Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Jumalan puhetta kaikilla kielillä - God's speech in all languages

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 8658  Su 17 Hel 2013, 0:12 (GMT+3)  Aihe: Jumalan puhetta kaikilla kielillä - God's speech in all languages Vastaa lainaamalla viestiä

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut perustaa ketjua Jumalan puheesta.

Aihe on vaativa, ja mikä otsikko?

Lähden kävelysauvalenkille tuttua reittiä pitkin. Oikealle jää juuri valmistumassa oleva rivitalo, josta nenääni kantautuu erikoinen haju. Ehkä se on puuta tai jotain kemikaalia.

Rakennus näyttää aika valmiilta, asuuko siinä vielä ketään. Ainakin yhdestä ikkunasta kajastaa valo.

Ajattelen tulevia asukkaita, jotka maksavat uusista asunnoistaan paljon. Kenen kohdalle osuu homeongelma... Rakennushan likosi sateessa ja tuulessa niin kuin kaikki nykyään. Myyjä vetää kovat rahat ja silloin on myöhäistä jo.

Lenkkini jatkuu eteenpäin, ja ajatukset tulevat ja menevät. Mikä olisi sopiva nimi ketjulleni?

Jumalan puhetta, Jeesuksen ääni...

Jumalan puhetta, Jeesuksen ääni, kolkutusta omassatunnossa?


Pyörittelen sanoja, vaihdan niiden paikkaa, ja kävelen ajatuksissani puron vieritse.

Havahdun siihen, että olen tulossa jo kotiin enkä ole keksinyt vielä yhtään hyvää otsikkoa.

Rukoilen ja sanon Jumalalle, ettei Hän tarvitsisi paljon aikaa auttaakseen minua otsikon kanssa.

Seuraavassa hetkessä saan sanat: Holy Spirit.

Onko se Jumalan vastaus englanniksi, ihmettelen. Mutta juuri se viritelmästäni puuttui: Pyhä Henki.

Jumalan puhetta, Jeesuksen ääni, Pyhää Henkeä...

- Mutta miksi vastaus tuli englanniksi, se piti itse tajuta.

Tietenkin siksi, että Jumala puhuu kaikilla kielillä!




-----------------------------------
Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 12 Hel 2017, 14:57, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 8659  Su 17 Hel 2013, 1:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Havahdun siihen, että olen tulossa jo kotiin enkä ole keksinyt vielä yhtään hyvää otsikkoa.

Rukoilen ja sanon Jumalalle, ettei Hän tarvitsisi paljon aikaa auttaakseen minua otsikon kanssa.

Seuraavassa hetkessä saan sanat: Holy Spirit.

Onko se Jumalan vastaus englanniksi, ihmettelen. Mutta juuri se viritelmästäni puuttui: Pyhä Henki.

Jumalan puhetta, Jeesuksen ääni, Pyhää Henkeä...

- Mutta miksi vastaus tuli englanniksi, se piti itse tajuta.

Tietenkin siksi, että Jumala puhuu kaikilla kielillä!

Siitä sainkin parhaimman otsikon: Jumalan puhetta kaikilla kielillä

Joh. 10:1-42

Yeshua HaMashiach- Jesus Is Lord
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9032  La 06 Huh 2013, 2:43 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Välillä havahdun siihen, että olen elänyt taas ilman Jumalaa enkä ole uhrannut Hänelle ajatustakaan.

Huomaan, että jotakin puuttuu, Jumalan läsnäolo, ja ilman sitä on tyhjää. Missä Jumala on?

Rukoilen ja käännyn taas Hänen puoleensa ja Hän sanoo, etten ole yksin. Perään tunnen vielä Pyhän Hengen kosketuksen.

Tuntuu niin hyvältä, ettei Jumala hylkää, vaikka itse voin Hänet välillä unohtaakin - hädässäni en koskaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9295  La 18 Tou 2013, 2:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ihmeellinen juttu, että valvetajunnan lisäksi Jumala voi puhua myös unessa; tulla unen läpi.

On ollut kaksi peräkkäistä kokemusta.

Ensimmäinen oli maanantain vastaisena yönä 6.5.2013. Tarkistin äsken tuon, olen kirjoittanut siitä aamusivuihini. Näin painajaista menneistä töppäilyistäni, joita tuli mieleeni toinen toisensa perään. En ollut uskossa vielä silloin, ja unessa elämänvaiheeni ahdistivat minua. Kesken painajaisen vastaanotin sanat: "Anna anteeksi itsellesi." Tunsin sen tulevan Jumalalta, ja se katkaisi painajaiseni. Jäin hämmästelemään Jumalan rakkautta meitä kohtaan, ettemme syyttelisi itseämme turhaan menneistä.

Toinen kerta oli aivan vastikään. Se palasi mieleeni vasta lausuessani pojalleni Herran siunausta.

Olin saanut saman yöllä muodossa: "Minä siunaan sinua ja varjelen sinua..." Hämmästyin unen läpi, että tässä on jotain erilaista. Siunaamassa Hän itse, jonka nimeen yleensä siunataan. Minulla oli hirveän hyvä olla juuri silloin; se oli viime tai edellisyönä ja ihmeissäni vieläkin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9428  Ke 12 Kes 2013, 1:05 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.5.2013 klo 2.39 kirjoitti:
Ihmeellinen juttu, että valvetajunnan lisäksi Jumala voi puhua myös unessa; tulla unen läpi.

On ollut kaksi peräkkäistä kokemusta.

Ensimmäinen oli maanantain vastaisena yönä 6.5.2013. Tarkistin äsken tuon, olen kirjoittanut siitä aamusivuihini. Näin painajaista menneistä töppäilyistäni, joita tuli mieleeni toinen toisensa perään. En ollut uskossa vielä silloin, ja unessa elämänvaiheeni ahdistivat minua. Kesken painajaisen vastaanotin sanat: "Anna anteeksi itsellesi." Tunsin sen tulevan Jumalalta, ja se katkaisi painajaiseni. Jäin hämmästelemään Jumalan rakkautta meitä kohtaan, ettemme syyttelisi itseämme turhaan menneistä.

Toinen kerta oli aivan vastikään. Se palasi mieleeni vasta lausuessani pojalleni Herran siunausta.

Olin saanut saman yöllä muodossa: "Minä siunaan sinua ja varjelen sinua..." Hämmästyin unen läpi, että tässä on jotain erilaista. Siunaamassa Hän itse, jonka nimeen yleensä siunataan. Minulla oli hirveän hyvä olla juuri silloin; se oli viime tai edellisyönä ja ihmeissäni vieläkin.

Kallistuin lähes heti perään siihen, että jälkimmäinen sattui perjantain vastaisena yönä 17.5.2013, koska torstain 16.5.2013 vastaiselta yöltä muistan vain tämän eikä muuta jäänyt mieleeni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9429  Ke 12 Kes 2013, 1:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Kallistuin lähes heti perään siihen, että jälkimmäinen sattui perjantain vastaisena yönä 17.5.2013, koska torstain 16.5.2013 vastaiselta yöltä muistan vain tämän eikä muuta jäänyt mieleeni.

Harmittaa, jos en muista päivämääriä tarkkaan enkä laita niitä ylös. Silloin muistaa vain Jumalan sanat, muttei tarkkaa ajankohtaa, milloin ne on saanut. Koen tärkeänä tallettaa ne jonnekin, laitan aamusivuihin talteen vaikka perästäpäin.

Palaan tärkeimpiin myöhemmin. Kevät on ollut vilkasta ja ihmeellistä aikaa. Olen osa jotain yli ymmärryksen menevää Jumalan luomaa käsikirjoitusta enkä voi muuta kuin ihmetellä ja kirjoittaa siitä, mitä näen ja kuulen.

Minä kirjoitan sanoja, Maestro kirjoittaa minua...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9591  Ma 12 Elo 2013, 17:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jumala puhuu kenelle haluaa, milloin haluaa...

Sunnuntaina poikani kertoi saaneensa Jumalalta Ilmestyskirjan 7. luvun, jonka oli lukenut evl.fi:stä.

Itse havahdun aina välillä siihen, ettei Jumala ole puhunut mitään. Sen huomaa ihmeellisestä hiljaisuudesta, johon on tyytyminen.

Viime yönä minua harmitti pilalle mennyt yö noustuani tietokoneen äärestä väsyneenä. Samassa Jumala sanoi minulle: "Se oli tärkeä kirjoitus."

Hämmästyin. Olin juuri kirjoittanut juttuni, jossa lainasin Jeesuksen sanoja: "Viholliset ovat oman talon väkeä."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9592  Ma 12 Elo 2013, 23:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Sunnuntaina poikani kertoi saaneensa Jumalalta Ilmestyskirjan 7. luvun, jonka oli lukenut evl.fi:stä.

Tajusin vasta tänään illalla kohdan vastauksena lauantain kirjoituksiini Kuka pääsee Taivasten valtakuntaan?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9845  Ke 30 Lok 2013, 0:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ja tänä aamuna oikein pitkä sanaton puhuttelu. Jumalalla on konstit, ei voi muuta sanoa. Hän ei tarvitse edes sanoja puhuakseen omaantuntoon suoraan.

Perille meni, Jumalan puhuttelu oli silmiä avaavaa. Keskityttävä myös raskaisiin ja vastenmielisiin asioihin, lykkäämällä ikuisesti ei koskaan mitään valmista tulekaan.

Tuo tämänaamuinen puhuttelu tai kontakti hämmästytti minua. Ei mitään sanoja, vaan pelkkää tietoisuuden siirtoa ja selviö Jumalan läsnäolosta. Samanlaista linjan avaamista oli kai uskoontullessani 21 vuotta sitten Jumalan avattua kanavansa. Silloin ymmärryksen vuodattaminen ja sisäisten silmien avaaminen kestivät monta päivää. Aloin tajuta jopa Raamattua sisältä käsin; että kymmenen käskyäkin on ihmisen omaksi parhaakseen. Jumala rakastaa meitä niin paljon, ettei haluaisi meidän satuttavan itseämme.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9902  La 09 Mar 2013, 23:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aina kun huomaan Jumalan puhuvan, keskitän kaiken huomiokykyni saadakseni kaiken mahdollisimman tarkkaan talteen. En voi käyttää lainausmerkkejä, jos en ole varma sisällöstä. Jo senkin takia yritän keskittyä niin hyvin kuin pystyn.

Tänä aamuna heräsin jo aikaisin, mutta jäin väsyneenä torkkumaan sänkyyn ja ajattelemaan kaikkea. Kelloradiossa soi Lauluja särkyneille, joka lepuuttaa hermojani aamuin, päivin, illoin, öin, milloin tahansa.

Kun levy on soinut taas läpi, on ihan hiljaista. Olen levännyt jo pari tuntia, ajatellut kaikkea ja kyllästynyt ajatusteni märehtimiseen. Lähetys alkaa varoittamatta: "Ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin." Terästäydyn kuuntelemaan. Ketkä ne, mietin. "Seurakunnissa ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin", tulee selvennyksenä. Alan pohtia, miten tuon kirjoittaisin. Kirjoittaisinko: (Seurakunnissa) ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin, mutta sulkumerkit virkkeen alussa ovat epäselkeät. Sitä paitsi, sanoiko Jumala "ne tai he", jäin miettimään. Sitä ei tarvinnut kauaa pohtia Jumalan toistaessa heti perään: "Seurakunnissa ne kaivavat omaa kuoppaansa kohtelemalla Pirkkoa näin..." Sama tuli useamman kertaa, että olisin varmasti ymmärtänyt. Kello oli 9.19 katsoessani sitä.

Jäin vielä lepäämään sänkyyn ja pidin saamani sanat ja kellonajan visusti mielessäni.

Mutta Jumalalla oli vielä asiaa: "Terhi nouse ylös jo. Kirjoita, että Minä pidän sinusta huolta." Katsoin kelloa, se oli 9.35 silloin.

Sen jälkeen oli jo paljon enemmän mielessä pidettävää, kaksi eri asiaa ja kellonaikaa. Ylösnousun kanssa ei kannattaisi vetkutella muistaakseni kaiken mahdollisimman tarkkaan.

Tein jumppaliikkeeni, kävin vessassa, hain aamusivumappini ja hetken kuluttua olin jo keittiönpöydän ääressä kirjoittamassa saamiani sanoja ylös. Mielessäni oli käynyt, että voisin kirjoittaa sanat ensin muistilapuille ja tallettaa vasta sen jälkeen aamusivuihini. Mutta olisin joutunut kirjoittamaan kaiken kahteen kertaan, käsin kirjoittamisen ollessa työlästä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9995  Pe 29 Mar 2013, 16:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.11.2013 klo 22.13 kirjoitti:
Aina kun huomaan Jumalan puhuvan, keskitän kaiken huomiokykyni saadakseni kaiken mahdollisimman tarkkaan talteen. En voi käyttää lainausmerkkejä, jos en ole varma sisällöstä. Jo senkin takia yritän keskittyä niin hyvin kuin pystyn.

Eilen minua alkoi hirvittää, kirjoitinko oikein. Sanoiko Jumala minulle "Joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän --" vai "Joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän --". Ensimmäinen on vanhasta käännöksestä, jälkimmäinen uudesta, joissa sanajärjestys on eri. Sisältö on sama, mutta painotus eri. Vanhassa käännöksessä korostetaan kieltämistä, uudessa paikkaa, ihmisten edessä. Vakuutuin lopulta Jumalan puhuneen vanhan käännöksen Matt. 10:33 mukaan.

Keskiviikkoiltana 27.11.2013 huomiotani rajoitti kellon katsominen ja se, että aloin saman tien miettiä, mistä saamani raamatunkohdan löytäisin. Uskonkirjat.netin raamattuhaku ohjasi minut nopeasti oikeaan paikkaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 9996  Pe 29 Mar 2013, 17:38 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Mistä Jumalan äänen tuntee? Mistä Pyhän Hengen tuntee?

- Jumala alkoi puhua minulle ennen kuin tulin uskoon. Olin alistettu, syljetty ja poljettu puolivuotiaan pojan äiti. Jälkikäteen ajateltuna en olisi varmaan edes hengissä, ellei Jumala olisi säälinyt ja alkanut antaa voimaa minulle. Mieleeni tuli raamatunkohtia ja aloin ymmärtää Raamattua sisältäpäin. Kymmenen käskyäkään ei ole ihmisen kiusaksi, vaan tarkoitettu suojaamaan osoituksena Jumalan suuresta rakkaudesta. Vahingoittaessaan lähimmäistään ihminen satuttaa vain itseään, jota rakastava Jumala ei halua.

Etsikkoaikaa kesti useampi viikko syksyllä 1992, olin sen verran kova tapaus. En uskonut mihinkään helpolla, olin kuin Paavali, mutta Jumala tuli ja pehmitti minutkin.

Voi sitä onnen päivää. Koettuani oikean rakkauden olen tajunnut, mitä se on. Se oli yhtä Pyhän Hengen juhlaa silloin syksyllä 1992.

Ennen uskoontuloani en edes tiennyt, mitä Pyhä Henki on. Sain Pyhän Hengen vasta uskoontuloni jälkeen.

Pyhä Henki on rakkaus, koska Jumala on rakkaus.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10005  Su 01 Jou 2013, 1:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lepäsin ennen puolta yötä Rifen ohjelman aikana sängyssä ja luin Pirkon kirjaa. Poika kävi suihkussa ja kertoi Jumalan sanoneen siellä olevasta kahdesta tärkeästä kappaleesta.

