Sanasinko
Wordbazooka
 
 OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 Omat asetuksetOmat asetukset   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 
Muuta tekstin kokoa: Suurenna - Pienennä - Palauta oletuskoko
Uskonkirkko | Church of FaithUskonkirkko | Church of Faith

Hulluista päivistä ja hulinasta lepopäivään ja rauhaan. From crazy days and razzmatazz to a day of rest and peace.

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10620  Su 18 Tou 2014, 2:00 (GMT+3)  Aihe: Hulluista päivistä ja hulinasta lepopäivään ja rauhaan. From crazy days and razzmatazz to a day of rest and peace. Vastaa lainaamalla viestiä

"Rest in peace - RIP - lepää rauhassa", toivotetaan kuolleille.

Mutta kyllä lepoa tarvitaan jo tässä elämässä.

Jos ei voi levätä ja ladata akkuja vähintään yhtenä päivänä, seuraava viikko on karsea.

Mitä vanhempi ja sairaampi, sitä enemmän elimistön täytyy latautua jaksaakseen.

Tyhjällä akulla ei pitkälle pötkitä.







-----------------------------------
Translated the title in English.


Viimeinen muokkaaja, Admin pvm La 18 Hel 2017, 22:17, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10621  Su 18 Tou 2014, 12:06 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 18.5.2014 klo 2.00 kirjoitti:
Jos ei voi levätä ja ladata akkuja vähintään yhtenä päivänä, seuraava viikko on karsea.

Mitä vanhempi ja sairaampi, sitä enemmän elimistön täytyy latautua jaksaakseen.

Tyhjällä akulla ei pitkälle pötkitä.

Ei siitä mitään tullut. Heräsin jo viiden tunnin jälkeen hirveään kolinaan.

Vasen poski oli kipeä, sydän hakkasi ja aloin täristä.

Nukkumisesta ei tullut enää mitään.

Rukoilin, tein jumppaliikkeeni ja nousin nääntyneenä ylös kirjoittamaan aamusivuja.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10622  Su 18 Tou 2014, 13:51 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Ei siitä mitään tullut. Heräsin jo viiden tunnin jälkeen hirveään kolinaan.

Vasen poski oli kipeä, sydän hakkasi ja aloin täristä.

Nukkumisesta ei tullut enää mitään.

Kävin soittamassa ämmän ovikelloa.

Pidin silmät kiinni, olin niin väsynyt. Soitin kolme kertaa, muttei akka tullut avaamaan.

Olisin sanonut suorat sanat siitä, ettei voi suitsia jälkikasvuaan yhtään, että sisällä pitää pomppia ja hyppiä huonekaluilta alas.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10623  Ma 19 Tou 2014, 1:36 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Sen verran surkeasti alkanut lepopäivä keitti, että postailin viestejäni aamusivujen kirjoittamisen lomassa, ensin yhden ja vähän myöhemmin toisen. Olen niin nääntynyt, ettei aivoni tahdo jaksaa ajatella eikä käsi kirjoittaa. Nuokun vaan ja lepään välillä, muttei mikään korvaa unia, joita en ole saanut.

Palaan aamusivujeni äärelle kirjoittamaan: "Kello 16.14 umpiväsyneenä, poski kipeänä ja tärisevänä. Ulkona on lämmin kaunis kesäinen päivä niille, jotka jaksavat siitä nauttia. Ei minulle. Sydänkin hakkaa taas. Another day in hell."

Runnon aamusivuni silkalla tahdonvoimalla loppuun. Muuten en jaksaisikaan kirjoittaa tärkeästä asiasta, että minulle tuli eilen kaksikin kertaa sisäinen tieto siitä, että Jeesus sisällytti Pietarin käyttämän luvun vastaukseensa, "-- ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän." Jumala avasi minut näkemään asian sisältäpäin - niin kuin Hän avasi silmäni ennen uskoontuloani.

