Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Human rights violations in Finland - ihmisoikeusrikkomukset Suomessa

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12030  Pe 01 Tam 2016, 5:24 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Suomelle rapsut naisen pakkohoidosta

EIT opetti taas Suomea:

Mano 3.7.2012 18:47 kirjoitti:
Meno on kuin kekkoslovakiassa tai NL:ssa. Laitokseen vain, laaketta tayteen ja pulinat pois.

Onneksi tuo EIT on olemassa. Viela on toivoa, etta seuraavan kahdensadan vuoden aikana Suomesta kehittyisi edes alkeellinen oikeusvaltio. Harmi vain, etta senkin opettamiseen tarvitaan joku ulkopuolinen taho.

Jotain positiivistakin: Suomi johtaa EIT-tuomioissa muita Pohjoismaita selvasti (vaikka kaikkien muiden Pohjoismaiden saamat tuomiot laitettaisiin yhteen):

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/07/1575702/suomelle-rapsut-naisen-pakkohoidosta


X v. Finland-tapaus - Vangitsemisen lainmukaisuus - Psykiatrinen vapaudenriisto - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti - Yksityiselämän suoja - Tahdosta riippumaton hoito - Mielentilatutkimus - Pakkolääkitys - Uskottu mies - Todistelu

Lastenlääkärin pakkohoito ja -lääkitys, jonka EIT tuomitsi:

Lainaus:
TOSISEIKAT: Vuonna 1943 syntynyt valittaja on lastenlääkäri, joka eläkkeelle jäätyään jatkoi työtään oman praktiikan puitteissa.


Lainaus:
Mainitussa helmikuussa 2005 oikeusturvakeskus määräsi saamansa psykiatrin lausunnon perusteella valittajan ottamisesta tahdosta riippumattomaan hoitoon mielisairaalaan. Valittaja halusi toisen mielipiteen hoidon tarpeellisuudesta. Sairaala ei kuitenkaan päästänyt tiettyä lääkäriä tapaamaan valittajaa kesken tutkimuksia. Lääkityksestä käytyjen keskustelujen jälkeen valittaja kieltäytyi nauttimasta lääkkeitä. Sen vuoksi hänelle annettiin lääkkeitä pakolla injektioina. Pitkävaikutteisten injektioiden käyttö aloitettiin maaliskuun lopulla. Niitä oli määrä antaa joka toinen viikko. Valittajalle kerrottiin lääkityksen antamisen syistä ja itse lääkkeistä. Lääkityksestä keskusteltiin hänen kanssaan senkin jälkeen useita kertoja. Hän kieltäytyi edelleen nauttimasta lääkkeitä suun kautta. Kun olennaiset oireet jatkuivat hänellä vielä 2,5 kuukauden hoidon jälkeen, lääkitystä päätettiin lisätä ensin kesäkuussa ja uudelleen marraskuussa 2005. Hän väitti, että häntä oli pahoinpidelty pakkolääkityksen yhteydessä. Hän ilmoitti asiasta poliisille, joka puolestaan pyysi lääkäriä tarkastamaan hänet. Lääkäri totesi elokuussa 2005, että hänellä oli 10 sm:n kokoinen mustelma reidessään, mikä oli voinut aiheutua hänen kertominsa tavoin eli kun häntä oli laitettu vuoteeseen, hänen reitensä oli osunut sängyn kulmaan. Samassa heinäkuussa sairaalan ylilääkäri päätti jatkaa pakkohoitoa. Valittaja kiisti edelleen sairautensa olemassaolon ja vastusti lääkehoitoa. Kirjaimellisesti hän taisteli vastaan, mikä oli johtanut moniin vaikeisiin tilanteisiin. Valittajan mukaan lääkityksellä oli sivuvaikutuksia. Potilasasiakirjojen mukaan niitä ei kuitenkaan ollut havaittu. Työterveyskeskuksen lääkäri kävi lokakuussa 2005 tapaamassa valittajaa ja totesi lausunnossaan, ettei hän ollut erikoistunut psykiatriaan eikä siten voinut ottaa kantaa diagnoosiin pelkän yhden käynnin perusteella. Kuitenkin valittaja oli ollut selväjärkinen ja orientoitunut. Keskustelujen aikana lääkäri ei ollut havainnut mitään merkkejä psykoosista eikä harhamielisyydestä. Yleislääkärin ominaisuudessaan hän katsoi, etteivät tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset olleet olemassa. Samassa lokakuussa valittajan luona kävi psykiatri, joka lausunnossaan katsoi, että tietty lääkitys (37,5 mg Risperdal Consta-nimistä lääkettä lihakseen injektoituna joka toinen viikko) vaikutti liialliselta valittajan ikään ja tilaan nähden. Psykiatrin mielestä pakkohoito ja -lääkitys perustivat pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Avohoidon toimenpiteet olivat mahdollisia ja valittajan vaarallisuutta itselleen ja toisille oli huomattavasti liioiteltu eivätkä siten pakkohoidon edellytykset täyttyneet. Potilasasiakirjojen merkintöjen mukaan valittajaa ei enää marraskuusta 2005 alkaen vastustanut fyysisesti injektioita. Samassa marraskuussa hänet siirrettiin avo-osastolle. Hän suostui verikokeisiin. Joulukuussa 2005 hän tapasi jälleen hänen luonaan käynyttä psykiatria, joka lausunnossaan katsoi, että pakkohoidon edellytykset eivät olleet olemassa. Valittaja oli joulun kotonaan. Hänellä oli mukaan mainittua Risperdal Costaa, jota hän injektoi hoitajan avustamana. Tammikuussa 2006 päätettiin yhteisin sopimuksen lääkityksen lopettamisesta. Ylilääkäri päätti jatkaa pakkohoitoa. Valittaja pääsi sairaalasta saman tammikuun lopulla. Toukokuussa 2006 katsottiin, ettei tahdosta riippumattoman hoidon edellytyksiä enää ollut olemassa. Oikeusturvakeskus teki hoidon päättämisestä virallisen päätöksen seuranneessa kesäkuussa.


Poimintoja tuomiosta:

Lainaus:
Lain tuli kuitenkin lisäksi olla oikeusvaltion periaatteen kanssa yhteensopiva. Siten vapaudenriistojen kohdalta lain tuli tarjota yksilölle tietyssä määrin suojaa viranomaisten mielivaltaisia puuttumisia vastaan. Jos vapaudenriistosta päätti hallintoviranomainen, yksilöllä tuli olla oikeus saada päätöksen lainmukaisuus tutkituksi tuomioistuimessa. Tältä kannalta ensimmäinen, oikeusturvakeskuksen tekemä päätös ei ollut ongelmallinen. Tilanne oli toinen vapaudenriiston jatkamisesta sittemmin tehtyjen päätösten kohdalta. Päätökset oli tehnyt mielisairaan ylilääkäri hankittuaan lausunnon saman laitoksen toiselta lääkäriltä. Niin ollen pakkohoidon jatkamisen edellyttämän lääketieteellisen arvioinnin tekivät Suomessa kaksi lääkäriä samassa mielisairaalassa, jossa potilasta pidettiin. Siten potilailla ei ollut mahdollisuutta vedota hyväkseen toiseen riippumattomaan psykiatriseen mielipiteeseen. Sellainen mahdollisuus oli kuitenkin tärkeä tae mahdollista päätöksenteon mielivaltaa vastaan pakkohoitoa jatkettaessa. EIT viittasi eurooppalaisen kidutuksen ym. vastaisen toimikunnan suositukseen, jonka mukaan pakkohoidon jatkamisen säännöllisin väliajoin tapahtuvaan tutkintaan tuli ottaa mukaan myös psykiatrinen mielipide, joka oli riippumaton siitä laitoksesta, jossa potilasta pidettiin. Tämä vaatimus koski kaikkia mielenterveyslain 8 §:ssä mainittuja edellytyksiä. Edelleen EIT totesi, että pakkohoidon jatkamisen tarpeellisuuden tutkintaa toimitettiin Suomessa 6 kuukauden väliajoin. Ottamatta kantaa siihen, voitiinko 6 kuukauden väliaikaa pitää kohtuullisena, EIT kiinnitti huomiota siihen, että mielenterveyslain 17 §:n 2 kohdan mukaan, sellaiseen tutkintaan ryhdyttiin viranomaisaloitteesta. Mielisairaalassa pidetyllä potilaalla ei näyttänyt olevan minkäänlaista mahdollisuutta aloittaa menettelyä, jolla voitaisiin tutkia, olivatko pakkohoidon edellytykset vielä olemassa. EIT oli oikeuskäytännössään pitänyt tuon kaltaista järjestelyä puutteellisena. Tätä puutetta pahensi käsillä olevassa tapauksessa se, että psykiatrisen potilaan hoitomääräyksen ymmärrettiin käsittävän myös automaattisen luvan hoitaa potilasta jopa vastoin hänen tahtoaan. Näissä oloissa EIT katsoi, että kansallisella lailla määrätty menettely ei ollut tarjonnut riittäviä takeita mielivaltaa vastaan. Siten EIS 5 artiklan 1 kohtaa oli rikottu pakkohoidon jatkamisen kohdalta.


