Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Dare I use antifungal medicines? Nowadays I am just afraid of the end of medicines. Uskaltaisinko käyttää sienilääkkeitä? Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista.

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12323  La 17 Syy 2016, 18:32 (GMT+3)  Aihe: Dare I use antifungal medicines? Nowadays I am just afraid of the end of medicines. Uskaltaisinko käyttää sienilääkkeitä? Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista. Vastaa lainaamalla viestiä

Kynnys sisäisten sienilääkkeiden käyttämiseen on korkea monien pelätessä haittavaikutuksia, joita pakkausselosteissa riittää.

Mutta jos on kärsinyt tarpeeksi pitkään, jo vuosikausia, ja ongelmat vaan pahenevat, muita vaihtoehtoja ei ole.

Sienilääkkeet voivat käydä maksan päälle, jonka kuormitusta on hyvä keventää ja ennakoida jo etukäteen.

Aloittaessani terbinafiinikuurin maaliskuun alussa 2016 en ollut käyttänyt alkoholia enää puoleentoista vuoteen, maksa-arvonikin oltua poikkeuksellisen hyvä.

Kun oli niin kipeä kuin minä keväästä 2015 ja aina vain pahentuen vuoden vaihtuessa ilman oikeaa apua, ei paljoa enää miettinyt tarttuessaan viimeiseen oljenkorteen.

Suomalaisen ihotautilääkärin vuotta vanhemmalla reseptillä ja varalla olleella lääkepaketilla pääsin alkuun terbinafiinin hoitaessa minua päästä varpaisiin, niin kuin monissa kirjoituksissa ja ketjuissa olen täällä kertonut.

Pään kirvely helpottui huomattavasti, mutta teho olisi voinut olla parempikin, saadessani lisäapua jo tutuksi tulleesta flukonatsolista.

- Pelkoja on monenlaisia. Kun aiemmin arastelin pitkää sienilääkekuuria, jossa ei olekaan ollut mitään ongelmaa, nyt mietityttää terbinafiinin loppuminen huomisen jälkeen.

Riittikö 250 milligrammaa terbinafiinia vuorokaudessa nujertamaan sienen muualtakin kuin vain varpaiden välistä, päästyäni vihdoin viimein monen kuukauden käytön jälkeen varvasvälitupoistakin eroon, se jää nähtäväksi.

Onneksi en tipu ihan heti tyhjän päälle, vaan flukonatsolia riittää 100 milligramman vuorokausiannostuksella vielä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen estohoitoa olisi tarkoitus jatkaa paljon pienemmällä annostuksella.

Oireiden palatessa mietittävä uutta matkaa lahden toiselle puolelle. Maksa-arvotkin voi nykyään testata ihan pikkurahalla Cityterveydessä.




--------------------------------

Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Pe 09 Kes 2017, 7:24, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12328  To 22 Syy 2016, 6:32 (GMT+3)  Aihe: Re: Uskaltaisinko käyttää sienilääkkeitä? Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.9.2016 kirjoitti:
Kynnys sisäisten sienilääkkeiden käyttämiseen on korkea monien pelätessä haittavaikutuksia, joita pakkausselosteissa riittää.

Mutta jos on kärsinyt tarpeeksi pitkään, jo vuosikausia, ja ongelmat vaan pahenevat, muita vaihtoehtoja ei ole.

Sienilääkkeet voivat käydä maksan päälle, jonka kuormitusta on hyvä keventää ja ennakoida jo etukäteen.

Aloittaessani terbinafiinikuurin maaliskuun alussa 2016 en ollut käyttänyt alkoholia enää puoleentoista vuoteen, maksa-arvonikin oltua poikkeuksellisen hyvä.

Kun oli niin kipeä kuin minä keväästä 2015 ja aina vain pahentuen vuoden vaihtuessa ilman oikeaa apua, ei paljoa enää miettinyt tarttuessaan viimeiseen oljenkorteen.

Suomalaisen ihotautilääkärin vuotta vanhemmalla reseptillä ja varalla olleella lääkepaketilla pääsin alkuun terbinafiinin hoitaessa minua päästä varpaisiin, niin kuin monissa kirjoituksissa ja ketjuissa olen täällä kertonut.

Pään kirvely helpottui huomattavasti, mutta teho olisi voinut olla parempikin, saadessani lisäapua jo tutuksi tulleesta flukonatsolista.

- Pelkoja on monenlaisia. Kun aiemmin arastelin pitkää sienilääkekuuria, jossa ei olekaan ollut mitään ongelmaa, nyt mietityttää terbinafiinin loppuminen huomisen jälkeen.

Riittikö 250 milligrammaa terbinafiinia vuorokaudessa nujertamaan sienen muualtakin kuin vain varpaiden välistä, päästyäni vihdoin viimein monen kuukauden käytön jälkeen varvasvälitupoistakin eroon, se jää nähtäväksi.

Onneksi en tipu ihan heti tyhjän päälle, vaan flukonatsolia riittää 100 milligramman vuorokausiannostuksella vielä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen estohoitoa olisi tarkoitus jatkaa paljon pienemmällä annostuksella.

Oireiden palatessa mietittävä uutta matkaa lahden toiselle puolelle. Maksa-arvotkin voi nykyään testata ihan pikkurahalla Cityterveydessä.


Helvetti maan päällä. Jotain sellaista minä elän.

Lieviä oireita - kenelle?

Niillekö, jotka puhuvat ylitseni, joiden ei tarvitse tätä helvettiä nähdä eikä kokea.

Aseman väärinkäyttäminen, rahan ansaitseminen työstä, jota ei tee.

Vai kidutuksestako lääkäreille nykyään maksetaan palkkaa? Meillä ja muualla.

Huokeampaa on jättää sillensä. Kääntää selkänsä ja olla auttamatta.

Vaikka se on laitonta, lakia kierretään.

Juuri Suomessa on erityisen paljon piilokorruptiota.

+ + +

Maanantaina, ensimmäisenä päivänä ilman terbinafiinia, ostin kaksi uutta pipoa, joita on ostettava vielä lisää.

Tähän luulotautiin, jota punkitkin levittävät.

Pikku söpöläiset.

Jostain syystä otsa- ja luusärkyä on ollut ilman terbinafiinia enemmän.

Onko sieni levinnyt myös luustoon, vai tehoavatko sienilääkkeet myös borrelioosiin luusäryn alettua vuoden 2012 punkinpuremasta.

Kun vasemmassa pikkuvarpaanvälissäkin oli vähän kirvelevää tunnetta, laitoin siihen tallinnalaisen ihotautilääkärin määräämää Travogenia, isokonatsolia, jonka pitäisi olla tehokkaampaa kuin Fungorinin.

Mentävä verikokeisiin, jos lääkkeitä on haettava lisää.

+ + +

Vaikka on sairas, niin monesta asiasta pitäisi kirjoittaa.

Niin moni asia on Suomessa ja maailmalla pielessä.

Ilmat kylmenevät ja ihmiset kovenevat.

Päinvastoin kuin väitetään, asuntoja on, muttei niitä anneta varattomille ja luottotietonsa menettäneille.

Ihmisille.

Pääkaupungissa se julma ja kova peli, eugeniikka, on oikein huipussaan.

Talven tullessa kylmyys on tappavaa.

Ei haittaa mitään.

Kontteja ei voi rakentaa.

Rumempia kuin ruumiit, jotka piilotetaan hautaan?

- Tulipahan vaan mieleen kylmän jäytäessä lämmönjakelukeskeytyksen takia niin, etten pystynyt nukkumaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12329  Pe 23 Syy 2016, 15:40 (GMT+3)  Aihe: Re: Uskaltaisinko käyttää sienilääkkeitä? Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.9.2016 klo 6.32 kirjoitti:
Admin 17.9.2016 kirjoitti:
Kynnys sisäisten sienilääkkeiden käyttämiseen on korkea monien pelätessä haittavaikutuksia, joita pakkausselosteissa riittää.

Mutta jos on kärsinyt tarpeeksi pitkään, jo vuosikausia, ja ongelmat vaan pahenevat, muita vaihtoehtoja ei ole.

Sienilääkkeet voivat käydä maksan päälle, jonka kuormitusta on hyvä keventää ja ennakoida jo etukäteen.

Aloittaessani terbinafiinikuurin maaliskuun alussa 2016 en ollut käyttänyt alkoholia enää puoleentoista vuoteen, maksa-arvonikin oltua poikkeuksellisen hyvä.

Kun oli niin kipeä kuin minä keväästä 2015 ja aina vain pahentuen vuoden vaihtuessa ilman oikeaa apua, ei paljoa enää miettinyt tarttuessaan viimeiseen oljenkorteen.

Suomalaisen ihotautilääkärin vuotta vanhemmalla reseptillä ja varalla olleella lääkepaketilla pääsin alkuun terbinafiinin hoitaessa minua päästä varpaisiin, niin kuin monissa kirjoituksissa ja ketjuissa olen täällä kertonut.

Pään kirvely helpottui huomattavasti, mutta teho olisi voinut olla parempikin, saadessani lisäapua jo tutuksi tulleesta flukonatsolista.

- Pelkoja on monenlaisia. Kun aiemmin arastelin pitkää sienilääkekuuria, jossa ei olekaan ollut mitään ongelmaa, nyt mietityttää terbinafiinin loppuminen huomisen jälkeen.

Riittikö 250 milligrammaa terbinafiinia vuorokaudessa nujertamaan sienen muualtakin kuin vain varpaiden välistä, päästyäni vihdoin viimein monen kuukauden käytön jälkeen varvasvälitupoistakin eroon, se jää nähtäväksi.

Onneksi en tipu ihan heti tyhjän päälle, vaan flukonatsolia riittää 100 milligramman vuorokausiannostuksella vielä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen estohoitoa olisi tarkoitus jatkaa paljon pienemmällä annostuksella.

Oireiden palatessa mietittävä uutta matkaa lahden toiselle puolelle. Maksa-arvotkin voi nykyään testata ihan pikkurahalla Cityterveydessä.


Helvetti maan päällä. Jotain sellaista minä elän.

Lieviä oireita - kenelle?

Niillekö, jotka puhuvat ylitseni, joiden ei tarvitse tätä helvettiä nähdä eikä kokea.

Aseman väärinkäyttäminen, rahan ansaitseminen työstä, jota ei tee.

Vai kidutuksestako lääkäreille nykyään maksetaan palkkaa? Meillä ja muualla.

Huokeampaa on jättää sillensä. Kääntää selkänsä ja olla auttamatta.

Vaikka se on laitonta, lakia kierretään.

Juuri Suomessa on erityisen paljon piilokorruptiota.

+ + +

Maanantaina, ensimmäisenä päivänä ilman terbinafiinia, ostin kaksi uutta pipoa, joita on ostettava vielä lisää.

Tähän luulotautiin, jota punkitkin levittävät.

Pikku söpöläiset.

Jostain syystä otsa- ja luusärkyä on ollut ilman terbinafiinia enemmän.

Onko sieni levinnyt myös luustoon, vai tehoavatko sienilääkkeet myös borrelioosiin luusäryn alettua vuoden 2012 punkinpuremasta.

Kun vasemmassa pikkuvarpaanvälissäkin oli vähän kirvelevää tunnetta, laitoin siihen tallinnalaisen ihotautilääkärin määräämää Travogenia, isokonatsolia, jonka pitäisi olla tehokkaampaa kuin Fungorinin.

Mentävä verikokeisiin, jos lääkkeitä on haettava lisää.




Jotain aihetta iloon, maksa-arvot ok, mussutettuani yli puoli vuotta terbinafiinia ja jatkaessani flukonatsolin käyttöä, kun olen ollut ilman alkoholiakin jo kaksi vuotta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12332  Ti 27 Syy 2016, 5:07 (GMT+3)  Aihe: Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.9.2016 klo 15.40 kirjoitti:
Admin 22.9.2016 klo 6.32 kirjoitti:
Admin 17.9.2016 kirjoitti:
Kynnys sisäisten sienilääkkeiden käyttämiseen on korkea monien pelätessä haittavaikutuksia, joita pakkausselosteissa riittää.

Mutta jos on kärsinyt tarpeeksi pitkään, jo vuosikausia, ja ongelmat vaan pahenevat, muita vaihtoehtoja ei ole.

Sienilääkkeet voivat käydä maksan päälle, jonka kuormitusta on hyvä keventää ja ennakoida jo etukäteen.

Aloittaessani terbinafiinikuurin maaliskuun alussa 2016 en ollut käyttänyt alkoholia enää puoleentoista vuoteen, maksa-arvonikin oltua poikkeuksellisen hyvä.

Kun oli niin kipeä kuin minä keväästä 2015 ja aina vain pahentuen vuoden vaihtuessa ilman oikeaa apua, ei paljoa enää miettinyt tarttuessaan viimeiseen oljenkorteen.

Suomalaisen ihotautilääkärin vuotta vanhemmalla reseptillä ja varalla olleella lääkepaketilla pääsin alkuun terbinafiinin hoitaessa minua päästä varpaisiin, niin kuin monissa kirjoituksissa ja ketjuissa olen täällä kertonut.

Pään kirvely helpottui huomattavasti, mutta teho olisi voinut olla parempikin, saadessani lisäapua jo tutuksi tulleesta flukonatsolista.

- Pelkoja on monenlaisia. Kun aiemmin arastelin pitkää sienilääkekuuria, jossa ei olekaan ollut mitään ongelmaa, nyt mietityttää terbinafiinin loppuminen huomisen jälkeen.

Riittikö 250 milligrammaa terbinafiinia vuorokaudessa nujertamaan sienen muualtakin kuin vain varpaiden välistä, päästyäni vihdoin viimein monen kuukauden käytön jälkeen varvasvälitupoistakin eroon, se jää nähtäväksi.

Onneksi en tipu ihan heti tyhjän päälle, vaan flukonatsolia riittää 100 milligramman vuorokausiannostuksella vielä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen estohoitoa olisi tarkoitus jatkaa paljon pienemmällä annostuksella.

Oireiden palatessa mietittävä uutta matkaa lahden toiselle puolelle. Maksa-arvotkin voi nykyään testata ihan pikkurahalla Cityterveydessä.


Helvetti maan päällä. Jotain sellaista minä elän.

Lieviä oireita - kenelle?

Niillekö, jotka puhuvat ylitseni, joiden ei tarvitse tätä helvettiä nähdä eikä kokea.

Aseman väärinkäyttäminen, rahan ansaitseminen työstä, jota ei tee.

Vai kidutuksestako lääkäreille nykyään maksetaan palkkaa? Meillä ja muualla.

Huokeampaa on jättää sillensä. Kääntää selkänsä ja olla auttamatta.

Vaikka se on laitonta, lakia kierretään.

Juuri Suomessa on erityisen paljon piilokorruptiota.

+ + +

Maanantaina, ensimmäisenä päivänä ilman terbinafiinia, ostin kaksi uutta pipoa, joita on ostettava vielä lisää.

Tähän luulotautiin, jota punkitkin levittävät.

Pikku söpöläiset.

Jostain syystä otsa- ja luusärkyä on ollut ilman terbinafiinia enemmän.

Onko sieni levinnyt myös luustoon, vai tehoavatko sienilääkkeet myös borrelioosiin luusäryn alettua vuoden 2012 punkinpuremasta.

Kun vasemmassa pikkuvarpaanvälissäkin oli vähän kirvelevää tunnetta, laitoin siihen tallinnalaisen ihotautilääkärin määräämää Travogenia, isokonatsolia, jonka pitäisi olla tehokkaampaa kuin Fungorinin.

Mentävä verikokeisiin, jos lääkkeitä on haettava lisää.




Jotain aihetta iloon, maksa-arvot ok, mussutettuani yli puoli vuotta terbinafiinia ja jatkaessani flukonatsolin käyttöä, kun olen ollut ilman alkoholiakin jo kaksi vuotta.


"Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista"

Kauankos siitä terbinafiinin loppumisesta on? Vähän yli viikko.

Eihän siihen mennyt kuin päivä pari, niin pikkuvarpaanväleissä alkoi kutista uudestaan, samoin pikkusormen ja nimettömän välissä.

Yritin tässä vähän lueskella uutisia, mutta aloin nukahdella pystyyn. Nukahtelin ja heräsin uudestaan.

Ei siinä mitään, siihen auttaa uni, jos pystyisi nukkumaan, mutta itseäni en jaksa hoitaa joidenkin rohtojen ottamista enempää.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että nukahdeltuani äsken tässä koneen ääressä päälaessa alkoi tuntua samaa kihelmöintiä ja eloisuutta kuin viime talvena.

On sitä ollut hippusen jo aiemminkin kuluneen viikon aikana, mutta nyt enemmän.

Ongelman nimi on vaan se, ettei lääkärit auta minua tässä yhtään.

Ei tunarit ja toopet terveyskeskuksessa eikä kukaan muukaan. Kliffaa.

- Kello 6.30 lisätty parempi linkki edelle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12334  Ti 27 Syy 2016, 13:53 (GMT+3)  Aihe: Re: Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.9.2016 klo 5.07 kirjoitti:
Admin 23.9.2016 klo 15.40 kirjoitti:
Admin 22.9.2016 klo 6.32 kirjoitti:
Admin 17.9.2016 kirjoitti:
Kynnys sisäisten sienilääkkeiden käyttämiseen on korkea monien pelätessä haittavaikutuksia, joita pakkausselosteissa riittää.

Mutta jos on kärsinyt tarpeeksi pitkään, jo vuosikausia, ja ongelmat vaan pahenevat, muita vaihtoehtoja ei ole.

Sienilääkkeet voivat käydä maksan päälle, jonka kuormitusta on hyvä keventää ja ennakoida jo etukäteen.

Aloittaessani terbinafiinikuurin maaliskuun alussa 2016 en ollut käyttänyt alkoholia enää puoleentoista vuoteen, maksa-arvonikin oltua poikkeuksellisen hyvä.

Kun oli niin kipeä kuin minä keväästä 2015 ja aina vain pahentuen vuoden vaihtuessa ilman oikeaa apua, ei paljoa enää miettinyt tarttuessaan viimeiseen oljenkorteen.

Suomalaisen ihotautilääkärin vuotta vanhemmalla reseptillä ja varalla olleella lääkepaketilla pääsin alkuun terbinafiinin hoitaessa minua päästä varpaisiin, niin kuin monissa kirjoituksissa ja ketjuissa olen täällä kertonut.

Pään kirvely helpottui huomattavasti, mutta teho olisi voinut olla parempikin, saadessani lisäapua jo tutuksi tulleesta flukonatsolista.

- Pelkoja on monenlaisia. Kun aiemmin arastelin pitkää sienilääkekuuria, jossa ei olekaan ollut mitään ongelmaa, nyt mietityttää terbinafiinin loppuminen huomisen jälkeen.

Riittikö 250 milligrammaa terbinafiinia vuorokaudessa nujertamaan sienen muualtakin kuin vain varpaiden välistä, päästyäni vihdoin viimein monen kuukauden käytön jälkeen varvasvälitupoistakin eroon, se jää nähtäväksi.

Onneksi en tipu ihan heti tyhjän päälle, vaan flukonatsolia riittää 100 milligramman vuorokausiannostuksella vielä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen estohoitoa olisi tarkoitus jatkaa paljon pienemmällä annostuksella.

Oireiden palatessa mietittävä uutta matkaa lahden toiselle puolelle. Maksa-arvotkin voi nykyään testata ihan pikkurahalla Cityterveydessä.


Helvetti maan päällä. Jotain sellaista minä elän.

Lieviä oireita - kenelle?

Niillekö, jotka puhuvat ylitseni, joiden ei tarvitse tätä helvettiä nähdä eikä kokea.

Aseman väärinkäyttäminen, rahan ansaitseminen työstä, jota ei tee.

Vai kidutuksestako lääkäreille nykyään maksetaan palkkaa? Meillä ja muualla.

Huokeampaa on jättää sillensä. Kääntää selkänsä ja olla auttamatta.

Vaikka se on laitonta, lakia kierretään.

Juuri Suomessa on erityisen paljon piilokorruptiota.

+ + +

Maanantaina, ensimmäisenä päivänä ilman terbinafiinia, ostin kaksi uutta pipoa, joita on ostettava vielä lisää.

Tähän luulotautiin, jota punkitkin levittävät.

Pikku söpöläiset.

Jostain syystä otsa- ja luusärkyä on ollut ilman terbinafiinia enemmän.

Onko sieni levinnyt myös luustoon, vai tehoavatko sienilääkkeet myös borrelioosiin luusäryn alettua vuoden 2012 punkinpuremasta.

Kun vasemmassa pikkuvarpaanvälissäkin oli vähän kirvelevää tunnetta, laitoin siihen tallinnalaisen ihotautilääkärin määräämää Travogenia, isokonatsolia, jonka pitäisi olla tehokkaampaa kuin Fungorinin.

Mentävä verikokeisiin, jos lääkkeitä on haettava lisää.