Mutta päivä jatkui surkeana enkä olisi jaksanut mitään. Piti pakottaa itsensä laittamaan ruokaa ja käymään edes pesulla. En ollut käynyt ulkona ollenkaan, oli ilta jo, aurinko laskenut. Pakotettava itsensä siihenkin.

Huomasin, ettei huppari ja teepaita riitä, oli laitettava päälle vielä tuulitakki, jossa on trikoovuori. Miksi minun piti käyttää niin paljon vaatteita, vaikka oli lähes parikymmentä astetta lämmintä? Mutta ulkona tuuli liikutti ilmaa, olin väsynyt ja kärsin sairauksista. Ei pelkästään Raynaudin oireyhtymä, vaan myös borrelioosi oli pahentamassa oireita.

Mielialani oli matala polkiessani eteenpäin. Ei mitään iloa, minussa ei ollut mitään iloa mistään. Olin masentunut, surullinen ja nääntynyt ihmisraato.

Olin jo päivällä etsinyt musiikkia teemalla "Another day in hell" ja kuunnellut Justin Rutledgen laulun I'm Gonna Die (One Sunny Day). Polkiessani eteenpäin ajattelin, etten jaksa enää elää. - Hyvästi linnut, puut, ruoho, kukkaset, luettelin eri asioita mielessäni. - En jää kaipaamaan teitä, olen aina ollut yksin, eikä tässä maailmassa ole minulle mitään, pohdin mielessäni. Mutta pojalleni en voi sanoa hyvästi, totesin ja jatkoin matkaani apeana. Päästyäni kohtaan, jossa naakat olivat vallanneet puun tai pari ja paskoneet pihalla seisovan autonkin, sanoin mielessäni: "Teitä en jää kaipaamaan."

Poljen vielä takakautta pihalle pyöräkellarin eteen, kunnes huomaan edessäni tanakan naisen, jolla on vain sortsit jalassa ja teepaita päällä. Yläkerran naapuri, jonka oven takana kävin soittamassa ovikelloa päivällä. Hän katsoo minuun ja kysyy, jättääkö oven auki. Vastaan myöntävästi enkä osaa sanoa hänelle oikein mitään. Olen täysissä tamineissani, minulla on nahkasormikkaatkin, joiden alla on kylmät sormeni. Farkkujen alla on vielä pitkät trikoot, jaloissa talvinilkkurit.

Nainen pyyhältää edestäni, kuljen vasta hetken kuluttua perässä.

Suljettuani kotioven perässäni itku tekee tuloaan. Hymy ei ole käynyt huulillani pitkään aikaan, päälläni on kasa vaatteita ja tuolla toisella vain teepaita ja sortsit. Hän tietää sairauteni, muttei välitä. Kullannupun pitää saada ilmaista itseään ja temmeltää, sairaasta naapurista viis.

Poika tulee lohduttamaan, mutta jatkan vain itkuani. Kerron hänelle, mitä olen ajatellut. Sanoessani, etten jaksa enää elää, hänen silmänsä synkkenevät ja palaavat normaaleiksi vasta ilmoittaessani heti perään, etten voi sanoa hänelle hyvästi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10644  Ma 26 Tou 2014, 1:40 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 24.5.2014 klo 21.38 kirjoitti:
Valvottuani monta yötä taas olen aivan loppu. Otan sydänlääkkeen ja kielen alle melatoniinia. Kello 5.55 tunnen, kuinka puolestani rukoillaan ja tärinä helpottaa vähän. Kyyneleet pursuavat suljettujen silmäluomieni läpi. Nukahdan ja tunnen unen läpi, kuinka sydän tykyttää taas. Yhdeksältä herään hirveään yläkerrasta kuuluvaan ryskeeseen pääni yläpuolella. Rintaani sattuu, sydämeni on loppu. Kullannuppu kiipeää huonekaluille ja rysäyttää alas - mitä kovempaa, sen parempi. Nousen puolikuolleena ylös, vedän vaatetta päälle ja menen soittamaan yläkerran ovikelloa taas. Kukaan ei tule avaamaan, mutten suostu kärsimään enää näkymättömänä. Akka on lihava, itse en voi edes syödä normaalisti. Akan pään yläpuolella ei kukaan pompi, mutta antaa oman jälkikasvunsa pomppia. - Palaan takaisin alas ja paukutan patteria. Otan lisää melatoniinia ja ihme kyllä, nukahdan uudestaan. Mutta koko päivä ja koko kevät on jo pilalla, seuraavaksi kesä ja sitten syksy, niin kauan kuin tätä helvettiä jatkuu.

