Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Lyme in Finland: Painful death sentence without cure and help. Lääkäreiden mitätöimä borrelioosi oheistartuntoineen monen vakavan sairauden takana.
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9
 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12132  La 02 Hei 2016, 2:03 (GMT+3)  Aihe: "Onks se pulu?" Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.6.2016 klo 15.49 kirjoitti:
Admin 27.6.2016 klo 2.41 kirjoitti:
Admin 23.6.2016 klo 3.15 kirjoitti:
Admin 22.6.2016 klo 8.42 kirjoitti:
Admin 21.6.2016 klo 3.07 kirjoitti:
Admin 19.6.2016 klo 15.28 kirjoitti:
Admin 19.6.2016 klo 1.19 kirjoitti:
Admin 18.6.2016 klo 12.26 kirjoitti:
Admin 18.6.2016 klo 2.11 kirjoitti:
Admin 17.6.2016 klo 12.00 kirjoitti:
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.

Miksei elämä voi olla vaan hauskaa ja mukavaa?


Hetken aikaa voi olla hyvä mieli, muttei vääryydet unohdu. Ei voi vaan nauraa päälle, että kiva juttu, kun lyötte lyötyä kuin vierasta sikaa ja potkitte sairaita lisää.

Suomessa moralisoidaan ja ihmetellään hurskaina sitä, miten jossain muualla raiskauksen uhrit voidaan pahoinpidellä, jopa tappaa ja tuomita kuolemaan.

Mutta täällähän kiusataan sairaita, minkä ehditään. "Oikeus" on sitä, että saadaan se rääkätty kärsimään vielä lisää. Jos häntä on kiusattu, kiusataan vielä lisää; haetaan vaikka ambulanssilla sairaalaan kiusaajien silmien edestä, jotka jäävät ilkkumaan perään. Tai jos hänelle on pahoinpitelemällä aiheutettu aivovamma, pistetään pahoinpidelty pakkohoitoon pahoinpitelijän päästessä kuin koira veräjästä.

Hirveä sarvikuonolauma vyöryy päälle ja jyrää raukkamaisesti ylivoimalla sen yhden. Suomessa. Täällä lintukodossa.

+ + +

Miksi sen tukka on takkuinen, voin kuulla moralisoinnin äänen.

Siksi, ettei ole jaksanut kammata sitä vielä.

Miksi juo vanhaa pahaa kahvia?

Siksi, ettei ole saanut vielä uutta.

+ + +

Suomi on täynnä ilkeitä ja häijyjä ihmisiä, joita voi olla ihan kotinurkissa tai tuttavapiirissä.

Sukulaisissa.

Kun ajattelen kummitätiäni, tulee vain paha mieli.

Admin 18.3.2016 klo 15.57 kirjoitti:
Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.


Lainaus edellä tuolta potiessani sieni-infektiota edelleen. Maaliskuusta alkaen on sentään ollut oikeat lääkkeet, jotka ovat auttaneet paljon. Mutta sitten kun loppuu terbinafiini, jonka jälkeen flukonatsoli, mitä sitten? Suomettuneet lääkärit haluavat olla oikeassa, vaikka väärät lääkkeet kuten kortisoni ovat tappavia sieni-infektiossa. Mieluummin uhrataan henki kuin uhmataan pinttyneitä opinkappaleita siitä, etteikö sieni voisi elää lähes huomaamattomana muuallakin kuin vain varpaanvälissä, että poskiontelossa sen pitäisi olla joku möykky, jotain muuta kuin hiivamuodossa oleva dimorfinen sieni, josta lääkärit eivät ymmärrä mitään.

Koko ajan päässäni on ollut oireita, vaikken olekaan raportoinut siitä täällä. Jos jotakuta kiitän, niin Jumalan johdatusta oikeiden lääkkeiden saamisessa auttaessaan niin paljon. Huolettomia, arvokkaita päiviä riittää muutamaksi kuukaudeksi, niin kauan kuin oikeita lääkkeitä riittää, tosin varpaille vaan, jonka jälkeen voi vain arvailla, mitä tapahtuu. Mitä sitkeä sieni tykkää hoidon lopettamisesta? Ei ole satua se, mistä olen kertonut, kaikki ne oireet ja pään vihlominen ja kalvaminen ennen sienikuurin aloittamista 2.3.2016. Suomesta ei ainakaan apua saa, mutta lääkärit voivat ottaa väärällä lääkityksellä nirrin pois.

Psyykenlääkkeistäkään ei ole sieni-infektiossa mitään apua, mutta voivat turruttaa ja tappaa. Mieleeni on tullut sekin, kuinka paljon ihmisiä on menehtynyt hoitovirheiden uhrina mielisairaaloissa ja psykiatrisilla osastoilla, kun siitä ei ole raportoitu mitään. Kiinnostaisi tietää, mitä puoskarointi ja ihmisten hengellä leikkiminen maksaa täällä ihmisoikeuksien takapajulassa, jossa nujertaminen on ainoa kommunikointimuoto; kun jo lapsesta lähtien opetetaan alistumaan ja kärsimään erilaisuuden hyväksymisen ja todellisen sivistyksen sijaan, jota Suomessa ei sallita niin kuin muissa länsimaissa.

Nujertaminen on tärkeää. On tärkeää tukahduttaa erilaiset mielipiteet ja sallia vain vahvemman totuus, joka lienee enemmän miesten kuin naisten ja enemmän mies- kuin naislääkäreiden totuutta. Suomi on hyvin syrjivä ja sovinistinen kaikessa.

Muistan esimerkiksi Riitta Kauppisen tapauksen kauan sitten. Minua pöyristytti kummitätini asenne todettuaan, että "kyllä siinä on jotain" - siis jotain hullua kollegalääkäreiden toimitettua pakkohoitoon legionellabakteerin takia, joka vaivasi potilaita. Lääkäreiden epäeettiset kollegiaalisuusohjeet estävät tehokkaasti kaiken kritiikin ja ylläpitävät nokkimisjärjestystä, jossa ylin lääkärimafia määrää tahdin. Ajattelun hintana voi olla pakkohoitoon toimittaminen, etenkin naislääkäreillä. Näppärää mafialle, eikö totta. Pidä suusi kiinni, tai pääset mielisairaalaan. Eikä kukaan kritisoi tai puhu Suomessa mitään.


Jälki on erinäköistä, mihin kirjoittaa ensimmäiset sanansa yön jälkeen. Purettuaan paineet voi keskittyä muuhun, jos jaksaa, mutta voinnista voi saada liian siloisen kuvan.

Kun ei voi edes syödä normaalisti vatsaansa täyteen niin kuin ihmiset yleensä. Viime yön syntini puolilta öin oli hapankorput margariinin kera. Käytän hyvälaatuista kasvimargariinia ihan sen takia, ettei verenkiertoni kaikesta hehkutuksesta huolimatta kestä voita suonikohjuongelman pahetessa heti. Mitä juoksevampaa ja pehmeämpää rasvaa, sen parempi. Hapankorppujen päällä levitettävää, maistuessaan liiankin hyvälle. Korppuja taisi mennä kymmenen tai ylikin laskematta määrää tai kaloreita, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Kaloripommit eivät lihota vaan jokin muu, alkoholi, tai jos puputtaa ruokaa koko ajan ja elää syödäkseen.

Hapankorpuissa taisi olla vaan liikaa suolaa yötä vasten, sillä mennessäni aamuyöllä nukkumaan sydämeni hakkasi niin, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Se oli sitä saatanan takykardiaa, joka jatkui ja jatkui vaan. Ääreisverenkierron ongelmien ja Raynaudin takia en voi käyttää edes beetasalpaajia heikentäessään verenkiertoa entisestään. Sänkyni vieressä on ubikinonia juuri tällaisia tilanteita varten, mutta olin syönyt purkin loppuun enkä tiedä, onko sitä enää muuallakaan.

Aika vetämätön olo on tuollaisen yön jälkeen. Menen keittämään kahvia saatuani Lidlistä taas hurjan hyvää Mövenpickiä, jota olen juonut jo monta paketillista, jonka jälkeen kasvopesulle ja aamusivuja ja näitä purnauksia ja kuulumisia kirjoittamaan.


Jonkunlaista väsymystä foorumin jatkuvassa päivittelyssä eikä ihmekään kirjoittamisen viedessä niin paljon aikaa. Aamusivuista en luovu niin kauan kuin kynä pysyy kädessä. Niihin tallentuu kaikkein tärkein data ihan manuaalisesti rustaamalla, joka on osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Etsin juuri päivällä uusia mappeja, jos olisin löytänyt Tigerista samanlaisia kuin viimeksi olen käyttänyt. Edellinen mappi reissasi mukanani aika erikoisissa paikoissa; oikeussalissa tehdessäni reaaliaikaisia muistiinpanoja, ambulanssikyydissä ja mielenterveyden arvioinnissa mukana käsilaukussa Rukousystävien lehden takana, jonka poliisikin näki kurkattuaan laukkuuni, ettei siellä olisi mitään vaarallista. Sama mappi on reissannut edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä, sitä on päivitetty ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen sairaalassa, toimien tällä hetkellä väliaikaisarkistona maalis-, huhti- ja toukokuun aamusivuilleni, kunnes hävitän sen kokonaan. Nykyiselle mapilleni kävi vähän ikävästi istahdettuani sen päälle niin, että pahvi meni ryttyyn eikä toimi niin tukevana kirjoitusalustana enää. Mitkään niistä eivät ole ikuisia, kaikki on uusittava ajallaan.

Huomasin vaan lauantaina sivujani kirjoittaessani, että viime yöstä jäi edelle kirjaamatta kokonaan hengenahdistus, joka vaivasi taas. Olen joutunut viime aikoina puhaltamaan joka päivä pulloon saadakseni keuhkoputkiin valuneen liman pois. Ubikinonia löytyi vielä pari kapselia ennen kuin saan lisää ollessaan tosi tyyriitä. Otsa ja pää oireilevat edelleen, mutta toistaiseksi on vielä oikeat lääkkeet, jotka hillitsevät oireita. Jotain häikkää kuitenkin, jos ajattelee, että joku ostaa ihan tosissaan keskellä kesää pipolankaa niin kuin minä kolme kerää akryyliä tietämättä, kuka jaksaisi neuloa ne.


Kopioin edelle taas liudan viestejä, tällä kertaa ketjusta "Mitäs sää - Herran ilmoja pitelee", joihin kaikkiin on merkattava lähde, joka on aika hidasta ja tarkkaa puuhaa, kun linkin pitäisi osoittaa vielä oikeaan paikkaan. Näköjään kopioidut viestit kasvattavat foorumin viestien kokonaismäärää, muttei kirjoittamieni viestieni määrää, tämän ollessa 10100. viestini.

Yön mennessä myöhään tärkeästä aiheesta kirjoittaessani toivoin voivani nukkua pitkään aamulla, onhan pyhäpäiväkin, jota lepopäivää kunnioitan kristittynä ja jota elimistöni kaipaa kipeästi. Arkena jos menee myöhään, kun ulkoa voi kantautua sisään raskaiden ajoneuvojen ääniä ja muuta meteliä, laitan korvaani hyväksi osoittautuneet korvatulpat, joista kerron täällä. Nyt kun on sunnuntai, arvelin aamulla olevan hiljaista levätäkseni tarpeeksi pitkään. Ikävä kyllä heräsin vasaran ääniin jo kymmenen maissa vain nelisen tunnin unien jälkeen. Terveelle se ei merkkaa mitään, mutta herätessäni ennen aikojani johonkin meteliin se on elimistölle hirveä stressi, joka tarkoittaa omassa borrelioosissani kauheaa, kaikkialla jäytävää luusärkyä.

Se tapahtuu kuin nakutettu kolmisen nelisen tunnin unien jälkeen, että luuytimiä myöten särkee kuin riivattu, mutta jos saa nukkua kunnon levolliset unet rauhassa, mitään luusärkyäkään ei ole.

Mitä sitten, kun tänä aamuna taas särki? Yrittää lämmittää villaneuleilla ja lämpöpullolla niitä jäytäviä luita. Vasaran naputus on jo loppunut, muttei unikaan tule, vaikka korvatulppa on korvassa ja cd soi hiljaa. Olen ottanut jo kipulääkettä, johon turvaudun vain harvoin, luiden jäytäessä edelleen. Kipu on niin terävää ja vihlovaa, ettei 50 milligrammaa Voltaren Rapidia tehoa siihen juuri yhtään.

Toinen juttu on se, että keuhkojani ahdistaa nielemis- ja hengittämisongelman vaivattua enemmän. Joka päivä on muistettava puhaltaa pulloon saadakseen liman keuhkoputkista pois. Ongelma muistuttaa kyllä itsestään niin kauan, parhaillaankin, että pulloon muistaa puhaltaa.


Pitkiä viestejä ja oleellisia asioita, voisi olla tämän ja monen muun otsikkona. Katsoessani edeltä, mistä kohtaa poikkaisisin, ettei tule liian pitkää viestiä, se ei käynyt mistään yrittäessäni juuri viitata kyseisiin asioihin.

Edellä kirjoitan, että on muistettava puhaltaa pulloon joka päivä saadakseen liman keuhkoputkista pois. En ole muistanut enkä jaksanut tehdä niin kahteen päivään.

Kun on tietty energiamäärä käytössä, sitä ei riitä joka paikkaan. Ei pysty millään pitämään kaikkia palloja ilmassa yhtä aikaa. Väsyy ja toiset pallot tippuvat maahan, välillä kaikki ja joskus lopullisesti.

Olen alkanut sentään valmistaa Cat's Claw'sta ja inkiväärirouheesta haudutettua teetä isoon kannuun niin, että sitä on joka päivä saatavilla joko kuumana tai kylmänä laittaen lopun teen jääkaappiin. Sillähän on niin hyvä tehokin Eva Sapin ja kumppanusten tutkittua Samentoa, jossa kissankynsi pistetään rahoiksi. Motiiviani teen keittelyyn lisää se, että täällä on nyt kaksi hoidettavaa, niin kuin kerron tuolla, jos huomasitte. Ketään ei pure punkki kaupassa, paitsi minua, eikä punkki tipu kenenkään päälle puusta, paitsi poikani päälle, vieläpä viimeisellä viikolla oltuamme muuttamassa pois Helsingistä. En kerro tässä sen enempää poikani asioista, mutta ottaessaan huomioon lähtökohdat ja borrelioosin luonteen täällä keitetään Uncaria tomentosaa kahdelle.

Päivä on ollut pitkä, kello tulee kaksi aamuyöllä ja vielä pitäisi jatkaa. Onneksi sain nukuttua yön vähän paremmin johtuen kai siitä, että jätin jälleen kerran syömisen väliin, vaikka teki ihan hirveästi mieli hapankorppua toisen mussuttaessa milloin mitäkin ruokaa. Siperian opettaessa meikäläistä muistin, mitä hapankorppujen kanssa aiemmin tapahtui ja jätin väliin, jossa yhteydessä päivän toiset lääkkeetkin unohtuivat ottaa.

Jos on aivan pakko valita, unet vai ruoka, unet vievät voiton valvomisesta jo tarpeeksi riutuneella, jonka takia paino ei pääse nousemaan, päinvastoin.

Ennen ylösnousua mieleeni nousi niitä näitä ajatuksia, joita pohdin, kuten kaikkea lukemaani ja kokemaani. Nytkin muokkailin ja kehittelin otsikoita maatessani siinä vielä pötköllään. Yksi oli luterilaisen kirkon rappiotilasta, piispojen läträtessä kansan laskuun viinaa. Olen aina ihmetellyt Irja Askolan lihomista, luullen hänen vain syöpötelleen epäterveellisesti, mutta Helsingin piispahan nauttii paljon myös alkoholia, joka selittää paisumisen. Toinen teema liittyi terveydenhuoltoon, kun mainokset ja käytäntö eivät kohtaa. Mainostettaessa palvelua www.valinnanvapaus.fi voitaisiin aivan hyvin ohjata osoitteeseen www.vaihda-lehmä-toiseen-samanlaiseen-lehmään.fi johtaessaan vähemmän harhaan. Parempaa palvelua ei ole se, että vain mainostetaan paremmaksi ja valkaistaan mainoksissa esiintyvien hampaat.

Oltuani päivällä vähän aikaa pihalla, kun lämpöä oli vajaan parinkymmenen asteen hujakoilla, mutta tuuli viileähköä, otsaani ja päätäni nakersi ikävästi sen jälkeen. Illalla lähtiessämme lenkille kun ulkona oli viitisentoista astetta lämmintä, tiesin jo etukäteen, että pipo on laitettava päähän - keskellä kesää. Poikani pyysi laittamaan vielä hupparin hupun, että näyttäisi paremmalta niin. Riskinä kaikessa on se, että joku vetää minua vielä turpaan joutuessani kulkemaan talvitamineissa keskellä kesää hyvinvointi-Suomessa, jossa palvelut ja terveydenhuolto pelaavat.

Jk. klo 3.29. Oireista jäi mainitsematta toispuoleinen nuha, joka tulee yleensä oikeasta sieraimesta. Sillä lailla tätä kaikkea luulotautia pukkaa, Hesassa ennen ja Mansessa nykyään.


Voi, tätä luulotautia.

Toisille kuuluu hyvinvointiyhteiskunta, toisille hidas kidutus.

Olenko nukkunut tuntiakaan?

Reisien vihloessa edestä ja takaa kankusta vuoroteltava lämpöpullon paikkaa.

Vähän rankkaa puuhaa, kun pitäisi voida nukkua.

Hengitys on raskasta, keuhkoja ahdistaa oikealta, vaikka jaksoin puhaltaa pulloon kolmen päivän jälkeen.

Höyryhengitystä en ole jaksanut ottaa, tehtävä henkitoreissaan seuraavaksi.

Limaa valuu yöllä nieluun, kun ei luulotaudissa nukkuessaan hengitä ja niele normaalisti.

Sain harvinaisen hyväntahtoiselta ja herttaiselta keuhkolääkäriltä vuosi sitten lähetteen keuhkojen MRI:hin, muttei sitä ole voitu ottaa missään vanhan naisen lähetteen mennessä hukkaan.

Poikkeustapauksia lukuun ottamatta lääkärikunta elää kollektiivisessa valheessa eikä heiltä saa mitään apua.

Pahinta kollektiivinen valhe on terveyskeskuksissa, joissa ei edes kannata käydä itseään kiusaamassa ja menettämässä viimeisiä voimiaan.


Oikeasti näiden sairauksien kanssa eläminen on helvetin raskasta ja pelkkää kidutusta, niin kuin edellä kerron. Kaukana jostain luulotaudista, josta lääkärit kehtaavat edes puhua.

Poikani huomasi jo kauan sitten, että vatsani on täynnä luomia, joista hän on ollut huolissaan. Luomia on noussut kuin sieniä sateella poskiontelotulehduksen alettua alkuvuonna 2010 tekemäni hometestin jälkeen, josta sain jonkun helvetillisen tartunnan. Vatsani alkoi täristä ja elimistö on lykännyt myrkkyjä ihoon, niihin luomiin, joita on isompia ja pienempiä ihan vieri vieressä.

Olkoon. Olkoot kaikki. On tyydyttävä siihen, mitä ei voi muuttaa, ja tehtävä sitä, mihin voi vaikuttaa. Olen harjoitellut tätä kirjoittamista kurinalaisesti jo pitkään. Vasta äsken kirjoitin eiliset aamusivut loppuun oikolukien ne huomenna ennen uusia aamusivuja. Tähän minä voin vaikuttaa ja tätä minä teen. Jos ei kerran voi hoidattaa itseään kuntoon, niin sitten ei voi. Ompelin jo monta vuotta keskeneräisinä olleet hautauspuvutkin valmiiksi.

Päivällä, kun olin väsynyt, lueskelin blogia Älä sairastu vakavasti Suomessa.

Vaikkei Helsingistä olekaan kukaan kirjoittanut tuonne mitään, lähes kaikki kokemukseni 30.4.2016 asti ovat sieltä.

Olipa vaan järkkyä lukea, mitä Tampereesta kerrotaan, miten hirveitä kokemuksia ihmisillä on, miten heitä on kohdeltu.


Poikani sanoi vastikään, ettei kukaan jaksa lukea näitä pitkiä viestejäni. Vaan enpä jaksa aina kirjoittaakaan täällä mitään. Niin rankka juhannus takana sairaana ja selvin päin, että hyvä kun jaksoin aamusivut kirjoittaa ja nekin vain niukin naukin. Juhannusaattona meinasi kirjoittaminen jäädä kokonaan väliin ja aloitinkin vasta puolen yön jälkeen. Olin niin kivulias, että sain hoitaa koko päivän itseäni. Keuhkot olivat niin huonossa kunnossa, ettei pulloon puhaltaminen auttanut, vaan höyryhengitystäkin piti ottaa monta kertaa frankinsensin ja mirhan eteeristen öljyjen kera. Mutta jos päivä on alkanut sillä, että unet katkeavat julmettuun reisisärkyyn, jossa luita leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä kivun ollessa viiltävää, vointi on romahtanut taas.

Sairas palikkakasa on niin helppoa saada alas. Tauti on niin ovela, että pieni määrä painetta ja stressiä riittää buustaamaan kortisolihormonin tuotannon, joka ajaa immuunipuolustuksen alas ja päästää spirokeetat ja muut taudinaiheuttajat valloilleen, jonka saa tuntea nahoissaan pääsemättä tästä saatanan taudista eroon.

Sattuneesta syystä sairastettuani koko juhannuksen en jaksa niin hirveästi kirjoittaa. Mitä kirjoitan ollenkaan.

Eihän tätä haluta edes nähdä tai parantaa, tätä muille näkymätöntä helvettiä, kun on nukkunut koko juhannuksenkin pipo päässä.

Sisällä on nyt 27,8 astetta lämmintä asunnon ollessa Luojan kiitos lämpimämpi kuin edellinen läävä, muttei se riitä estämään reisisärkyä, jos ei ole pukeutunut tarpeeksi paksusti. Korjatessani olohaalariani laitoin kesän kunniaksi shortsit jalkaan, isävainaani käyttämättömät yöpuvun shortsit, ja yläkroppaan jo vuosikymmeniä sitten menehtyneen äidinäitini hihattoman aluspaidan, jonka villa on ihanan laheaa edelleen. Mutta sitten tuli kylmä, ja sääriin oli vedettävä äidiltä saamani säärystimet ja jalkoihin anopin neulomat paksut villasukat, jonka jälkeen piti hakea vielä pitkä huppari keskivartaloa lämmittämään. Ongelma tässä istuessani on vaan polven yläpuolinen alue, jossa ei ole kuin paljasta ihoa, joka kolottaa ja palelee sairaasti. Vieressä on lämpötyyny, olen käyttänyt sitä koko kesän ja jouduin laittamaan sen päälle taas ennen kuin puen jotain peittävämpää.

Vaikka meillä oli muuttaessamme noin kaksi matkalaukullista luontaistuotteita, olen yrittänyt pärjätä mahdollisimman vähällä määrällä rohtoja jo ihan siitä syystä, että olen väsynyt kaikkeen puputtamiseen ja pillerien nieleskelyyn.

Minua kiinnostaa tietää, mikä on vähin rohtomäärä, millä selviää, koska apua ja lääkkeitä ei kerran saa.

Pelkkä Cat's Claw'n kissankynsitee ei näköjään riitä kokeiltuani sitä juuri. Se ei riitä pitämään spirokeettaa yksin kurissa. Nigella sativa auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, jota mustaakuminaa on muodossa tai toisessa nautittava, jos meinaa pysyä jossain kunnossa, olen huomannut. Kolmas on aprikoosinytimet, joiden kanssa on oltava varovainen, ettei saa liikaa vetysyanidia. Amygdaliini tehoaa eläviin spirokeettoihin, joiden tappaminen vähentää särkyä kipulääkkeiden peittäessä vain oireita.


Korpeaa tämä epätäydellisyys ja riittämättömyys, ettei pysty kirjoittamaankaan kaikkea, mitä haluaisi ja että väsyy. Tänään kirjoittanut vasta liuskan aamusivuja, joita jatkettava päivän mittaan. Huomasin esimerkiksi, etten ollut kirjoittanut juhannusaatosta kaikkea, että olin kipeämpi kuin pitkään aikaan tai koskaan näistä taudeista. Poskiontelotkin olivat otsaa myöten niin karseassa kunnossa, ettei höyryhengitykset riittäneet, että piti tehdä vielä nenähuuhtelu vedellä, jossa oli sekä merisuolaa että ruokasoodaa hippunen. Oikeastaan sekään ei auttanut, epäilin sienen päässeen jylläämään liikaa sienilääkkeiden ottamisen jäätyä iltaan. Tässä kunnossa flukonatsoli ja terbinafiini ovat minulle tärkeitä lääkkeitä, vaikka auttavatkin vain sieni-infektioon, jota ei niin vain kukisteta edes varpaanvälistä.

Juhannusaaton vastaisena yönä meni myöhään niin kuin tuolta voi lukea olon ollessa kuitenkin aika ok saadessani kirjoittaa rauhassa. Pojan piti kuitenkin täydentää omaa osuuttaan sähköpostissa, jonka ehdotin tekemään vasta päivällä nukuttuaan ensin. Mutta hän halusi lutviutua hommasta mahdollisimman vähällä vaivalla viitaten vain viestiini, joka löytyy siitä alapuolelta. Se oli niin tragikoomista, että luettuaan sen ääneen purskahdin nauramaan, ja siinä samassa lihakseni rentoutuivat ja virtsarakkoni sanoi sopimuksensa irti. Olin juuri pessyt pyykkiä, ettei juhannusaattona tarvitsisi, mutta seuraavassa hetkessä koko suihkuallas oli täynnä pissaan sotkettuja vaatteita.

Virtsarakon sanottua sopimuksensa irti lorotus vaan jatkui, vaikka pistin käden alle ja yritin juosta mahdollisimman nopeasti vessaan, jonka senkin sotkin. Olin vihainen pojalleni, ettei hän jättänyt viestiään seuraavalle päivälle niin kuin ehdotin, että koko juhannusaatto menisi pilalle. Riitelymme pahensi stressiäni ja borrelioosiani herättyäni sen jälkeen ikimuistoiseen luusärkyyn, jaksamatta tehdä muuta kuin hoitaa itseäni.

Rankan päivän jälkeen poikani laittoi meille ruokaa, jossa oli uunissa kypsennettyjä maissintähkiä, joista olin tullut homealtistumiseni jälkeen aina kipeäksi. Tietäessään oireeni poikani ehdotti, että maistaisin maissintähkää vain vähän, etten tulisi niin kipeäksi. Mutta koska maissi maistui niin hyvälle ja voisin kestää sen paremmin käyttämieni sienilääkkeiden ansiosta, pistelin koko tähkän poskeeni. Olin viettänyt selvää juhannusta, syönyt vain yhden maissintähkän, josta hyvästä sain nukkua koko seuraavan yön huonosti vatsani täristessä ties minkä myrkkyjen takia.

Kaiken takana on niin paljon patologiaa, muttei sitä viitsitä edes tutkia ja selvittää.

Ommellessani juhannuksen alusviikolla vihdoin viimein isäni nimipäivänä hautapukujani kuntoon poikani loihi kysymään, missä hänen pukunsa on. Ei missään tietenkään vaaliessani häntä kuin silmäterääni ja rukoillessani puolestaan. Mutta hän pesi koko päivän käsiään kuin Pilatus ruumispukujen vallattua keittiönpöydän suunnittelun ollessa hidasta ja hankalaa. Alkuperäisessä kaavassa ruumispuvussa ei ollut huppua, jonka olin molempiin pukuihin leikannut. Koska puku oli selästä avonainen niin kuin leikkauspuku, hupun istuttaminen ei kävisi niin vain päinsä. Sitä paitsi kuolonkankeus hankaloittaisi pukeutumista entisestään eikä pukuun kiinnitettyä huppua saisi vedettyä päähän ehkä ollenkaan.

Ratkaisuna oli irtohuppu, joka sidottaisiin nyörillä kaulan alle kiinni. Hupusta tuli kaksinkertainen ja testasin vähän omaani, joka oli aika iso, mutta ok. Kaiken ollessa valmista oli kirjailujen vuoro kultaisella kangastussilla. Omaani halusin paljon ristejä, kummallekin päänsivustalle. Ristissä on tukeni ja turvani, josta pidän Tuonelankin porteilla kiinni. Toiseen hupuista piirsin yhden ristin ja kaksi lintua Pyhän Hengen merkkinä. Hautauspukujen ollessa edelleen esillä olen viimeistellyt vielä piirustuksiani ja katunut koko kurssille osallistumista.

Ihmisen kuuluu elää eikä miettiä mitään ahdistavaa kuolemaa.

Lapsena pelkäsin hammaslääkäriä enemmän kuin kuolemaa. Vasta päivä pari sitten tajusin, että koko elämähän on kuin istuisi hammaslääkärin odotushuoneessa. Tietämättöminä siitä, milloin vuoro tulee omalle kohdalle, jatkamme puuhaamista ja hääräämistä, kunnes viikatemies tulee.


Sen verran rankka viikko takana, että kirjoittaminen tänne on jäänyt. Resurssien ollessa rajalliset ja voinnin se, mikä se on, on vuoroteltava tekemisiään. Jos lukee ja vastaanottaa tietoa, silloin ei voi kirjoittaa. Jos se tapahtuu yöllä, kirjoittamiseen ei jää enää voimia eikä aikaa. Minua kiinnosti esimerkiksi Iltalehden uutinen, jossa puhuttiin kuoleman spiraalista. Koska aihe oli poimittu ulkomailta, olisin halunnut lukea alkuperäistäkin juttua vähän. Yleensä Iltalehdessä päinvastoin kuin Ilta-Sanomissa on linkit merkitty selvästi, muttei nyt. Käännettyäni kuoleman spiraalin englanniksi googlasin sanoilla "death spiral", jolla löysinkin aiheen jäljille. Tutkittuani juttua halusin vielä tarkistaa, oliko Iltalehdessä käytetty samaa pohjana. Avasin välilehden ja tajusin osuneeni oikeaan. Jostain syystä tulin vielä kohdistaneeksi kursoria lopussa olevaan kursivoituun sanaan "BBC" huomaten sen olleen sittenkin linkki, että olin kuluttanut aikaani turhaan.

Kuluneella viikolla nimesin kesäkuun viimeisen viikon piinaviikoksi muistellen isoäitini loppua, saatuaan kärsiä juuri sen viikon... Siitä on niin kauan, mutta mieleeni nousi kokonaan uusia asioita. Keuhkojen vaivattua koko kevään ilman, että niitä olisi tutkittu ja hoidettu, pääsemättä terveyskeskuksen vuodeosastolla vaivasta edes lääkäriin, mitä pillereitä siellä hänelle oikein syötettiin, kun hänen sanottiin menneen sekavaksi. Ettei vaan niitä psyykenpillereitä, joilla vanhukset hiljennetään laitoksissa, joilla ei ainakaan kuumeetonta keuhkokuumetta paranneta. Enpä ole yli vuoteen käynyt haudoillakaan, viimeisen kerrankin oltua niin rankka. Samaan hautaan pääsen vielä itsekin, jos joku minut sinne kantaa, jolloin hautapuvustakin tulee pelkkää tuhkaa.

Ihan sama, missä ne luut tai tuhka silloin on, jos henki on poissa. - Ei ihan vielä vaan... Vielä on räpiköitävä ja yritettävä niin kauan kuin henki pihisee.

Jos joku olisi vuosi sitten tai alkukeväästä sanonut, että muutamme tänne, olisin pitänyt sitä ihan höpönlöpöjuttuna. Tampereesta on niin monenlaista juttua, totta ja bluffia, emmekä edes asu keskustassa, jota en kaipaa täällä sen enempää kuin Hesassakaan, jos vain palvelut pelaa. Todellisuus on toinen, mainos toinen. Viimeisellä kerralla Hesassa tulin itkien lääkäristä kotiin. Siinä kaupungissa ei ollut ollut minulle enää vuosiin tarjolla muuta kuin kärsimystä kärsimyksen päälle. En jäänyt sieltä kaipaamaan kuin seinänaapuria ja variksia, joita ruokimme. Palvelut eivät näemmä pelaa täällä sen paremmin kuin Hesassakaan, mutta lintuja on enemmän. Ja paljon järviä meren sijaan.

Keskiviikkona, joka sattui olemaan isoäidin kuolinpäivä, katsoimme vähän uimapaikkoja. Mitä pienempi järvi, sitä lämpöisempi vesi. Yhdessä oli paljon väkeä, emmekä jääneet sinne. Järvenselällä oli iso lintu, joka ei ollut joutsen. "Onks se pulu", kysyin likinäköisenä pojaltani, joka sanoi: "Mitä sä oikein sekoilet." Eihän pulut ole edes mitään vesilintuja, mutta se on tämä aivoissa jylläävä borrelioosi, joka sekoittaa lokit ja pulutkin keskenään.

Päivä oli lämmin, mutta vesi kylmää, ellei sattuisi olemaan aivan pikkuinen järvi. Olin lukenut niin monia inhottavia juttuja paikasta, etten kuunaan päivänä olisi uskonut käyväni vielä Tesomajärvessä uimassakin niin kuin nyt 29.6.2016, heittäessäni pois talviturkin.

Mitä borrelioosiin, poskiontelontulehdukseen ja muihin päällekkäisiin sairauksiin tulee, ne voivat paksusti, siis hyvin, minä niiden kourissa en. Juhannusaatosta jäi kertomatta vielä se, että heräsin helvettiini oikea sierain tukossa, kipeänä ja särkevänä.

Uni ei ole virvoittavaa kuin harvoin ja luusärky vaivaa. Kaikki on vaikeaa ja raskasta.

Aamulla, kun yritin mennä uudestaan nukkumaan, keuhkojani ahdisti. Jäin miettimään, olisiko taustalla sittenkin jotain astmaattista. Mutta oireet ovat täysin erit, ei yhtään yskää tai yskimistä niin kuin homeasunnossa puhjenneessa astmassa oli. Paljon enempää ei tarvinnut miettiä herättyäni siihen, että sylki valui suupieltä pitkin alas. Olin torkahtanut ja sama tapahtui uudestaankin, että heräsin syljen valuessa suupieltä pitkin alas. Jos tätä tapahtuu aina kun nukun, että sylki valuu nieluun, kun en niele enkä hengitä, oireet ovat juuri ne, mitkä minulla on.

Tähän kirjoitusurakkaan meni pitkä rupeama oikoluvun viedessä vielä aikaa. Pitäisi jaksaa hoitaa itseäänkin ja kirjoittaa loppuun aamusivut, joita olen laiminlyönyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12135  Su 03 Hei 2016, 12:10 (GMT+3)  Aihe: Re: "Onks se pulu?" Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.7.2016 klo 2.03 kirjoitti:
Admin 27.6.2016 klo 15.49 kirjoitti:
Admin 27.6.2016 klo 2.41 kirjoitti:
Admin 23.6.2016 klo 3.15 kirjoitti:
Admin 22.6.2016 klo 8.42 kirjoitti:
Admin 21.6.2016 klo 3.07 kirjoitti:
Admin 19.6.2016 klo 15.28 kirjoitti:
Admin 19.6.2016 klo 1.19 kirjoitti:
Admin 18.6.2016 klo 12.26 kirjoitti:
Admin 18.6.2016 klo 2.11 kirjoitti:
Admin 17.6.2016 klo 12.00 kirjoitti:
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.

Miksei elämä voi olla vaan hauskaa ja mukavaa?


Hetken aikaa voi olla hyvä mieli, muttei vääryydet unohdu. Ei voi vaan nauraa päälle, että kiva juttu, kun lyötte lyötyä kuin vierasta sikaa ja potkitte sairaita lisää.

Suomessa moralisoidaan ja ihmetellään hurskaina sitä, miten jossain muualla raiskauksen uhrit voidaan pahoinpidellä, jopa tappaa ja tuomita kuolemaan.

Mutta täällähän kiusataan sairaita, minkä ehditään. "Oikeus" on sitä, että saadaan se rääkätty kärsimään vielä lisää. Jos häntä on kiusattu, kiusataan vielä lisää; haetaan vaikka ambulanssilla sairaalaan kiusaajien silmien edestä, jotka jäävät ilkkumaan perään. Tai jos hänelle on pahoinpitelemällä aiheutettu aivovamma, pistetään pahoinpidelty pakkohoitoon pahoinpitelijän päästessä kuin koira veräjästä.

Hirveä sarvikuonolauma vyöryy päälle ja jyrää raukkamaisesti ylivoimalla sen yhden. Suomessa. Täällä lintukodossa.

+ + +

Miksi sen tukka on takkuinen, voin kuulla moralisoinnin äänen.

Siksi, ettei ole jaksanut kammata sitä vielä.

Miksi juo vanhaa pahaa kahvia?

Siksi, ettei ole saanut vielä uutta.

+ + +

Suomi on täynnä ilkeitä ja häijyjä ihmisiä, joita voi olla ihan kotinurkissa tai tuttavapiirissä.

Sukulaisissa.

Kun ajattelen kummitätiäni, tulee vain paha mieli.

Admin 18.3.2016 klo 15.57 kirjoitti:
Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.


Lainaus edellä tuolta potiessani sieni-infektiota edelleen. Maaliskuusta alkaen on sentään ollut oikeat lääkkeet, jotka ovat auttaneet paljon. Mutta sitten kun loppuu terbinafiini, jonka jälkeen flukonatsoli, mitä sitten? Suomettuneet lääkärit haluavat olla oikeassa, vaikka väärät lääkkeet kuten kortisoni ovat tappavia sieni-infektiossa. Mieluummin uhrataan henki kuin uhmataan pinttyneitä opinkappaleita siitä, etteikö sieni voisi elää lähes huomaamattomana muuallakin kuin vain varpaanvälissä, että poskiontelossa sen pitäisi olla joku möykky, jotain muuta kuin hiivamuodossa oleva dimorfinen sieni, josta lääkärit eivät ymmärrä mitään.

Koko ajan päässäni on ollut oireita, vaikken olekaan raportoinut siitä täällä. Jos jotakuta kiitän, niin Jumalan johdatusta oikeiden lääkkeiden saamisessa auttaessaan niin paljon. Huolettomia, arvokkaita päiviä riittää muutamaksi kuukaudeksi, niin kauan kuin oikeita lääkkeitä riittää, tosin varpaille vaan, jonka jälkeen voi vain arvailla, mitä tapahtuu. Mitä sitkeä sieni tykkää hoidon lopettamisesta? Ei ole satua se, mistä olen kertonut, kaikki ne oireet ja pään vihlominen ja kalvaminen ennen sienikuurin aloittamista 2.3.2016. Suomesta ei ainakaan apua saa, mutta lääkärit voivat ottaa väärällä lääkityksellä nirrin pois.

Psyykenlääkkeistäkään ei ole sieni-infektiossa mitään apua, mutta voivat turruttaa ja tappaa. Mieleeni on tullut sekin, kuinka paljon ihmisiä on menehtynyt hoitovirheiden uhrina mielisairaaloissa ja psykiatrisilla osastoilla, kun siitä ei ole raportoitu mitään. Kiinnostaisi tietää, mitä puoskarointi ja ihmisten hengellä leikkiminen maksaa täällä ihmisoikeuksien takapajulassa, jossa nujertaminen on ainoa kommunikointimuoto; kun jo lapsesta lähtien opetetaan alistumaan ja kärsimään erilaisuuden hyväksymisen ja todellisen sivistyksen sijaan, jota Suomessa ei sallita niin kuin muissa länsimaissa.

Nujertaminen on tärkeää. On tärkeää tukahduttaa erilaiset mielipiteet ja sallia vain vahvemman totuus, joka lienee enemmän miesten kuin naisten ja enemmän mies- kuin naislääkäreiden totuutta. Suomi on hyvin syrjivä ja sovinistinen kaikessa.

