Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Jumala opettaa ottamaan Sanansa tosissaan

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12547  Ti 10 Tam 2017, 17:10 (GMT+3)  Aihe: Jumala opettaa ottamaan Sanansa tosissaan Vastaa lainaamalla viestiä

Herran koulussa ei edetä muuhun kuin nöyryyteen.

Kyllä Jumala kasvattaa ja opettaa ottamaan Sanansa tosissaan, jota koulutusta meikäkin on saanut yllin kyllin osakseen.

Ikävä kyllä en ole ehtinyt kirjoittamaan kaikesta kuin aamusivuihini, jotka yritän pitää ajan tasalla.

Jumala on opettanut meitä molempia täällä aika erikoisella tavalla.

Helsingin menoon tottuneena kävelin ulkona milloin sattuu katsomatta kelloa.

Monia kertoja syksyllä poikani kertoi Jumalan muistuttaneen, etten saisi kävellä niin myöhään ulkona.

Vaan miksi pelkäisin mitään ollessani kuin Herran kukkarossa? Syksylläkin oli se kerta, kun oli vielä vähän lämmintä ja haikuilin uimaan menemisestä niemen kärkeen, jonne puut estivät näkyvyyden. Harmitti, että kävelytiellä istui pyörän vieressä iso korsto, joka näkisi, minne menen. Vetkuttelin aikani risteyksessä ja odotin hänen jatkavan matkaansa, että voisin kävellä rauhassa niemeen. Muttei hän liikkunut mihinkään enkä halunnut elää pelon uhrina, joten ei auttanut kuin lampsia polkua pitkin sinne niemen kärkeen, jossa ei ollut ketään muita kuin minä. - Vaan annas olla, ketä sieltä tuleekaan? Sydäntäni kylmää nähdessäni sen kaksi kertaa isomman korston polkevan perässäni sinne niemen kärkeen. Olemme vain kahdestaan siellä, minä haaveilemassa turhaan uimisesta ja hän katselemassa ulappaa, kunnes aivan kuin tyhjästä paikalle juoksee tyttö ja poika, jotka keräävät koivujen oksia. Voi kuinka ihanaa, että he tulivat ja iso korsto lähtee matkoihinsa!

Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12548  Ke 11 Tam 2017, 5:05 (GMT+3)  Aihe: Re: Jumala opettaa ottamaan Sanansa tosissaan Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.1.2017 klo 16.10 kirjoitti:
Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.

Sen verran vielä, etten vetänyt sitaatissa olevia sanoja mistään ulkomuistista, vaan kaivoin lokakuun 28. päivän aamusivut esiin, johon olen kaiken jo 29.10.2016 puolella sanatarkasti kopioinut.

Nuo sanat "-- Saatana vaanii nurkan takana --" poikani sai joskus aamuyöllä 28.10.2016 ollessaan suihkussa ja häntäkin säväytti uutinen, joka oli poimittu poliisin sivuilta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12549  Pe 13 Tam 2017, 4:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.1.2017 klo 4.05 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 16.10 kirjoitti:
Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.

Sen verran vielä, etten vetänyt sitaatissa olevia sanoja mistään ulkomuistista, vaan kaivoin lokakuun 28. päivän aamusivut esiin, johon olen kaiken jo 29.10.2016 puolella sanatarkasti kopioinut.

Nuo sanat "-- Saatana vaanii nurkan takana --" poikani sai joskus aamuyöllä 28.10.2016 ollessaan suihkussa ja häntäkin säväytti uutinen, joka oli poimittu poliisin sivuilta.


Silloin, kun täällä riehuttiin ja heilutettiin puukkoa torstai-iltana 27.10.2016 kello 20.20 paikkeilla, olimme laivalla, joka oli vasta saapumassa satamaan, jonka jälkeen pääsimme hikisesti vasta puolenyön jälkeen kotiin. Tietämättä siitä, mitä täällä oli tapahtunut, poika meni suihkuun ja sai nuo sanat, joita huhuili minulle. Tuossa vaiheessa meillä ei ollut mitään tietoa koko episodista ennen kuin luin MV-lehdestä ja kurkkasin poliisin sivujakin. Täällä on kuulemma joku epävakaa ihminen, joka on huonossa kunnossa, jotain sellaistakin Jumala viestitti pojalleni ilman, että olisin kirjoittanut aamusivuihini kaikesta.

Ihan rauhassa tässä kuitenkin eletään, kun on tehnyt selväksi itselleen, mitkä ne elämänarvot oikein on ja minkä varassa eletään.

Lainaus:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Matt. 10:28


Oli hätä mikä tahansa, se on nyt ihan selvä juttu, kenen puoleen käännyn, kenen nimeä huudan: "Jeesus, Jeesus..."

Lainaus:
Päivän Sana 11. tammikuuta 2017

"Niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ap. t. 4:10-12 KR33/38
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12734  Ke 12 Huh 2017, 4:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.1.2017 kirjoitti:
Admin 11.1.2017 klo 4.05 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 16.10 kirjoitti:
Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.

Sen verran vielä, etten vetänyt sitaatissa olevia sanoja mistään ulkomuistista, vaan kaivoin lokakuun 28. päivän aamusivut esiin, johon olen kaiken jo 29.10.2016 puolella sanatarkasti kopioinut.

Nuo sanat "-- Saatana vaanii nurkan takana --" poikani sai joskus aamuyöllä 28.10.2016 ollessaan suihkussa ja häntäkin säväytti uutinen, joka oli poimittu poliisin sivuilta.


