Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Narsisteja ja sotanorsuja kiusankappaleina, naapureina ja auttajina - kateus ja kosto salaisimpina aseinaan. Narcissists and war elephants as fiends, neighbours and helpers - jealousy and revenge as their most secret weapons.

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11771  Su 09 Elo 2015, 15:15 (GMT+3)  Aihe: Narsisteja ja sotanorsuja kiusankappaleina, naapureina ja auttajina - kateus ja kosto salaisimpina aseinaan. Narcissists and war elephants as fiends, neighbours and helpers - jealousy and revenge as their most secret weapons. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.7.2015 klo 4.55 kirjoitti:
Köysi kaulani ympärillä kiristyy.

Tämä ei ole mitään leikkiä tai näytelmää, vaan totisinta totta.

Olenko kirjoittanut kaikesta täällä? En. En ole jaksanut enkä pystynyt.

Mutta aamusivuihin olen yrittänyt. Todistus vuosia jatkuneesta julmuudesta, jota on joutunut näkymättömänä kestämään.

Kaikki verisuonet pullottavat sormissani ja muualla.

Elimistöni on loppu tämän ja kaiken muun johdosta.

Heinäkuu ja ilmat ovat lämmenneet.

Pitäisi voida vähän vähentää vaatteita, niin kuin viime yönä yritin. Jäihän sentään villatäkki, tuplavillaviltti ja kaksinkerroin taitettu polypropeiinipeitto päälle. Jos pystyisin ottamaan paksujen fleecehousujen ja teepaidan päältä vuorillisen villahameen ja -takin, samoin pipon pois.

Muttei siitä tullut mitään, käsivarsissa ja muualla alkoi jäytää niin, että kaikki vaatteet oli pistettävä takaisin päälle. Neulehame, -takki ja pipo. Villasukkien päällä untuvatossut.

Lämpöhoito. Muttei se tehoa kaikkeen, esimerkiksi synnytyskipuihin. Lopulta tulikuuma vesi polttaa. Vasempaan poskeenkin on tullut palovamma yritettyäni hoitaa sitä infrapunalla.

Viime yönä oli niin tuskainen olo, että nousin sängystä ylös. Ajattelin, että pyydän neurologilta kipulaastaria Clotamin ärsyttäessä vatsaa.

Unohdin sotun eikä ollut mitään reseptiä missään.

Uusi yritys, asiakaspalveluun.

Mutta miten voi kirjoittaa asiakaspalveluun, jos osoitetta ei kerrota.

Se ei toimi niin kuin tilisiirrot firmaan päin.

Lääkäriasemat hypettävät sairauksien kustannuksella ja ylläpitävät glamuurista kulissia, jossa paskakin on kultaa. Kun laskupuoli on suoritettu, voi mennä kotiin kärsimään.

Miljoonabisnes. Tervetuloa Anelman lääkäriasemalle, jossa myydään Unelmia.

Kun kolikko kirstuun kilahtaa, raha vaihtaa omistajaa.

Takaisin sänkyyn odottamaan aikaista herätystä.

Uudet naapurit ja herätys heidän tahtiin, olen sitten nukkunut tahi en.

Sielu taivaaseen vilahtaa, kalmo krematorioon.

Jossain vaiheessa rajat tulevat vastaan.

Tänäkin yönä olisin tarvinnut unta, mutta sama juttu.

Niin hirveät oireet, ettei nukkumisesta tule mitään.

Relapse. Sortuminen.

Borrelioosiin tarvittaisiin kolmenlaista antibioottia: kystiin, pyöreisiin ja liikkuviin muotoihin. Doksisykliini pilkkoo spirokeetan vain useampaan osaan, joista kaikista tulee uusia spirokeettoja. Hydroksiklorokiini tappaa kystamuotojakin, mutta tekee siinä ohessa ikävän tempun; alentaa immuunipuolustusta, jota tarvittaisiin sairautta suitsimaan.

Relapse. Sortuminen. Helvetti.

Anelman Unelma, kaukana todellisuudesta, jossa joutuu elämään.

Verenkiertoni on tänä kesänä vielä huonompi kuin viime kesänä.

Ulkona oli noin 23 astetta lämmintä ja ihoani vasten nukkapintaiset trikoot, ettei tulisi kylmä, jalassa ohuet villasukat. Liivit, pikeepaita, hihaton mekko. Polkupyöräkypärä. Kolhaisin jo betoniporsastakin, mutta horjahdin vaan.

Muut olivat kesävaatteissa, mutten hikoillut. Palelin kaupassa, ja polkiessani kotiin paljaat käsivarret eivät tykänneet kylmästä, kun oli yli 20 astetta vielä. Kotona palelin vajaassa 26 asteessa ja oli pistettävä lämpimät vaatteet takaisin päälle.

Jotain häikkää. Ja paljon.

Luulen, että se on tätä tautia, luulotautia, luulee lääkäri.

- Hirveitä luuloja, paljonko niitä on vielä haudassa?

Minä luulin, ettei tällaista voisi ollakaan, näin kauheaa helvettiä.

Että ihmiset joutuvat kärsimään Suomessa ja muualla näin.

Sama, käykö lääkärillä vai puoskarilla lopputuloksen ollessa sama.

Kituminen, joka jatkuu, niin kuin tämä yökin ja kesä, jota minulla ei ole.

Olen se ihminen, joka on siivottu näkyviltä pois kärsimään.

Sairauden ystävä.


Aikakoneella takaisin heinäkuun 3. päivän aamuun, kun en vaivojeni takia saanut nukuttua yöllä yhtään:

Kello tulee viisi aamulla postattuani ketjuun sitaatissa olevan viestini, jota olen oikolukenut väsyneenä sekä manuaalisesti että oikolukuohjelmalla.

Kirjaudun ulos foorumilta.

Pitäisi päästä edes hetkeksi nukkumaan, aurinko nousee jo.

Vaan mitä näenkään katsoessani ikkunasta ulos?

Ison kemikaalivanan sinisellä taivaalla ja perään lentokoneen itse teossaan.

- Minulle tuli kiire avata ikkuna saadakseni kuvattua kaiken.



Kolmisen vanaa tuli ihan pienen ajan sisällä viimeisen ollessa isoin ja karsein kaukana normaalista.

Se oli jotain ihme johdatusta, että näin kaiken, mutta olin ihan loppu.

Sitten piti jo viimein päästä nukkumaan, muttei aikaakaan, niin yläkerrassa alkoi kolistelu jo paljon ennen seitsemää ennen kuin hiljaisuus ehtii loppua. Jo kuukauden jatkunut uusien naapurien häiriköinti oli ajanut minut aivan äärirajoille pitkään jatkuneen sairasteluni lisäksi ja olin aivan nääntynyt.

Minua harmitti se aamumeteli niin paljon, että menin seitsemän aikaan soittamaan ovikelloa ilman, että kukaan olisi tullut avaamaan.

Koska nukkumisesta ei vieläkään tullut mitään täristessäni hirveässä horkassa ja vaivojeni takia, päätin nousta kirjoittamaan yhtä virallista asiakirjaa.

Olin niin loppu kuin ihminen voi vaan olla, en ollut nukkunut yöllä yhtään ja siinä vaan paahdan ja kirjoitan sydänkohtauksen päässä kuolemasta. Mutta saan kuin saankin asiakirjan liitteineen valmiiksi, ja tajuan olevani äärettömän sitkeä taistelija, jonka pinnaa kärsimys on vain venyttänyt. Fyysisen voimani kanssa on vähän toisin sydämeni hakatessa ja elimistöni ollessa ihan loppu, kipujen ja vaivojen estäessä kaiken. Muttei uni tule, vaikken jaksa nousta sängystä ylös. Terveyskeskuksen soittopyyntöön ei vastata eikä neurologiakaan saa kiinni. Poika auttaa kahvin keittämisessä, joka onkin ainoa, mikä auttaa. Aloitan aamusivujen kirjoittamisen vasta iltapäivällä. Kirjoitan:

Lainaus:
Kello on 14.55, sitten 14.58, kun kaiken kärsimyksen keskelle tuli ihana, hengellinen, pyhä rauha. "Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa", Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 14:27 mukaan, jonka sanoja tapailin juuri. Mistä muualta saan voimaa kuin Jumalasta ja hänen rauhastaan, joka tyynnyttää mieleni ja sairaan kehoni.

Takana on valvottu yö ja minulta olisi nirri jo poissa, ellei rauha ruokkisi ja hoitaisi minua maanpäällisen helvetin keskellä, jossa Saatana ei halua muuta kuin tappaa minut. Nujerrettuaan minut se kävisi lapsoseni kimppuun, niin Jumala on minulle sanonut jo kauan sitten. En voi suostua sellaiseen, on roikuttava Jumalan rauhassa vaan, pidettävä siitä hellittämättä kiinni.

Ulkona on 26,5 astetta lämmintä, sisällä vähän enemmän; vaan ei, nyt oli 26,7 astetta molemmissa, kunnes lukemat vaihtuivat taas ollen 26,8 astetta sisällä ja ulkona, ulkolämpötilan noustessa jo 26,9 asteeseen. Ikkuna on auki, mutta reisieni päällä on lämpötyyny ykkösellä jäytämistä lievittämään.


Vasta illalla ennen viittä syön ensimmäisen kerran koko päivänä jatkaen kirjoittamista perään, jonka jälkeen menen lepäämään taas soittaakseni äidille, mutta nukahdankin väsymykseeni nukkuen parin tunnin unet, jonka kaiken kirjaan aamusivuihini, jotka saan vasta myöhään illalla valmiiksi.

Sen jälkeen en olekaan kirjoittanut täällä enää, kuntoni ei ole riittänyt. Herätys joka aamu aikaisin yläkerran meteliin on vienyt voimani, eikä se ole näyttänyt loppuvan, päinvastoin pahenevan vaan.

Parin päivän kuluttua saan taas tarpeekseni ja menen soittamaan aamulla kahdeksan jälkeen ovikelloa kännykän taltioidessa kaiken. Nyt ovi avataan ja ilmoitan jatkossa äänittäväni metelin. Kerrottuani edellisellä kerralla valvoneeni aamuun, kun olin käynyt soittamassa ovikelloa, nuori mies katsoo minuun ja sanoo "hyvä" ilkeä hymy kasvoillaan. Se on jotain uskomatonta, kuin painajaista, jonka perään hän alkaa sättiä minua sekopääksi ja käyttää törkeää, kunnianloukkauksen piiriin kuuluvaa kieltä.

Hänen käytöksessään on jotain tuttua, johon olen törmännyt aiemminkin ja joka on jättänyt lähtemättömät jälkensä minuun. Hän kostaa kaikki valitukseni metelöimällä entistä enemmän keskellä yötä ja milloin vain. Olin mennyt vielä kertomaan, missä kohtaa sänkyni oli jättääkseen edes sen paikan rauhaan. Mutta koska olin törmännyt narsistiin, juuri siihen kohtaan hän iski ja tuli varta vasten yläpuolelle kolistelemaan. Häntä ärsytti jo se, että puhuin äidin kanssa puhelimessa, ja tömisteli lattiaa yläpuolellani. Ojensin kerran luuria kattoa kohti ja sanoin äidille: "Kuuletko..."

Mikään ei tehonnut siihen jätkään ja lopulta meidän piti vaihtaa pojan kanssa sänkyjä, koska hänellä on paremmat unenlahjat kuin minulla eikä herää kolinoihin niin herkästi kuin minä.

Olen kirjoittanut tätä monta tuntia ja lopetan yöllä ennen yhtä.



Jatkoa seuraavana päivänä sunnuntaina. Kirjoitustauko foorumilla venyi yli kuukauteen keskittyessäni pelkkään eloonjäämiseen.

Tähänkin viestiin on uponnut lukuisia tunteja aikaa ja energiaani kesän mentyä pelkän sairastelun ja kärsimyksen merkeissä.

Aamusivujen kirjoittamisesta olen kyllä pitänyt kynsin hampain kiinni ja kuvannut koko helvettini niihin.

Yhteenvetona alkuvuodesta kirjoitin aamusivuja tammikuussa 101 liuskaa, helmikuussa 85 liuskaa, maaliskuussa 96 liuskaa, huhtikuussa 105 liuskaa, toukokuussa 105 liuskaa, kesäkuussa 101 liuskaa, joka tekee vuoden 2015 ensimmäisellä puolikkaalla yhteensä 593 käsin kirjoitettua aamusivua. Kirjoittaminen jatkuu heinäkuussa, jolloin yhtenä koettelemusten päivänä kirjoitan yhdeksän aamusivua, joka nostaa kuukauden saldon 107 liuskaan, ja voin tilastoida kirjoittaneeni tammikuun alusta heinäkuun loppuun täydet 700 liuskaa kirjoittamisen jatkuessa edelleen.

Monesta asiasta olen vihainen, mutta on mietittävä, mihin paukkujaan käyttää. En alistu vääryyteen, vaan taistelen totuuden puolesta niin kauan kuin henki pihisee.

Jos vääryyksiä ei saa oikeuskäsittelyyn, otan ne kirjoituskäsittelyyni sitä mukaa kuin kunto ja aika antaa myöten.



_________________

Viesti kopioitu täältä

Muokattu otsikkoa:

Narsisteja ja sotanorsuja kiusankappaleina, naapureina ja auttajina =>

Narsisteja ja sotanorsuja kiusankappaleina, naapureina ja auttajina - kateus ja kosto salaisimpina aseinaan


Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Su 12 Hel 2017, 16:54, muokattu 3 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11772  Ma 17 Elo 2015, 1:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.8.2015 klo 2.24 kirjoitti:
Admin 11.8.2015 klo 2.02 kirjoitti:
Admin 10.5.2015 klo 0.58 kirjoitti:
Lääkärit eivät halua uskoa, mitä näkevät edessään! Eivätkä he ole ainoat; johon koko heitteillejättö perustuu.

Etsin huhtikuun aamusivuistani yhtä kohtaa löytäessäni tämän keskiviikkona 29.4.2015 kirjoittamani:

Lainaus:
Reiteni särkevät koko ajan, samoin käsivarteni, ja poskeni on häijy. Olen niin sairas ja kipeä, että silmäni ovat täynnä kyyneleitä. Alan itkeä; tämä on lähes ylivoimaista minulle. Kyyneleitä valuu poskiani pitkin ja yksi tippui paperille. Kärsimys on tavaramerkkini, kyynelillä sinetöity. Miten kallista onkaan Saatanalle, saada uhrinsa kärsimään ja houkutella siihen apureita (kyynel) kenestä vaan, joka siihen lankeaa. Aloittaessani näiden sivujen kirjoittamista tänään mieleeni tuli taas pikku Eerika, joka ei voinut kertoa pahoinpitelyistään kenellekään. Hän kärsi jo niin hirveästi, että hyvä kun hän kesti sen, ja häntä uhattiin vielä suuremmalla kärsimyksellä, jos hän kertoisi siitä. Nadia Berough oli myynyt sielunsa Saatanalle, joka oli määrännyt hänen olemaan kovakourainen: "Be rough." Sirpa Laamanen muuttui Nadiaksi, joka teki pikku Eerikan elämän helvetiksi ja painajaiseksi toisten viettäessä normaalia elämää.


Toisten nauttiessa kesästä ja lämmöstä kärsin täällä enemmän kuin pystyn kertomaan tai jaksan kertoa. Kertominen ja selittely vie voimat, joita tarvitaan olosuhteiden sietämiseen.

Tervetuloa vaan todellisuuteen Roskatiede-blogin Tiina ja Varpu Tavi Ympyrätalon apteekissa, jossa ei tarvitsekaan käydä enää ostoksilla. Palaan raukkamaisiin kirjoituksiinne tuonnempana, alkusoittoa löytyy täältä. Ihmettelen vaan, miten kehtaatte.

Eivät kaikki terveet ole myötäelämiskyvyttömiä. Jotain häikkää kehityksessä; ehkä terapia voisi auttaa, Tiina ja Varpu.

+ + +

Viime yönä en saanut nukuttua, mutta vedin hengitysteihin limaa taas, kun en lopen uupuneena nielekään enää. Ihan mukavaahan se tietty on vaan, kaikille terveille, jotka voivat nauttia elämästä.

