässä uudessa työssäni, ja kuitenkin maanviljelijät, saatuaan päivätyönsä päätökseen, saapuivat näihin pieniin maalaiskirkkoihin ilta toisensa jälkeen. Eikä yksikään heistä poistunut, ennen kuin oli laskeutunut polvilleen ja kokenut uudestisyntymisen. Uudestisyntyminen oli kaikki, mitä osasin julistaa. Vaikka kirkko olisi ollut täynnä kristittyjä, minun oli saarnattava uudestisyntymisestä. Se oli kaikki mitä tiesin, mutta onneksi minulla oli paras mahdollinen Opettaja - Jumalan Pyhä Henki, ihmeellinen Pyhä Henki - joka alkoi avata minulle Sanaa yhä syvemmin.

SINÄ PÄIVÄNÄ KATHRYN KUHLMAN KUOLI

Erästä päivää en koskaan eläissäni tule unohtamaan. Sydämeni oli murtunut. Oli lauantai-iltapäivä, kuljin pitkin umpikujaan päättyvää katua - kirjaimellisesti. Tuona hetkenä, tietämättä mitään Pyhän Hengen täyteydestä, olin tullut siihen kohtaan elämässäni, jossa luovutin kaiken. En tiennyt mitään Pyhän Hengen täyteydestä, en tiennyt mitään Pyhän Hengen kasteesta, en tiennyt mitään puhumisesta uusilla kielillä. Kaikki, mitä tiesin, oli että rakastin sieluja. Sieluja, sieluja...! Tiesin ainoastaan, että ihmiset joutuisivat kadotukseen, elleivät he vastaanottaisi Kristusta elämäänsä. Tuona iltapäivänä, kyynelten valuessa kasvoillani, kumartuneena maahan katsoin ylös. Hän ja minä teimme lupauksia toisillemme. On joitakin asioita, jotka ovat niin pyhiä, että niistä ei voi puhua, jotakin niin henkilökohtaista. Mutta Hän tietää, että olen uskollinen Hänelle niin kauan kuin sydämeni lyö. Ja minä tiedän, että olen uskollinen Hänelle. Olemme tehneet liiton. Kaikki tämä päätettiin lopullisesti umpikujan päässä kello neljältä tuona lauantai-iltapäivänä. Tuona hetkenä antauduin Hänelle. Luovutin kaiken: ruumiini, sieluni, henkeni. Kaiken, mitä minussa on. Silloin ymmärsin, mitä merkitsevät Jeesuksen sanat: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". Risti merkitsee aina kuolemaa. Tuona iltapäivänä Kathryn Kuhlman kuoli.

Jos et ole koskaan kokenut kuolemaa lihalle, et tiedä, mistä puhun. Mitä tulee Pyhän Hengen kasteeseen, tiedän, mitä uskon. Kukaan ei usko enempää Pyhän Hengen kasteeseen tai Pyhän Hengen täyteyteen kuin itse uskon. Olen kokenut sen. Uskon siihen sellaisena kuin se tapahtui alkuseurakunnassa. Jotkut kysyvät, olenko helluntailainen. Olen enemmän helluntailainen kuin monet, jotka näinä päivinä kutsuvat itseään helluntailaisiksi. En usko fanaattisuuteen, en lihallisiin ilmiöihin. Mutta uskon kielillä puhumiseen. Silti tänä päivänä on ihmisiä, jotka puhuvat kielillä, mutta joita ei ole kastettu Pyhällä Hengellä. Ystäväni, kun olet täynnä Pyhää Henkeä, kun olet kastettu Pyhällä Hengellä, kun olet kokenut sen, mitä koettiin yläsalissa, sinun täytyy myös kokea lihasi ristiinnaulitseminen. Sinun täytyy kuolla. Siksi Raamattu puhuu astioista. Se kuvaa minua täydellisesti. Pyhä Henki ei pyydä mitään muuta kuin astian. Hän ei pyydä kultaista astiaa tai hopeista astiaa. Jos tämä olisi Hänen vaatimuksensa, Hän ei olisi koskaan valinnut tuota punatukkaista, pisamanaamaista tytönvintiötä Concordiasta, Missourista. Kaikki, mitä Hän tarvitsee, on joku, joka kuolee. Joku, joka kuolee! Kun kuolin, Hän tuli sisään. Minut kastettiin, minut täytettiin Pyhällä Hengellä, puhuin tuntemattomalla kielellä, kun Hän otti jokaisen osan minua. Tuona hetkenä luovutin kaiken Hänelle, kaiken, mitä minussa oli. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, mitä merkitsee omistaa voima. Puhumme paljon ihmeistä. Odotamme ihmeiden tapahtuvan suurissa kokouksissa, joissa on koolla tuhansia ihmisiä. Mutta meidän ei tarvitse edes rukoilla ihmeitä, kun pääsemme tilanteeseen, jossa nuo kaksi - Pyhälle Hengelle antautunut ihminen ja Pyhä Henki - kohtaavat ja tulevat yhdeksi. Tuon kohtaamisen seurauksena ihmeitä syntyy itsestään. Niitä ei tuoteta, ei saada aikaan ihmisvoimin.

KIRJAN:
KATHRYN KUHLMAN, PÄIVIENI JÄLKEEN SE TAPAHTUU,
VOI TILATA SIVULLA 26 OLEVALLA LOMAKKEELLA.

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 2/2008
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7386  Su 27 Tou 2012, 0:32 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
TUTKIMUS JOENSUUN YLIOPISTOSTA:

PARANTAVA RUKOUS
- PIRKKO JALOVAARAN KÄSITYS RUKOUKSESTA

Seuraavassa on otteita Joensuun yliopiston käytännöllisen teologian laitoksella valmistuneesta Peter Vatasen Pro gradu -tutkielmasta, jonka aiheena on Parantava rukous - Pirkko Jalovaaran käsitys rukouksesta.

"Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään Pirkko Jalovaaran kirjoittamaa seitsemää kirjaa vuosilta 1993 - 2005. Tutkimusmenetelmäksi on käytetty nk. laadullista menetelmää ja aineisto on analysoitu tematisoinnin avulla." Näillä lähtökohdilla ja määritelmillä Peter Vatanen aloittaa tutkimuksensa ja muun muassa seuraavia johtopäätöksiä hän aineiston perusteella tekee: "Jalovaara on vakuuttunut, että Pyhän Hengen voima vaikuttaa kaiken aikaa, ei vain tiettyinä aikoina. Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä ei pidä nähdä ihmisestä lähtevänä voimana, vaan Jumalan vahvistavana voimana ihmisessä. Kun Jumalan voima vaikuttaa ihmisessä, muuttaa se koko ihmistä. Hän (siis Jalovaara) uskoo, että Pyhän Hengen voima voi vaikuttaa muuttavalla tavalla ihmisen syvimmässä paikassa, sielussa - ja samanaikaisesti ihminen tuntee aistein voiman kosketuksen omassa kehossaan. "Jumalan kohtaaminen on aina järisyttävä tapaaminen. Se ei ole tilanne, jossa sinä valitat kohti jotakin tyhjyyttä tai pimeyttä, vaan se on tilanne, missä maailmankaikkeuden suurin voimanlähde alkaa jylistä" (suora lainaus kirjasta Minulle on luvattu, että minä paranen vuodelta 2003).

Ja Peter Vatanen jatkaa analyysiään: "Ahosen ja Vainion mainitsema ongelma Jumalan läsnäolon säilymisestä ei näyttäisi muodostavan kipupistettä Jalovaaralle, vaan tunne Jumalan läsnäolosta syntyy yhä uudelleen rukouksen kautta. Jalovaara vastaa epäsuorasti esitettyyn kritiikkiin vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassaan Muutoksen päiväkirja: "Kymmenen vuotta minunkin sisälläni on ollut tuo 'virta'. En voi sanoa, että se virta olisi tänä aikana kertaakaan kuivunut, jäätynyt tai muuten pysähtynyt."

Ja tutkija Peter Vatanen tekee Pirkosta rukoilijana seuraavanlaisen johtopäätöksen: "Jalovaaran jumalkokemuksen kautta syntyneessä rukousyhteydessä on jotakin samaa, jonka Pieper näkee johdonmukaisena seurauksena siitä, kun syntien anteeksianto on saatu uskosta Kristukseen. Rukous saa osakseen tauottomuuden (continuum) luonteen. Tauottomuus Jumalaan on mahdollista, koska Pyhä Henki elävöittää sydäntä ja pitää sen liikkeellä (causa effect). Jalovaara kokee rukousyhteydessään aina Pyhän Hengen vaikutuksen."

"Kun Jumala antaa ihmiselle Henkensä, se ei kohdistu Jalovaaran mukaan vain yhteen ainoaan yksittäiseen kosketukseen ja muutokseen elämässä, vaan edessä on kokonainen iankaikkinen elämä. Tämä on syy siihen, miksi Jumala haluaa antaa Henkensä jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Jumala ei Jalovaaran mukaan kiellä keneltäkään tätä suurinta lahjaa. Tämän lahjan antaminen tapahtuu rakkaudesta ihmistä kohtaan.

"Jumala rakastaa ihmistä", Jalovaara sanoo ja Vatanen kirjoittaa: "Vielä enemmän hän rakastaa ihmistä, joka elää ja hengittää yhdessä Hänen Henkensä kanssa. Se hengellinen voima, joka ihmiseen näin tulee, on samaa voimaa, jota Jeesus käytti maan päällä ollessaan. Ja siksi tapahtui niin paljon ja niin suuria."

PETER VATANEN

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 2/2008
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 7393  Ti 29 Tou 2012, 21:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
SIRKKA-LIISA MÄKELÄINEN:

"Olen parantunut Yli-Vainion kokouksessa ja Radio Dein rukousillassa"

Eläkkeellä oleva perushoitaja Sirkka-Liisa Mäkeläinen kertoo muuttaneensa perheineen 70-luvun alussa Suomussalmelta Jyväskylän seudulle. "Se oli vuonna 1973 uuden vuoden tietämissä, kun eräänä yönä heräsin oikein pahaan oloon. Tuntui siltä, että sydän ei enää lyö kunnolla, ja kasvonikin olivat jo ihan kylmät. Taistelin koko yön aivan tajuttomuuden rajamailla. Kun siitä sitten selvisin lääkäriin, vaivani todettiin johtuvan verenkiertohäiriöstä, johon liittyi myös voimakkaita sydämen rytmihäiriöitä. Mitään varsinaista apua en vaivoihini saanut. Ne jatkuivat vuosikausia niin, etten uskonut enää tervettä päivää näkeväni. Jalkanikin olivat polvista alaspäin aina aivan kylmät. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt natrium- ja kaliumarvojeni olleen niin alhaalla, että sydämen pysähdys olisi ollut mahdollinen milloin vain", Sirkka-Liisa sanoo.

Eräänä päivänä Sirkka-Liisa huomasi, että Jyväskylän helluntaiseurakunnassa olisi Niilo Yli-Vainion kokous. "Vaikka oli kova pakkanen, ja minun oli matkustettava linja-autolla Muuramesta asti, halusin kovasti päästä sinne mukaan. Saavuin paikalle niin myöhään, että rukouspalvelu oli jo alkanut. Kun tuli minun vuoroni mennä rukoiltavaksi, Yli-Vainio kysyi, että mitä sinä haluaisit, että Jeesus sinulle tekisi. Kerroin, että kärsin verenkiertohäiriöistä ja toivon, että Jeesus koskettaisi minua. Hyvin lempeällä tyylillään Yli-Vainio sanoi, että ei Jeesus pelkästään kosketa sinua, vaan tekee kokonaan terveeksi. Hän laittoi kätensä pääni päälle, ja aivan kuin sähköisku olisi rävähtänyt lävitseni varpaisiin asti. Minä kaaduin ja putosin kuin pumpuleihin. Samalla hetkellä veri alkoi minussa kiertää sellaisella voimalla, että tuntui kuin se tulisi poskista ulos! Koko elimistö tuntui täyttyvän aivan uudella voimalla. Tuon illan jälkeen minulla ei ole ollut minkäänlaisia verenkiertohäiriöitä", Sirkka-Liisa kertoo.

Rukouspyyntö radioon

Viime vuosina Sirkka-Liisa kertoo kärsineensä oikean jalkansa yläosan toistuvasta kipeytymisestä. Vaivan syy on luultavasti jalan virheasennossa, joka taas johtuu liikavarpaista. Kävelemisen lisäksi vaivoja ovat pahentaneet pitkät automatkat, joita Sirkka-Liisan iäkkään isän vielä eläessä useinkin tehtiin tämän kotipaikkakunnalle Suomussalmelle. Talvella 2008 Sirkka-Liisan oikea reisilihas meni niin kramppiin, että jalalla ei voinut enää kunnolla astua. "Minun oli tosiaankin käveltävä niin, että oikean jalan päälle astuessani minun oli aivan kuin hypättävä sen askeleen yli. Oli se hyvin kiusallista ja erittäin kivuliasta", Sirkka-Liisa kertoo.

"Helmikuun 29. päivänä 2008 Radio Dein rukousiltaa kuunnellessani minäkin päätin soittaa oman rukouspyyntöni ohjelmaan, että jospa sieltä tulisi apua. Ja apua tuli! Seuraavana aamuna herätessäni olin aivan ihmeissäni, kun jalassa ei ollut minkäänlaista kramppia eikä kipua. Eikä ole ollut sen jälkeenkään. Kyllä olin riemuissani, kun pääsin tästä kauan kiusanneesta vaivasta. Pitkään muistin joka askeleella kiittää, että kiitos Jeesus, kun minuun ei enää koske. Ja kuinka sattuikaan, että Pirkko oli täällä Laukaan kirkossa heti seuraavana maanantaina rukousiltaa pitämässä. Ihanaa oli päästä yhdessä kiittämään hyvää Jumalaa, jolle ei ole mahdotonta auttaa ja parantaa vaikkapa sitten radion tai television välityksellä", Sirkka-Liisa iloitsee.

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 1/2009
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8011  La 29 Syy 2012, 17:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Irene Hämäläinen

Osaathan sinä rukoilla!

Nurmijärvellä asuva Irene Hämäläinen kiittää Jumalaa läpi elämän jatkuneesta huolenpidosta sekä monista rukousvastauksista, joita on tullut niin toisten uskovien esirukousten kuin omien rukoustenkin kautta. Jumala on hoitanut, parantanut ja koskettanut voimallisesti silloinkin, kun luottamus omaan uskoon on horjunut.

Selkävaivat lähtivät kerralla

Vuosikausia Irenen selkä oli niin huonossa kunnossa, että hän ajoittain menetti kävelykykynsäkin. "Olin silloin aivan jalaton ja täysin aviomiehen avun varassa. Toisinaan selkä taas parani niin, että saatoin elää suhteellisen normaalia elämää jopa matkustaa ulkomaille. Taas kerran ollessani matkalla Israelissa huomasin erään iltaruokailun aikana hotellissa, että selkäni antoi tuttuja, pahaenteisiä merkkejä. Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä koko päivän kestävälle retkelle Jordan-virran alkulähteille, mutta jouduin jo sanomaan huonetoverillenikin, että minä en todennäköisesti kohta pääse edes kävelemään. Matkalla hotellihuoneisiimme eräs seurueeseemme kuulunut pariskunta kuitenkin ehdotti, että menisimme vielä heidän huoneeseensa pitämään pienen iltarukouksen. Siellä tämän Vapaaseurakuntaan kuuluneen pariskunnan mies kysyi, että saammeko rukoilla Irene sinun puolestasi, koska on sellainen tunne, että on ihan pakko. Lyhyen rukouksen jälkeen lähdin omaan huoneeseeni, ja selkä oli jo niin kipeä, että hädin tuskin pääsin perille. Seuraavana aamuna nousin hyvin varovaisesti ylös selkäni tilaa kuunnellen. Yllättäen selkäni tuntui aivan terveeltä. Pian juoksentelin hotellin pihalla kuin villivarsa retkelle lähtöä odotellen. Matkatoverini, jotka tiesivät selkäni tilasta, katselivat epäluuloisesti, että kuinkahan tuossa käy. Hyvin siinä kävi. Selkäni kesti erinomaisesti ja on kestänyt tähän päivään asti. Paras todistus selkäni pysyvästä paranemisesta on se, että kaikki nämä vuodet minä olen huolehtinut meidän perheen marjastuksesta ja sienestyksestä", Irene vakuuttaa iloisesti.

Tyvisolusyöpä

Kesällä -91 Irene huomasi nenänvarressaan pienen vuotavan näppylän, joka ei itsestään tuntunut paranevan. Kun näppylä vähitellen myös kasvoi suuremmaksi, Irene tilasi vastaanottoajan ihotautilääkärille. "Heti minua tutkittuaan lääkäri sanoi, että kyseessä on hänen mielestään basaliooma eli tyvisolusyöpä. Se leikattiin ja parani hyvin eikä antanut mitään merkkiä uusiutumisesta vuosikausiin", Irene kertoo.

"Se oli vuoden 2004 alussa, kun näin unen, että kasvoihini tulee uusi syöpäkasvain. Uni piti niin tarkasti paikkansa, että juuri siihen kohtaan vasempaan poskeeni, jossa olin sen jo nähnytkin, ilmestyi uusi kasvain. Vaikka hyvin tiesin, mistä oli kysymys, pitkitin lääkäriin hakeutumista, koska pelkäsin lopullista vahvistusta asialle. Kasvain jatkoi kasvuaan, ja lopulta työtoverinikin kiinnittivät siihen huomiota. Yksi ja toinen alkoi ehdotella lääkäriin menemistä, koska kasvain poskessani oli jo todella pahan näköinen. Pakkohan siinä oli taas ryhdistäytyä ja hakeutua lääkäriin, joka sanoi heti, että leikattavahan tämä on. Ja minulle alettiin varata aikaa leikkausta varten", Irene kertoo.

"Kun tulin murheellisena ja peloissani lääkäristä kotiin, ajattelin heti, että tähän täytyy nyt saada rukousapua. Minulle oli jo vuosien ajan tullut Rukousystävä-lehti. Etsin viimeisimmän numeron käsiini ja aloin tutkia, mistä löytyisi seuraava rukousilta. Yhtään kohtuullisen matkan päässä vietettävää rukousiltaa ei kuitenkaan ollut ohjelmassa. Etsin myös kaikkia muita mahdollisia tapahtumia, joissa rukoiltaisiin sairaiden puolesta, mutta minun tilanteeseeni sopivaa rukouskokousta ei vain mistään löytynyt. Kun siinä tuskailin rukousapua itselleni etsiessäni, sydämeeni tuli hyvin voimakkaasti sana, että osaathan sinä rukoilla itsekin! Samassa, kun olin sen kuullut, painuin polvirukoukseen ja vein hätäni ja asiani Jumalalle. Mitään dramaattista siinä rukoukseni aikana ei tapahtunut. Nukuttiin yö ja vielä seuraavakin. Mutta sitten vähitellen huomasin, että poskessani ollut kasvain alkoi pienentyä", Irene kertoo yhäkin liikuttuen.

Mitä teiltä pitikään leikata?

"Siinä vaiheessa, kun sairaalasta tuli kutsu leikkaukseen, poskessani oli vain pienehkö punainen jälki. En kuitenkaan peruuttanut minulle varattua leikkausaikaa, koska halusin kuulla, mitä mieltä lääkäri tilanteesta olisi. Sairaalassa minua leikkaukseen valmisteleva hoitaja kysyi, että missä se kasvain olikaan, joka teiltä piti leikata. Näytin poskessani ollutta pientä läikkää ja sanoin, että tässähän se oli, mutta ei siinä enää taida olla mitään. Kun hoitajakaan ei mitään poskessani havainnut, hän kutsui paikalle leikkaavan lääkärin. Lääkäri tutki poskeani ja kysyi sitten, että millaisella voiteella sinä tätä poskeasi olet hoitanut, kun tässä ei todellakaan enää ole mitään leikattavaa? Vastasin, että minä en ole tehnyt tälle asialle mitään muuta kuin pistänyt käteni ristiin ja rukoillut! Lääkäri sanoi ihmetellen, ettei hän osaa selittää, mitä on tapahtunut, mutta ihmehän tämä on! Sairaalakäynti oli 8.10.2004, eikä kasvoihini ole sen jälkeen mitään uutta hälyttävää ilmestynyt. Kiitollisena on vain joutunut ihmettelemään, että meillä on Jumala, joka kuulee myös tällaisten, aivan tavallisten maija meikäläisten rukoukset", Irene huokaisee.