Olin jo lukiessani kiinnittänyt huomiotani näihin kahteen kappaleeseen:

Lainaus:
Esirukoustyössä ei ole kysymys kilpailusta lääkkeiden tai lääkäreiden kanssa. Kun rukoilen sairaaloissa tai kirkkojen rukousilloissa tai kirjeitse tulevien rukousaiheiden puolesta, tiedän, että toteutan tehtävää, jonka olen Jumalalta saanut. Pyydän, että Jeesus koskettaisi ja hoitaisi sairasta ihmistä. Rukoilen, että Hän itse laittaisi siunaavan kätensä kipeän paikan päälle.

En yritä ääntä korottamalla tai huutamalla saada sairautta lähtemään. Jos Jeesus ei hoida näitä asioita, ei minun kiljumisellanikaan ole mitään merkitystä. Haluan vain jättää sairaan ihmisen ja hänen vaivansa rukouksen kautta Jeesuksen käsiin.




Lainaus on Jumala koskettaa sinua -kirjan sivulta 183. Kyseessä on toinen painos vuodelta 1996.

Ennen lukemista mielessäni oli kiehunut taas muistaessani kaiken vääryyden. Rukoilin Jumalalta lisää voimia taisteluun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10021  Pe 06 Jou 2013, 4:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En nukkunut viime yönäkään hyvin, ja ajattelin ennen puolta yötä Rifen ohjelman aikana vain levätä silmät kiinni sängyssä ennen kuin pääsisin oikeasti nukkumaan. Mutta Jumala tuntui kannustavan minua lukemiseen ja sanoi, että jos luen nyt, saan kirjan huomenna loppuun.

Niinpä hain kirjan ja etsin kohdan, johon olin jäänyt. Hämmästys iski jo otsikon ja parin rivin lukemisen jälkeen, sillä kirjassa pohdittiin asioita, joita olin juuri itsekin pohtinut. Kuinka monia kertoja olinkaan pohtinut, kuinka monia kertoja pitää antaa anteeksi. Sehän koskettaa kaikkia.

Jatkoin lukemista eteenpäin seuraavalle, sitä seuraavalle ja vielä seuraavalle sivulle, jossa luki: "Noihin aikoihin Herra alkoi puhua minulle..." Samassa muistin, mitä aamulla oli tapahtunut, että olin ollut unohtamassa koko tärkeästä asiasta kirjoittamisen.

Olin herännyt aamulla taas muutaman tunnin unien jälkeen. Olin niin väsynyt, etten jaksanut kiskoa itseäni heti vessaan. Palattuani sänkyyn takaisin laitoin kelloradiosta soimaan cd:n hiljaa lepuuttaakseni hermojani ja nukahtaakseni uudestaan. Käännyn seinään päin elimistöni kaivatessa vain lepoa. Ennen kuin ehdin nukahtaa, tunnen, kuinka ihana Pyhä Henki alkaa virrata minussa taas. Se väreilee kauttaaltaan ja käännyn katsoakseni kelloa. Samassa kuulen cd-levyltä sanat: "Sinä lyötyä et lyö..." Levy soi niin hiljaisella, etten ilman kääntymistä olisi kuullut sanoja.

Olin juuri viime aikoina ajatellut, kuinka maailmassa lyödään lyötyjä ja heikkoja ja kärsiviä poljetaan ja riistetään aina vain uudestaan. Voin pahoin kaikesta siitä vääryydestä ja tuskasta, jota uhreille aiheutetaan.

Mutta olin unohtanut kaikkein tärkeimmän; ettei Jumala tee niin, lyö lyötyjä...

Hämmästyin Kaikkivaltiaan tapaa viestiä. Hän oli nähnyt ajatukseni tuoden oman näkökulmansakin esiin.

Olin niin hämmästynyt kuullessani "Sinä lyötyä et lyö", että unohdin painaa kellonajan mieleeni.

Myöhemmin tarkistin kirjasta Lauluja särkyneille, missä laulussa sanat ovat ja kuinka mones se on cd:llä. Laskin kuunnelleeni cd:tä reilun vartin ennen kuin kyseinen laulu "Hoida meitä" on alkanut, jonka kolmessa kertosäkeessä sanotaan:

"Sinä meitä kuulet,
sinä lyötyä et lyö.
Hoida meitä,
kunnes päättyy pitkä yö."


Hoida meitä

Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10131  Pe 03 Tam 2014, 0:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vaikeinta on seurata Jumalan tahtoa väsyneenä, kun ei millään jaksaisi, olen kokenut parina aamuna. Jumala on kehottanut käymään vessassa, että uni jatkuisi, mutta on ollut lähes ylivoimaisen vaikeaa kiskaista itsensä ylös virtsarakkoaan tyhjentämään. Sen tekee lähes viimeisillä voimillaan, mutta kuinka ollakaan; uni jatkuu taas, hoitava uni, ja on niin paljon parempi olla.

Jumala oli oikeassa taas... Jumala on aina oikeassa. Pitäisi aina kuunnella Jumalan ääntä omassa sydämessään ja omassatunnossaan.

Näin Jumala kouluttaa minua pienissä asioissa, että tottelisin Häntä suurissakin asioissa.

Jumala on meissä kaiken luonut, ei ole mitään hävettävää Hänen edessään.

Onnellisinta on kuitenkin tuntea Hänen läsnäolonsa kaikessa, ettei ole mitään, mistä Hän ei välittäisi. Se, jos mikä, on todellista rakkautta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10195  Su 12 Tam 2014, 18:32 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.2.2013 klo 23.12 kirjoitti:
Pyörittelen sanoja, vaihdan niiden paikkaa, ja kävelen ajatuksissani puron vieritse.

Havahdun siihen, että olen tulossa jo kotiin enkä ole keksinyt vielä yhtään hyvää otsikkoa.

Rukoilen ja sanon Jumalalle, ettei Hän tarvitsisi paljon aikaa auttaakseen minua otsikon kanssa.

Rukoilin kehittäessäni tuotakin otsikkoa kokeillen monia eri variaatioita, jonka lisäksi tarvitsin poikani apua koodin muokkaamiseen niin, että pitkälle otsikolle saatiin kopiokenttään tarpeeksi tilaa. Bittimaailmassa mikään ei ole yksinkertaista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10196  Su 12 Tam 2014, 18:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olen aina pelännyt sitä, että Jumala alkaisi puhua minulle niin paljon, etten ehtisi kirjata kaikkea ylös.

Jos Hän puhuisi tarpeeksi verkkaisesti ja harvoin, pysyisin perässä paremmin.

Mutta Jumala on puhunut ja ollut paljon enemmän läsnä kuin ikinä olen pystynyt ilmaisemaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10197  Su 12 Tam 2014, 19:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Olen aina pelännyt sitä, että Jumala alkaisi puhua minulle niin paljon, etten ehtisi kirjata kaikkea ylös.

Olen ottanut esiin perjantain 10.1.2014 aamusivut, joissa kirjoitan:

Lainaus:
Kello 9.41 sain ihanan Pyhän Hengen taas, joka hiipui kello 9.42 ja jatkui jälleen ajatellessani ihanaa Jumalaani, joka on puhunut minulle taas.

Jumalan puhe sykähdyttää koko olemusta, on arvokkainta, mitä ihminen voi saada. Jumalan puhe ja ohjaus tekee olon turvalliseksi ja luottavaiseksi, että koko elämä on hyvissä Jumalan käsissä.

Tuon jälkeen aamusivuissani kuvaan, kuinka poikani alkoi puolen yön aikaan antaa minulle Rifen hertsejä taas, joka venyi noin puoli kahteen. Minua harmittaa aina hertseihin menevä aika, kun olisi niin paljon muutakin tekemistä. Poikani sanoi minulle silloin yöllä, ettenkö tajua Jumalan antaneen hänelle kaiken taas; ne hertsit, ajan ja muun. Hän sanoi sen niin selvästi, että se pysäytti minut. Myöhemmin Jumala sanoi minulle, etten saa moittia poikaani yhtään. Se tuli niin selvästi ja koski nimenomaan hertsejä, joissa Jumala opastaa poikaani. - Ja uskoin Jumalaa enkä moittinut poikaani yhtään.

Tuon jälkeen jatkan aamusivuissani aamuni kuvailua, että aloin heräillä jo ennen yhdeksää ihmeen pirteänä, että lepäsin vielä ja kuuntelin kerran läpi cd:n Lauluja särkyneille, rukoilin parikin kertaa "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä", samoin Herran siunauksenkin useamman kertaa. Kirjoitin:

Lainaus:
Olin myös aivan hiljaa Jumalan edessä, jolloin Hän alkoi puhua minulle kymmenyksistä. Se tuli aivan selvästi, että voisin suorittaa kymmenykset sunnuntaisin. Tiesin sen tarkoittavan kirjoittamistani, että Jumalalle riittäisi kymmenykset sunnuntaisin, että muun ajan voisin käyttää lukuisiin kirjoitustöihini. Se oli selkeää ja ihanaa ohjausta rakkaalta Taivaan Isältäni, eikä mikään ole sen arvokkaampaa. - Kiitos, rakas Jumala kaikesta huolenpidostasi, jota meille suot. Johdata meitä nyt ja aina...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10199  Su 12 Tam 2014, 19:52 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jumalan puhetta tänä aamuna:

Huutolaislapsista huostaanottojen lapsikauppaan

Jumala ei siunaa vääryyttä eikä katso hyvällä sitä.

Lainaus:
Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Matt. 18:6
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10201  Ma 13 Tam 2014, 2:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.1.2014 klo 18.52 kirjoitti:
Jumalan puhetta tänä aamuna:

Huutolaislapsista huostaanottojen lapsikauppaan

Kysyin Jumalalta, kuinka olin selvinnyt, ja vastauksena tuli, että olin laittanut väärän raamatunkohdan.

Korjasin sen heti tuonne jälkimmäiseen kohtaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10231  Ti 14 Tam 2014, 23:54 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.1.2014 klo 18.10 kirjoitti:
Lainaus:
Olen aina pelännyt sitä, että Jumala alkaisi puhua minulle niin paljon, etten ehtisi kirjata kaikkea ylös.

Olen ottanut esiin perjantain 10.1.2014 aamusivut, joissa kirjoitan:

Lainaus:
Kello 9.41 sain ihanan Pyhän Hengen taas, joka hiipui kello 9.42 ja jatkui jälleen ajatellessani ihanaa Jumalaani, joka on puhunut minulle taas.

Jumalan puhe sykähdyttää koko olemusta, on arvokkainta, mitä ihminen voi saada. Jumalan puhe ja ohjaus tekee olon turvalliseksi ja luottavaiseksi, että koko elämä on hyvissä Jumalan käsissä.

Tuon jälkeen aamusivuissani kuvaan, kuinka poikani alkoi puolen yön aikaan antaa minulle Rifen hertsejä taas, joka venyi noin puoli kahteen. Minua harmittaa aina hertseihin menevä aika, kun olisi niin paljon muutakin tekemistä. Poikani sanoi minulle silloin yöllä, ettenkö tajua Jumalan antaneen hänelle kaiken taas; ne hertsit, ajan ja muun. Hän sanoi sen niin selvästi, että se pysäytti minut. Myöhemmin Jumala sanoi minulle, etten saa moittia poikaani yhtään. Se tuli niin selvästi ja koski nimenomaan hertsejä, joissa Jumala opastaa poikaani. - Ja uskoin Jumalaa enkä moittinut poikaani yhtään.

Tuon jälkeen jatkan aamusivuissani aamuni kuvailua, että aloin heräillä jo ennen yhdeksää ihmeen pirteänä, että lepäsin vielä ja kuuntelin kerran läpi cd:n Lauluja särkyneille, rukoilin parikin kertaa "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä", samoin Herran siunauksenkin useamman kertaa. Kirjoitin:

Lainaus:
Olin myös aivan hiljaa Jumalan edessä, jolloin Hän alkoi puhua minulle kymmenyksistä. Se tuli aivan selvästi, että voisin suorittaa kymmenykset sunnuntaisin. Tiesin sen tarkoittavan kirjoittamistani, että Jumalalle riittäisi kymmenykset sunnuntaisin, että muun ajan voisin käyttää lukuisiin kirjoitustöihini. Se oli selkeää ja ihanaa ohjausta rakkaalta Taivaan Isältäni, eikä mikään ole sen arvokkaampaa. - Kiitos, rakas Jumala kaikesta huolenpidostasi, jota meille suot. Johdata meitä nyt ja aina...

Kymmenykset sunnuntaisin? Mutta sehän on lepopäivä.

Jumala tietää, kuinka uupunut olen ja toivoo kymmenyksiä vain levon ohessa, rukoilemalla, kiittämällä tai ylistämällä Häntä.

Lepopäivä ei ole raatamista, ja ihana Jumala pyytää kaiken uupumuksen keskellä vain lepäämään itsessään:

Jesus, I am resting, resting



Matt. 11:28

Lainaus:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10297  Su 02 Hel 2014, 0:49 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Valvottuani sattuneesta syystä aamuun - jo toisen yön peräkkäin - tärisin edelleen nukahtaen lopulta hirveään väsymykseen.

Nukuin yli puoleen päivään ja heräsin taas ajattelemaan kaikkea ja rukoilemaan. Rukoilin ensin tuttuja litanioita, että Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua/meitä syntisiä ja Herran siunauksenkin useamman kertaa. Mutta Jumala tuntui jäävän etäiseksi ja tunsin hirveää kaipausta. Aloin rukoilla sydämestäni omin sanoin, kuinka kaipaan Häntä ja haluan Hänen olevan läsnä elämässäni ja ohjaavan minua kaikessa... "Eikä Jumala ollut hylännyt minua tai ollut etäinen enää tuntiessani Hänen ihanan Pyhän Hengen kosketuksensa kipottelevan kipeässä ruumiissani taas päästä varpaisiin. En halunnut katsoa edes kelloa, ettei se ihana voima ja virta olisi häiriintynyt. Vasta perään katsoin kelloa, se oli 14.09", kirjoitin iltapäivään venyneissä aamusivuissani tänään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10416  To 20 Maa 2014, 0:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eilen illalla ennen kävelylenkille lähtöä poikani pyysi minua kysymään Jumalalta uusia hertsejä. Hän on pyytänyt sitä monia kertoja aiemminkin, jolloin minulla on ollut kiusaantunut olo. Jos Jumala ei puhu minulle niin kuin hänelle ja kerro hertsejä, minkäs sille voi. Tosin kerran sain yhden ja se oli tehokas. Mutta sen jälkeen oli ollut hiljaista, ei hertsejä minulle. Vaivaantuneena selitin pojalleni, ettei Jumala puhu minulle niin selvästi kuin hänelle, ainakaan niitä lukuja, ja täytyisi olla kynää ja paperia lähellä, että ehtisi kirjoittamaan ylös, koska kaikki unohtuisi muuten. Poikani ei pitänyt sitä minään ongelmana, hän lupautui auliisti tallentamaan luvut kännykkäänsä. Selvä juttu; sehän olisi aivan pikku juttu rukoilla Jumalaa ja saada joku luku tai lukuja... Sitten vain ulos odottamaan, jos kukko käskien laulaisi.

Mutta oli aivan hiljaista; lisäksemme ei puhunut ketään eikä Jumala hiiskahtanutkaan minulle. Tallustelimme jo takaisinpäin, kunnes katseeni osuessa yhden auton rekisterikilpeen tunsin Jumalan viestivän sen kautta. Kerroin asiasta pojalleni, joka kiinnostui heti ja otti kännykkänsä esiin. Toistin numeron, se oli 1973 nähtyäni viimeisen I-kirjaimen ykkösenä. Mutta poika laittoi vain varsinaisen luvun 973 talteen. Keksin myös hyvän muistisäännön: olin 13-vuotias vuonna 1973.