Silloin, kun täällä riehuttiin ja heilutettiin puukkoa torstai-iltana 27.10.2016 kello 20.20 paikkeilla, olimme laivalla, joka oli vasta saapumassa satamaan, jonka jälkeen pääsimme hikisesti vasta puolenyön jälkeen kotiin. Tietämättä siitä, mitä täällä oli tapahtunut, poika meni suihkuun ja sai nuo sanat, joita huhuili minulle. Tuossa vaiheessa meillä ei ollut mitään tietoa koko episodista ennen kuin luin MV-lehdestä ja kurkkasin poliisin sivujakin. Täällä on kuulemma joku epävakaa ihminen, joka on huonossa kunnossa, jotain sellaistakin Jumala viestitti pojalleni ilman, että olisin kirjoittanut aamusivuihini kaikesta.

Ihan rauhassa tässä kuitenkin eletään, kun on tehnyt selväksi itselleen, mitkä ne elämänarvot oikein on ja minkä varassa eletään.

Lainaus:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Matt. 10:28


Oli hätä mikä tahansa, se on nyt ihan selvä juttu, kenen puoleen käännyn, kenen nimeä huudan: "Jeesus, Jeesus..."

Lainaus:
Päivän Sana 11. tammikuuta 2017

"Niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ap. t. 4:10-12 KR33/38


Tuossa edellä kirjoittaessani kolmen aikaan aamuyöllä, viestin näyttäessä kesäaikana väärää aikaa, tuntia enemmän, samana päivänä raportoitiin vielä lähikulmilla tapahtuneesta veitsiryöstöstä.

Tänä yönä, kun tiskaamisen ja muun takia ulkoilu jäi liian myöhäiseksi, päätin viedä kuitenkin roskat ulos ja tehdä pienen lenkin. En ollut ennen paljon ajatellut, mutta päätin jättää maksukortit kotiin. Jos joku hätyyttelisi, mitä niitä tuputtamaan. Entä hälytin; niitä piti olla useampi ja antanut pojallekin, joka ei tiennyt niistä mitään ja alkoi vähätellä koko asiaa. Isossa avainnipussa oli yksi, mutten alkanut irrottelemaan sitä ja aloin tehdä lähtöä niine hyvineni ulos. Poikani oli jo oman lenkkinsä tehnyt eikä ollut innokas lähtemään sinne kylmyyteen. Sitä paitsi korvissani soivat hänen sanansa, että siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Minua kuohutti hänen asenteensa, ja tiedänkin heti, mihin suuntaan lähden roskisten viemisen jälkeen. Kohti metsää, jossa en ole käynyt pitkään aikaan. Polku johdattaa kohti pimeyttä, jonka läpi näkyy puut, tähdet ja kuu, joka möllöttää aavemaisesti. Siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Olen informoinut poikaani ja jatkan lenkkiäni puiston vieritse. Jaloissani on hyvät lenkkarit, muttei hälytintä ole. Poikani haluaisi tulla vastaan, mutten kerro missä olen, stressatessaan minua. Päästyäni ulko-ovelle huomaan tarvitsevani lisää lenkkiä. Poikani tiedustellessa minne menen, sanon, että metsään uudestaan. Älä nyt sinne mene, hän huutaa perääni, mutta olen lähtenyt jo. Tällä kertaa menen pimeässä vähän sisemmälle ja tunnen ihanan rauhan. Metsässä, jonka vain ihminen on tehnyt pahaksi. Lähitalossa sammuu valot, onko joku huomannut minut. Lähden pois miettien, minne seuraavaksi jatkaisin, mutta poikani tulee minua vastaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12736  To 13 Huh 2017, 3:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.4.2017 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 13.1.2017 kirjoitti:
Admin 11.1.2017 klo 4.05 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 16.10 kirjoitti:
Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.

Sen verran vielä, etten vetänyt sitaatissa olevia sanoja mistään ulkomuistista, vaan kaivoin lokakuun 28. päivän aamusivut esiin, johon olen kaiken jo 29.10.2016 puolella sanatarkasti kopioinut.

Nuo sanat "-- Saatana vaanii nurkan takana --" poikani sai joskus aamuyöllä 28.10.2016 ollessaan suihkussa ja häntäkin säväytti uutinen, joka oli poimittu poliisin sivuilta.


Silloin, kun täällä riehuttiin ja heilutettiin puukkoa torstai-iltana 27.10.2016 kello 20.20 paikkeilla, olimme laivalla, joka oli vasta saapumassa satamaan, jonka jälkeen pääsimme hikisesti vasta puolenyön jälkeen kotiin. Tietämättä siitä, mitä täällä oli tapahtunut, poika meni suihkuun ja sai nuo sanat, joita huhuili minulle. Tuossa vaiheessa meillä ei ollut mitään tietoa koko episodista ennen kuin luin MV-lehdestä ja kurkkasin poliisin sivujakin. Täällä on kuulemma joku epävakaa ihminen, joka on huonossa kunnossa, jotain sellaistakin Jumala viestitti pojalleni ilman, että olisin kirjoittanut aamusivuihini kaikesta.

Ihan rauhassa tässä kuitenkin eletään, kun on tehnyt selväksi itselleen, mitkä ne elämänarvot oikein on ja minkä varassa eletään.

Lainaus:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Matt. 10:28


Oli hätä mikä tahansa, se on nyt ihan selvä juttu, kenen puoleen käännyn, kenen nimeä huudan: "Jeesus, Jeesus..."