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 3/2010
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8684  La 23 Hel 2013, 15:25 (GMT+3)  Aihe: Pohjolasta ja Suomesta nousevasta Pyhän Hengen aallosta Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
"Katso: minä luon uutta (Jes 43:19)

"Teidän kauttanne syntyy apostolinen TV-kanava ja saatte kaikkialle maailmaan TV-studioita... Tulen käyttämään GodTv:tä Euroopan uudelleen evankelioimiseen... GodTv tulee olemaan kanava, joka tuottaa hengellistä satoa... ja suuri voitelu tulee leviämään ohjelmistojen kautta..." Tällaisen profetian saivat kuulla GodTv:n perustajat Rory ja Wendy Alec - aivan alkuvaiheessa ja perustamisvaiheessa. Profeettana oli Generals International Ministryn perustaja Cindy Jacobs.

He tapasivat uudemman kerran tämän vuoden maaliskuussa ja silloin Cindy Jacobs otti esille aivan uuden profetian. Ja Suomen! Tämän profetian mukaisesti täältä, meidän Suomestamme ja Pohjolasta tulee uusi Pyhän Hengen aalto, joka kulkee läpi Euroopan - ja vielä aina eteenkin päin. Viime viikonlopun ohjelmassa GodTv:n perustaja ja vetäjä Rory Alec toi esille nämä ajatukset Suomesta ja julkaisi sen, että Rukousystävät aloittaa Healing Power -nimisen ohjelman vuodenvaihteessa - siis yhteistyössä Rukousystävien ja GodTv:n kanssa.

Tämä on sekä valtava haaste että valtava mahdollisuus meille: Viimeisimpien katsojalukujen mukaan GodTv:llä voi olla yli 600 miljoonaa katsojaa! Satelliitin kautta nämä ohjelmat leviävät yli 200 miljoonaan kotiin ympäri koko maapallon - Eurooppaan, Aasiaan, Kiinaan, Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Lähi-ltään - siis kaikkialle, missä ikinä TV-vastaanotin tai tietokone avataan!

Kiitos, että ymmärrät vastuuni Jumalan edessä! Kun Jumalalle vaikeroin osaamattomuuttani, Hän pyysi katsomaan jakeen, joka kertoo Jumalan mielen meidän hengelliseen työhömme. Se oli Matt 9:37 "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen."

En todellakaan koskaan ole kieltäytynyt siitä, mitä Jumala pyytää minua tekemään. Siksi kutsun sinutkin: Tule yhteistyöhön kanssani! Tehdään Jumalalle yhdessä se, mihin ikinä pystymme! Olemme mukana levittämässä hengellistä asiaa, uskoa Jumalaan ja ikuista yhteyttä Jeesuksen kanssa - siis kaikkialle, ihmisten sydämiin! Tule sinäkin!

Pirkko Jalovaara

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 5/2012
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8685  La 23 Hel 2013, 16:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Lähdin vain siunattavaksi, mutta tulin ulos kirkosta kävellen
- ilman pyörätuolia!


"Kymmenen lääkäriä tutki minua iskiastyyppisten oireiden takia. Selkäni kuvattiin kolme kertaa ja selkäytimen sisältä löytyi onkalo, joka aiheutti kivut, vei kaiken voiman jaloista ja vei minut pyörätuoliin", Jaana Soikkonen kertoo suurista elämän vaikeuksistaan.

Henkistä stressiä

"Jo vuosi sitten kesällä tunsin itseni sairaaksi, koska elämä oli niin epätoivoisessa vaiheessa. Olin eronnut ja olin niin sairas ja pelokas, että piti nopeasti päästä pois entisestä kodistamme. Meillä oli neljä lasta ja lasten kanssa oli aloitettava tyhjästä. Lasten takia yritin kovasti, vaikka meiltä puuttui kaikkea - puuttui koti ja puuttui rahaa. Koulutustuen turvin pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta pahat kokemukset jättävät pahat jäljet: Minulle jäi paitsi fyysistä kipua niska- ja hartiaseudussa, myös suunnatonta henkistä stressiä. Huusin apua Jumalalta, että ilman Sinua en voi pärjätä ja usein koin, että huutooni vastattiin. Sain Jumalalta sekä turvaa että suojaa. Silloin opin joka päivä rukoilemaan myös lasten puolesta, ja pyysin Jumalalta, ettei mitään syviä haavoja jäisi lapsiini.

Menehdynkö tähän?

Keväällä, huhtikuussa yllättäen sairastuin syöpään. Veljeni oli puhunut minulle rukousilloista ja kertoi, että muillekin on siellä tapahtunut ihmeitä. Mietin, että pitäisiköhän kokeilla tuollaista ja veljeni kanssa lähdimmekin Kempeleen kirkkoon. Olin ensimmäistä kertaa matkalla rukousiltaan ja matkalla mielessäni aprikoin, että saattaa käydä niin, että muut paranee ja minä en! Pian rukousillan jälkeen kilpirauhassyöpäni leikattiin ja ennuste oli erittäin hyvä.

Fysioterapeutti yritti saada minut liikkeelle

En tuntenut itseäni terveeksi, koska kaiken aikaa kivut ja iskiasoireet pahenivat. Jalat alkoivat heikentyä ja liikkuminen vaikeutua, koska jaloista alkoi mennä tunto. Kävin kymmenellä eri lääkärillä ja aina uudelleen, kolme kertaa minut määrättiin tarkkoihin kuvauksiin. Kuvausten perusteella selästäni - tai oikeastaan selkäytimen sisältä - löytyi onkalo, mutta mitään leikkausta tai korjausta näihin oireisiin en voinut saada, koska lääkärit arvelivat, että tällaisia oireita leikkaus saattaa vain pahentaa. "Kuntoutuslinjalla jatketaan", lääkäri tokaisi ja sitä kuntoutusta jatkettiin Kajaanissa. Siellä kuntoutuksessa fysioterapeutti hoiti ja rohkaisi käyttämään lihaksiani ja yritti nostaa minut liikkeelle, mutta hänelle jouduin vain toteamaan, että enää en pysty kävelemään...

Ihmeellinen ilta!

Lähdimme nykyisen mieheni Kimmon kanssa Sotkamon kirkon rukousiltaan. Kimmo oli jo tottunut siihen, että joutuu kärräämään minut pyörätuolilla ja usein, kun ulkona liikuimme, näimme miten ihmiset oikein seurasivat ja tuijottivat menoamme. Lähtiessämme Kimmo auttoi minua pukemisessa ja meillä oli valmiina se ajatus, että käväistään vaan, pyydetään siunausta ja sitten Kimmo kärrää minut takaisin kotiin. Mutta se ei mennytkään ihan niin kuin kuvittelimme! Jo heti kun sisään pääsimme, me molemmat tunsimme erityisen ilmapiirin ja Kimmo, joka on äitinsä puolelta ortodoksi, hänkin tunsi sen hyvän olon ja lämmön. Jo vuoroa odottaessamme meille tuli erilainen olo!

Katso Jeesukseen!

Rukousjonossa Pirkko tuli ensin Kimmon kohdalle ja rukoili hänen kipeän kätensä puolesta. Käteen tuli lämpö, eikä käsi ollut enää kipeä. Sitten Pirkko tuli minun kohdalleni ja - sen sijaan että olisi kauniisti hoivaillut ja voivotellut tilannettani - Pirkko napakasti ja käskevästi sanoi, että nouse ylös! Ala kävellä! Aloin selittää, että selkärangassani on onkalo ja jaloista puuttuu voima. En pysty liikkumaan! Mutta Pirkko järjesteli pyörätuolin jalustat ja taas komensi: "Nouse ylös! Katso Jeesukseen!" Lähdin yrittämään, ja olin hetken perästä pystyssä. Otin varovasti ensimmäisen askeleen... Koko ajan tietenkin oletin, että kaadun lattialle. Mutta ei, kävelin alttarin päähän ja takaisin ja jalat kantoivat! Mieheni Kimmo siirsi pyörätuolin syrjään ja seuraava, mitä itkultani muistan on se, että Pirkko käskee minut avustajakseen alttarille! Siis auttamaan niitä, jotka odottavat rukousta tai joiden puolesta on jo rukoiltu!

Jouduin töihin

Ilta kesti vielä monta tuntia ja koko ajan kävelin ja kyykistelin Pirkon lähellä! Olin "töissä" siellä ja katselin, kun Pirkko rukoili muiden sairaiden puolesta... Mikä ihmeellinen ilta! Kaikki ympärillä olevat, kirkkoherrammekin itki liikutuksesta. Tulimme Kimmon kanssa kirkkoon saamaan vain siunausta ja sitten kävelen omilla jaloillani ulos kirkosta! Mikä riemu oli lapsillakin, kun näkivät, että äiti kävelee! "Mahtava juttu!" lapset niin onnessaan riemuitsivat.

Apuvälineet sai palauttaa

Jo heti seuraavana päivänä Kimmo vei pyörätuolin ja kaikki apuvälineet takaisin Terveyskeskukseen. Myös sukulaiset saivat heti kuulla, missä se pyörätuoli oli minulta otettu pois! Ja he uskoivat rukouksen voimaan, sillä äitini oli jo pikkutyttönä opettanut rukoilemaan. Muistan kerrankin, miten jo 11-vuotiaana ajattelin näitä hengellisiä ajatuksia ja mietin, että jos en usko Jumalaan, en taida päästä Taivaaseen. Enoni opiskeli silloin papiksi. Olen kokenut nämä uskon asiat tärkeäksi, mutta sairastelun ja tämän paranemisen myötä sitä lähemmäksi Jumala on tullut. Lapsena menimme aina kirkkoon, mutta suuri ihme on se, että nyt voin omilla jaloillani kävellä omaan kirkkooni. Ja kotonakin kiitollisena laulan pienen laulun tai virren ja kesken kaiken saattaa tulla mieleen jokin Raamatun sana.

Pelko lähti pyörätuolin mukana

Nyt elän siinä luottamuksessa, että Jumala meitä auttaa. En enää ole yksin näiden vaikeuksien keskellä ja sain heti rohkeutta kertoa kenelle vain, miten olen parantunut. Sain sydämestäni todistaa, että tapahtui suuri ihme. Siksi nytkin Sinulle hyräilen: "Älä turhaan pelkää, mitä edessäs on. Herra ei sua hylkää, hän läsnä on... "


Lainaus:
"Kiitos Pirkko, että otit minulta pyörätuolin pois. En ole istunut siihen kertaakaan sen illan jälkeen. Eilen kävelin jo noin 4-5 kilometriä omin jaloin. Kiitos Pirkko ja kiitos Jeesus!"


Lainaus Rukousystävä-lehdestä 1/2013
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8686  La 23 Hel 2013, 20:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Halvaantuneen pyörätuolipotilaan parantumisihme!

"Viime syyskuussa Joutsenon kirkon rukousillassa Pirkko Jalovaara tuli luokseni opetuspuheensa aikana, siis jo ennen varsinaisen rukouspalvelun alkamista. Istuin pyörätuolissa kirkon keskivaiheilla. Pyysin Pirkkoa ensin rukoilemaan "helpomman" vaivani puolesta. Vasen käteni oli murtunut ja kovin kipeä. Rukoiltuaan hän kehotti: "Nosta kätesi ylös!" Nostin. En enää tuntenut kipua. Itsekin hyvin hämmästyneenä ja kädet koholla kiitin Jumalaa saamastani pika-avusta!"

Juoksin ja hyppelin pitkin kirkon käytävää

Olin ollut kaksi vuotta pyörätuolipotilaana jalkojeni halvaantumisen vuoksi. Nyt rohkenin pyytää esirukousta myös jalkojeni parantumisen puolesta. Pirkko pyysi minua nousemaan pyörätuolistani lattialle seisomaan. Horjuen kohottauduin jalkeille... "Kävelehän nyt!" Pirkko rohkaisi. Aluksi olin nöksähtää nenälleni, mutta sitten jalkani alkoivat kantaa. Pirkkokin riemastui ja jo kyseli: "Kuinkahan juoksu sujuisi?" Nostelin jalkojani yhä korkeammalle ja korkeammalle. Lisäsin vauhtia, juoksin ja hyppelin pitkin kirkon käytävää. Salissa kuului kohahdus. Koko kirkkokansa alkoi taputtaa kiitokseksi Jumalan tekemästä ihmeestä.

Samoin kuin Jeesuksen aikana

Myös vaimoni Mirja on omien sairauksiensa keskellä saanut apua ja lohtua Jeesukselta. Hänellä oli veritulppa ja kuolio molemmissa lonkissa. Ennen leikkausta ankarien kiputilojen kourissa omassa makuuhuoneessamme Mirja koki, kuinka Jeesus näyttäytyi hänelle kuin sumuverhon takana. Mirja kuuli Vapahtajan sanovan: "Samalla tavalla paranee ihmisiä tänään kuin aikoinaan eläessäni lsraelissa!" Vaimolleni tuli valtava ilo ja rauha sydämeen. Pian hänet kuitenkin valtasi epäily, oliko tuo näky todellinen vai joku hallusinaatio? Mirjan uskova täti kuitenkin vakuutti: "Et sellaista iloa voi saada, jollei se olisi ollut totta!"

Lohtua Jumalan sanasta

Vuosi 2010 oli meille samalla kertaa sekä tuskallista että myös suuren lohdutuksen aikaa. Minä olin halvaantunut heinäkuun helteitten aikana ja joutunut pyörätuoliin. Vaimoni lonkat kipeytyivät ja elokuusta lähtien hän joutui käyttämään kävelysauvoja. Olimme kotonamme kuin vankilassa pääsemättä ilman ulkopuolista apua minnekään. Onneksi olimme juuri muuttaneet kerrostaloon, jossa oli mahdollisuus seurata kaapelitelevision lähetyksiä. Tuona kesänä ja syksynä meillä oli yhtä aikaa itku silmissä ja hetken perästä sydämessä suuri ilo ahmiessamme TV7:n välityksellä hengellistä ravintoa, jota ilman olisimme nääntyneet. Erämaahamme virtasi Jumalan sanasta Elävää Vettä. Mirja tunsi myös sisäisen kehotuksen mennä ostamaan uuden Raamatun. Sen hankittuaan vaimoni valtasi niin valtava ilo, että avustajanikin ihmetteli: "Siehä ootkii pirtee!" Nykyisin luen ääneen joka päivä sitä Raamattua Mirjalle, jolla silmät ovat usein kuivat ja valonarat.

Sairastamisen "ammattilainen"

Olen potenut 40 vuoden aikana mitä moninaisimpia vaivoja. Niistä saisi kokonaisen romaanin! Minulla on ollut kolme halvausta, aivoinfarkti, uniapnea, diabetes, neuropatia jalassa, sappikivet, astma... Lääkelistassanikin on 20 eri nimikettä. Voisin kai sitten aikanaan vanhainkodissa voittaa muut asukkaat kilpailussa pillereitten määrässä ja värikirjossa! Mutta aina olen tiennyt, että sitten kerran minun ei tarvitse ottaa enää ainuttakaan pilleriä. Sitä en enää pidä mahdottomana ajatuksena, sillä olen jo nyt saanut ihmeellistä apua niin moneen vaivaani. Koska olen sairastanut jo 40 vuotta, haluaisin elää vielä saman pituisen ajan tätä "uutta elämää" - ja siis kuolla vasta yli 100-vuotiaana!

Kathryn Kuhlmanin kokoukseen!

En ollut vielä uskossakaan, kun ensimmäisen kerran koin ihmeellisen paranemisen. Vuonna 1975 Israelin matkalla osallistuin erityisesti suomalaisille järjestettyyn rukouskokoukseen, jossa Kathryn Kuhlman palveli. Sinne jäivät niskani okahaarakkeen murtuma, kallovamma ja kovat säryt! Vaimoni halusi kuitenkin testata, olinko todella parantunut? Kokouksen jälkeen hän pyysi minua puristamaan aiemmin hervottomalla kädelläni omaa kättään. Hänkin tunsi, miten puristusvoima oli palannut ja kipu poistunut.

Tämä käsi ei parane!

Vuonna 1993 ensimmäisen halvauksen saatuani sairaalan ylilääkäri, neurologi sanoi: "Toinen kätenne ei tule enää koskaan toimimaan!" Toimintaterapeutti kuitenkin harjoitutti kovasti kättäni ja siihen alkoi palautua voimaa. Seuraavana vuonna lopputarkastuksessa juuri sillä samalla "koskaan toimimattomalla kädelläni" kättelin hyvästiksi hämmästynyttä neurologiani!

Taivaallista vipinää

Toukokuussa 2011, puolitoista vuotta ennen pyörätuolista nousemistani, olin Pirkon rukousillassa Oronmyllyllä. Pirkon rukoillessa koin lämpimän aallon kulkevan kehoni läpi. Elokuussa saatoin seisoa ja ottaa myös muutaman askeleen tuettuna. Seuraavan vuoden syksyllä sitten lähdinkin jo juoksemaan Joutsenon kirkon rukousillassa! Sinä samaisena iltana rukousjonossa kaaduin kuin tukki kirkon lattialle. Tunsin vatsassani poltetta ja siellä oli kummallista "vipinää", ikään kuin muurahaiset olisivat juoksennelleet edes takaisin. Kotiin päästyäni aloin taas hihkua ja hypähdellä. Minua saattanut vakituinen avustajani sanoi: "No, palatkaahan jo maan pinnalle!" Hän toki on itsekin kokenut saaneensa suuren siunauksen siitä, että on ollut mukanamme Pirkon rukousilloissa.

Tuli palaa, lämpö hehkuu

Sammonlahden kirkossa marraskuisessa rukousillassa 2012 sain jälleen uutta voimaa jäseniini ja vahvistusta uskolleni. En ole ennen kokenut niin valtavaa Pyhän Hengen kosketusta! Vieressäni ollut vaimoni kertoi, että minusta huokui käsin kosketeltavaa lämpöä. Se leijui ympärilläni vielä kotiin palattuani. Pari iltaa myöhemmin katselin TV7:n ohjelmaa. Siinä kehotettiin rukoilemaan juuri sillä hetkellä akuuttien vaivojen puolesta. Minulla oli vielä polvituki, joka esti nostamasta jalkaa toisen päälle. Rukoilin, että pääsisin eroon tuesta. Aamulla herättyäni huomasin, että kykenin kivutta nostamaan jalan toisen päälle! Kuntoutuksessakin olen tehnyt jalkaprässiharjoituksia ilman tukea ja kipua. Olen tiedustellut lääkäreiltäni, onko kokemani paranemisen ja kuntoutumisen kaltaista tapahtunut aiemmin. "Ei ole tietääksemme ainakaan näillä seuduilla", sanoivat lääkärit.

Polvistun rukoukseen ja ehtoollispöytään

Tämä on Jumalan lahjaa ja siitä polvillani Häntä kiitän! Suurin iloni on kuitenkin se, että vuosien jälkeen saatan taas polvistua kirkon alttarille ehtoollista vastaanottamaan. Voin sydämestäni yhtyä ehtoollisvirren sanomaan: "Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan, on hetki Hänen seurassaan" (Virsi 229:3)


Lainaus:
"Nostelin jalkojani yhä korkeammalle ja korkeammalle, lisäsin vauhtia, juoksin ja hyppelin pitkin kirkon käytävää..."


Lainaus Rukousystävä-lehdestä 1/2013
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8846  Ti 12 Maa 2013, 15:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Valoa pimeyteen, tulkaa talkoisiin mukaan!

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8907  To 21 Maa 2013, 0:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Gary Hixon Deep Healing International -järjestöstä ei päässyt nyt 24.3.2013 Kallion kirkkoon uuden, avarakatseisen kirkkoherran teljettyä ovet säppiin.

"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan..." - Luuk. 4:24

Jeesus taisi tietää, mistä puhui, koska Pirkolla vientiä ulkomailla riittää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 8938  La 23 Maa 2013, 23:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Pirkko Jalovaara:

Millä tavoin voit rukoilla, että paranet?

