Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Sinne meni jonkun koti. Mikä parani hajottamalla? There went someone's home. What was healed by breaking down?

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11976  Su 03 Huh 2016, 1:15 (GMT+3)  Aihe: Sinne meni jonkun koti. Mikä parani hajottamalla? There went someone's home. What was healed by breaking down? Vastaa lainaamalla viestiä

Kuukauden viimeisenä päivänä keräsin pöydän ääressä voimia väsyneenä niin kuin aina, että jaksaisin hoitaa itseäni ja kirjoittaa kaikesta taas.

Se venyi iltaan, mutta mitä silloin iltapäivällä tapahtui.

- Meinaako ne saada kaiken mahtumaan tohon, poikani ihmetteli katsoessaan ikkunasta ulos.

Parkkipaikalla oli siirtolava, johon työmiehet kuljettavat rakennusjätettä ja kaikkea romua, joka kuskataan perjantaisin pois.

Mitä nyt taas, ajattelin poikani ihmetellessä näkemäänsä. En jaksaisi niin väsyneenä yhtäkään ylimääräistä virikettä, en edes nostaa peffaani tuolilta pakottaessani itseni kurkottamaan salusiiniverhojen yli pihalle.

- Häh? Mitä ne oikein tekevät?

Tänä aikana asuessamme täällä vuodesta 2009 en ole nähnyt mitään vastaavaa. Nehän änkeävät siirtolavalle aivan ehjiä, hyväkuntoisia huonekaluja!

Mitä ihmettä? Ikkunasta ei ole parkkipaikalle kuin parinkymmenen metrin matka ja kaikki näkyy kuin teatterissa.

Ja aina pahemmaksi menee! Kun siirtolavan tila uhkaa loppua, toinen miehistä alkaa pilkkoa ehjiä huonekaluja säpäleiksi, niin että niitä mahtuisi lavalle enemmän.

Onko joku kuollut, ajattelen, vai onko tuo häätö, ihmettelen. Avaan ikkunan, ja yritän katsoa tarkempaan ja paremmin pystymättä päättelemään enempää.

Sitten minulle tulee kiire ulos, mutta vessassa menee aikaa ja muuttoauton kokoinen järkäle sulkee takaluukkunsa ja alkaa lipua pihalta pois. Katson, minnepäin se menee, ja lähden parkkipaikalle tutkimaan asioita, jotka ovat niin kuin ikkunasta näkyikin:

Siirtolava oli täynnä hyväkuntoisia, kappaleiksi pilkottuja huonekaluja. Lavalla oli myös leveä runkosänky ja pari kapeampaa siniset trikoolakanat paikallaan.



Haistoin nenässäni palaneen käryä ja epäilin pahinta. Häätöä ja jonkun tavaroiden tuhoamista. Napsin kännykälläni niin paljon kuvia kuin jaksoin, jonka jälkeen jatkoin lenkkiäni samaan suuntaan kuin muuttoauto oli kulkenut.

Etsin katseellani siirtolavaa, jonne muuttoautosta olisi kipattu loputkin tavarat. En tuolloin vielä tajunnut, että auton uumenissa lieni erityisomaisuutta matkaamassa jonnekin muualle.

Mutta jatkettuani matkaa näin yhden talon pihalla saman muuttoauton, joka oli ollut siirtolavan luona, perässään ruosteinen pakettiauto ja lisää huonekaluja pihalla. Yritin katseellani katsoa, missä kerroksessa ja asunnossa näkyisi liikettä, mutten nähnyt mitään tyytyessäni vain napsimaan kuvia.



Joka tapauksessa näkemäni järkytti ja rikkoi mielenrauhaani. Mieleeni nousi kuvia yksinhuoltajasta, josta oli kanneltu sosiaaliviranomaisille, jonka lapsi/lapset oli otettu huostaan ja hysteerinen vanhempi viety pakkohoitoon, joka hoituu vaikka tekaistuin perustein. Ei lapsilisää, asumistukea eikä rahaa vuokraan, jonka jälkeen edessä on häätö...