Muistan esimerkiksi Riitta Kauppisen tapauksen kauan sitten. Minua pöyristytti kummitätini asenne todettuaan, että "kyllä siinä on jotain" - siis jotain hullua kollegalääkäreiden toimitettua pakkohoitoon legionellabakteerin takia, joka vaivasi potilaita. Lääkäreiden epäeettiset kollegiaalisuusohjeet estävät tehokkaasti kaiken kritiikin ja ylläpitävät nokkimisjärjestystä, jossa ylin lääkärimafia määrää tahdin. Ajattelun hintana voi olla pakkohoitoon toimittaminen, etenkin naislääkäreillä. Näppärää mafialle, eikö totta. Pidä suusi kiinni, tai pääset mielisairaalaan. Eikä kukaan kritisoi tai puhu Suomessa mitään.


Jälki on erinäköistä, mihin kirjoittaa ensimmäiset sanansa yön jälkeen. Purettuaan paineet voi keskittyä muuhun, jos jaksaa, mutta voinnista voi saada liian siloisen kuvan.

Kun ei voi edes syödä normaalisti vatsaansa täyteen niin kuin ihmiset yleensä. Viime yön syntini puolilta öin oli hapankorput margariinin kera. Käytän hyvälaatuista kasvimargariinia ihan sen takia, ettei verenkiertoni kaikesta hehkutuksesta huolimatta kestä voita suonikohjuongelman pahetessa heti. Mitä juoksevampaa ja pehmeämpää rasvaa, sen parempi. Hapankorppujen päällä levitettävää, maistuessaan liiankin hyvälle. Korppuja taisi mennä kymmenen tai ylikin laskematta määrää tai kaloreita, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Kaloripommit eivät lihota vaan jokin muu, alkoholi, tai jos puputtaa ruokaa koko ajan ja elää syödäkseen.

Hapankorpuissa taisi olla vaan liikaa suolaa yötä vasten, sillä mennessäni aamuyöllä nukkumaan sydämeni hakkasi niin, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Se oli sitä saatanan takykardiaa, joka jatkui ja jatkui vaan. Ääreisverenkierron ongelmien ja Raynaudin takia en voi käyttää edes beetasalpaajia heikentäessään verenkiertoa entisestään. Sänkyni vieressä on ubikinonia juuri tällaisia tilanteita varten, mutta olin syönyt purkin loppuun enkä tiedä, onko sitä enää muuallakaan.

Aika vetämätön olo on tuollaisen yön jälkeen. Menen keittämään kahvia saatuani Lidlistä taas hurjan hyvää Mövenpickiä, jota olen juonut jo monta paketillista, jonka jälkeen kasvopesulle ja aamusivuja ja näitä purnauksia ja kuulumisia kirjoittamaan.


Jonkunlaista väsymystä foorumin jatkuvassa päivittelyssä eikä ihmekään kirjoittamisen viedessä niin paljon aikaa. Aamusivuista en luovu niin kauan kuin kynä pysyy kädessä. Niihin tallentuu kaikkein tärkein data ihan manuaalisesti rustaamalla, joka on osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Etsin juuri päivällä uusia mappeja, jos olisin löytänyt Tigerista samanlaisia kuin viimeksi olen käyttänyt. Edellinen mappi reissasi mukanani aika erikoisissa paikoissa; oikeussalissa tehdessäni reaaliaikaisia muistiinpanoja, ambulanssikyydissä ja mielenterveyden arvioinnissa mukana käsilaukussa Rukousystävien lehden takana, jonka poliisikin näki kurkattuaan laukkuuni, ettei siellä olisi mitään vaarallista. Sama mappi on reissannut edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä, sitä on päivitetty ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen sairaalassa, toimien tällä hetkellä väliaikaisarkistona maalis-, huhti- ja toukokuun aamusivuilleni, kunnes hävitän sen kokonaan. Nykyiselle mapilleni kävi vähän ikävästi istahdettuani sen päälle niin, että pahvi meni ryttyyn eikä toimi niin tukevana kirjoitusalustana enää. Mitkään niistä eivät ole ikuisia, kaikki on uusittava ajallaan.

Huomasin vaan lauantaina sivujani kirjoittaessani, että viime yöstä jäi edelle kirjaamatta kokonaan hengenahdistus, joka vaivasi taas. Olen joutunut viime aikoina puhaltamaan joka päivä pulloon saadakseni keuhkoputkiin valuneen liman pois. Ubikinonia löytyi vielä pari kapselia ennen kuin saan lisää ollessaan tosi tyyriitä. Otsa ja pää oireilevat edelleen, mutta toistaiseksi on vielä oikeat lääkkeet, jotka hillitsevät oireita. Jotain häikkää kuitenkin, jos ajattelee, että joku ostaa ihan tosissaan keskellä kesää pipolankaa niin kuin minä kolme kerää akryyliä tietämättä, kuka jaksaisi neuloa ne.


Kopioin edelle taas liudan viestejä, tällä kertaa ketjusta "Mitäs sää - Herran ilmoja pitelee", joihin kaikkiin on merkattava lähde, joka on aika hidasta ja tarkkaa puuhaa, kun linkin pitäisi osoittaa vielä oikeaan paikkaan. Näköjään kopioidut viestit kasvattavat foorumin viestien kokonaismäärää, muttei kirjoittamieni viestieni määrää, tämän ollessa 10100. viestini.

Yön mennessä myöhään tärkeästä aiheesta kirjoittaessani toivoin voivani nukkua pitkään aamulla, onhan pyhäpäiväkin, jota lepopäivää kunnioitan kristittynä ja jota elimistöni kaipaa kipeästi. Arkena jos menee myöhään, kun ulkoa voi kantautua sisään raskaiden ajoneuvojen ääniä ja muuta meteliä, laitan korvaani hyväksi osoittautuneet korvatulpat, joista kerron täällä. Nyt kun on sunnuntai, arvelin aamulla olevan hiljaista levätäkseni tarpeeksi pitkään. Ikävä kyllä heräsin vasaran ääniin jo kymmenen maissa vain nelisen tunnin unien jälkeen. Terveelle se ei merkkaa mitään, mutta herätessäni ennen aikojani johonkin meteliin se on elimistölle hirveä stressi, joka tarkoittaa omassa borrelioosissani kauheaa, kaikkialla jäytävää luusärkyä.

Se tapahtuu kuin nakutettu kolmisen nelisen tunnin unien jälkeen, että luuytimiä myöten särkee kuin riivattu, mutta jos saa nukkua kunnon levolliset unet rauhassa, mitään luusärkyäkään ei ole.

Mitä sitten, kun tänä aamuna taas särki? Yrittää lämmittää villaneuleilla ja lämpöpullolla niitä jäytäviä luita. Vasaran naputus on jo loppunut, muttei unikaan tule, vaikka korvatulppa on korvassa ja cd soi hiljaa. Olen ottanut jo kipulääkettä, johon turvaudun vain harvoin, luiden jäytäessä edelleen. Kipu on niin terävää ja vihlovaa, ettei 50 milligrammaa Voltaren Rapidia tehoa siihen juuri yhtään.

Toinen juttu on se, että keuhkojani ahdistaa nielemis- ja hengittämisongelman vaivattua enemmän. Joka päivä on muistettava puhaltaa pulloon saadakseen liman keuhkoputkista pois. Ongelma muistuttaa kyllä itsestään niin kauan, parhaillaankin, että pulloon muistaa puhaltaa.


Pitkiä viestejä ja oleellisia asioita, voisi olla tämän ja monen muun otsikkona. Katsoessani edeltä, mistä kohtaa poikkaisisin, ettei tule liian pitkää viestiä, se ei käynyt mistään yrittäessäni juuri viitata kyseisiin asioihin.

Edellä kirjoitan, että on muistettava puhaltaa pulloon joka päivä saadakseen liman keuhkoputkista pois. En ole muistanut enkä jaksanut tehdä niin kahteen päivään.

Kun on tietty energiamäärä käytössä, sitä ei riitä joka paikkaan. Ei pysty millään pitämään kaikkia palloja ilmassa yhtä aikaa. Väsyy ja toiset pallot tippuvat maahan, välillä kaikki ja joskus lopullisesti.

Olen alkanut sentään valmistaa Cat's Claw'sta ja inkiväärirouheesta haudutettua teetä isoon kannuun niin, että sitä on joka päivä saatavilla joko kuumana tai kylmänä laittaen lopun teen jääkaappiin. Sillähän on niin hyvä tehokin Eva Sapin ja kumppanusten tutkittua Samentoa, jossa kissankynsi pistetään rahoiksi. Motiiviani teen keittelyyn lisää se, että täällä on nyt kaksi hoidettavaa, niin kuin kerron tuolla, jos huomasitte. Ketään ei pure punkki kaupassa, paitsi minua, eikä punkki tipu kenenkään päälle puusta, paitsi poikani päälle, vieläpä viimeisellä viikolla oltuamme muuttamassa pois Helsingistä. En kerro tässä sen enempää poikani asioista, mutta ottaessaan huomioon lähtökohdat ja borrelioosin luonteen täällä keitetään Uncaria tomentosaa kahdelle.

Päivä on ollut pitkä, kello tulee kaksi aamuyöllä ja vielä pitäisi jatkaa. Onneksi sain nukuttua yön vähän paremmin johtuen kai siitä, että jätin jälleen kerran syömisen väliin, vaikka teki ihan hirveästi mieli hapankorppua toisen mussuttaessa milloin mitäkin ruokaa. Siperian opettaessa meikäläistä muistin, mitä hapankorppujen kanssa aiemmin tapahtui ja jätin väliin, jossa yhteydessä päivän toiset lääkkeetkin unohtuivat ottaa.

Jos on aivan pakko valita, unet vai ruoka, unet vievät voiton valvomisesta jo tarpeeksi riutuneella, jonka takia paino ei pääse nousemaan, päinvastoin.

Ennen ylösnousua mieleeni nousi niitä näitä ajatuksia, joita pohdin, kuten kaikkea lukemaani ja kokemaani. Nytkin muokkailin ja kehittelin otsikoita maatessani siinä vielä pötköllään. Yksi oli luterilaisen kirkon rappiotilasta, piispojen läträtessä kansan laskuun viinaa. Olen aina ihmetellyt Irja Askolan lihomista, luullen hänen vain syöpötelleen epäterveellisesti, mutta Helsingin piispahan nauttii paljon myös alkoholia, joka selittää paisumisen. Toinen teema liittyi terveydenhuoltoon, kun mainokset ja käytäntö eivät kohtaa. Mainostettaessa palvelua www.valinnanvapaus.fi voitaisiin aivan hyvin ohjata osoitteeseen www.vaihda-lehmä-toiseen-samanlaiseen-lehmään.fi johtaessaan vähemmän harhaan. Parempaa palvelua ei ole se, että vain mainostetaan paremmaksi ja valkaistaan mainoksissa esiintyvien hampaat.

Oltuani päivällä vähän aikaa pihalla, kun lämpöä oli vajaan parinkymmenen asteen hujakoilla, mutta tuuli viileähköä, otsaani ja päätäni nakersi ikävästi sen jälkeen. Illalla lähtiessämme lenkille kun ulkona oli viitisentoista astetta lämmintä, tiesin jo etukäteen, että pipo on laitettava päähän - keskellä kesää. Poikani pyysi laittamaan vielä hupparin hupun, että näyttäisi paremmalta niin. Riskinä kaikessa on se, että joku vetää minua vielä turpaan joutuessani kulkemaan talvitamineissa keskellä kesää hyvinvointi-Suomessa, jossa palvelut ja terveydenhuolto pelaavat.

Jk. klo 3.29. Oireista jäi mainitsematta toispuoleinen nuha, joka tulee yleensä oikeasta sieraimesta. Sillä lailla tätä kaikkea luulotautia pukkaa, Hesassa ennen ja Mansessa nykyään.


Voi, tätä luulotautia.

Toisille kuuluu hyvinvointiyhteiskunta, toisille hidas kidutus.

Olenko nukkunut tuntiakaan?

Reisien vihloessa edestä ja takaa kankusta vuoroteltava lämpöpullon paikkaa.

Vähän rankkaa puuhaa, kun pitäisi voida nukkua.

Hengitys on raskasta, keuhkoja ahdistaa oikealta, vaikka jaksoin puhaltaa pulloon kolmen päivän jälkeen.

Höyryhengitystä en ole jaksanut ottaa, tehtävä henkitoreissaan seuraavaksi.

Limaa valuu yöllä nieluun, kun ei luulotaudissa nukkuessaan hengitä ja niele normaalisti.

Sain harvinaisen hyväntahtoiselta ja herttaiselta keuhkolääkäriltä vuosi sitten lähetteen keuhkojen MRI:hin, muttei sitä ole voitu ottaa missään vanhan naisen lähetteen mennessä hukkaan.

Poikkeustapauksia lukuun ottamatta lääkärikunta elää kollektiivisessa valheessa eikä heiltä saa mitään apua.

Pahinta kollektiivinen valhe on terveyskeskuksissa, joissa ei edes kannata käydä itseään kiusaamassa ja menettämässä viimeisiä voimiaan.


Oikeasti näiden sairauksien kanssa eläminen on helvetin raskasta ja pelkkää kidutusta, niin kuin edellä kerron. Kaukana jostain luulotaudista, josta lääkärit kehtaavat edes puhua.

Poikani huomasi jo kauan sitten, että vatsani on täynnä luomia, joista hän on ollut huolissaan. Luomia on noussut kuin sieniä sateella poskiontelotulehduksen alettua alkuvuonna 2010 tekemäni hometestin jälkeen, josta sain jonkun helvetillisen tartunnan. Vatsani alkoi täristä ja elimistö on lykännyt myrkkyjä ihoon, niihin luomiin, joita on isompia ja pienempiä ihan vieri vieressä.

Olkoon. Olkoot kaikki. On tyydyttävä siihen, mitä ei voi muuttaa, ja tehtävä sitä, mihin voi vaikuttaa. Olen harjoitellut tätä kirjoittamista kurinalaisesti jo pitkään. Vasta äsken kirjoitin eiliset aamusivut loppuun oikolukien ne huomenna ennen uusia aamusivuja. Tähän minä voin vaikuttaa ja tätä minä teen. Jos ei kerran voi hoidattaa itseään kuntoon, niin sitten ei voi. Ompelin jo monta vuotta keskeneräisinä olleet hautauspuvutkin valmiiksi.

Päivällä, kun olin väsynyt, lueskelin blogia Älä sairastu vakavasti Suomessa.

Vaikkei Helsingistä olekaan kukaan kirjoittanut tuonne mitään, lähes kaikki kokemukseni 30.4.2016 asti ovat sieltä.

Olipa vaan järkkyä lukea, mitä Tampereesta kerrotaan, miten hirveitä kokemuksia ihmisillä on, miten heitä on kohdeltu.


Poikani sanoi vastikään, ettei kukaan jaksa lukea näitä pitkiä viestejäni. Vaan enpä jaksa aina kirjoittaakaan täällä mitään. Niin rankka juhannus takana sairaana ja selvin päin, että hyvä kun jaksoin aamusivut kirjoittaa ja nekin vain niukin naukin. Juhannusaattona meinasi kirjoittaminen jäädä kokonaan väliin ja aloitinkin vasta puolen yön jälkeen. Olin niin kivulias, että sain hoitaa koko päivän itseäni. Keuhkot olivat niin huonossa kunnossa, ettei pulloon puhaltaminen auttanut, vaan höyryhengitystäkin piti ottaa monta kertaa frankinsensin ja mirhan eteeristen öljyjen kera. Mutta jos päivä on alkanut sillä, että unet katkeavat julmettuun reisisärkyyn, jossa luita leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä kivun ollessa viiltävää, vointi on romahtanut taas.

Sairas palikkakasa on niin helppoa saada alas. Tauti on niin ovela, että pieni määrä painetta ja stressiä riittää buustaamaan kortisolihormonin tuotannon, joka ajaa immuunipuolustuksen alas ja päästää spirokeetat ja muut taudinaiheuttajat valloilleen, jonka saa tuntea nahoissaan pääsemättä tästä saatanan taudista eroon.

Sattuneesta syystä sairastettuani koko juhannuksen en jaksa niin hirveästi kirjoittaa. Mitä kirjoitan ollenkaan.

Eihän tätä haluta edes nähdä tai parantaa, tätä muille näkymätöntä helvettiä, kun on nukkunut koko juhannuksenkin pipo päässä.

Sisällä on nyt 27,8 astetta lämmintä asunnon ollessa Luojan kiitos lämpimämpi kuin edellinen läävä, muttei se riitä estämään reisisärkyä, jos ei ole pukeutunut tarpeeksi paksusti. Korjatessani olohaalariani laitoin kesän kunniaksi shortsit jalkaan, isävainaani käyttämättömät yöpuvun shortsit, ja yläkroppaan jo vuosikymmeniä sitten menehtyneen äidinäitini hihattoman aluspaidan, jonka villa on ihanan laheaa edelleen. Mutta sitten tuli kylmä, ja sääriin oli vedettävä äidiltä saamani säärystimet ja jalkoihin anopin neulomat paksut villasukat, jonka jälkeen piti hakea vielä pitkä huppari keskivartaloa lämmittämään. Ongelma tässä istuessani on vaan polven yläpuolinen alue, jossa ei ole kuin paljasta ihoa, joka kolottaa ja palelee sairaasti. Vieressä on lämpötyyny, olen käyttänyt sitä koko kesän ja jouduin laittamaan sen päälle taas ennen kuin puen jotain peittävämpää.

Vaikka meillä oli muuttaessamme noin kaksi matkalaukullista luontaistuotteita, olen yrittänyt pärjätä mahdollisimman vähällä määrällä rohtoja jo ihan siitä syystä, että olen väsynyt kaikkeen puputtamiseen ja pillerien nieleskelyyn.

Minua kiinnostaa tietää, mikä on vähin rohtomäärä, millä selviää, koska apua ja lääkkeitä ei kerran saa.

Pelkkä Cat's Claw'n kissankynsitee ei näköjään riitä kokeiltuani sitä juuri. Se ei riitä pitämään spirokeettaa yksin kurissa. Nigella sativa auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, jota mustaakuminaa on muodossa tai toisessa nautittava, jos meinaa pysyä jossain kunnossa, olen huomannut. Kolmas on aprikoosinytimet, joiden kanssa on oltava varovainen, ettei saa liikaa vetysyanidia. Amygdaliini tehoaa eläviin spirokeettoihin, joiden tappaminen vähentää särkyä kipulääkkeiden peittäessä vain oireita.


Korpeaa tämä epätäydellisyys ja riittämättömyys, ettei pysty kirjoittamaankaan kaikkea, mitä haluaisi ja että väsyy. Tänään kirjoittanut vasta liuskan aamusivuja, joita jatkettava päivän mittaan. Huomasin esimerkiksi, etten ollut kirjoittanut juhannusaatosta kaikkea, että olin kipeämpi kuin pitkään aikaan tai koskaan näistä taudeista. Poskiontelotkin olivat otsaa myöten niin karseassa kunnossa, ettei höyryhengitykset riittäneet, että piti tehdä vielä nenähuuhtelu vedellä, jossa oli sekä merisuolaa että ruokasoodaa hippunen. Oikeastaan sekään ei auttanut, epäilin sienen päässeen jylläämään liikaa sienilääkkeiden ottamisen jäätyä iltaan. Tässä kunnossa flukonatsoli ja terbinafiini ovat minulle tärkeitä lääkkeitä, vaikka auttavatkin vain sieni-infektioon, jota ei niin vain kukisteta edes varpaanvälistä.

Juhannusaaton vastaisena yönä meni myöhään niin kuin tuolta voi lukea olon ollessa kuitenkin aika ok saadessani kirjoittaa rauhassa. Pojan piti kuitenkin täydentää omaa osuuttaan sähköpostissa, jonka ehdotin tekemään vasta päivällä nukuttuaan ensin. Mutta hän halusi lutviutua hommasta mahdollisimman vähällä vaivalla viitaten vain viestiini, joka löytyy siitä alapuolelta. Se oli niin tragikoomista, että luettuaan sen ääneen purskahdin nauramaan, ja siinä samassa lihakseni rentoutuivat ja virtsarakkoni sanoi sopimuksensa irti. Olin juuri pessyt pyykkiä, ettei juhannusaattona tarvitsisi, mutta seuraavassa hetkessä koko suihkuallas oli täynnä pissaan sotkettuja vaatteita.

Virtsarakon sanottua sopimuksensa irti lorotus vaan jatkui, vaikka pistin käden alle ja yritin juosta mahdollisimman nopeasti vessaan, jonka senkin sotkin. Olin vihainen pojalleni, ettei hän jättänyt viestiään seuraavalle päivälle niin kuin ehdotin, että koko juhannusaatto menisi pilalle. Riitelymme pahensi stressiäni ja borrelioosiani herättyäni sen jälkeen ikimuistoiseen luusärkyyn, jaksamatta tehdä muuta kuin hoitaa itseäni.

Rankan päivän jälkeen poikani laittoi meille ruokaa, jossa oli uunissa kypsennettyjä maissintähkiä, joista olin tullut homealtistumiseni jälkeen aina kipeäksi. Tietäessään oireeni poikani ehdotti, että maistaisin maissintähkää vain vähän, etten tulisi niin kipeäksi. Mutta koska maissi maistui niin hyvälle ja voisin kestää sen paremmin käyttämieni sienilääkkeiden ansiosta, pistelin koko tähkän poskeeni. Olin viettänyt selvää juhannusta, syönyt vain yhden maissintähkän, josta hyvästä sain nukkua koko seuraavan yön huonosti vatsani täristessä ties minkä myrkkyjen takia.

Kaiken takana on niin paljon patologiaa, muttei sitä viitsitä edes tutkia ja selvittää.

Ommellessani juhannuksen alusviikolla vihdoin viimein isäni nimipäivänä hautapukujani kuntoon poikani loihi kysymään, missä hänen pukunsa on. Ei missään tietenkään vaaliessani häntä kuin silmäterääni ja rukoillessani puolestaan. Mutta hän pesi koko päivän käsiään kuin Pilatus ruumispukujen vallattua keittiönpöydän suunnittelun ollessa hidasta ja hankalaa. Alkuperäisessä kaavassa ruumispuvussa ei ollut huppua, jonka olin molempiin pukuihin leikannut. Koska puku oli selästä avonainen niin kuin leikkauspuku, hupun istuttaminen ei kävisi niin vain päinsä. Sitä paitsi kuolonkankeus hankaloittaisi pukeutumista entisestään eikä pukuun kiinnitettyä huppua saisi vedettyä päähän ehkä ollenkaan.

Ratkaisuna oli irtohuppu, joka sidottaisiin nyörillä kaulan alle kiinni. Hupusta tuli kaksinkertainen ja testasin vähän omaani, joka oli aika iso, mutta ok. Kaiken ollessa valmista oli kirjailujen vuoro kultaisella kangastussilla. Omaani halusin paljon ristejä, kummallekin päänsivustalle. Ristissä on tukeni ja turvani, josta pidän Tuonelankin porteilla kiinni. Toiseen hupuista piirsin yhden ristin ja kaksi lintua Pyhän Hengen merkkinä. Hautauspukujen ollessa edelleen esillä olen viimeistellyt vielä piirustuksiani ja katunut koko kurssille osallistumista.

Ihmisen kuuluu elää eikä miettiä mitään ahdistavaa kuolemaa.

Lapsena pelkäsin hammaslääkäriä enemmän kuin kuolemaa. Vasta päivä pari sitten tajusin, että koko elämähän on kuin istuisi hammaslääkärin odotushuoneessa. Tietämättöminä siitä, milloin vuoro tulee omalle kohdalle, jatkamme puuhaamista ja hääräämistä, kunnes viikatemies tulee.


Sen verran rankka viikko takana, että kirjoittaminen tänne on jäänyt. Resurssien ollessa rajalliset ja voinnin se, mikä se on, on vuoroteltava tekemisiään. Jos lukee ja vastaanottaa tietoa, silloin ei voi kirjoittaa. Jos se tapahtuu yöllä, kirjoittamiseen ei jää enää voimia eikä aikaa. Minua kiinnosti esimerkiksi Iltalehden uutinen, jossa puhuttiin kuoleman spiraalista. Koska aihe oli poimittu ulkomailta, olisin halunnut lukea alkuperäistäkin juttua vähän. Yleensä Iltalehdessä päinvastoin kuin Ilta-Sanomissa on linkit merkitty selvästi, muttei nyt. Käännettyäni kuoleman spiraalin englanniksi googlasin sanoilla "death spiral", jolla löysinkin aiheen jäljille. Tutkittuani juttua halusin vielä tarkistaa, oliko Iltalehdessä käytetty samaa pohjana. Avasin välilehden ja tajusin osuneeni oikeaan. Jostain syystä tulin vielä kohdistaneeksi kursoria lopussa olevaan kursivoituun sanaan "BBC" huomaten sen olleen sittenkin linkki, että olin kuluttanut aikaani turhaan.

Kuluneella viikolla nimesin kesäkuun viimeisen viikon piinaviikoksi muistellen isoäitini loppua, saatuaan kärsiä juuri sen viikon... Siitä on niin kauan, mutta mieleeni nousi kokonaan uusia asioita. Keuhkojen vaivattua koko kevään ilman, että niitä olisi tutkittu ja hoidettu, pääsemättä terveyskeskuksen vuodeosastolla vaivasta edes lääkäriin, mitä pillereitä siellä hänelle oikein syötettiin, kun hänen sanottiin menneen sekavaksi. Ettei vaan niitä psyykenpillereitä, joilla vanhukset hiljennetään laitoksissa, joilla ei ainakaan kuumeetonta keuhkokuumetta paranneta. Enpä ole yli vuoteen käynyt haudoillakaan, viimeisen kerrankin oltua niin rankka. Samaan hautaan pääsen vielä itsekin, jos joku minut sinne kantaa, jolloin hautapuvustakin tulee pelkkää tuhkaa.

Ihan sama, missä ne luut tai tuhka silloin on, jos henki on poissa. - Ei ihan vielä vaan... Vielä on räpiköitävä ja yritettävä niin kauan kuin henki pihisee.

Jos joku olisi vuosi sitten tai alkukeväästä sanonut, että muutamme tänne, olisin pitänyt sitä ihan höpönlöpöjuttuna. Tampereesta on niin monenlaista juttua, totta ja bluffia, emmekä edes asu keskustassa, jota en kaipaa täällä sen enempää kuin Hesassakaan, jos vain palvelut pelaa. Todellisuus on toinen, mainos toinen. Viimeisellä kerralla Hesassa tulin itkien lääkäristä kotiin. Siinä kaupungissa ei ollut ollut minulle enää vuosiin tarjolla muuta kuin kärsimystä kärsimyksen päälle. En jäänyt sieltä kaipaamaan kuin seinänaapuria ja variksia, joita ruokimme. Palvelut eivät näemmä pelaa täällä sen paremmin kuin Hesassakaan, mutta lintuja on enemmän. Ja paljon järviä meren sijaan.

Keskiviikkona, joka sattui olemaan isoäidin kuolinpäivä, katsoimme vähän uimapaikkoja. Mitä pienempi järvi, sitä lämpöisempi vesi. Yhdessä oli paljon väkeä, emmekä jääneet sinne. Järvenselällä oli iso lintu, joka ei ollut joutsen. "Onks se pulu", kysyin likinäköisenä pojaltani, joka sanoi: "Mitä sä oikein sekoilet." Eihän pulut ole edes mitään vesilintuja, mutta se on tämä aivoissa jylläävä borrelioosi, joka sekoittaa lokit ja pulutkin keskenään.

Päivä oli lämmin, mutta vesi kylmää, ellei sattuisi olemaan aivan pikkuinen järvi. Olin lukenut niin monia inhottavia juttuja paikasta, etten kuunaan päivänä olisi uskonut käyväni vielä Tesomajärvessä uimassakin niin kuin nyt 29.6.2016, heittäessäni pois talviturkin.

Mitä borrelioosiin, poskiontelontulehdukseen ja muihin päällekkäisiin sairauksiin tulee, ne voivat paksusti, siis hyvin, minä niiden kourissa en. Juhannusaatosta jäi kertomatta vielä se, että heräsin helvettiini oikea sierain tukossa, kipeänä ja särkevänä.

Uni ei ole virvoittavaa kuin harvoin ja luusärky vaivaa. Kaikki on vaikeaa ja raskasta.

Aamulla, kun yritin mennä uudestaan nukkumaan, keuhkojani ahdisti. Jäin miettimään, olisiko taustalla sittenkin jotain astmaattista. Mutta oireet ovat täysin erit, ei yhtään yskää tai yskimistä niin kuin homeasunnossa puhjenneessa astmassa oli. Paljon enempää ei tarvinnut miettiä herättyäni siihen, että sylki valui suupieltä pitkin alas. Olin torkahtanut ja sama tapahtui uudestaankin, että heräsin syljen valuessa suupieltä pitkin alas. Jos tätä tapahtuu aina kun nukun, että sylki valuu nieluun, kun en niele enkä hengitä, oireet ovat juuri ne, mitkä minulla on.

Tähän kirjoitusurakkaan meni pitkä rupeama oikoluvun viedessä vielä aikaa. Pitäisi jaksaa hoitaa itseäänkin ja kirjoittaa loppuun aamusivut, joita olen laiminlyönyt.


Ihmisellä on hirveästi oireita ja vaivoja, joiden kanssa hän yrittää tulla näkymättömänä toimeen. Ei jaksaisi hoitaa itseään niin paljon. "Keuhkot tuntuvat vähän paremmilta, ei varmaankaan tarvitse puhaltaa pulloon tai ottaa höyryhengitystä nyt", haluaa ajatella ja mennä väsyneenä suoraan nukkumaan. Mutta vaikka on heinäkuu ja sisällä lämpöä 27 asteen hujakoilla, pelkät peitot eivät sängyssä riitä, vaan on aseteltava vielä villaneuleita palelevien ja tärisevien reisien päälle, joita särkee pitkistä villahousuista huolimatta, joita on kesän kunniaksi ommeltu vielä lisääkin samoin kuin pipoihin lämmittäviä vuoria. Kun vihdoin viimein nukahtaa siellä tuhdin pakkauksen alla, päässään kaksinkertainen pipokin otsaontelon ja päälaen kolotusta vastaan, on tehnyt kaikkensa nukkuakseen niin kuin ne, jotka pitävät tätä kaikkea vain mielensairautena, luulotautina, jota ei kannata edes tutkia ja hoitaa Suomessa. Terveyskeskuksessa hädin tuskin tajutaan, että jollain voi krooninen poskiontelontulehdus jatkua, vaikkei ole viitsitty ottaa kuin röntgenkuva vaan, jos sitäkään. Epäily hulluudesta on niin kova, että saa merkinnän "Z" potilastietoihin oltuaan niin tyhmä, että erehtyi terveyskeskukseen, jonka nimikin kertoo, keille palvelut on tarkoitettu. Niille, jotka sairastavat arvauskeskukseen sopivia tauteja, jotka johtuvat liikalihavuudesta, juopottelusta tms. Näitä terveyskeskuksen paksut lääkärit ymmärtävät, eivät niitä, jotka yrittävät hoitaa itseään hyvin ja ovat siitä huolimatta sairaita. Heille ei palvelut kuulu tai heidät sijoitetaan mielisairaaloihin, jotka on Suomessa muka suljettu, vaikka osastot on siirretty tavallisiin sairaaloihin, joissa pakkohoito edelleen jyrää. Ihmisiä kusetetaan niin paljon kuin sielu sietää ja paskaa niellään. - Tänään olet kotona, mutta jo huomenna voit olla mielisairaalassa. Jos jotakuta huvittaa soittaa noutamaan sinut eikä supliikkisi suju hyvin. Sukulaisesi, koulusi, työnantajasi, vastapuolesi, vihamiehesi, kuka tahansa voi soittaa terveyskeskukseen ja vääristellä sinusta tietoja, joiden perusteella sinut haetaan ambulanssilla sairaalaan ja mielenterveydenarvioon. Kaikki päätyy potilastietoihisi, jonka jälkeen olet leimattu koko loppuiäksesi.

Väsyttää herättyäni kesken unieni hengenahdistukseen, johon piti nousta ottamaan höyryhengitystä ja puhaltamaan pulloon taas. Mentävä lepäämään vielä, jos unikin tulisi.

Jk. Mistä tietää, että ihmisellä on krooninen poskiontelontulehdus? Nenäliinoista, joita ilman ei pysty elämään, joita on oltava vuoden ympäri, kesät talvet. Z-kirjaimen sijaan potilastiedoissa pitäisi lukea, että olematon hoito ja puoskarointi on tullut hirveän kalliiksi eikä siinä ole mitään kehumista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12140  Ke 06 Hei 2016, 2:09 (GMT+3)  Aihe: Herran haltuun. Arvokkaita päiviä. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.7.2016 klo 12.10 kirjoitti:
Admin 2.7.2016 klo 2.03 kirjoitti:
Admin 27.6.2016 klo 15.49 kirjoitti:
Admin 27.6.2016 klo 2.41 kirjoitti:
Admin 23.6.2016 klo 3.15 kirjoitti:
Admin 22.6.2016 klo 8.42 kirjoitti:
Admin 21.6.2016 klo 3.07 kirjoitti:
Admin 19.6.2016 klo 15.28 kirjoitti:
Admin 19.6.2016 klo 1.19 kirjoitti:
Admin 18.6.2016 klo 12.26 kirjoitti:
Admin 18.6.2016 klo 2.11 kirjoitti:
Admin 17.6.2016 klo 12.00 kirjoitti:
Tukka takkuisena juonut vasta pahaa, vanhaa kahvia.

Miksei elämä voi olla vaan hauskaa ja mukavaa?


Hetken aikaa voi olla hyvä mieli, muttei vääryydet unohdu. Ei voi vaan nauraa päälle, että kiva juttu, kun lyötte lyötyä kuin vierasta sikaa ja potkitte sairaita lisää.

Suomessa moralisoidaan ja ihmetellään hurskaina sitä, miten jossain muualla raiskauksen uhrit voidaan pahoinpidellä, jopa tappaa ja tuomita kuolemaan.

Mutta täällähän kiusataan sairaita, minkä ehditään. "Oikeus" on sitä, että saadaan se rääkätty kärsimään vielä lisää. Jos häntä on kiusattu, kiusataan vielä lisää; haetaan vaikka ambulanssilla sairaalaan kiusaajien silmien edestä, jotka jäävät ilkkumaan perään. Tai jos hänelle on pahoinpitelemällä aiheutettu aivovamma, pistetään pahoinpidelty pakkohoitoon pahoinpitelijän päästessä kuin koira veräjästä.

Hirveä sarvikuonolauma vyöryy päälle ja jyrää raukkamaisesti ylivoimalla sen yhden. Suomessa. Täällä lintukodossa.

+ + +

Miksi sen tukka on takkuinen, voin kuulla moralisoinnin äänen.

Siksi, ettei ole jaksanut kammata sitä vielä.

Miksi juo vanhaa pahaa kahvia?

Siksi, ettei ole saanut vielä uutta.

+ + +

Suomi on täynnä ilkeitä ja häijyjä ihmisiä, joita voi olla ihan kotinurkissa tai tuttavapiirissä.

Sukulaisissa.

Kun ajattelen kummitätiäni, tulee vain paha mieli.

Admin 18.3.2016 klo 15.57 kirjoitti:
Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.


Lainaus edellä tuolta potiessani sieni-infektiota edelleen. Maaliskuusta alkaen on sentään ollut oikeat lääkkeet, jotka ovat auttaneet paljon. Mutta sitten kun loppuu terbinafiini, jonka jälkeen flukonatsoli, mitä sitten? Suomettuneet lääkärit haluavat olla oikeassa, vaikka väärät lääkkeet kuten kortisoni ovat tappavia sieni-infektiossa. Mieluummin uhrataan henki kuin uhmataan pinttyneitä opinkappaleita siitä, etteikö sieni voisi elää lähes huomaamattomana muuallakin kuin vain varpaanvälissä, että poskiontelossa sen pitäisi olla joku möykky, jotain muuta kuin hiivamuodossa oleva dimorfinen sieni, josta lääkärit eivät ymmärrä mitään.

Koko ajan päässäni on ollut oireita, vaikken olekaan raportoinut siitä täällä. Jos jotakuta kiitän, niin Jumalan johdatusta oikeiden lääkkeiden saamisessa auttaessaan niin paljon. Huolettomia, arvokkaita päiviä riittää muutamaksi kuukaudeksi, niin kauan kuin oikeita lääkkeitä riittää, tosin varpaille vaan, jonka jälkeen voi vain arvailla, mitä tapahtuu. Mitä sitkeä sieni tykkää hoidon lopettamisesta? Ei ole satua se, mistä olen kertonut, kaikki ne oireet ja pään vihlominen ja kalvaminen ennen sienikuurin aloittamista 2.3.2016. Suomesta ei ainakaan apua saa, mutta lääkärit voivat ottaa väärällä lääkityksellä nirrin pois.

Psyykenlääkkeistäkään ei ole sieni-infektiossa mitään apua, mutta voivat turruttaa ja tappaa. Mieleeni on tullut sekin, kuinka paljon ihmisiä on menehtynyt hoitovirheiden uhrina mielisairaaloissa ja psykiatrisilla osastoilla, kun siitä ei ole raportoitu mitään. Kiinnostaisi tietää, mitä puoskarointi ja ihmisten hengellä leikkiminen maksaa täällä ihmisoikeuksien takapajulassa, jossa nujertaminen on ainoa kommunikointimuoto; kun jo lapsesta lähtien opetetaan alistumaan ja kärsimään erilaisuuden hyväksymisen ja todellisen sivistyksen sijaan, jota Suomessa ei sallita niin kuin muissa länsimaissa.

Nujertaminen on tärkeää. On tärkeää tukahduttaa erilaiset mielipiteet ja sallia vain vahvemman totuus, joka lienee enemmän miesten kuin naisten ja enemmän mies- kuin naislääkäreiden totuutta. Suomi on hyvin syrjivä ja sovinistinen kaikessa.

Muistan esimerkiksi Riitta Kauppisen tapauksen kauan sitten. Minua pöyristytti kummitätini asenne todettuaan, että "kyllä siinä on jotain" - siis jotain hullua kollegalääkäreiden toimitettua pakkohoitoon legionellabakteerin takia, joka vaivasi potilaita. Lääkäreiden epäeettiset kollegiaalisuusohjeet estävät tehokkaasti kaiken kritiikin ja ylläpitävät nokkimisjärjestystä, jossa ylin lääkärimafia määrää tahdin. Ajattelun hintana voi olla pakkohoitoon toimittaminen, etenkin naislääkäreillä. Näppärää mafialle, eikö totta. Pidä suusi kiinni, tai pääset mielisairaalaan. Eikä kukaan kritisoi tai puhu Suomessa mitään.


Jälki on erinäköistä, mihin kirjoittaa ensimmäiset sanansa yön jälkeen. Purettuaan paineet voi keskittyä muuhun, jos jaksaa, mutta voinnista voi saada liian siloisen kuvan.

Kun ei voi edes syödä normaalisti vatsaansa täyteen niin kuin ihmiset yleensä. Viime yön syntini puolilta öin oli hapankorput margariinin kera. Käytän hyvälaatuista kasvimargariinia ihan sen takia, ettei verenkiertoni kaikesta hehkutuksesta huolimatta kestä voita suonikohjuongelman pahetessa heti. Mitä juoksevampaa ja pehmeämpää rasvaa, sen parempi. Hapankorppujen päällä levitettävää, maistuessaan liiankin hyvälle. Korppuja taisi mennä kymmenen tai ylikin laskematta määrää tai kaloreita, joihin en kiinnitä mitään huomiota. Kaloripommit eivät lihota vaan jokin muu, alkoholi, tai jos puputtaa ruokaa koko ajan ja elää syödäkseen.