Lainaus:
3) EIS 8 artiklan rikkominen

Valittaja väitti rikkomusta, kun hän oli joutunut pakkolääkityksi.

EIT totesi, että vastoin potilaan tahtoa tehdyllä hoitotoimenpiteellä puututtiin hänen yksityiselämänsä suojaan ja erityisesti fyysiseen koskemattomuuteen. Puuttumiselle tuli olla peruste kotimaisessa laissa. Lisäksi lain tuli täyttää tietyt laatuvaatimukset. Sen tuli olla saatavilla ja niin täsmällinen, että henkilö kykeni ennakoimaan sen seuraukset. Lain tuli myös täyttää oikeusvaltion periaatteen vaatimukset. Laki oli ymmärrettävä aineellisessa eikä muodollisessa merkityksessään. Siten lakina oli pidettävä asianomaista tekstiä sellaisena kuin toimivaltaiset tuomioistuimet olivat sitä tulkinneet. EIT pani merkille, että mielenterveyslain 22 b §:ssä oli yksityiskohtaisia määräyksiä mielisairaiden hoidosta. Hoitavan lääkärin oli päätettävä annettavasta hoidosta potilaan tahdosta riippumatta. Niin ollen puuttumiselle oli ollut peruste kotimaisessa laissa. Lain laadun osalta EIT totesi, että saatavuus ja ennakoitavuus eivät olleet ongelmallisia. Toisaalta oikeusvaltion periaatteen mukaisesti pakkolääkityksen yhteydessä kotimaisen lain täytyi tarjota yksilölle tiettyä suojaa mielivaltaista puuttumista vastaan. Hallituksen esityksen (113/2001) mukaan hoitomääräys käsitti pakkohoidon tapauksissa automaattisesti luvan hoitaa potilasta jopa vastoin hänen tahtoaan. Vaikka lääkärit saattoivat pyytää potilaan suostumusta, sen hankkimiseen ei ollut mitään velvollisuutta. Myöskään ei tarvinnut pyytää potilaan sukulaisen tai holhoojan tai uskotun miehen suostumusta. Ellei suostumusta saatu, potilasta voitiin pakkolääkitä. Esitöiden mukaan tämä oli potilaan edun mukaista. Hoidosta tehtyihin lääkärin päätöksiin ei voitu hakea muutosta. Valittaja oli kannellut oikeusturvakeskukselle ja oikeuskanslerille mutta kumpikaan ei ollut puuttunut asiaan. Oikeusasiamies oli torjunut kantelun viittaamalla siihen, että asiaa jo tutkittiin oikeusturvakeskuksessa. Tämä oli puolestaan katsonut, ettei se voinut välittömästi puuttua lääkitykseen tai määrätä sen keskeyttämisestä, koska päätöksentekovalta oli hoitavalla lääkärillä. Sellaisia valtuuksia ei ilmeisesti ollut myöskään lääninhallituksen terveystarkastajalla. Pakkolääkitys edusti vakavaa puuttumista henkilön fyysiseen koskemattomuuteen. Siten sen tuli perustua lakiin, joka tarjosi asianmukaiset takeet mielivaltaa vastaan. Sellaiset takeet puuttuivat käsillä olevassa tapauksessa. Tahdosta riippumattomaan hoitoon määrääminen oli automaattisesti sisältänyt valtuudet lääkkeiden pakolla antamiseen. Päätöksenteko oli ollut yksin hoitavan lääkärin käsissä. Lääkäri oli voinut ryhtyä jopa varsin radikaaleihin toimenpiteisiin valittajan tahdosta riippumatta. Päätöksentekoon ei ollut liittynyt välitöntä lainkäytöllistä valvontaa. Valittaja ei ollut voinut saada tuomioistuimen päätöstä pakkolääkityksen lainmukaisuudesta tai oikeasuhtaisuudesta tai määräystä lääkityksen lopettamisesta. Siten puuttumisesta valittajan yksityiselämän suojaan ei ollut säädetty laissa EIS 8 artiklan 2 kohdan mielessä ja artiklaa oli rikottu.

Lainaus:
LOPPUTULOS: EIT katsoi yksimielisesti, että tapauksessa oli rikottu EIS 5 artiklan 1 kohtaa pakkohoidon jatkamisen kohdalta ja EIS 8 artiklaa pakkolääkityksen osalta eikä ollut tarpeen tutkia EIS 13 artiklan rikkomusta ja että valtion oli maksettava valittajalle korvausta valittajalle aineettomasta vahingosta 10.000 euroa ja kuluista 8.000 euroa kummatkin mahdollisine veroineen 3 %:lla korotetun EKP:n maksuvalmiusluoton koron mukaisine viivästyskorkoineen.


Case of X v. Finland (judgment in English)

Lainaus:
Background and events giving rise to the criminal proceedings
6. The applicant is a paediatrician, born in 1943, who after her retirement continued working in her own practice.


Lainaus:
Involuntary care
43. On 17 February 2005 the Board for Forensic Psychiatry of the National Authority for Medico-legal Affairs ordered, on the basis of Dr A.K.’s proposal, that the applicant receive involuntary treatment in the Vanha Vaasa hospital. It considered that she was suffering from a delusional disorder, which had affected her for years and which made her incapable of seeing a matter from a viewpoint other than her own and of questioning the correctness of her own conclusions. She suspected that the authorities had ganged up against her. During the psychiatric examination she tried, as a medical doctor, to take a stand regarding the treatment of other patients on the ward. The delusional disorder, if not treated, would considerably worsen her mental illness or seriously endanger her health and the health of others. No other mental health services were considered sufficient having regard to the fact that the applicant did not consider herself to be mentally ill. The decision referred to sections 8, 17(1) and 17a of the Mental Health Act.
44. The applicant considered that she was not in need of mental care and wished to obtain a second opinion on her need for treatment. However, at the beginning of February 2005 the hospital refused to allow a Dr M-P.H. to visit her during the ongoing psychiatric examination.
45. The initiation of medication was discussed with the applicant on 21 March 2005. She was given the opportunity to take medication orally, but she repeatedly refused to do so. Due to the applicant’s resistance, the administration of medication began with involuntary injections of Zyprexa. As the applicant had made it clear that she would not co-operate, it was decided to continue her medication by giving long-acting injections of Risperdal Consta once every two weeks as of 31 March 2005. The basis of the decision was explained to the applicant and she was also given information about the drug. The issue of medication was discussed with the applicant on several occasions after that. She was encouraged to take it orally, but she consistently refused.
46. As the applicant’s core symptoms persisted after two and a half months of medication, it was decided on 22 June 2005 to increase the dosage of Risperdal Consta from 25 milligrams to 37.5 milligrams. It was again set at 25 milligrams as of 16 November 2005.
47. The applicant alleges that when questioning the forced administration of medication, she was informed that it was intended to cure her telephone surveillance delusion. The applicant argues that the surveillance did take place and there had been no delusion on her part.
48. On 7 July 2005 the applicant claimed to have been assaulted in connection with the administering of forced medication. She had resisted as she considered the medication unnecessary, whereupon she had been dragged by her arms and legs to her room. When she was put on the bed her thigh had hit the edge of the bed. She reported the incident to the police, who requested a medical doctor, Dr S.Ö., to examine her, which he did on 28 July 2005. In his medical opinion of 5 August 2005 he noted that the applicant had a 10 cm bruise on her thigh, which could have been caused in the manner described by the applicant.
49. On 22 July 2005 the head physician of the hospital decided to continue the applicant’s involuntary treatment.
50. In his written statement of 17 August 2005 to the Administrative Court the head physician of the Vanha Vaasa hospital, M.E., noted that the applicant was still in denial of her illness and very strongly opposed medical treatment. She was literally fighting back and this had resulted in several difficult situations when trying to proceed with the administration of medication in a manner which would be safe for both the applicant and the hospital staff.
51. Apparently in August 2005 an inquiry was made about a possible transfer of the applicant to a different hospital in her home town. However, that hospital did not consider itself able at that point to accept responsibility for the applicant’s care.
52. The applicant alleges that she suffered side effects from the medication. According to the applicant’s patient records the side effects alleged by her could not be objectively verified. The applicant refused when offered further medical examinations whereby any side effects could be detected.
53. On 3 October 2005 the applicant was visited by Dr E.P., a general practitioner at an occupational health care centre. In his opinion of 5 October 2005 Dr E.P. emphasised that he did not specialise in psychiatry and he could not therefore take a stand as to the diagnosed delusion based on one visit. He noted, however, that the applicant had been lucid and well-oriented. During the discussions he had not seen any signs of psychosis or delusion. In his capacity as a general practitioner, he considered that the conditions for involuntary treatment were not met.
54. On 22 October 2005 the applicant was visited by a psychiatrist, Dr M-P.H., who in his written medical opinion of 25 October 2005 considered, as an outsider, that the choice of the applicant’s medication (37.5 milligrams of Risperdal Consta injected in the muscle every two weeks) seemed excessive given the patient’s age and condition. Furthermore, he considered that the involuntary and forced medication fulfilled the constitutive elements of assault. In conclusion, he considered that open-care measures were possible and that the applicant’s dangerousness to herself and others had been considerably exaggerated and, accordingly, the criteria for involuntary care were not met.
55. In the light of the applicant’s patient records it appears that as of November 2005 at the latest she no longer physically resisted the injections, although she still verbally opposed her medication.
56. On 19 November 2005 the hospital decided to move the applicant from the closed ward to an open one.
57. On 24 November 2005 the applicant agreed to blood tests.
58. On 21 December 2005 the applicant again saw Dr M-P.H., who in his written medical opinion of 21 December 2005 considered that the conditions for involuntary care were not met.
59. The applicant spent Christmas at home. She had with her a dose of Risperdal Consta, which she injected during her holiday assisted by a nurse.
60. On 9 January 2006 it was decided, in mutual agreement with the applicant, that the administration of medication be terminated as she was not at all motivated to take it.
61. On 20 January 2006 the head physician of the hospital took another decision to continue the applicant’s involuntary care.
62. On 27 January 2006 the applicant was discharged from hospital.
63. On 30 May 2006 Dr M.E. considered that grounds for continuing the involuntary care under section 8 of the Mental Health Act no longer existed, whereupon the treatment was officially terminated by the National Authority for Medico-legal Affairs’ decision of 22 June 2006.