Ihme kyllä sain nukuttua lauantain ja sunnuntain välisen yön hyvin paaston ansiosta ja onnekkaana siitä, ettei lauantaiaamuinen ryske toistunut, josta kerron chattiin postaamassani viestissä edellä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10788  Su 27 Hei 2014, 15:11 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viime yönä, kun olin tuon kaiken jälkeen jo väsynyt, menin keittiöön tuntien aivan pikkuriikkistä vihjausta kirjan lukemisesta. Kuinka monia kertoja Jumala oli tehnytkään samoin; koputtanut niin hiljaa, että tuskinpa sitä oli kuullutkaan ja ehdottanut jotain, tuonkin kirjan lukemista vaikka kuinka monta kertaa ja aina oikeaan aikaan.

Otin kirjan sitten eteeni hoitaen sairauksien riuduttamaa kehoani magneettipulsaattorilla samaan aikaan.

Kas, vain... Sattuipa sopivasti lukiessani kirjasta otsikon:

"Pyhitä lepopäivä vai lepää pyhäpäivä?"

Jumalalla oli huumoria ja Hän oli tietoinen kaikesta, halusi kertoa kaikesta tärkeästä ja huolehtia kaikesta.

Nukuin ensi kertaa ilman villavilttiä tänä kesänä ja uni oli riittävää taivaallista hoitoa saatuani.



How Great Thou Art

On Herra suur...
Ylistetty olet Sinä Herramme,
maan ja taivaan Luoja!
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 10998  Ma 06 Lok 2014, 1:50 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 27.7.2014 klo 15.11 kirjoitti:
Viime yönä, kun olin tuon kaiken jälkeen jo väsynyt, menin keittiöön tuntien aivan pikkuriikkistä vihjausta kirjan lukemisesta. Kuinka monia kertoja Jumala oli tehnytkään samoin; koputtanut niin hiljaa, että tuskinpa sitä oli kuullutkaan ja ehdottanut jotain, tuonkin kirjan lukemista vaikka kuinka monta kertaa ja aina oikeaan aikaan.

Otin kirjan sitten eteeni hoitaen sairauksien riuduttamaa kehoani magneettipulsaattorilla samaan aikaan.

Kas, vain... Sattuipa sopivasti lukiessani kirjasta otsikon:

"Pyhitä lepopäivä vai lepää pyhäpäivä?"

Jumalalla oli huumoria ja Hän oli tietoinen kaikesta, halusi kertoa kaikesta tärkeästä ja huolehtia kaikesta.

Nukuin ensi kertaa ilman villavilttiä tänä kesänä ja uni oli riittävää taivaallista hoitoa saatuani.



How Great Thou Art

On Herra suur...
Ylistetty olet Sinä Herramme,
maan ja taivaan Luoja!

Harvinaista kesätunnelmaa ja ihanaa musiikkia tuossa edellä kuunnellessani sitä nyt uudestaan.

Takana yksi lepopäivistä vasen reisi oudosti kuumottaen niin kuin kerron tuolla.

Saatana se vain kiusaa yritettyään pilata tämänkin päivän luikerrellen kuin käärme paratiisiin.

Samassa kun alahuuli puutui ja oireet alkoivat, mieleni muuttui alakuloiseksi ja aloin itkeä.

Menin lepäämään sänkyyn, mutta pakotin itseni nousemaan ylös. Olin levännyt jo tarpeeksi.