Lainaus:
Päivän Sana 11. tammikuuta 2017

"Niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ap. t. 4:10-12 KR33/38


Tuossa edellä kirjoittaessani kolmen aikaan aamuyöllä, viestin näyttäessä kesäaikana väärää aikaa, tuntia enemmän, samana päivänä raportoitiin vielä lähikulmilla tapahtuneesta veitsiryöstöstä.

Tänä yönä, kun tiskaamisen ja muun takia ulkoilu jäi liian myöhäiseksi, päätin viedä kuitenkin roskat ulos ja tehdä pienen lenkin. En ollut ennen paljon ajatellut, mutta päätin jättää maksukortit kotiin. Jos joku hätyyttelisi, mitä niitä tuputtamaan. Entä hälytin; niitä piti olla useampi ja antanut pojallekin, joka ei tiennyt niistä mitään ja alkoi vähätellä koko asiaa. Isossa avainnipussa oli yksi, mutten alkanut irrottelemaan sitä ja aloin tehdä lähtöä niine hyvineni ulos. Poikani oli jo oman lenkkinsä tehnyt eikä ollut innokas lähtemään sinne kylmyyteen. Sitä paitsi korvissani soivat hänen sanansa, että siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Minua kuohutti hänen asenteensa, ja tiedänkin heti, mihin suuntaan lähden roskisten viemisen jälkeen. Kohti metsää, jossa en ole käynyt pitkään aikaan. Polku johdattaa kohti pimeyttä, jonka läpi näkyy puut, tähdet ja kuu, joka möllöttää aavemaisesti. Siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Olen informoinut poikaani ja jatkan lenkkiäni puiston vieritse. Jaloissani on hyvät lenkkarit, muttei hälytintä ole. Poikani haluaisi tulla vastaan, mutten kerro missä olen, stressatessaan minua. Päästyäni ulko-ovelle huomaan tarvitsevani lisää lenkkiä. Poikani tiedustellessa minne menen, sanon, että metsään uudestaan. Älä nyt sinne mene, hän huutaa perääni, mutta olen lähtenyt jo. Tällä kertaa menen pimeässä vähän sisemmälle ja tunnen ihanan rauhan. Metsässä, jonka vain ihminen on tehnyt pahaksi. Lähitalossa sammuu valot, onko joku huomannut minut. Lähden pois miettien, minne seuraavaksi jatkaisin, mutta poikani tulee minua vastaan.


Seuraavana iltana päästyäni vähän aikaisemmin ulos päätän jatkaa matkaani isosta kaupasta pikku kauppaan saadakseni vähän enemmän liikuntaa. Ohitseni menee poliisiauto, joita ei näy usein täällä. En ehdi olla kuin hetken kaupassa, niin poikani soittaa hätääntyneenä ja sanoo, että minun täytyy tulla heti kaupasta pois. Ihmettelen, mitä on tapahtunut, joku ryöstö vai väkivaltaista porukkaa lähellä, onko uutisissa kerrottu jotain? Kysyn, täytyykö minun laittaa tavarat pois, jolloin poikani kertoo saaneensa taas allergisen reaktion. Hätäännyn, mutta nostan vielä makkarapaketin koriin ja kiirehdin kassalle tavaroitteni kanssa, joiden maksaminen on nopeampaa kuin vieminen takaisin paikoilleen. Harmittaa vain, etten ehtinyt ostamaan suklaata. Sovimme poikani kanssa, että hän tulee minua vastaan, mutta lähden hätäpäissäni väärään suuntaan. Kerron siitä hänelle ja käännyn ympäri, jolloin hän alkaa sättiä minua. Kestämättä sitä meuhkaamista enempää lopetan puhelun tietäessäni hänen olevan aika lähellä jo. Hän on ottanut jo yhden Heinixin rintakehän muututtua punaiseksi ja on aika peloissaan ja poissa tolaltaan vielä. Hän oli mennyt ostamaan eurolla jotkut lateksisukat testatakseen altistumistaan, mutta reaktio pamahtikin päälle jo pelkästä sukkien venyttelemisestä käsissään.

Lopulta tilanne näytti hellittävän eikä enempää Heinixiä kai tarvita, mutta omat luuni alkoivat särkeä stressistä, joka siirtyi taas minuun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12738  Pe 14 Huh 2017, 5:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 13.4.2017 klo 3.53 kirjoitti:
Seuraavana iltana päästyäni vähän aikaisemmin ulos päätän jatkaa matkaani isosta kaupasta pikku kauppaan saadakseni vähän enemmän liikuntaa. Ohitseni menee poliisiauto, joita ei näy usein täällä. En ehdi olla kuin hetken kaupassa, niin poikani soittaa hätääntyneenä ja sanoo, että minun täytyy tulla heti kaupasta pois. Ihmettelen, mitä on tapahtunut, joku ryöstö vai väkivaltaista porukkaa lähellä, onko uutisissa kerrottu jotain? Kysyn, täytyykö minun laittaa tavarat pois, jolloin poikani kertoo saaneensa taas allergisen reaktion. Hätäännyn, mutta nostan vielä makkarapaketin koriin ja kiirehdin kassalle tavaroitteni kanssa, joiden maksaminen on nopeampaa kuin vieminen takaisin paikoilleen. Harmittaa vain, etten ehtinyt ostamaan suklaata. Sovimme poikani kanssa, että hän tulee minua vastaan, mutta lähden hätäpäissäni väärään suuntaan. Kerron siitä hänelle ja käännyn ympäri, jolloin hän alkaa sättiä minua. Kestämättä sitä meuhkaamista enempää lopetan puhelun tietäessäni hänen olevan aika lähellä jo. Hän on ottanut jo yhden Heinixin rintakehän muututtua punaiseksi ja on aika peloissaan ja poissa tolaltaan vielä. Hän oli mennyt ostamaan eurolla jotkut lateksisukat testatakseen altistumistaan, mutta reaktio pamahtikin päälle jo pelkästä sukkien venyttelemisestä käsissään.