Päästyämme kotiin menin keittiöhommiin ja poika alkoi selvitellä hertsejä. Jonkun ajan kuluttua hän ilmoitti hertsin 1973 olevan Aspergillus flavukseen, joka aiheuttaa myös tärinää ja tuhoaa hermostoa. Hän tutki lisää ja kertoi, kuinka sienet syövät elohopeaa, että ne ovat tappaneet kai hampaanikin... Päästyäni tietokoneen ääreen aloin penkoa asioita itsekin. Halusin tarkistaa, oliko tekemässäni hometestissä kasvanut myös flavusta. Löysin tietokoneelta vanhat muistiinpanot nopeasti ja epäilykseni osoittautuivat oikeaksi. Kävin poikani linkkejä läpi, ja päätin kirjoittaa kaikesta. Kesken kirjoittamiseni löysin hirveän tutkimuksen, jossa Aspergillus flavuksen kerrotaan aiheuttavan kroonista granuloomasinuiittia ja olevan sata kertaa virulentimpi kuin Aspergillus fumigatus.

Jumala johdatti meidät kaiken tuon tiedon äärelle ja osoitti, että Hän voi viestiä muutenkin kuin sanoin!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10417  To 20 Maa 2014, 2:17 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.3.2014 klo 23.59 kirjoitti:
Eilen illalla ennen kävelylenkille lähtöä poikani pyysi minua kysymään Jumalalta uusia hertsejä. Hän on pyytänyt sitä monia kertoja aiemminkin, jolloin minulla on ollut kiusaantunut olo. Jos Jumala ei puhu minulle niin kuin hänelle ja kerro hertsejä, minkäs sille voi. Tosin kerran sain yhden ja se oli tehokas. Mutta sen jälkeen oli ollut hiljaista, ei hertsejä minulle. Vaivaantuneena selitin pojalleni, ettei Jumala puhu minulle niin selvästi kuin hänelle, ainakaan niitä lukuja, ja täytyisi olla kynää ja paperia lähellä, että ehtisi kirjoittamaan ylös, koska kaikki unohtuisi muuten. Poikani ei pitänyt sitä minään ongelmana, hän lupautui auliisti tallentamaan luvut kännykkäänsä. Selvä juttu; sehän olisi aivan pikku juttu rukoilla Jumalaa ja saada joku luku tai lukuja... Sitten vain ulos odottamaan, jos kukko käskien laulaisi.

Mutta oli aivan hiljaista; lisäksemme ei puhunut ketään eikä Jumala hiiskahtanutkaan minulle. Tallustelimme jo takaisinpäin, kunnes katseeni osuessa yhden auton rekisterikilpeen tunsin Jumalan viestivän sen kautta. Kerroin asiasta pojalleni, joka kiinnostui heti ja otti kännykkänsä esiin. Toistin numeron, se oli 1973 nähtyäni viimeisen I-kirjaimen ykkösenä. Mutta poika laittoi vain varsinaisen luvun 973 talteen. Keksin myös hyvän muistisäännön: olin 13-vuotias vuonna 1973.

Päästyämme kotiin menin keittiöhommiin ja poika alkoi selvitellä hertsejä. Jonkun ajan kuluttua hän ilmoitti hertsin 1973 olevan Aspergillus flavukseen, joka aiheuttaa myös tärinää ja tuhoaa hermostoa. Hän tutki lisää ja kertoi, kuinka sienet syövät elohopeaa, että ne ovat tappaneet kai hampaanikin... Päästyäni tietokoneen ääreen aloin penkoa asioita itsekin. Halusin tarkistaa, oliko tekemässäni hometestissä kasvanut myös flavusta. Löysin tietokoneelta vanhat muistiinpanot nopeasti ja epäilykseni osoittautuivat oikeaksi. Kävin poikani linkkejä läpi, ja päätin kirjoittaa kaikesta. Kesken kirjoittamiseni löysin hirveän tutkimuksen, jossa Aspergillus flavuksen kerrotaan aiheuttavan kroonista granuloomasinuiittia ja olevan sata kertaa virulentimpi kuin Aspergillus fumigatus.

Jumala johdatti meidät kaiken tuon tiedon äärelle ja osoitti, että Hän voi viestiä muutenkin kuin sanoin!

Pidin kiirettä saadakseni edellisen viestin lähetettyä 19.3.2014 puolella. Jos vuorokausi olisi ehtinyt vaihtua, aloitusta olisi pitänyt muuttaa; se ei olisi viitannut enää oikeaan ajankohtaan, ainakaan niin selkeästi.

Mutta puhuessani nyt viime yöstä, ajankohdasta ei voi erehtyä. Se oli ensimmäinen kerta, kun sain hertsiä 1973 Aspergillus flavusta vastaan. Kymmenen minuuttia, jona aikana voin pahoin, jonka jälkeen poika toi minulle kaksi kapselia glutationia neutraloimaan vapautuneita myrkkyjä. Sain samaan syssyyn muitakin hertsejä ja nukkumaan mennessäni luulin nukkuvani huonosti taas, joka on ollut viime vuosina enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta nukuinkin kuin tukki niin kuin poikanikin... Vaikka hertsitkin olivat auttaneet, tiesimme molemmat Jumalan antaneen ne hyvät unet rukoiltuamme sitä hartaasti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10458  Ma 07 Huh 2014, 1:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei savua ilman tulta: uudessa kuvauksessa vasemmalla poskiontelossani näkyy noin kahdeksan millin kokoinen ethmoidaalilokero varjostuneena ja toisessakin ethmoidaalilokerossa on limakalvoturvotusta. Pirulainen on siellä luun suojassa piilossa; tunnen koko ajan sen eikä ole mitään tietoa tai käsitystä, mistä saisin oikeaa hoitoa tai itseni kuntoon. Ei voi muuta kuin rukoilla Jumalan johdatusta siihenkin, niin kuin olen jo tehnyt. Kaikki on ihan toivotonta muuten, ihmiset jätetään Suomessa heitteille. Kuulin vastikään tapauksesta, jossa henkilö oli loukannut selkänsä. Lääkärien mukaan selässä ei ollut mitään, mutta myöhemmin paljastui murtuma, jota yritetään hoitaa kuntoutuksella. Ajatelkaa kaikkea sitä kipua ja särkyä, johon on saanut vain kipulääkkeitä. Selässä on vaarallinen vamma, jota ei edes kuvata. Ihmistä juoksutetaan uudestaan ja uudestaan lääkäreillä; kuinka paljon se maksaa verrattuna siihen, että kerralla tutkittaisiin ja hoidettaisiin kunnolla, puhumattakaan turhaan aiheutetusta kärsimyksestä. Mieleeni tuli jopa, että aivan kuin lääkärit pitäisivät ihmisiä tahallaan koukussa pysyäkseen täystyöllistettyinä. Jos he hoitaisivat ihmiset kerralla kuntoon, hommat vähenisivät. Kiduttamalla ja rääkkäämällä jonot pysyvät suurina niin kuin tulonlähdekin. - Ajattelinpa vaan Jumalan kasvojen alla, kun samanlaista lypsämistä oli jo Jeesuksen aikana, ks. Mark. 5:26.

Mutta asiasta toiseen - lauantai-iltaan. Olin juuri tullut asioilta enkä ollut päässyt kuin eteiseen ja ehtinyt riisua vain päällysvaatteeni, kun tunsin sisäisen kehotuksen lähteä hakemaan aikaisemmin lukemani lehden pyykkituvasta. Joskus kehotuksesta tai tunteesta ei ole varma, mutta tämä oli hyvin voimakas. Ei ollut pienintäkään epäilystä, mitä Jumala halusi minun tekevän. Tunsin vain pakottavan kolkutuksen omassatunnossani ja lähdin liikkeelle heti. Pyykkituvassa oli pari muutakin, jotka varmaan ihmettelivät, miksi joku penkoo vain lehtiä. Vihdoin viimein löysin etsimäni ja palasin takaisin. Eikä siinä kaikki; lehdessä ollut tositarina keskitysleiristä piti saada myös nettiin. Olin aika poikki saatuani urakan valmiiksi.

Sitten sunnuntaiaamuna tunsin väsymyksen kasaantuneen enkä olisi jaksanut ajatellakaan ylösnousua. Mutta kello oli jo aika paljon ja mietin, täytyykö nousta taas vain reippaana ylös? Saadessani ajatuksiini vastauksen "lepopäivä" ihmettelin hetken, jonka jälkeen käänsin kylkeäni ja jatkoin lepäämistä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10459  Ti 08 Huh 2014, 0:24 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.4.2014 klo 1.59 kirjoitti:
Sitten sunnuntaiaamuna tunsin väsymyksen kasaantuneen enkä olisi jaksanut ajatellakaan ylösnousua. Mutta kello oli jo aika paljon ja mietin, täytyykö nousta taas vain reippaana ylös? Saadessani ajatuksiini vastauksen "lepopäivä" ihmettelin hetken, jonka jälkeen käänsin kylkeäni ja jatkoin lepäämistä.

"Alkaessani heräillä aamupäivällä rukoilin taas Jumalaa ja johdatusta kaikkeen. Ilman Hänen apuaan en selviäisi mistään, tilanteeni on joka tavalla niin vaikea ja voimavarani vähäiset. Jumala vastasi rukoukseeni sanomalla: 'Minä johdan sinua.' Kello oli 10.52 silloin. Perään Hän sanoi vielä: 'Nouse ylös nyt', kellon ollessa 10.53 silloin", kirjoitin aamusivuihini maanantaina 7.4.2014.

Oikolukiessani sivujani myöhemmin ja päästyäni kohtaan "Minä johdan sinua" sain Pyhän Hengen, joka virtasi minuun. Kello oli 15.32 silloin. Jatkaessani eteenpäin ja lukiessani kohdan "Nouse ylös nyt", Pyhä Henki alkoi virrata uudestaan. Kello oli 15.33 silloin, ja poskionteloni alkoi särkeä etenkin poistetun hampaan kohdalta. En ole kirjoittanut aamusivuihini tuosta vielä, teen sen huomenna tiistaina. Tärkeistä asioista on yritettävä aina muistaa kirjoittaa.

Nyt illalla kellon ollessa jo paljon tultuamme kävelyltä tunsin Jumalan kehottavan minua lukemaan edes vähän Pirkon ja Eeron kirjaa: "Totta joka sana". Lukiessani klikkailin magneettipulsaattorilla pitkin kipeää kehoani ja kesken kaiken tunsin Jumalan katsovan ja lukevan minua, mitä uskon, mitä en. Mutta hämmästyin toden teolla vasta lukiessani tämän kohdan:

"Jeesuksen kuolleista nouseminen oli niin valtava tosiasia, että se kykeni muuttamaan vanhatestamentillisen juutalaisen uskon tärkeimmän perustuksen, sapatin vieton sunnuntaiksi."

Haukoin lähes henkeäni lukiessani tuon, tajutessani Jumalan tahtoneen näyttää minulle juuri tuon kohdan - osoitettuaan minullekin jo monta kertaa sunnuntain olevan lepopäivä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10460  Ti 08 Huh 2014, 23:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.4.2014 klo 0.24 kirjoitti:
"Alkaessani heräillä aamupäivällä rukoilin taas Jumalaa ja johdatusta kaikkeen. Ilman Hänen apuaan en selviäisi mistään, tilanteeni on joka tavalla niin vaikea ja voimavarani vähäiset. Jumala vastasi rukoukseeni sanomalla: 'Minä johdan sinua.' Kello oli 10.52 silloin. Perään Hän sanoi vielä: 'Nouse ylös nyt', kellon ollessa 10.53 silloin", kirjoitin aamusivuihini maanantaina 7.4.2014.

Oikolukiessani sivujani myöhemmin ja päästyäni kohtaan "Minä johdan sinua" sain Pyhän Hengen, joka virtasi minuun. Kello oli 15.32 silloin. Jatkaessani eteenpäin ja lukiessani kohdan "Nouse ylös nyt", Pyhä Henki alkoi virrata uudestaan. Kello oli 15.33 silloin, ja poskionteloni alkoi särkeä etenkin poistetun hampaan kohdalta. En ole kirjoittanut aamusivuihini tuosta vielä, teen sen huomenna tiistaina. Tärkeistä asioista on yritettävä aina muistaa kirjoittaa.

Jäi kertomatta, etten eilen jaksanut nousta heti Jumalan pyytäessä ylös. Olin kuolemanväsynyt valvottuani tärinän takia vielä noin tunnin siitä, kun olin mennyt maanantain vastaisena yönä nukkumaan. Tärisin ja luitani kolotti spirokeetan jakautuessa taas alkuviikon ollessa aina hankalampi, jos ei jo muutenkin ole.

Muttei Jumala ole mikään orjapiiskuri, joka vaatisi täydellisen suorituksen, jolle kelpaisi vain täydelliset ihmiset, joita ei ole edes olemassa. Hän armahtaa ja ymmärtää ja antaa aina uuden tilaisuuden, nostaa ylös kaatuneen, joka hädissään huutaa Jumalaa avukseen. Niin monta kertaa kuin kaatuu, niin monta kertaa Jumala nostaa pystyyn sen, joka turvautuu Häneen. Hän ei hylkää omiaan koskaan. Jos Hän olisi ollut vihainen huonosta suorituksestani, Hän ei olisi antanut Pyhää Henkeäänkään silloin iltapäivällä - eikä tänään eikä koskaan...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10465  To 10 Huh 2014, 1:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olin laittanut herätyskellon soimaan aamuksi, mutta heräsin jo paljon ennen soittoa. Olin nukkunut vain nelisen tuntia, mutta olin ihmeen pirteä kiittäen siitä Jumalaa.

Sitten vain aamusivuja ennen lähtöä rustaamaan. Ainakin muutaman rivin voisi kirjoittaa ja takaisin tullessa enemmän.

Mutta ennen lähtöä koko hulluus paljastui. Ei kannattaisi mennäkään Hulluille Päiville tekemään typeryyksiä vaan pysyä kotona ja jatkaa aamusivujen rustaamista.

Jaksoin pinnistellä sivut loppuun, jonka jälkeen väsähdin ja olin kuin nukkuneen rukous. Pitäisi mennä lepäämään jäädessäni nuokkumaan vain pystyyn. Myöhemmin lepäsin hetken ja tärisin taas.

Mutta sain syntymään tämän ja perään vielä tämän, joihin molempiin upposi aikaa. Oman tekstin muotoilu, sisällön ja linkkien rakentaminen on hidasta ja haastavaa puuhaa, mutta niin on myös toisen tekstin lainaaminen skannaamisesta lähtien. Kirjoitus on saatava digitaaliseen muotoon ja käsiteltävä rivi riviltä ja sana sanalta. Yrittäessään päästä liian helpolla kapeat palstat voivat limittyä toistensa sekaan eikä tekstistä saa mitään tolkkua. Napsiessaan palan kerrallaan, työstäessään ja liittäessään sen toisiin kuin palapelissä, alkuperäinen juttu alkaa hahmottua. Mutta kapeiden palstojen leventämistä varten koko kirjoitus on käytävä rivi kerrallaan läpi. Jos puuhan aloittaa kirjoituksen alusta, tynkärivejä saa korjata loputtomiin. Sen tähden olen alkanut käydä kirjoitusta läpi lopusta alkuun päin, jonka jälkeen tekstin voikin oikolukea normaalisti alusta loppuun ja tutkia useampaan kertaan, että kaikki menee varmasti oikein - jopa alkuperäisine kirjoitusvirheineen, joita niitäkään ei saisi lainauksessa korjailla. Kaikessa menee aikaa, mutta jos asia on tärkeä, työ on sen arvoista:

Lainaus:
Elämän paineita emme pääse pakoon, onhan Jeesuskin sanonut Johanneksen evankeliumissa: "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina; minä olen voittanut maailman" (Joh 16:33). - Hän kutsuu myös meitä, kuormiemme kantajia tai uuvuttamia luokseen ja Hän on luvannut antaa meille levon (Matt. 11:28-30). Me elämme ajassa, jossa käsittämättömällä tavalla kaikki tuntuu olevan sallittua ja Kiusaaja tekee tihutöitään siellä ja täällä, emmekä osaa erottaa oikeaa väärästä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10477  La 12 Huh 2014, 1:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Perjantaina heräillessäni ajattelin kaikkea tuota mielessäni aavistus, mikä ainakin tähän mennessä näyttäisi pitävän paikkansa.