Tänä kesänä peitot eivät ole riittäneet; ei villatäkki, tuplavillaviltti eikä muut. Olen joutunut ostamaan lisää villaa kylmänkolotusta vastaan nyt helteelläkin.

Kolmekymppiä meni hukkaan 140 x 120 sentin villaneuleeseen, tarkoituksena saada lisälämpöä etenkin kankun ja reisien kylmänjäytämiseen. Mutta se oli vääränlaista villasekoitetta viskoosin tehdessä sen niin kalseaksi, että jäytäminen vain paheni kaikkien peittojen alla.

Ihon sairaalloinen kylmyys ei ole mitään kuvitelmaa, jäätävän kylmän ihon tuntee käsilläänkin. Jo ensimmäinen punkinpurema heikensi verenkiertoa, toinen vielä kauheammin.

Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää yrittäessäni nukkua; sekin on ihan loppu ja hakkaa taas. Oireiden aina vain pahennuttua ja sietokyvyn ollessa äärirajoilla, mieleeni on alkanut putkahdella juttu hautapaikan etsimisestä.

+ + +

Yhtä asiaa käsi sydämellä pyytäisin, että kaikille borrelioosiin sairastuneille ja kuolleille tehtäisiin ruumiinavaus lääkärien uskomushoitojen ja vähättelyn lopettamiseksi - että ihan oikeasti tutkittaisiin, löytyykö näytteistä spirokeettaa vai ei. Roskatiede-blogin Tiina ja Varpu Tavi Ympyrätalon apteekista kannattavat varmaan asiaa? Nythän he ja lääkärit vain tutkimatta hutkivat ja väittävät jotain, mitä eivät oikeasti edes tiedä tai ole tutkineet: löytyykö kudosnäytteistä spirokeettaa vai ei!

Että kehtaattekin raukkamaiset sairaiden kiusaajat. Että kehtaattekin käyttäytyä noin. Eikö ole omaatuntoa, joka soimaisi.


Otsani särki käytyäni ennen puolta yötä minulle liian kylmässä ilmassa kävelyllä, kun oli noin viitisentoista astetta lämmintä. Poskionteloiden tulehdus jyllää otsaonteloissakin ja laittaa kärsimään näin. Joka yö nukkumaanmennessäni pipo on vedettävä kulmakarvoihin asti lievittäessään otsaontelon kirvelyä ja särkyä. Viime viikolla käydessämme parin vuoden tauon jälkeen Tukholmassa ajattelin, etten ota laivaan pipoa mukaan. Mutta se oli virhe; ilmastointi veti niin kovin, että otsaan sattui ja yöksi oli laitettava pään päälle kaksi pyyhettä. Koska myös reiteni särkivät kolmenkin peiton alla, vaikka jaloissani oli ohuet villasukkahousut, joiden päälle olin vetänyt fleecehaalarin, säärystimet ja kahdet villasukat, taittelin vielä kaksi kylpypyyhettä reisiäni vasten lämmittämään.

Se, että itse kuvittelisin oireitani, ei pidä paikkaansa. Kaikkia näitä asioita voidaan tutkia, jos on vain oikeat välineet käytössä.

Perjantaina 14.8.2015 reisieni jäytäessä peittojen alla aloin mitata niiden pintalämpötilaa. Yritin ensin korvalämpömittarilla, muttei se toiminut oikein. Otin sitten Sanitaksen mittarin, joka näytti 33,4 astetta reiden päältä mitattuna. Vasta sen jälkeen tajusin, miksei korvamittari näyttänyt mitään, asteikon alkaessa 34:stä siinä. Myöhemmin mittasin Sanitaksella kylmän kankun päältä 34,9 ja 35 astetta useita kertoja kainalolämmön ollessa 36,5 astetta. Yritin myös katsoa netistä jotain liuskamittaria, jolla lämmön voisi mitata suoraan ihon päältä. Koska kaikki käyttöön tarkoitetut mittarit alkoivat 34 asteesta, olisi turhaa ostaa sellaista kylmän oikein jäytäessä. Ainoa mahdollisuus olisi ollut matelijoille tarkoitetut mittarit, joita niitäkin aloin tutkia. Onneksi löysin viimein digitaalisen infrapunamittarin, jolla mittaaminen toivottavasti onnistuu.

Aika paljon on tullut lueskeltua kaikkea, välilehdissäni on auki muun muassa tämä, joka johdatti minua eteenpäin taas. Lainaus:

Lainaus:
“Dr. Lida Mattman, Ph.D., who died back in 2008, taught microbiology, virology, pathology at major universities. She identified the Lyme disease spirochete in semen, saliva, mosquitoes, biting flies and spiders – in addition to the well-known deer tick. This means (of course) that we’re all exposed to these conditions and since she found them in things like tears, semen and saliva – that, in addition, it’s contagious.”

Lainaus:
[Lääkäri Lida Mattman, joka kuoli vuonna 2008, opetti mikrobiologiaa, virologiaa, patologiaa merkittävimmissä yliopistoissa. Hän tunnisti Lymen taudin spirokeetan siemennesteessä, syljessä, hyttysissä, purevissa kärpäsissä ja hämähäkeissä - hyvin tunnetun punkin lisäksi. Tämä tarkoittaa tietenkin, että olemme kaikki altistuneet näihin olosuhteisiin, ja koska hän löysi spirokeettoja kyynelistä, siemennesteestä ja syljestä - se on sen lisäksi tarttuvaa.]


Lida Mattman pakotettiin vankeus- ja sakkorangaistuksen uhalla lopettamaan tutkimuksensa - kuinkas muuten tosi vapaassa ja totuutta rakastavassa maassa. Mutta samoilla linjoilla Mattmanin kanssa on ollut Willy Burgdorferkin, jonka mukaan Borrelia burgdorferi on nimetty ja joka hänkin on jo edesmennyt.




Kuvatekstissä Willy Burgdorfer sanoo, että viidestä kymmeneen prosenttiin Lymeä kantavista punkeista on systeeminen infektio ja tauti on niiden syljessä ja voi tarttua heti, kun ne purevat.

- There is no safety window, ei ole mitään turvalasia, hän toteaa vielä lopuksi.

Kannattaa katsoa myös tämä video, jossa Willy Burgdorfer puhuu Lymen taudista ja tieteellisestä ja lääkinnällisestä korruptiosta:

Prof. Willy Burgdorfer Talks About Lyme Disease and Scientific & Medical Corruption

Tutki myös tätä painavaa materiaalia:

LYME DISCOVERER WILLY BURGDORFER BREAKS SILENCE ON HEATED CONTROVERSY

The Curious Biowarfare Research History of Willy Burgdorfer, Namesake of Lyme Disease


Menipä viime yönä kirjoittamisen kanssa myöhään, liian myöhään tähän nykyiseen elämään, sillä täällä ei voi nukkua enää ollenkaan normaalisti. Yläkerran addikti herää varhain aamusella tupakalle ja ryhtyy pompottelemaan palloa koiran kanssa. Jos en ole saanut nukuttua siihen mennessä, kun addikti herää, ne unet olivat sitten siinä. Ei se mitään, jos valvoo vain silloin tällöin, mutta jos on valvonut sairaana jo vuosikausia, elimistö alkaa olla loppu. Yritettävä vaan nukkua silloin, kun narsku nukkuu. Kun narsku pomppaa ylös ja aloittaa pompottelun, on parasta olla pirteä. Olen joutunut jättämään yökirjoittamisen ja hertsien ottamisen, joka olisi ollut tosi paha takapakki, ellei poikani olisi keksinyt Nigella sativaa, jota olen käyttänyt sekä öljynä että siemeninä jo aika pitkään. Löytö on hyvin arvokas, sillä mustakuminasta kerrotaan Raamatussakin, Jesajan kirjassa 28:23-29. Paljon myöhemmin elänyt profeetta Muhammed sanoi sen parantavan kaiken muun paitsi kuoleman. Nigella sativassa on yli sata vaikuttavaa ainetta ja siitä on satoja tieteellisiä tutkimuksia. Suomessa öljy ja siemenet ovat kalliita, iHerbissä edullisempia. Myös amygdaliinia olen käyttänyt siitä lähtien, kun siihen tutustuin. Olen pureskellut pari kolme aprikoosinydintä kerralla, mutta neljä näyttää olevan liikaa tuloksena pahoinvointia painaessani aika vähän. Myös Andrographis on tullut mukaan kystamuotoja tappamaan. Aikamoista räpiköimistä tämä kyllä on kaukana mistään normaalivoinnista. Siitä ei pääse mihinkään, että spirokeetta on tehnyt jo aikamoista jälkeä myös aivoihin. Aamusivuihin yritän kuvata kaikki oireeni, ja kyllähän käsialasta, korjailusta ja itse sisällöstä näkee. Huomenna kirjoitettava siitäkin, kun pesun jälkeen meinasin kaksi kertaa kaatua. Ensimmäisellä kerralla housuja jalkaan vetäessäni, mutta seinä tuli vastaan; toisella kerralla sukkaa jalkaan vetäessäni kaapin tullessa vastaan. Kuitenkin kun olen käynyt neurologilla, kaikki on muka ollut ok. Oikeasti hän ei teettänyt mitään tasapainotestejä, kuten yhdellä jalalla seisomista, josta tila olisi paljastunut heti. Palaan tähän ja muuhun vielä, kun jaksan. Olen vaan niin täynnä kaikkea, ettei kapasiteettini riitä. Olisi pitänyt ottaa höyryhengitystäkin keuhkojen ja poskiontelojen ollessa ikävät taas. Mutta toivottavasti saan nukuttua ennen kuin narsku herää. Kiusa ja kosto on homman nimi ja sen narsku osaa.



_________________

Viesti kopioitu täältä


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 26 Syy 2015, 17:04, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11773  Su 23 Elo 2015, 10:16 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.8.2015 klo 5.12 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 22.30 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 9.01 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.

Ihmisiä hoidetaan Suomessa huonommin kuin koiria.


Siellä se narsisti jyskyttää taas, aloitti aamulla heti herättyään niin kuin aina.

Jätkällä ei ole aamuisin muuta kuin pompottaa koiran kanssa ihan kiusallaan palloa heti tupakalle herättyään.

Heräsin seitsemän kahdeksan aikaan siihen meteliin sydämen hakatessa hirveästi kaikkien kroonisesti valvottujen öiden jälkeen.


Aamusivujeni ensimmäisestä liuskasta kolmannen liuskan alkuun:

Lainaus:
Perjantaina 21/8∙2015

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.



Kello on 10.02 aloittaessani kamalan yön jälkeen. Nyt kello on 10.12 hoidettuani vähän itseäni. Harjasin tukan ja laitoin lisää kostutustippoja silmiini.

Sydän on hakannut koko aamun sen jälkeen, kun heräsin yläkerran meteliin taas. Takykardia on pitkä eikä lyhyt enää sydämeni ollessa ihan loppu. Mutta yritän olla rauhallinen, etten romahtaisi kokonaan. Tunsin Jumalan puhuvan minulle taas maatessani sängyssä: "Oman rauhani minä annan", joka on Johanneksen evankeliumista 14:27. Kello taisi silloin olla 9.53, jos oikein muistan. Jeesus pitää seuraajilleen pitkän puheen, jossa sanoo myös: "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Tuo on Johanneksen evankeliumista 14:26-27.

Kello 12.09 jatkaessani taas. Selasin nettiä kännykällä ja huomasin Ylen uutisen tältä päivältä kello 6.06: "Ontumista, sokeutumista ja tärinää: 'Borrelioosi tuhoaa koirani hitaasti'", jota pidin melkoisena synkronisiteettinä postattuani tänään kello 5.00 Sanasinkoon aloituksen: "In Finland dogs are treated better than people - Suomessa koirat hoidetaan paremmin kuin ihmiset". Kun en saanut yöllä otsasäryn enkä tärinän takia nukuttua, yritin kuunnella omaatuntoani ja kysellä Jumalalta, nousisinko ylös. Nukkumisesta ei tullut mitään, enkä saanut asiasta selvyyttä. Lopulta seurasin vaistojani, vaikka olin ihan loppu, ja nousin puoli neljän tienoilla hakemaan kannettavan tietokoneen olohuoneesta. Asettauduin sänkyyn puoliksi peittojen alle ryhtyäkseni kirjoittamaan otsikosta, jonka olin juuri erittäin vahvana saanut. Muttei langaton verkko toiminut automaattisesti taaskaan eikä koneen käynnistäminen uudestaan auttanut. Olo oli tuskainen, kun peittojen alta oli noustava etsimään kirjautumislappua. Kello oli jo päälle neljän päästyäni Sanasinkoon vasta kirjoittamaan vähän epämukavassa asennossa sängyn päällä. Kirjoitin siitä, kuinka koko systeemi taistelee sairasta vastaan ja osallistuu rääkkäämiseen. Pääsin ennen kuutta nukkumaan herätäkseni sydän hakkaavana seitsemän kahdeksan aikaan yläkerran pompotukseen taas. Takykardia jatkui ja jatkui vaan ja mietin, mitä teen. Koska uni ei enää tullut jätkän pompotellessa palloa etenkin olohuoneen yläpuolella, päätin viimeisillä voimillani kirjoittaa Sanasinkoon reaaliaikaisen päivityksen, jonka postasin aloittamaani ketjuun kello 9.01 kertoen hirveästä aamustani. Laitoin kahvin odottamaan ja menin lepäämään sänkyyn sydämen hakatessa koko ajan. Vasta Jumalan sanat: "Oman rauhani minä annan" rauhoitti levottoman sieluni ja nousin heikkona ennen kymmentä ylös.

Luettuani järkyttyneenä netistä sairaiden ihmisten kohtelusta Suomessa Jumala sanoi minulle kello 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa." Lääkäreiden asenne on törkeä ja käsittämätön, niin kuin Ylen uutisessa 2.7.2015: "Nainen halvaantui kolme kertaa - sairaala näytti ovea: 'Sanottiin, että halvaannu vielä kerran'". Kaiken tuon Jumalakin joutuu näkemään, miten hänen ihmisiään kohdellaan.


Rankan päivän jälkeen sydän edelleen tykyttävänä, kun takykardiaa on piisannut. Mutta ymmärtää jos ajattelee, mitä olen joutunut koko kesän kestämään sairauteni lisäksi, joka on valvottanut koko ajan sekin. Ei auta vaan kuin pistää jäitä hattuun, niin kauan kuin henki pihisee. Sana sanaa vastaan ei auta narskua vastaan; tarvitsemme todisteita, joita onkin jo jonkun verran. Kävi hyvä tuuri, että hymyillessään ilkeästi minulle ja sanoessaan "hyvä" valvotusta yöstäni sain koko jutun talteen. Muutakin raskauttavaa aineistoa on kypsymässä ja odottamassa täydennystä jätkän valehdellessa päin naamaa ja kiusatessa ihan tahallaan.

Tuohon kun ynnää lääkäreiden suorittaman kiusaamisen, eipä ole oleminen ja eläminen herkkua. Eilen kävellessäni kauppakeskuksessa ja katsellessani kaikkea olin niin vihainen ja katkera siitä, mitä minulta oli viety. Tavallinen elämä jo vuosia sitten lääkäreiden julmuuden ja kovuuden takia.

Raahauduttuani tänään illalla takykardian jatkuessa aivan lyhyelle lenkille vetäen kävelysauvoja maata pitkin perässäni näin takaisin tullessani pihalla seinänaapurini, jonka kanssa juttelin hetken. Hän kertoi nenänsä olevan täynnä polyyppeja ja oksentavansa joka päivä puoli tuntia limaa. Hän kertoi käyttäneensä jo seitsemän vuotta jotain kortisonisuihketta ja että korvapolilla oli otettu näyte, josta ei löytynyt mitään. - Juupa juu, ajattelin. Ei tietenkään löytynyt mitään, kun ei oteta oikeita näytteitä ja tutkita mikroskoopilla. Olen jo kauan sitten lukenut sairastuttuani krooniseen poskiontelontulehdukseen, että polyyppien takana on sieni-infektio, niin kuin kroonisessa sinuiitissa ylipäätään. Tietenkään ihmiset eivät parane, koska heitä ei tutkita oikein ja määrätään vain jotain kortisonisuihketta, joka levittää sienen ympäriinsä. Kerrassaan anteeksiantamatonta lääkäreiltä, joiden pitäisi tietää jotain, ajaa ihmiset vain ojasta allikkoon ja jättää sinne kitumaan. Olen usein kuullut, kuinka naapurini oksentaa seinän takana limaa, joka on hirveää kuunneltavaa niin kuin kaikki muukin kärsimys.