Jotain aihetta iloon, maksa-arvot ok, mussutettuani yli puoli vuotta terbinafiinia ja jatkaessani flukonatsolin käyttöä, kun olen ollut ilman alkoholiakin jo kaksi vuotta.


"Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista"

Kauankos siitä terbinafiinin loppumisesta on? Vähän yli viikko.

Eihän siihen mennyt kuin päivä pari, niin pikkuvarpaanväleissä alkoi kutista uudestaan, samoin pikkusormen ja nimettömän välissä.

Yritin tässä vähän lueskella uutisia, mutta aloin nukahdella pystyyn. Nukahtelin ja heräsin uudestaan.

Ei siinä mitään, siihen auttaa uni, jos pystyisi nukkumaan, mutta itseäni en jaksa hoitaa joidenkin rohtojen ottamista enempää.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että nukahdeltuani äsken tässä koneen ääressä päälaessa alkoi tuntua samaa kihelmöintiä ja eloisuutta kuin viime talvena.

On sitä ollut hippusen jo aiemminkin kuluneen viikon aikana, mutta nyt enemmän.

Ongelman nimi on vaan se, ettei lääkärit auta minua tässä yhtään.

Ei tunarit ja toopet terveyskeskuksessa eikä kukaan muukaan. Kliffaa.

- Kello 6.30 lisätty parempi linkki edelle.

Admin 27.9.2016 klo 6.28 kirjoitti:
Sattuneesta syystä uni ei juuri nyt tule päälaen kihelmöidessä, saatuani hoitoa vain Tallinnasta ja senkin rukattuna varpaaseen eikä päähän. Noiden käsissä on tsäänssi päästä hengestään jo nuorena lyhyesti tai pitkään ja kivuliaasti kärsittynä, milloin vain...

Tässä yksi karsea tapaus, joka oli Iltalehdessä 22.9.2016:



Koko stoori ilman sairaalan selittelyjä, jotka voi lukea lehdestä:

Lainaus:
Hän päihitti kuoleman kahdesti

Lappeenrantalainen Elina, 28, selviytyi hyvän kuntonsa ja onnen avulla uskomattomista koettelemuksista, mutta kärsii edelleen pysyvistä vammoista.

Johanna Mattinen

Elina joutui kärsimään vakavan päävamman kanssa päiviä ennen kuin hänen päänsä suostuttiin kuvaamaan Etelä-Karjalan keskussairaalassa.
Kuvauksesta selvisi, että Elina on kiidätettävä välittömästi teho-osastolle Helsinkiin.
Porvoon kohdalla Elinaa kuljettanut ambulanssi joutui onnettomuuteen.


Elokuun puolivälissä Elina oli viettämässä hyvän ystävänsä häitä.
Yöllä tultuaan kotiin hän liukastui ja löi päänsä kivilattiaan. Paikalla ollut avopuoliso kuuli kovan pamauksen.
Elinan korvasta alkoi tulla verta. Hän oli sekava ja kivut olivat sietämättömät. Avopuoliso soitti välittömästi ambulanssin ja Elina vietiin Etelä-Karjalan keskussairaalaan.
– Ensiavussa oksensin koko ajan, minua huimasi voimakkaasti, väsytti ja koski päähän. Olin hyvin sekavassa tilassa, Elina kuvailee.
Hän pyysi useaan otteeseen, että hänen päänsä kuvattaisiin. Elina arvasi, ettei kyse ollut mistään normaalista huimauksesta.
– Olin kuusi tuntia ensiavussa, eikä minua tutkittu mitenkään. Hoitajat katsoivat korvaani ja totesivat, että tärykalvo on ehjä. Minulla diagnosoitiin asentohuimaus, Elina kertoo.
Asentohuimaustestejä hän ei kuitenkaan läpäissyt, sillä hän oksensi jatkuvasti. Lisäksi hänen päätään käänneltiin ja häntä asetettiin luonnottomaan asentoon.
Elinan mukaan hoitajien asenne oli koko ajan vähättelevä. Hoitajat kuvailivat Elinan kärsivän ”vähän päänsärystä” ja pienestä huimauksesta.
– Laitoshoitajakin oli enemmän huolissaan minun voinnistani, Elina kertaa.
Lopulta Elina käskettiin kotiin lepäämään, jossa oireet vain jatkuivat. Kaksi vuorokautta Elina nukkui ja voi pahoin. Hän ei pystynyt syömään tai juomaan, mikään ei pysynyt sisällä.
– Joka kerta, kun heräsin, aloin itkeä, koska olossa ei tapahtunut mitään muutosta. Pelkäsin ja mietin, miksi oireet eivät lopu. Tiesin, että tämä on jotain pahempaa.
Tiistaina avopuoliso ajoi Elinan uudelleen sairaalaan. Sairaalassa Elinaa palloteltiin osastolta toiselle.
– Menin uudelleen ensiapuun, josta minut määrättiin päivystykseen ja päivystyksestä taas ensiapuun. Kun 10. kerran kysyin, että voiko päästä ottaa kuvat, he vihdoin myöntyivät.
Lopputulos oli järkyttävä. Elinan päässä oli nestettä, aivoruhje, kallon murtuma ja hän kärsi keskivaikeasta aivovammasta.

Ambulanssi ojaan

Elina lähetettiin välittömästi ambulanssilla Helsinkiin Töölön sairaalaan. Ambulanssinkuljettaja ei säästellyt vauhdissa, vaan paineli 140 kilometrin tuntivauhtia kohti Helsinkiä.
Porvoon kohdalla ambulanssi joutui vesiliirtoon.
– Yhtäkkiä ambulanssikuski alkoi huutaa ”ei jumalauta, ei saatana”. Sitten tuli kauhea paniikki. Olin taas ihan varma, että kuolen, Elina kuvailee.
Auto nousi kahdelle renkaalle, muttei kaatunut. Sen sijaan se liukui vastaantulevien kaistalle, joka onneksi oli tyhjä.
Vastaantulevien kaistalta auto jatkoi kulkuaan ojaan täpärästi väistäen liikennemerkin tolpan.
Esineitä tippui paareilla makaavan Elinan päälle ja niskat menivät jumiin iskusta. Kuski selvisi vauriotta, mutta Elinaa hoitanut ensihoitaja alkoi välittömästi valittaa kovaa selkäkipua ja joutui lähtemään sairaalahoitoon.
Kolari järkytti pahasti jo muutenkin sairasta potilasta.
– Tuli kauhea tunne, että eikö tässä missään ole turvassa, ei ensiavussa, ei sairaalassa eikä ambulanssissa, Elina muistelee.
Ambulanssi oli kolarin jälkeen ajokelvoton, ja Elina joutui odottamaan ojassa olevassa autossa uutta ambulanssia Porvoosta. Poliisi tuli paikalle ohjaamaan liikennettä, jotta Elina saatiin siirretty turvallisesti toiseen ajoneuvoon parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen.

Vihdoin hoitoa

Lopulta Elina pääsi Töölön sairaalan teho-osastolle, jossa hoito oli hänen mukaansa laadukasta. Elinan pää kuvattiin päivittäin ja jatkuvasti tarkastettiin, näkyykö kuvissa luunsiruja. Häntä lääkittiin ja hänen vointiaan valvottiin tiukasti muun muassa verikokeilla.
– Aivojen turvotus lähti onneksi laskemaan, enkä tarvinnut leikkausta, Elina kertoo.
Elinan mukaan sekä ambulanssin henkilökunta että Töölön lääkärit olivat järkyttyneitä naisen kohtelusta Etelä-Karjalan keskussairaalassa.
– Lääkäri totesi, että ellen olisi näin nuori ja urheilullinen, en välttämättä olisi enää elossa. Töölössä myös sanottiin, että aina jos nenästä tai korvasta vuotaa verta päävamman yhteydessä on syytä epäillä kallonmurtumaa, Elina sanoo.
Lisäksi hän sai kuulla, ettei aivovammapotilaan päätä olisi todellakaan saanut käännellä luonnottomiin asentoihin, kuten Lappeenrannan ensiavussa tehtiin.
Elina vietti vuorokauden teho-osastolla ja kaksi päivää vuodeosastolla Töölössä, minkä jälkeen hänet siirrettiin vielä takaisin Lappeenrantaan osastolle kahdeksi päiväksi. Tämän jälkeen hänet päästettiin kotiin.
Yrittäjänä työskentelevä Elina joutui palaamaan jo pian tapahtuneen jälkeen töihin. Parantunut hän ei kuitenkaan ole.
– Haju- ja makuaisti ovat poissa, eikä niistä tiedä palautuvatko ne koskaan. Kärsin myös päivittäisestä kroonisesta päänsärystä eli elän särkylääkkeiden varassa. Minulla on muistikatkoksia ja välillä iskee valtava väsymys kovalla jysäyksellä, sellainen uupumus, Elina kuvailee nykytilaansa.

”Enkeleitä matkassa”

Elina käy edelleen toimintaterapiassa ja säännöllisesti neurologin vastaanotolla. Myös rankat urheilutreenit on nyt kielletty.
Silti Elina on erittäin kiitollinen, että hänelle ei käynyt huonommin.
– Hengenlähtö oli aika monta kertaa lähellä. Olisin voinut kuolla jo heti, kun minut lähetettiin kotiin ensiavusta ensimmäisen kerran, Elina kuvailee.
Avunsaaminen oli tiukassa myös toisella kertaa, kun Elina hakeutui sairaalaan. Ilman jatkuvia pyyntöjä pään kuvaamisesta hänet olisi saatettu lähettää kotiin uudelleen. Epäonnen kruunasi vielä ambulanssin onnettomuus.
– Töölössäkin minulla oli jatkuva pelko, että joku aamu en enää herää ja kuolen aivoverenvuotoon, Elina toteaa.
Elina ajattelee kuitenkin selvinneensä koettelemuksista vähällä.
– Koen, että minulla oli enkeleitä matkassa. Pystyn elämään päänsäryn kanssa ja ilman haju- ja makuaistia. Se, että olisin joutunut työkyvyttömäksi tai halvaantunut 28-vuotiaana olisi ollut paha kolaus, Elina toteaa.
Elina haluaakin omalla tarinallaan muistuttaa, kuinka vakavia pään vammat voivat olla. Lisäksi hän toivoo, ettei kukaan vakavasti loukkaantunut joudu kohtaamaan vastaavaa kohtelua terveydenhuollon ammattilaisilta.
Elina valitti kohtelustaan Etelä-Karjalan keskussairaalaan, mutta sairaala ei ole vielä vastannut väitteisiin hoitovirheistä. Hän on vienyt asian myös eteenpäin Potilasvakuutuskeskukselle.
Nainen kertoo olevansa edelleen järkyttynyt terveydenhuoltohenkilökunnan ammattitaidottomuudesta ja välinpitämättömyydestä, jonka hän Lappeenrannassa kohtasi.
– Olen vasta kuukausi tapaturman jälkeen tajunnut tilanteen vakavuuden ja voimavarani ovat olleet lopussa hoitovirheiden käsittelyssä. Jos en itse olisi pitänyt puoliani ja vaatinut pään kuvausta, olisin voinut kuolla jo monta kertaa tuon viikon aikana, Elina toteaa.
Elina kertoo, ettei hän ikinä tule unohtamaan ala-arvoista kohtelua keskussairaalassa. Hän aikookin taistella hoitovirheistä loppuun saakka.
– Joka ikinen aamu tunnen kiitollisuutta, kun avaan silmät ja tajuan olevani elossa, Elina kertoo.

Elinan nimi on muutettu.


Jälkimmäinen sitaatti tuolta.

Parhaillaankin, kuinka moni sinnittelee hoitovirheiden uhrina tai on menettänyt henkensä ja haudattu luulosairaiden hautausmaalle. Ruumiinavauksiin on panostettu enemmän kuin ihmisten hoitamiseen.

- Nukuttuani yön tai aamun yli tajunnut monta toivotonta asiaa sen lisäksi, että jouduin nukahtamaan pipo päässä taas päälaen eloisiin ja ikäviin tuntemuksiin ja heti herättyäni kärsinyt jo liian tutuksi tulleesta painavasta, ahdistavasta ja kaivelevasta laatasta keskellä päälakea niin kuin ennenkin.

Kyllä, se vaivaa parhaillaankin, ja kyllä, menin yöllä syömään sokeripitoista salmiakkia ja makeaa suklaata, jotka ruokkivat sientä.

Se sattuu, se jäytää ja kaivelee koko ajan. Sillä on enemmän ruokaa nyt päästyään poskionteloista aivoihini.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12336  To 29 Syy 2016, 5:00 (GMT+3)  Aihe: Re: Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.9.2016 klo 13.53 kirjoitti:
Jälkimmäinen sitaatti tuolta.

Parhaillaankin, kuinka moni sinnittelee hoitovirheiden uhrina tai on menettänyt henkensä ja haudattu luulosairaiden hautausmaalle. Ruumiinavauksiin on panostettu enemmän kuin ihmisten hoitamiseen.

- Nukuttuani yön tai aamun yli tajunnut monta toivotonta asiaa sen lisäksi, että jouduin nukahtamaan pipo päässä taas päälaen eloisiin ja ikäviin tuntemuksiin ja heti herättyäni kärsinyt jo liian tutuksi tulleesta painavasta, ahdistavasta ja kaivelevasta laatasta keskellä päälakea niin kuin ennenkin.

Kyllä, se vaivaa parhaillaankin, ja kyllä, menin yöllä syömään sokeripitoista salmiakkia ja makeaa suklaata, jotka ruokkivat sientä.

Se sattuu, se jäytää ja kaivelee koko ajan. Sillä on enemmän ruokaa nyt päästyään poskionteloista aivoihini.


Mitäs tänään söin... Oireiden takia aika vähän niin kuin yleensä.

Nyt yöllä sitten, kun oli karmea nälkä; painanhan enää vain noin 48 kiloa 166 senttiä pitkässä varressani painoindeksinkin ollessa 17,4 tein sen virheen, että menin syömään taas.

Kituessaan puun ja kuoren välissä miettii aina, mitä voisi syödä. Riisikakuissa ei ole sokeria eikä gluteenia. Syön niitä kolme margariinin kera ja perään kaksi savustettua sulatejuustoviipaletta. Nälkä on vaan vielä ja päätän maistaa muutaman lusikallisen riisivälipalaa koskematta hilloon. Mutta jotain puuttuu, jotain raikasta, jota elimistö kaipaa: yksi omppu.

Yöllä ei vaan pitäisi syödä mitään, jos haluaa nukkua rauhassa, tiedän. Olen nauttinut jo sata milligrammaa flukonatsolia, jota on säästeltävä.

Tuo oli kolmen maissa, jonka jälkeen unohdin koko asian. Tässä on niin paljon kaikkea muutakin enkä elä syödäkseni, enkä voisikaan...

Totuus koitti puolisen tunnin kuluttua istuessani tietokoneen ääressä tuntiessani taas sen pirullisen kihelmöinnin ja eloisuuden keskellä päälakeani väreillen ja kalvaen parhaillaankin.

Lasku ruoasta, jota ei olisi saanut syödä.

Lasku lääkäreistä on oma lukunsa - viety vain kaikki vakuutusrahat ilman apua.

Neurologi päätyi siihen, että tämä on myöhäisborrelioosia.

Ei vaan pidä paikkaansa. Tämä on myös sieni-infektiota.

"MK-lausunnot olivat harhaanjohtavia."

Tuo toteamus voisi olla minunkin magneettikuvistani.

Noita magneettikuvia pidettiin normaaleina vielä viikkoa ennen potilaan kuolemaa.

Ei ole helppoa pysyä kalmanrauhallisena ja käyttää samoja aivoja, joita sienikin mussuttaa, mutta juuri sitä minulta vaaditaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12337  To 29 Syy 2016, 22:14 (GMT+3)  Aihe: Re: Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.9.2016 klo 5.00 kirjoitti:
Admin 27.9.2016 klo 13.53 kirjoitti:
Jälkimmäinen sitaatti tuolta.

Parhaillaankin, kuinka moni sinnittelee hoitovirheiden uhrina tai on menettänyt henkensä ja haudattu luulosairaiden hautausmaalle. Ruumiinavauksiin on panostettu enemmän kuin ihmisten hoitamiseen.

- Nukuttuani yön tai aamun yli tajunnut monta toivotonta asiaa sen lisäksi, että jouduin nukahtamaan pipo päässä taas päälaen eloisiin ja ikäviin tuntemuksiin ja heti herättyäni kärsinyt jo liian tutuksi tulleesta painavasta, ahdistavasta ja kaivelevasta laatasta keskellä päälakea niin kuin ennenkin.

Kyllä, se vaivaa parhaillaankin, ja kyllä, menin yöllä syömään sokeripitoista salmiakkia ja makeaa suklaata, jotka ruokkivat sientä.

Se sattuu, se jäytää ja kaivelee koko ajan. Sillä on enemmän ruokaa nyt päästyään poskionteloista aivoihini.


Mitäs tänään söin... Oireiden takia aika vähän niin kuin yleensä.

Nyt yöllä sitten, kun oli karmea nälkä; painanhan enää vain noin 48 kiloa 166 senttiä pitkässä varressani painoindeksinkin ollessa 17,4 tein sen virheen, että menin syömään taas.

Kituessaan puun ja kuoren välissä miettii aina, mitä voisi syödä. Riisikakuissa ei ole sokeria eikä gluteenia. Syön niitä kolme margariinin kera ja perään kaksi savustettua sulatejuustoviipaletta. Nälkä on vaan vielä ja päätän maistaa muutaman lusikallisen riisivälipalaa koskematta hilloon. Mutta jotain puuttuu, jotain raikasta, jota elimistö kaipaa: yksi omppu.

Yöllä ei vaan pitäisi syödä mitään, jos haluaa nukkua rauhassa, tiedän. Olen nauttinut jo sata milligrammaa flukonatsolia, jota on säästeltävä.

Tuo oli kolmen maissa, jonka jälkeen unohdin koko asian. Tässä on niin paljon kaikkea muutakin enkä elä syödäkseni, enkä voisikaan...

Totuus koitti puolisen tunnin kuluttua istuessani tietokoneen ääressä tuntiessani taas sen pirullisen kihelmöinnin ja eloisuuden keskellä päälakeani väreillen ja kalvaen parhaillaankin.

Lasku ruoasta, jota ei olisi saanut syödä.

Lasku lääkäreistä on oma lukunsa - viety vain kaikki vakuutusrahat ilman apua.

Neurologi päätyi siihen, että tämä on myöhäisborrelioosia.

Ei vaan pidä paikkaansa. Tämä on myös sieni-infektiota.

"MK-lausunnot olivat harhaanjohtavia."

Tuo toteamus voisi olla minunkin magneettikuvistani.

Noita magneettikuvia pidettiin normaaleina vielä viikkoa ennen potilaan kuolemaa.

Ei ole helppoa pysyä kalmanrauhallisena ja käyttää samoja aivoja, joita sienikin mussuttaa, mutta juuri sitä minulta vaaditaan.


Viime yönä lopetettuani kirjoittamisen en taaskaan jaksanut hoitaa itseäni. Samaan aikaan lääkkeiden loppuessa olen alkanut lyödä laimin höyryhengitystä eteerisillä öljyillä, pulloon puhaltamista ja magneettipulsaattorin ottamista ja kaikkia ylimääräisiä askareita. Kuka ikinä jaksaa loputtomiin sellaista, nieleskellessäni jo joka sortin pillereitä ja mustaakuminaa ja aprikoosinytimiä...

Verenkiertoni oli huonontunut taas terbinafiinin loppumisen jälkeen ja huuleni sinertäneet yöllä. Menin paksujen tällinkien väliin nukkumaan rukousliina tyynyliinani päällä päänalusena. Kohensin niskatyynyjäni etsiessäni pipo päässä parasta nukkuma-asentoa vasemmalla kyljelläni. Olo oli vähän epämukava, hyvää asentoa ei tuntunut löytyvän... En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta seuraavassa hetkessä heräsin jostain mustasta, pimeästä tilasta, joka kauhistutti minua. Takana saattoi olla joku pidempi nielemis- ja hengittämistauko, joka iskee yleensä heti nukahtaessaan. Kun vielä nuorena sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa lihasteni alettua sätkiä poliotalvena, kaikki nämä vuodet varsinkin uskoontuloni jälkeen olen pysynyt rauhallisena luottaen ja turvaten Jumalaan. Sydämen ei ole tarvinnut hakata pelosta eikä verenpaine ole noussut mitä inhottavimmissa neurologisissa oireissa. Mutta jostain syystä säikähdin nyt ja sydämeni hakkasi hetken, ennen kuin sain itseni tokenemaan. Oli niin tai näin, tarvitsin unta hengitys- ja nielemiskatkoksista huolimatta, tein itselleni selväksi kohentaessani tyynyä. Rukoilin niin kuin aina, että saisin edes jollain lailla nukuttua.