Uskontoni, uskoni, voi olla monille ongelma. Sitä saatetaan jopa pitää häiritsevänä, että muuten olen ok, mutta uskoni on ongelma.

He eivät tiedä, että se Ongelma on pitänyt minut pystyssä ja hengissä, vahvempana kuin vain omien voimieni varassa, jotka eivät olisi riittäneet mihinkään.

Ajan ja ajatusteni rientäessä eteenpäin Jumala sanoo minulle:

"Ongelma pyytää sinua nousemaan ylös."

Ilahdun hirveästi, että Jumala puhuu ja on niin huumorintajuinen. Vastaan: "Kiitos, rakas Jumala", pyytäen Häntä siunaamaan päiväni ja johtamaan kaikessa taas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10566  Ke 07 Tou 2014, 1:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.4.2014 klo 1.22 kirjoitti:
Uskontoni, uskoni, voi olla monille ongelma. Sitä saatetaan jopa pitää häiritsevänä, että muuten olen ok, mutta uskoni on ongelma.

He eivät tiedä, että se Ongelma on pitänyt minut pystyssä ja hengissä, vahvempana kuin vain omien voimieni varassa, jotka eivät olisi riittäneet mihinkään.

Ajan ja ajatusteni rientäessä eteenpäin Jumala sanoo minulle:

"Ongelma pyytää sinua nousemaan ylös."

Ilahdun hirveästi, että Jumala puhuu ja on niin huumorintajuinen. Vastaan: "Kiitos, rakas Jumala", pyytäen Häntä siunaamaan päiväni ja johtamaan kaikessa taas.

Illalla pyörälenkillä muistin, että juuri tässä ketjussa on kaipaamaani tietoa.

Sitten kun äsken luin tuon lopun, minua alkoi huvittaa. Ei siitä ole montakaan tuntia, kun Jumala sanoi, että yrittäisin väsymyksestä huolimatta tehdä vaan kaiken. Siihenhän Paha juuri tähtääkin, ettei minusta olisi mihinkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10595  Ma 12 Tou 2014, 23:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.5.2014 klo 1.15 kirjoitti:
Siihenhän Paha juuri tähtääkin, ettei minusta olisi mihinkään.
- Ja että hermostuisin.

Kun iltapäivällä lehdenlukukierrokseni lomassa poikkesin Kirkko & kaupunkiin, tuo jatkuva vaino alkoi kiehua sisälläni.

Miten luterilaisessa kirkossa kehdataankaan, eikö ole enää mitään rajaa?

Laitoin sivun kirjanmerkkeihini talteen, mutta sisälläni kuohui vieläkin.

Olin juuri lähdössä ulos, laittamassa vaatteita päälle, kun Jumala sanoi minulle, että minun pitää olla rauhallinen ja vahva. Kello oli 16.59 silloin. Samassa ihana rauha, Jumalan rauha, valtasi minut ja tyynnyin.

Myöhemmin ajattelin jo selkeästi. Niillä olisi vielä pari paukkua tulossa, jonka jälkeen minulla olisi aikaa ihan rauhassa kirjoittaa kaikesta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10606  Ke 14 Tou 2014, 23:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viime yö palautui juuri mieleeni.

Jeesuksen puhuttelu.

Eikä mikä tahansa. Sellainen, että oksat pois.

Hän tuli kuin tummassa pilvessä, jossa on kaikki voima, joka voi iskeä tulta ja tappuraa, jolla on kaikki tuomiovalta.

Hän ei ollut minuun tyytyväinen.

Jo pitkän aikaa, aina poikani sanoessa "Jeesus paranna", olin itse vain, että plääh... On niin helppoa sanoa, että Jeesus paranna, ja vielä helpompaa pitää sitä vain sanoina. Parantuminen ei ole niin helppoa, se ei ole niin yksinkertaista...

Ja nyt Jeesus oli siinä ja teki tiettäväksi, että on totinen ja todellinen eikä mitään satua.

Vain muutamia kertoja olen kokenut Jeesuksen läsnäolon, tuntenut Hänen läsnäolonsa.

Viime yö tuoreimpana.

- Seuraavalla kerralla, kun poikani sanoo, että Jeesus paranna, asenteeni on eri.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10759  Ti 15 Hei 2014, 1:22 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Erikoinen juttu tuo tuossa edellä. Pysähdyin oikein ajattelemaan, kun koko käsikirjoitus on mennyt uusiksi taas ja kaikki alkanut vasta pikku hiljaa valjeta.

Ihmeellisellä tavalla Jumala tietää kaiken, mitä täälläkin kirjoittelen, kuten tämänkin:

Admin 11.7.2014 klo 3.27 kirjoitti:
Mutta Jumala ei ole pyytänyt minua alistumaan vaan taistelemaan, ja niin aion totisesti tehdä.

Jälkikäteen minua hämmästytti poikani kertoessa Jumalan sanoneen hänelle: "Kun maailma nujertaa, ei pidä alistua."

Uskovien yhteydessä on monia kertoja tullut vahvistus jostain asiasta. Kun esimerkiksi Jumala on sanonut jotain, joku uskova on vahvistanut sen niin kuin tässä. Aivan kuin Jumala allekirjoittaisi tai kuittaisi asiat, että niinhän se on.

Poikanikaan ei tiennyt, mitä tänne olin kirjoitellut, mutta Jumala tiesi ja puhui hänelle noin puoli tuntia sen jälkeen, kun olin viestini tänne postannut. Poika kirjoitti saamansa sanat keltaiselle lapulle tietäessään minun kysyvän kaikkea taas kirjoittaessani tärkeitä juttuja talteen.

Punkinpuremistakin Jumala on puhunut pojalleni. Ollessamme myöhään illalla 11.7.2014 pyörälenkillä Jumala sanoi pojalleni, että punkinpuremat ovat johdatusta, että kirjoittaisin kaikesta Sanasinkoon.

Vielä aamuyöllä 12.7.2014 Jumala lohdutti poikaani, että "äiti on taistelija" ja että "taudit kuolee ennen kuin äiti kuolee".
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10971  Pe 03 Lok 2014, 2:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.1.2014 klo 18.42 kirjoitti:
Olen aina pelännyt sitä, että Jumala alkaisi puhua minulle niin paljon, etten ehtisi kirjata kaikkea ylös.

Jos Hän puhuisi tarpeeksi verkkaisesti ja harvoin, pysyisin perässä paremmin.

Mutta Jumala on puhunut ja ollut paljon enemmän läsnä kuin ikinä olen pystynyt ilmaisemaan.

Harmittaa, jos en päivän parin sisällä kirjoita tärkeimpiä asioita aamusivuihini, sillä ne ovat muistini nykyään. Ilman aamusivuja en muistaisi, mitä viime tai edellisviikolla on tapahtunut, oliko se tiistaina vai keskiviikkona vai milloin. Muistan vain jotain sinnepäin, mutten voi olla varma, ellen kirjoita kaikkea ylös.

Pari päivää sitten Jumala toivoi, etten latelisi valmiita rukouslitanioita. Sehän olisi vähän sama kuin latelisi puhelimeen vain omat kuulumiset ja sulkisi linjan kuuntelematta, mitä toisella on sanottavaa, ajattelin myöhemmin.

Oikeassahan Jumala on, mutta on vaikea odottaa hiljaa, että Hänkin voisi sanoa jotain.

Mutta olen yrittänyt.

Nyt torstaina 2.10.2014 oli ihanaa, kun herättyäni ja rukoiltuani Jumala sanoi minulle: "Jatka työtä!"

Yritin painaa kellonajan mieleeni, mutta unohdin sen. Tärkeintä oli kuitenkin sanojen sisältö.

Myöhemmin murehtiessani keuhkoja, että pitäisi alkaa puhaltaa pulloon saadakseni lopunkin liman pois, Jumala sanoi parantavansa minut.

Jumalan puhe on minulle täyttä totta. Yhtä totta kuin joku soittaa ja kuulee äänen kännykästä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 10993  Su 05 Lok 2014, 18:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.10.2014 klo 2.39 kirjoitti:
Harmittaa, jos en päivän parin sisällä kirjoita tärkeimpiä asioita aamusivuihini, sillä ne ovat muistini nykyään. Ilman aamusivuja en muistaisi, mitä viime tai edellisviikolla on tapahtunut, oliko se tiistaina vai keskiviikkona vai milloin. Muistan vain jotain sinnepäin, mutten voi olla varma, ellen kirjoita kaikkea ylös.

Pari päivää sitten Jumala toivoi, etten latelisi valmiita rukouslitanioita. Sehän olisi vähän sama kuin latelisi puhelimeen vain omat kuulumiset ja sulkisi linjan kuuntelematta, mitä toisella on sanottavaa, ajattelin myöhemmin.

Oikeassahan Jumala on, mutta on vaikea odottaa hiljaa, että Hänkin voisi sanoa jotain.

Mutta olen yrittänyt.

Edelliseen oli Päivän Sanassa niin osuvasti:

Lainaus:
Päivän Sana 2. lokakuuta 2014

Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

Room. 8:26
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11004  Ke 08 Lok 2014, 1:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.10.2014 klo 2.39 kirjoitti:
Admin 12.1.2014 klo 18.42 kirjoitti:
Olen aina pelännyt sitä, että Jumala alkaisi puhua minulle niin paljon, etten ehtisi kirjata kaikkea ylös.

Jos Hän puhuisi tarpeeksi verkkaisesti ja harvoin, pysyisin perässä paremmin.

Mutta Jumala on puhunut ja ollut paljon enemmän läsnä kuin ikinä olen pystynyt ilmaisemaan.

Harmittaa, jos en päivän parin sisällä kirjoita tärkeimpiä asioita aamusivuihini, sillä ne ovat muistini nykyään. Ilman aamusivuja en muistaisi, mitä viime tai edellisviikolla on tapahtunut, oliko se tiistaina vai keskiviikkona vai milloin. Muistan vain jotain sinnepäin, mutten voi olla varma, ellen kirjoita kaikkea ylös.

Pari päivää sitten Jumala toivoi, etten latelisi valmiita rukouslitanioita. Sehän olisi vähän sama kuin latelisi puhelimeen vain omat kuulumiset ja sulkisi linjan kuuntelematta, mitä toisella on sanottavaa, ajattelin myöhemmin.

Oikeassahan Jumala on, mutta on vaikea odottaa hiljaa, että Hänkin voisi sanoa jotain.

Mutta olen yrittänyt.

Nyt torstaina 2.10.2014 oli ihanaa, kun herättyäni ja rukoiltuani Jumala sanoi minulle: "Jatka työtä!"

Yritin painaa kellonajan mieleeni, mutta unohdin sen. Tärkeintä oli kuitenkin sanojen sisältö.

Herättyään aamulla katsoo kelloa ja pohtii, onko nukkunut tarpeeksi. Niin nyt tiistainakin 7.10.2014 kellon ollessa yhdentoista päälle. Vaikken ollut nukkunut erityisen hyvin, pärjäisin unillani. Eikä aikaakaan, kun ajatukset olivat vieneet mennessään.

Oikeasti määrä oli rukoilla heti herättyään. Kuin huomaamatta aloin ladella ulkoa, Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä, tai Herra siunaa meitä ja varjele meitä... Vaan eihän se ollut omin sanoin rukoilemista, mutta olin väsynyt enkä jaksaisi näitä harjoituksia. - Oma rakas kallis Jeesus, eikö Pirkkokin sanonut niin? - Olen tässä...

Odotan, muttei mitään kuulu. Oireitteni pahennuttua ajattelen lähes 30 vuoden takaisia kokemuksiani, kaikkia niitä loukkauksia ja sitä vääryyttä, jota olin saanut osakseni. Ulostetestitkin oli tehty vasta kolmen viikon kuluttua sairastumisestani eikä semmoisilla voi edes sulkea pois poliota, joka voidaan akuutissa vaiheessa todeta vain selkäydinpunktiolla, jota minulle ei tehty ollenkaan, pohdin kaikkea katkerana.

En tiennyt Jumalan kuulleen kuitenkin rukoukseni ja lukeneen ajatukseni koko ajan, kunnes vastaanotin sanat, joita jäin ihmettelemään:

"Oli se poliota."

Kuulinko oikein? Sanoiko Jumala "oli se poliota" vai "se oli poliota", mietin hetken sanojen tullessa niin hiljaa. Mutta kyllä se oli niin, Hän sanoi: "Oli se poliota." Katsoin kelloa perään, se oli 12.01 silloin.

Jäin sen jälkeen vielä ajattelemaan ja ihmettelemään kaikkea, kunnes vastaanotin sanat:

"Jatka kirjoittamista!"

Kello oli 12.20, ja nuo sanat olivat kuin piristysruiske minulle ja nousin heti sängystä ylös jatkamaan kirjoittamista, aivan niin kuin Herra oli pyytänyt.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11006  To 09 Lok 2014, 4:00 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Herättyäni keskiviikkona 8.10.2014 mielessäni oli edelleen ankea päivä 7.10. kauan sitten. Olin muistanut sen jo kirjoittaessani aamusivuja 7.10.2014 ja tarkistanut allakasta asian. Oli se päivä, jolloin koiramme lyhyen sairastelun jälkeen nukutettiin. Siitä on niin pahat muistot, koska vielä viimeisenä yönä olin riidellyt puhelimessa koiran hoidosta lapseni isän kanssa. Olin vaatinut viemään koiraa jo aikaisemmin lääkärille, mutta hän vetosi viikonloppuun. Soitin silloin viimeisenä yönä yliopiston pieneläinklinikallekin, josta kehotettiin tuomaan koira heti aamukahdeksalta paikalle. Välitin tiedon lapseni isälle, mutta tämä vei koiramme vasta puolen päivän jälkeen yksityiselle eläinlääkäriasemalle, jossa se nukutettiin kello 13.50.

Koira oli oksennellut vajaan viikon ja kärsi jo nestehukasta. Eläinlääkärikirjan ohjeiden mukaan olin pyytänyt tarkistamaan ikenet ja turkin, kaiken täsmätessä. Koira oli vetänyt suuhunsa ties mitä, sukkia ja muuta, eikä mikään pysynyt sisällä. Se ei ollut vielä vanha, vajaat yksitoista.

Viimeisestä yöstä jäi kauheat muistot tajutessani sairaan koiran kuulevan puhelimen toisessa päässä kaiken. Lapseni isä ei halunnut ymmärtää tilanteen vakavuutta ja puhui minulle rumasti. Etten puuttuisi mihinkään, hän hoitaa tämän. Hän oli jo puristellut koiraa mahasta muka auttaakseen, vaikka satutti kai vaan lisää.

Minua harmitti se, ettei hän voinut viedä koiraa pieneläinklinikalle, niin kuin oli sovittu, jossa se olisi yritetty pelastaa. Hän tekee oman päänsä mukaan ja vie koiran vasta iltapäivällä yksityiselle eläinlääkäriasemalle.

Rumasta lopusta on jäänyt paha maku suuhun, ja vasta viime vuonna tuli mieleeni, etten ehkä tiedäkään siitä lopusta kaikkea. Mitä jos nukuttamiseen päädyttiin sen takia, että leikkaus olisi ollut yksityisellä niin paljon kalliimpi, se jäi kaivelemaan minua. Niin monia muitakin asioita olin tajunnut vasta myöhemmin. Hän salaa niin paljon eikä kerro kaikkea.