Lopulta tilanne näytti hellittävän eikä enempää Heinixiä kai tarvita, mutta omat luuni alkoivat särkeä stressistä, joka siirtyi taas minuun.


Päälakeni kirvellessä edelleen - kun ainoa sairaalla tavalla elossa oleva ja vaivaava paikka ei ole enää vain vasen poski, vaan myös otsa ja koko pää, jatkan kipeänä ja rampana kirjoittamista sen, mitä jaksan.

Kirjoitin äsken ruutulehtiööni uuden otsikon: Teoriat kaatuvat - sairaat ideologiat eivät, vaikka ihmiset kuolisivat.

Sitaatissa kuvaamani keskiviikko opetti minulle kaksikin eri asiaa.

Olin juuri pari päivää aiemmin todennut pojalleni saman, mistä olen kirjoittanut täälläkin, että viime keväänä nukkuessani vuodesohvalla lattianrajalla muurahaiset kiersivät minut kaukaa. Yritin tyynnyttää sillä poikaani, ettei häiriintyisi niin paljon muurahaisista, jotka sai vasta liidun avulla kaikkoamaan joitain yksilöitä lukuun ottamatta.

Olin juuri lohduttanut poikaani ja kehunut, ettei muurahaiset välitä ihmisistä, kun istuessani puolimakaavassa asennossa sängyssä näen pieluksen oikealla puolella pienen mustan otuksen, muurahaisen!

Se niistä teorioista sitten, joista kaikki eivät kaadu ihmisten tieltä - ihmisten joutuessa menettämään henkensä väärien teorioiden takia sairaissa ideologioissa.

Toinen juttu, mitä keskiviikko opetti, oli allerginen reaktio, jonka poika kertoi tapahtuneen molemmilla kerroilla samalla tapaa: ensin silmät kutisivat, sitten niska, kaula ja rintakehä, joka tuli ihan punaiseksi - mutta tällä kertaa poikani otti Heinixin heti eikä jäänyt odottamaan reaktion pahenemista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12739  La 15 Huh 2017, 1:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.4.2017 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 13.1.2017 kirjoitti:
Admin 11.1.2017 klo 4.05 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 16.10 kirjoitti:
Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.

Sen verran vielä, etten vetänyt sitaatissa olevia sanoja mistään ulkomuistista, vaan kaivoin lokakuun 28. päivän aamusivut esiin, johon olen kaiken jo 29.10.2016 puolella sanatarkasti kopioinut.

Nuo sanat "-- Saatana vaanii nurkan takana --" poikani sai joskus aamuyöllä 28.10.2016 ollessaan suihkussa ja häntäkin säväytti uutinen, joka oli poimittu poliisin sivuilta.


Silloin, kun täällä riehuttiin ja heilutettiin puukkoa torstai-iltana 27.10.2016 kello 20.20 paikkeilla, olimme laivalla, joka oli vasta saapumassa satamaan, jonka jälkeen pääsimme hikisesti vasta puolenyön jälkeen kotiin. Tietämättä siitä, mitä täällä oli tapahtunut, poika meni suihkuun ja sai nuo sanat, joita huhuili minulle. Tuossa vaiheessa meillä ei ollut mitään tietoa koko episodista ennen kuin luin MV-lehdestä ja kurkkasin poliisin sivujakin. Täällä on kuulemma joku epävakaa ihminen, joka on huonossa kunnossa, jotain sellaistakin Jumala viestitti pojalleni ilman, että olisin kirjoittanut aamusivuihini kaikesta.

Ihan rauhassa tässä kuitenkin eletään, kun on tehnyt selväksi itselleen, mitkä ne elämänarvot oikein on ja minkä varassa eletään.

Lainaus:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Matt. 10:28


Oli hätä mikä tahansa, se on nyt ihan selvä juttu, kenen puoleen käännyn, kenen nimeä huudan: "Jeesus, Jeesus..."

Lainaus:
Päivän Sana 11. tammikuuta 2017

"Niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ap. t. 4:10-12 KR33/38


Tuossa edellä kirjoittaessani kolmen aikaan aamuyöllä, viestin näyttäessä kesäaikana väärää aikaa, tuntia enemmän, samana päivänä raportoitiin vielä lähikulmilla tapahtuneesta veitsiryöstöstä.

Tänä yönä, kun tiskaamisen ja muun takia ulkoilu jäi liian myöhäiseksi, päätin viedä kuitenkin roskat ulos ja tehdä pienen lenkin. En ollut ennen paljon ajatellut, mutta päätin jättää maksukortit kotiin. Jos joku hätyyttelisi, mitä niitä tuputtamaan. Entä hälytin; niitä piti olla useampi ja antanut pojallekin, joka ei tiennyt niistä mitään ja alkoi vähätellä koko asiaa. Isossa avainnipussa oli yksi, mutten alkanut irrottelemaan sitä ja aloin tehdä lähtöä niine hyvineni ulos. Poikani oli jo oman lenkkinsä tehnyt eikä ollut innokas lähtemään sinne kylmyyteen. Sitä paitsi korvissani soivat hänen sanansa, että siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Minua kuohutti hänen asenteensa, ja tiedänkin heti, mihin suuntaan lähden roskisten viemisen jälkeen. Kohti metsää, jossa en ole käynyt pitkään aikaan. Polku johdattaa kohti pimeyttä, jonka läpi näkyy puut, tähdet ja kuu, joka möllöttää aavemaisesti. Siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Olen informoinut poikaani ja jatkan lenkkiäni puiston vieritse. Jaloissani on hyvät lenkkarit, muttei hälytintä ole. Poikani haluaisi tulla vastaan, mutten kerro missä olen, stressatessaan minua. Päästyäni ulko-ovelle huomaan tarvitsevani lisää lenkkiä. Poikani tiedustellessa minne menen, sanon, että metsään uudestaan. Älä nyt sinne mene, hän huutaa perääni, mutta olen lähtenyt jo. Tällä kertaa menen pimeässä vähän sisemmälle ja tunnen ihanan rauhan. Metsässä, jonka vain ihminen on tehnyt pahaksi. Lähitalossa sammuu valot, onko joku huomannut minut. Lähden pois miettien, minne seuraavaksi jatkaisin, mutta poikani tulee minua vastaan.