On vaan toivotonta, kun ei saa edes lääkäreiltä apua, joiden pitäisi olla sentään ammatti-ihmisiä.

Käytännössä kohtelu onkin tätä:

Nainen halvaantui kolme kertaa – sairaala näytti ovea: "Sanottiin, että halvaannu vielä kerran"




__________________

Viesti kopioitu: täältä


Kello on nyt 3.23 päästessäni tähän viestiin asti.

Poimitaanpa edeltä aamusivuihini kirjaamani uutinen:

Ontumista, sokeutumista ja tärinää: "Borrelioosi tuhoaa koirani hitaasti"

Lainaus:
– Lääkäri otti verikokeet, koska epäili kilpirauhasta. Pyysin ottamaan samalla borreliakokeen. Tulos oli yllättävä. Nemon veressä näkyi borreliabakteereja enemmän kuin millään muulla koiralla aiemmin kyseisellä lääkäriasemalla. Koko eläinlääkäriaseman henkilökunta kuulemma katsoi Nemon verta mikroskoopilla oppiakseen lisää borrelioosista.


Uutisessa todetaan:

"Nemon veressä näkyi borreliabakteereja enemmän kuin millään muulla koiralla aiemmin kyseisellä lääkäriasemalla. Koko eläinlääkäriaseman henkilökunta kuulemma katsoi Nemon verta mikroskoopilla oppiakseen lisää borrelioosista."

Noinhan ihmisiäkin pitäisi tutkia; ottaa oikein kunnon näytteet ja tutkia mikroskoopilla, löytyykö borreliabakteeria vai ei!

Käsittämätöntä, että eläinlääkärit tekevät sen, mitä ihmispotilaillekin kuuluisi tehdä!

Edellä borreliabakteerin löytänyt Willy Burgdorfer kertoo videolla, että Lymen spirokeetta on paljon elinvoimaisempi ja virulentimpi kuin syfilistä aiheuttava spirokeetta. Ihminen tärisee ja on kipeä, muttei spirokeettaa näy missään. Miksi, hän kyselee, kun nivelneste on täynnä spirokeettoja!

Willy Burgdorferin kuolemasta on vasta vähän aikaa sairastettuaan Parkinsonin tautia, jonka komplikaatioihin kuoli loppuvuodesta. Ehkei hänkään ollut päässyt spirokeetasta eroon, kun se oli hänellä kerran todettu, niin kuin huonolaatuisesta haastattelusta voi kuunnella.

Aikamoinen veijari ja maanvaiva vaan tuo spirokeetta onkin ja kaikkea muuta kuin luulotautia - suorastaan pirullisen sitkeä tappajatuholainen. Vähättelijät ja epäilijät voisivat tehdä itsellään testin, johon ei tarvita kuin vähän saastunutta verta, jonka saa ilmaiseksi, joka ei maksa mitään. Vinkkinä Roskatiede-blogin Tiinalle, Varpu Taville ja kaikille muille vähättelijöille ja satutieteilijöille.

Aikaa myöten, kantapään kautta, riutuessaan tässä helvetin taudissa oppii sitkeästä pirulaisesta koko ajan uutta.

Minulla on paljon muutakin kuin nivelneste täynnä spirokeettoja. Luustoni on täynnä spirokeetan rakkulamuotoja, jotka eivät tarvitse kuin vähän kortisolihormonia kypsyäkseen spirokeetta-armeijaksi, joka porautuu pitkin poikin luustoani. Ei ole väliä, onko stressi hyvää vai pahaa, kunhan spirokeettojen rakkulamuodot, blebsit, saavat piristysruiskeensa ja minä luusärkyni, jonka takia nytkin valvon.

Koska oikeita lääkkeitä ei kerran saa, on yritettävä keksiä kaikkea, mikä vaan tehoaa, kuten ruutia ja ryytiä.

"Ruuti" on amygdaliinia, vetysyanidia, jonka annostuksen kanssa täytyy olla varovainen, ja "ryyti" Nigella sativaa, josta käytetään myös nimiä mustakumina ja ryytineito! Andrographis niin ikään on tehokasta ja GSE, greipinsiemenuute, tappaa spirokeetan kystamuotojakin.

✠ ✠ ✠

Yritin saada lääkäriltä kipulaastaria turhaan - on tämä vaan niin mukava tauti, ettei lääkäreitä satu yhtään.

No eihän se kipulääke kaikkeen tehoa, kuten yläkerran narsistiin. Niin kauan kuin pumppu jaksaa, on se vaan sen verran ehtiväinen tyyppi, että saa meikän aamuisin hereille ennen kuin olen ehtinyt kunnolla nukahtaakaan. Rytmihäiriöt alkoivat juuri, kun kello on jo 4.46. Auttaisikohan ubikinoni, jota otin. Entä ruuti ja ryyti, tehosivatko jo kolotukseen.

Oikoluvun jälkeen kello 5.10. Eikun pipo päähän ja kaikissa tamineissa nukkumaan.


Päästyäni ennen kuutta peittovuoreni alle reisiluut jäytivät vielä, mutta yritin nukkua ja uni tulikin sitten, herätäkseni jo heti kahdeksan jälkeen. Ongelmana on se, että tilanteet ovat ohi ennen kuin ehdin äänittämään meteliä. Kunnollisempaa asuntoakaan emme ole saaneet; tästä kidutuksesta ja vetoisasta kämpästä joutuu maksamaan kovaa vuokraa, vaikkei täällä pysty enää edes nukkumaan. Näin käytännössä ihmiset kidutetaan hengiltä järjestämällä heidät niin kipeiksi, etteivät pysty nukkumaan, jääden lääkäreidenkin taholta heitteille ilman lääkkeitä kärsimään.

Viime aikoina Amerikassa on kuollut epämääräisissä olosuhteissa lääkäreitä kuin kärpäsiä, kuten seuraavasta voi lukea:

Is GcMAF the real reason why holistic doctors are being found dead?

Pelko on tarttunut moniin muihinkin lääkäreihin, jotka lienevät päässeet liian pahojen asioiden jäljille rahaa palvovassa Amerikassa, jonka eurooppalaiset anastivat itselleen ja ajoivat intiaanit reservaatteihin, joita on 325 edelleen ja intiaaneja 5,2 miljoonaa! Ajaessaan intiaaneja reservaatteihin presidentti ja sotilaat eivät kunnioittaneet edes korkeimman oikeuden päätöstä, joka kielsi cherokeeintiaanien pakkosiirrot. Georgiassa oli näet kultaa, jonka amerikkalaiset roistot halusivat itselleen. Presidentti Andrew Jackson allekirjoitti pakkosiirtolain eikä kunnioittanut edes korkeimman oikeuden päätöstä John Rossin vietyä asia korkeimpaan oikeuteen. Alkoi Trail of Tears, kyynelten ja vääryyden tie, "unelmien" Amerikassa. Amerikallahan on ihan rikolliset juuret, jossa presidentillä ja sotavoimilla on valta tehdä mitä haluaa. Aika pelottava visio, joka on jo totta ja jota olen seurannut:

Sanasinko 2.8.2015 klo 18.56 kirjoitti:
Yksi asia on johdattanut toiseen. "Seek, and you shall find. Knock, and the door shall be opened unto you. I have sought. I have knocked. The door has been opened. I have found the truths I was seeking." - Etsikää, niin te löydätte. Koputtakaa, niin ovi avataan teille. Olen etsinyt. Olen koputtanut. Ovi on avattu. Olen löytänyt totuuksia, joita olin etsimässä, kuten lääkäri Andrew Moulden tuossa sanoo [ http://beforeitsnews.com/christian-news/2015/07/dr-andrew-moulden-all-vaccines-cause-ischemia-impaired-blood-flow-which-blocks-oxygen-delivery-leading-to-chronic-disease-july-22-2015-2514474.html ]. Hän hylkäsi myös teorian siitä, että modernien sairauksien takana olisi vain yksi tekijä. Ikävä kyllä kanadalaisen lääkärin työ sabotoitiin ja hänen henkeään uhattiin tutkittuaan rokotteiden aiheuttamia haittoja. Hän kuoli vain 49-vuotiaana juuri ennen kuin hänen piti julkaista uutta tietoa loppuvuonna 2013 [ http://healthimpactnews.com/2014/dr-andrew-moulden-every-vaccine-produces-harm/ ].

Amerikassa on viime aikoina kuollut epäilyttävissä olosuhteissa ja tänäkin kesänä paljon lääkäreitä [ http://www.globalresearch.ca/cancer-and-autism-mysterious-deaths-of-alternative-health-doctors-who-have-real-cures-not-approved-by-the-fda/5465809 ]. Kuolemanputki alkoi kesäkuussa, kun lääkäri Jeffrey Bradstreetiä ammuttiin rintaan ja työnnettiin jokeen kuolemaan. Samoin kuin Moulden, Bradstreet aikoi julkaista uutta tietoa, mutta kuolema ehti väliin. Toimittaja Michael Hastingsinkaan suuresta NSA:han liittyvästä jutusta emme tiedä mitään tämän kuoltua vain 33-vuotiaana [ http://www.prisonplanet.com/evidence-indicates-michael-hastings-was-assassinated.html ].

Mouldenin ja Gonzalezin kuolinsyyksi vihjattiin sydänkohtausta, joka on aika yleinen, mutta jäi häiritsemään kiinnostuttuani viimein NWO:sta, uudesta maailmanjärjestyksestä, josta professori Day luennoi lastenlääkäreille vuonna 1969. Mukana luennolla oli nuori lääkäri Lawrence Dunegan, joka teki parikymmentä vuotta myöhemmin luennosta tallenteet, jotka on purettu tekstimuotoonkin [ http://rense.com/general94/nwoplans.htm ]. Yksityiskohta luennosta: "He said, 'There is now a way to simulate a real heart attack. It can be used as a means of assassination.' Only a very skilled pathologist who knew exactly what to look for at an autopsy, could distinguish this from the real thing." Dunegan siteeraa tuossa Daytä, että on mahdollista simuloida oikea sydänkohtaus osana salamurhaa, jonka vain hyvin taitava patologi pystyy erottamaan oikeasta, mikäli tietää tarkkaan, mitä etsiä ruumiinavauksessa.

Vaikka tuossa on vain pieni osa NWO:sta [ https://drrichardday.wordpress.com/ ] sen hätkähdyttävään maailmaan kannattaa paneutua vaikuttaessaan kaikkialla. Ihmisiä ei haluta hoitaakaan eikä parantaa syövästä; jopa kemoterapia on peräisin ensimmäisen maailmansodan hermokaasukemikaaleista, jota jäi yli [ http://www.naturalnews.com/050540_chemotherapy_nerve_gas_chemicals_Dr_Nicholas_Gonzalez.html ]. Päinvastoin lääketeollisuus hyötyy sairauksista, ja rokotteisiin päätyy aineita, jotka alentavat ihmisten immuunipuolustusta [ http://www.naturalnews.com/050582_nagalase_GcMAF_cancer_industry_profits.html ]. Rokotteisiin päätyy myös aineita, joilla yritetään laskea syntyvyyttä [ http://gods-kingdom-ministries.net/daily-weblogs/2014/11-2014/kenyan-doctors-sue-un-over-vaccines-laced-with-contraceptive/ ]. Raskauttavista todisteista ei kerrota, ne pimitetään [ https://jonrappoport.wordpress.com/2015/07/31/bombshell-cdc-destroyed-vaccine-documents-congressman-reveals/ ].

Kaikki tehdään tietenkin salaa, kuten lääkärien murhat [ http://beforeitsnews.com/health/2015/07/explosive-the-real-reason-holistic-doctors-are-being-killed-and-vanishing-2582342.html http://beforeitsnews.com/alternative/2015/07/breaking-newsthe-real-reason-holistic-doctors-are-being-murderedupdated-3190658.html ].

Miksi, ja mitä nämä lääkärit tiesivät? Katsoessaan Danny Sassin alias professori Doomin videon "Explosive: The real reason Holistic Doctors are being killed and vanishing!" [ https://www.youtube.com/watch?v=cALgIHETMDU ], joka hänkin pelkää henkensä edestä, tajuaa paljon enemmän. Hätkähdyttävin väite on se, että immuunipuolustuksen alasajava nagalase-entsyymi on laitettu rokotteisiin tietoisesti ja täysin laskelmoidusti. Mitä enemmän autismia, syöpää ja muita sairauksia, sitä enemmän lääketeollisuudelle voittoa. Väite on niin karsea, ettei totuuden paljastumista sallita.

Ainakin itse jäin miettimään Suomessa käytettyjä rokotteita, onko niissäkin ollut nagalasea. Mieleeni tuli Pandemrix-rokote, jonka otimme loppuvuonna 2009. Ikävä kyllä ei kestänyt aikaakaan, kun pienen penkomisen jälkeen [ http://mirjaleenaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/100425-pandemrix-oli-nanorokote-ja-meitä-huijataan-edelleen ] tajusin rokotteen olleen pahimmanlaatuinen nanorokote, joka on sairastuttanut ja alentanut lukemattomien suomalaisten immuunipuolustusta ja tehnyt meidät entistä kipeämmäksi.

Sanasinko 2.8.2015 klo 19.06 kirjoitti:
Toimiva linkki Mirjaleena Isoahon blogiin:

http://goo.gl/37Xj7n

Lue myös:

http://www.anttiheikkila.com/blogi/meko-elamme-vapaassa-maassa/

Sanasinko 2.8.2015 klo 19.31 kirjoitti:
"Miksi, ja mitä nämä lääkärit tiesivät? Katsoessaan Danny Sassin alias professori Doomin videon 'Explosive: The real reason Holistic Doctors are being killed and vanishing!' [ https://www.youtube.com/watch?v=cALgIHETMDU ], joka hänkin pelkää henkensä edestä, tajuaa paljon enemmän. Hätkähdyttävin väite on se, että immuunipuolustuksen alasajava nagalase-entsyymi on laitettu rokotteisiin tietoisesti ja täysin laskelmoidusti. Mitä enemmän autismia, syöpää ja muita sairauksia, sitä enemmän lääketeollisuudelle voittoa. Väite on niin karsea, ettei totuuden paljastumista sallita."

------

Typo.

Pitää olla Danny Sass.

Ks. https://www.youtube.com/watch?v=s13z-3BaWik&feature=autoshare


Lainaukset tuolta, tuolta ja tuolta - ja koko helahoito vain parin tunnin tynkäunien jälkeen.

Eikä siinä kaikki; loppuun vielä pieni uutispommi siitä, kuinka rokotteet voitelevat Lymen tautia ja borrelioosin oireita:

Lyme disease symptoms fueled by vaccines



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11774  La 26 Syy 2015, 19:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11775  Su 27 Syy 2015, 0:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11804  Pe 23 Lok 2015, 5:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11806  La 24 Lok 2015, 3:31 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11807  La 24 Lok 2015, 7:33 (GMT+3)  Aihe: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11813  Su 25 Lok 2015, 0:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.10.2015 klo 21.31 kirjoitti:
Katsoin vähän vanhoja viimekesäisiä kuvia, miten hirveän kärsineen näköinen olen sairaana sadistinaapureiden kiusaamana.

Jumal'auta, vain kuolleen ruumiini yli joku psykiatrin puoskari kävelee päältäni.


Lähtiessäni iltalenkille eilisen show'n jälkeen, kun koko rappukäytävä ja lähitienoo seurasi mittavaa poliisioperaatiota, jonka putkisuvun jaloverso oli järjestänyt minulle kesken aamusivujeni kirjoittamisen, tarina ei suinkaan pääty siihen. Se oli niin törkeää ja härskiä, että sellaiseen pitää puuttua. Näyttäisi herralla itsellään olevan ruuvit löysällä, jo täydeksi typerykseksi diagnosoitu. Haettaessaan jonkun tutkimuksiin rikosilmoitusmateriaaliin sisältyvän aineiston perusteella, jota poliisin psykiatrinen sairaanhoitaja on ilman lupaa ja valikoiden välittänyt, oikeuksia on loukattu rajusti.