Menin leikkipuistoon, jossa istuin keinuttelemaan ja hyvästelemään katseellani maisemaa ja kaupunkia, jossa olin asunut kymmenisen vuotta enemmän kuin neljännesvuosisadan, palaten sen jälkeen takaisin.

Illan pimettyä halusin lähteä lenkille vielä uudestaan pojan tullessa mukaani. Menimme siirtolavan vierestä yllättyen siitä, että sen päälle oli ängetty vielä enemmän tavaraa ja rikkomalla rikottuja huonekaluja.

Käsittämätöntä, järjetöntä rikkoa kenenkään huonekaluja niin; nehän voisi viedä jonnekin varastoon tai kirpputorille myytäväksi ja hyväntekeväisyysjärjestötkin tulisivat hakemaan.

Pahinta oli kodin hajottaminen ja siirtolavan vieressä laatikko täynnä tyttölapsen leluja, koruja ja ahkerasti käytettyjä värikyniä, vähän kauempana puinen kori, jossa oli kai verhot.

Minulla ei ollut kamerakännykkää mukana, mutta hain sen lenkin jälkeen ja tulin siirtolavan viereen kuvaamaan vielä uudestaan. Raotin pahvilaatikossa ollutta muovipussia tarkistaakseni sisältöä vähän enemmän. Tytön siisti käsilaukku, pantterikuvioinen vuori, helmiä, koruja, kyniä, söpöjä rasioita, värikyniä - kaikki riistettynä pahvilaatikkoon maahan siirtolavan viereen - mitä helvettiä! Entä kodin verhot, kuka saatana oli hajottamassa kotia ja millä perusteella, haluaisinpa tietää vaan! Eikö tytön tavarat olleet juuri erityisomaisuutta, joka olisi pitänyt säilyttää - ison avainnipun kera, jossa oli lukuisia pyörän- ja Abloyn kodinavaimia!



Oli rankkaa kuvata kaikki aamusivuihin ennen seuraavaa aamua elämän koetellessa niin paljon muutenkin. Pitikö minun nähdä vielä tämäkin?

Seuraavana päivänä perjantaina siirtolava tultiin hakemaan niin kuin aina. Kuljettaja kiristi pressun lavan päälle niin kuin aina ja lähti kuljettamaan jonkun pirstottua kotia niin kuin mitä tahansa roskaa pois.

Soitin äidille myöhemmin ja sanoin, ettet tiedäkään, mitä kauheaa täällä on eilen ja tänään tapahtunut. Kuultuaan tarinani äiti ihmetteli, onko sellainen oikein laillistakaan, ihmetellessäni itsekin samaa.

Lähdettyäni illalla sitten lenkille kiersin pihan kautta, jossa siirtolava oli ollut. Merkkinä häädöstä paikalla ei ollut enää kuin muovinen rasia, jossa oli ollut tytön tavaroita, ja pari värikynää, jotka olivat tippuneet jätekuormasta pois.



Lauantaina 2.4.2016 paikka näytti julmalle kylpiessään valossa päivällä. Muovirasian ja kynien lisäksi maassa oli lasinsirpaleita rikotusta peilistä tai muusta. Rikkirevityt ja särjetyt ihmiset olivat muualla kärsimässä niin kuin mekin nähtyämme kaiken, että Suomessa voidaan toimia näin.






-----------------------
Muokattu otsikkoa:

Mikä parani hajottamalla? =>

Sinne meni jonkun koti. Mikä parani hajottamalla?


Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 20 Tou 2017, 13:56, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12077  Ke 08 Kes 2016, 2:47 (GMT+3)  Aihe: Re: Mikä parani hajottamalla? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.4.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Kuukauden viimeisenä päivänä keräsin pöydän ääressä voimia väsyneenä niin kuin aina, että jaksaisin hoitaa itseäni ja kirjoittaa kaikesta taas.