Halusin lähteä viime yönäkin lenkille tuulettamaan kurjaa oloani ja purkamaan stressiä, joka aiheuttaa varsinkin borrelioosissa lisää kipuja ja särkyjä, joissa ei pystyisi nukkumaan. Olin moittinut poikaani epäkypsästä käytöksestään, jolla hän on niin monia kertoja pahentanut oireitani, muttei hän halua kuunnella saarnojani, vaan kolauttaa lusikalla lautaseensa. Vaikka ymmärränkin hänen nuoruuttaan ja italialaista temperamenttiaan, se on ollut sairaana raskasta. Kävelemme vierekkäin ulkona tultuaan mukaani kuun möllöttäessä taivaalla. Haluaisin näyttää hänelle öisen metsän, mutta juuri nyt siellä suunnalla tiellä on autoja ja elämää eikä poikani halua sinne. Mutta siellähän on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa, totean hänen omilla sanoillaan. Hän hymyilee vienosti tajuttuaan pointtini. Kuljemme sitten kauppakeskuksen ohi haluten näyttää hänelle vielä puistolenkkini. Äiti, sun ei pitäisi kulkea täällä ollenkaan öisin, hän ilmoittaa. Mutta täällähän on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa, veistelen takaisin. On kuulas, selkeä ilma kävellessämme pikku pakkasessa kohti kotia lenkin tehtyä taas hyvää.

Oireet päälaessani jatkuvat kuitenkin edelleen, jota on raskasta kestää tehden elämäni päivästä ja yöstä toiseen helvetiksi. Olemme keskustelleet paljon näistä oireistani päivittäen tilannetta taas, miten koko päälaki kuumottaa ja alue on laajentunut ja aristaa. Poikani on lukenut sienestä, joka voi pesiä päänahassani nähtyään sen olevan punainen. Minua moinen teoria loukkaa ja huvittaa, miten sieni olisi hypännyt yhtäkkiä sinne muhittuaan vuosia poskiontelossani, josta seuraava etappi on otsaontelo, jonka jälkeen pää. Ongelma ei ole vain päänahassa, se on syvemmällä nupissani tuntiessani ahdistavan ja painostavan laatan, jonka ruoka laittaa kirvelemään ja elämään niin kuin poskenkin. Pääkohde monilla taudinaiheuttajilla on aivot, joissa riittää syötävää niin spirokeetoille kuin sienillekin, joita Alzheimeria sairastaneiden aivoista on löytynyt useampaakin sorttia. Stressaannun entistä enemmän poikani puolustaessa kantaansa, miksei kuvissa ole näkynyt mitään. Saan luennoida hänelle taas siitä, miten dimorfiset sienet ovat elimistössä hiivamuodossa ja järjestyvät vasta elimistön ulkopuolella rihmamuotoon, hämäten vielä pikkuruisilla valerihmoillaan, joista on vaikea päätelläkään mitään kuten poskestani löytyneestä rihmasta. Kun ei näkynyt mitään rakenteellista muutosta, hän yrittää vielä. En haluakaan mitään rakenteellista muutosta, vaikka sellainen onkin jo aivoissani muistona poliotalven taudista, jota ei ole viitsitty edes noteerata! Sitä paitsi viimeisessä magneettikuvauksessa syyskuussa minulla oli täysi sienilääkitys päällä, jonka puolitin vasta loppuvuodesta lastenannokseksi tajuttuani, etten saa Suomesta mitään apua, että lääkkeitä on säästeltävä riittääkseen kauemmin. Vasta nyt kerron pojalleni, miten Jumala on jo kauan sitten sanonut minulle, että minun täytyisi tutkia itse omia kuviani. Niin olen aiemmin tehnytkin ja joutunut huomauttamaan röntgenlääkäriä kipeän Agger nasi -lokeroni varjostumasta, jota ei huomannut. Millä voimilla tässä pitäisi oikein jaksaa ja pystyä sairaana kaikkeen?

Vaikka poikani pyyteleekin taas anteeksi, se vänkääminen vie voimani ja saa luuni taas jäytämään. Aamu on jo pitkällä päättäessäni lähteä ulos ja vähän asioille stressiäni purkamaan.

On kaunis, aurinkoinen ilma köpötellessäni kuin leijuen tiellä niin heikkona peläten, milloin kaadun. Ohitseni kulkee ilman päähinettä nainen, jolla roikkuu kukkapuska kädessään. Kalvavassa päässäni on vuorattu pipo ja hupparinhuppu jäädessäni kuin nalli kalliolle kipeillä reisilihaksillani naisen perään.