Hapankorpuissa taisi olla vaan liikaa suolaa yötä vasten, sillä mennessäni aamuyöllä nukkumaan sydämeni hakkasi niin, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Se oli sitä saatanan takykardiaa, joka jatkui ja jatkui vaan. Ääreisverenkierron ongelmien ja Raynaudin takia en voi käyttää edes beetasalpaajia heikentäessään verenkiertoa entisestään. Sänkyni vieressä on ubikinonia juuri tällaisia tilanteita varten, mutta olin syönyt purkin loppuun enkä tiedä, onko sitä enää muuallakaan.

Aika vetämätön olo on tuollaisen yön jälkeen. Menen keittämään kahvia saatuani Lidlistä taas hurjan hyvää Mövenpickiä, jota olen juonut jo monta paketillista, jonka jälkeen kasvopesulle ja aamusivuja ja näitä purnauksia ja kuulumisia kirjoittamaan.


Jonkunlaista väsymystä foorumin jatkuvassa päivittelyssä eikä ihmekään kirjoittamisen viedessä niin paljon aikaa. Aamusivuista en luovu niin kauan kuin kynä pysyy kädessä. Niihin tallentuu kaikkein tärkein data ihan manuaalisesti rustaamalla, joka on osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Etsin juuri päivällä uusia mappeja, jos olisin löytänyt Tigerista samanlaisia kuin viimeksi olen käyttänyt. Edellinen mappi reissasi mukanani aika erikoisissa paikoissa; oikeussalissa tehdessäni reaaliaikaisia muistiinpanoja, ambulanssikyydissä ja mielenterveyden arvioinnissa mukana käsilaukussa Rukousystävien lehden takana, jonka poliisikin näki kurkattuaan laukkuuni, ettei siellä olisi mitään vaarallista. Sama mappi on reissannut edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä, sitä on päivitetty ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen sairaalassa, toimien tällä hetkellä väliaikaisarkistona maalis-, huhti- ja toukokuun aamusivuilleni, kunnes hävitän sen kokonaan. Nykyiselle mapilleni kävi vähän ikävästi istahdettuani sen päälle niin, että pahvi meni ryttyyn eikä toimi niin tukevana kirjoitusalustana enää. Mitkään niistä eivät ole ikuisia, kaikki on uusittava ajallaan.

Huomasin vaan lauantaina sivujani kirjoittaessani, että viime yöstä jäi edelle kirjaamatta kokonaan hengenahdistus, joka vaivasi taas. Olen joutunut viime aikoina puhaltamaan joka päivä pulloon saadakseni keuhkoputkiin valuneen liman pois. Ubikinonia löytyi vielä pari kapselia ennen kuin saan lisää ollessaan tosi tyyriitä. Otsa ja pää oireilevat edelleen, mutta toistaiseksi on vielä oikeat lääkkeet, jotka hillitsevät oireita. Jotain häikkää kuitenkin, jos ajattelee, että joku ostaa ihan tosissaan keskellä kesää pipolankaa niin kuin minä kolme kerää akryyliä tietämättä, kuka jaksaisi neuloa ne.


Kopioin edelle taas liudan viestejä, tällä kertaa ketjusta "Mitäs sää - Herran ilmoja pitelee", joihin kaikkiin on merkattava lähde, joka on aika hidasta ja tarkkaa puuhaa, kun linkin pitäisi osoittaa vielä oikeaan paikkaan. Näköjään kopioidut viestit kasvattavat foorumin viestien kokonaismäärää, muttei kirjoittamieni viestieni määrää, tämän ollessa 10100. viestini.

Yön mennessä myöhään tärkeästä aiheesta kirjoittaessani toivoin voivani nukkua pitkään aamulla, onhan pyhäpäiväkin, jota lepopäivää kunnioitan kristittynä ja jota elimistöni kaipaa kipeästi. Arkena jos menee myöhään, kun ulkoa voi kantautua sisään raskaiden ajoneuvojen ääniä ja muuta meteliä, laitan korvaani hyväksi osoittautuneet korvatulpat, joista kerron täällä. Nyt kun on sunnuntai, arvelin aamulla olevan hiljaista levätäkseni tarpeeksi pitkään. Ikävä kyllä heräsin vasaran ääniin jo kymmenen maissa vain nelisen tunnin unien jälkeen. Terveelle se ei merkkaa mitään, mutta herätessäni ennen aikojani johonkin meteliin se on elimistölle hirveä stressi, joka tarkoittaa omassa borrelioosissani kauheaa, kaikkialla jäytävää luusärkyä.

Se tapahtuu kuin nakutettu kolmisen nelisen tunnin unien jälkeen, että luuytimiä myöten särkee kuin riivattu, mutta jos saa nukkua kunnon levolliset unet rauhassa, mitään luusärkyäkään ei ole.

Mitä sitten, kun tänä aamuna taas särki? Yrittää lämmittää villaneuleilla ja lämpöpullolla niitä jäytäviä luita. Vasaran naputus on jo loppunut, muttei unikaan tule, vaikka korvatulppa on korvassa ja cd soi hiljaa. Olen ottanut jo kipulääkettä, johon turvaudun vain harvoin, luiden jäytäessä edelleen. Kipu on niin terävää ja vihlovaa, ettei 50 milligrammaa Voltaren Rapidia tehoa siihen juuri yhtään.

Toinen juttu on se, että keuhkojani ahdistaa nielemis- ja hengittämisongelman vaivattua enemmän. Joka päivä on muistettava puhaltaa pulloon saadakseen liman keuhkoputkista pois. Ongelma muistuttaa kyllä itsestään niin kauan, parhaillaankin, että pulloon muistaa puhaltaa.


Pitkiä viestejä ja oleellisia asioita, voisi olla tämän ja monen muun otsikkona. Katsoessani edeltä, mistä kohtaa poikkaisisin, ettei tule liian pitkää viestiä, se ei käynyt mistään yrittäessäni juuri viitata kyseisiin asioihin.

Edellä kirjoitan, että on muistettava puhaltaa pulloon joka päivä saadakseen liman keuhkoputkista pois. En ole muistanut enkä jaksanut tehdä niin kahteen päivään.

Kun on tietty energiamäärä käytössä, sitä ei riitä joka paikkaan. Ei pysty millään pitämään kaikkia palloja ilmassa yhtä aikaa. Väsyy ja toiset pallot tippuvat maahan, välillä kaikki ja joskus lopullisesti.

Olen alkanut sentään valmistaa Cat's Claw'sta ja inkiväärirouheesta haudutettua teetä isoon kannuun niin, että sitä on joka päivä saatavilla joko kuumana tai kylmänä laittaen lopun teen jääkaappiin. Sillähän on niin hyvä tehokin Eva Sapin ja kumppanusten tutkittua Samentoa, jossa kissankynsi pistetään rahoiksi. Motiiviani teen keittelyyn lisää se, että täällä on nyt kaksi hoidettavaa, niin kuin kerron tuolla, jos huomasitte. Ketään ei pure punkki kaupassa, paitsi minua, eikä punkki tipu kenenkään päälle puusta, paitsi poikani päälle, vieläpä viimeisellä viikolla oltuamme muuttamassa pois Helsingistä. En kerro tässä sen enempää poikani asioista, mutta ottaessaan huomioon lähtökohdat ja borrelioosin luonteen täällä keitetään Uncaria tomentosaa kahdelle.

Päivä on ollut pitkä, kello tulee kaksi aamuyöllä ja vielä pitäisi jatkaa. Onneksi sain nukuttua yön vähän paremmin johtuen kai siitä, että jätin jälleen kerran syömisen väliin, vaikka teki ihan hirveästi mieli hapankorppua toisen mussuttaessa milloin mitäkin ruokaa. Siperian opettaessa meikäläistä muistin, mitä hapankorppujen kanssa aiemmin tapahtui ja jätin väliin, jossa yhteydessä päivän toiset lääkkeetkin unohtuivat ottaa.

Jos on aivan pakko valita, unet vai ruoka, unet vievät voiton valvomisesta jo tarpeeksi riutuneella, jonka takia paino ei pääse nousemaan, päinvastoin.

Ennen ylösnousua mieleeni nousi niitä näitä ajatuksia, joita pohdin, kuten kaikkea lukemaani ja kokemaani. Nytkin muokkailin ja kehittelin otsikoita maatessani siinä vielä pötköllään. Yksi oli luterilaisen kirkon rappiotilasta, piispojen läträtessä kansan laskuun viinaa. Olen aina ihmetellyt Irja Askolan lihomista, luullen hänen vain syöpötelleen epäterveellisesti, mutta Helsingin piispahan nauttii paljon myös alkoholia, joka selittää paisumisen. Toinen teema liittyi terveydenhuoltoon, kun mainokset ja käytäntö eivät kohtaa. Mainostettaessa palvelua www.valinnanvapaus.fi voitaisiin aivan hyvin ohjata osoitteeseen www.vaihda-lehmä-toiseen-samanlaiseen-lehmään.fi johtaessaan vähemmän harhaan. Parempaa palvelua ei ole se, että vain mainostetaan paremmaksi ja valkaistaan mainoksissa esiintyvien hampaat.

Oltuani päivällä vähän aikaa pihalla, kun lämpöä oli vajaan parinkymmenen asteen hujakoilla, mutta tuuli viileähköä, otsaani ja päätäni nakersi ikävästi sen jälkeen. Illalla lähtiessämme lenkille kun ulkona oli viitisentoista astetta lämmintä, tiesin jo etukäteen, että pipo on laitettava päähän - keskellä kesää. Poikani pyysi laittamaan vielä hupparin hupun, että näyttäisi paremmalta niin. Riskinä kaikessa on se, että joku vetää minua vielä turpaan joutuessani kulkemaan talvitamineissa keskellä kesää hyvinvointi-Suomessa, jossa palvelut ja terveydenhuolto pelaavat.

Jk. klo 3.29. Oireista jäi mainitsematta toispuoleinen nuha, joka tulee yleensä oikeasta sieraimesta. Sillä lailla tätä kaikkea luulotautia pukkaa, Hesassa ennen ja Mansessa nykyään.


Voi, tätä luulotautia.

Toisille kuuluu hyvinvointiyhteiskunta, toisille hidas kidutus.

Olenko nukkunut tuntiakaan?

Reisien vihloessa edestä ja takaa kankusta vuoroteltava lämpöpullon paikkaa.

Vähän rankkaa puuhaa, kun pitäisi voida nukkua.

Hengitys on raskasta, keuhkoja ahdistaa oikealta, vaikka jaksoin puhaltaa pulloon kolmen päivän jälkeen.

Höyryhengitystä en ole jaksanut ottaa, tehtävä henkitoreissaan seuraavaksi.

Limaa valuu yöllä nieluun, kun ei luulotaudissa nukkuessaan hengitä ja niele normaalisti.

Sain harvinaisen hyväntahtoiselta ja herttaiselta keuhkolääkäriltä vuosi sitten lähetteen keuhkojen MRI:hin, muttei sitä ole voitu ottaa missään vanhan naisen lähetteen mennessä hukkaan.

Poikkeustapauksia lukuun ottamatta lääkärikunta elää kollektiivisessa valheessa eikä heiltä saa mitään apua.

Pahinta kollektiivinen valhe on terveyskeskuksissa, joissa ei edes kannata käydä itseään kiusaamassa ja menettämässä viimeisiä voimiaan.


Oikeasti näiden sairauksien kanssa eläminen on helvetin raskasta ja pelkkää kidutusta, niin kuin edellä kerron. Kaukana jostain luulotaudista, josta lääkärit kehtaavat edes puhua.

Poikani huomasi jo kauan sitten, että vatsani on täynnä luomia, joista hän on ollut huolissaan. Luomia on noussut kuin sieniä sateella poskiontelotulehduksen alettua alkuvuonna 2010 tekemäni hometestin jälkeen, josta sain jonkun helvetillisen tartunnan. Vatsani alkoi täristä ja elimistö on lykännyt myrkkyjä ihoon, niihin luomiin, joita on isompia ja pienempiä ihan vieri vieressä.

Olkoon. Olkoot kaikki. On tyydyttävä siihen, mitä ei voi muuttaa, ja tehtävä sitä, mihin voi vaikuttaa. Olen harjoitellut tätä kirjoittamista kurinalaisesti jo pitkään. Vasta äsken kirjoitin eiliset aamusivut loppuun oikolukien ne huomenna ennen uusia aamusivuja. Tähän minä voin vaikuttaa ja tätä minä teen. Jos ei kerran voi hoidattaa itseään kuntoon, niin sitten ei voi. Ompelin jo monta vuotta keskeneräisinä olleet hautauspuvutkin valmiiksi.

Päivällä, kun olin väsynyt, lueskelin blogia Älä sairastu vakavasti Suomessa.

Vaikkei Helsingistä olekaan kukaan kirjoittanut tuonne mitään, lähes kaikki kokemukseni 30.4.2016 asti ovat sieltä.

Olipa vaan järkkyä lukea, mitä Tampereesta kerrotaan, miten hirveitä kokemuksia ihmisillä on, miten heitä on kohdeltu.


Poikani sanoi vastikään, ettei kukaan jaksa lukea näitä pitkiä viestejäni. Vaan enpä jaksa aina kirjoittaakaan täällä mitään. Niin rankka juhannus takana sairaana ja selvin päin, että hyvä kun jaksoin aamusivut kirjoittaa ja nekin vain niukin naukin. Juhannusaattona meinasi kirjoittaminen jäädä kokonaan väliin ja aloitinkin vasta puolen yön jälkeen. Olin niin kivulias, että sain hoitaa koko päivän itseäni. Keuhkot olivat niin huonossa kunnossa, ettei pulloon puhaltaminen auttanut, vaan höyryhengitystäkin piti ottaa monta kertaa frankinsensin ja mirhan eteeristen öljyjen kera. Mutta jos päivä on alkanut sillä, että unet katkeavat julmettuun reisisärkyyn, jossa luita leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä kivun ollessa viiltävää, vointi on romahtanut taas.

Sairas palikkakasa on niin helppoa saada alas. Tauti on niin ovela, että pieni määrä painetta ja stressiä riittää buustaamaan kortisolihormonin tuotannon, joka ajaa immuunipuolustuksen alas ja päästää spirokeetat ja muut taudinaiheuttajat valloilleen, jonka saa tuntea nahoissaan pääsemättä tästä saatanan taudista eroon.

Sattuneesta syystä sairastettuani koko juhannuksen en jaksa niin hirveästi kirjoittaa. Mitä kirjoitan ollenkaan.

Eihän tätä haluta edes nähdä tai parantaa, tätä muille näkymätöntä helvettiä, kun on nukkunut koko juhannuksenkin pipo päässä.

Sisällä on nyt 27,8 astetta lämmintä asunnon ollessa Luojan kiitos lämpimämpi kuin edellinen läävä, muttei se riitä estämään reisisärkyä, jos ei ole pukeutunut tarpeeksi paksusti. Korjatessani olohaalariani laitoin kesän kunniaksi shortsit jalkaan, isävainaani käyttämättömät yöpuvun shortsit, ja yläkroppaan jo vuosikymmeniä sitten menehtyneen äidinäitini hihattoman aluspaidan, jonka villa on ihanan laheaa edelleen. Mutta sitten tuli kylmä, ja sääriin oli vedettävä äidiltä saamani säärystimet ja jalkoihin anopin neulomat paksut villasukat, jonka jälkeen piti hakea vielä pitkä huppari keskivartaloa lämmittämään. Ongelma tässä istuessani on vaan polven yläpuolinen alue, jossa ei ole kuin paljasta ihoa, joka kolottaa ja palelee sairaasti. Vieressä on lämpötyyny, olen käyttänyt sitä koko kesän ja jouduin laittamaan sen päälle taas ennen kuin puen jotain peittävämpää.

Vaikka meillä oli muuttaessamme noin kaksi matkalaukullista luontaistuotteita, olen yrittänyt pärjätä mahdollisimman vähällä määrällä rohtoja jo ihan siitä syystä, että olen väsynyt kaikkeen puputtamiseen ja pillerien nieleskelyyn.

Minua kiinnostaa tietää, mikä on vähin rohtomäärä, millä selviää, koska apua ja lääkkeitä ei kerran saa.

Pelkkä Cat's Claw'n kissankynsitee ei näköjään riitä kokeiltuani sitä juuri. Se ei riitä pitämään spirokeettaa yksin kurissa. Nigella sativa auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, jota mustaakuminaa on muodossa tai toisessa nautittava, jos meinaa pysyä jossain kunnossa, olen huomannut. Kolmas on aprikoosinytimet, joiden kanssa on oltava varovainen, ettei saa liikaa vetysyanidia. Amygdaliini tehoaa eläviin spirokeettoihin, joiden tappaminen vähentää särkyä kipulääkkeiden peittäessä vain oireita.


Korpeaa tämä epätäydellisyys ja riittämättömyys, ettei pysty kirjoittamaankaan kaikkea, mitä haluaisi ja että väsyy. Tänään kirjoittanut vasta liuskan aamusivuja, joita jatkettava päivän mittaan. Huomasin esimerkiksi, etten ollut kirjoittanut juhannusaatosta kaikkea, että olin kipeämpi kuin pitkään aikaan tai koskaan näistä taudeista. Poskiontelotkin olivat otsaa myöten niin karseassa kunnossa, ettei höyryhengitykset riittäneet, että piti tehdä vielä nenähuuhtelu vedellä, jossa oli sekä merisuolaa että ruokasoodaa hippunen. Oikeastaan sekään ei auttanut, epäilin sienen päässeen jylläämään liikaa sienilääkkeiden ottamisen jäätyä iltaan. Tässä kunnossa flukonatsoli ja terbinafiini ovat minulle tärkeitä lääkkeitä, vaikka auttavatkin vain sieni-infektioon, jota ei niin vain kukisteta edes varpaanvälistä.

Juhannusaaton vastaisena yönä meni myöhään niin kuin tuolta voi lukea olon ollessa kuitenkin aika ok saadessani kirjoittaa rauhassa. Pojan piti kuitenkin täydentää omaa osuuttaan sähköpostissa, jonka ehdotin tekemään vasta päivällä nukuttuaan ensin. Mutta hän halusi lutviutua hommasta mahdollisimman vähällä vaivalla viitaten vain viestiini, joka löytyy siitä alapuolelta. Se oli niin tragikoomista, että luettuaan sen ääneen purskahdin nauramaan, ja siinä samassa lihakseni rentoutuivat ja virtsarakkoni sanoi sopimuksensa irti. Olin juuri pessyt pyykkiä, ettei juhannusaattona tarvitsisi, mutta seuraavassa hetkessä koko suihkuallas oli täynnä pissaan sotkettuja vaatteita.

Virtsarakon sanottua sopimuksensa irti lorotus vaan jatkui, vaikka pistin käden alle ja yritin juosta mahdollisimman nopeasti vessaan, jonka senkin sotkin. Olin vihainen pojalleni, ettei hän jättänyt viestiään seuraavalle päivälle niin kuin ehdotin, että koko juhannusaatto menisi pilalle. Riitelymme pahensi stressiäni ja borrelioosiani herättyäni sen jälkeen ikimuistoiseen luusärkyyn, jaksamatta tehdä muuta kuin hoitaa itseäni.

Rankan päivän jälkeen poikani laittoi meille ruokaa, jossa oli uunissa kypsennettyjä maissintähkiä, joista olin tullut homealtistumiseni jälkeen aina kipeäksi. Tietäessään oireeni poikani ehdotti, että maistaisin maissintähkää vain vähän, etten tulisi niin kipeäksi. Mutta koska maissi maistui niin hyvälle ja voisin kestää sen paremmin käyttämieni sienilääkkeiden ansiosta, pistelin koko tähkän poskeeni. Olin viettänyt selvää juhannusta, syönyt vain yhden maissintähkän, josta hyvästä sain nukkua koko seuraavan yön huonosti vatsani täristessä ties minkä myrkkyjen takia.

Kaiken takana on niin paljon patologiaa, muttei sitä viitsitä edes tutkia ja selvittää.

Ommellessani juhannuksen alusviikolla vihdoin viimein isäni nimipäivänä hautapukujani kuntoon poikani loihi kysymään, missä hänen pukunsa on. Ei missään tietenkään vaaliessani häntä kuin silmäterääni ja rukoillessani puolestaan. Mutta hän pesi koko päivän käsiään kuin Pilatus ruumispukujen vallattua keittiönpöydän suunnittelun ollessa hidasta ja hankalaa. Alkuperäisessä kaavassa ruumispuvussa ei ollut huppua, jonka olin molempiin pukuihin leikannut. Koska puku oli selästä avonainen niin kuin leikkauspuku, hupun istuttaminen ei kävisi niin vain päinsä. Sitä paitsi kuolonkankeus hankaloittaisi pukeutumista entisestään eikä pukuun kiinnitettyä huppua saisi vedettyä päähän ehkä ollenkaan.

Ratkaisuna oli irtohuppu, joka sidottaisiin nyörillä kaulan alle kiinni. Hupusta tuli kaksinkertainen ja testasin vähän omaani, joka oli aika iso, mutta ok. Kaiken ollessa valmista oli kirjailujen vuoro kultaisella kangastussilla. Omaani halusin paljon ristejä, kummallekin päänsivustalle. Ristissä on tukeni ja turvani, josta pidän Tuonelankin porteilla kiinni. Toiseen hupuista piirsin yhden ristin ja kaksi lintua Pyhän Hengen merkkinä. Hautauspukujen ollessa edelleen esillä olen viimeistellyt vielä piirustuksiani ja katunut koko kurssille osallistumista.

Ihmisen kuuluu elää eikä miettiä mitään ahdistavaa kuolemaa.

Lapsena pelkäsin hammaslääkäriä enemmän kuin kuolemaa. Vasta päivä pari sitten tajusin, että koko elämähän on kuin istuisi hammaslääkärin odotushuoneessa. Tietämättöminä siitä, milloin vuoro tulee omalle kohdalle, jatkamme puuhaamista ja hääräämistä, kunnes viikatemies tulee.


Sen verran rankka viikko takana, että kirjoittaminen tänne on jäänyt. Resurssien ollessa rajalliset ja voinnin se, mikä se on, on vuoroteltava tekemisiään. Jos lukee ja vastaanottaa tietoa, silloin ei voi kirjoittaa. Jos se tapahtuu yöllä, kirjoittamiseen ei jää enää voimia eikä aikaa. Minua kiinnosti esimerkiksi Iltalehden uutinen, jossa puhuttiin kuoleman spiraalista. Koska aihe oli poimittu ulkomailta, olisin halunnut lukea alkuperäistäkin juttua vähän. Yleensä Iltalehdessä päinvastoin kuin Ilta-Sanomissa on linkit merkitty selvästi, muttei nyt. Käännettyäni kuoleman spiraalin englanniksi googlasin sanoilla "death spiral", jolla löysinkin aiheen jäljille. Tutkittuani juttua halusin vielä tarkistaa, oliko Iltalehdessä käytetty samaa pohjana. Avasin välilehden ja tajusin osuneeni oikeaan. Jostain syystä tulin vielä kohdistaneeksi kursoria lopussa olevaan kursivoituun sanaan "BBC" huomaten sen olleen sittenkin linkki, että olin kuluttanut aikaani turhaan.

Kuluneella viikolla nimesin kesäkuun viimeisen viikon piinaviikoksi muistellen isoäitini loppua, saatuaan kärsiä juuri sen viikon... Siitä on niin kauan, mutta mieleeni nousi kokonaan uusia asioita. Keuhkojen vaivattua koko kevään ilman, että niitä olisi tutkittu ja hoidettu, pääsemättä terveyskeskuksen vuodeosastolla vaivasta edes lääkäriin, mitä pillereitä siellä hänelle oikein syötettiin, kun hänen sanottiin menneen sekavaksi. Ettei vaan niitä psyykenpillereitä, joilla vanhukset hiljennetään laitoksissa, joilla ei ainakaan kuumeetonta keuhkokuumetta paranneta. Enpä ole yli vuoteen käynyt haudoillakaan, viimeisen kerrankin oltua niin rankka. Samaan hautaan pääsen vielä itsekin, jos joku minut sinne kantaa, jolloin hautapuvustakin tulee pelkkää tuhkaa.

Ihan sama, missä ne luut tai tuhka silloin on, jos henki on poissa. - Ei ihan vielä vaan... Vielä on räpiköitävä ja yritettävä niin kauan kuin henki pihisee.

Jos joku olisi vuosi sitten tai alkukeväästä sanonut, että muutamme tänne, olisin pitänyt sitä ihan höpönlöpöjuttuna. Tampereesta on niin monenlaista juttua, totta ja bluffia, emmekä edes asu keskustassa, jota en kaipaa täällä sen enempää kuin Hesassakaan, jos vain palvelut pelaa. Todellisuus on toinen, mainos toinen. Viimeisellä kerralla Hesassa tulin itkien lääkäristä kotiin. Siinä kaupungissa ei ollut ollut minulle enää vuosiin tarjolla muuta kuin kärsimystä kärsimyksen päälle. En jäänyt sieltä kaipaamaan kuin seinänaapuria ja variksia, joita ruokimme. Palvelut eivät näemmä pelaa täällä sen paremmin kuin Hesassakaan, mutta lintuja on enemmän. Ja paljon järviä meren sijaan.

Keskiviikkona, joka sattui olemaan isoäidin kuolinpäivä, katsoimme vähän uimapaikkoja. Mitä pienempi järvi, sitä lämpöisempi vesi. Yhdessä oli paljon väkeä, emmekä jääneet sinne. Järvenselällä oli iso lintu, joka ei ollut joutsen. "Onks se pulu", kysyin likinäköisenä pojaltani, joka sanoi: "Mitä sä oikein sekoilet." Eihän pulut ole edes mitään vesilintuja, mutta se on tämä aivoissa jylläävä borrelioosi, joka sekoittaa lokit ja pulutkin keskenään.

Päivä oli lämmin, mutta vesi kylmää, ellei sattuisi olemaan aivan pikkuinen järvi. Olin lukenut niin monia inhottavia juttuja paikasta, etten kuunaan päivänä olisi uskonut käyväni vielä Tesomajärvessä uimassakin niin kuin nyt 29.6.2016, heittäessäni pois talviturkin.

Mitä borrelioosiin, poskiontelontulehdukseen ja muihin päällekkäisiin sairauksiin tulee, ne voivat paksusti, siis hyvin, minä niiden kourissa en. Juhannusaatosta jäi kertomatta vielä se, että heräsin helvettiini oikea sierain tukossa, kipeänä ja särkevänä.

Uni ei ole virvoittavaa kuin harvoin ja luusärky vaivaa. Kaikki on vaikeaa ja raskasta.

Aamulla, kun yritin mennä uudestaan nukkumaan, keuhkojani ahdisti. Jäin miettimään, olisiko taustalla sittenkin jotain astmaattista. Mutta oireet ovat täysin erit, ei yhtään yskää tai yskimistä niin kuin homeasunnossa puhjenneessa astmassa oli. Paljon enempää ei tarvinnut miettiä herättyäni siihen, että sylki valui suupieltä pitkin alas. Olin torkahtanut ja sama tapahtui uudestaankin, että heräsin syljen valuessa suupieltä pitkin alas. Jos tätä tapahtuu aina kun nukun, että sylki valuu nieluun, kun en niele enkä hengitä, oireet ovat juuri ne, mitkä minulla on.

Tähän kirjoitusurakkaan meni pitkä rupeama oikoluvun viedessä vielä aikaa. Pitäisi jaksaa hoitaa itseäänkin ja kirjoittaa loppuun aamusivut, joita olen laiminlyönyt.


Ihmisellä on hirveästi oireita ja vaivoja, joiden kanssa hän yrittää tulla näkymättömänä toimeen. Ei jaksaisi hoitaa itseään niin paljon. "Keuhkot tuntuvat vähän paremmilta, ei varmaankaan tarvitse puhaltaa pulloon tai ottaa höyryhengitystä nyt", haluaa ajatella ja mennä väsyneenä suoraan nukkumaan. Mutta vaikka on heinäkuu ja sisällä lämpöä 27 asteen hujakoilla, pelkät peitot eivät sängyssä riitä, vaan on aseteltava vielä villaneuleita palelevien ja tärisevien reisien päälle, joita särkee pitkistä villahousuista huolimatta, joita on kesän kunniaksi ommeltu vielä lisääkin samoin kuin pipoihin lämmittäviä vuoria. Kun vihdoin viimein nukahtaa siellä tuhdin pakkauksen alla, päässään kaksinkertainen pipokin otsaontelon ja päälaen kolotusta vastaan, on tehnyt kaikkensa nukkuakseen niin kuin ne, jotka pitävät tätä kaikkea vain mielensairautena, luulotautina, jota ei kannata edes tutkia ja hoitaa Suomessa. Terveyskeskuksessa hädin tuskin tajutaan, että jollain voi krooninen poskiontelontulehdus jatkua, vaikkei ole viitsitty ottaa kuin röntgenkuva vaan, jos sitäkään. Epäily hulluudesta on niin kova, että saa merkinnän "Z" potilastietoihin oltuaan niin tyhmä, että erehtyi terveyskeskukseen, jonka nimikin kertoo, keille palvelut on tarkoitettu. Niille, jotka sairastavat arvauskeskukseen sopivia tauteja, jotka johtuvat liikalihavuudesta, juopottelusta tms. Näitä terveyskeskuksen paksut lääkärit ymmärtävät, eivät niitä, jotka yrittävät hoitaa itseään hyvin ja ovat siitä huolimatta sairaita. Heille ei palvelut kuulu tai heidät sijoitetaan mielisairaaloihin, jotka on Suomessa muka suljettu, vaikka osastot on siirretty tavallisiin sairaaloihin, joissa pakkohoito edelleen jyrää. Ihmisiä kusetetaan niin paljon kuin sielu sietää ja paskaa niellään. - Tänään olet kotona, mutta jo huomenna voit olla mielisairaalassa. Jos jotakuta huvittaa soittaa noutamaan sinut eikä supliikkisi suju hyvin. Sukulaisesi, koulusi, työnantajasi, vastapuolesi, vihamiehesi, kuka tahansa voi soittaa terveyskeskukseen ja vääristellä sinusta tietoja, joiden perusteella sinut haetaan ambulanssilla sairaalaan ja mielenterveydenarvioon. Kaikki päätyy potilastietoihisi, jonka jälkeen olet leimattu koko loppuiäksesi.

Väsyttää herättyäni kesken unieni hengenahdistukseen, johon piti nousta ottamaan höyryhengitystä ja puhaltamaan pulloon taas. Mentävä lepäämään vielä, jos unikin tulisi.

Jk. Mistä tietää, että ihmisellä on krooninen poskiontelontulehdus? Nenäliinoista, joita ilman ei pysty elämään, joita on oltava vuoden ympäri, kesät talvet. Z-kirjaimen sijaan potilastiedoissa pitäisi lukea, että olematon hoito ja puoskarointi on tullut hirveän kalliiksi eikä siinä ole mitään kehumista.


Sitaattirimpsun takia viesti on jo liian pitkä, mutta venytetään vielä vähän. Tämän otsikkona voisi olla "Päällekkäisiä sairauksia" kaiken liittyessä kaikkeen.

Jää kertomatta ja kirjoittamatta niin paljon ja siitäkin voisi olla oma ketjunsa. Kirjoittamisesta, josta on niin paljon vääriä käsityksiä. Ei tarvitse kirjoittaa kaikesta, ei pysty kirjoittamaan kaikesta, mutta tärkeistä asioista olisi hyvä kirjoittaa. Jos pystyy. Netissä on hyviä kielenhuolto-oppaita, joita kurkkaan aina tarvittaessa. Kieltä täytyy huoltaa ja päivittää koko ajan; vanhojen kouluaikaisten tietojen varaan ei voi rakentaa mitään.

Välillä mielessäni on ollut, että heivaisin tätä kirjoittamista vähän. Täällä netissä. Mutta toistaiseksi on niin paljon asiaa, ettei se ole järkevää. Nyt kun hautauspuvutkin ovat ruumiita vaille valmiit, joita en halua, voisin keskittyä muihin keskeneräisiin asioihin. Olen maalannut --

Pääsin tuohon asti maanantain vastaisena yönä 4.7.2016, jolloin nuo muutamat rivit kirjoitin stopatessaan siihen, etten löytänyt sitä, mitä kuumeisesti etsin. Lauseen "Olen maalannut" perässä piti seurata maininta ikoneista, maalattuani joitain, jota aloin tarkistella. Ikoninmaalaukseni oli loppunut homehelvettiin maalattuani muutaman ikonin, joista Valkoinen enkeli oli jäänyt kesken. Vaikka kuinka etsin, en löytänyt foorumilta mainintaa siitä, koska en ole kirjoittanut kaikesta. Lähettämästäni sähköpostista löysin kuitenkin tiedon ikoninmaalauksen loppumisesta keväällä 2009, jolloin olimme sairaina päässeet muuttamaan homeasunnosta kaupungin asuntoon. Neljästä valmiista ikonista olen luovuttanut kaksi pois, enkeli Gabrielin ja arkkienkeli Mikaelin, kahdelle tärkeää hengellistä työtä tekevälle ihmiselle. Minulle jäi vielä kaksi, Neitsyt Maria yksin ja Jeesus-lapsen kanssa.

Aloin sitten viime yönä penkoa, kuinka keskeneräiseksi Valkoinen enkeli oli jäänyt halutessani maalata sen loppuun. Mutta se oli ihan alkutekijöissään, vasta ääriviivat piirrettyinä eikä malliakaan löytynyt mistään. Keksin, jos kuva löytyisi netistä, muttei valkoisella enkelillä löytynyt mitään ollessani jo ihan toivoton. Aivoni olivat kai ihan ruosteessa tai olin niin väsynyt, ettei mieleeni tullut hakea samaa englannin kielellä. Minulla meni kaksi yötä tuohon; ensimmäinen ajankohdan selvittämiseen ja toinen kuvan löytymiseen, joka vihdoin viimein onnistuikin.

Kaiken päälle elämäni on pirullista helvettiä näiden sairauksieni kanssa. Tarkoitus on ollut valittaa saamastani hoidosta, muttei siihen ole ollut vielä voimia, terveiden lääkärien kanssa taistelemiseen. Jos tämä on normaalia, miksei kaikilla ole heinäkuussa pipoa päässään? Kuka tässä oikein on sekaisin; ne, jotka jättävät ihmisen tähän kuntoon, vai se, joka kituu täällä henkitoreissaan ja yrittää kestää päivästä toiseen. Otsani ja pääni vihloo kylmästä jo alle 20 asteessa. Käydessämme maanantain vastaisena yönä lenkillä 16-17 asteessa päässäni oli vuorillinen pipo ja hupparin huppu. Onneksi poikani oli mukana, sillä herätän tässä kunnossa huomiota ja voin saada turpaani. Lähiseudulla perheenisä pääsi hengestään käyttäessään lahjaksi saamiaan sööttejä, pinkinvärisiä aamutossuja. Kuolema voi tulla ulkoapäin tai kaihertaa sisältäpäin. Sieni-infektion lisäksi minulla lienee jokin bakteeritulehdus, joka vaatisi hoitoa. Homeasunnoissakin sienet ja bakteerit viihtyvät keskenään eikä ihminen ole poikkeus. Taysin hoito oli sitä, että minusta otettiin yksi tt-kuva. Voin minäkin ottaa voikukasta mustavalkokuvan ja sanoa, että onpa terve kasvi huomaamatta tautia, joka sitä vaivaa.

Tänä aamuna heräsin siihen, että oikea sieraimeni oli otsaontelosta asti tukossa. Parhaillaankin pääni vihloo päälaelta kohdasta, jossa ennen sienilääkitystä oli pahimmat oireet. Lauantaina, kun oli vielä lämmintä, istuessani pihalla päälakeni kuhmu aivan kuin kuhisi ennen sienilääkkeiden ottamista syötyäni jo jotain. Terbinafiinia on enää vain pariksi kuukaudeksi, flukonatsolia vähän pidemmäksi aikaa. Oireitani ei ole tähän mennessä otettu vakavasti ollenkaan, eikä pääni kuhmua viitsitty edes tutkia kerrottuani siitä koko ajan. Suomessa vakaviin sieni-infektioihin kuollaan eikä niistä selvitä. Saas nähdä, tulenko pärjäämään ilman lääkkeitä. - Herran haltuun. Arvokkaita päiviä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12141  Ke 06 Hei 2016, 18:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.7.2016 klo 2.09 kirjoitti:
Kaiken päälle elämäni on pirullista helvettiä näiden sairauksieni kanssa. Tarkoitus on ollut valittaa saamastani hoidosta, muttei siihen ole ollut vielä voimia, terveiden lääkärien kanssa taistelemiseen. Jos tämä on normaalia, miksei kaikilla ole heinäkuussa pipoa päässään? Kuka tässä oikein on sekaisin; ne, jotka jättävät ihmisen tähän kuntoon, vai se, joka kituu täällä henkitoreissaan ja yrittää kestää päivästä toiseen. Otsani ja pääni vihloo kylmästä jo alle 20 asteessa. Käydessämme maanantain vastaisena yönä lenkillä 16-17 asteessa päässäni oli vuorillinen pipo ja hupparin huppu. Onneksi poikani oli mukana, sillä herätän tässä kunnossa huomiota ja voin saada turpaani. Lähiseudulla perheenisä pääsi hengestään käyttäessään lahjaksi saamiaan sööttejä, pinkinvärisiä aamutossuja. Kuolema voi tulla ulkoapäin tai kaihertaa sisältäpäin. Sieni-infektion lisäksi minulla lienee jokin bakteeritulehdus, joka vaatisi hoitoa. Homeasunnoissakin sienet ja bakteerit viihtyvät keskenään eikä ihminen ole poikkeus. Taysin hoito oli sitä, että minusta otettiin yksi tt-kuva. Voin minäkin ottaa voikukasta mustavalkokuvan ja sanoa, että onpa terve kasvi huomaamatta tautia, joka sitä vaivaa.

Tänä aamuna heräsin siihen, että oikea sieraimeni oli otsaontelosta asti tukossa. Parhaillaankin pääni vihloo päälaelta kohdasta, jossa ennen sienilääkitystä oli pahimmat oireet. Lauantaina, kun oli vielä lämmintä, istuessani pihalla päälakeni kuhmu aivan kuin kuhisi ennen sienilääkkeiden ottamista syötyäni jo jotain. Terbinafiinia on enää vain pariksi kuukaudeksi, flukonatsolia vähän pidemmäksi aikaa. Oireitani ei ole tähän mennessä otettu vakavasti ollenkaan, eikä pääni kuhmua viitsitty edes tutkia kerrottuani siitä koko ajan. Suomessa vakaviin sieni-infektioihin kuollaan eikä niistä selvitä. Saas nähdä, tulenko pärjäämään ilman lääkkeitä. - Herran haltuun. Arvokkaita päiviä.


Jatkoa lyhyempänä edellisen pitkän viestirimpsun jälkeen.

Tulehdus, joka jäytää kaikkialla. Siihen heräsin tänään.

Sorminivelet niin kipeinä, että yritin saada kipua Voltaren-geelillä pois. Turhaan, jäytäessään edelleenkin.

Eikä pelkästään pienet nivelet ole tulehtuneet, vaan isotkin. Mukava tunne nousta sängystä ylös, kun lonkkanivelissä aristaa. Samoin polvinivelet.

Mitähän keksisi? Tähän kaikkeen.

- Luulotautiin, juu.