Vaikka Uudessa Testamentissa parantamisella on niin keskeinen sija, silti saamme lukea vain vähän opetusta parantamisesta. Erilaisista sairauksista kärsivät kerääntyivät Jeesuksen ympärille ja Hän auttoi heitä: "Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät... - ja hän paransi heidät" (Matt 4:24). Mutta tarkoitus ei ollut, että vain Jeesus parantaisi sairaita. Hän itse sanoo: "Joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen" (Joh 14:12).

Jeesuksen seuraajat

Jeesuksen sanat ja käsky eivät tarkoittaneet vain Hänen lähimpiä seuraajiaan ja kahtatoista opetuslasta, vaan ensimmäiset kristityt panivat Jeesuksen sanat käytäntöön ja rukoilivat, että Jumala parantaisi heidätkin ja tekisi ihmeitä. Apostolien teoissa (Apt 4:29) kerrotaan, kuinka he rukoilivat: "Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä". Tällaiset rukoukset eivät jääneet vastausta vaille. Kaupungeista ja maaseudulta virtasi sairaita ja pahojen henkien riivaamia - ja he paranivat. Paraneminen tapahtui usein kättenpäällepanemisen kautta ja kirjeissään Paavali pitää parantamisen armolahjaa ja sen käyttämistä seurakunnan normaaliin elämään kuuluvana.

Ensimmäiset kristityt

Ensimmäiset kristityt todellakin rukoilivat sairaiden parantumista ja käyttivät rukouksissaan armolahjoja ja kättenpäällepanemista, mutta myös öljyllä voitelua. Meillä on mahdollisuus lukea myös hyvin, hyvin vanhoja parantumiskertomuksia. Jo kahden ensimmäisen vuosisadan aikana uskovat harjoittivat menestyksekkäästi uskon rukouksella parantamista. Seuraavassa muutamia sen ajan todistuksia parantumisista: Tertullianus (noin vuonna 200) kirjoittaa, että keisari Severus parani, kun kristitty Prokulus voiteli hänet öljyllä Herran nimessä ja myös monia muita, korkea-arvoisia henkilöitä oli parantunut. Apostolisten isien kirjoituksissa (noin vuodelta 140) sanotaan, että sairaiden parantaminen ei ole vain suuri ilo, vaan että tämän taidon laiminlyöminen on suuri virhe. Voimme lukea myös todistuksia parantumisista, joista Justinus Marttyyri (vuodelta 165) kirjoittaa. Hän kuvaa tarkasti miten parantamisen armolahja toimii ja hän kertoo kristityistä, jotka paransivat sairaita Jeesuksen nimessä. Theofilos Antiokialainen pitää jumalallista parantumista todistuksena siitä voimasta, joka tulee ylösnousseelta ja elävältä Jeesukselta ja kirjoittaa, miten vahvasti tällainen parantava voima voi vaikuttaa ihmisen ruumiissa.

Miten taistella sairautta vastaan?

Ensimmäisillä kristityillä oli mahdollisuus turvautua lääkäreihin ja lääkkeisiin aivan samalla tavalla kuin meilläkin. Uskon rukouksella parantaminen ei ollut mitenkään ainoa keino vapautua sairaudesta, mutta mielenkiintoista on sen ajan tarkkasilmäisen historioitsijan, Origenesin näkemys, että hän ei pitänytkään lääkäriin turvautumista parhaana ratkaisuna. Hän kirjoittaa näin: "Etsittäessä apua sairauteen voidaan seurata tavallista ja yksinkertaista tietä ja käyttää lääkintätaitoa, tai voidaan käyttää korkeampaa ja parempaa tietä ja etsiä siunausta Häneltä, joka on Jumala kaikkien yläpuolella, etsiä Häntä antaumuksessa ja rukouksessa". - Sairaus on aina laittanut ihmisen rukoilemaan ja paraneminen on asia, jota saa rukoilla ja joka saadaan rukousvastauksena: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" (Luuk 17:13).

Sairaan vierellä

Jeesus paransi ne, jotka itse tulivat pyytämään parantumista. Joskus taas parantuminen tapahtui ilman, että sairas olisi rukoillut tai pyytänyt sitä. Raamatussa on vain kaksi esimerkkiä siitä, että parantuminen tapahtui muualla, etäällä - ei siis sairaan vierellä: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa", sadanpäällikkö valitti Jeesukselle. "Minä tulen ja parannan hänet", Jeesus sanoi. "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana ja palvelijani paranee" (Matt 8:8). Todellakin: pelkästään Jeesuksen käyttämissä sanoissa oli se parantava voima: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani". Toinen esimerkki etäällä tapahtuneesta parantumisesta on Joh 4:49 "Herra tule, ennen kuin poikani kuolee." Silloin Jeesus sanoi: "Mene kotiisi poikasi elää." Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti." Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen."

Pyydä rukousta

Parantuminen voi tulla myös vastauksena toisten rukouksiin ja meitä kehotetaan voimakkaasti rukoilemaan toistemme puolesta - siis: "...ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta" (1 Tim 2:1). Muilta voi pyytää rukousapua varsinkin, jos sairaus heikentää voimia: "Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme... (Kol 4:2-3). Sairas saa vastaanottaa Jumalan parantavan voiman ja monien yhtyminen esirukoukseen saman ihmisen puolesta vahvistaa varmasti myös sairaan itsensä uskoa ja yhteyttä rukoilijoihin: "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matt 18:20).

Miten parantava voima vaikuttaa?

Parantaessaan Jeesus laittoi usein kätensä sairaan päälle tai kosketti heitä: "Hän koski tämän käteen..." (Mark 1:41) tai "Silloin hän kosketti heidän silmiänsä..." (Mark 1:41). Jeesus käski myös meitä uskovia käyttämään tätä kättenpäällepanemista, silloin kun rukoilemme ja todella haluamme parantumista: "Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit... He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat" (Mark 16:17-18). Ensimmäiset kristityt käyttivät myös tätä tapaa: Ananias pani kätensä sokean Saulus Tarsolaisen päälle ja tämä sai näkönsä takaisin. Myös Paavali toimi näin: "Publiuksen isä makasi vuoteen omana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet" (Apt 28:8).

Öljyllä voitelu

"Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan..." (Jaak 5:14). Niillä, jotka sairas ihminen kutsuu avukseen ja jotka edustavat seurakuntaa, ei tarvitse olla välttämättä erityistä parantamisen armolahjaa, vaan he käyttävät tätä lahjaa seurakunnan puolesta. Vaikka öljyllä voiteleminen mainitaan samanaikaisesti rukouksen kanssa, tarkoitetaan kuitenkin, että rukous on tärkeämpi. Voiteleminen on ikään kuin ulkoinen keino, jota myös Jeesus käytti parantaessaan sairaita tai voitelulla voi olla se sama merkitys, kuin vedellä, jota Elisa käytti parantaessaan sotapäällikkö Naemanin. Vesi sinänsä ei parantanut, vaan kuuliaisuus profeetan sanalle. Sinänsä ulkonaiset armovälineet eivät ole välttämättömiä parantumisessa, sillä sairaat voivat parantua myös ilman niitä. Mutta: Parantava rukous tapahtuu aina Herran nimessä, Jeesuksen nimessä.

Aivan samalla tavalla kuin meille on annettu mahdollisuus rukoilla monilla eri tavoilla, aivan samoin meille on annettu monta tapaa rukoilla parantumista - ja pitää itsemme terveenä: "He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat (Mark 16:18).

Rukousystävä-lehti 2/2013
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9311  Ti 21 Tou 2013, 11:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Päivän paras uutinen:

Uusi Rukousystävä-lehti tupsahti postiluukusta!

Yeshua Is the Light
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9334  Pe 24 Tou 2013, 18:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 5/2004:

Lainaus:
Unto Lipponen: "Nyt se muuten syöpä lähti minusta!"

Olen aina tehnyt paljon työtä - lähes ympyriäisiä päiviä. En ole ehtinyt paljon vapaata ja lomia pitämään. Myös terveyteni on ollut niin hyvä, ettei ole sairauden takia montakaan kertaa tarvinnut lääkärissä käydä.

Näin juttelee 63-vuotias juukalainen huoltoasema-alan yrittäjä Unto Lipponen. Hänen yrityksensä työllistää omien perheenjäsenten lisäksi kahdeksan ulkopuolista työntekijää. Juukassa olevalla täyden palvelun huoltoasemalla on polttoaineen jakelun lisäksi huoltokorjaamo, varaosaliike, ravintola ja majoituspalveluja. Lisäksi yrityksellä on neljä ns. kylmää polttoaineasemaa eri puolilla Pohjois-Karjalaa sekä kaksi säiliöautoa polttoöljyn jakelukuljetuksia varten. "Kyllä tässä monenlaista hommaa ja askaretta riittää meille kaikille", sanoo edelleen työnteosta ja yrittämisestä silmin nähden innostunut mies.

Keväällä 2003 suoritetussa normaalissa työterveystarkastuksessa havaittiin Unton eturauhasessa liikakasvua. Hän sai passituksen Kuopioon jatkotutkimuksiin näytepalojen ottoa varten. Siitä noin kahden viikon kuluttua lääkäri soitti tuloksia. "Olin poikani kanssa Sotkamon polttoaineasemalla kenttäremonttia tekemässä, kun kännykkä soi. Lääkäri aloitti keskustelun aika varovaisesti, mutta asia tuli kyllä aivan selväksi. Minulla oli eturauhassyöpä, joka oli kasvanut jo eturauhaskapselin läpi eli levinnyt niin pitkälle, että sitä ei voi leikata." Ainoa hoitokeino tässä tilanteessa olisi hormonihoito, joka parhaassa tapauksessa pitäisi syövän leviämistä aisoissa, mutta ei sitä missään tapauksessa parantaisi. "Katsotaan sitten myöhemmin pysyykö syöpä kurissa, vai yritetäänkö sitä hoitaa sytostaatti- tai sädehoidolla." Näin lääkäri Untoa valisti. Keskussairaalassa otetuissa kuvissa paljastui lisäksi syövän etäispesäke rintalastan alueella.

"Oli se aikamoinen isku", Unto sanoo. Aloitettiin hormonihoito. Ihon alle asennettiin hormonikapseli, jonka tuntuvin haitta olivat sietämättömät yölliset hikoilut. Joka yö oli vaihdettava yöpukua.

Auttaisiko Jumala minua?

"Olen aina kyllä uskonut Jumalaan, mutta mitenkään aktiiviseksi uskovaiseksi tai rukoilijaksi en voinut itseäni sanoa. Nyt tulivat nämäkin asiat aivan uudella tavalla mieleen. Olin kuullut sairaiden puolesta tehtävästä esirukoustoiminnasta. Kun näin, että rukoilija Pirkko Jalovaara oli tulossa Karttulan kirkkoon rukousiltaa pitämään, niin sinnehän mekin vaimoni kanssa läksimme. Minulla oli niin kiire päästä rukoiltavaksi, että olin varmaankin toinen henkilö, jonka puolesta sinä iltana rukoiltiin. Siinä alttarilla koin jotakin sellaista, mitä en ole koko elämäni aikana kokenut. Se oli täydellinen yllätys. En osaa sitä edes sanoin kuvailla. Jokin sellainen lämmin virtaus kulki lävitseni ja tuli hirvittävän hyvä olo. Samalla tuli luja usko, aivan kuin varma tieto siitä, että Jumala parantaa minut. Ajaessamme Karttulasta kotiin päin, tuossa Kuopion kohdalla sanoin autossa vaimolleni, että nyt se muuten syöpä lähti minusta!" Lisää varmuutta Unto sai uskoonsa parantumisesta, kun myös yöllinen hikoilu loppui kertaheitolla. "Sen jälkeen minulla ei ole ollut epäilystäkään paranemisestani. Hyvä olo vain jatkui ja jatkuu edelleen. Minä olen saanut kuin uuden elämän."

Ei syytä kalliisiin kuvauksiin

Kun Unto sitten seuraavan kerran meni Joensuun Keskussairaalaan tutkimuksiin, hän oli niin varma paranemisestaan, että halusi päästä magneettikuvaukseen asian todistamiseksi. Hoitava lääkäri kuitenkin sanoi, että sellainen kallis kuvaus olisi tässä tilanteessa vain rahojen tuhlausta. Mitään paranemista ei näillä hoidoilla ole voinut tapahtua. Jatketaan nyt vain hormonihoitoa, seurataan syövän tilasta kertovan psa-arvon kehitystä ja päätetään mahdollisista jatkotoimenpiteistä sen perusteella.

Unto ei antanut periksi. Hän hakeutui yksityisesti Helsinkiin Diakonissalaitokselle magneettikuvauksiin. Kun Unto oli kahden päivän aikana kuvattu päästä varpaisiin ja kuvat tutkittu kolmeen kertaan, saatettiin vain todeta, että mitään syöpään viittaavaa ei löydy koko miehestä. Saadakseen uskolleen täyden varmuuden Unto hakeutui röntgenlääkärin neuvosta vielä Suomen johtaviin eturauhassyövän asiantuntijoihin lukeutuvan professorin vastaanotolle. Koko Unton sairaskertomuksen ja kaikki kuvat tutkittuaan tämän alan erikoislääkäri totesi, että tässä on tapahtunut lääketieteellinen ihme! Varmemmaksi vakuudeksi lääkäri halusi vielä itse tutkia eturauhasen. Ja ihmettely vain jatkui: "Kun täällä ei ole edes naarmua. Yleensä jos syöpä paranee, niin siitä jää kyllä jälki. Tämä on parantunut niin, että siitä ei ole jäänyt naarmun naarmua." Myöskään rauhasen liikakasvusta ei enää ole merkkiäkään. Unton eturauhanen on nyt tavanomaista pienempi.

Kertokaa maailmalle

"Jumala jostakin kumman syystä otti minut kiinni, paransi ja muutti koko elämäni. Tässä työssä kohtaa paljon ihmisiä. Jotkut ovat tulleet kysymään, että mitä sinulle oikein on tapahtunut. Jopa työterveyslääkäri kysyi kertomukseni kuultuaan ja tapaukseeni tutustuttuaan, että saako tästä kertoa kollegoille ja muille potilaille.

No tietenkin saa ja pitääkin!" Erityisen iloinen Unto tuntuukin olevan siitä, että on saanut tilaisuuden kertoa ja omakohtaisesti todistaa monille tutuille, jopa asiakkailleen siitä, millaisia ihmeitä Jumalan tänäkin päivänä tekee. "Jumalalta sain takaisin elämän. Ja saan jatkaa yrittämistä ja työntekoa. Toivottavasti vielä pitkään!"

Unto Lipponen parani syövästä vuonna 2003, sai lisää elinvuosia ja taivaskutsun vuonna 2010.

Lepää rauhassa, Herran oma:

Päivä vain ja hetki kerrallansa



"Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille,
jotka pelkäävät ja rakastavat häntä."


Ps. 103:15-17
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9499  La 06 Hei 2013, 18:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 2/2008:

Lainaus:


Vapaa kuin taivaan lintu

Elämää pitäisi paljonkin yksinkertaistaa, koska yksinkertaistaminen tekee elämisen paljon mielenkiintoisemmaksi ja samalla helpommaksi. Mutta yksinkertaistaminen on aina jokaisen omien päätösten takana. Eihän kukaan ihminen omista sinua. Eivätkä mitkään koneet. Eivätkä mitkään työt. Eivätkä tehtävät. Tasapainon löytäminen on mahdollista, mutta jokaisen kohdalla se tarkoittaa uutta rohkeutta, muutoksia ja tarkemmin katsomista. - Mutta mihin pitäisi katsoa? - Omaan itseensä!


Mitä on yksinkertainen elämä?

Vastaanottopäiväni aikana kysyin joiltakin, mitä heille merkitsisi, jos heidän elämänsä olisi paljon yksinkertaisempaa, ja jos joka päivä tekisi karsintaa ja keskittyisi vain siihen, mitä todella elämältä haluaa. Aika erilaisia vastauksia sain: "Olisin aivan hukassa! Pidän itseni niin kiinni niin monessa asiassa. Olen innostunut käyttämään teknisiä laitteita ja niihin menee aikaa ja rahaa - siis TV, auto ja tietokoneet pitää olla joka päivä lähellä. Ehkä yksinkertaistaminen tarkoittaisi vähemmän sitoumuksia, vähemmän huolia, vähemmän kiirettä ja vähemmän rahankäyttöä. Ehkä tulisi sitä lepoa ja hiljaisuutta, ja olisi enemmän aikaa muille, mutta varmasti elämä muuttuisi paljon tylsemmäksi!" Joku toinen oli jo suunnitellut valmiiksi radikaaleja karsintoja: "Haluan päästä sinne tänne ryntäilystä! Haluan pysyä enemmän kotona ja haluan tehdä vähemmän kaikkea. Haluan mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä vähän aikaisemmin aamulla, ettei tarvitse niin kiireellä yrittää siinä vielä rukoilla ja hosuen lukea Raamattua. Yksinkertaistaminen toteutuisi jo sillä, että sanoisi useammin "ei" ja odottaisi vain Jumalan parantavaa kosketusta. Ja vielä: Haluan päästä eroon kaikesta siitä roinasta, mikä täyttää koko asunnon ja jota kukaan ei tarvitse. Vähennän TV:n katselua, enkä yritä niin paljon juosta kaiken perässä. Haluaisin kyllä oppia nauttimaan elämästä ja tehdä sellaista, millä olisi enemmän merkitystä myös sitten joskus, kun joutuu vastuuseen Jumalan edessä. Sen turhan karsiminen ja koko elämisen yksinkertaistaminen varmasti tarkoittaisi, että jäisi enemmän aikaa omalle porukalle omassa perheessäni..."

Kiire on sairaus

Kuka meille sanelee, että on aina pidettävä kiirettä? Mitä menetämme, kun hosumme niin paljon? Kiireinen ihminen kadottaa kokonaiskuvan: Ajattelepa suurikokoista taulu TV:tä, jonka kuva ulottuu laidasta laitaan ja paljastaa suurenkin maiseman kerralla. Jos juokset tuon kuvan ohi, et varmasti erota niitä pieniä yksityiskohtia tai värisävyjä, joita kuva on oikeastaan täynnä. Koko kuvahan koostuu pienistä pisteistä, jotka vasta kokonaisuutena muodostavat sen kuvan. Jos hiljennät ja astut vähän kauemmaksi kuvapinnasta, alat erottaa satoja pieniä yksityiskohtia. Astupa vielä vähän kauemmaksi ja vasta silloin ehdit muodostaa mielessäsi aivan uuden kuvan siitä, mitä sinulle näytetään. Ilman katseluaikaa kokonaiskuva heikentyy, kutistuu, näivettyy, surkastuu, kuihtuu, lakastuu... Ainaisessa kiireessä kadottaa kyvyn käsitellä kokonaisuuksia. Kiire ei ainakaan yksinkertaista elämää.

Pingoittunut, kireä ja tiukka

Jos luulet, että kaikki asiat pitää hoitaa hetkessä, olet pian kriisissä. Tietotekniikan "paraneminen" ei ole vähimmässäkään määrin helpottanut paineita ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Päinvastoin: Kaikkeen pitäisi saada nopea vastaus. Eikä siitä ole kuin muutama vuosi, kun meille annettiin jopa muutama viikko aikaa miettiä vastaustamme. Tällä hetkellä tietokoneen ruudulta viestin luettuani välähtää merkki, jossa pyydetään heti vastaamaan ja ilmoittamaan ainakin se, millä kellonajalla olen sen lähetetyn viestin lukenut. Klikkaa nopeasti! Vastaa heti! Toimi lähettäjän ehdoilla! Jos pitää toimia niin nopeasti, menetämme mahdollisuuden, että asiat muhii mielessämme ja saamme kaikessa rauhassa peilailla asiaa myös Jumalan edessä. Ja meillä kaikilla on oma ja erilainen työskentelyrytmimme. Ja me kaikki tarvitsemme miettimisaikaa: Pitää harkita ja pohdiskella. Tarkemmin harkittuamme, asiat yksinkertaistuvat ja selkeytyvät.

