Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Tough and neglected fungal infection behind many diseases and more common than is thought. Sitkeä ja vähätelty sieni-infektio monen sairauden takana ja yleisempää kuin luullaan

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11918  Pe 13 Huh 2012, 0:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Dokumentti: "Sienet ovat elämän ja kuoleman rajapinta"

Lainaus:
- sienien valtakunnassa on yli miljoona lajia
- jokaisessa ihmisessä on n. 100 sienilajia


SATA SIENTÄ PER LÄRVI!

Lainaus:
Vedetäänkö mutkat suoraksi?

- Veikkaanpa, että homeasuntokeikkojen jälkeen sieniä loisii kehossa vielä enemmän.

Niistä infektioista ne sairaudet johtuvat. Meikä sai homekämpästä yhden satsin, sairastui - ja hometesteistä tuli tartuntoja vielä lisää.

Enkä taida olla ainoa, jolle näin käy. Turhaa vaan kysyä lääkäreiltä mitään, niillä on vielä nukkekotileikit kesken...

Ks. Mold & Fungus



_________________

Viesti kopioitu täältä
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11917  La 03 Mar 2012, 3:39 (GMT+3)  Aihe: Tough and neglected fungal infection behind many diseases and more common than is thought. Sitkeä ja vähätelty sieni-infektio monen sairauden takana ja yleisempää kuin luullaan Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Täällä on vielä yövuoro kesken ja zapperi kiinni nilkoissa.

Eikä kaikki vielä siinä; sen jälkeen on hoidettava vielä varpaanvälit.

Ihotautilääkäri taisi vielä viime kesänä kehottaa borrelioosihoidon yhteydessä, että muistaisin käyttää lakanasuikaleita pikkuvarpaiden väleissä. Ei hän oikein tajunnut saaneeni siitäkin sortista aivan tarpeekseni. Ensi vuonna tulee kymmenen vuotta tuppohoitoa täyteen.

Siihen Trichophyton rubrumiin ei ole mikään tehonnut. Keväällä 2010 toinen lääkäri naureskeli vasemmasta pikkuvarpaan välistäni, ettei siinä mitään sieni-infektiota ole, kunnes oikea pikkuvarpaan väli pamahti oikein kunnolla kesällä 2010 ja löydös oli Trichophyton rubrum. Jalka turposi niin pahasti, että ennen kahden viikon sisäistä sienilääkekuuria, terbinafiinia, piti syödä vahva antibioottikuuri. Sen jälkeen oikea varpaanväli on ollut parempi, mutta vasenta ei hillitse mikään, vaikka olisin käyttänyt kuinka tehokkaita aineita tahansa.

Ihmettelin, kun lattiapyyhkeeseeni alkoi tulla reikiä. Pelkäsin meille tulleen joitain elukoita, kunnes tajusin, mistä reiät tulivat. Niitä teki Lumina Cellfood, jota käytin varpaanväleihini. Voimakkaana hapettimena se rikkoo tekstiilit, muttei tapa Trichophyton rubrumia. Pyyhkeet toinen toisensa perään reikiintyivät, mutta Trichophyton rubrum piti pintansa.

Sitä ei ole nitistänyt greipinsiemenöljykään eikä muutkaan vahvat aineet. Viimeksi kokeillut perunajauhoa, ja alan olla aika toivoton.

Helposti hoidettava ja täysin olematon sieni-infektio, juu...

Jos kerran lääkärit ei auta, auttaisiko hehkulamppu?





_________________

Viesti kopioitu täältä

Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm Ti 14 Hel 2017, 4:23, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11919  Ke 10 Hel 2016, 2:38 (GMT+3)  Aihe: Re: Sitkeä ja vähätelty sieni-infektio monen sairauden takana ja yleisempää kuin luullaan Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.11.2012 klo 2.39 kirjoitti:
Ihotautilääkäri taisi vielä viime kesänä kehottaa borrelioosihoidon yhteydessä, että muistaisin käyttää lakanasuikaleita pikkuvarpaiden väleissä. Ei hän oikein tajunnut saaneeni siitäkin sortista aivan tarpeekseni. Ensi vuonna tulee kymmenen vuotta tuppohoitoa täyteen.

Siihen Trichophyton rubrumiin ei ole mikään tehonnut. Keväällä 2010 toinen lääkäri naureskeli vasemmasta pikkuvarpaan välistäni, ettei siinä mitään sieni-infektiota ole, kunnes oikea pikkuvarpaan väli pamahti oikein kunnolla kesällä 2010 ja löydös oli Trichophyton rubrum. Jalka turposi niin pahasti, että ennen kahden viikon sisäistä sienilääkekuuria, terbinafiinia, piti syödä vahva antibioottikuuri. Sen jälkeen oikea varpaanväli on ollut parempi, mutta vasenta ei hillitse mikään, vaikka olisin käyttänyt kuinka tehokkaita aineita tahansa.

Ihmettelin, kun lattiapyyhkeeseeni alkoi tulla reikiä. Pelkäsin meille tulleen joitain elukoita, kunnes tajusin, mistä reiät tulivat. Niitä teki Lumina Cellfood, jota käytin varpaanväleihini. Voimakkaana hapettimena se rikkoo tekstiilit, muttei tapa Trichophyton rubrumia. Pyyhkeet toinen toisensa perään reikiintyivät, mutta Trichophyton rubrum piti pintansa.

Sitä ei ole nitistänyt greipinsiemenöljykään eikä muutkaan vahvat aineet. Viimeksi kokeillut perunajauhoa, ja alan olla aika toivoton.

Helposti hoidettava ja täysin olematon sieni-infektio, juu...


"Siihen Trichophyton rubrumiin ei ole mikään tehonnut. Keväällä 2010 toinen lääkäri naureskeli vasemmasta pikkuvarpaan välistäni, ettei siinä mitään sieni-infektiota ole, kunnes oikea pikkuvarpaan väli pamahti oikein kunnolla kesällä 2010 ja löydös oli Trichophyton rubrum. Jalka turposi niin pahasti, että ennen kahden viikon sisäistä sienilääkekuuria, terbinafiinia, piti syödä vahva antibioottikuuri. Sen jälkeen oikea varpaanväli on ollut parempi, mutta vasenta ei hillitse mikään, vaikka olisin käyttänyt kuinka tehokkaita aineita tahansa", kirjoitan edellä.

[trichophyton_rubrum_3-6-2010_0-36.jpg]


Arkistoistani löytyy oikein kuvakin tuosta, huomasin tässä taannoin.

Iljettävää kuvaa kesäkuun 3. päivältä vuonna 2010 voi katsoa isompanakin, jos huvittaa, mutta tuossa alkuperäinen kuva on pienennetty neljäsosaan.

Vasemmasta pikkuvarpaan välistä oli otettu sieniviljely vain kolmea kuukautta aiemmin lääkärin naureskellessa, ettei siinä mitään sieni-infektiota ole. Puolentoista vuoden kuluttua muistin lääkäriä kirjeellä pyytäen katsomaan tietokoneeltaan, miten asiat oikein menivät. Lopulta jouduin juoksemaan neljä kertaa lääkärillä repsahtaneen oikean jalan takia, koska se turposi ja tarvittiin tuhti antibioottikuuri ennen sienilääkitystä.

Kahden viikon sisäinen sienikuuri kesällä 2010 auttoi sen verran, että sieni vaihtoi taas majapaikkaa oikeasta pikkuvarpaan välistä vasempaan pikkuvarpaan väliin, jossa se on sen jälkeen sitkeästi viihtynyt, mutta pysynyt jatkuvalla hoidolla ja kekseliäisyydellä kurissa.

Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11943  Ke 02 Maa 2016, 17:08 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11944  To 03 Maa 2016, 2:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11949  To 03 Maa 2016, 21:10 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11950  To 03 Maa 2016, 21:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11951  Pe 04 Maa 2016, 2:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11952  Su 06 Maa 2016, 3:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.3.2016 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.


Admin 5.3.2016 klo 5.16 kirjoitti:
Heitteille jättöni on ollut törkeää. Päälaella koholla olevassa luussa iso, kipeä kohta.


Onnistuihan se tabletilla ja näppäimistöllä kirjoittaminen viimein aamulla kello 5.16 chattiboksiin, kopioituna tuohon edelle.

Kaikki ei ole todellakaan ok tämmöisissä oireissa. Sienilääke on ihan oikea lääke, tilanteen päästyä vaan liian pahaksi. Kallossa on useampia kipeitä kohtia, ja päälaen kuhmumaisen kohdan poikanikin tuntee sormillaan. Siihen kun koskee, kipu leviää ympäri päätä.

Eipä ole mieltä ylentävää lukea, mitä on päässyt tapahtumaan:

Lainaus:
When the maxillary sinus starts to show signs of fungal infection, try to observe if an evasive fungus caused it. This fungus can spread and contaminate even the healthy tissues.

If the infection remains for longer, it has a tendency to spread to other parts of sinuses. This can be terribly dangerous if it reaches the sphenoid. If it has affected all the sinuses, it would not be easy to treat it and let it heal all at once.


Siitä on jo kuusi vuotta oman maksillaarionteloni tulehduttua alkuvuonna 2010, kun alkoi hitonmoinen särky ja seuraavana syksynä kaksi hammastani kuoli vain parin viikon välein. Muistan aina, kuinka silloin loppuvuonna Irene Ruuskanen läpäytti nyrkkinsä oikein kunnolla tiskiin ja ärjyi:

"Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Nooh, kun kuusi vuotta on saanut odotella ja kitua, luuhun on alkanut tulla kipeitä kohtia, viitisen kuutisen ehkä, joista ei oikein tiedä, mistä ne alkaa ja mihin loppuu. Esimerkiksi päälaella oleva iso kuhmu vaikuttaisi jatkuvan vasemmalle ohimoon asti, jossa siinäkin on hirveän kipeä kohta niin kuin oikealla puolellakin ohimossa.

Nähtävästi korvapolilla on minun kohdallani jo vuosia sitten päätetty, ettei voi olla sieni-infektiota, joka linja jatkuu hautaan asti, ainoana ongelmana häiritsevät kirjoitukseni, joita pitäisi korjailla ja kaunistella.

Mukavaahan tää on, ei siinä mitään. Kerrankos ihminen joutuu sairastamaan sieni-infektiota omin nokkineen. Päässähän se vaan on eikä haittaa yhtään, ei juu.

Mutta ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin, yhä pienempi määrä ruokaa aiheutti lähes kuvottavan pahan olon ja pään vihlomisen kaikkialta. Seistessäni vaikka hampaita pesemässä tuli huippaava olo kuin meinaisi pyörtyä.

Ajatuskin hidastelee, kangertelee ja takkuilee, joka on ihan fakta, antamatta kuitenkaan periksi.

Sairauden päästyä näin pahaksi keskiviikkona 2.3.2016 aamulla mietin, valitsenko elämän tai kuoleman. Veljeni synttärit havahdutti valitsemaan elämän ja aloittamaan kuurin, poikani mukaan ihan viime tingassa yritettyään saada minua syömään lääkkeitä jo monta kertaa aikaisemmin. Olisin halunnut otattaa sienikokeet ensin, mutta hoito on viivästynyt koko ajan vain.

Oikeasti tämä pitäisi tutkia ja hoitaa kunnolla, kun 250 milligrammaa terbinafiinia ei riitä nujertamaan tautia.

Henkisestikin olen kovan paikan edessä tilanteen ollessa tämä, kun pitäisi jatkaa rauhallisesti kaikkea pään vihloessa ja pipo päässä niin kuin nyt.

On kaksi mahdollisuutta; alkaa kirkua tai olla ihan rauhallinen vaan. Kalmanrauhallinen.

Epämukava olo kumminkin ja huolenalaisuus pyrkii pintaan.

Jumala sanoi pari aamua sitten: "Muuta pois Helsingistä."

Täällä ei pelaa enää mikään.

Isoäiti tullut mieleen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11953  Ma 07 Maa 2016, 2:32 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.3.2016 klo 2.44 kirjoitti:
Admin 4.3.2016 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.


Admin 5.3.2016 klo 5.16 kirjoitti:
Heitteille jättöni on ollut törkeää. Päälaella koholla olevassa luussa iso, kipeä kohta.


Onnistuihan se tabletilla ja näppäimistöllä kirjoittaminen viimein aamulla kello 5.16 chattiboksiin, kopioituna tuohon edelle.

Kaikki ei ole todellakaan ok tämmöisissä oireissa. Sienilääke on ihan oikea lääke, tilanteen päästyä vaan liian pahaksi. Kallossa on useampia kipeitä kohtia, ja päälaen kuhmumaisen kohdan poikanikin tuntee sormillaan. Siihen kun koskee, kipu leviää ympäri päätä.

Eipä ole mieltä ylentävää lukea, mitä on päässyt tapahtumaan:

Lainaus:
When the maxillary sinus starts to show signs of fungal infection, try to observe if an evasive fungus caused it. This fungus can spread and contaminate even the healthy tissues.

If the infection remains for longer, it has a tendency to spread to other parts of sinuses. This can be terribly dangerous if it reaches the sphenoid. If it has affected all the sinuses, it would not be easy to treat it and let it heal all at once.


Siitä on jo kuusi vuotta oman maksillaarionteloni tulehduttua alkuvuonna 2010, kun alkoi hitonmoinen särky ja seuraavana syksynä kaksi hammastani kuoli vain parin viikon välein. Muistan aina, kuinka silloin loppuvuonna Irene Ruuskanen läpäytti nyrkkinsä oikein kunnolla tiskiin ja ärjyi:

"Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Nooh, kun kuusi vuotta on saanut odotella ja kitua, luuhun on alkanut tulla kipeitä kohtia, viitisen kuutisen ehkä, joista ei oikein tiedä, mistä ne alkaa ja mihin loppuu. Esimerkiksi päälaella oleva iso kuhmu vaikuttaisi jatkuvan vasemmalle ohimoon asti, jossa siinäkin on hirveän kipeä kohta niin kuin oikealla puolellakin ohimossa.

Nähtävästi korvapolilla on minun kohdallani jo vuosia sitten päätetty, ettei voi olla sieni-infektiota, joka linja jatkuu hautaan asti, ainoana ongelmana häiritsevät kirjoitukseni, joita pitäisi korjailla ja kaunistella.

Mukavaahan tää on, ei siinä mitään. Kerrankos ihminen joutuu sairastamaan sieni-infektiota omin nokkineen. Päässähän se vaan on eikä haittaa yhtään, ei juu.

Mutta ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin, yhä pienempi määrä ruokaa aiheutti lähes kuvottavan pahan olon ja pään vihlomisen kaikkialta. Seistessäni vaikka hampaita pesemässä tuli huippaava olo kuin meinaisi pyörtyä.

Ajatuskin hidastelee, kangertelee ja takkuilee, joka on ihan fakta, antamatta kuitenkaan periksi.

Sairauden päästyä näin pahaksi keskiviikkona 2.3.2016 aamulla mietin, valitsenko elämän tai kuoleman. Veljeni synttärit havahdutti valitsemaan elämän ja aloittamaan kuurin, poikani mukaan ihan viime tingassa yritettyään saada minua syömään lääkkeitä jo monta kertaa aikaisemmin. Olisin halunnut otattaa sienikokeet ensin, mutta hoito on viivästynyt koko ajan vain.

Oikeasti tämä pitäisi tutkia ja hoitaa kunnolla, kun 250 milligrammaa terbinafiinia ei riitä nujertamaan tautia.

Henkisestikin olen kovan paikan edessä tilanteen ollessa tämä, kun pitäisi jatkaa rauhallisesti kaikkea pään vihloessa ja pipo päässä niin kuin nyt.

On kaksi mahdollisuutta; alkaa kirkua tai olla ihan rauhallinen vaan. Kalmanrauhallinen.

Epämukava olo kumminkin ja huolenalaisuus pyrkii pintaan.

Jumala sanoi pari aamua sitten: "Muuta pois Helsingistä."

Täällä ei pelaa enää mikään.

Isoäiti tullut mieleen.


Mitäs sitten, pipo päällä täällä taas. Poikani sanoo, että häntä masentaa katsoa minua, kun olen niin sairas ja vanhentunut 20 vuotta. Äitikin sanoi, että voi, voi kun olen ennen aikojaan vanhentunut... Ja sitäkö ei saisi kertoa maailmalle, miten ihmiset joutuvat Suomessakin kitumaan, ettei vaan lääkärien maine mene. Mutta jos olisi taitavampia lääkäreitä, ihmiset saisivat parempaa ja nopeampaa hoitoa eikä minunkaan olisi tarvinnut kitua tämän takia näin kauan, jos minut olisi otettu heti vakavasti.

Kävin illalla suihkussa ja pestessäni tukkaani huomasin päälaella koholla olevan alueen olevan paljon isompi kuin luulin ulottuen takaraivolle asti.

Mentyäni yöllä nukkumaan pää oli ikävän tuntuinen vihlomisineen, mutta herätessäni aamulla parempi, ennen kuin yläkerran meteli alkoi, joka olikin sunnuntaina 6.3.2016 vertaansa vailla. En tiedä, heräsinkö siihen, mutta kaikki on mennyt purkkiin. Olin jo hereillä, kun se patterin kolkuttelu kättä pidemmällä alkoi; ensin minun ja sitten poikani puolella. Sen jälkeen vuorossa oli porakoneella surruttelua ja vasaran tapaisella naputtelua.

Kiusaajia ei olekaan vain yksi, vaan kaksi, olen käsittänyt jo kauan sitten. Nainen on ehkä miestäkin pahempi ja käynyt hakkaamassa ja potkimassa oveamme. Hän ei kunnioita asumisrauhaa pihallakaan, vaan solvaa poikaani sekopääksi nähdessään tämän.

Onneksi saatiin purkkiin sekin, kun jo iltarauhan aikana yläkerrassa alkoi sama lattian jyskyttäminen, jota on taltioitu jo aiemmin. Osoituksena vaan, ettei kiusaaminen ole mihinkään päänsilittelyyn loppunut, jota kiusaajien Heka ja korruptoitunut poliisi ovat tarjonneet.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kuluneen syksyn jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Ihminen on sairauksiensa summa, olen tajunnut jo kauan sitten. Olin jo ennen vuodenvaihdetta 2009-2010 niin loppu koko homerääkistä, ettei alentuneen immuunipuolustuksen takia ollut mikään ihmekään, että sieni tarttui minuun inhaloidessani kaiken päälle vielä kortisonia.

Nyt kun näen samassa jamassa olevia, tajuan, miksi he eivät parane. Hirveä stressi päällä ja elämä huolia ja murheita täynnä, niin ei ota edes sairaudet parantuakseen!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11955  Ti 08 Maa 2016, 8:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 7.3.2016 klo 1.32 kirjoitti:
Admin 6.3.2016 klo 2.44 kirjoitti:
Admin 4.3.2016 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.


Admin 5.3.2016 klo 5.16 kirjoitti:
Heitteille jättöni on ollut törkeää. Päälaella koholla olevassa luussa iso, kipeä kohta.


Onnistuihan se tabletilla ja näppäimistöllä kirjoittaminen viimein aamulla kello 5.16 chattiboksiin, kopioituna tuohon edelle.

Kaikki ei ole todellakaan ok tämmöisissä oireissa. Sienilääke on ihan oikea lääke, tilanteen päästyä vaan liian pahaksi. Kallossa on useampia kipeitä kohtia, ja päälaen kuhmumaisen kohdan poikanikin tuntee sormillaan. Siihen kun koskee, kipu leviää ympäri päätä.

Eipä ole mieltä ylentävää lukea, mitä on päässyt tapahtumaan:

Lainaus:
When the maxillary sinus starts to show signs of fungal infection, try to observe if an evasive fungus caused it. This fungus can spread and contaminate even the healthy tissues.

If the infection remains for longer, it has a tendency to spread to other parts of sinuses. This can be terribly dangerous if it reaches the sphenoid. If it has affected all the sinuses, it would not be easy to treat it and let it heal all at once.


Siitä on jo kuusi vuotta oman maksillaarionteloni tulehduttua alkuvuonna 2010, kun alkoi hitonmoinen särky ja seuraavana syksynä kaksi hammastani kuoli vain parin viikon välein. Muistan aina, kuinka silloin loppuvuonna Irene Ruuskanen läpäytti nyrkkinsä oikein kunnolla tiskiin ja ärjyi:

"Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Nooh, kun kuusi vuotta on saanut odotella ja kitua, luuhun on alkanut tulla kipeitä kohtia, viitisen kuutisen ehkä, joista ei oikein tiedä, mistä ne alkaa ja mihin loppuu. Esimerkiksi päälaella oleva iso kuhmu vaikuttaisi jatkuvan vasemmalle ohimoon asti, jossa siinäkin on hirveän kipeä kohta niin kuin oikealla puolellakin ohimossa.

Nähtävästi korvapolilla on minun kohdallani jo vuosia sitten päätetty, ettei voi olla sieni-infektiota, joka linja jatkuu hautaan asti, ainoana ongelmana häiritsevät kirjoitukseni, joita pitäisi korjailla ja kaunistella.

Mukavaahan tää on, ei siinä mitään. Kerrankos ihminen joutuu sairastamaan sieni-infektiota omin nokkineen. Päässähän se vaan on eikä haittaa yhtään, ei juu.

Mutta ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin, yhä pienempi määrä ruokaa aiheutti lähes kuvottavan pahan olon ja pään vihlomisen kaikkialta. Seistessäni vaikka hampaita pesemässä tuli huippaava olo kuin meinaisi pyörtyä.

Ajatuskin hidastelee, kangertelee ja takkuilee, joka on ihan fakta, antamatta kuitenkaan periksi.

Sairauden päästyä näin pahaksi keskiviikkona 2.3.2016 aamulla mietin, valitsenko elämän tai kuoleman. Veljeni synttärit havahdutti valitsemaan elämän ja aloittamaan kuurin, poikani mukaan ihan viime tingassa yritettyään saada minua syömään lääkkeitä jo monta kertaa aikaisemmin. Olisin halunnut otattaa sienikokeet ensin, mutta hoito on viivästynyt koko ajan vain.

Oikeasti tämä pitäisi tutkia ja hoitaa kunnolla, kun 250 milligrammaa terbinafiinia ei riitä nujertamaan tautia.

Henkisestikin olen kovan paikan edessä tilanteen ollessa tämä, kun pitäisi jatkaa rauhallisesti kaikkea pään vihloessa ja pipo päässä niin kuin nyt.

On kaksi mahdollisuutta; alkaa kirkua tai olla ihan rauhallinen vaan. Kalmanrauhallinen.

Epämukava olo kumminkin ja huolenalaisuus pyrkii pintaan.

Jumala sanoi pari aamua sitten: "Muuta pois Helsingistä."

Täällä ei pelaa enää mikään.

Isoäiti tullut mieleen.


Mitäs sitten, pipo päällä täällä taas. Poikani sanoo, että häntä masentaa katsoa minua, kun olen niin sairas ja vanhentunut 20 vuotta. Äitikin sanoi, että voi, voi kun olen ennen aikojaan vanhentunut... Ja sitäkö ei saisi kertoa maailmalle, miten ihmiset joutuvat Suomessakin kitumaan, ettei vaan lääkärien maine mene. Mutta jos olisi taitavampia lääkäreitä, ihmiset saisivat parempaa ja nopeampaa hoitoa eikä minunkaan olisi tarvinnut kitua tämän takia näin kauan, jos minut olisi otettu heti vakavasti.

Kävin illalla suihkussa ja pestessäni tukkaani huomasin päälaella koholla olevan alueen olevan paljon isompi kuin luulin ulottuen takaraivolle asti.

Mentyäni yöllä nukkumaan pää oli ikävän tuntuinen vihlomisineen, mutta herätessäni aamulla parempi, ennen kuin yläkerran meteli alkoi, joka olikin sunnuntaina 6.3.2016 vertaansa vailla. En tiedä, heräsinkö siihen, mutta kaikki on mennyt purkkiin. Olin jo hereillä, kun se patterin kolkuttelu kättä pidemmällä alkoi; ensin minun ja sitten poikani puolella. Sen jälkeen vuorossa oli porakoneella surruttelua ja vasaran tapaisella naputtelua.

Kiusaajia ei olekaan vain yksi, vaan kaksi, olen käsittänyt jo kauan sitten. Nainen on ehkä miestäkin pahempi ja käynyt hakkaamassa ja potkimassa oveamme. Hän ei kunnioita asumisrauhaa pihallakaan, vaan solvaa poikaani sekopääksi nähdessään tämän.

Onneksi saatiin purkkiin sekin, kun jo iltarauhan aikana yläkerrassa alkoi sama lattian jyskyttäminen, jota on taltioitu jo aiemmin. Osoituksena vaan, ettei kiusaaminen ole mihinkään päänsilittelyyn loppunut, jota kiusaajien Heka ja korruptoitunut poliisi ovat tarjonneet.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kuluneen syksyn jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Ihminen on sairauksiensa summa, olen tajunnut jo kauan sitten. Olin jo ennen vuodenvaihdetta 2009-2010 niin loppu koko homerääkistä, ettei alentuneen immuunipuolustuksen takia ollut mikään ihmekään, että sieni tarttui minuun inhaloidessani kaiken päälle vielä kortisonia.

Nyt kun näen samassa jamassa olevia, tajuan, miksi he eivät parane. Hirveä stressi päällä ja elämä huolia ja murheita täynnä, niin ei ota edes sairaudet parantuakseen!


Rattoisastihan tässä on yö edennyt jäätyäni kipeänä hirveän stressin jälkeen valvomaan. Käytiin katsomassa yhtä asuntoa Hekankin tarjottua pelkkää homeasuntoa vaan ja poikettiin matkalla tervehtimään kummitätiäni, entistä mielisairaanhoitajaa, joka alkoi hyvin suoralinjaisesti ja juurta jaksaen psykologisoida kaikkia sairauksiani ja kärsimyksiäni. Päässäni ei ole kuulemma mitään vikaa, hänelläkin on kipeitä kohtia vaikka kuinka paljon. Hänen siskonsakin eli äitini kuittailee valituksiani aina omilla vaivoillaan. Sukuvika. Stressaannuttuani siitä höykytyksestä kummitätini sanoi minun saaneen väriä kasvoilleni. Mutta koska se olikin oikeasti stressiä, olen valvonut hirveässä tärinässä aamuun.

Taudin voisi jotenkin vielä kestää, muttei kaikkien höykytystä. Sairastaisitte itse näitä saatanan tauteja, niin tietäisitte. En ole koskaan sanonut kummitädilleni - jota en ole itse edes valinnut - pahasti, mutta nyt on tulossa sekin kerta.

Olen liian sairas kestääkseni puoskarointia. Jos en olisi niin rauhallinen, olisin kuollut jo sydänkohtaukseen. Kenenkään terveys ei kestä tällaista helvettiä loputtomiin.

Istun sängynlaidalla kaksi myssyä päässäni, jossa on laaja, kuumottava patti. Kahdeksaan kuukauteen en ole voinut kirjoittaa enää omalla koneellani öisin, tablettiin liitetyllä näppäimistöllä olen tämän paljon kankeammin kirjoittanut.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11956  Ke 09 Maa 2016, 2:27 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.3.2016 klo 7.04 kirjoitti:
Admin 7.3.2016 klo 1.32 kirjoitti:
Admin 6.3.2016 klo 2.44 kirjoitti:
Admin 4.3.2016 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.


Admin 5.3.2016 klo 5.16 kirjoitti:
Heitteille jättöni on ollut törkeää. Päälaella koholla olevassa luussa iso, kipeä kohta.


Onnistuihan se tabletilla ja näppäimistöllä kirjoittaminen viimein aamulla kello 5.16 chattiboksiin, kopioituna tuohon edelle.

Kaikki ei ole todellakaan ok tämmöisissä oireissa. Sienilääke on ihan oikea lääke, tilanteen päästyä vaan liian pahaksi. Kallossa on useampia kipeitä kohtia, ja päälaen kuhmumaisen kohdan poikanikin tuntee sormillaan. Siihen kun koskee, kipu leviää ympäri päätä.

Eipä ole mieltä ylentävää lukea, mitä on päässyt tapahtumaan:

Lainaus:
When the maxillary sinus starts to show signs of fungal infection, try to observe if an evasive fungus caused it. This fungus can spread and contaminate even the healthy tissues.

If the infection remains for longer, it has a tendency to spread to other parts of sinuses. This can be terribly dangerous if it reaches the sphenoid. If it has affected all the sinuses, it would not be easy to treat it and let it heal all at once.


Siitä on jo kuusi vuotta oman maksillaarionteloni tulehduttua alkuvuonna 2010, kun alkoi hitonmoinen särky ja seuraavana syksynä kaksi hammastani kuoli vain parin viikon välein. Muistan aina, kuinka silloin loppuvuonna Irene Ruuskanen läpäytti nyrkkinsä oikein kunnolla tiskiin ja ärjyi:

"Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Nooh, kun kuusi vuotta on saanut odotella ja kitua, luuhun on alkanut tulla kipeitä kohtia, viitisen kuutisen ehkä, joista ei oikein tiedä, mistä ne alkaa ja mihin loppuu. Esimerkiksi päälaella oleva iso kuhmu vaikuttaisi jatkuvan vasemmalle ohimoon asti, jossa siinäkin on hirveän kipeä kohta niin kuin oikealla puolellakin ohimossa.

Nähtävästi korvapolilla on minun kohdallani jo vuosia sitten päätetty, ettei voi olla sieni-infektiota, joka linja jatkuu hautaan asti, ainoana ongelmana häiritsevät kirjoitukseni, joita pitäisi korjailla ja kaunistella.

Mukavaahan tää on, ei siinä mitään. Kerrankos ihminen joutuu sairastamaan sieni-infektiota omin nokkineen. Päässähän se vaan on eikä haittaa yhtään, ei juu.

Mutta ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin, yhä pienempi määrä ruokaa aiheutti lähes kuvottavan pahan olon ja pään vihlomisen kaikkialta. Seistessäni vaikka hampaita pesemässä tuli huippaava olo kuin meinaisi pyörtyä.

Ajatuskin hidastelee, kangertelee ja takkuilee, joka on ihan fakta, antamatta kuitenkaan periksi.

Sairauden päästyä näin pahaksi keskiviikkona 2.3.2016 aamulla mietin, valitsenko elämän tai kuoleman. Veljeni synttärit havahdutti valitsemaan elämän ja aloittamaan kuurin, poikani mukaan ihan viime tingassa yritettyään saada minua syömään lääkkeitä jo monta kertaa aikaisemmin. Olisin halunnut otattaa sienikokeet ensin, mutta hoito on viivästynyt koko ajan vain.

Oikeasti tämä pitäisi tutkia ja hoitaa kunnolla, kun 250 milligrammaa terbinafiinia ei riitä nujertamaan tautia.

Henkisestikin olen kovan paikan edessä tilanteen ollessa tämä, kun pitäisi jatkaa rauhallisesti kaikkea pään vihloessa ja pipo päässä niin kuin nyt.

On kaksi mahdollisuutta; alkaa kirkua tai olla ihan rauhallinen vaan. Kalmanrauhallinen.

Epämukava olo kumminkin ja huolenalaisuus pyrkii pintaan.

Jumala sanoi pari aamua sitten: "Muuta pois Helsingistä."

Täällä ei pelaa enää mikään.

Isoäiti tullut mieleen.


Mitäs sitten, pipo päällä täällä taas. Poikani sanoo, että häntä masentaa katsoa minua, kun olen niin sairas ja vanhentunut 20 vuotta. Äitikin sanoi, että voi, voi kun olen ennen aikojaan vanhentunut... Ja sitäkö ei saisi kertoa maailmalle, miten ihmiset joutuvat Suomessakin kitumaan, ettei vaan lääkärien maine mene. Mutta jos olisi taitavampia lääkäreitä, ihmiset saisivat parempaa ja nopeampaa hoitoa eikä minunkaan olisi tarvinnut kitua tämän takia näin kauan, jos minut olisi otettu heti vakavasti.

Kävin illalla suihkussa ja pestessäni tukkaani huomasin päälaella koholla olevan alueen olevan paljon isompi kuin luulin ulottuen takaraivolle asti.

Mentyäni yöllä nukkumaan pää oli ikävän tuntuinen vihlomisineen, mutta herätessäni aamulla parempi, ennen kuin yläkerran meteli alkoi, joka olikin sunnuntaina 6.3.2016 vertaansa vailla. En tiedä, heräsinkö siihen, mutta kaikki on mennyt purkkiin. Olin jo hereillä, kun se patterin kolkuttelu kättä pidemmällä alkoi; ensin minun ja sitten poikani puolella. Sen jälkeen vuorossa oli porakoneella surruttelua ja vasaran tapaisella naputtelua.

Kiusaajia ei olekaan vain yksi, vaan kaksi, olen käsittänyt jo kauan sitten. Nainen on ehkä miestäkin pahempi ja käynyt hakkaamassa ja potkimassa oveamme. Hän ei kunnioita asumisrauhaa pihallakaan, vaan solvaa poikaani sekopääksi nähdessään tämän.

Onneksi saatiin purkkiin sekin, kun jo iltarauhan aikana yläkerrassa alkoi sama lattian jyskyttäminen, jota on taltioitu jo aiemmin. Osoituksena vaan, ettei kiusaaminen ole mihinkään päänsilittelyyn loppunut, jota kiusaajien Heka ja korruptoitunut poliisi ovat tarjonneet.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kuluneen syksyn jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Ihminen on sairauksiensa summa, olen tajunnut jo kauan sitten. Olin jo ennen vuodenvaihdetta 2009-2010 niin loppu koko homerääkistä, ettei alentuneen immuunipuolustuksen takia ollut mikään ihmekään, että sieni tarttui minuun inhaloidessani kaiken päälle vielä kortisonia.

Nyt kun näen samassa jamassa olevia, tajuan, miksi he eivät parane. Hirveä stressi päällä ja elämä huolia ja murheita täynnä, niin ei ota edes sairaudet parantuakseen!


Rattoisastihan tässä on yö edennyt jäätyäni kipeänä hirveän stressin jälkeen valvomaan. Käytiin katsomassa yhtä asuntoa Hekankin tarjottua pelkkää homeasuntoa vaan ja poikettiin matkalla tervehtimään kummitätiäni, entistä mielisairaanhoitajaa, joka alkoi hyvin suoralinjaisesti ja juurta jaksaen psykologisoida kaikkia sairauksiani ja kärsimyksiäni. Päässäni ei ole kuulemma mitään vikaa, hänelläkin on kipeitä kohtia vaikka kuinka paljon. Hänen siskonsakin eli äitini kuittailee valituksiani aina omilla vaivoillaan. Sukuvika. Stressaannuttuani siitä höykytyksestä kummitätini sanoi minun saaneen väriä kasvoilleni. Mutta koska se olikin oikeasti stressiä, olen valvonut hirveässä tärinässä aamuun.

Taudin voisi jotenkin vielä kestää, muttei kaikkien höykytystä. Sairastaisitte itse näitä saatanan tauteja, niin tietäisitte. En ole koskaan sanonut kummitädilleni - jota en ole itse edes valinnut - pahasti, mutta nyt on tulossa sekin kerta.

Olen liian sairas kestääkseni puoskarointia. Jos en olisi niin rauhallinen, olisin kuollut jo sydänkohtaukseen. Kenenkään terveys ei kestä tällaista helvettiä loputtomiin.

Istun sängynlaidalla kaksi myssyä päässäni, jossa on laaja, kuumottava patti. Kahdeksaan kuukauteen en ole voinut kirjoittaa enää omalla koneellani öisin, tablettiin liitetyllä näppäimistöllä olen tämän paljon kankeammin kirjoittanut.


Edellispäivänä kokemani stressi oli järkyttävää päästäessään kivun ja säryn valloilleen niin, etten pystynyt nukkumaan ja valvoin aamuun. Olin vielä seitsemän aikaan hereillä, jonka jälkeen heräsin yläkerran meteliin jo parin tunnin kuluttua. En ollut nähnyt kummitätiäni kolmeen vuoteen ja sitten hän oli tuollainen, ihan karsea. Kaikki luuni reisiä ja käsivarsia myöten vihlovat vieläkin sen kaiken höykytyksen jälkeen, jota vain poikani oli suitsimassa. Oli rankkaa purkaa tuskaa pitkälle aamuyöhön asti - ja jatkaa kirjallisesti niin kauan kuin on tarvis, muttei parempaakaan keinoa ole kuin analysoida kaikkea kohta kohdalta. Kun esimerkiksi juttuni muuttuvat, mistä mikin johtuu, puhuessani yleensä aina sillä hetkellä pahimmista, päällimmäisistä oireista. Pitäisikö muodostaa joku helvetin pitkä yhdyssana, josta selviäisi suurin piirtein kaikki, mikä vaivaa? Home-poski-borre, jossa homeesta aiheutunut krooninen poskiontelontulehdus pahentaa borrelioosia. - Ja ruokasoodakin vielä. Juu. Oikein hyvä aine esimerkiksi varpaanväleihin, joihin olen sitä viime aikoina käyttänyt. Suosittelen vaikka tädin kynsisieneenkin kokeilemaan. Entä AntiWir, jonka vaikuttavista aineista puhutaan muillakin kielillä kuin yhdellä murteella, jonka täti osaa? Otin sitä juuri edellispäivänä pari tablettia. Täti ei ymmärrä sitäkään, miten ruoka voi aiheuttaa poskionteloissa ja päässä oireita, kun se ei mene sinne suoraan, ellei vedä hernettä nenäänsä. Miten ikinä kenellekään voi tulla mitään oireita; eihän viinaakaan valuteta nenästä sisään? Saatana hän luulee tämän olevan jotain hupia, ettei voi syödä kaikkia ruokkia enää, nauttia punaviinistä tai mistään. Eikä hän ymmärrä meluongelmasta mitään kuorsatessaan hyvin eristetyssä kodissaan makoisasti, kun vain minulla on mustat renkulat silmieni alla. Ja mitä hän tajuaa siitäkään, ettei kaikki voi käyttää beetasalpaajia rytmihäiriöihin, että pitäisi saada levätä ja nukkua niin kuin hän. Mikä hän on ylenkatsomaan minun kärsimystäni? Eikä hän ole ainoa, opiskelemalla kampaajasta lähihoitajaksi kädet eivät mene enää ruvelle, mutta jonkun sielu voi mennä. Tarvitaanko äitiä siihen - vessassa käymiseen? Mitäs arvelet, idiootti? On olemassa sairaita ja vieläkin sairaampia - niitä, jotka kuvittelevat olevansa terveitä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11959  Ke 16 Maa 2016, 18:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.3.2016 klo 1.27 kirjoitti:
Admin 8.3.2016 klo 7.04 kirjoitti:
Admin 7.3.2016 klo 1.32 kirjoitti:
Admin 6.3.2016 klo 2.44 kirjoitti:
Admin 4.3.2016 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.


Admin 5.3.2016 klo 5.16 kirjoitti:
Heitteille jättöni on ollut törkeää. Päälaella koholla olevassa luussa iso, kipeä kohta.


Onnistuihan se tabletilla ja näppäimistöllä kirjoittaminen viimein aamulla kello 5.16 chattiboksiin, kopioituna tuohon edelle.

Kaikki ei ole todellakaan ok tämmöisissä oireissa. Sienilääke on ihan oikea lääke, tilanteen päästyä vaan liian pahaksi. Kallossa on useampia kipeitä kohtia, ja päälaen kuhmumaisen kohdan poikanikin tuntee sormillaan. Siihen kun koskee, kipu leviää ympäri päätä.

Eipä ole mieltä ylentävää lukea, mitä on päässyt tapahtumaan:

Lainaus:
When the maxillary sinus starts to show signs of fungal infection, try to observe if an evasive fungus caused it. This fungus can spread and contaminate even the healthy tissues.

If the infection remains for longer, it has a tendency to spread to other parts of sinuses. This can be terribly dangerous if it reaches the sphenoid. If it has affected all the sinuses, it would not be easy to treat it and let it heal all at once.


Siitä on jo kuusi vuotta oman maksillaarionteloni tulehduttua alkuvuonna 2010, kun alkoi hitonmoinen särky ja seuraavana syksynä kaksi hammastani kuoli vain parin viikon välein. Muistan aina, kuinka silloin loppuvuonna Irene Ruuskanen läpäytti nyrkkinsä oikein kunnolla tiskiin ja ärjyi:

"Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Nooh, kun kuusi vuotta on saanut odotella ja kitua, luuhun on alkanut tulla kipeitä kohtia, viitisen kuutisen ehkä, joista ei oikein tiedä, mistä ne alkaa ja mihin loppuu. Esimerkiksi päälaella oleva iso kuhmu vaikuttaisi jatkuvan vasemmalle ohimoon asti, jossa siinäkin on hirveän kipeä kohta niin kuin oikealla puolellakin ohimossa.

Nähtävästi korvapolilla on minun kohdallani jo vuosia sitten päätetty, ettei voi olla sieni-infektiota, joka linja jatkuu hautaan asti, ainoana ongelmana häiritsevät kirjoitukseni, joita pitäisi korjailla ja kaunistella.

Mukavaahan tää on, ei siinä mitään. Kerrankos ihminen joutuu sairastamaan sieni-infektiota omin nokkineen. Päässähän se vaan on eikä haittaa yhtään, ei juu.

Mutta ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin, yhä pienempi määrä ruokaa aiheutti lähes kuvottavan pahan olon ja pään vihlomisen kaikkialta. Seistessäni vaikka hampaita pesemässä tuli huippaava olo kuin meinaisi pyörtyä.

Ajatuskin hidastelee, kangertelee ja takkuilee, joka on ihan fakta, antamatta kuitenkaan periksi.

Sairauden päästyä näin pahaksi keskiviikkona 2.3.2016 aamulla mietin, valitsenko elämän tai kuoleman. Veljeni synttärit havahdutti valitsemaan elämän ja aloittamaan kuurin, poikani mukaan ihan viime tingassa yritettyään saada minua syömään lääkkeitä jo monta kertaa aikaisemmin. Olisin halunnut otattaa sienikokeet ensin, mutta hoito on viivästynyt koko ajan vain.

Oikeasti tämä pitäisi tutkia ja hoitaa kunnolla, kun 250 milligrammaa terbinafiinia ei riitä nujertamaan tautia.

Henkisestikin olen kovan paikan edessä tilanteen ollessa tämä, kun pitäisi jatkaa rauhallisesti kaikkea pään vihloessa ja pipo päässä niin kuin nyt.

On kaksi mahdollisuutta; alkaa kirkua tai olla ihan rauhallinen vaan. Kalmanrauhallinen.

Epämukava olo kumminkin ja huolenalaisuus pyrkii pintaan.

Jumala sanoi pari aamua sitten: "Muuta pois Helsingistä."

Täällä ei pelaa enää mikään.

Isoäiti tullut mieleen.


Mitäs sitten, pipo päällä täällä taas. Poikani sanoo, että häntä masentaa katsoa minua, kun olen niin sairas ja vanhentunut 20 vuotta. Äitikin sanoi, että voi, voi kun olen ennen aikojaan vanhentunut... Ja sitäkö ei saisi kertoa maailmalle, miten ihmiset joutuvat Suomessakin kitumaan, ettei vaan lääkärien maine mene. Mutta jos olisi taitavampia lääkäreitä, ihmiset saisivat parempaa ja nopeampaa hoitoa eikä minunkaan olisi tarvinnut kitua tämän takia näin kauan, jos minut olisi otettu heti vakavasti.

Kävin illalla suihkussa ja pestessäni tukkaani huomasin päälaella koholla olevan alueen olevan paljon isompi kuin luulin ulottuen takaraivolle asti.

Mentyäni yöllä nukkumaan pää oli ikävän tuntuinen vihlomisineen, mutta herätessäni aamulla parempi, ennen kuin yläkerran meteli alkoi, joka olikin sunnuntaina 6.3.2016 vertaansa vailla. En tiedä, heräsinkö siihen, mutta kaikki on mennyt purkkiin. Olin jo hereillä, kun se patterin kolkuttelu kättä pidemmällä alkoi; ensin minun ja sitten poikani puolella. Sen jälkeen vuorossa oli porakoneella surruttelua ja vasaran tapaisella naputtelua.

Kiusaajia ei olekaan vain yksi, vaan kaksi, olen käsittänyt jo kauan sitten. Nainen on ehkä miestäkin pahempi ja käynyt hakkaamassa ja potkimassa oveamme. Hän ei kunnioita asumisrauhaa pihallakaan, vaan solvaa poikaani sekopääksi nähdessään tämän.

Onneksi saatiin purkkiin sekin, kun jo iltarauhan aikana yläkerrassa alkoi sama lattian jyskyttäminen, jota on taltioitu jo aiemmin. Osoituksena vaan, ettei kiusaaminen ole mihinkään päänsilittelyyn loppunut, jota kiusaajien Heka ja korruptoitunut poliisi ovat tarjonneet.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kuluneen syksyn jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Ihminen on sairauksiensa summa, olen tajunnut jo kauan sitten. Olin jo ennen vuodenvaihdetta 2009-2010 niin loppu koko homerääkistä, ettei alentuneen immuunipuolustuksen takia ollut mikään ihmekään, että sieni tarttui minuun inhaloidessani kaiken päälle vielä kortisonia.

Nyt kun näen samassa jamassa olevia, tajuan, miksi he eivät parane. Hirveä stressi päällä ja elämä huolia ja murheita täynnä, niin ei ota edes sairaudet parantuakseen!