Googlasin tänään psykoottisuudesta koskien lääkäreitäkin kieltäessään tosiasioita, ettei muka kroonista borrelioosiakaan ole olemassa:

"Psykoottinen subjekti ei siis alistu tiettyä kollektiivista olemista määrittävään ja yhdistävään symboliseen säätelyyn. Siitä huolimatta psykoottinen henkilö säilyttää sosiaalisen siteensä toisiin ihmisiin ja jakaa heidän kanssaan jossain määrin symbolifunktiota, joskin omilla vapautuksillaan."

Tuo hirveä kapulakielihän on aivan kuin lääkäreistä, jotka kieltäytyvät lukuisista tutkimustuloksistakaan huolimatta alistumaan totuuteen, vaikka se on heidän silmiensä edessä - jakaessaan toistensa kanssa valheellisia symbolifunktioita, niin kuin näitä kroonisia sairauksia ei olisi olemassakaan.

Kyllä täältä foorumiltakin näkee, milloin mikäkin sairaus on alkanut, heijastuessaan kirjoituksiini. Helvetilliset nivelvaivani alkoivat vasta punkinpureman jälkeen, krooninen poskiontelotulehdus homealtistumiseni jälkeen, kirjoitettuani niin täällä kuin aamusivuissani kaikesta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12909  La 09 Hei 2016, 0:02 (GMT+3)  Aihe: Re: Apua borrelioosiin, sieni-infektioon ja muihin sairauksiin Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.11.2015 klo 3.15 kirjoitti:
Admin 30.8.2015 klo 20.37 kirjoitti:
Voin vain aavistaa, kuinka sairaita monet ihmiset ovat, jopa pienet lapset, kun eivät saa oikeaa apua mistään. Sellaista, joka auttaisi edes vähän.

Paljon kaikkea olen kokeillut minäkin niin homesairauteen, sieni-infektioon kuin borrelioosiinkin.

Jos ajatellaan luontaistuotteita, niin on pari täysin käsittelemätöntä juttua, jotka Luoja on järjestänyt sellaisinaan, jotka kuuluvat jokaiseen päivääni.

Ensimmäinen on amygdaliini, jota on luonnostaan esimerkiksi omenan ja aprikoosin siemenissä, jolle olen aloittanut oman ketjunsa. Tilasin Saksasta kilon pussin aprikoosin ytimiä, joita riittää ja riittää yhdelle syötäväksi. Poikani ei uskalla koskea niihin, ja hyvä ollakin varovainen, sillä ytimet on pidettävä poissa lasten ulottuvilta, koska niitä ei voi syödä siitä vaan kuin pähkinöitä. Painan viitisenkymmentä kiloa ja olen alusta lähtien pureskellut pari aprikoosin siementä kerralla. Yhdestä tulisin vain vihaiseksi, sillä ainakin nuo ostamani saksalaiset siemenet tai ytimet maistuvat niin hyviltä. Näppituntumalta olen totutellut aprikoosin ytimien annostukseen ja voinut joskus pahoin, jos taukoa siementen mutustamisessa ei ole ollut tarpeeksi pitkään. Voin syödä kolmekin siementä kerralla, jos tauko on pidempi. Tänään illalla otin neljä ydintä kerralla, koska en ollut koko päivänä ottanut mitään rohtoja ja nivelissäni jäyti jo melkoisesti.

Aprikoosin ytimissä oleva amygdaliini tappaa eläviä spirokeettoja, muttei tehoa spirokeetan kysta- ja rakkulamuotoihin, joista muodostuu koko ajan uusia spirokeettoja. Se onkin jo toinen juttu, millä ne kysta- ja rakkulamuodot saisi tapettua, kun lääkärit eivät halua määrätä tarpeeksi kattavia antibioottikuurejakaan. Jättäessään ihmiset heitteille lääkäreiden ja muiden terveyspoliisien onkin turha tulla nassuttamaan mitään siitä, että sairaat kokeilevat ahdingossaan kaikkea, mistä olisi vähänkin apua. Kokeilut tulevat vaan kalliiksi ja olisi mukava tietää heti, mitä kannattaisi yrittää.

Toinen uusi, vasta tämän kesän juttu on ollut Nigella sativa öljynä ja ennen kaikkea siemeninä, josta kerron viestini lopussa tuolla:

Admin 17.8.2015 klo 1.08 kirjoitti:
Olen joutunut jättämään yökirjoittamisen ja hertsien ottamisen, joka olisi ollut tosi paha takapakki, ellei poikani olisi keksinyt Nigella sativaa, jota olen käyttänyt sekä öljynä että siemeninä jo aika pitkään. Löytö on hyvin arvokas, sillä mustakuminasta kerrotaan Raamatussakin, Jesajan kirjassa 28:23-29. Paljon myöhemmin elänyt profeetta Muhammed sanoi sen parantavan kaiken muun paitsi kuoleman. Nigella sativassa on yli sata vaikuttavaa ainetta ja siitä on satoja tieteellisiä tutkimuksia. Suomessa öljy ja siemenet ovat kalliita, iHerbissä edullisempia.


Kuten linkistä edellä näkyy Nigella sativasta on satoja tutkimuksia ja sitä pidetään ihmeyrttinä, jonka siemeniä on kokeiltu myös lämmittää tehon nostamiseksi. Itse olen pureskellut siemeniä sellaisenaan ja miettinyt, voisiko niitä yrittää myös kasvattaa. Enemmän tykkäisin nauttia Nigella sativaa öljynä sisäisesti, mutta siemenet vaikuttavat tehokkaammilta, vaikka pienten siementen pureskelu onkin ikävää nauttiessani kourallisen kerrallaan. Vaikka olenkin niin sairas ja borrelioosi jyllää minussa täysillä, olen jo saanut Nigella sativasta jotain apua. Olen alkanut hikoilla öisin, mitä ei ole ennen juuri tapahtunut. Lämpö auttaa särkyyn ja spirokeetta on erittäin herkkä lämmölle, jonka takia olenkin alkanut suojata arvokkainta omaisuuttani pipolla. Esimerkiksi kirjoittaminen on hidasta ja vaateliasta puuhaa enkä voisi kirjoittaa mitään, jos ne elukat mussuttaisivat aivoni kokonaan niin, etten pystyisi ajattelemaankaan mitään. Tähän on uponnut jo paljon aikaa, mutta laitan perään vielä pari linkkiä.

Iso pussillinen Nigella sativan siemeniä, joita käytän:

Kevala, Organic Black Cumin Seeds, 16 oz (453 g)

Hyviä aprikoosin siemeniä, joita tilannen jatkossa:

Apricot Power, Bitter Raw Apricot Seeds, 16 oz (454 g)

Tätä odottelen lisää, huipputehokasta Nigella sativaa öljynä niin iholle kuin sisäisesti:

Amazing Herbs, Black Seed, Premium 100% Pure Cold-Pressed Black Cumin Seed Oil, 8 fl oz (236 ml)


Rohtoni borrelioosiin on jo pitkään ollut:

1) mustakuminan eli Nigella sativan siemenet, kourallinen pari kertaa päivässä hyvin pureksien

2) aprikoosinytimet eli amygdaliinia, pari kertaa päivässä kolme ydintä kerralla; mutta spirokeettojen päästyä liikaa jylläämään varovasti joskus yksi ydin kerralla lisää, mutta pätee vain meikään ja noin 50 kilon elopainoon totuttuani jo amygdaliiniin, jota käytän joka päivä niin kuin Nigella sativaakin, eikä annostustani saa soveltaa kenenkään muuhun

3) greipinsiemenuute, GSE, jota minulla on iso pullo, tilatessani seuraavaksi kai pienemmän, jota on helpompi kuljettaa mukanaan, käyttäen yhdessä tämän kanssa:

4) alkoholiton Cat's Claw, jonka maku on GSE:n kanssa yllättävän mieto, tiputtaen molempia kymmenen tippaa lasilliseen vettä pari kertaa päivässä.

Enemmänkin voisi käyttää rohtoja borrelioosiin, mutta käytännössä olen hyytynyt enkä jaksa nieleskellä enempää. Noiden lisäksi olisi tärkeää hyvät unet ja stressitön elämä, jotta immuunipuolustus voisi toimia edes jollain lailla. Ikävä kyllä eri tavoin vinksahtaneet, kylmät ja kovat ihmiset tekevät kaikkensa häiritäkseen lepoa ja rauhaa, johon kuuluu myös tärähtäneet lääkärit, jotka eivät ymmärrä mistään.


Täällähän tämä oli, ihan väärässä ketjussa, jota pitää päivittää.

Lisäyksenä edelliseen vielä tämä:

Admin 21.6.2016 klo 3.07 kirjoitti:
Olen alkanut sentään valmistaa Cat's Claw'sta ja inkiväärirouheesta haudutettua teetä isoon kannuun niin, että sitä on joka päivä saatavilla joko kuumana tai kylmänä laittaen lopun teen jääkaappiin. Sillähän on niin hyvä tehokin Eva Sapin ja kumppanusten tutkittua Samentoa, jossa kissankynsi pistetään rahoiksi.


Unohtamatta tätäkään:

Admin 16.6.2016 klo 2.37 kirjoitti:
In Vitro Effectiveness of Samento and Banderol Herbal Extracts on the Different Morphological Forms of Borrelia Burgdorferi

Tri Google auttaa myös kaikenlaisissa kielenhuolto-ongelmissa.

Mitä on kissankynsi, Cat's Claw eli Samento saksaksi, jos haluaa säästää luontaistuotekuluissa.

Maksaako sadasta grammasta kympin vai kilosta parikymppiä, voi olla kroonisesti sairaalle elintärkeää, jos rohtoa pitäisi käyttää kauan.

Lainaus:
In the first set of experiments, we tested the in vitro susceptibility of the spirochete and round-body forms of the B. burgdorferi B31 strain to Samento and Banderol extracts for 96 hours, then direct cell counting and darkfield morphological evaluation methods were used to measure the effects of the antimicrobial agents. For both herbal extracts, the dilution of 1:400 most efficiently eliminated both the spirochetal and round-body forms (Figure 1A and 1B).

Lainaus:
The other very important fact needs to be considered for an effective treatment for Borrelia infection: this bacterium typically has a life span ranging from several weeks to six to eight months; therefore, it may take six to eight months for even one generation of Borrelia to become exposed to the antimicrobial for elimination.16 Since the herbal extracts like Samento are reported to be nontoxic, they can be safely taken daily for the long period of time necessary to thoroughly eradicate Borrelia from an infected body.17


NAGEL Katzengras TRIT 1 KG

Jahka olen käyttänyt tämän loppuun, tuosta keittelen spirokeetan kaikkia muotoja eliminoivaa teetä kauan.

Vaikuttaisi olevan helvetin sitkeää luulotautia, eikä pirulainenkaan kovin helposti hellitä, jos elinkaari on useista viikoista kuuteen tai kahdeksaan kuukauteen, niin kuin Eva Sapi edellä kertoo.


Sitä en ole vielä kertonut, miten juoksin villahoususillani ja täydellä vaatearsenaalilla ovelle vastaanottamaan UPSin lähetystä, jonka toi shortsiasuun sonnustautunut nuorimies, paketin sisällön ollessa aivan niin kuin kuvassa.

Eipä pääse ainakaan kissankynsitee loppumaan maistuessaan ihan ok:lta inkiväärin kanssa, joka voi poltella vähän liikaa annosteltuna.

Teetä on kuitenkin täydennettävä vielä kesämarunalla eli Artemisia annualla saatuani viikko sitten sähköpostiini päivityksen allekirjoittamastani Lymeä koskevasta vetoomuksesta.

Sähköpostiini tulee niin paljon kaikenlaista, uutiskirjeitä, terveyspostia ja muuta, joista suurin osa menee ohi. Mutta jos otsikko on hyvä ja herättää kiinnostukseni, tutkin kyllä sisältöä.

Avattuani 1.7.2016 lähetetyn sähköpostin pääsin linkkiä klikkaamalla tänne:

LYME AND REASON: THE CAUSE AND CONSEQUENCE OF LYME DISEASE

Lainaus:
Last month, Johns Hopkins researchers published a study identifying Lyme as an antibiotic resistant/tolerant superbug:

1. ORIGINAL RESEARCH ARTICLE
Front. Microbiol., 23 May 2016
http://dx.doi.org/10.3389/fmicb.2016.00743

A Drug Combination Screen Identifies Drugs Active against Amoxicillin-Induced Round Bodies of In Vitro Borrelia burgdorferi Persisters from an FDA Drug Library
Jie Feng, Wanliang Shi, Shuo Zhang, David Sullivan, Paul G. Auwaerter and Ying Zhang

Excerpt from the Frontiers in Microbiology article:

“Under experimental stress conditions such as starvation or antibiotic exposure, Borrelia burgdorferi can develop round body forms, which are a type of persister bacteria that appear resistant in vitro to customary first-line antibiotics for Lyme disease.”

2. Standard antibiotic treatment for Lyme disease does not kill persistent Borrelia bacteria.
http://droopyyoupi.blogspot.com/2015/08/standart-antibiotic-treatment-for-lyme.html

-What has tuberculosis and Borrelia burgdorferi in common? In the late stage of the disease occurs persistent (tolerant) bacteria, which essentially means that the bacteria lasts and lasts and lasts. They protect themselves against antibiotics and are difficult to treat.

- Both Borrelia burgdorferi and tuberculosis is relatively easy to cure in the early stages, even with the use of one antibiotic. In the late stage it is impossible to cure the disease with the same type of treatment in the acute phase, said Dr. Ying Zhang when he visited the year NorVect conference.

-Dr. Ying Zhang is a professor at the Department of Molecular Microbiology and Immunology at the Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health
_______________________

Per the following 1992 Klempner study, it would appear that the antibiotic resistance/tolerance of Borrelia burgdorferi was previously identified:

3. J Infect Dis. 1992 Aug;166(2):440-4.
Fibroblasts protect the Lyme disease spirochete, Borrelia burgdorferi, from ceftriaxone in vitro.
Georgilis K1, Peacocke M, Klempner MS.
Author information

1Department of Medicine, New England Medical Center, Boston, Massachusetts.

Abstract
The Lyme disease spirochete, Borrelia burgdorferi, can be recovered long after initial infection, even from antibiotic-treated patients, indicating that it resists eradication by host defense mechanisms and antibiotics. Since B. burgdorferi first infects skin, the possible protective effect of skin fibroblasts from an antibiotic commonly used to treat Lyme disease, ceftriaxone, was examined. Human foreskin fibroblasts protected B. burgdorferi from the lethal action of a 2-day exposure to ceftriaxone at 1 microgram/mL, 10-20 x MBC. In the absence of fibroblasts, organisms did not survive. Spirochetes were not protected from ceftriaxone by glutaraldehyde-fixed fibroblasts or fibroblast lysate, suggesting that a living cell was required. The ability of the organism to survive in the presence of fibroblasts was not related to its infectivity. Fibroblasts protected B. burgdorferi for at least 14 days of exposure to ceftriaxone. Mouse keratinocytes, HEp-2 cells, and Vero cells but not Caco-2 cells showed the same protective effect. Thus, several eukaryotic cell types provide the Lyme disease spirochete with a protective environment contributing to its long-term survival.
_______________________

Two decades have passed since Klempner’s announcement yet the CDC has refused to acknowledge persistent Lyme infection. The focus over this time has been to discredit those who are disabled by the disease as apposed to finding a cure.

Those who have controlled the Lyme disease narrative for the past thirty years have caused untold pain and suffering worldwide as it appears that "Post Treatment Lyme Disease Syndrome" is simply a fabricated medical condition disguising treatment failure.

Borreilia with its life-altering/life-threatening outcomes [1] belongs in the same health threat category as all the other antibiotic resistant superbugs.


Mikä minua avautuvassa sivussa kiinnosti, oli ihan tuore tutkimus Lymestä - siis borrelioosista ja spirokeetasta - antibiooteille resistenttinä ja vastustuskykyisenä SUPERBUG-loisena:

A Drug Combination Screen Identifies Drugs Active against Amoxicillin-Induced Round Bodies of In Vitro Borrelia burgdorferi Persisters from an FDA Drug Library

Kaikkien antibioottien jälkeen, joita borrelioosista kärsivät eivät edes saa, pysähdyin etenkin tähän:

Lainaus:
An interesting finding of the study is the observation that the antimalarial drug artemisinin also showed excellent activity against the round body form of B. burgdorferi persisters (Figure 3e). It is worth noting that artemisinin similar to daptomycin has a high MIC (50–100 μg/ml) against growing B. burgdorferi, while showing excellent activity against the round bodies of B. burgdorferi. Artemisinin is a commonly used antimalarial drug isolated from the wormwood plant Artemisia annua, a Chinese herbal medicine.


Totta kai minua alkoi kiinnostaa edellä mainittu Artemisia annua, vanha kiinalainen rohto, Qing Hao, josta eristetty aktiivinen yhdiste artemisiini toi kiinalaiselle tutkijalle Youyou Tu:lle vuonna 2015 yhtenä kolmesta tutkijasta lääketieteen Nobel-palkinnon - löytäessäni mielenkiintoista tietoa myös seuraavista linkeistä:

Dried-leaf Artemisia annua: A practical malaria therapeutic for developing countries?

Artemisia Annua as a Herbal Tea for Malaria

Chinese Herbs Healing:
Wormwood Herb (Qing Hao)

Wermutkraut – Herba Absinthii

Kesämaruna (Artemisia annua)

Ei kun tuumasta toimeen, miten voisin hyödyntää kesämarunaa teenä lisättynä omaan kupposeeni? Wikipedian mukaan kesämarunaa voi viljellä Mikkelin eteläpuolella, mutta koska voimia ei ole ollut kuin rikkaruohojen katseluun, maanviljelyspuuhat voi unohtaa.

Ensiksi löytyi vain pieniä määriä kuivattua kesämarunaa kalliilla hinnalla, josta ei olisi riittänyt mihinkään pidempiaikaiseen käyttöön näitä SUPERBUGEJA vastaan.

Etsin eBaystä, Amazonista, piipittävästä kivestä eli Piping Rockista... Pillereitä ja jotain nestemäistä olisi löytynyt pääasiassa vaan.

Eikö iHerbissäkään mitään?

Kaikkea muuta kuin ruohoa tällä hakusanalla, kunnes laitan oikean, jonka jälkeen löytyy kahtakin sorttia:

Frontier Natural Products, Organic Wormwood Herb, Cut & Sifted, 16 oz (453 g)

Frontier Natural Products, Wormwood Herb, Cut & Sifted, 16 oz (453 g)

Ostajien mukaan kumpikin noista maistuu pahalle, rohjetessani alkuun tilata vain paremman arvostelun saanutta koiruohoa, josta lisätietoja vielä täällä:

Koiruoho on maukas matolääke

Jk. Huomasittehan referensseissä viitatun tutkimukseen, jonka mukaan artemisiini tehoaa myös hiivaan - siis hiivamuodossa olevaan sieneen:

Yeast Model Uncovers Dual Roles of Mitochondria in the Action of Artemisinin



------------------------

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12214  Pe 05 Elo 2016, 7:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.7.2016 klo 18.26 kirjoitti:
Kyllä täältä foorumiltakin näkee, milloin mikäkin sairaus on alkanut, heijastuessaan kirjoituksiini. Helvetilliset nivelvaivani alkoivat vasta punkinpureman jälkeen, krooninen poskiontelotulehdus homealtistumiseni jälkeen, kirjoitettuani niin täällä kuin aamusivuissani kaikesta.


Kärsiessään monesta sairaudesta yhtä aikaa kaikesta ei voi kirjoittaa samaan aikaan. Monet viesteistäni kuuluisivat myös tähän ketjuun, kaikki se, mitä olen potenut. Neurologiset sairaudet alkoivat poliotalvena 1985 oireiden jatkuttua tähän päivään saakka - eikä siitä ole kauaa, kun elohiiri pomppi oikeassa poskessani niin, että se näkyi peilistäkin; elohiirten ja nykinöiden ollessa ihan jokapäiväisiä edelleenkin. Homeasunto ja hometesti loppuvuonna 2009 kuormittivat minua vain lisää, samoin punkinpuremat keväästä 2012 lähtien.

Ja nyt ollaan sitten tässä kunnossa, missä ollaan. Paljoa ei tarvitse mennä enää pieleen, niin koko yö on pilalla eikä nukkumisesta tule mitään.

Ihan vain pieni määrä stressiä riittää, koska se saa koko tautiarsenaalin valloilleen. Kortisolihormoni ajaa alas immuunipuolustuksen, jonka olisi tarkoitus pitää taudinaiheuttajat kurissa.

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin jaksamatta valvotun yön jälkeen etsiä linkkejä.

Hämmästyin lukiessani sähköpostiini saamaani listaa kuudesta tekijästä, jotka laukaisevat kroonisen immuunijärjestelmän toimintahäiriön, kun peräti kolmessa kohtaa mainittiin stressi:

Dr. Bill Rawls kirjoitti:
The 6 triggers that cause Chronic Immune Dysfunction

These six triggers are "system disruptors" that touch us at different points throughout our lives. When we have excessive exposure to one or several at a time, it disrupts our immune system and allows diseases like Lyme disease to occur. Becoming familiar with these triggers so you can minimize their impact is an important key to getting well.


1) Processed Foods

Food is just not the same as it used to be. Most foods that people eat on a daily basis didn’t exist a hundred years ago. The developed world has become saturated with processed food products—all skilfully designed by the food industry to appeal to our incessant cravings for starch, sugar, and fat!

Irresistible but deadly, these artificial foods promote inflammation, immune dysfunction, and digestive problems. You can’t eat this way and not expect to get sick with something.


2) Emotional Stress

In the modern world, stress affects almost everyone on a daily basis. Think about what makes you stressed: not only are you constantly made aware of threats from around the corner, but also from around the globe – many of which are not even real threats.

When combined with odd working hours, stressful work conditions, and poor sleep, the results can be devastating. Prolonged emotional stress suppresses immune function, disrupts normal digestion, and leaves the door wide open for chronic illness.


3) Toxins

Over the past hundred years, the environment has gradually become saturated with toxic substances. The list of man made chemicals that are potentially toxic to humans now exceeds 200,000.

High exposure to specific toxins can directly cause illness – but for most of us, it’s our day-to-day low-level exposure that adds up and increases the risk of disease.


4) Physical Stress

Three types of physical stress can affect your body – trauma, temperature and pressure.

In some cases, extreme physical stress (severe trauma, hypothermia, or altitude sickness) can be the primary factor that initiates a chronic condition. If you have Lyme disease or fibromyalgia, even everyday physical stress (minor trauma, being too hot or cold, pressure changes) can aggravate your symptoms of fatigue and pain.


5) Oxidative Stress

Right now, inside each of the trillions of cells that make up your body, free radicals are constantly being generated to produce energy. These free radicals can damage all parts of your cells, including DNA.

If it were not for antioxidants, life would not be possible. Oxidative stress is the damage caused by free radicals beyond that which is mitigated by antioxidants. To overcome Lyme disease or fibromyalgia, oxidative stress must be strictly minimized.


6) Radiation

Like all other living beings, you are exposed to a certain level of background radiation from gamma rays, x-ray and UV radiation from the earth, sun and space. This natural source radiation has been relatively constant since humans began walking the earth.

Of greater concern are the increased levels of radiation from artificial and unnatural sources. Defining the total contribution of artificial radiation to chronic disease symptoms is challenging, but who hasn’t sat by a computer for several hours and not felt out of sorts?


Take a self-evaluation

Take a moment to reflect on the interactions you've had with these triggers in your life. Is your exposure to any of these “system disruptors” especially high? Can you think of lifestyle changes that can help you reduce exposure?


Kyllä huomasi, että kirjoittaja tietää, mistä puhuu ollessaan Lymen kurimuksessa itsekin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12224  Ma 08 Elo 2016, 14:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12225  Ma 08 Elo 2016, 20:30 (GMT+3)  Aihe: Tätä on sadistinen Suomi - Sadism in Finland. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.8.2016 kirjoitti:
On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.


Yöuneni eivät ole enää pitkään aikaan olleet normaaleja. Syljen valuessa suusta en hengitä ollenkaan, ollessani jossain tajuttomuuden välimaastossa.

Herään tärinään, olen tärissyt koko päivän; käyttänyt pipoa koko kesän ja lämpötyynyä reisieni päällä.

Ja tässä kunnossa pitäisi taistella noita asemansa väärinkäyttäjiä, lääkäreitä vastaan.

Sadisteja, kiduttajia.

Saatana.

Hyvää lausuntoa ette multa saa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12246  La 13 Elo 2016, 4:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kun Mercolalta tulee tuoretta postia otsikolla "Is This the Most Commonly Misdiagnosed Illness?", yleisimmin väärin diagnosoidusta sairaudesta, se yllyttää kurkkaamaan sisältöä ja klikkaamaan viestin auki:

Lainaus:
It mimics fibromyalgia, ADHD, Alzheimer's, and even heart disease... making it notoriously hard to diagnose - until after it's treated. So if you've been diagnosed with one of those conditions and you're not getting better, it could be this. Read on for more information.


Vieressä on kuva, jonka perusteella jo arvaan, mistä puhutaan.

Elokuvasta "Under Our Skin" on tullut kakkososa, jonka voi katsoa 19.8.2016 asti ilmaiseksi täältä:

Under Our Skin 2: Emergence
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12250  Ti 16 Elo 2016, 15:58 (GMT+3)  Aihe: Re: Tätä on sadistinen Suomi - Sadism in Finland. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.8.2016 klo 20.30 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 kirjoitti:
On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.


Yöuneni eivät ole enää pitkään aikaan olleet normaaleja. Syljen valuessa suusta en hengitä ollenkaan, ollessani jossain tajuttomuuden välimaastossa.

Herään tärinään, olen tärissyt koko päivän; käyttänyt pipoa koko kesän ja lämpötyynyä reisieni päällä.

Ja tässä kunnossa pitäisi taistella noita asemansa väärinkäyttäjiä, lääkäreitä vastaan.

Sadisteja, kiduttajia.

Saatana.

Hyvää lausuntoa ette multa saa.


Kivoja päiviä ja öitä, joiden jälkeen tuntee virkistyneensä, vai jotain ihan muuta?

Nukkuessaan ihmisen pitäisi nukkua jaksaakseen taas seuraavan päivän.

Tämän päivän.

Viime yönä heräsin siihen, että sylki oli valunut tyynyliinalle.

Pyyhin syljen vaan pois ja yritin jatkaa nukkumista.

En ollut jaksanut ottaa yötä vasten mustaakuminaa, jonka pitäisi auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, ja unen läpi tunsin reisien vihlovan kivusta taas.

Herättyäni aamupäivällä tärisin niin kuin koko viikon lukuun ottamatta yhtä välipäivää, jolloin tärinä alkoi vasta iltapäivästä. Hengityskin oli raskasta liman valuttua keuhkoputkiin.

Eikä mikään hyvä olo vieläkään jaksamatta väsyneenä hoitaa itseäni mitenkään.

Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan.

Oikea käteni on ollut jo monta päivää kyynärpään kohdalta kipeä ilman, että olisin loukannut sitä. Rasittaessani sitä pikkuriikkistä enemmän se on kuin tulessa. En ole jaksanut lukea netistä, mikähän sitä vaivaa. Välillä kokeillut Voltaren-geeliä, välillä itseensä kiinnittyvää sidettä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12251  Ti 16 Elo 2016, 18:55 (GMT+3)  Aihe: Re: Tätä on sadistinen Suomi - Sadism in Finland. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.8.2016 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 klo 20.30 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 kirjoitti:
On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.


Yöuneni eivät ole enää pitkään aikaan olleet normaaleja. Syljen valuessa suusta en hengitä ollenkaan, ollessani jossain tajuttomuuden välimaastossa.

Herään tärinään, olen tärissyt koko päivän; käyttänyt pipoa koko kesän ja lämpötyynyä reisieni päällä.

Ja tässä kunnossa pitäisi taistella noita asemansa väärinkäyttäjiä, lääkäreitä vastaan.

Sadisteja, kiduttajia.

Saatana.

Hyvää lausuntoa ette multa saa.


Kivoja päiviä ja öitä, joiden jälkeen tuntee virkistyneensä, vai jotain ihan muuta?

Nukkuessaan ihmisen pitäisi nukkua jaksaakseen taas seuraavan päivän.

Tämän päivän.

Viime yönä heräsin siihen, että sylki oli valunut tyynyliinalle.

Pyyhin syljen vaan pois ja yritin jatkaa nukkumista.

En ollut jaksanut ottaa yötä vasten mustaakuminaa, jonka pitäisi auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, ja unen läpi tunsin reisien vihlovan kivusta taas.

Herättyäni aamupäivällä tärisin niin kuin koko viikon lukuun ottamatta yhtä välipäivää, jolloin tärinä alkoi vasta iltapäivästä. Hengityskin oli raskasta liman valuttua keuhkoputkiin.

Eikä mikään hyvä olo vieläkään jaksamatta väsyneenä hoitaa itseäni mitenkään.

Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan.

Oikea käteni on ollut jo monta päivää kyynärpään kohdalta kipeä ilman, että olisin loukannut sitä. Rasittaessani sitä pikkuriikkistä enemmän se on kuin tulessa. En ole jaksanut lukea netistä, mikähän sitä vaivaa. Välillä kokeillut Voltaren-geeliä, välillä itseensä kiinnittyvää sidettä.


"Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan."

- Samanlaista se oli kuin yöuni, josta jäi karsea olo.

Torkahdettuani havahduin taas siihen, että sylki valui poskea pitkin alas.

Silmistäkin valuivat kyyneleet ilman itkemistä, elimistöni ja hermostoni ollessa niin loppu.

Reidet vihloivat entistä enemmän, vasen poskiontelo on turvonnut ja tulehtunut kauttaaltaan.

Hengittäminen on liman takia raskasta. Kuumottava ajos päässä on ennallaan tai entistä suurempi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12258  Ke 17 Elo 2016, 6:46 (GMT+3)  Aihe: Re: Tätä on sadistinen Suomi - Sadism in Finland. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.8.2016 klo 18.55 kirjoitti:
Admin 16.8.2016 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 klo 20.30 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 kirjoitti:
On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.


Yöuneni eivät ole enää pitkään aikaan olleet normaaleja. Syljen valuessa suusta en hengitä ollenkaan, ollessani jossain tajuttomuuden välimaastossa.

Herään tärinään, olen tärissyt koko päivän; käyttänyt pipoa koko kesän ja lämpötyynyä reisieni päällä.

Ja tässä kunnossa pitäisi taistella noita asemansa väärinkäyttäjiä, lääkäreitä vastaan.

Sadisteja, kiduttajia.

Saatana.

Hyvää lausuntoa ette multa saa.


Kivoja päiviä ja öitä, joiden jälkeen tuntee virkistyneensä, vai jotain ihan muuta?

Nukkuessaan ihmisen pitäisi nukkua jaksaakseen taas seuraavan päivän.

Tämän päivän.

Viime yönä heräsin siihen, että sylki oli valunut tyynyliinalle.

Pyyhin syljen vaan pois ja yritin jatkaa nukkumista.

En ollut jaksanut ottaa yötä vasten mustaakuminaa, jonka pitäisi auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, ja unen läpi tunsin reisien vihlovan kivusta taas.

Herättyäni aamupäivällä tärisin niin kuin koko viikon lukuun ottamatta yhtä välipäivää, jolloin tärinä alkoi vasta iltapäivästä. Hengityskin oli raskasta liman valuttua keuhkoputkiin.

Eikä mikään hyvä olo vieläkään jaksamatta väsyneenä hoitaa itseäni mitenkään.

Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan.

Oikea käteni on ollut jo monta päivää kyynärpään kohdalta kipeä ilman, että olisin loukannut sitä. Rasittaessani sitä pikkuriikkistä enemmän se on kuin tulessa. En ole jaksanut lukea netistä, mikähän sitä vaivaa. Välillä kokeillut Voltaren-geeliä, välillä itseensä kiinnittyvää sidettä.


"Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan."

- Samanlaista se oli kuin yöuni, josta jäi karsea olo.

Torkahdettuani havahduin taas siihen, että sylki valui poskea pitkin alas.

Silmistäkin valuivat kyyneleet ilman itkemistä, elimistöni ja hermostoni ollessa niin loppu.

Reidet vihloivat entistä enemmän, vasen poskiontelo on turvonnut ja tulehtunut kauttaaltaan.

Hengittäminen on liman takia raskasta. Kuumottava ajos päässä on ennallaan tai entistä suurempi.


Kohta tämä rääkkäämiseni on loppu ja minut tutkitaan kunnolla. Täällä Suomessa. Matkustamatta minnekään.

Lakeja on rikottu jo tarpeeksi pitkään ensin Hesassa ja keväästä lähtien täällä, jossa pompottelua on jatkettu.

Minun kuuluu saada tietää, miksi olen tässä kunnossa.

Miksi lima valuu suusta, miksi verenkiertoni on romahtanut.

Miksi vatsassa on valtavasti luomia ja tärisen.

Miksi olen vähän pahoinvoiva, mitä päässä ja poskessa on.

Saatana.

Rukoilin sängyssä Jeesusta, että nukahtaisin.

Stressasi jo etukäteen tietäessään heräävänsä syljen valumiseen, kun en hengitä yhtään.

Verenkierto heikkenee ja olen kaikkien vällyjeni alla ihan jäässä, ihon pinta kylmä.

Ruumiit ovat ensiksi lämpimiä ja sitten kylmiä.

Mutta miksi tätä kuolemaa pitää tehdä niin kauan.

Monia vuosia. Mitä tässä oikein säästetään.

Jatkan sähköpostia taas, kun jaksan, poikaressukkani kirjoittaessa omat juttunsa perään.

Suoraan asiaan, niin kuin lakipykälissä lukee.

Oikeisiin tutkimuksiin, jotka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Laitoin lämpöpullon lämpenemään saadakseni vähän nukuttua.

Ihme touhua Suomessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12259  To 18 Elo 2016, 0:09 (GMT+3)  Aihe: Re: Tätä on sadistinen Suomi - Sadism in Finland. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.8.2016 klo 6.46 kirjoitti:
Admin 16.8.2016 klo 18.55 kirjoitti:
Admin 16.8.2016 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 klo 20.30 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 kirjoitti:
On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.


Yöuneni eivät ole enää pitkään aikaan olleet normaaleja. Syljen valuessa suusta en hengitä ollenkaan, ollessani jossain tajuttomuuden välimaastossa.

Herään tärinään, olen tärissyt koko päivän; käyttänyt pipoa koko kesän ja lämpötyynyä reisieni päällä.

Ja tässä kunnossa pitäisi taistella noita asemansa väärinkäyttäjiä, lääkäreitä vastaan.

Sadisteja, kiduttajia.

Saatana.

Hyvää lausuntoa ette multa saa.


Kivoja päiviä ja öitä, joiden jälkeen tuntee virkistyneensä, vai jotain ihan muuta?

Nukkuessaan ihmisen pitäisi nukkua jaksaakseen taas seuraavan päivän.

Tämän päivän.

Viime yönä heräsin siihen, että sylki oli valunut tyynyliinalle.

Pyyhin syljen vaan pois ja yritin jatkaa nukkumista.

En ollut jaksanut ottaa yötä vasten mustaakuminaa, jonka pitäisi auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, ja unen läpi tunsin reisien vihlovan kivusta taas.

Herättyäni aamupäivällä tärisin niin kuin koko viikon lukuun ottamatta yhtä välipäivää, jolloin tärinä alkoi vasta iltapäivästä. Hengityskin oli raskasta liman valuttua keuhkoputkiin.

Eikä mikään hyvä olo vieläkään jaksamatta väsyneenä hoitaa itseäni mitenkään.

Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan.

Oikea käteni on ollut jo monta päivää kyynärpään kohdalta kipeä ilman, että olisin loukannut sitä. Rasittaessani sitä pikkuriikkistä enemmän se on kuin tulessa. En ole jaksanut lukea netistä, mikähän sitä vaivaa. Välillä kokeillut Voltaren-geeliä, välillä itseensä kiinnittyvää sidettä.


"Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan."

- Samanlaista se oli kuin yöuni, josta jäi karsea olo.

Torkahdettuani havahduin taas siihen, että sylki valui poskea pitkin alas.

Silmistäkin valuivat kyyneleet ilman itkemistä, elimistöni ja hermostoni ollessa niin loppu.

Reidet vihloivat entistä enemmän, vasen poskiontelo on turvonnut ja tulehtunut kauttaaltaan.

Hengittäminen on liman takia raskasta. Kuumottava ajos päässä on ennallaan tai entistä suurempi.


Kohta tämä rääkkäämiseni on loppu ja minut tutkitaan kunnolla. Täällä Suomessa. Matkustamatta minnekään.

Lakeja on rikottu jo tarpeeksi pitkään ensin Hesassa ja keväästä lähtien täällä, jossa pompottelua on jatkettu.

Minun kuuluu saada tietää, miksi olen tässä kunnossa.

Miksi lima valuu suusta, miksi verenkiertoni on romahtanut.

Miksi vatsassa on valtavasti luomia ja tärisen.

Miksi olen vähän pahoinvoiva, mitä päässä ja poskessa on.

Saatana.

Rukoilin sängyssä Jeesusta, että nukahtaisin.

Stressasi jo etukäteen tietäessään heräävänsä syljen valumiseen, kun en hengitä yhtään.

Verenkierto heikkenee ja olen kaikkien vällyjeni alla ihan jäässä, ihon pinta kylmä.

Ruumiit ovat ensiksi lämpimiä ja sitten kylmiä.

Mutta miksi tätä kuolemaa pitää tehdä niin kauan.

Monia vuosia. Mitä tässä oikein säästetään.

Jatkan sähköpostia taas, kun jaksan, poikaressukkani kirjoittaessa omat juttunsa perään.

Suoraan asiaan, niin kuin lakipykälissä lukee.

Oikeisiin tutkimuksiin, jotka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Laitoin lämpöpullon lämpenemään saadakseni vähän nukuttua.

Ihme touhua Suomessa.


Ei mitään paniikkia enää, vaan pelkkää rauhaa, rauhaa vain.

Herran rauhaa.

Kaikki menee niin kuin menee.

Sellaisen yön ja aamun jälkeen päivä ei solju mukavasti.

Soljuuko se koskaan. Mukavasti.

Jaksaako edes valittaa.

Jo se vie energiaa ja auttaako mitään.

Auttaako kukaan.

Kun on ollut lähes koko päivän pahoinvointinen ja pää kipeä, siihen ei kannata koskea pikkusormellaankaan, ettei äidy uudestaan.

Asukki ei halua itseään häirittävän niin kuin en minäkään.

Nukkuu, jos en tarjoa sille mitään purtavaa.

Pihalla on kotiloita, jotka syövät ruohoa, joka on nyt meikällekin parasta.

Aina vain salaattia ja riisiä, ei koko kesänä perunaa.

Yritin illalla ommella, mutta kaikki meni pieleen.

Ei voi tehdä mitään tarkkaa väsyneenä.

Näkee huonommin ja aivot nukkuu.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12265  To 18 Elo 2016, 8:43 (GMT+3)  Aihe: Re: Tätä on sadistinen Suomi - Sadism in Finland. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.8.2016 klo 0.09 kirjoitti:
Admin 17.8.2016 klo 6.46 kirjoitti:
Admin 16.8.2016 klo 18.55 kirjoitti:
Admin 16.8.2016 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 klo 20.30 kirjoitti:
Admin 8.8.2016 kirjoitti:
On oleminen ja eläminen mennyt aika raskaaksi.

Ajatellaan vaikka viime yötä, kun nukahdettuani herään siihen, että sylki valuu taas poskea pitkin. Otan tyynyliinan alta nenäliinan, jolla pyyhin syljen pois.

Nukahtaminen häiriintyy tuon jo liian tutuksi tulleen ongelman takia.