Tarvitaan nopeusrajoituksia

Kaikenikäiset ihmiset voivat elää aivan kuin jokin hätyyttäisi heitä eteenpäin. Ovat liikkeessä ja työn touhussa kaiken päivää. Nopeasti syömään ja sitten taas liikkeelle! Kelloon pitää vilkaista tuon tuostakin, ja jos jossakin joutuu "vain" odottamaan ja jonottamaan, se vääryys pitää ilmaista äänekkäillä huokauksilla, silmien muljahduksilla tai pään pyörityksillä sinne syyllisen - vaikkapa kassajonon aiheuttajan - suuntaan. Ja katsopa ympärillesi, miten tehokkaasti auto tai juna tai lentokone hetkessä muuttuu toimiston etäispäätteeksi. Parissa minuutissa esillä ovat tietokoneet, kännykät, kalenterit ja sen päivän lehdet hujan hajan sulassa sovussa. Matkan aikanahan pitää tietenkin soittaa monta puhelua ja patistaa muutkin samaan vauhtiin. Nämä liikkuvat "toimistot" ovat auki kaikkina vuorokauden aikoina, ja samalla kun työskentelee, voi hätäisesti syödä hampurilaisen. Voisiko matkan aikana yksinkertaisesti olla hiljaa, kuunnella vähän musiikkia ja rukoilla?

Tyytyväinen mieli on riippuvainen odotuksistamme

Mitä kaikkea odotamme itseltämme? Tai mitä muut odottavat meiltä? Ja kenen laatima mittapuu on oikea? Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla... Jotta olisi mahdollista viettää aikaa yhdessä, perheen isä lähti pienen poikansa kanssa patikkaretkelle. Alku meni mukavasti. Pikkumies halusi kulkea käsi kädessä ja jutella. Mutta käveleminen oli aika hidasta. Isää alkoi häiritä liian hidas vauhti. Huomaamattaan isä alkoi aivan kuin "vetää" poikaa mukanaan ja mielessään harmitteli matkan hidasta etenemistä. Saadakseen pojan ripeämmin liikkeelle, isä päätti keventää pojan taakkaa ja otti pojan repun harteilleen. Lisätäkseen vauhtia isä oikeastaan alkoi "raahata" poikaa mukanaan. Sitten lopulta oltiin perillä, ja isä valmisteli jotakin suuhunpantavaa. Hän pyysi poikaa syömään, mutta lapsi olikin nukahtanut. Kun isä meni aivan pojan vierelle, hän näki lampun valossa lapsen poskelle valuneen kyyneleen...
- On kaksi tapaa mennä eteenpäin: Toinen on päästä perille ja toinen on nauttia myös matkasta.

Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi? (Job 15:11)


PIRKKO JALOVAARA
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 9993  Pe 29 Mar 2013, 13:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kohusaarnaajan rahahanat kiinni

Lainaus:
Kitusen mukaan käynnissä oleva selvittely muodostaa "jonkinnäköisen esteen" uuden luvan myöntämiselle.

- Poliisihallitus ei tule myöntämään yhdistykselle uutta rahankeräyslupaa ennen kuin selvittely on saatu valmiiksi, Kitunen sanoo.

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, taitaakin mennä aika pitkä tovi Kitusen & kumppaneiden kiusatessa ja kituuttaessa oikein viimeisen päälle.

Viranomaisten mielipuuhaa Suomessa on kaikenlainen ihmisten kiusaaminen ja kapuloiden heittäminen rattaisiin kunnon itänaapurimme tyyliin.


Pirkko on ollut viranomaisten hampaissa aiemminkin, kuten ohesta voi lukea:



Rukousystävä-lehden 4/2003 välissä ollut kirje pdf-tiedostona.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10446  Ma 31 Maa 2014, 22:55 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Tänään postista tuli tosi ihana ja mieluisa lehti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10463  Ke 09 Huh 2014, 14:58 (GMT+3)  Aihe: Stressistä ja kiusaamisesta, Anita Pienimäki Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kuinka jaksan paineiden tai stressin alla?

''Jokainen meistä on alttiina erilaisille elämän paineille - siis stressitekijöille, jotka aiheuttavat meille stressikokemuksia. Näitä tekijöitä ovat vaikkapa alituinen kiire, kokemamme epäsuhta voimavarojemme, kykyjemme ja muiden asettamien odotusten välillä. Mutta niin vähätkin tehtävät voivat meitä kuormittaa tai epäoikeudenmukaisuuden tuntemukset ja epäreilu kohtelu. Myös perheongelmat ja erilaiset äkilliset elämänmuutokset, esimerkiksi oma tai läheisen sairastuminen aiheuttaa voimakastakin stressikokemusta", kertoo lääkäri Anita Pienimäki, joka päätoimisesti toimii Eduskunnan ja kansanedustajiemme työpaikkalääkärinä.

Mitä stressissä tapahtuu elimistössämme?

Aivot ovat stressivasteen kannalta keskeinen elin, koska aivomme tulkitsevat "elimistön kielelle" kokemamme paineet. Stressikokemus on sekä psyykkinen, henkinen että fyysinen kokemus. Ihmisestä toiseen reaktiomme ovat samankaltaisia, vaikkakin voimakkuuksiltaan ja ominaisuuksiltaan yksilöllisiä. Paineisessa elämässä joku kokee vatsaoireita, jollekin toiselle tulee ihottumaa tai päänsärkyä.

Raskas, pitkittynyt psyykkinen kuormitus on tutkimusten mukaan lisäämässä myös sydän- ja verisuonisairausriskiä, se lisää äkillisten sydäntapahtumien esiintyvyyttä. Stressin vaikutus sepelvaltimotaudin ja yleensä verisuonien kalkkeutumisen synnyssä on tutkimuksen alla, ja on todennäköistä, että stressillä on merkitystä myös verisuonten seinämätapahtumiin. On myös todennäköistä, että yhtenä osatekijänä pitkittyneellä psyykkisellä kuormalla voi olla syy-yhteyttä myös joidenkin pahanlaatuisten kasvaintautien syntymiseen.

Miten mielemme tai tunteemme reagoivat?

Psyykkisinä stressioireina laukeaa päälle jännittyneisyyttä, ärtymystä ja vihantunteita. Levottomuus ja ahdistuneisuus lisääntyvät tai unihäiriöt ja muistihäiriöt alkavat vaivata. Pitkittyessään vakava henkinen stressitila voi aiheuttaa masentuneisuutta tai työelämän työuupumusta tai muita vakavia psyykkisiä häiriöitä. Sosiaalisessa elämässä kuormituksemme voi aiheuttaa perhe- ja parisuhdeongelmia, joskus taas eristäytymistä ihmissuhteista. Myös päihteiden väärinkäyttö voi olla seurauksena.

Kiusaaminen

Kun puhun ihmisten elämään liittyvistä stressistä, paineista tai kuormituksesta, joudun nostamaan esille myös kiusaamisongelman. Kiusaamista tapahtuu valitettavan paljon yhteiskunnassamme, sillä tutkimusten mukaan koulujen ala-asteella järjestelmällisesti kiusatuksi joutuu 10-20 % koululaisista ja ylä-asteella 5-10 % oppilaista. Kotimaisten tutkimusten perusteella työelämässä kiusatuksi joutuu 5-10 % työntekijöistä. Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa lähes puolet suomalaiseen työolotutkimukseen osallistuneista ilmoitti, että heidän työpaikallaan esiintyy tai on esiintynyt kiusaamista. Nämä ovat hyvin huolestuttavia lukuja, ja jotkut tutkijat ovat nimenneet jopa Suomen johtavaksi kiusaamisen maaksi! Kiusatuksi tulleilla on äärettömän paljon inhimillistä kärsimystä, kuormitusta, stressioireita, vaikka kaikki kiusaamisen kohteeksi joutuneet eivät välttämättä edes kerro kokemuksistaan kenellekään. Näin laajan ongelman vaikutusta ihmisen hyvinvointiin tai terveyteen ei voida vähätellä!

Kiusaamisen taustaa

Kiusattu ihminen joutuu toistuvasti ilkeän tai vahingoittavan teon kohteeksi. Kiusaajia on yksi tai kiusaaja saa ryhmän ympärilleen, jolloin ryhmä toimii samansuuntaisesti kiusattua kohtaan. Monissa tutkimuksissa on havaittu joitakin piirteitä, jotka ovat tyypillisiä muita kiusaaville: Osalla heistä voi olla vaikeitakin ongelmia elämän eri alueille, he voivat olla aggressiivisia, vihamielisiä persoonallisuudeltaan tai heidän on vaikea tuntea myötätuntoa muita kohtaan. Yksi kiusaamisen keskeisimpiä syitä on kiusaajan oman aseman pönkittämisen halu tai halu näkyä ja kuulua, ja saada ihailua ja valtaa ryhmässä. On kuitenkin tärkeää tietää, että kiusaamiseen syyllistyneet ovat usein aivan tavallisia, terveitä ja "mukavia" ihmisiä. Toisinaan kiusaajana voi olla jopa lapsi tai nuori, joka alkaa käyttäytyä toveriaan kohtaan epäsopivasti. Kiusaamisen kohteeksi joutuva on usein sellainen lapsi tai nuori, joka on epävarma ja arka, ja jolla on vähän tai ei lainkaan ystäviä.

Kiusaaminen työpaikalla

Työpaikalla voi tapahtua työyhteisön jäseneen kohdistuvaa toistuvaa eristämistä tai asianomainen jätetään yhteisen viestinnän ulkopuolelle. Toisinaan taas asianomaisesta puhutaan selän takana pahaa, häntä saatetaan uhkailla ja hänen työtään tai työpanostaan mitätöidään joko kahden kesken tai julkisesti. Vaikeimmissa tapauksissa asianomaiselta viedään työtehtävät ja hänet niin sanotusti "hyllytetään". Kiusaamisen kohteeksi joutunut jää altavastaajan asemaan ja hänen on vaikea puolustautua kiusaajansa edessä.

Tällainen työpaikalla tapahtuva kiusaaminen on valitettavan yleistä ja kiusattuina on eri ammattiryhmissä ja -asemissa olevia - siis erilaisilla työpaikoilla olevia naisia ja miehiä. Myös seurakuntatyöyhteisöissä esiintyy kiusaamisongelmia. Kiusaamisilmiö psyykkisenä kuormituksena ja stressinä vaikuttaa laaja-alaisestikin työntekijöiden hyvinvointiin ja myös pitkittyessään ilmapiiriongelma on myös terveysriski - ei siis pelkästään kiusatulla, vaan kaikilla tällaisen työyhteisön jäsenillä.

Sosiaaliset yhteydet

Kiusaamista tapahtuu myös muissa sosiaalisissa yhteyksissä - vaikkapa kerrostaloasumisessa, rivitalossa tai omakotialueella. Ihmissuhteissa on joskus vakavaa kiusaamista, varsinkin siinä vaiheessa, jos ihmissuhde katkeaa, nousee esille voimakas kiusaaminen, jonka ilmenemismuotoja ovat epäasialliset tekstiviestit, puhelut, kirjeet tai kiusaaja voi nolata kohteensa tämän lähipiirille levittämällä kohteestaan perättömiä juttuja ja solvauksia. Julkisuuden henkilöitä voidaan järjestelmällisesti kiusata joko henkilökohtaisesti tai julkisesti. Mutta mikä tahansa kiusaamisen muoto onkaan, sen aiheuttama kuormitus on kohteelleen aina erittäin merkittävä ja ahdistava kokemus ja usein sillä on terveysriskiä kohottava vaikutus.

Mitä tehdä, jos joutuu kiusaamisen kohteeksi?

Mahdollisimman varhainen puuttuminen kiusaamisongelmaan on hyvin tarpeellista, vaikka usein ongelmaa yritetään peitellä, eikä kiusattu edes uskalla ottaa asiaa esille. Työpaikoilla työterveyshuollon, henkilöstöhallinnon, esimiesten ja työtovereiden, koko työsuojeluorganisaation tulisi tunnistaa kiusaaminen ja puuttua siihen mahdollisimman varhain. Esimiesten vastuu on suuri työyhteisön hyvinvoinnissa yksilön ja työyhteisön tukijana. Kiusatuksi tullut voi pitkäänkin tarvita hoitoa ja ammatillista tukea.

Kuinka selviämme paineiden keskellä?

Elämän paineita emme pääse pakoon, onhan Jeesuskin sanonut Johanneksen evankeliumissa: "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina; minä olen voittanut maailman" (Joh 16:33). - Hän kutsuu myös meitä, kuormiemme kantajia tai uuvuttamia luokseen ja Hän on luvannut antaa meille levon (Matt. 11:28-30). Me elämme ajassa, jossa käsittämättömällä tavalla kaikki tuntuu olevan sallittua ja Kiusaaja tekee tihutöitään siellä ja täällä, emmekä osaa erottaa oikeaa väärästä.

Toisiamme varten

Galatalaiskirjeessä Paavali kehottaa meitä kantamaan toinen toistemme taakkoja (Gal. 6:2). Mikäli lähipiirissämme, työpaikalla tai naapurustossamme on lähimmäinen, jonka tiedät joutuneen kovien paineiden tai kiusaamisen kohteeksi, älä jätä häntä yksin. Ole hänen rinnallaan, kanna häntä ja osoita käytännössä se, kuinka arvokas ja kallis hän on lähimmäisenä ja miten hänkin on Jumalalle rakas. Puutu mahdollisuuksien mukaan kiusaamiseen, ja ota rohkeasti asia puheeksi myös kiusaajan kanssa.

Jumala kutsuu ja suorastaan kehottaa meitä kilvoittelemaan toinen toistemme kunnioittamisessa (Room. 12:10). Jeesus muistuttaa meitä päivittäin, ettei meidän tulisi käyttää valtaamme toinen toiseemme nähden, vaan rukoilla ja pyytää viisautta palvella ja auttaa niitä, jotka tänäänkin apuamme tarvitsevat: "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija" (Matt. 20:26).

Lainaus Rukousystävä-lehdestä 2/2014
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10554  La 03 Tou 2014, 1:36 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Perjantaina tulin ottaneeksi uusimman Rukousystävä-lehden eteeni. Olin lukenut sitä jo ennenkin, mutta nyt aloin lueskella sivuilta 14 ja 15 pyörätuolissa olleen miehen tarinaa. En lukenut sitä heti alusta, minua kiinnosti enemmänkin jutussa mainitut kirkkoillat.

Syyskuussa 2012 rukousiltoja oli pidetty vielä ihan normaalisti miehen päästyä Joutsenon kirkossa pyörätuolista eroon. Mutta kun hän kertoi kärsineensä tuon jälkeen joulusta 2012 pääsiäiseen 2013 tuskallisesta refluksisairaudesta, josta oli päässyt vasta Sammonlahden rukousillassa, kiinnostuin ajankohdasta.

Lähes kaikki Pirkon rukousillat oli peruttu MOT:n raukkamaisen ohjelman jälkeen keväällä 2013, niin myös Sammonlahden rukousiltakin, tarkistin netistä. Sammonlahden rukousilta oli järjestetty vasta lokakuussa 2013. Ylen sivulla otsikoidaan tarkoitushakuisesti, että Kohusaarnaaja sai luvan puhua kirkossa, vaikka kyse on myös parantumisesta, että noissa illoissa paranee ihmisiä.

Nyt kun kirkon ovet on suljettu Pirkolta, jota Herra käyttää välikätenään, ovet on suljettu myös Pirkon kautta apua odottavilta sairailta. Monet heistä ovat sellaisia, jotka eivät saa lääkäreiltä mitään apua ja jäävät heitteille ja jopa kuolemaan. Kirkkoherrat ovat ottaneet yhtä kovan linjan käyttöönsä kuin lääkärit, jotka jättävät ihmiset heitteille, katso esimerkiksi: Terveydenhuollon tappavaa priorisointia. Omastakin kokemuksesta tiedän, kuinka törkeästi ihmisiä kohdellaan.

Ovet vedetään härskisti kiinni ja ihmiset jätetään kärsimään.

Nyt myös kirkoissa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10555  La 03 Tou 2014, 1:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Perjantaina tulin ottaneeksi uusimman Rukousystävä-lehden eteeni. Olin lukenut sitä jo ennenkin, mutta nyt aloin lueskella sivuilta 14 ja 15 pyörätuolissa olleen miehen tarinaa. En lukenut sitä heti alusta, minua kiinnosti enemmänkin jutussa mainitut kirkkoillat.

Syyskuussa 2012 rukousiltoja oli pidetty vielä ihan normaalisti miehen päästyä Joutsenon kirkossa pyörätuolista eroon. Mutta kun hän kertoi kärsineensä tuon jälkeen joulusta 2012 pääsiäiseen 2013 tuskallisesta refluksisairaudesta, josta oli päässyt vasta Sammonlahden rukousillassa, kiinnostuin ajankohdasta.

Lähes kaikki Pirkon rukousillat oli peruttu MOT:n raukkamaisen ohjelman jälkeen keväällä 2013, niin myös Sammonlahden rukousiltakin, tarkistin netistä. Sammonlahden rukousilta oli järjestetty vasta lokakuussa 2013. Ylen sivulla otsikoidaan tarkoitushakuisesti, että Kohusaarnaaja sai luvan puhua kirkossa, vaikka kyse on myös parantumisesta, että noissa illoissa paranee ihmisiä.

Nyt kun kirkon ovet on suljettu Pirkolta, jota Herra käyttää välikätenään, ovet on suljettu myös Pirkon kautta apua odottavilta sairailta. Monet heistä ovat sellaisia, jotka eivät saa lääkäreiltä mitään apua ja jäävät heitteille ja jopa kuolemaan. Kirkkoherrat ovat ottaneet yhtä kovan linjan käyttöönsä kuin lääkärit, jotka jättävät ihmiset heitteille, katso esimerkiksi: Terveydenhuollon tappavaa priorisointia. Omastakin kokemuksesta tiedän, kuinka törkeästi ihmisiä kohdellaan.

Ovet vedetään härskisti kiinni ja ihmiset jätetään kärsimään.

Nyt myös kirkoissa.

Miehen tapauksesta voi lukea Rukousystävien sivuilta tai täältä, jossa otsikoitu mielestäni väärin, että "Pirkko Jalovaara paransi" Jumalan parantaessa hänen kauttaan. Ei pitäisi käyttää tuollaisia otsikkoja ollenkaan monien halutessa ymmärtää tahallaan väärin. Lehtijuttu löytyy pdf-tiedostona myös täältä. Sivujen alalaidassa lukee virheellisesti Rukousystävä 1/2014, vaikka kyseessä on Rukousystävä-lehti 2/2014.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10667  Ke 04 Kes 2014, 19:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eilen kesken rankan päivän aloin ajatella isoa kirjekuorta, joka oli tippunut postiluukusta. Se oli valkoinen eikä siinä lukenut kuin IA - Itella Posti Oy ja vastaanottajan nimi. En ollut jaksanut avata sitä vielä, mistähän se oli. Sitten minulle tuli hyvin vahva tunne, että posti on Rukousystäviltä enkä erehtynyt. Vaikka olin väsynyt, valvonut aamuun, kirjoittanut unettoman yön jälkeen kuusi liuskaa aamusivuja ja nukkunut vain muutaman tunnin, aloin lukea saamaani postia, A3:n kokoista arkkia, joka oli taitettu kahdeksi A4-kokoiseksi lehdeksi. Luin raamatunkohtineen kaiken; ensin ne kolme ensimmäistä sivua, jotka oli otsikoitu "Uskon, mitä Jumala on jo antanut!", "Parantumisen malli!", "Odotus ja luottamus!" päästäkseni neljännelle sivulle "Kesärukousta!" lukemaan:





Lainaus:
Kesärukousta!

• Enpä paljonkaan tarvitse miettiä muutosta kesän tai talven arkipäivieni ohjelmaan, koska sama toistuu - kesät ja talvet! Aamulla käyn läpi edellisen päivän postin tuomat rukouspyynnöt ja sen jälkeen avaan tietokoneelta uudet rukouspyynnöt. Joka päivä sama ohjelma ja rukousta sairaan parantumiseksi. Mutta myös niin monta pyyntöä yön aikana niiltä, jotka keskellä yötäkin tuntevat tarvitsevansa rukousapua. Todellisia rukousaiheita, todellisia sairauksia, paljon ongelmia, jotka öisinkin valvottavat. Yksi kerrallaan, nimi, paikkakunta ja rukousaihe rukoilen Jumalan edessä. Sitten kertaan kiitosaiheet: Ne kertovat innostuksesta ja kiitollisuudesta, että rukousvastaus on jo tullut Jumalalta. - Kyllä, tällainen on tämänkin kesäni ohjelma: Nimi, rukousaihe, asia kerrallaan Jumalan eteen...