Jo ennen puolta päivää heräsin hengenahdistukseen liman tukkiessa hengitysteitäni, ja yskin ja puhalsin pulloon. Parhaillaankin kirjoittaessani tätä iltakymmenen tienoilla keuhkoputkissa on limaa, joka pitäisi saada pois.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12339  Pe 30 Syy 2016, 5:09 (GMT+3)  Aihe: Re: Enää en pelkää kuin lääkkeiden loppumista Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.9.2016 klo 22.14 kirjoitti:
Admin 29.9.2016 klo 5.00 kirjoitti:
Admin 27.9.2016 klo 13.53 kirjoitti:
Jälkimmäinen sitaatti tuolta.

Parhaillaankin, kuinka moni sinnittelee hoitovirheiden uhrina tai on menettänyt henkensä ja haudattu luulosairaiden hautausmaalle. Ruumiinavauksiin on panostettu enemmän kuin ihmisten hoitamiseen.

- Nukuttuani yön tai aamun yli tajunnut monta toivotonta asiaa sen lisäksi, että jouduin nukahtamaan pipo päässä taas päälaen eloisiin ja ikäviin tuntemuksiin ja heti herättyäni kärsinyt jo liian tutuksi tulleesta painavasta, ahdistavasta ja kaivelevasta laatasta keskellä päälakea niin kuin ennenkin.

Kyllä, se vaivaa parhaillaankin, ja kyllä, menin yöllä syömään sokeripitoista salmiakkia ja makeaa suklaata, jotka ruokkivat sientä.

Se sattuu, se jäytää ja kaivelee koko ajan. Sillä on enemmän ruokaa nyt päästyään poskionteloista aivoihini.


Mitäs tänään söin... Oireiden takia aika vähän niin kuin yleensä.

Nyt yöllä sitten, kun oli karmea nälkä; painanhan enää vain noin 48 kiloa 166 senttiä pitkässä varressani painoindeksinkin ollessa 17,4 tein sen virheen, että menin syömään taas.

Kituessaan puun ja kuoren välissä miettii aina, mitä voisi syödä. Riisikakuissa ei ole sokeria eikä gluteenia. Syön niitä kolme margariinin kera ja perään kaksi savustettua sulatejuustoviipaletta. Nälkä on vaan vielä ja päätän maistaa muutaman lusikallisen riisivälipalaa koskematta hilloon. Mutta jotain puuttuu, jotain raikasta, jota elimistö kaipaa: yksi omppu.

Yöllä ei vaan pitäisi syödä mitään, jos haluaa nukkua rauhassa, tiedän. Olen nauttinut jo sata milligrammaa flukonatsolia, jota on säästeltävä.

Tuo oli kolmen maissa, jonka jälkeen unohdin koko asian. Tässä on niin paljon kaikkea muutakin enkä elä syödäkseni, enkä voisikaan...

Totuus koitti puolisen tunnin kuluttua istuessani tietokoneen ääressä tuntiessani taas sen pirullisen kihelmöinnin ja eloisuuden keskellä päälakeani väreillen ja kalvaen parhaillaankin.

Lasku ruoasta, jota ei olisi saanut syödä.

Lasku lääkäreistä on oma lukunsa - viety vain kaikki vakuutusrahat ilman apua.

Neurologi päätyi siihen, että tämä on myöhäisborrelioosia.

Ei vaan pidä paikkaansa. Tämä on myös sieni-infektiota.

"MK-lausunnot olivat harhaanjohtavia."

Tuo toteamus voisi olla minunkin magneettikuvistani.

Noita magneettikuvia pidettiin normaaleina vielä viikkoa ennen potilaan kuolemaa.

Ei ole helppoa pysyä kalmanrauhallisena ja käyttää samoja aivoja, joita sienikin mussuttaa, mutta juuri sitä minulta vaaditaan.


Viime yönä lopetettuani kirjoittamisen en taaskaan jaksanut hoitaa itseäni. Samaan aikaan lääkkeiden loppuessa olen alkanut lyödä laimin höyryhengitystä eteerisillä öljyillä, pulloon puhaltamista ja magneettipulsaattorin ottamista ja kaikkia ylimääräisiä askareita. Kuka ikinä jaksaa loputtomiin sellaista, nieleskellessäni jo joka sortin pillereitä ja mustaakuminaa ja aprikoosinytimiä...

Verenkiertoni oli huonontunut taas terbinafiinin loppumisen jälkeen ja huuleni sinertäneet yöllä. Menin paksujen tällinkien väliin nukkumaan rukousliina tyynyliinani päällä päänalusena. Kohensin niskatyynyjäni etsiessäni pipo päässä parasta nukkuma-asentoa vasemmalla kyljelläni. Olo oli vähän epämukava, hyvää asentoa ei tuntunut löytyvän... En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta seuraavassa hetkessä heräsin jostain mustasta, pimeästä tilasta, joka kauhistutti minua. Takana saattoi olla joku pidempi nielemis- ja hengittämistauko, joka iskee yleensä heti nukahtaessaan. Kun vielä nuorena sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa lihasteni alettua sätkiä poliotalvena, kaikki nämä vuodet varsinkin uskoontuloni jälkeen olen pysynyt rauhallisena luottaen ja turvaten Jumalaan. Sydämen ei ole tarvinnut hakata pelosta eikä verenpaine ole noussut mitä inhottavimmissa neurologisissa oireissa. Mutta jostain syystä säikähdin nyt ja sydämeni hakkasi hetken, ennen kuin sain itseni tokenemaan. Oli niin tai näin, tarvitsin unta hengitys- ja nielemiskatkoksista huolimatta, tein itselleni selväksi kohentaessani tyynyä. Rukoilin niin kuin aina, että saisin edes jollain lailla nukuttua.

Jo ennen puolta päivää heräsin hengenahdistukseen liman tukkiessa hengitysteitäni, ja yskin ja puhalsin pulloon. Parhaillaankin kirjoittaessani tätä iltakymmenen tienoilla keuhkoputkissa on limaa, joka pitäisi saada pois.


Menipä kirjoittamisessa ja oikoluvussa aikaa:

Päivästä päivään ja yöstä yöhön niin kauan kuin Herramme suo

Mutta Siperia opettaa - ja olemaan syömättä myös. Niin sitä laihtui pikkaisen taas unien merkatessa enemmän.

Illalla kaupassa edessämme lyllersi mies, joka oli minua pari kolme kertaa paksumpi. Tiesin hänen olevan sairas ja kärsivän. Poikani kiinnittäessä huomiota mieheen sanoin hiljaa: Voi pikku ressukkaa, ja rukoilin kaikkien niiden vammojen ja kiusan puolesta, joita hän voi kantaa sielussaan. Iso suojamuuri ympärillä, rinnassa arka sydän. Jos tämä äärilaita ei ole mukava, eipä taida olla tuokaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12342  Pe 30 Syy 2016, 21:49 (GMT+3)  Aihe: Viikko 39: lähetteitä ja ihmeparannus Vastaa lainaamalla viestiä

Kolme lääkärikäyntiä samalla viikolla.

Tiesin, että se on rankkaa, mutta että näin rankkaa...

Kahdesta ekasta saan lähetteen, joilta en uskalla toivoa paljon.

Mutta tää ihmeparannus silmälääkärillä, sitä en voinut uskoa todeksi.

Kyseessä ei ollut sarveiskalvon haavauma, jota olen parannellut A-pantilla ja vahvalla sisäisellä A-vitamiinilla, vaan pterygium, siipikalvo, josta olen kärsinyt vuodesta 2003 lähtien, jolloin samana vuonna aloin käyttää varvasvälissä tuppoja sieni-infektioon, joka diagnosoitiin vuonna 2010.

Niin kuin olen kertonut, käytin sisäistä terbinafiinia maaliskuun alusta 250 milligrammaa päivässä syyskuun puolen välin yli.

Koska myös päälaessani on ollut ongelmaa, annoin auringon porottaa suoraan päähäni ja silmiini keväästä syksyyn istuessani pihalla kirjoittamassa aamusivuja.

Voi olla, että terbinafiini, aurinko tai silmävammaani yli vuoden ajan päivittäin nauttimani vahva A-vitamiini yhdessä tai erikseen on auttanut.


_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12343  Su 02 Lok 2016, 1:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12344  Su 02 Lok 2016, 2:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12345  Su 02 Lok 2016, 8:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.

Koska olet sen arvoinen ja lääkärit sanovat niin, apua on saanut vain lahden toiselta puolelta.

Jos oikein olen ymmärtänyt, minua on auttanut juutalainen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12347  Su 02 Lok 2016, 23:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lisäsin aamulla rustaamaani juttuun linkin oikeaan raamatunkohtaan.

Linkkien etsiminen ja lisääminen tekstiin hidastaa kirjoittamista, johon kaikkeen saa uppoamaan liikaakin aikaa. Kolikon kääntöpuoli on se, että kirjoittaminen ja pakertaminen on hirmu tärkeää aivojumppaa, jota ilman voisi paljon huonommin.

Päivä on vaan ollut rankka, jonka perään netissä nuokkuminen liian raskasta.

Sellaisen lepopäivän jälkeen vihoviimeisin juttu on puhelu äidin kanssa. Sen jälkeen viimeinenkin latinki on poissa.

Kaikki ne kyselyt ja parantaminen asiassa, jota hän ei ymmärrä yhtään. Olenko saanut nukuttua ja laihtunut vielä. Joo, saanhan minä nukuttua, jos muistan olla jo illasta syömättä mitään enkä yölläkään syö mitään, jonka lisäksi kaiken muunkin on mentävä nappiin. Äiti ehdottaa, että joisin jotain sokeripitoista juomaa ja muuta sellaista, joka on ihan se pahin juttu. Sienilääkkeistäni hän ei ymmärrä mitään eikä paljon muustakaan, mutta haluaa tietää kaiken, koska on äitini.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12348  Ti 04 Lok 2016, 22:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sattuneesta syystä tässä on keveän lepopäivän jälkeen vähän breikkiä, mutta vain kirjoittamisessa täällä.

Tietokoneen vaihtorumba on sujunut hieman epäonnisesti ja olen selaillut nettiä vain kännykällä ja tabletilla, jolla paraikaa kirjoittelen. Mutta ergonometria on huono enkä viitsi säätää paremmaksi.

Olisihan sitä paljon kirjoitettavaa jäädessään odottamaan.

Tietokoneeni on vielä telakalla oltuaan vähän hidas. Uudesta koneestakaan ei ollut mitään iloa, koska huonosta verenkierrosta kärsivien näppieni alla ei voi olla mitään Ice cool -tekniikkaa, joka on meikälle liian jäätävää.

Pojan tarkoituksena on ollutkin vaihtaa tietokoneeseeni parempi kovalevy. Hän ryhtyi toimiin sunnuntaina ja kaiken piti olla ok, kunnes halusi kopioida eilen kaiken vielä perusteellisemmin mukaan. Hetken kuluttua hän oli kuin sairauskohtauksen saanut ja ihmettelin, mikä hänellä on. Komennossa vain yhden kirjaimen heitto sai aikaan sen, että ohjelma alkoikin tyhjentää kovalevyäni kopioimisen sijaan. Tajuttuaan parin minuutin kuluttua, mitä oli tapahtumassa, poikani kumosi komennon, jonka jälkeen on nähnyt vaivaa tietojeni saamisessa takaisin käyttöjärjestelmänkin hajottua.

Kynän ja paperin kanssa ei ole tällaista ongelmaa ollenkaan.

Aamusivuja rustaamaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12358  Ma 10 Lok 2016, 3:25 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12359  Ke 12 Lok 2016, 5:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.10.2016 klo 3.25 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.


Pitkiä päiviä on ollut ja kun viimein on päässyt nukkumaan, niin...

Mutta teki niin tai näin, aina se on väärinpäin eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Riisikakuissa ei ole ainakaan gluteenia, söin niitä viime yönä pari juuston kanssa, joka sekin sai vatsani levottomaksi ja turpoamaan.

Kun vihdoin viimein tietokoneen pelastusoperaation jälkeen on pääsemässä nukkumaan, ei jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn ottamatta höyryhengitystä tai tekemättä mitään muutakaan.

Herätessäni puolilta päivin oikea sierain on ihan tukossa ja nielussa ja keuhkoputkissa limaa, jota yritän saada pois pulloon puhaltamalla, vaikka se on raskasta enkä jaksaisi tehdä sitä koko ajan. Toinen ongelma on otsaontelosta valuva lima, joka tukkii hengitysteitä. Otan ensin Nutribioticin nenäsuihketta ja perään vielä Xlearin nenäsuihketta, joka laittaa liman juoksemaan. Sen jälkeen otan muutaman henkosen suolapiipusta ja suihkautan kurkkuuni Nutribioticin kurkkusuihketta, joka auttaa myös keuhkoputkiin. Kaottuani limaa vielä hetken hengitystiet tuntuvat avoimilta ja nukahdan uudestaan.

Vasta myöhemmin kuulen pojaltani, että olen kakonut kurkkuani jo aikaisemmin aamulla nukkuessani selälläni kädet pään alla. Olin kuorsannut ja alkanut siinä samassa asennossa kakomaan.

En olisi tiennyt koko jutusta mitään, ellei poika olisi tullut viereeni katsomaan ja ihmettelemään, ilman että olisin herännyt hänenkään ääniinsä yrittäessään saada minua kääntymään.

Mutta jos uni on kerran tuollaista, ei ihmekään, ettei se virkistä ja on niin vetämätön olo.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12372  Su 16 Lok 2016, 3:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12375  Ti 18 Lok 2016, 9:21 (GMT+3)  Aihe: Poskionteloiden sieni-infektiohelvettiä jo vuodesta 2010 Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.10.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.


Kaiken kattavaa helvettiä, sitä joudun sietämään.

Päinvastoin kuin yleensä kaiken palelun jälkeen minulla oli tänä aamuna mentyäni nukkumaan niin kuuma, että jalkani aivan kuin kihisivät lämmöstä. Oli jopa liian kuuma nukahtaakseni otsaontelon jäytäessä samanaikaisesti niin paljon, että kaksinkertaista pipoa oli tämän tästä vedettävä alaspäin kohti kulmakarvoja. Samaan aikaan vasen sierain oli tukossa ylös asti vaivaten niin, että sekin häiritsi nukahtamista. Lopulta aloin ottaa edellä mainitsemiani nenäsuihkeita yrittäen kakoa paksua limaa alaspäin, jota tulee molemmista otsaontelokanavista sekä oikealta että vasemmalta puolelta, jossa jo vuosia jatkunut maksillaariontelon tulehdus piinaa minua edelleen. Vaikka vuosien kärsimyksen jälkeen poskestani löytyi rihma, sieni-infektion oireita ei otettu vakavasti eikä minua hoidettu sen mukaan, vaan jätettiin kärsimään edelleen, niin kuin siihen asti olin kärsinyt. Minulle on jo vuosia ollut selviö, että vasemman poskiontelon tulehdus on levinnyt luuhun asti. Linkkiä kirjanmerkeistäni en tähän hätään löytänyt, mutta löytyi jotain muuta, josta voi lukaista täältä. Huomasittehan siinä muuten tämän: "Suppression of the immune system, such as from diabetes mellitus, chemotherapy, or corticosteroids, creates a condition in which fungi are able to penetrate normal mucosal barriers and invade host tissues." Sairastuessani krooniseen poskiontelotulehdukseen, mitäpä muutakaan minulla oli käytössä kuin salbumatolia ja kortisonia, josta on autenttisessa kuvatiedostossakin merkintä. Mutta kuten edellä todetaan, diabetes, kemoterapia ja kortisoni alentavat immuunipuolustusta luoden olosuhteet, jossa sienet pystyvät tunkeutumaan normaalien limakalvoesteiden läpi ja hyökkäämään isännän kudoksiin. Tämän pohjalta on suorastaan törkeää tarjota homeista sairastuneelle jotain kortisoninenäsuihketta kenenkään mitätöintisuosituksen perusteella. Olen elävä esimerkki siitä helvetistä, mihin kortisonisuihkeet johtavat. Varokaa ihmiset näitä kusettajia. Kun olette sairastuneet, teitä ei auta kukaan ainakaan Suomessa!

Kun en saanut nukuttua, tulin kirjaamaan tärkeää todistuspuheenvuoroani tästä helvetistä.

Kello on jo paljon, en ole nukkunut taaskaan yhtään, tämänkin päivän mennessä pilalle. Kudoksia nakertavan luulotaudin tähden.

Koska olet sen arvoinen. Suomessa.

Jk.

Oikoluettu ja otsikoitu pipo päässä kello 9.49. Sängyssä odottaa toinen pipo.

Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12376  Ke 19 Lok 2016, 5:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.

Noo, ei ole jäänyt Jumalakaan lomalle, valvoo yöt ja päivät, ja on ikuisesti Herra.

Kumpi lopulta voittaa, hyvä vai paha, siitä käydään meissäkin kovaa taistelua.

On se aika kyytiä ollut tottua tähän kärsimykseen.

Vaan olenko antanut periksi? En suinkaan.

Linkitettyäni miltei yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Uskonkirkko.nettiin uuden hengellisen laulun se alkoi poikia muutakin.

Kuunnellessani tabletillani sitä ja muita leijona-aiheisia lauluja mielessäni vahvistui näkemys pysymisestä niissä keskellä taistelun tiimellystä.

"Etsiessäni lisää lauluja törmäsin lempilauluuni 'Yeshua Hamashiach', Jeesus Messias, jonka sanat olin suomentanut Sanasinkoon. Kuuntelin tabletiltani nyt versiota, jonka sanat oli käännetty espanjaksi suoraan videon englanninkielisten sanojen alapuolelle. Rakastan sitä laulua, ja jossain vaiheessa kesken kaiken kuunnellessani sitä taas, mieleeni putkahti, jos minäkin tekisin samanlaisen videon, jossa englanninkielisten sanojen alla olisikin suomenkieliset sanat! Alettuani sitten kuunnella laulua uudestaan kuin tutkien jo heti alussa laulun kohdassa 'He is Lord', joka oli käännetty espanjaksi 'Es el Señor', sain ihmeekseni Pyhän Hengen kello 16.38, joka virvoitti minua niin ihanasti. Tiesin silloin, että minun on tehtävä tuo, se video --", kirjoitin sunnuntaina 16.10.2016.

Yeshua Hamashiach
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12377  To 20 Lok 2016, 3:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.10.2016 klo 5.42 kirjoitti:
Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.

Noo, ei ole jäänyt Jumalakaan lomalle, valvoo yöt ja päivät, ja on ikuisesti Herra.

Kumpi lopulta voittaa, hyvä vai paha, siitä käydään meissäkin kovaa taistelua.

On se aika kyytiä ollut tottua tähän kärsimykseen.

Vaan olenko antanut periksi? En suinkaan.

Linkitettyäni miltei yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Uskonkirkko.nettiin uuden hengellisen laulun se alkoi poikia muutakin.

Kuunnellessani tabletillani sitä ja muita leijona-aiheisia lauluja mielessäni vahvistui näkemys pysymisestä niissä keskellä taistelun tiimellystä.

"Etsiessäni lisää lauluja törmäsin lempilauluuni 'Yeshua Hamashiach', Jeesus Messias, jonka sanat olin suomentanut Sanasinkoon. Kuuntelin tabletiltani nyt versiota, jonka sanat oli käännetty espanjaksi suoraan videon englanninkielisten sanojen alapuolelle. Rakastan sitä laulua, ja jossain vaiheessa kesken kaiken kuunnellessani sitä taas, mieleeni putkahti, jos minäkin tekisin samanlaisen videon, jossa englanninkielisten sanojen alla olisikin suomenkieliset sanat! Alettuani sitten kuunnella laulua uudestaan kuin tutkien jo heti alussa laulun kohdassa 'He is Lord', joka oli käännetty espanjaksi 'Es el Señor', sain ihmeekseni Pyhän Hengen kello 16.38, joka virvoitti minua niin ihanasti. Tiesin silloin, että minun on tehtävä tuo, se video --", kirjoitin sunnuntaina 16.10.2016.

Yeshua Hamashiach


Haaveiltuani sunnuntaina edellisestä se alkoi pitää minua yhä enemmän pihdeissään. Kerroin siitä innoissani pojallenikin ehdottaessaan saman tien ohjelmaa, jonka käyttämisestä en ymmärtänyt mitään. Hengenpalo oli vaan niin kova, että tallennettuamme sopivan videon työstettäväksi aloin kiivetä kuin karhu puuhun ja lisätä suomennoksia sanoihin tajuamatta, ettei se ihan niin vain suju. Repliikkien alkamisajankohdat ja kesto olivat ihan poskellaan iloittuani ennen aikojaan. Oli annettava periksi ja jatkettava puuhun kiipeämistä seuraavana yönä. En malttanut odottaa neuvoja, vaan rukoilin ja yritin itse, tajuten pikku hiljaa yhä enemmän. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun tämän palaessa sielussani viimekin yönä, jolloin myöhään aamuyöllä saatoin huokaista helpotuksesta huomatessani ideastani tulleen totta.