Laitoin keittiön cd-soittimen päälle, josta alkoi kantautua Serguei Popovin ihana Palladium, jota rakastan.

En tiedä, mistä sain vielä idean etsiä käsiini ylistysliput, joita en ollut todellakaan kaiken kärsimyksen keskellä kuluttanut. En edes muistanut, milloin viimeksi... Tähän se kyllä hakutoiminnolla löytyi, paitsi ettei siinä vaiheessa ollut mitään tietoa uudesta onnenkantamoisesta punkin purressa minua kuukauden kuluttua uudestaan.

- Mutta illalla kädet kankeana ihanan Palladiumin tahdissa heilutan ylistyslippuja ja kiitän Jumalaa. Laitan Palladiumin soimaan vielä uudestaan jatkaakseni lisää.

Kun en enää jaksanut, erotan ylistyslippujen joukosta kaksi, joita en laita muovipussiin takaisin. Ne pitää olla käsillä voidakseni käyttää niitä useammin...

Sitten on nälkäisenä jo syötävä, ja alan samalla lukea Pirkon ja Eeron kirjaa Totta joka sana. Asettelen kynttilänjalkaa sivujen päälle, että ne pysyisivät auki. Montaa sivua ei ole enää jäljellä; luen Ilmestyskirjasta, lopun ajoista ja Raamatun lukemisesta. Kun ruoka on loppu, jatkan vielä lukemista. Sitten on loppu jo kirjakin, jota olen lukenut hartaasti ja pitkään.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 11289  Ti 27 Tam 2015, 5:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Viime sunnuntaina olin niin tyytyväinen saatuani nukuttua vähän paremmin. Lepäsin raukeana sängyssä ja kiitin Jumalaa ajatusteni liihottaessa siellä täällä. Muistin, että oli lepopäivä mieleni askarrellessa kaikissa mahdollisissa asioissa. Heräsin vasta mietteistäni Jumalan muistuttaessa, ettei lepopäivänä pidä murehtiakaan mistään. Hämmästyin ja tajusin Jumalan lukeneen ajatuksiani taas.

Jumalan huolenpito tuntui niin hyvältä, että Hän haluaa jopa murheille rajat, että lepopäivä tarkoittaisi sielunkin lepoa.

Mutta jos ei luota Jumalan johdatukseen, miten voi levätä. Onneksi Jumala antaa merkkejä, että hyviäkin asioita tapahtuu, usko pois vaan.

Jumalalla on hyvä tahto ja päämäärä, mutta ihmisen luonto on heikko. Jo yksi puhelu voi viedä rauhan ja nostaa pintaan ikäviä muistoja, jotka kulkevat kuin jyrä päältä, jonka alle jää. Kirjoittaessaan mieleen nousee lisää kurjia muistoja epäkohdista, joita on joutunut kohtaamaan. Vaikka asiat ovat niin raskaita, tajuaa jotain oleellista, kiinnostuu ja haluaa selvittää lisää. Mutta ensin on odotettava ja maltettava mieli.

Se on vaikeaa, ja lepopäivästä tulee jotain muuta kuin rauhan tyyssija, yksi raskaimmista päivistä. Aivan kuin Jumala olisi yrittänyt neuvoa: muista seuraavalla kerran sitten, älä murehdi mistään.

Kantapään kautta tekemällä virheitä oppii yleensä parhaiten, jonka Jumalakin taitaa tietää. Hän laittaa meidät koetteeseen, mutta tielle kannon, johon kompastumme ja tajuamme vasta jälkikäteen, että sehän olisi pitänyt kiertää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 11327  Su 08 Hel 2015, 3:02 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kuka viettää milloinkin lepopäivää, mutta ainakin itse tarvitsisin sitä kipeästi. Paahdan puolikuntoisena täällä pitkää päivää, kirjoitan yötä myöten, eikä yhdessä yössä niin paljoa ehdi.

Hukun kaikkiin kirjoittamisiin ja tekemisiin, jotka eivät kirjoittamalla ja tekemällä lopu.