Aamusivuistani 8.10.2014:

Lainaus:
Ajattelin tätä kaikkea herättyäni ja levätessäni vielä sängyssä. Olin rukoillutkin jo ajatusteni virratessa sinne tänne, kunnes kesken kaiken tuli pommi ja vastaanotin sanat: "Olisi sen voinut pelastaa." Kello oli 12.01 silloin, katsoin. Jumala kertoi taas jotain sellaista, jota Häneltä ei voinut pimittää.

Purin aamusivuihini kaikkea ja kirjoitin myös siitä, että seuraavana päivänä koiramme kuoleman jälkeen lapseni isä vei minut ja pojan kauppaan ja ostatutti meille uuden telkkarin, vaikka sydämeni oli ihan romuna.

Aamusivuistani 8.10.2014 vielä tämäkin:

Lainaus:
Rankkoja ajatuksia... Ajattelin ylösnoustuani tänään myös sitä, miten lääkärit raatelevat ja repivät minua selkäni takana kritisoidessani heidän toimintaansa, miten minut ja uskoni leimataan hulluksi... Ajatukseni keskeytti ihanat Herran sanat: "Minä hankin sinulle oikeutta." Katsoin kelloa, se oli 12.05, ihmetellessäni kaikkea ja kiittäessäni mielessäni Jumalaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11016  Su 12 Lok 2014, 3:26 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hukun kirjoituksiini, joita on hirveät määrät. Etsiminen sieltä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mitään automaattista hakutoimintoa ei ole, kaikki on plärättävä käsin. Olen kuluttanut päiviä, etsinyt tuntitolkulla jotain.

Mutta on etsittävä, jos haluaa löytää, mitä on kirjoittanut.

Laatikot ovat julmetun painavia, mutta kannoin illalla viimeisimmän täyden laatikon sohvalle. Istuin vierelle ja aloin plärätä liuskoja läpi pino kerrallaan sormitutti kädessäni.

Se oli alkuiltaa ajantajun hävitessä kokonaan. Vaikka yritin etsiä tiettyjä kohtia vaan; muistinko oikein, oliko Jumala puhunut niin ja niin - jutut veivät mennessään - ja törmäsin kaikkeen muuhunkin tärkeään, mitä Jumala oli opettanut.

Laatikossa oli vajaan kahden vuoden kirjoitukset kesäkuusta 2012 huhtikuuhun 2014, noin 2500 liuskaa. Olin merkkaillut viimeisimpiä liuskoja tarralapuilla, joita napsin pois huomattuani käsitelleeni monia asioita jo. Lätkin tarralappuja laatikon kylkeen käytettäväksi uudelleen.

Sitten kesken kaiken tulin huonovointiseksi syötyäni vain kaksi pientä palaa omatekemääni pitsaa, pienen ompun ja palan omenapiirakkaa, jonka päälle olin pursottanut kermavaahtoa. Että pelkästä ruoasta voi tulla niin pahoinvoivaksi... Oli pakko mennä potemaan sänkyyn toivoen, ettei oksentaisi. Taisin torkahtaakin havahtuessani kolme kertaa siihen, että sylki valui poskea pitkin, pyyhkien sen nenäliinalla pois. Sitten vatsanmyllerrys ja paha olo tuntuivat hellittäneen sen verran, että nousen iltakymmeneltä ylös kirjoitusteni pariin taas.

Jumala on puhunut minulle niin paljon... Yritän merkata tärkeitä kohtia, joista en ole kertonut vielä mitään.

Lopetan liuskojen selaamisen vasta ennen puolta kahta yöllä. Olen haarukoinut osan tekstistä ja löytänyt vasta jotain. Jätän laatikon ja liuskat sohvalle, niitä pitäisi tutkia vielä lisää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11045  Ti 21 Lok 2014, 22:59 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.10.2014 klo 3.26 kirjoitti:
Hukun kirjoituksiini, joita on hirveät määrät. Etsiminen sieltä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mitään automaattista hakutoimintoa ei ole, kaikki on plärättävä käsin. Olen kuluttanut päiviä, etsinyt tuntitolkulla jotain.

Mutta on etsittävä, jos haluaa löytää, mitä on kirjoittanut.

Laatikot ovat julmetun painavia, mutta kannoin illalla viimeisimmän täyden laatikon sohvalle. Istuin vierelle ja aloin plärätä liuskoja läpi pino kerrallaan sormitutti kädessäni.

Se oli alkuiltaa ajantajun hävitessä kokonaan. Vaikka yritin etsiä tiettyjä kohtia vaan; muistinko oikein, oliko Jumala puhunut niin ja niin - jutut veivät mennessään - ja törmäsin kaikkeen muuhunkin tärkeään, mitä Jumala oli opettanut.

Laatikossa oli vajaan kahden vuoden kirjoitukset kesäkuusta 2012 huhtikuuhun 2014, noin 2500 liuskaa. Olin merkkaillut viimeisimpiä liuskoja tarralapuilla, joita napsin pois huomattuani käsitelleeni monia asioita jo. Lätkin tarralappuja laatikon kylkeen käytettäväksi uudelleen.

Sitten kesken kaiken tulin huonovointiseksi syötyäni vain kaksi pientä palaa omatekemääni pitsaa, pienen ompun ja palan omenapiirakkaa, jonka päälle olin pursottanut kermavaahtoa. Että pelkästä ruoasta voi tulla niin pahoinvoivaksi... Oli pakko mennä potemaan sänkyyn toivoen, ettei oksentaisi. Taisin torkahtaakin havahtuessani kolme kertaa siihen, että sylki valui poskea pitkin, pyyhkien sen nenäliinalla pois. Sitten vatsanmyllerrys ja paha olo tuntuivat hellittäneen sen verran, että nousen iltakymmeneltä ylös kirjoitusteni pariin taas.

Jumala on puhunut minulle niin paljon... Yritän merkata tärkeitä kohtia, joista en ole kertonut vielä mitään.

Lopetan liuskojen selaamisen vasta ennen puolta kahta yöllä. Olen haarukoinut osan tekstistä ja löytänyt vasta jotain. Jätän laatikon ja liuskat sohvalle, niitä pitäisi tutkia vielä lisää.

Jatkoin liuskojen selaamista taas... Etsin selvennystä siihen, mitä Jumala oli aiemmin sanonut. Jos sitä ei tulisi, pitäisikö kysyä uudestaan. Se oli aika pommi, voiko niin kirjoittaa.

Mutta jatkoin eteenpäin ja sieltä tuli kaikenlaista vastaan, esimerkiksi 29.5.2013, jolloin olen kirjoittanut borrelioosiketjuun tämän:

Admin 29.5.2013 klo 12.49 kirjoitti:
Tänään herätessäni selkäni oli omituisen jäykkä ja kipeä, samoin noustessani ylös, nyt ja koko ajan.

Miksi selkäni on tämmöinen? En ole loukannut sitä mihinkään.

Koko ristiselkä on arka ja jäykkä.

Alapuolella häntäluu on ollut ties kuinka kauan kipeä ja sattuu osuessaan tuoliin.

Olkapäät ovat arat, polvet vihoittelevat.

Jumal'auta.

Ja sääketjuun peräjälkeen nämä:

Admin 29.5.2013 klo 13.17 kirjoitti:
Sisäistänyt äsken senkin, että kaiken jälkeen minulla ei ole enää mitään kesää. Ulkona on joko kylmä tai lämmin säästä riippuen. Ilmoista huolimatta on jatkettava siitä, mihin on jäänyt. En voi lykätä tärkeitä kirjoitustöitä syksyyn, niitä on tehtävä kesälläkin voimiensa mukaan.

Seuraavaksi aamusivut, vaikka on iltapäivä jo, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Admin 29.5.2013 klo 13.49 kirjoitti:
Lainaus:
Seuraavaksi aamusivut, vaikka on iltapäivä jo, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eikun tuumasta toimeen... Tosin tuolilta nouseminenkin sattuu, ja keittiössä itken ja niistän nenääni.

Kynä kulkee pitkin paperia ja kirjaimet muodostavat sanoja. Keskittymistä häiritsee vähän se, että reidet palelevat kylmästä. Pitäisi vaihtaa paksummat trikoot ja laittaa villasukat jalkaan.

Sitten katson kahtakin sisälämpömittaria, jotka näyttävät yli 25 astetta. Ei voi olla totta, ajattelen. Mutta on se. Jumal'auta.

Aamusivuliuskoja syntyy yhteensä kuusi, ja kirjaan sinne iltapäivällä 29.5.2013 heti tuoreeltaan myös tämän:

Lainaus:
Sen jälkeen kävelin keittiöön takaisin, jolloin Jumala sanoi minulle, etten rukoillut aamulla. Se oli totta, olin tehnyt vain jumppaliikkeeni kipeällä kropallani ja noussut ylös. Purskahdin itkuun kuultuani Jumalan sanat: "Et rukoillut tänä aamuna." Jumala halusi muistuttaa läsnäolostaan, jota minun täytyisi vaalia. Jumalan ääni ei ollut tuomitseva, pelkästään toteava vain, että Hän on huomannut, etten ole rukoillut tänä aamuna. Hänen sanansa olivat lohdutus minulle, että Hän on rinnallani, ettei mitään tapahdu Hänen tietämättään. Katsoin kelloa perään, se oli 14.30 silloin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11046  Ke 22 Lok 2014, 1:03 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.10.2014 klo 22:59 kirjoitti:
Jatkoin liuskojen selaamista taas... Etsin selvennystä siihen, mitä Jumala oli aiemmin sanonut. Jos sitä ei tulisi, pitäisikö kysyä uudestaan. Se oli aika pommi, voiko niin kirjoittaa.

Mutta jatkoin eteenpäin ja sieltä tuli kaikenlaista vastaan, esimerkiksi 29.5.2013, jolloin olen kirjoittanut --

Kävin liuskoja läpi kahden kuukauden ajalta kesäkuun loppuun 2013, jossa vierähti pari kolme tuntia löytämättä etsimääni, jota ei välttämättä löydykään, mutta selaan liuskoja eteenpäin, kun jaksan taas.

Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 6.11.1999, olin ollut jo seitsemän vuotta uskossa. Mikäli Jumala ei olisi johtanut minua kaikkeen tähän taisteluun, tunnelmoisin edelleen ja olisin sydämen kristitty ja mystikko vain. Herran sanasoturina toimiminen on rasittavaa ja kuluttavaa, mutta pakon sanelema juttu tilanteessa, johon on kuin ränniä pitkin työnnetty ja johdatettu.

Ja opetustakin satelee koko ajan, kuten lauantaina 11.10.2014 kello 12.57:

"Ihmiset pitävät itseään aina hyvänä, älä sinä ole sellainen."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11051  Ke 22 Lok 2014, 15:29 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.10.2014 klo 1.03 kirjoitti:
Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 6.11.1999, olin ollut jo seitsemän vuotta uskossa. Mikäli Jumala ei olisi johtanut minua kaikkeen tähän taisteluun, tunnelmoisin edelleen ja olisin sydämen kristitty ja mystikko vain. Herran sanasoturina toimiminen on rasittavaa ja kuluttavaa, mutta pakon sanelema juttu tilanteessa, johon on kuin ränniä pitkin työnnetty ja johdatettu.

Ja opetustakin satelee koko ajan, kuten lauantaina 11.10.2014 kello 12.57:

"Ihmiset pitävät itseään aina hyvänä, älä sinä ole sellainen."

Tänään kirjoitin taas yhden kynän loppuun ja aloitin uuden. Heitin hylsyt jo roskiin, niitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää.

Edellä kirjoittamastani muistui mieleen raamatunkohtakin:

"Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." - Mark. 10:18

"Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin." - Luuk. 18:19
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11065  Ke 29 Lok 2014, 1:45 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.10.2014 klo 2.26 kirjoitti:
Hukun kirjoituksiini, joita on hirveät määrät. Etsiminen sieltä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mitään automaattista hakutoimintoa ei ole, kaikki on plärättävä käsin. Olen kuluttanut päiviä, etsinyt tuntitolkulla jotain.

Mutta on etsittävä, jos haluaa löytää, mitä on kirjoittanut.

Laatikot ovat julmetun painavia, mutta kannoin illalla viimeisimmän täyden laatikon sohvalle. Istuin vierelle ja aloin plärätä liuskoja läpi pino kerrallaan sormitutti kädessäni.

Se oli alkuiltaa ajantajun hävitessä kokonaan. Vaikka yritin etsiä tiettyjä kohtia vaan; muistinko oikein, oliko Jumala puhunut niin ja niin - jutut veivät mennessään - ja törmäsin kaikkeen muuhunkin tärkeään, mitä Jumala oli opettanut.

Laatikossa oli vajaan kahden vuoden kirjoitukset kesäkuusta 2012 huhtikuuhun 2014, noin 2500 liuskaa. Olin merkkaillut viimeisimpiä liuskoja tarralapuilla, joita napsin pois huomattuani käsitelleeni monia asioita jo. Lätkin tarralappuja laatikon kylkeen käytettäväksi uudelleen.

Sitten kesken kaiken tulin huonovointiseksi syötyäni vain kaksi pientä palaa omatekemääni pitsaa, pienen ompun ja palan omenapiirakkaa, jonka päälle olin pursottanut kermavaahtoa. Että pelkästä ruoasta voi tulla niin pahoinvoivaksi... Oli pakko mennä potemaan sänkyyn toivoen, ettei oksentaisi. Taisin torkahtaakin havahtuessani kolme kertaa siihen, että sylki valui poskea pitkin, pyyhkien sen nenäliinalla pois. Sitten vatsanmyllerrys ja paha olo tuntuivat hellittäneen sen verran, että nousen iltakymmeneltä ylös kirjoitusteni pariin taas.

Jumala on puhunut minulle niin paljon... Yritän merkata tärkeitä kohtia, joista en ole kertonut vielä mitään.

Lopetan liuskojen selaamisen vasta ennen puolta kahta yöllä. Olen haarukoinut osan tekstistä ja löytänyt vasta jotain. Jätän laatikon ja liuskat sohvalle, niitä pitäisi tutkia vielä lisää.

Edellinen on kirjoitettu sunnuntain vastaisena yönä - ja muistaakseni seuraavana päivänä tutkiessani kirjoituksiani uudestaan purskahdin lukiessani itkuun tajutessani, kuinka raskasta elämäni on. Se kaikki on kirjoitettu sinne talteen. Hirveää rääkkäystä.

Yritin äsken tarkistaa mapista, milloin aamusivuja lukiessani itkin, mutten löytänyt sitä tai ole kirjoittanut siitä. Nimenomaan omista tunteista kirjoittaminen on tärkeää, että on rehellinen omille tunteilleen, vaikka kuinka yritettäisiin kävellä päältä.

Silmäni särkevät ja kolottavat oikein syvältä, poskionteloista asti, joita poden aina vaan. Viime yönä en meinannut taaskaan saada unta ja aloin täristä ja iho oli kylmänarka paksujen vällyjen alla. Ajattelin nousta jo ylös, mutta otin melatoniinia ja nukahdin, saaden edes jonkinlaiset unet. Aamulla tärinää ei ollut, kunnes se alkoi taas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11369  Ke 18 Hel 2015, 2:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 22.2.2014 klo 14.29 kirjoitti:
Admin 22.10.2014 klo 1.03 kirjoitti:
Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 6.11.1999, olin ollut jo seitsemän vuotta uskossa. Mikäli Jumala ei olisi johtanut minua kaikkeen tähän taisteluun, tunnelmoisin edelleen ja olisin sydämen kristitty ja mystikko vain. Herran sanasoturina toimiminen on rasittavaa ja kuluttavaa, mutta pakon sanelema juttu tilanteessa, johon on kuin ränniä pitkin työnnetty ja johdatettu.