On pitkäperjantai ja osa kaupoista kiinni. Olen niin väsynyt, että haluaisin vähän kahvia, mutta tavaratalon kahvila on kiinni. Mäkkäristä saan kupin kahvia ja hampurilaisen sen kanssa. Poikkean vielä yhteen kauppaan, jonka pihalla parveilee ihmisiä kevättamineissaan. Olen ainoa, jolla on pipo päässään, ja aloitan tuskaisan kävelyn kotiin päälaki ja otsa kalvaen. Aurinko paistaa ja otsani kalvaa ja ajattelen, kuinka olen joutunut kärsimään Tampereellakin kohta jo vuoden. Kuljen samaa reittiä pitkin kuin yöllä ja purskahdan itkuun. Annan itkun jatkua ja kyyneleitten valua poskille pyyhkimättä niitä. Ensimmäinen pitkäperjantai Tampereella kärsiessäni näin. Haluaisin kuolla pois, tämä ei ole elämisen arvoista elämää, mutta joudun kitumaan poikani takia ja elämään kahden tulen välissä omassa kiirastulessani. Kävelen kyyneleet poskillani katse luotuna maahan ja tulen niiskuttaen kotiin, jossa poikani nukkuu ja lähettelee lentosuukkoja minulle. Jatkan itkemistä ja niiskuttamista vielä vessassa, jossa menee taas kauan. Helvettiä maan päällä. Poika jatkaa lentosuukkojen lähettämistä unenpöpperöisenä ja menen hänen viereensä kertoen reissustani, miten kävelin itkien kotiin. Olen niin vihainen siitä, miten minut on jätetty kärsimään ja kitumaan, ja haluaisin kirjoittaa suorat sanat kaikesta taas, mutta poikani lohduttaa ja tulee viereeni tyynnyttämään ja peittelemään minut. Nukahdan pipo päässäni tuskaisesta olosta uneen ja herään hikeen, kunnes nukahdan taas uudestaan ja näen poskiontelostani painajaista, johon herään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12916  Su 13 Elo 2017, 14:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 15.4.2017 kirjoitti:
Admin 12.4.2017 klo 4.16 kirjoitti:
Admin 13.1.2017 kirjoitti:
Admin 11.1.2017 klo 4.05 kirjoitti:
Admin 10.1.2017 klo 16.10 kirjoitti:
Rankan Tallinnan matkamme jälkeen Jumala puhui pojalleni suihkussa:

"Jos Saatana ei saa nujerrettua äitiä sinun kauttasi, Saatana yrittää hyökätä toista kautta. Saatana vaanii nurkan takana. Äiti ei saisi liikkua myöhään pimeällä ulkona."

Olihan tuo aika rajua kuultuani saman varoituksen jo useamman kertaa, mutta muuttui todelliseksi vasta siinä vaiheessa, kun vielä samana yönä luin uutisen tästä ihan kotinurkilta:

Mies riehui puukon kanssa Tampereella
Mies hakkasi ovia puukolla, hyppi polkupyörien päällä ja potkaisi autoa.

Sen verran vielä, etten vetänyt sitaatissa olevia sanoja mistään ulkomuistista, vaan kaivoin lokakuun 28. päivän aamusivut esiin, johon olen kaiken jo 29.10.2016 puolella sanatarkasti kopioinut.

Nuo sanat "-- Saatana vaanii nurkan takana --" poikani sai joskus aamuyöllä 28.10.2016 ollessaan suihkussa ja häntäkin säväytti uutinen, joka oli poimittu poliisin sivuilta.


Silloin, kun täällä riehuttiin ja heilutettiin puukkoa torstai-iltana 27.10.2016 kello 20.20 paikkeilla, olimme laivalla, joka oli vasta saapumassa satamaan, jonka jälkeen pääsimme hikisesti vasta puolenyön jälkeen kotiin. Tietämättä siitä, mitä täällä oli tapahtunut, poika meni suihkuun ja sai nuo sanat, joita huhuili minulle. Tuossa vaiheessa meillä ei ollut mitään tietoa koko episodista ennen kuin luin MV-lehdestä ja kurkkasin poliisin sivujakin. Täällä on kuulemma joku epävakaa ihminen, joka on huonossa kunnossa, jotain sellaistakin Jumala viestitti pojalleni ilman, että olisin kirjoittanut aamusivuihini kaikesta.

Ihan rauhassa tässä kuitenkin eletään, kun on tehnyt selväksi itselleen, mitkä ne elämänarvot oikein on ja minkä varassa eletään.

Lainaus:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Matt. 10:28


Oli hätä mikä tahansa, se on nyt ihan selvä juttu, kenen puoleen käännyn, kenen nimeä huudan: "Jeesus, Jeesus..."

Lainaus:
Päivän Sana 11. tammikuuta 2017

"Niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ap. t. 4:10-12 KR33/38


Tuossa edellä kirjoittaessani kolmen aikaan aamuyöllä, viestin näyttäessä kesäaikana väärää aikaa, tuntia enemmän, samana päivänä raportoitiin vielä lähikulmilla tapahtuneesta veitsiryöstöstä.