Nukahdettuani sitten vihdoin viimein uudestaan herään taas siihen, että sylki valuu poskea pitkin ja pyyhin sen taas.

Olen ottanut jo aikaisemmin höyryhengitystä ja puhaltanut pulloon keuhkojen ahdistaessa varsinkin oikealta puolelta homeasuntovisiitin 2008-2009 perintönä.

Poikani tuo sängyn viereen uudestaan pulloa, johon puhallan.

Sitten hän tulee luokseni uudestaan, koska ei saa vointini takia unta. Hän on joutunut jo vuosikausia katsomaan tätä hommaa ja kärsimään siitä niin kuin muutkin läheiseni.

On ollut kohtuutonta, että poikani koko nuoruutta on varjostanut sairauteni, joka ei ole lääkäreitä kiinnostanut.

Olen hänen äitinsä ja hän pelkää puolestani.

Leikki on mennyt liian pitkälle.

Lääkäreillä.

Etkö voisi kirjoittaa niitä valituksia jo.

Millä voimilla taistelisin terveitä lääkäreitä vastaan?

Idiootteja.

Katsotaan, jos jaksetaan.


Yöuneni eivät ole enää pitkään aikaan olleet normaaleja. Syljen valuessa suusta en hengitä ollenkaan, ollessani jossain tajuttomuuden välimaastossa.

Herään tärinään, olen tärissyt koko päivän; käyttänyt pipoa koko kesän ja lämpötyynyä reisieni päällä.

Ja tässä kunnossa pitäisi taistella noita asemansa väärinkäyttäjiä, lääkäreitä vastaan.

Sadisteja, kiduttajia.

Saatana.

Hyvää lausuntoa ette multa saa.


Kivoja päiviä ja öitä, joiden jälkeen tuntee virkistyneensä, vai jotain ihan muuta?

Nukkuessaan ihmisen pitäisi nukkua jaksaakseen taas seuraavan päivän.

Tämän päivän.

Viime yönä heräsin siihen, että sylki oli valunut tyynyliinalle.

Pyyhin syljen vaan pois ja yritin jatkaa nukkumista.

En ollut jaksanut ottaa yötä vasten mustaakuminaa, jonka pitäisi auttaa kaikkeen muuhun paitsi kuolemaan, ja unen läpi tunsin reisien vihlovan kivusta taas.

Herättyäni aamupäivällä tärisin niin kuin koko viikon lukuun ottamatta yhtä välipäivää, jolloin tärinä alkoi vasta iltapäivästä. Hengityskin oli raskasta liman valuttua keuhkoputkiin.

Eikä mikään hyvä olo vieläkään jaksamatta väsyneenä hoitaa itseäni mitenkään.

Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan.

Oikea käteni on ollut jo monta päivää kyynärpään kohdalta kipeä ilman, että olisin loukannut sitä. Rasittaessani sitä pikkuriikkistä enemmän se on kuin tulessa. En ole jaksanut lukea netistä, mikähän sitä vaivaa. Välillä kokeillut Voltaren-geeliä, välillä itseensä kiinnittyvää sidettä.


"Taidan mennä vähän lepäämään, jos saisin aivot vähän paremmin toimimaan."

- Samanlaista se oli kuin yöuni, josta jäi karsea olo.

Torkahdettuani havahduin taas siihen, että sylki valui poskea pitkin alas.

Silmistäkin valuivat kyyneleet ilman itkemistä, elimistöni ja hermostoni ollessa niin loppu.

Reidet vihloivat entistä enemmän, vasen poskiontelo on turvonnut ja tulehtunut kauttaaltaan.

Hengittäminen on liman takia raskasta. Kuumottava ajos päässä on ennallaan tai entistä suurempi.


Kohta tämä rääkkäämiseni on loppu ja minut tutkitaan kunnolla. Täällä Suomessa. Matkustamatta minnekään.

Lakeja on rikottu jo tarpeeksi pitkään ensin Hesassa ja keväästä lähtien täällä, jossa pompottelua on jatkettu.

Minun kuuluu saada tietää, miksi olen tässä kunnossa.

Miksi lima valuu suusta, miksi verenkiertoni on romahtanut.

Miksi vatsassa on valtavasti luomia ja tärisen.

Miksi olen vähän pahoinvoiva, mitä päässä ja poskessa on.

Saatana.

Rukoilin sängyssä Jeesusta, että nukahtaisin.

Stressasi jo etukäteen tietäessään heräävänsä syljen valumiseen, kun en hengitä yhtään.

Verenkierto heikkenee ja olen kaikkien vällyjeni alla ihan jäässä, ihon pinta kylmä.

Ruumiit ovat ensiksi lämpimiä ja sitten kylmiä.

Mutta miksi tätä kuolemaa pitää tehdä niin kauan.

Monia vuosia. Mitä tässä oikein säästetään.

Jatkan sähköpostia taas, kun jaksan, poikaressukkani kirjoittaessa omat juttunsa perään.

Suoraan asiaan, niin kuin lakipykälissä lukee.

Oikeisiin tutkimuksiin, jotka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Laitoin lämpöpullon lämpenemään saadakseni vähän nukuttua.

Ihme touhua Suomessa.


Ei mitään paniikkia enää, vaan pelkkää rauhaa, rauhaa vain.

Herran rauhaa.

Kaikki menee niin kuin menee.

Sellaisen yön ja aamun jälkeen päivä ei solju mukavasti.

Soljuuko se koskaan. Mukavasti.

Jaksaako edes valittaa.

Jo se vie energiaa ja auttaako mitään.

Auttaako kukaan.

Kun on ollut lähes koko päivän pahoinvointinen ja pää kipeä, siihen ei kannata koskea pikkusormellaankaan, ettei äidy uudestaan.

Asukki ei halua itseään häirittävän niin kuin en minäkään.

Nukkuu, jos en tarjoa sille mitään purtavaa.

Pihalla on kotiloita, jotka syövät ruohoa, joka on nyt meikällekin parasta.

Aina vain salaattia ja riisiä, ei koko kesänä perunaa.

Yritin illalla ommella, mutta kaikki meni pieleen.

Ei voi tehdä mitään tarkkaa väsyneenä.

Näkee huonommin ja aivot nukkuu.


Kliffaa taas. Päiviä, jolloin ei pysty mihinkään.

Liikaa sairautta ja valvottuja öitä.

Mitäs menin syömään patonkia yöllä.

Poika lämmitti itselleen ja nosti pellin uunista hönkimään.

Ihanaa valkosipulivoipatonkia, jota en saisi syödä.

Hän vielä kielsi, koska tiesi.

Mutten halunnut vastustaa kiusausta.

Otin toisesta patongista loput,

ja vielä toisesta palan.

Niin maukasta ja hyvää.

Näin sitä syödään normaalisti niin kuin ennen.

Miksi toiset voi, eihän minullakaan pitäisi olla mitään.

Mutta hetken kuluttua huomaan, että alan voida pahoin.

Tekisi mieli ottaa ylimääräinen flukonatsolikapseli, mutta niitä on säästeltävä, vaikka päiväannos 100 milligrammaa on aivan liian vähän.

Pahoinvointi pahenee ja jatkuu, mutta yritän ajatella muita asioita.

Jos olisi tuuria, pääkään ei tulisi niin kipeäksi.

Otan lisää beetaglukaania, joka aktivoi makrofagien toimintaa.

Jatkan aamusivujani kirjoittamalla pahoinvoinnista.

Nukkumaankin pitäisi päästä ja sitä varten on tehtävä töitä.

Höyryhengityslaitteeseen lisää timjami-, kaneli- ja neilikkatippoja.

Onneksi ostin lisää letkua pulloa varten, jonka vaihdoin isompaan.

Kymmenisen puhallusta veteen ja limaa nousee vähän.

Vessan kautta sänkyyn, jossa itseään on hoidettava vielä lisää.

Lämpöpullo on jo latautumassa, ettei tarvitse kärvistellä kylmästä.

Magneettipulsaattorilla tällejä kaikkialle kehoon ja erityisesti päähän.

Korvatulppa vielä korvaan, ettei rakennustyömaan meteli häiritsisi unta.

Hengellinen musiikki lepuuttaa hermojani, jota kuulen toisella korvallani soittimesta, jonka olen käyttänyt jo loppuun, mutta käyttöikää pidennetty pojan virittämällä hammastikulla oikeassa paikassa.

Vielä peitot tiiviisti lämpöpullon ympärille ja pipo päähän.

Vatsa on turvonnut kuin pallo, mutta jos saisin nukuttua.

Tuutilullaa.

Olen nukahtanut ja näen unia ja viereeni hiippailevan pojan.

En saisi maata selälläni ja hän on huolissaan.

Hengitys- ja nielemistauoista, joita minulla on.

Yritti saada kääntymään, mutta heräsin.

Vatsa on kipeä ja kova kuin pallo eikä uni enää tule.

Kaikki on mennyt taas pieleen ja jään tärisemään.

Sairaan ihmisen hoitaminen on niin vaikeaa.

Ei saisi hoitaa liikaa eikä liian vähän.

Stressannut poikaani jo liian kauan.

Ainoaa, joka välittää, eikä hänkään ole hirveän terve.

Oikea lääkitys auttaisi paljon. Ajallaan.

Jos sitä ei saa, jää kitumaan.

Suomessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12295  Ke 07 Syy 2016, 3:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tjoo, vai on tunnelmat olleet pari viikkoa sitten tuollaiset.

Liian raskaaksi kun menee, kirjoitan vaan aamusivut ja jos mahdollista, jostain supertärkeästä.

Sitten kun jaksan, kopioitava tähän ketjuun paljon kaikkea taas. Oikeastaan en tiedä, mikä tässä on päällimmäinen sairaus - tai alimmainen sairaus, jonka päällä kaikki lepää. Mutta yksi asia on johtanut toiseen; poliotalven virustauti ja kenties jo lapsena saadut punkinpuremat kärsittyäni Raynaudistakin koko ikäni, homealtistus ja sieni-infektio ja uudet punkinpuremat.

Maanantaina 5.9.2016 lensin oikein kaaressa nurin menetettyä tasapainoni tavaratalon kenkäosastolla. Se oli hirmu noloa; aivan kuin olisin ollut kauheassa kännissä, vaikka olen maistanut alkoholia viimeksi kohta kaksi vuotta sitten, 22.9.2014. Ajattelin, että vartija tulee varmaan kohta selvittelemään tilannetta mukanani olleen poikanikin säikähdettyä.

Olin ihan viattomasti vaan kumartunut katsomaan kenkärivistön alimmaisia kenkiä menettäessäni ylösnoustessani tasapainoni, jota yritin korjata askeleilla taaksepäin saaden vain lisää vauhtia ja mätkähtäen vasemman käteni ja kylkeni varaan. Vasen lonkkani on viime aikoina vihoitellut muljautettuani sen nuorena karatekurssilla, joka loppui siihen. Onneksi en loukannut sitä nyt enempää ja vasen rannekin säilyi ehjänä, vaikka on kapea kuin tikku. Vaatteetkin pysyivät puhtaina kaaduttuani siisteissä sisätiloissa.

Vähän vaan päässä viiraa, muttei voi mitään. Onhan se tiedetty jo kauan, mutta jos vähilläkin aivoilla pärjää, se luo toivoa. Mitä siitä, jos sanon kaupassa Sirkka, kun pitäisi sanoa Pirkka, tai kaikki muut pähkähullut jutut. Vastahan kahvinkeittopuuhissa meinasin kaataa kylmän veden suoraan kahvijauheen päälle vesisäiliön sijaan.

Nyt aamuyöllä minulla oli kauhea hermopistos ensin oikeassa korvassa, jonka jälkeen vasemmalta selästä alkoi pistää täysillä.

Lääkkeitä on enää pariksi viikoksi, mutta muutoin olen hyvin varustautunut; nukkunut kaikki yötkin Kallion kirkosta Rukousystävien illasta saatu rukousliina pääni alusena.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12300  Pe 09 Syy 2016, 0:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.9.2016 klo 3.49 kirjoitti:
Tjoo, vai on tunnelmat olleet pari viikkoa sitten tuollaiset.

Liian raskaaksi kun menee, kirjoitan vaan aamusivut ja jos mahdollista, jostain supertärkeästä.

Sitten kun jaksan, kopioitava tähän ketjuun paljon kaikkea taas. Oikeastaan en tiedä, mikä tässä on päällimmäinen sairaus - tai alimmainen sairaus, jonka päällä kaikki lepää. Mutta yksi asia on johtanut toiseen; poliotalven virustauti ja kenties jo lapsena saadut punkinpuremat kärsittyäni Raynaudistakin koko ikäni, homealtistus ja sieni-infektio ja uudet punkinpuremat.

Maanantaina 5.9.2016 lensin oikein kaaressa nurin menetettyä tasapainoni tavaratalon kenkäosastolla. Se oli hirmu noloa; aivan kuin olisin ollut kauheassa kännissä, vaikka olen maistanut alkoholia viimeksi kohta kaksi vuotta sitten, 22.9.2014. Ajattelin, että vartija tulee varmaan kohta selvittelemään tilannetta mukanani olleen poikanikin säikähdettyä.

Olin ihan viattomasti vaan kumartunut katsomaan kenkärivistön alimmaisia kenkiä menettäessäni ylösnoustessani tasapainoni, jota yritin korjata askeleilla taaksepäin saaden vain lisää vauhtia ja mätkähtäen vasemman käteni ja kylkeni varaan. Vasen lonkkani on viime aikoina vihoitellut muljautettuani sen nuorena karatekurssilla, joka loppui siihen. Onneksi en loukannut sitä nyt enempää ja vasen rannekin säilyi ehjänä, vaikka on kapea kuin tikku. Vaatteetkin pysyivät puhtaina kaaduttuani siisteissä sisätiloissa.

Vähän vaan päässä viiraa, muttei voi mitään. Onhan se tiedetty jo kauan, mutta jos vähilläkin aivoilla pärjää, se luo toivoa. Mitä siitä, jos sanon kaupassa Sirkka, kun pitäisi sanoa Pirkka, tai kaikki muut pähkähullut jutut. Vastahan kahvinkeittopuuhissa meinasin kaataa kylmän veden suoraan kahvijauheen päälle vesisäiliön sijaan.

Nyt aamuyöllä minulla oli kauhea hermopistos ensin oikeassa korvassa, jonka jälkeen vasemmalta selästä alkoi pistää täysillä.

Lääkkeitä on enää pariksi viikoksi, mutta muutoin olen hyvin varustautunut; nukkunut kaikki yötkin Kallion kirkosta Rukousystävien illasta saatu rukousliina pääni alusena.


Kello 21.49 keskiviikkona 8.9.2016. Aika ja kapasiteetti kortilla, tässä kunnossa kuin on. Sairaana.

Viime yönä yläkroppa paljaana vessan edessä hätkähdin vähän. Alipainon takia kuopalla olevat rinnat on jo ihan tuttu näky, samoin kaikkien kylkiluiden näkyminen molemmin puolin ja korostuen käsien ollessa ylhäällä. Mutta se, mikä järkytti, oli kaikkien kylkiluiden näkyminen keskellä rintalastaakin, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kauniiksi näyksi.

Toisilla on sixpack vähän alempana, mutta meikän rintakehällä voisi soittaa luuviulua.

Painoindeksi.orgin laskurin mukaan minun tulisi lihoa kolme kiloa päästäkseni edes normaalipainon alarajaan.

Oikeasti jos syön vähänkin vääränlaista ruokaa vatsani alkaa täristä, johon on vaikea nukahtaa niin kuin viime yönä, jolloin reidetkin kalvoivat ja tärisivät unen läpi, samoin ennen ylösnousua.

Mitä sitä jankuttamaan, kun lääkärit ovat jättäneet tähän kuntoon ilman tutkimuksia.

Luulotautia juu. Saatana.

Koko kesänä en ole muuta tehnytkään kuin kärsinyt ja yrittänyt etsiä itselleni kaupasta lisää villaa, jolla saisi edes reisisäryn lakkaamaan.

Sillä asialla kävin Eurokankaassakin etsimässä lisää Tecnowoolia, jossa toisella puolella on villaa, toisella puolella materiaalia, joka ei päästä tuulta eikä kylmää läpi.

Nostaessani villakankaita toisensa perään laarista ylös kesken kaiken tunsin...

- Kello 23.17. Pitikin luoda tässä välissä uusi ketju lääkäreiden viettäessä aikaa norsunluutornissa ja kekkuloidessa lääkäripäivillä ja ties missä kissanristiäisissä oikean lääkärintyön sijaan, jossa myös kroonisesta borrelioosista, homesairaudesta ja muusta kärsivät saisivat apua.

Mihin jäinkään... Ai niin, kun siellä kaupassa tunsin hirveää kirvelyä sormessani ja katsoin vasemman nimettömäni nivelen vierustaa, näin ihon alle vuotavan sinistä verta. Tiesin, mistä kirvely johtui taas; hajonneesta verisuonesta, niin kuin meikällä vähän väliä tapahtuu.

Kello 23.42. Oletteko istuneet mukavasti sohvalla, täällä se on muussa käytössä sairaan joutuessa raatamaan. Lisättävä vielä linkit ketjuuni. Ja jotain kommenttia vuorokauden vaihduttua juuri 9.9.2016 puolelle. Mitä nyt pari tuntia meni taas. Tähän. Vielä oikoluku perään - ja heippa!

[Kello 0.56 valmis, vai onko? Manuaalisessa oikoluvussa meni pidempään kuin koneellisessa, jota käytän nykyään lähes aina.]
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12327  Su 18 Syy 2016, 21:13 (GMT+3)  Aihe: Luomulämpöhoitona villaa borrelioosiin Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.9.2016 klo 0.13 kirjoitti:
Painoindeksi.orgin laskurin mukaan minun tulisi lihoa kolme kiloa päästäkseni edes normaalipainon alarajaan.

Oikeasti jos syön vähänkin vääränlaista ruokaa vatsani alkaa täristä, johon on vaikea nukahtaa niin kuin viime yönä, jolloin reidetkin kalvoivat ja tärisivät unen läpi, samoin ennen ylösnousua.

Mitä sitä jankuttamaan, kun lääkärit ovat jättäneet tähän kuntoon ilman tutkimuksia.

Luulotautia juu. Saatana.

Koko kesänä en ole muuta tehnytkään kuin kärsinyt ja yrittänyt etsiä itselleni kaupasta lisää villaa, jolla saisi edes reisisäryn lakkaamaan.

Sillä asialla kävin Eurokankaassakin etsimässä lisää Tecnowoolia, jossa toisella puolella on villaa, toisella puolella materiaalia, joka ei päästä tuulta eikä kylmää läpi.

Nostaessani villakankaita toisensa perään laarista ylös kesken kaiken tunsin...

- Kello 23.17. Pitikin luoda tässä välissä uusi ketju lääkäreiden viettäessä aikaa norsunluutornissa ja kekkuloidessa lääkäripäivillä ja ties missä kissanristiäisissä oikean lääkärintyön sijaan, jossa myös kroonisesta borrelioosista, homesairaudesta ja muusta kärsivät saisivat apua.

Mihin jäinkään... Ai niin, kun siellä kaupassa tunsin hirveää kirvelyä sormessani ja katsoin vasemman nimettömäni nivelen vierustaa, näin ihon alle vuotavan sinistä verta. Tiesin, mistä kirvely johtui taas; hajonneesta verisuonesta, niin kuin meikällä vähän väliä tapahtuu.

Kello 23.42. Oletteko istuneet mukavasti sohvalla, täällä se on muussa käytössä sairaan joutuessa raatamaan. Lisättävä vielä linkit ketjuuni. Ja jotain kommenttia vuorokauden vaihduttua juuri 9.9.2016 puolelle. Mitä nyt pari tuntia meni taas. Tähän. Vielä oikoluku perään - ja heippa!


"Luulotautia juu. Saatana."

- Ja maniaakin tietty, jos puoskareilta kysytään. Se kun valvoo sairaana aamuun.

Rankkoja öitä, joista terveillä ei ole mitään hajuakaan; niillä samoilla, jotka ovat jättäneet heitteille ja diagnosoivat ihmisten kärsimystä luulotaudiksi siellä täällä.

Toisella sukupuolella on tätä vikaa muuallakin kuin vain Syyriassa, jossa hyvinsyöneet miehet estävät naisten ja lasten auttamisen. Ihan yhtä hyvin voisi meilläkin kysyä, voisivatko hyvinsyöneet aikuiset miehet lopettaa poliittisten, byrokraattisten ja hallinnollisten esteiden asettamisen, jotta heitteillejätetyt borrelioosin uhrit, homesairaat ja muut kärsivät saisivat vaivoihinsa oikeaa apua ja hoitoa. Tosiasiassa taas huomenaamulla potrat miehet ja byrokraatit menevät työpaikoilleen piittaamatta vähääkään siitä, että yhä suurempi osa kansasta kärsii, koska se ei kosketa heitä itseään.

Joten sairauksia on yritettävä hoitaa omin konstein, sen mitä sairaana jaksaa. Jos ei jaksa, ei voi mitään.

Kalaöljystä olen ollut jo parikymmentä vuotta riippuvainen ja yhtä kauan käyttänyt jalkatyynyä suonikohjuongelmiin. Jalkani piti operoida juuri ennen kuin homeasunto muutti suunnitelmat ja nieli vakuutusrahani. Laskimoissa on takaisinvirtausta, johon jalkatyyny auttaa, mitä auttaa. Molemmat jalat olisi pitänyt operoida uudestaan, mutta vasta toinen jalka on leikattu ja on tsäänssi päästä jalkapuolena hautaan.

Mitä ompelinkaan perjantain vastaisena yönä, josta kirjoitin tuolla?

- Jalkatyynylle villapäällistä tyynyliinan alle. Luomulämpöhoidossani jäätyäni kroonisesti sairaaksi olin vuorannut koko sänkyni jo villalla; sijauspatja oli villaa, samoin tyynyliinan päällä oleva villapäällinen ja ohut villatäkki, jonka päällä kevyt Tecnowool-peite ja alla villashaali. Vain jalkatyynystä puuttui villapäällinen, jonka keksin ommella ennen nukkumaanmenoa itse, ettei jalatkaan palelisi villasukkien alla. Tarvittiin vain pari saumaa, joista ensimmäinen meni väsyneenä pieleen.

Kun sängystä tulee sairasvuode, ei nukkuminenkaan ole yksinkertaista. Olimme vaihtaneet jo poikani kanssa sänkyjä halutessaan oman tutun sänkynsä takaisin luovuttaen minulle uuden. Se oli kipeille jäsenilleni vähän liian kova ja tarvitsi lisäpehmusteita, joiden kanssa olen viimeiset kolme yötä taistellut. Perjantain vastaisena yönä nukuin muhkean vaahtomuovipatjan päällä villatällinkeineni enkä nukkunut oikein hyvin, joten oli lähdettävä hakemaan kaupasta vähän ohuempaa petauspatjaa. Siinä oli kuitenkin jotain vikaa ja likaa, joten halusin palauttaa koko patjan nukkuen toisenkin yön muhkean vaahtomuovipatjani päällä vähän paremmin jo. Mutta haimme palauttamamme petauspatjan tilalle toisesta kaupasta vielä toisen patjan, joka oli täyttä polyesteriä ja odottamassa minua viime yönä nukkumaan. Valvottuani aamuun odotin uudella patjallani edes jonkunlaisia unia, mutta nukuin huonosti ja heräsin parin tunnin kuluttua siihen, että paistuin. Villaisen sijauspatjani alla ollut polyesterinen petauspatja ei hengittänyt ollenkaan, vaan oli kuin muovipussi, jonka päällä hikoilin. Poikani keksi, että ottaisimme koko patjan pois ja jatkaisin nukkumista ilman sitä. Niin teimmekin ja sain torkahdettua hetkeksi viettäen perään lepopäivääni väsyneenä ja ikävässä olossa keskellä patjaongelmaa. Vertailemalla eri patjalaatuja keskenään huomasin päällisissä käytettävän aika paljon polyesteriä, joka hautoo liikaa villaisen sijauspatjani päällä. Ongelmana ei ole profiloitu vaahtomuovi ja puuvillapäällinen, joissa ilma kiertää, vaan liian tiukka ja tiheä polyesteripäällinen monissa malleissa. Tulin siihen tulokseen, että palautan polyesteripatjan kauppaan ja laitan muhkean vaahtomuovipatjani takaisin sänkyyn ja yritän totutella siihen.

Borrelioosisäryissä kärsivänä on tärkeää, että lämpö hohkaa joka puolelta kehoa tasaisesti. Jos peitot eivät lämmitä tarpeeksi, reisiä ja kankkua jäytää, eikä kylmä saisi hohkata sängynkään läpi. Villa tarjoaa huippuominaisuudet ja lahean lämmön, josta on sairaalle paljon iloa tässä kylmässä maailmassa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12338  Pe 30 Syy 2016, 3:35 (GMT+3)  Aihe: Päivästä päivään ja yöstä yöhön niin kauan kuin Herramme suo Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.9.2016 klo 21.13 kirjoitti:
Admin 9.9.2016 klo 0.13 kirjoitti:
Painoindeksi.orgin laskurin mukaan minun tulisi lihoa kolme kiloa päästäkseni edes normaalipainon alarajaan.

Oikeasti jos syön vähänkin vääränlaista ruokaa vatsani alkaa täristä, johon on vaikea nukahtaa niin kuin viime yönä, jolloin reidetkin kalvoivat ja tärisivät unen läpi, samoin ennen ylösnousua.

Mitä sitä jankuttamaan, kun lääkärit ovat jättäneet tähän kuntoon ilman tutkimuksia.

Luulotautia juu. Saatana.

Koko kesänä en ole muuta tehnytkään kuin kärsinyt ja yrittänyt etsiä itselleni kaupasta lisää villaa, jolla saisi edes reisisäryn lakkaamaan.

Sillä asialla kävin Eurokankaassakin etsimässä lisää Tecnowoolia, jossa toisella puolella on villaa, toisella puolella materiaalia, joka ei päästä tuulta eikä kylmää läpi.

Nostaessani villakankaita toisensa perään laarista ylös kesken kaiken tunsin...

- Kello 23.17. Pitikin luoda tässä välissä uusi ketju lääkäreiden viettäessä aikaa norsunluutornissa ja kekkuloidessa lääkäripäivillä ja ties missä kissanristiäisissä oikean lääkärintyön sijaan, jossa myös kroonisesta borrelioosista, homesairaudesta ja muusta kärsivät saisivat apua.

Mihin jäinkään... Ai niin, kun siellä kaupassa tunsin hirveää kirvelyä sormessani ja katsoin vasemman nimettömäni nivelen vierustaa, näin ihon alle vuotavan sinistä verta. Tiesin, mistä kirvely johtui taas; hajonneesta verisuonesta, niin kuin meikällä vähän väliä tapahtuu.

Kello 23.42. Oletteko istuneet mukavasti sohvalla, täällä se on muussa käytössä sairaan joutuessa raatamaan. Lisättävä vielä linkit ketjuuni. Ja jotain kommenttia vuorokauden vaihduttua juuri 9.9.2016 puolelle. Mitä nyt pari tuntia meni taas. Tähän. Vielä oikoluku perään - ja heippa!


"Luulotautia juu. Saatana."

- Ja maniaakin tietty, jos puoskareilta kysytään. Se kun valvoo sairaana aamuun.

Rankkoja öitä, joista terveillä ei ole mitään hajuakaan; niillä samoilla, jotka ovat jättäneet heitteille ja diagnosoivat ihmisten kärsimystä luulotaudiksi siellä täällä.

Toisella sukupuolella on tätä vikaa muuallakin kuin vain Syyriassa, jossa hyvinsyöneet miehet estävät naisten ja lasten auttamisen. Ihan yhtä hyvin voisi meilläkin kysyä, voisivatko hyvinsyöneet aikuiset miehet lopettaa poliittisten, byrokraattisten ja hallinnollisten esteiden asettamisen, jotta heitteillejätetyt borrelioosin uhrit, homesairaat ja muut kärsivät saisivat vaivoihinsa oikeaa apua ja hoitoa. Tosiasiassa taas huomenaamulla potrat miehet ja byrokraatit menevät työpaikoilleen piittaamatta vähääkään siitä, että yhä suurempi osa kansasta kärsii, koska se ei kosketa heitä itseään.

Joten sairauksia on yritettävä hoitaa omin konstein, sen mitä sairaana jaksaa. Jos ei jaksa, ei voi mitään.

Kalaöljystä olen ollut jo parikymmentä vuotta riippuvainen ja yhtä kauan käyttänyt jalkatyynyä suonikohjuongelmiin. Jalkani piti operoida juuri ennen kuin homeasunto muutti suunnitelmat ja nieli vakuutusrahani. Laskimoissa on takaisinvirtausta, johon jalkatyyny auttaa, mitä auttaa. Molemmat jalat olisi pitänyt operoida uudestaan, mutta vasta toinen jalka on leikattu ja on tsäänssi päästä jalkapuolena hautaan.

Mitä ompelinkaan perjantain vastaisena yönä, josta kirjoitin tuolla?

- Jalkatyynylle villapäällistä tyynyliinan alle. Luomulämpöhoidossani jäätyäni kroonisesti sairaaksi olin vuorannut koko sänkyni jo villalla; sijauspatja oli villaa, samoin tyynyliinan päällä oleva villapäällinen ja ohut villatäkki, jonka päällä kevyt Tecnowool-peite ja alla villashaali. Vain jalkatyynystä puuttui villapäällinen, jonka keksin ommella ennen nukkumaanmenoa itse, ettei jalatkaan palelisi villasukkien alla. Tarvittiin vain pari saumaa, joista ensimmäinen meni väsyneenä pieleen.

Kun sängystä tulee sairasvuode, ei nukkuminenkaan ole yksinkertaista. Olimme vaihtaneet jo poikani kanssa sänkyjä halutessaan oman tutun sänkynsä takaisin luovuttaen minulle uuden. Se oli kipeille jäsenilleni vähän liian kova ja tarvitsi lisäpehmusteita, joiden kanssa olen viimeiset kolme yötä taistellut. Perjantain vastaisena yönä nukuin muhkean vaahtomuovipatjan päällä villatällinkeineni enkä nukkunut oikein hyvin, joten oli lähdettävä hakemaan kaupasta vähän ohuempaa petauspatjaa. Siinä oli kuitenkin jotain vikaa ja likaa, joten halusin palauttaa koko patjan nukkuen toisenkin yön muhkean vaahtomuovipatjani päällä vähän paremmin jo. Mutta haimme palauttamamme petauspatjan tilalle toisesta kaupasta vielä toisen patjan, joka oli täyttä polyesteriä ja odottamassa minua viime yönä nukkumaan. Valvottuani aamuun odotin uudella patjallani edes jonkunlaisia unia, mutta nukuin huonosti ja heräsin parin tunnin kuluttua siihen, että paistuin. Villaisen sijauspatjani alla ollut polyesterinen petauspatja ei hengittänyt ollenkaan, vaan oli kuin muovipussi, jonka päällä hikoilin. Poikani keksi, että ottaisimme koko patjan pois ja jatkaisin nukkumista ilman sitä. Niin teimmekin ja sain torkahdettua hetkeksi viettäen perään lepopäivääni väsyneenä ja ikävässä olossa keskellä patjaongelmaa. Vertailemalla eri patjalaatuja keskenään huomasin päällisissä käytettävän aika paljon polyesteriä, joka hautoo liikaa villaisen sijauspatjani päällä. Ongelmana ei ole profiloitu vaahtomuovi ja puuvillapäällinen, joissa ilma kiertää, vaan liian tiukka ja tiheä polyesteripäällinen monissa malleissa. Tulin siihen tulokseen, että palautan polyesteripatjan kauppaan ja laitan muhkean vaahtomuovipatjani takaisin sänkyyn ja yritän totutella siihen.

Borrelioosisäryissä kärsivänä on tärkeää, että lämpö hohkaa joka puolelta kehoa tasaisesti. Jos peitot eivät lämmitä tarpeeksi, reisiä ja kankkua jäytää, eikä kylmä saisi hohkata sängynkään läpi. Villa tarjoaa huippuominaisuudet ja lahean lämmön, josta on sairaalle paljon iloa tässä kylmässä maailmassa.


Kun kaikki sairaudet ja taudit ovat ihmisessä limittäin ja lomittain, päällekkäin ja sekaisin, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siteeraan edellä viestiäni, jonka olen kirjoittanut 18.9.2016, viimeisenä päivänä, jolloin olen ottanut terbinafiinia sieni-infektioon verenkiertoni huononnuttua taas. Nukun edelleen muhkean vaahtomuovipatjani päällä, jonka päällä on puuvillasuojus ja villainen petauspatja ja trikoolakana. Profiloitu vaahtomuovipatja hengittää aika hyvin puuvillapäällisellä, mutta hiostava polyesteri on vihoviimeistä. Tarkoitus olisi korvata vaahtomuovipatja ohuemmalla petauspatjalla, muttei patjanvaihtorumbaan ole toistaiseksi voimia eikä juuri haluakaan voidessaan tuottaa jälleen kerran pettymyksen. Tuo on kuitenkin aikamoinen bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa. Pelkkään patjaan tai sänkyyn voisi upottaa tuhansia euroja, kun toisilla ei ole edes kattoa päänsä päällä. Tympii. Ihmisillä voi olla koko elämänarvot sekaisin tai sitten ei. Pohdiskelin vähän omia lähtökohtiani ja tulin siihen tulokseen, että jatkan vaatimattomalla linjalla elämäni loppuun asti. Joku toinen voi valita toisin, mutta tämä on minun tieni, jolle olen lähtenyt, ja siellä pysyn. Aika paljon olen joutunut kokemaan kaikenlaista kiusaa seurattuani sydämeni ääntä. Suomi on täynnä kostajia, joiden sukujuuret eivät ole Lähi-idässä, vaan ihka supisuomalaista alkuperää, nimienkin komeillessa kirkonkirjoissa. Raamattu pölyttyy kirjahyllyssä eikä edes Uutta Testamenttia lueta. Jeesus esikuvana ei kelpaa: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi."

Raskaiden vaiheiden kautta Jumala on niin ihmeellisesti johdattanut meidät tänne, jossa on lintuja vielä paljon enemmän ilonamme.

Parempia täällä on linnut kuin ihmiset. Tosin Hesastakin jäin kaipaamaan vain seinänaapuria ja variksia.

Kiitos piittaamattoman hoitolinjan täällä on saanut pipo päässä kärsien viettää ensimmäisen kesänsä. Näsilinna olisi ollut upea kesälläkin, mutta pääsin sinne vasta syyskuun lopulla jalat kipeinä lääkärikäynnin jälkeen ja lehtien tippuessa jo puista. Nouseminen mäen päälle oli niin rankkaa, että poika jeesasi työntämällä. Hänestä on ollut niin paljon apua, vaikka kaulallaan ollut erythema migrans on pahaenteisesti kummitellut vielä antibioottikuurinkin jälkeen ja taltioitu kuviin.

Tämä ei ole mikään kevyt tauti, nämä kaikki sairaudet yhdessä. Kävellessämme kerran ulkona lehtien tippuessa jo puista mieleeni palautui koiramme viimeinen syksy ja aloin ajatella itseäni pipo päässä, mitä jos tämä olisi viimeinen syksyni. En halunnut järkyttää poikaani enkä kertonut ajatuksistani mitään.

Oikeasti tämä on tappava tauti. Ei tuntunut mukavalta viime yön jälkeen lukea uutispostista nuoresta äidistä, joka menehtyi neljän vuoden kuluttua Lyme-diagnoosistaan.

On tässä taudissa hauskojakin piirteitä tappavan puolen ollessa ikävämpi.




-----------------------------
Päivitetty surulinkit edellä.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 17 Syy 2017, 6:17, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12475  Pe 09 Jou 2016, 3:41 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.8.2016 kirjoitti:
Admin 6.7.2016 klo 18.26 kirjoitti:
Kyllä täältä foorumiltakin näkee, milloin mikäkin sairaus on alkanut, heijastuessaan kirjoituksiini. Helvetilliset nivelvaivani alkoivat vasta punkinpureman jälkeen, krooninen poskiontelotulehdus homealtistumiseni jälkeen, kirjoitettuani niin täällä kuin aamusivuissani kaikesta.


Kärsiessään monesta sairaudesta yhtä aikaa kaikesta ei voi kirjoittaa samaan aikaan. Monet viesteistäni kuuluisivat myös tähän ketjuun, kaikki se, mitä olen potenut. Neurologiset sairaudet alkoivat poliotalvena 1985 oireiden jatkuttua tähän päivään saakka - eikä siitä ole kauaa, kun elohiiri pomppi oikeassa poskessani niin, että se näkyi peilistäkin; elohiirten ja nykinöiden ollessa ihan jokapäiväisiä edelleenkin. Homeasunto ja hometesti loppuvuonna 2009 kuormittivat minua vain lisää, samoin punkinpuremat keväästä 2012 lähtien.

Ja nyt ollaan sitten tässä kunnossa, missä ollaan. Paljoa ei tarvitse mennä enää pieleen, niin koko yö on pilalla eikä nukkumisesta tule mitään.

Ihan vain pieni määrä stressiä riittää, koska se saa koko tautiarsenaalin valloilleen. Kortisolihormoni ajaa alas immuunipuolustuksen, jonka olisi tarkoitus pitää taudinaiheuttajat kurissa.

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin jaksamatta valvotun yön jälkeen etsiä linkkejä.

Hämmästyin lukiessani sähköpostiini saamaani listaa kuudesta tekijästä, jotka laukaisevat kroonisen immuunijärjestelmän toimintahäiriön, kun peräti kolmessa kohtaa mainittiin stressi:

Dr. Bill Rawls kirjoitti:
The 6 triggers that cause Chronic Immune Dysfunction

These six triggers are "system disruptors" that touch us at different points throughout our lives. When we have excessive exposure to one or several at a time, it disrupts our immune system and allows diseases like Lyme disease to occur. Becoming familiar with these triggers so you can minimize their impact is an important key to getting well.


1) Processed Foods

Food is just not the same as it used to be. Most foods that people eat on a daily basis didn’t exist a hundred years ago. The developed world has become saturated with processed food products—all skilfully designed by the food industry to appeal to our incessant cravings for starch, sugar, and fat!

Irresistible but deadly, these artificial foods promote inflammation, immune dysfunction, and digestive problems. You can’t eat this way and not expect to get sick with something.


2) Emotional Stress

In the modern world, stress affects almost everyone on a daily basis. Think about what makes you stressed: not only are you constantly made aware of threats from around the corner, but also from around the globe – many of which are not even real threats.

When combined with odd working hours, stressful work conditions, and poor sleep, the results can be devastating. Prolonged emotional stress suppresses immune function, disrupts normal digestion, and leaves the door wide open for chronic illness.


3) Toxins

Over the past hundred years, the environment has gradually become saturated with toxic substances. The list of man made chemicals that are potentially toxic to humans now exceeds 200,000.

High exposure to specific toxins can directly cause illness – but for most of us, it’s our day-to-day low-level exposure that adds up and increases the risk of disease.


4) Physical Stress

Three types of physical stress can affect your body – trauma, temperature and pressure.

In some cases, extreme physical stress (severe trauma, hypothermia, or altitude sickness) can be the primary factor that initiates a chronic condition. If you have Lyme disease or fibromyalgia, even everyday physical stress (minor trauma, being too hot or cold, pressure changes) can aggravate your symptoms of fatigue and pain.


5) Oxidative Stress

Right now, inside each of the trillions of cells that make up your body, free radicals are constantly being generated to produce energy. These free radicals can damage all parts of your cells, including DNA.

If it were not for antioxidants, life would not be possible. Oxidative stress is the damage caused by free radicals beyond that which is mitigated by antioxidants. To overcome Lyme disease or fibromyalgia, oxidative stress must be strictly minimized.