Ja opetustakin satelee koko ajan, kuten lauantaina 11.10.2014 kello 12.57:

"Ihmiset pitävät itseään aina hyvänä, älä sinä ole sellainen."

Tänään kirjoitin taas yhden kynän loppuun ja aloitin uuden. Heitin hylsyt jo roskiin, niitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää.

Edellä kirjoittamastani muistui mieleen raamatunkohtakin:

"Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." - Mark. 10:18

"Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin." - Luuk. 18:19

Poimintoja vihostani, jonne olen tallentanut Jumalan puhetta.

Perjantaina 31.10.2014 kello 14.51:

"Jeesus on pahaa suurempi."

Lauantaina 14.2.2015 kello 11.45:

"Terhi, älä alennu niiden tasolle."

- Ajateltuani kuinka väärin maailmassa on kaikki, miten väärin lääkäritkin tekevät torpedoidessaan jopa Luojan luomat luontaislääkkeet, miten saatanan tyhmiä he ovat...

Lauantaina 14.2.2015 kello 11.50:

"Minä parannan sinut."

Tuli ihanan lämmin olo perään ja sain Pyhän Hengen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11370  Ke 18 Hel 2015, 2:47 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.2.2015 klo 1.10 kirjoitti:
Admin 22.2.2014 klo 14.29 kirjoitti:
Admin 22.10.2014 klo 1.03 kirjoitti:
Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 6.11.1999, olin ollut jo seitsemän vuotta uskossa. Mikäli Jumala ei olisi johtanut minua kaikkeen tähän taisteluun, tunnelmoisin edelleen ja olisin sydämen kristitty ja mystikko vain. Herran sanasoturina toimiminen on rasittavaa ja kuluttavaa, mutta pakon sanelema juttu tilanteessa, johon on kuin ränniä pitkin työnnetty ja johdatettu.

Ja opetustakin satelee koko ajan, kuten lauantaina 11.10.2014 kello 12.57:

"Ihmiset pitävät itseään aina hyvänä, älä sinä ole sellainen."

Tänään kirjoitin taas yhden kynän loppuun ja aloitin uuden. Heitin hylsyt jo roskiin, niitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää.

Edellä kirjoittamastani muistui mieleen raamatunkohtakin:

"Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." - Mark. 10:18

"Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin." - Luuk. 18:19

Poimintoja vihostani, jonne olen tallentanut Jumalan puhetta.

Perjantaina 31.10.2014 kello 14.51:

"Jeesus on pahaa suurempi."

Lauantaina 14.2.2015 kello 11.45:

"Terhi, älä alennu niiden tasolle."

- Ajateltuani kuinka väärin maailmassa on kaikki, miten väärin lääkäritkin tekevät torpedoidessaan jopa Luojan luomat luontaislääkkeet, miten saatanan tyhmiä he ovat...

Lauantaina 14.2.2015 kello 11.50:

"Minä parannan sinut."

Tuli ihanan lämmin olo perään ja sain Pyhän Hengen.

Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11645  La 30 Tou 2015, 3:19 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.2.2015 klo 2.47 kirjoitti:
Admin 18.2.2015 klo 1.10 kirjoitti:
Admin 22.2.2014 klo 14.29 kirjoitti:
Admin 22.10.2014 klo 1.03 kirjoitti:
Aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen 6.11.1999, olin ollut jo seitsemän vuotta uskossa. Mikäli Jumala ei olisi johtanut minua kaikkeen tähän taisteluun, tunnelmoisin edelleen ja olisin sydämen kristitty ja mystikko vain. Herran sanasoturina toimiminen on rasittavaa ja kuluttavaa, mutta pakon sanelema juttu tilanteessa, johon on kuin ränniä pitkin työnnetty ja johdatettu.

Ja opetustakin satelee koko ajan, kuten lauantaina 11.10.2014 kello 12.57:

"Ihmiset pitävät itseään aina hyvänä, älä sinä ole sellainen."

Tänään kirjoitin taas yhden kynän loppuun ja aloitin uuden. Heitin hylsyt jo roskiin, niitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää.

Edellä kirjoittamastani muistui mieleen raamatunkohtakin:

"Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." - Mark. 10:18

"Jeesus sanoi hänelle: 'Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin." - Luuk. 18:19

Poimintoja vihostani, jonne olen tallentanut Jumalan puhetta.

Perjantaina 31.10.2014 kello 14.51:

"Jeesus on pahaa suurempi."

Lauantaina 14.2.2015 kello 11.45:

"Terhi, älä alennu niiden tasolle."

- Ajateltuani kuinka väärin maailmassa on kaikki, miten väärin lääkäritkin tekevät torpedoidessaan jopa Luojan luomat luontaislääkkeet, miten saatanan tyhmiä he ovat...

Lauantaina 14.2.2015 kello 11.50:

"Minä parannan sinut."

Tuli ihanan lämmin olo perään ja sain Pyhän Hengen.

Maanantaina 16.2.2015 poikani kertoi minulle, että Jumala oli sanonut hänelle ennen nukkumaanmenoa, että rukoilen liian vähän. Omatuntoni oli jo muutaman päivän koputellut samasta asiasta, josta poikani kertoi minulle. Minua hävetti ja olin vähän nolona saatuani moitteen poikani kautta tietäen sen olevan totta. Mutta jonkun ajan kuluttua Jumalalta tuli tämä: "Terhi, rakastan sinua ja toivon, että olet kanssani enemmän tekemisissä." - Se oli 17.24 ja tuli ihanan lämmin tunne ja liikutuin kyyneliin.

Seuraavana yönä kesken nenänhuuhtelun ja muiden yötoimieni aloin rukoilla Rosin neuvojen mukaan; ylistäen ensin, tunnustaen puutteellisuuteni, anoen, esirukoillen ja kiittäen vielä, jonka perään tuli taas lämmin, ihana olo ja sain Pyhän Hengen. Se oli myöhään tiistain vastaisena yönä 17.2.2015.


Tätä osioo. Ketjua, jota en ole päivittänyt pitkään aikaan, vaikka Jumala on koko ajan puhunut - jos ei minulle, niin pojalle; ja kenelle vaan, joka suostuu kuuntelemaan.

Itse asiassa Jumala puhuu paljon - ja siitähän se ongelma tulikin kirjoitettuani ensimmäisen vihkoni loppuun.

Odotin kai vihon riittävän pidempään.

Ja mikä se vihko oli? Tiimarin punakantinen vihko, jota koristi kaksi pientä enkeliä. Juuri sellainen sopi tarkoitusta varten, jonka alussa oli aika paljon hakuammuntaa.

Halusin kirjoittaa Herralta saamani sanat selvästi ja hyvällä käsialalla, tuloksen ollessa kuitenkin väsyneenä takkuista ja sotkuista, ennen kuin mustekaan kulki kunnolla. Revin sotkuiset sivut pois ja kirjoitin ne uudestaan vähän kauniimmin, kunnes tuli uusia sotkuja taas. Vihon sivumäärä väheni, mutta keksin siirtää toisesta vihosta uusia lehtiä vihkoon, sitoen kaiken kultaisella nauhalla kiinni.

Kun vihko sitten loppui, pohdin, mistä järjestäisin uuden vihkon. Sen pitäisi olla yhtä inspiroiva kuin enkelivihko, jonka olin kirjoittanut täyteen. Löysin lisää enkelivihkoja, joista oli vain kannet jäljellä. Ajattelin, jos sitoisin niihin toisista vihoista sivut. Harmitti rikkoa pari uutta vihkoa ja ottaa niistä pelkät sivut vaan, jotka eivät istuneetkaan uusiin enkelivihkoihin hyvin.

Asia alkoi rasittaa minua tajutessani, että olisi hommattava koko ajan uusia vihkoja tallentaakseni Jumalan puhetta niihin. En halunnut Jumalan lopettavan puhumistaan, mutten halunnut tallentaa Sanojaan vihkoihin kirjoittaessani kaiken aina aamusivuihinkin. Se kuluttaisi minua vaan. Ongelmana oli ainoastaan se, että sängyn vierellä pitäisi olla paperia, että voisin kirjoittaa kaiken talteen, jos Jumala puhuisi öisin. Keksin sitä varten lehtiön, johon voisin sutata juuri sellaisella käsialalla, mitä sattuisi tulemaan sen ollessa vain välietappi aamusivuihin, jonne kaiken talletan.

Lopulta purin sitomani vihot ja irrotin niistä kannet säilyttäen lehtiä siihen asti, että tarkistan kaiken olevan tallessa ennen sivujen hävittämistä.

Jumala on ollut koko ajan tietoinen kaikesta, mitä päässäni on pyörinyt ja viestinyt lähinnä poikani kautta. Ei Hän ole halunnut tukkia minua tietäessään hapuiluni.

Mutta uusi lehtiö on ollut sängyn vierellä jo jonkun aikaa, jos tulisi jotain kirjattavaa. Voin hävittää sutut sitä mukaa kuin saan aamusivuihini kaiken talteen.

Se on parempi systeemi kuin keräillä vihkoja aamusivujen lisäksi. Vihot eivät sitä paitsi tekisi oikeutta sille, kuinka paljon Jumala on koko ajan puhunut minulle. Ei se ole vihon parin verran vaan, vaan kaikki nämä vuodet aamusivuja kirjoittaessani. Olen ollut erityisen tarkka etenkin siinä, että kirjaan kaiken Jumalaan liittyvän huolella talteen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12614  Su 12 Hel 2017, 18:36 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.5.2015 klo 2.19 kirjoitti:
Tätä osioo. Ketjua, jota en ole päivittänyt pitkään aikaan, vaikka Jumala on koko ajan puhunut - jos ei minulle, niin pojalle; ja kenelle vaan, joka suostuu kuuntelemaan.

Itse asiassa Jumala puhuu paljon - ja siitähän se ongelma tulikin kirjoitettuani ensimmäisen vihkoni loppuun.

Odotin kai vihon riittävän pidempään.

Ja mikä se vihko oli? Tiimarin punakantinen vihko, jota koristi kaksi pientä enkeliä. Juuri sellainen sopi tarkoitusta varten, jonka alussa oli aika paljon hakuammuntaa.

Halusin kirjoittaa Herralta saamani sanat selvästi ja hyvällä käsialalla, tuloksen ollessa kuitenkin väsyneenä takkuista ja sotkuista, ennen kuin mustekaan kulki kunnolla. Revin sotkuiset sivut pois ja kirjoitin ne uudestaan vähän kauniimmin, kunnes tuli uusia sotkuja taas. Vihon sivumäärä väheni, mutta keksin siirtää toisesta vihosta uusia lehtiä vihkoon, sitoen kaiken kultaisella nauhalla kiinni.

Kun vihko sitten loppui, pohdin, mistä järjestäisin uuden vihkon. Sen pitäisi olla yhtä inspiroiva kuin enkelivihko, jonka olin kirjoittanut täyteen. Löysin lisää enkelivihkoja, joista oli vain kannet jäljellä. Ajattelin, jos sitoisin niihin toisista vihoista sivut. Harmitti rikkoa pari uutta vihkoa ja ottaa niistä pelkät sivut vaan, jotka eivät istuneetkaan uusiin enkelivihkoihin hyvin.

Asia alkoi rasittaa minua tajutessani, että olisi hommattava koko ajan uusia vihkoja tallentaakseni Jumalan puhetta niihin. En halunnut Jumalan lopettavan puhumistaan, mutten halunnut tallentaa Sanojaan vihkoihin kirjoittaessani kaiken aina aamusivuihinkin. Se kuluttaisi minua vaan. Ongelmana oli ainoastaan se, että sängyn vierellä pitäisi olla paperia, että voisin kirjoittaa kaiken talteen, jos Jumala puhuisi öisin. Keksin sitä varten lehtiön, johon voisin sutata juuri sellaisella käsialalla, mitä sattuisi tulemaan sen ollessa vain välietappi aamusivuihin, jonne kaiken talletan.

Lopulta purin sitomani vihot ja irrotin niistä kannet säilyttäen lehtiä siihen asti, että tarkistan kaiken olevan tallessa ennen sivujen hävittämistä.

Jumala on ollut koko ajan tietoinen kaikesta, mitä päässäni on pyörinyt ja viestinyt lähinnä poikani kautta. Ei Hän ole halunnut tukkia minua tietäessään hapuiluni.

Mutta uusi lehtiö on ollut sängyn vierellä jo jonkun aikaa, jos tulisi jotain kirjattavaa. Voin hävittää sutut sitä mukaa kuin saan aamusivuihini kaiken talteen.

Se on parempi systeemi kuin keräillä vihkoja aamusivujen lisäksi. Vihot eivät sitä paitsi tekisi oikeutta sille, kuinka paljon Jumala on koko ajan puhunut minulle. Ei se ole vihon parin verran vaan, vaan kaikki nämä vuodet aamusivuja kirjoittaessani. Olen ollut erityisen tarkka etenkin siinä, että kirjaan kaiken Jumalaan liittyvän huolella talteen.


Pyhitä lepopäivä vai lepää pyhäpäivä? Mutta jo pelkässä otsikoiden kääntämisessä menee aikaa, samoin linkkien etsimisessä, jonka jälkeen voi olla ihan hyytynyt.

Löysin tämän vanhan ketjun, jota en ollut päivittänyt 30.5.2015 jälkeen. Siitä ei kulunut kuin pari päivää niin alkeellisinkin yörauha heikosti eristetyssä kerrostalossa, jossa jopa seinänaapurin yskiminen ja kakominen kuului, oli historiaa yläkerran naapureiden terrorisoinnin tehdessä elämämme päivästä toiseen jatkuvaksi helvetiksi, joka ei ollut mitään akustista hallusinaatiota tai paranoidista oirekuvaa niin kuin psykiatri asiattomasti ja laittomasti vuodettujen sähköpostirikosilmoitusten perusteella sepitteli tapaamatta kiusattua arvailujensa uhria kertaakaan. Päinvastoin metelistä on taltioitu kiistattomia todisteita, joka huipentui 5.4.2016 aamuun tultuani juuri edellisenä iltana poski- ja otsaonteloleikkauksesta kotiin ja valvottuani koko yön jo pelkän nielemisen satuttua leikkauksen jälkeen niin paljon. Viranomaisten törkeällä siunauksella kiusaaminen pääsi oikein huippuunsa, kun apua ei ollut sen enempää asumisneuvojasta kuin poliisistakaan, jonka tiloista vieläpä laittomasti vuodettiin rikosilmoitukseni psykiatrille, jota en ollut tavannut koskaan, jonka jälkeen perääni laitettiin vielä toinen lääkäri, jota en ollut tavannut koskaan. Näille kahdelle ääliölle ei riittänyt se, että olin päässyt laittomin perustein suoritetusta mielenterveyden arvioinnista kotiin, vaan he yrittivät teetättää minulle viikon kuluttua vielä uuden mielenterveyden arvioinnin! Mitään tuon järkyttävämpää kiusaa tai vainoa ei voi ollakaan kuin se, mitä sairaana ja hädässämme saimme osaksemme poikanikin kärsittyä tismalleen samasta metelistä. Kun kaikki keittää välillä yli, ajattelee menevänsä asioiden edelle niin kuin minä tuolla, että heittää lisää todisteita esiin. Pätkäisin jopa 5.4.2016 aamun törkeimmästä kiusanteosta ääniklipin, joka oli postaamista vaille valmis foorumille. Poikanikin oli herännyt siihen törkeään meteliin ja tuli huolehtimaan minusta jouduttuamme vaihtamaan huoneita ja sänkyäkin sen sadistisen kiusan takia. Mutta Philipsin tarkka äänittäjä tallensi kaiken purkkiin niin kuin pitikin; se oli päällä koko yön ja osoitti kiusan alkaneen jo aamuyöllä koiran tahallisella haukuttamisella, iskuilla lattiaan ja tavaroiden heittämisellä, koska yöunistamme ei kymmenenkään kuukauden kärsimyksen jälkeen tarvinnut välittää mitään. Poikani tulee vierelleni ja kerron yläkerran paukkeessa valvoneeni koko yön, josta hän on pahoillaan. Omaa ääntäni ei taltioinnilta juuri tunnista nenäni ollessa leikkauksen jälkeen ihan tukossa poikani murehtiessa puolestani ja sanoessa pari rakastavaa sanaa. Siinä äiti ja poika keskustelevat kaiken kolistelun keskellä törkeästi häirittyinä, jonka todellisen luonteen Philips taltioi niin tarkkaan kuin voi. Koska 5.4.2016 taltioinnissa on poikanikin puhetta, jätin sen vaiheeseen, mutta talletin pilveen, jossa kaikki muutkin todisteet ovat kaukana akustisesta hallusinaatiosta ja paranoidisesta oirekuvasta ja muusta paskanjauhannasta ja vääryydestä, johon viranomaiset kiusaajia puolustaessaan ovat sortuneet.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12616  Ma 13 Hel 2017, 0:53 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.2.2017 klo 17.36 kirjoitti:
Admin 30.5.2015 klo 2.19 kirjoitti:
Tätä osioo. Ketjua, jota en ole päivittänyt pitkään aikaan, vaikka Jumala on koko ajan puhunut - jos ei minulle, niin pojalle; ja kenelle vaan, joka suostuu kuuntelemaan.