- Jos koet aiheelliseksi lähettää oman pyyntösi tai rukousaiheesi, laita se postiin: Rukousystävät ry, Pl 29, 00431 Helsinki tai kotisivujen kautta: www.rukousystavat.fi. - Jos haluat samalla saada Uutiskirjeemme, ilmoitathan siitä! Päivystävä rukouspuhelimemme on kesän ajan tauolla.

TV:n kesäohjelmaa

Parantava rukous -ohjelmamme TV7:ssä jatkuu koko kesän sunnuntaisin kello 18.00, mutta Radio Dein perjantai-illan rukousiltamme jatkuvat taas syyskuun ensimmäisenä perjantaina klo 21.

Tukijäseneksi

Ystävät, olen joutunut pahan ja sietämättömän kiusaamisen kohteeksi, joka on suurella tavalla vahingoittanut sitä hengellistä työtä, johon Jumalalta kutsun sain. Yhdistyksemme on perustettu sitä hengellistä työtä varten, jota Suomessa teen ja niitä rukoustapahtumia tai rukousiltoja varten, joissa olen kiertänyt jo 28 vuotta. Päin vastoin kuin minua on yritetty parjata, meidän yhdistyksemme tehtävä ei ole lähettää rahaa tai toimia maamme rajojen ulkopuolella, mutta niissä tapahtumissa tai seminaareissa, joissa muualla olen ollut opettajana, on kerätty kolehti, mutta sekin on jätetty järjestäjien kuluihin.

Olen toiminnassani kaikki nämä vuodet toiminut ihmisten hyväntahtoisten lahjoitusten varassa. Kaikki, mitä on lahjoitettu, on tarkoitettu hengellisen työni eteenpäin viemiseksi. Näin olen toiminut ja tehtäväksi saanut Jumalan edessä! Mutta nyt, jo lähes vuoden ajan, minua on kielletty keräämästä rahaa, enkä ole saanut tarvitsemaani rahankeräyslupaa. Rukousystävät ry -yhdistyksemme sääntöjen mukaan meillä on kuitenkin mahdollisuus pyytää tukijäseniä ja sitä mahdollisuutta joudumme nyt käyttämään. Yhdistyksemme vuosikokous on tehnyt päätöksen tukijäseniltä perittävän liittymismaksun ja vuotuisen jäsenmaksun suuruudeksi 80 euroa, jolla pystymme toistaiseksi kattamaan tämän Jumalalta saadun tehtäväni ja niin moninaista ja monipuolista hengellistä työtä tekevän yhdistykseni kuluja.

Ilman tukeasi en pysty menemään eteenpäin ja siksi vetoan sinuun: Tule lahjoittamaan - niin kuin mieheni Jussi aina rohkaisi - siihen arvokkaaseen työhön, jota Jumalan edessä haluan jatkaa. Ne, jotka työtäni seurakunnissa tai lehdissä parjaavat, häiritsevät ja estävät, ovat siitä kerran vastuussa Jumalan edessä.

Saan samalla kiittää jokaista, joka näin haluaa jatkaa työni tukemista ja niitä satoja, jotka kertovat sinnikkäästi haluavansa rukoilla työni jatkumisen puolesta. Tästä kaikesta lyömisestä, kiusaamisesta ja parjaamisesta huolimatta olen jaksanut rukousten ja Jumalan voiman - ja Jumalan suuren siunauksen avulla. Kiitos sinulle muistamisesta!

Rukousystävä-lehti

Lehdessä kerromme moninaisella tavalla rukouksen parantavasta voimasta! Lähetä tilauksesi itsellesi tai ystävällesi alla olevalla osoitteella. Myös näin voit olla tukemassa työtäni. Seuraava lehden numero ilmestyy kesäkuussa!

Rukousystävät ry

- Osoitteemme:
Pl29, 00431 Helsinki,
tai kotisivumme:
www.rukousystavat.fi

Lainaus:
Haluan liittyä Rukousystävät Ry:n tukijäseneksi!

Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1025

80 €




__________________

Viesti kopioitu: täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10696  Ti 17 Kes 2014, 14:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Eilen posti toi hyvin kauniin lehden, jonka kantta koristi ihanan värikylläiset punaiset tulppaanit. Kuva sykähdytti aistejani ja silmäni suorastaan imivät ne värit itseensä. Rakastan värejä ja luonnon runsautta, josta itsekin saa voimaa. Vahva, sykähdyttävä luonto, jonka voi aistia jo katsomalla ikkunasta ulos. Ensin paistaa, sitten sataa räntää, tuulee ja paistaa taas... Missä on se mahtava mahti, joka kaikkea liikuttaa?

Päivät vierähtävät iltaan, ilta aamuun ja uuteen päivään. Ne hupenevat sormiemme lävitse kuin hiekka, ja mikä on mennyt, sitä ei takaisin enää saa.

Ehkä juuri sen takia kirjoitin aamusivuihini tänään: "Herra, ohjaa minua päivisin tekemään oikeita asioita saadakseni kaiken tärkeän tehdyksi." Se oli kolmannella liuskalla ja oikolukiessani sivuja vastaanotin juuri tuossa kohtaa ensimmäisen tehtävän. Jumala ei pyytänyt mahdottomia ja juuri sitähän olin rukoillut, että Hän opastaisi. Rukousystävä-lehti oli aivan vieressäni ja tehtäväni oli siinä, eli tässä - skannata ja laittaa lehden välissä ollut viesti tänne...



Lainaus:
Tehdä lujasti töitä hyvän asian puolesta!

On miltei puoliyö, mutta ei vieläkään pimeää! Katson kirkasta taivasta, ihmettelen "yön" valoa ja tunnen jotain erikoista iloa ja Jumalan rohkaisua: Että pitää vaan rohkeasti kamppailla, koska työni on edelleen niin tärkeää! On suuri asia, että tässä maassa on vielä oikeus ja mahdollisuus tehdä hengellistä työtä ja meillä on oikeus ja mahdollisuus levittää hengellisiä asioita eteenpäin. Me teemme sen yhdessä: Keräämme parhaillaan Rukousystäville tukijäseniä ja tällä joukolla me kamppailemme kaikkea sitä vastaan, mikä yrittää jarruttaa tai estää työmme jatkumisen.

Meillä on tärkeä tavoite työtämme varten: Että joka ikisestä ihmisestä pääsisimme sanomaan: "Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle" (1 Tess 5:5). Don Piper, joka menehtyi liikenneonnettomuudessa, mutta jonka Jumala kuitenkin lähetti kertomaan meille taivaskokemuksestaan, kertoo miten hän havahtui olevansa Taivaassa. Se oli todellinen kokemus, josta hän sanoo seuraavaa: "Olin Taivaassa. Siellä minulla ei ollut enää valinnan mahdollisuutta. Paikkani oli päätetty jo 22 vuotta aikaisemmin, kun lähdin uskon tielle."

Tässä on työmme tavoite: Teemme hartiavoimin työtä sen eteen, että tapaamme Taivaassa niin paljon läheisiä ja ystäviä kuin ikinä mahdollista. En ole koskaan tehnyt hengellistä työtä itseäni varten, en useinkaan tarvitse rukoilla omaa parantumistani, enkä enää omaa uskoontuloani. Ainoa tavoite, jota sydämessäni kannan, on sen lupauksen täyttäminen, jota Jumalalle olen antanut: Että viimeiseen elinpäivääni asti rukoilen muille parantumista ja olen johdattamassa muitakin uskoon ja Jumalan luo. Siksi työ on vielä kesken ja tänäänkin rukoilen: "Eläkää valon lapsina!" (Ef 5:6).

Sydämestäni kiitos, että saamme sinustakin tukijäsenen yhdistyksellemme,

Pirkko Jalovaara

---------------------------------------------------------------------

Haluan liittyä Rukousystävät Ry:n tukijäseneksi!

Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1025

80 €
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10782  La 26 Hei 2014, 1:56 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä



Torstaina tullutta postia... Laitetaan tännekin, unohtamatta tukijäsenasiaa, josta lisää tietoa täällä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10866  Ma 01 Syy 2014, 1:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Raskaan rupeaman jälkeen ohjelmareferaatin kimpussa sain torstaina 28.8.2014 mukavaa postia kesken aamusivujeni kirjoittamisen - Rukousystävä-lehden 4/2014, jota oli selattava heti vähän. Kuitenkin vääryyden rehottaessa kaikkialla tummat pilvet synkistivät mieltäni. Kyllä näkee, mitä vääryys on tehnyt Pirkon rukoustapahtumillekin, Helsingin seudulla ei ole alkavalla syksyllä yhtä ainoaa rukousiltaa:



Niin kauan kuin tilanne on mikä on, piispojen on turhaa jauhaa paskaa kirkkojen ykseydestä lässyttäen. Ruttunaamoilla olisi paljon suurempiakin huolia; nyt noiden selittäjien pelkkä näkeminenkin oksettaa. Pitäkööt äijät kirkkonsa, naiset tarvitsisivat näköjään omansa ja paljon paremman:

Pirkko Jalovaaralle porttikielto - boikotoikaa kirkkoja. Pirkolle oma kirkko?

Hurskaalla, naisia sortavalla luterilaisella kirkolla kun on tismalleen samaa ongelmaa kuin Jehovilla:

Luterilaisilla samanlaista hengellistä väkivaltaa ja brutaalia eristämistä kuin Jehovan todistajilla

Eipä ole tuollaisen touhun jälkeen ollut kiire luterilaisiinkaan valtakunnansaleihin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10871  To 04 Syy 2014, 0:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Samaan aikaan kuin skannasin edelliseen viestiin kuvan, skannasin ja oikoluin myös toisen tiedoston, joka jäi linkittämättä foorumille.

Skannaaminen ja oikoluku ei ole mikään pikku juttu; kuvan kokoa joutuu säätelemään ja tekstiä syynäämään, että kaikki olisi ok. Niinpä noissakin meni aikaa, jonka jälkeen olin uupunut. Lepopäivä vaihtui jo maanantain vastaiseksi yöksi, ja valvoin taas. Saatanalle käy kaikki konstit kiusatessaan ja hyökkäillessään, ja voimani ovat välillä aivan loppu. Nukahdettuani keskiviikkona 3.9.2014 uupumukseeni ja rukoiltuani herättyäni näin sieluni silmin tiedoston, jonka olin jättänyt linkittämättä foorumille. Se oli Jumalan vastaus rukoukseeni, mitä Hän halusi minun tekevän. Uusimman Rukousystävä-lehden 4/2014 välissä ollut saatekirje tulee siis tässä:



Lainaus:
Rukousystävä 4/2014:


- Ystäväni! Auttajani!

Kerroin sinulle, miten katselin perheemme vanhoja valokuvia: Kuvista näen, miten tavallinen työläisperhe olimmekaan ja niin samanlainen perhe, kuin niillä monilla, jotka tässä lehdessä kertovat omasta lapsuudestaan. Kuten Risto Viiperi kertoi olleensa muurari, niin minunkin isäni oli muurari. Kuten Anu Louhio kertoi, että hänen isänsä teki heille talon ja kodin, niin minunkin isäni teki meille kodin. Mustavalkoiset kuvat kertovat: Tavallisia perheitä, samanlaisia kysymyksiä, samanlaisia paineita ja samanlaista läheisyyttä omien perheenjäsenten kesken. Vuosien kuluessa olen monta kertaa ajatellut, miten erikoista oli se, että minutkin - niin tavallisista oloista ja niin työntäyteisestä elämästä kutsuttiin hengelliseen työhön. Niin tavallinen ihminen... Niin tavallinen nainen toisten joukossa - ja silti kutsuttiin. Otin kutsun vakavasti ja sitä työtä olen saanut tehdä kohta 30 vuotta!

Olen kesän aikana nähnyt aivan toisenlaisia kuvia maailmalta: Itkeviä äitejä, kidutettuja miehiä, vuoristoon pakenevia kristittyjä ja mieletöntä, järjetöntä, aivan käsittämätöntä väkivaltaa vain siksi, että on kristitty. Miten ihmeessä näin pahaa kohtelua pelkästään siitä syystä, että tunnustaa: Jeesus on Herrani! Miksi niin mieletön määrä kärsimystä siksi, että tunnustaa uskonsa tämän maailman edessä? Miten ihmeessä meitä uskovia kohdellaan? Tai oikeammin: Miten Jeesusta kohdellaan tässä pahassa maailmassa?

Vaikka emme ole siellä, missä juuri nyt soditaan, kaikki se kärsimys, jota joudumme kohtaamaan tai joudumme silmillämme näkemään, se on uskovalle ihmiselle yhteistä: Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät... Tai päinvastoin: Yksikin lohdutuksen sana, miten se hoitaakaan kirvelevää ja pahaa mieltä... Pyhä Henki muistuttaa meitä ja auttaa meitä rukoilemaan ja lohduttamaan toisiamme. Ja tällaista rukouksen työtä Jumala on kutsunut meidät yhdessä tekemään! Rukoile ja kiitä Jumalaa, että saamme jatkaa yhdessä! Tule myös Rukousystävien tukijäseneksi. Voit tehdä sen maksamalla 80 euroa - tai sinulle sopivan summan - alla olevalle tilillemme. Merkitse viitteeksi: 1025! - Ystäväni, auttajani: Rukoilen tuhansien rukouspyyntöjen puolesta, teen ohjelmia ja järjestän rukousiltoja - ja kiitän tuestasi!

Pirkko Jalovaara

_________________________________________________________________________________________________________________

Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1025
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10872  Pe 05 Syy 2014, 0:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Voi vaikuttaa heppoiselta jonkun väittäessä Jumalan puhuneen. Mutta jos on monta todistajaa ja joku väittää Jumalan puhuneen, niin kuin ennen vyörytyksen alkua Kallion kirkossa, tilanne on eri. Nolotti nousta kaikkien edessä ylös ja kertoa Jumalan ainakin kahteen kertaan sanoneen, että minun pitää antaa Pirkolle se kirja. Vielä enemmän nolotti istua alas, kun Pirkko ei huolinutkaan kirjaa. Hän ei tuntenut kirjailijaa, hänellä oli niin paljon noita kirjoja eikä tuntenut itseään väärin kohdelluksi ainakaan silloin. Hän ei tainnut aavistaa, mikä kaikkien aikojen vyörytys olisi edessä; tuskinpa meistä kukaan. Mutta Jumala tiesi ja yritti varustaa tulevaan. Ikipäivänä en olisi osannut odottaa mitään tällaista, kaikkea tätä vainoa, joka on kuin pahaa unta... Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että tein niin kuin Jumala pyysi. Sitä ei ole joutunut koskaan katumaan, että seuraa omaatuntoaan.

Rukous avaa kanavan Jumalan suuntaan. Se on kuin näkymätön putki, josta kerron tuolla. Rukous on kuin paketti, joka tippuu Jumalan postilaatikkoon. Kaikkivaltias vastaanottaa lähetyksen ja voi vastata heti. Niin minulle kävi keskiviikkona 3.9.2014, josta kirjoitin aamusivuihinikin: "Rukoilin mielessäni ja saman tien kello 15.32 Jumala toi mieleeni Rukousystävä-lehdestä skannaamani Pirkon saatesanat, joita en ollut laittanut vielä Sanasinkoon, pelkän ohjelma-aikataulun vain maanantain vastaisena yönä voimieni loputtua ja valvottuani aamuun."

Pirkko tekee tärkeätä työtä ja kustansi koko viime keväänkin kalliita radio- ja tv-ohjelmia ilman rahankeräyslupaa, jolla kattaa menoja. Jokainen tajuaa tilanteen sietämättömäksi; ohjelma-aika maksaa eikä ole tuloja, joista menot voisi suorittaa. Kaiken huipuksi poliisihallitus yrittää leipoa Pirkosta rikollisen saivartelullaan, että Pirkko on johtanut lupaviranomaisia harhaan, vaikka ihmiset ovat koko ajan tienneet, ketä ovat tukeneet. Niin pitkältä ajalta kuin muistan, pankkisiirtolomakkeissa ja muissa on lukenut: Pirkko Jalovaaran työn tukemiseen. Keneltäkään ei ole jäänyt epäselväksi, kenelle rahat ovat menneet.

Kyseessä on törkeä ajojahti, jossa vainotaan Pirkko Jalovaaran työtä seurakunnissa. Jopa kristillinen media on osallistunut siihen, ja Kotimaa24:kin uutisoi härskisti kaikki Pirkkoon liittyvät epäilytkin hiiskumatta sanallakaan Seppo Juntusen pitkään jatkuneesta laittomasta rahankeräyksestä, vaikka käräjät ovat jo 17.9.2014! Pitää olla todella sokea, jos ei huomaa, kuinka härski sovinismi seurakunnissa jyrää.

Toisaalta juuri kun laki on muuttumassa niin, että rahankeräykseen riittää pelkkä ilmoitus lupamenettelyn sijaan, poliisihallitukselta ja poliisilta on silkkaa kiusantekoa ja saivartelua yrittää leipoa ihmisten puolesta rukoilevasta mitään rikollista.

Admin 4.9.2014 klo 0.49 kirjoitti:
Samaan aikaan kuin skannasin edelliseen viestiin kuvan, skannasin ja oikoluin myös toisen tiedoston, joka jäi linkittämättä foorumille.

Skannaaminen ja oikoluku ei ole mikään pikku juttu; kuvan kokoa joutuu säätelemään ja tekstiä syynäämään, että kaikki olisi ok. Niinpä noissakin meni aikaa, jonka jälkeen olin uupunut. Lepopäivä vaihtui jo maanantain vastaiseksi yöksi, ja valvoin taas. Saatanalle käy kaikki konstit kiusatessaan ja hyökkäillessään, ja voimani ovat välillä aivan loppu. Nukahdettuani keskiviikkona 3.9.2014 uupumukseeni ja rukoiltuani herättyäni näin sieluni silmin tiedoston, jonka olin jättänyt linkittämättä foorumille. Se oli Jumalan vastaus rukoukseeni, mitä Hän halusi minun tekevän. Uusimman Rukousystävä-lehden 4/2014 välissä ollut saatekirje tulee siis tässä:



Lainaus:
Rukousystävä 4/2014:


- Ystäväni! Auttajani!

Kerroin sinulle, miten katselin perheemme vanhoja valokuvia: Kuvista näen, miten tavallinen työläisperhe olimmekaan ja niin samanlainen perhe, kuin niillä monilla, jotka tässä lehdessä kertovat omasta lapsuudestaan. Kuten Risto Viiperi kertoi olleensa muurari, niin minunkin isäni oli muurari. Kuten Anu Louhio kertoi, että hänen isänsä teki heille talon ja kodin, niin minunkin isäni teki meille kodin. Mustavalkoiset kuvat kertovat: Tavallisia perheitä, samanlaisia kysymyksiä, samanlaisia paineita ja samanlaista läheisyyttä omien perheenjäsenten kesken. Vuosien kuluessa olen monta kertaa ajatellut, miten erikoista oli se, että minutkin - niin tavallisista oloista ja niin työntäyteisestä elämästä kutsuttiin hengelliseen työhön. Niin tavallinen ihminen... Niin tavallinen nainen toisten joukossa - ja silti kutsuttiin. Otin kutsun vakavasti ja sitä työtä olen saanut tehdä kohta 30 vuotta!

Olen kesän aikana nähnyt aivan toisenlaisia kuvia maailmalta: Itkeviä äitejä, kidutettuja miehiä, vuoristoon pakenevia kristittyjä ja mieletöntä, järjetöntä, aivan käsittämätöntä väkivaltaa vain siksi, että on kristitty. Miten ihmeessä näin pahaa kohtelua pelkästään siitä syystä, että tunnustaa: Jeesus on Herrani! Miksi niin mieletön määrä kärsimystä siksi, että tunnustaa uskonsa tämän maailman edessä? Miten ihmeessä meitä uskovia kohdellaan? Tai oikeammin: Miten Jeesusta kohdellaan tässä pahassa maailmassa?