Rattoisastihan tässä on yö edennyt jäätyäni kipeänä hirveän stressin jälkeen valvomaan. Käytiin katsomassa yhtä asuntoa Hekankin tarjottua pelkkää homeasuntoa vaan ja poikettiin matkalla tervehtimään kummitätiäni, entistä mielisairaanhoitajaa, joka alkoi hyvin suoralinjaisesti ja juurta jaksaen psykologisoida kaikkia sairauksiani ja kärsimyksiäni. Päässäni ei ole kuulemma mitään vikaa, hänelläkin on kipeitä kohtia vaikka kuinka paljon. Hänen siskonsakin eli äitini kuittailee valituksiani aina omilla vaivoillaan. Sukuvika. Stressaannuttuani siitä höykytyksestä kummitätini sanoi minun saaneen väriä kasvoilleni. Mutta koska se olikin oikeasti stressiä, olen valvonut hirveässä tärinässä aamuun.

Taudin voisi jotenkin vielä kestää, muttei kaikkien höykytystä. Sairastaisitte itse näitä saatanan tauteja, niin tietäisitte. En ole koskaan sanonut kummitädilleni - jota en ole itse edes valinnut - pahasti, mutta nyt on tulossa sekin kerta.

Olen liian sairas kestääkseni puoskarointia. Jos en olisi niin rauhallinen, olisin kuollut jo sydänkohtaukseen. Kenenkään terveys ei kestä tällaista helvettiä loputtomiin.

Istun sängynlaidalla kaksi myssyä päässäni, jossa on laaja, kuumottava patti. Kahdeksaan kuukauteen en ole voinut kirjoittaa enää omalla koneellani öisin, tablettiin liitetyllä näppäimistöllä olen tämän paljon kankeammin kirjoittanut.


Edellispäivänä kokemani stressi oli järkyttävää päästäessään kivun ja säryn valloilleen niin, etten pystynyt nukkumaan ja valvoin aamuun. Olin vielä seitsemän aikaan hereillä, jonka jälkeen heräsin yläkerran meteliin jo parin tunnin kuluttua. En ollut nähnyt kummitätiäni kolmeen vuoteen ja sitten hän oli tuollainen, ihan karsea. Kaikki luuni reisiä ja käsivarsia myöten vihlovat vieläkin sen kaiken höykytyksen jälkeen, jota vain poikani oli suitsimassa. Oli rankkaa purkaa tuskaa pitkälle aamuyöhön asti - ja jatkaa kirjallisesti niin kauan kuin on tarvis, muttei parempaakaan keinoa ole kuin analysoida kaikkea kohta kohdalta. Kun esimerkiksi juttuni muuttuvat, mistä mikin johtuu, puhuessani yleensä aina sillä hetkellä pahimmista, päällimmäisistä oireista. Pitäisikö muodostaa joku helvetin pitkä yhdyssana, josta selviäisi suurin piirtein kaikki, mikä vaivaa? Home-poski-borre, jossa homeesta aiheutunut krooninen poskiontelontulehdus pahentaa borrelioosia. - Ja ruokasoodakin vielä. Juu. Oikein hyvä aine esimerkiksi varpaanväleihin, joihin olen sitä viime aikoina käyttänyt. Suosittelen vaikka tädin kynsisieneenkin kokeilemaan. Entä AntiWir, jonka vaikuttavista aineista puhutaan muillakin kielillä kuin yhdellä murteella, jonka täti osaa? Otin sitä juuri edellispäivänä pari tablettia. Täti ei ymmärrä sitäkään, miten ruoka voi aiheuttaa poskionteloissa ja päässä oireita, kun se ei mene sinne suoraan, ellei vedä hernettä nenäänsä. Miten ikinä kenellekään voi tulla mitään oireita; eihän viinaakaan valuteta nenästä sisään? Saatana hän luulee tämän olevan jotain hupia, ettei voi syödä kaikkia ruokkia enää, nauttia punaviinistä tai mistään. Eikä hän ymmärrä meluongelmasta mitään kuorsatessaan hyvin eristetyssä kodissaan makoisasti, kun vain minulla on mustat renkulat silmieni alla. Ja mitä hän tajuaa siitäkään, ettei kaikki voi käyttää beetasalpaajia rytmihäiriöihin, että pitäisi saada levätä ja nukkua niin kuin hän. Mikä hän on ylenkatsomaan minun kärsimystäni? Eikä hän ole ainoa, opiskelemalla kampaajasta lähihoitajaksi kädet eivät mene enää ruvelle, mutta jonkun sielu voi mennä. Tarvitaanko äitiä siihen - vessassa käymiseen? Mitäs arvelet, idiootti? On olemassa sairaita ja vieläkin sairaampia - niitä, jotka kuvittelevat olevansa terveitä.


Tuon vuosikymmeniä sitten eläkkeelle jääneen kummitätini puoskarointi oli järkyttävää; siinä käytiin läpi jopa hormonihoitoni, jos kaikki olisi vaihdevuosissa hurahtaneen eukon jorinoita vaan.

Tämä helvetti. Saatana.

Oikeasti ämmä ei tiedä mitään eikä ole lukenut mitään. Edes se ainoa kotimainen kielikään ei ole hallussa eikä osaa tuottaa yhtä kunnollista oikein kirjoitettua lausetta. Ei tiedä edes pisteen ja pilkun eroa.

Mutta lausua väärän todistuksen lähimmäisestään osaa. Saatana.

Kuinka kivaa onkaan jauhaa minusta paskaa vaikka siskoni kanssa, joka on aina kadehtinut ja inhonnut minua.

Siinäpä kaksi paksukaista kummitätini lihottua kolmessa vuodessa lähes yhtä lihavaksi kuin edesmennyt miehensä, joka ei saanut kaupassa valita itselleen edes takkia. "Minä olen katsonut vähän toisenlaista", kummitäti purjehti paikalle kävelemään toisen tahdon päältä. Hänessä on niin paljon samaa kuin samana päivänä syntyneessä lapseni isässä. Kirkkoon kuulumaton epävirallinen kummisetäni puolestaan oli syntynyt samana päivänä kuin poikani, jolle olen sanonut, että pitäisi aina oman päänsä. Demokratiassa ei pidä alistaa ketään eikä itsekään alistua kenellekään. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, toimii hyvänä ohjenuorana.

Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.

Yritettyäni saada viime perjantaina lähetettä uuteen magneettikuvaukseen oman vakuutukseni piikkiin tuttu lääkäri ei suostunut sitä kirjoittamaan.

Päälaessani kuhmun kohdalla on kalvava, pistävä kipu, aivan kuin kudoksiani syötäisiin.

Eipä ollut poliiseista auttajiksi kiusaajia vastaan eikä lääkäreistä apua taistelussa sieni-infektiota vastaan.

Aamusivujen venyessä tämän tästä ehtoopuolelle keksin niille vielä paremman nimen: lokisivut, jonne taltioin kaiken niin kauan kuin henki pihisee.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11961  To 17 Maa 2016, 19:41 (GMT+3)  Aihe: Apua vai sairasta ideologiaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 16.3.2016 klo 17.39 kirjoitti:
Admin 9.3.2016 klo 1.27 kirjoitti:
Admin 8.3.2016 klo 7.04 kirjoitti:
Admin 7.3.2016 klo 1.32 kirjoitti:
Admin 6.3.2016 klo 2.44 kirjoitti:
Admin 4.3.2016 klo 1.44 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.58 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 20.10 kirjoitti:
Admin 3.3.2016 klo 1.15 kirjoitti:
Admin 2.3.2016 klo 16.08 kirjoitti:
Admin 10.2.2016 klo 1.38 kirjoitti:
Oli sisäisestä terbinafiinikuurista muutakin lyhytaikaista iloa kesällä 2010 saadessani elää kokonaista kaksi viikkoa ilman poskiontelosärkyä ennen kuin syksyllä 2010 kaksi hammastani kuoli kipeän poskiontelon alta kahden viikon välein.

Jk. Ihan vaan vinkiksi...

Poskiontelon sieni-infektion hoito


Rankan yön jälkeen olin aamulla tehnyt päätöksen terbinafiinikuurin aloittamisesta omin päin leikkaushoidon aina vain viipyessä. Väsyneenä menin vielä sänkyyn lepäämään, jonka jälkeen nousen kirjoittamaan aamusivujani.

Terbinafiinin ehdittyä vaikuttaa viitisen tuntia syön vähän, josta ei kulu kuin hetki, niin ruoka alkaa sykkiä vasemmassa ethmoidaalilokerossa, jonka jälkeen se alkaa kirvellä ja sykkiä päälaellani olevassa isossa kuhmussa, joka on noin kämmeneni kokoinen.

Jaa-a, ehkä siellä on tatti tai pari, mutta mentävä jatkamaan kirjoittamista, vaikka pää sieltä täältä vihlookin.


Vain hyväkuntoisetko kirjoittavat, vai ne, jotka ovat sitkeitä, kuten joku Riku Mattila silmäskannerilla?

Paljosta kirjoittamisesta voidaan tehdä väärä johtopäätös, että voi hyvin ja on kunnossa. Puoskaroimista se on, että käydään netissä diagnosoimassa tai jonkin sähköpostin perusteella.

Minulle on tärkeää tallettaa aamusivuihin kaikki oleellinen ylös, vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa niin kuin olen viime aikoina ollut. Juuri ennen puolta yötä sain oikoluettua keskiviikon 2.3.2016 aamusivut päivänä, jolloin aloitin ihotautilääkäriltä vajaa vuosi sitten saamani terbinafiinikuurin.

Olin säästänyt sen pahan päivän varalle, joka on nyt. Korruptoituneessa systeemissä saisin kitua vaikka kuoliaaksi ilman omaa apua ja omia lääkkeitä - arvovallan ja pöyhkeyden ollessa lääkärinuralla paljon tärkeämpää kuin nöyryys ja inhimillisyys.

Terbinafiini vaikuttaa sentään jotain ja auttaa päästä varpaisiin odottaessani leikkausta.


Tämän päivän aamusivujen ollessa jo paketissa kirjattava ensimmäinen ihmetyksen aihe ylös ihan tuoreeltaan:

Juuri äsken kaikissa näissä tamineissani aloin ensi kertaa tuntea oloni läkähtyneeksi.

Ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin eilen aamulla, olin nukkunut yöni kaksi tuplapipoa päällekkäin, jossa on yhteensä neljä neulekerrosta, ja vasta joskus silloin mieleeni tuli tappajasieni, joka ajaa tartuttamansa muurahaisen kohti viileää aluskasvillisuutta, jossa muurahainen kuolee ja sieni kasvaa siitä ulos. Mitä jos borrelioosi onkin pahentanut sieni-infektiota eikä vain päinvastoin, mieleeni tuli kaikissa niissä vaatteissani...


Mutta tässä on vielä pitkä matka edessä, kun syötyäni äsken vain pari siivua hunajapomeloa ylhäällä oikeassa otsaontelossa alkoi kalvava, viiltävä särky taas.

Eikä pirulaista saa kuin leikkaamalla ethmoidaalilokerostakaan pois, joka on ollut kaikki nämä vuodet selviö. Ei aiempi kahden viikon terbinafiinikuurikaan siihen tepsinyt kesällä 2010.


On kirjoittamisia ja kirjoittamisia ja yritän miettiä, mitä milloinkin kannattaisi kirjoittaa, jos jaksaisi. Mikä on tärkeysjärjestys. Aloin äsken kirjoittaa yhtä mielipidettä huomaten vain, etten enää tähän aikaan jaksa. Lykättävä toiseen kertaan. Olisi mukavaa kirjoittaa jostain hauskastakin välillä eikä aina vaan kitumisesta ja kärsimisestä. Aamusivut toimivat hyvänä ja tehokkaana purkukanavana, jonne raskasta lastiaan voi purkaa niin, että mieli kevenee ja voi päästä lähes hupaisiin tunnelmiin niin kuin minulle tapahtui keksiessäni kirjoitusaiheen "Maallikon lääkärikoulu", jonka talletin lauantaina 27.2.2016 aamusivuihini tunnelman tippuessa kohti puoltayötä. Olin syönyt keitetyn kananmunan ja pari siivua hunajapomeloa jääden niin nälkäiseksi, että söin vielä kolme riisikakun palaa margariinin kera. Se ei ollut paljoa eikä siinä pitänyt olla mitään allergista reaktiota, keliakiaa tai muuta provosoivaa, joita minulla ei edes ole. Mutta hetken kuluttua saan ruoan jälkeen koko pääni kipeäksi poskionteloa ja otsaonteloa myöten niin, että joka puolelta vihloo ja sattuu. Aamusivujeni ollessa usein kuin lokikirja taltioin niihin ihan reaaliaikaisestikin kaikkea, jota en välttämättä muista kuin vasta uudelleen lukiessa, niin kuin lauantaina oikolukiessani sivuja vasta puolen yön aikaan. Pääni oli vihlova ja kipeä päästyäni oikoluvussa toiselle sivulle, josta luen saaneeni samanlaisen reaktion muutamia tunteja aiemmin, jossa vaiheessa huumorintajuni loppui. Ei voi olla millään normaalia eikä ok, että ihmisen päätä vihloo ja sattuu joka kerran syödessään. Tilanne oli koko ajan mennyt pahemmaksi; painoin enää vain 48,7 kiloa, jos sitäkään, painoindeksin ollessa alle 18, voimatta syödä normaalisti. Soitin äidillekin silloin lauantaina kertomatta mitään asioiden oikeasta tolasta tai mistään, rasittuessani pelkästä kertomisesta. - Sunnuntain vastaisena yönä pääni on vihlonut paikkaa vaihdellen eri puolilta niin paljon, ettei uni tullut enää uudestaan yläkerran metelin jälkeen eikä kaksikaan pipoa riittänyt ottamaan särkyä pois, olen kirjannut sunnuntain 28.2.2016 aamusivuihini. Soitin silloin pitkästä aikaa kummitädille ajatellen samalla, onkohan se viimeinen kerta kun soitan ollessani niin huonossa kunnossa, mutten kerro siitä mitään jutellessamme vain niitä näitä.


Admin 5.3.2016 klo 5.16 kirjoitti:
Heitteille jättöni on ollut törkeää. Päälaella koholla olevassa luussa iso, kipeä kohta.


Onnistuihan se tabletilla ja näppäimistöllä kirjoittaminen viimein aamulla kello 5.16 chattiboksiin, kopioituna tuohon edelle.

Kaikki ei ole todellakaan ok tämmöisissä oireissa. Sienilääke on ihan oikea lääke, tilanteen päästyä vaan liian pahaksi. Kallossa on useampia kipeitä kohtia, ja päälaen kuhmumaisen kohdan poikanikin tuntee sormillaan. Siihen kun koskee, kipu leviää ympäri päätä.

Eipä ole mieltä ylentävää lukea, mitä on päässyt tapahtumaan:

Lainaus:
When the maxillary sinus starts to show signs of fungal infection, try to observe if an evasive fungus caused it. This fungus can spread and contaminate even the healthy tissues.

If the infection remains for longer, it has a tendency to spread to other parts of sinuses. This can be terribly dangerous if it reaches the sphenoid. If it has affected all the sinuses, it would not be easy to treat it and let it heal all at once.


Siitä on jo kuusi vuotta oman maksillaarionteloni tulehduttua alkuvuonna 2010, kun alkoi hitonmoinen särky ja seuraavana syksynä kaksi hammastani kuoli vain parin viikon välein. Muistan aina, kuinka silloin loppuvuonna Irene Ruuskanen läpäytti nyrkkinsä oikein kunnolla tiskiin ja ärjyi:

"Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Nooh, kun kuusi vuotta on saanut odotella ja kitua, luuhun on alkanut tulla kipeitä kohtia, viitisen kuutisen ehkä, joista ei oikein tiedä, mistä ne alkaa ja mihin loppuu. Esimerkiksi päälaella oleva iso kuhmu vaikuttaisi jatkuvan vasemmalle ohimoon asti, jossa siinäkin on hirveän kipeä kohta niin kuin oikealla puolellakin ohimossa.

Nähtävästi korvapolilla on minun kohdallani jo vuosia sitten päätetty, ettei voi olla sieni-infektiota, joka linja jatkuu hautaan asti, ainoana ongelmana häiritsevät kirjoitukseni, joita pitäisi korjailla ja kaunistella.

Mukavaahan tää on, ei siinä mitään. Kerrankos ihminen joutuu sairastamaan sieni-infektiota omin nokkineen. Päässähän se vaan on eikä haittaa yhtään, ei juu.

Mutta ennen kuin aloitin terbinafiinikuurin, yhä pienempi määrä ruokaa aiheutti lähes kuvottavan pahan olon ja pään vihlomisen kaikkialta. Seistessäni vaikka hampaita pesemässä tuli huippaava olo kuin meinaisi pyörtyä.

Ajatuskin hidastelee, kangertelee ja takkuilee, joka on ihan fakta, antamatta kuitenkaan periksi.

Sairauden päästyä näin pahaksi keskiviikkona 2.3.2016 aamulla mietin, valitsenko elämän tai kuoleman. Veljeni synttärit havahdutti valitsemaan elämän ja aloittamaan kuurin, poikani mukaan ihan viime tingassa yritettyään saada minua syömään lääkkeitä jo monta kertaa aikaisemmin. Olisin halunnut otattaa sienikokeet ensin, mutta hoito on viivästynyt koko ajan vain.

Oikeasti tämä pitäisi tutkia ja hoitaa kunnolla, kun 250 milligrammaa terbinafiinia ei riitä nujertamaan tautia.

Henkisestikin olen kovan paikan edessä tilanteen ollessa tämä, kun pitäisi jatkaa rauhallisesti kaikkea pään vihloessa ja pipo päässä niin kuin nyt.

On kaksi mahdollisuutta; alkaa kirkua tai olla ihan rauhallinen vaan. Kalmanrauhallinen.

Epämukava olo kumminkin ja huolenalaisuus pyrkii pintaan.

Jumala sanoi pari aamua sitten: "Muuta pois Helsingistä."

Täällä ei pelaa enää mikään.

Isoäiti tullut mieleen.


Mitäs sitten, pipo päällä täällä taas. Poikani sanoo, että häntä masentaa katsoa minua, kun olen niin sairas ja vanhentunut 20 vuotta. Äitikin sanoi, että voi, voi kun olen ennen aikojaan vanhentunut... Ja sitäkö ei saisi kertoa maailmalle, miten ihmiset joutuvat Suomessakin kitumaan, ettei vaan lääkärien maine mene. Mutta jos olisi taitavampia lääkäreitä, ihmiset saisivat parempaa ja nopeampaa hoitoa eikä minunkaan olisi tarvinnut kitua tämän takia näin kauan, jos minut olisi otettu heti vakavasti.

Kävin illalla suihkussa ja pestessäni tukkaani huomasin päälaella koholla olevan alueen olevan paljon isompi kuin luulin ulottuen takaraivolle asti.

Mentyäni yöllä nukkumaan pää oli ikävän tuntuinen vihlomisineen, mutta herätessäni aamulla parempi, ennen kuin yläkerran meteli alkoi, joka olikin sunnuntaina 6.3.2016 vertaansa vailla. En tiedä, heräsinkö siihen, mutta kaikki on mennyt purkkiin. Olin jo hereillä, kun se patterin kolkuttelu kättä pidemmällä alkoi; ensin minun ja sitten poikani puolella. Sen jälkeen vuorossa oli porakoneella surruttelua ja vasaran tapaisella naputtelua.

Kiusaajia ei olekaan vain yksi, vaan kaksi, olen käsittänyt jo kauan sitten. Nainen on ehkä miestäkin pahempi ja käynyt hakkaamassa ja potkimassa oveamme. Hän ei kunnioita asumisrauhaa pihallakaan, vaan solvaa poikaani sekopääksi nähdessään tämän.

Onneksi saatiin purkkiin sekin, kun jo iltarauhan aikana yläkerrassa alkoi sama lattian jyskyttäminen, jota on taltioitu jo aiemmin. Osoituksena vaan, ettei kiusaaminen ole mihinkään päänsilittelyyn loppunut, jota kiusaajien Heka ja korruptoitunut poliisi ovat tarjonneet.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kuluneen syksyn jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt. Ihminen on sairauksiensa summa, olen tajunnut jo kauan sitten. Olin jo ennen vuodenvaihdetta 2009-2010 niin loppu koko homerääkistä, ettei alentuneen immuunipuolustuksen takia ollut mikään ihmekään, että sieni tarttui minuun inhaloidessani kaiken päälle vielä kortisonia.

Nyt kun näen samassa jamassa olevia, tajuan, miksi he eivät parane. Hirveä stressi päällä ja elämä huolia ja murheita täynnä, niin ei ota edes sairaudet parantuakseen!


Rattoisastihan tässä on yö edennyt jäätyäni kipeänä hirveän stressin jälkeen valvomaan. Käytiin katsomassa yhtä asuntoa Hekankin tarjottua pelkkää homeasuntoa vaan ja poikettiin matkalla tervehtimään kummitätiäni, entistä mielisairaanhoitajaa, joka alkoi hyvin suoralinjaisesti ja juurta jaksaen psykologisoida kaikkia sairauksiani ja kärsimyksiäni. Päässäni ei ole kuulemma mitään vikaa, hänelläkin on kipeitä kohtia vaikka kuinka paljon. Hänen siskonsakin eli äitini kuittailee valituksiani aina omilla vaivoillaan. Sukuvika. Stressaannuttuani siitä höykytyksestä kummitätini sanoi minun saaneen väriä kasvoilleni. Mutta koska se olikin oikeasti stressiä, olen valvonut hirveässä tärinässä aamuun.

Taudin voisi jotenkin vielä kestää, muttei kaikkien höykytystä. Sairastaisitte itse näitä saatanan tauteja, niin tietäisitte. En ole koskaan sanonut kummitädilleni - jota en ole itse edes valinnut - pahasti, mutta nyt on tulossa sekin kerta.

Olen liian sairas kestääkseni puoskarointia. Jos en olisi niin rauhallinen, olisin kuollut jo sydänkohtaukseen. Kenenkään terveys ei kestä tällaista helvettiä loputtomiin.

Istun sängynlaidalla kaksi myssyä päässäni, jossa on laaja, kuumottava patti. Kahdeksaan kuukauteen en ole voinut kirjoittaa enää omalla koneellani öisin, tablettiin liitetyllä näppäimistöllä olen tämän paljon kankeammin kirjoittanut.


Edellispäivänä kokemani stressi oli järkyttävää päästäessään kivun ja säryn valloilleen niin, etten pystynyt nukkumaan ja valvoin aamuun. Olin vielä seitsemän aikaan hereillä, jonka jälkeen heräsin yläkerran meteliin jo parin tunnin kuluttua. En ollut nähnyt kummitätiäni kolmeen vuoteen ja sitten hän oli tuollainen, ihan karsea. Kaikki luuni reisiä ja käsivarsia myöten vihlovat vieläkin sen kaiken höykytyksen jälkeen, jota vain poikani oli suitsimassa. Oli rankkaa purkaa tuskaa pitkälle aamuyöhön asti - ja jatkaa kirjallisesti niin kauan kuin on tarvis, muttei parempaakaan keinoa ole kuin analysoida kaikkea kohta kohdalta. Kun esimerkiksi juttuni muuttuvat, mistä mikin johtuu, puhuessani yleensä aina sillä hetkellä pahimmista, päällimmäisistä oireista. Pitäisikö muodostaa joku helvetin pitkä yhdyssana, josta selviäisi suurin piirtein kaikki, mikä vaivaa? Home-poski-borre, jossa homeesta aiheutunut krooninen poskiontelontulehdus pahentaa borrelioosia. - Ja ruokasoodakin vielä. Juu. Oikein hyvä aine esimerkiksi varpaanväleihin, joihin olen sitä viime aikoina käyttänyt. Suosittelen vaikka tädin kynsisieneenkin kokeilemaan. Entä AntiWir, jonka vaikuttavista aineista puhutaan muillakin kielillä kuin yhdellä murteella, jonka täti osaa? Otin sitä juuri edellispäivänä pari tablettia. Täti ei ymmärrä sitäkään, miten ruoka voi aiheuttaa poskionteloissa ja päässä oireita, kun se ei mene sinne suoraan, ellei vedä hernettä nenäänsä. Miten ikinä kenellekään voi tulla mitään oireita; eihän viinaakaan valuteta nenästä sisään? Saatana hän luulee tämän olevan jotain hupia, ettei voi syödä kaikkia ruokkia enää, nauttia punaviinistä tai mistään. Eikä hän ymmärrä meluongelmasta mitään kuorsatessaan hyvin eristetyssä kodissaan makoisasti, kun vain minulla on mustat renkulat silmieni alla. Ja mitä hän tajuaa siitäkään, ettei kaikki voi käyttää beetasalpaajia rytmihäiriöihin, että pitäisi saada levätä ja nukkua niin kuin hän. Mikä hän on ylenkatsomaan minun kärsimystäni? Eikä hän ole ainoa, opiskelemalla kampaajasta lähihoitajaksi kädet eivät mene enää ruvelle, mutta jonkun sielu voi mennä. Tarvitaanko äitiä siihen - vessassa käymiseen? Mitäs arvelet, idiootti? On olemassa sairaita ja vieläkin sairaampia - niitä, jotka kuvittelevat olevansa terveitä.


Tuon vuosikymmeniä sitten eläkkeelle jääneen kummitätini puoskarointi oli järkyttävää; siinä käytiin läpi jopa hormonihoitoni, jos kaikki olisi vaihdevuosissa hurahtaneen eukon jorinoita vaan.

Tämä helvetti. Saatana.

Oikeasti ämmä ei tiedä mitään eikä ole lukenut mitään. Edes se ainoa kotimainen kielikään ei ole hallussa eikä osaa tuottaa yhtä kunnollista oikein kirjoitettua lausetta. Ei tiedä edes pisteen ja pilkun eroa.

Mutta lausua väärän todistuksen lähimmäisestään osaa. Saatana.

Kuinka kivaa onkaan jauhaa minusta paskaa vaikka siskoni kanssa, joka on aina kadehtinut ja inhonnut minua.

Siinäpä kaksi paksukaista kummitätini lihottua kolmessa vuodessa lähes yhtä lihavaksi kuin edesmennyt miehensä, joka ei saanut kaupassa valita itselleen edes takkia. "Minä olen katsonut vähän toisenlaista", kummitäti purjehti paikalle kävelemään toisen tahdon päältä. Hänessä on niin paljon samaa kuin samana päivänä syntyneessä lapseni isässä. Kirkkoon kuulumaton epävirallinen kummisetäni puolestaan oli syntynyt samana päivänä kuin poikani, jolle olen sanonut, että pitäisi aina oman päänsä. Demokratiassa ei pidä alistaa ketään eikä itsekään alistua kenellekään. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, toimii hyvänä ohjenuorana.

Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.

Yritettyäni saada viime perjantaina lähetettä uuteen magneettikuvaukseen oman vakuutukseni piikkiin tuttu lääkäri ei suostunut sitä kirjoittamaan.

Päälaessani kuhmun kohdalla on kalvava, pistävä kipu, aivan kuin kudoksiani syötäisiin.

Eipä ollut poliiseista auttajiksi kiusaajia vastaan eikä lääkäreistä apua taistelussa sieni-infektiota vastaan.

Aamusivujen venyessä tämän tästä ehtoopuolelle keksin niille vielä paremman nimen: lokisivut, jonne taltioin kaiken niin kauan kuin henki pihisee.


Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11962  Pe 18 Maa 2016, 3:33 (GMT+3)  Aihe: Re: Apua vai sairasta ideologiaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11963  Pe 18 Maa 2016, 15:57 (GMT+3)  Aihe: Re: Apua vai sairasta ideologiaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11964  Pe 18 Maa 2016, 23:49 (GMT+3)  Aihe: Re: Apua vai sairasta ideologiaa Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 11967  Su 27 Maa 2016, 15:13 (GMT+3)  Aihe: Totuus lyö vasten kasvoja Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.3.2016 klo 22.49 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.


Oli se melkoinen hetki siellä kylässä, aika ei himmennä sitä - eläkkeellä olevan puoskarin visualisoidessa silmieni edessä, miten säpsähtelen öisin hereille. Monttu auki katselen näytellessään valheellisesti minua, poikani ihmetellessä vieressä ennen kuin saa kaikesta tarpeekseen.

Puoskarit vaarantavat terveyden ja hengen puoskaroidessaan. Jokainen isku, jonka puoskarit iskevät, on poissa vähäisestä elämänvoimasta, jolla pitäisi jaksaa pärjätä.

Lopulta koko elämä on taistelua näitä puoskareita ja kusipäitä vastaan.

Ystävät keventävät taakkaa ja auttavat oikeasti.

Jos kärsimys ja sairaudet ovat oikeasti noin hauskoja, puoskarit voi jättää visualisoimaan niitä, näyttelemään ja leikkimään toisten tuskaa.

- Kirjoittamisessani täällä on noin viikon tauko, miksihän?

Ei ole vain huvittanut vai ollut liian rankkaa?

Totuus lyö vasten kasvoja, mutta puoskari kertoo valheen.

Silmiesi edessä - joita kuukausien valvominen ja kärsiminen painaa.

Kun sätkä on impattu, se alkaa taas. Joka helvetin aamu.

Pom-pom-pom... Pallo iskee lattiaa vasten yhä uudestaan.

Leikkiä koiran kanssa, joka haluaisi mieluummin ulos.

Taustalla lapsikin ulisee kuin koira, jota mami matkii.

Korvatulppa ei auta mitään, ei siihen tärinään.

Eikä puoskarin satuun - ongelmassa, miten kestäisi tämänkin päivän taas.

Kirjoittaa totuuden edes aamusivuihin ennen seuraavaa aamua.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12054  Pe 03 Kes 2016, 0:11 (GMT+3)  Aihe: Re: Totuus lyö vasten kasvoja Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.3.2016 klo 15.13 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 22.49 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.


Oli se melkoinen hetki siellä kylässä, aika ei himmennä sitä - eläkkeellä olevan puoskarin visualisoidessa silmieni edessä, miten säpsähtelen öisin hereille. Monttu auki katselen näytellessään valheellisesti minua, poikani ihmetellessä vieressä ennen kuin saa kaikesta tarpeekseen.

Puoskarit vaarantavat terveyden ja hengen puoskaroidessaan. Jokainen isku, jonka puoskarit iskevät, on poissa vähäisestä elämänvoimasta, jolla pitäisi jaksaa pärjätä.

Lopulta koko elämä on taistelua näitä puoskareita ja kusipäitä vastaan.

Ystävät keventävät taakkaa ja auttavat oikeasti.

Jos kärsimys ja sairaudet ovat oikeasti noin hauskoja, puoskarit voi jättää visualisoimaan niitä, näyttelemään ja leikkimään toisten tuskaa.

- Kirjoittamisessani täällä on noin viikon tauko, miksihän?

Ei ole vain huvittanut vai ollut liian rankkaa?

Totuus lyö vasten kasvoja, mutta puoskari kertoo valheen.

Silmiesi edessä - joita kuukausien valvominen ja kärsiminen painaa.

Kun sätkä on impattu, se alkaa taas. Joka helvetin aamu.

Pom-pom-pom... Pallo iskee lattiaa vasten yhä uudestaan.

Leikkiä koiran kanssa, joka haluaisi mieluummin ulos.

Taustalla lapsikin ulisee kuin koira, jota mami matkii.

Korvatulppa ei auta mitään, ei siihen tärinään.

Eikä puoskarin satuun - ongelmassa, miten kestäisi tämänkin päivän taas.

Kirjoittaa totuuden edes aamusivuihin ennen seuraavaa aamua.


Siellä lienee jo uudet uhrit, eikä tarvita kuin yksi valitus, niin kostonkierre alkaa taas.

Ja kuuluuhan ne äänet ylöspäinkin, kun taisi tulla paljon kovaäänisemmät naapurit meidän jälkeemme, jotka elimme kuin huopatossutehtaalla ja vain riidan aikana paukkui.

Luojan kiitos, että se tosi paha kuormitus kaikkien sairauksien päälle on ohi, kun ei saanut edes levätä rauhassa. Idioottimaisia tuollaiset talot, ja kuinka moni niissä kärsiikään.

Täällä sitä sitten jatketaan toipumista ja potemista ilman mekkalaa.

Parantuisipa sieni-infektiostakin yhtä helposti.

+ + +

Kysymys on, mistä tietää lääkkeiden olevan oikeat?

Siitä, että voi niin paljon paremmin lääkkeet ottaessaan.

Toinen testi on se, kun lääkkeet jäävät ottamatta tai niitä ottaa liian vähän.

Niin kuin nyt keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona jäi 250 milligramman terbinafiinista ottamatta toinen puolikas ja flukonatsolia puolta vähemmän 50 milligrammaa. En syönyt illalla enää, joten lääkkeetkin jäivät ruoan kanssa ottamatta.

Nyt sitten torstaina päivällä otin keskiviikkona illalla ottamatta jääneen annoksen terbinafiinia ja flukonatsolia. Mutta palatakseni normaaliin rytmiin takaisin, pilkkoa terbinafiinitabletti aina päivällä ja ottaa loput illalla, ajattelin pärjätä torstainakin vain 125 milligrammalla terbinafiinia ja 50 milligrammalla flukonatsolia.

Tietäessäni, ettei alkoholi, sokeri ja hiilihydraatit sovi minulle, ei enää mikään tavallinen ruoka niin kuin ennen, syksyllä tulee jo kaksi vuotta ilman alkoholin nauttimista - ja sokerin ja hiilihydraattienkin kanssa on oltava varovainen.

Siis salaattia, jossa ei taatusti ole sokeria niin kuin lempikastikkeessani, jota ilman ruoho ei maistuisi miltään.

Pistettyäni heinän poskeeni unohdan koko homman ja ryhdyn laittamaan pyykkiä koneeseen. Tiskatakin pitäisi, kunnes huomaan otsan kalvavan ruoan jälkeen taas.

Liian vähän lääkkeitä, joita saa vain Tallinnasta.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12059  La 04 Kes 2016, 14:48 (GMT+3)  Aihe: Re: Totuus lyö vasten kasvoja Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.6.2016 klo 0.11 kirjoitti:
Admin 27.3.2016 klo 15.13 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 22.49 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.


Oli se melkoinen hetki siellä kylässä, aika ei himmennä sitä - eläkkeellä olevan puoskarin visualisoidessa silmieni edessä, miten säpsähtelen öisin hereille. Monttu auki katselen näytellessään valheellisesti minua, poikani ihmetellessä vieressä ennen kuin saa kaikesta tarpeekseen.

Puoskarit vaarantavat terveyden ja hengen puoskaroidessaan. Jokainen isku, jonka puoskarit iskevät, on poissa vähäisestä elämänvoimasta, jolla pitäisi jaksaa pärjätä.

Lopulta koko elämä on taistelua näitä puoskareita ja kusipäitä vastaan.

Ystävät keventävät taakkaa ja auttavat oikeasti.

Jos kärsimys ja sairaudet ovat oikeasti noin hauskoja, puoskarit voi jättää visualisoimaan niitä, näyttelemään ja leikkimään toisten tuskaa.

- Kirjoittamisessani täällä on noin viikon tauko, miksihän?

Ei ole vain huvittanut vai ollut liian rankkaa?

Totuus lyö vasten kasvoja, mutta puoskari kertoo valheen.

Silmiesi edessä - joita kuukausien valvominen ja kärsiminen painaa.

Kun sätkä on impattu, se alkaa taas. Joka helvetin aamu.

Pom-pom-pom... Pallo iskee lattiaa vasten yhä uudestaan.

Leikkiä koiran kanssa, joka haluaisi mieluummin ulos.

Taustalla lapsikin ulisee kuin koira, jota mami matkii.

Korvatulppa ei auta mitään, ei siihen tärinään.

Eikä puoskarin satuun - ongelmassa, miten kestäisi tämänkin päivän taas.

Kirjoittaa totuuden edes aamusivuihin ennen seuraavaa aamua.


Siellä lienee jo uudet uhrit, eikä tarvita kuin yksi valitus, niin kostonkierre alkaa taas.

Ja kuuluuhan ne äänet ylöspäinkin, kun taisi tulla paljon kovaäänisemmät naapurit meidän jälkeemme, jotka elimme kuin huopatossutehtaalla ja vain riidan aikana paukkui.

Luojan kiitos, että se tosi paha kuormitus kaikkien sairauksien päälle on ohi, kun ei saanut edes levätä rauhassa. Idioottimaisia tuollaiset talot, ja kuinka moni niissä kärsiikään.

Täällä sitä sitten jatketaan toipumista ja potemista ilman mekkalaa.

Parantuisipa sieni-infektiostakin yhtä helposti.

+ + +

Kysymys on, mistä tietää lääkkeiden olevan oikeat?

Siitä, että voi niin paljon paremmin lääkkeet ottaessaan.

Toinen testi on se, kun lääkkeet jäävät ottamatta tai niitä ottaa liian vähän.

Niin kuin nyt keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona jäi 250 milligramman terbinafiinista ottamatta toinen puolikas ja flukonatsolia puolta vähemmän 50 milligrammaa. En syönyt illalla enää, joten lääkkeetkin jäivät ruoan kanssa ottamatta.

Nyt sitten torstaina päivällä otin keskiviikkona illalla ottamatta jääneen annoksen terbinafiinia ja flukonatsolia. Mutta palatakseni normaaliin rytmiin takaisin, pilkkoa terbinafiinitabletti aina päivällä ja ottaa loput illalla, ajattelin pärjätä torstainakin vain 125 milligrammalla terbinafiinia ja 50 milligrammalla flukonatsolia.

Tietäessäni, ettei alkoholi, sokeri ja hiilihydraatit sovi minulle, ei enää mikään tavallinen ruoka niin kuin ennen, syksyllä tulee jo kaksi vuotta ilman alkoholin nauttimista - ja sokerin ja hiilihydraattienkin kanssa on oltava varovainen.

Siis salaattia, jossa ei taatusti ole sokeria niin kuin lempikastikkeessani, jota ilman ruoho ei maistuisi miltään.

Pistettyäni heinän poskeeni unohdan koko homman ja ryhdyn laittamaan pyykkiä koneeseen. Tiskatakin pitäisi, kunnes huomaan otsan kalvavan ruoan jälkeen taas.

Liian vähän lääkkeitä, joita saa vain Tallinnasta.


Niin kuin edellä olen kirjoittanut, oireeni ovat pahat ilman oikeita lääkkeitä, jotka ovat sienilääkkeet. Se ei ole pelkästään otsan kaivelua, vaan kirvelyä eri puolilla päätä niin kuin olen kertonut. Vaikka lääkärit rakastavat tyhmiä potilaita ja inhoavat niitä, joilla on jotain aivotoimintaa, minun oli pelastettava itseni ja haettava toisesta EU-maasta oikeat lääkkeet, joita täältä ei ole saanut.

Sienilääkkeet.

Tilanne pääsi liian pahaksi ja oikea lääkitys olisi pitänyt aloittaa aiemmin odottaessani korvapolille pääsyä. Lopulta kun pääsin uuteen leikkaukseen, jossa otsaonteloni pallolaajennettiin ja tukkeutunut ethmoidaalilokero avattiin ja siitä otettiin näytteet, olin siinä vaiheessa syönyt jo yli kuukauden terbinafiinia eikä testit olleet enää asianmukaiset: "Sieninäytteet on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan mykologisen diagnostiikan kuukausiksi." Oli vaan pakko pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä oli, että ainakin röörit otsaonteloihin saatiin auki. Vasemman maksillaariontelon tila 4.4.2016 leikkauksen jälkeen on ollut se, että silmän alla tuntuu laajempi turvonnut alue paikallisen ethmoidaalilokeron sijaan.

Nukun yhä edelleen öisin pipo päässäni otsan kalvamista hellittämään, ja vatsani tärisee vaihtelevasti öisin niin kuin nyt istuessani, samoin reisilihakset tärisevät ja kiristelevät inhottavasti eikä mikään paikka kehossani ole terve tulehduksen jyllätessä nivelissänikin.

Mitä lääkäreiden toiminnasta olen huomannut, he keskustelevat ja konsultoivat keskenään ohi potilaan, jonka yli kävelevät mennen tullen. Mikä lääkärien teorioihin ei mahdu, sitä ei voi olla käytännössäkään, vaikka se olisi potilaan arkipäivää. Taistelemalla lääkärien kanssa menettää vain viimeiset voimansa, jotka tarvitaan helvetissä selviämiseen.

Minulle on jo selvää, ettei lääkärit auta sen enempää, että on elettävä tämän helvetin keskellä vaan päivä ja yö kerrallaan. Seuraavaksi keskityn siihen, että pääsen hakemaan minulle määrättyjä lääkkeitä toisesta EU-maasta, jonne kaikki lääkärikäynnitkin kannattaisi keskittää. Jos suomalainen ihotautilääkäri veloo käynnistä 120-140 euroa ja Virossa yhtä hyvä lääkäri 20-40 euroa, onhan se jotain. Jos joku veloo jostain paljon vähemmän, se ei tarkoita sitä, että hän olisi huono. Suomi on täynnä röyhkeitä ja ahneita lääkäreitä, jotka tekevät työtä vain rahaa vastaan.

Minäkin kirjoitan näitä juttuja selkänahastani ilmaiseksi niin hyvin kuin pystyn. Vasta oikoluin eilen ja viime yönä rustaamani aamusivut, joiden äärellä nukahtelin, mikä on ollut viime aikoina tavallista. Kuulakynä on tippunut usein paperille ja tehnyt nukahtamisestani oman merkintänsä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12145  La 09 Hei 2016, 3:26 (GMT+3)  Aihe: "Vähättelystä vähäsen." Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.6.2016 klo 14.48 kirjoitti:
Admin 3.6.2016 klo 0.11 kirjoitti:
Admin 27.3.2016 klo 15.13 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 22.49 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.


Oli se melkoinen hetki siellä kylässä, aika ei himmennä sitä - eläkkeellä olevan puoskarin visualisoidessa silmieni edessä, miten säpsähtelen öisin hereille. Monttu auki katselen näytellessään valheellisesti minua, poikani ihmetellessä vieressä ennen kuin saa kaikesta tarpeekseen.

Puoskarit vaarantavat terveyden ja hengen puoskaroidessaan. Jokainen isku, jonka puoskarit iskevät, on poissa vähäisestä elämänvoimasta, jolla pitäisi jaksaa pärjätä.

Lopulta koko elämä on taistelua näitä puoskareita ja kusipäitä vastaan.

Ystävät keventävät taakkaa ja auttavat oikeasti.

Jos kärsimys ja sairaudet ovat oikeasti noin hauskoja, puoskarit voi jättää visualisoimaan niitä, näyttelemään ja leikkimään toisten tuskaa.

- Kirjoittamisessani täällä on noin viikon tauko, miksihän?

Ei ole vain huvittanut vai ollut liian rankkaa?

Totuus lyö vasten kasvoja, mutta puoskari kertoo valheen.

Silmiesi edessä - joita kuukausien valvominen ja kärsiminen painaa.

Kun sätkä on impattu, se alkaa taas. Joka helvetin aamu.

Pom-pom-pom... Pallo iskee lattiaa vasten yhä uudestaan.

Leikkiä koiran kanssa, joka haluaisi mieluummin ulos.

Taustalla lapsikin ulisee kuin koira, jota mami matkii.

Korvatulppa ei auta mitään, ei siihen tärinään.

Eikä puoskarin satuun - ongelmassa, miten kestäisi tämänkin päivän taas.

Kirjoittaa totuuden edes aamusivuihin ennen seuraavaa aamua.


Siellä lienee jo uudet uhrit, eikä tarvita kuin yksi valitus, niin kostonkierre alkaa taas.

Ja kuuluuhan ne äänet ylöspäinkin, kun taisi tulla paljon kovaäänisemmät naapurit meidän jälkeemme, jotka elimme kuin huopatossutehtaalla ja vain riidan aikana paukkui.

Luojan kiitos, että se tosi paha kuormitus kaikkien sairauksien päälle on ohi, kun ei saanut edes levätä rauhassa. Idioottimaisia tuollaiset talot, ja kuinka moni niissä kärsiikään.

Täällä sitä sitten jatketaan toipumista ja potemista ilman mekkalaa.

Parantuisipa sieni-infektiostakin yhtä helposti.

+ + +

Kysymys on, mistä tietää lääkkeiden olevan oikeat?

Siitä, että voi niin paljon paremmin lääkkeet ottaessaan.

Toinen testi on se, kun lääkkeet jäävät ottamatta tai niitä ottaa liian vähän.

Niin kuin nyt keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona jäi 250 milligramman terbinafiinista ottamatta toinen puolikas ja flukonatsolia puolta vähemmän 50 milligrammaa. En syönyt illalla enää, joten lääkkeetkin jäivät ruoan kanssa ottamatta.

Nyt sitten torstaina päivällä otin keskiviikkona illalla ottamatta jääneen annoksen terbinafiinia ja flukonatsolia. Mutta palatakseni normaaliin rytmiin takaisin, pilkkoa terbinafiinitabletti aina päivällä ja ottaa loput illalla, ajattelin pärjätä torstainakin vain 125 milligrammalla terbinafiinia ja 50 milligrammalla flukonatsolia.

Tietäessäni, ettei alkoholi, sokeri ja hiilihydraatit sovi minulle, ei enää mikään tavallinen ruoka niin kuin ennen, syksyllä tulee jo kaksi vuotta ilman alkoholin nauttimista - ja sokerin ja hiilihydraattienkin kanssa on oltava varovainen.

Siis salaattia, jossa ei taatusti ole sokeria niin kuin lempikastikkeessani, jota ilman ruoho ei maistuisi miltään.