Lainaus:
166. However, as stated above, the Court must review the compliance of domestic decisions with Article 5 § 1 (e) of the Convention, in particular with whether the notion "in accordance with a procedure prescribed by law" meets the "quality" requirements of the legal rules applicable in the instant case.
167. The Court considers it clear that the domestic legal basis for the applicant’s detention from 17 February 2005 onwards was section 17 of the Mental Health Act. As to the quality of the law, the Court notes that the requirements of the accessibility and the foreseeability of the law do not raise any problems in the instant case. However, the Court reiterates that the law in question must also be "compatible with the rule of law". In the context of deprivation of liberty, the domestic law must provide some protection to the individual against arbitrary interference with his or her rights under Article 5.
168. The Court recalls that where the decision to deprive an individual of his liberty is one taken by an administrative body, that individual is entitled to have the lawfulness of the decision reviewed by a court (see mutatis mutandis Luberti v. Italy, cited above, § 31). The Court finds that the initial confinement of a "forensic" patient, after a psychiatric examination, to an involuntary treatment in a mental hospital by the Board for Forensic Psychiatry of the National Authority for Medico-legal Affairs, whose decision is subject to independent judicial review, does not appear to be problematic from the point of view of the rule of law. However, as concerns the continuation of such treatment, there were no adequate safeguards against arbitrariness.
169. The Court first draws attention to the fact that, in the present case, the decisions to continue the applicant’s involuntary confinement after the initial care order were made by the head physician of the Vanha Vaasa hospital after having obtained a medical observation statement by another physician of that establishment. In the Finnish system the medical evaluation is thus made by two physicians of the same mental hospital in which the patient is detained. The patients do not therefore have a possibility to benefit from a second, independent psychiatric opinion. The Court finds such a possibility to be an important safeguard against possible arbitrariness in the decision-making when the continuation of confinement to involuntary care is concerned. In this respect the Court also refers to the CPT’s recommendation that the periodic review of an order to treat a patient against his or her will in a psychiatric hospital should involve a psychiatric opinion which is independent of the hospital in which the patient is detained (see paragraph 133 above). This covers all of the criteria in section 8 of the Mental Health Act.
170. Secondly, the Court notes that the periodic review of the need to continue a person’s involuntary treatment in Finnish mental hospitals takes place every six months. Leaving aside the question whether a period of six months can be considered as a reasonable interval or not, the Court draws attention to the fact that, according to section 17(2) of the Mental Health Act, this renewal is initiated by the domestic authorities. A patient who is detained in a mental hospital does not appear to have any possibilities of initiating any proceedings in which the issue of whether the conditions for his or her confinement to an involuntary treatment are still met could be examined. The Court has found in its earlier case-law that a system of periodic review in which the initiative lay solely with the authorities was not sufficient on its own (see mutatis mutandis Rakevich v. Russia, no. 58973/00, §§ 43-44, 28 October 2003; and Gorshkov v. Ukraine, no. 67531/01, § 44, 8 November 2005). In the present case this situation is aggravated by the fact that in Finland a care order issued for an involuntary hospitalisation of a psychiatric patient is understood to contain also an automatic authorisation to treat the patient, even against his or her will. A patient cannot invoke any immediate remedy in that respect either.
171. The Court considers, in the light of the above considerations, that the procedure prescribed by national law did not provide in the present case adequate safeguards against arbitrariness. The domestic law was thus not in conformity with the requirements imposed by Article 5 § 1 (e) of the Convention and, accordingly, there has been a violation of the applicant’s rights under that Article in respect of her initial confinement to involuntary care in a mental hospital.


Lainaus:
2. The Court’s assessment
212. The Court reiterates that a medical intervention in defiance of the subject’s will gives rise to an interference with respect for his or her private life, and in particular his or her right to physical integrity (see Glass v. the United Kingdom, no. 61827/00, § 70, ECHR 2004-II).
213. The Court also reiterates that any interference with an individual’s right to respect for his or her private life will constitute a breach of Article 8, unless it was "in accordance with the law", pursued a legitimate aim or aims under paragraph 2, and was "necessary in a democratic society" (see, inter alia, Elsholz v. Germany [GC], no. 25735/94, § 45, ECHR 2000-VIII). The notion of necessity implies that the interference corresponds to a pressing social need and, in particular, that it is proportionate to the legitimate aims pursued. In determining whether an interference was "necessary in a democratic society" the Court will take into account that a margin of appreciation is left to the Contracting States. Furthermore, the Court cannot confine itself to considering the impugned facts in isolation, but must apply an objective standard and look at them in the light of the case as a whole (see, inter alia, Matter v. Slovakia, no. 31534/96, § 66, 5 July 1999).
214. The Court notes that in the case in hand it has not been disputed by the Government that the forced administration of medication constituted an interference with the applicant’s right to respect for her physical integrity within the meaning of the first paragraph of Article 8. It thus remains to be determined whether the interference was justified under the second paragraph of that Article, namely whether it was in accordance with the law, whether it pursued a legitimate aim, and whether it could be regarded as necessary in a democratic society.
215. The Court notes that the expression "in accordance with the law", within the meaning of Article 8 § 2 requires firstly that the impugned measure should have some basis in domestic law; it also refers to the quality of the law in question, requiring that it should be accessible to the person concerned, who must moreover be able to foresee its consequences for him, and compatible with the rule of law (see e.g. Herczegfalvy v. Austria, 24 September 1992, § 88, Series A no. 244).
216. As to whether there was a legal basis in Finnish law, the Court reiterates that in accordance with the case-law of the Convention institutions, in relation to Article 8 § 2 of the Convention, the term "law" is to be understood in its "substantive" sense, not its "formal" one. In a sphere covered by written law, the "law" is the enactment in force as the competent courts have interpreted it (see, inter alia, Société Colas Est and Others v. France, no. 37971/97, § 43, ECHR 2002-III). In this respect, the Court reiterates that its power to review compliance with domestic law is limited, it being in the first place for the national authorities, notably the courts, to interpret and apply that law (see, inter alia, Chappell v. the United Kingdom, 30 March 1989, § 54, Series A no. 152 A). As submitted by the Government, section 8 of the Mental Health Act lays down the criteria for ordering the confinement of a person to involuntary care in a mental hospital. The Court would also observe that section 22b of that Act contains more detailed provisions on the treatment of mental illness. Its sub-section 3 stipulates that it is for the physician attending to the patient to decide on the treatment to be given, regardless of the patient’s will. The Court is thus satisfied that the interference complained of had a legal basis in Finnish law.
217. As to the quality of the law, the Court notes that the requirements of the accessibility and the foreseeability of the law do not raise any problems in the instant case. However, the Court reiterates that Article 8 § 2 also requires the law in question to be "compatible with the rule of law". In the context of forced administration of medication, the domestic law must provide some protection to the individual against arbitrary interference with his or her rights under Article 8. The Court must thus examine the "quality" of the legal rules applicable to the applicant in the instant case.
218. The Court notes in the first place that section 22b of the Mental Health Act contains detailed provisions on the treatment of mental illness, and in particular, that it is for the physician attending to the patient to decide on the treatment to be given, regardless of the patient’s will. According to the preparatory works of that provision (see the Government proposal HE 113/2001 vp), a care order issued for an involuntary hospitalisation of a psychiatric patient is understood to contain also an automatic authorisation to treat the patient, even against his or her will. Even though the doctors may seek to obtain a person’s consent prior to the treatment, there is no obligation to have such consent in written form or to seek such consent from the patient’s relatives or guardian/trustee. If a patient refuses to give his or her consent or withdraws previous consent, the provision allows forced administration of medication. This is, according to the preparatory works, in the interest of the patient in order to secure his or her constitutional right to necessary care in a situation in which the patient is not personally able to make a decision about the treatment due to his or her illness.
219. The Court also notes that the decisions taken by the treating doctor under section 22 b, subsection 3, of the Mental Health Act concerning medication of a patient are not subject to appeal. The applicant made a number of complaints to that effect to the National Authority for Medico-legal Affairs and the Chancellor of Justice. However, neither could intervene in the case. The latter transferred the complaints to the Parliamentary Ombudsman, who took the position that she could not intervene in a case which was already being examined by the National Authority for Medico-legal Affairs. That authority, in turn, confirmed in its reply of 15 July 2005, that it was not competent to interfere directly with the administration of medication or to order it to be discontinued as the power of decision-making in such matters lay with the treating doctors. It seems that the State Provincial Office did not have such competence either.
220. The Court considers that forced administration of medication represents a serious interference with a person’s physical integrity and must accordingly be based on a "law" that guarantees proper safeguards against arbitrariness. In the present case such safeguards were missing. The decision to confine the applicant to involuntary treatment included an automatic authorisation to proceed to forced administration of medication when the applicant refused the treatment. The decision-making was solely in the hands of the treating doctors who could take even quite radical measures regardless of the applicant’s will. Moreover, their decision-making was free from any kind of immediate judicial scrutiny: the applicant did not have any remedy available whereby she could require a court to rule on the lawfulness, including proportionality, of the forced administration of medication and to have it discontinued.
221. On these grounds the Court finds that the forced administration of medication in the present case was implemented without proper legal safeguards. The Court concludes that, even if there could be said to be a general legal basis for the measures provided for in Finnish law, the absence of sufficient safeguards against forced medication by the treating doctors deprived the applicant of the minimum degree of protection to which she was entitled under the rule of law in a democratic society (see Herczegfalvy v. Austria, cited above, § 91; and, mutatis mutandis, Narinen v. Finland, no. 45027/98, § 36, 1 June 2004).
222. The Court finds that in these circumstances it cannot be said that the interference in question was "in accordance with the law" as required by Article 8 § 2 of the Convention. There has therefore been a violation of Article 8 of the Convention.