Hoitajankaan touhussa kaikki ei ollut kohdallaan, monta pulttia tipotiessään. Jo ensimmäisen puhelun aikana rikosilmoituksen johdosta ihmettelin niitä kaikkia kysymyksiä. Ämmä käänsi koko jutun minuun, miten voin psyykkisesti ja fyysisesti. Viitsitkö luetella vuodet, milloin niitä laskeumaleikkauksia on ollut, hän uteli. Juu, 2006, 2010, 2012... Vaan mitä saatanaa se tähän kuuluu?

Entä se tilaisuus, jossa rikosilmoitusta piti käsitellä? Paikalla ei ollut poliisia, tämä akka vain, joka levitteli aivan estoitta minun ja poikani terveystietoja mukana olleelle Hekan asumisneuvojalle, joka mahtui juuri ja juuri tuoliinsa. Sairaanhoitajallakin valahteli pusero vähän väliä alaspäin paljastaen valkoisen rintaliivien olkaimen. Ihmeelliseksi on touhu poliisitalon reilukerhossa mennyt.

Käydessäni illalla läpi lisädokumentteja, joita tulisin laaja-alaiseen kanteluuni liittämään, törmäsin vanhoihin kesäisiin kuviin koko karmeuden palatessa kuin eilinen päivä mieleeni. Miten olen jo silloin kärsinyt siitä metelistä, joka ei antanut yhdenkään yön rauhaa, jota kukaan ei ottanut tosissaan... Miten Hekassakin on koko ajan oltu puolueellisia ja rikottu kaikessa lakia.

Itkin kävellessäni ulkona, itkin koko tätä vääryyttä ja kärsimystä, jota olen saanut kokea.


_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11811  Su 25 Lok 2015, 7:22 (GMT+3)  Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.


Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.

Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.

Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.

Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.

Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.

Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.

Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.

Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.

Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11812  Ma 26 Lok 2015, 14:50 (GMT+3)  Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 25.10.2015 klo 6.22 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.


Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.

Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.

Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.

Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.

Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.

Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.

Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.

Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.

Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.


Jos vaan voi, on hyvä harkita tekemisiään, ettei toimi lyhytnäköisesti vihansa vimmassa. Lääkäriltä sellaista harkintakykyä odottaisi.

Kypsyteltyäni asiaa useamman päivän ja kivuissa valvottujen öiden jälkeen talletan foorumille jo 24.10.2015 odottamaan jääneen kuvatiedoston, muuttaen sen tekstitiedostoksikin äsken. Tämä on tärkeää tietoa kaikille kertoen, missä Suomessa oikein mennään. Alusta loppuun väärää ja virheellistä tietoa sisältävä asiakirja oli edellä kertomani mittavan operaation takana:



Lainaus:
Ajankohta 23.10.2015 - 23.10.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto

Potilaskertomus

PSY
Julius Maaskoia ayl
Malmin psykiatrinen päivystys. Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDENARVIOON TOIMITTAMINEN
Olen perehtynyt potilaan poliisille tekemiin rikosilmoituksiin ja lukuisiin valituksiin pitkältä ajalta yläkerran naapuristaan.
Ilmoitukset tulkiten katson, että mitä todennäköisimmin kyseessä on paranoidinen oirekuva, joka vaikeuttaa potilaan - ja hänen poikansa - arjessa selviytymistä. Lisäksi lukuisista valituksista on haittaa ja häiriötä taloyhtiössä.
Pyydän ensihoitoyksikköä toimittamaan henkilön Malmin sairaalan yhteispäivystykseen mielenterveydenarvioon.


Itse antaisin potkut poliisina sössivälle psykiatriselle sairaanhoitajalle Krista Juurikolle luottamuksellisten asiakirjojen luvattomasta vuotamisesta sairaalaan psykiatrille, joka käyttää laittomasti saamiaan asiakirjoja häikäilemättömällä tavalla disinformaatiota ja väärää tietoa levittäen poikanikin osalta, jonka lausunto samasta metelistä kärsimisestä on "potilaskertomuksessa" jäänyt pois kokonaan:

Lainaus:
Olen kärsinyt aivan samasta metelöinnistä ja kolistelusta kuin äitini. Olen monen monta kertaa herännyt keskellä yötä kolisteluun ja se on myös vaikeuttanut nukahtamista. Yläkerrassa on satavarmasti aivan tahallaan metelöity, miehen toimesta, kostaakseen valituksista.

Äitini ei ole mikään hullu eikä näe/kuule harhoja, toisin kuin on kirjoitettu, laittomasti.

On niin väärin, että kiusaajat saavat jatkaa kiusaamistaan, vaikka asiaan kuuluisi puuttua...

Toivottavasti tämä kärsimys loppuisi jo, ei jakseta tätä enää kauan.


Jostain syystä tuo poikani jo 28.9.2015 kirjoittama lausunto on sivuutettu Julius Maaskolan vääristelyssä kokonaan. Antaisin hänellekin potkut. Eikö hän voisi mennä isänsä perustamaan putkifirmaan töihin tekemään yksinkertaisempia hommia, joista ymmärtäisi enemmän?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11814  Ma 26 Lok 2015, 21:20 (GMT+3)  Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.10.2015 klo 13.50 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 6.22 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.


Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.

Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.

Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.

Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.

Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.

Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.

Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.

Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.

Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.


Jos vaan voi, on hyvä harkita tekemisiään, ettei toimi lyhytnäköisesti vihansa vimmassa. Lääkäriltä sellaista harkintakykyä odottaisi.

Kypsyteltyäni asiaa useamman päivän ja kivuissa valvottujen öiden jälkeen talletan foorumille jo 24.10.2015 odottamaan jääneen kuvatiedoston, muuttaen sen tekstitiedostoksikin äsken. Tämä on tärkeää tietoa kaikille kertoen, missä Suomessa oikein mennään. Alusta loppuun väärää ja virheellistä tietoa sisältävä asiakirja oli edellä kertomani mittavan operaation takana:



Lainaus:
Ajankohta 23.10.2015 - 23.10.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto

Potilaskertomus

PSY
Julius Maaskoia ayl
Malmin psykiatrinen päivystys. Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDENARVIOON TOIMITTAMINEN
Olen perehtynyt potilaan poliisille tekemiin rikosilmoituksiin ja lukuisiin valituksiin pitkältä ajalta yläkerran naapuristaan.
Ilmoitukset tulkiten katson, että mitä todennäköisimmin kyseessä on paranoidinen oirekuva, joka vaikeuttaa potilaan - ja hänen poikansa - arjessa selviytymistä. Lisäksi lukuisista valituksista on haittaa ja häiriötä taloyhtiössä.
Pyydän ensihoitoyksikköä toimittamaan henkilön Malmin sairaalan yhteispäivystykseen mielenterveydenarvioon.


Itse antaisin potkut poliisina sössivälle psykiatriselle sairaanhoitajalle Krista Juurikolle luottamuksellisten asiakirjojen luvattomasta vuotamisesta sairaalaan psykiatrille, joka käyttää laittomasti saamiaan asiakirjoja häikäilemättömällä tavalla disinformaatiota ja väärää tietoa levittäen poikanikin osalta, jonka lausunto samasta metelistä kärsimisestä on "potilaskertomuksessa" jäänyt pois kokonaan:

Lainaus:
Olen kärsinyt aivan samasta metelöinnistä ja kolistelusta kuin äitini. Olen monen monta kertaa herännyt keskellä yötä kolisteluun ja se on myös vaikeuttanut nukahtamista. Yläkerrassa on satavarmasti aivan tahallaan metelöity, miehen toimesta, kostaakseen valituksista.

Äitini ei ole mikään hullu eikä näe/kuule harhoja, toisin kuin on kirjoitettu, laittomasti.

On niin väärin, että kiusaajat saavat jatkaa kiusaamistaan, vaikka asiaan kuuluisi puuttua...

Toivottavasti tämä kärsimys loppuisi jo, ei jakseta tätä enää kauan.


Jostain syystä tuo poikani jo 28.9.2015 kirjoittama lausunto on sivuutettu Julius Maaskolan vääristelyssä kokonaan. Antaisin hänellekin potkut. Eikö hän voisi mennä isänsä perustamaan putkifirmaan töihin tekemään yksinkertaisempia hommia, joista ymmärtäisi enemmän?


Oikean avun jälkeen ihminen voi yleensä paremmin, puoskaroinnin ja päältäkävelyn jälkeen entistä huonommin. Psyyken kanssa ei ole ongelmaa - sehän on nyt oikein sairaalassa tarkistettu - alavireistä mielialaa lukuun ottamatta, joka on vaivannut jo lapsesta lähtien ja osa minua ja elämääni. Miksei olisi surullinen kaiken paskan keskellä? Henkisesti terve ihminen pyrkii elämään totuudessa eikä missään harhakuvitelmissa.

Perjantaina, kun sitä porukkaa alkoi lapata tuonne rappukäytävään, aamusivuni olivat kesken niin kuin nyt, vaikka on ilta jo. Tiukan paikan tullen on hyvä punoa elämä niihin sivuihin käänne käänteeltä kynän kuljettaessa eteenpäin.

Elämässä on suurempiakin ongelmia kuin joku ambulanssikyyditys sairaalaan, joka oli sinänsä ainutlaatuinen kokemus. Jouset olivat tulleet vaan rakkineessa tiensä päähän ja kyyti liian töyssyistä. Kalustoa pitäisi uusia.

Selvisin kokemuksesta henkisesti hyvin rukoilemalla koko ajan. Elimistöni joutui kuitenkin hirveän stressireaktion kouriin, josta en ole selvinnyt vieläkään. Olen valvonut perjantain jälkeen hirveissä kivuissa jo kolme yötä aamuun. Siinä, missä ennen kuin pienet porat nakertaisivat luita ja ytimiäni, nyt leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä ilman hetkenkään rauhaa. Otin viime yönä 50 milligrammaa Voltaren Rapidia, josta ei ollut mitään apua, eikä aamulla toisestakaan 50 milligramman annoksesta.

Olen yrittänyt vaihtaa paksumpia vaatteita onnistumatta taltuttamaan kipua. Tunti pari sitten otin 200 milligrammaa Clotamia piskuisen ruoka-annoksen päälle painonkin tiputtua taas. Elämän mennessä pois raiteiltaan en muista ruokaa ollenkaan. En pysty syömään vihaisena, eikä surullisenakaan maistu, toisin sanoen olen laiha. Housuihin piti laittaa vyö, että olisivat pysyneet ylhäällä käydessäni vähän jaloittelemassa.

Eilen nähdessäni ambulanssin ulkona ajattelin, tulevatko ne hakemaan minua uudestaan. Ei ollut mikään mukava tunne, kun huoltomies alkoi kaivaa turvalukkoa irti saadakseen oven auki. Poliisit odottivat hyvin rauhallisina eikä sitä voinut muuta kuin ihailla, kilttejä miehiä ja perheenisiä, jotka olivat joutuneet vähän kurjaan hommaan.

Sairaalassa, kun ei ollut mitään edellytyksiä MI-lähetteen laatimiselle, kättelin lääkäriä ja hoitajaa lähtiessäni. Lähistöllä odotellut poikani oli kauhuissaan vitsailtuani hänelle: "Kaksi viikkoa osastohoitoa."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11815  Ti 27 Lok 2015, 3:27 (GMT+3)  Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 26.10.2015 klo 20.20 kirjoitti:
Admin 26.10.2015 klo 13.50 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 6.22 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.


Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.

Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.

Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.

Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.

Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.

Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.

Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.

Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.

Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.


Jos vaan voi, on hyvä harkita tekemisiään, ettei toimi lyhytnäköisesti vihansa vimmassa. Lääkäriltä sellaista harkintakykyä odottaisi.

Kypsyteltyäni asiaa useamman päivän ja kivuissa valvottujen öiden jälkeen talletan foorumille jo 24.10.2015 odottamaan jääneen kuvatiedoston, muuttaen sen tekstitiedostoksikin äsken. Tämä on tärkeää tietoa kaikille kertoen, missä Suomessa oikein mennään. Alusta loppuun väärää ja virheellistä tietoa sisältävä asiakirja oli edellä kertomani mittavan operaation takana:



Lainaus:
Ajankohta 23.10.2015 - 23.10.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto

Potilaskertomus

PSY
Julius Maaskoia ayl
Malmin psykiatrinen päivystys. Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDENARVIOON TOIMITTAMINEN
Olen perehtynyt potilaan poliisille tekemiin rikosilmoituksiin ja lukuisiin valituksiin pitkältä ajalta yläkerran naapuristaan.
Ilmoitukset tulkiten katson, että mitä todennäköisimmin kyseessä on paranoidinen oirekuva, joka vaikeuttaa potilaan - ja hänen poikansa - arjessa selviytymistä. Lisäksi lukuisista valituksista on haittaa ja häiriötä taloyhtiössä.
Pyydän ensihoitoyksikköä toimittamaan henkilön Malmin sairaalan yhteispäivystykseen mielenterveydenarvioon.


Itse antaisin potkut poliisina sössivälle psykiatriselle sairaanhoitajalle Krista Juurikolle luottamuksellisten asiakirjojen luvattomasta vuotamisesta sairaalaan psykiatrille, joka käyttää laittomasti saamiaan asiakirjoja häikäilemättömällä tavalla disinformaatiota ja väärää tietoa levittäen poikanikin osalta, jonka lausunto samasta metelistä kärsimisestä on "potilaskertomuksessa" jäänyt pois kokonaan:

Lainaus:
Olen kärsinyt aivan samasta metelöinnistä ja kolistelusta kuin äitini. Olen monen monta kertaa herännyt keskellä yötä kolisteluun ja se on myös vaikeuttanut nukahtamista. Yläkerrassa on satavarmasti aivan tahallaan metelöity, miehen toimesta, kostaakseen valituksista.

Äitini ei ole mikään hullu eikä näe/kuule harhoja, toisin kuin on kirjoitettu, laittomasti.

On niin väärin, että kiusaajat saavat jatkaa kiusaamistaan, vaikka asiaan kuuluisi puuttua...

Toivottavasti tämä kärsimys loppuisi jo, ei jakseta tätä enää kauan.


Jostain syystä tuo poikani jo 28.9.2015 kirjoittama lausunto on sivuutettu Julius Maaskolan vääristelyssä kokonaan. Antaisin hänellekin potkut. Eikö hän voisi mennä isänsä perustamaan putkifirmaan töihin tekemään yksinkertaisempia hommia, joista ymmärtäisi enemmän?


Oikean avun jälkeen ihminen voi yleensä paremmin, puoskaroinnin ja päältäkävelyn jälkeen entistä huonommin. Psyyken kanssa ei ole ongelmaa - sehän on nyt oikein sairaalassa tarkistettu - alavireistä mielialaa lukuun ottamatta, joka on vaivannut jo lapsesta lähtien ja osa minua ja elämääni. Miksei olisi surullinen kaiken paskan keskellä? Henkisesti terve ihminen pyrkii elämään totuudessa eikä missään harhakuvitelmissa.

Perjantaina, kun sitä porukkaa alkoi lapata tuonne rappukäytävään, aamusivuni olivat kesken niin kuin nyt, vaikka on ilta jo. Tiukan paikan tullen on hyvä punoa elämä niihin sivuihin käänne käänteeltä kynän kuljettaessa eteenpäin.

Elämässä on suurempiakin ongelmia kuin joku ambulanssikyyditys sairaalaan, joka oli sinänsä ainutlaatuinen kokemus. Jouset olivat tulleet vaan rakkineessa tiensä päähän ja kyyti liian töyssyistä. Kalustoa pitäisi uusia.

Selvisin kokemuksesta henkisesti hyvin rukoilemalla koko ajan. Elimistöni joutui kuitenkin hirveän stressireaktion kouriin, josta en ole selvinnyt vieläkään. Olen valvonut perjantain jälkeen hirveissä kivuissa jo kolme yötä aamuun. Siinä, missä ennen kuin pienet porat nakertaisivat luita ja ytimiäni, nyt leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä ilman hetkenkään rauhaa. Otin viime yönä 50 milligrammaa Voltaren Rapidia, josta ei ollut mitään apua, eikä aamulla toisestakaan 50 milligramman annoksesta.