Se venyi iltaan, mutta mitä silloin iltapäivällä tapahtui.

- Meinaako ne saada kaiken mahtumaan tohon, poikani ihmetteli katsoessaan ikkunasta ulos.

Parkkipaikalla oli siirtolava, johon työmiehet kuljettavat rakennusjätettä ja kaikkea romua, joka kuskataan perjantaisin pois.

Mitä nyt taas, ajattelin poikani ihmetellessä näkemäänsä. En jaksaisi niin väsyneenä yhtäkään ylimääräistä virikettä, en edes nostaa peffaani tuolilta pakottaessani itseni kurkottamaan salusiiniverhojen yli pihalle.

- Häh? Mitä ne oikein tekevät?

Tänä aikana asuessamme täällä vuodesta 2009 en ole nähnyt mitään vastaavaa. Nehän änkeävät siirtolavalle aivan ehjiä, hyväkuntoisia huonekaluja!

Mitä ihmettä? Ikkunasta ei ole parkkipaikalle kuin parinkymmenen metrin matka ja kaikki näkyy kuin teatterissa.

Ja aina pahemmaksi menee! Kun siirtolavan tila uhkaa loppua, toinen miehistä alkaa pilkkoa ehjiä huonekaluja säpäleiksi, niin että niitä mahtuisi lavalle enemmän.

Onko joku kuollut, ajattelen, vai onko tuo häätö, ihmettelen. Avaan ikkunan, ja yritän katsoa tarkempaan ja paremmin pystymättä päättelemään enempää.

Sitten minulle tulee kiire ulos, mutta vessassa menee aikaa ja muuttoauton kokoinen järkäle sulkee takaluukkunsa ja alkaa lipua pihalta pois. Katson, minnepäin se menee, ja lähden parkkipaikalle tutkimaan asioita, jotka ovat niin kuin ikkunasta näkyikin:

Siirtolava oli täynnä hyväkuntoisia, kappaleiksi pilkottuja huonekaluja. Lavalla oli myös leveä runkosänky ja pari kapeampaa siniset trikoolakanat paikallaan.



Haistoin nenässäni palaneen käryä ja epäilin pahinta. Häätöä ja jonkun tavaroiden tuhoamista. Napsin kännykälläni niin paljon kuvia kuin jaksoin, jonka jälkeen jatkoin lenkkiäni samaan suuntaan kuin muuttoauto oli kulkenut.

Etsin katseellani siirtolavaa, jonne muuttoautosta olisi kipattu loputkin tavarat. En tuolloin vielä tajunnut, että auton uumenissa lieni erityisomaisuutta matkaamassa jonnekin muualle.

Mutta jatkettuani matkaa näin yhden talon pihalla saman muuttoauton, joka oli ollut siirtolavan luona, perässään ruosteinen pakettiauto ja lisää huonekaluja pihalla. Yritin katseellani katsoa, missä kerroksessa ja asunnossa näkyisi liikettä, mutten nähnyt mitään tyytyessäni vain napsimaan kuvia.



Joka tapauksessa näkemäni järkytti ja rikkoi mielenrauhaani. Mieleeni nousi kuvia yksinhuoltajasta, josta oli kanneltu sosiaaliviranomaisille, jonka lapsi/lapset oli otettu huostaan ja hysteerinen vanhempi viety pakkohoitoon, joka hoituu vaikka tekaistuin perustein. Ei lapsilisää, asumistukea eikä rahaa vuokraan, jonka jälkeen edessä on häätö...

Menin leikkipuistoon, jossa istuin keinuttelemaan ja hyvästelemään katseellani maisemaa ja kaupunkia, jossa olin asunut kymmenisen vuotta enemmän kuin neljännesvuosisadan, palaten sen jälkeen takaisin.

Illan pimettyä halusin lähteä lenkille vielä uudestaan pojan tullessa mukaani. Menimme siirtolavan vierestä yllättyen siitä, että sen päälle oli ängetty vielä enemmän tavaraa ja rikkomalla rikottuja huonekaluja.