Pistettyäni heinän poskeeni unohdan koko homman ja ryhdyn laittamaan pyykkiä koneeseen. Tiskatakin pitäisi, kunnes huomaan otsan kalvavan ruoan jälkeen taas.

Liian vähän lääkkeitä, joita saa vain Tallinnasta.


Niin kuin edellä olen kirjoittanut, oireeni ovat pahat ilman oikeita lääkkeitä, jotka ovat sienilääkkeet. Se ei ole pelkästään otsan kaivelua, vaan kirvelyä eri puolilla päätä niin kuin olen kertonut. Vaikka lääkärit rakastavat tyhmiä potilaita ja inhoavat niitä, joilla on jotain aivotoimintaa, minun oli pelastettava itseni ja haettava toisesta EU-maasta oikeat lääkkeet, joita täältä ei ole saanut.

Sienilääkkeet.

Tilanne pääsi liian pahaksi ja oikea lääkitys olisi pitänyt aloittaa aiemmin odottaessani korvapolille pääsyä. Lopulta kun pääsin uuteen leikkaukseen, jossa otsaonteloni pallolaajennettiin ja tukkeutunut ethmoidaalilokero avattiin ja siitä otettiin näytteet, olin siinä vaiheessa syönyt jo yli kuukauden terbinafiinia eikä testit olleet enää asianmukaiset: "Sieninäytteet on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan mykologisen diagnostiikan kuukausiksi." Oli vaan pakko pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä oli, että ainakin röörit otsaonteloihin saatiin auki. Vasemman maksillaariontelon tila 4.4.2016 leikkauksen jälkeen on ollut se, että silmän alla tuntuu laajempi turvonnut alue paikallisen ethmoidaalilokeron sijaan.

Nukun yhä edelleen öisin pipo päässäni otsan kalvamista hellittämään, ja vatsani tärisee vaihtelevasti öisin niin kuin nyt istuessani, samoin reisilihakset tärisevät ja kiristelevät inhottavasti eikä mikään paikka kehossani ole terve tulehduksen jyllätessä nivelissänikin.

Mitä lääkäreiden toiminnasta olen huomannut, he keskustelevat ja konsultoivat keskenään ohi potilaan, jonka yli kävelevät mennen tullen. Mikä lääkärien teorioihin ei mahdu, sitä ei voi olla käytännössäkään, vaikka se olisi potilaan arkipäivää. Taistelemalla lääkärien kanssa menettää vain viimeiset voimansa, jotka tarvitaan helvetissä selviämiseen.

Minulle on jo selvää, ettei lääkärit auta sen enempää, että on elettävä tämän helvetin keskellä vaan päivä ja yö kerrallaan. Seuraavaksi keskityn siihen, että pääsen hakemaan minulle määrättyjä lääkkeitä toisesta EU-maasta, jonne kaikki lääkärikäynnitkin kannattaisi keskittää. Jos suomalainen ihotautilääkäri veloo käynnistä 120-140 euroa ja Virossa yhtä hyvä lääkäri 20-40 euroa, onhan se jotain. Jos joku veloo jostain paljon vähemmän, se ei tarkoita sitä, että hän olisi huono. Suomi on täynnä röyhkeitä ja ahneita lääkäreitä, jotka tekevät työtä vain rahaa vastaan.

Minäkin kirjoitan näitä juttuja selkänahastani ilmaiseksi niin hyvin kuin pystyn. Vasta oikoluin eilen ja viime yönä rustaamani aamusivut, joiden äärellä nukahtelin, mikä on ollut viime aikoina tavallista. Kuulakynä on tippunut usein paperille ja tehnyt nukahtamisestani oman merkintänsä.


Myöhään illalla oli pettymys, että olin ottanut päivän lääkkeistä jo toisenkin annoksen, puolikkaan terbinafiinin 175 mg ja flukonatsolin 50 mg, pääni ikävien oireiden takia. Yö ei ollut mennyt hääppöisesti kylmän jäytäessä niin paljon, ettei peittelytkään auttaneet pojan käytyä kolmekin kertaa asettelemassa peittojani tiiviimmin ja paremmin. Kun reidet ja kankku vaan jäytää, vaikka peitot olisi kuinka hyvin kehoa vasten, se rasittaa kaiken väsymyksen ja surkeuden keskellä. Uni oli tullut jo, mutta heräsin syljen valumiseen poskelle taas, hermostoni ja kaiken ollessa niin loppu. Viiden aikaan aamulla ei auta kuin ladata lämpöpulloa, keskellä kesää, odottaa sen lämpenemistä ja laittaa peittojen alle sänkyyn, jonka jälkeen vihdoin viimein nukahtaa. Kukaan ei häiritse unta, vain työmaalla kulkevien raskaiden ajoneuvojen ääni voi kantautua sisään, jota korvatulppa suojaa.

Olen nukkunut sikeästi, mutta olenko nukkunut hyvin. Onko uneni enää normaalia ollenkaan? Sylki valuu ja poikani on huomannut minulla olevan hengityskatkoksiakin, kun en niele enkä hengitä ollenkaan.

Miksi ohimoitteni verisuonet ovat pullottaneet koko päivän tähän saakka. Koskiessani niitä ne ovat painoarat ja sattuvat molemmin puolin.

Polkiessani kuntopyörää puolilta öin pihalla kevyesti ilman vastuksia ongelmakohdissa vihloi ja pisteli, jota tapahtuu usein.

Kumpikin puoli otsaonteloiden kohdalta aristaa koko ajan, samoin keskellä päälakea oleva kuhmu, joka ei ole ainoa, kipeän kohdan ollessa myös vähän ylempänä otsassa.

Eihän minulla tietty mikään ole, ihan huvikseen täällä pipo päällä istuskelen, nukuttuani jo toista vuotta pipokin päässäni.

Ei vaivojani ole otettu vakavasti ollenkaan eikä tutkittu mitenkään.

Jos jotain on tehty, niin vähätelty vaan.

Pari päivää sitten mieleeni tuli otsikko: "Vähättelystä vähäsen."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12148  Su 10 Hei 2016, 19:50 (GMT+3)  Aihe: Re: "Vähättelystä vähäsen." Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.7.2016 klo 3.26 kirjoitti:
Admin 4.6.2016 klo 14.48 kirjoitti:
Admin 3.6.2016 klo 0.11 kirjoitti:
Admin 27.3.2016 klo 15.13 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 22.49 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.


Oli se melkoinen hetki siellä kylässä, aika ei himmennä sitä - eläkkeellä olevan puoskarin visualisoidessa silmieni edessä, miten säpsähtelen öisin hereille. Monttu auki katselen näytellessään valheellisesti minua, poikani ihmetellessä vieressä ennen kuin saa kaikesta tarpeekseen.

Puoskarit vaarantavat terveyden ja hengen puoskaroidessaan. Jokainen isku, jonka puoskarit iskevät, on poissa vähäisestä elämänvoimasta, jolla pitäisi jaksaa pärjätä.

Lopulta koko elämä on taistelua näitä puoskareita ja kusipäitä vastaan.

Ystävät keventävät taakkaa ja auttavat oikeasti.

Jos kärsimys ja sairaudet ovat oikeasti noin hauskoja, puoskarit voi jättää visualisoimaan niitä, näyttelemään ja leikkimään toisten tuskaa.

- Kirjoittamisessani täällä on noin viikon tauko, miksihän?

Ei ole vain huvittanut vai ollut liian rankkaa?

Totuus lyö vasten kasvoja, mutta puoskari kertoo valheen.

Silmiesi edessä - joita kuukausien valvominen ja kärsiminen painaa.

Kun sätkä on impattu, se alkaa taas. Joka helvetin aamu.

Pom-pom-pom... Pallo iskee lattiaa vasten yhä uudestaan.

Leikkiä koiran kanssa, joka haluaisi mieluummin ulos.

Taustalla lapsikin ulisee kuin koira, jota mami matkii.

Korvatulppa ei auta mitään, ei siihen tärinään.

Eikä puoskarin satuun - ongelmassa, miten kestäisi tämänkin päivän taas.

Kirjoittaa totuuden edes aamusivuihin ennen seuraavaa aamua.


Siellä lienee jo uudet uhrit, eikä tarvita kuin yksi valitus, niin kostonkierre alkaa taas.

Ja kuuluuhan ne äänet ylöspäinkin, kun taisi tulla paljon kovaäänisemmät naapurit meidän jälkeemme, jotka elimme kuin huopatossutehtaalla ja vain riidan aikana paukkui.

Luojan kiitos, että se tosi paha kuormitus kaikkien sairauksien päälle on ohi, kun ei saanut edes levätä rauhassa. Idioottimaisia tuollaiset talot, ja kuinka moni niissä kärsiikään.

Täällä sitä sitten jatketaan toipumista ja potemista ilman mekkalaa.

Parantuisipa sieni-infektiostakin yhtä helposti.

+ + +

Kysymys on, mistä tietää lääkkeiden olevan oikeat?

Siitä, että voi niin paljon paremmin lääkkeet ottaessaan.

Toinen testi on se, kun lääkkeet jäävät ottamatta tai niitä ottaa liian vähän.

Niin kuin nyt keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona jäi 250 milligramman terbinafiinista ottamatta toinen puolikas ja flukonatsolia puolta vähemmän 50 milligrammaa. En syönyt illalla enää, joten lääkkeetkin jäivät ruoan kanssa ottamatta.

Nyt sitten torstaina päivällä otin keskiviikkona illalla ottamatta jääneen annoksen terbinafiinia ja flukonatsolia. Mutta palatakseni normaaliin rytmiin takaisin, pilkkoa terbinafiinitabletti aina päivällä ja ottaa loput illalla, ajattelin pärjätä torstainakin vain 125 milligrammalla terbinafiinia ja 50 milligrammalla flukonatsolia.

Tietäessäni, ettei alkoholi, sokeri ja hiilihydraatit sovi minulle, ei enää mikään tavallinen ruoka niin kuin ennen, syksyllä tulee jo kaksi vuotta ilman alkoholin nauttimista - ja sokerin ja hiilihydraattienkin kanssa on oltava varovainen.

Siis salaattia, jossa ei taatusti ole sokeria niin kuin lempikastikkeessani, jota ilman ruoho ei maistuisi miltään.

Pistettyäni heinän poskeeni unohdan koko homman ja ryhdyn laittamaan pyykkiä koneeseen. Tiskatakin pitäisi, kunnes huomaan otsan kalvavan ruoan jälkeen taas.

Liian vähän lääkkeitä, joita saa vain Tallinnasta.


Niin kuin edellä olen kirjoittanut, oireeni ovat pahat ilman oikeita lääkkeitä, jotka ovat sienilääkkeet. Se ei ole pelkästään otsan kaivelua, vaan kirvelyä eri puolilla päätä niin kuin olen kertonut. Vaikka lääkärit rakastavat tyhmiä potilaita ja inhoavat niitä, joilla on jotain aivotoimintaa, minun oli pelastettava itseni ja haettava toisesta EU-maasta oikeat lääkkeet, joita täältä ei ole saanut.

Sienilääkkeet.

Tilanne pääsi liian pahaksi ja oikea lääkitys olisi pitänyt aloittaa aiemmin odottaessani korvapolille pääsyä. Lopulta kun pääsin uuteen leikkaukseen, jossa otsaonteloni pallolaajennettiin ja tukkeutunut ethmoidaalilokero avattiin ja siitä otettiin näytteet, olin siinä vaiheessa syönyt jo yli kuukauden terbinafiinia eikä testit olleet enää asianmukaiset: "Sieninäytteet on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan mykologisen diagnostiikan kuukausiksi." Oli vaan pakko pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä oli, että ainakin röörit otsaonteloihin saatiin auki. Vasemman maksillaariontelon tila 4.4.2016 leikkauksen jälkeen on ollut se, että silmän alla tuntuu laajempi turvonnut alue paikallisen ethmoidaalilokeron sijaan.

Nukun yhä edelleen öisin pipo päässäni otsan kalvamista hellittämään, ja vatsani tärisee vaihtelevasti öisin niin kuin nyt istuessani, samoin reisilihakset tärisevät ja kiristelevät inhottavasti eikä mikään paikka kehossani ole terve tulehduksen jyllätessä nivelissänikin.

Mitä lääkäreiden toiminnasta olen huomannut, he keskustelevat ja konsultoivat keskenään ohi potilaan, jonka yli kävelevät mennen tullen. Mikä lääkärien teorioihin ei mahdu, sitä ei voi olla käytännössäkään, vaikka se olisi potilaan arkipäivää. Taistelemalla lääkärien kanssa menettää vain viimeiset voimansa, jotka tarvitaan helvetissä selviämiseen.

Minulle on jo selvää, ettei lääkärit auta sen enempää, että on elettävä tämän helvetin keskellä vaan päivä ja yö kerrallaan. Seuraavaksi keskityn siihen, että pääsen hakemaan minulle määrättyjä lääkkeitä toisesta EU-maasta, jonne kaikki lääkärikäynnitkin kannattaisi keskittää. Jos suomalainen ihotautilääkäri veloo käynnistä 120-140 euroa ja Virossa yhtä hyvä lääkäri 20-40 euroa, onhan se jotain. Jos joku veloo jostain paljon vähemmän, se ei tarkoita sitä, että hän olisi huono. Suomi on täynnä röyhkeitä ja ahneita lääkäreitä, jotka tekevät työtä vain rahaa vastaan.

Minäkin kirjoitan näitä juttuja selkänahastani ilmaiseksi niin hyvin kuin pystyn. Vasta oikoluin eilen ja viime yönä rustaamani aamusivut, joiden äärellä nukahtelin, mikä on ollut viime aikoina tavallista. Kuulakynä on tippunut usein paperille ja tehnyt nukahtamisestani oman merkintänsä.


Myöhään illalla oli pettymys, että olin ottanut päivän lääkkeistä jo toisenkin annoksen, puolikkaan terbinafiinin 175 mg ja flukonatsolin 50 mg, pääni ikävien oireiden takia. Yö ei ollut mennyt hääppöisesti kylmän jäytäessä niin paljon, ettei peittelytkään auttaneet pojan käytyä kolmekin kertaa asettelemassa peittojani tiiviimmin ja paremmin. Kun reidet ja kankku vaan jäytää, vaikka peitot olisi kuinka hyvin kehoa vasten, se rasittaa kaiken väsymyksen ja surkeuden keskellä. Uni oli tullut jo, mutta heräsin syljen valumiseen poskelle taas, hermostoni ja kaiken ollessa niin loppu. Viiden aikaan aamulla ei auta kuin ladata lämpöpulloa, keskellä kesää, odottaa sen lämpenemistä ja laittaa peittojen alle sänkyyn, jonka jälkeen vihdoin viimein nukahtaa. Kukaan ei häiritse unta, vain työmaalla kulkevien raskaiden ajoneuvojen ääni voi kantautua sisään, jota korvatulppa suojaa.

Olen nukkunut sikeästi, mutta olenko nukkunut hyvin. Onko uneni enää normaalia ollenkaan? Sylki valuu ja poikani on huomannut minulla olevan hengityskatkoksiakin, kun en niele enkä hengitä ollenkaan.

Miksi ohimoitteni verisuonet ovat pullottaneet koko päivän tähän saakka. Koskiessani niitä ne ovat painoarat ja sattuvat molemmin puolin.

Polkiessani kuntopyörää puolilta öin pihalla kevyesti ilman vastuksia ongelmakohdissa vihloi ja pisteli, jota tapahtuu usein.

Kumpikin puoli otsaonteloiden kohdalta aristaa koko ajan, samoin keskellä päälakea oleva kuhmu, joka ei ole ainoa, kipeän kohdan ollessa myös vähän ylempänä otsassa.

Eihän minulla tietty mikään ole, ihan huvikseen täällä pipo päällä istuskelen, nukuttuani jo toista vuotta pipokin päässäni.

Ei vaivojani ole otettu vakavasti ollenkaan eikä tutkittu mitenkään.

Jos jotain on tehty, niin vähätelty vaan.

Pari päivää sitten mieleeni tuli otsikko: "Vähättelystä vähäsen."


"Miksi ohimoitteni verisuonet ovat pullottaneet koko päivän tähän saakka. Koskiessani niitä ne ovat painoarat ja sattuvat molemmin puolin."

Perjantai, lauantai, sunnuntai - jo kolmatta päivää ohimosuonten arkuutta ja pullotusta kaiken muun lisäksi. Pipo vähän auttaa ja jos saisin tankattua untakin enemmän.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12149  Su 10 Hei 2016, 21:54 (GMT+3)  Aihe: Re: "Vähättelystä vähäsen." Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.7.2016 klo 19.50 kirjoitti:
Admin 9.7.2016 klo 3.26 kirjoitti:
Admin 4.6.2016 klo 14.48 kirjoitti:
Admin 3.6.2016 klo 0.11 kirjoitti:
Admin 27.3.2016 klo 15.13 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 22.49 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 14.57 kirjoitti:
Admin 18.3.2016 klo 2.33 kirjoitti:
Admin 17.3.2016 klo 18.41 kirjoitti:
Eipä ole ollut niin hirveitä synttäreitä ikinä kuin eilen - ainoana herkkuna Cloettan 60 gramman keksisuklaa, jonka jälkeen pääni tulee niin kipeäksi kuin edellä kuvaan:

Lainaus:
Mutta pääkköseni. Ei ole normaalia, että kun syö, niin hetken kuluttua päässä alkaa kirvellä. Päälaelle kehkeytynyt patti on elinvoimainen ja kuumottava ruoan kirvellessä myös otsa- ja poskiontelossa.

Vaikeaa on ollut saada vaivaansa apua. Kaipa ruumiinavauksessa viimein nähdään, mitä sorttia rihma on.


En ollut tuolloin ottanut vielä terbinafiinitablettia, ja vointini oli koko päivän huono ja heikko pelkästään tästä sairaudesta johtuvista seikoista. Alkoholiakaan en ole nauttinut 9/2014 jälkeen yhtään ja samalla linjalla näin sairaana jatketaan. Siitä huolimatta elimistö on liian kovilla, aivan äärirajoilla, jonka huomaa kaikesta. Sairauden jyllätessä päässä otsaonteloidenkin tulehtuminen on fakta, jonka tuntee jo painellessaan kipeää otsaa käsillään 20.1.2016 otettujen magneettikuvienkin todistaessa samaa. Tunsin jo viime keväänä tulehduksen levinneen otsaonteloon, josta huolimatta minut laitettiin odottamaan ja kitumaan näin kauan taudin jatkaessa etenemistään.

Ideologian uhriksi joutumisesta syntyy hirveää jälkeä, josta julmimpana ja karmeimpana esimerkkinä synnytykseni vaurioittaen minut loppuelämäkseni ihan vain sen tähden, että sain synnyttää ilman kivunlievitystä ja välilihanleikkausta ilokaasulaitteiden roikkuessa pelkkinä seinän koristeina. Vaikka luulin kuolevani ja huutoni kuului toimistoon asti, kätilö ja lapseni isä hymyilivät toisilleen anellessani kipulääkkeitä turhaan.

Vasta nyt mieleeni on tullut, että tässäkin on kyse ihan samanlaisesta ideologian uhrina olemisesta. J. Korpelan sivistyssanakirjassa ideologia määritellään näin:

Lainaus:
Sanalla on usein kielteinen sävy: ideologia ajatellaan ahtaaksi oppijärjestelmäksi, joka estää kannattajaansa näkemästä sen kanssa ristiriidassa olevia todellisuuden piirteitä.


Jos lääketieteessä suljetaan silmät joiltakin asioilta niin tehokkaasti, ettei niitä haluta edes nähdä, se on käänteisideologiana pirullista. Uppoudutaan yleisesti hyväksyttyihin sairauksiin ja maailmankuvaan, hylätään kaikki faktat jättäen homesairaat, borrelioosin uhrit ja muut oman onnensa nojaan kitumaan sairauksiin, "joita ei ole" eikä nähdä:

Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena. myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu.


Tutkimuksensa loppuun keksimällään lurituksella "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu" Jarkko Hietanen allekirjoitti 11.2.2014 helvettini jatkumisen ennallaan!

Nähtävästi on niin, ettei Suomessa voi sairastaa poskionteloiden sieni-infektiota. Kuten kirjoittajat tässäkin toteavat, "varma diagnoosi saadaan valitettavan usein vasta ruumiinavauksessa".

Sitä odotellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, miten hyvin sienilääkkeet ovat natsanneet poskiontelotulehdukseeni. Minulla oli karseat, koko päähän levinneet oireet, kun hädissäni 2.3.2016 viimeisenä oljenkortenani päätin aloittaa terbinafiinilääkityksen. Elimistöni oli hätää kärsimässä, ja ensimmäinen 250 milligramman tabletti oli kuin olisi lähettänyt rintamalle alikynnessä oleville sotilaille elintärkeitä paukkuja ylivoimaista vihollista vastaan! Ensimmäisten päivien aikana joka tabletilla otsaontelosta alkoi valua limaa pois pahimpien oireiden hellittäessä pikku hiljaa.

Mutta vaikka terbinafiini on hyvä lääke ja tehoaa moneen patogeeniin, se ei tehoa kaikkiin ja itrakonatsoli voisi olla parempi.


Ongelma ei ole vain se, ettei vatsa toimi normaalisti, josta on tarkoitus kirjoittaa paljon enemmänkin, jahka ehdin ja pysyn hengissä. Olen päätellyt, ettei lihavilla ole siinä tai missään suhteessa mitään ongelmaa; he voivat syödä mussuttaa niin paljon kuin sielu sietää eikä suolenhoitokaan vaadi muuta kuin ahkeraa ulostamista. Mutta jos jo pikku määrästä ruokaa tulee kipeäksi ja vessassa käyminenkin on yhtä tuskaa, laihana pysyy.

Painoni on jo pidempään vakiintunut 166 senttiä pitkässä varressani alle 50 kiloon. Pitkän aikaa se on ollut 49 kiloa, kunnes mennyt senkin alle 48,7 kiloon punnitessani 16.2. ja 28.2.2016, jonka jälkeen 12.3. ollaan oltu jo 47,9 kilossa, kunnes 14.3.2016 tultu pikkaisen ylöspäin 48,3 kiloon.

Ongelmana on se karsea pahoinvointinen olo, kivut ja säryt, jotka ruoka poski- ja otsaonteloissa ja koko päässä tekee. Kuluneena päivänä yritin ratkaista ongelman niin, että katkaisin 250 milligramman terbinafiinitabletin kahteen osaan. Kun ruoan kanssa syö terbinafiinia, ei tule niin paha olo; se on testattu jo moneen kertaan aloitettuani kuurin 2.3.2016.

Oikeasti 250 mg:n tabletti pitäisi jakaa neljään osaan ja ottaa joka ruoan kanssa oma palasensa hillitäkseen sieniloista kehossaan.


Kun elämästä ei voi nauttia enää niin kuin ennen, jäljellä on vain vähäiset nautinnot. Lokakuussa, ennen kuin varsinainen hullunmylly iski päälle voimalla, poikani toi minulle Krupsin kahvimyllyn, josta on ollut paljon iloa. Alkoholin ollessa paitsiossa juodessani vain otsonoitua vettä erilaisten rohtojen kera ja öisin hedelmäteetä, vastajauhetusta papukahvista on ollut paljon iloa. Juon tavallista suodatinkahvia edelleenkin, mutta välillä on mukava herkutella oikein kunnon papukahvillakin. Kerrottuani kummitädilleni innoissani asiasta, että Juhla Mokan pavuista tulee parasta kahvia, hänellä oli tympeä ilme kasvoillaan. Ajattelin hänenkin Juhla Mokan ystävänä innostuvan, lytätessään minua kaikesta. Mutta juhlat olivat päättyneet ja hänen naamionsa valahtanut alas paljastaen kaiken, mitä hän oli vuosien varrella ajatellut ja päätellyt. Astmaan sairastumiseni saattoi vielä ymmärtää, muttei kroonista poskiontelontulehdusta eikä borrelioosia epämääräisine oireineen, joten minussa täytyi viirata jotain, viimeistään ambulanssikyydityksen jälkeen, josta menin hänellekin kertomaan.

Olimme juuri olleet poikani kanssa katsomassa yhtä asuntoa ajateltuamme voida poiketa samalla reissulla kylässä, jos sopisi. Mutta puhelin oli varattu yrittäessäni soittaa parikin kertaa, ja soittaessaan takaisin kummitätini kertoi puhuneensa vanhan työkaverinsa kanssa. Tätini on ollut osana työyhteisöä ja parempaa porukkaa, jossa on tehty vaikka minkälaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan. En syytä tätiäni mistään, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua olisin toivonut. Mikäli hän ja kaltaisensa - joilla ei ole mitään käsitystä tekstin tuottamisen vaatimuksista ja siihen menevästä ajasta - lukevat näitä kirjoituksia, tiedoksi vaan, ettei kaikesta voi kertoa yhtä aikaa. Lyhyessä puhelussakin jää paljon sanomatta niin kuin jossain lääkärin vastaanotolla, vaikka olisi kuinka kipeä ja kärsisi monesta sairaudesta yhtä aikaa. Koko viime kesänkin kirjoittaessani aamusivuja pidin reisieni päällä lämpötyynyä särkyä vastaan kuten nyt ja samasta syystä lataan lämpöpullon joka yö peittovuoreni alle sänkyyn ja käytän yhtä tai kahta myssyä nukkuessani.

On mahdotonta kirjoittaa sairaana joka ikisestä asiasta ylittäessäni itseni pystyessäni edes tähän, mutta niin kuin sanoin, kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee siitä, mitä olen kokenut.

On teknisesti mahdotonta kirjoittaa kaikesta - ja edellä kahvikin oli pelkkänä introna vaan sille, mitä sitten tapahtui. Takautumaa oli se, mitä kummitädistäni kerroin, ja siitäkin on kulunut aikaa, mitä tänään kahvin jälkeen tapahtui. Olin jo katsellut, miten saisin terbinafiinitablettini pilkottua kahdesta osasta neljään osaan, joka ei ilman jakouurteita onnistunut.

Tiesin jo kokemuksesta, mitä saattaisi käydä, mutta enkö saisi näin laihana herkutella vähän ja nauttia elämästä yhtään. Jääkaapissa oli kiellettyä ruotsalaista herkkua, jota en ollut moneen päivään maistanut. Punssi- eli marsipaanirullia. Nam... Söin niitä kahvin kanssa pari jatkaessani kirjoittamista.

Siinä missä ennen ruoka on sykkinyt vain poskiontelossa, nyt se alkoi kirvellä vasemmalla otsaontelossa, jonka jälkeen vasemmalla päälaessa, sitten oikealla.


Että voikaan olla niin kiusattu ja kipeä. Terrorisointimme on jatkunut täällä ennallaan, ainoana muutoksena se, että kaikki menee purkkiin poikani hommaamaan laadukkaaseen laitteeseen. Viime yönä hän oli aikeissa jättää taltioinnin väliin muistamatta ladata akkua, joka riittikin oikein hyvin ja taltioi aamuöisen paukuttelun lisäksi saman myöhemmin aamullakin. Tänäkin iltana jo hiljaisuuden aikana toisen käydessä suihkussa, toinen on kolistellut yläpuolellamme pattereita tms.

Sanoin pojalleni, että muutettuamme pois ongelma jää tänne - kiusaamaan toisia, sitä tarkoitin. Yläkerrasta on alkanut kuulua samanlaista terrorisointia muuallekin kuin meidän suuntaan, seinänaapureilleen tai yläpuolelleen, kostamalla kaikki äänet täysillä. Käry käy vielä joskus ja valheet paljastuvat - valheet, joihin todistusaineistostamme huolimatta uskottiin. Viranomaisten toiminta on ollut raukkamaista ja noloa, jota on törkeästi ja ala-arvoisesti käytetty sairasta ihmistä vastaan.


Oli se melkoinen hetki siellä kylässä, aika ei himmennä sitä - eläkkeellä olevan puoskarin visualisoidessa silmieni edessä, miten säpsähtelen öisin hereille. Monttu auki katselen näytellessään valheellisesti minua, poikani ihmetellessä vieressä ennen kuin saa kaikesta tarpeekseen.

Puoskarit vaarantavat terveyden ja hengen puoskaroidessaan. Jokainen isku, jonka puoskarit iskevät, on poissa vähäisestä elämänvoimasta, jolla pitäisi jaksaa pärjätä.

Lopulta koko elämä on taistelua näitä puoskareita ja kusipäitä vastaan.

Ystävät keventävät taakkaa ja auttavat oikeasti.

Jos kärsimys ja sairaudet ovat oikeasti noin hauskoja, puoskarit voi jättää visualisoimaan niitä, näyttelemään ja leikkimään toisten tuskaa.

- Kirjoittamisessani täällä on noin viikon tauko, miksihän?

Ei ole vain huvittanut vai ollut liian rankkaa?

Totuus lyö vasten kasvoja, mutta puoskari kertoo valheen.

Silmiesi edessä - joita kuukausien valvominen ja kärsiminen painaa.

Kun sätkä on impattu, se alkaa taas. Joka helvetin aamu.

Pom-pom-pom... Pallo iskee lattiaa vasten yhä uudestaan.

Leikkiä koiran kanssa, joka haluaisi mieluummin ulos.

Taustalla lapsikin ulisee kuin koira, jota mami matkii.

Korvatulppa ei auta mitään, ei siihen tärinään.

Eikä puoskarin satuun - ongelmassa, miten kestäisi tämänkin päivän taas.

Kirjoittaa totuuden edes aamusivuihin ennen seuraavaa aamua.


Siellä lienee jo uudet uhrit, eikä tarvita kuin yksi valitus, niin kostonkierre alkaa taas.

Ja kuuluuhan ne äänet ylöspäinkin, kun taisi tulla paljon kovaäänisemmät naapurit meidän jälkeemme, jotka elimme kuin huopatossutehtaalla ja vain riidan aikana paukkui.

Luojan kiitos, että se tosi paha kuormitus kaikkien sairauksien päälle on ohi, kun ei saanut edes levätä rauhassa. Idioottimaisia tuollaiset talot, ja kuinka moni niissä kärsiikään.

Täällä sitä sitten jatketaan toipumista ja potemista ilman mekkalaa.

Parantuisipa sieni-infektiostakin yhtä helposti.

+ + +

Kysymys on, mistä tietää lääkkeiden olevan oikeat?

Siitä, että voi niin paljon paremmin lääkkeet ottaessaan.

Toinen testi on se, kun lääkkeet jäävät ottamatta tai niitä ottaa liian vähän.

Niin kuin nyt keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikkona jäi 250 milligramman terbinafiinista ottamatta toinen puolikas ja flukonatsolia puolta vähemmän 50 milligrammaa. En syönyt illalla enää, joten lääkkeetkin jäivät ruoan kanssa ottamatta.

Nyt sitten torstaina päivällä otin keskiviikkona illalla ottamatta jääneen annoksen terbinafiinia ja flukonatsolia. Mutta palatakseni normaaliin rytmiin takaisin, pilkkoa terbinafiinitabletti aina päivällä ja ottaa loput illalla, ajattelin pärjätä torstainakin vain 125 milligrammalla terbinafiinia ja 50 milligrammalla flukonatsolia.

Tietäessäni, ettei alkoholi, sokeri ja hiilihydraatit sovi minulle, ei enää mikään tavallinen ruoka niin kuin ennen, syksyllä tulee jo kaksi vuotta ilman alkoholin nauttimista - ja sokerin ja hiilihydraattienkin kanssa on oltava varovainen.

Siis salaattia, jossa ei taatusti ole sokeria niin kuin lempikastikkeessani, jota ilman ruoho ei maistuisi miltään.

Pistettyäni heinän poskeeni unohdan koko homman ja ryhdyn laittamaan pyykkiä koneeseen. Tiskatakin pitäisi, kunnes huomaan otsan kalvavan ruoan jälkeen taas.

Liian vähän lääkkeitä, joita saa vain Tallinnasta.


Niin kuin edellä olen kirjoittanut, oireeni ovat pahat ilman oikeita lääkkeitä, jotka ovat sienilääkkeet. Se ei ole pelkästään otsan kaivelua, vaan kirvelyä eri puolilla päätä niin kuin olen kertonut. Vaikka lääkärit rakastavat tyhmiä potilaita ja inhoavat niitä, joilla on jotain aivotoimintaa, minun oli pelastettava itseni ja haettava toisesta EU-maasta oikeat lääkkeet, joita täältä ei ole saanut.

Sienilääkkeet.

Tilanne pääsi liian pahaksi ja oikea lääkitys olisi pitänyt aloittaa aiemmin odottaessani korvapolille pääsyä. Lopulta kun pääsin uuteen leikkaukseen, jossa otsaonteloni pallolaajennettiin ja tukkeutunut ethmoidaalilokero avattiin ja siitä otettiin näytteet, olin siinä vaiheessa syönyt jo yli kuukauden terbinafiinia eikä testit olleet enää asianmukaiset: "Sieninäytteet on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan mykologisen diagnostiikan kuukausiksi." Oli vaan pakko pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä oli, että ainakin röörit otsaonteloihin saatiin auki. Vasemman maksillaariontelon tila 4.4.2016 leikkauksen jälkeen on ollut se, että silmän alla tuntuu laajempi turvonnut alue paikallisen ethmoidaalilokeron sijaan.

Nukun yhä edelleen öisin pipo päässäni otsan kalvamista hellittämään, ja vatsani tärisee vaihtelevasti öisin niin kuin nyt istuessani, samoin reisilihakset tärisevät ja kiristelevät inhottavasti eikä mikään paikka kehossani ole terve tulehduksen jyllätessä nivelissänikin.

Mitä lääkäreiden toiminnasta olen huomannut, he keskustelevat ja konsultoivat keskenään ohi potilaan, jonka yli kävelevät mennen tullen. Mikä lääkärien teorioihin ei mahdu, sitä ei voi olla käytännössäkään, vaikka se olisi potilaan arkipäivää. Taistelemalla lääkärien kanssa menettää vain viimeiset voimansa, jotka tarvitaan helvetissä selviämiseen.

Minulle on jo selvää, ettei lääkärit auta sen enempää, että on elettävä tämän helvetin keskellä vaan päivä ja yö kerrallaan. Seuraavaksi keskityn siihen, että pääsen hakemaan minulle määrättyjä lääkkeitä toisesta EU-maasta, jonne kaikki lääkärikäynnitkin kannattaisi keskittää. Jos suomalainen ihotautilääkäri veloo käynnistä 120-140 euroa ja Virossa yhtä hyvä lääkäri 20-40 euroa, onhan se jotain. Jos joku veloo jostain paljon vähemmän, se ei tarkoita sitä, että hän olisi huono. Suomi on täynnä röyhkeitä ja ahneita lääkäreitä, jotka tekevät työtä vain rahaa vastaan.

Minäkin kirjoitan näitä juttuja selkänahastani ilmaiseksi niin hyvin kuin pystyn. Vasta oikoluin eilen ja viime yönä rustaamani aamusivut, joiden äärellä nukahtelin, mikä on ollut viime aikoina tavallista. Kuulakynä on tippunut usein paperille ja tehnyt nukahtamisestani oman merkintänsä.


Myöhään illalla oli pettymys, että olin ottanut päivän lääkkeistä jo toisenkin annoksen, puolikkaan terbinafiinin 175 mg ja flukonatsolin 50 mg, pääni ikävien oireiden takia. Yö ei ollut mennyt hääppöisesti kylmän jäytäessä niin paljon, ettei peittelytkään auttaneet pojan käytyä kolmekin kertaa asettelemassa peittojani tiiviimmin ja paremmin. Kun reidet ja kankku vaan jäytää, vaikka peitot olisi kuinka hyvin kehoa vasten, se rasittaa kaiken väsymyksen ja surkeuden keskellä. Uni oli tullut jo, mutta heräsin syljen valumiseen poskelle taas, hermostoni ja kaiken ollessa niin loppu. Viiden aikaan aamulla ei auta kuin ladata lämpöpulloa, keskellä kesää, odottaa sen lämpenemistä ja laittaa peittojen alle sänkyyn, jonka jälkeen vihdoin viimein nukahtaa. Kukaan ei häiritse unta, vain työmaalla kulkevien raskaiden ajoneuvojen ääni voi kantautua sisään, jota korvatulppa suojaa.

Olen nukkunut sikeästi, mutta olenko nukkunut hyvin. Onko uneni enää normaalia ollenkaan? Sylki valuu ja poikani on huomannut minulla olevan hengityskatkoksiakin, kun en niele enkä hengitä ollenkaan.

Miksi ohimoitteni verisuonet ovat pullottaneet koko päivän tähän saakka. Koskiessani niitä ne ovat painoarat ja sattuvat molemmin puolin.

Polkiessani kuntopyörää puolilta öin pihalla kevyesti ilman vastuksia ongelmakohdissa vihloi ja pisteli, jota tapahtuu usein.

Kumpikin puoli otsaonteloiden kohdalta aristaa koko ajan, samoin keskellä päälakea oleva kuhmu, joka ei ole ainoa, kipeän kohdan ollessa myös vähän ylempänä otsassa.

Eihän minulla tietty mikään ole, ihan huvikseen täällä pipo päällä istuskelen, nukuttuani jo toista vuotta pipokin päässäni.

Ei vaivojani ole otettu vakavasti ollenkaan eikä tutkittu mitenkään.

Jos jotain on tehty, niin vähätelty vaan.

Pari päivää sitten mieleeni tuli otsikko: "Vähättelystä vähäsen."


"Miksi ohimoitteni verisuonet ovat pullottaneet koko päivän tähän saakka. Koskiessani niitä ne ovat painoarat ja sattuvat molemmin puolin."

Perjantai, lauantai, sunnuntai - jo kolmatta päivää ohimosuonten arkuutta ja pullotusta kaiken muun lisäksi. Pipo vähän auttaa ja jos saisin tankattua untakin enemmän.


Oikeasti tuo ohimovaltimoiden pullistuminen ja kipu tuntuvat inhottavilta. Kestettyäni sitä jo vuorokauden täytyihän meikän googlata ja ottaa vähän selvää.

Löytyi muun muassa tällainen:

Temporaaliarteriitti ja polymyalgia rheumatica (lihasreuma): Varhainen toteaminen ja nopea hoito estävät näönmenetyksen

Lainaus:
Temporaaliarteriitti ilmenee toisaalta yleisoirein, toisaalta paikallisin oirein johtuen vaurioituneiden elimien hapenpuutteesta. Tauti ei yleensä ala äkillisesti, vaan useammin hiipien. Yleisin oire on päänsärky ohimolla tai takaraivossa, tai epämääräinen päänsärky. Tyypillistä on, että päänsärky on täysin uusi tai että se on eriluontoinen aikaisempaan päänsärkyyn verrattuna. Hiuspohjaa voi samalla aristaa, joko paikallisesti tai epämääräisesti.

Lainaus:
Kasvokipua, nielemisvaivoja, kitalaen kipua, korvakipua ja kurkkukipua on kuvattu.

Lainaus:
Luonteenomaista polymyalgia rheumaticalle on niskan, hartioiden, olkavarsien, lantion seudun ja reisien kipu sekä aamujäykkyys.


Aika epämääräisiä oireita, joita meikälläkin on; nielemisvaivoja ja jatkuvaa reisisärkyä ynnä muuta, joiden kanssa on joutunut elämään. Katteettomista mainoksista huolimatta tilanne Tampereella on aivan sama kuin Helsingissä, jossa kirjoitin omalääkärini olevan Taivaassa. Rukoilu harvemmin tappaa niin kuin väärä hoito, joten kannattaa pysyä rauhallisena vaan. Verenpainetta ei ole mitään ihmeellisiä lukemia; kaivoin vanhan mittarini naftaliinista esiin ja vaihdoin kymmenen vuoden mittaamistauon aikana vuotaneet patterit uusiin. Levossa eilen illalla poikani mitatessa yläpaine oli 82, alapaine 54 ja pulssi 61. Mitatessani itse istualtani yläpaine oli yhdeksänkymmenen luokkaa, alapaine kuudessakympissä niin kuin pulssikin. Kymmenen vuotta sitten mitattuani edellisen kerran paineitani lukemat olivat 16.12.2006: 98 yläpaine, 56 alapaine ja pulssi 58 sängyssä maatessani. Verenpainekorttini mukaan olen jaksanut mitata verenpainettani vuosina 1999, 2000, 2004, 2005 ja 2006 lyhyitä aikoja, jonka jälkeen innostukseni on lopahtanut. Sen jälkeen on aikaa kulunut ja reissussa rähjääntynyt, homeloukun ja punkinpuremien tehtyä selvää jälkeä ja jätettyä oman onnensa nojaan potemaan ja lääkitsemään itseään.

Vaikka viime yönä ennen nukahtamista ohimot tuntuivat edelleen inhottavilta, ajattelin mietintämyssy päässäni unen voivan auttaa. Nyt tänään tilanteen ollessa sama kuin eilen mietin, mitä lääkettä ottaisin. Jos kokeilisin Flixonasea, joka lienee vahvinta, mitä minulla on. Niin teinkin, ja sain kortisonista taas hirveän tärinän, joka jatkuu vieläkin.

Eipä ole nämä lääkärin hommatkaan helppoja, joita joutuu alvariinsa hoitelemaan. Ihan rauhallisin mielin tässä kuitenkin ollaan, täristään ja mietitään, milloin otan Flixonasea uudestaan, vaikkei sovikaan systeemiseen sieni-infektioon yhtään.



- Äijät hei, tässä on teille oikeaa lääkettä!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12171  Ke 27 Hei 2016, 2:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Olen niin kusessa kuin ihmisreppana vaan voi olla.

Parhaillaan on menossa Sandozin terbinafiinia pitkään kestäneen alkuperäisen Lamisilin jälkeen.

Ensimmäistä liuskaa vasta syön ja ihaillut jo Sandozin upeita tabletteja, joissa halkaisu-urat on lovettu molemmin puolin. Siitä kelpaa nauttia 125 milligrammaa kaksi kertaa päivässä flukonatsolin kera, jota sitäkin kaksi kertaa 50 milligrammaa päivässä.

Huomasinpa vaan tiistaina, etten kai muistanutkaan ottaa maanantaina toista annosta lääkkeistä ollenkaan, ja ajattelin tehdä saman tempun nyt halkaistakseni vasta keskiviikkona uuden terbinafiinitabletin. Joten sain tiistainakin vain 125 milligrammaa terbinafiinia ja 50 milligrammaa flukonatsolia maanantain perään.

Kuinka ollakaan, poikani oli ostanut ison pussillisen Fazerin Pantteri Mixiä, jota puputti nenäni edessä. Sieni-infektiossa mikään makea ei ole ok, mutta halusin maistaa. Pussissa toiset salmiakit olivat makeampia kuin toiset, ja syljin makeamman pois mussuttaen perään suolaisempia, joissa niissäkin on tuhottomasti sokeria.

Ennen terbinafiinikuurin aloittamista viime keväänä 2.3.2016 kaikki ruoka alkoi jyskyttää keskellä päätäni olevassa kuhmussa, jonka jälkeen kuurin jatkuessa jyskyttäminen heikkeni ja loppui sienilääkkeitten ansiosta.

Nykyisen kuurin aikana olen joskus aiemminkin unohtanut ottaa lääkkeeni, jonka jälkeen tapahtui sama kuin nyt yöllä, eli päälaella alkoi jyskyttää taas, se saatanan sokeri.

Se ei vaan ole normaalia eikä ohimosuonten särky ja silminnähtävä turvotuskaan, johon hädässäni käytin kaksi viikkoa Flixonasea hellittäen hetkeksi ja jatkuen taas.

Aika huonoa on vaivojen hoito, joita Suomessa ei haluta nähdä eikä tutkiakaan.

Mitä lääkärit ovat edes vähättelemään kenenkään kärsimystä? Ilman pitkää sienilääkekuuria en olisi päässyt edes varvastupoista eroon, voituani vasta nyt 13 vuoden rasituksen jälkeen levätä siitäkin hommasta vähän.

Syvä huokaus ja paljon pohdittavaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12236  Ti 09 Elo 2016, 5:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.7.2016 klo 2.28 kirjoitti:
Olen niin kusessa kuin ihmisreppana vaan voi olla.

Parhaillaan on menossa Sandozin terbinafiinia pitkään kestäneen alkuperäisen Lamisilin jälkeen.

Ensimmäistä liuskaa vasta syön ja ihaillut jo Sandozin upeita tabletteja, joissa halkaisu-urat on lovettu molemmin puolin. Siitä kelpaa nauttia 125 milligrammaa kaksi kertaa päivässä flukonatsolin kera, jota sitäkin kaksi kertaa 50 milligrammaa päivässä.

Huomasinpa vaan tiistaina, etten kai muistanutkaan ottaa maanantaina toista annosta lääkkeistä ollenkaan, ja ajattelin tehdä saman tempun nyt halkaistakseni vasta keskiviikkona uuden terbinafiinitabletin. Joten sain tiistainakin vain 125 milligrammaa terbinafiinia ja 50 milligrammaa flukonatsolia maanantain perään.

Kuinka ollakaan, poikani oli ostanut ison pussillisen Fazerin Pantteri Mixiä, jota puputti nenäni edessä. Sieni-infektiossa mikään makea ei ole ok, mutta halusin maistaa. Pussissa toiset salmiakit olivat makeampia kuin toiset, ja syljin makeamman pois mussuttaen perään suolaisempia, joissa niissäkin on tuhottomasti sokeria.

Ennen terbinafiinikuurin aloittamista viime keväänä 2.3.2016 kaikki ruoka alkoi jyskyttää keskellä päätäni olevassa kuhmussa, jonka jälkeen kuurin jatkuessa jyskyttäminen heikkeni ja loppui sienilääkkeitten ansiosta.