It would be good for ECHR to know that the information about the decisions is held out!
Why has everything not been translated into Finnish in this horrible case, such as this:

Lainaus:
(a) The applicant
206. The applicant argued that she was healthy and had not been in need of medication. She had been 62 years old at the time and the forced medication had caused her serious harm and health problems, which had persisted for a year after she had returned home. The manner in which the medication was administered had been very violent. The applicant had long and wide-ranging experience in the field of medicine and was thus able to identify the errors made by the doctors in the Vanha Vaasa hospital. This had further added to her suffering. Also, in his medical opinion of 25 October 2005 Dr M-P.H. expressed his view that the forced medication of the applicant constituted assault. Only in November 2005, after the visit to the hospital by two independent doctors, had the dosage of medication been reduced. The only comfort the applicant had in the hospital was the knowledge of the upcoming visits of those doctors and of the possibility of obtaining a second opinion. The forced medication had affected the applicant’s possibilities to have a fresh psychiatric examination conducted, as she had to wait until the side effects of the medication had gone, and that was in September 2006.


Miksei tässä häpeällisessä 62-vuotiaan lastenlääkärin pakkohoitotapauksessa ole kaikkea käännetty kunnolla ja tarkkaan suomeksi? EIT:n olisi hyvä tietää, että tietoa päätöksistä pimitetään.

Lääke injektoitiin hyvin väkivaltaisesti, pakkohoidon kohteeksi joutunut sai vakavia ja pitkäkestoisia terveysongelmia väkivalloin injektoidusta lääkkeestä. Häntä oli pakkolääkityksen yhteydessä pahoinpidelty, josta oli jälkiä, jopa kymmenen sentin kokoinen mustelma - puhumattakaan henkisistä traumoista, joita tuollaisesta ns. "hoidosta" saa koko loppuiäkseen. Siihen nähden korvaukset eivät hyvittäneet mitään, eihän kaikesta viitsitä edes kertoa.

History is repeating itself:

From insane to mental patients: the mental hospital of Seili. Only for women.

Mielisairaalaa tutkinut: Järkyttävä viesti Seilin saarelta – lue kirje, joka ei koskaan päässyt perille

Lainaus:
Mielisairaanhoitoa Seilin saarella tutkinut Jutta Ahlbeck-Rehn luki syksyn Studio55.fi-lähetyksessä katkelman erään väitetysti kymmenvuotiaan tasolle jääneen potilaan siskolleen kirjoittamasta kirjeestä. 16.5.1945 päivätty kirje oli avattu, eikä se ikinä päätynyt saarelta pois.

"Paikka, missä olen, on kyllä luonnon puolesta kaunis. Mutta jos on kysymys sairaalasta, niin tämä on vain sairaalan nimen taakse naamioitu pesäke, jossa meidän potilaiden sekä sielun että ruumiin voimat pyritään täällä maailman selän takana tuhoamaan.

Yleensä Suomessakin pidetään kyllä kovaa ääntä noista muiden maiden raakuuksista, mutta omille raakuuksille ollaan valmiit ummistamaan silmät. Sillä seuraten jo puolitoista vuotta tämän laitoksen elämää voin vain myöntää, että tämä on kaikkea inhimillisyyttä vailla oleva laitos.

Näyttääpä todella siltä, että me potilaat olemme aivan lainsuojattomia. Sillä ne raa'at iskut ja potkimiset – joita saa jatkuvasti vielä tämän heikon ravinnon jatkoksi, jota tämä laitos tarjoaa – osoittaa juuri suurta inhimillisyyden puutetta meitä potilaita kohtaan, joita heitetään kuin tuuli kerjäläistä paikasta toiseen kaikenlaisten pulmurien kiusattavaksi.

Ja kuitenkin tällaista raakaa ja tylsää elämää täytyisi jaksaa seurata vuodesta toiseen."


Tämä ei kestä päivänvaloa, mutta valaistaan koko paska naisiin kohdistuvasta terrorista ja vainosta Suomessa:

Nämä oudot perusteet veivät Suomessa naisia mielisairaalaan loppuiäkseen

It's not history. This is Finland nowadays.

Just call a psychiatrist, who would you like to pick up.

Soita vain psykiatrille, kenet haluaisit noutaa.


_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12031  Su 29 Tou 2016, 22:33 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mielivallan koskiessa miehiäkin kopioin edelle viestit ketjustani:

Female's eager transportations into mental hospitals in Finland - Etenkin naisiin kohdistuvat mielisairaalaan kuljetukset Suomessa

En olisi voinut millään uskoa joutuvani kirjoittamaan tästä taas, juuri kun koulut ovat päättymässä ja tulevaisuuteen luottavat nuoret valmistumassa opinnoistaan.

Minkälaiseen maahan he laittavat tulevaisuudenuskonsa, toivonsa ja unelmansa - sivistysvaltioon vai mielivallan kehtoon?

Nähtävästi Suomi on romahtanut niin taloudellisesti kuin henkisesti. Nähtävästi missään ei ole enää mitään rajaa tai tolkun lakia.

Hyeenat voivat iskeä kenen kimppuun vaan ja milloin vaan.

En osannut edes aavistaa mitään sellaista, mistä luin. Juha Kurvinen oli lähtenyt isänsä luokse Ilomantsiin, jossa sama sukulainen parin vuoden jälkeen jo toistamiseen soitti terveyskeskukseen ja tilasi Juhalle ambulanssikyydityksen sairaalaan kesken lätkämatsin katsomisen.

That's right. This happened to this guy, Juha Kurvinen.

Lainaus:
It's not history. This is Finland nowadays.

Just call a psychiatrist, who would you like to pick up.

Soita vain psykiatrille, kenet haluaisit noutaa.


Juuri kun ILADS on tulossa Suomeen, keskellä kirkkainta ja kauneinta päivää kehdataan toimia näin.



_______________

Copied from here


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ti 31 Tou 2016, 16:13, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12032  Ti 31 Tou 2016, 1:17 (GMT+3)  Aihe: Re: Tolkun lakia vainoon ja kuljetuksiin! Allekirjoita adressi: Suomen mielenterveyslain muutostarve / tukipyyntö Juha Kurviselle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.5.2016 klo 23.41 kirjoitti:
Herran haltuun, Juha:

Juha Kurvinen asetettiin puhekieltoon

Härskiä touhua, seurataan asiaa.