Videon ollessa viimeistä rukkausta vaille valmis rauha täytti sieluni. Ei tarvinnut kiirehtiä mitään, viimeistellä ihan rauhassa vaan ja ihmetellä kaikkea. Olin jo vuosia haaveillut Kallion kirkossa, että pääsisin heijastamaan hengellisten laulujen sanoja screenille Rukousystävien illoissa, joka toteutui vasta viimeisenä iltana kevättalvella 2013, jonka jälkeen kaikki oli loppu. - Vai oliko? Uskonkirkko syntyi samanlaisessa hengenpalossa lokakuussa 2014 kuin nyt avatessani uutta ovea jälleen. Jos en voikaan heijastaa hengellisten laulujen sanoja screenille, saankin tilalle jotain muuta, johon Herra minua johdattaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12378  To 20 Lok 2016, 12:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.10.2016 klo 3.54 kirjoitti:
Admin 19.10.2016 klo 5.42 kirjoitti:
Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.

Noo, ei ole jäänyt Jumalakaan lomalle, valvoo yöt ja päivät, ja on ikuisesti Herra.

Kumpi lopulta voittaa, hyvä vai paha, siitä käydään meissäkin kovaa taistelua.

On se aika kyytiä ollut tottua tähän kärsimykseen.

Vaan olenko antanut periksi? En suinkaan.

Linkitettyäni miltei yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Uskonkirkko.nettiin uuden hengellisen laulun se alkoi poikia muutakin.

Kuunnellessani tabletillani sitä ja muita leijona-aiheisia lauluja mielessäni vahvistui näkemys pysymisestä niissä keskellä taistelun tiimellystä.

"Etsiessäni lisää lauluja törmäsin lempilauluuni 'Yeshua Hamashiach', Jeesus Messias, jonka sanat olin suomentanut Sanasinkoon. Kuuntelin tabletiltani nyt versiota, jonka sanat oli käännetty espanjaksi suoraan videon englanninkielisten sanojen alapuolelle. Rakastan sitä laulua, ja jossain vaiheessa kesken kaiken kuunnellessani sitä taas, mieleeni putkahti, jos minäkin tekisin samanlaisen videon, jossa englanninkielisten sanojen alla olisikin suomenkieliset sanat! Alettuani sitten kuunnella laulua uudestaan kuin tutkien jo heti alussa laulun kohdassa 'He is Lord', joka oli käännetty espanjaksi 'Es el Señor', sain ihmeekseni Pyhän Hengen kello 16.38, joka virvoitti minua niin ihanasti. Tiesin silloin, että minun on tehtävä tuo, se video --", kirjoitin sunnuntaina 16.10.2016.

Yeshua Hamashiach


Haaveiltuani sunnuntaina edellisestä se alkoi pitää minua yhä enemmän pihdeissään. Kerroin siitä innoissani pojallenikin ehdottaessaan saman tien ohjelmaa, jonka käyttämisestä en ymmärtänyt mitään. Hengenpalo oli vaan niin kova, että tallennettuamme sopivan videon työstettäväksi aloin kiivetä kuin karhu puuhun ja lisätä suomennoksia sanoihin tajuamatta, ettei se ihan niin vain suju. Repliikkien alkamisajankohdat ja kesto olivat ihan poskellaan iloittuani ennen aikojaan. Oli annettava periksi ja jatkettava puuhun kiipeämistä seuraavana yönä. En malttanut odottaa neuvoja, vaan rukoilin ja yritin itse, tajuten pikku hiljaa yhä enemmän. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun tämän palaessa sielussani viimekin yönä, jolloin myöhään aamuyöllä saatoin huokaista helpotuksesta huomatessani ideastani tulleen totta.

Videon ollessa viimeistä rukkausta vaille valmis rauha täytti sieluni. Ei tarvinnut kiirehtiä mitään, viimeistellä ihan rauhassa vaan ja ihmetellä kaikkea. Olin jo vuosia haaveillut Kallion kirkossa, että pääsisin heijastamaan hengellisten laulujen sanoja screenille Rukousystävien illoissa, joka toteutui vasta viimeisenä iltana kevättalvella 2013, jonka jälkeen kaikki oli loppu. - Vai oliko? Uskonkirkko syntyi samanlaisessa hengenpalossa lokakuussa 2014 kuin nyt avatessani uutta ovea jälleen. Jos en voikaan heijastaa hengellisten laulujen sanoja screenille, saankin tilalle jotain muuta, johon Herra minua johdattaa.


Herännyt taas uuteen päivään reidet luusärystä jäytävinä, jota oppinut sietämään. Henkisestikään en voi jäädä millekään mukavuusalueelle röhnöttämään liian monien lähimmäisten kärsiessä. Pitäisi ehtiä hoitamaan niin monia asioita ja kirjoittamaan niin monesta epäkohdasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12381  La 29 Lok 2016, 3:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.10.2016 klo 5.19 kirjoitti:
Admin 10.10.2016 klo 3.25 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.


Pitkiä päiviä on ollut ja kun viimein on päässyt nukkumaan, niin...

Mutta teki niin tai näin, aina se on väärinpäin eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Riisikakuissa ei ole ainakaan gluteenia, söin niitä viime yönä pari juuston kanssa, joka sekin sai vatsani levottomaksi ja turpoamaan.

Kun vihdoin viimein tietokoneen pelastusoperaation jälkeen on pääsemässä nukkumaan, ei jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn ottamatta höyryhengitystä tai tekemättä mitään muutakaan.

Herätessäni puolilta päivin oikea sierain on ihan tukossa ja nielussa ja keuhkoputkissa limaa, jota yritän saada pois pulloon puhaltamalla, vaikka se on raskasta enkä jaksaisi tehdä sitä koko ajan. Toinen ongelma on otsaontelosta valuva lima, joka tukkii hengitysteitä. Otan ensin Nutribioticin nenäsuihketta ja perään vielä Xlearin nenäsuihketta, joka laittaa liman juoksemaan. Sen jälkeen otan muutaman henkosen suolapiipusta ja suihkautan kurkkuuni Nutribioticin kurkkusuihketta, joka auttaa myös keuhkoputkiin. Kaottuani limaa vielä hetken hengitystiet tuntuvat avoimilta ja nukahdan uudestaan.

Vasta myöhemmin kuulen pojaltani, että olen kakonut kurkkuani jo aikaisemmin aamulla nukkuessani selälläni kädet pään alla. Olin kuorsannut ja alkanut siinä samassa asennossa kakomaan.

En olisi tiennyt koko jutusta mitään, ellei poika olisi tullut viereeni katsomaan ja ihmettelemään, ilman että olisin herännyt hänenkään ääniinsä yrittäessään saada minua kääntymään.

Mutta jos uni on kerran tuollaista, ei ihmekään, ettei se virkistä ja on niin vetämätön olo.


Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Admin 16.10.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.


Kaiken kattavaa helvettiä, sitä joudun sietämään.

Päinvastoin kuin yleensä kaiken palelun jälkeen minulla oli tänä aamuna mentyäni nukkumaan niin kuuma, että jalkani aivan kuin kihisivät lämmöstä. Oli jopa liian kuuma nukahtaakseni otsaontelon jäytäessä samanaikaisesti niin paljon, että kaksinkertaista pipoa oli tämän tästä vedettävä alaspäin kohti kulmakarvoja. Samaan aikaan vasen sierain oli tukossa ylös asti vaivaten niin, että sekin häiritsi nukahtamista. Lopulta aloin ottaa edellä mainitsemiani nenäsuihkeita yrittäen kakoa paksua limaa alaspäin, jota tulee molemmista otsaontelokanavista sekä oikealta että vasemmalta puolelta, jossa jo vuosia jatkunut maksillaariontelon tulehdus piinaa minua edelleen. Vaikka vuosien kärsimyksen jälkeen poskestani löytyi rihma, sieni-infektion oireita ei otettu vakavasti eikä minua hoidettu sen mukaan, vaan jätettiin kärsimään edelleen, niin kuin siihen asti olin kärsinyt. Minulle on jo vuosia ollut selviö, että vasemman poskiontelon tulehdus on levinnyt luuhun asti. Linkkiä kirjanmerkeistäni en tähän hätään löytänyt, mutta löytyi jotain muuta, josta voi lukaista täältä. Huomasittehan siinä muuten tämän: "Suppression of the immune system, such as from diabetes mellitus, chemotherapy, or corticosteroids, creates a condition in which fungi are able to penetrate normal mucosal barriers and invade host tissues." Sairastuessani krooniseen poskiontelotulehdukseen, mitäpä muutakaan minulla oli käytössä kuin salbumatolia ja kortisonia, josta on autenttisessa kuvatiedostossakin merkintä. Mutta kuten edellä todetaan, diabetes, kemoterapia ja kortisoni alentavat immuunipuolustusta luoden olosuhteet, jossa sienet pystyvät tunkeutumaan normaalien limakalvoesteiden läpi ja hyökkäämään isännän kudoksiin. Tämän pohjalta on suorastaan törkeää tarjota homeista sairastuneelle jotain kortisoninenäsuihketta kenenkään mitätöintisuosituksen perusteella. Olen elävä esimerkki siitä helvetistä, mihin kortisonisuihkeet johtavat. Varokaa ihmiset näitä kusettajia. Kun olette sairastuneet, teitä ei auta kukaan ainakaan Suomessa!

Kun en saanut nukuttua, tulin kirjaamaan tärkeää todistuspuheenvuoroani tästä helvetistä.

Kello on jo paljon, en ole nukkunut taaskaan yhtään, tämänkin päivän mennessä pilalle. Kudoksia nakertavan luulotaudin tähden.

Koska olet sen arvoinen. Suomessa.

Jk.

Oikoluettu ja otsikoitu pipo päässä kello 9.49. Sängyssä odottaa toinen pipo.

Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.


Admin 7.8.2014 klo 2.40 kirjoitti:
Olen saanut taas silmätulehduksen, johon jouduin ennen pummaamaan lääkkeitä; loppuaikoina huonolla menestyksellä. Onneksi keksin kolloidisen hopean, jota voi laittaa myös silmiin. Olympian Labsin kolloidista hopeaa on jo toinen pullo menossa. Ensimmäisestä meni päiväys umpeen ja tilasin uutta. Sitä kun laittaa steriiliin pipettipulloon ja tiputtaa muutamia kertoja silmiin, tulehdus on ollut tiessään. Kolloidinen hopeahan tehoaa myös sienen aiheuttamaan infektioon, joka on jo useampia kertoja yritellyt silmiini tulehduttamalla silmäluomea niin, ettei rähmää näy missään.


Lyhyt lainaus edellä tuolta vanhemmasta viestistä, jota pitäisi päivittää niin kuin monta muutakin asiaa foorumilla, jos voisi rehkiä vuorokauden ympäri. En ole jaksanut päivittää kuin aamusivuihin sitäkään, miten sieni on alkanut tulehduttaa silmäkulmaani ihan niin kuin ennenkin sairastettuani tätä helvetintautia jo pitkään. Kaikki on sentään raportoitu mahdollisimman tarkkaan aamusivuihin ja aika paljon muuallekin. Paha mieli tulee jo pelkästään siitä, miten lääkärit ovat minua kohdelleet. Kyllä on saanut kärsiä koko rahan ja vakuutuksen edestä, jonka lääkärit ovat pöllineet taskuihinsa, vain pienen osan mentyä oikeaan apuun pyöreästä 60 000 euron vakuutuksesta, joka on huvennut loppuun. En suosittele noita pummaajalääkäreitä kenellekään, kiertäkää kaukaa.

Aloitin kirjoittamisen täällä kello 23.43 ja viihdyttämispalveluni on loppu. Maailmassa on liikaa sairaita ja toisten ahneudesta ja törkeästä kohtelusta kärsiviä ihmisiä, joita en itsekään samassa jamassa pysty auttamaan. En ole jaksanut hoitaa kaikkia omiakaan asioita, joihin on yritettävä vaikka viimeisillä voimillaan panostaa. Saatana on järjestänyt minulle massiivisen "palvelinestohyökkäyksen" tukkien minut sairaudella sairauden perään ja kaikilla vääryyksillä, joita vastaan on lähes mahdotonta taistella.

Käytännössä jätetään täysin yksin taistelemaan kaikesta lähimmäisten kääntäessä selkänsä ja viranomaisten ja lääkärien kiusatessa parhaansa mukaan lisää luulosairaana pitämäänsä uhriaan. Voin oikein pahoin luettuani vanhaa ketjuani vuodelta 2010, juuri kun kaksi hammastani oli kuollut vain parin viikon välein tulehtuneen poskionteloni alapuolelta:

Luulosairaana pitäminen puoskarointia!

On tuo härskiä, että meillä on tuollaisia "lääkäreitä".

Sadisteja ja ihmisten kiusaajia.

Jumal'auta.

Miten kärsimykseni on annettu jatkuakaan noiden käsissä, jotka ovat vieneet vain rahat.

Kuinka ihanaa elämäni on sen jälkeen ollutkaan, kaikki nämä vuodet.

Torstaiaamuna, kun en ollut nukkunut juuri yhtään, oli lähdettävä hakemaan lääkkeitä taas Tallinnasta.

Sieni-infektio vaivasi edelleen silmissä, joissa ongelmaa oli ollut jo pitkään. Vaikka siipikalvo oli häipynyt entisestä kohdastaan, jossa se oli ollut kuin tatti 13 vuotta, aina pitkään terbinafiinikuuriin saakka, molemmissa silmissä on nasaalisesti vaaleat kuivavat kohdat, joita pidän pterygiumin jäminä tai uusina alkuina. En osannut odottaa ollenkaan syyskuun viimeisenä päivänä käydessäni silmälääkärillä, jolle en kertonut juuri loppuneesta terbinafiinikuurista tms. mitään, että olisin todellakin päässyt eroon 1,5 - 2 millimetrin suuruisesta siipikalvostani, joka piti tarkistaa omin ja poikani silmin vielä kotona. Ainakin tuli todistettua se, että siipikalvoni on ollut sienen aiheuttama lääkkeen tehottua siihen. Mutta kuuri oli rukattu vain varpaaseen, jossa sieni ei ollut saanut kuoliniskua ja alkoi pienen tauon jälkeen nakertaa uudestaan. Kaiken huippu oli sieni-infektio, joka alkoi vaivata oikeassa silmäkulmassa tulehduttaen sitä kovalla kutinalla ilman märkää, johon olen jo viikon pari käyttänyt vanhentunutta kolloidista hopeaa, kun muutakaan konstia ei ole ollut.

Koska Suomessa on niin paljon hätää, jota ei haluta nähdä ja jolta suljetaan silmät, on yritettävä raahautua viimeisillä voimillaan sinne, missä edes jotain nähdään.

Ikävä kyllä matkanjärjestäjän bussi oli homeessa, ja olin ainoana pipo päässä niin bussissa kuin hytissä otsaontelo ja reidet särystä kalvaen. Koko "hupimatkan" mennen tullen sain vetää pipoa enemmän kulmakarvoja kohti jäytämistä vastaan ja pitää käsiä reisien päällä, ettei sattuisi niin paljon. Kolmisen tuntia menomatkalla, samoin paluumatkalla.

Tuliaisina laukussa minulle lisää lääkkeitä, muttei oikeita lääkkeitä pojalle borrelioosiin lääkärin rajojen ja ymmärryksen tullessa vastaan.

Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö lääkärit osaisi kirjoittaa itselleen vaikka minkälaisia yhdistelmäkuureja tahansa, mutta potilaiden kohdalla kaikkinainen ymmärrys loistaa poissaolollaan. Jos Elisa-testissä mitataan elimistön tuottamia vasta-aineita, ymmärrystä ei riitä IgA:n vajavuudesta kärsivän ongelmaan erythema migransin viipyessä ihossa kuukausitolkulla ja levitessä viiden viikon antibioottikuurin jälkeen, jota antibiooteille allerginen sattui sietämään. En ole ennen kuullutkaan sellaista selitystä, että kyseessä olisi joku kapillaari-ilmiö vaan. Omasta borrelioosihelvetistäni tiedän kuitenkin, ettei doksisykliini tapa pitkinä kuureinakaan spirokeetan kaikkia muotoja, jotka vaatisivat useampaa antibioottia pulssimaisesti otettuna, joita en ole itsekään saanut. Missä tällaista hoitoa olisi tarjolla, siitä ei ole tietoa, mutta taistelen henkeen ja vereen siitä, ettei toiselle kävisi yhtä huonosti kuin minulle, jonka puolesta on kärsinyt jo niin paljon.

Kello 3.44.

Noin neljän tunnin kirjoitusrupeaman jälkeen aamusivujen pakertaminen vielä loppuun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12385  Su 30 Lok 2016, 0:39 (GMT+3)  Aihe: Mikrobi- ja sieni-infektio-ongelmaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.10.2016 klo 3.51 kirjoitti:
Admin 12.10.2016 klo 5.19 kirjoitti:
Admin 10.10.2016 klo 3.25 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.


Pitkiä päiviä on ollut ja kun viimein on päässyt nukkumaan, niin...

Mutta teki niin tai näin, aina se on väärinpäin eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Riisikakuissa ei ole ainakaan gluteenia, söin niitä viime yönä pari juuston kanssa, joka sekin sai vatsani levottomaksi ja turpoamaan.

Kun vihdoin viimein tietokoneen pelastusoperaation jälkeen on pääsemässä nukkumaan, ei jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn ottamatta höyryhengitystä tai tekemättä mitään muutakaan.

Herätessäni puolilta päivin oikea sierain on ihan tukossa ja nielussa ja keuhkoputkissa limaa, jota yritän saada pois pulloon puhaltamalla, vaikka se on raskasta enkä jaksaisi tehdä sitä koko ajan. Toinen ongelma on otsaontelosta valuva lima, joka tukkii hengitysteitä. Otan ensin Nutribioticin nenäsuihketta ja perään vielä Xlearin nenäsuihketta, joka laittaa liman juoksemaan. Sen jälkeen otan muutaman henkosen suolapiipusta ja suihkautan kurkkuuni Nutribioticin kurkkusuihketta, joka auttaa myös keuhkoputkiin. Kaottuani limaa vielä hetken hengitystiet tuntuvat avoimilta ja nukahdan uudestaan.

Vasta myöhemmin kuulen pojaltani, että olen kakonut kurkkuani jo aikaisemmin aamulla nukkuessani selälläni kädet pään alla. Olin kuorsannut ja alkanut siinä samassa asennossa kakomaan.

En olisi tiennyt koko jutusta mitään, ellei poika olisi tullut viereeni katsomaan ja ihmettelemään, ilman että olisin herännyt hänenkään ääniinsä yrittäessään saada minua kääntymään.

Mutta jos uni on kerran tuollaista, ei ihmekään, ettei se virkistä ja on niin vetämätön olo.


Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Admin 16.10.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.


Kaiken kattavaa helvettiä, sitä joudun sietämään.

Päinvastoin kuin yleensä kaiken palelun jälkeen minulla oli tänä aamuna mentyäni nukkumaan niin kuuma, että jalkani aivan kuin kihisivät lämmöstä. Oli jopa liian kuuma nukahtaakseni otsaontelon jäytäessä samanaikaisesti niin paljon, että kaksinkertaista pipoa oli tämän tästä vedettävä alaspäin kohti kulmakarvoja. Samaan aikaan vasen sierain oli tukossa ylös asti vaivaten niin, että sekin häiritsi nukahtamista. Lopulta aloin ottaa edellä mainitsemiani nenäsuihkeita yrittäen kakoa paksua limaa alaspäin, jota tulee molemmista otsaontelokanavista sekä oikealta että vasemmalta puolelta, jossa jo vuosia jatkunut maksillaariontelon tulehdus piinaa minua edelleen. Vaikka vuosien kärsimyksen jälkeen poskestani löytyi rihma, sieni-infektion oireita ei otettu vakavasti eikä minua hoidettu sen mukaan, vaan jätettiin kärsimään edelleen, niin kuin siihen asti olin kärsinyt. Minulle on jo vuosia ollut selviö, että vasemman poskiontelon tulehdus on levinnyt luuhun asti. Linkkiä kirjanmerkeistäni en tähän hätään löytänyt, mutta löytyi jotain muuta, josta voi lukaista täältä. Huomasittehan siinä muuten tämän: "Suppression of the immune system, such as from diabetes mellitus, chemotherapy, or corticosteroids, creates a condition in which fungi are able to penetrate normal mucosal barriers and invade host tissues." Sairastuessani krooniseen poskiontelotulehdukseen, mitäpä muutakaan minulla oli käytössä kuin salbumatolia ja kortisonia, josta on autenttisessa kuvatiedostossakin merkintä. Mutta kuten edellä todetaan, diabetes, kemoterapia ja kortisoni alentavat immuunipuolustusta luoden olosuhteet, jossa sienet pystyvät tunkeutumaan normaalien limakalvoesteiden läpi ja hyökkäämään isännän kudoksiin. Tämän pohjalta on suorastaan törkeää tarjota homeista sairastuneelle jotain kortisoninenäsuihketta kenenkään mitätöintisuosituksen perusteella. Olen elävä esimerkki siitä helvetistä, mihin kortisonisuihkeet johtavat. Varokaa ihmiset näitä kusettajia. Kun olette sairastuneet, teitä ei auta kukaan ainakaan Suomessa!