Nykyisen kuurin aikana olen joskus aiemminkin unohtanut ottaa lääkkeeni, jonka jälkeen tapahtui sama kuin nyt yöllä, eli päälaella alkoi jyskyttää taas, se saatanan sokeri.

Se ei vaan ole normaalia eikä ohimosuonten särky ja silminnähtävä turvotuskaan, johon hädässäni käytin kaksi viikkoa Flixonasea hellittäen hetkeksi ja jatkuen taas.

Aika huonoa on vaivojen hoito, joita Suomessa ei haluta nähdä eikä tutkiakaan.

Mitä lääkärit ovat edes vähättelemään kenenkään kärsimystä? Ilman pitkää sienilääkekuuria en olisi päässyt edes varvastupoista eroon, voituani vasta nyt 13 vuoden rasituksen jälkeen levätä siitäkin hommasta vähän.

Syvä huokaus ja paljon pohdittavaa.


Lääkäreiden yhdistyessä rinta rinnan potilaita vastaan, mitä siitä tulee?

- Ruumiita.

Päivät pitenevät yrittäessään kaiken kärsimyksen päälle saada jotain oikeutta.

Edellisen kirjoitusrupeaman jälkeen piti paneutua vielä oikaisemaan potilasmerkintöjä.

Ei ne halua, mutta siitä on jatkettava.

Saatuani yhden sähköpostin lähtemään huomasin ennen neljää, että aamusivut ovat kesken ja höyryhengitykset ja muut ottamatta.

- Koska on sen ja kaiken tämän kohtelun arvoinen suomettuneessa Suomessa, siitä piti jatkaa.

Ei ole pelkästään niin, että kirjoittaisin tänne vain pitäessäni aamusivuni ajan tasalla kaikesta.

Saatuani sivuni oikolukua vaille valmiiksi kosketin kevyesti päätäni, joka on ollut jo pitkään kosketusarka. Kuumottava alue keskellä päälakea on paisunut aina vain isommaksi eikä siihen sopisi koskea yhtään.

Vielä aivot toimivat, vaikka olen niin kipeä ja minuun sattuu.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12237  Ke 10 Elo 2016, 0:27 (GMT+3)  Aihe: Tattista vaan, se on tatti. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 9.8.2016 klo 5.34 kirjoitti:
Admin 27.7.2016 klo 2.28 kirjoitti:
Olen niin kusessa kuin ihmisreppana vaan voi olla.

Parhaillaan on menossa Sandozin terbinafiinia pitkään kestäneen alkuperäisen Lamisilin jälkeen.

Ensimmäistä liuskaa vasta syön ja ihaillut jo Sandozin upeita tabletteja, joissa halkaisu-urat on lovettu molemmin puolin. Siitä kelpaa nauttia 125 milligrammaa kaksi kertaa päivässä flukonatsolin kera, jota sitäkin kaksi kertaa 50 milligrammaa päivässä.

Huomasinpa vaan tiistaina, etten kai muistanutkaan ottaa maanantaina toista annosta lääkkeistä ollenkaan, ja ajattelin tehdä saman tempun nyt halkaistakseni vasta keskiviikkona uuden terbinafiinitabletin. Joten sain tiistainakin vain 125 milligrammaa terbinafiinia ja 50 milligrammaa flukonatsolia maanantain perään.

Kuinka ollakaan, poikani oli ostanut ison pussillisen Fazerin Pantteri Mixiä, jota puputti nenäni edessä. Sieni-infektiossa mikään makea ei ole ok, mutta halusin maistaa. Pussissa toiset salmiakit olivat makeampia kuin toiset, ja syljin makeamman pois mussuttaen perään suolaisempia, joissa niissäkin on tuhottomasti sokeria.

Ennen terbinafiinikuurin aloittamista viime keväänä 2.3.2016 kaikki ruoka alkoi jyskyttää keskellä päätäni olevassa kuhmussa, jonka jälkeen kuurin jatkuessa jyskyttäminen heikkeni ja loppui sienilääkkeitten ansiosta.

Nykyisen kuurin aikana olen joskus aiemminkin unohtanut ottaa lääkkeeni, jonka jälkeen tapahtui sama kuin nyt yöllä, eli päälaella alkoi jyskyttää taas, se saatanan sokeri.

Se ei vaan ole normaalia eikä ohimosuonten särky ja silminnähtävä turvotuskaan, johon hädässäni käytin kaksi viikkoa Flixonasea hellittäen hetkeksi ja jatkuen taas.

Aika huonoa on vaivojen hoito, joita Suomessa ei haluta nähdä eikä tutkiakaan.

Mitä lääkärit ovat edes vähättelemään kenenkään kärsimystä? Ilman pitkää sienilääkekuuria en olisi päässyt edes varvastupoista eroon, voituani vasta nyt 13 vuoden rasituksen jälkeen levätä siitäkin hommasta vähän.

Syvä huokaus ja paljon pohdittavaa.


Lääkäreiden yhdistyessä rinta rinnan potilaita vastaan, mitä siitä tulee?

- Ruumiita.

Päivät pitenevät yrittäessään kaiken kärsimyksen päälle saada jotain oikeutta.

Edellisen kirjoitusrupeaman jälkeen piti paneutua vielä oikaisemaan potilasmerkintöjä.

Ei ne halua, mutta siitä on jatkettava.

Saatuani yhden sähköpostin lähtemään huomasin ennen neljää, että aamusivut ovat kesken ja höyryhengitykset ja muut ottamatta.

- Koska on sen ja kaiken tämän kohtelun arvoinen suomettuneessa Suomessa, siitä piti jatkaa.

Ei ole pelkästään niin, että kirjoittaisin tänne vain pitäessäni aamusivuni ajan tasalla kaikesta.

Saatuani sivuni oikolukua vaille valmiiksi kosketin kevyesti päätäni, joka on ollut jo pitkään kosketusarka. Kuumottava alue keskellä päälakea on paisunut aina vain isommaksi eikä siihen sopisi koskea yhtään.

Vielä aivot toimivat, vaikka olen niin kipeä ja minuun sattuu.


Katsoessani juuri illalla viimeisiä päältäkävelymerkintöjä, potilaskertomuksia toisin sanoen, tajusin, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta taistella lääkäreitä vastaan heidän omassa pelissään. Jo fyysisesti nuo pulleat, raavaat karjut päihittävät minut pienen naisen mennen tullen eikä heitä kiinnosta pätkääkään, nukunko pipo päässä yöni vai en, täriseekö vatsani vai ei, onko minulla Suomessa kiellettyä sieni-infektiota tai ei.

Koska olen niin saatanan terve ja valitan turhasta eikä immuunipuolustuksessani ole mitään häikkää, mitä kannattaisi kuolevalta edes tutkiakaan, postaan pari vanhaa tutkimustani tänne. Ensimmäinen on syksyltä 1993 ihottuman levittyä pitkin kehoani, jota en käy sen tarkempaa kuvaamaan kirjattuani jotain taustaa tuonne. Jostain syystä asenne silloin oli kuitenkin eri ylilääkäri Kariniemen anellessa minua osastolle sisään, että olisivat voineet tutkia meikän tarkkaan. Eikö olisi ketään, joka voisi katsoa lastani, hän intti. Että olisin dropannut niin pienen vaan jonnekin, no way. Jälkimmäinen on sitten Valtosen syksyllä 2012 määräämä komplementti- ja reumatutkimus, joka haukkasi sairauskuluvakuutustani rapialla 400 eurolla. Vakuutus on vaan huvennut loppuun ilman, että olisin saanut apua mihinkään.


HYKS IPKL 6.10.1993


AAVA 23.8.2012

Enemmän komplementtipuutoksista voi lukea vaikka täältä:

Kliinisesti merkittävät komplementtipuutokset
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12239  Pe 12 Elo 2016, 1:01 (GMT+3)  Aihe: Re: Tattista vaan, se on tatti. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.8.2016 klo 0.27 kirjoitti:
Admin 9.8.2016 klo 5.34 kirjoitti:
Admin 27.7.2016 klo 2.28 kirjoitti:
Olen niin kusessa kuin ihmisreppana vaan voi olla.

Parhaillaan on menossa Sandozin terbinafiinia pitkään kestäneen alkuperäisen Lamisilin jälkeen.

Ensimmäistä liuskaa vasta syön ja ihaillut jo Sandozin upeita tabletteja, joissa halkaisu-urat on lovettu molemmin puolin. Siitä kelpaa nauttia 125 milligrammaa kaksi kertaa päivässä flukonatsolin kera, jota sitäkin kaksi kertaa 50 milligrammaa päivässä.

Huomasinpa vaan tiistaina, etten kai muistanutkaan ottaa maanantaina toista annosta lääkkeistä ollenkaan, ja ajattelin tehdä saman tempun nyt halkaistakseni vasta keskiviikkona uuden terbinafiinitabletin. Joten sain tiistainakin vain 125 milligrammaa terbinafiinia ja 50 milligrammaa flukonatsolia maanantain perään.

Kuinka ollakaan, poikani oli ostanut ison pussillisen Fazerin Pantteri Mixiä, jota puputti nenäni edessä. Sieni-infektiossa mikään makea ei ole ok, mutta halusin maistaa. Pussissa toiset salmiakit olivat makeampia kuin toiset, ja syljin makeamman pois mussuttaen perään suolaisempia, joissa niissäkin on tuhottomasti sokeria.

Ennen terbinafiinikuurin aloittamista viime keväänä 2.3.2016 kaikki ruoka alkoi jyskyttää keskellä päätäni olevassa kuhmussa, jonka jälkeen kuurin jatkuessa jyskyttäminen heikkeni ja loppui sienilääkkeitten ansiosta.

Nykyisen kuurin aikana olen joskus aiemminkin unohtanut ottaa lääkkeeni, jonka jälkeen tapahtui sama kuin nyt yöllä, eli päälaella alkoi jyskyttää taas, se saatanan sokeri.

Se ei vaan ole normaalia eikä ohimosuonten särky ja silminnähtävä turvotuskaan, johon hädässäni käytin kaksi viikkoa Flixonasea hellittäen hetkeksi ja jatkuen taas.

Aika huonoa on vaivojen hoito, joita Suomessa ei haluta nähdä eikä tutkiakaan.

Mitä lääkärit ovat edes vähättelemään kenenkään kärsimystä? Ilman pitkää sienilääkekuuria en olisi päässyt edes varvastupoista eroon, voituani vasta nyt 13 vuoden rasituksen jälkeen levätä siitäkin hommasta vähän.

Syvä huokaus ja paljon pohdittavaa.


Lääkäreiden yhdistyessä rinta rinnan potilaita vastaan, mitä siitä tulee?

- Ruumiita.

Päivät pitenevät yrittäessään kaiken kärsimyksen päälle saada jotain oikeutta.

Edellisen kirjoitusrupeaman jälkeen piti paneutua vielä oikaisemaan potilasmerkintöjä.

Ei ne halua, mutta siitä on jatkettava.

Saatuani yhden sähköpostin lähtemään huomasin ennen neljää, että aamusivut ovat kesken ja höyryhengitykset ja muut ottamatta.

- Koska on sen ja kaiken tämän kohtelun arvoinen suomettuneessa Suomessa, siitä piti jatkaa.

Ei ole pelkästään niin, että kirjoittaisin tänne vain pitäessäni aamusivuni ajan tasalla kaikesta.

Saatuani sivuni oikolukua vaille valmiiksi kosketin kevyesti päätäni, joka on ollut jo pitkään kosketusarka. Kuumottava alue keskellä päälakea on paisunut aina vain isommaksi eikä siihen sopisi koskea yhtään.

Vielä aivot toimivat, vaikka olen niin kipeä ja minuun sattuu.


Katsoessani juuri illalla viimeisiä päältäkävelymerkintöjä, potilaskertomuksia toisin sanoen, tajusin, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta taistella lääkäreitä vastaan heidän omassa pelissään. Jo fyysisesti nuo pulleat, raavaat karjut päihittävät minut pienen naisen mennen tullen eikä heitä kiinnosta pätkääkään, nukunko pipo päässä yöni vai en, täriseekö vatsani vai ei, onko minulla Suomessa kiellettyä sieni-infektiota tai ei.

Koska olen niin saatanan terve ja valitan turhasta eikä immuunipuolustuksessani ole mitään häikkää, mitä kannattaisi kuolevalta edes tutkiakaan, postaan pari vanhaa tutkimustani tänne. Ensimmäinen on syksyltä 1993 ihottuman levittyä pitkin kehoani, jota en käy sen tarkempaa kuvaamaan kirjattuani jotain taustaa tuonne. Jostain syystä asenne silloin oli kuitenkin eri ylilääkäri Kariniemen anellessa minua osastolle sisään, että olisivat voineet tutkia meikän tarkkaan. Eikö olisi ketään, joka voisi katsoa lastani, hän intti. Että olisin dropannut niin pienen vaan jonnekin, no way. Jälkimmäinen on sitten Valtosen syksyllä 2012 määräämä komplementti- ja reumatutkimus, joka haukkasi sairauskuluvakuutustani rapialla 400 eurolla. Vakuutus on vaan huvennut loppuun ilman, että olisin saanut apua mihinkään.


HYKS IPKL 6.10.1993


AAVA 23.8.2012

Enemmän komplementtipuutoksista voi lukea vaikka täältä:

Kliinisesti merkittävät komplementtipuutokset


Torstaina 11.8.2016 kello 23.55.

Että pitäisi ajatella laajempia kokonaisuuksia, jotenkin niin minua toruttiin. Husissa.

No, täällä Taysissä ei ruoho ole ollut paljoa vihreämpää.

Olen saanut nukkua pipo päässä koko kesän ja hakea apuni muualta kuin Suomesta ihan niin kuin Hesassakin loppuaikoina.

Mutta jos katsoo Kantan reseptitietoja, lääketieteellisesti katsottuna minua ei vaivaa juuri mikään. Kaikki sairauteni ovat ns. luulosairauksia ja olen terve kuin pukki. Eihän yli viisikymppisillä yleensäkään ole mitään kremppaa, Suomessa kaikki ovat terveitä.

Sen, että nukun pipo päässäni, täytyy olla äärimmäistä hupia. Miksi en ole aina nukkunut pipo päässäni, ennen kevättä 2015, jolloin otsa alkoi kalvamaan?

Miksi ruoka ei ole aina aiheuttanut ongelmia, kuin vasta alkuvuodesta 2010?

Miksi kesällä 2016 meillä ei ole ollut jääkaapissa yhtään perunaa?

Rakastan perunaa, mutta vain riisi jotenkuten menettelee.

Miksi kaikki ruoka on pahasta ja hetken kuluttua kirvelee ja sykkii päässä?

Sienilääkkeet ovat auttaneet paljon, mutta eivät päästäneet piinasta.

Ei saa syödä paljoa kerralla.

Painoni on tänä kesänä tippunut alle 48 kilon, painoindeksin ollessa 17,3 nyt.

Ei tarvitse laskea kaloreita, voisi syödä vaan.

Ihmiset ovat niin, niin lihavia ja minä olen niin laiha.

Välillä ihmettelen, mistä ne kaikki kilot oikein saadaan.

Paljon täytyy syödä ja vielä enemmän juoda. Alkoholia.

Siitä saa läskiä ja oikein komeita kyljyksiä.

Bonuspannu.

Riisin ja kasvisten sijaan alkuperäiset lohkoperunat.

Antaa mennä vaan, vaikka lääkkeet ovat jääneet kotiin.

Kiva syödä muutakin kuin aina vain salaattia.

Saa vähän voimaa.

Joku muukin.

Maan pinnalle takaisin.

Ei kulu kauaa, kun päälaella alkaa kirvellä ja sen jälkeen sykkiä, ja vasemmalla otsaontelossakin kalvaa.

Kello 0.50 perjantaina 12.8.2016 iltalääkkeiden jäätyä väliin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12242  Pe 12 Elo 2016, 14:18 (GMT+3)  Aihe: Re: Tattista vaan, se on tatti. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.8.2016 klo 1.01 kirjoitti:
Admin 10.8.2016 klo 0.27 kirjoitti:
Admin 9.8.2016 klo 5.34 kirjoitti:
Admin 27.7.2016 klo 2.28 kirjoitti:
Olen niin kusessa kuin ihmisreppana vaan voi olla.

Parhaillaan on menossa Sandozin terbinafiinia pitkään kestäneen alkuperäisen Lamisilin jälkeen.

Ensimmäistä liuskaa vasta syön ja ihaillut jo Sandozin upeita tabletteja, joissa halkaisu-urat on lovettu molemmin puolin. Siitä kelpaa nauttia 125 milligrammaa kaksi kertaa päivässä flukonatsolin kera, jota sitäkin kaksi kertaa 50 milligrammaa päivässä.

Huomasinpa vaan tiistaina, etten kai muistanutkaan ottaa maanantaina toista annosta lääkkeistä ollenkaan, ja ajattelin tehdä saman tempun nyt halkaistakseni vasta keskiviikkona uuden terbinafiinitabletin. Joten sain tiistainakin vain 125 milligrammaa terbinafiinia ja 50 milligrammaa flukonatsolia maanantain perään.

Kuinka ollakaan, poikani oli ostanut ison pussillisen Fazerin Pantteri Mixiä, jota puputti nenäni edessä. Sieni-infektiossa mikään makea ei ole ok, mutta halusin maistaa. Pussissa toiset salmiakit olivat makeampia kuin toiset, ja syljin makeamman pois mussuttaen perään suolaisempia, joissa niissäkin on tuhottomasti sokeria.

Ennen terbinafiinikuurin aloittamista viime keväänä 2.3.2016 kaikki ruoka alkoi jyskyttää keskellä päätäni olevassa kuhmussa, jonka jälkeen kuurin jatkuessa jyskyttäminen heikkeni ja loppui sienilääkkeitten ansiosta.

Nykyisen kuurin aikana olen joskus aiemminkin unohtanut ottaa lääkkeeni, jonka jälkeen tapahtui sama kuin nyt yöllä, eli päälaella alkoi jyskyttää taas, se saatanan sokeri.

Se ei vaan ole normaalia eikä ohimosuonten särky ja silminnähtävä turvotuskaan, johon hädässäni käytin kaksi viikkoa Flixonasea hellittäen hetkeksi ja jatkuen taas.

Aika huonoa on vaivojen hoito, joita Suomessa ei haluta nähdä eikä tutkiakaan.

Mitä lääkärit ovat edes vähättelemään kenenkään kärsimystä? Ilman pitkää sienilääkekuuria en olisi päässyt edes varvastupoista eroon, voituani vasta nyt 13 vuoden rasituksen jälkeen levätä siitäkin hommasta vähän.

Syvä huokaus ja paljon pohdittavaa.


Lääkäreiden yhdistyessä rinta rinnan potilaita vastaan, mitä siitä tulee?

- Ruumiita.

Päivät pitenevät yrittäessään kaiken kärsimyksen päälle saada jotain oikeutta.

Edellisen kirjoitusrupeaman jälkeen piti paneutua vielä oikaisemaan potilasmerkintöjä.

Ei ne halua, mutta siitä on jatkettava.

Saatuani yhden sähköpostin lähtemään huomasin ennen neljää, että aamusivut ovat kesken ja höyryhengitykset ja muut ottamatta.

- Koska on sen ja kaiken tämän kohtelun arvoinen suomettuneessa Suomessa, siitä piti jatkaa.

Ei ole pelkästään niin, että kirjoittaisin tänne vain pitäessäni aamusivuni ajan tasalla kaikesta.

Saatuani sivuni oikolukua vaille valmiiksi kosketin kevyesti päätäni, joka on ollut jo pitkään kosketusarka. Kuumottava alue keskellä päälakea on paisunut aina vain isommaksi eikä siihen sopisi koskea yhtään.

Vielä aivot toimivat, vaikka olen niin kipeä ja minuun sattuu.


Katsoessani juuri illalla viimeisiä päältäkävelymerkintöjä, potilaskertomuksia toisin sanoen, tajusin, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta taistella lääkäreitä vastaan heidän omassa pelissään. Jo fyysisesti nuo pulleat, raavaat karjut päihittävät minut pienen naisen mennen tullen eikä heitä kiinnosta pätkääkään, nukunko pipo päässä yöni vai en, täriseekö vatsani vai ei, onko minulla Suomessa kiellettyä sieni-infektiota tai ei.

Koska olen niin saatanan terve ja valitan turhasta eikä immuunipuolustuksessani ole mitään häikkää, mitä kannattaisi kuolevalta edes tutkiakaan, postaan pari vanhaa tutkimustani tänne. Ensimmäinen on syksyltä 1993 ihottuman levittyä pitkin kehoani, jota en käy sen tarkempaa kuvaamaan kirjattuani jotain taustaa tuonne. Jostain syystä asenne silloin oli kuitenkin eri ylilääkäri Kariniemen anellessa minua osastolle sisään, että olisivat voineet tutkia meikän tarkkaan. Eikö olisi ketään, joka voisi katsoa lastani, hän intti. Että olisin dropannut niin pienen vaan jonnekin, no way. Jälkimmäinen on sitten Valtosen syksyllä 2012 määräämä komplementti- ja reumatutkimus, joka haukkasi sairauskuluvakuutustani rapialla 400 eurolla. Vakuutus on vaan huvennut loppuun ilman, että olisin saanut apua mihinkään.


HYKS IPKL 6.10.1993


AAVA 23.8.2012

Enemmän komplementtipuutoksista voi lukea vaikka täältä:

Kliinisesti merkittävät komplementtipuutokset


Torstaina 11.8.2016 kello 23.55.

Että pitäisi ajatella laajempia kokonaisuuksia, jotenkin niin minua toruttiin. Husissa.

No, täällä Taysissä ei ruoho ole ollut paljoa vihreämpää.

Olen saanut nukkua pipo päässä koko kesän ja hakea apuni muualta kuin Suomesta ihan niin kuin Hesassakin loppuaikoina.

Mutta jos katsoo Kantan reseptitietoja, lääketieteellisesti katsottuna minua ei vaivaa juuri mikään. Kaikki sairauteni ovat ns. luulosairauksia ja olen terve kuin pukki. Eihän yli viisikymppisillä yleensäkään ole mitään kremppaa, Suomessa kaikki ovat terveitä.

Sen, että nukun pipo päässäni, täytyy olla äärimmäistä hupia. Miksi en ole aina nukkunut pipo päässäni, ennen kevättä 2015, jolloin otsa alkoi kalvamaan?

Miksi ruoka ei ole aina aiheuttanut ongelmia, kuin vasta alkuvuodesta 2010?

Miksi kesällä 2016 meillä ei ole ollut jääkaapissa yhtään perunaa?

Rakastan perunaa, mutta vain riisi jotenkuten menettelee.

Miksi kaikki ruoka on pahasta ja hetken kuluttua kirvelee ja sykkii päässä?

Sienilääkkeet ovat auttaneet paljon, mutta eivät päästäneet piinasta.

Ei saa syödä paljoa kerralla.

Painoni on tänä kesänä tippunut alle 48 kilon, painoindeksin ollessa 17,3 nyt.

Ei tarvitse laskea kaloreita, voisi syödä vaan.

Ihmiset ovat niin, niin lihavia ja minä olen niin laiha.

Välillä ihmettelen, mistä ne kaikki kilot oikein saadaan.

Paljon täytyy syödä ja vielä enemmän juoda. Alkoholia.

Siitä saa läskiä ja oikein komeita kyljyksiä.

Bonuspannu.

Riisin ja kasvisten sijaan alkuperäiset lohkoperunat.

Antaa mennä vaan, vaikka lääkkeet ovat jääneet kotiin.

Kiva syödä muutakin kuin aina vain salaattia.

Saa vähän voimaa.

Joku muukin.

Maan pinnalle takaisin.

Ei kulu kauaa, kun päälaella alkaa kirvellä ja sen jälkeen sykkiä, ja vasemmalla otsaontelossakin kalvaa.

Kello 0.50 perjantaina 12.8.2016 iltalääkkeiden jäätyä väliin.


Eikä pelkästään ilo ja suru, vaan myös viha kaikesta vääryydestä, jota on joutunut sietämään.

Rustatessa yöllä aamusivuni loppuun söin nälkääni niin kuin ihmisillä on tapana syödä.

Antaa mennä vaan loputkin cashewpähkinöistä.

Se ei ollut liikaa kuin vain minulle, joka en saisi syödä mitään.

Pitäisi vaan ajatella laajempia kokonaisuuksia ja kaikkia niitä ihmisiä ja lääkäreitä, joiden ei tarvitse nukkua pipo päässä öisin eikä elää laihana kuin biafralaiset.

Kolmas aamu peräkkäin vapistessani jo ennen ylösnousua.

Syön sitten tahi en.

Näin sitkeää luulotautia ei ole kellään.

Ei edes lääkäreillä, jotka ovat kivunneet korkealle norsunluutorniin sairasta kansaa karkuun.

Että eivät näkisi. Tätä. Kaikkea.

Metsän keskellä on hylätty mielisairaala.

Siellä lääkärit voisivat maistaa omaa lääkettään.

Vaikka tätä, mistä kirjoitan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12244  La 13 Elo 2016, 0:52 (GMT+3)  Aihe: Tattista vaan, päässäni kasvaa tatti. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 12.8.2016 klo 14.18 kirjoitti:
Admin 12.8.2016 klo 1.01 kirjoitti:
Admin 10.8.2016 klo 0.27 kirjoitti:
Admin 9.8.2016 klo 5.34 kirjoitti:
Admin 27.7.2016 klo 2.28 kirjoitti:
Olen niin kusessa kuin ihmisreppana vaan voi olla.

Parhaillaan on menossa Sandozin terbinafiinia pitkään kestäneen alkuperäisen Lamisilin jälkeen.

Ensimmäistä liuskaa vasta syön ja ihaillut jo Sandozin upeita tabletteja, joissa halkaisu-urat on lovettu molemmin puolin. Siitä kelpaa nauttia 125 milligrammaa kaksi kertaa päivässä flukonatsolin kera, jota sitäkin kaksi kertaa 50 milligrammaa päivässä.

Huomasinpa vaan tiistaina, etten kai muistanutkaan ottaa maanantaina toista annosta lääkkeistä ollenkaan, ja ajattelin tehdä saman tempun nyt halkaistakseni vasta keskiviikkona uuden terbinafiinitabletin. Joten sain tiistainakin vain 125 milligrammaa terbinafiinia ja 50 milligrammaa flukonatsolia maanantain perään.

Kuinka ollakaan, poikani oli ostanut ison pussillisen Fazerin Pantteri Mixiä, jota puputti nenäni edessä. Sieni-infektiossa mikään makea ei ole ok, mutta halusin maistaa. Pussissa toiset salmiakit olivat makeampia kuin toiset, ja syljin makeamman pois mussuttaen perään suolaisempia, joissa niissäkin on tuhottomasti sokeria.

Ennen terbinafiinikuurin aloittamista viime keväänä 2.3.2016 kaikki ruoka alkoi jyskyttää keskellä päätäni olevassa kuhmussa, jonka jälkeen kuurin jatkuessa jyskyttäminen heikkeni ja loppui sienilääkkeitten ansiosta.

Nykyisen kuurin aikana olen joskus aiemminkin unohtanut ottaa lääkkeeni, jonka jälkeen tapahtui sama kuin nyt yöllä, eli päälaella alkoi jyskyttää taas, se saatanan sokeri.

Se ei vaan ole normaalia eikä ohimosuonten särky ja silminnähtävä turvotuskaan, johon hädässäni käytin kaksi viikkoa Flixonasea hellittäen hetkeksi ja jatkuen taas.

Aika huonoa on vaivojen hoito, joita Suomessa ei haluta nähdä eikä tutkiakaan.

Mitä lääkärit ovat edes vähättelemään kenenkään kärsimystä? Ilman pitkää sienilääkekuuria en olisi päässyt edes varvastupoista eroon, voituani vasta nyt 13 vuoden rasituksen jälkeen levätä siitäkin hommasta vähän.

Syvä huokaus ja paljon pohdittavaa.


Lääkäreiden yhdistyessä rinta rinnan potilaita vastaan, mitä siitä tulee?

- Ruumiita.

Päivät pitenevät yrittäessään kaiken kärsimyksen päälle saada jotain oikeutta.

Edellisen kirjoitusrupeaman jälkeen piti paneutua vielä oikaisemaan potilasmerkintöjä.

Ei ne halua, mutta siitä on jatkettava.

Saatuani yhden sähköpostin lähtemään huomasin ennen neljää, että aamusivut ovat kesken ja höyryhengitykset ja muut ottamatta.

- Koska on sen ja kaiken tämän kohtelun arvoinen suomettuneessa Suomessa, siitä piti jatkaa.

Ei ole pelkästään niin, että kirjoittaisin tänne vain pitäessäni aamusivuni ajan tasalla kaikesta.

Saatuani sivuni oikolukua vaille valmiiksi kosketin kevyesti päätäni, joka on ollut jo pitkään kosketusarka. Kuumottava alue keskellä päälakea on paisunut aina vain isommaksi eikä siihen sopisi koskea yhtään.

Vielä aivot toimivat, vaikka olen niin kipeä ja minuun sattuu.


Katsoessani juuri illalla viimeisiä päältäkävelymerkintöjä, potilaskertomuksia toisin sanoen, tajusin, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta taistella lääkäreitä vastaan heidän omassa pelissään. Jo fyysisesti nuo pulleat, raavaat karjut päihittävät minut pienen naisen mennen tullen eikä heitä kiinnosta pätkääkään, nukunko pipo päässä yöni vai en, täriseekö vatsani vai ei, onko minulla Suomessa kiellettyä sieni-infektiota tai ei.

Koska olen niin saatanan terve ja valitan turhasta eikä immuunipuolustuksessani ole mitään häikkää, mitä kannattaisi kuolevalta edes tutkiakaan, postaan pari vanhaa tutkimustani tänne. Ensimmäinen on syksyltä 1993 ihottuman levittyä pitkin kehoani, jota en käy sen tarkempaa kuvaamaan kirjattuani jotain taustaa tuonne. Jostain syystä asenne silloin oli kuitenkin eri ylilääkäri Kariniemen anellessa minua osastolle sisään, että olisivat voineet tutkia meikän tarkkaan. Eikö olisi ketään, joka voisi katsoa lastani, hän intti. Että olisin dropannut niin pienen vaan jonnekin, no way. Jälkimmäinen on sitten Valtosen syksyllä 2012 määräämä komplementti- ja reumatutkimus, joka haukkasi sairauskuluvakuutustani rapialla 400 eurolla. Vakuutus on vaan huvennut loppuun ilman, että olisin saanut apua mihinkään.


HYKS IPKL 6.10.1993


AAVA 23.8.2012

Enemmän komplementtipuutoksista voi lukea vaikka täältä:

Kliinisesti merkittävät komplementtipuutokset


Torstaina 11.8.2016 kello 23.55.

Että pitäisi ajatella laajempia kokonaisuuksia, jotenkin niin minua toruttiin. Husissa.

No, täällä Taysissä ei ruoho ole ollut paljoa vihreämpää.

Olen saanut nukkua pipo päässä koko kesän ja hakea apuni muualta kuin Suomesta ihan niin kuin Hesassakin loppuaikoina.

Mutta jos katsoo Kantan reseptitietoja, lääketieteellisesti katsottuna minua ei vaivaa juuri mikään. Kaikki sairauteni ovat ns. luulosairauksia ja olen terve kuin pukki. Eihän yli viisikymppisillä yleensäkään ole mitään kremppaa, Suomessa kaikki ovat terveitä.

Sen, että nukun pipo päässäni, täytyy olla äärimmäistä hupia. Miksi en ole aina nukkunut pipo päässäni, ennen kevättä 2015, jolloin otsa alkoi kalvamaan?

Miksi ruoka ei ole aina aiheuttanut ongelmia, kuin vasta alkuvuodesta 2010?

Miksi kesällä 2016 meillä ei ole ollut jääkaapissa yhtään perunaa?

Rakastan perunaa, mutta vain riisi jotenkuten menettelee.

Miksi kaikki ruoka on pahasta ja hetken kuluttua kirvelee ja sykkii päässä?

Sienilääkkeet ovat auttaneet paljon, mutta eivät päästäneet piinasta.

Ei saa syödä paljoa kerralla.

Painoni on tänä kesänä tippunut alle 48 kilon, painoindeksin ollessa 17,3 nyt.

Ei tarvitse laskea kaloreita, voisi syödä vaan.

Ihmiset ovat niin, niin lihavia ja minä olen niin laiha.

Välillä ihmettelen, mistä ne kaikki kilot oikein saadaan.

Paljon täytyy syödä ja vielä enemmän juoda. Alkoholia.

Siitä saa läskiä ja oikein komeita kyljyksiä.

Bonuspannu.

Riisin ja kasvisten sijaan alkuperäiset lohkoperunat.

Antaa mennä vaan, vaikka lääkkeet ovat jääneet kotiin.

Kiva syödä muutakin kuin aina vain salaattia.

Saa vähän voimaa.

Joku muukin.

Maan pinnalle takaisin.

Ei kulu kauaa, kun päälaella alkaa kirvellä ja sen jälkeen sykkiä, ja vasemmalla otsaontelossakin kalvaa.

Kello 0.50 perjantaina 12.8.2016 iltalääkkeiden jäätyä väliin.


Eikä pelkästään ilo ja suru, vaan myös viha kaikesta vääryydestä, jota on joutunut sietämään.

Rustatessa yöllä aamusivuni loppuun söin nälkääni niin kuin ihmisillä on tapana syödä.

Antaa mennä vaan loputkin cashewpähkinöistä.

Se ei ollut liikaa kuin vain minulle, joka en saisi syödä mitään.

Pitäisi vaan ajatella laajempia kokonaisuuksia ja kaikkia niitä ihmisiä ja lääkäreitä, joiden ei tarvitse nukkua pipo päässä öisin eikä elää laihana kuin biafralaiset.

Kolmas aamu peräkkäin vapistessani jo ennen ylösnousua.

Syön sitten tahi en.

Näin sitkeää luulotautia ei ole kellään.

Ei edes lääkäreillä, jotka ovat kivunneet korkealle norsunluutorniin sairasta kansaa karkuun.

Että eivät näkisi. Tätä. Kaikkea.

Metsän keskellä on hylätty mielisairaala.

Siellä lääkärit voisivat maistaa omaa lääkettään.

Vaikka tätä, mistä kirjoitan.


Perjantaina 12.8.2016 kello 23.55.

Taas on saanut tuntea nahoissaan, mitä tavallinen ruoka tekee voituani koko päivän huonosti.

Pelkästä ruoasta aivan kuin krapulassa juomatta tippaakaan alkoholia kohta kahteen vuoteen.

Vointi on ollut niin kurja, että on vetänyt kahteen kertaan vuoteen omaksi.

Varpaaseen rukatut lääkkeet ovat liian tehottomia, vaikka auttavatkin paljon.

Kun en olisi jaksanut nousta enää ylös, poikani tuli auttamaan.

Hän oli nähnyt taas painajaista, että minua tullaan hakemaan. Ehkäpä hänelle silminnäkijänä on jäänyt vielä pahemmat traumat kuin minulle.

Stressiä ja kuormaa on matkan varrella kipattu niskaan enemmän kuin tarpeeksi.

Tässä ihanassa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Kun on niin paha olo ja samalla nälkä, mietin, mitä söisin. Jääkaapissa on kesän ensimmäisiä herneitä, joita ei ole maistettu vielä yhtään. Niitä olisi mukava vähän mutustella, mutta pelkäsin yön menevän pilalle taas. Oli valittava vierestä kirpeää omppua, Granny Smithiä.

Tauotin iltaan jääneiden aamusivujen kirjoittamista sen verran, että söin omppua, jota tarjosin pojallenikin.

Kirpeästä ompusta tuli hyvä olo pyyhkien kuin koko pahan olon pois, kunnes päälaella alkoi kuhista ja kutista taas romauttaen minut maan pinnalle takaisin. Ettei voinut syödä edes omenaa ilman oireita.

Istuin pöydän ääressä sälekaihdinten ollessa laskettuna alas tuijottaen kohti ikkunaa. Sälekaihtimet on asennettu lasien väliin ja ne ovat tismalleen suorassa muodostaen tasaisia vaakasuoria rivejä. Pääni siluetti heijastuu ikkunaan ja sälekaihtimiin niin selvästi alkaessani katsoa profiiliani tarkemmin... Mitä ihmettä, miksi vasen puoli päälaesta on korkeammalla kuin oikea. Istun ihan suorassa ja pyydän poikaanikin katsomaan todetessaan ihan saman. Juuri se kohta, mikä parhaillaankin kuhisee, on korkeammalla kuin toinen puoli.

Kello on 0.45 lauantaina 13.8.2016.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12566  Pe 27 Tam 2017, 10:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Löytyihän tämä vuosi sitten aloittamani ketju ongelmastani ja helvetistäni, jota olen joutunut omin nokkineni ilman oikeaa apua kestämään.

Jostain syystä piru on merrassa päässäni muutaman päivän sienilääketauon jälkeen. Tässäkin ketjussa kertomani kipeä laatta päälaessani painaa ja särkee niin, etten pystynyt nukkumaan. Ei se johdu selkäydinpunktiosta, joka sittenkin tehtiin minulle torstaina, elleivät aivotkin ole tippuneet vasempaan poskiontelooni senkin vihloessa ja särkiessä jumalattomasti.

Aamulla ennen kuin lähdin operaatioon, söin vain yhden keitetyn kananmunan ja rustasin perään pari sanaa aamusivuihini, jolloin jo siitä pelkästä kananmunasta vasemman poskiontelon yläkulma vihlaisi luusta ilkeästi.

Miten te lääkärit ja raukkikset selitätte tämän tai mitään muutakaan - muuten kuin juoruilemalla sairaan ihmisen selän takana ja jauhamalla paskaa?

Samalla kun minulle tehtiin selkäydinpunktiota, sain kuunnella saarnaa siitä, miten sienilääkkeiden käyttäminen pitäisi lopettaa. Kerrottuani pitkän terbinafiinikuurin parantaneen siipikalvonkin silmästäni lääkäri sanoi, ettei usko siihen. Muttei se ole uskon asia, vaan silmälääkärin todistamaa faktaa!

Eikä silläkään näyttänyt olevan merkitystä, että vasta pitkällä terbinafiinikuurilla olen päässyt varvasvälitupoista eroon. Krooninen helvettini ei ole rasittanut lääkäreitä yhtään!

Kaiken kokemani jälkeen voin sanoa, että on yksi ammattiryhmä, jota inhoan vieläkin enemmän kuin insinöörejä. Painukaa mulkkulääkärit helvettiin ihmisiä kiusaamasta!

Sieni-infektioni on jo todistettu; todisteet eivät vaan mulkuille ole kelvanneet.

Lisään linkkejä myöhemmin; tuskinpa mulkuilla on mitään ymmärrystä siitäkään, miten henkihieverissä olen vuosia jatkuneen sadistisen käsittelyn jälkeen.

Ilman sienilääkkeitä en olisi edes hengissä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12567  La 28 Tam 2017, 3:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Aloitettu jo perjantai-iltana leväten välillä, makuuasennossa koko ajan:

Näin sairaana kirjoittaminen on aika rankkaa; torstainakin piti kirjoittaa aamusivut loppuun sängyssä puolimakaavassa asennossa, jossa nytkin olen tabletti vatsani päällä, polvet vähän koukussa ja tyynyt niskaa tukemassa. Tärisen hiljaa syötyäni taas vähän, vatsa ryllää ja vasen poskiontelo on helvetin äkäinen ja päälaella vihlova kohta sattuu koko ajan. Kohta on aloitettava sienilääkkeet uudestaan, onneksi niitä on vielä joksikin aikaa.

Yöllä ennen selkäydinpunktiota menin vanhasta tottumuksesta ottamaan taas kalaöljyä ja vasta nielaistuani kapselit tajusin, että ne olisi pitänyt jättää ottamatta. Samoin odottaessani selkäydinpunktion jälkeen laboratorion vertailuverikokeisiin pääsyä hörppäsin neurologian poliklinikalle tarjolle jätetyistä pikkuisista juomapulloista yhden, jonka olin laittanut laukkuuni. Vasta jälkikäteen huomasin sen olleen tarkoitettu Alzheimeria sairastaville ja siinäkin maistui jotain kalaöljyä, joka ei olisi ollut sellaisen operaation jälkeen yhtään hyvä juttu.

Operaatio tuli niin nopeasti, ettei siihen ehtinyt valmistautua ollenkaan, käsittelemään esimerkiksi ruokavalio-ongelmia joutuessani käyttämään huonon verenkierron takia jatkuvasti kalaöljyä ja hyvänä apuna viime aikoina myös serrapeptaasia, joka syö verisuonten seinämistä moskaa ja pojan mukaan jopa spirokeettojakin, ollen nyt tauolla.

Yöllä ennen operaatiota poikani meni vielä lukemaan selkäydinpunktiosta kaikkea kauheaa ja vaati minua peruuttamaan koko ajan. Lähdön hetken koittaessa hän oli niin väsynyt, ettei jaksanut lähteä mukaan luullen minun joutuvan lepäämäänkin operaation jälkeen pari tuntia.

Menin aluksi väärään sairaalarakennukseen, josta piti talssia oikeaan. Odotusaulassa ei tarvinnut istua kauan, kun ohitse purjehti iso korsto prillit otsalla valkoisessa takissaan. Jäin ihmettelemään, onko hän se, jonka pitäisi tehdä minulle selkäydinpunktio. Sitä ei tarvinnut kauan ihmetellä, kun neula oli jo selässäni tiputtaen selkäydinnestettäni näyteputkiin, joita tuli monta kappaletta.

Niin kuin yleensä aina, hoitaja oli paljon kohteliaampi kuin lääkäri, joka jätti itsestään tylyn vaikutelman häippäistyään heti piikittämisen ja saarnojensa jälkeen pois - vai pelkäsikö kirjoituksiani turhaan, kun en edes kirjoita kaikesta. Poikani oli seitsemän aloittaessani aamusivujen kirjoittamisen ja on oma itsensä vaan äidin ilmaistessa itseään, josta hänkin on oppinut paljon.

Kävellessä kotiin jaksoin vielä puhua puhelimessa oman äitini kanssa, ettei olisi turhaan huolissaan. Vasta kotona huonovointisuus ja paha olo iskivät niin, että oli mentävä sänkyyn lepäämään ja pysyttävä vaaka-asennossa. Pää vihloi eri puolilta niin kuin poliotalven 1985 virustaudissa, jonka päälle tulivat vielä jo liiankin tutuiksi käyneet poskiontelon ja päälaen oireet.

Vasta tuon jälkeen aloin tutkia, missäs operaatiossa olen oikein ollut. Heti ensimmäisenä tuli vastaan aika tuore Duodecimin artikkeli Lannepiston aiheuttamat komplikaatiot, jota jäin kauhistelemaan. Niin paljon voisi mennä pieleen ja myös veren hyytymistekijät otettava huomioon. Muistin oman spinaalipuudutukseni vuodelta 2010, jossa neula osui kahdesti hermoon niin, että sai minut säpsähtämään, jonka jälkeen vasta ihon puuduttamisen jälkeen neulan laittaminen onnistui. Kerroin tuostakin nyt, johon lääkäri vastasi, että tällä kertaa ei puuduteta. Taisi olla turvallisempaa niin, mutta sattui jonkin verran. Lisäksi artikkelissa kiinnitin huomiota steriiliin ympäristöön, jota riskialttiissa operaatiossa suositellaan suojamaskeineen, ks. kuva. Tuli vaan mieleen, eivätkö lääkärit lue heille tarkoitettuja juttuja. Ainakin oma punktioni tehtiin sängynlaidalla ilman mitään maskeja.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12571  La 28 Tam 2017, 19:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei tule tänäänkään pystyasennossa olemisesta mitään keskellä päälakeani olevan ison patin tai kovan kyhmyn sattuessa ja vihloessa niin hirveästi voidessani samalla niin pahoin, joka jatkuu sängyssäkin.

Tänään jatkan sienilääkekuuriani ottamalla puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja 50 milligrammaa flukonatsolia seuraten, mitä ne kuhmun vihlomiseen vaikuttaa. Vuosi sitten sain terbinafiinista avun helvettiini, josta korvapolilla ei välitetty ollenkaan.

Enpä voi kiittää ja kehua suomalaisia lääkäreitä yhtään saatuani lääkkeetkin Virosta.

Kun vakuutukseni on lypsetty loppuun, haen Kelalta korvaukset ulkomailla määrätyistä lääkkeistä, joita Suomesta ei saa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12573  Su 29 Tam 2017, 16:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Samaa rataa näyttäisi jatkuvan tänäänkin pään vihloessa täysillä puolimakaavassa asennossakin. Sen jälkeen, kun tulin kotiin sairaalasta, en pystynyt istumaan kuin hetken pöydän ääressä aamusivuja kirjoittaen, jonka jälkeen oli painuttava sänkyyn lepäämään, jossa olen nytkin. Sairaalasta tulon jälkeen en ole päässyt tietokoneelleni, kun en voi istua pöydän ääressä. Liikunta on jäänyt sängyssä makaamiseen, kun en ole päässyt tässä kunnossa uloskaan.