Olen yrittänyt vaihtaa paksumpia vaatteita onnistumatta taltuttamaan kipua. Tunti pari sitten otin 200 milligrammaa Clotamia piskuisen ruoka-annoksen päälle painonkin tiputtua taas. Elämän mennessä pois raiteiltaan en muista ruokaa ollenkaan. En pysty syömään vihaisena, eikä surullisenakaan maistu, toisin sanoen olen laiha. Housuihin piti laittaa vyö, että olisivat pysyneet ylhäällä käydessäni vähän jaloittelemassa.

Eilen nähdessäni ambulanssin ulkona ajattelin, tulevatko ne hakemaan minua uudestaan. Ei ollut mikään mukava tunne, kun huoltomies alkoi kaivaa turvalukkoa irti saadakseen oven auki. Poliisit odottivat hyvin rauhallisina eikä sitä voinut muuta kuin ihailla, kilttejä miehiä ja perheenisiä, jotka olivat joutuneet vähän kurjaan hommaan.

Sairaalassa, kun ei ollut mitään edellytyksiä MI-lähetteen laatimiselle, kättelin lääkäriä ja hoitajaa lähtiessäni. Lähistöllä odotellut poikani oli kauhuissaan vitsailtuani hänelle: "Kaksi viikkoa osastohoitoa."


Tapahtunut pyörii mielessäni koko ajan käsitellessäni sitä. En ole missään vaiheessa antanut Krista Juurikolle lupaa toimittaa rikosilmoitusasiakirjojani eteenpäin minnekään sairaalaan. Olen lähettänyt ne poliisille, josta Krista Juurikko on toimittanut ne luvattomasti eteenpäin ja aiheuttanut minulle vahinkoa oikeuden sijaan. Samaa voi sanoa Julius Maaskolastakin, joka käyttää rikosilmoitusasiakirjojani luvatta henkilöä vastaan, jota ei tunne. Lailla jokaiselle taatun kotirauhan sijaan tuntematta asiaa ollenkaan hän huomauttaa kirjoituksista, jotka eivät kuulu hänelle; vääristelee poikani asemaa, joka kärsii samasta metelistä, ja puolustaa taloyhtiötä, joka ei ole viitsinyt hoitaa asiaa kuntoon, niin että on tarvittu aina vain uusia valituksia ja rikosilmoitus, jota tulkiten psykiatrilta järjestyy vielä ambulanssikyydityskin sairaalaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11822  Pe 30 Lok 2015, 2:04 (GMT+3)  Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.10.2015 klo 2.27 kirjoitti:
Admin 26.10.2015 klo 20.20 kirjoitti:
Admin 26.10.2015 klo 13.50 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 6.22 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.


Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.

Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.

Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.

Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.

Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.

Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.

Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.

Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.

Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.


Jos vaan voi, on hyvä harkita tekemisiään, ettei toimi lyhytnäköisesti vihansa vimmassa. Lääkäriltä sellaista harkintakykyä odottaisi.

Kypsyteltyäni asiaa useamman päivän ja kivuissa valvottujen öiden jälkeen talletan foorumille jo 24.10.2015 odottamaan jääneen kuvatiedoston, muuttaen sen tekstitiedostoksikin äsken. Tämä on tärkeää tietoa kaikille kertoen, missä Suomessa oikein mennään. Alusta loppuun väärää ja virheellistä tietoa sisältävä asiakirja oli edellä kertomani mittavan operaation takana:



Lainaus:
Ajankohta 23.10.2015 - 23.10.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto

Potilaskertomus

PSY
Julius Maaskoia ayl
Malmin psykiatrinen päivystys. Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDENARVIOON TOIMITTAMINEN
Olen perehtynyt potilaan poliisille tekemiin rikosilmoituksiin ja lukuisiin valituksiin pitkältä ajalta yläkerran naapuristaan.
Ilmoitukset tulkiten katson, että mitä todennäköisimmin kyseessä on paranoidinen oirekuva, joka vaikeuttaa potilaan - ja hänen poikansa - arjessa selviytymistä. Lisäksi lukuisista valituksista on haittaa ja häiriötä taloyhtiössä.
Pyydän ensihoitoyksikköä toimittamaan henkilön Malmin sairaalan yhteispäivystykseen mielenterveydenarvioon.


Itse antaisin potkut poliisina sössivälle psykiatriselle sairaanhoitajalle Krista Juurikolle luottamuksellisten asiakirjojen luvattomasta vuotamisesta sairaalaan psykiatrille, joka käyttää laittomasti saamiaan asiakirjoja häikäilemättömällä tavalla disinformaatiota ja väärää tietoa levittäen poikanikin osalta, jonka lausunto samasta metelistä kärsimisestä on "potilaskertomuksessa" jäänyt pois kokonaan:

Lainaus:
Olen kärsinyt aivan samasta metelöinnistä ja kolistelusta kuin äitini. Olen monen monta kertaa herännyt keskellä yötä kolisteluun ja se on myös vaikeuttanut nukahtamista. Yläkerrassa on satavarmasti aivan tahallaan metelöity, miehen toimesta, kostaakseen valituksista.

Äitini ei ole mikään hullu eikä näe/kuule harhoja, toisin kuin on kirjoitettu, laittomasti.

On niin väärin, että kiusaajat saavat jatkaa kiusaamistaan, vaikka asiaan kuuluisi puuttua...

Toivottavasti tämä kärsimys loppuisi jo, ei jakseta tätä enää kauan.


Jostain syystä tuo poikani jo 28.9.2015 kirjoittama lausunto on sivuutettu Julius Maaskolan vääristelyssä kokonaan. Antaisin hänellekin potkut. Eikö hän voisi mennä isänsä perustamaan putkifirmaan töihin tekemään yksinkertaisempia hommia, joista ymmärtäisi enemmän?


Oikean avun jälkeen ihminen voi yleensä paremmin, puoskaroinnin ja päältäkävelyn jälkeen entistä huonommin. Psyyken kanssa ei ole ongelmaa - sehän on nyt oikein sairaalassa tarkistettu - alavireistä mielialaa lukuun ottamatta, joka on vaivannut jo lapsesta lähtien ja osa minua ja elämääni. Miksei olisi surullinen kaiken paskan keskellä? Henkisesti terve ihminen pyrkii elämään totuudessa eikä missään harhakuvitelmissa.

Perjantaina, kun sitä porukkaa alkoi lapata tuonne rappukäytävään, aamusivuni olivat kesken niin kuin nyt, vaikka on ilta jo. Tiukan paikan tullen on hyvä punoa elämä niihin sivuihin käänne käänteeltä kynän kuljettaessa eteenpäin.

Elämässä on suurempiakin ongelmia kuin joku ambulanssikyyditys sairaalaan, joka oli sinänsä ainutlaatuinen kokemus. Jouset olivat tulleet vaan rakkineessa tiensä päähän ja kyyti liian töyssyistä. Kalustoa pitäisi uusia.

Selvisin kokemuksesta henkisesti hyvin rukoilemalla koko ajan. Elimistöni joutui kuitenkin hirveän stressireaktion kouriin, josta en ole selvinnyt vieläkään. Olen valvonut perjantain jälkeen hirveissä kivuissa jo kolme yötä aamuun. Siinä, missä ennen kuin pienet porat nakertaisivat luita ja ytimiäni, nyt leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä ilman hetkenkään rauhaa. Otin viime yönä 50 milligrammaa Voltaren Rapidia, josta ei ollut mitään apua, eikä aamulla toisestakaan 50 milligramman annoksesta.

Olen yrittänyt vaihtaa paksumpia vaatteita onnistumatta taltuttamaan kipua. Tunti pari sitten otin 200 milligrammaa Clotamia piskuisen ruoka-annoksen päälle painonkin tiputtua taas. Elämän mennessä pois raiteiltaan en muista ruokaa ollenkaan. En pysty syömään vihaisena, eikä surullisenakaan maistu, toisin sanoen olen laiha. Housuihin piti laittaa vyö, että olisivat pysyneet ylhäällä käydessäni vähän jaloittelemassa.

Eilen nähdessäni ambulanssin ulkona ajattelin, tulevatko ne hakemaan minua uudestaan. Ei ollut mikään mukava tunne, kun huoltomies alkoi kaivaa turvalukkoa irti saadakseen oven auki. Poliisit odottivat hyvin rauhallisina eikä sitä voinut muuta kuin ihailla, kilttejä miehiä ja perheenisiä, jotka olivat joutuneet vähän kurjaan hommaan.

Sairaalassa, kun ei ollut mitään edellytyksiä MI-lähetteen laatimiselle, kättelin lääkäriä ja hoitajaa lähtiessäni. Lähistöllä odotellut poikani oli kauhuissaan vitsailtuani hänelle: "Kaksi viikkoa osastohoitoa."


Tapahtunut pyörii mielessäni koko ajan käsitellessäni sitä. En ole missään vaiheessa antanut Krista Juurikolle lupaa toimittaa rikosilmoitusasiakirjojani eteenpäin minnekään sairaalaan. Olen lähettänyt ne poliisille, josta Krista Juurikko on toimittanut ne luvattomasti eteenpäin ja aiheuttanut minulle vahinkoa oikeuden sijaan. Samaa voi sanoa Julius Maaskolastakin, joka käyttää rikosilmoitusasiakirjojani luvatta henkilöä vastaan, jota ei tunne. Lailla jokaiselle taatun kotirauhan sijaan tuntematta asiaa ollenkaan hän huomauttaa kirjoituksista, jotka eivät kuulu hänelle; vääristelee poikani asemaa, joka kärsii samasta metelistä, ja puolustaa taloyhtiötä, joka ei ole viitsinyt hoitaa asiaa kuntoon, niin että on tarvittu aina vain uusia valituksia ja rikosilmoitus, jota tulkiten psykiatrilta järjestyy vielä ambulanssikyydityskin sairaalaan.


Ketähän tässä on suojeltu ja kenen valeita uskottu? Sossun työntekijää tietty.

Olisihan se pitänyt arvata. Ei suutarin pojilla ole kenkiä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11858  Su 20 Jou 2015, 21:12 (GMT+3)  Aihe: Re: Häpeäksi sivistys- ja oikeusvaltiolle Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 30.10.2015 klo 1.04 kirjoitti:
Admin 27.10.2015 klo 2.27 kirjoitti:
Admin 26.10.2015 klo 20.20 kirjoitti:
Admin 26.10.2015 klo 13.50 kirjoitti:
Admin 25.10.2015 klo 6.22 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 6.33 kirjoitti:
Admin 24.10.2015 klo 3.31 kirjoitti:
Admin 23.10.2015 klo 5.51 kirjoitti:
Admin 27.9.2015 klo 0.02 kirjoitti:
Admin 26.9.2015 klo 19.13 kirjoitti:
Admin 21.8.2015 klo 5.00 kirjoitti:
Kun on saanut kärsiä jo vuosia ja elämä mennyt aina vain vaikeammaksi, ei voi kuin ihmetellä tätä kidutusta ja kiusaamista, mitä Suomessa saa osakseen.

Koko yhteiskunta on sairastunut kiusaamiseen, jonka kohteeksi heikot ja kärsivät joutuvat.

Lääkärit pitävät huolen siitä, että uhri pysyy sairaana, ettei hän saa apua ja joutuu kitumaan vuosikausia.

Naapurit pitävät huolen siitä, ettei heitteillejätetty sairas saa edes levätä rauhassa, vaan kiusaavat ja metelöivät minkä ehtivät.

Kunta pitää huolen siitä, että kärsimys huonoissa olosuhteissa jatkuu. Koko systeemi pelaa sairasta vastaan.

Ihmisillä on edessään hidas ja kivulias kuolema vuosien kärsimisen jälkeen.

Edes koiriakaan ei kohdella Suomessa niin huonosti kuin meitä ihmisiä.

+ + +

Kirjoitan tätä sängyssä puoliksi peittojen alla kannettava tietokone sylissäni. Asennossa olisi toivomisen varaa, mutta niin olisi kaikessa muussakin.

Ettei tämä helvetti olisi totta niin kuin se on.

Etten voi nukkua enää edes omassa sängyssäni yläkerran narsistin takia, joka ei pidä kiusaamisessaan päivänkään taukoa keskittyen varsinkin aamuihin. Kerrottuani valvoneeni aamuun, etten ollut nukkunut yhtään metelin alettua, hän hymyili ilkeästi ja sanoi: "Hyvä."

Olisi tärkeää pystyä nukkumaan kestääkseen kaiken.

Muttei se onnistunut tänäkään yönä.

Otsani kirveli, vapisin ja tärisin niin kuin nytkin.

Heitteillejätöllään lääkäritkin osallistuvat kiusaamiseen kuin julmat narsistit konsanaan.

+ + +

Miten kestän aamulla parin tunnin kuluttua taas?

Kiusaajat eivät esitä sitä kysymystä.

Kauppakeskuksessa olin kuin haamu ja kävelin villasukat jalassa.

Hyvä puoli on se, että narsistin herättäessä aamusivut ovat aamusivuja taas.

Huono puoli on se, että jälki on kauheaa, se mitä joudun kertomaan.


Alkuperäinen lainaus edellä tuolta.

On ollut niin hirveän rankkaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä ja jaksanut kirjoittaa aamusivuni, joiden pakertaminen häirittyjen unien ja unettomien öiden jälkeen on ollut liian raskasta ja onnistunut vain kovimmalla tahdonvoimalla. Niskan päällä ei ole ollut pelkkä sairaus, vaan ihmisestä lähtöisin oleva julma paha, jota on jatkunut koko kesän ja syksyn. Yhtenä yönä, kun kiusaa oli jatkunut läpi yön enkä ollut nukkunut yhtään, tein rikosilmoituksen, ilmoituksen häiritsevästä asumisesta ja lähetin sähköpostia lukuisine todisteineen. Viimeksi, kun olin saanut nukuttua metelin takia yöllä vain tunnin ja sitä edellisenä yönä pari tuntia, kävimme poikani kanssa asuntotoimistossa, jossa parissa vuodessa tunnistamattomaksi lihonut virkailija sanoi olevansa minusta huolissaan ja voivansa varata lääkärille ajan ja tulla sinne mukaani. Koska olin niin väsynyt ja hän noin avulias, annoin hänen tehdä niin. Tulomatkalla kotiin haimme paremmat korvatulpat, jotka ovat silikonia ja muotoillaan korvaan.

Seuraavana yönä yläkerran metelin jatkuessa ennallaan yritin käyttää uusia korvatulppiani, joista tyynyä vasten oleva tulppa painoi niin paljon, että se oli otettava pois. Kääntäessään päätä tulppa oli otettava aina pois ja muotoiltava päällimmäiseen korvaan suojaksi. Se oli työlästä eikä taannut leppoisia, mutta edes jonkinlaiset unet.

Herättyäni jäin miettimään, oliko asumisneuvoja ottanut ollenkaan yläkertaan yhteyttä menon jatkuessa samanlaisena. Päätin soittaa ja kysyä, ja asumisneuvoja vastasi, ettei ollut nyt yhteydessä, mutta että neuvotteluyhteys oli koko ajan olemassa. Minulle oli siis varattu vain lääkärinaika, muttei yläkertaan otettu yhteyttä.

Tänään päätin käydä Kantassa kurkistamassa, mitä potilastietoihini on kirjattu, enkä voinut muuta kuin yllättyä ja järkyttyä. Pyysin poikanikin katsomaan ja tämäkin ihmetteli: "Mitä helvettiä!"

Lainaus:
24.9.2015

Hoidon toteutus
Etäkontakti
Hekan asuntotoimiston asumisneuvoja soittaa ppkl:lle virkanumeroon; asiakas antanut luvan soittaa: asumisneuvoja kertoo, että asiakkaalla vaikeuksia saada unenpäästä kiinni "naapureiden metelöinnin ja häirinnän takia". Asiakasta ja naapureita kuultu asiasta ja asumisneuvojan mielestä asiakkaalla voisi olla harhoja ym. Varaa nyt asiakkaalle lääkäriaikaa, lupautunut tulemaan asiakkaan kanssa vo:lle mukaan.