Tänä yönä, kun tiskaamisen ja muun takia ulkoilu jäi liian myöhäiseksi, päätin viedä kuitenkin roskat ulos ja tehdä pienen lenkin. En ollut ennen paljon ajatellut, mutta päätin jättää maksukortit kotiin. Jos joku hätyyttelisi, mitä niitä tuputtamaan. Entä hälytin; niitä piti olla useampi ja antanut pojallekin, joka ei tiennyt niistä mitään ja alkoi vähätellä koko asiaa. Isossa avainnipussa oli yksi, mutten alkanut irrottelemaan sitä ja aloin tehdä lähtöä niine hyvineni ulos. Poikani oli jo oman lenkkinsä tehnyt eikä ollut innokas lähtemään sinne kylmyyteen. Sitä paitsi korvissani soivat hänen sanansa, että siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Minua kuohutti hänen asenteensa, ja tiedänkin heti, mihin suuntaan lähden roskisten viemisen jälkeen. Kohti metsää, jossa en ole käynyt pitkään aikaan. Polku johdattaa kohti pimeyttä, jonka läpi näkyy puut, tähdet ja kuu, joka möllöttää aavemaisesti. Siellä on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa. Olen informoinut poikaani ja jatkan lenkkiäni puiston vieritse. Jaloissani on hyvät lenkkarit, muttei hälytintä ole. Poikani haluaisi tulla vastaan, mutten kerro missä olen, stressatessaan minua. Päästyäni ulko-ovelle huomaan tarvitsevani lisää lenkkiä. Poikani tiedustellessa minne menen, sanon, että metsään uudestaan. Älä nyt sinne mene, hän huutaa perääni, mutta olen lähtenyt jo. Tällä kertaa menen pimeässä vähän sisemmälle ja tunnen ihanan rauhan. Metsässä, jonka vain ihminen on tehnyt pahaksi. Lähitalossa sammuu valot, onko joku huomannut minut. Lähden pois miettien, minne seuraavaksi jatkaisin, mutta poikani tulee minua vastaan.


Halusin lähteä viime yönäkin lenkille tuulettamaan kurjaa oloani ja purkamaan stressiä, joka aiheuttaa varsinkin borrelioosissa lisää kipuja ja särkyjä, joissa ei pystyisi nukkumaan. Olin moittinut poikaani epäkypsästä käytöksestään, jolla hän on niin monia kertoja pahentanut oireitani, muttei hän halua kuunnella saarnojani, vaan kolauttaa lusikalla lautaseensa. Vaikka ymmärränkin hänen nuoruuttaan ja italialaista temperamenttiaan, se on ollut sairaana raskasta. Kävelemme vierekkäin ulkona tultuaan mukaani kuun möllöttäessä taivaalla. Haluaisin näyttää hänelle öisen metsän, mutta juuri nyt siellä suunnalla tiellä on autoja ja elämää eikä poikani halua sinne. Mutta siellähän on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa, totean hänen omilla sanoillaan. Hän hymyilee vienosti tajuttuaan pointtini. Kuljemme sitten kauppakeskuksen ohi haluten näyttää hänelle vielä puistolenkkini. Äiti, sun ei pitäisi kulkea täällä ollenkaan öisin, hän ilmoittaa. Mutta täällähän on ihan turvallista eikä pelolle pidä antaa valtaa, veistelen takaisin. On kuulas, selkeä ilma kävellessämme pikku pakkasessa kohti kotia lenkin tehtyä taas hyvää.

Oireet päälaessani jatkuvat kuitenkin edelleen, jota on raskasta kestää tehden elämäni päivästä ja yöstä toiseen helvetiksi. Olemme keskustelleet paljon näistä oireistani päivittäen tilannetta taas, miten koko päälaki kuumottaa ja alue on laajentunut ja aristaa. Poikani on lukenut sienestä, joka voi pesiä päänahassani nähtyään sen olevan punainen. Minua moinen teoria loukkaa ja huvittaa, miten sieni olisi hypännyt yhtäkkiä sinne muhittuaan vuosia poskiontelossani, josta seuraava etappi on otsaontelo, jonka jälkeen pää. Ongelma ei ole vain päänahassa, se on syvemmällä nupissani tuntiessani ahdistavan ja painostavan laatan, jonka ruoka laittaa kirvelemään ja elämään niin kuin poskenkin. Pääkohde monilla taudinaiheuttajilla on aivot, joissa riittää syötävää niin spirokeetoille kuin sienillekin, joita Alzheimeria sairastaneiden aivoista on löytynyt useampaakin sorttia. Stressaannun entistä enemmän poikani puolustaessa kantaansa, miksei kuvissa ole näkynyt mitään. Saan luennoida hänelle taas siitä, miten dimorfiset sienet ovat elimistössä hiivamuodossa ja järjestyvät vasta elimistön ulkopuolella rihmamuotoon, hämäten vielä pikkuruisilla valerihmoillaan, joista on vaikea päätelläkään mitään kuten poskestani löytyneestä rihmasta. Kun ei näkynyt mitään rakenteellista muutosta, hän yrittää vielä. En haluakaan mitään rakenteellista muutosta, vaikka sellainen onkin jo aivoissani muistona poliotalven taudista, jota ei ole viitsitty edes noteerata! Sitä paitsi viimeisessä magneettikuvauksessa syyskuussa minulla oli täysi sienilääkitys päällä, jonka puolitin vasta loppuvuodesta lastenannokseksi tajuttuani, etten saa Suomesta mitään apua, että lääkkeitä on säästeltävä riittääkseen kauemmin. Vasta nyt kerron pojalleni, miten Jumala on jo kauan sitten sanonut minulle, että minun täytyisi tutkia itse omia kuviani. Niin olen aiemmin tehnytkin ja joutunut huomauttamaan röntgenlääkäriä kipeän Agger nasi -lokeroni varjostumasta, jota ei huomannut. Millä voimilla tässä pitäisi oikein jaksaa ja pystyä sairaana kaikkeen?

Vaikka poikani pyyteleekin taas anteeksi, se vänkääminen vie voimani ja saa luuni taas jäytämään. Aamu on jo pitkällä päättäessäni lähteä ulos ja vähän asioille stressiäni purkamaan.