Vaikka emme ole siellä, missä juuri nyt soditaan, kaikki se kärsimys, jota joudumme kohtaamaan tai joudumme silmillämme näkemään, se on uskovalle ihmiselle yhteistä: Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät... Tai päinvastoin: Yksikin lohdutuksen sana, miten se hoitaakaan kirvelevää ja pahaa mieltä... Pyhä Henki muistuttaa meitä ja auttaa meitä rukoilemaan ja lohduttamaan toisiamme. Ja tällaista rukouksen työtä Jumala on kutsunut meidät yhdessä tekemään! Rukoile ja kiitä Jumalaa, että saamme jatkaa yhdessä! Tule myös Rukousystävien tukijäseneksi. Voit tehdä sen maksamalla 80 euroa - tai sinulle sopivan summan - alla olevalle tilillemme. Merkitse viitteeksi: 1025! - Ystäväni, auttajani: Rukoilen tuhansien rukouspyyntöjen puolesta, teen ohjelmia ja järjestän rukousiltoja - ja kiitän tuestasi!

Pirkko Jalovaara

_________________________________________________________________________________________________________________

Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1025
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10896  La 13 Syy 2014, 2:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

MTV: Käräjäoikeus jäädytti saarnaajan varoja yli miljoonan

Vainon edetessä piti avata omat arkistot, jotka ovat onneksi tallella eikä jossain kaatopaikalla niin kuin Saatana olisi halunnut. Piti oikein tutkia, minkälainen "petos" poliisissa on onnistuttu värkkäämään.

Seurakuntalaisessa oli niin osuva kommentti:

Lainaus:
Poliisin ja käräjäoikeuden toiminta loukkaa lahjoittajia. Niin kauan kuin Jalovaaran työn taloudelliset tukijat ovat tyytyväisiä rahoille saamaansa vastineeseen, asia ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle, vähiten poliisille.

Jutussa on kyse puhtaasta vainosta, syrjinnästä vakaumuksen perusteella, kiihottamisesta ja yllyttämisestä.

Onpa melkoinen palkka odotettavissa Isän Kädestä kiihottajille. Tuli palaa...

Jukka Ryhänen | 12.09.2014 15:32


Helsingin poliisissa on seottu täysin. Tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö sanoo Ilta-Sanomien uutisessa:

Lainaus:
- Kyse on vasta epäilystä. Jos henkilö on rikoksella hyötynyt taloudellisesti, niin silloin tehdään turvaamistoimi rikoshyödyn takaisinsaannin turvaamiseksi.

Anna mun nauraa. Ei kai poliisi voi tulla vetämään välistä; varat pitäisi palauttaa lahjoittajille, jotka ovat koko ajan tienneet, mihin rahat ovat menneet!

Mitä ihmeen vainoa tämä tämmöinen oikein on? Poliisista itsestään pitäisi tehdä rikosilmoitus!



Minulla on tallessa Rukousystävä-lehden ensimmäinen numero vuodelta 2002, jonka tilisiirrossa on viitetekstinä:

"Pirkko Jalovaaran rukoustyön tukemiseen. Kiitos lahjastasi!"

Tallessa on myös Rukousystävä-lehti 4/2003, jonka saatetekstiä aiemmasta kiusaamisesta olen esitellytkin jo. Ohesta löytyy pdf-tiedostokin, jonka lopussa tilisiirrossa lukee:

"Haluan olla tukemassa Pirkko Jalovaaran rukous- ja evankelioimistyötä"



Tilisiirtolomakkeen teksti on pysynyt kaikkina näinä vuosina samana, paitsi Rukousystävä-lehdestä 2/2012 alkaen on tullut yksi sana lisää:

"Haluan säännöllisesti olla tukemassa Pirkko Jalovaaran rukous- ja evankelioimistyötä"



Mitään väärinkäsitystä ei ole syntynyt lehden takakannestakaan, jossa on ollut teksti "Pirkon työn tukeminen" tai pyydetty tukemaan Rukousystävien työtä.

Ala-arvoiseksi on poliisin touhu mennyt, Suomesta on tullut oikea poliisivaltio. Ihmiset, joiden pitäisi palvella oikeutta, ovatkin näitä, joista Jeesus sanoo:

"He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia." - Matt. 7:15





__________________

Viesti kopioitu: täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10901  La 13 Syy 2014, 22:55 (GMT+3)  Aihe: Korruptio kukkii poliisivaltiossa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.9.2014 klo 2.34 kirjoitti:
MTV: Käräjäoikeus jäädytti saarnaajan varoja yli miljoonan

Vainon edetessä piti avata omat arkistot, jotka ovat onneksi tallella eikä jossain kaatopaikalla niin kuin Saatana olisi halunnut. Piti oikein tutkia, minkälainen "petos" poliisissa on onnistuttu värkkäämään.

Seurakuntalaisessa oli niin osuva kommentti:

Lainaus:
Poliisin ja käräjäoikeuden toiminta loukkaa lahjoittajia. Niin kauan kuin Jalovaaran työn taloudelliset tukijat ovat tyytyväisiä rahoille saamaansa vastineeseen, asia ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle, vähiten poliisille.

Jutussa on kyse puhtaasta vainosta, syrjinnästä vakaumuksen perusteella, kiihottamisesta ja yllyttämisestä.

Onpa melkoinen palkka odotettavissa Isän Kädestä kiihottajille. Tuli palaa...

Jukka Ryhänen | 12.09.2014 15:32


Helsingin poliisissa on seottu täysin. Tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö sanoo Ilta-Sanomien uutisessa:

Lainaus:
- Kyse on vasta epäilystä. Jos henkilö on rikoksella hyötynyt taloudellisesti, niin silloin tehdään turvaamistoimi rikoshyödyn takaisinsaannin turvaamiseksi.

Anna mun nauraa. Ei kai poliisi voi tulla vetämään välistä; varat pitäisi palauttaa lahjoittajille, jotka ovat koko ajan tienneet, mihin rahat ovat menneet!

Mitä ihmeen vainoa tämä tämmöinen oikein on? Poliisista itsestään pitäisi tehdä rikosilmoitus!



Minulla on tallessa Rukousystävä-lehden ensimmäinen numero vuodelta 2002, jonka tilisiirrossa on viitetekstinä:

"Pirkko Jalovaaran rukoustyön tukemiseen. Kiitos lahjastasi!"

Tallessa on myös Rukousystävä-lehti 4/2003, jonka saatetekstiä aiemmasta kiusaamisesta olen esitellytkin jo. Ohesta löytyy pdf-tiedostokin, jonka lopussa tilisiirrossa lukee:

"Haluan olla tukemassa Pirkko Jalovaaran rukous- ja evankelioimistyötä"



Tilisiirtolomakkeen teksti on pysynyt kaikkina näinä vuosina samana, paitsi Rukousystävä-lehdestä 2/2012 alkaen on tullut yksi sana lisää:

"Haluan säännöllisesti olla tukemassa Pirkko Jalovaaran rukous- ja evankelioimistyötä"



Mitään väärinkäsitystä ei ole syntynyt lehden takakannestakaan, jossa on ollut teksti "Pirkon työn tukeminen" tai pyydetty tukemaan Rukousystävien työtä.

Ala-arvoiseksi on poliisin touhu mennyt, Suomesta on tullut oikea poliisivaltio. Ihmiset, joiden pitäisi palvella oikeutta, ovatkin näitä, joista Jeesus sanoo:

"He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia." - Matt. 7:15


Seurakuntalaisesta tämäkin mielipide:

Lainaus:
Esko Helenius jo sanoikin sen mitä aioin: kerättyjä varoja ei saa käyttää palkkakuluihin vaan siihen tarkoitukseen mihin ne on kerätty.

En ota kantaa Jalovaaran syyllisyyteen, koska asia on kesken, mutta Jukka Ryhäsen kommenttia ihmettelen. Mistä sinä voit jo nyt tietää onko rahat käytetty siihen mihin ne on kerätty? Juuri sitähän nyt tutkitaan.

Vakuustakavarikko tarkoittaa sitä, että epäilty ei voi siirtää rahoja muualle. Ne on siis jäädytetty. Jos syyte menee läpi, laittomasti kerätty raha tuomitaan valtiolle menetetyksi. Jos syyte hylätään, takavarikko puretaan.

Juhani Ketomäki | 13.09.2014 10:11


Jumal'auta! Se vasta petos on, jos poliisi takavarikoi ihmisten osoittamat varat Pirkko Jalovaaran rukoustyölle ja siirtää ne kommunistisen valtion kassaan! Se on petosten petos ja suomettumisen huippu maassa, joka liitettiin valtiopetoksella Euroopan unioniin, joka on johtanut Suomen taloudelliseen katastrofiin. Rikosten teillä valtionkassaa yritetään paikata varastamalla toisten rahaa, jopa rukoustyöhön tarkoitettua!

Kun luterilainen kirkkomme repii kirkollisveroa jopa yrityksiltä ja yhteisöiltä ja käyttää tuloistaan vain alle 2 % hyväntekeväisyyteen, niin Pirkko Jalovaaran Rukousystävä-yhdistyksen käytettyä hyväntekeväisyyteen 6,5 % poliisi aloittaa siitä rikostutkinnan!

Pirkkoa kohdellaan kuin suuren luokan rikollista, jolle määrätään vakuustakavarikko, josta Helsingin poliisin tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö on kailottanut eri tiedotusvälineille. Mutta kun oli kyse valelääkäristä, joka vaarantaa ihmisten henkiä, sitä ei viitsitty tutkia eikä tutkinnanjohtaja Hannu Männikköä kiinnostanut poliisin laiminlyönti jälkikäteenkään. Se jos mikä kertoo poliisin puolueellisuudesta ja korruptoituneisuudesta, että Suomi on ajautunut poliisivaltioksi, jossa poliisi voi tuhota kenet vaan, jopa rikosten uhritkin.




__________________

Viesti kopioitu: täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 10938  Ti 23 Syy 2014, 1:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Rukousystävä-lehdestä 5/2002:

Lainaus:


Smith Wigglesworth:

"Kaikki sairaus on Saatanasta"

Tapaaminen Smith Wigglesworthin kanssa oli unohtumaton kokemus. Tämä näyttää olevan yleinen reaktio kaikille, jotka tunsivat hänet tai kuulivat hänen puhuvan. Smith Wigglesworth oli mies, jota Jumala käytti epätavallisella tavalla. Hänellä oli tarttuva ja inspiroiva uskon lahja ja hänen palvelutyössään niin monet löysivät syvemmän yhteyden Jumalaan, täyttyivät Pyhällä Hengellä tai ihmeellisellä tavalla paranivat. Wigglesworth antoi työstään kaiken kunnian Jumalalle ja hän erityisesti toivoi ihmisten ymmärtävän hänen työnsä juuri tässä merkityksessä, koska hänen yksinomainen toiveensa oli, että ihmiset näkisivät yksin Jeesuksen - eivät häntä itseään.


Smith Wigglesworth syntyi Englannissa 1859. Lapsena hänellä oli puhevika, ja hänen oli ollut vaikea ilmaista itseään. Sama ongelma oli ollut äidilläkin. Vaikeus puhua, sen lisäksi, että hänellä ei ollut oikeastaan mitään koulutusta, ei antanut viitteitä tulevasta saarnaajan tehtävästä. Hänestä tuli putkimies ammatiltaan.

Wigglesworth meni naimisiin Polly Featherstonen kanssa, jolla sen ajan naiseksi oli harvinainen saarnaajan ja evankelistan tehtävä. Erään kerran, kun vaimo tuli hyvin myöhään saarnaajamatkoiltaan Wigglesworth huomautti, että "Minä olen tämän talon herra, enkä hyväksy, että näin myöhään palataan kotiin." Siihen vaimo vastasi: "Tiedän, että sinä olet mieheni, mutta Jeesus Kristus on minun Herrani!" Silloin Wigglesworth avasi oven ja työnsi vaimon pihalle. Ja vielä napautti oven lukkoon. Mutta hänpä oli unohtanut lukita takaoven, ja sieltä vaimo käveli reippaasti takaisin sisälle - hymyillen ja nauraen - itse asiassa niin kovasti nauraen, että hetken perästä he nauroivat kumpikin katketakseen koko asialle.

Tilanne muuttui radikaalisti, kun Smith Wigglesworth 48 vuotiaana täyttyi Pyhällä Hengellä. Yhtäkkiä hän sai uutta voimaa ja hänkin alkoi saarnata ja puhua. Ihmiset alkoivat myös parantua. Ensimmäisessä kokouksessa oli kaksitoista ihmistä, jotka pyysivät rukousta parantuakseen ja he kaikki kaksitoista myöskin paranivat.

Pian Smith Wigglesworth sai todellisen haasteen. Hänen hyvän ystävänsä vaimo oli niin sairas, että lääkärit olivat sanoneet hänen kuolevan seuraavana yönä. Wigglesworth sääli tätä perhettä ja halusi mennä rukoilemaan, mutta ajatteli pyytää rohkaisuksi mukaansa myös seurakunnan papin. Mutta pappi kieltäytyi lähtemästä. Sitten hän meni ystävänsä luo, joka tunnettiin vahvana ja voimakkaana rukoilijana. Yhdessä he lähtivät ystäväperheen kotiin.

Nainen oli mennyt hyvin heikoksi ja huonoon kuntoon. Wigglesworth pyysi ystäväänsä rukoilemaan naisen puolesta. Valitellen pian perhettä kohtaavaa surua mies rukoili hyvin rönsöilevällä ja negatiivisella äänensävyllä, kunnes Wigglesworth karjaisi: "Lopeta tuo!" Luullen, että pahin oli jo takanapäin, hän pyysi sairaan naisen aviomiestä jatkamaan rukousta. Itkien ja valitellen mies yritti rukoilla, kunnes Wigglesworth taas karjaisi: "Jumala, pysäytä hänet!"

Wigglesworth kaivoi taskustaan öljypullon ja valeli sen sisällön kokonaisuudessaan naisen päälle. Jeesuksen nimessä hän rukoili. Siinä seisoessaan sängyn päädyssä Wigglesworth näki elämänsä ensimmäisen näyn. Hän kertoo: "Äkkiä Jeesus ilmestyi eteeni. Tuijotin Häntä silmät pyöreänä. Hän hymyili minulle hyvin armahtavaisesti... Näky ei ole koskaan häipynyt mielestäni, eikä muisto tuosta kauniista, pehmeästä hymystä." Kun näky oli hälvennyt, nainen nousi istumaan täynnä uutta elämää. Hän kasvatti aikuiseksi monta lasta ja eli pitempään kuin miehensä.

Tuo jonkinlainen karkeus säilyi Wigglesworthin käyttäytymisessä. Vaikka hän saattoi olla ystävällinen ja kohtelias, kuitenkin hänestä tuli karkea ja töykeä varsinkin kun hän joutui Vihollisen kanssa tekemisiin. Wigglesworth selitti, että syy miksi hän oli niin karkea ja miksi hän käyttäytyi "väkivaltaisesti" ihmisiä kohtaan johtui siitä, että hän halusi herättää ihmisten mielenkiinnon Jumalan puoleen. Hänellä oli myös vihastumista sekä Saatanaa että kaikkea sairautta kohtaan, ja hän lujasti uskoi, että kaikki sairaus on Saatanasta. Kun hän rukoili jonkun paranemista, hän saattoi tökkiä tai tönäistä sairasta ihmistä, varsinkin sitä paikkaa, mikä juuri oli kipeänä. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän kohteli ihmisiä tuolla tavalla, hän sanoi, ettei Saatanaa koskaan pidä kohdella hellävaraisesti tai kauniisti.

Smith Wigglesworth joutui itse vastakkain elämän ja kuoleman kysymysten kanssa. Hänellä oli niin kovat kivut, ettei hän päässyt ylös sängystä. Hän oli kieltänyt vaimoaan, ettei talossa saanut pitää lääkkeitä, eikä mitään apukeinoa ollut. Koko perhe rukoili helpotusta kokonaisen yön, mutta mitään ei tapahtunut. Wigglesworth uskoi itsekin kuolevansa ja siinä tilanteessa - jotta vaimolle ei tulisi vaikeuksia - hän antoi luvan kutsua lääkärin paikalle.

Lääkäri totesi umpisuolen tulehtuneen ja sisäelinten jo vaurioituneen niin pahasti, että leikkaus ei enää auttaisi. Muutaman tunnin kuluttua mies kuolisi. Kun lääkäri oli lähdössä, vanhempi nainen ja nuori mies tulivat samaan huoneeseen. Tämä nainen myös vakaasti uskoi, että kaikki sairaus tulee Saatanalta. Kun nainen rukoili, nuorempi mies nousi sängylle, laittoi molemmat kädet Wigglesworthin päälle ja huusi: "Tule ulos, Saatana, Jeesuksen nimessä!"

Wigglesworthin suureksi hämmästykseksi kipu katosi täysin. He jatkoivat vielä rukousta hänen puolestaan ja hetken kuluttua hän nousi, pukeutui ja meni alakertaan. Hän sanoi vaimolleen: "Olen parantunut. Olisiko täällä mitään hommia?" Kun vaimo kuuli, mitä oli tapahtunut, ja kun hän kuuli miehensä työtarjouksen, hänpä ripakasti pyysikin miestä korjaamaan rikkoutuneen viemäriputken.

Umpisuoli ei sen koommin vaivannut.

Pdf-tiedostona:
Smith Wigglesworth: "Kaikki sairaus on Saatanasta"

Englanniksi:
Smith Wigglesworth
Healing ministry begins - Smith Wigglesworth
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11139  Ke 03 Jou 2014, 2:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.9.2014 klo 21.55 kirjoitti:
Kun luterilainen kirkkomme repii kirkollisveroa jopa yrityksiltä ja yhteisöiltä ja käyttää tuloistaan vain alle 2 % hyväntekeväisyyteen, niin Pirkko Jalovaaran Rukousystävä-yhdistyksen käytettyä hyväntekeväisyyteen 6,5 % poliisi aloittaa siitä rikostutkinnan!

Pirkkoa kohdellaan kuin suuren luokan rikollista, jolle määrätään vakuustakavarikko, josta Helsingin poliisin tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö on kailottanut eri tiedotusvälineille. Mutta kun oli kyse valelääkäristä, joka vaarantaa ihmisten henkiä, sitä ei viitsitty tutkia eikä tutkinnanjohtaja Hannu Männikköä kiinnostanut poliisin laiminlyönti jälkikäteenkään. Se jos mikä kertoo poliisin puolueellisuudesta ja korruptoituneisuudesta, että Suomi on ajautunut poliisivaltioksi, jossa poliisi voi tuhota kenet vaan, jopa rikosten uhritkin.

Lainaus edellä tuolta.

Back to business. Ks. myös:

Seiska suuren jutun jäljillä - Pirkolla on muumikassi!

Jos googlaa Pirkko Jalovaaran nimellä, päätyy tätä nykyä ihmeellisiin otsikoihin, joissa väitetään Pirkon joutuneen putkaan, jossa on viettänyt yönsä. Jahka tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö paljastaa korttinsa, mikä oikeutti noin noloon virhearviointiin ja vallan väärinkäyttöön poliisin taholta, tiedämme poliisin korruptiosta vähän enemmän, jonka uhriksi on joutunut jo liian moni syytön ihminen. Mutta poliisi halusi alentaa Pirkon ja pitää hänen kustannuksellaan vähän hauskaa. Kun palvelija ei ole isäntäänsä suurempi, josta mieleeni tuleekin yksi hauskanpito reilun parintuhannen vuoden takaa, tämä:

Lainaus:
Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.

Tuo on Matt. 27:27-31, mutta samasta voi lukea myös Mark. 15:16-20, ja vähän pidemmin vaikka täältä, Joh. 19:1-42. Sairasta hupia syyttömän kustannuksella.

Mihinkä jäinkään... Rukousystävä-lehteen, joka tuli taas ja jonka välissä Pirkko muun muassa kirjoittaa:

"Ja enhän voinut myöskään ikinä kuvitella sen kiusaamisen määrää, mitä työhöni kohdistetaan."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11140  Ke 03 Jou 2014, 2:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.12.2014 klo 1.19 kirjoitti:
Jos googlaa Pirkko Jalovaaran nimellä, päätyy tätä nykyä ihmeellisiin otsikoihin, joissa väitetään Pirkon joutuneen putkaan, jossa on viettänyt yönsä. Jahka tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö paljastaa korttinsa, mikä oikeutti noin noloon virhearviointiin ja vallan väärinkäyttöön poliisin taholta, tiedämme poliisin korruptiosta vähän enemmän, jonka uhriksi on joutunut jo liian moni syytön ihminen. Mutta poliisi halusi alentaa Pirkon ja pitää hänen kustannuksellaan vähän hauskaa. Kun palvelija ei ole isäntäänsä suurempi, josta mieleeni tuleekin yksi hauskanpito reilun parintuhannen vuoden takaa, tämä:

Lainaus:
Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.