Käsittämätöntä, järjetöntä rikkoa kenenkään huonekaluja niin; nehän voisi viedä jonnekin varastoon tai kirpputorille myytäväksi ja hyväntekeväisyysjärjestötkin tulisivat hakemaan.

Pahinta oli kodin hajottaminen ja siirtolavan vieressä laatikko täynnä tyttölapsen leluja, koruja ja ahkerasti käytettyjä värikyniä, vähän kauempana puinen kori, jossa oli kai verhot.

Minulla ei ollut kamerakännykkää mukana, mutta hain sen lenkin jälkeen ja tulin siirtolavan viereen kuvaamaan vielä uudestaan. Raotin pahvilaatikossa ollutta muovipussia tarkistaakseni sisältöä vähän enemmän. Tytön siisti käsilaukku, pantterikuvioinen vuori, helmiä, koruja, kyniä, söpöjä rasioita, värikyniä - kaikki riistettynä pahvilaatikkoon maahan siirtolavan viereen - mitä helvettiä! Entä kodin verhot, kuka saatana oli hajottamassa kotia ja millä perusteella, haluaisinpa tietää vaan! Eikö tytön tavarat olleet juuri erityisomaisuutta, joka olisi pitänyt säilyttää - ison avainnipun kera, jossa oli lukuisia pyörän- ja Abloyn kodinavaimia!



Oli rankkaa kuvata kaikki aamusivuihin ennen seuraavaa aamua elämän koetellessa niin paljon muutenkin. Pitikö minun nähdä vielä tämäkin?

Seuraavana päivänä perjantaina siirtolava tultiin hakemaan niin kuin aina. Kuljettaja kiristi pressun lavan päälle niin kuin aina ja lähti kuljettamaan jonkun pirstottua kotia niin kuin mitä tahansa roskaa pois.

Soitin äidille myöhemmin ja sanoin, ettet tiedäkään, mitä kauheaa täällä on eilen ja tänään tapahtunut. Kuultuaan tarinani äiti ihmetteli, onko sellainen oikein laillistakaan, ihmetellessäni itsekin samaa.

Lähdettyäni illalla sitten lenkille kiersin pihan kautta, jossa siirtolava oli ollut. Merkkinä häädöstä paikalla ei ollut enää kuin muovinen rasia, jossa oli ollut tytön tavaroita, ja pari värikynää, jotka olivat tippuneet jätekuormasta pois.



Lauantaina 2.4.2016 paikka näytti julmalle kylpiessään valossa päivällä. Muovirasian ja kynien lisäksi maassa oli lasinsirpaleita rikotusta peilistä tai muusta. Rikkirevityt ja särjetyt ihmiset olivat muualla kärsimässä niin kuin mekin nähtyämme kaiken, että Suomessa voidaan toimia näin.




Tuossa vielä yksi kuva, jonka saa avaamalla uuteen välilehteen isommaksi. Jäin ihmettelemään söpön Nalle Puh "Winnie the Pooh" -rasian päälle kirjoitettua nimeä "Eli", kunnes keksin googlata sitä:

"Eli has been used as a Christian given name since the Protestant Reformation."

Tuon mukaan Eli on kristillinen nimi, jota on annettu uskonpuhdistuksen jälkeen, ja se on maskuliininen, siis poikien nimi, josta voi lukea täältä.

Rasia olikin siis pojan eikä tytön miettiessäni, julkaisisinko kuvan vai en. Omaatuntoani seuraamalla päädyin tähän ja rukouksiin perheen puolesta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12199  To 04 Elo 2016, 2:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.6.2016 kirjoitti:
Admin 3.4.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Kuukauden viimeisenä päivänä keräsin pöydän ääressä voimia väsyneenä niin kuin aina, että jaksaisin hoitaa itseäni ja kirjoittaa kaikesta taas.

Se venyi iltaan, mutta mitä silloin iltapäivällä tapahtui.