Mitä mielisairaanhoitoa näin rauhallinen mies ja kirjailija tarvitsee?

Ettei vaan kirjoittaisi lisää?

Jösses, mikä fiasko.

Suomi uponnut kainaloita myöten kuseen.

Kurvinen aloitti matkan Kupittaalle



_______________

Copied from here
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12033  Ti 31 Tou 2016, 16:34 (GMT+3)  Aihe: Help for Juha Kurvinen in Turku Kupittaa! Vastaa lainaamalla viestiä



Juha Kurvinen in involuntary psychiatric treatment.

His hostile relative called to pick him up.


Just call a doctor or psychiatrist, who would you like to pick up.

That's right. In fine Finland.

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12154  Pe 15 Hei 2016, 18:05 (GMT+3)  Aihe: Re: Help for Juha Kurvinen in Turku Kupittaa! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.5.2016 klo 16.34 kirjoitti:


Juha Kurvinen in involuntary psychiatric treatment.

His hostile relative called to pick him up.


Just call a doctor or psychiatrist, who would you like to pick up.

That's right. In fine Finland.



Järkyttävää luettavaa. Please help Juha out:

Olli 15.7.2016 klo 02.52 kirjoitti:
Kävin Juhaa katsomassa noin viikko sitten. Häneltä oli takavarikoitu vitamiinit ja EPA-öljyt. Omaan hoitoon ei saa osallistua lisäravinteilla ja luontaistuotteilla, vaan sallittuja ovat ainoastaan lääketehtaiden pakkolääkkeet, joita lääkäri pakottaa ottamaan. Ei saa käyttää matkapuhelinta eikä kannettavaa tietokonetta. Mielettömän vaikeaa maksaa laskuja, kun ei pääse pankkiin eikä tietokoneellekaan päästäkseen verkkopankkiin! Kuulin, että Juhan asianhoitajaa Kauko Huohvanaista oli kielletty tulemasta enää sisään sairaalaan. Eli miten asianhoitaja voi nyt ajaa Juhan etua? Juha ei voi edes lähettää hänelle sähköpostiakaan, kun pääsy tietokoneelle on evätty.

Kirjoittaminen olisi parasta terapiaa Juhalle, mutta hänellä ei ole kirjoituskonetta siellä käytettävissä ja läppäri on siis otettu pois. Kupittaalla Juhalle annetaan vähävirikkeistä hoitomuotoa! Ymmärtääkseni hyvin samantapaista vähävirikkeistä hoitoa saivat toisinajattelijat Neuvostoliiton psykiatristen sairaaloiden selleissä. En voi kuvitella että hekään olisivat saaneet soitella ulos sairaalasta. Varmaan se hoidoksi perusteltiin sielläkin. Ja Neuvostoliitossakin lääkittiin toisinajattelijat, kunnes lakkasivat ajattelemasta.

Juha oli ollut keräämässä muilta potilailta kertomuksia heidän kokemuksistaan. Sattumalta kävi niin, että vähävirikkeisessä hoitomuodossa sellaista ei voi enää jatkaa…

Zyprexaa annetaan pakkolääkityksenä Juhalle, väkipakolla. Zyprexan vaikuttava ainesosa on olantsapiini, josta sanotaan Wikipediassa: ”Monien muiden antipsykoottisten lääkkeiden tavoin olantsapiinin pitkäaikainen käyttö on yhdistetty keskushermoston solukuolemiin ja muihin aivovaurioihin. Eräässä tutkimuksessa jatkuva olantsapiinin käyttö terveillä apinoilla supisti aivojen kokoa muutamassa vuodessa lähes 10 prosentilla.”

On ihan mielipuolista ja mielestäni rikollista, että luovalle taiteilijalle annetaan pakolla tuollaista lääkettä, joka tuhoaa jo pienessä ajassa aivotoimintaa! Lisäksi Juha sanoi saaneensa lääkkeistä aikuisiän diabeteksen, ja paino oli noussut, olikohan 30 kg, tms. Jokin sisäelin oli kärsinyt lääkkeistä myös – nyt en muista oliko se maksa vai haima vai mikä.

Mitä perustetta on pakkohoidolle, kun Juha ei ole vahingoittanut koskaan itseään tai muita!? Eikä edes yrittänytkään! Juha kertoi kotioloissa kantavansa hämähäkitkin ulos paperinpalalla, jottei turhaan vahingoittaisi elävää luontokappaletta. Vankiloihinkin tuomitaan ihminen vasta, kun hän on oikeasti suorittanut rikoksen, ja tuomiosta saa valittaa oikeuteen, ja oikeudessa saa puolustusasianajajan. Psykiatriassa henkilö voidaan vangita ennaltaehkäisevästi teoista, jota hän ei ole tehnyt! (Näin kerran sellaisen scifi-leffan, missä orakkeelit katsoivat tulevaisuuteen, ja sitten ihmisiä vangittiin orakkeelien näkyjen pohjalta ennen kuin he ehtivät tehdä rikosta. Enpä haluaisi elää sellaisessa maailmassa! Mutta sellaisessa maailmassahan me elämme. Juhakin on orakkeelien näkyjen pohjalta vangittuna pakkohoitoon teoista, joita hän ei ole tehnyt eikä koskaan tähän ikään mennessä yrittänyt tehdä. )

Juha sanoo, ettei ole koskaan vahingoittanut itseään tai muita! Silti jonkun sukulaisen puhelinsoiton pohjalta tuotu tarkkailuun / pakkohoitoon. Tarkkailun ensimmäisenä päivänä jo pakkolääkitys psyykenlääkkeillä, jotka itsessään vaikuttavat haitallisesti tarkkailtavan henkiseen tilaan, niin että tarkkailtava on lääkkeistä sekaisin. Ja tämä pakkohoito käynnistettiin siis sivullisen henkilön puhelimessa tekemän psykiatrisen diagnoosin pohjalta! Juuri näin: Neuvostoliitossa tarvitsi tehdä vastustajasta tai kilpailijasta vain yksi vihjesoitto puhelimella, ja valkotakit veivät toisinajattelijan skitsofreenikoksi julistettuna telkien taa. Sitä luulisi lukevansa jotain George Orwellin scifiä tai dystopiaa, mutta näköjään elämme jo sellaisia aikoja tässä ja nyt.

Kyllä Juha tarvitsisi kovasti tukea. Voi tuntua aika kestämättömältä, kun ei voi suunnitella omaa elämää eteenpäin, ei vapaudesta mitään täsmällistä tietoa. Ja onhan pakkolääkitys huumaavilla, mieltä muuttavilla aineilla raiskaukseen verrattava kokemus, voisi sanoa: ”kemiallinen raiskaus”. Jostain hoitajista Juha sanoi, että vierailutunnin aikana he käyttäytyvät näennäisen korrektisti, mutta kun vieraat ovat menneet, alkaa henkinen väkivalta häntä kohtaan.

Soittakaa Juhalle, hän varmasti siitä aina ilahtuu. Tyhjää aikaa siellä Juhalla on loputtomasti, kun ei saa juuri mitään harrastaa, ei ulkoilla, ei harjoitella jonglööritemppuja. (Toimintaterapia ei ole suosiossa vaan ”vähävirikkeinenn terapia” on.) Osastolla on potilaspuhelin, johon ystävät ja omaiset voivat soittaa. Siihen vastaamista ei Juhaltakaan ole voitu kieltää, kun kaikki muutkin osastolla saavat vastata potilaille tuleviin puheluihin. Kupittaan sairaala, osasto A6, puh 022-662466
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12228  Ma 08 Elo 2016, 22:45 (GMT+3)  Aihe: Korruptiota Suomessa - Corruption in Finland Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Admin 31.5.2016 klo 16.34 kirjoitti:


Juha Kurvinen in involuntary psychiatric treatment.

His hostile relative called to pick him up.


Just call a doctor or psychiatrist, who would you like to pick up.

That's right. In fine Finland.



Järkyttävää luettavaa. Please help Juha out:

Olli 15.7.2016 klo 02.52 kirjoitti:
Kävin Juhaa katsomassa noin viikko sitten. Häneltä oli takavarikoitu vitamiinit ja EPA-öljyt. Omaan hoitoon ei saa osallistua lisäravinteilla ja luontaistuotteilla, vaan sallittuja ovat ainoastaan lääketehtaiden pakkolääkkeet, joita lääkäri pakottaa ottamaan. Ei saa käyttää matkapuhelinta eikä kannettavaa tietokonetta. Mielettömän vaikeaa maksaa laskuja, kun ei pääse pankkiin eikä tietokoneellekaan päästäkseen verkkopankkiin! Kuulin, että Juhan asianhoitajaa Kauko Huohvanaista oli kielletty tulemasta enää sisään sairaalaan. Eli miten asianhoitaja voi nyt ajaa Juhan etua? Juha ei voi edes lähettää hänelle sähköpostiakaan, kun pääsy tietokoneelle on evätty.