"Vie mennessäs, tuo tullessas ja tee ollessas", isoäiti opetti minulle vanhaa sananlaskua, jonka halusin painaa mieleeni.

Sananlasku sopii hyvin terveelle, tarmokkaalle nuorelle, joka jaksaa paahtaa. Mutta jos stressi jatkuu liian pitkään eikä elimistö pääse palautumaan, hinta voi olla aika kova.


"Luulen, että sinulla on burnout."
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12306  Su 11 Syy 2016, 15:28 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Väsyttää - joka ei ole kyllä ihmekään, kun rytmi on tuo, valvottuaan aamuun taas.

Epätäydellistä elämää - itseni näköistä, sellaista kuin on, niin kauan kuin tätä lystiä jatkuu.

Lainaus:
– Käsien käyttö on tärkeää ajattelulle. Se myös vähentää stressihormonin eritystä. Molempia käsiä pitää käyttää eri tavalla, vasenta ja oikeaa. Siksi olisi myös tärkeää ottaa koulussa kynä käteen, eikä tehdä kaikkea koneella.


Tuossa sitaatissa on suuri totuus ja hyvää asiaa muutenkin. Tekopyhät ällötykset kannattaa kiertää kaukaa.

Kirjoittaminen on raskasta, mutta ainakin minulle välttämätöntä. Käsin.

Kirjoittaessani kaiken jälkeen ennen kuutta aamusivuni loppuun pöydän ääressä tajusin, että Juha Kurvisen elämästä ja kokemuksista pitää tehdä elokuva.

Ei vain kirjaa, vaan myös elokuva.

Siinä kirjoittaessani mieleeni tuli epäilys siitäkin, että nimenomaan elokuva "Yksi lensi yli käenpesän" lopetti maailmanlaajuiset lobotomiat.

Tarkistettuani äsken asian kaikki täsmää; ensin oli kirja, jonka jälkeen menestyselokuva "One Flew Over the Cuckoo's Nest" vuonna 1975.

+ + +

Jälleen kerran taiteilijoita tarvitaan hommiin. Koko pähkähullu jaottelu hulluihin ja terveisiin on lopetettava kokonaan. Saman lain on koskettava kaikkia, ihmisoikeuksia ei voi rikkoa kenenkään kohdalla.

Kun Jumala sanoi minulle herättyäni eilen, että minun täytyy olla hyvin varovainen, se ei tarkoittanut, että pitäisi pelätä:

Lainaus:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Matt. 10:28


Kaikki pelon lietsojat ovat jo hävinneet. Pelko on uskon vastakohta eikä epäusko, niin kuin voisi ajatella.

Tässä uskossa minulla on niin suuri ilo ja rauha, maailmassa ei.

Lepopäivä. Ja aamusivut taas ennen seuraavaa aamua.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12562  Ma 23 Tam 2017, 15:14 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lepopäivä, jona ei saanut levätä...

Se ei merkkaa ehkä mitään terveemmälle ja nuoremmalle elämänsä kunnossa.

Juuri kun ajattelin ennen ylösnousua, mitä tekisin. Oli niin paljon epäkohtia ja vääryyksiä, joista pitäisi kirjoittaa, muistaen samalla Herralle pyhitetyn lepopäivän. Paha sai koko ajan niin paljon huomiota, että Jumalan hyvyys ja hyvät teot jäivät kaiken sen moskan varjoon. Lääketieteessä vallitsevat epäkohdat ja julma viidakonlaki on saanut tässäkin foorumissa enemmän huomiota kuin Jumala, jolle haluaisin pyhittää edes yhden päivän viikosta. Mutta Saatanalle sekin on liikaa ja luikertelee niin ovelasti taas paikalle, ettei sen läsnäoloa tajua ennen kuin on liian myöhäistä päästessään jälleen kerran tavoitteeseensa.