Kaiken muun kärsimyksen päälle tämä on tuntunut olevan liikaa. Kun on niin huonovointinen, ettei voi olla pystyasennossa, on hirveää käydä vessassa, jossa menee kauan, kun vatsa ei toimi normaalisti. Ette tiedäkään sitä helvetin määrää, jota olen joutunut kärsimään sen takia, että menetin synnytyksessä terveyteni vain 31-vuotiaana, täyttäen vasta viikon kuluttua 32 vuotta. Viimeksi eilen itkin pahoinvoivana vessassa sitä helvettiä ja koko tätä kärsimysputkea, jonka haluaisi jo päättyvän. Mieleeni tuli Timo T.A., joka halvaantui vuonna 2011 ja pääsi taivaanlepoon viisi vuotta kärsittyään. Kadehdin kaikkia, joiden helvetti oli päättynyt. Mitä iloa on riutumisesta, kun on enää vain haamu entisestään. Jo pelkkä muille näkymätön sieni-infektio on tehnyt elämäni helvetiksi, nielaissut minut pala palalta, keuhkoista ja poskionteloista alkaen irrottamatta otettaan. Sen näkee jo valokuvistakin, että vuodesta 2010 kaikki muuttui, kun ei pystynyt enää syömään eikä nukkumaan normaalisti. Tappokuuri on tehnyt tehtävänsä ja näkyy kirjoituksissani ja kaikessa.

Hirveän hinnan saa maksaa kaikesta ja tästä Elämä-nimisestä lystistä. Kuinka paljon helpommalla olisinkaan päässyt, jos olisin kuollut jo lapsena? Kun on ollut oikein raskasta, olen lohduttanut itseäni ajatuksella, ettei tätäkään päivää tarvitse kärsiä enää uudestaan.

Jk. Loppukevennyksenä kaunis laulu siitä, kuinka eräänä päivänä helvetin päättyessä pääsee lentämään tiehensä: I'll fly away.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12577  Ma 30 Tam 2017, 16:39 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Tampere.

Mitä tämä minulle merkitsee?

Mainosta paremmasta palvelusta, jossa on valkaistut hampaat?

Hyvän alun jälkeen samaa tahtia kuin pettymykset kuva on muuttunut.

Samaa paskaa kuin Helsingissä, vain eri kääreeseen käärittynä.

Sairaalat näyttävät yhtä neuvostoliittolaisilta kuin Helsingissä.

Samanlaista täällä on pettyä kuin Helsingissäkin, tulla itkien lääkäriltä sairaana kotiin ja vetää taas pipo päähän kotona.

Kampaukseni ja elämäni on pilattu.

Kummitädilläni on permanentti ja osaproteesi.

Hampaat pitää olla.

Minulla on vasemmalla ylhäällä kolo hammasrivistössä.

Hän asuu lähempänä, mutta on vielä kauempana kuin äitini, jota en ole nähnyt kohta vuoteen.

Taivaassako vasta tavataan.

Mitä hauskaa siinä on, että oikeita sairauksia pidetään luulosairauksina tai että oikeista äänistä ja naapureiden metelistä valvotetulle lähetetään ambulanssia.

Miten te kehtaatte?

Ei tarvitse odottaa kylään tai satuja kertoilemaan.

Sata vuotta sitten täällä tapettiin paljon ihmisiä.

Vääryydellä ilman oikeudenkäyntiä.

Vahvempi nujersi heikomman, voittajan hymyillessä niskan päällä.

Näitä ja näitä sairauksia hoidetaan, mene kotiin kärsimään.

+ + +

Pystyin olemaan sen verran ylhäällä, että sain vietyä linnuille lisää talipalloja ulos.

Paljon enemmän on iloa linnuista kuin ihmisistä, ja varikset ovat viisaampia kuin lääkärit.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12578  Ma 30 Tam 2017, 23:48 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sen jälkeen, kun tulin sairaalasta kotiin torstaina, ei ole ollut mitään normaalia vuorokausirytmiä enää. Koko oleminen on keskittynyt makuuasennossa sängyssä lepäämiseen. Aamusivujakin olen kirjoittanut silloin, kun olen voinut ja jaksanut. Kun pää piti pitää oikein alhaalla, oli vaikeaa kirjoittaa kuulakynällä paperille ylöspäin musteen lakatessa juoksemasta. Rivit menivät vinksalleen ja sanat miten sattuivat. Periksi ei voinut vaan antaa kipeänä edes oikoluvussa. Siellä ne sivut ovat mapissa tallessa ja arkistoidaan taas kuun alussa niin kuin aina, kuukausi kerrallaan. Mitään sivuista en poistele, suttaan yli vaan kaiken tarpeettoman. Alusta lähtien otin sen tyylin, etten revi tai hävitä mitään, joka on ollut hyvä päätös. Jos koko ajan purkaa sitä, mitä on rakentanut, ei saa mitään aikaan. Kun hyväksyy oman epätäydellisyytensä ja hioo itseään, kehittyy koko ajan. Seurauksena siitä liuskat ovat täynnä korjauksia ja merkintöjä. Sotkuja voi olla niin paljon, että hyvä kun virkkeistä saa selvää. Ei voi kirjoittaa hyvin, jos haluaa kirjoittaa kauniisti. Sisältö on eri kuin huolella tehdyt koukerot, jotka kaatuvat ensimmäiseen suttuun. Mieluummin korjaan ja kehittelen kuin kirjoitan ulkonaisesti kaunista tekstiä, jonka saa vain stilisoimalla paremmaksi.

Päivien mentyä ranttaliksi tämänkinpäiväiset aamusivut ovat vielä kirjoittamatta, joka näkyy muissa teksteissäni, jotka ovat silloin aina ärtsympiä. Aamusivujen toimiessa ukkosenjohdattimena pahin latinki purkautuu niihin muiden päästessä helpommalla ainakin juuri sillä hetkellä. Oikeasti kirjoittaminen on paljon pirullisempaa. Ei tarvitse soittaa sille ihmiselle, kenen koukussa on ollut ja kuka suututtaa, hänet voi kirjoittaa ja kaluta aamusivuissa, saada rauhan ja jatkaa omaa elämäänsä. Tämä toimii erityisesti haitallisissa ja huonoissa ihmissuhteissa. Kirjoittaminen on ajattelemista eikä omia ajatuksiaan voi kiertää, jos aikoo kirjoittaa. Niiden kanssa on opittava elämään ja tutkittava niitä. Miksi minä olen tekemisissä tämän ihmisen kanssa, joka kerta toisensa perään saa minut voimaan niin pahoin, kaiken sen olen kalunnut läpi ja jatkanut kirjoittamista.

Tämä on 10500. viestini täällä laskematta kopioita mukaan rekisteröidyttyäni foorumille kymmenen vuotta sitten. Kirjoitan tämän ZTE:n tabletilla, joka on osoittautunut hyväksi kaveriksi. Illalla pääsin jo vähän ulos pojan kanssa, vaikka meno oli huteraa ja pistokohta lantiossa tuntui vielä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12579  Ti 31 Tam 2017, 6:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kyllä minua maanantaina kuohutti, kuten täältä ja täältä voi lukea.

Ei tämä ole minulle mitään satua tai kuvitelmaa, vaan järkyttävä tosielämän painajainen, jonka kanssa minut on jätetty kamppailemaan. Voiko olla mitään hirvittävämpää, mihin sairastua? Jo joutuminen sairastamaan umpilisäkkeentulehdusta kolme viikkoa oli järkyttävää, kun tiesi olevansa kipeä saamatta oikeaa apua. Lääkärin näsäviisaat sanat, ettei se voi olla umpilisäkkeentulehdusta, että "olisit ollut jo aikoja sitten hautausmaalla vastapäätä", oli kuin kylmä suihku niskaani vieden nuoren ihmisen luottamukseni erehtymättömään arvauslääketieteeseen.

Enkä ehtinyt kuin juuri toipua siitä, niin iski vielä kauheampi poliotalven virustauti jättäen terveyteeni pysyvät jäljet jo nuorena. Saamani kohtelu oli niin törkeää, että kirjoitin siitä novellin. Se ei vaurioittanut pelkästään kehoani, se vaurioitti jo nuorena psyykeäni, että sain sairastaa sellaisen taudin luulosairaaksi leimattuna. Olen saanut tuntea sen seuraukset koko ajan kehossani, jatkuvat elohiiret ja vaihtelevan tärinän; minulle totista totta, toisille pelkkää luulosairautta vaan. Koska minut oli ajettu terveyskeskuksesta pois luulosairaaksi leimattuna, en voinut puhua sairaudestani kenellekään lääkärille kuin vasta 22 vuoden kuluttua Heikki Teräväiselle, ks. linkki edellä. Kerrottuani taudin jälkioireista, joita oli ollut muun muassa kuukauden kuume ja vuoden kestänyt päänsärky, jonka edelleenkin muistan oikein hyvin, kuinka inhottavaa sitä oli luokassa istuessaan kestää; tämä neurologian professori sanoi minulle, että olen sairastanut virusmeningiitin, että aivokuumeesta en olisi selvinnyt. Oikein hyvin muistan, miltä niin järkyttävän taudin sairastaminen pienessä alivuokralaisasunnossa yksin ilman puhelinta tuntui; miten lihakseni, joita elohiiret vaivaavat parhaillaankin, alkoivat sätkiä ja pomppia niin, etten meinannut saada niitä tottelemaan itseäni enkä päästä paria askelta takaisin sänkyyn. Viimeiseen hengenvetooni asti ja sen jälkeenkin tämä on totta, jouduttuani jo niin nuorena paskasysteemin häpäisemäksi.

Tiedän, miltä tuntuu sairastaa systeemin ulkopuolella. Oikeasti koko nuoruuteni ja elämäni on mennyt siinä kärsimiseen ja riutumiseen.

Systeemi määrittelee, mitä sairauksia hoidetaan ja tutkitaan; se on minulle jo liiankin tuttua. Minut ja kaltaiseni on ajettu yhteiskunnan ulkopuolelle kärsimään, josta saamme tarkkailla muiden leikkejä, hoitoja ja oikeita sairauksia. Me emme ole mitään, pelkkää ilmaa vain, siinä sopivien sairauksien kultapossukerhossa ja muille mukavassa systeemissä.

Nähtävästi touhua on jatkettava loppuun asti yksin eläen ja kituen, aivan kuin Saatana jakaisi kaikki tauditkin sen mukaan, ketä voi kiusata eniten.

Maailman valehdellessa ei auta kuin olla uskollinen itselleen, kun ei muutakaan voi. Kirjoitin maanantaina 30.1.2017 ehtoosivuihini:

Lainaus:
Pääni oli inhottava jopa levätessäni tyynyä vasten, kun vasemmalla puolella päätä sykki puuron syömisen jälkeen joku, mikä on ennen sykkinyt hampaanjuuressa, sitten Agger nasin lokerossa ja otsassa. On kuvottavaa, että joudun kestämään sellaista loista nupissani lääkäreiden vähät välittäessä terveydestäni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12580  Ti 31 Tam 2017, 10:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sen jälkeen kun on jo aamu, eikö olisi mukavaa päästä vihdoin viimein jo nukkumaan?

Mutta kappas vaan, samoihin aikoihin poskiontelotulehduksen kanssa alkanut muille näkymätön tauti ja helvetti nimeltään vatsantärinä estää nukahtamisen. Vatsa tärisee navan kohdalta niin lahjakkaasti, ettei nukkumisesta tule mitään.

Olin puhunut vaivasta sisätautien poliklinikalla erikoistuvalle nuorelle klopille ja näyttänyt vatsassani olevia luomiakin, muttei hän viitsinyt määrätä edes ulostetestejä - jonkun loisen, bakteerin tai sienen, jota voi olla nupissanikin, aiheuttaessa sen. Riitti, että yksi tulehdusarvo tutkittiin, ja saan täristä täällä vaikka elämäni loppuun asti.

Kaikki lähetteet arvauslääketieteen laitokselle ovat pelkkää kusetusta. Ainoa, mikä siellä toimii, on laskut, jotka tulevat joutuisasti kotiin hutkimisesta, josta ei saa mitään apuakaan.

Todistan suomalaisesta terveydenhuollosta hirveää painajaista.


- Ja joku ämmä saa vaan myydä suojaamattomia hometestejä, vieläpä viranomaisten siunauksella!

Sairastuttuanne niistä tai muusta homeesta voin kokemuksesta vakuuttaa, ettei kukaan auta teitä.

Siitä, että kyseessä on bakteeri, sieni tai joku muu loinen, kertoo se, että kallis D-mannoosi helpottaa oireita, mutta vain nauttimalla sitä jatkuvasti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12583  Ti 31 Tam 2017, 17:18 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vatsani täristessä koko ajan kirjoitin aamutuimaan vielä viestin D-mannoosista, joka on helpottanut oireita oikeiden tutkimusten ja hoidon sijaan, jota en ole saanut. D-mannoosi on kallis korvike sille, että tietäisi, mikä on pielessä, eikä se tällä kertaa edes auttanut, vaan vatsani jatkoi tärisemistään.

Kirjoitettuani pitkästä aikaa pari vertaistukiviestiä muille uhreille oli jo puolipäivä koettaessani nukahtaa uudestaan. Koska vatsa vaivasi liikaa yrittäessäni nukkua kaikkien peittojeni alla pipo päässä vasemmalla kyljelläni, oli käännyttävä oikealle kyljelleni, johon loppuunnääntyneenä vihdoin viimein nukahdin. Kolmisen tunnin kauneusunien jälkeen heräsin samaan helvettiin ja vatsantärinään kuin olin nukahtanutkin.

Viimeiset vuodet elämäni ei ole ollut muuta kuin maanpäällistä helvettiä, jota olen saanut elää todeksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12584  Ke 01 Hel 2017, 2:30 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.1.2017 klo 16.18 kirjoitti:
Vatsani täristessä koko ajan kirjoitin aamutuimaan vielä viestin D-mannoosista, joka on helpottanut oireita oikeiden tutkimusten ja hoidon sijaan, jota en ole saanut. D-mannoosi on kallis korvike sille, että tietäisi, mikä on pielessä, eikä se tällä kertaa edes auttanut, vaan vatsani jatkoi tärisemistään.

Kirjoitettuani pitkästä aikaa pari vertaistukiviestiä muille uhreille oli jo puolipäivä koettaessani nukahtaa uudestaan. Koska vatsa vaivasi liikaa yrittäessäni nukkua kaikkien peittojeni alla pipo päässä vasemmalla kyljelläni, oli käännyttävä oikealle kyljelleni, johon loppuunnääntyneenä vihdoin viimein nukahdin. Kolmisen tunnin kauneusunien jälkeen heräsin samaan helvettiin ja vatsantärinään kuin olin nukahtanutkin.

Viimeiset vuodet elämäni ei ole ollut muuta kuin maanpäällistä helvettiä, jota olen saanut elää todeksi.


Tuollaisen yön jälkeen nukuttuaan vain pari tuntia on karsea olo eivätkä aivotkaan toimi normaalisti. Vaikka olin ollut selkäydinpunktion jälkeen vasta kerran ulkona ja meno toisen käsikynkässä huteraa, minun teki mieli hänen poissaollessaan lähteä itsekin ulos. Oikeasti mielessäni oli jotain muutakin: hiekka. Oven eteen tarvittaisiin hiekkaa, ettei kulkiessaan vaan kaadu. En pelännyt itseäni käyttäessäni nastakenkiä, vaan poikaani. Puntaroin mielessäni, oliko järkeä lähteä sellaiseen reissuun juuri nyt, mitä jos vaan menisin sänkyyn lepäämään. Mutta sisällä ilman raitista ulkoilmaa aivoni eivät toimisi senkään vertaa ja oleminen olisi vaan nuokkumista. Ehtisinkö edes ajoissa, kello oli jo paljon. Eikö sen hiekan voisi hakea joskus toisenkin kerran, mitä järkeä tässä on. Muttei kotona olemisessakaan ole järkeä aivojen ollessa narikassa. Puen hirveää vauhtia vaatteet päälleni ehtiäkseni hakemaan hiekkaa juuri tänään tiistaina ja nappaan mukaani ostoskärryn, jolla voisin tuoda hiekan kotiin.

Oikeasti olen niin heikossa kunnossa, etten jaksaisi mitään. Mutta vanhasta tottumuksesta juuri silloin henkiset voimat alkavat jyrätä. Kävelen tietä pitkin jokaisen askeleen sattuessa päälakeen piittaamatta kivusta. On saatava hiekkaa ja käveltävä reippaasti.

Perillä olen ihan läkähtynyt, mutta saan hiekkani kanisterissa, josta sitä on helppoa sirotella kulkureitille. Viisi kiloa hiekkaa ei paina paljon kärryssä, mutta minua heikottaa muutoin. Juon vettä, joka auttaa vähän.

Olen ollut monta päivää kotona sängyssä ja haluan piipahtaa vielä yhdessä kaupassa, joita täällä riittää. Kauppojen palvelut toimivat huomattavasti paremmin kuin lääkärien palvelut, ja kaupasta saa, mitä ostaa. Lääkäristä voi saada pelkän laskun vaan ilman sitä apua, mitä meni hakemaan. Mutta jos kaupasta ostaa jotain, saa sen, mistä on maksanutkin.

Pelkään kyykistyä, mutta on pakko vertaillakseni alahyllyn rasvoja. Noustessani takaisin ylös silmissäni sumenee ja yritän katsoa, mistä voisin ottaa kiinni ja onko missään tuolia.

Ulko-oven vieressä on parikin tuolia ja istahdan toiseen lepäämään hetkeksi. Kaikissa kaupoissa pitäisi olla tuolit, edes yksi tuoli. Ketä tahansa voi alkaa heikottaa.

Päätän käydä vielä Lidlissä, jossa on liukkaat lattiat kengilleni, joiden kanssa on oltava sisätiloissa varovainen. Vedän perässäni kaupan kärryä ja omaa kärryäni suunnistaessani kohti leipomotuotteita. Samalla, kun näen kinkkujuustocroissantit, näen ihan vieressä Deluxe Runebergin tortut, joihin reagoin selkäytimelläni ennen kuin ehdin ajatella edes mitään. Saan sätkyt niistä ja muistan isäni kuoleman välittömästi.

Ulkona hörppään vettä ja popsin croissantin, josta saan vähän energiaa vetääkseni hiekkakuorman kotiin. Kotona olen ihan loppu ja menen sänkyyn lepäämään kirjoittaakseni kuukauden viimeiset aamusivut ehtoon puolella taas reidet kivusta vihloen ja särkien.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12585  Ke 01 Hel 2017, 8:15 (GMT+3)  Aihe: Sieni saa ruokansa ja uhrinsa, helvetti maan päällä. Väärät ja torpedoidut testit ja tulokset. Vastaa lainaamalla viestiä

Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12586  Ke 01 Hel 2017, 16:11 (GMT+3)  Aihe: Re: Sieni saa ruokansa ja uhrinsa, helvetti maan päällä. Väärät ja torpedoidut testit ja tulokset. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12587  To 02 Hel 2017, 5:48 (GMT+3)  Aihe: Re: Sieni saa ruokansa ja uhrinsa, helvetti maan päällä. Väärät ja torpedoidut testit ja tulokset. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kyllä on miellyttämiskerroin romahtanut helvetin edetessä nollille ja miinuspuolelle jäätäviin tunnelmiin.

"Kun hätä on lähellä, apu on kaukana."

- Milloinkas mä ton opin? Ai niin, se oli jo silloin nuorena, jota olen sivunnut aiemminkin. Jo parikymppisenä tajusi, kuinka raadollista kaikki on, minkälaisia susia lääkärit lammastenvaatteissa ovat.

Katkeruus nousee pintaan jouduttuani sairastamaan tätä päivästä toiseen, nyt jo vuosia, joka näkyy minussa. Liuska ja viesti toisensa perään kertovat samasta helvetistä, jota olen joutunut vuodesta 2010 kestämään. Liuskoja on tuhansia ja niin on viestejäkin.

Miten tuo ihminen on pysynyt järjissään, sillähän on selvä sieni-infektio, sanovat asiantuntijat myöhemmin. Miten Suomessa on voitu kohdella ihmisiä noin, he päivittelevät edeltäjiään.

Muistan, kuinka tärisin seurakunnan näytelmäkerhossa syötyäni jotain sokeri- ja hiilihydraattipitoista tarjottavaa. Lepäsin väliajalla rekvisiittana olleessa teltassa selälläni ja tärisin. Siinä oli minun näytelmäni ja satuni, todellisuuden ollessa ihan toista. Tuo oli joskus 2011 paikkeilla, kun tämä oli alkanut jo.

Kun on ollut syömättä jonkin aikaa ja aletaan päästä paastolukemiin, helvetistä saa hetken levon. Mieli kevenee, voi ajatella vähän muutakin - kunnes se ruoan myötä iskee taas.

Vain neljä pientä suklaapalaa, joka on yksi pieni rivi isosta suklaalevystä, se muutti kaiken tänä yönä taas.

Ei kulunut kuin hetki, niin aloin täristä, vaikken sitä ennen tärissyt. Hetken kuluttua tärinä tuntui kivuliaana vihlomisena reisissä, vatsan elämöidessä jo täysillä turvonneena ja paisuneena.

Mieliala laskee välittömästi. En saatana ala näyttelemään tai leikkimään mitään tässä helvetissäni. Kirjoitustunnelmat menevät uusiksi, katkeruuden puolelle. Odotatte katteetonta ylistystä, mutta minäpä kerron, mitä tämä elämä on.

Näen painajaisia ja nekin kertovat siitä, mitä olen kokenut.

Silmäilen 7.1.2017 aamusivujani. Olen valvonut aamuun, vienyt linnuille ulos lisää ruokaa ja käynyt pienellä lenkillä ennen kuin olen mennyt nukkumaan, jonka jälkeen kirjoitan muun muassa:

Lainaus:
Minulla oli jo aamulla tultuani lenkiltä vaikeuksia nukahtaa pahojen neurologisten oireiden takia. Näin nukkuessani jopa unta, että olin aivoleikkauksessa, josta olin etukäteen huolissani Markus Liljan vakuutellessa olevansa siinä tilanteessa "voittamaton". Miljöö oli sairaalan sijasta taas joku auton peräpää, jossa jonkun aivonesteet olivat maassa kuin puoliksi jähmettyneet kinkunrasvat.


En tuolloin vielä tiennyt, miltä aivoneste näyttää, mutta pyysin hoitajaa viikko sitten näyttämään selkäydinpunktioni jälkeen. Tuubeissa oli kirkasta nestettä, jonka heruttamisen jälkeen olen ollut vieläkin kipeämpi.

Minulla taisi olla hirveät neurologiset oireet nähtyäni jotain tuollaista painajaista. Oikeastihan tuo lääkäri edellä on korvalääkäri eikä leikkaa kenenkään aivoja. Minun on kirjoitettava Markus Liljasta vielä jotain herttaista ankaran kritiikkini vastapainoksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12588  Pe 03 Hel 2017, 4:17 (GMT+3)  Aihe: Re: Sieni saa ruokansa ja uhrinsa, helvetti maan päällä. Väärät ja torpedoidut testit ja tulokset. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 2.2.2017 klo 4.48 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kyllä on miellyttämiskerroin romahtanut helvetin edetessä nollille ja miinuspuolelle jäätäviin tunnelmiin.

"Kun hätä on lähellä, apu on kaukana."

- Milloinkas mä ton opin? Ai niin, se oli jo silloin nuorena, jota olen sivunnut aiemminkin. Jo parikymppisenä tajusi, kuinka raadollista kaikki on, minkälaisia susia lääkärit lammastenvaatteissa ovat.

Katkeruus nousee pintaan jouduttuani sairastamaan tätä päivästä toiseen, nyt jo vuosia, joka näkyy minussa. Liuska ja viesti toisensa perään kertovat samasta helvetistä, jota olen joutunut vuodesta 2010 kestämään. Liuskoja on tuhansia ja niin on viestejäkin.

Miten tuo ihminen on pysynyt järjissään, sillähän on selvä sieni-infektio, sanovat asiantuntijat myöhemmin. Miten Suomessa on voitu kohdella ihmisiä noin, he päivittelevät edeltäjiään.

Muistan, kuinka tärisin seurakunnan näytelmäkerhossa syötyäni jotain sokeri- ja hiilihydraattipitoista tarjottavaa. Lepäsin väliajalla rekvisiittana olleessa teltassa selälläni ja tärisin. Siinä oli minun näytelmäni ja satuni, todellisuuden ollessa ihan toista. Tuo oli joskus 2011 paikkeilla, kun tämä oli alkanut jo.

Kun on ollut syömättä jonkin aikaa ja aletaan päästä paastolukemiin, helvetistä saa hetken levon. Mieli kevenee, voi ajatella vähän muutakin - kunnes se ruoan myötä iskee taas.

Vain neljä pientä suklaapalaa, joka on yksi pieni rivi isosta suklaalevystä, se muutti kaiken tänä yönä taas.

Ei kulunut kuin hetki, niin aloin täristä, vaikken sitä ennen tärissyt. Hetken kuluttua tärinä tuntui kivuliaana vihlomisena reisissä, vatsan elämöidessä jo täysillä turvonneena ja paisuneena.

Mieliala laskee välittömästi. En saatana ala näyttelemään tai leikkimään mitään tässä helvetissäni. Kirjoitustunnelmat menevät uusiksi, katkeruuden puolelle. Odotatte katteetonta ylistystä, mutta minäpä kerron, mitä tämä elämä on.

Näen painajaisia ja nekin kertovat siitä, mitä olen kokenut.

Silmäilen 7.1.2017 aamusivujani. Olen valvonut aamuun, vienyt linnuille ulos lisää ruokaa ja käynyt pienellä lenkillä ennen kuin olen mennyt nukkumaan, jonka jälkeen kirjoitan muun muassa:

Lainaus:
Minulla oli jo aamulla tultuani lenkiltä vaikeuksia nukahtaa pahojen neurologisten oireiden takia. Näin nukkuessani jopa unta, että olin aivoleikkauksessa, josta olin etukäteen huolissani Markus Liljan vakuutellessa olevansa siinä tilanteessa "voittamaton". Miljöö oli sairaalan sijasta taas joku auton peräpää, jossa jonkun aivonesteet olivat maassa kuin puoliksi jähmettyneet kinkunrasvat.


En tuolloin vielä tiennyt, miltä aivoneste näyttää, mutta pyysin hoitajaa viikko sitten näyttämään selkäydinpunktioni jälkeen. Tuubeissa oli kirkasta nestettä, jonka heruttamisen jälkeen olen ollut vieläkin kipeämpi.

Minulla taisi olla hirveät neurologiset oireet nähtyäni jotain tuollaista painajaista. Oikeastihan tuo lääkäri edellä on korvalääkäri eikä leikkaa kenenkään aivoja. Minun on kirjoitettava Markus Liljasta vielä jotain herttaista ankaran kritiikkini vastapainoksi.


Sinne meni tammikuunkin aamusivut samaan laatikkoon aikaisemmin kirjoitettujen kanssa. Aloitin torstaina taas kirjoittamisen pöydän äärellä ja olikin paljon kirjoitettavaa ihan pelkkien oireiden kuvaamisessa syötyäni loput kärsimyskakustani, jota ei pitäisi ostaa ollenkaan kaupasta. Yritin huijata kroppaani nielaisemalla alle yhden 500 milligramman D-mannoosikapselin säästellessäni sienilääkkeitäni vastaisen varalle. Muttei sokerin vaikutusta pidätellyt mikään, ja hetken kuluttua otsakin alkoi kolottaa niin, että oli mentävä sänkyyn lepäämään jaksettuani hädin tuskin laskea tammikuun aamusivut, joita oli 60 liuskaa. Sängyssä alkoi taas tuttu luiden kalvaminen, ei pelkästään reisistä, vaan myös käsivarsista, jota on todella inhottava kestää. Pureskelin kolme aprikoosinydintä amygdaliinin tehotessa niin sieniin kuin spirokeettoihinkin. Taisin torkahtaakin vähän.

Joutuessani pihistelemään lääkkeiden kanssa sen takia, että ne riittäisivät kauemmin, olen syönyt puolikkaita annoksia, jossa ei ole tarpeeksi tehoa pitämään sientä kurissa saati tappamaan sitä. Otettuani puolikkaan lääkeannoksen päivällä yöt ovat olleet kauheita.

Vasta illalla mieleeni tuli, että puolikas annos kannattaisikin ottaa yötä vasten nukkuakseen paremmin ja olla ilman lääkkeitä päivät.

Kuluneena päivänä sainkin tuta sienen sitkeän voiman taas, kun se kutisi oikeassa pikkuvarpaan välissäni ja myös pikkusormien välissä. Ennen sienilääkkeiden aloittamista se on usein kutissut myös silmäkulmassani, niin kuin tuollakin kerron, ja taisi sitä olla vähän muuallakin, siipikalvossani, jonka pitkä terbinafiinikuuri paransi poistamalla kokonaan, ks. lääkärinlausunnot.

Silmiäni ei ole koskaan tutkittu niin tarkkaan ja hyvin kuin silmätautien erikoislääkäri ja silmäkirurgi Tarja Maaranen sen teki 30.9.2016. Kiiteltyäni häntä hän ihmetteli, eivätkö kaikki muutkin niin tee. Eivät kaikki tee niin, eikä kaikkialla ole sellaisia laitteitakaan, ellei muut kiri Terveystalon tasolle. Sen 13 vuoden aikana, jona siipikalvoani on seurattu, olen juossut monilla eri lääkäriasemilla ja lääkäreillä palveluja verraten. Kaikkein huonointa on ollut yleisellä puolella Helsingissä, jossa silmävammasta ei päässyt edes silmälääkärille eikä kiusallakaan uusittu reseptejä, niin kuin minulle kävi viime huhtikuussa ennen muuttoa yrittäessäni saada Herttoniemen terveyskeskuksesta Oftagelin reseptiäni voimaan. Koska en uupumukseltani jaksanut käydä vielä kesällä silmälääkärissä, käytin kotona olevia ohuempia litkuja silmiini, jotka tarvitsevat kunnon kostutuksen. Ehkä juuri sen kiusanteon takia; lähetettyäni reseptin uusimispyynnön huhtikuussa kolme kertaa turhaan, molempiin silmiini oli ilmestynyt kuivavat kohdat, niin kuin lääkärinlausunnossa lukee. Pahansuopaisuudesta huolimatta pääsin kuitenkin eroon pterygiumistani, jota en uskonut kuin vasta omin silmin tutkittuani kotona pojankin tarkistaessa silmäni. Silmälääkäri ei edes tiennyt sienilääkkeiden syömisestäni mitään, koska en jaksanut kertoa muista vaivoistani mitään. Se oli jo kolmas lääkärikäynti samalla viikolla ja olin ihan loppu - aivan niin kuin nyt kirjoitettuani tätä jo monta tuntia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12590  La 04 Hel 2017, 6:42 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei ole niin helppoa varastaa joka päivä kirjoittamiselle aikaa; se vaatii sitoutumista ja päättäväisyyttä ja työntää monia asioita kauemmaksi ja pois. Mutta kun siitä on tullut elämäntapa, se on hinta, jonka haluaa maksaa.

Mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän on oikoluettavaa ja se vie aikaa, mutta sekin hinta täytyy maksaa.

Kellonajat kaikkeen voi olla muille ihmeelliset, mutta itsellä vain periaate merkkaa.

Jos touhua on ollut paljon ja on kirjoittanutkin paljon, ne on fiksattava jollain lailla yhteen. Varastamalla aikaa, nappaamalla jostain muusta.

Toisten kääntäessä kylkeä tai katsoessa telkkaria, meikä pitelee aamusivumappia edessään pöydän ääressä nuokkuen tai kuten viime aikoina selkäydinpunktion jälkeen yhä enemmän sängyssä, kirjoittaen myös tabletilla sängyssä.

Kun on sitoutunut johonkin, tunnelma on ihan rauhallinen, vaikka kirjoittaminen ja oikolukeminen kuormittaakin ja vaatii keskittymistä.

Silloin jo pelkkä suukkonen otsalle voi saada aikaan stressireaktion, joka laittaa elimistön tuottamaan kortisolihormonia, joka on uinuville taudinaiheuttajille kuin piristysruiske. Vatsalaukkuun puristuu happoa, vatsa alkaa ryllätä ja kuin tyhjästä alkaa tärinä, joka jatkuu niin kauan kuin ylimääräisiä kierroksia riittää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12594  Su 05 Hel 2017, 20:31 (GMT+3)  Aihe: Lääkkeitä, luontaisrohtoja ja puuroa! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 3.2.2017 klo 3.17 kirjoitti:
Joutuessani pihistelemään lääkkeiden kanssa sen takia, että ne riittäisivät kauemmin, olen syönyt puolikkaita annoksia, jossa ei ole tarpeeksi tehoa pitämään sientä kurissa saati tappamaan sitä. Otettuani puolikkaan lääkeannoksen päivällä yöt ovat olleet kauheita.

Vasta illalla mieleeni tuli, että puolikas annos kannattaisikin ottaa yötä vasten nukkuakseen paremmin ja olla ilman lääkkeitä päivät.


Tästähän lutviutui kokonaan meikän uusi hoitolinja ihan olosuhteiden pakosta. Koska lääkkeitä on kerran niin vähän ja niitä saa vain ulkomailta hakemalla, turvautumalla puolikkaisiin annoksiin jo olemassa olevat pillerit riittävät kaksi kertaa pidempään.

Tehoa on kuitenkin puolet vähemmän, joten mitä tehdään? Otetaan tietenkin käyttöön osa siitä protokollasta, johon turvauduin syksyllä joutuessani olemaan puolitoista kuukautta ilman terbinafiinia. Vastaisen varalle minulla on ollut tallessa kori, johon olen latonut tärkeimmät rohtopurkit sieni-infektiota ja borrelioosia vastaan. Naukkailemalla siitä päivittäin voin vahvistaa elimistöäni taudinaiheuttajia vastaan.

Luontaistuoteihmiset inhonnevat varmaan ajatusta, että joku turvautuu rohtojen lisäksi lääkkeisiin, ja lääkärit inhonnevat sitä, että joku turvautuu rohtoihin lääkkeiden ollessa niin paljon tehokkaampia - mikäli niitä vain saisi apteekista. Mutta kun ei saa, näillä on pärjättävä. Yötä vasten lääkkeitä ja päivällä luontaisrohtoja ja puuroa.

Puuroa?

Niin, se on ollut tärkeä osa syksyn protokollaani, josta en ole ikävä kyllä jaksanut tai joutanut kirjoittamaan yrittäessäni selvitä leijonanluolasta, jonne lääkärit ovat jättäneet minut omin nokkineni kärvistelemään.

Salaisuus on beetaglukaanissa, jota ei ole pelkästään sienissä ja ohrassa vaan myös kaurassa, joka aktivoi makrofageja.

Suomessa on jauhettu vain kaurapuuron vaikutuksesta kolesteroliin kauran tehdessä niin paljon muutakin:

Oat Beta-Glucan: Its Role in Health Promotion and Prevention of Diseases

Lainaus:
-- OβG can stimulate immune functions by activating monocytes/macrophages and increasing the amounts of immunoglobulin, NK cells, killer T-cells, and so on, which will improve resistance to cancer and infectious and parasitic diseases, as well as increase biological therapies and their prevention.

Lainaus:
OβG (kauran beetaglukaani) stimuloi immuunipuolustusta aktivoimalla monosyyttejä/makrofageja ja lisäämällä immunoglobuliinin, NK-solujen, tappaja-T-solujen jne. määrää, joka parantaa vastustuskykyä syöpää ja infektio- ja parasiittisairauksia vastaan, sekä kartuttaa biologisia terapioita ja niiden ennaltaehkäisevää vaikutusta.


Sekin oli minulle uutta, että borrelioosiin käyttämässäni rohdossa, Astragaluksessa, on beetaglukaania, jolla on samaa vaikutusta.

Mitä sieni-infektioon tulee, alfalipoiini on ollut mielenkiintoisinta, mitä olen lukenut ihan senkin takia, että monen syövän takana on sieni.

How the Little Known Nutrient Alpha Lipoic Acid Kills Cancer Cells and Outperforms Chemotherapy

Reverse disease with a proven therapy to eliminate life-threatening cancers and terminal liver disease
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12596  Ma 06 Hel 2017, 1:34 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kopioin viestin edeltä tuonne löytyäkseen helpommin, kuka nyt tietoa etsiikin. En näkisi kääntämisen ja linkittämisen vaivaa, jos kirjoittelisin täällä vain itselleni. Tiedän, etten ole ainoa systeemin kourissa kärsivä; meitä on monia kitumaan jätettyjä, joka on kaikki liikaa.

En voi mitenkään hyvin, mutta olen hengissä.

Se, että ihminen on hengissä, ei tarkoita, että hän on kunnossa.

En ole kunnossa, voin tosi huonosti.

Selkäydinpunktiosta alan olla toipunut; selkä ei ole enää kipeä ja siitä aiheutunut pääkipu on huvennut lähes olemattomiin. Vaikka ylilääkäri oli tyly, hän teki punktion hyvin eikä minulla ole siitä moittimista operaation seurausten ollessa vaan niin karseat. Paremmin hän teki sen kuin taannoin Kätilöopistolla tehtiin spinaalipuudutus, jossa iskettiin kaksi kertaa hermoon, jonka jälkeen kohta puudutettiin niin kuin tuolla kerron.

Nyt kun ei pystynyt olemaan yhtään pystyssä selkäydinpunktion jälkeen, torkahtelin vähän väliä sängyssä, joka oli univelkojen kannalta hyvä juttu. Samoin opin kirjoittamaan enemmän puolimakaavassa asennossa, niin aamusivuja kuin näitä nettijuttujakin tabletilla, jota ei saa juuri enää mistään.

Järjestyisipä vaan oikea hoitokin yhtä hyvin olon ollessa niin karsea.

Olisin voinut purkaa tuskaani taas aikaisin sunnuntaiaamuna tänne oltuani vielä hereillä ja yritettyäni lopen uupuneena nukkua. Se jokaöinen peittovuorien asettelu on liian raskasta ja vie minusta mehut, jonka lisäksi pää ja otsakin kalvaa niin, että pipon on oltava juuri oikeassa kohdassa kulmakarvojen päällä lämmittämässä pystyäkseni edes nukkumaan öisin. Jos nukkuessaan herää ja pipo on poissa, se on asetettava uudestaan päähän suojaamaan kipeää päätä ja tulehtunutta otsaonteloa.

Kun tätä helvettiä on jatkunut vuodesta 2010 ja olen käyttänyt kohta kaksi vuotta pipoa öisin maaliskuun lopulta 2015, voi kuvitella sen kärsimyksen määrää, jota olen joutunut koko tämän ajan ilman parantavaa hoitoa sietämään. Silmien alla on synkeä varjo ja jo päältäpäin näkyy, että ihminen on hirveän sairas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12600  Ma 06 Hel 2017, 23:38 (GMT+3)  Aihe: Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista! Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.2.2017 klo 0.34 kirjoitti:
Kopioin viestin edeltä tuonne löytyäkseen helpommin, kuka nyt tietoa etsiikin. En näkisi kääntämisen ja linkittämisen vaivaa, jos kirjoittelisin täällä vain itselleni. Tiedän, etten ole ainoa systeemin kourissa kärsivä; meitä on monia kitumaan jätettyjä, joka on kaikki liikaa.

En voi mitenkään hyvin, mutta olen hengissä.

Se, että ihminen on hengissä, ei tarkoita, että hän on kunnossa.

En ole kunnossa, voin tosi huonosti.

Selkäydinpunktiosta alan olla toipunut; selkä ei ole enää kipeä ja siitä aiheutunut pääkipu on huvennut lähes olemattomiin. Vaikka ylilääkäri oli tyly, hän teki punktion hyvin eikä minulla ole siitä moittimista operaation seurausten ollessa vaan niin karseat. Paremmin hän teki sen kuin taannoin Kätilöopistolla tehtiin spinaalipuudutus, jossa iskettiin kaksi kertaa hermoon, jonka jälkeen kohta puudutettiin niin kuin tuolla kerron.

Nyt kun ei pystynyt olemaan yhtään pystyssä selkäydinpunktion jälkeen, torkahtelin vähän väliä sängyssä, joka oli univelkojen kannalta hyvä juttu. Samoin opin kirjoittamaan enemmän puolimakaavassa asennossa, niin aamusivuja kuin näitä nettijuttujakin tabletilla, jota ei saa juuri enää mistään.

Järjestyisipä vaan oikea hoitokin yhtä hyvin olon ollessa niin karsea.

Olisin voinut purkaa tuskaani taas aikaisin sunnuntaiaamuna tänne oltuani vielä hereillä ja yritettyäni lopen uupuneena nukkua. Se jokaöinen peittovuorien asettelu on liian raskasta ja vie minusta mehut, jonka lisäksi pää ja otsakin kalvaa niin, että pipon on oltava juuri oikeassa kohdassa kulmakarvojen päällä lämmittämässä pystyäkseni edes nukkumaan öisin. Jos nukkuessaan herää ja pipo on poissa, se on asetettava uudestaan päähän suojaamaan kipeää päätä ja tulehtunutta otsaonteloa.

Kun tätä helvettiä on jatkunut vuodesta 2010 ja olen käyttänyt kohta kaksi vuotta pipoa öisin maaliskuun lopulta 2015, voi kuvitella sen kärsimyksen määrää, jota olen joutunut koko tämän ajan ilman parantavaa hoitoa sietämään. Silmien alla on synkeä varjo ja jo päältäpäin näkyy, että ihminen on hirveän sairas.


Aika paha tilanne, jos sairastaa tautia, jota Suomessa ei voi sairastaa.

Vähän sama kuin avioliittoon mennessä, jossa kaikki muu käy paitsi oma nimi ja kun ovessa voi lukea yksi nimi vaan, joka on miehen nimi.

Ei mikään kuvitteellinen juttu, vaan elettyä elämää, niin kuin tämäkin, että kaikki muut sairaudet käy paitsi sieni-infektio, joka puuttuu lääkäreiden työkalupakista kokonaan, jossa on bakteeria ja virusta vaan.

Mitä siitä, jos potilas on jo seitsemän vuotta (7) tuntenut, että jotain on pahasti pielessä ja kaksi hammastakin on kuollut parin viikon välein suuhun, se ei ole lääkäreillä syy itsetarkasteluun ja hoitolinjan muuttamiseen, onhan potilas hengissä edelleen, vaikka kituukin!

Hurja väite...

Nyt kun olen joutunut vähentämään minulle oikeita sienilääkkeitä, otsa on kalvanut koko päivän.

Tilanne on kestämätön, vaikka olen ostanut paljon pipoja, joita voin käyttää sisätiloissa, jonka lisäksi hankin tänään pari paksua pantaakin otsaani suojaamaan.

Muistaakseni suihkusta ja peilistä ei ollut mitään apua synnytyskipuihin, joten tuskin pipo tai pantakaan on oikea hoito otsaontelon tulehdukseen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12602  Ke 08 Hel 2017, 4:51 (GMT+3)  Aihe: Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista, luusärkyä ja maanpäällistä helvettiä. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.2.2017 klo 22.38 kirjoitti:
Admin 6.2.2017 klo 0.34 kirjoitti:
Kopioin viestin edeltä tuonne löytyäkseen helpommin, kuka nyt tietoa etsiikin. En näkisi kääntämisen ja linkittämisen vaivaa, jos kirjoittelisin täällä vain itselleni. Tiedän, etten ole ainoa systeemin kourissa kärsivä; meitä on monia kitumaan jätettyjä, joka on kaikki liikaa.

En voi mitenkään hyvin, mutta olen hengissä.

Se, että ihminen on hengissä, ei tarkoita, että hän on kunnossa.

En ole kunnossa, voin tosi huonosti.

Selkäydinpunktiosta alan olla toipunut; selkä ei ole enää kipeä ja siitä aiheutunut pääkipu on huvennut lähes olemattomiin. Vaikka ylilääkäri oli tyly, hän teki punktion hyvin eikä minulla ole siitä moittimista operaation seurausten ollessa vaan niin karseat. Paremmin hän teki sen kuin taannoin Kätilöopistolla tehtiin spinaalipuudutus, jossa iskettiin kaksi kertaa hermoon, jonka jälkeen kohta puudutettiin niin kuin tuolla kerron.

Nyt kun ei pystynyt olemaan yhtään pystyssä selkäydinpunktion jälkeen, torkahtelin vähän väliä sängyssä, joka oli univelkojen kannalta hyvä juttu. Samoin opin kirjoittamaan enemmän puolimakaavassa asennossa, niin aamusivuja kuin näitä nettijuttujakin tabletilla, jota ei saa juuri enää mistään.

Järjestyisipä vaan oikea hoitokin yhtä hyvin olon ollessa niin karsea.

Olisin voinut purkaa tuskaani taas aikaisin sunnuntaiaamuna tänne oltuani vielä hereillä ja yritettyäni lopen uupuneena nukkua. Se jokaöinen peittovuorien asettelu on liian raskasta ja vie minusta mehut, jonka lisäksi pää ja otsakin kalvaa niin, että pipon on oltava juuri oikeassa kohdassa kulmakarvojen päällä lämmittämässä pystyäkseni edes nukkumaan öisin. Jos nukkuessaan herää ja pipo on poissa, se on asetettava uudestaan päähän suojaamaan kipeää päätä ja tulehtunutta otsaonteloa.

Kun tätä helvettiä on jatkunut vuodesta 2010 ja olen käyttänyt kohta kaksi vuotta pipoa öisin maaliskuun lopulta 2015, voi kuvitella sen kärsimyksen määrää, jota olen joutunut koko tämän ajan ilman parantavaa hoitoa sietämään. Silmien alla on synkeä varjo ja jo päältäpäin näkyy, että ihminen on hirveän sairas.