- Meinaako ne saada kaiken mahtumaan tohon, poikani ihmetteli katsoessaan ikkunasta ulos.

Parkkipaikalla oli siirtolava, johon työmiehet kuljettavat rakennusjätettä ja kaikkea romua, joka kuskataan perjantaisin pois.

Mitä nyt taas, ajattelin poikani ihmetellessä näkemäänsä. En jaksaisi niin väsyneenä yhtäkään ylimääräistä virikettä, en edes nostaa peffaani tuolilta pakottaessani itseni kurkottamaan salusiiniverhojen yli pihalle.

- Häh? Mitä ne oikein tekevät?

Tänä aikana asuessamme täällä vuodesta 2009 en ole nähnyt mitään vastaavaa. Nehän änkeävät siirtolavalle aivan ehjiä, hyväkuntoisia huonekaluja!

Mitä ihmettä? Ikkunasta ei ole parkkipaikalle kuin parinkymmenen metrin matka ja kaikki näkyy kuin teatterissa.

Ja aina pahemmaksi menee! Kun siirtolavan tila uhkaa loppua, toinen miehistä alkaa pilkkoa ehjiä huonekaluja säpäleiksi, niin että niitä mahtuisi lavalle enemmän.

Onko joku kuollut, ajattelen, vai onko tuo häätö, ihmettelen. Avaan ikkunan, ja yritän katsoa tarkempaan ja paremmin pystymättä päättelemään enempää.

Sitten minulle tulee kiire ulos, mutta vessassa menee aikaa ja muuttoauton kokoinen järkäle sulkee takaluukkunsa ja alkaa lipua pihalta pois. Katson, minnepäin se menee, ja lähden parkkipaikalle tutkimaan asioita, jotka ovat niin kuin ikkunasta näkyikin:

Siirtolava oli täynnä hyväkuntoisia, kappaleiksi pilkottuja huonekaluja. Lavalla oli myös leveä runkosänky ja pari kapeampaa siniset trikoolakanat paikallaan.



Haistoin nenässäni palaneen käryä ja epäilin pahinta. Häätöä ja jonkun tavaroiden tuhoamista. Napsin kännykälläni niin paljon kuvia kuin jaksoin, jonka jälkeen jatkoin lenkkiäni samaan suuntaan kuin muuttoauto oli kulkenut.

Etsin katseellani siirtolavaa, jonne muuttoautosta olisi kipattu loputkin tavarat. En tuolloin vielä tajunnut, että auton uumenissa lieni erityisomaisuutta matkaamassa jonnekin muualle.

Mutta jatkettuani matkaa näin yhden talon pihalla saman muuttoauton, joka oli ollut siirtolavan luona, perässään ruosteinen pakettiauto ja lisää huonekaluja pihalla. Yritin katseellani katsoa, missä kerroksessa ja asunnossa näkyisi liikettä, mutten nähnyt mitään tyytyessäni vain napsimaan kuvia.



Joka tapauksessa näkemäni järkytti ja rikkoi mielenrauhaani. Mieleeni nousi kuvia yksinhuoltajasta, josta oli kanneltu sosiaaliviranomaisille, jonka lapsi/lapset oli otettu huostaan ja hysteerinen vanhempi viety pakkohoitoon, joka hoituu vaikka tekaistuin perustein. Ei lapsilisää, asumistukea eikä rahaa vuokraan, jonka jälkeen edessä on häätö...

Menin leikkipuistoon, jossa istuin keinuttelemaan ja hyvästelemään katseellani maisemaa ja kaupunkia, jossa olin asunut kymmenisen vuotta enemmän kuin neljännesvuosisadan, palaten sen jälkeen takaisin.

Illan pimettyä halusin lähteä lenkille vielä uudestaan pojan tullessa mukaani. Menimme siirtolavan vierestä yllättyen siitä, että sen päälle oli ängetty vielä enemmän tavaraa ja rikkomalla rikottuja huonekaluja.