6) Radiation

Like all other living beings, you are exposed to a certain level of background radiation from gamma rays, x-ray and UV radiation from the earth, sun and space. This natural source radiation has been relatively constant since humans began walking the earth.

Of greater concern are the increased levels of radiation from artificial and unnatural sources. Defining the total contribution of artificial radiation to chronic disease symptoms is challenging, but who hasn’t sat by a computer for several hours and not felt out of sorts?


Take a self-evaluation

Take a moment to reflect on the interactions you've had with these triggers in your life. Is your exposure to any of these “system disruptors” especially high? Can you think of lifestyle changes that can help you reduce exposure?


Kyllä huomasi, että kirjoittaja tietää, mistä puhuu ollessaan Lymen kurimuksessa itsekin.


Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12522  Ti 27 Jou 2016, 10:24 (GMT+3)  Aihe: Re: Päivästä päivään ja yöstä yöhön niin kauan kuin Herramme suo Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.9.2016 klo 2.35 kirjoitti:
Admin 18.9.2016 klo 21.13 kirjoitti:
Admin 9.9.2016 klo 0.13 kirjoitti:
Painoindeksi.orgin laskurin mukaan minun tulisi lihoa kolme kiloa päästäkseni edes normaalipainon alarajaan.

Oikeasti jos syön vähänkin vääränlaista ruokaa vatsani alkaa täristä, johon on vaikea nukahtaa niin kuin viime yönä, jolloin reidetkin kalvoivat ja tärisivät unen läpi, samoin ennen ylösnousua.

Mitä sitä jankuttamaan, kun lääkärit ovat jättäneet tähän kuntoon ilman tutkimuksia.

Luulotautia juu. Saatana.

Koko kesänä en ole muuta tehnytkään kuin kärsinyt ja yrittänyt etsiä itselleni kaupasta lisää villaa, jolla saisi edes reisisäryn lakkaamaan.

Sillä asialla kävin Eurokankaassakin etsimässä lisää Tecnowoolia, jossa toisella puolella on villaa, toisella puolella materiaalia, joka ei päästä tuulta eikä kylmää läpi.

Nostaessani villakankaita toisensa perään laarista ylös kesken kaiken tunsin...

- Kello 23.17. Pitikin luoda tässä välissä uusi ketju lääkäreiden viettäessä aikaa norsunluutornissa ja kekkuloidessa lääkäripäivillä ja ties missä kissanristiäisissä oikean lääkärintyön sijaan, jossa myös kroonisesta borrelioosista, homesairaudesta ja muusta kärsivät saisivat apua.

Mihin jäinkään... Ai niin, kun siellä kaupassa tunsin hirveää kirvelyä sormessani ja katsoin vasemman nimettömäni nivelen vierustaa, näin ihon alle vuotavan sinistä verta. Tiesin, mistä kirvely johtui taas; hajonneesta verisuonesta, niin kuin meikällä vähän väliä tapahtuu.

Kello 23.42. Oletteko istuneet mukavasti sohvalla, täällä se on muussa käytössä sairaan joutuessa raatamaan. Lisättävä vielä linkit ketjuuni. Ja jotain kommenttia vuorokauden vaihduttua juuri 9.9.2016 puolelle. Mitä nyt pari tuntia meni taas. Tähän. Vielä oikoluku perään - ja heippa!


"Luulotautia juu. Saatana."

- Ja maniaakin tietty, jos puoskareilta kysytään. Se kun valvoo sairaana aamuun.

Rankkoja öitä, joista terveillä ei ole mitään hajuakaan; niillä samoilla, jotka ovat jättäneet heitteille ja diagnosoivat ihmisten kärsimystä luulotaudiksi siellä täällä.

Toisella sukupuolella on tätä vikaa muuallakin kuin vain Syyriassa, jossa hyvinsyöneet miehet estävät naisten ja lasten auttamisen. Ihan yhtä hyvin voisi meilläkin kysyä, voisivatko hyvinsyöneet aikuiset miehet lopettaa poliittisten, byrokraattisten ja hallinnollisten esteiden asettamisen, jotta heitteillejätetyt borrelioosin uhrit, homesairaat ja muut kärsivät saisivat vaivoihinsa oikeaa apua ja hoitoa. Tosiasiassa taas huomenaamulla potrat miehet ja byrokraatit menevät työpaikoilleen piittaamatta vähääkään siitä, että yhä suurempi osa kansasta kärsii, koska se ei kosketa heitä itseään.

Joten sairauksia on yritettävä hoitaa omin konstein, sen mitä sairaana jaksaa. Jos ei jaksa, ei voi mitään.

Kalaöljystä olen ollut jo parikymmentä vuotta riippuvainen ja yhtä kauan käyttänyt jalkatyynyä suonikohjuongelmiin. Jalkani piti operoida juuri ennen kuin homeasunto muutti suunnitelmat ja nieli vakuutusrahani. Laskimoissa on takaisinvirtausta, johon jalkatyyny auttaa, mitä auttaa. Molemmat jalat olisi pitänyt operoida uudestaan, mutta vasta toinen jalka on leikattu ja on tsäänssi päästä jalkapuolena hautaan.

Mitä ompelinkaan perjantain vastaisena yönä, josta kirjoitin tuolla?

- Jalkatyynylle villapäällistä tyynyliinan alle. Luomulämpöhoidossani jäätyäni kroonisesti sairaaksi olin vuorannut koko sänkyni jo villalla; sijauspatja oli villaa, samoin tyynyliinan päällä oleva villapäällinen ja ohut villatäkki, jonka päällä kevyt Tecnowool-peite ja alla villashaali. Vain jalkatyynystä puuttui villapäällinen, jonka keksin ommella ennen nukkumaanmenoa itse, ettei jalatkaan palelisi villasukkien alla. Tarvittiin vain pari saumaa, joista ensimmäinen meni väsyneenä pieleen.

Kun sängystä tulee sairasvuode, ei nukkuminenkaan ole yksinkertaista. Olimme vaihtaneet jo poikani kanssa sänkyjä halutessaan oman tutun sänkynsä takaisin luovuttaen minulle uuden. Se oli kipeille jäsenilleni vähän liian kova ja tarvitsi lisäpehmusteita, joiden kanssa olen viimeiset kolme yötä taistellut. Perjantain vastaisena yönä nukuin muhkean vaahtomuovipatjan päällä villatällinkeineni enkä nukkunut oikein hyvin, joten oli lähdettävä hakemaan kaupasta vähän ohuempaa petauspatjaa. Siinä oli kuitenkin jotain vikaa ja likaa, joten halusin palauttaa koko patjan nukkuen toisenkin yön muhkean vaahtomuovipatjani päällä vähän paremmin jo. Mutta haimme palauttamamme petauspatjan tilalle toisesta kaupasta vielä toisen patjan, joka oli täyttä polyesteriä ja odottamassa minua viime yönä nukkumaan. Valvottuani aamuun odotin uudella patjallani edes jonkunlaisia unia, mutta nukuin huonosti ja heräsin parin tunnin kuluttua siihen, että paistuin. Villaisen sijauspatjani alla ollut polyesterinen petauspatja ei hengittänyt ollenkaan, vaan oli kuin muovipussi, jonka päällä hikoilin. Poikani keksi, että ottaisimme koko patjan pois ja jatkaisin nukkumista ilman sitä. Niin teimmekin ja sain torkahdettua hetkeksi viettäen perään lepopäivääni väsyneenä ja ikävässä olossa keskellä patjaongelmaa. Vertailemalla eri patjalaatuja keskenään huomasin päällisissä käytettävän aika paljon polyesteriä, joka hautoo liikaa villaisen sijauspatjani päällä. Ongelmana ei ole profiloitu vaahtomuovi ja puuvillapäällinen, joissa ilma kiertää, vaan liian tiukka ja tiheä polyesteripäällinen monissa malleissa. Tulin siihen tulokseen, että palautan polyesteripatjan kauppaan ja laitan muhkean vaahtomuovipatjani takaisin sänkyyn ja yritän totutella siihen.

Borrelioosisäryissä kärsivänä on tärkeää, että lämpö hohkaa joka puolelta kehoa tasaisesti. Jos peitot eivät lämmitä tarpeeksi, reisiä ja kankkua jäytää, eikä kylmä saisi hohkata sängynkään läpi. Villa tarjoaa huippuominaisuudet ja lahean lämmön, josta on sairaalle paljon iloa tässä kylmässä maailmassa.


Kun kaikki sairaudet ja taudit ovat ihmisessä limittäin ja lomittain, päällekkäin ja sekaisin, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siteeraan edellä viestiäni, jonka olen kirjoittanut 18.9.2016, viimeisenä päivänä, jolloin olen ottanut terbinafiinia sieni-infektioon verenkiertoni huononnuttua taas. Nukun edelleen muhkean vaahtomuovipatjani päällä, jonka päällä on puuvillasuojus ja villainen petauspatja ja trikoolakana. Profiloitu vaahtomuovipatja hengittää aika hyvin puuvillapäällisellä, mutta hiostava polyesteri on vihoviimeistä. Tarkoitus olisi korvata vaahtomuovipatja ohuemmalla petauspatjalla, muttei patjanvaihtorumbaan ole toistaiseksi voimia eikä juuri haluakaan voidessaan tuottaa jälleen kerran pettymyksen. Tuo on kuitenkin aikamoinen bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa. Pelkkään patjaan tai sänkyyn voisi upottaa tuhansia euroja, kun toisilla ei ole edes kattoa päänsä päällä. Tympii. Ihmisillä voi olla koko elämänarvot sekaisin tai sitten ei. Pohdiskelin vähän omia lähtökohtiani ja tulin siihen tulokseen, että jatkan vaatimattomalla linjalla elämäni loppuun asti. Joku toinen voi valita toisin, mutta tämä on minun tieni, jolle olen lähtenyt, ja siellä pysyn. Aika paljon olen joutunut kokemaan kaikenlaista kiusaa seurattuani sydämeni ääntä. Suomi on täynnä kostajia, joiden sukujuuret eivät ole Lähi-idässä, vaan ihka supisuomalaista alkuperää, nimienkin komeillessa kirkonkirjoissa. Raamattu pölyttyy kirjahyllyssä eikä edes Uutta Testamenttia lueta. Jeesus esikuvana ei kelpaa: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi."

Raskaiden vaiheiden kautta Jumala on niin ihmeellisesti johdattanut meidät tänne, jossa on lintuja vielä paljon enemmän ilonamme.

Parempia täällä on linnut kuin ihmiset. Tosin Hesastakin jäin kaipaamaan vain seinänaapuria ja variksia.

Kiitos piittaamattoman hoitolinjan täällä on saanut pipo päässä kärsien viettää ensimmäisen kesänsä. Näsilinna olisi ollut upea kesälläkin, mutta pääsin sinne vasta syyskuun lopulla jalat kipeinä lääkärikäynnin jälkeen ja lehtien tippuessa jo puista. Nouseminen mäen päälle oli niin rankkaa, että poika jeesasi työntämällä. Hänestä on ollut niin paljon apua, vaikka kaulallaan ollut erythema migrans on pahaenteisesti kummitellut vielä antibioottikuurinkin jälkeen ja taltioitu kuviin.

Tämä ei ole mikään kevyt tauti, nämä kaikki sairaudet yhdessä. Kävellessämme kerran ulkona lehtien tippuessa jo puista mieleeni palautui koiramme viimeinen syksy ja aloin ajatella itseäni pipo päässä, mitä jos tämä olisi viimeinen syksyni. En halunnut järkyttää poikaani enkä kertonut ajatuksistani mitään.

Oikeasti tämä on tappava tauti. Ei tuntunut mukavalta viime yön jälkeen lukea uutispostista nuoresta äidistä, joka menehtyi neljän vuoden kuluttua Lyme-diagnoosistaan.

On tässä taudissa hauskojakin piirteitä tappavan puolen ollessa ikävämpi.


Eipä ole tätäkään ketjua tullut päivitettyä, vaikka borrelioosia on podettu koko ajan kituessani poski- ja otsaontelotulehduksenkin kurimuksessa kaikkine hengitystieongelmineen.

Tänäkään yönä ei nukkumisesta tullut mitään.

En yksinkertaisesti olisi enää hengissä, ellen pakottaisi itseäni täydelliseen kalman rauhallisuuteen kärsiessäni joka sortin helvetistä.

Tässä kunnossa, kun kyse on elämästä ja kuolemasta, kaikkien koetusten keskelläkin voimiaan on säästettävä kaikkein tärkeimpiin asioihin.

Loukkaukset on pitänyt jättää myöhempää käsittelyä varten aamusivuihin kirjaamisen jälkeen.

Tähän ketjuunkin on paljon kopioitavaa kirjatessani kaikkea minne sattuu.

Kuten viimeöinenkin valvominen hengenahdistuksen ja nielemisongelman kourissa.

ACA:sta pitäisi postata pari valokuvaa vaivatessaan koko ajan.

Tuollainen verisuoni kun ratkeaa päästä se voikin olla vähän pahempi juttu. Mutta jos tyrehtyisi itsekseen.

Sattumalta juuri äsken alkoi oikealla puolella päälakea kirvellä ja kirvelee edelleenkin.

Verisuonen hajotessa tuore veri kirvelee ihan hirveästi virratessaan kudoksiin, on tullut huomattua jo moneen kertaan.

Mikä tänä yönä meni vikaan?

Monta sairautta, joista borrelioosi jäi tällä kertaa noteeraamatta.

Päästessään liikaa valloilleen alkaa aina samat oireet, lisääntyvää lihasjännitystä ja tärinää vaanivan luusäryn kera.

Mustaakuminaa ja spirokeettoja tappavaa vetysyanidia aprikoosinytimistä otettava lähes joka päivä, mikäli haluaa välttyä luusäryltä. Painan vajaa 50 kiloa ja annokseni on ennen nukkumaanmenoa kukkurainen teelusikallinen jauhettua mustaakuminaa oliiviöljyyn sekoitettuna kolmen aprikoosinytimen kera. Ei niillä taudista eroon pääse, mutta hillitsee vähän.

Konstikasta ja kallista on vaan pöperöiden kanssa touhuaminen. Missä viipyvät oikeat pillerit ja lääkkeet? Mulle ja meille.

Viltsun kuolemakin kosketti muistaessani hänet elämäniloisena ihmisenä, jonka kanssa puhuin puhelimessa borrelioosin aiheuttamista oireista, aivosumusta ja kaikesta muusta. Eipä ole häntäkään enää loukkaamassa tosiasioilla ketään maksettuaan omalla hengellään taudista, joka sai jyllätä vuosia hoitamattomana lukuisten uusien borreliatartuntojen kera, lehdessä kerrottiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12529  Pe 30 Jou 2016, 19:15 (GMT+3)  Aihe: Totuudentorvi in memoriam: "Tervetuloa joukkoon, etsi hautapaikka sillä kuolet borrelioosiin vaikka lääkärit väittäisi muuta." Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.12.2016 klo 9.24 kirjoitti:
Mikä tänä yönä meni vikaan?

Monta sairautta, joista borrelioosi jäi tällä kertaa noteeraamatta.

Päästessään liikaa valloilleen alkaa aina samat oireet, lisääntyvää lihasjännitystä ja tärinää vaanivan luusäryn kera.

Mustaakuminaa ja spirokeettoja tappavaa vetysyanidia aprikoosinytimistä otettava lähes joka päivä, mikäli haluaa välttyä luusäryltä. Painan vajaa 50 kiloa ja annokseni on ennen nukkumaanmenoa kukkurainen teelusikallinen jauhettua mustaakuminaa oliiviöljyyn sekoitettuna kolmen aprikoosinytimen kera. Ei niillä taudista eroon pääse, mutta hillitsee vähän.

Konstikasta ja kallista on vaan pöperöiden kanssa touhuaminen. Missä viipyvät oikeat pillerit ja lääkkeet? Mulle ja meille.

Viltsun kuolemakin kosketti muistaessani hänet elämäniloisena ihmisenä, jonka kanssa puhuin puhelimessa borrelioosin aiheuttamista oireista, aivosumusta ja kaikesta muusta. Eipä ole häntäkään enää loukkaamassa tosiasioilla ketään maksettuaan omalla hengellään taudista, joka sai jyllätä vuosia hoitamattomana lukuisten uusien borreliatartuntojen kera, lehdessä kerrottiin.


Kun ei pysty nukkumaan ja vaikka pystyisikin nukkumaan, unenlaatu on huonoa ja joka ikinen kerta nukahtaminen näissä oireissa on vaikeaa, tuntuen miltei mahdottomalta.

Niin kipeä taas tänään, kirjoittamisenkin sattuessa kalvaviin käsivarsiin, kun luita myöten jäytää joka paikasta.

Päässäni on kipeitä paikkoja, vaikka kuka sanoisi mitä tahansa, ja sen helvetin kanssa pitää elää vaan. Kipeät paikat ovat itse luussa, sopi se sitten lääkäreille tai ei.

Kun heräsin, nenä oli tukossa oikealta puolesta ja otsaa kalvoi pipon tiputtua pois päästäni, niin kuin aina nukkuessani.

Nyt toinen pipo on taitettu otsan kohdalta kaksin kerroin, muttei suojaa kipeää poskea, joka on turvonnut ja jäytää vasemmalla puolella.

Eipähän tarvii kärsiä tätäkään päivää uudestaan, sitten kun se on mennyt.

Otsikkoon pitäisi sisällyttää myös homesairaus ja krooninen sieni-infektio helvetin pahentajina.

Viltsulle suunnitellut omaa muistokirjoitusta.

Tähän hän kuoli.

Jos itse nyt kuolisin ja joku sanoisi, ettei borrelioosilla ja kokemallani homehelvetillä olisi mitään osuutta asiaan, se olisi mitä törkein vale!




-------------------------------------------------------------------
Korjattu otsikon sitaatissa borrelioosi oikeaan muotoon.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ma 13 Maa 2017, 1:54, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12683  Ma 13 Maa 2017, 1:15 (GMT+3)  Aihe: Riesana krooninen borrelioosi ja sieni-infektio! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.2.2015 klo 23.40 kirjoitti:
Admin 14.12.2013 klo 19.20 kirjoitti:
Admin 11.12.2013 klo 1:54 kirjoitti:
Myö mään nukkumaan, mitä te täällä valvotte. Just otin viimeisen antibiootin ja varasin ajan korvalääkärille - mutten Aavaan, josta saa vain haavaa, ja julmuri Liljankin kierrän kaukaa.

Jos sais nukuttua oikealla kyljellä vasen korva ylöspäin, että märkä valuis alaspäin nieluun eikä tärykalvo kesken kaiken posahtais. Soon moro.

Edellisen kirjoitin keskiviikon vastaisena yönä ja saatuani päivällä reseptit kotiin suuntasin korvalääkärille, jolla en ollut koskaan aiemmin käynyt. Olin niin kipeä ja uupunut, että päätin olla suunnittelematta etukäteen mitään, mitä puhuisin. Odotustilassa papattava televisio valmiiksi naurettuine ohjelmineen rasitti minua enkä halunnut katsoa sitä yhtään, kävin hissiaulassakin etsimässä hiljaisuutta, jossa olin lääkärin kutsuessa minua sisään.

Koska en ollut suunnitellut etukäteen mitään, kerroin lääkärille niitä näitä, mitä mieleen putkahti. Siitä huolimatta, ettei homeasioista kannattaisi kertoa mitään joutuessaan leimatuksi, silläkään uhalla en ala pokkuroida lääkäreitä, joita on koulutettava. Otinkin homeasunnon heti alussa puheeksi viittaamalla odotushuoneessa mylvivään televisioon; etten ole enää homeasunnon jälkeen jaksanut katsoa telkkaria enkä kuunnella radiota, että hermot kaipaavat lepoa. Että sairastuin astmaan ja poika immuunivajeeseen siellä loukossa. Että pari hammasta oli kuollut odottaessani pääsyä korvapolille, että juurihoidon jälkeen tärinä oli alkanut lisääntyä... Plaa, plaa, juttua riitti ja lääkäri oli vielä jotenkuten kärryillä. Ongelmana oli vaan, ettei tuossa ollut vielä kaikki, kun se punkkikin puri. Näytin lääkärille, mihin kohtaan. - Tuohon noin, verisuonen päälle, sanoin. Paperit olin levitellyt jo eteeni pöydälle. Haluaisiko lääkäri mahdollisesti lukea Valtosen lausunnon, tiedustelin. Se on kyllä vähän pitkä, sanoin, eikä lääkäri tehnyt elettäkään lukeakseen paperia, mutta tutki jossain välissä korvan. Oikea oli kuulemma normaalimpi kuin vasen korva, jonka sisäpuolella tärykalvoa vasten oli limajuostetta, muttei mätää, korvan ollessa edelleen tukossa. Lääkärin mielestä enempää antibioottia ei tarvitsisi määrätä nähtyään reseptini, että on tarpeeksi hyvät dropit jo. En meinannut kuulla, mitä lääkäri sanoi vasemman korvan ollessa tukossa, mutta kuukauden kuluttua pitäisi tulla uudestaan, jos korva ei paranisi.

Luojalle kiitos, korva paukkui ja naksui jo perjantaina auki niistäessäni nenääni, ja sain puhallettua nielun kautta ilmaa korvaan. Papereissa oli diagnoosinumero H65.0, eli akuutti seroosi välikorvantulehdus, ryhmässä H65 eli ei-märkäinen välikorvantulehdus.

Vähän yli vuosi sitten oli ärhäkkä tauti ja nyt taas, jonka kanssa ollut helisemässä. Kun aiemmin pelkkä tuhti annos D-vitamiinia on riittänyt pitämään flunssat/influenssat pois, ei enää punkinpuremien jälkeen. Onneksi kotona oli tehokasta AntiWiriä, jota ilman olisin ollut kusessa. Sunnuntaiaamuna mennessäni nukkumaan huomasin oikean korvani olevan tukossa. Oikeasta sieraimesta oli tullut jo keltaista limaa ja pelkäsin saavani välikorvantulehduksen uudestaan. Painoin sieraimet kiinni ja puhalsin sisäänpäin ilmaa niin kauan, että sain vähänkin ilmaa menemään korvaan. Sitten käännyin vasemmalle kyljelleni nukkumaan, että lima valuisi painovoimalla oikeasta korvaputkesta alaspäin, joka olikin hyvä idea tuhdin AntiWir-ekstran ja NutriBiotic-kurkkusuihkeen kera, jota olin saanut oikein ison pullon. Seagatenkin vastaava on ok, mutta pieni ja merkistä joutuu maksamaan liikaa. Sama on tietty AntiWirinkin kohdalla, vaikka hinta on tippunut jo vähän. Ennen ovh oli vajaa 25 euroa ja tarjouksesta sai parillakympillä, joka sekin oli silkkaa kiskomista 60 tabletin pakkauksesta. Jos syö kaksi tablettia päivässä, yksi pakkaus menee kuukaudessa; jos kaksi tai useampi syö samasta paketista, se on syöty viikossa tai parissa. Siksi olen tilannut ulkomailtakin oleuropeiiniä tehon jäätyä vaatimattomaksi. Oleuropeiinin kanssa täytyisi nauttia muutakin, kuten monolauriinia ja melissauutetta, jotka täydentävät jo AntiWirin vaikutusta, kokonaisuuden ollessa tarkkaan mietitty. Enpä ole vielä AntiWiriä parempaan oleuropeiinivalmisteeseen törmännyt; kyllä se on ihan huippujuttu.


Tässä ketjussa olisi jo monta tuhatta viestiä, jos täällä olisi kaikki borrelioosia sairastaessani kirjoittamani viestit. Toisaalta jos ajattelee, mikä helvetti urkeni jo homesairaana parantumatta kroonisesta poskiontelontulehduksestakaan, en tiedä, kumpi on pahempi. Karseita, järkyttäviä tauteja molemmat.

Tästä ketjusta voi lukea, kuinka kaksi vuotta sitten aloin käyttää pipoa päässä öisin. Kaksi vuotta on kulunut ja pipojen määrä on vain lisääntynyt jouduttuani käyttämään niitä myös viime keväänä ja kesänä vähänkin tuulisella ja viileällä ilmalla. Nyt kun ihmiset alkavat ohentaa taas vaatteitaan, ostin uuden pipon ja kaksi kaulaliinaa kaupasta, jossa olen kertonut sairauksistani. Myyjä katsoi minua niin säälivästi nostaessani pipoa ja kaulaliinoja kassiin joutuessani kärsimään näin.

Sitaatissa edellä on kuvausta aikaisemmista korvaongelmista, joka iski päälle viime torstainakin. Oikea otsaonteloni oli tukossa ja korvakin meni limasta tukkoon, vaikka yritin puhaltaa sitä auki. Minulle tuli oikein hätä, että saisin korvani auki, ennen kuin välikorvantulehdus pamahtaisi päälle. Hätätilanteessa kotoa löytyisi korvanpuudutustippoja, samoin doksisykliiniä, muistin, sillä minulla ei ollut aikomustakaan lähteä vaivan takia lääkärille. Haukottelin, otin sieraimista kiinni, puhalsin, ja kaoin kurkkuani, jonka jälkeen muistin Xlearin mainoksesta, että se muuttaa liman juoksevammaksi. Suomalainen ksylitoli, joka oli päätynyt patentin vanhenemisen jälkeen Amerikassa oikein tehokäyttöön, avasi korvani.

Kuten edellisestä sitaatista voi lukea, olen jo aikaisemmin huomannut, ettei pelkkä D-vitamiini pysty enää näin sairaana pitämään flunssia pois, jonka takia on tänäkin talvena ollut varalla AntiWiriä, jota en ole kuitenkaan tarvinnut Nigella sativan eli mustakuminan uskomattoman tehon takia, vaikka se on äärettömän pahaa, ja vienyt mennessään kaiken muun paitsi supersitkeän sieni-infektion ja borrelioosin, joista saa kärsiä aina vaan.

Syksyllä 2014 toisesta punkinpuremasta alkanut nielemisongelmanikaan ei ole osoittanut laantumisen merkkejä. Viime yönä heräsin kolme kertaa nukkumaanmenon jälkeen siihen, että sylki valui poskeani pitkin alas, vatsan vaivatessa ja vapistessani ja täristessäni niin, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa, mutta sydämeni on ollut viime aikoina liian rasittunut ja muljahdellut ja tykytellyt pitkiä aikoja.

Onneksi nukahdin sitten, mutta herätessäni noin kuutisen tunnin kuluttua ja täristessäni taas sappeni alkoi kiehua. Vai ei minulla muka ole neurologista sairautta täristessäni täällä 24 tuntia vuorokaudessa? Kyllä on otsaa vääristellä ja vähätellä ihmisten sairauksia!

+ + +

Otsikon muokkausta ja täydennystä 14.3.2017:

Istuessani täällä taas pipo päässä ja kituessani jatkuvassa reisisäryssä, joka alkoi ensimmäisestä punkinpuremasta vuonna 2012, josta tämä pitkä ketjukin alkaa, päivitin kivuissani ja säryissäni otsikkoakin taas.

Ikävää, että otsikosta jäi pois tärkeät sanat "Punkinpuremasta pysyvä, parantumaton aivoinfektio", muttei kaikkea saa mahtumaan. Ketjun ensimmäisen viestin lopussa voi tutustua kuitenkin linkkeihin siitä, että Lyme on pysyvä, parantumaton aivoinfektio.

Kun ihmiset menehtyvät tähän tautiin paljon nuorempina kuin muut, jossain on mätää ja ihmisiä kusetetaan niin paljon kuin sielu sietää.

Allekirjoitan tästä taudista, mitä tuolla sanotaan:

"It feels like you’re dying"

Tuntee tekevänsä hidasta, tuskallista kuolemaa taudin ollessa koko ajan päällä ja pitäessä pihdeissään.

Sattuneesta syystä tutkin ennen nukkumaanmenoa Lymeen liittyviä kirjanmerkkejäni, joista pari tuoretta poimintaa:

Todistusaineistoa siitä, että borrelioosi voi tarttua punkinpuremasta heti:

Clinical evidence for rapid transmission of Lyme disease following a tickbite.

Todiste siitä, että krooninen borrelioosi jyrää kaikesta raukkamaisesta vääristelystä ja vähättelystä huolimatta:

Proof That Chronic Lyme Disease Exists
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12705  Ma 03 Huh 2017, 2:57 (GMT+3)  Aihe: Lyme disease induce cancer - borrelioosi aiheuttaa syöpää! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.2.2015 kirjoitti:
Voi Luoja...

Mennyt vähän myöhään taas, aamuun, vaikkei siinä olekaan mitään uutta.

Mutta verkkoon tarttui kauhea saalis: syöpä ja borrelioosi.

Laitoin linkki kerrallaan kirjanmerkkeihin talteen, kunnes eteeni aukesi sivu, joka oli täynnä linkkejä Lymen ja syövän yhteydestä!


Noo, jos vihdoin parin vuoden jälkeen käsittelisin tämän täälläkin ja noukkisin linkkini kirjanmerkeistä esiin:

Borrelioosi lisää imusolmukesyövän riskiä,
kertoo ruotsalais-tanskalainen tutkimus.

Lisää Lymen syöpälinkkejä ja painavaa asiaa täällä, ks.
Lyme Patients vs. CDC:

Lainaus:
Know one huge vastly untreated infection that greatly adds to incidence of cancer? You got it, Borrelia and common co-infections.

Here's a database of studies that show how Lyme disease is one of the major causes of cancer:

http://www.bloodjournal.org/content/111/12/5524?sso-checked=1

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC96436/

http://www.bloodjournal.org/content/bloodjournal/112/5/1600.full.pdf?sso-checked=1

https://goo.gl/h7LTZH

https://goo.gl/saMYBR

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3072322?access_num=3072322&link_type=MED&dopt=Abstract

https://goo.gl/MEbCGZ

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10641031?access_num=10641031&link_type=MED&dopt=Abstract

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1600-0560.1997.tb01318.x/abstract

https://goo.gl/Uau8nP

https://gooInboundService.do.gl/d5ymln

https://goo.gl/ugmubL

http://informahealthcare.com/doi/abs/10.1080/10428190410001683723

http://www.nature.com/bjc/journal/v94/n6/full/6602997a.html

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11972710?access_num=11972710&link_type=MED&dopt=Abstract

http://jnci.oxfordjournals.org/content/98/1/51?ijkey=43a6da049a13e48ffc87b45963535b273edc47a4&keytype2=tf_ipsecsha

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11146349?access_num=11146349&link_type=MED&sso-checked=1&dopt=Abstract

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ijc.27483/pdf

http://theoncologist.alphamedpress.org/content/16/11/1582.short

https://sites.google.com/site/marylandlyme/lyme/cysts-tumors-lesions-cancer

http://www.envita.com/lyme-disease/cytomegalovirus-chronic-lyme-disease-coinfection-cancer-causing-agent

https://goo.gl/UHa2TE

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1584393

http://www.readcube.com/articles/10.1177/2324709614529417

-Here's how can you can aid your B-cell lymphoma treatment by treating borreliosis, look it up: treatment of b cell lymphoma: Kutting B, Bonsmann G,
Metze D, Luger TA, Cerroni L. Borrelia burgdorferi-associated primary cutaneous B cell lymphoma: complete clearing of skin lesions after antibiotic pulse therapy or intralesional injection of interferon alfa-2a. J Am Acad Dermatol 1997;36:311-314

SO, HEEEEY, CDC, I GET IT, YOU DON'T WANT TO TREAT LYME&CO-INFECTIONS. YOU DENY LYME PATIENTS TREATMENT. BECAUSE THEIR DISEASE IS "NON-EXISTENT". DOES CANCER EXIST? OR IS THAT ANOTHER FORM OF HYPOCHONDRIA? WANNA DO YOUR PART OF DISEASE PREVENTION BY LOWERING CANCER RATES? WELL, YOU CAN'T UNTIL YOU ADDRESS THE BACTERIA THAT FUELS IT.

I MEAN...you don't want to treat a pandemic (makes sense since you started it and are making nice bucks with it's patents) but you're also not treating the mjor factor in cancer, als, ms, alzheimers, stroke...uhm... that's a LOT of diseases you're not helping treat or prevent. On what grounds are you getting your paychecks then, slacking on the pivotal part of your job? Or, more interestingly, what are you doing out of prison?

My main question is, however, what exactly are you doing about borrelia-induced cancers? And why are you not alerting cancer patients they need to address one of the major underlying causes of their disease to get well? What are you doing to prevent borrelia-related cancers? Want to start doing something about it or does cancer, just like lyme disease, simply PAY TOO WELL?


Oli vähän rankkaa laajentaa ja purkaa kaikki linkit tuohon käsin, koska lyhennettyjä linkkejä ei saanut muuten toimimaan, jonka jälkeen pisimpiä linkkejä oli lyhennettävä uudestaan. Kopioin perään Lucia Grazia McMasterilta painavaa sanaa hoidon kieltämisestä Lymen potilailta, koska tautia ei muka ole, kysellen onko syöpäkin yksi luulotaudin muoto vaan, jota borrelioosi aiheuttaa. Järkyttävää luettavaa ja kosolti linkkejä maton alle lakaistusta asiasta.

Pari poimintaa vielä loppuun:

Borrelia infection and risk of non-Hodgkin lymphoma

Primary cutaneous B-cell lymphoma and Borrelia burgdorferi infection in patients from the Highlands of Scotland.

Positive serology for Lyme disease borrelias in primary cutaneous B-cell lymphoma: a study in 22 patients; is it a fortuitous finding?

Mycosis fungoides: is it a Borrelia burgdorferi-associated disease?

On täysin käsittämätöntä ja törkeää, että lääkärit jättävät hoitamatta näin vakavan taudin, joka aiheuttaa niin paljon syöpää!

Lainsäädännöllä pitäisi tulla apuun ja pakottaa lääkärit hoitamaan borrelioosia tehokkaasti yhdistelmäantibiooteilla niin kuin helikobakteerikin häädetään kehosta!

Meillä ei ole varaa tällaiseen epidemiaan, jossa nuortenkin elämä tuhotaan!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12768  Su 14 Tou 2017, 14:18 (GMT+3)  Aihe: Re: Luomulämpöhoitona villaa borrelioosiin Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.9.2016 klo 21.13 kirjoitti:
Admin 9.9.2016 klo 0.13 kirjoitti:
Painoindeksi.orgin laskurin mukaan minun tulisi lihoa kolme kiloa päästäkseni edes normaalipainon alarajaan.

Oikeasti jos syön vähänkin vääränlaista ruokaa vatsani alkaa täristä, johon on vaikea nukahtaa niin kuin viime yönä, jolloin reidetkin kalvoivat ja tärisivät unen läpi, samoin ennen ylösnousua.

Mitä sitä jankuttamaan, kun lääkärit ovat jättäneet tähän kuntoon ilman tutkimuksia.

Luulotautia juu. Saatana.

Koko kesänä en ole muuta tehnytkään kuin kärsinyt ja yrittänyt etsiä itselleni kaupasta lisää villaa, jolla saisi edes reisisäryn lakkaamaan.

Sillä asialla kävin Eurokankaassakin etsimässä lisää Tecnowoolia, jossa toisella puolella on villaa, toisella puolella materiaalia, joka ei päästä tuulta eikä kylmää läpi.

Nostaessani villakankaita toisensa perään laarista ylös kesken kaiken tunsin...

- Kello 23.17. Pitikin luoda tässä välissä uusi ketju lääkäreiden viettäessä aikaa norsunluutornissa ja kekkuloidessa lääkäripäivillä ja ties missä kissanristiäisissä oikean lääkärintyön sijaan, jossa myös kroonisesta borrelioosista, homesairaudesta ja muusta kärsivät saisivat apua.

Mihin jäinkään... Ai niin, kun siellä kaupassa tunsin hirveää kirvelyä sormessani ja katsoin vasemman nimettömäni nivelen vierustaa, näin ihon alle vuotavan sinistä verta. Tiesin, mistä kirvely johtui taas; hajonneesta verisuonesta, niin kuin meikällä vähän väliä tapahtuu.

Kello 23.42. Oletteko istuneet mukavasti sohvalla, täällä se on muussa käytössä sairaan joutuessa raatamaan. Lisättävä vielä linkit ketjuuni. Ja jotain kommenttia vuorokauden vaihduttua juuri 9.9.2016 puolelle. Mitä nyt pari tuntia meni taas. Tähän. Vielä oikoluku perään - ja heippa!


"Luulotautia juu. Saatana."

- Ja maniaakin tietty, jos puoskareilta kysytään. Se kun valvoo sairaana aamuun.

Rankkoja öitä, joista terveillä ei ole mitään hajuakaan; niillä samoilla, jotka ovat jättäneet heitteille ja diagnosoivat ihmisten kärsimystä luulotaudiksi siellä täällä.

Toisella sukupuolella on tätä vikaa muuallakin kuin vain Syyriassa, jossa hyvinsyöneet miehet estävät naisten ja lasten auttamisen. Ihan yhtä hyvin voisi meilläkin kysyä, voisivatko hyvinsyöneet aikuiset miehet lopettaa poliittisten, byrokraattisten ja hallinnollisten esteiden asettamisen, jotta heitteillejätetyt borrelioosin uhrit, homesairaat ja muut kärsivät saisivat vaivoihinsa oikeaa apua ja hoitoa. Tosiasiassa taas huomenaamulla potrat miehet ja byrokraatit menevät työpaikoilleen piittaamatta vähääkään siitä, että yhä suurempi osa kansasta kärsii, koska se ei kosketa heitä itseään.

Joten sairauksia on yritettävä hoitaa omin konstein, sen mitä sairaana jaksaa. Jos ei jaksa, ei voi mitään.

Kalaöljystä olen ollut jo parikymmentä vuotta riippuvainen ja yhtä kauan käyttänyt jalkatyynyä suonikohjuongelmiin. Jalkani piti operoida juuri ennen kuin homeasunto muutti suunnitelmat ja nieli vakuutusrahani. Laskimoissa on takaisinvirtausta, johon jalkatyyny auttaa, mitä auttaa. Molemmat jalat olisi pitänyt operoida uudestaan, mutta vasta toinen jalka on leikattu ja on tsäänssi päästä jalkapuolena hautaan.

Mitä ompelinkaan perjantain vastaisena yönä, josta kirjoitin tuolla?

- Jalkatyynylle villapäällistä tyynyliinan alle. Luomulämpöhoidossani jäätyäni kroonisesti sairaaksi olin vuorannut koko sänkyni jo villalla; sijauspatja oli villaa, samoin tyynyliinan päällä oleva villapäällinen ja ohut villatäkki, jonka päällä kevyt Tecnowool-peite ja alla villashaali. Vain jalkatyynystä puuttui villapäällinen, jonka keksin ommella ennen nukkumaanmenoa itse, ettei jalatkaan palelisi villasukkien alla. Tarvittiin vain pari saumaa, joista ensimmäinen meni väsyneenä pieleen.