Aika paha tilanne, jos sairastaa tautia, jota Suomessa ei voi sairastaa.

Vähän sama kuin avioliittoon mennessä, jossa kaikki muu käy paitsi oma nimi ja kun ovessa voi lukea yksi nimi vaan, joka on miehen nimi.

Ei mikään kuvitteellinen juttu, vaan elettyä elämää, niin kuin tämäkin, että kaikki muut sairaudet käy paitsi sieni-infektio, joka puuttuu lääkäreiden työkalupakista kokonaan, jossa on bakteeria ja virusta vaan.

Mitä siitä, jos potilas on jo seitsemän vuotta (7) tuntenut, että jotain on pahasti pielessä ja kaksi hammastakin on kuollut parin viikon välein suuhun, se ei ole lääkäreillä syy itsetarkasteluun ja hoitolinjan muuttamiseen, onhan potilas hengissä edelleen, vaikka kituukin!

Hurja väite...

Nyt kun olen joutunut vähentämään minulle oikeita sienilääkkeitä, otsa on kalvanut koko päivän.

Tilanne on kestämätön, vaikka olen ostanut paljon pipoja, joita voin käyttää sisätiloissa, jonka lisäksi hankin tänään pari paksua pantaakin otsaani suojaamaan.

Muistaakseni suihkusta ja peilistä ei ollut mitään apua synnytyskipuihin, joten tuskin pipo tai pantakaan on oikea hoito otsaontelon tulehdukseen.


Laajensin vähän otsikkoa:

"Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista, luusärkyä ja maanpäällistä helvettiä."

Oikeasti leikki terveydelläni on jo aikaa sitten mennyt liian pitkälle.

Paha juttu, jos liian sairaan pitää taistella hoidostaan.

Voi jäädä valitukset ja kirjoitukset kesken niin kuin minulla.

Heitteillejättö meni liian pitkälle jo siinä vaiheessa, kun jouduin nukkumaan pipo päässä yöni kohta kaksi vuotta sitten. Aina vain paksummaksi meni jouduttuani käyttämään viime kesänä pipoa ulkona muiden nauttiessa kesästä.

Viime yönä pipokaan ei riittänyt - eikä se ollut ensimmäinen kerta kesän jälkeen - hautoessani infrapunalla pipon läpi otsaani, joka kalvoi niin hirveästi, etten meinannut kestää sitä reisien vihloessa samaan aikaan.

Nousin itkien ylös ja sanoin:

Kunpa pääsisin hautaan lepäämään ja tämä kärsimys olisi loppu!

Ryvin kärsimyksessä ja itsesäälissä enkä olisi jaksanut nousta hoitamaan enää itseäni.

Siitä, mitä sen jälkeen tein, kukaan ei olisi voinut uskoa, kuinka rankkaa minulla oli.

Jostain oudosta, henkisesti sairaasta syystä Suomessa ei ole mitään länsimaista keskustelukulttuuria vaan raaka vaientamisen kulttuuri, jossa lääketiedettä käytetään väärään tarkoitukseen, ihmisten kiusaamiseen ja nujertamiseen parantamisen sijaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12611  Pe 10 Hel 2017, 10:06 (GMT+3)  Aihe: Re: Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista, luusärkyä ja maanpäällistä helvettiä. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 8.2.2017 klo 3.51 kirjoitti:
Admin 6.2.2017 klo 22.38 kirjoitti:
Admin 6.2.2017 klo 0.34 kirjoitti:
Kopioin viestin edeltä tuonne löytyäkseen helpommin, kuka nyt tietoa etsiikin. En näkisi kääntämisen ja linkittämisen vaivaa, jos kirjoittelisin täällä vain itselleni. Tiedän, etten ole ainoa systeemin kourissa kärsivä; meitä on monia kitumaan jätettyjä, joka on kaikki liikaa.

En voi mitenkään hyvin, mutta olen hengissä.

Se, että ihminen on hengissä, ei tarkoita, että hän on kunnossa.

En ole kunnossa, voin tosi huonosti.

Selkäydinpunktiosta alan olla toipunut; selkä ei ole enää kipeä ja siitä aiheutunut pääkipu on huvennut lähes olemattomiin. Vaikka ylilääkäri oli tyly, hän teki punktion hyvin eikä minulla ole siitä moittimista operaation seurausten ollessa vaan niin karseat. Paremmin hän teki sen kuin taannoin Kätilöopistolla tehtiin spinaalipuudutus, jossa iskettiin kaksi kertaa hermoon, jonka jälkeen kohta puudutettiin niin kuin tuolla kerron.

Nyt kun ei pystynyt olemaan yhtään pystyssä selkäydinpunktion jälkeen, torkahtelin vähän väliä sängyssä, joka oli univelkojen kannalta hyvä juttu. Samoin opin kirjoittamaan enemmän puolimakaavassa asennossa, niin aamusivuja kuin näitä nettijuttujakin tabletilla, jota ei saa juuri enää mistään.

Järjestyisipä vaan oikea hoitokin yhtä hyvin olon ollessa niin karsea.

Olisin voinut purkaa tuskaani taas aikaisin sunnuntaiaamuna tänne oltuani vielä hereillä ja yritettyäni lopen uupuneena nukkua. Se jokaöinen peittovuorien asettelu on liian raskasta ja vie minusta mehut, jonka lisäksi pää ja otsakin kalvaa niin, että pipon on oltava juuri oikeassa kohdassa kulmakarvojen päällä lämmittämässä pystyäkseni edes nukkumaan öisin. Jos nukkuessaan herää ja pipo on poissa, se on asetettava uudestaan päähän suojaamaan kipeää päätä ja tulehtunutta otsaonteloa.

Kun tätä helvettiä on jatkunut vuodesta 2010 ja olen käyttänyt kohta kaksi vuotta pipoa öisin maaliskuun lopulta 2015, voi kuvitella sen kärsimyksen määrää, jota olen joutunut koko tämän ajan ilman parantavaa hoitoa sietämään. Silmien alla on synkeä varjo ja jo päältäpäin näkyy, että ihminen on hirveän sairas.


Aika paha tilanne, jos sairastaa tautia, jota Suomessa ei voi sairastaa.

Vähän sama kuin avioliittoon mennessä, jossa kaikki muu käy paitsi oma nimi ja kun ovessa voi lukea yksi nimi vaan, joka on miehen nimi.

Ei mikään kuvitteellinen juttu, vaan elettyä elämää, niin kuin tämäkin, että kaikki muut sairaudet käy paitsi sieni-infektio, joka puuttuu lääkäreiden työkalupakista kokonaan, jossa on bakteeria ja virusta vaan.

Mitä siitä, jos potilas on jo seitsemän vuotta (7) tuntenut, että jotain on pahasti pielessä ja kaksi hammastakin on kuollut parin viikon välein suuhun, se ei ole lääkäreillä syy itsetarkasteluun ja hoitolinjan muuttamiseen, onhan potilas hengissä edelleen, vaikka kituukin!

Hurja väite...

Nyt kun olen joutunut vähentämään minulle oikeita sienilääkkeitä, otsa on kalvanut koko päivän.

Tilanne on kestämätön, vaikka olen ostanut paljon pipoja, joita voin käyttää sisätiloissa, jonka lisäksi hankin tänään pari paksua pantaakin otsaani suojaamaan.

Muistaakseni suihkusta ja peilistä ei ollut mitään apua synnytyskipuihin, joten tuskin pipo tai pantakaan on oikea hoito otsaontelon tulehdukseen.


Laajensin vähän otsikkoa:

"Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista, luusärkyä ja maanpäällistä helvettiä."

Oikeasti leikki terveydelläni on jo aikaa sitten mennyt liian pitkälle.

Paha juttu, jos liian sairaan pitää taistella hoidostaan.

Voi jäädä valitukset ja kirjoitukset kesken niin kuin minulla.

Heitteillejättö meni liian pitkälle jo siinä vaiheessa, kun jouduin nukkumaan pipo päässä yöni kohta kaksi vuotta sitten. Aina vain paksummaksi meni jouduttuani käyttämään viime kesänä pipoa ulkona muiden nauttiessa kesästä.

Viime yönä pipokaan ei riittänyt - eikä se ollut ensimmäinen kerta kesän jälkeen - hautoessani infrapunalla pipon läpi otsaani, joka kalvoi niin hirveästi, etten meinannut kestää sitä reisien vihloessa samaan aikaan.

Nousin itkien ylös ja sanoin:

Kunpa pääsisin hautaan lepäämään ja tämä kärsimys olisi loppu!

Ryvin kärsimyksessä ja itsesäälissä enkä olisi jaksanut nousta hoitamaan enää itseäni.

Siitä, mitä sen jälkeen tein, kukaan ei olisi voinut uskoa, kuinka rankkaa minulla oli.

Jostain oudosta, henkisesti sairaasta syystä Suomessa ei ole mitään länsimaista keskustelukulttuuria vaan raaka vaientamisen kulttuuri, jossa lääketiedettä käytetään väärään tarkoitukseen, ihmisten kiusaamiseen ja nujertamiseen parantamisen sijaan.


"Oikeasti leikki terveydelläni on jo aikaa sitten mennyt liian pitkälle.

Paha juttu, jos liian sairaan pitää taistella hoidostaan.

Voi jäädä valitukset ja kirjoitukset kesken niin kuin minulla.

Heitteillejättö meni liian pitkälle jo siinä vaiheessa, kun jouduin nukkumaan pipo päässä yöni kohta kaksi vuotta sitten. Aina vain paksummaksi meni jouduttuani käyttämään viime kesänä pipoa ulkona muiden nauttiessa kesästä."



Jo viime keväänä täällä Tampereen hyvinvointipalvelujen piirissä tarkoitukseni oli valittaa ns. yliopistollisesta hoidostani, jossa kävin kääntymässä kiireisen ja äreän korvalääkärin luona, tullakseni jätetyksi tähän kuntoon, jossa nyt olen!

Ette tiedäkään, miltä tuntuu olla puolikuollut ja elää enää vain sisulla - poikani, elämäntehtäväni ja oikeuden puolesta niin kauan kuin henki pihisee!

Valehtelette valehtelijat!

Valehtelette sairaan ihmisen "terveeksi", ettekä viitsi edes tutkia kunnolla sieltä, mistä pitäisi - tarkoittamatta tällä varpaita, joihin vasta erikoistuva kloppi keskittyi!

Minulla oli pipo päässä koko vastaanoton ajan, ja jätkän alettua lässyttää psykiatrista ja muusta en punastunut häpeästä vaan silkasta stressistä.

Psykiatrit eivät poski- ja otsaonteloita hoida, mutta voivat hoitaa kenet tahansa hautaan, jos pääsevät puoskaroimaan!

Haluan elää ilman pipoa, onko selvä?

En halua käyttää pipoa enää öisin enkä kesällä, onko selvä?

Saatana tätä helvettiä!

Taaskin se otsaontelo kalvoi niin, etten pystynyt nukkumaan, ja tärisin yrittäessäni asetella pipoa alemmas, ettei kalvaisi.

Pumppu on jo ihan loppu ja enää ubikinonin avulla tässä mennään.

Eilen ja edellispäivänä kaupassa oli niin heikko olo, että tunsin voivani kaatua milloin tahansa kuolleena maahan.

Minulla oli tässä alkuviikolla yritystä saada valitusta hoidostani kasaan, mutta on sama ongelma kuin ennenkin, ettei voimat riitä - viimeksi viime keväänä kulkiessani pipo päässä toukokuussa!

Korvalääkäri ei viitsinyt edes vastata viestiini, jossa pyysin jotain antifungaalista nenäsuihketta!

Ne saatana etsii vaan märkää ihmisten päästä! Tajutkaa jo viimein, ettei sieni-infektiossa ole mitään märkää, ellei samaan aikaan ole bakteerit sitä aiheuttamassa!

Avasin vanhan blogini, jonka kirjoittamisen lopetin voimieni loppuessa. Mieluumminkin sieni-infektio näyttää tältä.

Itse olen joutunut kuvanikin tutkimaan ja ojentamaan jopa röntgenlääkäriä muutoksesta, jota hän ei huomannut, jaksamatta kertoa siitä enempää koko vakuutuksen huvettua noihin hutkimuksiin.

Aika sitkeä olen kuitenkin ollut poskiontelohelvetin alettua jo vuonna 2010.

Saas nähdä, miten tämä tosielämän painajainen päättyy.

Viimeisimpiä magneettikuvia otsaontelon ja muun osalta en ole jaksanut vielä tutkia, mutta oli siellä näkyvissä limakalvoturvotusta jo lausunnonkin mukaan, niiden ollessa harhaanjohtavia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12618  Ma 13 Hel 2017, 19:17 (GMT+3)  Aihe: Re: Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista, luusärkyä ja maanpäällistä helvettiä. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 10.2.2017 klo 9.06 kirjoitti:
Admin 8.2.2017 klo 3.51 kirjoitti:
Admin 6.2.2017 klo 22.38 kirjoitti:
Admin 6.2.2017 klo 0.34 kirjoitti:
Kopioin viestin edeltä tuonne löytyäkseen helpommin, kuka nyt tietoa etsiikin. En näkisi kääntämisen ja linkittämisen vaivaa, jos kirjoittelisin täällä vain itselleni. Tiedän, etten ole ainoa systeemin kourissa kärsivä; meitä on monia kitumaan jätettyjä, joka on kaikki liikaa.

En voi mitenkään hyvin, mutta olen hengissä.

Se, että ihminen on hengissä, ei tarkoita, että hän on kunnossa.

En ole kunnossa, voin tosi huonosti.

Selkäydinpunktiosta alan olla toipunut; selkä ei ole enää kipeä ja siitä aiheutunut pääkipu on huvennut lähes olemattomiin. Vaikka ylilääkäri oli tyly, hän teki punktion hyvin eikä minulla ole siitä moittimista operaation seurausten ollessa vaan niin karseat. Paremmin hän teki sen kuin taannoin Kätilöopistolla tehtiin spinaalipuudutus, jossa iskettiin kaksi kertaa hermoon, jonka jälkeen kohta puudutettiin niin kuin tuolla kerron.

Nyt kun ei pystynyt olemaan yhtään pystyssä selkäydinpunktion jälkeen, torkahtelin vähän väliä sängyssä, joka oli univelkojen kannalta hyvä juttu. Samoin opin kirjoittamaan enemmän puolimakaavassa asennossa, niin aamusivuja kuin näitä nettijuttujakin tabletilla, jota ei saa juuri enää mistään.

Järjestyisipä vaan oikea hoitokin yhtä hyvin olon ollessa niin karsea.

Olisin voinut purkaa tuskaani taas aikaisin sunnuntaiaamuna tänne oltuani vielä hereillä ja yritettyäni lopen uupuneena nukkua. Se jokaöinen peittovuorien asettelu on liian raskasta ja vie minusta mehut, jonka lisäksi pää ja otsakin kalvaa niin, että pipon on oltava juuri oikeassa kohdassa kulmakarvojen päällä lämmittämässä pystyäkseni edes nukkumaan öisin. Jos nukkuessaan herää ja pipo on poissa, se on asetettava uudestaan päähän suojaamaan kipeää päätä ja tulehtunutta otsaonteloa.

Kun tätä helvettiä on jatkunut vuodesta 2010 ja olen käyttänyt kohta kaksi vuotta pipoa öisin maaliskuun lopulta 2015, voi kuvitella sen kärsimyksen määrää, jota olen joutunut koko tämän ajan ilman parantavaa hoitoa sietämään. Silmien alla on synkeä varjo ja jo päältäpäin näkyy, että ihminen on hirveän sairas.


Aika paha tilanne, jos sairastaa tautia, jota Suomessa ei voi sairastaa.

Vähän sama kuin avioliittoon mennessä, jossa kaikki muu käy paitsi oma nimi ja kun ovessa voi lukea yksi nimi vaan, joka on miehen nimi.

Ei mikään kuvitteellinen juttu, vaan elettyä elämää, niin kuin tämäkin, että kaikki muut sairaudet käy paitsi sieni-infektio, joka puuttuu lääkäreiden työkalupakista kokonaan, jossa on bakteeria ja virusta vaan.

Mitä siitä, jos potilas on jo seitsemän vuotta (7) tuntenut, että jotain on pahasti pielessä ja kaksi hammastakin on kuollut parin viikon välein suuhun, se ei ole lääkäreillä syy itsetarkasteluun ja hoitolinjan muuttamiseen, onhan potilas hengissä edelleen, vaikka kituukin!

Hurja väite...

Nyt kun olen joutunut vähentämään minulle oikeita sienilääkkeitä, otsa on kalvanut koko päivän.

Tilanne on kestämätön, vaikka olen ostanut paljon pipoja, joita voin käyttää sisätiloissa, jonka lisäksi hankin tänään pari paksua pantaakin otsaani suojaamaan.

Muistaakseni suihkusta ja peilistä ei ollut mitään apua synnytyskipuihin, joten tuskin pipo tai pantakaan on oikea hoito otsaontelon tulehdukseen.


Laajensin vähän otsikkoa:

"Vähemmän oikeita lääkkeitä => enemmän otsan kalvamista, luusärkyä ja maanpäällistä helvettiä."

Oikeasti leikki terveydelläni on jo aikaa sitten mennyt liian pitkälle.

Paha juttu, jos liian sairaan pitää taistella hoidostaan.

Voi jäädä valitukset ja kirjoitukset kesken niin kuin minulla.

Heitteillejättö meni liian pitkälle jo siinä vaiheessa, kun jouduin nukkumaan pipo päässä yöni kohta kaksi vuotta sitten. Aina vain paksummaksi meni jouduttuani käyttämään viime kesänä pipoa ulkona muiden nauttiessa kesästä.

Viime yönä pipokaan ei riittänyt - eikä se ollut ensimmäinen kerta kesän jälkeen - hautoessani infrapunalla pipon läpi otsaani, joka kalvoi niin hirveästi, etten meinannut kestää sitä reisien vihloessa samaan aikaan.

Nousin itkien ylös ja sanoin:

Kunpa pääsisin hautaan lepäämään ja tämä kärsimys olisi loppu!

Ryvin kärsimyksessä ja itsesäälissä enkä olisi jaksanut nousta hoitamaan enää itseäni.

Siitä, mitä sen jälkeen tein, kukaan ei olisi voinut uskoa, kuinka rankkaa minulla oli.

Jostain oudosta, henkisesti sairaasta syystä Suomessa ei ole mitään länsimaista keskustelukulttuuria vaan raaka vaientamisen kulttuuri, jossa lääketiedettä käytetään väärään tarkoitukseen, ihmisten kiusaamiseen ja nujertamiseen parantamisen sijaan.


"Oikeasti leikki terveydelläni on jo aikaa sitten mennyt liian pitkälle.

Paha juttu, jos liian sairaan pitää taistella hoidostaan.

Voi jäädä valitukset ja kirjoitukset kesken niin kuin minulla.

Heitteillejättö meni liian pitkälle jo siinä vaiheessa, kun jouduin nukkumaan pipo päässä yöni kohta kaksi vuotta sitten. Aina vain paksummaksi meni jouduttuani käyttämään viime kesänä pipoa ulkona muiden nauttiessa kesästä."



Jo viime keväänä täällä Tampereen hyvinvointipalvelujen piirissä tarkoitukseni oli valittaa ns. yliopistollisesta hoidostani, jossa kävin kääntymässä kiireisen ja äreän korvalääkärin luona, tullakseni jätetyksi tähän kuntoon, jossa nyt olen!

Ette tiedäkään, miltä tuntuu olla puolikuollut ja elää enää vain sisulla - poikani, elämäntehtäväni ja oikeuden puolesta niin kauan kuin henki pihisee!

Valehtelette valehtelijat!

Valehtelette sairaan ihmisen "terveeksi", ettekä viitsi edes tutkia kunnolla sieltä, mistä pitäisi - tarkoittamatta tällä varpaita, joihin vasta erikoistuva kloppi keskittyi!

Minulla oli pipo päässä koko vastaanoton ajan, ja jätkän alettua lässyttää psykiatrista ja muusta en punastunut häpeästä vaan silkasta stressistä.

Psykiatrit eivät poski- ja otsaonteloita hoida, mutta voivat hoitaa kenet tahansa hautaan, jos pääsevät puoskaroimaan!

Haluan elää ilman pipoa, onko selvä?

En halua käyttää pipoa enää öisin enkä kesällä, onko selvä?

Saatana tätä helvettiä!

Taaskin se otsaontelo kalvoi niin, etten pystynyt nukkumaan, ja tärisin yrittäessäni asetella pipoa alemmas, ettei kalvaisi.

Pumppu on jo ihan loppu ja enää ubikinonin avulla tässä mennään.

Eilen ja edellispäivänä kaupassa oli niin heikko olo, että tunsin voivani kaatua milloin tahansa kuolleena maahan.

Minulla oli tässä alkuviikolla yritystä saada valitusta hoidostani kasaan, mutta on sama ongelma kuin ennenkin, ettei voimat riitä - viimeksi viime keväänä kulkiessani pipo päässä toukokuussa!

Korvalääkäri ei viitsinyt edes vastata viestiini, jossa pyysin jotain antifungaalista nenäsuihketta!

Ne saatana etsii vaan märkää ihmisten päästä! Tajutkaa jo viimein, ettei sieni-infektiossa ole mitään märkää, ellei samaan aikaan ole bakteerit sitä aiheuttamassa!

Avasin vanhan blogini, jonka kirjoittamisen lopetin voimieni loppuessa. Mieluumminkin sieni-infektio näyttää tältä.

Itse olen joutunut kuvanikin tutkimaan ja ojentamaan jopa röntgenlääkäriä muutoksesta, jota hän ei huomannut, jaksamatta kertoa siitä enempää koko vakuutuksen huvettua noihin hutkimuksiin.

Aika sitkeä olen kuitenkin ollut poskiontelohelvetin alettua jo vuonna 2010.

Saas nähdä, miten tämä tosielämän painajainen päättyy.

Viimeisimpiä magneettikuvia otsaontelon ja muun osalta en ole jaksanut vielä tutkia, mutta oli siellä näkyvissä limakalvoturvotusta jo lausunnonkin mukaan, niiden ollessa harhaanjohtavia.


Jos huomasitte, en kirjoittanut täällä lauantaina ollenkaan syystä, että oli liian rankkaa, ja eilinenkin pitkä kirjoitusrupeama käsitteli kokonaan muita asioita. Teknisesti on mahdotonta kirjoittaa kaikesta yhtä aikaa, voin vakuuttaa pitkän kirjoituskokemuksen omaavana.

Itse asiassa kokeilin viime yönä ensi kertaa toista ostamaani pääpantaa otsaontelon tulehdusta lievittämään. Pannan sisäpuoli on puuvillaa ja ulkopuoli akryyliä, jossa lukee "LAPPI-LAPLAND".

Vasen poskiontelo on taas hirveän kipeä mentyäni syömään vähän ruokaa, jota en saisi tehdä ollenkaan. Olen joutunut tämän seitsemän vuoden aikana vääntämään satoja kertoja rautalangasta samaa asiaa, kuinka poskiontelo turpoaa aina syömisen jälkeen. Alussa se vaivasi alempana maksillaariontelossa ja alkoi sykkiä juurihoidetun hampaan juuressa, jonka jälkeen seuraava etappi oli Agger nasi -lokero, jonka viimekeväisen avaamisen jälkeen turvotus on alkanut vaivata enemmänkin suorakulmion muotoisella alueella silmän alanurkassa ja korvan puoleisella sivulla myös posken ihon ollessa koko ajan turvonnut.

Samaan aikaan tulehtuneet otsaontelot vaivaavat ja päälaella kirvelee niin kuin ennenkin.

Mihin tässä helvetissä jäinkään... Jatketaan myöhemmin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12620  Ti 14 Hel 2017, 4:06 (GMT+3)  Aihe: Hyphae which is not treated in Finland. Sienirihma, jota ei hoideta Suomessa. Vastaa lainaamalla viestiä

Mycoses



Admin 13.2.2017 klo 18.17 kirjoitti:
Jos huomasitte, en kirjoittanut täällä lauantaina ollenkaan syystä, että oli liian rankkaa, ja eilinenkin pitkä kirjoitusrupeama käsitteli kokonaan muita asioita. Teknisesti on mahdotonta kirjoittaa kaikesta yhtä aikaa, voin vakuuttaa pitkän kirjoituskokemuksen omaavana.

Itse asiassa kokeilin viime yönä ensi kertaa toista ostamaani pääpantaa otsaontelon tulehdusta lievittämään. Pannan sisäpuoli on puuvillaa ja ulkopuoli akryyliä, jossa lukee "LAPPI-LAPLAND".

Vasen poskiontelo on taas hirveän kipeä mentyäni syömään vähän ruokaa, jota en saisi tehdä ollenkaan. Olen joutunut tämän seitsemän vuoden aikana vääntämään satoja kertoja rautalangasta samaa asiaa, kuinka poskiontelo turpoaa aina syömisen jälkeen. Alussa se vaivasi alempana maksillaariontelossa ja alkoi sykkiä juurihoidetun hampaan juuressa, jonka jälkeen seuraava etappi oli Agger nasi -lokero, jonka viimekeväisen avaamisen jälkeen turvotus on alkanut vaivata enemmänkin suorakulmion muotoisella alueella silmän alanurkassa ja korvan puoleisella sivulla myös posken ihon ollessa koko ajan turvonnut.

Samaan aikaan tulehtuneet otsaontelot vaivaavat ja päälaella kirvelee niin kuin ennenkin.

Mihin tässä helvetissä jäinkään... Jatketaan myöhemmin.


Helvettiä, jota olen joutunut jo seitsemän vuotta sietämään.

Joutuessani säästelemään Virosta saamiani lääkkeitä ja syömään minulle aivan riittämättömiä lasten annoksia, oireet ovat olleet pahemmat.

Miltä teistä itsestänne tuntuisi, jos aina syödessänne toinen poskiontelo turpoaisi joka ruoan jälkeen ja se helvetti jatkuisi päivästä ja vuodesta toiseen?

Lampsiessani illalla kohti kauppaa suunnittelin erilaisia kirjoitusaiheita.

Kävellessäni kotiinpäin olin masentunut. Kuinka kauan minun pitäisi kestää vielä tätä helvettiä? Elämäni loppuun, hautaan asti? Rukoilin Jumalaa auttamaan...

Seitsemän vuotta on liian pitkä aika kärsiä, liian törkeää lääkäreiltä ohittaa tällaista ongelmaa siitä vaan, mutta niin on tapahtunut.

Mitä saatanaa tämä piittaamattomuus ja heitteillejättö oikein on Suomessa, jossa kaiken pitäisi olla niin hyvin.

Poika tuli eteisessä vastaan ja huomasi masennukseni, että olin tullut paljon surullisempana kotiin kuin olin lähtenyt.

Hän yritti lohduttaa, että saisin vielä avun, viimeistään hertseistä, vaikkei meillä ollut enää laitteitakaan ja kaikki oli kokeellista ja vaikeaa kehittymättömässä yhteiskunnassa ja vanhoillisessa lääketieteessä.

Päästyäni pöydän ääreen söin pari ruisleipästä ja vasta silloin muistin, että lääkkeet olivat ottamatta. Ei lasten annoksesta, 125 mg terbinafiinia ja 50 mg flukonatsolia, paljon apua ollut, mutta lääkkeet kestäisivät puolta pidempään väsytystaistelussa, jossa ei paljon tukijoukkoja ole ollut.

Mistä tunnet sä ystävän?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12621  Ti 14 Hel 2017, 13:33 (GMT+3)  Aihe: Re: Hyphae which is not treated in Finland. Sienirihma, jota ei hoideta Suomessa. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 14.2.2017 klo 3.06 kirjoitti:
Mycoses



Admin 13.2.2017 klo 18.17 kirjoitti:
Jos huomasitte, en kirjoittanut täällä lauantaina ollenkaan syystä, että oli liian rankkaa, ja eilinenkin pitkä kirjoitusrupeama käsitteli kokonaan muita asioita. Teknisesti on mahdotonta kirjoittaa kaikesta yhtä aikaa, voin vakuuttaa pitkän kirjoituskokemuksen omaavana.

Itse asiassa kokeilin viime yönä ensi kertaa toista ostamaani pääpantaa otsaontelon tulehdusta lievittämään. Pannan sisäpuoli on puuvillaa ja ulkopuoli akryyliä, jossa lukee "LAPPI-LAPLAND".

Vasen poskiontelo on taas hirveän kipeä mentyäni syömään vähän ruokaa, jota en saisi tehdä ollenkaan. Olen joutunut tämän seitsemän vuoden aikana vääntämään satoja kertoja rautalangasta samaa asiaa, kuinka poskiontelo turpoaa aina syömisen jälkeen. Alussa se vaivasi alempana maksillaariontelossa ja alkoi sykkiä juurihoidetun hampaan juuressa, jonka jälkeen seuraava etappi oli Agger nasi -lokero, jonka viimekeväisen avaamisen jälkeen turvotus on alkanut vaivata enemmänkin suorakulmion muotoisella alueella silmän alanurkassa ja korvan puoleisella sivulla myös posken ihon ollessa koko ajan turvonnut.

Samaan aikaan tulehtuneet otsaontelot vaivaavat ja päälaella kirvelee niin kuin ennenkin.

Mihin tässä helvetissä jäinkään... Jatketaan myöhemmin.


Helvettiä, jota olen joutunut jo seitsemän vuotta sietämään.

Joutuessani säästelemään Virosta saamiani lääkkeitä ja syömään minulle aivan riittämättömiä lasten annoksia, oireet ovat olleet pahemmat.

Miltä teistä itsestänne tuntuisi, jos aina syödessänne toinen poskiontelo turpoaisi joka ruoan jälkeen ja se helvetti jatkuisi päivästä ja vuodesta toiseen?

Lampsiessani illalla kohti kauppaa suunnittelin erilaisia kirjoitusaiheita.

Kävellessäni kotiinpäin olin masentunut. Kuinka kauan minun pitäisi kestää vielä tätä helvettiä? Elämäni loppuun, hautaan asti? Rukoilin Jumalaa auttamaan...

Seitsemän vuotta on liian pitkä aika kärsiä, liian törkeää lääkäreiltä ohittaa tällaista ongelmaa siitä vaan, mutta niin on tapahtunut.

Mitä saatanaa tämä piittaamattomuus ja heitteillejättö oikein on Suomessa, jossa kaiken pitäisi olla niin hyvin.

Poika tuli eteisessä vastaan ja huomasi masennukseni, että olin tullut paljon surullisempana kotiin kuin olin lähtenyt.

Hän yritti lohduttaa, että saisin vielä avun, viimeistään hertseistä, vaikkei meillä ollut enää laitteitakaan ja kaikki oli kokeellista ja vaikeaa kehittymättömässä yhteiskunnassa ja vanhoillisessa lääketieteessä.

Päästyäni pöydän ääreen söin pari ruisleipästä ja vasta silloin muistin, että lääkkeet olivat ottamatta. Ei lasten annoksesta, 125 mg terbinafiinia ja 50 mg flukonatsolia, paljon apua ollut, mutta lääkkeet kestäisivät puolta pidempään väsytystaistelussa, jossa ei paljon tukijoukkoja ole ollut.

Mistä tunnet sä ystävän?


Mistä tunnet sä ystävän - how do you know, who is your friend?

Kun vain muutaman tunnin unien jälkeen herää karseaan oloon sydän loppuun rasittuneena, limaa keuhkoputkista kakoen ja piru on merrassa vasemmassa poskessa, tietää, että jotain on pahasti pielessä.

Olisin tarvinnut lisää unta, mutta se karsea olo herätti minut. Käyn vessassa ja muistan, että ennen nukkumaanmenoa jäi mustakuminatahna ja aprikoosinytimet ottamatta, joten teen sen.

Ne maistuvat pahalta, mutta niistä on jotain apua. Mustastakuminasta ja aprikoosinytimistä?

Otan myös antifungaalista nenäsuihketta, jota lääkäri ei voinut määrätä edes pyytäessäni sitä.

Yritän niiskuttaa ja vetää limaa otsaonteloista alaspäin. Kaon kurkkuani, yskin ja niiskutan.

Mistä tunnet sä ystävän...

Enpä voi kehua tämän elämäni aikana saaneeni Suomessa juuri nykyaikaisia hoitoja.

Umpilisäkkeentulehdusta jouduin potemaan niin kauan, että olisin ollut jo aikoja sitten hautausmaalla minut sairaalasta yön selkään käännyttäneen lääkärin mukaan.

Poliotalven virusmeningiitin eli aivokalvontulehduksen jouduin sairastamaan luulosairaaksi jännittäjätyypiksi leimattuna oman onneni nojaan jätettynä pienessä alivuokralaiskämpässä ilman puhelinta.

Synnyttää sain ilman kipulääkkeitä, jonka helvetin jälkeen koko jalkovälini roikkui eikä vatsani ole toiminut sen jälkeen enää normaalisti ja poikanikin syntyi sinisenä.

Podettuani vuosia kroonista poskiontelontulehdusta, joka tappoi kaksi hammastanikin vain parin viikon välein, eipä se ole lääkäreitä hetkauttanut, vaikka viime vuosina tulehdus on levinnyt myös otsaonteloon ja joudun nukkumaan pipo päässä yöni.

Eikä Lyme-sairauden aiheuttamasta luusärystä ja muustakaan kärsimyksestä tarvitse välittää mitään, vaikka tauti ajaa ihmisiä muita nuorempana ennen aikojaan hautaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12622  To 16 Hel 2017, 3:01 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Miltä tuntuu valvoa aamuun, jonka jälkeen unettoman yön jälkeen ei menekään nukkumaan, vaan alkaa rustata aamusivuja nukkumatta sitä ennen pätkääkään? Olen tehnyt sitä tarpeeksi monta kertaa tietääkseni, miltä se tuntuu; mutta jos täytyy laittaa kova kovaa vasten, pystyn tahdonvoimalla siihen. Henki on enemmän kuin materia, jolle sairaampana ja vanhempana saattaa tehdä vähän tiukkaa. Olo on kaamea, sydämestä sattuu ja voi kuolla kupsahtaa kirjoitustensa ääreen. Hokiessani, että kirjoitan niin kauan kuin henki pihisee, tarkoitan sitä ihan konkreettisesti. Kun henki ei enää pihise, kynä ei pysy kädessä enää ja kirjoitukset on loppu.

Ensiksi raapustin puolimakaavassa asennossa kaksi liuskaa, jonka jälkeen huomasin tarvetta kolmannellekin liuskalle, jonka aloitin. Stressi ja valvominen olivat ajaneet immuunipuolustuksen alas ja tautia ei tuntunut pidättelevän mikään. Lasten annoksesta sienilääkkeitä ei ollut mitään apua eikä höyryhengityksestäkään pään kirvellessä otsaonteloiden lisäksi päälaelta laajalla alueella. Pipo ei ottanut kirvelyä pois, peitti vain pään. Mitään ei ollut tehtävissä. Jos halusi nukkua, siihen pitäisi vain nukahtaa. Herättyäni parin tunnin unien jälkeen olin hikoillut koko yläkroppani märäksi. Tunsin itseni puolikuolleeksi ja sen olin näköinenkin. Sieni oli päässyt niskan päälle vatsassakin, joka rylläsi jokaisesta ruokapalasta ja jota rohdot eivät pidätelleet yhtään. Sama tulehdus, joka rasitti niveliäni, rasitti myös sydäntäni.

Poski paksuna borrelioosisäryissä kituen lisää iskuja ja ikävää postia. Vääryyttä, jota ei oikaista. Huoli samasta, joka aiheuttaa stressiä.

Raskainta on ennen puolta yötä oikolukea unettoman yön jälkeiset tekeleensä, sutata ja korjata niitä, ja kirjoittaa kolmas aamusivuliuska loppuun. Taisto on kovaa, mutta niin on taistelijakin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12623  Pe 17 Hel 2017, 3:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Epämukavaa oloa, josta on liian raskasta edes ruikuttaa, jonka takia se jääkin yleensä tekemättä.

Kirjoitettuani ja oikoluettuani tässä 16. päivän aamusivut loppuun paksujen vällyjen alla luulisi, että näissä varusteissa olisi edes lämmin. Niskan takana on kaksi villatyynyä, joista toisen hankin pari päivää sitten. Ohuemmaksi vaihdetun petauspatjan päällä on villapäällinen ja trikoolakana niin kuin olenkin tuolla jo kertonut, paitsi että peittoja on tullut talven mittaan lisää. Päällimmäisen Tecnowool-peitteen päällä lantion kohdalla on vielä yksi villapeite kaksin kerroin ja villatäkin alla kehoa lämmittämässä toinenkin villashaali, jonka lisäksi piti keksiä jotain kylmänarkoja reisiäni lämmittämään. Virkaa toimittaa kaupasta löytämäni pehmeä vauvanpeitto, jonka lisäksi tarvitsen yöksi vielä lämpöpullon, jonka eristän neulemytyllä lämmön jakautumiseksi tasaisesti, liian kuumuudenkin sattuessa kohmeisiin jäseniini. Lämpöpullo on vaan kovin pieni ja lämmön kestää levitä jalkateriin, jotka voivat olla pitkäänkin niin kohmeessa, että jalkapöytiin sattuu niin kuin tässäkin koko ajan lämpöpullon ollessa vielä lataamatta. Lämpö jakautuu sairaalloisen epätasaisesti keskivartalon ollessa jo lämmin, mutta jalkojen särkiessä villasukkien alla hirveästi.

Kävin illalla ulkona kävelemässä saadakseni liikuntaa, josta ei ole tähän ongelmaan mitään apua, eikä sairaita lihaksiakaan voi rasittaa liikaa alkaessaan sakata tai ottaa vastaan reisistä, jonka jälkeen jokainen askel sattuu reisilihaksissa ja särky voi jatkua pitkään.

Kaikki edellinen, verenkierron järkyttävä huononeminen ja reisisärky, alkoi ensimmäisen punkinpureman 2012 jälkeen. Toisen punkinpureman 2014 jälkeen mukaan tuli myös nielemisongelma, josta on tullut ihan jokapäiväinen riesa. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina nukahtaessani tai jopa torkahtaessani hetkiseksi päivällä havahdun syljen valumiseen poskea pitkin alas niin, että tyynyliinakin kastuu. Se on inhottavaa, vaikka yritän kuivata nenäliinalla tyynyliinaa, jonka voi vaihtaa ja pestä. Onneksi syljen valuminen suusta ei tarkoita aina liman valumista keuhkoputkiin joutuessani silloin puhaltamaan pulloon, joka on raskasta, saadakseni liman hengitysteistä pois.

Viime aikoina on ollut myös inhottavaa kirvelyä sydämen kohdalla niin kuin paraikaakin. Siihen ei auta mikään hieronta, koska kipu on rintalastan alla. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä pistos johtuu enkä voi kuin noteerata sen. Nautin joka päivä 100 milligrammaa ubikinonia vahvistaakseni sydäntä määrän voidessa olla riittämätön. Mutta edellinen sokeripitoinen ubikinoni oli vihoviimeinen valinta laittaessaan vatsani aina turpoamaan, kun nykyisessä on pippuriuutetta tehostaakseen imeytymistä, jota ei voi sen takia ottaa kuin ruoan kanssa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12637  La 18 Hel 2017, 17:35 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 17.7.2017 klo 2.04 kirjoitti:
Epämukavaa oloa, josta on liian raskasta edes ruikuttaa, jonka takia se jääkin yleensä tekemättä.

Kirjoitettuani ja oikoluettuani tässä 16. päivän aamusivut loppuun paksujen vällyjen alla luulisi, että näissä varusteissa olisi edes lämmin. Niskan takana on kaksi villatyynyä, joista toisen hankin pari päivää sitten. Ohuemmaksi vaihdetun petauspatjan päällä on villapäällinen ja trikoolakana niin kuin olenkin tuolla jo kertonut, paitsi että peittoja on tullut talven mittaan lisää. Päällimmäisen Tecnowool-peitteen päällä lantion kohdalla on vielä yksi villapeite kaksin kerroin ja villatäkin alla kehoa lämmittämässä toinenkin villashaali, jonka lisäksi piti keksiä jotain kylmänarkoja reisiäni lämmittämään. Virkaa toimittaa kaupasta löytämäni pehmeä vauvanpeitto, jonka lisäksi tarvitsen yöksi vielä lämpöpullon, jonka eristän neulemytyllä lämmön jakautumiseksi tasaisesti, liian kuumuudenkin sattuessa kohmeisiin jäseniini. Lämpöpullo on vaan kovin pieni ja lämmön kestää levitä jalkateriin, jotka voivat olla pitkäänkin niin kohmeessa, että jalkapöytiin sattuu niin kuin tässäkin koko ajan lämpöpullon ollessa vielä lataamatta. Lämpö jakautuu sairaalloisen epätasaisesti keskivartalon ollessa jo lämmin, mutta jalkojen särkiessä villasukkien alla hirveästi.

Kävin illalla ulkona kävelemässä saadakseni liikuntaa, josta ei ole tähän ongelmaan mitään apua, eikä sairaita lihaksiakaan voi rasittaa liikaa alkaessaan sakata tai ottaa vastaan reisistä, jonka jälkeen jokainen askel sattuu reisilihaksissa ja särky voi jatkua pitkään.

Kaikki edellinen, verenkierron järkyttävä huononeminen ja reisisärky, alkoi ensimmäisen punkinpureman 2012 jälkeen. Toisen punkinpureman 2014 jälkeen mukaan tuli myös nielemisongelma, josta on tullut ihan jokapäiväinen riesa. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina nukahtaessani tai jopa torkahtaessani hetkiseksi päivällä havahdun syljen valumiseen poskea pitkin alas niin, että tyynyliinakin kastuu. Se on inhottavaa, vaikka yritän kuivata nenäliinalla tyynyliinaa, jonka voi vaihtaa ja pestä. Onneksi syljen valuminen suusta ei tarkoita aina liman valumista keuhkoputkiin joutuessani silloin puhaltamaan pulloon, joka on raskasta, saadakseni liman hengitysteistä pois.

Viime aikoina on ollut myös inhottavaa kirvelyä sydämen kohdalla niin kuin paraikaakin. Siihen ei auta mikään hieronta, koska kipu on rintalastan alla. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä pistos johtuu enkä voi kuin noteerata sen. Nautin joka päivä 100 milligrammaa ubikinonia vahvistaakseni sydäntä määrän voidessa olla riittämätön. Mutta edellinen sokeripitoinen ubikinoni oli vihoviimeinen valinta laittaessaan vatsani aina turpoamaan, kun nykyisessä on pippuriuutetta tehostaakseen imeytymistä, jota ei voi sen takia ottaa kuin ruoan kanssa.


Eipä olisi edellistä tullut kirjoitettua, jos olisin mennyt lukemaan kaikesta muusta sitä ennen. Uutiset voivat sekoittaa ja pilata oman mielen- ja kirjoittamisrauhan, mutta ilman uutisten seuraamista ei tiedä, mitä maailmalla tapahtuu, ja voi kirjoittaa väärin.

Tämä jatkuva sairaalloinen kylmänarkuus on pirullista. Luetellessani edellä vällyjä ei tullut esiin muut varusteet, mitä tämä piina vaatii vaatetuksen osalta Raynaudin oireiden pahennuttua oleellisella tavalla vuoden 2012 punkinpuremasta ja vuoden 2014 punkinpureman puustattua kaikkea vielä lisää. Kukapa tietää, puriko punkki minua viime kesänä oikeaan käsivarteenkin, jossa oli erikoinen patti pitkän aikaa vaalean arven näkyessä edelleenkin. Viimeksi otetuissa verikokeissa oli toinen borrelioosiarvo kohonnut, jota on ollut kyllä koko ajan. Saa nähdä, ilmeneekö selkäydinpunktiosta mitään vastausten viipyessä kauan. Ja mitä iloa on vastauksista, jos tämä helvetti jatkuu vaan. Itse operaatiosta ei ole ollut mitään oireita enää pitkään aikaan, otsan kolottaessa hiusrajan kohdalta ja muualta kroonisen poskiontelotulehduksen takia joutuessani sietämään sitä päivästä ja yöstä toiseen. Mutta kun pää ei operaation jälkeen kestänyt ylhäällä olemista ollenkaan, aloin tuottamaan kirjoituksia puolimakaavassa asennossa sängyssä, joka tuo vaihtelua kurinalaiseen puuhaan. Voin kirjoittaa aamusivut kokonaan sängyssä, tai aloittaa ne pöydän ääressä ja briiffata loppuun sängyssä ennen nukkumista. Selkäydinpunktion jälkeen olen tuottanut kaikki nettikirjoitukseni kai yhtä lukuun ottamatta puoli-istuvassa asennossa sängyssä, jossa paraikaakin olen. Jouduin vetämään äsken vielä neuleponchon suojaamaan hartioitani kylmän kolottaessa käsivarsissakin. Otsakin taas kaivelee, mutten haluaisi käyttää pipoa koko ajan. Ja vaikka päälläni on hirveä kasa peittoja, reidet jäytävät peittojen alla kylmästä niin, että sattuu. Peitot pitäisi painella aina tiiviisti kehoa vasten niin, ettei yhtään kylmää ilmaa jäisi väliin sairaudesta riutuvia raajoja viilentämään. Jo pelkkä jatkuva jokaöinen peittovuoren asettelu stressaa ja rasittaa ihan konkreettisesti käsiäkin peittojen ollessa painavia. Untuva ei lämmitä tarpeeksi tossuissakaan, joiden alle tarvitsen vielä villasukat, jos sellaisilla aikoisin tarjeta. Tästä hirveästä villamäärästä, mitä täällä on, joka paikassa lentelee villapallosia. Mutta mua sattuu, ollessani nykyään paljon riippuvaisempi lampaista kuin lääkäreistä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12638  Su 19 Hel 2017, 2:13 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.2.2017 klo 16.35 kirjoitti:
Admin 17.7.2017 klo 2.04 kirjoitti:
Epämukavaa oloa, josta on liian raskasta edes ruikuttaa, jonka takia se jääkin yleensä tekemättä.