Juuri nyt on pestävä hirveät määrät pyykkiä, joita hän työntää koneeseen ja puhisee kiukkuisena. Ilmapiiri muuttuu vihamieliseksi kauaksi lepopäivän rauhasta, jossa voisi ladata akkujaan. Stressi alkaa särkeä luissani niin kuin aina. Kalliita riepuja ne vaatteet, arvokkaampia kuin terveyteni.

Lähden lopulta yömyöhäisellä ulos levätäkseni Herran taivaan alla. Siitä on moitittu, etten ota kännykkää mukaan. Nyt otin, mutten laittanut päälle, koska haluan olla rauhassa ja levätä.

On niin ihanaa tallustella vaan siellä ulkona raikkaassa ilmassa. Minnehän menisin lepuuttaakseni hermojani tarpeeksi pitkään? Käännyn pahamaineiselle kadulle, jonka varrella on heiluteltu puukkoa, joka näyttää ihan rauhalliselta nyt niin kuin aina. Joku satunnainen puukonheiluttelija ollut vaan... Tuota polkua pitkin pääsee metsäaukiolle, jonka takana on rämeinen lintulampi, lintujen huumaava konserttisali kesällä. Nyt se on ihan hiljainen hiljentyessäni siellä ja jatkaessani tallustelua eteenpäin. Kierrän kauppakeskuksen ja kävelen puiston vieritse kohti kotinurkkia. Elämä on muuttunut niin rajusti, mutta kiitän kaiken keskellä Jumalaa ihmeellisestä johdatuksestaan, joka ei ole loppunut. Jos Jumala ei minua suojelisi, niin kuka sitten.

Kotona ei ole ketään, poika on lähtenyt etsimään minua ja on vihainen.

Niin olen itsekin kuin vihainen karhu tänään, joka ei saanut levätä eilen, vaikka oli lepopäivä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12605  To 09 Hel 2017, 16:44 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.1.2017 klo 14.14 kirjoitti:
Lepopäivä, jona ei saanut levätä...

Se ei merkkaa ehkä mitään terveemmälle ja nuoremmalle elämänsä kunnossa.

Juuri kun ajattelin ennen ylösnousua, mitä tekisin. Oli niin paljon epäkohtia ja vääryyksiä, joista pitäisi kirjoittaa, muistaen samalla Herralle pyhitetyn lepopäivän. Paha sai koko ajan niin paljon huomiota, että Jumalan hyvyys ja hyvät teot jäivät kaiken sen moskan varjoon. Lääketieteessä vallitsevat epäkohdat ja julma viidakonlaki on saanut tässäkin foorumissa enemmän huomiota kuin Jumala, jolle haluaisin pyhittää edes yhden päivän viikosta. Mutta Saatanalle sekin on liikaa ja luikertelee niin ovelasti taas paikalle, ettei sen läsnäoloa tajua ennen kuin on liian myöhäistä päästessään jälleen kerran tavoitteeseensa.

Juuri nyt on pestävä hirveät määrät pyykkiä, joita hän työntää koneeseen ja puhisee kiukkuisena. Ilmapiiri muuttuu vihamieliseksi kauaksi lepopäivän rauhasta, jossa voisi ladata akkujaan. Stressi alkaa särkeä luissani niin kuin aina. Kalliita riepuja ne vaatteet, arvokkaampia kuin terveyteni.

Lähden lopulta yömyöhäisellä ulos levätäkseni Herran taivaan alla. Siitä on moitittu, etten ota kännykkää mukaan. Nyt otin, mutten laittanut päälle, koska haluan olla rauhassa ja levätä.