Käsittämätöntä, järjetöntä rikkoa kenenkään huonekaluja niin; nehän voisi viedä jonnekin varastoon tai kirpputorille myytäväksi ja hyväntekeväisyysjärjestötkin tulisivat hakemaan.

Pahinta oli kodin hajottaminen ja siirtolavan vieressä laatikko täynnä tyttölapsen leluja, koruja ja ahkerasti käytettyjä värikyniä, vähän kauempana puinen kori, jossa oli kai verhot.

Minulla ei ollut kamerakännykkää mukana, mutta hain sen lenkin jälkeen ja tulin siirtolavan viereen kuvaamaan vielä uudestaan. Raotin pahvilaatikossa ollutta muovipussia tarkistaakseni sisältöä vähän enemmän. Tytön siisti käsilaukku, pantterikuvioinen vuori, helmiä, koruja, kyniä, söpöjä rasioita, värikyniä - kaikki riistettynä pahvilaatikkoon maahan siirtolavan viereen - mitä helvettiä! Entä kodin verhot, kuka saatana oli hajottamassa kotia ja millä perusteella, haluaisinpa tietää vaan! Eikö tytön tavarat olleet juuri erityisomaisuutta, joka olisi pitänyt säilyttää - ison avainnipun kera, jossa oli lukuisia pyörän- ja Abloyn kodinavaimia!



Oli rankkaa kuvata kaikki aamusivuihin ennen seuraavaa aamua elämän koetellessa niin paljon muutenkin. Pitikö minun nähdä vielä tämäkin?

Seuraavana päivänä perjantaina siirtolava tultiin hakemaan niin kuin aina. Kuljettaja kiristi pressun lavan päälle niin kuin aina ja lähti kuljettamaan jonkun pirstottua kotia niin kuin mitä tahansa roskaa pois.

Soitin äidille myöhemmin ja sanoin, ettet tiedäkään, mitä kauheaa täällä on eilen ja tänään tapahtunut. Kuultuaan tarinani äiti ihmetteli, onko sellainen oikein laillistakaan, ihmetellessäni itsekin samaa.

Lähdettyäni illalla sitten lenkille kiersin pihan kautta, jossa siirtolava oli ollut. Merkkinä häädöstä paikalla ei ollut enää kuin muovinen rasia, jossa oli ollut tytön tavaroita, ja pari värikynää, jotka olivat tippuneet jätekuormasta pois.



Lauantaina 2.4.2016 paikka näytti julmalle kylpiessään valossa päivällä. Muovirasian ja kynien lisäksi maassa oli lasinsirpaleita rikotusta peilistä tai muusta. Rikkirevityt ja särjetyt ihmiset olivat muualla kärsimässä niin kuin mekin nähtyämme kaiken, että Suomessa voidaan toimia näin.




Tuossa vielä yksi kuva, jonka saa avaamalla uuteen välilehteen isommaksi. Jäin ihmettelemään söpön Nalle Puh "Winnie the Pooh" -rasian päälle kirjoitettua nimeä "Eli", kunnes keksin googlata sitä:

"Eli has been used as a Christian given name since the Protestant Reformation."

Tuon mukaan Eli on kristillinen nimi, jota on annettu uskonpuhdistuksen jälkeen, ja se on maskuliininen, siis poikien nimi, josta voi lukea täältä.

Rasia olikin siis pojan eikä tytön miettiessäni, julkaisisinko kuvan vai en. Omaatuntoani seuraamalla päädyin tähän ja rukouksiin perheen puolesta.


Keväällä näkemämme episodi ei ole päässyt unohtumaan, kun roskalavalle kipattiin jonkun koti ja ehjät huonekalut rikottiin. Roskalavalle meni kaikki muu paitsi verhot ja lastenlelut kuin anteeksipyydellen, kelpaisivatko kenellekään. Toisten verhot ja lelut.