Kirjoitettuani ja oikoluettuani tässä 16. päivän aamusivut loppuun paksujen vällyjen alla luulisi, että näissä varusteissa olisi edes lämmin. Niskan takana on kaksi villatyynyä, joista toisen hankin pari päivää sitten. Ohuemmaksi vaihdetun petauspatjan päällä on villapäällinen ja trikoolakana niin kuin olenkin tuolla jo kertonut, paitsi että peittoja on tullut talven mittaan lisää. Päällimmäisen Tecnowool-peitteen päällä lantion kohdalla on vielä yksi villapeite kaksin kerroin ja villatäkin alla kehoa lämmittämässä toinenkin villashaali, jonka lisäksi piti keksiä jotain kylmänarkoja reisiäni lämmittämään. Virkaa toimittaa kaupasta löytämäni pehmeä vauvanpeitto, jonka lisäksi tarvitsen yöksi vielä lämpöpullon, jonka eristän neulemytyllä lämmön jakautumiseksi tasaisesti, liian kuumuudenkin sattuessa kohmeisiin jäseniini. Lämpöpullo on vaan kovin pieni ja lämmön kestää levitä jalkateriin, jotka voivat olla pitkäänkin niin kohmeessa, että jalkapöytiin sattuu niin kuin tässäkin koko ajan lämpöpullon ollessa vielä lataamatta. Lämpö jakautuu sairaalloisen epätasaisesti keskivartalon ollessa jo lämmin, mutta jalkojen särkiessä villasukkien alla hirveästi.

Kävin illalla ulkona kävelemässä saadakseni liikuntaa, josta ei ole tähän ongelmaan mitään apua, eikä sairaita lihaksiakaan voi rasittaa liikaa alkaessaan sakata tai ottaa vastaan reisistä, jonka jälkeen jokainen askel sattuu reisilihaksissa ja särky voi jatkua pitkään.

Kaikki edellinen, verenkierron järkyttävä huononeminen ja reisisärky, alkoi ensimmäisen punkinpureman 2012 jälkeen. Toisen punkinpureman 2014 jälkeen mukaan tuli myös nielemisongelma, josta on tullut ihan jokapäiväinen riesa. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina nukahtaessani tai jopa torkahtaessani hetkiseksi päivällä havahdun syljen valumiseen poskea pitkin alas niin, että tyynyliinakin kastuu. Se on inhottavaa, vaikka yritän kuivata nenäliinalla tyynyliinaa, jonka voi vaihtaa ja pestä. Onneksi syljen valuminen suusta ei tarkoita aina liman valumista keuhkoputkiin joutuessani silloin puhaltamaan pulloon, joka on raskasta, saadakseni liman hengitysteistä pois.

Viime aikoina on ollut myös inhottavaa kirvelyä sydämen kohdalla niin kuin paraikaakin. Siihen ei auta mikään hieronta, koska kipu on rintalastan alla. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä pistos johtuu enkä voi kuin noteerata sen. Nautin joka päivä 100 milligrammaa ubikinonia vahvistaakseni sydäntä määrän voidessa olla riittämätön. Mutta edellinen sokeripitoinen ubikinoni oli vihoviimeinen valinta laittaessaan vatsani aina turpoamaan, kun nykyisessä on pippuriuutetta tehostaakseen imeytymistä, jota ei voi sen takia ottaa kuin ruoan kanssa.


Eipä olisi edellistä tullut kirjoitettua, jos olisin mennyt lukemaan kaikesta muusta sitä ennen. Uutiset voivat sekoittaa ja pilata oman mielen- ja kirjoittamisrauhan, mutta ilman uutisten seuraamista ei tiedä, mitä maailmalla tapahtuu, ja voi kirjoittaa väärin.

Tämä jatkuva sairaalloinen kylmänarkuus on pirullista. Luetellessani edellä vällyjä ei tullut esiin muut varusteet, mitä tämä piina vaatii vaatetuksen osalta Raynaudin oireiden pahennuttua oleellisella tavalla vuoden 2012 punkinpuremasta ja vuoden 2014 punkinpureman puustattua kaikkea vielä lisää. Kukapa tietää, puriko punkki minua viime kesänä oikeaan käsivarteenkin, jossa oli erikoinen patti pitkän aikaa vaalean arven näkyessä edelleenkin. Viimeksi otetuissa verikokeissa oli toinen borrelioosiarvo kohonnut, jota on ollut kyllä koko ajan. Saa nähdä, ilmeneekö selkäydinpunktiosta mitään vastausten viipyessä kauan. Ja mitä iloa on vastauksista, jos tämä helvetti jatkuu vaan. Itse operaatiosta ei ole ollut mitään oireita enää pitkään aikaan, otsan kolottaessa hiusrajan kohdalta ja muualta kroonisen poskiontelotulehduksen takia joutuessani sietämään sitä päivästä ja yöstä toiseen. Mutta kun pää ei operaation jälkeen kestänyt ylhäällä olemista ollenkaan, aloin tuottamaan kirjoituksia puolimakaavassa asennossa sängyssä, joka tuo vaihtelua kurinalaiseen puuhaan. Voin kirjoittaa aamusivut kokonaan sängyssä, tai aloittaa ne pöydän ääressä ja briiffata loppuun sängyssä ennen nukkumista. Selkäydinpunktion jälkeen olen tuottanut kaikki nettikirjoitukseni kai yhtä lukuun ottamatta puoli-istuvassa asennossa sängyssä, jossa paraikaakin olen. Jouduin vetämään äsken vielä neuleponchon suojaamaan hartioitani kylmän kolottaessa käsivarsissakin. Otsakin taas kaivelee, mutten haluaisi käyttää pipoa koko ajan. Ja vaikka päälläni on hirveä kasa peittoja, reidet jäytävät peittojen alla kylmästä niin, että sattuu. Peitot pitäisi painella aina tiiviisti kehoa vasten niin, ettei yhtään kylmää ilmaa jäisi väliin sairaudesta riutuvia raajoja viilentämään. Jo pelkkä jatkuva jokaöinen peittovuoren asettelu stressaa ja rasittaa ihan konkreettisesti käsiäkin peittojen ollessa painavia. Untuva ei lämmitä tarpeeksi tossuissakaan, joiden alle tarvitsen vielä villasukat, jos sellaisilla aikoisin tarjeta. Tästä hirveästä villamäärästä, mitä täällä on, joka paikassa lentelee villapallosia. Mutta mua sattuu, ollessani nykyään paljon riippuvaisempi lampaista kuin lääkäreistä.


Menetin kolmisen tuntia sitten toisesta ketjusta pätkän viestistä, jonka kirjoittamisen olin aloittanut. Käsittelin siinä näitä samoja voivotuksia kylmän purressa sairaalloisesti jopa paksujen peittojen alta. Viestin häivyttyä häivyin minäkin koneen ääreltä. Laitoin pari vaatekappaletta pesukoneeseen; untuvatossut, vuoratut villasukat ja setin, jossa on pikkuinen fleecepeitto ja norsupehmolelu. Norsua ajattelin tabletin tueksi kirjoittaessani sängyssä. Koneeseen meni myös kyynärpään lämmitin, jonka virkaa on toimittanut villasukka, jonka kärki on leikattu pois. Se on yksi parhaista keksinnöistäni, vaikkei ole kipeää kyynärpäätäni parantanutkaan. Ohuen villasukan kantapää istuu kuin valettu kyynärpäähän, jossa olen pitänyt sitä öisin.

Poikani on puhunut kaihoisin mielin siitä, etten tee enää sellaisia ruokia kuin ennen. Ikävää sitä on huonossa kunnossa tehdäkään mitään, ja niistä tavallisista ruoista, joita ennen pystyi syömään, tulee yleensä vieläkin kipeämmäksi. Ajatellaan vaikkapa makaronilaatikkoa, jossa on makaronit liikaa. Oli lähes ylivoimaista pakottaa itsensä siihen hommaan, kun tulisi paljon tiskiä ja menisi aikaa. Inhoan ruoanlaittoa, jossa tulee paljon tiskejä; kippoja, kattiloita ja purnukoita, joita saa sitten hiki hatussa jynssätä. Tuon takia olen oikaissut mutkia suoraksi, niin kauan kuin muistan. Viimeisin huippukeksintöni on jauhelihan kypsentäminen parin leivinpaperin päällä uunipellille levitettynä. Liha kypsyy tasaisesti ja osan voi pakastaa. Leivinpaperit roskiin vaan, eikä tule tiskiä! Kokeillut tuota jo pari kertaa enkä vanhaan enää palaakaan. Makaronilaatikonkin ohjeessa luki, että jauheliha pitäisi paistaa pannulla, kuullottaa sipulia jne. Pah, sanon minä! Keitin tummat makaronit samassa kattilassa, jonne ängin pilkotun sipulin ja kaiken muun. Maitojauhetta maidon sijaan niin kuin aina. Kananmunien kanssa vaan vähän ongelmaa, koska niitä ei voinut laittaa kattilaan kokkeloitumaan. Vaan ei hätää mitään, sillä kaadoin ne suoraan uunivuoan pohjalle, jonne olin sutinut ruokaöljyä. Sitten varovasti vaan latomaan ja sekoittamaan makaronisipulikeitos ja uunipellillä kypsennetty jauhelihapaistos uunivuokaan munien kanssa ja juustoraastetta päälle. Siitä tuli ihan nappijuttu, vaikken itse voinut ruokaa paljon maistaakaan saatuani sentään lääkkeet otettua.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12676  Su 05 Maa 2017, 20:02 (GMT+3)  Aihe: Re: Sieni saa ruokansa ja uhrinsa, helvetti maan päällä. Väärät ja torpedoidut testit ja tulokset. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12677  Ma 06 Maa 2017, 21:49 (GMT+3)  Aihe: Re: Sieni saa ruokansa ja uhrinsa, helvetti maan päällä. Väärät ja torpedoidut testit ja tulokset. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 5.3.2017 klo 19.02 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?


Lainaus:
Aamusivuista 6.3.2017

Kello on 19.05 aloittaessani juuri, kun syömäni kaurapuuro alkoi kirvellä päälaessani noin vartin kuluttua syömisestä, jolloin vasen poskiontelo turposi lähes heti aloitettuani syömisen. Sama kaava on toistunut lukemattomia kertoja vuodesta 2010 ilman pääoireita, jotka alkoivat muistaakseni vaivata otsassa jo syksyllä 2014 paheten keväällä 2015 lopetettuani flukonatsolikuurin kokonaan. Vasen poskiontelo on edelleenkin turvonnut kellon ollessa 19.15 nyt ja ollessani itse niin pahoilla mielin kaikesta vääryydestä ja vääristelystä, mitä olen joutunut kokemaan. Tarvitsisin amfoterisiini B:tä suihkeena poskeeni ja sisäisenä lääkkeenä enkä kusetusta lääkäreiden taholta vaarantaessaan henkeni näin törkeällä tavalla. Käydessäni saunassa ja suihkussa otsani alkoi jäytää oikealta puolelta pelkästään siitä, että olin kastellut pääni. Hieno kevät ja kesä tulossa helvetissä. Eipä ole elämässä paljon iloa ja valoa näkyvissä rääkkääjien käsissä. Vähän lohduttaa hetkittäin lintujen seuraaminen kärsiessäni lääkärien terrorisoinnista. Yhtenä iltana kävellessäni apeana kotiin radio alkoi vahingossa soida Alcatelin kännykästä musiikilla, jonka kuunteleminen on jo vuosia sitten tämän helvetin takia jäänyt. Tullessani tänään saunasta kokeilin, kuuluuko radio kylppärissäkin ja kanavahaun jälkeen kännykästä alkoi kuulua tutun oloinen kanava, jota olen äänittänyt äidillekin: Pispalan Radio, kuin tuulahdus menneestä ja kuoleman toiselta puolelta, jonne minäkin tämän helvetin jälkeen pääsen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12693  Su 19 Maa 2017, 1:56 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jos käy niin, että minäkin menehdyn tähän helvettiin, monella luulisi olevan aika paljon mietittävää. Apua haettiin, mutta kuolemaa vaan tarjottiin.

Luuni särkevät niin helvetisti!

Huomasin syksyllä ollessani puolitoista kuukautta ilman sienilääkkeitä, että luuni särkivät sinä aikana paljon enemmän.

Nyt kun olen joutunut elämään vain puolella annoksella terbinafiinia ja flukonatsolia, kun en saanutkaan Suomesta mitään apua, minua on särkenyt ja sattunut paljon enemmän.

Olen yrittänyt selvitä erilaisilla konsteilla, mutta kaikkeen väsyy ja turtuu. Terveellistä puuroakaan ei jaksa syödä joka päivä eikä rohdoistakaan ole mullistavaa apua.

Ruokakin voi olla hyvää, mutta tekee minut niin sairaaksi syömisen jälkeen.

Ideani jauhelihan paistamisesta uunissa leivinpaperin päällä on osoittautunut kelpo ideaksi. Illalla pilkoin jauhelihan alle vielä kaksi sipulia ja ripottelin grillimaustetta ja mustaapippuria päälle. Niin hyvää italialaisen vihreän pastan kanssa, jota maistoin vain hippusen.

Yleensä otan rohtoni kaurapuuron kanssa, mutta nyt lauantai-illalla otin tutut rohtoni vasta ruoan kanssa enkä lääkkeitä niin kuin yleensä. Muttei kulu kuin hetki, sen verran, että ruoka alkaa imeytyä, niin tulen huonovointiseksi jälleen tavalla, jota on tapahtunut satoja ja satoja kertoja tämän seitsemän vuoden aikana.

Oikealla puolella keuhkoissani tuntuu sama ahdistava ja kipeä kohta, mikä alkoi vaivata jo homeasunnossa vuonna 2008 sairastuessani astmaan, jonka sain homesienestä, jonka olen koko ajan epäillyt pesivän keuhkoissani. Kortisoni oli vihonviimeistä siihen vaivaan ja levitti vain sienen ympäriinsä!

Tuon jälkeen aina sieni-infektion pahetessa myös keuhko-oireet pahenevat oikealla puolella ilman, että limaa juuri irtoaisi. Samoin vasen poskiontelo on turvonnut ja karsea, otsaa kaivelee molemmin puolin, puhumattakaan aina vaan jatkuvista päälaen oireista ja kuumottavasta luukuhmusta keskellä päätä!

Tiedän kärsiväni dimorfisesta sienestä, joka on elimistössä hiivamuodossa ja elimistön ulkopuolella rihmamuodossa, saatuani jo homeasunnosta tartunnan.

Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa sienilääkkeiden kanssa niiden ollessa sataprosenttisen oikeat lääkkeet minulle, muttei lastenannoksessa ole tarpeeksi tehoa eikä terbinafiinikaan tehoa kaikkiin sieniin flukonatsolin ohella - saatuani sentään jotain apua rakkaalta veljeskansalta Virosta, jonne lähetän sydämelliset kiitokseni!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12695  Ti 21 Maa 2017, 9:04 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 19.3.2017 klo 0.56 kirjoitti:
Jos käy niin, että minäkin menehdyn tähän helvettiin, monella luulisi olevan aika paljon mietittävää. Apua haettiin, mutta kuolemaa vaan tarjottiin.

Luuni särkevät niin helvetisti!

Huomasin syksyllä ollessani puolitoista kuukautta ilman sienilääkkeitä, että luuni särkivät sinä aikana paljon enemmän.

Nyt kun olen joutunut elämään vain puolella annoksella terbinafiinia ja flukonatsolia, kun en saanutkaan Suomesta mitään apua, minua on särkenyt ja sattunut paljon enemmän.

Olen yrittänyt selvitä erilaisilla konsteilla, mutta kaikkeen väsyy ja turtuu. Terveellistä puuroakaan ei jaksa syödä joka päivä eikä rohdoistakaan ole mullistavaa apua.

Ruokakin voi olla hyvää, mutta tekee minut niin sairaaksi syömisen jälkeen.

Ideani jauhelihan paistamisesta uunissa leivinpaperin päällä on osoittautunut kelpo ideaksi. Illalla pilkoin jauhelihan alle vielä kaksi sipulia ja ripottelin grillimaustetta ja mustaapippuria päälle. Niin hyvää italialaisen vihreän pastan kanssa, jota maistoin vain hippusen.

Yleensä otan rohtoni kaurapuuron kanssa, mutta nyt lauantai-illalla otin tutut rohtoni vasta ruoan kanssa enkä lääkkeitä niin kuin yleensä. Muttei kulu kuin hetki, sen verran, että ruoka alkaa imeytyä, niin tulen huonovointiseksi jälleen tavalla, jota on tapahtunut satoja ja satoja kertoja tämän seitsemän vuoden aikana.

Oikealla puolella keuhkoissani tuntuu sama ahdistava ja kipeä kohta, mikä alkoi vaivata jo homeasunnossa vuonna 2008 sairastuessani astmaan, jonka sain homesienestä, jonka olen koko ajan epäillyt pesivän keuhkoissani. Kortisoni oli vihonviimeistä siihen vaivaan ja levitti vain sienen ympäriinsä!

Tuon jälkeen aina sieni-infektion pahetessa myös keuhko-oireet pahenevat oikealla puolella ilman, että limaa juuri irtoaisi. Samoin vasen poskiontelo on turvonnut ja karsea, otsaa kaivelee molemmin puolin, puhumattakaan aina vaan jatkuvista päälaen oireista ja kuumottavasta luukuhmusta keskellä päätä!

Tiedän kärsiväni dimorfisesta sienestä, joka on elimistössä hiivamuodossa ja elimistön ulkopuolella rihmamuodossa, saatuani jo homeasunnosta tartunnan.

Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa sienilääkkeiden kanssa niiden ollessa sataprosenttisen oikeat lääkkeet minulle, muttei lastenannoksessa ole tarpeeksi tehoa eikä terbinafiinikaan tehoa kaikkiin sieniin flukonatsolin ohella - saatuani sentään jotain apua rakkaalta veljeskansalta Virosta, jonne lähetän sydämelliset kiitokseni!


Kuinka huonosti nukuinkaan sunnuntain vastaisen yön, kun mikään sienilääke ei ollut pidättelemässä elimistöäni kuormittavia loisia, joka sienikin on. Jos on altistunut jo yhdelle sienelle, väylä uusille tartunnoille on auki. Ihminen on silloin kuin hometalo tai -asunto, jossa sienet kilpailevat olemassaolostaan. Lääkärit haluavat vaan pitää aivonsa narikassa ja kieltäytyä ajattelemasta omilla aivoillaan mitään, josta ei ole sen enempää homesairaille kuin muillekaan yhteiskunnan hylkiösairaille mitään apua. Mutta tutkimusten perusteella löytyy dokumenttikin, että jokaisessa ihmisessä on noin sata sienilajia - siis myös niillä näsäviisailla lääkäriherroilla, joille on ennenkuulumatonta ja täysin käsittämätöntä, että näillä leveyspiireillä virusten ja bakteerien lisäksi mikään muu voisi sairastuttaa ketään.

Olenpahan vaan tajunnut jotain kärsiessäni täällä ilman apua tänäkin yönä, täristessäni pipo päässä pystymättä nukkumaan otsan kalvaessa ja aristaessa hiusrajassa asti, kun tulehdus on jo vuosia sitten levinnyt luuhun vasemmassa poskessakin, joka on ihan turvoksissa, ja suolistossakin on piru merrassa niin, etten pysty syömään mitään enää niin kuin ennen ilman hirveitä oireita, että saan vaikka kuolla kaikkeen tähän eikä se merkkaa lääkäreille mitään.

Kidun täällä päivästä ja yöstä toiseen ja päältäni on vain kävelty.

Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, että olen vanhentunut parissa vuodessa niin, että näytän parikymmentä vuotta ikäistäni vanhemmalta.

Tämä lääkäreiden raukkamaisesti luulosairaudeksi leimaama helvetti on ollut niin kovaa, että hyvä kun olen pysynyt hengissä. Mutta koville on ottanut eikä tulevaisuudesta ole mitään takeita, kuinka kauan tätä jaksan.

Vääryys on ollut jotain niin törkeää ja brutaalia, ettei sitä meinaa kestää. Itkin sitä taas maanantai-iltanakin täristessäni kaikkien peittojeni alla pipo päässä kuten aina. Jo pelkästään ne arvausdiagnoosit, joita päälleni on ilman tutkimuksia viskattu, on jotain käsittämätöntä puoskarointia vaan.

Voiko mikään olla sen loukkaavampaa kuin tuo? Luuletteko, että kiirehdin tänne kirjoittamaan mukavia juttuja niille, jotka kävelevät päältäni? Viihdyttämään heitä?

En haluaisi kirjoittaa niille kusipäille ja ihmisten rääkkääjille halaistua sanaa!

Oikeasti olen ajatellut lopettaa tällaisen kirjoittamisen kokonaan. Jos kerran joudun kitumaan elämäni loppuun asti, enpä tule viihdyttämään sillä ketään. Mieluumminkin paneudun purevaan kritiikkiin, niin kauan kuin siihen henkitoreissani pystyn. Jos aamusivujen lisäksi jaksan tai haluan, voisin alkaa kirjoittaa tärkeimmistä asioista tekstinkäsittelyohjelmalla vaan ja kerätä niitä offline-arkistoon myöhempää käyttöä varten.

En ole mikään kansakunnan pelle enkä voi kirjoittaa hyvää arvostelua siitä, kuinka härskisti toisten sairauksia pidetään luulosairauksina ja ihmisten päältä kävellään.

Enkä liioin pysty valehtelemaan eikä minulla ole mitään tarvetta siihen.

Niin kuin olen monta kertaa jo raportoinut, ei ole yhä edelleenkään normaalia, että syödessäni jotain niin kuin äsken kaksi pikkuruista keksisuklaata kahvin kanssa valvoessani tässä, että se vähän ajan kuluttua alkaa kirvellä päälaella, joka alkoi jo toista vuotta sitten tulehduksen levittyä sitä ennen otsaonteloon.

Kun joku on keksitty ottaa uhriksi, hänen terveydestään ei ole mitään väliä ja häntä voidaan kiusata niin paljon kuin sielu sietää. Ihmisoikeudet ovat vain niillä, joilta niitä ei ole riistetty pois.

Jk. klo 16.04:

Toivuttu uuteen päivään taas kärsimään otsaontelon kaivellessa oikealta hiusrajasta aina vaan, vaikka yritin saada Xlearilla limaa tulemaan pois. Mutta siellä on muutakin häikkää, aivojeni vieressä.

Vasen poski ja poskiontelo ovat paksuna ja äkeänä, vaikken ole syönyt aamuvarhaisten kahden minikeksisuklaan à 13 grammaa jälkeen mitään, ilman että paastokaan pystyisi nujertamaan sientä, paitsi ehkä kuoliaaksi paastoaminen. Viime keskiviikkona käytyäni apteekin sokerikokeessa tulokseni 4.2 oli milteipä liian matala ja hikoilin ja tärisin kävellessäni kotiin.

Jk. lisäys klo 17.50:

Näinhän nämä päivät kuluvat rattoisasti luulosairauksista kärsiessä. Makasin äsken tutussa asennossa sängyssä pipo kulmakarvoille asti vedettynä kyljelläni kippurassa, jos pipo olisi vienyt säryn pois. Mutta aina vaan nakersi ja painoin infrapunalampun otsaa ja pipoa vasten, kunnes lamppu kuumeni liikaa, jonka jälkeen siirsin lampun keuhkojen oikealle puolelle, jossa sitkeä lima vaivaa.

Aamulla varpaanvälini kirveli taas ilman, että olisin päässyt Trichophyton rubrumistakaan riittämättömällä lastenannoksella eroon.

Lystiä on toki juu, muttei niin lystiä, että näyttelisin yhtään mitään tai seurustelisin ihmisten kanssa, jotka kävelevät päältäni ja pitävät ympärivuorokautista helvettiäni jonain luulosairautena. Eipä ole ollut puoskarikummitätiäni ja hänen kaltaisiaan yhtään ikävä.

Ihmisen täytyy olla saatanan tyhmä, jos luulee kaikkien olevan samasta puusta veistettyjä ja kuvittelee, ettei voi olla muita sairauksia kuin ylensyömistä ja -juomista, läskiä ja lotinaa ja verenpainetautia, joita on ihan omilla elämäntavoillaan tullut hankittua. Siitä vaan sitten laihikselle ja viinihana kiinni, jos meinaatte mahtua ensi kesänä uikkareihin.

Meikällä on täällä kotona enemmän pipoja kuin uikkareita. Beanie treatment for frontal sinusitis in Finland.

Tuohan on hyvä otsikko, mutta ehtoosivut seuraavaksi. Heippa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12724  To 06 Huh 2017, 13:09 (GMT+3)  Aihe: Elämää niin kuin se on. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.3.2017 kirjoitti:
Admin 5.3.2017 klo 19.02 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?


Lainaus:
Aamusivuista 6.3.2017

Kello on 19.05 aloittaessani juuri, kun syömäni kaurapuuro alkoi kirvellä päälaessani noin vartin kuluttua syömisestä, jolloin vasen poskiontelo turposi lähes heti aloitettuani syömisen. Sama kaava on toistunut lukemattomia kertoja vuodesta 2010 ilman pääoireita, jotka alkoivat muistaakseni vaivata otsassa jo syksyllä 2014 paheten keväällä 2015 lopetettuani flukonatsolikuurin kokonaan. Vasen poskiontelo on edelleenkin turvonnut kellon ollessa 19.15 nyt ja ollessani itse niin pahoilla mielin kaikesta vääryydestä ja vääristelystä, mitä olen joutunut kokemaan. Tarvitsisin amfoterisiini B:tä suihkeena poskeeni ja sisäisenä lääkkeenä enkä kusetusta lääkäreiden taholta vaarantaessaan henkeni näin törkeällä tavalla. Käydessäni saunassa ja suihkussa otsani alkoi jäytää oikealta puolelta pelkästään siitä, että olin kastellut pääni. Hieno kevät ja kesä tulossa helvetissä. Eipä ole elämässä paljon iloa ja valoa näkyvissä rääkkääjien käsissä. Vähän lohduttaa hetkittäin lintujen seuraaminen kärsiessäni lääkärien terrorisoinnista. Yhtenä iltana kävellessäni apeana kotiin radio alkoi vahingossa soida Alcatelin kännykästä musiikilla, jonka kuunteleminen on jo vuosia sitten tämän helvetin takia jäänyt. Tullessani tänään saunasta kokeilin, kuuluuko radio kylppärissäkin ja kanavahaun jälkeen kännykästä alkoi kuulua tutun oloinen kanava, jota olen äänittänyt äidillekin: Pispalan Radio, kuin tuulahdus menneestä ja kuoleman toiselta puolelta, jonne minäkin tämän helvetin jälkeen pääsen.


Jos minulla ei olisi aamusivuja, paikkaa, mihin purkaa elämääni, kaikkea kokemaani vääryyttä ja katkeruuttani, ei mitään muitakaan kirjoituksia syntyisi. Minua on sorrettu elämässäni niin paljon ja on tapahtunut kaikkea sellaista pahaa, joka myrkyttäisi elämäni kokonaan, ellei olisi paikkaa, mihin voisin purkaa sitä. Välillä katkeruus ryöpsähtää oikein pintaan ja meinaa viedä minut mennessään, mutta purkamalla koko ajan pahaa mieltä pois, voin ajatella muutakin. Esimerkiksi edellisyönä, kun olin kirjoittanut vain yhden aamusivuliuskan enkä ollut saanut purettua kaikkea mielipahaani pois, kirjoittamiset meinasivat jäädä sikseen - mutta muistaessani, kuinka pöyristynyt olin Pirkon kohtelusta, pystyin työntämään harmini sivuun ja jatkamaan tärkeän aiheen kimpussa tietäen, että voisin jatkaa mielipahani purkamista aamusivuihin seuraavana päivänä. Elämme sellaisessa maailmassa, että tarvitsen aamusivujani joka päivä enkä vain silloin tällöin, jolloin muusta kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Kärsiminen ilman tuota kanavaa olisi vaikeaa, mutta välillä teen kaiken ihan tahallani väärässä järjestyksessä näyttääkseni, mitä elämä on ilman aamusivujen suodattavaa vaikutusta. Normaalistihan ihmiset eivät kirjoita mitään aamusivuja, vaan noustuaan sängystä ylös ryöpsäyttävät kaiken ulos, mitä mieleen on patoutunut. Muut ihmiset joutuvat kuuntelemaan niitä vuodatuksia ja toimimaan terapeutteina omien ongelmiensa lisäksi, joka on raskasta vuodatusten ollessa ehtaa tavaraa. Toisaalta jos siivilöi aina kaiken eikä päästä mitään sellaisenaan ulos, ulkopuoliset voivat saada liian siloitellun kuvan todellisuudesta.

Eilen illalla lähdin vähän liian kevyellä syömisellä ulos tuloksena hikikohtaus, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Olin tullut yhdestä kaupasta pois, kun se alkoi ja aioin mennä vielä toiseen ilman mitään syötävää. Hikoilin koko ajan kaupassa ja päästyäni itsepalvelukassalle höyläsin maksukortin lisäksi vasemmasta etusormestani siivun nahkaani. Toisesta päästään irronnut suikale alkoi täyttyä verestä eikä minulla ollut laastaria mukanani. Pyysin päivystävältä kassalta sitä, mutta ei ollut mitään. Entä teippiä, sekin kävisi. Opin tempun yhdeltä kenkämyyjältä, jolla oli sairaanhoitajan koulutus ja paikkasi haavan hätätilanteessa pelkällä teipillä. Mutta myyjä alkoi taitella talouspaperia ja haavani alkoi jo vuotaa ennen kuin sai paperia haavani päälle sormillaan, joiden pelkäsin osuvan borrelioosivereeni. Sormeni tärisi niin paljon, että häpesin sitä, ja minun piti ottaa siitä kiinni, että se olisi pysynyt teippauksen ajan paikallaan.

Kun kirjoittamisessa vierähti viime yönäkin aamuun ilman, että olisin saanut sanottua kaikkea haluamaani alettuani nukahdella jo, heräsin kolmisen tunnin kuluttua hirveään hengenahdistukseen keuhkoputket täynnä limaa, jota oli mennyt sinne hengitys- ja nielemistaukojen aikana, jonka jälkeen puhalsin monta kertaa pulloon ja aloitin tämän viestini kirjoittamisen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12776  La 20 Tou 2017, 4:58 (GMT+3)  Aihe: In my time of dying Jesus is with me. Tehdessäni kuolemaa Jeesus on kanssani. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 6.4.2017 kirjoitti:
Admin 6.3.2017 kirjoitti:
Admin 5.3.2017 klo 19.02 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?


Lainaus:
Aamusivuista 6.3.2017

Kello on 19.05 aloittaessani juuri, kun syömäni kaurapuuro alkoi kirvellä päälaessani noin vartin kuluttua syömisestä, jolloin vasen poskiontelo turposi lähes heti aloitettuani syömisen. Sama kaava on toistunut lukemattomia kertoja vuodesta 2010 ilman pääoireita, jotka alkoivat muistaakseni vaivata otsassa jo syksyllä 2014 paheten keväällä 2015 lopetettuani flukonatsolikuurin kokonaan. Vasen poskiontelo on edelleenkin turvonnut kellon ollessa 19.15 nyt ja ollessani itse niin pahoilla mielin kaikesta vääryydestä ja vääristelystä, mitä olen joutunut kokemaan. Tarvitsisin amfoterisiini B:tä suihkeena poskeeni ja sisäisenä lääkkeenä enkä kusetusta lääkäreiden taholta vaarantaessaan henkeni näin törkeällä tavalla. Käydessäni saunassa ja suihkussa otsani alkoi jäytää oikealta puolelta pelkästään siitä, että olin kastellut pääni. Hieno kevät ja kesä tulossa helvetissä. Eipä ole elämässä paljon iloa ja valoa näkyvissä rääkkääjien käsissä. Vähän lohduttaa hetkittäin lintujen seuraaminen kärsiessäni lääkärien terrorisoinnista. Yhtenä iltana kävellessäni apeana kotiin radio alkoi vahingossa soida Alcatelin kännykästä musiikilla, jonka kuunteleminen on jo vuosia sitten tämän helvetin takia jäänyt. Tullessani tänään saunasta kokeilin, kuuluuko radio kylppärissäkin ja kanavahaun jälkeen kännykästä alkoi kuulua tutun oloinen kanava, jota olen äänittänyt äidillekin: Pispalan Radio, kuin tuulahdus menneestä ja kuoleman toiselta puolelta, jonne minäkin tämän helvetin jälkeen pääsen.


Jos minulla ei olisi aamusivuja, paikkaa, mihin purkaa elämääni, kaikkea kokemaani vääryyttä ja katkeruuttani, ei mitään muitakaan kirjoituksia syntyisi. Minua on sorrettu elämässäni niin paljon ja on tapahtunut kaikkea sellaista pahaa, joka myrkyttäisi elämäni kokonaan, ellei olisi paikkaa, mihin voisin purkaa sitä. Välillä katkeruus ryöpsähtää oikein pintaan ja meinaa viedä minut mennessään, mutta purkamalla koko ajan pahaa mieltä pois, voin ajatella muutakin. Esimerkiksi edellisyönä, kun olin kirjoittanut vain yhden aamusivuliuskan enkä ollut saanut purettua kaikkea mielipahaani pois, kirjoittamiset meinasivat jäädä sikseen - mutta muistaessani, kuinka pöyristynyt olin Pirkon kohtelusta, pystyin työntämään harmini sivuun ja jatkamaan tärkeän aiheen kimpussa tietäen, että voisin jatkaa mielipahani purkamista aamusivuihin seuraavana päivänä. Elämme sellaisessa maailmassa, että tarvitsen aamusivujani joka päivä enkä vain silloin tällöin, jolloin muusta kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Kärsiminen ilman tuota kanavaa olisi vaikeaa, mutta välillä teen kaiken ihan tahallani väärässä järjestyksessä näyttääkseni, mitä elämä on ilman aamusivujen suodattavaa vaikutusta. Normaalistihan ihmiset eivät kirjoita mitään aamusivuja, vaan noustuaan sängystä ylös ryöpsäyttävät kaiken ulos, mitä mieleen on patoutunut. Muut ihmiset joutuvat kuuntelemaan niitä vuodatuksia ja toimimaan terapeutteina omien ongelmiensa lisäksi, joka on raskasta vuodatusten ollessa ehtaa tavaraa. Toisaalta jos siivilöi aina kaiken eikä päästä mitään sellaisenaan ulos, ulkopuoliset voivat saada liian siloitellun kuvan todellisuudesta.

Eilen illalla lähdin vähän liian kevyellä syömisellä ulos tuloksena hikikohtaus, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Olin tullut yhdestä kaupasta pois, kun se alkoi ja aioin mennä vielä toiseen ilman mitään syötävää. Hikoilin koko ajan kaupassa ja päästyäni itsepalvelukassalle höyläsin maksukortin lisäksi vasemmasta etusormestani siivun nahkaani. Toisesta päästään irronnut suikale alkoi täyttyä verestä eikä minulla ollut laastaria mukanani. Pyysin päivystävältä kassalta sitä, mutta ei ollut mitään. Entä teippiä, sekin kävisi. Opin tempun yhdeltä kenkämyyjältä, jolla oli sairaanhoitajan koulutus ja paikkasi haavan hätätilanteessa pelkällä teipillä. Mutta myyjä alkoi taitella talouspaperia ja haavani alkoi jo vuotaa ennen kuin sai paperia haavani päälle sormillaan, joiden pelkäsin osuvan borrelioosivereeni. Sormeni tärisi niin paljon, että häpesin sitä, ja minun piti ottaa siitä kiinni, että se olisi pysynyt teippauksen ajan paikallaan.

Kun kirjoittamisessa vierähti viime yönäkin aamuun ilman, että olisin saanut sanottua kaikkea haluamaani alettuani nukahdella jo, heräsin kolmisen tunnin kuluttua hirveään hengenahdistukseen keuhkoputket täynnä limaa, jota oli mennyt sinne hengitys- ja nielemistaukojen aikana, jonka jälkeen puhalsin monta kertaa pulloon ja aloitin tämän viestini kirjoittamisen.


Kello 4.25.

Kirjoittanut aiheesta ja kaikesta muissakin ketjuissa.

Mitä tapahtuu, jos syö yöllä?

Emme puhu siis mistään alkoholin juomisesta mitään, oltuani taas jo kolmatta vuotta absolutisti, vaan syömisestä nälkäänsä.

D-mannoosi on auttanut jotain, mutta helvetti - tai sieni - pitää pintansa.

Pari palaa makeahkoa limppua ja juustosiivua ja pari suklaakonvehtia perään, kun heikotti niin paljon, mutta sieni se vaan halusi lisää ruokaa, ja menin siihen retkuun.

Ensiksi alkoi kauhea tärinä, joka jatkuu vielä, jonka jälkeen kaikissa nenän sivuonteloissa alkoi kuhina ja vasen poskiontelo turposi taas, samoin vatsa, ja vasen silmäkulma sattuu ja on arka edelleen.

Otin lisää D-mannoosia, muttei se tuntunut juuri auttavan, joten otin ylimääräisen annoksen terbinafiinia 125 milligrammaa ja flukonatsolia 50 milligrammaa samalla lopputuloksella, nautittuani jo alkuillasta tuon määrän käyttäessäni normaalisti enää vain lastenannosta, joka sekin loppuu kohta ja olen kusessa kaiken tämän kanssa.

Opin täältä hyvät gospelin sanat, jotka tulevat vielä tarpeeseen:

Lainaus:
In my time of dying, I want nobody to mourn
All I want for you to do is take my body home
Well, well, well, so I can die easy
Jesus, going to make up
Jesus, going to make up my dying bed
Meet me, Jesus, meet me
Meet me in the middle of the air
If my wings should fail me, Lord
Please meet me with another pair

Jk.

Aamu kello 6.58.

Istun täällä kasvot punaisina kanelinkuorihöyryhengityksen jälkeen.

Vasen korva pitää kimeää ääntään ja oikea korva suhisee normaalisti.

Peruja homekämpästä, jonne muutimme helmikuun alussa 2008, kroonisen poskiontelo-ongelman alettua tammikuussa 2010, jota on kestänyt jo helvetilliset seitsemän vuotta.

Yhtä kauan on australialainen Julian Assange saanut kitua Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa vainottuna sisätilojen vankina ilman kunnollista lääkärinhoitoa - ja voin vaan kuvitella hänen kärsimyksensä määrää.

Vapaudunkohan itse tästä koskaan.

Vielä aamusivuliuska loppuun nukahtamista vastaan taistellen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12794  Ke 31 Tou 2017, 6:36 (GMT+3)  Aihe: Aspergillusta se oli, saatana. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 20.5.2017 kirjoitti:
Admin 6.4.2017 kirjoitti:
Admin 6.3.2017 kirjoitti:
Admin 5.3.2017 klo 19.02 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?


Lainaus:
Aamusivuista 6.3.2017

Kello on 19.05 aloittaessani juuri, kun syömäni kaurapuuro alkoi kirvellä päälaessani noin vartin kuluttua syömisestä, jolloin vasen poskiontelo turposi lähes heti aloitettuani syömisen. Sama kaava on toistunut lukemattomia kertoja vuodesta 2010 ilman pääoireita, jotka alkoivat muistaakseni vaivata otsassa jo syksyllä 2014 paheten keväällä 2015 lopetettuani flukonatsolikuurin kokonaan. Vasen poskiontelo on edelleenkin turvonnut kellon ollessa 19.15 nyt ja ollessani itse niin pahoilla mielin kaikesta vääryydestä ja vääristelystä, mitä olen joutunut kokemaan. Tarvitsisin amfoterisiini B:tä suihkeena poskeeni ja sisäisenä lääkkeenä enkä kusetusta lääkäreiden taholta vaarantaessaan henkeni näin törkeällä tavalla. Käydessäni saunassa ja suihkussa otsani alkoi jäytää oikealta puolelta pelkästään siitä, että olin kastellut pääni. Hieno kevät ja kesä tulossa helvetissä. Eipä ole elämässä paljon iloa ja valoa näkyvissä rääkkääjien käsissä. Vähän lohduttaa hetkittäin lintujen seuraaminen kärsiessäni lääkärien terrorisoinnista. Yhtenä iltana kävellessäni apeana kotiin radio alkoi vahingossa soida Alcatelin kännykästä musiikilla, jonka kuunteleminen on jo vuosia sitten tämän helvetin takia jäänyt. Tullessani tänään saunasta kokeilin, kuuluuko radio kylppärissäkin ja kanavahaun jälkeen kännykästä alkoi kuulua tutun oloinen kanava, jota olen äänittänyt äidillekin: Pispalan Radio, kuin tuulahdus menneestä ja kuoleman toiselta puolelta, jonne minäkin tämän helvetin jälkeen pääsen.


Jos minulla ei olisi aamusivuja, paikkaa, mihin purkaa elämääni, kaikkea kokemaani vääryyttä ja katkeruuttani, ei mitään muitakaan kirjoituksia syntyisi. Minua on sorrettu elämässäni niin paljon ja on tapahtunut kaikkea sellaista pahaa, joka myrkyttäisi elämäni kokonaan, ellei olisi paikkaa, mihin voisin purkaa sitä. Välillä katkeruus ryöpsähtää oikein pintaan ja meinaa viedä minut mennessään, mutta purkamalla koko ajan pahaa mieltä pois, voin ajatella muutakin. Esimerkiksi edellisyönä, kun olin kirjoittanut vain yhden aamusivuliuskan enkä ollut saanut purettua kaikkea mielipahaani pois, kirjoittamiset meinasivat jäädä sikseen - mutta muistaessani, kuinka pöyristynyt olin Pirkon kohtelusta, pystyin työntämään harmini sivuun ja jatkamaan tärkeän aiheen kimpussa tietäen, että voisin jatkaa mielipahani purkamista aamusivuihin seuraavana päivänä. Elämme sellaisessa maailmassa, että tarvitsen aamusivujani joka päivä enkä vain silloin tällöin, jolloin muusta kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Kärsiminen ilman tuota kanavaa olisi vaikeaa, mutta välillä teen kaiken ihan tahallani väärässä järjestyksessä näyttääkseni, mitä elämä on ilman aamusivujen suodattavaa vaikutusta. Normaalistihan ihmiset eivät kirjoita mitään aamusivuja, vaan noustuaan sängystä ylös ryöpsäyttävät kaiken ulos, mitä mieleen on patoutunut. Muut ihmiset joutuvat kuuntelemaan niitä vuodatuksia ja toimimaan terapeutteina omien ongelmiensa lisäksi, joka on raskasta vuodatusten ollessa ehtaa tavaraa. Toisaalta jos siivilöi aina kaiken eikä päästä mitään sellaisenaan ulos, ulkopuoliset voivat saada liian siloitellun kuvan todellisuudesta.

Eilen illalla lähdin vähän liian kevyellä syömisellä ulos tuloksena hikikohtaus, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Olin tullut yhdestä kaupasta pois, kun se alkoi ja aioin mennä vielä toiseen ilman mitään syötävää. Hikoilin koko ajan kaupassa ja päästyäni itsepalvelukassalle höyläsin maksukortin lisäksi vasemmasta etusormestani siivun nahkaani. Toisesta päästään irronnut suikale alkoi täyttyä verestä eikä minulla ollut laastaria mukanani. Pyysin päivystävältä kassalta sitä, mutta ei ollut mitään. Entä teippiä, sekin kävisi. Opin tempun yhdeltä kenkämyyjältä, jolla oli sairaanhoitajan koulutus ja paikkasi haavan hätätilanteessa pelkällä teipillä. Mutta myyjä alkoi taitella talouspaperia ja haavani alkoi jo vuotaa ennen kuin sai paperia haavani päälle sormillaan, joiden pelkäsin osuvan borrelioosivereeni. Sormeni tärisi niin paljon, että häpesin sitä, ja minun piti ottaa siitä kiinni, että se olisi pysynyt teippauksen ajan paikallaan.

Kun kirjoittamisessa vierähti viime yönäkin aamuun ilman, että olisin saanut sanottua kaikkea haluamaani alettuani nukahdella jo, heräsin kolmisen tunnin kuluttua hirveään hengenahdistukseen keuhkoputket täynnä limaa, jota oli mennyt sinne hengitys- ja nielemistaukojen aikana, jonka jälkeen puhalsin monta kertaa pulloon ja aloitin tämän viestini kirjoittamisen.


Kello 4.25.

Kirjoittanut aiheesta ja kaikesta muissakin ketjuissa.

Mitä tapahtuu, jos syö yöllä?

Emme puhu siis mistään alkoholin juomisesta mitään, oltuani taas jo kolmatta vuotta absolutisti, vaan syömisestä nälkäänsä.

D-mannoosi on auttanut jotain, mutta helvetti - tai sieni - pitää pintansa.

Pari palaa makeahkoa limppua ja juustosiivua ja pari suklaakonvehtia perään, kun heikotti niin paljon, mutta sieni se vaan halusi lisää ruokaa, ja menin siihen retkuun.