Kirjoittaminen olisi parasta terapiaa Juhalle, mutta hänellä ei ole kirjoituskonetta siellä käytettävissä ja läppäri on siis otettu pois. Kupittaalla Juhalle annetaan vähävirikkeistä hoitomuotoa! Ymmärtääkseni hyvin samantapaista vähävirikkeistä hoitoa saivat toisinajattelijat Neuvostoliiton psykiatristen sairaaloiden selleissä. En voi kuvitella että hekään olisivat saaneet soitella ulos sairaalasta. Varmaan se hoidoksi perusteltiin sielläkin. Ja Neuvostoliitossakin lääkittiin toisinajattelijat, kunnes lakkasivat ajattelemasta.

Juha oli ollut keräämässä muilta potilailta kertomuksia heidän kokemuksistaan. Sattumalta kävi niin, että vähävirikkeisessä hoitomuodossa sellaista ei voi enää jatkaa…

Zyprexaa annetaan pakkolääkityksenä Juhalle, väkipakolla. Zyprexan vaikuttava ainesosa on olantsapiini, josta sanotaan Wikipediassa: ”Monien muiden antipsykoottisten lääkkeiden tavoin olantsapiinin pitkäaikainen käyttö on yhdistetty keskushermoston solukuolemiin ja muihin aivovaurioihin. Eräässä tutkimuksessa jatkuva olantsapiinin käyttö terveillä apinoilla supisti aivojen kokoa muutamassa vuodessa lähes 10 prosentilla.”

On ihan mielipuolista ja mielestäni rikollista, että luovalle taiteilijalle annetaan pakolla tuollaista lääkettä, joka tuhoaa jo pienessä ajassa aivotoimintaa! Lisäksi Juha sanoi saaneensa lääkkeistä aikuisiän diabeteksen, ja paino oli noussut, olikohan 30 kg, tms. Jokin sisäelin oli kärsinyt lääkkeistä myös – nyt en muista oliko se maksa vai haima vai mikä.

Mitä perustetta on pakkohoidolle, kun Juha ei ole vahingoittanut koskaan itseään tai muita!? Eikä edes yrittänytkään! Juha kertoi kotioloissa kantavansa hämähäkitkin ulos paperinpalalla, jottei turhaan vahingoittaisi elävää luontokappaletta. Vankiloihinkin tuomitaan ihminen vasta, kun hän on oikeasti suorittanut rikoksen, ja tuomiosta saa valittaa oikeuteen, ja oikeudessa saa puolustusasianajajan. Psykiatriassa henkilö voidaan vangita ennaltaehkäisevästi teoista, jota hän ei ole tehnyt! (Näin kerran sellaisen scifi-leffan, missä orakkeelit katsoivat tulevaisuuteen, ja sitten ihmisiä vangittiin orakkeelien näkyjen pohjalta ennen kuin he ehtivät tehdä rikosta. Enpä haluaisi elää sellaisessa maailmassa! Mutta sellaisessa maailmassahan me elämme. Juhakin on orakkeelien näkyjen pohjalta vangittuna pakkohoitoon teoista, joita hän ei ole tehnyt eikä koskaan tähän ikään mennessä yrittänyt tehdä. )

Juha sanoo, ettei ole koskaan vahingoittanut itseään tai muita! Silti jonkun sukulaisen puhelinsoiton pohjalta tuotu tarkkailuun / pakkohoitoon. Tarkkailun ensimmäisenä päivänä jo pakkolääkitys psyykenlääkkeillä, jotka itsessään vaikuttavat haitallisesti tarkkailtavan henkiseen tilaan, niin että tarkkailtava on lääkkeistä sekaisin. Ja tämä pakkohoito käynnistettiin siis sivullisen henkilön puhelimessa tekemän psykiatrisen diagnoosin pohjalta! Juuri näin: Neuvostoliitossa tarvitsi tehdä vastustajasta tai kilpailijasta vain yksi vihjesoitto puhelimella, ja valkotakit veivät toisinajattelijan skitsofreenikoksi julistettuna telkien taa. Sitä luulisi lukevansa jotain George Orwellin scifiä tai dystopiaa, mutta näköjään elämme jo sellaisia aikoja tässä ja nyt.

Kyllä Juha tarvitsisi kovasti tukea. Voi tuntua aika kestämättömältä, kun ei voi suunnitella omaa elämää eteenpäin, ei vapaudesta mitään täsmällistä tietoa. Ja onhan pakkolääkitys huumaavilla, mieltä muuttavilla aineilla raiskaukseen verrattava kokemus, voisi sanoa: ”kemiallinen raiskaus”. Jostain hoitajista Juha sanoi, että vierailutunnin aikana he käyttäytyvät näennäisen korrektisti, mutta kun vieraat ovat menneet, alkaa henkinen väkivalta häntä kohtaan.

Soittakaa Juhalle, hän varmasti siitä aina ilahtuu. Tyhjää aikaa siellä Juhalla on loputtomasti, kun ei saa juuri mitään harrastaa, ei ulkoilla, ei harjoitella jonglööritemppuja. (Toimintaterapia ei ole suosiossa vaan ”vähävirikkeinenn terapia” on.) Osastolla on potilaspuhelin, johon ystävät ja omaiset voivat soittaa. Siihen vastaamista ei Juhaltakaan ole voitu kieltää, kun kaikki muutkin osastolla saavat vastata potilaille tuleviin puheluihin. Kupittaan sairaala, osasto A6, puh 022-662466


Sari Lahtinen 23.7.2016 kirjoitti:
Tarkastellaan, mikä meillä Suomessa on mahdollista. Mies valittaa psykiatrisesta hoidostaan ja potilaiden pahoinpitelystä. Myös Valvira myöntää väärinkäytöksiä tapahtuneen. Mies laitetaan pakkohoitoon ja pakkolääkitykseen Zyprexalla ja kielletään hänen tietokoneen ja kännykän käyttönsä, jossain vaiheessa myös keskustelu muiden potilaiden kanssa ja edunvalvojan/lakimiehen tapaaminen. Mies pakenee, mutta antautuu jonkin ajan päästä poliisille, jonka rekisteriin hänet on merkitty VARO-henkilöksi, eli erittäin vaaralliseksi, siitä huolimatta ettei minkäänlaista uhkaa omalle tai muiden terveydelle ole todistettavissa. Mies on muuttanut kirjansa eri kaupunkiin. Valvira, eli Suomen ylin potilasturvallisuutta vahtiva taho, joka on siis jo todennut miehen raportoimien väärinkäytösten olevan totta, määrää miehen erityispäätöksellä takaisin samaan sairaalaan, josta hän on valittanut. Mies huumataan ja hän herää samasta sairaalasta, josta teki valituksen kohtelustaan. Tietokone/puhelinkielto ja Zyprexa-lääkitys jatkuvat. Miestä todnäk kielletään esittämästä lisäkritiikkiä suomalaista psykiatriaa kohtaan. Potilaan ihmisoikeudet toteutuvat Suomen psykiatriassa…?


Lainaus blogista, jossa Juha Kurvisen viimeisin kirjoitus sensuroitiin. Uskonnollisella puolella samantyyppisenä tapahtumana Pirkko Jalovaaran deletoiminen luterilaisesta kirkosta.

Voi, voi, kuinka hyvin Mika Salonen paukutteleekaan tuossa ketjussa:

Mika Salonen 7.8.2016 kirjoitti:
Lisäksi haluan sanoa, että vaikka tässä maassamme on paljon hyvää on tämä maa monessa suhteessa aivan perseestä!

Meillä ei ole edes perustuslakituomioistuinta, jossa tuota lakia voisi arvioituttaa.
Kaikki menee vaan poliittisen suhmiroinnin ja kieroilun ja korruption kautta.

Lisäksi Suomen ns. vapaan lehdistön taso on avoimuuden ja rohkeuden tasonsa kautta vain hieman venäjän vastaavan yläpuolella.

Itsesensuuri tekee meidät lähes venäläisiksi!!!


Korruptio tarkoittaa aseman väärinkäyttöä oman edun tavoittelussa, ja sitähän Suomessa riittää.

Juuri näin:

"Meillä ei ole edes perustuslakituomioistuinta --
Kaikki menee vaan poliittisen suhmiroinnin ja kieroilun ja korruption kautta.

Lisäksi Suomen ns. vapaan lehdistön taso on avoimuuden ja rohkeuden tasonsa kautta vain hieman venäjän vastaavan yläpuolella.

Itsesensuuri tekee meidät lähes venäläisiksi!!!"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12279  To 25 Elo 2016, 19:20 (GMT+3)  Aihe: Are they destroying his brains? Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.5.2016 klo 16.34 kirjoitti:


Juha Kurvinen in involuntary psychiatric treatment.

His hostile relative called to pick him up.