On niin ihanaa tallustella vaan siellä ulkona raikkaassa ilmassa. Minnehän menisin lepuuttaakseni hermojani tarpeeksi pitkään? Käännyn pahamaineiselle kadulle, jonka varrella on heiluteltu puukkoa, joka näyttää ihan rauhalliselta nyt niin kuin aina. Joku satunnainen puukonheiluttelija ollut vaan... Tuota polkua pitkin pääsee metsäaukiolle, jonka takana on rämeinen lintulampi, lintujen huumaava konserttisali kesällä. Nyt se on ihan hiljainen hiljentyessäni siellä ja jatkaessani tallustelua eteenpäin. Kierrän kauppakeskuksen ja kävelen puiston vieritse kohti kotinurkkia. Elämä on muuttunut niin rajusti, mutta kiitän kaiken keskellä Jumalaa ihmeellisestä johdatuksestaan, joka ei ole loppunut. Jos Jumala ei minua suojelisi, niin kuka sitten.

Kotona ei ole ketään, poika on lähtenyt etsimään minua ja on vihainen.

Niin olen itsekin kuin vihainen karhu tänään, joka ei saanut levätä eilen, vaikka oli lepopäivä.


Tapahtui tuolloin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jotain muutakin, minkä sain tietää vasta eilen. Odotellessani turhaan putkimiestä korjaamaan vessan lavuaaria katseeni porautui tuulikaapissa kohtaan, johon olin ripustanut vanhan, jo nuorena ostamani peilin, jossa oli ruskeat puukehykset eikä mitään vikaa. Mutta peiliä ei ollutkaan siinä, vain pelkät koukun jäljet seinässä. Tiedustelin pojalta, mitä ihmettä oli tapahtunut. Hän sanoi, että peili oli tippunut lattialle, että se oli silloin, kun olin lähtenyt "törkeästi" ulos. Miksi peili tippuu lattialle, jos lähden ulos? Olin jättänyt lähtiessäni muka oven auki ja hän oli vetänyt sen kiinni, jolloin peili oli tippunut lattialle. Miksi ihmeessä olisin jättänyt oven auki, kuulostaa vieraalle. Selviää, että hän on tullut ovelle perääni, avannut sen ja paiskannut vihaisena niin kovin kiinni, että peili on tippunut lattialle ja mennyt rikki.

Olen poissa tolaltani. Sen lisäksi, ettei vessan lavuaaria voi käyttää, peilini on kuskattu jo parisen viikkoa sitten minulle kertomatta roskiin. Olin silloin yöllä pyytänyt poikaani lukemaan kymmenen käskyä VT:n puolelta ja pohtimaan, mitä kaikkea vastaan oli tullut rikottua. Sitä en tiennyt, että Jumala oli pyytänyt häntä tekemään saman asian ja että jotakin oli jäänyt vielä salaan. Peili, josta hän ei ollut halunnut kertoa vaarantamatta sopua.

On tapahtunut aika paljon kaikkea, jonka voi laittaa vanhojen traumojen piikkiin, jotka ovat alkaneet purkautua vasta täällä. On ollut äitinä rankkaa kestää kaikkien sairauksien päälle vielä historian kirot, jotka ovat vihastuksissa alkaneet putkahdella pintaan. Ei hän tarkoittanut sitä, se oli vahinko, josta hän on pyytänyt jo monta kertaa anteeksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12639  Su 19 Hel 2017, 4:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.1.2017 klo 14.14 kirjoitti:
Lähden lopulta yömyöhäisellä ulos levätäkseni Herran taivaan alla. Siitä on moitittu, etten ota kännykkää mukaan. Nyt otin, mutten laittanut päälle, koska haluan olla rauhassa ja levätä.

On niin ihanaa tallustella vaan siellä ulkona raikkaassa ilmassa. Minnehän menisin lepuuttaakseni hermojani tarpeeksi pitkään? Käännyn pahamaineiselle kadulle, jonka varrella on heiluteltu puukkoa, joka näyttää ihan rauhalliselta nyt niin kuin aina. Joku satunnainen puukonheiluttelija ollut vaan... Tuota polkua pitkin pääsee metsäaukiolle, jonka takana on rämeinen lintulampi, lintujen huumaava konserttisali kesällä. Nyt se on ihan hiljainen hiljentyessäni siellä ja jatkaessani tallustelua eteenpäin. Kierrän kauppakeskuksen ja kävelen puiston vieritse kohti kotinurkkia. Elämä on muuttunut niin rajusti, mutta kiitän kaiken keskellä Jumalaa ihmeellisestä johdatuksestaan, joka ei ole loppunut. Jos Jumala ei minua suojelisi, niin kuka sitten.