Ensiksi alkoi kauhea tärinä, joka jatkuu vielä, jonka jälkeen kaikissa nenän sivuonteloissa alkoi kuhina ja vasen poskiontelo turposi taas, samoin vatsa, ja vasen silmäkulma sattuu ja on arka edelleen.

Otin lisää D-mannoosia, muttei se tuntunut juuri auttavan, joten otin ylimääräisen annoksen terbinafiinia 125 milligrammaa ja flukonatsolia 50 milligrammaa samalla lopputuloksella, nautittuani jo alkuillasta tuon määrän käyttäessäni normaalisti enää vain lastenannosta, joka sekin loppuu kohta ja olen kusessa kaiken tämän kanssa.

Opin täältä hyvät gospelin sanat, jotka tulevat vielä tarpeeseen:

Lainaus:
In my time of dying, I want nobody to mourn
All I want for you to do is take my body home
Well, well, well, so I can die easy
Jesus, going to make up
Jesus, going to make up my dying bed
Meet me, Jesus, meet me
Meet me in the middle of the air
If my wings should fail me, Lord
Please meet me with another pair

Jk.

Aamu kello 6.58.

Istun täällä kasvot punaisina kanelinkuorihöyryhengityksen jälkeen.

Vasen korva pitää kimeää ääntään ja oikea korva suhisee normaalisti.

Peruja homekämpästä, jonne muutimme helmikuun alussa 2008, kroonisen poskiontelo-ongelman alettua tammikuussa 2010, jota on kestänyt jo helvetilliset seitsemän vuotta.

Yhtä kauan on australialainen Julian Assange saanut kitua Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa vainottuna sisätilojen vankina ilman kunnollista lääkärinhoitoa - ja voin vaan kuvitella hänen kärsimyksensä määrää.

Vapaudunkohan itse tästä koskaan.

Vielä aamusivuliuska loppuun nukahtamista vastaan taistellen.


Valvominen ei enää oikein maistu, mutta täällä on ollut sen verran meteliä, ettei olisi pystynyt nukkumaan. Jollain on hommat lipsahtaneet vähän aamutunneille, ja sen jälkeen alkaa ulkona työmaakoneiden meteli, jota on jatkunut kohta jo vuoden. Se ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä Helsingissä oli kaiket yöt; ilkeää, häijyä kostamista ja kiusaa, josta ei ollut mitään mahdollisuutta palautua. Sitä paitsi Hesassa on paljastunut taas uusi, vakava kiusaamistapaus enkä yhtään ihmettelisi, että olisi kyse samasta firmasta, joka viittaasi kintaalla kotihelvettiimme. Siihen verrattuna elelemme täällä kuin huopatossutehtaalla ja viikonloppuisin on vielä rauhallisempaa. Mitään takapajulaa tämä ei kuitenkaan ole, enkä ole huomannut juuri edes, ettemme asuisi Helsingissä. Liikenne on vilkasta, mutta luontokin on lähellä ja järvimaisemat ihan vieressä. Isot kauppaketjut ovat samoja kuin Hesassa, mutta täällä paljon lähempänä ja kohtelu ystävällisempää. Kusi ei ole noussut nuppiin, niin kuin liian monille käy. Krooniset sairaudet ovat verottaneet vaan voimia niin, ettei juuri mistään ole voinut nauttia. Oli otettava höyryhengitystäkin taas poskionteloiden ollessa vihoviimeinen paikka, missä sieni-infektio edelleenkin jyllää, varsinkin vasemmalla puolella turvotessaan aina ruoan jälkeen. Ihan uskomattoman paljon apuja olen aivan viime aikoina saanut nokkosesta ja teaniinista, nokkosen ollessa tutkitusti tehokasta muun muassa Aspergillukseen, joka meillä oli valtalajina siellä homeasunnossa.

Jos poikani ei olisi saanut allergista kohtausta ja tilanne pahentunut, hän ei olisi etsinyt netistä tietoa eikä löytänyt nokkosta, josta on ollutkin aivan hurjan hyvää apua. Niinkö vain Jumala on johdattanut kaikessa verenkierronkin alettua elpyä. Jos olisin hosuisempi, aloittaisin nenähuuhtelut nokkosvedellä merisuolan ja ruokasoodan kera, mutta jään seuraamaan, mitä nokkosteen nauttiminen päivittäin sisäisesti tekee, kun näkyy jo tukassakin. Ihan hyvä vaikutus näyttää Aspergillukseenkin olevan, jonka takia viestin otsikkokin on se, mikä on, kaikkien helvetillisten vuosien jälkeen.

On liian aikaista vielä kehua lääkäreiden panosta, kun on joutunut kärvistelemään ja odottelemaan vaan. Onhan se jotain, että edes yritetään, niin kuin Kantasta kävin vasta kuukauden jälkeen lukemassa kituessani Hesan elinkautisen kurimuksessa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12800  Su 04 Kes 2017, 23:30 (GMT+3)  Aihe: Aspergillusta se on, saatana. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 31.5.2017 kirjoitti:
Admin 20.5.2017 kirjoitti:
Admin 6.4.2017 kirjoitti:
Admin 6.3.2017 kirjoitti:
Admin 5.3.2017 klo 19.02 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?


Lainaus:
Aamusivuista 6.3.2017

Kello on 19.05 aloittaessani juuri, kun syömäni kaurapuuro alkoi kirvellä päälaessani noin vartin kuluttua syömisestä, jolloin vasen poskiontelo turposi lähes heti aloitettuani syömisen. Sama kaava on toistunut lukemattomia kertoja vuodesta 2010 ilman pääoireita, jotka alkoivat muistaakseni vaivata otsassa jo syksyllä 2014 paheten keväällä 2015 lopetettuani flukonatsolikuurin kokonaan. Vasen poskiontelo on edelleenkin turvonnut kellon ollessa 19.15 nyt ja ollessani itse niin pahoilla mielin kaikesta vääryydestä ja vääristelystä, mitä olen joutunut kokemaan. Tarvitsisin amfoterisiini B:tä suihkeena poskeeni ja sisäisenä lääkkeenä enkä kusetusta lääkäreiden taholta vaarantaessaan henkeni näin törkeällä tavalla. Käydessäni saunassa ja suihkussa otsani alkoi jäytää oikealta puolelta pelkästään siitä, että olin kastellut pääni. Hieno kevät ja kesä tulossa helvetissä. Eipä ole elämässä paljon iloa ja valoa näkyvissä rääkkääjien käsissä. Vähän lohduttaa hetkittäin lintujen seuraaminen kärsiessäni lääkärien terrorisoinnista. Yhtenä iltana kävellessäni apeana kotiin radio alkoi vahingossa soida Alcatelin kännykästä musiikilla, jonka kuunteleminen on jo vuosia sitten tämän helvetin takia jäänyt. Tullessani tänään saunasta kokeilin, kuuluuko radio kylppärissäkin ja kanavahaun jälkeen kännykästä alkoi kuulua tutun oloinen kanava, jota olen äänittänyt äidillekin: Pispalan Radio, kuin tuulahdus menneestä ja kuoleman toiselta puolelta, jonne minäkin tämän helvetin jälkeen pääsen.


Jos minulla ei olisi aamusivuja, paikkaa, mihin purkaa elämääni, kaikkea kokemaani vääryyttä ja katkeruuttani, ei mitään muitakaan kirjoituksia syntyisi. Minua on sorrettu elämässäni niin paljon ja on tapahtunut kaikkea sellaista pahaa, joka myrkyttäisi elämäni kokonaan, ellei olisi paikkaa, mihin voisin purkaa sitä. Välillä katkeruus ryöpsähtää oikein pintaan ja meinaa viedä minut mennessään, mutta purkamalla koko ajan pahaa mieltä pois, voin ajatella muutakin. Esimerkiksi edellisyönä, kun olin kirjoittanut vain yhden aamusivuliuskan enkä ollut saanut purettua kaikkea mielipahaani pois, kirjoittamiset meinasivat jäädä sikseen - mutta muistaessani, kuinka pöyristynyt olin Pirkon kohtelusta, pystyin työntämään harmini sivuun ja jatkamaan tärkeän aiheen kimpussa tietäen, että voisin jatkaa mielipahani purkamista aamusivuihin seuraavana päivänä. Elämme sellaisessa maailmassa, että tarvitsen aamusivujani joka päivä enkä vain silloin tällöin, jolloin muusta kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Kärsiminen ilman tuota kanavaa olisi vaikeaa, mutta välillä teen kaiken ihan tahallani väärässä järjestyksessä näyttääkseni, mitä elämä on ilman aamusivujen suodattavaa vaikutusta. Normaalistihan ihmiset eivät kirjoita mitään aamusivuja, vaan noustuaan sängystä ylös ryöpsäyttävät kaiken ulos, mitä mieleen on patoutunut. Muut ihmiset joutuvat kuuntelemaan niitä vuodatuksia ja toimimaan terapeutteina omien ongelmiensa lisäksi, joka on raskasta vuodatusten ollessa ehtaa tavaraa. Toisaalta jos siivilöi aina kaiken eikä päästä mitään sellaisenaan ulos, ulkopuoliset voivat saada liian siloitellun kuvan todellisuudesta.

Eilen illalla lähdin vähän liian kevyellä syömisellä ulos tuloksena hikikohtaus, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Olin tullut yhdestä kaupasta pois, kun se alkoi ja aioin mennä vielä toiseen ilman mitään syötävää. Hikoilin koko ajan kaupassa ja päästyäni itsepalvelukassalle höyläsin maksukortin lisäksi vasemmasta etusormestani siivun nahkaani. Toisesta päästään irronnut suikale alkoi täyttyä verestä eikä minulla ollut laastaria mukanani. Pyysin päivystävältä kassalta sitä, mutta ei ollut mitään. Entä teippiä, sekin kävisi. Opin tempun yhdeltä kenkämyyjältä, jolla oli sairaanhoitajan koulutus ja paikkasi haavan hätätilanteessa pelkällä teipillä. Mutta myyjä alkoi taitella talouspaperia ja haavani alkoi jo vuotaa ennen kuin sai paperia haavani päälle sormillaan, joiden pelkäsin osuvan borrelioosivereeni. Sormeni tärisi niin paljon, että häpesin sitä, ja minun piti ottaa siitä kiinni, että se olisi pysynyt teippauksen ajan paikallaan.

Kun kirjoittamisessa vierähti viime yönäkin aamuun ilman, että olisin saanut sanottua kaikkea haluamaani alettuani nukahdella jo, heräsin kolmisen tunnin kuluttua hirveään hengenahdistukseen keuhkoputket täynnä limaa, jota oli mennyt sinne hengitys- ja nielemistaukojen aikana, jonka jälkeen puhalsin monta kertaa pulloon ja aloitin tämän viestini kirjoittamisen.


Kello 4.25.

Kirjoittanut aiheesta ja kaikesta muissakin ketjuissa.

Mitä tapahtuu, jos syö yöllä?

Emme puhu siis mistään alkoholin juomisesta mitään, oltuani taas jo kolmatta vuotta absolutisti, vaan syömisestä nälkäänsä.

D-mannoosi on auttanut jotain, mutta helvetti - tai sieni - pitää pintansa.

Pari palaa makeahkoa limppua ja juustosiivua ja pari suklaakonvehtia perään, kun heikotti niin paljon, mutta sieni se vaan halusi lisää ruokaa, ja menin siihen retkuun.

Ensiksi alkoi kauhea tärinä, joka jatkuu vielä, jonka jälkeen kaikissa nenän sivuonteloissa alkoi kuhina ja vasen poskiontelo turposi taas, samoin vatsa, ja vasen silmäkulma sattuu ja on arka edelleen.

Otin lisää D-mannoosia, muttei se tuntunut juuri auttavan, joten otin ylimääräisen annoksen terbinafiinia 125 milligrammaa ja flukonatsolia 50 milligrammaa samalla lopputuloksella, nautittuani jo alkuillasta tuon määrän käyttäessäni normaalisti enää vain lastenannosta, joka sekin loppuu kohta ja olen kusessa kaiken tämän kanssa.

Opin täältä hyvät gospelin sanat, jotka tulevat vielä tarpeeseen:

Lainaus:
In my time of dying, I want nobody to mourn
All I want for you to do is take my body home
Well, well, well, so I can die easy
Jesus, going to make up
Jesus, going to make up my dying bed
Meet me, Jesus, meet me
Meet me in the middle of the air
If my wings should fail me, Lord
Please meet me with another pair

Jk.

Aamu kello 6.58.

Istun täällä kasvot punaisina kanelinkuorihöyryhengityksen jälkeen.

Vasen korva pitää kimeää ääntään ja oikea korva suhisee normaalisti.

Peruja homekämpästä, jonne muutimme helmikuun alussa 2008, kroonisen poskiontelo-ongelman alettua tammikuussa 2010, jota on kestänyt jo helvetilliset seitsemän vuotta.

Yhtä kauan on australialainen Julian Assange saanut kitua Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa vainottuna sisätilojen vankina ilman kunnollista lääkärinhoitoa - ja voin vaan kuvitella hänen kärsimyksensä määrää.

Vapaudunkohan itse tästä koskaan.

Vielä aamusivuliuska loppuun nukahtamista vastaan taistellen.


Valvominen ei enää oikein maistu, mutta täällä on ollut sen verran meteliä, ettei olisi pystynyt nukkumaan. Jollain on hommat lipsahtaneet vähän aamutunneille, ja sen jälkeen alkaa ulkona työmaakoneiden meteli, jota on jatkunut kohta jo vuoden. Se ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä Helsingissä oli kaiket yöt; ilkeää, häijyä kostamista ja kiusaa, josta ei ollut mitään mahdollisuutta palautua. Sitä paitsi Hesassa on paljastunut taas uusi, vakava kiusaamistapaus enkä yhtään ihmettelisi, että olisi kyse samasta firmasta, joka viittaasi kintaalla kotihelvettiimme. Siihen verrattuna elelemme täällä kuin huopatossutehtaalla ja viikonloppuisin on vielä rauhallisempaa. Mitään takapajulaa tämä ei kuitenkaan ole, enkä ole huomannut juuri edes, ettemme asuisi Helsingissä. Liikenne on vilkasta, mutta luontokin on lähellä ja järvimaisemat ihan vieressä. Isot kauppaketjut ovat samoja kuin Hesassa, mutta täällä paljon lähempänä ja kohtelu ystävällisempää. Kusi ei ole noussut nuppiin, niin kuin liian monille käy. Krooniset sairaudet ovat verottaneet vaan voimia niin, ettei juuri mistään ole voinut nauttia. Oli otettava höyryhengitystäkin taas poskionteloiden ollessa vihoviimeinen paikka, missä sieni-infektio edelleenkin jyllää, varsinkin vasemmalla puolella turvotessaan aina ruoan jälkeen. Ihan uskomattoman paljon apuja olen aivan viime aikoina saanut nokkosesta ja teaniinista, nokkosen ollessa tutkitusti tehokasta muun muassa Aspergillukseen, joka meillä oli valtalajina siellä homeasunnossa.

Jos poikani ei olisi saanut allergista kohtausta ja tilanne pahentunut, hän ei olisi etsinyt netistä tietoa eikä löytänyt nokkosta, josta on ollutkin aivan hurjan hyvää apua. Niinkö vain Jumala on johdattanut kaikessa verenkierronkin alettua elpyä. Jos olisin hosuisempi, aloittaisin nenähuuhtelut nokkosvedellä merisuolan ja ruokasoodan kera, mutta jään seuraamaan, mitä nokkosteen nauttiminen päivittäin sisäisesti tekee, kun näkyy jo tukassakin. Ihan hyvä vaikutus näyttää Aspergillukseenkin olevan, jonka takia viestin otsikkokin on se, mikä on, kaikkien helvetillisten vuosien jälkeen.

On liian aikaista vielä kehua lääkäreiden panosta, kun on joutunut kärvistelemään ja odottelemaan vaan. Onhan se jotain, että edes yritetään, niin kuin Kantasta kävin vasta kuukauden jälkeen lukemassa kituessani Hesan elinkautisen kurimuksessa.


Halusin olla optimistinen ja kirjoittaa menneessä aikamuodossa edellä otsikonkin: "Aspergillusta se oli, saatana." Mutta kun poski- ja otsaonteloiden poteminen ei ole loppunut ollessaan niin arat ja tulehtuneet, että jo pelkkä ihon koskettaminen otsasta sattuu ja heijastelee muualle päähän, en voi julistaa parantuneeni mistään. Mietin tässä juuri, mitä tekisin pahasti ahtautuneille onteloilleni, kun lääkärinhoitoakaan ei otsaontelon tulehdukseen ole tarjolla. Nettidiagnosointi on korvannut oikeat tutkimukset jo Helsingin päässä, ja jopa psykiatri voi käyttää laittomasti saamaansa rikosilmoitussähköpostia alustavaan diagnosointiin ja lähettää ambulanssin noutamaan mielenterveydenarviointiin - kaikki käy, kun puurot ja vellit on sekaisin eikä millään ole enää mitään väliä. Meno on muuttunut niin villiksi, että arvaustoimistopajatso kannattaa kiertää kaukaa valheiden ja arvailujen muuttuessa liian vaaralliseksi omalle mielenterveydelle. Aivopesu-terveyskeskuksessa ei hoideta borrelioosin uhreja eikä homesairaita, vaikka sieni kasvaisi päässä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12803  Ti 06 Kes 2017, 15:13 (GMT+3)  Aihe: Re: Aspergillusta se on, saatana. Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 4.6.2017 kirjoitti:
Admin 31.5.2017 kirjoitti:
Admin 20.5.2017 kirjoitti:
Admin 6.4.2017 kirjoitti:
Admin 6.3.2017 kirjoitti:
Admin 5.3.2017 klo 19.02 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 15.11 kirjoitti:
Admin 1.2.2017 klo 7.15 kirjoitti:
Vatkaa tätä miten tahansa, ei voi olla oikein, että jokaikinen kerta ruoan jälkeen minun täytyy kestää sitä helvettiä, että vasen poskiontelo turpoaa ja vatsa alkaa täristä, luidenkin vihloessa vähän väliä.

Kirjoitettuani tästä helvetistä muuallakin huomasin tuolta sieni-infektion voivan levitä luihinkin, eli spirokeetta ei välttämättä ole ainoa syy luitteni kalvamiseen, josta kärsin parhaillaankin kellon ollessa nyt viisi aamulla.

Syödessäni aika vähän söin aamuyöllä yhden Fazerin ruispiirakan, jonka päälle laitoin itse tekemääni munavoita, ja pari siivua hunajapomeloa jaksaakseni tiskata, ettei toisen tarvitse tiskata koko ajan oltuani vuodepotilaana. Olin päivällä ottanut puolikkaan terbinafiinin 125 milligrammaa ja yhden flukonatsolin 50 milligrammaa, joka on vain puolikas annos sieni-infektion hoitamiseen aikuisella.

Joudun panttaamaan Virosta saamiani lääkkeitä, koska en ole saanut tähän helvettiini mitään lääkkeitä Suomesta, jossa minut on jätetty tyhjän päälle kärsimään.

Oireeni eivät olisi niin pahat, jos voisin käyttää lääkkeistä normaalit annokset!

Aina kun tämä epänormaali juttu alkaa, että poskiontelo turpoaa ruoan jälkeen ja vatsani tärisee pelkästä syömisestä, tunnen pyhää vihaa siitä, miten törkeästi lääkärit ovat jättäneet minut heitteille kärsimään, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ottaa asiat jo viran puolesta vakavasti saadessaan siitä palkkaa!

Koko juttu lähti jo Helsingin päässä menemään väärään suuntaan raukkamaisen hoitolinjan takia. Kun syksyllä 2010 poskionteloni punkteerattiin hampaitteni kuollessa suuhun, eritteestä otettiin Helsingin Lääkärikeskuksessa vain bakteeriviljely. Kun minulle tehtiin FESS helmikuussa 2011, HUS:n Lilja ei ottanut näytettä maksillaariontelon pohjalta, missä tulehdus oli, vaan paljon ylempää. Oireiden jatkuessa hän suostui ottamaan syksyllä 2011 näytteen maksillaariontelon pohjalta, mutta se oli pelkkä bakteeriviljely vaan, paljastaen kuitenkin iatrogeenisen stafylokokkikannan poskiontelossa, jota ei siellä kuuluisi Penttilän mukaan olla. Stafylokokki on normaaliflooraa vain nenässä, muttei poskiontelossa.

Bakteeriviljelyillä ei saada kuitenkaan sieni-infektiota esiin, joten niillä on turha kusettaa ihmisiä.

Minulle tähän mennessä ainoa oikealla tavalla ja oikeissa olosuhteissa tehty PAD 11.2.2014 - jolloin tulehdus ei ollut levinnyt vielä ylöspäin otsaonteloon - paljasti mikroskooppitutkimuksessa rihman:

Admin 3.10.2014 kirjoitti:
Todiste siitä, että dimorfinen sieni tappoi hampaani.

- Ei tarvitse laskea yhteen kuin yksi plus yksi.

Edellä lääkäri Stephen Gislason kertoo taistelustaan lääkäreitä vastaan, ja joukossa on mielenkiintoisia kuvia siitä, kuinka dimorfinen sieni alkaa muuttua hiivamuodosta rihmamuotoon jo muutamassa tunnissa jouduttuaan pois elimistöstä.

Oireitteni perusteella ei ollut yllätys, että 30.1.2014 poistetun hampaan kärkeen kasvaneen pussukan sisällä kellui irrallisena rihma patologin tutkiessa näytettä mikroskoopilla, niin kuin hän kirjoittaa vastauksessaan 11.2.2014:



Lainaus:
Näytteessä nähdään pieni rihma epiteeliksi tulkittua rakennetta joka kuitenkin on vaikeammin tulkittava. Se ei liity sidekudokseen vaan "kelluu" irrallisena kudoskappaleena.

Kuitenkin lausuntonsa lopussa hän vesittää löydöksensä kirjoittamalla kontaminaation mahdollisuudesta, vaikka on itse avannut pussukan. Enpä ole ennen vastaavanlaiseen sepustukseen törmännyt, että tutkija vetoaa hutkimiseen löydettyään näytteestään hiivamuodosta rihmamuotoon muuttuneen sienen!


Tuon jälkeen seuraavat näytteet poskiontelostani otettiin vasta huhtikuussa 2016, jolloin olin popsinut sienilääkkeitä jo kuukauden 250 milligramman terbinafiiniannostuksella vuorokaudessa 2.3.2016 alkaen, leikkauksen viivästyttyä ja oireiden muututtua sietämättömiksi.

Voi olla, ettei nyt otetussa selkäydinnesteessäkään näy mitään pidettyäni sienilääkkeistä vain viiden (5) päivän tauon ennen selkäydinpunktiota 26.1.2017.

Ainoa luotettava tutkimus on tähän mennessä ollut Jarkko Hietasen tutkimus 11.2.2014, jonka hän vesitti sanoillaan "myöskään kontaminaation mahdollisuus ei ole poissuljettu".

Kello tulee seuraavaksi jo seitsemän joutuessani näköjään kitumaan kuoliaaksi tässä taudissa.

En voi kirjoittaa muuta kuin siitä, mitä joudun kestämään.

Unet karisevat silmistä vääryyden siepatessa liikaa ja joutuessani tuntitolkulla kirjoittelemaan ja todistamaan jostain, jota ei haluta nähdäkään.

Mutta se pyörii sittenkin, minunkin jälkeeni.

Sieni-infektioita on paljon. Suomessakin.


Asiaa ymmärtämättä ja tätä helvettiä omakohtaisesti kokematta joku voi ihmetellä vaahtoamistani täällä keskellä yötä ja aamua. Tarkistakaapa foorumin viesteistä, tapahtuiko poskiontelo-ongelmasta ja tärinästä vaahtoamista ennen vuotta 2010, jolloin homeasunnon jälkeen tapahtui jotain, josta olen kaikki nämä vuodet joutunut ilman oikeaa apua kertomaan ja tärisemään ruoankin jälkeen.

Viime yönä tiskattuani ajattelin vain kerätä vähän voimia sängyssä yötoimien suorittamiseen, jotka ovat tässä kunnossa aivan eri luokkaa kuin jollain terveellä. Tehtyäni niin huomasin taas, miten jo pelkkä ruiskuorinen karjalanpiirakka, munavoi ja pari siivua hunajapomeloa olivat saaneet minut tärisemään, joka helpottaa aina paastotessani ollessani liiankin laiha jo! Tuo ja kaikki se vääryys, jota olin joutunut kokemaan, sai minut yötoimien sijaan kirjoittamaan foorumille, jossa meni jälleen kerran aamuun.

Herättyäni puolen päivän jälkeen en ollut nukkunut tarpeeksi, mutta päätin nousta ylös ja viikon tauon jälkeen aloittaa aamusivujen kirjoittamisen pöydän äärellä. Selkäydinpunktion jälkeen istun vasta nyt ensi kertaa kannettavan tietokoneeni äärellä käytettyäni tätä ennen tablettia sängyssä.

Vasen poskionteloni on koko ajan turvonnut myös ihon pinnalta tulehduksen jyllätessä kaikissa kerroksissa. Jouduin laittamaan pipon päähän taas otsan kalvaessa nyt vieläkin enemmän kuin ennen selkäydinpunktion ärsyttämänä.

Olisi vaan niin paljon hommaa, mitä tässä ison koneen äärellä pitäisi tehdä. Ehkä niitä on kopioitava muistitikulle ja tehtävä tabletilla, minkä jaksaa.

Keskellä päätä on kuin painava laatta, joka kalvaa ja sattuu heijastuen otsaan saakka, ollessani samalla aika pahoinvoiva ja huonovointinen.


Kuinkahan moni on parantunut sieni-infektiosta kaurapuuroa syömällä Suomessa?

Sitä tässä nyt yrittelen jouduttuani puolittamaan lääkeannokseni 50 milligrammaan flukonatsolia ja 125 milligrammaan terbinafiinia vuorokaudessa, että ne riittäisivät kauemmin.

Mutta päälaessani kirvelee ikävästi edelleen sama kohta, josta valittelin Meeri Pasasellekin ja Husin korvapolissa turhaan, kun päänuppini ei paljoa kiinnostanut. Kohtaa on vähän paha tutkia varpaistakaan, jos lääkäri ei pyydä ottamaan edes pipoa päästä pois. Sama jos menisi gynekologin tutkittavaksi housut jalassa, jonka takia yleensä pyydetään ottamaan housut pois ennen kuin voidaan tutkia. Aika erikoista on lääketiede sieni-infektion osalta, jossa ainoana hoitomuotona vielä 2017-luvulla on tarjolla vain kuolemaa.

En jaksa tähän hätään etsiä linkkejä päälakeni kirvellessä julmetusti samasta kohtaa kuin ennenkin keskeltä päälakea. Veikkaanpa, ettei tähän mennessä otetuista magneettikuvista ole tutkittu edes sitäkään, mitä Irene Ruuskanen karjui minulle jo 1.12.2010 lyöden nyrkkiä pöytään: "Sinulla ei ole sieni-infektiota aivoissa, aivokuori paksuuntuu silloin!"

Kun tätä on jatkunut jo näin kauan, tulehduksen edettyä maksillaariontelosta otsaonteloon ja pidemmälle kirvelemään aina päälakeen asti, jossa poikanikin tuntee kuumottavan kohdan, niin onkohan viitsitty tutkia luuston paksuuntumista edes puoli vuotta vanhoista kuvista?


Lainaus:
Aamusivuista 6.3.2017

Kello on 19.05 aloittaessani juuri, kun syömäni kaurapuuro alkoi kirvellä päälaessani noin vartin kuluttua syömisestä, jolloin vasen poskiontelo turposi lähes heti aloitettuani syömisen. Sama kaava on toistunut lukemattomia kertoja vuodesta 2010 ilman pääoireita, jotka alkoivat muistaakseni vaivata otsassa jo syksyllä 2014 paheten keväällä 2015 lopetettuani flukonatsolikuurin kokonaan. Vasen poskiontelo on edelleenkin turvonnut kellon ollessa 19.15 nyt ja ollessani itse niin pahoilla mielin kaikesta vääryydestä ja vääristelystä, mitä olen joutunut kokemaan. Tarvitsisin amfoterisiini B:tä suihkeena poskeeni ja sisäisenä lääkkeenä enkä kusetusta lääkäreiden taholta vaarantaessaan henkeni näin törkeällä tavalla. Käydessäni saunassa ja suihkussa otsani alkoi jäytää oikealta puolelta pelkästään siitä, että olin kastellut pääni. Hieno kevät ja kesä tulossa helvetissä. Eipä ole elämässä paljon iloa ja valoa näkyvissä rääkkääjien käsissä. Vähän lohduttaa hetkittäin lintujen seuraaminen kärsiessäni lääkärien terrorisoinnista. Yhtenä iltana kävellessäni apeana kotiin radio alkoi vahingossa soida Alcatelin kännykästä musiikilla, jonka kuunteleminen on jo vuosia sitten tämän helvetin takia jäänyt. Tullessani tänään saunasta kokeilin, kuuluuko radio kylppärissäkin ja kanavahaun jälkeen kännykästä alkoi kuulua tutun oloinen kanava, jota olen äänittänyt äidillekin: Pispalan Radio, kuin tuulahdus menneestä ja kuoleman toiselta puolelta, jonne minäkin tämän helvetin jälkeen pääsen.


Jos minulla ei olisi aamusivuja, paikkaa, mihin purkaa elämääni, kaikkea kokemaani vääryyttä ja katkeruuttani, ei mitään muitakaan kirjoituksia syntyisi. Minua on sorrettu elämässäni niin paljon ja on tapahtunut kaikkea sellaista pahaa, joka myrkyttäisi elämäni kokonaan, ellei olisi paikkaa, mihin voisin purkaa sitä. Välillä katkeruus ryöpsähtää oikein pintaan ja meinaa viedä minut mennessään, mutta purkamalla koko ajan pahaa mieltä pois, voin ajatella muutakin. Esimerkiksi edellisyönä, kun olin kirjoittanut vain yhden aamusivuliuskan enkä ollut saanut purettua kaikkea mielipahaani pois, kirjoittamiset meinasivat jäädä sikseen - mutta muistaessani, kuinka pöyristynyt olin Pirkon kohtelusta, pystyin työntämään harmini sivuun ja jatkamaan tärkeän aiheen kimpussa tietäen, että voisin jatkaa mielipahani purkamista aamusivuihin seuraavana päivänä. Elämme sellaisessa maailmassa, että tarvitsen aamusivujani joka päivä enkä vain silloin tällöin, jolloin muusta kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Kärsiminen ilman tuota kanavaa olisi vaikeaa, mutta välillä teen kaiken ihan tahallani väärässä järjestyksessä näyttääkseni, mitä elämä on ilman aamusivujen suodattavaa vaikutusta. Normaalistihan ihmiset eivät kirjoita mitään aamusivuja, vaan noustuaan sängystä ylös ryöpsäyttävät kaiken ulos, mitä mieleen on patoutunut. Muut ihmiset joutuvat kuuntelemaan niitä vuodatuksia ja toimimaan terapeutteina omien ongelmiensa lisäksi, joka on raskasta vuodatusten ollessa ehtaa tavaraa. Toisaalta jos siivilöi aina kaiken eikä päästä mitään sellaisenaan ulos, ulkopuoliset voivat saada liian siloitellun kuvan todellisuudesta.

Eilen illalla lähdin vähän liian kevyellä syömisellä ulos tuloksena hikikohtaus, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Olin tullut yhdestä kaupasta pois, kun se alkoi ja aioin mennä vielä toiseen ilman mitään syötävää. Hikoilin koko ajan kaupassa ja päästyäni itsepalvelukassalle höyläsin maksukortin lisäksi vasemmasta etusormestani siivun nahkaani. Toisesta päästään irronnut suikale alkoi täyttyä verestä eikä minulla ollut laastaria mukanani. Pyysin päivystävältä kassalta sitä, mutta ei ollut mitään. Entä teippiä, sekin kävisi. Opin tempun yhdeltä kenkämyyjältä, jolla oli sairaanhoitajan koulutus ja paikkasi haavan hätätilanteessa pelkällä teipillä. Mutta myyjä alkoi taitella talouspaperia ja haavani alkoi jo vuotaa ennen kuin sai paperia haavani päälle sormillaan, joiden pelkäsin osuvan borrelioosivereeni. Sormeni tärisi niin paljon, että häpesin sitä, ja minun piti ottaa siitä kiinni, että se olisi pysynyt teippauksen ajan paikallaan.

Kun kirjoittamisessa vierähti viime yönäkin aamuun ilman, että olisin saanut sanottua kaikkea haluamaani alettuani nukahdella jo, heräsin kolmisen tunnin kuluttua hirveään hengenahdistukseen keuhkoputket täynnä limaa, jota oli mennyt sinne hengitys- ja nielemistaukojen aikana, jonka jälkeen puhalsin monta kertaa pulloon ja aloitin tämän viestini kirjoittamisen.


Kello 4.25.

Kirjoittanut aiheesta ja kaikesta muissakin ketjuissa.

Mitä tapahtuu, jos syö yöllä?

Emme puhu siis mistään alkoholin juomisesta mitään, oltuani taas jo kolmatta vuotta absolutisti, vaan syömisestä nälkäänsä.

D-mannoosi on auttanut jotain, mutta helvetti - tai sieni - pitää pintansa.

Pari palaa makeahkoa limppua ja juustosiivua ja pari suklaakonvehtia perään, kun heikotti niin paljon, mutta sieni se vaan halusi lisää ruokaa, ja menin siihen retkuun.

Ensiksi alkoi kauhea tärinä, joka jatkuu vielä, jonka jälkeen kaikissa nenän sivuonteloissa alkoi kuhina ja vasen poskiontelo turposi taas, samoin vatsa, ja vasen silmäkulma sattuu ja on arka edelleen.

Otin lisää D-mannoosia, muttei se tuntunut juuri auttavan, joten otin ylimääräisen annoksen terbinafiinia 125 milligrammaa ja flukonatsolia 50 milligrammaa samalla lopputuloksella, nautittuani jo alkuillasta tuon määrän käyttäessäni normaalisti enää vain lastenannosta, joka sekin loppuu kohta ja olen kusessa kaiken tämän kanssa.

Opin täältä hyvät gospelin sanat, jotka tulevat vielä tarpeeseen:

Lainaus:
In my time of dying, I want nobody to mourn
All I want for you to do is take my body home
Well, well, well, so I can die easy
Jesus, going to make up
Jesus, going to make up my dying bed
Meet me, Jesus, meet me
Meet me in the middle of the air
If my wings should fail me, Lord
Please meet me with another pair

Jk.

Aamu kello 6.58.

Istun täällä kasvot punaisina kanelinkuorihöyryhengityksen jälkeen.

Vasen korva pitää kimeää ääntään ja oikea korva suhisee normaalisti.

Peruja homekämpästä, jonne muutimme helmikuun alussa 2008, kroonisen poskiontelo-ongelman alettua tammikuussa 2010, jota on kestänyt jo helvetilliset seitsemän vuotta.

Yhtä kauan on australialainen Julian Assange saanut kitua Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa vainottuna sisätilojen vankina ilman kunnollista lääkärinhoitoa - ja voin vaan kuvitella hänen kärsimyksensä määrää.

Vapaudunkohan itse tästä koskaan.

Vielä aamusivuliuska loppuun nukahtamista vastaan taistellen.


Valvominen ei enää oikein maistu, mutta täällä on ollut sen verran meteliä, ettei olisi pystynyt nukkumaan. Jollain on hommat lipsahtaneet vähän aamutunneille, ja sen jälkeen alkaa ulkona työmaakoneiden meteli, jota on jatkunut kohta jo vuoden. Se ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä Helsingissä oli kaiket yöt; ilkeää, häijyä kostamista ja kiusaa, josta ei ollut mitään mahdollisuutta palautua. Sitä paitsi Hesassa on paljastunut taas uusi, vakava kiusaamistapaus enkä yhtään ihmettelisi, että olisi kyse samasta firmasta, joka viittaasi kintaalla kotihelvettiimme. Siihen verrattuna elelemme täällä kuin huopatossutehtaalla ja viikonloppuisin on vielä rauhallisempaa. Mitään takapajulaa tämä ei kuitenkaan ole, enkä ole huomannut juuri edes, ettemme asuisi Helsingissä. Liikenne on vilkasta, mutta luontokin on lähellä ja järvimaisemat ihan vieressä. Isot kauppaketjut ovat samoja kuin Hesassa, mutta täällä paljon lähempänä ja kohtelu ystävällisempää. Kusi ei ole noussut nuppiin, niin kuin liian monille käy. Krooniset sairaudet ovat verottaneet vaan voimia niin, ettei juuri mistään ole voinut nauttia. Oli otettava höyryhengitystäkin taas poskionteloiden ollessa vihoviimeinen paikka, missä sieni-infektio edelleenkin jyllää, varsinkin vasemmalla puolella turvotessaan aina ruoan jälkeen. Ihan uskomattoman paljon apuja olen aivan viime aikoina saanut nokkosesta ja teaniinista, nokkosen ollessa tutkitusti tehokasta muun muassa Aspergillukseen, joka meillä oli valtalajina siellä homeasunnossa.

Jos poikani ei olisi saanut allergista kohtausta ja tilanne pahentunut, hän ei olisi etsinyt netistä tietoa eikä löytänyt nokkosta, josta on ollutkin aivan hurjan hyvää apua. Niinkö vain Jumala on johdattanut kaikessa verenkierronkin alettua elpyä. Jos olisin hosuisempi, aloittaisin nenähuuhtelut nokkosvedellä merisuolan ja ruokasoodan kera, mutta jään seuraamaan, mitä nokkosteen nauttiminen päivittäin sisäisesti tekee, kun näkyy jo tukassakin. Ihan hyvä vaikutus näyttää Aspergillukseenkin olevan, jonka takia viestin otsikkokin on se, mikä on, kaikkien helvetillisten vuosien jälkeen.

On liian aikaista vielä kehua lääkäreiden panosta, kun on joutunut kärvistelemään ja odottelemaan vaan. Onhan se jotain, että edes yritetään, niin kuin Kantasta kävin vasta kuukauden jälkeen lukemassa kituessani Hesan elinkautisen kurimuksessa.


Halusin olla optimistinen ja kirjoittaa menneessä aikamuodossa edellä otsikonkin: "Aspergillusta se oli, saatana." Mutta kun poski- ja otsaonteloiden poteminen ei ole loppunut ollessaan niin arat ja tulehtuneet, että jo pelkkä ihon koskettaminen otsasta sattuu ja heijastelee muualle päähän, en voi julistaa parantuneeni mistään. Mietin tässä juuri, mitä tekisin pahasti ahtautuneille onteloilleni, kun lääkärinhoitoakaan ei otsaontelon tulehdukseen ole tarjolla. Nettidiagnosointi on korvannut oikeat tutkimukset jo Helsingin päässä, ja jopa psykiatri voi käyttää laittomasti saamaansa rikosilmoitussähköpostia alustavaan diagnosointiin ja lähettää ambulanssin noutamaan mielenterveydenarviointiin - kaikki käy, kun puurot ja vellit on sekaisin eikä millään ole enää mitään väliä. Meno on muuttunut niin villiksi, että arvaustoimistopajatso kannattaa kiertää kaukaa valheiden ja arvailujen muuttuessa liian vaaralliseksi omalle mielenterveydelle. Aivopesu-terveyskeskuksessa ei hoideta borrelioosin uhreja eikä homesairaita, vaikka sieni kasvaisi päässä.


Minkälaiseen oloon sitä heräsikään, kun ei jaksanut yöllä hoitaa poskionteloitaan jatkettuaan epätoivoisen valituksen tekemistä kauhean päivän ja kusetuksen jälkeen. Jos Jumala ei auta, kukaan ei pysty taistelemaan tuota valheiden ja salailun verkkoa vastaan, mikä tilanne terveydenhuollossa tällä hetkellä on. Ne voivat kirjoittaa sieni-infektion ihan miksi tahansa muuksi sairaudeksi, kävellä sen ja totuuden päältä, jos siltä tuntuu. Jos he kirjoittavat valeen totuudeksi, sitä se on heidän kirjoituksissaan, joita on ihan hirveää lukea.

Tietojen oikaiseminen on yhtä paskaa, toisin sanoen se jätetään tekemättä ja sillä jopa kehuskellaan. Ennen homeasuntoa en kärsinyt mistään tinnituksesta, joksi vuoden 2007 korvan puutuminen oli kääntynyt Heikki Swanin merkinnöissä, joita hän ei voinut korjata! Tinnitus alkoi vasta homeasunnossa kesällä 2008, joka on ihan eri juttu! Nuo käytännöt Aavassa ovat ihan laittomia eikä millään ole mitään väliä.

Tärisen tässä taas ja vaihteeksi vasen sierain vuotaa. Terve ihminen ei tunne poski- eikä otsaonteloitaan niin kuin minä. Jos saisin itseni jollain lailla kuntoon, kiertäisin kaikki lääkärit kaukaa. Sairasta sakkia, josta sairastuu vaan lisää. Mutta eihän tätä juttua voi antaa periksi ennen kuin aika on. Ikävä kyllä väärä hoito ja heitteillejättö ovat erittäin tappavia. Jos menehdyn tähän, jatkakaa taistelua. Minulle tärkeää sienilääkettä on enää vain 6,5 tablettia jäljellä ja Kela panttaa korvauksiaan ulkomailta saamistani lääkkeistä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10832

Linkki viestiinViesti 12810  La 10 Kes 2017, 7:34 (GMT+3)  Aihe: Summing-up: Aspergillus brain infection. Googlaa. Vastaa lainaamalla viestiä

Yhteenvetona vaan juuri lukemaani ja aika pitkään elämääni ja kokemaani, alkaen homekämpästä vuonna 2008, jossa valtalajina Aspergillus. Astmalääkityksessä kortisonia, joka levittää sieni-infektion laajemmalle alueelle. Oikealla puolella keuhkoissa ollut tuon jälkeen kuin pesäke, jota ei ole koskaan tutkittu - niin kuin ei ympäristötarkastaja suostunut tekemään hometestejäkään asunnossa, jonka takia tein niitä itse ja sairastuin krooniseen poskiontelontulehdukseen alkuvuonna 2010. Jo samana syksynä kipeän poskiontelon alapuolelta kuolee kaksi hammasta vain parin viikon välein jonottaessani hikisesti korvapolille pääsyä. FESS-leikkaus helmikuussa 2011, jossa PAD-näytettä ei oteta oireilevan maksillaariontelon pohjalta, vaan paljon ylempää. Kesän jälkeen 2011 maksillaariontelon pohjalta tehtiin vain bakteeriviljely ilman sieniviljelyä. Tammikuun lopussa 2014 toinen kuolleista hampaista poistetaan juurihoidon epäonnistuttua. Tulehtunut hammas on elänyt, vaikka se on ollut "kuollut". Juureen on kasvanut pussukka, jonka sisältä löytyy irrallaan kelluva rihma. Asiaa ei oteta vakavasti eikä mitään hoitoa saa ja tulehdus jatkaa etenemistään. Ethmoidaalilokero samalla puolella alkaa vaivata, samoin otsaontelot oireilla jo samana syksynä 2014. Maaliskuun lopussa 2015 tilanne on niin paha, että alan käyttää pipoa öisin. Yritän hakea uudestaan apua, mutta joudun jonottamaan ja jonottamaan korvapolille taas luulosairaaksi leimattuna. Sovitaan leikkaus, jossa tulehtunut ethmoidaalilokero avataan ja otsaontelot pallolaajennetaan, mutta joudun odottamaan leikkaukseen pääsyä niin kauan, etten kestä enää hirveäksi yltynyttä päälaen oireilua ja aloitan sienilääkityksen terbinafiinilla 2.3.2016, kuukautta ennen leikkausta, jonka jälkeen alan käyttää myös flukonatsolia. Oireet pysyvät hyvin lääkkeiden avulla poissa, mutta niitä on haettava lisää lahden toiselta puolen, kun täältä ei saa - ja lopulta joudun käyttämään enää vain puolikasta lasten annosta, jota sitäkin joudun vähentämään ja harventamaan ennen kuin lääkkeet loppuvat kokonaan oireiden pahentuessa samaa tahtia.

Poikani kertoi nyt aamuyöllä lukeneensa, miten Aspergilluksen pääkohde on aivot, jonne se pääsee otsasta aivan ohuen seinämän läpi. Vuosia sitten, kun poskiontelon tulehdus alkoi, luin Aspergilluksesta ja kaikesta muusta itsekin.

Poika oli mieli matalana ja pahoilla mielin puolestani, ja aloin itsekin kertaamaan asioita unien karistua silmistäni.

Minulla täytyy olla krooninen invasiivinen Aspergillus, koska näytteestä löytyi pieni rihma helmikuussa 2014, niin kuin edeltä voi lukea. Ulkomailta saamani sienilääkkeet ovat hillinneet infektiota, joka on tuntunut päälaessani jo loppuvuonna 2015 kirvelevänä, kuumottavana ja koholla olevana kohtana.

Viime päivinä kivuliaita hermopistoja on ollut yhä enemmän ympäri kehoa.

Jatkuva luusärkynikin on voinut olla Aspergilluksen aiheuttamaa.

Lisään linkkejä myöhemmin. Oikolukua itse ja vielä ohjelmalla perään niin kuin lähes aina.

Jk. 7.7.2017 klo 15. Upottanut linkkejä tekstiin. Vasemman poskenikin vaivatessa edelleen Aspergillusta voi olla sielläkin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Lääketiede Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com