Itse asiassa Jumala puhuu paljon - ja siitähän se ongelma tulikin kirjoitettuani ensimmäisen vihkoni loppuun.

Odotin kai vihon riittävän pidempään.

Ja mikä se vihko oli? Tiimarin punakantinen vihko, jota koristi kaksi pientä enkeliä. Juuri sellainen sopi tarkoitusta varten, jonka alussa oli aika paljon hakuammuntaa.

Halusin kirjoittaa Herralta saamani sanat selvästi ja hyvällä käsialalla, tuloksen ollessa kuitenkin väsyneenä takkuista ja sotkuista, ennen kuin mustekaan kulki kunnolla. Revin sotkuiset sivut pois ja kirjoitin ne uudestaan vähän kauniimmin, kunnes tuli uusia sotkuja taas. Vihon sivumäärä väheni, mutta keksin siirtää toisesta vihosta uusia lehtiä vihkoon, sitoen kaiken kultaisella nauhalla kiinni.

Kun vihko sitten loppui, pohdin, mistä järjestäisin uuden vihkon. Sen pitäisi olla yhtä inspiroiva kuin enkelivihko, jonka olin kirjoittanut täyteen. Löysin lisää enkelivihkoja, joista oli vain kannet jäljellä. Ajattelin, jos sitoisin niihin toisista vihoista sivut. Harmitti rikkoa pari uutta vihkoa ja ottaa niistä pelkät sivut vaan, jotka eivät istuneetkaan uusiin enkelivihkoihin hyvin.

Asia alkoi rasittaa minua tajutessani, että olisi hommattava koko ajan uusia vihkoja tallentaakseni Jumalan puhetta niihin. En halunnut Jumalan lopettavan puhumistaan, mutten halunnut tallentaa Sanojaan vihkoihin kirjoittaessani kaiken aina aamusivuihinkin. Se kuluttaisi minua vaan. Ongelmana oli ainoastaan se, että sängyn vierellä pitäisi olla paperia, että voisin kirjoittaa kaiken talteen, jos Jumala puhuisi öisin. Keksin sitä varten lehtiön, johon voisin sutata juuri sellaisella käsialalla, mitä sattuisi tulemaan sen ollessa vain välietappi aamusivuihin, jonne kaiken talletan.

Lopulta purin sitomani vihot ja irrotin niistä kannet säilyttäen lehtiä siihen asti, että tarkistan kaiken olevan tallessa ennen sivujen hävittämistä.

Jumala on ollut koko ajan tietoinen kaikesta, mitä päässäni on pyörinyt ja viestinyt lähinnä poikani kautta. Ei Hän ole halunnut tukkia minua tietäessään hapuiluni.

Mutta uusi lehtiö on ollut sängyn vierellä jo jonkun aikaa, jos tulisi jotain kirjattavaa. Voin hävittää sutut sitä mukaa kuin saan aamusivuihini kaiken talteen.

Se on parempi systeemi kuin keräillä vihkoja aamusivujen lisäksi. Vihot eivät sitä paitsi tekisi oikeutta sille, kuinka paljon Jumala on koko ajan puhunut minulle. Ei se ole vihon parin verran vaan, vaan kaikki nämä vuodet aamusivuja kirjoittaessani. Olen ollut erityisen tarkka etenkin siinä, että kirjaan kaiken Jumalaan liittyvän huolella talteen.


Pyhitä lepopäivä vai lepää pyhäpäivä? Mutta jo pelkässä otsikoiden kääntämisessä menee aikaa, samoin linkkien etsimisessä, jonka jälkeen voi olla ihan hyytynyt.

Löysin tämän vanhan ketjun, jota en ollut päivittänyt 30.5.2015 jälkeen. Siitä ei kulunut kuin pari päivää niin alkeellisinkin yörauha heikosti eristetyssä kerrostalossa, jossa jopa seinänaapurin yskiminen ja kakominen kuului, oli historiaa yläkerran naapureiden terrorisoinnin tehdessä elämämme päivästä toiseen jatkuvaksi helvetiksi, joka ei ollut mitään akustista hallusinaatiota tai paranoidista oirekuvaa niin kuin psykiatri asiattomasti ja laittomasti vuodettujen sähköpostirikosilmoitusten perusteella sepitteli tapaamatta kiusattua arvailujensa uhria kertaakaan. Päinvastoin metelistä on taltioitu kiistattomia todisteita, joka huipentui 5.4.2016 aamuun tultuani juuri edellisenä iltana poski- ja otsaonteloleikkauksesta kotiin ja valvottuani koko yön jo pelkän nielemisen satuttua leikkauksen jälkeen niin paljon. Viranomaisten törkeällä siunauksella kiusaaminen pääsi oikein huippuunsa, kun apua ei ollut sen enempää asumisneuvojasta kuin poliisistakaan, jonka tiloista vieläpä laittomasti vuodettiin rikosilmoitukseni psykiatrille, jota en ollut tavannut koskaan, jonka jälkeen perääni laitettiin vielä toinen lääkäri, jota en ollut tavannut koskaan. Näille kahdelle ääliölle ei riittänyt se, että olin päässyt laittomin perustein suoritetusta mielenterveyden arvioinnista kotiin, vaan he yrittivät teetättää minulle viikon kuluttua vielä uuden mielenterveyden arvioinnin! Mitään tuon järkyttävämpää kiusaa tai vainoa ei voi ollakaan kuin se, mitä sairaana ja hädässämme saimme osaksemme poikanikin kärsittyä tismalleen samasta metelistä. Kun kaikki keittää välillä yli, ajattelee menevänsä asioiden edelle niin kuin minä tuolla, että heittää lisää todisteita esiin. Pätkäisin jopa 5.4.2016 aamun törkeimmästä kiusanteosta ääniklipin, joka oli postaamista vaille valmis foorumille. Poikanikin oli herännyt siihen törkeään meteliin ja tuli huolehtimaan minusta jouduttuamme vaihtamaan huoneita ja sänkyäkin sen sadistisen kiusan takia. Mutta Philipsin tarkka äänittäjä tallensi kaiken purkkiin niin kuin pitikin; se oli päällä koko yön ja osoitti kiusan alkaneen jo aamuyöllä koiran tahallisella haukuttamisella, iskuilla lattiaan ja tavaroiden heittämisellä, koska yöunistamme ei kymmenenkään kuukauden kärsimyksen jälkeen tarvinnut välittää mitään. Poikani tulee vierelleni ja kerron yläkerran paukkeessa valvoneeni koko yön, josta hän on pahoillaan. Omaa ääntäni ei taltioinnilta juuri tunnista nenäni ollessa leikkauksen jälkeen ihan tukossa poikani murehtiessa puolestani ja sanoessa pari rakastavaa sanaa. Siinä äiti ja poika keskustelevat kaiken kolistelun keskellä törkeästi häirittyinä, jonka todellisen luonteen Philips taltioi niin tarkkaan kuin voi. Koska 5.4.2016 taltioinnissa on poikanikin puhetta, jätin sen vaiheeseen, mutta talletin pilveen, jossa kaikki muutkin todisteet ovat kaukana akustisesta hallusinaatiosta ja paranoidisesta oirekuvasta ja muusta paskanjauhannasta ja vääryydestä, johon viranomaiset kiusaajia puolustaessaan ovat sortuneet.


Aika pitkä kirjoitusrupeama tästäkin tuli sivupolkuineen ja kaikkineen, johon upposi aikaa. Olin oikeastaan kirjoittamassa Jumalan puheesta, mutta koska kaikki liittyy kaikkeen, tuosta muustakin piti kirjoittaa.

Tässähän oli sellainenkin sivujuonne, että minulle tehdyssä mielenterveydenarvioinnissa tentattiin myös sitä, kuulenko Jumalan äänen, puhuuko Jumala minulle, niin kuin olen täällä kertonut. Vaikka psykiatri Janne Jussila oli erittäin asiallinen lääkäri eikä minulla ole mitään häntä vastaan, koin tuollaiset kysymykset ikävinä ja ahdistavina.

Kaikki on tietenkin erittäin suhteellista. Ahdistaa minua sekin, että Isis katkoo kristittyjen kauloja ja kylvää kauhua irtopäillään, muttei se tai mikään muukaan saa minua tai kaltaisiani luopumaan uskonnostamme, johon olemme kasvaneet kiinni, josta on tullut osa meitä ja elämäämme. Tarkkaillessamme maailmaa pystymme päättelemään ihan niin kuin Jeesus sanoi, että hedelmästään puu tunnetaan, ks. Matt. 12:33.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12617  Ma 13 Hel 2017, 4:40 (GMT+3)  Aihe: "Move away from Helsinki." Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.2.2017 klo 23.53 kirjoitti:
Admin 12.2.2017 klo 17.36 kirjoitti:
Admin 30.5.2015 klo 2.19 kirjoitti:
Tätä osioo. Ketjua, jota en ole päivittänyt pitkään aikaan, vaikka Jumala on koko ajan puhunut - jos ei minulle, niin pojalle; ja kenelle vaan, joka suostuu kuuntelemaan.

Itse asiassa Jumala puhuu paljon - ja siitähän se ongelma tulikin kirjoitettuani ensimmäisen vihkoni loppuun.

Odotin kai vihon riittävän pidempään.

Ja mikä se vihko oli? Tiimarin punakantinen vihko, jota koristi kaksi pientä enkeliä. Juuri sellainen sopi tarkoitusta varten, jonka alussa oli aika paljon hakuammuntaa.

Halusin kirjoittaa Herralta saamani sanat selvästi ja hyvällä käsialalla, tuloksen ollessa kuitenkin väsyneenä takkuista ja sotkuista, ennen kuin mustekaan kulki kunnolla. Revin sotkuiset sivut pois ja kirjoitin ne uudestaan vähän kauniimmin, kunnes tuli uusia sotkuja taas. Vihon sivumäärä väheni, mutta keksin siirtää toisesta vihosta uusia lehtiä vihkoon, sitoen kaiken kultaisella nauhalla kiinni.

Kun vihko sitten loppui, pohdin, mistä järjestäisin uuden vihkon. Sen pitäisi olla yhtä inspiroiva kuin enkelivihko, jonka olin kirjoittanut täyteen. Löysin lisää enkelivihkoja, joista oli vain kannet jäljellä. Ajattelin, jos sitoisin niihin toisista vihoista sivut. Harmitti rikkoa pari uutta vihkoa ja ottaa niistä pelkät sivut vaan, jotka eivät istuneetkaan uusiin enkelivihkoihin hyvin.

Asia alkoi rasittaa minua tajutessani, että olisi hommattava koko ajan uusia vihkoja tallentaakseni Jumalan puhetta niihin. En halunnut Jumalan lopettavan puhumistaan, mutten halunnut tallentaa Sanojaan vihkoihin kirjoittaessani kaiken aina aamusivuihinkin. Se kuluttaisi minua vaan. Ongelmana oli ainoastaan se, että sängyn vierellä pitäisi olla paperia, että voisin kirjoittaa kaiken talteen, jos Jumala puhuisi öisin. Keksin sitä varten lehtiön, johon voisin sutata juuri sellaisella käsialalla, mitä sattuisi tulemaan sen ollessa vain välietappi aamusivuihin, jonne kaiken talletan.

Lopulta purin sitomani vihot ja irrotin niistä kannet säilyttäen lehtiä siihen asti, että tarkistan kaiken olevan tallessa ennen sivujen hävittämistä.

Jumala on ollut koko ajan tietoinen kaikesta, mitä päässäni on pyörinyt ja viestinyt lähinnä poikani kautta. Ei Hän ole halunnut tukkia minua tietäessään hapuiluni.

Mutta uusi lehtiö on ollut sängyn vierellä jo jonkun aikaa, jos tulisi jotain kirjattavaa. Voin hävittää sutut sitä mukaa kuin saan aamusivuihini kaiken talteen.

Se on parempi systeemi kuin keräillä vihkoja aamusivujen lisäksi. Vihot eivät sitä paitsi tekisi oikeutta sille, kuinka paljon Jumala on koko ajan puhunut minulle. Ei se ole vihon parin verran vaan, vaan kaikki nämä vuodet aamusivuja kirjoittaessani. Olen ollut erityisen tarkka etenkin siinä, että kirjaan kaiken Jumalaan liittyvän huolella talteen.


Pyhitä lepopäivä vai lepää pyhäpäivä? Mutta jo pelkässä otsikoiden kääntämisessä menee aikaa, samoin linkkien etsimisessä, jonka jälkeen voi olla ihan hyytynyt.