On kaunis, aurinkoinen ilma köpötellessäni kuin leijuen tiellä niin heikkona peläten, milloin kaadun. Ohitseni kulkee ilman päähinettä nainen, jolla roikkuu kukkapuska kädessään. Kalvavassa päässäni on vuorattu pipo ja hupparinhuppu jäädessäni kuin nalli kalliolle kipeillä reisilihaksillani naisen perään.

On pitkäperjantai ja osa kaupoista kiinni. Olen niin väsynyt, että haluaisin vähän kahvia, mutta tavaratalon kahvila on kiinni. Mäkkäristä saan kupin kahvia ja hampurilaisen sen kanssa. Poikkean vielä yhteen kauppaan, jonka pihalla parveilee ihmisiä kevättamineissaan. Olen ainoa, jolla on pipo päässään, ja aloitan tuskaisan kävelyn kotiin päälaki ja otsa kalvaen. Aurinko paistaa ja otsani kalvaa ja ajattelen, kuinka olen joutunut kärsimään Tampereellakin kohta jo vuoden. Kuljen samaa reittiä pitkin kuin yöllä ja purskahdan itkuun. Annan itkun jatkua ja kyyneleitten valua poskille pyyhkimättä niitä. Ensimmäinen pitkäperjantai Tampereella kärsiessäni näin. Haluaisin kuolla pois, tämä ei ole elämisen arvoista elämää, mutta joudun kitumaan poikani takia ja elämään kahden tulen välissä omassa kiirastulessani. Kävelen kyyneleet poskillani katse luotuna maahan ja tulen niiskuttaen kotiin, jossa poikani nukkuu ja lähettelee lentosuukkoja minulle. Jatkan itkemistä ja niiskuttamista vielä vessassa, jossa menee taas kauan. Helvettiä maan päällä. Poika jatkaa lentosuukkojen lähettämistä unenpöpperöisenä ja menen hänen viereensä kertoen reissustani, miten kävelin itkien kotiin. Olen niin vihainen siitä, miten minut on jätetty kärsimään ja kitumaan, ja haluaisin kirjoittaa suorat sanat kaikesta taas, mutta poikani lohduttaa ja tulee viereeni tyynnyttämään ja peittelemään minut. Nukahdan pipo päässäni tuskaisesta olosta uneen ja herään hikeen, kunnes nukahdan taas uudestaan ja näen poskiontelostani painajaista, johon herään.


Kun samassa osoitteessa alkaa olla kaksi kroonisesti sairasta, se on kaksin verroin raskaampaa tilanteiden mutkistuessa entisestään. Lauantain vastaisena yönä minulle tuli hyvin vahva tunne ja Jumalan lähettämä etiäinen tulossa olevasta Saatanan kovasta hyökkäyksestä. Ajattelin vähän kauhuissani, mitä kautta se voisi iskeä pojankin hillitessä jo aika hyvin itseään. Varoituksen myötä tuli taas kehotus pysyä rauhallisena, joka on erittäin tärkeää.

Aamuun mennessä tiesin, millä tavoin Saatana oli iskenyt ja pilannut päiväni, kirjoittamiseni ja kaiken. Poikani niska oli tullut niin kipeäksi, ettei hän pystynyt nukkumaan. Se oli jo toinen yö kipujen pahennuttua oltuani ensimmäisenä tietämätön kaikesta, mutta nyt päätin lähteä hänen kanssaan nukkumattoman yön jälkeen lenkille. Aurinko valaisi kauniisti järven pintaa ja oli aivan tyyntä myrskyn edellä. Kävely on tehonnut yleensä aina, muttei nyt; juuri kun tärkeä hommani on kesken. Kipu jatkui lenkinkin jälkeen ja olen hänen äitinsä, jonka pitäisi saada itsekin kroonisesti sairaana nukuttua. Mutta juuri siihen Saatana iski saadakseen minut pelistä pois.

Riippuu maailmankatsomuksesta, millaiseen todellisuuteen uskoo. Omasta mielestäni kaikki on niin johdatusta kuin olla vaan voi, jopa sairaudetkin, saatuani yhden hirveimmistä etiäisistäni kolme viikkoa ennen punkinpuremaa, jonka jälkeen olen saanut kitua kahta kauheammin.

Tämänkertainen on nyt vähän toisintoa kirjoitettuani kaiken jo pois, vasta ehtoolla aloitettujen aamusivujen jälkeen, joihin purin taas koko paskan, jota en sen jälkeen enää oikein muistakaan. Kirjoittaminen käsin on niin äärettömän tehokasta. Olen joutunut kirjoittamaan uskomattomia asioita aamusivuihin ilman, että kukaan olisi tiennyt mitään tapahtuneenkaan.

Nyt juttu ei ole vielä ohi niskakivun valvotettua poikaani kolmannenkin yön. Voltaren ei edellisyönä auttanut, mutta silloin tepsi tyynyn vaihtaminen, muttei enää tänä yönä. Niska on niin kipeä, että hän pelkää heräävänsä kipuun ja pomppaa sängystä ylös. - Niska on sitä kipeämpi, mitä vähemmän nukut, sanon. - Sun täytyy pysyä siellä sängyssä, että uni voisi tulla. Sellaista ihmisrotua ei olekaan, joka voisi seisaaltaan nukkua.

Olen niin lopen uupunut taas koko yön mentyä poskelleen. Hän on yrittänyt olla hiljaa sandaaleissaan, mutta läpsytellyt ympäriinsä niin, että olen kuullut sen unen läpi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com