Kun en saanut nukuttua, tulin kirjaamaan tärkeää todistuspuheenvuoroani tästä helvetistä.

Kello on jo paljon, en ole nukkunut taaskaan yhtään, tämänkin päivän mennessä pilalle. Kudoksia nakertavan luulotaudin tähden.

Koska olet sen arvoinen. Suomessa.

Jk.

Oikoluettu ja otsikoitu pipo päässä kello 9.49. Sängyssä odottaa toinen pipo.

Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.


Admin 7.8.2014 klo 2.40 kirjoitti:
Olen saanut taas silmätulehduksen, johon jouduin ennen pummaamaan lääkkeitä; loppuaikoina huonolla menestyksellä. Onneksi keksin kolloidisen hopean, jota voi laittaa myös silmiin. Olympian Labsin kolloidista hopeaa on jo toinen pullo menossa. Ensimmäisestä meni päiväys umpeen ja tilasin uutta. Sitä kun laittaa steriiliin pipettipulloon ja tiputtaa muutamia kertoja silmiin, tulehdus on ollut tiessään. Kolloidinen hopeahan tehoaa myös sienen aiheuttamaan infektioon, joka on jo useampia kertoja yritellyt silmiini tulehduttamalla silmäluomea niin, ettei rähmää näy missään.


Lyhyt lainaus edellä tuolta vanhemmasta viestistä, jota pitäisi päivittää niin kuin monta muutakin asiaa foorumilla, jos voisi rehkiä vuorokauden ympäri. En ole jaksanut päivittää kuin aamusivuihin sitäkään, miten sieni on alkanut tulehduttaa silmäkulmaani ihan niin kuin ennenkin sairastettuani tätä helvetintautia jo pitkään. Kaikki on sentään raportoitu mahdollisimman tarkkaan aamusivuihin ja aika paljon muuallekin. Paha mieli tulee jo pelkästään siitä, miten lääkärit ovat minua kohdelleet. Kyllä on saanut kärsiä koko rahan ja vakuutuksen edestä, jonka lääkärit ovat pöllineet taskuihinsa, vain pienen osan mentyä oikeaan apuun pyöreästä 60 000 euron vakuutuksesta, joka on huvennut loppuun. En suosittele noita pummaajalääkäreitä kenellekään, kiertäkää kaukaa.

Aloitin kirjoittamisen täällä kello 23.43 ja viihdyttämispalveluni on loppu. Maailmassa on liikaa sairaita ja toisten ahneudesta ja törkeästä kohtelusta kärsiviä ihmisiä, joita en itsekään samassa jamassa pysty auttamaan. En ole jaksanut hoitaa kaikkia omiakaan asioita, joihin on yritettävä vaikka viimeisillä voimillaan panostaa. Saatana on järjestänyt minulle massiivisen "palvelinestohyökkäyksen" tukkien minut sairaudella sairauden perään ja kaikilla vääryyksillä, joita vastaan on lähes mahdotonta taistella.

Käytännössä jätetään täysin yksin taistelemaan kaikesta lähimmäisten kääntäessä selkänsä ja viranomaisten ja lääkärien kiusatessa parhaansa mukaan lisää luulosairaana pitämäänsä uhriaan. Voin oikein pahoin luettuani vanhaa ketjuani vuodelta 2010, juuri kun kaksi hammastani oli kuollut vain parin viikon välein tulehtuneen poskionteloni alapuolelta:

Luulosairaana pitäminen puoskarointia!

On tuo härskiä, että meillä on tuollaisia "lääkäreitä".

Sadisteja ja ihmisten kiusaajia.

Jumal'auta.

Miten kärsimykseni on annettu jatkuakaan noiden käsissä, jotka ovat vieneet vain rahat.

Kuinka ihanaa elämäni on sen jälkeen ollutkaan, kaikki nämä vuodet.

Torstaiaamuna, kun en ollut nukkunut juuri yhtään, oli lähdettävä hakemaan lääkkeitä taas Tallinnasta.

Sieni-infektio vaivasi edelleen silmissä, joissa ongelmaa oli ollut jo pitkään. Vaikka siipikalvo oli häipynyt entisestä kohdastaan, jossa se oli ollut kuin tatti 13 vuotta, aina pitkään terbinafiinikuuriin saakka, molemmissa silmissä on nasaalisesti vaaleat kuivavat kohdat, joita pidän pterygiumin jäminä tai uusina alkuina. En osannut odottaa ollenkaan syyskuun viimeisenä päivänä käydessäni silmälääkärillä, jolle en kertonut juuri loppuneesta terbinafiinikuurista tms. mitään, että olisin todellakin päässyt eroon 1,5 - 2 millimetrin suuruisesta siipikalvostani, joka piti tarkistaa omin ja poikani silmin vielä kotona. Ainakin tuli todistettua se, että siipikalvoni on ollut sienen aiheuttama lääkkeen tehottua siihen. Mutta kuuri oli rukattu vain varpaaseen, jossa sieni ei ollut saanut kuoliniskua ja alkoi pienen tauon jälkeen nakertaa uudestaan. Kaiken huippu oli sieni-infektio, joka alkoi vaivata oikeassa silmäkulmassa tulehduttaen sitä kovalla kutinalla ilman märkää, johon olen jo viikon pari käyttänyt vanhentunutta kolloidista hopeaa, kun muutakaan konstia ei ole ollut.

Koska Suomessa on niin paljon hätää, jota ei haluta nähdä ja jolta suljetaan silmät, on yritettävä raahautua viimeisillä voimillaan sinne, missä edes jotain nähdään.

Ikävä kyllä matkanjärjestäjän bussi oli homeessa, ja olin ainoana pipo päässä niin bussissa kuin hytissä otsaontelo ja reidet särystä kalvaen. Koko "hupimatkan" mennen tullen sain vetää pipoa enemmän kulmakarvoja kohti jäytämistä vastaan ja pitää käsiä reisien päällä, ettei sattuisi niin paljon. Kolmisen tuntia menomatkalla, samoin paluumatkalla.

Tuliaisina laukussa minulle lisää lääkkeitä, muttei oikeita lääkkeitä pojalle borrelioosiin lääkärin rajojen ja ymmärryksen tullessa vastaan.

Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö lääkärit osaisi kirjoittaa itselleen vaikka minkälaisia yhdistelmäkuureja tahansa, mutta potilaiden kohdalla kaikkinainen ymmärrys loistaa poissaolollaan. Jos Elisa-testissä mitataan elimistön tuottamia vasta-aineita, ymmärrystä ei riitä IgA:n vajavuudesta kärsivän ongelmaan erythema migransin viipyessä ihossa kuukausitolkulla ja levitessä viiden viikon antibioottikuurin jälkeen, jota antibiooteille allerginen sattui sietämään. En ole ennen kuullutkaan sellaista selitystä, että kyseessä olisi joku kapillaari-ilmiö vaan. Omasta borrelioosihelvetistäni tiedän kuitenkin, ettei doksisykliini tapa pitkinä kuureinakaan spirokeetan kaikkia muotoja, jotka vaatisivat useampaa antibioottia pulssimaisesti otettuna, joita en ole itsekään saanut. Missä tällaista hoitoa olisi tarjolla, siitä ei ole tietoa, mutta taistelen henkeen ja vereen siitä, ettei toiselle kävisi yhtä huonosti kuin minulle, jonka puolesta on kärsinyt jo niin paljon.

Kello 3.44.

Noin neljän tunnin kirjoitusrupeaman jälkeen aamusivujen pakertaminen vielä loppuun.


Ettei menisi liian yksinkertaiseksi saatuani vatsantärinään apua D-mannoosista, joka on auttanut minua kestämään paremmin hiilihydraatteja ja jopa perunaa, jota söin vähän aikaa sitten, mikrobien lisäksi sama vanha sieni-infektiokin vaivaa vaan. Ei ollut ehtinyt kulua pitkäkään aika otettuani ruoan jälkeen 50 mg flukonatsolia ja 500 mg D-mannoosia, kun keskellä päälakeani jo aiemmin raportoimani kuhmun kohdalla alkoi pirullinen kirvely, joka tuntuu vieläkin.

Tilannehan on se, ettei kipeä ja aristava kohta päälaessani ole häipynyt minnekään, vaikken olekaan kirjoittanut siitä täällä. Yhtä lailla otsaonteloni aristavat molemmin puolin päätäni jo pelkästä kosketuksesta ollessaan niin tulehtuneet, eikä maksillaariontelon tilanne vasemmalla ole sen parempi.

Ei minua tarvitse näissä olosuhteissa ja oireissa edes painostaa sienilääkekuurin jatkamiseen terbinafiinilla. Se on välttämättömyys pitääkseni kaikkialle levinnyttä sieni-infektiota vähänkään aisoissa raukkamaisten lääkäreiden jätettyä minut Suomessa ihan tyhjän päälle kärsimään. Ilman varvastani en saisi mitään hoitoa päänkään oireisiini, se on ihan raakaa faktaa.

Neurologi totesi syyskuussa, ettei keskushermoston borrelioosia ja sieni-infektiota pystytä tutkimaan mitenkään muuten kuin selkäydinpunktiolla, jota minulle ei ole koskaan edes tehty!

Vatsankaan tärinää ei ole tutkittu ikinä mitenkään, mutta Propralia ja Emconcoria on tuputettu, vaikka ne eivät edes sovi minulle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12391  Ti 01 Mar 2016, 23:01 (GMT+3)  Aihe: Re: Mikrobi- ja sieni-infektio-ongelmaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 29.10.2016 kirjoitti:
Admin 29.10.2016 klo 3.51 kirjoitti:
Admin 12.10.2016 klo 5.19 kirjoitti:
Admin 10.10.2016 klo 3.25 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.


Pitkiä päiviä on ollut ja kun viimein on päässyt nukkumaan, niin...

Mutta teki niin tai näin, aina se on väärinpäin eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Riisikakuissa ei ole ainakaan gluteenia, söin niitä viime yönä pari juuston kanssa, joka sekin sai vatsani levottomaksi ja turpoamaan.

Kun vihdoin viimein tietokoneen pelastusoperaation jälkeen on pääsemässä nukkumaan, ei jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn ottamatta höyryhengitystä tai tekemättä mitään muutakaan.

Herätessäni puolilta päivin oikea sierain on ihan tukossa ja nielussa ja keuhkoputkissa limaa, jota yritän saada pois pulloon puhaltamalla, vaikka se on raskasta enkä jaksaisi tehdä sitä koko ajan. Toinen ongelma on otsaontelosta valuva lima, joka tukkii hengitysteitä. Otan ensin Nutribioticin nenäsuihketta ja perään vielä Xlearin nenäsuihketta, joka laittaa liman juoksemaan. Sen jälkeen otan muutaman henkosen suolapiipusta ja suihkautan kurkkuuni Nutribioticin kurkkusuihketta, joka auttaa myös keuhkoputkiin. Kaottuani limaa vielä hetken hengitystiet tuntuvat avoimilta ja nukahdan uudestaan.

Vasta myöhemmin kuulen pojaltani, että olen kakonut kurkkuani jo aikaisemmin aamulla nukkuessani selälläni kädet pään alla. Olin kuorsannut ja alkanut siinä samassa asennossa kakomaan.

En olisi tiennyt koko jutusta mitään, ellei poika olisi tullut viereeni katsomaan ja ihmettelemään, ilman että olisin herännyt hänenkään ääniinsä yrittäessään saada minua kääntymään.

Mutta jos uni on kerran tuollaista, ei ihmekään, ettei se virkistä ja on niin vetämätön olo.


Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Admin 16.10.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.


Kaiken kattavaa helvettiä, sitä joudun sietämään.

Päinvastoin kuin yleensä kaiken palelun jälkeen minulla oli tänä aamuna mentyäni nukkumaan niin kuuma, että jalkani aivan kuin kihisivät lämmöstä. Oli jopa liian kuuma nukahtaakseni otsaontelon jäytäessä samanaikaisesti niin paljon, että kaksinkertaista pipoa oli tämän tästä vedettävä alaspäin kohti kulmakarvoja. Samaan aikaan vasen sierain oli tukossa ylös asti vaivaten niin, että sekin häiritsi nukahtamista. Lopulta aloin ottaa edellä mainitsemiani nenäsuihkeita yrittäen kakoa paksua limaa alaspäin, jota tulee molemmista otsaontelokanavista sekä oikealta että vasemmalta puolelta, jossa jo vuosia jatkunut maksillaariontelon tulehdus piinaa minua edelleen. Vaikka vuosien kärsimyksen jälkeen poskestani löytyi rihma, sieni-infektion oireita ei otettu vakavasti eikä minua hoidettu sen mukaan, vaan jätettiin kärsimään edelleen, niin kuin siihen asti olin kärsinyt. Minulle on jo vuosia ollut selviö, että vasemman poskiontelon tulehdus on levinnyt luuhun asti. Linkkiä kirjanmerkeistäni en tähän hätään löytänyt, mutta löytyi jotain muuta, josta voi lukaista täältä. Huomasittehan siinä muuten tämän: "Suppression of the immune system, such as from diabetes mellitus, chemotherapy, or corticosteroids, creates a condition in which fungi are able to penetrate normal mucosal barriers and invade host tissues." Sairastuessani krooniseen poskiontelotulehdukseen, mitäpä muutakaan minulla oli käytössä kuin salbumatolia ja kortisonia, josta on autenttisessa kuvatiedostossakin merkintä. Mutta kuten edellä todetaan, diabetes, kemoterapia ja kortisoni alentavat immuunipuolustusta luoden olosuhteet, jossa sienet pystyvät tunkeutumaan normaalien limakalvoesteiden läpi ja hyökkäämään isännän kudoksiin. Tämän pohjalta on suorastaan törkeää tarjota homeista sairastuneelle jotain kortisoninenäsuihketta kenenkään mitätöintisuosituksen perusteella. Olen elävä esimerkki siitä helvetistä, mihin kortisonisuihkeet johtavat. Varokaa ihmiset näitä kusettajia. Kun olette sairastuneet, teitä ei auta kukaan ainakaan Suomessa!

Kun en saanut nukuttua, tulin kirjaamaan tärkeää todistuspuheenvuoroani tästä helvetistä.

Kello on jo paljon, en ole nukkunut taaskaan yhtään, tämänkin päivän mennessä pilalle. Kudoksia nakertavan luulotaudin tähden.

Koska olet sen arvoinen. Suomessa.

Jk.

Oikoluettu ja otsikoitu pipo päässä kello 9.49. Sängyssä odottaa toinen pipo.

Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.


Admin 7.8.2014 klo 2.40 kirjoitti:
Olen saanut taas silmätulehduksen, johon jouduin ennen pummaamaan lääkkeitä; loppuaikoina huonolla menestyksellä. Onneksi keksin kolloidisen hopean, jota voi laittaa myös silmiin. Olympian Labsin kolloidista hopeaa on jo toinen pullo menossa. Ensimmäisestä meni päiväys umpeen ja tilasin uutta. Sitä kun laittaa steriiliin pipettipulloon ja tiputtaa muutamia kertoja silmiin, tulehdus on ollut tiessään. Kolloidinen hopeahan tehoaa myös sienen aiheuttamaan infektioon, joka on jo useampia kertoja yritellyt silmiini tulehduttamalla silmäluomea niin, ettei rähmää näy missään.


Lyhyt lainaus edellä tuolta vanhemmasta viestistä, jota pitäisi päivittää niin kuin monta muutakin asiaa foorumilla, jos voisi rehkiä vuorokauden ympäri. En ole jaksanut päivittää kuin aamusivuihin sitäkään, miten sieni on alkanut tulehduttaa silmäkulmaani ihan niin kuin ennenkin sairastettuani tätä helvetintautia jo pitkään. Kaikki on sentään raportoitu mahdollisimman tarkkaan aamusivuihin ja aika paljon muuallekin. Paha mieli tulee jo pelkästään siitä, miten lääkärit ovat minua kohdelleet. Kyllä on saanut kärsiä koko rahan ja vakuutuksen edestä, jonka lääkärit ovat pöllineet taskuihinsa, vain pienen osan mentyä oikeaan apuun pyöreästä 60 000 euron vakuutuksesta, joka on huvennut loppuun. En suosittele noita pummaajalääkäreitä kenellekään, kiertäkää kaukaa.

Aloitin kirjoittamisen täällä kello 23.43 ja viihdyttämispalveluni on loppu. Maailmassa on liikaa sairaita ja toisten ahneudesta ja törkeästä kohtelusta kärsiviä ihmisiä, joita en itsekään samassa jamassa pysty auttamaan. En ole jaksanut hoitaa kaikkia omiakaan asioita, joihin on yritettävä vaikka viimeisillä voimillaan panostaa. Saatana on järjestänyt minulle massiivisen "palvelinestohyökkäyksen" tukkien minut sairaudella sairauden perään ja kaikilla vääryyksillä, joita vastaan on lähes mahdotonta taistella.

Käytännössä jätetään täysin yksin taistelemaan kaikesta lähimmäisten kääntäessä selkänsä ja viranomaisten ja lääkärien kiusatessa parhaansa mukaan lisää luulosairaana pitämäänsä uhriaan. Voin oikein pahoin luettuani vanhaa ketjuani vuodelta 2010, juuri kun kaksi hammastani oli kuollut vain parin viikon välein tulehtuneen poskionteloni alapuolelta:

Luulosairaana pitäminen puoskarointia!

On tuo härskiä, että meillä on tuollaisia "lääkäreitä".

Sadisteja ja ihmisten kiusaajia.

Jumal'auta.

Miten kärsimykseni on annettu jatkuakaan noiden käsissä, jotka ovat vieneet vain rahat.

Kuinka ihanaa elämäni on sen jälkeen ollutkaan, kaikki nämä vuodet.

Torstaiaamuna, kun en ollut nukkunut juuri yhtään, oli lähdettävä hakemaan lääkkeitä taas Tallinnasta.

Sieni-infektio vaivasi edelleen silmissä, joissa ongelmaa oli ollut jo pitkään. Vaikka siipikalvo oli häipynyt entisestä kohdastaan, jossa se oli ollut kuin tatti 13 vuotta, aina pitkään terbinafiinikuuriin saakka, molemmissa silmissä on nasaalisesti vaaleat kuivavat kohdat, joita pidän pterygiumin jäminä tai uusina alkuina. En osannut odottaa ollenkaan syyskuun viimeisenä päivänä käydessäni silmälääkärillä, jolle en kertonut juuri loppuneesta terbinafiinikuurista tms. mitään, että olisin todellakin päässyt eroon 1,5 - 2 millimetrin suuruisesta siipikalvostani, joka piti tarkistaa omin ja poikani silmin vielä kotona. Ainakin tuli todistettua se, että siipikalvoni on ollut sienen aiheuttama lääkkeen tehottua siihen. Mutta kuuri oli rukattu vain varpaaseen, jossa sieni ei ollut saanut kuoliniskua ja alkoi pienen tauon jälkeen nakertaa uudestaan. Kaiken huippu oli sieni-infektio, joka alkoi vaivata oikeassa silmäkulmassa tulehduttaen sitä kovalla kutinalla ilman märkää, johon olen jo viikon pari käyttänyt vanhentunutta kolloidista hopeaa, kun muutakaan konstia ei ole ollut.

Koska Suomessa on niin paljon hätää, jota ei haluta nähdä ja jolta suljetaan silmät, on yritettävä raahautua viimeisillä voimillaan sinne, missä edes jotain nähdään.

Ikävä kyllä matkanjärjestäjän bussi oli homeessa, ja olin ainoana pipo päässä niin bussissa kuin hytissä otsaontelo ja reidet särystä kalvaen. Koko "hupimatkan" mennen tullen sain vetää pipoa enemmän kulmakarvoja kohti jäytämistä vastaan ja pitää käsiä reisien päällä, ettei sattuisi niin paljon. Kolmisen tuntia menomatkalla, samoin paluumatkalla.

Tuliaisina laukussa minulle lisää lääkkeitä, muttei oikeita lääkkeitä pojalle borrelioosiin lääkärin rajojen ja ymmärryksen tullessa vastaan.

Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö lääkärit osaisi kirjoittaa itselleen vaikka minkälaisia yhdistelmäkuureja tahansa, mutta potilaiden kohdalla kaikkinainen ymmärrys loistaa poissaolollaan. Jos Elisa-testissä mitataan elimistön tuottamia vasta-aineita, ymmärrystä ei riitä IgA:n vajavuudesta kärsivän ongelmaan erythema migransin viipyessä ihossa kuukausitolkulla ja levitessä viiden viikon antibioottikuurin jälkeen, jota antibiooteille allerginen sattui sietämään. En ole ennen kuullutkaan sellaista selitystä, että kyseessä olisi joku kapillaari-ilmiö vaan. Omasta borrelioosihelvetistäni tiedän kuitenkin, ettei doksisykliini tapa pitkinä kuureinakaan spirokeetan kaikkia muotoja, jotka vaatisivat useampaa antibioottia pulssimaisesti otettuna, joita en ole itsekään saanut. Missä tällaista hoitoa olisi tarjolla, siitä ei ole tietoa, mutta taistelen henkeen ja vereen siitä, ettei toiselle kävisi yhtä huonosti kuin minulle, jonka puolesta on kärsinyt jo niin paljon.

Kello 3.44.

Noin neljän tunnin kirjoitusrupeaman jälkeen aamusivujen pakertaminen vielä loppuun.


Ettei menisi liian yksinkertaiseksi saatuani vatsantärinään apua D-mannoosista, joka on auttanut minua kestämään paremmin hiilihydraatteja ja jopa perunaa, jota söin vähän aikaa sitten, mikrobien lisäksi sama vanha sieni-infektiokin vaivaa vaan. Ei ollut ehtinyt kulua pitkäkään aika otettuani ruoan jälkeen 50 mg flukonatsolia ja 500 mg D-mannoosia, kun keskellä päälakeani jo aiemmin raportoimani kuhmun kohdalla alkoi pirullinen kirvely, joka tuntuu vieläkin.

Tilannehan on se, ettei kipeä ja aristava kohta päälaessani ole häipynyt minnekään, vaikken olekaan kirjoittanut siitä täällä. Yhtä lailla otsaonteloni aristavat molemmin puolin päätäni jo pelkästä kosketuksesta ollessaan niin tulehtuneet, eikä maksillaariontelon tilanne vasemmalla ole sen parempi.

Ei minua tarvitse näissä olosuhteissa ja oireissa edes painostaa sienilääkekuurin jatkamiseen terbinafiinilla. Se on välttämättömyys pitääkseni kaikkialle levinnyttä sieni-infektiota vähänkään aisoissa raukkamaisten lääkäreiden jätettyä minut Suomessa ihan tyhjän päälle kärsimään. Ilman varvastani en saisi mitään hoitoa päänkään oireisiini, se on ihan raakaa faktaa.

Neurologi totesi syyskuussa, ettei keskushermoston borrelioosia ja sieni-infektiota pystytä tutkimaan mitenkään muuten kuin selkäydinpunktiolla, jota minulle ei ole koskaan edes tehty!

Vatsankaan tärinää ei ole tutkittu ikinä mitenkään, mutta Propralia ja Emconcoria on tuputettu, vaikka ne eivät edes sovi minulle.


Otin noin tunti sitten ensimmäisen 250 mg:n terbinafiinitabletin puolentoista kuukauden tauon jälkeen ja jatkoin pöydän ääressä kirjoittamista. Lääkkeen ehtiessä imeytyä otsassani vähän vasemmalla puolella alkoi hirveä jäytäminen, samoin molemmat maksillaariontelot äityivät varsinkin poskipäiden kohdalta. Kalvaminen oli/on niin ikävää, että piti vetää pipo päähän taas.

Suussa on tuttu lääkkeen maku vasemman pikkuvarpaanvälinkin alettua kirvellä terbinafiinin päästyä vauhtiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12394  La 05 Mar 2016, 8:57 (GMT+3)  Aihe: Re: Mikrobi- ja sieni-infektio-ongelmaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.11.2016 klo 22.01 kirjoitti:
Admin 29.10.2016 kirjoitti:
Admin 29.10.2016 klo 3.51 kirjoitti:
Admin 12.10.2016 klo 5.19 kirjoitti:
Admin 10.10.2016 klo 3.25 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.


Pitkiä päiviä on ollut ja kun viimein on päässyt nukkumaan, niin...

Mutta teki niin tai näin, aina se on väärinpäin eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Riisikakuissa ei ole ainakaan gluteenia, söin niitä viime yönä pari juuston kanssa, joka sekin sai vatsani levottomaksi ja turpoamaan.

Kun vihdoin viimein tietokoneen pelastusoperaation jälkeen on pääsemässä nukkumaan, ei jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn ottamatta höyryhengitystä tai tekemättä mitään muutakaan.

Herätessäni puolilta päivin oikea sierain on ihan tukossa ja nielussa ja keuhkoputkissa limaa, jota yritän saada pois pulloon puhaltamalla, vaikka se on raskasta enkä jaksaisi tehdä sitä koko ajan. Toinen ongelma on otsaontelosta valuva lima, joka tukkii hengitysteitä. Otan ensin Nutribioticin nenäsuihketta ja perään vielä Xlearin nenäsuihketta, joka laittaa liman juoksemaan. Sen jälkeen otan muutaman henkosen suolapiipusta ja suihkautan kurkkuuni Nutribioticin kurkkusuihketta, joka auttaa myös keuhkoputkiin. Kaottuani limaa vielä hetken hengitystiet tuntuvat avoimilta ja nukahdan uudestaan.

Vasta myöhemmin kuulen pojaltani, että olen kakonut kurkkuani jo aikaisemmin aamulla nukkuessani selälläni kädet pään alla. Olin kuorsannut ja alkanut siinä samassa asennossa kakomaan.

En olisi tiennyt koko jutusta mitään, ellei poika olisi tullut viereeni katsomaan ja ihmettelemään, ilman että olisin herännyt hänenkään ääniinsä yrittäessään saada minua kääntymään.

Mutta jos uni on kerran tuollaista, ei ihmekään, ettei se virkistä ja on niin vetämätön olo.


Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Admin 16.10.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.


Kaiken kattavaa helvettiä, sitä joudun sietämään.

Päinvastoin kuin yleensä kaiken palelun jälkeen minulla oli tänä aamuna mentyäni nukkumaan niin kuuma, että jalkani aivan kuin kihisivät lämmöstä. Oli jopa liian kuuma nukahtaakseni otsaontelon jäytäessä samanaikaisesti niin paljon, että kaksinkertaista pipoa oli tämän tästä vedettävä alaspäin kohti kulmakarvoja. Samaan aikaan vasen sierain oli tukossa ylös asti vaivaten niin, että sekin häiritsi nukahtamista. Lopulta aloin ottaa edellä mainitsemiani nenäsuihkeita yrittäen kakoa paksua limaa alaspäin, jota tulee molemmista otsaontelokanavista sekä oikealta että vasemmalta puolelta, jossa jo vuosia jatkunut maksillaariontelon tulehdus piinaa minua edelleen. Vaikka vuosien kärsimyksen jälkeen poskestani löytyi rihma, sieni-infektion oireita ei otettu vakavasti eikä minua hoidettu sen mukaan, vaan jätettiin kärsimään edelleen, niin kuin siihen asti olin kärsinyt. Minulle on jo vuosia ollut selviö, että vasemman poskiontelon tulehdus on levinnyt luuhun asti. Linkkiä kirjanmerkeistäni en tähän hätään löytänyt, mutta löytyi jotain muuta, josta voi lukaista täältä. Huomasittehan siinä muuten tämän: "Suppression of the immune system, such as from diabetes mellitus, chemotherapy, or corticosteroids, creates a condition in which fungi are able to penetrate normal mucosal barriers and invade host tissues." Sairastuessani krooniseen poskiontelotulehdukseen, mitäpä muutakaan minulla oli käytössä kuin salbumatolia ja kortisonia, josta on autenttisessa kuvatiedostossakin merkintä. Mutta kuten edellä todetaan, diabetes, kemoterapia ja kortisoni alentavat immuunipuolustusta luoden olosuhteet, jossa sienet pystyvät tunkeutumaan normaalien limakalvoesteiden läpi ja hyökkäämään isännän kudoksiin. Tämän pohjalta on suorastaan törkeää tarjota homeista sairastuneelle jotain kortisoninenäsuihketta kenenkään mitätöintisuosituksen perusteella. Olen elävä esimerkki siitä helvetistä, mihin kortisonisuihkeet johtavat. Varokaa ihmiset näitä kusettajia. Kun olette sairastuneet, teitä ei auta kukaan ainakaan Suomessa!

Kun en saanut nukuttua, tulin kirjaamaan tärkeää todistuspuheenvuoroani tästä helvetistä.

Kello on jo paljon, en ole nukkunut taaskaan yhtään, tämänkin päivän mennessä pilalle. Kudoksia nakertavan luulotaudin tähden.

Koska olet sen arvoinen. Suomessa.

Jk.

Oikoluettu ja otsikoitu pipo päässä kello 9.49. Sängyssä odottaa toinen pipo.

Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.


Admin 7.8.2014 klo 2.40 kirjoitti:
Olen saanut taas silmätulehduksen, johon jouduin ennen pummaamaan lääkkeitä; loppuaikoina huonolla menestyksellä. Onneksi keksin kolloidisen hopean, jota voi laittaa myös silmiin. Olympian Labsin kolloidista hopeaa on jo toinen pullo menossa. Ensimmäisestä meni päiväys umpeen ja tilasin uutta. Sitä kun laittaa steriiliin pipettipulloon ja tiputtaa muutamia kertoja silmiin, tulehdus on ollut tiessään. Kolloidinen hopeahan tehoaa myös sienen aiheuttamaan infektioon, joka on jo useampia kertoja yritellyt silmiini tulehduttamalla silmäluomea niin, ettei rähmää näy missään.


Lyhyt lainaus edellä tuolta vanhemmasta viestistä, jota pitäisi päivittää niin kuin monta muutakin asiaa foorumilla, jos voisi rehkiä vuorokauden ympäri. En ole jaksanut päivittää kuin aamusivuihin sitäkään, miten sieni on alkanut tulehduttaa silmäkulmaani ihan niin kuin ennenkin sairastettuani tätä helvetintautia jo pitkään. Kaikki on sentään raportoitu mahdollisimman tarkkaan aamusivuihin ja aika paljon muuallekin. Paha mieli tulee jo pelkästään siitä, miten lääkärit ovat minua kohdelleet. Kyllä on saanut kärsiä koko rahan ja vakuutuksen edestä, jonka lääkärit ovat pöllineet taskuihinsa, vain pienen osan mentyä oikeaan apuun pyöreästä 60 000 euron vakuutuksesta, joka on huvennut loppuun. En suosittele noita pummaajalääkäreitä kenellekään, kiertäkää kaukaa.

Aloitin kirjoittamisen täällä kello 23.43 ja viihdyttämispalveluni on loppu. Maailmassa on liikaa sairaita ja toisten ahneudesta ja törkeästä kohtelusta kärsiviä ihmisiä, joita en itsekään samassa jamassa pysty auttamaan. En ole jaksanut hoitaa kaikkia omiakaan asioita, joihin on yritettävä vaikka viimeisillä voimillaan panostaa. Saatana on järjestänyt minulle massiivisen "palvelinestohyökkäyksen" tukkien minut sairaudella sairauden perään ja kaikilla vääryyksillä, joita vastaan on lähes mahdotonta taistella.

Käytännössä jätetään täysin yksin taistelemaan kaikesta lähimmäisten kääntäessä selkänsä ja viranomaisten ja lääkärien kiusatessa parhaansa mukaan lisää luulosairaana pitämäänsä uhriaan. Voin oikein pahoin luettuani vanhaa ketjuani vuodelta 2010, juuri kun kaksi hammastani oli kuollut vain parin viikon välein tulehtuneen poskionteloni alapuolelta:

Luulosairaana pitäminen puoskarointia!

On tuo härskiä, että meillä on tuollaisia "lääkäreitä".

Sadisteja ja ihmisten kiusaajia.

Jumal'auta.

Miten kärsimykseni on annettu jatkuakaan noiden käsissä, jotka ovat vieneet vain rahat.

Kuinka ihanaa elämäni on sen jälkeen ollutkaan, kaikki nämä vuodet.

Torstaiaamuna, kun en ollut nukkunut juuri yhtään, oli lähdettävä hakemaan lääkkeitä taas Tallinnasta.

Sieni-infektio vaivasi edelleen silmissä, joissa ongelmaa oli ollut jo pitkään. Vaikka siipikalvo oli häipynyt entisestä kohdastaan, jossa se oli ollut kuin tatti 13 vuotta, aina pitkään terbinafiinikuuriin saakka, molemmissa silmissä on nasaalisesti vaaleat kuivavat kohdat, joita pidän pterygiumin jäminä tai uusina alkuina. En osannut odottaa ollenkaan syyskuun viimeisenä päivänä käydessäni silmälääkärillä, jolle en kertonut juuri loppuneesta terbinafiinikuurista tms. mitään, että olisin todellakin päässyt eroon 1,5 - 2 millimetrin suuruisesta siipikalvostani, joka piti tarkistaa omin ja poikani silmin vielä kotona. Ainakin tuli todistettua se, että siipikalvoni on ollut sienen aiheuttama lääkkeen tehottua siihen. Mutta kuuri oli rukattu vain varpaaseen, jossa sieni ei ollut saanut kuoliniskua ja alkoi pienen tauon jälkeen nakertaa uudestaan. Kaiken huippu oli sieni-infektio, joka alkoi vaivata oikeassa silmäkulmassa tulehduttaen sitä kovalla kutinalla ilman märkää, johon olen jo viikon pari käyttänyt vanhentunutta kolloidista hopeaa, kun muutakaan konstia ei ole ollut.

Koska Suomessa on niin paljon hätää, jota ei haluta nähdä ja jolta suljetaan silmät, on yritettävä raahautua viimeisillä voimillaan sinne, missä edes jotain nähdään.

Ikävä kyllä matkanjärjestäjän bussi oli homeessa, ja olin ainoana pipo päässä niin bussissa kuin hytissä otsaontelo ja reidet särystä kalvaen. Koko "hupimatkan" mennen tullen sain vetää pipoa enemmän kulmakarvoja kohti jäytämistä vastaan ja pitää käsiä reisien päällä, ettei sattuisi niin paljon. Kolmisen tuntia menomatkalla, samoin paluumatkalla.

Tuliaisina laukussa minulle lisää lääkkeitä, muttei oikeita lääkkeitä pojalle borrelioosiin lääkärin rajojen ja ymmärryksen tullessa vastaan.

Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö lääkärit osaisi kirjoittaa itselleen vaikka minkälaisia yhdistelmäkuureja tahansa, mutta potilaiden kohdalla kaikkinainen ymmärrys loistaa poissaolollaan. Jos Elisa-testissä mitataan elimistön tuottamia vasta-aineita, ymmärrystä ei riitä IgA:n vajavuudesta kärsivän ongelmaan erythema migransin viipyessä ihossa kuukausitolkulla ja levitessä viiden viikon antibioottikuurin jälkeen, jota antibiooteille allerginen sattui sietämään. En ole ennen kuullutkaan sellaista selitystä, että kyseessä olisi joku kapillaari-ilmiö vaan. Omasta borrelioosihelvetistäni tiedän kuitenkin, ettei doksisykliini tapa pitkinä kuureinakaan spirokeetan kaikkia muotoja, jotka vaatisivat useampaa antibioottia pulssimaisesti otettuna, joita en ole itsekään saanut. Missä tällaista hoitoa olisi tarjolla, siitä ei ole tietoa, mutta taistelen henkeen ja vereen siitä, ettei toiselle kävisi yhtä huonosti kuin minulle, jonka puolesta on kärsinyt jo niin paljon.

Kello 3.44.

Noin neljän tunnin kirjoitusrupeaman jälkeen aamusivujen pakertaminen vielä loppuun.


Ettei menisi liian yksinkertaiseksi saatuani vatsantärinään apua D-mannoosista, joka on auttanut minua kestämään paremmin hiilihydraatteja ja jopa perunaa, jota söin vähän aikaa sitten, mikrobien lisäksi sama vanha sieni-infektiokin vaivaa vaan. Ei ollut ehtinyt kulua pitkäkään aika otettuani ruoan jälkeen 50 mg flukonatsolia ja 500 mg D-mannoosia, kun keskellä päälakeani jo aiemmin raportoimani kuhmun kohdalla alkoi pirullinen kirvely, joka tuntuu vieläkin.

Tilannehan on se, ettei kipeä ja aristava kohta päälaessani ole häipynyt minnekään, vaikken olekaan kirjoittanut siitä täällä. Yhtä lailla otsaonteloni aristavat molemmin puolin päätäni jo pelkästä kosketuksesta ollessaan niin tulehtuneet, eikä maksillaariontelon tilanne vasemmalla ole sen parempi.

Ei minua tarvitse näissä olosuhteissa ja oireissa edes painostaa sienilääkekuurin jatkamiseen terbinafiinilla. Se on välttämättömyys pitääkseni kaikkialle levinnyttä sieni-infektiota vähänkään aisoissa raukkamaisten lääkäreiden jätettyä minut Suomessa ihan tyhjän päälle kärsimään. Ilman varvastani en saisi mitään hoitoa päänkään oireisiini, se on ihan raakaa faktaa.

Neurologi totesi syyskuussa, ettei keskushermoston borrelioosia ja sieni-infektiota pystytä tutkimaan mitenkään muuten kuin selkäydinpunktiolla, jota minulle ei ole koskaan edes tehty!

Vatsankaan tärinää ei ole tutkittu ikinä mitenkään, mutta Propralia ja Emconcoria on tuputettu, vaikka ne eivät edes sovi minulle.


Otin noin tunti sitten ensimmäisen 250 mg:n terbinafiinitabletin puolentoista kuukauden tauon jälkeen ja jatkoin pöydän ääressä kirjoittamista. Lääkkeen ehtiessä imeytyä otsassani vähän vasemmalla puolella alkoi hirveä jäytäminen, samoin molemmat maksillaariontelot äityivät varsinkin poskipäiden kohdalta. Kalvaminen oli/on niin ikävää, että piti vetää pipo päähän taas.

Suussa on tuttu lääkkeen maku vasemman pikkuvarpaanvälinkin alettua kirvellä terbinafiinin päästyä vauhtiin.


Kaiken yllä soi oboe, niin kuin Pirkko tuolla kirjoittaa - vai lieneekö jotain muuta, helvettiä maan päällä kamppaillessani täällä?

Valvottuaan aamuun unen pitäisi viimein jo tulla.

Vasen poski särki taas niin perkeleesti torstaina 3.11.2016 aloitettuani terbinafiinikuurin pari päivää aiemmin. Hirveää jäytämistä merkkinä siitä, ettei kaikki suinkaan ole kunnossa. Perussyy pitäisi mikrobiologisin tutkimuksin kartoittaa ja hoitaa, muutoin tämäkin lääkekuuri valuu posken osalta hukkaan. Mutta jos valitan Tappuraiselle, samaa sanoo Tuppurainen. Puoli vuotta on kulunut siitä, kun laittoivat minut pelkän tt-kuvauksen perusteella ulos tutkimatta sen enempää. Vuodesta 2010 olen kärsinyt ja tärissyt elämäni ollessa riuduttavaa helvettiä, joka ei kiinnosta ketään, näitä ns. maan päällä kuhisevia omalääkäreitä, jotka vetävät fyrkat omiin taskuihin ja lepäävät viikonloput jätettyään mahdollisimman monta heitteille oman onnensa nojaan, toisten selvitessä, toisten päästessä hautaan.

Aloitettuani terbinafiinikuurin 1.11.2016 vedin samaan syssyyn flukonatsolit, D-mannoosit ja muut noin kahdeksan droppia, joita olen nauttinut väliajalla joutuessani olemaan ilman terbinafiinia. Kun vielä seuraavanakin päivänä vatsani äityi droppien määrästä, vaikka otin ne puuron kanssa, ajattelin vähän porrastaa ja heivata noita muita droppeja. Perjantaina eli eilen en ottanutkaan sitten muuta kuin terbinafiinin ja flukonatsolin ja menin niine hyvine nukkumaan. - Kunnes totuus koitti. Vatsantärinä, joka oli pilannut vuosikausia uneni, levisi kaikkialle ja esti nukahtamista. Poikaparkani, joka on itsekin kipeä eikä ole immuunivajeisena saanut omaan borrelioosiinsa tarvitsemaansa hoitoa, toi minulle D-mannoosipurkin sänkyni viereen. Mutta unet olivat jo menneet ja D-mannoosin kestäisi vaikuttaa, joten nousin ylös ja vedin lämpöhaalarin päälle, istuen hetkisen tässä myssy päässäni ja lämpötyyny reisieni päällä. Ubikinoniakin olisi ollut hyvä ottaa pumpun tukemiseen, mutta siinä on pippuriuutetta tehostamassa imeytymistä, joka ärsyttää tyhjää vatsaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12536  Su 01 Tam 2017, 11:05 (GMT+3)  Aihe: Re: Mikrobi- ja sieni-infektio-ongelmaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.11.2016 klo 7.57 kirjoitti:
Admin 1.11.2016 klo 22.01 kirjoitti:
Admin 29.10.2016 kirjoitti:
Admin 29.10.2016 klo 3.51 kirjoitti:
Admin 12.10.2016 klo 5.19 kirjoitti:
Admin 10.10.2016 klo 3.25 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 8.49 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 2.53 kirjoitti:
Admin 2.10.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 1.10.2016 klo 23.21 kirjoitti:
Saatana, että olen vihainen tästä kusetuksesta! Googlatkaapa hakusanoilla: pterygium fungi eli siipikalvo ja sienet!