Tuo on Matt. 27:27-31, mutta samasta voi lukea myös Mark. 15:16-20, ja vähän pidemmin vaikka täältä, Joh. 19:1-42. Sairasta hupia syyttömän kustannuksella.

Mihinkä jäinkään... Rukousystävä-lehteen, joka tuli taas ja jonka välissä Pirkko muun muassa kirjoittaa:

"Ja enhän voinut myöskään ikinä kuvitella sen kiusaamisen määrää, mitä työhöni kohdistetaan."

Huomaatteko, mikä surullinen asia yhdistää kahta edellistä tapausta? Molemmissa on tuhottu tärkeä työ lähimmäisten hyväksi.

Jeesus paransi sairaita, mutta sai kuolla ristillä. Pirkko ei voi tehdä enää työtään kirkossa. Kuka siitä iloitsee? - Saatana, joka on ollut valehtelija alusta asti, Joh. 8:44.

Jeesus sanoi:

Lainaus:
"Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. - Joh. 15:20
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11142  Ke 03 Jou 2014, 17:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.12.2014 klo 1.19 kirjoitti:
Jos googlaa Pirkko Jalovaaran nimellä, päätyy tätä nykyä ihmeellisiin otsikoihin, joissa väitetään Pirkon joutuneen putkaan, jossa on viettänyt yönsä. Jahka tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö paljastaa korttinsa, mikä oikeutti noin noloon virhearviointiin ja vallan väärinkäyttöön poliisin taholta, tiedämme poliisin korruptiosta vähän enemmän, jonka uhriksi on joutunut jo liian moni syytön ihminen. Mutta poliisi halusi alentaa Pirkon ja pitää hänen kustannuksellaan vähän hauskaa. Kun palvelija ei ole isäntäänsä suurempi, josta mieleeni tuleekin yksi hauskanpito reilun parintuhannen vuoden takaa, tämä:

Lainaus:
Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.

Tuo on Matt. 27:27-31, mutta samasta voi lukea myös Mark. 15:16-20, ja vähän pidemmin vaikka täältä, Joh. 19:1-42. Sairasta hupia syyttömän kustannuksella.

Mihinkä jäinkään... Rukousystävä-lehteen, joka tuli taas ja jonka välissä Pirkko muun muassa kirjoittaa:

"Ja enhän voinut myöskään ikinä kuvitella sen kiusaamisen määrää, mitä työhöni kohdistetaan."

Jatkan tästä vielä vähän ennen kuin unohtuu, ja kopioitava ehkä muihinkin ketjuihin. Olen voinut kuvitella, kuinka kauhealta Pirkosta on tuntunut putkaan heittäminen. Miten häväisty olo on ollut, kun hänet on sinne kiusan vuoksi viety eikä ketään ole ollut puolustamassa mielivaltaa vastaan. Poliisi on tajunnut tilanteen ja tiennyt saavansa mediaan mojovan jutun, jota pääsevät revittelemään. Mutta poliisi on niin tyhmä ja typerä, ettei tiedä ihmisten tietävän enemmän; ettei siitä kasvissyöjästä, joka ei juo teetä väkevämpää, saa tekemälläkään epävakaata kännihörhöä, joka täytyisi sulkea putkaan. Noloa, noloa, noloa - jota poliisi joutuu häpeämään vielä Jeesuksenkin edessä ja vastaamaan siitä, mitä tuli tehtyä. Sen putkareissun takia Pirkko ei herännyt aamulla kotona eikä voinut rukoilla sairaiden puolesta; käsitellä ainuttakaan rukouspyyntöä, joita epätoivoiset ihmiset olivat hänelle lähettäneet. Pirkko virui kärsivänä siellä putkassa vapisten ja täristen eikä tainnut saada nukuttuakaan yhtään - vanha, poliisin häpäisemä nainen joutui valvomaan koko yön, jonka jälkeen väsyneen höykyttämistä jatkettiin taas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11143  To 04 Jou 2014, 2:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.12.2014 klo 1.19 kirjoitti:
Jos googlaa Pirkko Jalovaaran nimellä, päätyy tätä nykyä ihmeellisiin otsikoihin, joissa väitetään Pirkon joutuneen putkaan, jossa on viettänyt yönsä. Jahka tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö paljastaa korttinsa, mikä oikeutti noin noloon virhearviointiin ja vallan väärinkäyttöön poliisin taholta, tiedämme poliisin korruptiosta vähän enemmän, jonka uhriksi on joutunut jo liian moni syytön ihminen. Mutta poliisi halusi alentaa Pirkon ja pitää hänen kustannuksellaan vähän hauskaa. Kun palvelija ei ole isäntäänsä suurempi, josta mieleeni tuleekin yksi hauskanpito reilun parintuhannen vuoden takaa, tämä:

Lainaus:
Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.

Tuo on Matt. 27:27-31, mutta samasta voi lukea myös Mark. 15:16-20, ja vähän pidemmin vaikka täältä, Joh. 19:1-42. Sairasta hupia syyttömän kustannuksella.

Mihinkä jäinkään... Rukousystävä-lehteen, joka tuli taas ja jonka välissä Pirkko muun muassa kirjoittaa:

"Ja enhän voinut myöskään ikinä kuvitella sen kiusaamisen määrää, mitä työhöni kohdistetaan."

Edellä on Rukousystävä-lehden välissä olleesta saatekirjeestä vain yksi pieni lainaus. Skannasin kirjeen jo tiistai-iltana, ja muutin ja oikoluin sen myös tekstitiedostoksi, jättäen koko helahoidon hautumaan. Mutta nyt keskiviikkoiltana puoli kahdentoista maissa huomasin kuvatiedostosta rajautuneen pari merkkiä pois, ja aloin skannata uudestaan - samalla lopputuloksella. Asetuksissa oli vikaa, ja lystissä hupeni noin tunti. Olen kuluttanut tuntitolkulla aikaani Pirkon asiaan - yöaikaan, päiväaikaan, mihin aikaan tahansa, piittaamatta väsymyksestä tai sairaudesta mitään, ja se kaikki on ollut jostain muusta pois, esimerkiksi omasta kirjoittamisestani. Kaiken kukkuraksi emme ole läheskään samaa mieltä kaikista asioista, minulla on omat ajatukseni ja mielipiteeni niin kuin meistä jokaisella. Mutta olen idealisti, teen sen minkä haluan, ja seuraan intuitiotani. Keskiviikkona ennen ylösnousua sain jopa kirjoitusaiheen: "Miksei Jeesus tuominnut homoja?", jota en ehtinyt nyt kirjoittamaan. Vaan ei hätiä mitään; runko on kirjoitettu aamusivuihini, joita voisin siteerata vaikka suoraan. Mutta sekin on raskasta; omien käsin kirjoitettujen koukeroitten näpytteleminen ja työstäminen koneelle. Sainpahan edes tämän valmiiksi tärkeän asian puolesta:



Rukousystävä-lehdestä 5/2014:

Lainaus:
Jumala sen tiesi!
Jumala sen jo näki!


Saadessani kutsun hengelliseen työhön, en voinut kuvitella, miten mielenkiintoisia nämä vuodet tulevat olemaan. Vasta työntäyteiset, lähes 30 vuotta ovat sen osoittaneet ja suuren innostukseni säilyttäneet.

Hengellisen työni sisältö on aina keskittynyt rukouksella parantumiseen ja aloittaessani en voinut kuvitella, miten paljon sairaita saan kohdata, jotka todella haluavat turvautua rukouksen vaihtoehtoon.

Alun alkaen en tietenkään voinut myöskään aavistaa, miten paljon parantumisia vuosien aikana tapahtuu ja miten paljon olen saanut ihmetellä, miten parantuminen alkaa vain rukoilemalla ja laittamalla käden sen kipeän paikan päälle.

Ja enhän voinut myöskään ikinä kuvitella sen kiusaamisen määrää, mitä työhöni kohdistetaan. Mutta mikä turvallisuus mielessäni: Jumala on senkin nähnyt ja myös minulle, henkilökohtaisesti vakuuttanut: "Minä Herra olen sinun parantajasi..." - Siis minussakin, ne haavat mistä tulevatkin, nekin parantuvat ja siitä kiitos Jumalalle!

Ja senkin Jumala on vahvistanut, että hengellinen työni tulee jatkossakin olemaan sellaista, johon tarvitaan myös rahan käyttöä ja rahallista tukea. Tukijäsenmaksumme on 80 euroa.

Sinua kiittäen ja sinulle Jumalan siunausta rukoillen,

Pirkko Jalovaara


_________________________________________________________________________________________________________________


Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1025
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11160  Ma 08 Jou 2014, 19:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mitäs sitten... Jouduin hommiin taas. Välillä ärsyyntymiskynnys ylittyy ja suututtaa, mutta jos lähden väärään suuntaan, Jumala kääntää kurssin oikeaan. Sitä paitsi Jumala on aina oikeassa. Pääsisi paljon helpommalla, jos seuraisi tarkkaavaisesti omantuntonsa ääntä ja tekisi heti niin kuin se ehdottaa eikä vasta mutkan kautta väsyneenä ja voimansa menettäneenä. Niin paljon aikaa menee pelkkään turhaan. - Hetki vain Jumala, viitsisitkö yhtään odottaa; meikällä on nyt jotain paljon tärkeämpää...

Uusi Rukousystävien lehtikin sitten tuli, numero 5/2014. Lehden kannessa luki "Maistakaa ja katsokaa" ja koko lehti oli herkuilla kuvitettu. Jäätelöä, karkkeja, hedelmiä, marmeladia, leivosta lähes äglötykseen asti - kaikkea, mikä ruokkii sieni-infektiota. Juuri kun Pirkolla on kaikkein rankinta, hän kuorruttaa kaiken sokerilla. Mikäs juttu tässä oikein on... Ainakin tuo "Maistakaa ja katsokaa" taitaa tulla täältä, Psalmista 34:8. Selaan lehteä ja jätän sen hautumaan, mutta jo seuraavassa hetkessä teen siitä jutun tuohon edelle.

Viikonloppuna otan lehden käsiini uudestaan alkaen lukea Pirkon kirjoitusta "Nälkäinen sydän", jonka lopussa on viittaus Esterin kirjan toiseen lukuun. Koska tarkkaa raamatunkohtaa ei ollut, päätin tutustua Esterin kirjaan vähän tarkemmin, aloittaen vanhasta käännöksestä, siirtyen uuteen käännökseen liian pienellä fontilla, lukien koko helahoidon lopulta kännykkä-Raamatustani. Vaikka olin lukenut Esterin kirjan jo aiemminkin, minua oksetti koko juttu, naisten kehno asema, sorto ja kaikki se mielivalta. Pirkko esitteli sen perusteellisena kauneudenhoitona, mutta tuliko ollenkaan mieleen, että joku voisi lukea kirjan kokonaankin? Yhtä kaikki, kesken Esterin kirjan lukemisen minulle tuli mieleen, oliko se piikki kaiken sokerikuorrutuksen sisällä. En pitänyt Esterin kirjassa kuvatusta naisten asemasta yhtään, mutta luin sunnuntaina kirjan vielä uudelleen ja aloin tutkia asiaa vielä lisää. Lopulta löysin Esterin kirjasta pidemmänkin version Apokryfikirjojen käännöskomitean kääntämänä, josta olen poiminut Kreikkalaisen Esterin kirjan tähän omaksi tiedostokseen. Mielestäni se on parempi kuin Vanhassa Testamentissa oleva Esterin kirja ja tuo naisenkin näkökulmaa esille. Tosin loppu on hirveä, 75000 kuolonuhria antaen aihetta VT:hen kohdistuvaan kritiikkiin. Herää myös kysymys, kumpi versio on oikea vai onko mikään. Tarina on joka tapauksessa puhutteleva, paha saa palkkansa.

Kenen puolella itse olen? Onko luterilaisessa kirkossa viime vuosina tapahtunut jotain sellaista, joka laittaa valitsemaan puolensa? Siihen ei ole olemassa kuin yksi vastaus enkä voi hyväksyä vääryyttä. Kun puolet kansaa on potkaistu kirkosta ulos ja heiltä viety kaikki kirkkoillat, sitä ei voi katsoa tumput suorana sivusta. Jos elävä Jumala on olemassa - niin kuin onkin - Hän toimii yhä tänä päivänä ja johdattaa kansaansa, meitä kaikkia uskovia. Mielen alkaessa horjua kahtaalle Hän näyttää, mikä on oikea tie. Sen takia minäkin teen töitä tämän asian eteen ja jatkan sitä niin kauan kuin tarvitaan, kunnes vaara on ohi ja Herran katajainen kansa saa elää. Sen takia olen skannannut taas tämänkin tähän. Katsokaa ja maistakaa, mitä sain postista tänään:

Lainaus:
Mistä sait apua? Kuka hoiti sinua?

Miten Sinä toimit tai asennoidut, jos sinulle tai läheisillesi tulee terveysongelmaa tai muita paineita? Miten paineet vaikuttavat uskonelämääsi? Epäröitkö entisestään vai vahvistutko uskossasi? Lisäätkö rukousta vai lamaannutko kokonaan? - "Olen rukouksesta saanut apua syöpään, selkäsairauteen ja suolistovaivaan! Katson kaikki ohjelmasi ja kun olin hyvin sairaana, luin joka päivä Rukousystävä-lehteä. Uskoni on niin vahvistunut, että rohkaisen jokaista rukoilemaan, jonka ikinä sairaana tapaan", Marja kiittää kirjeessään.

Sydämellinen kiitos sinulle Marja! Kiitos palautteesta ja Jumalalle kiitos parantumisista! - Niin kuin Marjalle, samaa tapahtuu minullekin, kun teen Rukousystävä-lehden haastatteluja. Rohkaistun valtavasti! Ne ovat käsittämättömiä todistuksia ja parantumisia rukouksen kautta! Uusimmasta lehdestämme sait lukea, miten Leena on parantunut syövästä, miten Erja on sisäisesti vahvistunut, miten Reino on parantunut halvaantumisoireista, Anette syvistä peloista, Pirjo käsittämättömästä surusta, Sirkka-Liisa syömisen ja painon ongelmista ja Alli lonkan pahoista kivuista... Siis parantunut rukouksella! Siis vaikka kuinka paljon tulee kärsimystä, jo täällä maan päällä - rukoilemalla - saamme muistutusta ja mielikuvaa siitä Taivaallisesta ympäristöstä, joka on uskomme päämäärä. Se elämä siellä on varmasti hyvin erilaista ja se on varmasti parempaa! Ja sinne haluamme olla myös johdattamassa kaikkia, kaikkia läheisiämme.

Rukousystävä-lehti on myös koko ensi vuoden ajan antamassa uskon vahvistusta, todistuksia parantumisista ja uutta opetusta: Jokaisessa lehdessä haluan opettaa armolahjoista, Jumalan läsnäolon kokemuksesta ja Jeesuksen parantavasta rakkaudesta: "Palvelkaa kukin toisianne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina" (1. Piet. 4:10).

Tilaathan Rukousystävä-lehden myös vuodeksi 2015! - Tilauksen voit tehdä maksamalla tilausmaksun alla olevalla tilisiirrolla! Jos haluat antaa tärkeän hengellisen lahjan myös ystävillesi, lähetä meille maksajan nimi ja tiedot niistä nimistä, joille haluat lehden tilata osoitteella: Rukous-Kustannus Oy, Pl 29, 00431 Helsinki - tai kotisivut www.rukousystavat.fi - Sydämestäni, valtavasti kiitän sinua tilauksestasi, suurenmoisesta yhteistyöstä - ja ystävyydestä! - Tärkeintä, että Jumalan valtakunta on sydämessämme! - Kiitos vielä kerran!

Pirkko Jalovaara


Lehden voi tilata täältä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11393  Su 22 Hel 2015, 23:31 (GMT+3)  Aihe: Rukousystävä-lehden saatekirje 1/2015 Vastaa lainaamalla viestiä



Lainaus:
Rukousystävät ry

Sitä en ikinä unohda...

Se oli ikimuistettava päivä! En voi koskaan unohtaa sitä! Pienikään hetki siitä yllätyksen päivästä ei ikinä poistu mielestäni: Se, miten seisoin aivan valtavan konferenssihallin seinää vasten.. Katselin Taivasta... Ja itkin, itkin... Jumala oli juuri kutsunut minut hengelliseen työhön. Itse parantuneena rukoilemaan muiden parantumista... Ymmärrät, että oli niin käsittämätön olo... Miten Hän tarjoaa jotain tuollaista minulle...

Olin hyvin nuorena aloittanut kokopäiväiset työni. Olin kerännyt kokemusta monenlaisista tehtävistä. Tein pitkää päivää ja samalla aina opiskelin, koska olin omaksunut itselleni sen elämänpituisen oppimisen haasteen. Myös työntekijänä olin sinnikäs. Ei mitään poissaoloja, ei koskaan kieltäytymistä uusista ja vaativimmista tehtävistä. Ja aivan samalla sinnikkyydellä otin vastaan Jumalan kutsun uudelle, hengelliselle alueelle... Työtä, työtä ainakin kellon ympäri... Vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen... Kellon ympäri tai useimmiten paljon enemmänkin...

"Haluan heittää hanskat naulaan", luki rukouspyynnössä tekstinä mieheltä, joka oli tehnyt hengellistä työtä noin viisi vuotta - siis paljon, paljon vähemmän, kuin mitä itse olen ehtinyt olla mukana. - Mutta miksi ihmeessä hän haluaa lopettaa jo nyt? Näin nopeasti? - Miksi heittää kokonaan hanskat naulaan? - "Olen niin väsynyt ja olen hengellisesti täysin tyhjä. Kun vain kuulenkin, että joku pyytää minua pitämään hengellisen puheen tai pelkästään rukoilemaan, tulee fyysisestikin kuvottava olo... Niin paha olo..." - Mietin tietenkin, että miten ihmeessä se alun innostus voi ikinä muuttua noin vastenmieliseksi? Miten hän pystyy kokonaan lopettamaan ja lähtemään? - Hän selitti sitä näin: "Työstäni - ja minusta ihmisenä - on etsimällä etsitty virheitä. Se alkoi pienestä naljailusta ja tympeästä ilmeestä, mutta kun se jatkui ja jatkui..." - Niin. Sen ymmärtää. Mutta mikä saa minut toipumaan, jaksamaan ja taas aloittamaan alusta? - Minulle se on sitä, että saan yhdenkin sanan Jumalan suusta! - Yksikin sana riittää ja se luottamus, minkä rukoillessani aina saan: "...ikään kuin näkee Näkymättömän" (Hepr 11:27).

Rukousystävien vuoden 2015 Tukijäsenmaksuksi on sovittu 40 euroa. Käytäthän maksuun alla olevaa viitenumeroa 1520.

Sydämestäni sinua kaikesta kiittäen,

Pirkko Jalovaara


_________________________________________________________________________________________________________________

Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1520
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11467  Ti 24 Maa 2015, 2:44 (GMT+3)  Aihe: "Mistä tiedämme, että olemme oikealla tiellä? Siitä, että vaikeudet alkavat." Vastaa lainaamalla viestiä





Pdf-tiedostona:

Siellä ei ollutkaan syöpää! Rukousystävä 1/2015

Saatuani uusimman Rukousystävä-lehden kirjoitin siitä näin:

Admin 20.2.2015 klo 4.14 kirjoitti:
Torstaina tuli pitkään odotettu Rukousystävien lehti, mutta kansi ja koko lehti ikävällä tavalla ryttyisenä taas.

Ei se estänyt minua lukemasta lehteä ja siteeraamasta yhtä tärkeää kohtaa aamusivuihinkin.