Just call a doctor or psychiatrist, who would you like to pick up.

That's right. In fine Finland.




_______________

Copied from here


Sari Lahtinen 25.8.2016 klo 14.17 kirjoitti:

Olet tehnyt hienoa työtä Pt. Itse en kuitenkin enää usko tähän projektiin tai ihmisoikeuksiin tässä maailmassa, joudun vetäytymään. Tuosta edellisestä postauksestani voi päätellä mittakaavan ja muutaman lisätapahtuman vuoksi tänään en enää usko, että maailmassa on riittävästi vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka välittävät tästä asiasta tai oikeudenmukaisesta maailmasta.

Neuvoisin sinuakin Pt suureen varovaisuuteen, vastavoimat ovat hyvin voimakkaita tahoja. Tuo keskustelutilaisuus on varmasti ihan ok pitää, kun se on jo noin pitkällä, mutta muuten älä jatka yksin, riskit ovat liian suuret henkilökohtaisen elämäsi kannalta, jatka ainoastaan, mikäli pääset jonkun järjestön palkkalistoille ym. eli jonkun tahon suojiin, pidä mielessä, miten Juhalle kävi.


This case stinks. In Finland.



_______________

Copied from here
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12441  Pe 25 Mar 2016, 3:55 (GMT+3)  Aihe: The dictator's birthday party in Finland - Diktaattorin syntymäpäivät Suomessa! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.9.2016 kirjoitti:
Kun Pohjois-Koreassa tärisee maa, siitä uutisoidaan heti Suomessa, muttei mitään oman maan räikeistä epäkohdista.

Suomessa media kirjoittaa Pohjois-Koreasta ja vaikenee oman maan vakavista ihmisoikeusrikkomuksista.

In Finland media write about North Korea, but keep silent on serious human rights violations of own country.

So Juha Kurvinen can write a book about Circus Pyongyang: A gig to North Korea, but not Hard Rock Kupittaa - True Stories from the madhouse from Finnish society. They have taken his smartphone and laptop, where the manuscript is. Brilliant, isn't it? No laptop, no manuscript, no book.

Copied from here: The real reason for the compulsory treatment of Juha Kurvinen was the book Hardrock Kupittaa, which he was writing and publishing.
Kopioitu täältä: Oikea syy Juha Kurvisen pakkohoitoon oli kirja Hardrock Kupittaa, jota hän oli kirjoittamassa ja julkaisemassa.




Nyt kun Juha Kurvisen kirja on julkaistu Puolassa nimellä Urodziny dyktatora, Diktaattorin syntymäpäivät, missäs herra Kurvisen residenssi onkaan tällä hetkellä Suomessa?

- Mielisairaalassa, jossa hän ei pääse vastaamaan edes puhelimeen.

+ + +

Now when Juha Kurvinen's book is published in Poland by name Urodziny dyktatora, The dictator's birthday party, where is Mr Kurvinen's residence in Finland nowadays?

- In the madhouse in Kupittaa, where he is not allowed even to answer the phone!

In Finland there is not any prior censorship - ennakkosensuuri in the Finnish language - but keeping this writer in the madhouse without laptop and phone, psychiatrists are acting just like that illegally!

Juha Kurvinen has told in public, how the senior physician, Ms Teija Nummelin, tore all his friends' certificates before his eyes and threw them in the trash. Also, Juha Kurvinen has told publicly that he tries to write with a pencil on A4 papers his fourth book "Hard Rock Kupittaa", so possibly those papers are gone and his book files in the laptop deleted.

That is illegal prior censorship and besides that the Criminal Code of Finland orders under section 9 of chapter 24:

Lainaus:
(3) Criticism that is directed at a person’s activities in politics, business, public office, public position, science, art or in comparable public activity and that does not obviously exceed the limits of propriety does not constitute defamation referred to in subsection 1(2).

(4) Presentation of an expression in the consideration of a matter of general importance shall also not be considered defamation if its presentation, taking into consideration its contents, the rights of others and the other circumstances, does not clearly exceed what can be deemed acceptable.


Nothing has changed after this case.

These doctors are in public position and the law requires them to tolerate criticism, but they do the opposite in a very corruptive, illegal and inhumane system. What does the Finnish Parliament and the European Union do about it?

+ + +

Suomeksi, in Finnish:

Suomessa ei ole ennakkosensuuria, ja julkisessa asemassa olevat ovat jo virkansa puolesta velvollisia kestämään kritiikkiä ja arvostelua niin kuin rikoslain 24. luvussa säädetään:

Lainaus:
-- kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.


Mitä Suomen eduskunta ja Euroopan unioni tekevät tällaisen julman ja epäinhimillisen piilokorruption poistamiseksi, jossa omaa asemaa käytetään väärin vastoin sananvapauslakia?




______________________

Copied the case from here
Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12599  Ma 06 Hel 2017, 16:55 (GMT+3)  Aihe: No justice but lunatic asylum for Vesa Frantsila in Finland Vastaa lainaamalla viestiä



Klikatkaapa edellistä kuvaa suuremmaksi ja lukekaa siitä, mistä MTV kautta rantain kertoo, samoin Iltalehti kirjoittaessaan Vesa Frantsilasta:

Lainaus:
- Hän on ollut äärimmäisen kielitaitoinen, hyvä englannin kielen taito muun muassa sen perusteella mitä ole hänen kirjoituksiaan lukenut. Voisin kuvitella että saksakin taittui mukavasti.

15 vuoden jälkeen katoamisen tutkiminen on vaikeaa, koska esimerkiksi ennen vuotta 2005 tapahtuneita pankkitietoja ei näe.

- En poliisiurani aikana ole vastaavaa kuullut. Yleensä katoamiset ilmoitetaan aika paljon nopeammin.

Rantasen mukaan Frantsilalle nimetty edunvalvoja on anonut joulukuussa käräjäoikeudelta kuolleeksi julistamista.


Kysymys on, miksi noin fiksu ja kielitaitoinen ihminen määrätään holhouksen alaiseksi Suomessa?

Haluaisinpa lukea Se-lehden artikkelin 2/1990 kokonaisuudessaan, mutta jo tuostakin näkee, ettei kaikki ole mennyt niin kuin viranomaiset ovat uutisoineet.

Se-lehden artikkeli alkaa sanoilla:

Lainaus:
Vesa Frantsilan tarina on tarina suomalaisesta oikeusvaltiosta. Siinä tarinassa ei suomalaista oikeusvaltiota ole olemassakaan.

Lainaus:
Yksityisen kansalaisen omatoiminen oikeudenhaku saattaa tässä maassa johtaa siihen, että hakija itse tuomitaan pakkolaitokseen ilman tuomiota.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12601  Ti 07 Hel 2017, 5:26 (GMT+3)  Aihe: Re: No justice but lunatic asylum for Vesa Frantsila in Finland Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.2.2017 kirjoitti:


Klikatkaapa edellistä kuvaa suuremmaksi ja lukekaa siitä, mistä MTV kautta rantain kertoo, samoin Iltalehti kirjoittaessaan Vesa Frantsilasta:

Lainaus:
- Hän on ollut äärimmäisen kielitaitoinen, hyvä englannin kielen taito muun muassa sen perusteella mitä ole hänen kirjoituksiaan lukenut. Voisin kuvitella että saksakin taittui mukavasti.

15 vuoden jälkeen katoamisen tutkiminen on vaikeaa, koska esimerkiksi ennen vuotta 2005 tapahtuneita pankkitietoja ei näe.

- En poliisiurani aikana ole vastaavaa kuullut. Yleensä katoamiset ilmoitetaan aika paljon nopeammin.

Rantasen mukaan Frantsilalle nimetty edunvalvoja on anonut joulukuussa käräjäoikeudelta kuolleeksi julistamista.


Kysymys on, miksi noin fiksu ja kielitaitoinen ihminen määrätään holhouksen alaiseksi Suomessa?

Haluaisinpa lukea Se-lehden artikkelin 2/1990 kokonaisuudessaan, mutta jo tuostakin näkee, ettei kaikki ole mennyt niin kuin viranomaiset ovat uutisoineet.

Se-lehden artikkeli alkaa sanoilla:

Lainaus:
Vesa Frantsilan tarina on tarina suomalaisesta oikeusvaltiosta. Siinä tarinassa ei suomalaista oikeusvaltiota ole olemassakaan.

Lainaus:
Yksityisen kansalaisen omatoiminen oikeudenhaku saattaa tässä maassa johtaa siihen, että hakija itse tuomitaan pakkolaitokseen ilman tuomiota.


Odotellessani alkuperäisen lehtiartikkelin ilmestymistä ei auttanut muu kuin purkaa tekstitiedostoksi sitä, mitä käsin pystyi:



Lainaus:
Yksityisen kansalaisen omatoiminen oikeudenhaku saattaa tässä maassa johtaa siihen, että hakija itse tuomitaan pakkolaitokseen ilman tuomiota.