Olen niin vihainen, että ehdin räjähtää jo kirjallisesti ja kiehun edelleenkin.

Vuosikausia kärsimystä kusetuksen takia - voi Jumal'auta!

Vuodesta 2003 olen käyttänyt tuppoja varpaanvälissä ja tiputellut jatkuvalla syötöllä kostutustippoja silmiini, jossa ei ole ollut koko helvetti.

Ja tuo lääkäreiden asenne, ettei mitään sieni-infektiota ole, voi Jumal'auta!

Miksei lääkärit voi elää totuudessa ja etsiä sitä?

Mikä saatana noita näsäviisaita lakeijoita vaivaa!

Miksei apua saa Suomesta?

Sienilääkkeet ovat vaarallisia, joten on parempi kuolla sieni-infektioon!

+ + +

W. Behrens-Baumann, Magdeburg
with a contribution by R. Rüchel, Göttingen:

Mycosis of the Eye and Its Adnexa

Silmien sieni-infektioista parisataa sivua asiaa kirjassa vuodelta 1999.

Taulukkoon 4.2 on koottu eri sienilajeja, joita pterygiumista on löydetty:

Aspergillus sp.
Scedosporium inflatum
Fusarium
Petriellidium boydii
Scedosporium prolificans
Pseudallescheria boydii
Scedosporium prolificans
Aspergillus


Myös terbinafiinia käsitellään kohdassa 2.4,
Miscellaneous Antifungal Agents:

Lainaus:
Terbinafine is one of a new generation of antifungal drugs that is effective
in the treatment of dermatophyte infections. It is an allyl amine that inhibits
the enzyme squalene epoxidase in fungal cell membranes. Terbinafine proved
successful in 5 nonimmunocompromised cases of bronchopulmonary aspergillosis,
in contrast with amphotericin B, itraconazole, and miconazole [246].
A case of pulmonary P. boydii infection refractory to itraconazole also responded
to oral terbinafine [246].


Terbinafiinin tehosta voi lukea lisää täältä:

In vitro activity of terbinafine against medically important non-dermatophyte species of filamentous fungi

Ymmärrättekö, mitä yritän sanoa?

Terbinafiini paransi siipikalvoni!

Pahempi juttu on se, että sientä on muuallakin.


Olen niin täynnä tätä hovinarrien kusetusta, etten malttanut keksiä jutulleni otsikkoa.

Vakuutuksestani on huvennut tuhansia euroja tumpeloiden magneettikuvauksiin, joilla sairas ihminen on arvioitu terveeksi.

Jos poppamiesten kuvissa ei ole koko aikana nähty edes siipikalvoja, miten siellä olisi näkynyt mitään muutakaan yksityiskohtaista!

MK-lausunnot ovat harhaanjohtavia.

Vaikka mikä olisi, lääkärit pyrkivät lähes maanisesti kieltämään totuuden:

Koska kontaminaation mahdollisuutta ei ole poissuljettu, rihma ei ole vakavasti otettava sienirihma!

Mätää uskontoa ja lääketiedettä:

"Kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!"

Rahat tai henki:


Hereillä taas. Saatanalla on tuhat ja yksi tapaa häiritä lepopäivääni ja elämääni.

Kaikki uskovat tietävät, kuinka ovelasti se voi iskeä, myös lähimmäisten kautta.

Tarvitaan vain joku, joka pahaa-aavistamattomasti tekee työn ymmärtämättä edes, mitä tekee.

- Viholliset ovat oman talon väkeä, Jeesus totesi.

Hirmu kovaan paikkaan olen joutunut pysyäkseni edes tolpillani.

Koska Husin päässä töpeksittiin ja viivyteltiin, sieni-infektiota ei ole mahdollista enää todetakaan sisäisten sienilääkkeiden vesittäessä tulokset.

Onneksi vararavintoa on riittänyt sen verran, että olen pärjännyt vähälläkin syömisellä, joka kaikki ruokkii sieni-infektiota.

Elämäni on ollut järkyttävää helvettiä tänä aikana, kun minua ei ole uskottu.

+ + +

Lääkärit haluavat esiintyä ylväinä ja erehtymättöminä ja riskeeraavat sillä ihmisten hengen.

Se koko ylimielinen ja tympeä asenne on niin väärin.

Jopa sen tajuamisessa on vaikeuksia, etteivät ihmiset lähde huvikseen hakemaan apua, että se on äärimmäisen raskasta juuri heidän asenteensa takia.

Kuka tulisi huvikseen tapaamaan sellaisia moukkia ja vieläpä maksamaan itsensä kipeäksi saamatta apua!

Pääkaupungissa asia on järjestetty niin, että kaikki on näennäisen ilmaista, jolloin potilas ei voi vaatiakaan mitään.

Lähetteet ovat sitä, että lääkäri esiintyy potilaan puolesta, jonka elämästä ei tiedä juuri mitään.

Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet ja tutkimukset ja voinut parantuakin tästä taudista.

+ + +

En voi kiittää Tamperetta siitä, että minulla on nyt pidempi matka Viroon hakemaan oikeita lääkkeitä.

Saadakseni päähäni apua minun on pitänyt hoidattaa varpaitani, jonka ansiosta siipikalvo on häipynyt silmistäni.

Mutta vaikka sienelle on kelvannut varpaat ja silmät, aivoihin se ei mene Suomessa.


Poskiontelon mainitseminen tuosta edeltä unohtui, vaikka siitä löytyi rihma, jota ei haluttu pitää sienenä.

Tietäisittepä vaan, mikä oloni on nyt mentyäni syömään kaksi sataprosenttisesta rukiista leivottua jälkiuunileivän palaa margariinin ja sulatejuustoviipaleiden kera.

Ei voi olla väärin, että yrittää syödä jotain. Söin leivät nälkääni ja hetken ajan olo oli normaali, kunnes heti perään vasen poskiontelo turposi kauttaaltaan, minulle tuli paha olo ja aloin täristä, vaivatessaan parhaillaankin.

Aikaisemmin illalla syötyäni vähän omenaa ja porkkanaa otsani alkoi kirvellä.

Ennen tammikuuta 2010 ja tekemääni hometestiä ruoka ei ikinä tuntunut poskionteloissa, otsassa tai päässä niin kuin viime aikoina.

Otsa oikealta puolelta kirvelee tälläkin hetkellä ja tärisen kauttaaltani leivän syömisen jälkeen.

Olen ottanut sunnuntaina jo 2 x 50 milligrammaa flukonatsolia, muttei se tehoa yhtä hyvin kuin terbinafiinin kanssa, jota ei ole ollut enää kolmeen viikkoon ja tarvitsisin lisää.

Jk. klo 3.37:

Kaiken lisäksi päätä jäytää ja vatsakin kuplii ratkettuani alipainoisena vähän murkinoimaan.

Puoskarit tästä enää vain puuttuvat ja sitten olisikin nirri jo poissa.


Pitkiä päiviä on ollut ja kun viimein on päässyt nukkumaan, niin...

Mutta teki niin tai näin, aina se on väärinpäin eikä pitäisi syödä ollenkaan.

Riisikakuissa ei ole ainakaan gluteenia, söin niitä viime yönä pari juuston kanssa, joka sekin sai vatsani levottomaksi ja turpoamaan.

Kun vihdoin viimein tietokoneen pelastusoperaation jälkeen on pääsemässä nukkumaan, ei jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn ottamatta höyryhengitystä tai tekemättä mitään muutakaan.

Herätessäni puolilta päivin oikea sierain on ihan tukossa ja nielussa ja keuhkoputkissa limaa, jota yritän saada pois pulloon puhaltamalla, vaikka se on raskasta enkä jaksaisi tehdä sitä koko ajan. Toinen ongelma on otsaontelosta valuva lima, joka tukkii hengitysteitä. Otan ensin Nutribioticin nenäsuihketta ja perään vielä Xlearin nenäsuihketta, joka laittaa liman juoksemaan. Sen jälkeen otan muutaman henkosen suolapiipusta ja suihkautan kurkkuuni Nutribioticin kurkkusuihketta, joka auttaa myös keuhkoputkiin. Kaottuani limaa vielä hetken hengitystiet tuntuvat avoimilta ja nukahdan uudestaan.

Vasta myöhemmin kuulen pojaltani, että olen kakonut kurkkuani jo aikaisemmin aamulla nukkuessani selälläni kädet pään alla. Olin kuorsannut ja alkanut siinä samassa asennossa kakomaan.

En olisi tiennyt koko jutusta mitään, ellei poika olisi tullut viereeni katsomaan ja ihmettelemään, ilman että olisin herännyt hänenkään ääniinsä yrittäessään saada minua kääntymään.

Mutta jos uni on kerran tuollaista, ei ihmekään, ettei se virkistä ja on niin vetämätön olo.


Admin 18.10.2016 klo 9.21 kirjoitti:
Admin 16.10.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tärkeitä kirjoitustöitä tässä kunnossa, jonka jälkeen sadistien maailmassa taas kärsitään.

Admin 15.10.2016 klo 2.29 kirjoitti:
Joutuessaan kestämään tätä maailmaa ja kaikki nämä sairaudet, ei varmastikaan hymyilytä. Mitä iloitsemista siinä on, ettei edes totuutta siedetä, kaiken perustuessa valheeseen ja vääryyteen. Että on olemassa sairauksia, joita ei haluta edes nähdä, vaikka ihminen olisi kuinka sairas tahansa. Nämä viranomaiset ja lääkärit pitävät hirveää määrää ihmisiä näkymättöminä, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia. Suomessa hyvinvointia ja näkyvyyttä tarjotaan muille, mutta ei näille, joita ei haluta nähdäkään. Kaikki tosiseikat puhuvat vastaan, mutta valhe on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Että 21 päivän vahva antibioottikuuri parantaa muka neuroborrelioosin ja homesairaudet ovat harmittomia ja ohimeneviä. Kaiken perustuessa rahaan; miten paljon potilailta voidaan lypsää ja olla antamatta heille tarvitsemaansa apua, kusetusfilosofia tulee edulliseksi, mutta vain lyhytaikaisesti. Rampa kansa - rampa, heikko valtio.

Olen itsekin aika rampa ja kroonisesti sairas noista molemmista sairauksista nykyään. Lämpötyyny on vakiovarusteeni istuessani ja kirjoittaessani, jota olen käyttänyt koko kesän niin kuin pipoakin.


Kirjoitin viime yönä noin tuolla.

Tiedän, että minua käydään kyyläämässä täällä, miten kestän ja miten voin. Se, että ajatus vielä kulkee ja kynä pysyy kädessä, tarkoittaa virka-asemaansa laajasti väärinkäyttäville lääkäreille sitä, että heidän valheelliset teoriansa luulosairaudesta ovat tosia, koska he pystyvät nujertamaan heikompansa. Söin vähän aikaa sitten kokonaista kuusi (6) kappaletta pieniä perunalastuja ja vatsani alkoi täristä ja minulle tuli aivan kaamea olo, josta kärsin tämän tästä.

Oikeasti nykyiset lääkärit tullaan muistamaan siitä, mistä täälläkin kerrotaan.

Kidutuksesta.

Hullumpia nuo ovat kuin potilaansa.

Järkyttävää kuvausta siitä, miten vanhemmat ja sisko järjestivät collegesta tippuneen Donin sairaalaan, jossa nuorukainen alistettiin mitä järkyttävimmälle hoidolle. Hänen insuliinishokkihoidossaan oli 110 hoitokertaa 45 päivän aikana, jota kaikkea iljetystä on Suomessakin harrastettu. Kaiken huipuksi ns. skitsofrenia oli hoitojen myötä pyyhkiytynyt turvallisesti ja tehokkaasti pois, vaikka olikin pelkkää puoskarointia vaan:

Lainaus:
110 insulin shocks later, I felt wasted physically-emotionally-intellectually, I was totally wiped out from this so-called “safe and effective treatment” for “schizophrenia”. I wasn’t the only McLean patient to be insulin shocked –I recall seeing a young, 17-year old blond boy who was also shocked.


Kaiken kattavaa helvettiä, sitä joudun sietämään.

Päinvastoin kuin yleensä kaiken palelun jälkeen minulla oli tänä aamuna mentyäni nukkumaan niin kuuma, että jalkani aivan kuin kihisivät lämmöstä. Oli jopa liian kuuma nukahtaakseni otsaontelon jäytäessä samanaikaisesti niin paljon, että kaksinkertaista pipoa oli tämän tästä vedettävä alaspäin kohti kulmakarvoja. Samaan aikaan vasen sierain oli tukossa ylös asti vaivaten niin, että sekin häiritsi nukahtamista. Lopulta aloin ottaa edellä mainitsemiani nenäsuihkeita yrittäen kakoa paksua limaa alaspäin, jota tulee molemmista otsaontelokanavista sekä oikealta että vasemmalta puolelta, jossa jo vuosia jatkunut maksillaariontelon tulehdus piinaa minua edelleen. Vaikka vuosien kärsimyksen jälkeen poskestani löytyi rihma, sieni-infektion oireita ei otettu vakavasti eikä minua hoidettu sen mukaan, vaan jätettiin kärsimään edelleen, niin kuin siihen asti olin kärsinyt. Minulle on jo vuosia ollut selviö, että vasemman poskiontelon tulehdus on levinnyt luuhun asti. Linkkiä kirjanmerkeistäni en tähän hätään löytänyt, mutta löytyi jotain muuta, josta voi lukaista täältä. Huomasittehan siinä muuten tämän: "Suppression of the immune system, such as from diabetes mellitus, chemotherapy, or corticosteroids, creates a condition in which fungi are able to penetrate normal mucosal barriers and invade host tissues." Sairastuessani krooniseen poskiontelotulehdukseen, mitäpä muutakaan minulla oli käytössä kuin salbumatolia ja kortisonia, josta on autenttisessa kuvatiedostossakin merkintä. Mutta kuten edellä todetaan, diabetes, kemoterapia ja kortisoni alentavat immuunipuolustusta luoden olosuhteet, jossa sienet pystyvät tunkeutumaan normaalien limakalvoesteiden läpi ja hyökkäämään isännän kudoksiin. Tämän pohjalta on suorastaan törkeää tarjota homeista sairastuneelle jotain kortisoninenäsuihketta kenenkään mitätöintisuosituksen perusteella. Olen elävä esimerkki siitä helvetistä, mihin kortisonisuihkeet johtavat. Varokaa ihmiset näitä kusettajia. Kun olette sairastuneet, teitä ei auta kukaan ainakaan Suomessa!

Kun en saanut nukuttua, tulin kirjaamaan tärkeää todistuspuheenvuoroani tästä helvetistä.

Kello on jo paljon, en ole nukkunut taaskaan yhtään, tämänkin päivän mennessä pilalle. Kudoksia nakertavan luulotaudin tähden.

Koska olet sen arvoinen. Suomessa.

Jk.

Oikoluettu ja otsikoitu pipo päässä kello 9.49. Sängyssä odottaa toinen pipo.

Ei ole jäänyt lomalle. Saatana.


Admin 7.8.2014 klo 2.40 kirjoitti:
Olen saanut taas silmätulehduksen, johon jouduin ennen pummaamaan lääkkeitä; loppuaikoina huonolla menestyksellä. Onneksi keksin kolloidisen hopean, jota voi laittaa myös silmiin. Olympian Labsin kolloidista hopeaa on jo toinen pullo menossa. Ensimmäisestä meni päiväys umpeen ja tilasin uutta. Sitä kun laittaa steriiliin pipettipulloon ja tiputtaa muutamia kertoja silmiin, tulehdus on ollut tiessään. Kolloidinen hopeahan tehoaa myös sienen aiheuttamaan infektioon, joka on jo useampia kertoja yritellyt silmiini tulehduttamalla silmäluomea niin, ettei rähmää näy missään.


Lyhyt lainaus edellä tuolta vanhemmasta viestistä, jota pitäisi päivittää niin kuin monta muutakin asiaa foorumilla, jos voisi rehkiä vuorokauden ympäri. En ole jaksanut päivittää kuin aamusivuihin sitäkään, miten sieni on alkanut tulehduttaa silmäkulmaani ihan niin kuin ennenkin sairastettuani tätä helvetintautia jo pitkään. Kaikki on sentään raportoitu mahdollisimman tarkkaan aamusivuihin ja aika paljon muuallekin. Paha mieli tulee jo pelkästään siitä, miten lääkärit ovat minua kohdelleet. Kyllä on saanut kärsiä koko rahan ja vakuutuksen edestä, jonka lääkärit ovat pöllineet taskuihinsa, vain pienen osan mentyä oikeaan apuun pyöreästä 60 000 euron vakuutuksesta, joka on huvennut loppuun. En suosittele noita pummaajalääkäreitä kenellekään, kiertäkää kaukaa.

Aloitin kirjoittamisen täällä kello 23.43 ja viihdyttämispalveluni on loppu. Maailmassa on liikaa sairaita ja toisten ahneudesta ja törkeästä kohtelusta kärsiviä ihmisiä, joita en itsekään samassa jamassa pysty auttamaan. En ole jaksanut hoitaa kaikkia omiakaan asioita, joihin on yritettävä vaikka viimeisillä voimillaan panostaa. Saatana on järjestänyt minulle massiivisen "palvelinestohyökkäyksen" tukkien minut sairaudella sairauden perään ja kaikilla vääryyksillä, joita vastaan on lähes mahdotonta taistella.

Käytännössä jätetään täysin yksin taistelemaan kaikesta lähimmäisten kääntäessä selkänsä ja viranomaisten ja lääkärien kiusatessa parhaansa mukaan lisää luulosairaana pitämäänsä uhriaan. Voin oikein pahoin luettuani vanhaa ketjuani vuodelta 2010, juuri kun kaksi hammastani oli kuollut vain parin viikon välein tulehtuneen poskionteloni alapuolelta:

Luulosairaana pitäminen puoskarointia!

On tuo härskiä, että meillä on tuollaisia "lääkäreitä".

Sadisteja ja ihmisten kiusaajia.

Jumal'auta.

Miten kärsimykseni on annettu jatkuakaan noiden käsissä, jotka ovat vieneet vain rahat.

Kuinka ihanaa elämäni on sen jälkeen ollutkaan, kaikki nämä vuodet.

Torstaiaamuna, kun en ollut nukkunut juuri yhtään, oli lähdettävä hakemaan lääkkeitä taas Tallinnasta.

Sieni-infektio vaivasi edelleen silmissä, joissa ongelmaa oli ollut jo pitkään. Vaikka siipikalvo oli häipynyt entisestä kohdastaan, jossa se oli ollut kuin tatti 13 vuotta, aina pitkään terbinafiinikuuriin saakka, molemmissa silmissä on nasaalisesti vaaleat kuivavat kohdat, joita pidän pterygiumin jäminä tai uusina alkuina. En osannut odottaa ollenkaan syyskuun viimeisenä päivänä käydessäni silmälääkärillä, jolle en kertonut juuri loppuneesta terbinafiinikuurista tms. mitään, että olisin todellakin päässyt eroon 1,5 - 2 millimetrin suuruisesta siipikalvostani, joka piti tarkistaa omin ja poikani silmin vielä kotona. Ainakin tuli todistettua se, että siipikalvoni on ollut sienen aiheuttama lääkkeen tehottua siihen. Mutta kuuri oli rukattu vain varpaaseen, jossa sieni ei ollut saanut kuoliniskua ja alkoi pienen tauon jälkeen nakertaa uudestaan. Kaiken huippu oli sieni-infektio, joka alkoi vaivata oikeassa silmäkulmassa tulehduttaen sitä kovalla kutinalla ilman märkää, johon olen jo viikon pari käyttänyt vanhentunutta kolloidista hopeaa, kun muutakaan konstia ei ole ollut.

Koska Suomessa on niin paljon hätää, jota ei haluta nähdä ja jolta suljetaan silmät, on yritettävä raahautua viimeisillä voimillaan sinne, missä edes jotain nähdään.