Kun sängystä tulee sairasvuode, ei nukkuminenkaan ole yksinkertaista. Olimme vaihtaneet jo poikani kanssa sänkyjä halutessaan oman tutun sänkynsä takaisin luovuttaen minulle uuden. Se oli kipeille jäsenilleni vähän liian kova ja tarvitsi lisäpehmusteita, joiden kanssa olen viimeiset kolme yötä taistellut. Perjantain vastaisena yönä nukuin muhkean vaahtomuovipatjan päällä villatällinkeineni enkä nukkunut oikein hyvin, joten oli lähdettävä hakemaan kaupasta vähän ohuempaa petauspatjaa. Siinä oli kuitenkin jotain vikaa ja likaa, joten halusin palauttaa koko patjan nukkuen toisenkin yön muhkean vaahtomuovipatjani päällä vähän paremmin jo. Mutta haimme palauttamamme petauspatjan tilalle toisesta kaupasta vielä toisen patjan, joka oli täyttä polyesteriä ja odottamassa minua viime yönä nukkumaan. Valvottuani aamuun odotin uudella patjallani edes jonkunlaisia unia, mutta nukuin huonosti ja heräsin parin tunnin kuluttua siihen, että paistuin. Villaisen sijauspatjani alla ollut polyesterinen petauspatja ei hengittänyt ollenkaan, vaan oli kuin muovipussi, jonka päällä hikoilin. Poikani keksi, että ottaisimme koko patjan pois ja jatkaisin nukkumista ilman sitä. Niin teimmekin ja sain torkahdettua hetkeksi viettäen perään lepopäivääni väsyneenä ja ikävässä olossa keskellä patjaongelmaa. Vertailemalla eri patjalaatuja keskenään huomasin päällisissä käytettävän aika paljon polyesteriä, joka hautoo liikaa villaisen sijauspatjani päällä. Ongelmana ei ole profiloitu vaahtomuovi ja puuvillapäällinen, joissa ilma kiertää, vaan liian tiukka ja tiheä polyesteripäällinen monissa malleissa. Tulin siihen tulokseen, että palautan polyesteripatjan kauppaan ja laitan muhkean vaahtomuovipatjani takaisin sänkyyn ja yritän totutella siihen.

Borrelioosisäryissä kärsivänä on tärkeää, että lämpö hohkaa joka puolelta kehoa tasaisesti. Jos peitot eivät lämmitä tarpeeksi, reisiä ja kankkua jäytää, eikä kylmä saisi hohkata sängynkään läpi. Villa tarjoaa huippuominaisuudet ja lahean lämmön, josta on sairaalle paljon iloa tässä kylmässä maailmassa.


Nukkunut liian vähän ja huonosti ja väsyttää.

Lämpöhoito ei ollut nyt viime yönä kohdillaan.

+ + +

Kevään kunniaksi päätin vähän päivittää sänkyäni.

Olin hautunut koko talven Tecnowoolin fleecepeitteen, villatäkin ja kahden shaalin alla, pikkuisen vauvanpeitteen lämmittäessä särkeviä reisiäni, raatsien luopua pakkasten loppuessa vain ihan päällimmäisestä villakankaasta, joka oli taitettu fleecepeitteen päälle poikittain.

Kun on niin paljon peittoja, niiden huoltaminen ei ihan kevyttä puuhaa ole. Peitot piti nostaa tieltä pois päästäkseen vaihtamaan edes lakanoita. Tyynyliinojen alta paljastuu villapäällyset, jotka saavat jäädä tyynyjen päälle. Eihän vielä sentään mikään helle ole! Samoin villapäällynen jää jalkatyynyyn ja petauspatjan päälle.

Trikooaluslakanan pukeminen ohuen petauspatjan ja villapeitteen päälle on hankalaa, sillä se vetää koko systeemin kippuraan ennen kuin keksin mennä makaamaan itse päälle, johon jäänkin voimien loppuessa jo siinä vaiheessa.

Mutta olen vasta alkutekijöissä, kun kaikkien villatyynyjen päälle pitää pukea vielä tyynyliinat, joita pyydän pojan ojentamaan ollessani lepoasennossa edelleen. Nähdessään väsymykseni hän ihmettelee, täytyykö minulla olla niin paljon peittoja ollessani niin rasittunut? - Täytyy, vastaan hänelle ja jään makaamaan sänkyyn, jossa olen saanut pääni alle jo kaksi niskatyynyä ja jalkojeni alle jalkatyynyn. Peitto vielä puuttuu, jonka saan päälleni vasta jaksaessani nousta vetämään villatäkin päälle uuden pussilakanan, jonka alle jään lepäämään. Ikävä kyllä se ei vaan riitä, vaikka tähän vuodenaikaan sisälämpö on noussut jo noin 24 asteeseen. Kylmä nakertaa ihan tuttuja kohtia reisistä ja lanteista siihen malliin, että täkin alle on käytävä hakemassa uusi Tecnowool-villatekokuituneule shaalien mennessä pesuun. Päällimmäinen Tecnowoolin fleeceneule jää vielä pitämään vetoa sisätiloissa, jossa ilma kiertää sairaalle elimistölle liikaa.

Olen ommellut Tecnowoolin merinovillatekokuidusta kolmet trikoot, joista vedän yhdet nukkumaan mennessäni jalkaan säärystimien ja villasukkien kera. Olen ommellut trikoot niin, että lämmin merinovilla on ihoon päin lämmittääkseen paremmin.

Mennessäni nukkumaan vain jalkaterät ovat kylmät anopin neulomien ohuiden villasukkien alla, josta huolimatta nukahdan. Herään kuitenkin viitisen tunnin unien jälkeen siihen, että paistun merinovillahousuissani. Kokeilen, jos housujen kääntäminen ympäri tekokuitupuoli ihoon päin auttaisi, ja käyn vessassa ennen kuin palaan takaisin sänkyyn, jossa nukkumisesta ei tule enää mitään. Trikoiden tekokuitupuoli tuntuu ihoa vasten kalsealta, ja kylmä alkaa nakertaa reisiä ja lanteita. Koetan käsillä ihoa, jonka pinta on reisien kohdalta ihan viileä borrelioosin tehtyä pahaa jälkeä jo ensimmäisen punkinpureman jälkeen vuonna 2012, lapsuudessa hyvin todennäköisesti saatujen puremien lisäksi.

Käännän housut takaisin ympäri merinovilla ihoon päin, mutta peli on jo menetetty kylmän kalvaessa liikaa. Olen päivittänyt peittojani eikä uni enää tule jäädessäni miettimään jatkoratkaisua ongelmaani.

Päätän ommella lisää villahousuja Tecnowoolin villatekokuituneuleesta, jonka tekokuitupuoli on ihoa vasten lämpimän lahea. Tecnowoolin merinovillatekokuituneuleesta sain kolmet trikoot ja viisi myssyä, joten samasta 2,5 metrin määrästä villatekokuitua voisin saada yhtä monta housua ja myssyä hamstrattuani kangasta palelua vastaan enemmänkin.

Pääni on särkenyt kylmästä, tämä on kirjoitettu pipo päässä, joka on taitettu otsan kohdalta nelin kerroin.

Väsyttää ja jalat särkevät kylmästä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12781  Ke 24 Tou 2017, 3:43 (GMT+3)  Aihe: Nokkosta ja teaniinia Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.5.2017 klo 14.18 kirjoitti:
Admin 18.9.2016 klo 21.13 kirjoitti:
Admin 9.9.2016 klo 0.13 kirjoitti:
Painoindeksi.orgin laskurin mukaan minun tulisi lihoa kolme kiloa päästäkseni edes normaalipainon alarajaan.

Oikeasti jos syön vähänkin vääränlaista ruokaa vatsani alkaa täristä, johon on vaikea nukahtaa niin kuin viime yönä, jolloin reidetkin kalvoivat ja tärisivät unen läpi, samoin ennen ylösnousua.

Mitä sitä jankuttamaan, kun lääkärit ovat jättäneet tähän kuntoon ilman tutkimuksia.

Luulotautia juu. Saatana.

Koko kesänä en ole muuta tehnytkään kuin kärsinyt ja yrittänyt etsiä itselleni kaupasta lisää villaa, jolla saisi edes reisisäryn lakkaamaan.

Sillä asialla kävin Eurokankaassakin etsimässä lisää Tecnowoolia, jossa toisella puolella on villaa, toisella puolella materiaalia, joka ei päästä tuulta eikä kylmää läpi.

Nostaessani villakankaita toisensa perään laarista ylös kesken kaiken tunsin...

- Kello 23.17. Pitikin luoda tässä välissä uusi ketju lääkäreiden viettäessä aikaa norsunluutornissa ja kekkuloidessa lääkäripäivillä ja ties missä kissanristiäisissä oikean lääkärintyön sijaan, jossa myös kroonisesta borrelioosista, homesairaudesta ja muusta kärsivät saisivat apua.

Mihin jäinkään... Ai niin, kun siellä kaupassa tunsin hirveää kirvelyä sormessani ja katsoin vasemman nimettömäni nivelen vierustaa, näin ihon alle vuotavan sinistä verta. Tiesin, mistä kirvely johtui taas; hajonneesta verisuonesta, niin kuin meikällä vähän väliä tapahtuu.

Kello 23.42. Oletteko istuneet mukavasti sohvalla, täällä se on muussa käytössä sairaan joutuessa raatamaan. Lisättävä vielä linkit ketjuuni. Ja jotain kommenttia vuorokauden vaihduttua juuri 9.9.2016 puolelle. Mitä nyt pari tuntia meni taas. Tähän. Vielä oikoluku perään - ja heippa!


"Luulotautia juu. Saatana."

- Ja maniaakin tietty, jos puoskareilta kysytään. Se kun valvoo sairaana aamuun.

Rankkoja öitä, joista terveillä ei ole mitään hajuakaan; niillä samoilla, jotka ovat jättäneet heitteille ja diagnosoivat ihmisten kärsimystä luulotaudiksi siellä täällä.

Toisella sukupuolella on tätä vikaa muuallakin kuin vain Syyriassa, jossa hyvinsyöneet miehet estävät naisten ja lasten auttamisen. Ihan yhtä hyvin voisi meilläkin kysyä, voisivatko hyvinsyöneet aikuiset miehet lopettaa poliittisten, byrokraattisten ja hallinnollisten esteiden asettamisen, jotta heitteillejätetyt borrelioosin uhrit, homesairaat ja muut kärsivät saisivat vaivoihinsa oikeaa apua ja hoitoa. Tosiasiassa taas huomenaamulla potrat miehet ja byrokraatit menevät työpaikoilleen piittaamatta vähääkään siitä, että yhä suurempi osa kansasta kärsii, koska se ei kosketa heitä itseään.

Joten sairauksia on yritettävä hoitaa omin konstein, sen mitä sairaana jaksaa. Jos ei jaksa, ei voi mitään.

Kalaöljystä olen ollut jo parikymmentä vuotta riippuvainen ja yhtä kauan käyttänyt jalkatyynyä suonikohjuongelmiin. Jalkani piti operoida juuri ennen kuin homeasunto muutti suunnitelmat ja nieli vakuutusrahani. Laskimoissa on takaisinvirtausta, johon jalkatyyny auttaa, mitä auttaa. Molemmat jalat olisi pitänyt operoida uudestaan, mutta vasta toinen jalka on leikattu ja on tsäänssi päästä jalkapuolena hautaan.

Mitä ompelinkaan perjantain vastaisena yönä, josta kirjoitin tuolla?

- Jalkatyynylle villapäällistä tyynyliinan alle. Luomulämpöhoidossani jäätyäni kroonisesti sairaaksi olin vuorannut koko sänkyni jo villalla; sijauspatja oli villaa, samoin tyynyliinan päällä oleva villapäällinen ja ohut villatäkki, jonka päällä kevyt Tecnowool-peite ja alla villashaali. Vain jalkatyynystä puuttui villapäällinen, jonka keksin ommella ennen nukkumaanmenoa itse, ettei jalatkaan palelisi villasukkien alla. Tarvittiin vain pari saumaa, joista ensimmäinen meni väsyneenä pieleen.

Kun sängystä tulee sairasvuode, ei nukkuminenkaan ole yksinkertaista. Olimme vaihtaneet jo poikani kanssa sänkyjä halutessaan oman tutun sänkynsä takaisin luovuttaen minulle uuden. Se oli kipeille jäsenilleni vähän liian kova ja tarvitsi lisäpehmusteita, joiden kanssa olen viimeiset kolme yötä taistellut. Perjantain vastaisena yönä nukuin muhkean vaahtomuovipatjan päällä villatällinkeineni enkä nukkunut oikein hyvin, joten oli lähdettävä hakemaan kaupasta vähän ohuempaa petauspatjaa. Siinä oli kuitenkin jotain vikaa ja likaa, joten halusin palauttaa koko patjan nukkuen toisenkin yön muhkean vaahtomuovipatjani päällä vähän paremmin jo. Mutta haimme palauttamamme petauspatjan tilalle toisesta kaupasta vielä toisen patjan, joka oli täyttä polyesteriä ja odottamassa minua viime yönä nukkumaan. Valvottuani aamuun odotin uudella patjallani edes jonkunlaisia unia, mutta nukuin huonosti ja heräsin parin tunnin kuluttua siihen, että paistuin. Villaisen sijauspatjani alla ollut polyesterinen petauspatja ei hengittänyt ollenkaan, vaan oli kuin muovipussi, jonka päällä hikoilin. Poikani keksi, että ottaisimme koko patjan pois ja jatkaisin nukkumista ilman sitä. Niin teimmekin ja sain torkahdettua hetkeksi viettäen perään lepopäivääni väsyneenä ja ikävässä olossa keskellä patjaongelmaa. Vertailemalla eri patjalaatuja keskenään huomasin päällisissä käytettävän aika paljon polyesteriä, joka hautoo liikaa villaisen sijauspatjani päällä. Ongelmana ei ole profiloitu vaahtomuovi ja puuvillapäällinen, joissa ilma kiertää, vaan liian tiukka ja tiheä polyesteripäällinen monissa malleissa. Tulin siihen tulokseen, että palautan polyesteripatjan kauppaan ja laitan muhkean vaahtomuovipatjani takaisin sänkyyn ja yritän totutella siihen.

Borrelioosisäryissä kärsivänä on tärkeää, että lämpö hohkaa joka puolelta kehoa tasaisesti. Jos peitot eivät lämmitä tarpeeksi, reisiä ja kankkua jäytää, eikä kylmä saisi hohkata sängynkään läpi. Villa tarjoaa huippuominaisuudet ja lahean lämmön, josta on sairaalle paljon iloa tässä kylmässä maailmassa.


Nukkunut liian vähän ja huonosti ja väsyttää.

Lämpöhoito ei ollut nyt viime yönä kohdillaan.

+ + +

Kevään kunniaksi päätin vähän päivittää sänkyäni.

Olin hautunut koko talven Tecnowoolin fleecepeitteen, villatäkin ja kahden shaalin alla, pikkuisen vauvanpeitteen lämmittäessä särkeviä reisiäni, raatsien luopua pakkasten loppuessa vain ihan päällimmäisestä villakankaasta, joka oli taitettu fleecepeitteen päälle poikittain.

Kun on niin paljon peittoja, niiden huoltaminen ei ihan kevyttä puuhaa ole. Peitot piti nostaa tieltä pois päästäkseen vaihtamaan edes lakanoita. Tyynyliinojen alta paljastuu villapäällyset, jotka saavat jäädä tyynyjen päälle. Eihän vielä sentään mikään helle ole! Samoin villapäällynen jää jalkatyynyyn ja petauspatjan päälle.

Trikooaluslakanan pukeminen ohuen petauspatjan ja villapeitteen päälle on hankalaa, sillä se vetää koko systeemin kippuraan ennen kuin keksin mennä makaamaan itse päälle, johon jäänkin voimien loppuessa jo siinä vaiheessa.

Mutta olen vasta alkutekijöissä, kun kaikkien villatyynyjen päälle pitää pukea vielä tyynyliinat, joita pyydän pojan ojentamaan ollessani lepoasennossa edelleen. Nähdessään väsymykseni hän ihmettelee, täytyykö minulla olla niin paljon peittoja ollessani niin rasittunut? - Täytyy, vastaan hänelle ja jään makaamaan sänkyyn, jossa olen saanut pääni alle jo kaksi niskatyynyä ja jalkojeni alle jalkatyynyn. Peitto vielä puuttuu, jonka saan päälleni vasta jaksaessani nousta vetämään villatäkin päälle uuden pussilakanan, jonka alle jään lepäämään. Ikävä kyllä se ei vaan riitä, vaikka tähän vuodenaikaan sisälämpö on noussut jo noin 24 asteeseen. Kylmä nakertaa ihan tuttuja kohtia reisistä ja lanteista siihen malliin, että täkin alle on käytävä hakemassa uusi Tecnowool-villatekokuituneule shaalien mennessä pesuun. Päällimmäinen Tecnowoolin fleeceneule jää vielä pitämään vetoa sisätiloissa, jossa ilma kiertää sairaalle elimistölle liikaa.

Olen ommellut Tecnowoolin merinovillatekokuidusta kolmet trikoot, joista vedän yhdet nukkumaan mennessäni jalkaan säärystimien ja villasukkien kera. Olen ommellut trikoot niin, että lämmin merinovilla on ihoon päin lämmittääkseen paremmin.

Mennessäni nukkumaan vain jalkaterät ovat kylmät anopin neulomien ohuiden villasukkien alla, josta huolimatta nukahdan. Herään kuitenkin viitisen tunnin unien jälkeen siihen, että paistun merinovillahousuissani. Kokeilen, jos housujen kääntäminen ympäri tekokuitupuoli ihoon päin auttaisi, ja käyn vessassa ennen kuin palaan takaisin sänkyyn, jossa nukkumisesta ei tule enää mitään. Trikoiden tekokuitupuoli tuntuu ihoa vasten kalsealta, ja kylmä alkaa nakertaa reisiä ja lanteita. Koetan käsillä ihoa, jonka pinta on reisien kohdalta ihan viileä borrelioosin tehtyä pahaa jälkeä jo ensimmäisen punkinpureman jälkeen vuonna 2012, lapsuudessa hyvin todennäköisesti saatujen puremien lisäksi.

Käännän housut takaisin ympäri merinovilla ihoon päin, mutta peli on jo menetetty kylmän kalvaessa liikaa. Olen päivittänyt peittojani eikä uni enää tule jäädessäni miettimään jatkoratkaisua ongelmaani.

Päätän ommella lisää villahousuja Tecnowoolin villatekokuituneuleesta, jonka tekokuitupuoli on ihoa vasten lämpimän lahea. Tecnowoolin merinovillatekokuituneuleesta sain kolmet trikoot ja viisi myssyä, joten samasta 2,5 metrin määrästä villatekokuitua voisin saada yhtä monta housua ja myssyä hamstrattuani kangasta palelua vastaan enemmänkin.

Pääni on särkenyt kylmästä, tämä on kirjoitettu pipo päässä, joka on taitettu otsan kohdalta nelin kerroin.

Väsyttää ja jalat särkevät kylmästä.


Edellä kertomani Tecnowool-villatekokuituneule on kapeampaa eikä samasta määrästä kangasta saa kuin kolmet villahousut, jotka olen vasta leikannut. Pipoja pitää leikata toisesta kaistaleesta, mikäli niitä mielii tehdä.

Olen kyllä ihmeissäni, kun ihan viime päivien aikana veri on kiertänyt paremmin ja sama määrä peittoja tai vähemmänkin on tuntunut lämmittävän enemmän. Sisälämpötilasta se ei johdu, joka on nyt vajaat 25 astetta, jossa lukemissa ja korkeammissakin olen aiemmin palellut.

Mitään muuta muutosta ei viime aikoina ole ollut kuin nokkonen ja teaniini, joista olen kirjoittanut joitain päiviä sitten jaksamatta etsiä linkkejä tähän hätään. Nokkosen luin tehoavan muun muassa Aspergillukseen kärsiessäni borrelioosin lisäksi myös sieni-infektiosta, ja teaniini vähentää stressin määrää elimistössä ja menee hetkessä aivoihin, poikani kertoi. Teaniinin nauttimisen jälkeen minun ei ole tarvinnut juurikaan lääkitä kipuja vetysyanidilla, jota aprikoosinkin ytimissä on, ellei ole ihan hirveä stressi.

Vaikutukset otsassa ja nupissa ovat hitaampia ja koko edistys voi olla tilapäistä vaan ennen takapakkia, mutta Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12788  Ma 29 Tou 2017, 2:26 (GMT+3)  Aihe: Re: Nokkosta ja teaniinia Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.5.2017 klo 3.43 kirjoitti:
Olen kyllä ihmeissäni, kun ihan viime päivien aikana veri on kiertänyt paremmin ja sama määrä peittoja tai vähemmänkin on tuntunut lämmittävän enemmän. Sisälämpötilasta se ei johdu, joka on nyt vajaat 25 astetta, jossa lukemissa ja korkeammissakin olen aiemmin palellut.

Mitään muuta muutosta ei viime aikoina ole ollut kuin nokkonen ja teaniini, joista olen kirjoittanut joitain päiviä sitten jaksamatta etsiä linkkejä tähän hätään. Nokkosen luin tehoavan muun muassa Aspergillukseen kärsiessäni borrelioosin lisäksi myös sieni-infektiosta, ja teaniini vähentää stressin määrää elimistössä ja menee hetkessä aivoihin, poikani kertoi. Teaniinin nauttimisen jälkeen minun ei ole tarvinnut juurikaan lääkitä kipuja vetysyanidilla, jota aprikoosinkin ytimissä on, ellei ole ihan hirveä stressi.

Vaikutukset otsassa ja nupissa ovat hitaampia ja koko edistys voi olla tilapäistä vaan ennen takapakkia, mutta Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.


Linkkejä:

Nokkosesta:
Urtica dioica

Teaniinista:
theanine lyme

Teaniinista googlasin vaan nopeasti suhteessa Lymeen eli borrelioosiin ja hakutuloksia ropisi englanniksi paljon. Alkujaan poikani tilasi tätä L-teaniinia stressiä vastaan tarjoten minullekin jauhemaista valmistetta, jota otetaan purkista aivan pikkuriikkinen mitallinen ollessaan erittäin riittoisaa päinvastoin kuin joku D-mannoosi, joka on auttanut minulla vatsantärinään, mutta tulee jatkuvassa käytössä hurjan kalliiksi.

Minulle on ollut yllätys, kuinka hyvin teaniini on toiminut Lyme-kipuja vastaan niin, että olen voinut jättää väliin jokaöisen aprikoosinytimien pureskelun ennen nukkumaanmenoa kipujen vähennyttyä niin merkittävästi ainakin toistaiseksi, tietämättä jatkosta.

Samoin alettuani nauttia jo 5.5.2017 alkaen vahvaa nokkosteetä päivittäin olen huomannut monia terveysvaikutuksia. Juon nokkosteetä kai noin litran päivässä säilyttäen loput jääkaapissa raikkaana juomana.

Studies on the antifungal properties of Urtica dioica; Urticaceae (Stinging Nettle)

Olinhan löytänyt jopa tuollaisen tutkimuksen, jossa todetaan nokkosella olevan monipuolisia antifungaalisia ominaisuuksia, jonka takia lääketeollisuus voisi hyödyntää sitä:

"This study reveals that Urtica dioica has a versatile antifungal activity and it thus may be a source of potent antifungals for the pharmaceutical industry."

Vielä kun nokkonen tehoaa Trichophyton rubrumiin, joka on vaivannut minuakin pitkään, ja homesieni Aspergillukseen, jolle altistuimme homeasunnossa vuodesta 2008, sekä tähän helvetilliseen Lymeen, jota olen sairastanut massiivisena jo vuodesta 2012 lähtien romahduttaen koko verenkiertoni, olenkin ollut aika ihmeissäni verenkierron osoittaessa elpymisen merkkejä viiden vuoden kuluttua tällaisena kylmänä toukokuuna.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12828  La 01 Hei 2017, 4:23 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jos jostakin keinosta tai konstista on ollut apua, niin kuin edellä kerron, onko borrelioosi tai sieni-infektiokaan osoittanut luovuttamisen merkkejä?

- Ehei.

Nokkosen vaikutuksesta tukkaan, joka kiiltää ja jonka väri on tummunut ja syventynyt niin, ettei alkavia harmaitakaan näy, voisi päätellä jotain aivan muuta, että itse ihminen on kuin terveyden perikuva. Vaan eipä ole.

Viime yönä, kun saunomisesta oli jo aikaa, levätessäni puoli-istuvassa asennossa sängyssä pitkät villahousut ja villasukat jalassa kääriytyneenä Tecnowool-villapeitteeseen, villatäkkiin ja paksuun vilttiin, yhtäkkiä molemmat jalkani alkoivat täristä nivustaipeista varpaisiin kuin jossain horkassa ja jalkaterät alkoivat palella villasukkien alla ja olin aivan jäässä. Painelin peittoja epätoivoisesti tiiviimmin ja tiiviimmin, mutta kylmä horkka jatkui, ja pyysin poikaanikin apuun saadakseni peitot paremmin.

Otin kolme aprikoosinydintä purkista antaakseni spirokeetoille tujauksen tappavaa vetysyanidia, ja hörppäsin nokkosteetä, johon olin laittanut pienen mitallisen L-teaniinia, D-mannoosia ja Acerolaa.

Vatsani oli aivan kuin äkeä pallo sairauden päästyä liikaa niskan päälle taas. Olin pitänyt taukoa sekä terbinafiinista että flukonatsolista, jota päätin ensiapuna ottaa kaksi 50 milligramman kapselia, jonka päälle nautin vielä normaalit rohtoni, D- ja A-vitamiinia, kalaöljyä, maitohappobakteereita, booria ja jotain muutakin, joiden kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. Mutta vatsani oli niin äitynyt ja turvonnut, että epäilin, pystynkö ylipäätään nukkumaan. Jo päivällä oli keuhkojen kanssa ollut ongelmaa ja olin joutunut puhaltamaan monta kertaa pulloon enkä ollut jaksanut ottaa höyryhengitystäkään väsyessäni välillä koko itseni hoitamiseen.

Se kaikki on itselle niin todellista, koska sen kanssa joutuu elämään päinvastoin kuin ne, joilla onni on ollut suotuisampi, jotka ovat parantuneet punkinpuremistaan tai eivät ole niitä saaneetkaan. Puhuttuani äidin kanssa puhelimessa kroonisesta borrelioosista hän kommentoi tuttuun tyyliinsä: "En tiiä", johon paukautin tietäväni itse joutuessani elämään näiden oireiden kanssa ihan oikeasti, etten ole mikään sekopää, vaikka minua on sellaiseksi yritetty tehdäkin.

Monen mieli muuttuisi, jos joutuisi omin silmin todistamaan kaikkea tai joutuisi itse kokemaan samaa kärsimystä. Toivoisin, että vihdoin viimein Suomessakin joku lääkäri uskaltaisi rikkoa kollegoittensa kollektiivisen valheen kuplan ja rohkenisi kertoa omasta kroonisesta borrelioosistaan vaikka eläkeiän kynnyksellä piittaamatta sen vaikutuksista uraansa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12829  La 01 Hei 2017, 6:07 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.7.2017 klo 4.23 kirjoitti:
Jos jostakin keinosta tai konstista on ollut apua, niin kuin edellä kerron, onko borrelioosi tai sieni-infektiokaan osoittanut luovuttamisen merkkejä?

- Ehei.

Nokkosen vaikutuksesta tukkaan, joka kiiltää ja jonka väri on tummunut ja syventynyt niin, ettei alkavia harmaitakaan näy, voisi päätellä jotain aivan muuta, että itse ihminen on kuin terveyden perikuva. Vaan eipä ole.

Viime yönä, kun saunomisesta oli jo aikaa, levätessäni puoli-istuvassa asennossa sängyssä pitkät villahousut ja villasukat jalassa kääriytyneenä Tecnowool-villapeitteeseen, villatäkkiin ja paksuun vilttiin, yhtäkkiä molemmat jalkani alkoivat täristä nivustaipeista varpaisiin kuin jossain horkassa ja jalkaterät alkoivat palella villasukkien alla ja olin aivan jäässä. Painelin peittoja epätoivoisesti tiiviimmin ja tiiviimmin, mutta kylmä horkka jatkui, ja pyysin poikaanikin apuun saadakseni peitot paremmin.

Otin kolme aprikoosinydintä purkista antaakseni spirokeetoille tujauksen tappavaa vetysyanidia, ja hörppäsin nokkosteetä, johon olin laittanut pienen mitallisen L-teaniinia, D-mannoosia ja Acerolaa.

Vatsani oli aivan kuin äkeä pallo sairauden päästyä liikaa niskan päälle taas. Olin pitänyt taukoa sekä terbinafiinista että flukonatsolista, jota päätin ensiapuna ottaa kaksi 50 milligramman kapselia, jonka päälle nautin vielä normaalit rohtoni, D- ja A-vitamiinia, kalaöljyä, maitohappobakteereita, booria ja jotain muutakin, joiden kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. Mutta vatsani oli niin äitynyt ja turvonnut, että epäilin, pystynkö ylipäätään nukkumaan. Jo päivällä oli keuhkojen kanssa ollut ongelmaa ja olin joutunut puhaltamaan monta kertaa pulloon enkä ollut jaksanut ottaa höyryhengitystäkään väsyessäni välillä koko itseni hoitamiseen.

Se kaikki on itselle niin todellista, koska sen kanssa joutuu elämään päinvastoin kuin ne, joilla onni on ollut suotuisampi, jotka ovat parantuneet punkinpuremistaan tai eivät ole niitä saaneetkaan. Puhuttuani äidin kanssa puhelimessa kroonisesta borrelioosista hän kommentoi tuttuun tyyliinsä: "En tiiä", johon paukautin tietäväni itse joutuessani elämään näiden oireiden kanssa ihan oikeasti, etten ole mikään sekopää, vaikka minua on sellaiseksi yritetty tehdäkin.

Monen mieli muuttuisi, jos joutuisi omin silmin todistamaan kaikkea tai joutuisi itse kokemaan samaa kärsimystä. Toivoisin, että vihdoin viimein Suomessakin joku lääkäri uskaltaisi rikkoa kollegoittensa kollektiivisen valheen kuplan ja rohkenisi kertoa omasta kroonisesta borrelioosistaan vaikka eläkeiän kynnyksellä piittaamatta sen vaikutuksista uraansa.




Kuva, jonka saa isommaksikin, on otettu edellä kertomani yön jälkeen perjantaina 30.6.2017 kello 17.56 poikani toimesta ihmeteltyäni vatsaani ilmestynyttä perin vahvaa häkkyräistä kuviota, joka ei ole seurausta mistään painautumasta eikä ole ihopoimukaan, jonkalainen kulkee rintakehän läpi. Itse kyllä tiedän olevani läpeensä täynnä spirokeettoja, mutta jos joku tästä helvetistä kärsimätön asian haluaa kiistää, siitä vaan. Siitä, etten ole aivan terve, kertoo kuvassakin pilkottavat villahousut, joita ilman olisin hukassa. - Muistaakseni Norlynin laatua, joista toiset kutistin liian kuumassa pesussa.

Kuva ei ole aivan huippulaatua eikä siinä näy kaikki vatsaani ilmestyneet luomet, joita ei ole tullut auringosta, vaan kroonisen tulehduksen seurauksena alettuani potea kroonista poskiontelohelvettiä alkuvuodesta 2010 lähtien.

Mikä tilanne sisäelimissäni on, sitä ei näy kuvasta eikä sitä ole haluttu tutkiakaan, mutta kuvan ottamisen jälkeen lähdimme poikani kanssa pienelle rentouttavalle lenkille. Vaikka aurinko vielä paistelikin, oli tuulista ja kylmää.

Minulla oli repussa pakkasesta otettua leipää ruokkiakseni lammella majailevia sorsia. Matkan varrella leivästä riitti kanttipala niin lokki- kuin varisemollekin, joilla ei ollut mitään millä ruokkia jälkikasvuaan.

Päästyämme lammelle ja ruokittuamme ihania sorsia, jotka tulivat aivan vierelle nappaamaan leipää, aloin väsähtää jo. Askeleet alkoivat tuntua lonkissa, jota vaivaa ei ole ollut ennen punkinpuremia koskaan. Mutta sekin oli tosiasia nyt, jonka kanssa piti vain elää ja kitua, joka askeleen sattuessa lonkkiin yhä enemmän. Kaiken huipuksi vasempaan käsivarteen pisti joku ötökkäkin, joka ei ollut hyttynen, vaan enemmän pallomainen, ihan pikkuinen paarma, ellei sitten punkkiperkele taas. Päästyäni vihdoin viimein tuskaisena ja kipeänä kotiin vedin jalkaani pitkät villahousut, joiden alle puin lonkkasärkyä vastaan vielä vuonna 1976 edesmenneeltä äidinäidiltäni perimäni lyhyet, laheaa ruotsalaista laatua olevat villahousut, jollaisia ei enää kaupasta saa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12834  Ma 03 Hei 2017, 15:36 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.7.2017 klo 6.07 kirjoitti:
Admin 1.7.2017 klo 4.23 kirjoitti:
Jos jostakin keinosta tai konstista on ollut apua, niin kuin edellä kerron, onko borrelioosi tai sieni-infektiokaan osoittanut luovuttamisen merkkejä?

- Ehei.

Nokkosen vaikutuksesta tukkaan, joka kiiltää ja jonka väri on tummunut ja syventynyt niin, ettei alkavia harmaitakaan näy, voisi päätellä jotain aivan muuta, että itse ihminen on kuin terveyden perikuva. Vaan eipä ole.

Viime yönä, kun saunomisesta oli jo aikaa, levätessäni puoli-istuvassa asennossa sängyssä pitkät villahousut ja villasukat jalassa kääriytyneenä Tecnowool-villapeitteeseen, villatäkkiin ja paksuun vilttiin, yhtäkkiä molemmat jalkani alkoivat täristä nivustaipeista varpaisiin kuin jossain horkassa ja jalkaterät alkoivat palella villasukkien alla ja olin aivan jäässä. Painelin peittoja epätoivoisesti tiiviimmin ja tiiviimmin, mutta kylmä horkka jatkui, ja pyysin poikaanikin apuun saadakseni peitot paremmin.

Otin kolme aprikoosinydintä purkista antaakseni spirokeetoille tujauksen tappavaa vetysyanidia, ja hörppäsin nokkosteetä, johon olin laittanut pienen mitallisen L-teaniinia, D-mannoosia ja Acerolaa.

Vatsani oli aivan kuin äkeä pallo sairauden päästyä liikaa niskan päälle taas. Olin pitänyt taukoa sekä terbinafiinista että flukonatsolista, jota päätin ensiapuna ottaa kaksi 50 milligramman kapselia, jonka päälle nautin vielä normaalit rohtoni, D- ja A-vitamiinia, kalaöljyä, maitohappobakteereita, booria ja jotain muutakin, joiden kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa. Mutta vatsani oli niin äitynyt ja turvonnut, että epäilin, pystynkö ylipäätään nukkumaan. Jo päivällä oli keuhkojen kanssa ollut ongelmaa ja olin joutunut puhaltamaan monta kertaa pulloon enkä ollut jaksanut ottaa höyryhengitystäkään väsyessäni välillä koko itseni hoitamiseen.

Se kaikki on itselle niin todellista, koska sen kanssa joutuu elämään päinvastoin kuin ne, joilla onni on ollut suotuisampi, jotka ovat parantuneet punkinpuremistaan tai eivät ole niitä saaneetkaan. Puhuttuani äidin kanssa puhelimessa kroonisesta borrelioosista hän kommentoi tuttuun tyyliinsä: "En tiiä", johon paukautin tietäväni itse joutuessani elämään näiden oireiden kanssa ihan oikeasti, etten ole mikään sekopää, vaikka minua on sellaiseksi yritetty tehdäkin.

Monen mieli muuttuisi, jos joutuisi omin silmin todistamaan kaikkea tai joutuisi itse kokemaan samaa kärsimystä. Toivoisin, että vihdoin viimein Suomessakin joku lääkäri uskaltaisi rikkoa kollegoittensa kollektiivisen valheen kuplan ja rohkenisi kertoa omasta kroonisesta borrelioosistaan vaikka eläkeiän kynnyksellä piittaamatta sen vaikutuksista uraansa.




Kuva, jonka saa isommaksikin, on otettu edellä kertomani yön jälkeen perjantaina 30.6.2017 kello 17.56 poikani toimesta ihmeteltyäni vatsaani ilmestynyttä perin vahvaa häkkyräistä kuviota, joka ei ole seurausta mistään painautumasta eikä ole ihopoimukaan, jonkalainen kulkee rintakehän läpi. Itse kyllä tiedän olevani läpeensä täynnä spirokeettoja, mutta jos joku tästä helvetistä kärsimätön asian haluaa kiistää, siitä vaan. Siitä, etten ole aivan terve, kertoo kuvassakin pilkottavat villahousut, joita ilman olisin hukassa. - Muistaakseni Norlynin laatua, joista toiset kutistin liian kuumassa pesussa.

Kuva ei ole aivan huippulaatua eikä siinä näy kaikki vatsaani ilmestyneet luomet, joita ei ole tullut auringosta, vaan kroonisen tulehduksen seurauksena alettuani potea kroonista poskiontelohelvettiä alkuvuodesta 2010 lähtien.

Mikä tilanne sisäelimissäni on, sitä ei näy kuvasta eikä sitä ole haluttu tutkiakaan, mutta kuvan ottamisen jälkeen lähdimme poikani kanssa pienelle rentouttavalle lenkille. Vaikka aurinko vielä paistelikin, oli tuulista ja kylmää.

Minulla oli repussa pakkasesta otettua leipää ruokkiakseni lammella majailevia sorsia. Matkan varrella leivästä riitti kanttipala niin lokki- kuin varisemollekin, joilla ei ollut mitään millä ruokkia jälkikasvuaan.

Päästyämme lammelle ja ruokittuamme ihania sorsia, jotka tulivat aivan vierelle nappaamaan leipää, aloin väsähtää jo. Askeleet alkoivat tuntua lonkissa, jota vaivaa ei ole ollut ennen punkinpuremia koskaan. Mutta sekin oli tosiasia nyt, jonka kanssa piti vain elää ja kitua, joka askeleen sattuessa lonkkiin yhä enemmän. Kaiken huipuksi vasempaan käsivarteen pisti joku ötökkäkin, joka ei ollut hyttynen, vaan enemmän pallomainen, ihan pikkuinen paarma, ellei sitten punkkiperkele taas. Päästyäni vihdoin viimein tuskaisena ja kipeänä kotiin vedin jalkaani pitkät villahousut, joiden alle puin lonkkasärkyä vastaan vielä vuonna 1976 edesmenneeltä äidinäidiltäni perimäni lyhyet, laheaa ruotsalaista laatua olevat villahousut, jollaisia ei enää kaupasta saa.


Kerrottuani edellä äidinäidiltäni perityistä ohuista, laheaa laatua olevista villahousuista, harmittaa hirveästi, että menin nuorempana poikkaisemaan puolipitkät lahkeet ihan lyhyiksi. En kärsinyt silloin punkinpuremista enkä tajunnut ollenkaan reisien ja lonkkien voivan kolottaa tällä tavoin. Housut ovat osa kerrastoa, johon kuuluu hihaton aluspaita, jota sitäkin olen käyttänyt paljon. Ihme villaa, joka pitää yli 40 vuoden jälkeen kutinsa eikä kutita ollenkaan niin kuin jotkut angora- tai muut villaneuleet, jotka pistelevät ihoani. Kaupasta on ihan turha mennä etsimään lahkeellisia villahousuja, kun sieltä ei löydy kunnon bokserimallisia housujakaan, jotka lämmittäisivät tulehduksen jäytämiä lonkkia. Itse pitäisi ommella kaikki, ja olen tänä keväänä ja kesänä ommellutkin jo kuudet pitkät villahousut, kahdesta erilaisesta Tecnowoolista, jossa toinen puoli on tekokuitua, toinen villaa. Merinovilla-tekokuituyhdistelmä on laheampi, muttei lämmitä niin paljon kuin karheampi villa -tekokuituyhdistelmä.