Tärkeällä kohdalla, jonka talletin aamusivuihinikin, tarkoitin edellä Mirja Rantasen mainitsemaa Derek Princen ajatusta:

"Mistä tiedämme, että olemme oikealla tiellä? Siitä, että vaikeudet alkavat.
Taivaan tie on ahdas ja kaita, ja se on kärsimystä ja koettelemusta."


Se kolahti minuun täysillä. Sen mukaan olen ollut oikealla tiellä jo pitkään. Kärsimystä ja koettelemusta on piisannut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11569  La 02 Tou 2015, 1:23 (GMT+3)  Aihe: Rukousystävä-lehden saatekirje 2/2015 Vastaa lainaamalla viestiä



Lainaus:
Mene sinä viemään sanaa...

Jo aamuhämärässä Magdalan Maria oli haudalla ja outoa: Se kivi, joka oli laitettu haudan suulle, oli poissa. Juoksujalkaa hän lähti takaisin kertomaan muille: "Ovat vieneet Herran pois haudasta..." - Miehet lähtivät tutkimaan asiaa, mutta ei se selvinnyt. Eikä tullut heti mieleen se, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Miehet lähtivät haudalta ja menivät kotiin.

Mutta Maria ei saanut rauhaa. Hän meni takaisin ja itki. Hän katsoi vielä sisälle hautaan ja oi, se ei ollutkaan tyhjä! Siellä oli kaksi enkeliä! "Mitä itket nainen?" - enkelit kysyivät. "...Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu", Maria vastasi - Hetken perästä joku taas kysyi: "Mitä itket nainen. Ketä sinä etsit..." Ja Maria sopersi: "...sano minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois..."

Niin, kuinka monet tuntevat jotain aivan samaa kuin Maria: "Ovat vieneet Herran pois..." - Tuona pääsiäisen aamuna Marian elämä muuttui täysin! Se ei muuttunut siksi, että hän näki enkelit. Eikä siksi, että Jeesus ilmestyi hänelle. Mutta se, mikä muutti Marian elämän oli yksi sana: Maria! - Kaikki muuttui, kun Jeesus kutsui häntä nimeltä: "Maria". - Jeesus on Hyvä paimen, joka tuntee lampaansa - nimeltä. Ja hänen omansa tunnistavat Hänen äänensä...

Maria reagoi Jeesuksen yllättävään ilmestymiseen juuri samoin kuin meistä jokainen reagoisi! Hän oli luullut Jeesusta kuolleeksi, ja sellaista, joka onkin elossa, haluaa koskettaa - oikein halata! Mutta Jeesus sanoo Marialle: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo..." (Joh 20:17) - Ja samalla Jeesus antaa Marialle tärkeimmän tehtävän: "Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo..." - Näin Jeesus lähetti Marian ja samoin Hän lähettää meidät viemään maailmankaikkeuden tärkeintä sanomaa!

Myös minulle ja sinulle Hän antaa tuon tärkeimmän tehtävän: Kertoa, että Jeesus on ylösnoussut!

Pirkko Jalovaara

_________________________________________________________________________________________________________________



Rukousystävien 2015 Tukijäsenmaksu on 40 €.
Käytä viitenumeroa 1520.
Kiitos sydämestäni!



Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1520
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11649  Su 31 Tou 2015, 17:28 (GMT+3)  Aihe: Rukousystävien toukopostia Vastaa lainaamalla viestiä





Lainaus:
Suurinta voimaa!

Kaikkeen, myös tavallisiin arkisiin askareisiin tarvitsemme voimaa: Käsiä kantamaan, jalkoja liikkumaan ja aivoja ajattelemaan. Tutkija ja professori Sinikka Piippo ihmetteli artikkelissaan, mitä tietoa häneltäkin alan asiantuntijana puuttui, kun oma äiti Alzheimerin tautiin sairastuttuaan menetti kokonaan kykynsä selviytyä ilman toisten apua. Että mikä oli se merkittävä tekijä, joka vaikutti sairastumiseen ja siihen, että arkipäivän toimintakyky ja siihen tarvittava voima olivat poissa, vaikka alun alkaen jokaisen ihmisen aivojen kapasiteetti on aivan käsittämätön: Aivojemme toimintakykyä varten meillä jokaisella on huikeat 100 miljardia aivosolua, ja niitä ympäröi ja ravitsee 900 miljardia gliasolua! Siis aivotoimintamme on aivan käsittämätön kokonaisuus!

"Mutta te saatte voiman..."

Miten selviytyä? Miten toimia? Miten ikinä pärjää? - Se kuulosti varmasti täysin ylivoimaiselta tehtävältä, jonka Jeesus antoi apostoleille ja niille miehille, jotka olivat Hänen mukanaan kulkeneet - siis sellaisille miehille, jotka lähtökohdiltaan olivat aivan kuin kuka tahansa meistä. Aivan samanlaisia miehiä, joita tänä päivänäkin saattaa olla koolla vaikkapa siellä, missä Jumalan Sanaa pidetään esillä. Siis menkää te miehet ja julistakaa evankeliumi ja menkää te ja parantakaa sairaat... Miesten tehtävänä oli löytää keinot, kuunnella Jumalan johdatusta ja samalla auttaa ja parantaa niin, että Jumalan voima tulisi ihmisten tietoisuuteen. Miesten ei sinänsä tarvinnut tietää kaikkea, ei osata kaikkea, eikä ymmärtää kaikkea, koska Jeesus paljasti heille, että Hänellä oli antaa heille uusi, käsittämätön vahvistus: "Mutta te saatte voiman kun Pyhä tulee teihin..." (Apt 1:8). - Se oli jotain, mitä vain Jumala voi antaa ja asettaa oman valtansa voimalla ja se mahdollisti toisenlaisen kapasiteetin, mistä nuo miehet tai ympäröivä maailma eivät vielä mitään tienneet.

Aivan samalla tavalla - kuten nuo liikkeelle lähetetyt - mekin tarvitsemme voimaa ja Jumalan rohkaisua evankeliumin eteenpäin viemiseen. Minkä rohkaisun itse sainkaan kuuntelemalla sen profetian sanoja, joita Suomessa juuri tällä hetkellä vieraileva, todellinen Jumalan nainen, Marie Licciardo puolestani rukoili. Mitään tilanteestani tietämättä hän sai profetian, josta jo muutamasta sanasta ymmärsin, että Jumala puhui hänen kauttaan: "Näen ankkurin" Marie sanoi rukoillessaan, "ja näen laivan, jonka kapteeni olet. Nyt se laiva on telakalla, mutta odota, niin se lähtee taas merelle. Niin paljon ihmisiä on meressä, hukkumassa ja saat jakaa heille pelastusliivejä... Odota, niin kaikki menee paikoilleen... Saat apostolisen tehtävän ja teen sinusta ihmisten kalastajan..." Marie jatkoi.

- Mutta te saatte voiman, kun Pyhä henki tulee teihin..." - näin Herramme Jeesus Kristus lupasi niille kalastajille, jotka ensimmäisenä helluntaina ja siitä aina vuosia eteenpäin ovat saaneet kokea sen käsittämättömän voiman, josta tuhannet ja miljoonat ihmiset ovat kertoneet omakohtaisen kokemuksensa. Jumala näkee kaiken ja Jumala lähettää meistä jokaisen viemään hyvää sanomaa eteenpäin - aina maan ääriin saakka. Ja Jeesuksen lähettämät apostolitkin todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta ja siitä, mitä tapahtui, kun Jumalan voima pääsi vaikuttamaan heidän kauttaan: "Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia ja kaikki nämä tulivat terveiksi" (Apt 5:16). Ihmeellistä, miten he näkivät ja myös todistivat, että "...kaikki nämä tulivat terveiksi". Kaikki! Kaikki tulivat terveiksi! Kaikki paranivat! - Ja rohkeasti kaikki lähtivät liikkeelle! Todellakin tiiviisti, yhdessä: "He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa" (Apt 1:14).

Yhdessä mekin jatkamme Rukousystävien työtä! Saamme sen laivan pois telakalta ja saamme kokea sen voiman heti, kun Pyhä Henki tulee meihin! - Kiitos, että olet mukana ja varustamassa laivaamme liikkeelle: Rukousystävien hallituksen päätöksen mukaisesti vuoden 2015 tukijäsenmaksumme on 40 euroa ja tukijäseneksi liittymismaksu on 50 euroa - siis uusilta jäseniltä maksu on 90 euroa. Maksaessasi käytäthän viitettä 1520!

Kauniita kevätpäiviä ja kiitos Sinulle! Sydämestäni Sinua kiittäen,

Pirkko Jalovaara

Rukousystävät ry, PI 29, 00431 Helsinki tai www.rukousystavat.fi

Lainaus:
Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1520
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 11703  La 22 Elo 2015, 22:31 (GMT+3)  Aihe: Rukousystävien asiaa Vastaa lainaamalla viestiä

Uuvuttuani totaalisesti niin kuin tuollakin kerron, myös tämän ketjun päivittäminen on jäänyt. Matkan varrella on tapahtunut kuitenkin kaikenlaista, josta tärkeimmät on kirjattu talteen. Kesäkuussa tuli uusi lehtikin, josta mainitsen aamusivuissani torstaina 25.6.2015: "Olin ollut jo pitkään epätoivoinen ja yhä rasittuneempi henkisesti, kunnes eilen tuli Pirkko Jalovaaran Rukousystävä-lehti, jota selatessani aloin elpyä taas, vaikken uskokaan samalla lailla kuin muut enkä voi jakaa naiivia käsitystä, että Raamatussa kaikki olisi oikein. Mutta Jumala on Raamattua suurempi eikä odota meiltä kaikkea, Hän hyväksyy minut tällaisenaan." Silmäilin lehteä jo tuolloin niin, mitä siitä skannaisin siitä talteen, mutta se oli vähän kastunut ja läikät näkyisivät lopputuloksessa. Päätin pyytää uutta lehteä, jonka sainkin aika nopeasti ja josta kaiken rasituksen keskellä aloin skannata Pirkon kirjoittamaa saatetta. Tartuin toimeen maanantaina 6.7.2015 illalla asetellen lehteä aina uudestaan ja uudestaan skanneriin. Ikävä kyllä Rukousystävä-lehti ei ole tarkalleen A4:n kokoinen, vaan hieman isompi, jota on vaikea asettaa skannerin levylle suoraan pursuessaan himpun verran yli. Olisi paljon mukavampi, jos lehti olisi kokoa A4, että sen saisi heti suoraan skanneriin eikä vasta lukuisten yritysten jälkeen tuskanhien virratessa. Jos tekstiä ei saa suoraan, sen voi suoristaa kuvankäsittelyohjelmalla, haittapuolenaan tekstin terävyyden heikkeneminen, jonka kanssa joutuu sitten painimaan. Aikaa palaa eikä siinä kaikki. Kuvasta on leikattava rumat reunat pois, jos ei halua niiden näkyvän, ja kuvaa on säädettävä oikeaan kokoon niin, että tekstistä saa selvää ja se on sopivan kokoinen näytöllä. Pelkän saatteen kanssa pakertamiseen meni yli puolen yön muutettuani kuvatiedoston vielä tekstimuotoon ja käsiteltyäni ja oikoluettuani koko pötkön manuaalisesti rivi riviltä. Se kaikki on hirmu rankkaa ja tarkkaa työtä - ja näännyttyäni kaikesta laitoin pillit pussiin ja ajattelin, että olkoon rehkittyäni sairaana ja väsyneenä jo ihan liikaakin.

Mutta jos lepää, tekemättömät työt jäävät roikkumaan. Yksi ikävimmistä oli Janne Villan kirja Hengellinen väkivalta, jonka olin lainannut kirjastosta helmikuussa niin kuin aiemmin kerroinkin jo, jota en ollut jaksanut käsitellä; uusia vaan maksimimäärän, kunnes laina-aika alkoi heinäkuussa mennä umpeen. Mikäli en palauttaisi kirjaa ajoissa, joutuisin maksamaan siitä sakkoa, jota en halunnut. Tarkoitukseni oli käydä kirja vielä kertaalleen läpi, ennen kuin skannaisin siitä tärkeimmät kohdat, joka oli liian vastenmielistä keskellä suvea. Teinkin kompromissin; mikäli tarvitsisin kirjaa vielä, lainaisin sen uudestaan ja skannaisin nyt vain merkkaamani kohdat. Vaikka skannattavaa oli aika paljon, lutviuduin siitä yllättävän nopeasti käännellen kirjaa vain kuin lättyä skannerin päällä. Vaikka Seppo Juntunen kyseenalaisista motiiveistaan käsin mainostaa kirjaa "vaikuttavaksi puheenvuoroksi suomalaisessa kirkkohistoriassa", en voi olla samaa mieltä arvon haisunäätien toiminnasta Pirkkoa mollatessaan. Teki jo kesällä mieli muokata ja oikaista Janne Villan mainosmaskottisoopaa, mutta pakotin itseni lepäämään.

Tänään olen skannannut uusimmasta Rukousystävien lehdestä kaksi juttua, joihin Pirkko saatteessaan viittaa ja jotka näin skannaamisen arvoisiksi:

Olen vainottujen sukujen poika

Ajatelkaa, että kun Neuvostoliitossa oli kirkot hävitetty, kokoontumispaikkoina oli hautausmaat! Hautojen ympärillä veisattiin, rukoiltiin ja julistettiin sanaa, kertoo Ivan Hutter edellä.

Seuraavassa taas on mielenkiintoinen kuvaus ajalta, jolloin Juhani Jalovaara vielä eli:

Rakkauden lahjoja

Lainaus:
Yli kuoleman rajan

Kun olimme Suomen kirkon palveluksessa Espanjassa, järjestimme myös sinne rukousiltoja ja pääsiäisen aikoihin, viikon ajan niitä hoitamassa oli myös Pirkko. Silloin tapasin kotonamme myös hänen miehensä Juhanin ja istuimme alas kahden kesken olohuoneen sohvalle. "Saanko olla sun ystäväsi", Jussi yllättäen kysyi ja jatkoi keskustelua pyytämällä, että voitko sitten huolehtia Pirkosta... Huolehtia Pirkosta? Mitä se tarkoitti? - En aivan ymmärtänyt, mutta jotenkin ikään kuin oman kuolemansa aavistaen, hän jakoi jotain näin vastuullista yhdessä kanssani. - Olemme Anjan kanssa ottaneet vastuullisesti tämän tehtävän: Huolehtia Pirkosta, rohkaista Pirkkoa, muistaa Pirkkoa, puolustaa Pirkkoa, kutsua Pirkko yhteiselle aterialle... - Se on ollut vastuullinen tehtävä, mutta Jussin sanat ovat uudelleen ja uudelleen nousseet mieleeni: Muista huolehtia Pirkosta... Huolehtia ja puolustaa loppuun asti Pirkkoa...


Ja loppuun jo heinäkuussa skannaamani saatekirje Rukousystävä-lehdestä 3/2015, jota jouduin vielä stilisoimaan:




Lainaus:
Rukousystävät ry

Ihmistä on kohdeltu
kuin eläintä...


Olin pari vuotta sitten Pietarissa Inkerin kirkon vieraana ja meillä oli seminaari, jossa sain olla opettamassa armolahjoista. Seminaarin päätyttyä, hetkeä aikaisemmin kun olin jo palaamassa Allegro-junalla Helsinkiin, Pietarin pastorimme Ivan Hutter vei minut vielä katsomaan Mari Kajavan hautapaikkaa. Polku oli sohjoinen ja jyrkässä rinteessä, mutta aivan hiljaa yhdessä seisoimme haudan äärellä... Mikä Jumalan nainen Mari Kajava olikaan! - Katselin hänen hautakiveään, enkä voinut kuin ääneen kiittää tuosta rohkeasta ihmisestä, jonka olin oppinut tuntemaan. Mari oli valtava rukouksen nainen, joka teloitusten, vangitsemisten ja ihmisarvoa täydellisesti tuhoavien voimien keskellä oli menettänyt läheisiään ja rakkaitaan. Mari Kajava teki kaikkea, mikä edes hitusen edisti uskoa jonkun kärsivän ihmisen sydämessä: Hän saarnasi, hän kastoi, hän siunasi hautaan eikä pelännyt niitä, jotka minä päivänä tahansa saattoivat tulla ja kaapata hänetkin Siperian leiriin kuolemaan ja kärsimään uskonsa tähden. Sain monta kertaa tavata Mari Kajavan ja oli suuri kunnia, kun hän aina puhutteli minua Pirkko-ystäväkseen... - Kerran kun olimme kirkossa Petroskoissa, Mari tuli viereeni ja pyysi rukoilemaan kipeän polvensa parantumista. Miksi polvi on noin turvoksissa, ihmettelin. - Hiljaa hän kuiskasi korvaani niin, että varmasti kukaan ei kuullut: "Putosin liiterin katolta..." - Hän lupasi, ettei koskaan enää kiipeä liiterin kattoa korjaamaan...

Tämä Rukousystävä-lehti on täynnä todistuksia rakkaitten ystävieni kauhistuttavista elämänvaiheista. He kertovat rohkeasti upeasta pelottomuudesta, selviytymisestään ja keinoista elää hengenelämää, vaikka heitä uskonsa tähden - kohdeltiinkin kuin eläintä. Ainoa keino selviytymiseen oli keskittyä sellaiseen uskonelämään, missä kaiket päivät on todella Jumalan kanssa, elää vain hengellistä elämää ja erottautuu niin lähelle Jumalaa. - Nuo samat keinot olen itselleni valinnut kaiken käsittämättömän kohtelun aikana. Kun sain olla Mari Kajavan vieraana, eihän meistä kumpikaan olisi voinut kuvitella, että omalle kohdalleni - Suomessa - tulee samanlaista painostusta, hengellisen työn kieltämistä ja yksinäisyyttä, johon minut on viime kuukausina työnnetty. Miten paljon Suomessa vierailleet ystäväni ovat minua rohkaisseet - kiitos Ivan ja Tanja, kiitos Sirje ja Anneli, kiitos Irena ja Marie, - kiitos kaikki te lukemattomat suomalaiset. Päivästä toiseen, yhdessä vain Jumalan kanssa... Arvokas Rukousystävät-yhdistyksemme on samalla tavalla ajettu umpikujaan. Kiitos, jos olet nostamassa toimintaamme tukijäsenmaksullasi 40 euroa ja liittymismaksulla, joka on 80 euroa.

Pirkko Jalovaara

_________________________________________________________________________________________________________________

Saajan tilinumero:
Danske Bank
IBAN FI54 8000 1470 8481 37 BIC DABAFIHH

Saaja:
Rukousystävät ry
PL 29
00431 Helsinki

Viitenro:
1520
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10836

Linkki viestiinViesti 12273  Ti 23 Elo 2016, 17:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kyllä olen ollut tänään väsynyt mentyäni kirjoittamaan tuon noin myöhään, mutta poikinut jo uuttakin kirjoitettavaa ja aina vaan lisää.

Kirjoittaminen ei kirjoittamalla lopu, vaan paisuu kuin pullataikina ja synnyttää koko ajan uutta kirjoitettavaa. On vain antauduttava virran vietäväksi, joka kuljettaa eteenpäin ja eteenpäin...

Kuinka sopivasti sitten sattuikaan juuri nyt, kun Pirkon päätä vaaditaan vadille syyttäjän toimesta, jonka omissakin toimissa on ollut epäselvyyksiä, niin postista tupsahtaa uusin Rukousystävä-lehti!

Päinvastoin kuin liian usein Helsingissä postinkäsittelyn jäljiltä lehdessä ei näy täällä Tampereella rytyn ryttyäkään, mutta aivan kuin joku olisi selannut vähän lehteä - no, sehän sopii ja ikioman lehden voi tilata täältä.

Selasin lehteä jo alusta loppuun ja lopusta alkuun tutustuakseni sisältöön kursiivisesti.

Sivuilla 10-11 on juttu: "Syövästä voi selviytyä!", josta poimin Marleena Ansion rohkaisevat sanat:

"Kun uskomme olevamme sietokykymme äärirajoilla, saammekin huomata, että voimia on kestää vieläkin enemmän. Se antakoon meille voimaa uskoa, että meille on annettu suuret voimavarat selviytymiseen, kun aika on..."

Juuri noin, tuollaista elämäni on ollut jo pitkän aikaa, äärirajoilla olemista Herran kovassa elämänkoulussa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com