Naapuri hakkaa ovea huutaen olevansa poliisi
ja ryskyttää ja tiputtaa tavaroita yläkerrassa
12.7.2015 klo 23.24


Ajatelkaa, miten sairaita kiusataan ja kohdellaan kiusaamalla vain lisää.

Voi harmi, että todisteita on niin paljon ja äänittämällä saisi lisää, vaikkei kunto sitä juuri kestäkään. Googlattava parempia korvatulppia, kun jaksan.

Eipä vaan uskoisi, mitä kirjoitusaiheita minulle järjestetään. Eikä mitään satua, vaan totisinta totta.


Aina vaan paksummaksi menee; meille ei tarjottu enää vain lääkäriä, vaan psykiatria, kun nuo saatanan sotanorsut eivät osaa käydä edes yöllä vessassa paiskomatta ovia. Tänään se tapahtui kello 3.38 juuri, kun olin nukahtamassa, ja stressaannuttuani luuni alkoivat jäytää spirokeettojen päästyä vauhtiin taas.

Rikollisia hyyssäävä Heka osallistuu sairaiden kiusaamiseen siunaamalla sen tämän ollessa heille tyystin vierasta:

Lainaus:
"Ottakaa kantaa", lausui Elie Wiesel ottaessaan vastaan vuoden 1986 Nobelin rauhanpalkinnon.
"Puolueettomuus auttaa sortajaa, ei koskaan uhria. Vaitiolo rohkaisee vainoojaa, ei koskaan vainottua."


Eikä uutta asuntoa heru. Tarjottu homeista sairastuneille vasta yhtä homekämppää, jossa visiteeraamisen jälkeen keuhkoni olivat yli kolme vuorokautta tulehtuneet ja kipeät.


Ajatelkaa tätä kiusaamista, jota on jatkunut kesästä syksyyn ilman, että siitä olisi välitetty tehdä loppua. Heinäkuun 9. vastaisesta yöstä lähtien olen nukkunut poikani sängyssä jouduttuamme vaihtamaan vuodepaikkoja saadakseni nukuttua edes vähän. Käytännössä poikanikin joutuu metelin takia valvomaan, vaikka hänellä on paremmat unenlahjat. Perjantaina yläkerran meteli herätti hänet aikaisin aamulla paljon ennen hiljaisuuden loppumista, ja itse olin päässyt vasta aamulla nukkumaan korvatulppa korvassani.

Olin tehnyt rikosilmoituksen, jota psykiatrinen sairaanhoitaja tuli sössimään ja varaamaan vielä psykiatrille aikaa ollessani niin kovilla. Vastaanotolle piti tulla hoitaja, minä ja poikani, joka sanoi minulle myöhemmin, ettei tule sinne ja kehotti perumaan koko ajan, jonka teinkin kapasiteettiini vedoten. Pyysin hoitajaa perumaan varaamansa ajan mahdollisimman kauniisti, ettei siitä tulisi mitään ongelmia.

Perjantai-iltapäivänä totuus paljastui. Ovella oli joku, jota menin ovisilmästä kurkkaamaan. Postinkantaja varmaan? Mitä vielä; värikkäästi pukeutunut mies pyysi minua avaamaan oven, koska lääkäri haluaisi jutella kanssani. Siitä alkoi show, jossa puhuin vuoroin puhelimessa lakituttuni kanssa, vuoroin oven läpi katsoen ovisilmästä, miten porukkaa alkoi kasaantua ovemme eteen yhä enemmän. Seurasin lakimiesystäväni neuvoja, ettei ovea tarvitse avata ilman laillisia perusteita, joita kenelläkään ei ollut näyttää. Vasta kun huoltomieskin oli tilattu avaamaan ovea, jonka poliisit olisivat hajottaneet, ystäväni neuvoi minua lähtemään. Aloin vaihtaa vaatteita ja saatuani itseni kuntoon astuin käytävälle. Poliisi halusi tarkistaa, ettei laukussani ollut mitään vaarallista, joten näytin vähän sisältöä, vesipulloa sun muuta ja uusimman Rukousystävä-lehden, jonka olin ottanut mukaani. Minut saatettiin ambulanssiin, jonka kyydissä istuin ensi kertaa elämässäni, ihmetellen maailmanmenoa ja töyssyistä matkaa. Sairaalassa sain oitis lapun ranteeseeni, jonka jälkeen vanhempi naishoitaja haastatteli minua. Jouduttuani odottamaan lääkäriä kysyin, voinko käydä vessassa, joka onnistui mieshoitajan saattamana ja jäädessä ulko-oven viereen vahtimaan, etten vaan karkaisi.

Minusta tuntuu, että arvon psykiatri taisi suuttua peruuttaessani ajan. Ikävää, että hänen työvuoronsa pääsi loppumaan vetkutellessani kotona ovella, kun mitään lähetettä ei ollut, ja tämä toinen päästi minut lähtemään sairaalasta, koska mitään spesifistä syytä hoitoon ei ollut.

Niinpä niin, todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Komppanian ilmestyttyä ovellemme aamusivuni olivat pahasti kesken. Päästyäni kotiin jatkoin kirjoittamista siitä, mihin olin jäänyt - ja huomisiin sivuihin on briiffattava kaikkea vielä lisää.

Kirjoitan huonossa asennossa sängyssä kannettava sylissäni, kun en ole voinut kirjoittaa omalla paikallani enää öisin.


Kenen terveyttä tuollainen palvelee, että tullaan häiritsemään toisten kotirauhaa ilman mitään virallista dokumenttia mistään, jonka puute ei estä poliiseja toimimasta ja uhkaamasta oven rikkomisella? Mielestäni Suomella on ollut tasokas poliisi, jota olen ajatellut joskus kehaistakin, mutta pidättynyt siitä. Kenelläkään ei ole kanttia lopettaa kilvoittelua ja jäädä itseihailuun ja omahyväisyyteen röhnöttämään. Kehitys loppuu siihen ja taantumus alkaa. Jos ihminen haluaa olla hyvä jossakin, on parasta antaa Jumalalle kunnia, mutta pysyä itse nöyränä. Heti, kun kusi nousee hattuun, taantumus alkaa. Kun valtaa ja virka-asemaa aletaan käyttää väärin, oikeusmurhat ovat arkipäivää. Nyt olen itse omin silmin nähnyt ja kokenut, kuinka asiat käännetään väärinpäin ja rikoksen uhrista tehdäänkin syyllinen. Kirjoittavana ihmisenä se kaikki on tärkeää tietoa.

Miten ihmeessä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistys- ja oikeusvaltio, somaattisissa sairauksissa voi joutua kitumaan ja kärsimään vuosia ja vuosikymmeniä saamatta oikeaa hoitoa, kun poliisivaltiossa jo pelkästä psykiatrin oikusta saa pika-pikana ambulanssikyydin sairaalaan, ettei pää ole vaan liian pipi? Miksei sama toimi synnytysvaurioiden, borrelioosin, homesairauden, poskiontelotulehduksen ja muiden kohdalla, joissa jätetään kylmästi heitteille?

Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Miksi kristittyjä vainotaan omassa maassaan, vaikka meillä on uskonnonvapaus? Kurkunleikkaajat ja kaulankatkojatko palvelevat länsimaisia arvojamme ja kunnioittavat lakejamme? Minkälaiseen maahan täällä lapsia oikein tehdään?

Piti ottaa tässä välillä höyryhengitystä, kun nukkumisesta ei tullut poskiontelo- ja neurologisten oireiden pahennuttua mitään täristessäni luusäryssä päästä varpaisiin. Yksikään oven takana hääränneistä ei oikeasti ajatellut terveyttäni; se oli pelkkä arvovaltakysymys vain, jolla sairas saatiin entistä kipeämmäksi stressin pahentaessa oireita.

En olisi uskonut tätä Suomesta.


Talviajan vaikutusta - niin kuin olisin kirjoittanut uusimman sitaattini 24.10.2015 kello 6.33, vaikka postasin sen eilen aamulla kesäaikaan kello 7.33... Mutta kesäaika on teennäistä ajan veivaamista niin, ettei meillä ole oikeaa aikaa ollenkaan. Epätäydellinen systeemi heijastaa huonosti todellisuutta, ihan niin kuin jollain epätäydellisellä kännykällä ei saa taltioitua kaikkia ääniä.

Poikani sanoi käsittelevänsä taltiointini uudestaan saadakseen äänet kuulumaan paremmin. Hän sanoi niiden olevan katastrofi, kun kaikkia ei ääniä kuulu hyvin. Volyymin reipas käyttö auttaisi kyllä asiaa, mutta jos tutkijat eivät osaa kuin hutkia vaan poliisien ja psykiatrien kyseenalaisessa liitossa ihmisyyttä vastaan.

Poikani sanoi kirjoittavansa kaikesta myös oman lausuntonsa ja levittävän sen joka paikkaan. Hänelle oli järkytys se, mitä äidilleen perjantaina tehtiin. Hän on kuullut koko ajan saman, minkä itsekin, mutta hänen sanojensa päältä käveltiin.

Minulle stressireaktio on ollut niin kova, että tämä on jo toinen yö, minkä joudun luusäryssäni aamuun asti valvomaan. Jo muutenkin kivuissa riutuva ja valvova on tehty entistä kipeämmäksi toisten lähdettyä vain viikonlopun viettoon.

Perjantaina olisi Smartpostissa ollut paketti odottamassa, jonka olisin päässyt noutamaan ilman ovellemme ilmestynyttä miehitystä ja kotirauhan häirintää. Paketissa olisi ollut pääsylippu kirjamessuille, joissa en ole koskaan käynyt. Mutta aika on mennyt itsensä kokoamiseen ja kirjoittamiseen; jota ennen koko syksy ja kesä kitumiseen ja kärsimiseen niin kuin jo vuosia.

Mistä tällainen vääryys kumpuaa, taidan kuolla tähän riistämiseen. Lauantaina oli hirveät rytmihäiriöt sydämen muljahdellessa ja pistäessä oikein yskittämään. Muistoja kymmenen vuoden takaisesta puolen vuoden Ixel-kuurista psykiatrin yrittäessä tuputtaa lisää mömmöjä? Ehkä elimistöni jaksaa enää vain siksi, etten ole käyttänyt enää alkoholia ollenkaan. En juhlinut, en nauttinut, kärsinyt vain. By the way, korvapolikin laittoi minut tällä toisella, uudella kierroksella odottamaan hoitoa maksimiajan potkaistuaan sitä ennen vuonna 2011 sairaana kotiin.

Tämän uusimman Hekan ja poliisin järjestämän käänteen jälkeen, mitä arvelette, kuinka hyvin hoitoni korvapolilla tulee onnistumaan. Sairauskuluvakuutuksesta on pumpattu kaikki rahani loppuun eikä riittäne Suomessa edes poskionteloleikkaukseen. Vasen poski on ihan hirveä koko ajan ja otsa kirvelee.

Yläkerrassa on näinä kahtena yönä ollut vähän hiljaisempaa. Tajusivatko sotanorsut, että vähän väärä ihminen lähti kyytiin vai pelkäävätkö itse kokevansa samaa. Minut vapauttaneessa lääkärinlausunnossa luki väärin, että olisivat saaneet vauvan jo kesällä. Syksyllä se oli, johon asti maha paksuna vedettiin röökiä ja heti sen perään. Mikro kilahtelee öisin ja ovia paiskotaan, riidellään ja kolistellaan. Kaikkien kuuluu kärsiä, kun narskuilla on lapsi.

Ovien paiskominen alkoi taas kellon ollessa 5.44. Pallon pompotusta koiralle ja iskevää askellusta. Naapurit joutavatkin kärsimään sotanorsujen laittaessa haisemaan ja nukkuessa päivät sisällä. Lapsivuode tuolla tarkoittaa äidin tupakkayskää ja nukkumista tupakansavussa. Missään ei näy vaunuja, joilla lasta kuljetettaisiin ulos. Pyöräkellarissa on kaksosvaunut ja tuulikaapin vieressä vaunut, joissa on puhtaat käyttämättömät renkaat. Mutta pääseehän sentään koira paskalle ulistessaan tarpeeksi kauan.


Jos vaan voi, on hyvä harkita tekemisiään, ettei toimi lyhytnäköisesti vihansa vimmassa. Lääkäriltä sellaista harkintakykyä odottaisi.

Kypsyteltyäni asiaa useamman päivän ja kivuissa valvottujen öiden jälkeen talletan foorumille jo 24.10.2015 odottamaan jääneen kuvatiedoston, muuttaen sen tekstitiedostoksikin äsken. Tämä on tärkeää tietoa kaikille kertoen, missä Suomessa oikein mennään. Alusta loppuun väärää ja virheellistä tietoa sisältävä asiakirja oli edellä kertomani mittavan operaation takana:



Lainaus:
Ajankohta 23.10.2015 - 23.10.2015
Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto

Potilaskertomus

PSY
Julius Maaskoia ayl
Malmin psykiatrinen päivystys. Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Hoidon suunnittelu
Muu merkintä
MIELENTERVEYDENARVIOON TOIMITTAMINEN
Olen perehtynyt potilaan poliisille tekemiin rikosilmoituksiin ja lukuisiin valituksiin pitkältä ajalta yläkerran naapuristaan.
Ilmoitukset tulkiten katson, että mitä todennäköisimmin kyseessä on paranoidinen oirekuva, joka vaikeuttaa potilaan - ja hänen poikansa - arjessa selviytymistä. Lisäksi lukuisista valituksista on haittaa ja häiriötä taloyhtiössä.
Pyydän ensihoitoyksikköä toimittamaan henkilön Malmin sairaalan yhteispäivystykseen mielenterveydenarvioon.


Itse antaisin potkut poliisina sössivälle psykiatriselle sairaanhoitajalle Krista Juurikolle luottamuksellisten asiakirjojen luvattomasta vuotamisesta sairaalaan psykiatrille, joka käyttää laittomasti saamiaan asiakirjoja häikäilemättömällä tavalla disinformaatiota ja väärää tietoa levittäen poikanikin osalta, jonka lausunto samasta metelistä kärsimisestä on "potilaskertomuksessa" jäänyt pois kokonaan:

Lainaus:
Olen kärsinyt aivan samasta metelöinnistä ja kolistelusta kuin äitini. Olen monen monta kertaa herännyt keskellä yötä kolisteluun ja se on myös vaikeuttanut nukahtamista. Yläkerrassa on satavarmasti aivan tahallaan metelöity, miehen toimesta, kostaakseen valituksista.

Äitini ei ole mikään hullu eikä näe/kuule harhoja, toisin kuin on kirjoitettu, laittomasti.

On niin väärin, että kiusaajat saavat jatkaa kiusaamistaan, vaikka asiaan kuuluisi puuttua...

Toivottavasti tämä kärsimys loppuisi jo, ei jakseta tätä enää kauan.


Jostain syystä tuo poikani jo 28.9.2015 kirjoittama lausunto on sivuutettu Julius Maaskolan vääristelyssä kokonaan. Antaisin hänellekin potkut. Eikö hän voisi mennä isänsä perustamaan putkifirmaan töihin tekemään yksinkertaisempia hommia, joista ymmärtäisi enemmän?


Oikean avun jälkeen ihminen voi yleensä paremmin, puoskaroinnin ja päältäkävelyn jälkeen entistä huonommin. Psyyken kanssa ei ole ongelmaa - sehän on nyt oikein sairaalassa tarkistettu - alavireistä mielialaa lukuun ottamatta, joka on vaivannut jo lapsesta lähtien ja osa minua ja elämääni. Miksei olisi surullinen kaiken paskan keskellä? Henkisesti terve ihminen pyrkii elämään totuudessa eikä missään harhakuvitelmissa.

Perjantaina, kun sitä porukkaa alkoi lapata tuonne rappukäytävään, aamusivuni olivat kesken niin kuin nyt, vaikka on ilta jo. Tiukan paikan tullen on hyvä punoa elämä niihin sivuihin käänne käänteeltä kynän kuljettaessa eteenpäin.

Elämässä on suurempiakin ongelmia kuin joku ambulanssikyyditys sairaalaan, joka oli sinänsä ainutlaatuinen kokemus. Jouset olivat tulleet vaan rakkineessa tiensä päähän ja kyyti liian töyssyistä. Kalustoa pitäisi uusia.