Ikävä kyllä matkanjärjestäjän bussi oli homeessa, ja olin ainoana pipo päässä niin bussissa kuin hytissä otsaontelo ja reidet särystä kalvaen. Koko "hupimatkan" mennen tullen sain vetää pipoa enemmän kulmakarvoja kohti jäytämistä vastaan ja pitää käsiä reisien päällä, ettei sattuisi niin paljon. Kolmisen tuntia menomatkalla, samoin paluumatkalla.

Tuliaisina laukussa minulle lisää lääkkeitä, muttei oikeita lääkkeitä pojalle borrelioosiin lääkärin rajojen ja ymmärryksen tullessa vastaan.

Ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö lääkärit osaisi kirjoittaa itselleen vaikka minkälaisia yhdistelmäkuureja tahansa, mutta potilaiden kohdalla kaikkinainen ymmärrys loistaa poissaolollaan. Jos Elisa-testissä mitataan elimistön tuottamia vasta-aineita, ymmärrystä ei riitä IgA:n vajavuudesta kärsivän ongelmaan erythema migransin viipyessä ihossa kuukausitolkulla ja levitessä viiden viikon antibioottikuurin jälkeen, jota antibiooteille allerginen sattui sietämään. En ole ennen kuullutkaan sellaista selitystä, että kyseessä olisi joku kapillaari-ilmiö vaan. Omasta borrelioosihelvetistäni tiedän kuitenkin, ettei doksisykliini tapa pitkinä kuureinakaan spirokeetan kaikkia muotoja, jotka vaatisivat useampaa antibioottia pulssimaisesti otettuna, joita en ole itsekään saanut. Missä tällaista hoitoa olisi tarjolla, siitä ei ole tietoa, mutta taistelen henkeen ja vereen siitä, ettei toiselle kävisi yhtä huonosti kuin minulle, jonka puolesta on kärsinyt jo niin paljon.

Kello 3.44.

Noin neljän tunnin kirjoitusrupeaman jälkeen aamusivujen pakertaminen vielä loppuun.


Ettei menisi liian yksinkertaiseksi saatuani vatsantärinään apua D-mannoosista, joka on auttanut minua kestämään paremmin hiilihydraatteja ja jopa perunaa, jota söin vähän aikaa sitten, mikrobien lisäksi sama vanha sieni-infektiokin vaivaa vaan. Ei ollut ehtinyt kulua pitkäkään aika otettuani ruoan jälkeen 50 mg flukonatsolia ja 500 mg D-mannoosia, kun keskellä päälakeani jo aiemmin raportoimani kuhmun kohdalla alkoi pirullinen kirvely, joka tuntuu vieläkin.

Tilannehan on se, ettei kipeä ja aristava kohta päälaessani ole häipynyt minnekään, vaikken olekaan kirjoittanut siitä täällä. Yhtä lailla otsaonteloni aristavat molemmin puolin päätäni jo pelkästä kosketuksesta ollessaan niin tulehtuneet, eikä maksillaariontelon tilanne vasemmalla ole sen parempi.

Ei minua tarvitse näissä olosuhteissa ja oireissa edes painostaa sienilääkekuurin jatkamiseen terbinafiinilla. Se on välttämättömyys pitääkseni kaikkialle levinnyttä sieni-infektiota vähänkään aisoissa raukkamaisten lääkäreiden jätettyä minut Suomessa ihan tyhjän päälle kärsimään. Ilman varvastani en saisi mitään hoitoa päänkään oireisiini, se on ihan raakaa faktaa.

Neurologi totesi syyskuussa, ettei keskushermoston borrelioosia ja sieni-infektiota pystytä tutkimaan mitenkään muuten kuin selkäydinpunktiolla, jota minulle ei ole koskaan edes tehty!

Vatsankaan tärinää ei ole tutkittu ikinä mitenkään, mutta Propralia ja Emconcoria on tuputettu, vaikka ne eivät edes sovi minulle.


Otin noin tunti sitten ensimmäisen 250 mg:n terbinafiinitabletin puolentoista kuukauden tauon jälkeen ja jatkoin pöydän ääressä kirjoittamista. Lääkkeen ehtiessä imeytyä otsassani vähän vasemmalla puolella alkoi hirveä jäytäminen, samoin molemmat maksillaariontelot äityivät varsinkin poskipäiden kohdalta. Kalvaminen oli/on niin ikävää, että piti vetää pipo päähän taas.

Suussa on tuttu lääkkeen maku vasemman pikkuvarpaanvälinkin alettua kirvellä terbinafiinin päästyä vauhtiin.


Kaiken yllä soi oboe, niin kuin Pirkko tuolla kirjoittaa - vai lieneekö jotain muuta, helvettiä maan päällä kamppaillessani täällä?

Valvottuaan aamuun unen pitäisi viimein jo tulla.

Vasen poski särki taas niin perkeleesti torstaina 3.11.2016 aloitettuani terbinafiinikuurin pari päivää aiemmin. Hirveää jäytämistä merkkinä siitä, ettei kaikki suinkaan ole kunnossa. Perussyy pitäisi mikrobiologisin tutkimuksin kartoittaa ja hoitaa, muutoin tämäkin lääkekuuri valuu posken osalta hukkaan. Mutta jos valitan Tappuraiselle, samaa sanoo Tuppurainen. Puoli vuotta on kulunut siitä, kun laittoivat minut pelkän tt-kuvauksen perusteella ulos tutkimatta sen enempää. Vuodesta 2010 olen kärsinyt ja tärissyt elämäni ollessa riuduttavaa helvettiä, joka ei kiinnosta ketään, näitä ns. maan päällä kuhisevia omalääkäreitä, jotka vetävät fyrkat omiin taskuihin ja lepäävät viikonloput jätettyään mahdollisimman monta heitteille oman onnensa nojaan, toisten selvitessä, toisten päästessä hautaan.

Aloitettuani terbinafiinikuurin 1.11.2016 vedin samaan syssyyn flukonatsolit, D-mannoosit ja muut noin kahdeksan droppia, joita olen nauttinut väliajalla joutuessani olemaan ilman terbinafiinia. Kun vielä seuraavanakin päivänä vatsani äityi droppien määrästä, vaikka otin ne puuron kanssa, ajattelin vähän porrastaa ja heivata noita muita droppeja. Perjantaina eli eilen en ottanutkaan sitten muuta kuin terbinafiinin ja flukonatsolin ja menin niine hyvine nukkumaan. - Kunnes totuus koitti. Vatsantärinä, joka oli pilannut vuosikausia uneni, levisi kaikkialle ja esti nukahtamista. Poikaparkani, joka on itsekin kipeä eikä ole immuunivajeisena saanut omaan borrelioosiinsa tarvitsemaansa hoitoa, toi minulle D-mannoosipurkin sänkyni viereen. Mutta unet olivat jo menneet ja D-mannoosin kestäisi vaikuttaa, joten nousin ylös ja vedin lämpöhaalarin päälle, istuen hetkisen tässä myssy päässäni ja lämpötyyny reisieni päällä. Ubikinoniakin olisi ollut hyvä ottaa pumpun tukemiseen, mutta siinä on pippuriuutetta tehostamassa imeytymistä, joka ärsyttää tyhjää vatsaa.


Sitä samaa saatanaa koko ajan ja aina vain pahempaa!

Uudenvuodenaaton jälkeen en ole kipeä juomisesta, vaan vähäisestä syömisestä pidettyäni pari päivää taukoa terbinafiinissa, jota en ole edes saanut Suomessa, jossa saa kitua ihan vapaasti kuoliaaksi, jota Suomessa nyt juhlitaan!

Olen saanut kitua ja minua on tuhottu jo monta pitkää vuotta vuodesta 2010!

Syötyäni puolen yön aikaan vähän poikani laittamia ranskalaisia perunoita, makkaraa ja sipulia, ei kestänyt kuin hetki päälaen alkaessa kirvellä ja pahoinvoinnin hiipiessä hyvän ruoan jälkeen.

Eikä tippaakaan alkoholia päälle vaan Fazerin salmiakkia ja kevytlimua!

Saunan jälkeen pidin hetken froteepyyhettä päässäni ennen tukkani kuivaamista. Pääni on niin kipeä, että tukka pitäisi kuivata heti sisätiloissakin eikä sitä voi kastaa uidessakaan kesällä.

Pelkkää kitumista ja kärsimistä elämä on vaan!

Ennen nukkumaanmenoa otan hartaasti höyryhengitystä saadakseni kauhean säryn vasemmasta poskestani ja otsastani pois.

Mutta särky jatkuu, ja taivutan päätä sängyssä taaksepäin saadakseni nenätipat menemään oikeaan paikkaan. Julmettu särky jatkuu vaan yrittäessäni vetää pipoa peittämään enemmän otsaa. Vielä on keksittävä jotain; infrapunalamppu, jolla yritän lämmittää kipeää otsaani ja poskeani kauhean säryn jatkaessa vain jäytämistään!

Tämä on totuus tästä taudista!

Maanpäällinen helvetti kiduttajien uhrina!

Satavuotiaassa Suomessa saatanan sadistit!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12723  To 06 Huh 2017, 6:17 (GMT+3)  Aihe: Antifungal drugs and important chelation. Sienilääkkeet ja tärkeä kelatointi. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.1.2017 kirjoitti:
Sitä samaa saatanaa koko ajan ja aina vain pahempaa!

Uudenvuodenaaton jälkeen en ole kipeä juomisesta, vaan vähäisestä syömisestä pidettyäni pari päivää taukoa terbinafiinissa, jota en ole edes saanut Suomessa, jossa saa kitua ihan vapaasti kuoliaaksi, jota Suomessa nyt juhlitaan!

Olen saanut kitua ja minua on tuhottu jo monta pitkää vuotta vuodesta 2010!

Syötyäni puolen yön aikaan vähän poikani laittamia ranskalaisia perunoita, makkaraa ja sipulia, ei kestänyt kuin hetki päälaen alkaessa kirvellä ja pahoinvoinnin hiipiessä hyvän ruoan jälkeen.

Eikä tippaakaan alkoholia päälle vaan Fazerin salmiakkia ja kevytlimua!

Saunan jälkeen pidin hetken froteepyyhettä päässäni ennen tukkani kuivaamista. Pääni on niin kipeä, että tukka pitäisi kuivata heti sisätiloissakin eikä sitä voi kastaa uidessakaan kesällä.

Pelkkää kitumista ja kärsimistä elämä on vaan!

Ennen nukkumaanmenoa otan hartaasti höyryhengitystä saadakseni kauhean säryn vasemmasta poskestani ja otsastani pois.

Mutta särky jatkuu, ja taivutan päätä sängyssä taaksepäin saadakseni nenätipat menemään oikeaan paikkaan. Julmettu särky jatkuu vaan yrittäessäni vetää pipoa peittämään enemmän otsaa. Vielä on keksittävä jotain; infrapunalamppu, jolla yritän lämmittää kipeää otsaani ja poskeani kauhean säryn jatkaessa vain jäytämistään!

Tämä on totuus tästä taudista!

Maanpäällinen helvetti kiduttajien uhrina!

Satavuotiaassa Suomessa saatanan sadistit!


Edellä sitaatti pitkästä viestistä tuolta.

Sieni-infektiohan tässä kulkee koko ajan mukana, vaikken jouda asiasta juuri raportoimaan. Itse asiassa terbinafiinin vähentyessä vääjäämättömästi pitäisi panostaa vain kaikkein tärkeimpään tekemiseen, joka on mahdotonta tällä aikataululla hukkuessani jo toimittajan hommiin niin, että lakimiehen hommat ovat jääneet paitsioon. Kaiken huipuksi pengottuani tietoa joka puolelta ja tuotettuani läjäpäin tekstiä, minua on alettu luulla lääkäriksi, jota kosiskellaan eri foorumeille. Saan sähköpostia, jossa minua tituleerataan Dr. Singoksi. Spesialiteettini on kuulemma "Internal Medicine - Infectious Disease" eli sisätaudit ja infektiosairaudet, vaikka olen hätää kärsimässä ja lääkkeeni ovat loppumassa enkä ole oikeita kunnon lääkkeitä saanutkaan, kun koko asiaa ei ole otettu vakavasti. Minun ja monien muiden kärsimykseksi Suomessa ei ole noteerattu Mayo-klinikan tutkimusta, jonka mukaan krooninen poskiontelontulehdus johtuu lähes aina sieni-infektiosta, jota antibiootit ja kortisoni vain pahentavat.

Koska oireeni ovat vakavat, tästä on kaikki hauska kaukana. Lääkkeiden riittämiseksi pidempään olen käyttänyt jo kauan puolta annosta flukonatsolia ja terbinafiinia ja voinut paljon huonommin kuin täydellä annoksella. Hoidettuani illalla vasenta, kirvelevää pikkuvarpaanväliä sinkkipuuterilla, jota tallinnalainen ihotautilääkäri ehdotti lisähoitona minulle, hetken kuluttua oikeakin pikkuvarpaanväli alkoi kirvellä. Samoin vasen poskionteloni turvottelee tuttuun tyyliin ja päälakikin kirvelee ikävästi parhaillaan. Ohimosärky on siirtynyt yhä ylemmäksi hiusrajaan, joka on aika huolestuttavaa ottaen huomioon tosiseikan, että omat aivoni ovat kyseessä.

Sienilääkkeistä ei ole ollut minulle mitään ongelmaa puolella eikä täydellä annoksella kelatoituani alusta lähtien myrkkyjä pois jollain boorivalmisteella, kuten tällä, mistä joku kertoo saaneensa apua nivelreumaankin. Olen käyttänyt muitakin valmisteita, tätä esimerkiksi, ja kapselit ovat erittäin pieniä ja helppoja niellä käyttäessäni niitä päivittäin. Toisinaan voin ottaa maksaani tukemaan tabletin TMG:tä, mutta jo pelkkä boori on toiminut kohdallani hyvin.

Höyryhengityspuolella varsinainen löytö on ollut Cinnamon Bark Oil, kanelinkuoriöljy, joka on paljon vahvempaa kuin tavallinen kanelinlehtiöljy.

Ei kun pipo päähän ja nukkumaan aamun tultua vastaan taas kirjoittamisen ollessa ihan liian työlästä, rankkaa ja vaativaa. Eilen aamullakin kootessani linkkejä ja kopioidessani viestejä nukahtelin vaateliaan urakkani loppusuoralla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12807  To 08 Kes 2017, 20:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.4.2017 kirjoitti:
Admin 1.1.2017 kirjoitti:
Sitä samaa saatanaa koko ajan ja aina vain pahempaa!

Uudenvuodenaaton jälkeen en ole kipeä juomisesta, vaan vähäisestä syömisestä pidettyäni pari päivää taukoa terbinafiinissa, jota en ole edes saanut Suomessa, jossa saa kitua ihan vapaasti kuoliaaksi, jota Suomessa nyt juhlitaan!

Olen saanut kitua ja minua on tuhottu jo monta pitkää vuotta vuodesta 2010!

Syötyäni puolen yön aikaan vähän poikani laittamia ranskalaisia perunoita, makkaraa ja sipulia, ei kestänyt kuin hetki päälaen alkaessa kirvellä ja pahoinvoinnin hiipiessä hyvän ruoan jälkeen.

Eikä tippaakaan alkoholia päälle vaan Fazerin salmiakkia ja kevytlimua!

Saunan jälkeen pidin hetken froteepyyhettä päässäni ennen tukkani kuivaamista. Pääni on niin kipeä, että tukka pitäisi kuivata heti sisätiloissakin eikä sitä voi kastaa uidessakaan kesällä.

Pelkkää kitumista ja kärsimistä elämä on vaan!

Ennen nukkumaanmenoa otan hartaasti höyryhengitystä saadakseni kauhean säryn vasemmasta poskestani ja otsastani pois.

Mutta särky jatkuu, ja taivutan päätä sängyssä taaksepäin saadakseni nenätipat menemään oikeaan paikkaan. Julmettu särky jatkuu vaan yrittäessäni vetää pipoa peittämään enemmän otsaa. Vielä on keksittävä jotain; infrapunalamppu, jolla yritän lämmittää kipeää otsaani ja poskeani kauhean säryn jatkaessa vain jäytämistään!

Tämä on totuus tästä taudista!

Maanpäällinen helvetti kiduttajien uhrina!

Satavuotiaassa Suomessa saatanan sadistit!


Edellä sitaatti pitkästä viestistä tuolta.

Sieni-infektiohan tässä kulkee koko ajan mukana, vaikken jouda asiasta juuri raportoimaan. Itse asiassa terbinafiinin vähentyessä vääjäämättömästi pitäisi panostaa vain kaikkein tärkeimpään tekemiseen, joka on mahdotonta tällä aikataululla hukkuessani jo toimittajan hommiin niin, että lakimiehen hommat ovat jääneet paitsioon. Kaiken huipuksi pengottuani tietoa joka puolelta ja tuotettuani läjäpäin tekstiä, minua on alettu luulla lääkäriksi, jota kosiskellaan eri foorumeille. Saan sähköpostia, jossa minua tituleerataan Dr. Singoksi. Spesialiteettini on kuulemma "Internal Medicine - Infectious Disease" eli sisätaudit ja infektiosairaudet, vaikka olen hätää kärsimässä ja lääkkeeni ovat loppumassa enkä ole oikeita kunnon lääkkeitä saanutkaan, kun koko asiaa ei ole otettu vakavasti. Minun ja monien muiden kärsimykseksi Suomessa ei ole noteerattu Mayo-klinikan tutkimusta, jonka mukaan krooninen poskiontelontulehdus johtuu lähes aina sieni-infektiosta, jota antibiootit ja kortisoni vain pahentavat.

Koska oireeni ovat vakavat, tästä on kaikki hauska kaukana. Lääkkeiden riittämiseksi pidempään olen käyttänyt jo kauan puolta annosta flukonatsolia ja terbinafiinia ja voinut paljon huonommin kuin täydellä annoksella. Hoidettuani illalla vasenta, kirvelevää pikkuvarpaanväliä sinkkipuuterilla, jota tallinnalainen ihotautilääkäri ehdotti lisähoitona minulle, hetken kuluttua oikeakin pikkuvarpaanväli alkoi kirvellä. Samoin vasen poskionteloni turvottelee tuttuun tyyliin ja päälakikin kirvelee ikävästi parhaillaan. Ohimosärky on siirtynyt yhä ylemmäksi hiusrajaan, joka on aika huolestuttavaa ottaen huomioon tosiseikan, että omat aivoni ovat kyseessä.

Sienilääkkeistä ei ole ollut minulle mitään ongelmaa puolella eikä täydellä annoksella kelatoituani alusta lähtien myrkkyjä pois jollain boorivalmisteella, kuten tällä, mistä joku kertoo saaneensa apua nivelreumaankin. Olen käyttänyt muitakin valmisteita, tätä esimerkiksi, ja kapselit ovat erittäin pieniä ja helppoja niellä käyttäessäni niitä päivittäin. Toisinaan voin ottaa maksaani tukemaan tabletin TMG:tä, mutta jo pelkkä boori on toiminut kohdallani hyvin.

Höyryhengityspuolella varsinainen löytö on ollut Cinnamon Bark Oil, kanelinkuoriöljy, joka on paljon vahvempaa kuin tavallinen kanelinlehtiöljy.

Ei kun pipo päähän ja nukkumaan aamun tultua vastaan taas kirjoittamisen ollessa ihan liian työlästä, rankkaa ja vaativaa. Eilen aamullakin kootessani linkkejä ja kopioidessani viestejä nukahtelin vaateliaan urakkani loppusuoralla.


Dr. Sofie Rasmussen on lähestynyt minua "Dr. Sinkoa" taas aamun pikkutunneilla tärkeänä asianaan se, että minulla on enää vain viisi (5) päivää aikaa osallistua tohtorien Top Doctor -kisaan saadakseni lisää mainetta, kunniaa ja vaikka mitä. En ole ikinä haaveillut mistään pyövelin urasta lääkärinä, saati sairauksista, joista olen joutunut jo vuosikausia kitumaan.

Ihan niin kuin tuolla joku kommenteissa toteaa, että "vain reseptinkirjoitus oikeus puuttuu, niin vois haistattaa pitkät", ajattelen itsekin. Olisin jo aikoja sitten kirjoittanut itselleni oikeat lääkkeet niin sieni-infektioon kuin borrelioosiin sen sijaan, että olisin joutunut tällä tavoin kitumaan. Nyt tilanteeni on se, että krooninen borrelioosi jyrää eikä sieni-infektiokaan ole parantunut lasten annoksella, jota olen joutunut yli puoli vuotta käyttämään kärsiessäni pyöveleitten käsissä, joista ei saa Top Doctoreita tekemälläkään, koska kannettu vesi ei kaivossa pysy.

En tiedä, kuinka moneen osaan viimeiset kuusi (6) tablettia terbinafiinia pitäisi jakaa, että niillä saisi saman tehon kuin viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla, jotka Jeesus antoi kansalle. Joka tapauksessa tarina on ihana, lue Joh. 6:1-71, josta lyhyt lainaus:

Lainaus:
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com