Löysin tämän vanhan ketjun, jota en ollut päivittänyt 30.5.2015 jälkeen. Siitä ei kulunut kuin pari päivää niin alkeellisinkin yörauha heikosti eristetyssä kerrostalossa, jossa jopa seinänaapurin yskiminen ja kakominen kuului, oli historiaa yläkerran naapureiden terrorisoinnin tehdessä elämämme päivästä toiseen jatkuvaksi helvetiksi, joka ei ollut mitään akustista hallusinaatiota tai paranoidista oirekuvaa niin kuin psykiatri asiattomasti ja laittomasti vuodettujen sähköpostirikosilmoitusten perusteella sepitteli tapaamatta kiusattua arvailujensa uhria kertaakaan. Päinvastoin metelistä on taltioitu kiistattomia todisteita, joka huipentui 5.4.2016 aamuun tultuani juuri edellisenä iltana poski- ja otsaonteloleikkauksesta kotiin ja valvottuani koko yön jo pelkän nielemisen satuttua leikkauksen jälkeen niin paljon. Viranomaisten törkeällä siunauksella kiusaaminen pääsi oikein huippuunsa, kun apua ei ollut sen enempää asumisneuvojasta kuin poliisistakaan, jonka tiloista vieläpä laittomasti vuodettiin rikosilmoitukseni psykiatrille, jota en ollut tavannut koskaan, jonka jälkeen perääni laitettiin vielä toinen lääkäri, jota en ollut tavannut koskaan. Näille kahdelle ääliölle ei riittänyt se, että olin päässyt laittomin perustein suoritetusta mielenterveyden arvioinnista kotiin, vaan he yrittivät teetättää minulle viikon kuluttua vielä uuden mielenterveyden arvioinnin! Mitään tuon järkyttävämpää kiusaa tai vainoa ei voi ollakaan kuin se, mitä sairaana ja hädässämme saimme osaksemme poikanikin kärsittyä tismalleen samasta metelistä. Kun kaikki keittää välillä yli, ajattelee menevänsä asioiden edelle niin kuin minä tuolla, että heittää lisää todisteita esiin. Pätkäisin jopa 5.4.2016 aamun törkeimmästä kiusanteosta ääniklipin, joka oli postaamista vaille valmis foorumille. Poikanikin oli herännyt siihen törkeään meteliin ja tuli huolehtimaan minusta jouduttuamme vaihtamaan huoneita ja sänkyäkin sen sadistisen kiusan takia. Mutta Philipsin tarkka äänittäjä tallensi kaiken purkkiin niin kuin pitikin; se oli päällä koko yön ja osoitti kiusan alkaneen jo aamuyöllä koiran tahallisella haukuttamisella, iskuilla lattiaan ja tavaroiden heittämisellä, koska yöunistamme ei kymmenenkään kuukauden kärsimyksen jälkeen tarvinnut välittää mitään. Poikani tulee vierelleni ja kerron yläkerran paukkeessa valvoneeni koko yön, josta hän on pahoillaan. Omaa ääntäni ei taltioinnilta juuri tunnista nenäni ollessa leikkauksen jälkeen ihan tukossa poikani murehtiessa puolestani ja sanoessa pari rakastavaa sanaa. Siinä äiti ja poika keskustelevat kaiken kolistelun keskellä törkeästi häirittyinä, jonka todellisen luonteen Philips taltioi niin tarkkaan kuin voi. Koska 5.4.2016 taltioinnissa on poikanikin puhetta, jätin sen vaiheeseen, mutta talletin pilveen, jossa kaikki muutkin todisteet ovat kaukana akustisesta hallusinaatiosta ja paranoidisesta oirekuvasta ja muusta paskanjauhannasta ja vääryydestä, johon viranomaiset kiusaajia puolustaessaan ovat sortuneet.


Aika pitkä kirjoitusrupeama tästäkin tuli sivupolkuineen ja kaikkineen, johon upposi aikaa. Olin oikeastaan kirjoittamassa Jumalan puheesta, mutta koska kaikki liittyy kaikkeen, tuosta muustakin piti kirjoittaa.

Tässähän oli sellainenkin sivujuonne, että minulle tehdyssä mielenterveydenarvioinnissa tentattiin myös sitä, kuulenko Jumalan äänen, puhuuko Jumala minulle, niin kuin olen täällä kertonut. Vaikka psykiatri Janne Jussila oli erittäin asiallinen lääkäri eikä minulla ole mitään häntä vastaan, koin tuollaiset kysymykset ikävinä ja ahdistavina.

Kaikki on tietenkin erittäin suhteellista. Ahdistaa minua sekin, että Isis katkoo kristittyjen kauloja ja kylvää kauhua irtopäillään, muttei se tai mikään muukaan saa minua tai kaltaisiani luopumaan uskonnostamme, johon olemme kasvaneet kiinni, josta on tullut osa meitä ja elämäämme. Tarkkaillessamme maailmaa pystymme päättelemään ihan niin kuin Jeesus sanoi, että hedelmästään puu tunnetaan, ks. Matt. 12:33.


Tästä tuli oikein tällainen kirjoitusmaraton pääsemättä edellä edes asiaan, jota varten tämän ketjun olen luonut.

Edellä 30.5.2015 selittelen, kuinka olen pilkkonut alkutekijöihin vihkoni, johon olen taltioinut Jumalan puhetta, yritettyäni päästä vähemmällä vaivalla kirjaamalla kaiken vain aamusivuihini. Toisin kuitenkin on käynyt, sillä aamusivuja on luettava ja selattava liuskakaupalla löytääkseen niistä jonkun kohdan, johon Jumalan puhetta olen taltioinut. Yrittäessäni penkoa oikeaa kohtaa hommassa voi mennä vaikka kuinka kauan. Siitä ei ole pitkä aika, kun etsiessäni jotain kohtaa tunsin Jumalan katsovan touhujani osoittaen ratkaisuni toimimattomuuden. Olin halunnut päästä helpommalla kirjoittamatta kaikkea useampaan kertaan joutuen kuitenkin etsimään kuin neulaa heinäsuovasta kohtia, joissa olin kertonut Hänen sanoistaan. Tuon jälkeen minulla ei kestänyt kauaa päätellä, että on perustettava uudestaan vihko, josta luovuin.

Kuinka sopivasti kauppaan tuli oivia muistikirjoja, joista valitsin kaikkein kauneimman, ruusukantisen, taltioidakseni siihen Herran puhetta. Kovakantisessa vihkossa on paikka vielä kynälle, joka kulkee aina mukana.

- Ja sitten vaan sepittämään, niinkö?

Ei, se ei mene niin, ne eivät ole mitään omia sepityksiä, eikä Jumala puhu käskemällä mitään.

Minua harmitti tässä taannoin, kun Jumala sanoi jotakin, jota en kirjoittanut heti ylös. Painoin visusti mieleeni kellonajan ja peräkkäiset ajatukset, jotka olivat tulleet samalla minuutilla.

Kuinka paljon harmittikaan, että vaikka kuinka yritin palauttaa nuo lauseet mieleeni, ne oli kuin poispyyhkäistyt enkä muistanut niitä kuollaksenikaan. Olisi pitänyt olla nopeampi eikä antaa kaiken mennä ohi. Mutta kuten olen huomannut, Jumala opettaa joka tavalla, myös erehdysten ja virheiden kautta jalostaakseen meitä. Voi olla, että Jumala teki tuon tahallaan - ja minulla on ollut aiemminkin tuollainen black-out paljon karseammassa tilanteessa, jota kuvaan vanhan blogikirjoitukseni lopussa.

Ihmeellisesti kuitenkin Jumala on kaiken keskellä minua ja meitä johdattanut. Hänellä on tietoa, joka menee ymmärryksemme yli. Kuinka hyvän opetuksen sain isäni kuoleman jälkeen siitäkin Jumalan kehotettua minua siellä Itä-Helsingissä puhumaan aivan ventovieraalle vanhalle naiselle, jota en muistanut nähneeni koskaan. Olin surusta turtana, hyvä kun jalkani kantoivat edes, ja olisi pitänyt puhua jollekin, jota en tuntenut. Annoin naisen mennä lähes menojaan, kunnes minulle tuli miltei liian kova kiire saada hänet kiinni. Jumala oli kehottanut minua puhumaan tuon vanhan naisen kanssa ja lopulta tein niin. Sydämeni oli pakahtumaisillaan kertoessani isästä, joka oli juuri tippunut katolta ja kuollut. Mutta meillä onkin jotakin yhteistä tuon naisen kanssa - hän tietää kenestä puhun, koska on asunut samalla paikkakunnalla ja tuntenut isäni! Minun oli vaikeaa mennä puhumaan hänelle, vaikea toteuttaa Jumalan pyyntöä - mutta naisen kanssa puhuminen lohdutti ja opetti Jumalasta niin paljon. Vasta jälkikäteen ymmärsin, miksi Jumala oli pyytänyt minua puhumaan naisen kanssa; en voinut mitenkään tietää sitä etukäteen. Olen kirjoittanut tuosta muun muassa täällä.

Ihmeellistä on ollut sekin, miten yhtäkkiä runsaan 35 Helsingin-vuoden jälkeen asun jossain muualla. Kun poikani näytti nettikartalta tätä paikkaa, katsoin kauhuissani ja sanoin, etten halua mihinkään tuollaiseen paikkaan. Minusta oli tullut Helsingin tupajumi, ja vaikka siellä oli likaista ja paskaista, olin juurtunut sinne. Koko muutosta ei olisi tullut mitään, ellei Jumala olisi sanonut minulle:

"Muuta pois Helsingistä."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12656  Su 26 Hel 2017, 19:53 (GMT+3)  Aihe: "Pysy lujana" - Stay strong, God said to me. Vastaa lainaamalla viestiä

En ole enää pitkään aikaan pystynyt olemaan sisätiloissa normaalissa huoneenlämmössä pelkällä teepaidalla, koska käsivarsien luut alkavat jäytää siitä kohtaa, mihin teepaidan hihat loppuvat. Nyt minulla on teepaidan päällä trikoopusakka, jonka hihat peittävät paljaat kohdat, muttei se tällä kertaa ottanut särkyä pois, jonka takia turvauduin vaihtoehtoiseen konstiin, kolmeen aprikoosinytimeen kipulääkkeenä. Kun käsivarsien ihoa koskettaa vaatteiden alta, ne ovat sairaalloisella tavalla ihan jäässä.

Vasta viime yönä muun tutkimiseni yhteydessä törmäsin asiantuntijan toteamana palelemisen olevan yleistä Lyme-potilailla, kuten Dietrich Klinghardtia täällä siteerataan:

Lainaus:
The main symptoms in people with Lyme include a general lack of zest for life, difficulty sleeping, aches and pains, sinus problems, sore throats, light sensitivity, eye floaters, short-term memory loss, weakness, general coldness, and increased thirst.

Only 25% of Lyme patients have joint problems. Less than 25% get the EM rash.

Most Lyme patients have chronic, low-grade sinusitis.

In chronic Lyme, the tooth roots stick into the sinus cavity on a panoramic. Teeth often will die. There is a silent destruction of the tissue in the sinus area.


Lääketiede voisi olla mielenkiintoista, jos se perustuisi totuuden etsintään, niin kuin sen kuuluisi. Perustuessaan kusetukseen siitä ei ole sairaille mitään apua, pelkkää kiusaa ja lisärasitusta vain. Yrittäessään taistella sairaana ja alakynnessä täysin ylivoimaista vastustajaa ja vähättelijöitä vastaan tuntee itsensä niin nujerretuksi ja epätoivoiseksi kuin voi vaan tuntea.

Lähtiessäni eilen noissa tunnelmissa mieli alakuloisena ulos Jumala yllätti minut ihanilla sanoillaan:

"Pysy lujana."

Se oli kello 20.59, jonka jälkeen kaikki sekasorto oli pyyhkäisty mielestäni pois. Jos Jumala on puolellani, mikä hätä minulla on tässä vääryyden maailmassa.

Yes, I stay strong.
Have a nice day of rest and peace!


Kyllä, pysyn lujana.

Hyvää lepopäivää ja rauhaa kaikille!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12692  La 18 Maa 2017, 15:57 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Eletty elämä näkyy kasvoista ja kaikessa, on särkyjä ja kipuja ja hirveät silmäpussit. Kuluneella viikolla ostanut kaksi pipoa lisää ja tilannut lisää villakankaita, johon kaikkeen on mennyt jo satoja ja tuhansia euroja rahaa rohtoineen, joita pitäisi tilata taas, mustaakuminaa ja aprikoosinytimiä tällä kertaa. Poski on turvonnut ja kipeä, otsaa kaivelee, reidet särkevät ja vapisen, mutta taistelen...

Olen jo parin päivän ajan ottanut selvää risumiehestä luettuani hänen kuolemastaan MV-lehdestä päästen aika kauheiden asioiden jäljille, miten vanhaa, armeijassa uraa tehnyttä ja omaa maataan puolustanutta miestä on netissä kohdeltu niin, ettei hän voinut elää enää rauhassa. Kaikki alkoi törkeästä videosta, jonka sairaanhoitaja latasi nettiin ja jota alettiin riepotella kaikkialla, myös MV-lehdessä, koska se oli olevinaan "niin hauskaa". Edes poliisi ei puuttunut peliin ja syyttäjä pistänyt stoppia videoiden levitykselle, joka jatkui vanhuksen kuolemaan asti.

Ruodin tapausta eilisissä aamusivuissani lähes kolmen liuskan verran. Halusin kirjoittaa asiasta, mutta se olisi rasitus ja otsikon keksiminen työlästä jo pelkästään suomeksi, joka ei riittänyt, koska mies oli häväisty useilla kielillä ympäri maailmaa.

Ne eiliset aamusivut on oikolukematta vielä kirjoittamisen jatkuessa. Vasta loppui paperi ja sitä piti hakea lisää, seuraavaksi loppuu kynä, joita vielä riittää.

Jumala sanoi minulle tänään, että koko maailma lepää vääryyden päällä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12694  Ma 20 Maa 2017, 0:25 (GMT+3)  Aihe: God said to me on Saturday that the whole world rests on injustice. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin18.3.2017 klo 14.57 kirjoitti:
Jumala sanoi minulle tänään, että koko maailma lepää vääryyden päällä.


"Maailma lepää vääryyden päällä. -
Koko maailma lepää vääryyden päällä.
"


"The world rests on injustice. -
The whole world rests on injustice.
"



When I looked at the clock, it was 13:20 after those words I got from God on March 18.

Kello oli 13.20 katsottuani sitä noiden sanojen jälkeen lauantaina 18.3.2017.

Vasta seuraavana aamuyönä jo 19.3.2017 puolella luin Uskonkirjat.netistä sähköpostiini tulleen Päivän Sanan, jonka sisältö sopi edellisen kanssa kuin yksi yhteen:

Lainaus:
Päivän Sana 18. maaliskuuta 2017

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Room. 3:23-24 KR33/38


The words I got meant nearly the same that the Word of the Day on March 18, 2017, that I got from Uskonkirjat.net (Books of Faith) to my email and read it in the small hours on March 19:

"For all have sinned, and come short of the glory of God;
Being justified freely by his grace through the redemption
that is in Christ Jesus.
"

Rom 3:23-24 KJV
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12745  Ma 17 Huh 2017, 4:58 (GMT+3)  Aihe: Father, your Love Vastaa lainaamalla viestiä



Isä, sinun Rakkautesi:

Vater, deine Liebe

Herr, ich preise deinen
heilgen Namen; du bist König!
Du nur bist mein Herr
und mein Gott

Herra, minä ylistän sinun
pyhää Nimeäsi; sinä olet Kuningas!
Sinä vain olet minun Herrani
ja minun Jumalani


Kuunnellessani ensi kertaa tätä ihanaa laulua pari tuntia sitten sain Pyhän Hengen tässä kohtaa kello 2.02 ja pari kertaa samassa kertosäkeessä vielä uudestaan.

Oli kieli mikä tahansa, ihmiset ylistävät samaa Jumalaa!

While listening to this song first time ever I got the Holy Spirit here and a couples of time again. Whatever the language is, people praise the same God!

Lord, I praise
your holy Name; you are the King!
You only are my Lord
and my God
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12887  La 29 Hei 2017, 6:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Epäkohtia ja kritisoimista maailmassa riittäisi vaikka muille jakaa, mutta on olemassa Yksi, joka kiilaa kirjoitusaiheena kaiken ohi.

Rankat ajat ovat tiedossa sille, joka ei tee niin kuin omassatunnossaan tuntee Jumalan kolkuttavan. Lukekaapa lyhyt, vain neljä lukua käsittävä Joonan kirja kokonaan, joka on yksi lempikirjoistani VT:n puolella ja kuranttia tavaraa aina vaan kuvaten ihmisten luonnetta, Jeesuksenkin viitattua Joonan merkkiin.

Olenpa saanut itsekin monia kertoja maistaa Herran koulutusta, josta kerron tuonkin viestin lopussa.

Niin kuin Joonan tapauksessa, kyse on siitä, tekeekö niin kuin tuntee Jumalan omassatunnossaan kolkuttavan, vai kääntyykö toiseen suuntaan niin kuin me ihmiset yleensä teemme. Yllätys on suuri tajutessaan Herran valtakunnan vaikuttavan sielläkin ja että Jumalan tarjoama vaihtoehto olisi sittenkin ollut parempi ja vähemmän kivikkoinen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com