Selvisin kokemuksesta henkisesti hyvin rukoilemalla koko ajan. Elimistöni joutui kuitenkin hirveän stressireaktion kouriin, josta en ole selvinnyt vieläkään. Olen valvonut perjantain jälkeen hirveissä kivuissa jo kolme yötä aamuun. Siinä, missä ennen kuin pienet porat nakertaisivat luita ja ytimiäni, nyt leikataan kuin pienillä terävillä veitsillä ilman hetkenkään rauhaa. Otin viime yönä 50 milligrammaa Voltaren Rapidia, josta ei ollut mitään apua, eikä aamulla toisestakaan 50 milligramman annoksesta.

Olen yrittänyt vaihtaa paksumpia vaatteita onnistumatta taltuttamaan kipua. Tunti pari sitten otin 200 milligrammaa Clotamia piskuisen ruoka-annoksen päälle painonkin tiputtua taas. Elämän mennessä pois raiteiltaan en muista ruokaa ollenkaan. En pysty syömään vihaisena, eikä surullisenakaan maistu, toisin sanoen olen laiha. Housuihin piti laittaa vyö, että olisivat pysyneet ylhäällä käydessäni vähän jaloittelemassa.

Eilen nähdessäni ambulanssin ulkona ajattelin, tulevatko ne hakemaan minua uudestaan. Ei ollut mikään mukava tunne, kun huoltomies alkoi kaivaa turvalukkoa irti saadakseen oven auki. Poliisit odottivat hyvin rauhallisina eikä sitä voinut muuta kuin ihailla, kilttejä miehiä ja perheenisiä, jotka olivat joutuneet vähän kurjaan hommaan.

Sairaalassa, kun ei ollut mitään edellytyksiä MI-lähetteen laatimiselle, kättelin lääkäriä ja hoitajaa lähtiessäni. Lähistöllä odotellut poikani oli kauhuissaan vitsailtuani hänelle: "Kaksi viikkoa osastohoitoa."


Tapahtunut pyörii mielessäni koko ajan käsitellessäni sitä. En ole missään vaiheessa antanut Krista Juurikolle lupaa toimittaa rikosilmoitusasiakirjojani eteenpäin minnekään sairaalaan. Olen lähettänyt ne poliisille, josta Krista Juurikko on toimittanut ne luvattomasti eteenpäin ja aiheuttanut minulle vahinkoa oikeuden sijaan. Samaa voi sanoa Julius Maaskolastakin, joka käyttää rikosilmoitusasiakirjojani luvatta henkilöä vastaan, jota ei tunne. Lailla jokaiselle taatun kotirauhan sijaan tuntematta asiaa ollenkaan hän huomauttaa kirjoituksista, jotka eivät kuulu hänelle; vääristelee poikani asemaa, joka kärsii samasta metelistä, ja puolustaa taloyhtiötä, joka ei ole viitsinyt hoitaa asiaa kuntoon, niin että on tarvittu aina vain uusia valituksia ja rikosilmoitus, jota tulkiten psykiatrilta järjestyy vielä ambulanssikyydityskin sairaalaan.


Ketähän tässä on suojeltu ja kenen valeita uskottu? Sossun työntekijää tietty.

Olisihan se pitänyt arvata. Ei suutarin pojilla ole kenkiä.


Piti vähän tarkistella, minkälainen yö oli takana pari kuukautta sitten perjantaina ennen ambulanssikyyditystä, josta olen kirjoittanut edellekin ja aamusivuihini, joiden alkua kopioin:

Lainaus:
Perjantaina 23/10∙2015

Rakas Jumala, siunaa ja varjele ja ole aina kanssani. Kiitos kaikesta.



Sen verran väsynyt ja poissa tolaltani, että päiväystäkään en muistanut laittaa heti, vaan piti änkeä pieneen väliin perään.

Taustalla soi Serguei Popovin cd "The Long Way Home" jo toistamiseen valvottuani aamuun taas. Yläkerrassa alettiin paukutella ovia juuri, kun yritin nukkua. Kello oli 3.38 silloin, kun se paiskominen alkoi ja pilasi nukahtamiseni. Minua harmitti se, että meille tarjotaan psykiatrin aikaa, kun yläkerrassa terrorisoidaan toisten yörauhaa.

Kuuntelin Popovin cd:n jo kolme kertaa laittaen soimaan neljännen kerran. Aivoparkani ovat ihan nääntyneet. Jos musiikista saisi voimaa.

Kello on 15.08 jo. Päivitettävä lämpömittarin kellokin jätättäessään aina. Kiva juttu oli se, että sain cd-soittimen kaukosäätimen toimimaan. Olin laittanut uudet paristot vahingossa väärinpäin, jolloin säätimessä ei ollut virtaa ollenkaan.



Kello 16.28. Ei voisi uskoa, mitä kaikkea aamusivuihini joudun kirjoittamaan.

Kello 21.31 jatkaessani kotona taas, jonne tulimme ennen yhdeksää --


Aika nopeasti edelle kirjaamani kellonajan 15.08 jälkeen minua häirittiin ensimmäisen kerran soitettuani puhelimen lokitietojen mukaan jo kello 15.16 varatuomariystävälleni.

Kello 16.28 jälkeen ehdin kirjoittaa vain yhden virkkeen ennen seuraavaa häiriötä ja poliisien tuloa ovemme taakse.

Kello 21.31 pääsen jatkamaan aamusivuja siitä, mihin jäin, saaden koko paketin oikoluettua vasta kello 1.32 aamuyöllä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12423  Ke 16 Mar 2016, 23:33 (GMT+3)  Aihe: Illegal crime report leaks from police to psychiatry. Transportation and hunting by ambulance to mental health assessments. Vastaa lainaamalla viestiä




Admin 20.12.2015 kirjoitti:
Aika nopeasti edelle kirjaamani kellonajan 15.08 jälkeen minua häirittiin ensimmäisen kerran soitettuani puhelimen lokitietojen mukaan jo kello 15.16 varatuomariystävälleni.

Kello 16.28 jälkeen ehdin kirjoittaa vain yhden virkkeen ennen seuraavaa häiriötä ja poliisien tuloa ovemme taakse.

Kello 21.31 pääsen jatkamaan aamusivuja siitä, mihin jäin, saaden koko paketin oikoluettua vasta kello 1.32 aamuyöllä.


I haven't forgotten what happened 23.10.2015. I was writing my morning pages through the noon when there begin traffic and disturbance at the door. There was an ambulance man knocking to open the door, which was really shocking in the midst of my writings. I called my Christian lawyer friend who told me that there is no need to open the door without any legal justification. So I went to the closet, after what more people were coming to the door. There were police asking me to come along and I insisted on seeing the legal justification, which they had not. When the maintenance man began to remove the safety lock, my lawyer friend said it's better to go along. My son was very shocked and video recording everything, in what situation our bully neighbours were clanking and jumping exultant over the floor upstairs, which can be heard on the recordings. So they had not to, but I had to go to the ambulance when everyone was staring at me and the policemen around. The ambulance was in much worse condition than I was and the ride was terrible because of worn out shock absorbers there in the Helsinki city health care ambulance. When coming back couple hours later, the ride was better with my son's car. When getting back to home I put this CD on, which had been my only power through the hell, and I continued writing my morning pages after the incident. It was not just that, and it did not end there because one week later the ambulance was sent to me again, but now the police did not come to open the door, so the ambulance went away without me, but they ruined my patient records at Kanta.




Lainaus:
Ajankohta
23.10.2015 - 23.10.2015

Palveluyksikkö Helsingin sote terveydenhuolto

Diagnoosit
F32.9 Määrittämätön masennustila
Z03 Epäiltyjen sairauksien ja tilojen lääketieteellinen tarkkailu ja arviointi

Potilaskertomus

PSY
Tiina Sillanpää psyk.sh.
Malmin psykiatrinen päivystys, Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Tulotilanne
Diagnoosi
Z03 Epäiltyjen sairauksien ja tilojen lääketieteellinen tarkkailu ja arviointi
Potilas tullut ambulanssilla Malmin päivystykseen M1- arvioon. Tavattu potilas alustavasti. Kontaktissa asiallisen oloinen, rauhallinen. Vuolaasti puhuu. El juurikaan ota katsekontaktia .Kertoo voinnin olevan ihan hyvä. Pahoillaan siitä että on joutunut lähtemään lääkärin arvioon vastoin tahtoaan. Haluaisi nähdä lähetteen jonka perusteella hänet on hoidontarpeen arvioon tuotu.Pitää tapahtunutta lainvastaisena.

Kertoo jo pidempään jatkuneesta häirinnästä yläkerran naapurien taholta. Kertoo naapurien tahallisesti häiritsevän ja metelöivän asunnossaan ja näin kostavan hänelle aiemmat valitukset metelistä. Kts yst tektit edellä.Tuo esiin myö runsaasti somaattisia oireita ja sairauksia joiden vuoksi ei ole pystynyt 6 vuoteen nukkumaan kunnolla.


PSY
Janne Jussila osastonlääkäri
Malmin psykiatrinen päivystys, Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Tulotilanne
Diagnoosi
F32.9 Määrittämätön masennustila
Nykytila (status)
Tavataan pt sh Sillanpään kanssa.Pt on melko vuolaspuheinen, tuo esiin moninaisia somaattisia vaivoja, kertoo ongelmista yläkerran naapureiden kanssa.Pt kertoo yläkerrassa asuvan pari, joka saanut lapsen 6/2015 syksyllä 2015.Pt kertoo vauvan heräilevän öisin, kertoo toistuvasti öisin kuulevansa vauvan vanhempien riitelevän ja paiskovan ovia tässä yhteydessä.Pt kertoo kuulevansa yöllä mikron kilahduksia, kun vauvalle lämmitetään maitoa.Pt kertoo tehneensä kokemastaan häiriöstä rikosilmoituksen.Pt kertoo tietojaan laitetun laittomasti nettiin ja tehneensä asiasta rikosilmoituksen 2011.Pt kiistää kysyttäessä kuulevansa puhetta tms yksin ollessaan.Pt kiistää uhan tunteen, kertomansa mukaan ei koe kenenkään haluavan vahingoittaa häntä.Pt kiistää kokemukset ajatusten lukemisesta.Pt kiistää omaavansa epätavallisia kykyjä tms.Nyt esiin ei tule selkeästi psykoottisia ajatussisältöjä.Pt kuvaa mielialaansa alavireiseksi, itsemurha-ajatukset selkeästi kiistää.Nyt ei esille edellytyksiä Ml-lähetteen laatimiseksi, pt kotiutuu.

PSY
Kirsi Tolvanen osastonsihteeri
Malmin psykiatrinen päivystys, Helsingin sote terveydenhuolto
23.10.2015

Hoidon suunnittelu
Diagnoosi
F32.9 Määrittämätön masennustila


Lainaus:
Timing
23.10.2015 - 23.10.2015

Sote health service unit of Helsinki

Diagnoses
F32.9 Unspecified depressive disorder
Z03 Medical observation and evaluation of suspected diseases and conditions

Patient records

PSY
Tiina Sillanpää psych. nurse
Malmi's psychiatric emergency service, Helsinki's sote health care
23.10.2015

Login status
Diagnose
Z03 Medical observation and evaluation of suspected diseases and conditions
The patient entered the emergency department by ambulance to Malmi's psychiatric emergency service to M1 review. Met the patient initially. In contact sober and calm. Profusely speaks. Not much eye contact. Tells that is feeling quite well. Sorry from that, that had to leave for the doctor's estimate against her will. Would like to see the letter on the basis of which she has been brought to the estimate of the care need. Considering the event illegal.

Tells about the longer-lasting harassment from the neighbours upstairs. Tells that the neighbours are on purpose making noise and disturbing in their apartment and revenging for the earlier complaints about the noise on her this way. Pls see texts above. Brings out also plenty of somatic symptoms and diseases in which had not been able to sleep properly for 6 years.


PSY
Janne Jussila Section doctor
Malmi's psychiatric emergency service, Helsinki's sote health care
23.10.2015

Login status
Diagnose
F32.9 Unspecified depressive disorder
Present state (status)
Meeting pt with n Sillanpää. Pt is pretty swift-tongued, brings out multiple somatic complaints, tells about problems with the upstairs neighbours. Pt tells about a couple living on the upper floor, who had got a baby 6/2015 in autumn 2015. Pt tells about the baby's waking ups during the nights, tells that she is repeatedly hearing the baby's parents quarrelling and go flinging the doors in this context. Pt tells she is hearing at night microns' clicks when the milk is heated to the baby. Pt tells that she has done a criminal notification due to experienced disturbances. Pt tells that her data have been illegally placed on the web and had made about the matter a criminal notification in 2011. Pt denies when asked to hear speech etc when alone. Pt denies feeling threatened, reportedly do not experience anyone wanting to harm her. Pt denies the experience of reading thoughts. Pt denies having unusual talents etc. Now do not come out clearly psychotic thought contents. Pt describes her mood subdued, suicidal thoughts clearly denied. Now there are no conditions to establish MI, pt leaves the hospital.

PSY
Kirsi Tolvanen Department secretary
Malmi's psychiatric emergency service, Helsinki's sote health care

Treatment planning
Diagnose
F32.9 Unspecified depressive disorder


After this summary, where I told what has happened and printed it to ten doors, ambulance was sent again to pick me up, but the police did not give any executive assistance, so they went away:

Lainaus:
Ambulance and police mission 23.10.2015

In early June, the new neighbours moved upstairs, and after that, we have not had any more night silence. It has been continuing from night to night with banging around and with other noise, which has reached mainly just for us downstairs. When I tried to say beautifully directly to neighbours, it was unnoticed, after what the following few written communications led to a cruel revenge, wherein the night-time the floor was thumped and the goods were dropped. Since Heka did not care to intervene, I started to videotape noise, of which there is another resident as a witness, which is not taken into account. Now, on early Sunday morning 1.11.2015, he woke up from the noise from upstairs at four o'clock in the morning when I got some sleep with a silicone earplug in my ear. After seven o'clock began a new uproar, which, according to the law is possible, why during this half a year we have not been able to sleep any morning in peace any longer because of their door flinging, bouncing the ball on the floors and other noise when they are rising up. When the situation is so bad, when the bullying is not discouraged even the information how sick from the tick bites and other I am, I made about the events a criminal complaint and the notice of disruptive home living, to which I did not ask the names of other residents, when we were left alone with the problem. When we visited Heka's office 24.9.2015, when I was awfully tired, I let the housing advisor a permission to reserve to me a time at the health centre, where she would come with me. The shock was terrible, when I noticed from Kanta, that in my medical files had appeared the words, that according to the housing advisor, I could have hallucinations. I complained of that issue also to the police, and I had to see extremely trouble to correct those entries of that kind have not been even once in the past 55 years. While in contact with the police, I was wondering peculiar questions about my person rather than a criminal complaint, which seemed to be beside the point. When the damage had already occurred, it became clear to me that I communicated only with the psychiatric nurse, who works in the police station. During our visit to the police station, there was none of the police present, just this psychiatric nurse, housing advisor and we both residents who suffer from the noise. I did not know at the time 21.10.2015, that the investigation itself had been decided one day before. After seeing my tiredness, the psychiatric nurse wanted to book a doctor's time for me also getting more specific somatic studies. I could hardly agree on the basis of the past experience, but when the nurse praised to the skies the doctor, I agreed. The time was got on Friday 23.10.2015, and there would be the nurse and we both residents, while the housing advisor would be unable to attend. It did not take a long time from my offspring to come to other thoughts, and he asked me to cancel the time, which I did on Thursday - and after what run just a day when the ambulance and the police began to slap to the stairwell. Peer support, I had on the other end of the phone the vice judge, who said there is no need for me to open the door without any legal justification, which I can ask to see even through the mail slot. Only when the maintenance man was ordered to open the door, my lawyer friend said that maybe it is then best to go along. I changed my clothes while my shocked offspring was following the matter and said he was coming after me. The ambulance ride was slow and bumpy, after which I discussed with a nurse and with a doctor in the hospital, after what I got off the same road. The next day, I noticed in Kanta that my criminal reports were leaked from the psychiatric nurse without my permission and illegally to a psychiatrist, who had put me in the ambulance for picking up to the hospital. Without the cancellation of the time I would have never got to know that from the police premises are leaked out criminal reports without permission and illegally forward, after which the psychiatrist can work as a police officer and with the assistance of the police pick up and put anyone into the treatment, when the counterpart gets away without nothing. Such abuse is examined thoroughly and when booking times for the doctor it's better to rely just on yourself or trusted friends or relatives. We are waiting at least now from Heka a new suitable accommodation, where we can sleep nights in peace and quiet after all this terror.