Näin kävi noormarkkulaiselle Vesa Frantsilalle, 45, joka katsoi kokeneensa elämässään vääryyttä ja lähti selvittämään niitä oikeusteitse.

Frantsila veti syytettyjen penkille lopulta hänen mielestään saamattomia ja vääriä tuomioita antaneita sekä rötöksiä suosivia virkamiehiä laidasta laitaan eduskunnan oikeusasiamiehestä lähtien.

Omaksi ja muiden yllätykseksi hänet itsensä passitettiin kuitenkin mielentilatutkimukseen ja sitä tietä Vaasassa olevaan Mustasaaren vankimielisairaalaan, jossa hän on ollut kohta vuoden. Hänellä ei edes ole samanlaisia oikeuksia kuin laitoksen muilla asukeilla, kirkonpolttajilla ja lapsenraiskaajilla. Vesa Frantsila on hyvin tarkoin vartioitu vanki, vaikka häntä ei ole mistään tuomittukaan.


Lainaus:
Vesa Frantsilan tarina on tarina suomalaisesta oikeusvaltiosta. Siinä tarinassa ei suomalaista oikeusvaltiota ole olemassakaan.

Kaikki alkoi siitä, että Vesan perhe muutti vuonna 1940 Tampereelta Noormarkkuun syrjäkylälle. Hänen äitinsä, 80-vuotias Laura Kallio, sanoo, että kyläläiset katselivat syrjäkarein kaupungista tulleita muuttajia. Talo oli ollut aikaisemmin jonkinlainen "mustalaisen hevonen" - vaihtanut omistajaa tuhkatiheään. Kyläläiset olivat tottuneet pitämään talon maita omina nautinta-alueinaan, kun niillä ei ollut koskaan pitempiaikaista omistajaa, ei ennen Frantsiloiden tuloa.

- Pihan poikki naapurit kuljeksivat ottamaan lähimetsästä tarvespuunsa ja mitä mieli teki, Laura Kallio sanoo.

- Me muutimme sinne ja kunnostimme talon; siitä tuli pysyvä asuinsija. Kun kyläläiset eivät nyt voineetkaan mielin määrin käyttää talon metsiä, he aloittivat kaikenlaisen kiusanteon, jota on jatkunut viime aikoihin asti.

Frantsilat hankkivat syrjäisen talon, koska Vesan isä, insinööri ja radioaseman hoitaja, oli kovasti viehättynyt metsästyksestä ja kalastuksesta. Hän viihtyi tilallaan hyvin kyläläisten kiusanteosta huolimatta. --


Lainaus:
- Vesalle tehtiin lisäksi kaikenlaista pikkuilkeyttä. Kyläläiset eivät osanneet pelätä häntä sillä tavalla kuin hänen isäänsä.

- Kylän taloissa oli paljon kissoja, Laura Kallio sanoo.

- Kyläläiset ottivat lapsilleen kesäkissoja. Ei niistä kukaan huolehtinut talven tullen. Kissat kerääntyivät Vesan talon nurkille.

Vesa katsoi aivan oikein, että vieraalla tontilla oleva kissa on lainsuojaton. Koska kissat kävivät tilalla olevien kesyyntyneiden lintujen ja oravien kimppuun, Vesa katsoi oikeudekseen ryhtyä ampumaan niitä.

Laura Kallion mukaan siinä meni mukana naapurin kotikissakin, mutta lain vastainen ei senkään ampuminen ollut, kun se oli vieraalla tontilla.

Kiusanteko jatkui.

Vesan kaivo oli hänen naapurinsa rajan vieressä. Naapuri teki rajan toiselle puolelle tunkion. Vesa valokuvasi sen ja otti näytteet kaivovedestään. Ne tutkittiin ja selvisi, että kaivovesi oli juomakelvotonta suuren kolibakteerikannan vuoksi.

Vesa otti yhteyttä paikkakunnan nimismieheen, ja vaati lantalan siirtoa, koska se oli lain vastaisesti liian lähellä hänen rajaansa. Valitus ei johtanut mihinkään tulokseen.

Naapuri hankki susikoiran, joka seikkaili tunkion kulmilla ja Vesan pihamaalla ja ennen pitkää hänen talossaankin. Naapurin tarkoitus lienee ollut se, että koira pitäisi Vesan poissa rajan läheisyydestä ja lantalan kuvauspuuhista.

Vesa soitti koirien kiinnipitoaikana irrallaan hänen pihapiirissään juoksevasta koirasta nimismiehelle. Nimismies ilmoitti koiranomistajalle, että otus oli pidettävä kytkettynä.

Siitä ei ollut mitään --




Lainaus:
Toimittajilla ei ole ylilääkäri Kaupin mukaan mitään oikeutta päästä tapaamaan sen sisäpuolella kohta vuoden pidettyä, omia oikeuksiaan ajamaan ryhtynyttä Vesa Frantsilaa.

Laura Kallio Mustasaaren vankimielisairaalan ovella. Hän pelkää nyt, ettei pian pääse enää itsekään katsomaan poikaansa.


Lainaus:
Heinäkuussa sairaalan johtaja ylilääkäri, oikeuspsykiatri, lääkintöneuvos ja entinen kansanedustaja Eeva Kauppi antoi Vesasta lausunnon Noormarkun holhouslautakunnan pyynnöstä. Lausunnossaan Kauppi mainitsee mm. että potilas on ollut hoitokielteinen, vaikeasti vainoharhainen ja uhkaileva. Kaupin mukaan Frantsila puhuu jatkuvasti käymästään oikeustaistelusta ja kantaa olkalaukkua, jossa on asiakirjoja hänen aikaisemmin ajamistaan virkasyytejutuista.

Kauppi ilmoitti lisäksi, että holhousasiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä Vesa Frantsilaa ei voida henkilökohtaiseti kuulla.


Lainaus:
Kauppi oli alusta lähtien ylitöykeä. Kysyin, että onko kysymyksessä tutkintavankeus. Hän vastasi, että kyllä tänne voidaan ottaa vaikka loppuelämäksi, jos on vintti pimeänä.

- Kerroin, että Vesan äiti on hyvin huolissaan ja tietämättömyys asioista luo lisää hätää. --


Vanha äitiressukka näyttää tuossa niin kärsineeltä. Tämänkaltaisilla törkeillä ihmisoikeusloukkauksilla, joita Suomessa on ollut jo ihan liikaa ilman, että mikään näyttäisi muuttuneen, ei tuhota ainoastaan yhden ihmisen, vaan kaikkien läheistenkin elämä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12950  Ke 13 Syy 2017, 0:11 (GMT+3)  Aihe: Ja pahemmaksi menee vaan - sivuhuomautuksena ihmisoikeustaistelijoille! Vastaa lainaamalla viestiä

Sunnuntaisuomalainen: Ministeriö selvittää, pitäisikö aikuisia panna pakkohoitoon löyhemmillä kriteereillä

Lainaus:
Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään, toimisiko aikuisilla pakkohoitoon määräämisessä sama järjestelmä kuin alaikäisillä, kertoo Sunnuntaisuomalainen.


Lue lisää täältä:

Lainaus:
Ministeriön työryhmä on tehnyt samanlaisen ehdotuksen hallitukselle aiemminkin, jo vuonna 2005. Nyt mielenterveyslakia ollaan jälleen uudistamassa, ja ministeriö yrittää saada kriteerien muutoksen istuvan hallituksen käsiteltäväksi.

Satojen miljoonien lisälasku

Suomessa määrätään vuosittain tuhansia ihmisiä pakkohoitoon. Jos lähete hoitoon voitaisiin tehdä vakavan mielenterveyden häiriön perusteella, se tarkoittaisi myös lisää hoidettavia. THL:n Kärkkäinen ei osaa arvioida tarkkaa määrää mutta sanoo sen olevan ”melko paljon”.

– Muun muassa vakavasta masennuksesta kärsivät voisivat minun mielestäni tällöin päästä pakkohoitoon, hän kertoo esimerkkinä.

Jos pakkohoitoon määrättäisiin enemmän ihmisiä, se myös maksaisi enemmän. Hoidon kustannukset riippuvat laitoksen henkilökunnan määrästä ja koulutustasosta, mutta hinta on Kärkkäisen mukaan noin 500 euroa päivässä. Tästä voidaan laskea, että jos tahdosta riippumattomaan hoitoon otettaisiin tuhat uutta ihmistä, se tarkoittaisi yhteiskunnalle yli 182 miljoonan euron kustannuksia vuodessa.


Että tällaista meininkiä Suomessa, jota valmistellaan kaikessa hiljaisuudessa.

Tyhjillään olevat mielisairaalat uuteen kukoistukseen ja kaikki toisinajattelijat laitoksiin.

Herätys ihmisoikeustaistelijat, ennen kuin on liian myöhäistä!



-----------------------
Viesti kopioitu täältä

Message copied from here
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com