Kirjoitin huhtikuussa:

"Joka tapauksessa näkemäni järkytti ja rikkoi mielenrauhaani. Mieleeni nousi kuvia yksinhuoltajasta, josta oli kanneltu sosiaaliviranomaisille, jonka lapsi/lapset oli otettu huostaan ja hysteerinen vanhempi viety pakkohoitoon, joka hoituu vaikka tekaistuin perustein. Ei lapsilisää, asumistukea eikä rahaa vuokraan, jonka jälkeen edessä on häätö..."

Jotain häikkää.

Myöhemmin luin:

Lainaus:
Asumistukea voi saada vain 9 kuukautta laitoshoidon ajalta. Taitaa mennä asunto ja kaikki huonekalut ja muut alta! Voi perkeleen perkele!


Sari Lahtinen kirjoittaa niin osuvasti:

Lainaus:
Pakkohoidossa oleva potilas ei myöskään pääse hoitamaan laskujaan ym. koska on lukkojen takana, itse olin kolme viikkoa. Useille potilaille, joilla saattaa olla elämänhallintahaasteita muutenkin päihteiden vuoksi, saattaa tulla maksuhäiriö- tai häätötilanteita, eli siis katastrofeja elämän kannalta. Mutta tätä siis psykiatria kutsuu hoidoksi ja potilaan parhaaksi.


Onpa törkeää ihmisten elämän hajottamista, joka parantamisen sijaan aiheuttaa elinikäiset traumat.

Vai mitä tykkäisit, jos sinun kotisi tultaisiin repimään alas?

Jos psykiatria runtelee, kuka eheyttää - psykiatriko, joka pitkiä pakkohoitoja jakelee?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12953  Ke 13 Syy 2017, 0:11 (GMT+3)  Aihe: Ja pahemmaksi menee vaan - sivuhuomautuksena ihmisoikeustaistelijoille! Vastaa lainaamalla viestiä

Sunnuntaisuomalainen: Ministeriö selvittää, pitäisikö aikuisia panna pakkohoitoon löyhemmillä kriteereillä

Lainaus:
Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään, toimisiko aikuisilla pakkohoitoon määräämisessä sama järjestelmä kuin alaikäisillä, kertoo Sunnuntaisuomalainen.


Lue lisää täältä:

Lainaus:
Ministeriön työryhmä on tehnyt samanlaisen ehdotuksen hallitukselle aiemminkin, jo vuonna 2005. Nyt mielenterveyslakia ollaan jälleen uudistamassa, ja ministeriö yrittää saada kriteerien muutoksen istuvan hallituksen käsiteltäväksi.

Satojen miljoonien lisälasku

Suomessa määrätään vuosittain tuhansia ihmisiä pakkohoitoon. Jos lähete hoitoon voitaisiin tehdä vakavan mielenterveyden häiriön perusteella, se tarkoittaisi myös lisää hoidettavia. THL:n Kärkkäinen ei osaa arvioida tarkkaa määrää mutta sanoo sen olevan ”melko paljon”.

– Muun muassa vakavasta masennuksesta kärsivät voisivat minun mielestäni tällöin päästä pakkohoitoon, hän kertoo esimerkkinä.

Jos pakkohoitoon määrättäisiin enemmän ihmisiä, se myös maksaisi enemmän. Hoidon kustannukset riippuvat laitoksen henkilökunnan määrästä ja koulutustasosta, mutta hinta on Kärkkäisen mukaan noin 500 euroa päivässä. Tästä voidaan laskea, että jos tahdosta riippumattomaan hoitoon otettaisiin tuhat uutta ihmistä, se tarkoittaisi yhteiskunnalle yli 182 miljoonan euron kustannuksia vuodessa.


Että tällaista meininkiä Suomessa, jota valmistellaan kaikessa hiljaisuudessa.

Tyhjillään olevat mielisairaalat uuteen kukoistukseen ja kaikki toisinajattelijat laitoksiin.

Herätys ihmisoikeustaistelijat, ennen kuin on liian myöhäistä!



-----------------------
Viesti kopioitu täältä

Message copied from here
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com