Minulla oli eilen reidet niin aristavat ja kipeät, että lämmitin niitä saunassa pitkään. Nostan jalat vastapäistä seinää vasten ja annan lämmön purra. Mutta on lämpöhoidolla haittapuolensakin: hiki. Ei ole mukavaa, kun selkä puskee hikeä vielä pitkään saunan jälkeen. Eikä ole mukavaa olla niin sairas, että koko elimistön lämmönsäätelyjärjestelmä on sekaisin. Käytyäni yöllä polkemassa vähän kuntopyörää alkoi ihan hirveä palelu ja horkka, vaikka ulkona oli 16 astetta lämmintä. Mutta horkka jatkui vaan niin, että hyvä kun palelultani tarkenin ottaa höyryhengitystä ja jaksoin puhaltaa pulloon. Kurkku oli ollut vähän kipeä ja ajattelin, pitäisikö häätää pöpöt pois mustakuminalla. Mutta olin utelias ja halusin nähdä, kuinka kipeä olisin herätessäni, ja jätin tehokkaan mustakuminan ottamatta. Ihme kyllä elimistöni nyt toimikin ja hääti jotain pois niin täydellä höyryllä, että sain hikoilla koko yön litimärkänä hiestä. Se elukka, mikä perjantaina puri käsivarteeni, oli isompi kuin nymfipunkki, jos se oli punkki. Enpä jäänyt sitä katselemaan, vaan hutaisin automaattisesti pois. Kädessä ei ole näkynyt juuri mitään jälkeä eikä sitä aina jääkään. Paarmaksi se ötökkä olisi ollut ihmeen pieni ja puree kovempaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12897  To 03 Elo 2017, 21:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 11.8.2015 kirjoitti:
Admin 10.5.2015 klo 0.58 kirjoitti:
Lääkärit eivät halua uskoa, mitä näkevät edessään! Eivätkä he ole ainoat; johon koko heitteillejättö perustuu.

Etsin huhtikuun aamusivuistani yhtä kohtaa löytäessäni tämän keskiviikkona 29.4.2015 kirjoittamani:

Lainaus:
Reiteni särkevät koko ajan, samoin käsivarteni, ja poskeni on häijy. Olen niin sairas ja kipeä, että silmäni ovat täynnä kyyneleitä. Alan itkeä; tämä on lähes ylivoimaista minulle. Kyyneleitä valuu poskiani pitkin ja yksi tippui paperille. Kärsimys on tavaramerkkini, kyynelillä sinetöity. Miten kallista onkaan Saatanalle, saada uhrinsa kärsimään ja houkutella siihen apureita (kyynel) kenestä vaan, joka siihen lankeaa. Aloittaessani näiden sivujen kirjoittamista tänään mieleeni tuli taas pikku Eerika, joka ei voinut kertoa pahoinpitelyistään kenellekään. Hän kärsi jo niin hirveästi, että hyvä kun hän kesti sen, ja häntä uhattiin vielä suuremmalla kärsimyksellä, jos hän kertoisi siitä. Nadia Berough oli myynyt sielunsa Saatanalle, joka oli määrännyt hänen olemaan kovakourainen: "Be rough." Sirpa Laamanen muuttui Nadiaksi, joka teki pikku Eerikan elämän helvetiksi ja painajaiseksi toisten viettäessä normaalia elämää.


Toisten nauttiessa kesästä ja lämmöstä kärsin täällä enemmän kuin pystyn kertomaan tai jaksan kertoa. Kertominen ja selittely vie voimat, joita tarvitaan olosuhteiden sietämiseen.

Tervetuloa vaan todellisuuteen Roskatiede-blogin Tiina ja Varpu Tavi Ympyrätalon apteekissa, jossa ei tarvitsekaan käydä enää ostoksilla. Palaan raukkamaisiin kirjoituksiinne tuonnempana, alkusoittoa löytyy täältä. Ihmettelen vaan, miten kehtaatte.

Eivät kaikki terveet ole myötäelämiskyvyttömiä. Jotain häikkää kehityksessä; ehkä terapia voisi auttaa, Tiina ja Varpu.

+ + +

Viime yönä en saanut nukuttua, mutta vedin hengitysteihin limaa taas, kun en lopen uupuneena nielekään enää. Ihan mukavaahan se tietty on vaan, kaikille terveille, jotka voivat nauttia elämästä.

Tänä kesänä peitot eivät ole riittäneet; ei villatäkki, tuplavillaviltti eikä muut. Olen joutunut ostamaan lisää villaa kylmänkolotusta vastaan nyt helteelläkin.

Kolmekymppiä meni hukkaan 140 x 120 sentin villaneuleeseen, tarkoituksena saada lisälämpöä etenkin kankun ja reisien kylmänjäytämiseen. Mutta se oli vääränlaista villasekoitetta viskoosin tehdessä sen niin kalseaksi, että jäytäminen vain paheni kaikkien peittojen alla.

Ihon sairaalloinen kylmyys ei ole mitään kuvitelmaa, jäätävän kylmän ihon tuntee käsilläänkin. Jo ensimmäinen punkinpurema heikensi verenkiertoa, toinen vielä kauheammin.

Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää yrittäessäni nukkua; sekin on ihan loppu ja hakkaa taas. Oireiden aina vain pahennuttua ja sietokyvyn ollessa äärirajoilla, mieleeni on alkanut putkahdella juttu hautapaikan etsimisestä.

+ + +

Yhtä asiaa käsi sydämellä pyytäisin, että kaikille borrelioosiin sairastuneille ja kuolleille tehtäisiin ruumiinavaus lääkärien uskomushoitojen ja vähättelyn lopettamiseksi - että ihan oikeasti tutkittaisiin, löytyykö näytteistä spirokeettaa vai ei. Roskatiede-blogin Tiina ja Varpu Tavi Ympyrätalon apteekista kannattavat varmaan asiaa? Nythän he ja lääkärit vain tutkimatta hutkivat ja väittävät jotain, mitä eivät oikeasti edes tiedä tai ole tutkineet: löytyykö kudosnäytteistä spirokeettaa vai ei!

Että kehtaattekin raukkamaiset sairaiden kiusaajat. Että kehtaattekin käyttäytyä noin. Eikö ole omaatuntoa, joka soimaisi.


Paskanjauhajat, ihmisten kiusaajat ja rääkkääjät kuulolla?

Lukekaapa omasta asennevammastanne ja luulotaudistanne täältä, miten viattomat lapsetkin joutuvat kärsimään!

Painajainen alkoi punkin puremasta mökillä – nyt 5-vuotias Aada jaksaa jo istua pyörätuolissa

Lainaus:
Parin viikon kuluttua Aadalla alkoivat flunssan oireet ja pääkipu. Oireet vain yltyivät. Aada pääsi Oulun yliopistolliseen sairaalaan, ja siellä epäiltiin borrelioosia. Sairaalassa otettiin selkäydinnäyte ja magneettikuva päästä.

Tulokset tulivat. Aadalla oli puutiaisaivokuume.

Tauti on viruksen aiheuttama, ja siihen ei auta mikään lääke. Aadan perhekin ajatteli, että kuume menee parissa viikossa ohi.

– Olimme pari viikkoa infektio-osastolla. Tuntui, että tyttö alkaa siitä piristyä. Pääsimmekin kotiin ja ajattelimme, että ”huh tämä on ohi ja paraneminen alkaa”. Mutta se olikin vasta alkua, Aadan äiti Hanna muistelee.

Epilepsiaa ja tasapainovaikeuksia

Syksyllä Aada alkoi saada epilepsiakohtauksia. Epilepsia meni niin pahaksi, ettei siihen auttanut mikään lääke.

Joulukuun alussa Aadalla alkoivat tasapainovaikeudet. Pään kannattelu meni heikoksi.

Vuodenvaihteessa tilanne paheni niin, että Aada hakeutui sairaalaan. Hän on ollut sairaalahoidossa tammikuun alusta lähtien.

Tammikuussa hän ei päässyt itse sängystä ylös, puhui vain harvoin ja oli voimaton.


"Jostakin voi lukea, että punkkikauhu on täysin turhaa. Kyllä se meille on ollut täyttä totta ja painajaista jo vuoden.


Kevään aikana Aadalta on yritetty hoitaa epilepsiaa ja aivotulehduksen jälkitilaa.

Hanna kertoo, että keväällä Aadasta tuli hieman virkeämpi. Puhe alkoi palautua, ja hän pystyi istumaan hetkiä pyörätuolissa.

– Eteenpäin mennään, mutta pienin tuskaisin askelin, Hanna sanoo.

Hannasta näyttää siltä, että Aada on piristymään päin kevättalveen verrattuna.

– Aada jaksaa istua pyörätuolissa. Hän pystyy jonkin verran kannattelemaan päätä, puhe on jo tullut takaisin. Mutta hän väsyy tosi helposti.

Kuntoutus on käynnissä. Aada on ollut lähes koko alkuvuoden vuoteenomana. Voimat ovat menneet. Jalat eivät kanna.

– Nyt pitää harjoitella seisomatelinetuella, että saadaan vähän voimia jalkoihin.

Mahdollisimman normaalia arkea

Aadan sairastuminen on mullistanut koko perheen elämän. Hanna jäi syksyllä palkattomalle vapaalle.

– Olen joka päivä ollut Aadan kanssa sairaalassa.

Aadalla on isosisko ja pikkuveli. He ovat joutuneet tottumaan siihen, että sisar on sairaalassa.

– Olemme yrittäneet tehdä sisaruksille mahdollisimman normaalin arjen, jotta käytäisiin koulua. Onneksi on tukiverkko, joka hoitaa tätä tilannetta. Sen puolesta saa olla onnellinen.

Aadan sairastumisen jälkeen perheen suhtautuminen punkkiin on muuttunut. Kaikki perheenjäsenet ovat hankkineet punkkirokotteet. Raahen mökkireissut ovat jääneet tältä kesältä.

– Jostakin voi lukea, että punkkikauhu on täysin turhaa. Kyllä se meille on ollut täyttä totta ja painajaista jo vuoden. Miten tällaista voi edes tulla niin pienestä eläimestä, Hanna ihmettelee.

Punkin purema voi vaikka tappaa

Puutiaisaivotulehdus on lisääntyvä ja vaarallinen terveysriski.

– Punkin purema voi vaikka tappaa, korvalääkäri Olle Sipari varoittaa.

Sipari sanoo, että asteikko on liukuva.

Punkin purema voi tappaa tai jättää pysyviä, hankalia invaliditeettejä. Se voi aiheuttaa hermostollisia oireita kuten tuntohäiriöitä ja halvaustiloja.

Siparin mukaan vanhemmilla ihmisillä oireet ovat rajummat kuin nuoremmilla.

Sipari sanoo, että punkin purema on selkeä tauti. Ennen sitä ei ollut, mutta ilmastonmuutoksen mukana Siperiasta on levittäytynyt länteen Siperian taigapunkki.

– Punkki puree ihan muutamassa sekunnissa. Syljen mukana tulevat virukset.


Sieltä syljen mukana tulee paljon muutakin kuin vain virukset; moninaiset bakteerit spirokeetan lisäksi, joita ei hoideta niin kuin pitäisi. Yksi antibiootti ei riitä kuten ei helikobakteerin häätämisessäkään.

Valheilla ja tosiasioiden kieltämisellä ette pysty näitä sairauksia hoitamaan ettekä saa silmänkääntötempuillanne terveiksi edes sairaita lapsia, joiden varassa on koko kansakunnan tulevaisuus.

Sairaat lapset => sairas yhteiskunta.

Suomella ei ole varaa puoskarointiinne.

Olen pitänyt homesairaiden puolta, mutta kohtalon puututtua peliin joutunut huomaamaan myös borrelioosin uhrien surkean, ala-arvoisen ja törkeän kohtelun.

Homesairaita puolustaa pari hassua lääkäriä, muttei borrelioosin uhreja Suomessa yksikään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12906  Pe 04 Elo 2017, 19:20 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viikonlopun lukemistoa niille, joiden toimenkuvaan kuuluisi tietojen päivittäminen ajan tasalle ihmisten kusettamisen sijaan.

Herättyäni hirveän sairaana luusärkyyn nielua myöten tukkoisena limasta, jota yritin saada valumaan otsastakin alas keikkuen puoliksi sängyn ulkopuolella, mielessäni yhdistyi kuin salama kirkkaalta taivaalta kaksi aiemmin lukemaani asiaa:

1) Doksisykliini ei tapa spirokeettaa, vaan moninkertaistaa pyöreiden muotojen määrän.

2) Nykyinen käytössä oleva Elisa-testi ei tunnista vasta-aineita spirokeetan pyöreille muodoille.

=> Edellisestä törkeästä asetelmasta seuraa se, että sairastuneet jäävät ilman tarvitsemaansa oikeaa hoitoa, joka ei voi perustua tehottomaan doksisykliinin käyttämiseen!

=> Immuunivajeisten kyky tuottaa vasta-aineita on alentunut, joten koko vasta-ainetuotantoon perustuvat testit ovat ala-arvoisia ja törkeitä.

Nykytekniikka mahdollistaa oikeiden bakteerien tutkimisen epäluotettavien vasta-aineiden sijaan.

Väitteeni perustuvat tutkimuksiin edellä, jonka mukaan otsikkoakin on päivitetty.



-----------------

Kopioitu täältä!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12910  Ke 09 Elo 2017, 16:09 (GMT+3)  Aihe: Re: Apua borrelioosiin, sieni-infektioon ja muihin sairauksiin Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.7.2016 kirjoitti:
Admin 22.11.2015 klo 3.15 kirjoitti:
Admin 30.8.2015 klo 20.37 kirjoitti:
Voin vain aavistaa, kuinka sairaita monet ihmiset ovat, jopa pienet lapset, kun eivät saa oikeaa apua mistään. Sellaista, joka auttaisi edes vähän.

Paljon kaikkea olen kokeillut minäkin niin homesairauteen, sieni-infektioon kuin borrelioosiinkin.

Jos ajatellaan luontaistuotteita, niin on pari täysin käsittelemätöntä juttua, jotka Luoja on järjestänyt sellaisinaan, jotka kuuluvat jokaiseen päivääni.

Ensimmäinen on amygdaliini, jota on luonnostaan esimerkiksi omenan ja aprikoosin siemenissä, jolle olen aloittanut oman ketjunsa. Tilasin Saksasta kilon pussin aprikoosin ytimiä, joita riittää ja riittää yhdelle syötäväksi. Poikani ei uskalla koskea niihin, ja hyvä ollakin varovainen, sillä ytimet on pidettävä poissa lasten ulottuvilta, koska niitä ei voi syödä siitä vaan kuin pähkinöitä. Painan viitisenkymmentä kiloa ja olen alusta lähtien pureskellut pari aprikoosin siementä kerralla. Yhdestä tulisin vain vihaiseksi, sillä ainakin nuo ostamani saksalaiset siemenet tai ytimet maistuvat niin hyviltä. Näppituntumalta olen totutellut aprikoosin ytimien annostukseen ja voinut joskus pahoin, jos taukoa siementen mutustamisessa ei ole ollut tarpeeksi pitkään. Voin syödä kolmekin siementä kerralla, jos tauko on pidempi. Tänään illalla otin neljä ydintä kerralla, koska en ollut koko päivänä ottanut mitään rohtoja ja nivelissäni jäyti jo melkoisesti.

Aprikoosin ytimissä oleva amygdaliini tappaa eläviä spirokeettoja, muttei tehoa spirokeetan kysta- ja rakkulamuotoihin, joista muodostuu koko ajan uusia spirokeettoja. Se onkin jo toinen juttu, millä ne kysta- ja rakkulamuodot saisi tapettua, kun lääkärit eivät halua määrätä tarpeeksi kattavia antibioottikuurejakaan. Jättäessään ihmiset heitteille lääkäreiden ja muiden terveyspoliisien onkin turha tulla nassuttamaan mitään siitä, että sairaat kokeilevat ahdingossaan kaikkea, mistä olisi vähänkin apua. Kokeilut tulevat vaan kalliiksi ja olisi mukava tietää heti, mitä kannattaisi yrittää.

Toinen uusi, vasta tämän kesän juttu on ollut Nigella sativa öljynä ja ennen kaikkea siemeninä, josta kerron viestini lopussa tuolla:

Admin 17.8.2015 klo 1.08 kirjoitti:
Olen joutunut jättämään yökirjoittamisen ja hertsien ottamisen, joka olisi ollut tosi paha takapakki, ellei poikani olisi keksinyt Nigella sativaa, jota olen käyttänyt sekä öljynä että siemeninä jo aika pitkään. Löytö on hyvin arvokas, sillä mustakuminasta kerrotaan Raamatussakin, Jesajan kirjassa 28:23-29. Paljon myöhemmin elänyt profeetta Muhammed sanoi sen parantavan kaiken muun paitsi kuoleman. Nigella sativassa on yli sata vaikuttavaa ainetta ja siitä on satoja tieteellisiä tutkimuksia. Suomessa öljy ja siemenet ovat kalliita, iHerbissä edullisempia.


Kuten linkistä edellä näkyy Nigella sativasta on satoja tutkimuksia ja sitä pidetään ihmeyrttinä, jonka siemeniä on kokeiltu myös lämmittää tehon nostamiseksi. Itse olen pureskellut siemeniä sellaisenaan ja miettinyt, voisiko niitä yrittää myös kasvattaa. Enemmän tykkäisin nauttia Nigella sativaa öljynä sisäisesti, mutta siemenet vaikuttavat tehokkaammilta, vaikka pienten siementen pureskelu onkin ikävää nauttiessani kourallisen kerrallaan. Vaikka olenkin niin sairas ja borrelioosi jyllää minussa täysillä, olen jo saanut Nigella sativasta jotain apua. Olen alkanut hikoilla öisin, mitä ei ole ennen juuri tapahtunut. Lämpö auttaa särkyyn ja spirokeetta on erittäin herkkä lämmölle, jonka takia olenkin alkanut suojata arvokkainta omaisuuttani pipolla. Esimerkiksi kirjoittaminen on hidasta ja vaateliasta puuhaa enkä voisi kirjoittaa mitään, jos ne elukat mussuttaisivat aivoni kokonaan niin, etten pystyisi ajattelemaankaan mitään. Tähän on uponnut jo paljon aikaa, mutta laitan perään vielä pari linkkiä.

Iso pussillinen Nigella sativan siemeniä, joita käytän:

Kevala, Organic Black Cumin Seeds, 16 oz (453 g)

Hyviä aprikoosin siemeniä, joita tilannen jatkossa:

Apricot Power, Bitter Raw Apricot Seeds, 16 oz (454 g)

Tätä odottelen lisää, huipputehokasta Nigella sativaa öljynä niin iholle kuin sisäisesti:

Amazing Herbs, Black Seed, Premium 100% Pure Cold-Pressed Black Cumin Seed Oil, 8 fl oz (236 ml)


Rohtoni borrelioosiin on jo pitkään ollut:

1) mustakuminan eli Nigella sativan siemenet, kourallinen pari kertaa päivässä hyvin pureksien

2) aprikoosinytimet eli amygdaliinia, pari kertaa päivässä kolme ydintä kerralla; mutta spirokeettojen päästyä liikaa jylläämään varovasti joskus yksi ydin kerralla lisää, mutta pätee vain meikään ja noin 50 kilon elopainoon totuttuani jo amygdaliiniin, jota käytän joka päivä niin kuin Nigella sativaakin, eikä annostustani saa soveltaa kenenkään muuhun

3) greipinsiemenuute, GSE, jota minulla on iso pullo, tilatessani seuraavaksi kai pienemmän, jota on helpompi kuljettaa mukanaan, käyttäen yhdessä tämän kanssa:

4) alkoholiton Cat's Claw, jonka maku on GSE:n kanssa yllättävän mieto, tiputtaen molempia kymmenen tippaa lasilliseen vettä pari kertaa päivässä.

Enemmänkin voisi käyttää rohtoja borrelioosiin, mutta käytännössä olen hyytynyt enkä jaksa nieleskellä enempää. Noiden lisäksi olisi tärkeää hyvät unet ja stressitön elämä, jotta immuunipuolustus voisi toimia edes jollain lailla. Ikävä kyllä eri tavoin vinksahtaneet, kylmät ja kovat ihmiset tekevät kaikkensa häiritäkseen lepoa ja rauhaa, johon kuuluu myös tärähtäneet lääkärit, jotka eivät ymmärrä mistään.


Täällähän tämä oli, ihan väärässä ketjussa, jota pitää päivittää.

Lisäyksenä edelliseen vielä tämä:

Admin 21.6.2016 klo 3.07 kirjoitti:
Olen alkanut sentään valmistaa Cat's Claw'sta ja inkiväärirouheesta haudutettua teetä isoon kannuun niin, että sitä on joka päivä saatavilla joko kuumana tai kylmänä laittaen lopun teen jääkaappiin. Sillähän on niin hyvä tehokin Eva Sapin ja kumppanusten tutkittua Samentoa, jossa kissankynsi pistetään rahoiksi.


Unohtamatta tätäkään:

Admin 16.6.2016 klo 2.37 kirjoitti:
In Vitro Effectiveness of Samento and Banderol Herbal Extracts on the Different Morphological Forms of Borrelia Burgdorferi

Tri Google auttaa myös kaikenlaisissa kielenhuolto-ongelmissa.

Mitä on kissankynsi, Cat's Claw eli Samento saksaksi, jos haluaa säästää luontaistuotekuluissa.

Maksaako sadasta grammasta kympin vai kilosta parikymppiä, voi olla kroonisesti sairaalle elintärkeää, jos rohtoa pitäisi käyttää kauan.

Lainaus:
In the first set of experiments, we tested the in vitro susceptibility of the spirochete and round-body forms of the B. burgdorferi B31 strain to Samento and Banderol extracts for 96 hours, then direct cell counting and darkfield morphological evaluation methods were used to measure the effects of the antimicrobial agents. For both herbal extracts, the dilution of 1:400 most efficiently eliminated both the spirochetal and round-body forms (Figure 1A and 1B).

Lainaus:
The other very important fact needs to be considered for an effective treatment for Borrelia infection: this bacterium typically has a life span ranging from several weeks to six to eight months; therefore, it may take six to eight months for even one generation of Borrelia to become exposed to the antimicrobial for elimination.16 Since the herbal extracts like Samento are reported to be nontoxic, they can be safely taken daily for the long period of time necessary to thoroughly eradicate Borrelia from an infected body.17


NAGEL Katzengras TRIT 1 KG

Jahka olen käyttänyt tämän loppuun, tuosta keittelen spirokeetan kaikkia muotoja eliminoivaa teetä kauan.

Vaikuttaisi olevan helvetin sitkeää luulotautia, eikä pirulainenkaan kovin helposti hellitä, jos elinkaari on useista viikoista kuuteen tai kahdeksaan kuukauteen, niin kuin Eva Sapi edellä kertoo.


Sitä en ole vielä kertonut, miten juoksin villahoususillani ja täydellä vaatearsenaalilla ovelle vastaanottamaan UPSin lähetystä, jonka toi shortsiasuun sonnustautunut nuorimies, paketin sisällön ollessa aivan niin kuin kuvassa.

Eipä pääse ainakaan kissankynsitee loppumaan maistuessaan ihan ok:lta inkiväärin kanssa, joka voi poltella vähän liikaa annosteltuna.

Teetä on kuitenkin täydennettävä vielä kesämarunalla eli Artemisia annualla saatuani viikko sitten sähköpostiini päivityksen allekirjoittamastani Lymeä koskevasta vetoomuksesta.

Sähköpostiini tulee niin paljon kaikenlaista, uutiskirjeitä, terveyspostia ja muuta, joista suurin osa menee ohi. Mutta jos otsikko on hyvä ja herättää kiinnostukseni, tutkin kyllä sisältöä.

Avattuani 1.7.2016 lähetetyn sähköpostin pääsin linkkiä klikkaamalla tänne:

LYME AND REASON: THE CAUSE AND CONSEQUENCE OF LYME DISEASE

Lainaus:
Last month, Johns Hopkins researchers published a study identifying Lyme as an antibiotic resistant/tolerant superbug:

1. ORIGINAL RESEARCH ARTICLE
Front. Microbiol., 23 May 2016
http://dx.doi.org/10.3389/fmicb.2016.00743

A Drug Combination Screen Identifies Drugs Active against Amoxicillin-Induced Round Bodies of In Vitro Borrelia burgdorferi Persisters from an FDA Drug Library
Jie Feng, Wanliang Shi, Shuo Zhang, David Sullivan, Paul G. Auwaerter and Ying Zhang

Excerpt from the Frontiers in Microbiology article:

“Under experimental stress conditions such as starvation or antibiotic exposure, Borrelia burgdorferi can develop round body forms, which are a type of persister bacteria that appear resistant in vitro to customary first-line antibiotics for Lyme disease.”

2. Standard antibiotic treatment for Lyme disease does not kill persistent Borrelia bacteria.
http://droopyyoupi.blogspot.com/2015/08/standart-antibiotic-treatment-for-lyme.html

-What has tuberculosis and Borrelia burgdorferi in common? In the late stage of the disease occurs persistent (tolerant) bacteria, which essentially means that the bacteria lasts and lasts and lasts. They protect themselves against antibiotics and are difficult to treat.

- Both Borrelia burgdorferi and tuberculosis is relatively easy to cure in the early stages, even with the use of one antibiotic. In the late stage it is impossible to cure the disease with the same type of treatment in the acute phase, said Dr. Ying Zhang when he visited the year NorVect conference.

-Dr. Ying Zhang is a professor at the Department of Molecular Microbiology and Immunology at the Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health
_______________________

Per the following 1992 Klempner study, it would appear that the antibiotic resistance/tolerance of Borrelia burgdorferi was previously identified:

3. J Infect Dis. 1992 Aug;166(2):440-4.
Fibroblasts protect the Lyme disease spirochete, Borrelia burgdorferi, from ceftriaxone in vitro.
Georgilis K1, Peacocke M, Klempner MS.
Author information

1Department of Medicine, New England Medical Center, Boston, Massachusetts.

Abstract
The Lyme disease spirochete, Borrelia burgdorferi, can be recovered long after initial infection, even from antibiotic-treated patients, indicating that it resists eradication by host defense mechanisms and antibiotics. Since B. burgdorferi first infects skin, the possible protective effect of skin fibroblasts from an antibiotic commonly used to treat Lyme disease, ceftriaxone, was examined. Human foreskin fibroblasts protected B. burgdorferi from the lethal action of a 2-day exposure to ceftriaxone at 1 microgram/mL, 10-20 x MBC. In the absence of fibroblasts, organisms did not survive. Spirochetes were not protected from ceftriaxone by glutaraldehyde-fixed fibroblasts or fibroblast lysate, suggesting that a living cell was required. The ability of the organism to survive in the presence of fibroblasts was not related to its infectivity. Fibroblasts protected B. burgdorferi for at least 14 days of exposure to ceftriaxone. Mouse keratinocytes, HEp-2 cells, and Vero cells but not Caco-2 cells showed the same protective effect. Thus, several eukaryotic cell types provide the Lyme disease spirochete with a protective environment contributing to its long-term survival.
_______________________

Two decades have passed since Klempner’s announcement yet the CDC has refused to acknowledge persistent Lyme infection. The focus over this time has been to discredit those who are disabled by the disease as apposed to finding a cure.

Those who have controlled the Lyme disease narrative for the past thirty years have caused untold pain and suffering worldwide as it appears that "Post Treatment Lyme Disease Syndrome" is simply a fabricated medical condition disguising treatment failure.

Borreilia with its life-altering/life-threatening outcomes [1] belongs in the same health threat category as all the other antibiotic resistant superbugs.


Mikä minua avautuvassa sivussa kiinnosti, oli ihan tuore tutkimus Lymestä - siis borrelioosista ja spirokeetasta - antibiooteille resistenttinä ja vastustuskykyisenä SUPERBUG-loisena:

A Drug Combination Screen Identifies Drugs Active against Amoxicillin-Induced Round Bodies of In Vitro Borrelia burgdorferi Persisters from an FDA Drug Library

Kaikkien antibioottien jälkeen, joita borrelioosista kärsivät eivät edes saa, pysähdyin etenkin tähän:

Lainaus:
An interesting finding of the study is the observation that the antimalarial drug artemisinin also showed excellent activity against the round body form of B. burgdorferi persisters (Figure 3e). It is worth noting that artemisinin similar to daptomycin has a high MIC (50–100 μg/ml) against growing B. burgdorferi, while showing excellent activity against the round bodies of B. burgdorferi. Artemisinin is a commonly used antimalarial drug isolated from the wormwood plant Artemisia annua, a Chinese herbal medicine.


Totta kai minua alkoi kiinnostaa edellä mainittu Artemisia annua, vanha kiinalainen rohto, Qing Hao, josta eristetty aktiivinen yhdiste artemisiini toi kiinalaiselle tutkijalle Youyou Tu:lle vuonna 2015 yhtenä kolmesta tutkijasta lääketieteen Nobel-palkinnon - löytäessäni mielenkiintoista tietoa myös seuraavista linkeistä:

Dried-leaf Artemisia annua: A practical malaria therapeutic for developing countries?

Artemisia Annua as a Herbal Tea for Malaria

Chinese Herbs Healing:
Wormwood Herb (Qing Hao)

Wermutkraut – Herba Absinthii

Kesämaruna (Artemisia annua)

Ei kun tuumasta toimeen, miten voisin hyödyntää kesämarunaa teenä lisättynä omaan kupposeeni? Wikipedian mukaan kesämarunaa voi viljellä Mikkelin eteläpuolella, mutta koska voimia ei ole ollut kuin rikkaruohojen katseluun, maanviljelyspuuhat voi unohtaa.

Ensiksi löytyi vain pieniä määriä kuivattua kesämarunaa kalliilla hinnalla, josta ei olisi riittänyt mihinkään pidempiaikaiseen käyttöön näitä SUPERBUGEJA vastaan.

Etsin eBaystä, Amazonista, piipittävästä kivestä eli Piping Rockista... Pillereitä ja jotain nestemäistä olisi löytynyt pääasiassa vaan.

Eikö iHerbissäkään mitään?

Kaikkea muuta kuin ruohoa tällä hakusanalla, kunnes laitan oikean, jonka jälkeen löytyy kahtakin sorttia:

Frontier Natural Products, Organic Wormwood Herb, Cut & Sifted, 16 oz (453 g)

Frontier Natural Products, Wormwood Herb, Cut & Sifted, 16 oz (453 g)

Ostajien mukaan kumpikin noista maistuu pahalle, rohjetessani alkuun tilata vain paremman arvostelun saanutta koiruohoa, josta lisätietoja vielä täällä:

Koiruoho on maukas matolääke

Jk. Huomasittehan referensseissä viitatun tutkimukseen, jonka mukaan artemisiini tehoaa myös hiivaan - siis hiivamuodossa olevaan sieneen:

Yeast Model Uncovers Dual Roles of Mitochondria in the Action of Artemisinin



------------------------

Viesti kopioitu täältä


Päästäkseni vain tähän kirjoittamisen alkuun olen tehnyt jo yli tunnin töitä sivuhistorian mukaan, etupäässä omien viestieni kanssa, joita on vaikea hallita heijastellen tätä sairautta, jota ei hallitse kukaan.

Saadessaan antibioottikuurista apua tunnelma voi olla toiveikas ja muita sairaita kohtaan jopa jyrkän tuomitseva niin kuin tuolla, mutta annas olla, kun se kuuri loppuu, jos se ei olekaan tappanut spirokeettaa, tippuminen todellisuuteen voi olla aika karu. Oikein oksettaa lukea tuollaisia mielipiteitä, mutta kyllä Siperia vielä opettaa itse kutakin, vanhuuden ja sairauden tullessa jokaiselle. Harvapa täältä on terveenä kuollut, jopa "luulotautien" ollessa tämän tästä tappavaa, muistutuksena arvon lääkäreillekin, joiden puoskaroinnin takia niihin kuollaan.

Koska tähän kaikkeen menee niin paljon aikaa, enpä jää kovilla olevana sepittelemään mitään enkä varsinkaan viihdyttämään ketään.

Sairauden kiristäessä otettaan en tietenkään saa apua väärästä, valheisiin perustuvasta lääketieteestä, jota nukkekoulustaan valmistuneet, aivopestyt lääkärit harjoittavat ihmisten kiduttamisen ollessa heille arkipäivää. Jos lääketiede olisi erilaista ja perustuisi oikeasti auttamiseen, ihmisten ei tarvitsisi kärsiä niin paljon. Mutta lääketiede on psykopaattisten mieslääkäreiden julmassa hallintavallassa, jossa ihmisten tuska ja kärsimys eivät merkitse mitään. Sokeakin sen näkee, ketkä lääketieteen kehitystä jarruttavat. Sadistiset mieslääkäripsykopaatit, jotka haluavat tahkota lukuisilla uhreillaan niin paljon rahaa kuin pystyvät.

Siivosin eilen illalla itkien keittiön hyllyä, johon oli syksystä asti jäänyt pölyttymään yrtit, joita en ollut jaksanut enää käyttää. Kaikki oli kaatunut koiruohon lisäämiseen yrttiteehen, jota poikani ei halunnut enää sen jälkeen käyttää. Syynä oli pelkkä kauhea maku, jonka kanssa hän ronklasi, vaikka kärsi kroonisesta borrelioosista. Jos yksi antibiootti ei riitä terveemmänkään parantamiseen, vielä vähemmän se parantaa immuunivajeesta kärsivää, koko vasta-aineisiin perustuvien testien ollessa pelkkää kusetusta ja sairaiden ihmisten törkeää kiusaa.

Kaiken kaatuessa päälle on vain yritettävä jaksaa ja auttaa itseään. Koska nokkostee ei auttanut riittävästi, sen joukkoon oli lisättävä noita käyttämättä jääneitä yrttejä, kesämarunaa eli koiruohoa, kissankynttä ja inkivääriä nivelissä jylläävään tulehdukseen. On juotava sitä itse, vaikkei se toiselle kelpaisikaan.

Poika leikkasi eilen täällä nurmikkoa ja valitti jälkikäteen lihastensa tärisevän, jota on valittanut aiemminkin kevään 2016 punkinpuremansa jälkeen. Vastaavasta kokemuksesta olen kirjoittanut itsekin viestissäni täällä, jonka olen kopioinut tämänkin pitkän ketjun alkuosaan.

Jotain pitäisi tehdä, kun jo nuoret menettävät lihaskuntonsa tällaisen taudin takia. Suomi on kohta sairaita aikuisia täynnä, ellei lääkärit tule järkiinsä ja tähän tautiin aleta määrätä yhdistelmäkuuria, joka tappaa kaikki spirokeetan muodot.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12979  Ma 18 Syy 2017, 20:25 (GMT+3)  Aihe: Re: Päivästä päivään ja yöstä yöhön niin kauan kuin Herramme suo Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.9.2016 kirjoitti:
Kun kaikki sairaudet ja taudit ovat ihmisessä limittäin ja lomittain, päällekkäin ja sekaisin, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siteeraan edellä viestiäni, jonka olen kirjoittanut 18.9.2016, viimeisenä päivänä, jolloin olen ottanut terbinafiinia sieni-infektioon verenkiertoni huononnuttua taas. Nukun edelleen muhkean vaahtomuovipatjani päällä, jonka päällä on puuvillasuojus ja villainen petauspatja ja trikoolakana. Profiloitu vaahtomuovipatja hengittää aika hyvin puuvillapäällisellä, mutta hiostava polyesteri on vihoviimeistä. Tarkoitus olisi korvata vaahtomuovipatja ohuemmalla petauspatjalla, muttei patjanvaihtorumbaan ole toistaiseksi voimia eikä juuri haluakaan voidessaan tuottaa jälleen kerran pettymyksen. Tuo on kuitenkin aikamoinen bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa. Pelkkään patjaan tai sänkyyn voisi upottaa tuhansia euroja, kun toisilla ei ole edes kattoa päänsä päällä. Tympii. Ihmisillä voi olla koko elämänarvot sekaisin tai sitten ei. Pohdiskelin vähän omia lähtökohtiani ja tulin siihen tulokseen, että jatkan vaatimattomalla linjalla elämäni loppuun asti. Joku toinen voi valita toisin, mutta tämä on minun tieni, jolle olen lähtenyt, ja siellä pysyn. Aika paljon olen joutunut kokemaan kaikenlaista kiusaa seurattuani sydämeni ääntä. Suomi on täynnä kostajia, joiden sukujuuret eivät ole Lähi-idässä, vaan ihka supisuomalaista alkuperää, nimienkin komeillessa kirkonkirjoissa. Raamattu pölyttyy kirjahyllyssä eikä edes Uutta Testamenttia lueta. Jeesus esikuvana ei kelpaa: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi."

Raskaiden vaiheiden kautta Jumala on niin ihmeellisesti johdattanut meidät tänne, jossa on lintuja vielä paljon enemmän ilonamme.

Parempia täällä on linnut kuin ihmiset. Tosin Hesastakin jäin kaipaamaan vain seinänaapuria ja variksia.

Kiitos piittaamattoman hoitolinjan täällä on saanut pipo päässä kärsien viettää ensimmäisen kesänsä. Näsilinna olisi ollut upea kesälläkin, mutta pääsin sinne vasta syyskuun lopulla jalat kipeinä lääkärikäynnin jälkeen ja lehtien tippuessa jo puista. Nouseminen mäen päälle oli niin rankkaa, että poika jeesasi työntämällä. Hänestä on ollut niin paljon apua, vaikka kaulallaan ollut erythema migrans on pahaenteisesti kummitellut vielä antibioottikuurinkin jälkeen ja taltioitu kuviin.

Tämä ei ole mikään kevyt tauti, nämä kaikki sairaudet yhdessä. Kävellessämme kerran ulkona lehtien tippuessa jo puista mieleeni palautui koiramme viimeinen syksy ja aloin ajatella itseäni pipo päässä, mitä jos tämä olisi viimeinen syksyni. En halunnut järkyttää poikaani enkä kertonut ajatuksistani mitään.

Oikeasti tämä on tappava tauti. Ei tuntunut mukavalta viime yön jälkeen lukea uutispostista nuoresta äidistä, joka menehtyi neljän vuoden kuluttua Lyme-diagnoosistaan.

On tässä taudissa hauskojakin piirteitä tappavan puolen ollessa ikävämpi.




-----------------------------
Päivitetty surulinkit edellä.

Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 17 Syy 2017, 6:17, muokattu 1 kertaa


Vuoden takaisia tunnelmia, jonka kahta viimeistä linkkiä piti vapisten ja täristen aikaisin aamulla 17.9.2017 päivittää kopioituani viestini tuonne, sillä linkit eivät enää toimineet. What is Lyme Disease -sivusto oli päivittynyt jo uusilla julkaisuilla ja McCulloughin muistosivulle tullut lisää muisteltavia. Mutta Kasey Pedersen oli vasta 29-vuotias kahden pienen lapsen äiti menehtyessään Lymen tautiin, joka oli diagnosoitu neljä vuotta aiemmin. Kyllähän se vetää sanattomaksi, kun ajattelee, että jonkun pitää oikeasti menehtyä tällaisiin tauteihin, joita vähätellään eikä hoideta kunnolla. Muistovideo kertoi eletystä elämästä, jonka ei olisi pitänyt niin nuorena katketa. Muistokirjoitukset kertoivat nekin surullista tarinaansa sairaudesta, joka voi ihan oikeasti tappaa kroonisista kivuista kärsivät, turhautuneet ja pettyneet uhrinsa niin kuin Kaseyn, joka taisteli sairaiden puolesta:

Lainaus:
Cee

I met Kasey via Instagram, and as a Spoonie (chronic illness person) myself, I could relate with her chronic pain & the frustration she felt when others did not understand. She was a massive encouragement & inspiration to me--and will continue to be. I hope that her family knows that, although she may not have been able to participate in so many of the things that her heart desired--she was a massive advocate for Lyme education & one of the most encouraging empathizers around. She made a huge difference, and her loss is a painful one for the entire Lyme awareness community. Prayers for her family--especially her kiddos, whom she adored. Kasey, you are pain-free now...and for that alone, I am grateful. Rest in light & love, friend

Comment • Posted October 14 at 3:31 AM CST
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9
Sivu 9 Yht. 9

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com