At the top of this message you can see this picture of my calendar, where is written in Finnish:

Admin 21.8.2015 kirjoitti:
Herralta ≈ 9.53: "Oman rauhani minä annan teille" (Joh. 14:27).
Herralta, 12.02: "Uusi maailmanjärjestys on jo voimassa."


I put down, what Lord told me on 21.8.2015, that He is giving His peace to us (John 14:27) and that the new world order is already in force. After two months it happened to me.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12870  Ma 19 Jou 2016, 4:08 (GMT+3)  Aihe: Prior censorship and blackmailing as illegal abuse of official position - Ennakkosensuuri ja kiristäminen virka-aseman laittomana väärinkäyttönä Vastaa lainaamalla viestiä

This is what happened to me after my criminal notifications leaked illegally to a psychiatrist I have never seen while trying to get at last some help against our bully neighbours in upstairs:

Transportation and hunting by ambulance to mental health assessments due to illegal crime report leaks from police to psychiatry -
Ambulanssilla mielenterveyden arvioon jahtaamista laittomien rikosilmoitusvuotojen jälkeen poliisista psykiatrille


Lainaus:
I haven't forgotten what happened 23.10.2015. I was writing my morning pages through the noon when there begin traffic and disturbance at the door. There was an ambulance man knocking to open the door, which was really shocking in the midst of my writings. I called my Christian lawyer friend who told me that there is no need to open the door without any legal justification. So I went to the closet, after what more people were coming to the door. There were police asking me to come along and I insisted on seeing the legal justification, which they had not. When the maintenance man began to remove the safety lock, my lawyer friend said it's better to go along. My son was very shocked and video recording everything, in what situation our bully neighbours were clanking and jumping exultant over the floor upstairs, which can be heard on the recordings. So they had not to, but I had to go to the ambulance when everyone was staring at me and the policemen around. The ambulance was in much worse condition than I was and the ride was terrible because of worn out shock absorbers there in the Helsinki city health care ambulance. When coming back couple hours later, the ride was better with my son's car. When getting back to home I put this CD on, which had been my only power through the hell, and I continued writing my morning pages after the incident. It was not just that, and it did not end there because one week later the ambulance was sent to me again, but now the police did not come to open the door, so the ambulance went away without me, but they ruined my patient records at Kanta.

Lainaus:
After this summary, where I told what has happened and printed it to ten doors, ambulance was sent again to pick me up, but the police did not give any executive assistance, so they went away:

Lainaus:
Ambulance and police mission 23.10.2015

In early June, the new neighbours moved upstairs, and after that, we have not had any more night silence. It has been continuing from night to night with banging around and with other noise, which has reached mainly just for us downstairs. When I tried to say beautifully directly to neighbours, it was unnoticed, after what the following few written communications led to a cruel revenge, wherein the night-time the floor was thumped and the goods were dropped. Since Heka did not care to intervene, I started to videotape noise, of which there is another resident as a witness, which is not taken into account. Now, on early Sunday morning 1.11.2015, he woke up from the noise from upstairs at four o'clock in the morning when I got some sleep with a silicone earplug in my ear. After seven o'clock began a new uproar, which, according to the law is possible, why during this half a year we have not been able to sleep any morning in peace any longer because of their door flinging, bouncing the ball on the floors and other noise when they are rising up. When the situation is so bad, when the bullying is not discouraged even the information how sick from the tick bites and other I am, I made about the events a criminal complaint and the notice of disruptive home living, to which I did not ask the names of other residents, when we were left alone with the problem. When we visited Heka's office 24.9.2015, when I was awfully tired, I let the housing advisor a permission to reserve to me a time at the health centre, where she would come with me. The shock was terrible, when I noticed from Kanta, that in my medical files had appeared the words, that according to the housing advisor, I could have hallucinations. I complained of that issue also to the police, and I had to see extremely trouble to correct those entries of that kind have not been even once in the past 55 years. While in contact with the police, I was wondering peculiar questions about my person rather than a criminal complaint, which seemed to be beside the point. When the damage had already occurred, it became clear to me that I communicated only with the psychiatric nurse, who works in the police station. During our visit to the police station, there was none of the police present, just this psychiatric nurse, housing advisor and we both residents who suffer from the noise. I did not know at the time 21.10.2015, that the investigation itself had been decided one day before. After seeing my tiredness, the psychiatric nurse wanted to book a doctor's time for me also getting more specific somatic studies. I could hardly agree on the basis of the past experience, but when the nurse praised to the skies the doctor, I agreed. The time was got on Friday 23.10.2015, and there would be the nurse and we both residents, while the housing advisor would be unable to attend. It did not take a long time from my offspring to come to other thoughts, and he asked me to cancel the time, which I did on Thursday - and after what run just a day when the ambulance and the police began to slap to the stairwell. Peer support, I had on the other end of the phone the vice judge, who said there is no need for me to open the door without any legal justification, which I can ask to see even through the mail slot. Only when the maintenance man was ordered to open the door, my lawyer friend said that maybe it is then best to go along. I changed my clothes while my shocked offspring was following the matter and said he was coming after me. The ambulance ride was slow and bumpy, after which I discussed with a nurse and with a doctor in the hospital, after what I got off the same road. The next day, I noticed in Kanta that my criminal reports were leaked from the psychiatric nurse without my permission and illegally to a psychiatrist, who had put me in the ambulance for picking up to the hospital. Without the cancellation of the time I would have never got to know that from the police premises are leaked out criminal reports without permission and illegally forward, after which the psychiatrist can work as a police officer and with the assistance of the police pick up and put anyone into the treatment, when the counterpart gets away without nothing. Such abuse is examined thoroughly and when booking times for the doctor it's better to rely just on yourself or trusted friends or relatives. We are waiting at least now from Heka a new suitable accommodation, where we can sleep nights in peace and quiet after all this terror.

Quotes from here.

In my mental health assessment, it came clear to me that I am not the only one whose criminal reports are leaking from police to hospital, where anyone can read them! People who are trying to get justice are directed to a psychiatrist.

When I tried to tell my point of view, an ambulance was sent again to pick me up! What the hell is happening in Finland? It was 2.11.2015 after I visited the Surgery hospital where I heard they are not going to operate me anymore, so I would have to suffer until the end of my life. Hearing that was a terrible shock to me and I go to bed at home with my beanie on my sore head. While resting there, I hear loud noises at the door, and I think they are our neighbours hacking again. Then my son sees an ambulance out there and reads from Kanta that they are coming again because of my writings, where I told my point of view. I have written my whole life, and this was the first time I was handled like this. But police did not give any administrative assistance to open our door again, so the ambulance went away, but they ruined my patient records in Kanta against the truth like our terrible uproar problem would just have been "paranoid symptom picture" and "acoustic hallucinations" as you can read here.



______________

Copied from here


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm To 20 Hei 2017, 17:44, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12871  La 24 Jou 2016, 19:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olen saanut poliisilta ja psykiatrilta niin hyvää hoitoa, että tämä on jo toinen joulu, jolloin en ole lähettänyt yhtään joulukorttia.

Hoito on ollut niin tuloksekasta, että arvauskeskuskäyntini ovat tyystin lopahtaneet!

Seuraavassa arvailua Amerikan malliin opettajasta, joka erehtyi luokassa laittamaan vaipan päähänsä, kun jotakuta oli lapsettanut tunnilla. Koulun johdon saatua tietää asiasta hänet häädettiin pois. Yksinhuoltajana huolissaan työpaikastaan hän kävi lääkärissä, joka ehdotti käyntiä Millwoodin sairaalassa.

Samana iltana Millwoodissa kyseltiin, onko hänellä ollut itsemurha-ajatuksia. Vastattuaan kenelläpä niitä ei olisi ollut, ja vitsinä, että Texasissa on helppo saada ase, kaikki paikallaolijat olivat nauraneet - hän, vertaistukena mukana ollut pastori ja Millwoodin neuvonantaja.

Tuntia ennen puolta yötä häntä saatettiin pitkää käytävää pitkin, jonka varrella oli huoneita, joissa ei ollut pöytiä, vaan pelkästään sänkyjä. Hänen piti riisuutua alusvaatteisilleen, ja vasta silloin hän tajusi joutuneensa suljetulle osastolle.

Voin ymmärtää tämän opettajan itkiessä videolla, kuinka paljon hänen sisässään on rikki ja vaurioitunut kaiken tapahtuneen takia:

Täytetään vuodepaikkoja keinolla millä hyvänsä!

Liioitellaan ihmisten oireita tai väännetään heidän sanojaan pitääkseen heidät hoidossa vastoin tahtoaan!


Lukitaan ovet ja pidetään potilaita lukkojen takana niin kauan, että heidän vakuutusrahansa ovat juosseet loppuun!

- BuzzFeed News on paljastanut hirveän epäkohdan, joista kaksi ensimmäistä on käytössä Suomessakin:

Locked On The Psych Ward

Lawmakers Sound Alarms On UHS Psychiatric Hospitals





_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12872  To 20 Hei 2017, 22:34 (GMT+3)  Aihe: Arbitrary and death instead of help. Mielivaltaa ja kuolemaa avun sijaan. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.7.2017 klo 3.34 kirjoitti:
- Mitä holististen lääkäreiden holokaustiin tulee, sille ei "vapaassa" Amerikassa ole loppua näkynyt...

Partner of cop who fatally shot bride-to-be 'was STUNNED when his colleague opened fire from inside their squad car' as autopsy reveals she was killed by one bullet to the stomach after she called 911

Australialainen eläinlääkäri, joka on muuttanut Amerikkaan, soittaa apua kuullessaan jonkun naisen olevan hädässä talonsa takana, mutta kuoleekin itse poliisin laukauksiin pyjamassaan. Ennen kuolemaansa hän auttaa lähimmäisiään, menee jopa viemäriin pelastamaan sorsanpoikaset ja kantaa ne hameensa helmoissa sorsaemon luo turvaan, niin kuin seuraavasta videosta voi katsoa:

Justine Damond: video shows Australian rescuing ducklings near Minneapolis home


Mitäs kaikkea täältä löytyykään, kun alkaa vähän penkoa:

The Cop, the Bodycam, and the Killing

Vain päiviä aiemmin tämä poliisi Noor on saanut kahden kollegansa kanssa haasteen eläkkeelle jääneen sosiaalityöntekijän toimittamisesta mielisairaalaan. Tuolloin Noor laittoi bodycaminsa viimeisenä päälle; Justinen pyytäessä apua ei ollenkaan. Oliko se kosto, jäin miettimään.

Aamupäivällä 24. toukokuuta eläkkeelle jäänyt sosiaalityöntekijä Teresa Graham oli soittanut hätänumeroon 911 ja ilmoittanut nuoresta, päihtyneestä miehestä, joka poltti hänen talonsa takana marihuanaa. Poliisista ei kuulunut kuitenkaan mitään, joten Graham soitti iltapäivällä kaupungin Help Centeriin ja jätti ääniviestin tarkastaja Kathy Waitelle. Kuuden jälkeen illalla Dan May poliisista soitti Grahamille ja kertoi poliisin ajaneen aamulla hänen kotinsa ohi 911-puhelun jälkeen.

Tuossa välin Graham on lähettänyt sähköpostia eri Minneapolisin virkamiehille, pormestari Hodgesista tarkastaja Waiteen, ja valittanut näiden laiminlyönneistä liittyen sisarensa sairauteen ja kuolemaan marraskuussa 2016.

Grahamin sukulaiset ovat ottaneet yhteyttä poliisiin ja levittäneet tietoja, jonka mukaan hänellä olisi jotain mielenterveysongelmia.

Illalla kahdeksan aikaan Noor ja hänen kollegansa Sanchez tulevat Grahamin kotiin arvioimaan tämän terveydentilaa (wellness check). Sanchez kertoo, että serkku on soittanut ja syyttänyt Grahamia perheensä uhkaamisesta. Grahamin vaadittua tietää, kuka soitti, poliisit kieltäytyvät siitä. Sitten Noor ilmoittaa tilanteen olevan ohi, pyytää anteeksi, ja poliisit poistuvat.

Mutta Graham ei ole tyytyväinen kohteluunsa ja soittaa numeroon 911 valittaakseen poliisien tunkeutumisesta kotiinsa pitäen sitä häirintänä ja kostona aiemmista valituksistaan. Hän vaatii saada puhua esikuntapäällikölle ja päätyy puhumaan Shannon Barnetten kanssa, jolle kertoo Noorin ja Shanchezin häirinnästä.

Tällä välin Graham soittaa myös numeroon 911 raportoidakseen huolensa veljestä, kertoen tämän olevan kuin edesmennyt siskonsa, haavoittuvainen aikuinen. Veljen asuessa Edinassa puhelu siirretään Minneapoliksesta poliisille sinne.

Ennen puolta yötä kello 11.34 Noor ja Sanchez ilmestyvät Grahamin oven taakse uudestaan Shannon Barnetten kanssa, joka on päättänyt toimittaa Grahamin mielenterveydenarviointiin sairaalaan. He koputtavat oveen, johon Graham vastaa. Barnette kertoo heidän puhuneen puhelimessa ja että Graham on pyytänyt apua, jonka tämä kieltää. Graham pyytää poliiseja poistumaan tiloistaan välittömästi, josta nämä kieltäytyvät. Poliisien jatkaessa oveen koputtamista Graham ei enää vastaa. Poliisit jatkavat koputtamista ja lupaavat poistua heti nähdessään tämän olevan ok.

Graham avaa oven ja käskee poliiseja poistumaan, jotka työntyvätkin sisään ja käyvät välittömästi häneen kiinni. Barnette tarttuu Grahamin vasempaan ranteeseen ja käsivarteen Noorin napatessa Grahamin puhelimen ja tarttuessa hänen oikeaan ranteeseen ja käsivarteen saaden hänet liikkumattomaksi. Barnette informoi Grahamia, että he vievät hänet sairaalaan mielenterveyden kriisinsä takia. Syyksi Barnette kertoo lukuisat soitot 911:een ja Edina PD:hen.

Graham väittää, ettei häntä tarvitse viedä sairaalaan ja pyytää poliiseja irrottamaan otteensa satuttaessaan häntä.

Graham kuljetetaan ambulanssilla sairaalaan, jossa poliisit täyttävät hakemuksen vedoten "jatkuviin soittoihin 911:seen ja väitteisiin, joissa ei ole mitään järkeä".

Grahamia pidetään sairaalassa vastoin tahtoaan noin 90 minuuttia. Hänen piti riisua kaikki vaatteensa ja luovuttaa omaisuutensa. Lääkäri tekee hänelle mielenterveyden arvioinnin, jonka jälkeen hän pääsee lähtemään sairaalasta.

Lainaus:
Graham subsequently filed suit in federal court, alleging the officers had violated her constitutional rights and subjected her to “false imprisonment, assault, battery and negligence.”


Nyt poliisit on haastettu oikeuteen toiminnastaan, jonka he kohdistivat eläkkeelle jääneeseen sosiaalityöntekijään tämän soitettua apua päihtyneen marihuanan polttajan takia, joka oli hänen talonsa lähettyvillä.

Justine Ruszczykin kohtalona taas - oli menettää henkensä. Hän oli menossa naimisiin Don Damondin kanssa, joka oli matkoilla, ja kuullut 15. heinäkuuta illalla jonkun naisen huutavan hädissään kuin apua ja soittanut poikaystävälleen, joka neuvoi soittamaan 911:een. Avun sijaan Justine menehtyi poliisin ampumaan luotiin kotipihalla pyjamassaan.

'Two people called police for help and both ended badly': US cop who shot Australian woman dead is being sued over the 'false imprisonment and assault' of a 'mentally ill' woman
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com