Perjantaina 17.2.2017 rankkojen uutisten jälkeen nukuttuani huonosti ja oltuani liian väsynyt ja poissa normaalista rytmistäni, poissa tolaltani siis, joka on hirveän tuskainen olotila, päätin lähteä taas kävelemään, tietäen suunnankin jo etukäteen. Koska olen liian väsynyt ja haluan olla rauhassa, en voinut soittaa äidillekään. Ilta alkaa vasta hämärtyä nähdessäni tutun metsäaukion edessäni. Katselen vähän polkua, joka on nyt ihan jäässä. Minulla on nastakengät, mutta epäröin lähteä laskeutumaan pysyen kuitenkin hyvin pystyssä. On aivan hiljaista, lintuja ei ole missään. Mutta kas kummaa, soinen polku, joka oli kesällä liian vetinen kuljettavaksi, on tuolla nyt ihan jäässä, vaikka vähän sohjoinen. Mitäpä jos lähtisin kulkemaan sitä pitkin ja katsomaan, miltä lintulampi oikeasti näyttää. Ollessani jo lähellä mieleeni tulee, ettei kukaan tiedä, että olen siellä, mutta tunnen itseni liian rasittuneeksi soittamaan pojallenikaan halutessani olla rauhassa vaan. Lammen rannalla ihastun; sehän on ihan jäässä! Huumaannun siitä niin, että lähden tepsuttelemaan pitkin poikin lampea. Väsyneet aivoni eivät osaa edes pelätä; olen koko ajan ollut siinä luulossa, että lampi on matala eikä syvä eikä sinne voisi paljoa edes upota. Näen mielessäni vision, että jos yksi jalka vähän uppoaa, nostaa sen pois vaan, edetessäni lammen toiselle puolelle. Ilta alkaa jo hämärtyä; mitä jos jatkaisin matkaani sieltä eteenpäin. Mitä reittiä pitäisi kulkea; suuntavaistoni ei ole oikein hyvä, toisin sanoen se on erittäin huono. Mutta huomaan kävelleeni toisten tiluksille enkä millekään yleiselle tielle, josta voisin jatkaa kotiin. Pakko kääntyä ympäri ja kävellä takaisin lammen yli ja pienen metsäkaistaleen läpi.

Kerrottuani reissusta pojalleni hän moitti minua, että menin kävelemään sinne. Sehän on matala eikä syvä, sanon lammesta. Kukaan ei tiedä, hän sanoo. - Niin no, tällä verenkierrolla jo vähempikin määrä jääkylmää vettä voisi olla aika paha juttu. - Kukaan ei olisi ollut näkemässä, jos jotakin olisi tapahtunut. - Olihan siellä toisella puolella taloja, sanoin, muistaen samalla, etten ollut jaksanut edes soittaa, missä olin. Onneksi Herra suojeli ja jäät kantoivat monen päivän lauhkean sään jälkeen, jota en ollut sitäkään muistanut. Lapsena joku kävi aina tarkistamassa, että jäille oli turvallista mennä, mieleeni palautui vasta jälkikäteen. Olin liian väsynyt perjantaina, aivoni eivät toimineet oikein hyvin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12643  Ti 21 Hel 2017, 5:15 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 23.1.2017 klo 14.14 kirjoitti:
Lepopäivä, jona ei saanut levätä...

Se ei merkkaa ehkä mitään terveemmälle ja nuoremmalle elämänsä kunnossa.

Juuri kun ajattelin ennen ylösnousua, mitä tekisin. Oli niin paljon epäkohtia ja vääryyksiä, joista pitäisi kirjoittaa, muistaen samalla Herralle pyhitetyn lepopäivän. Paha sai koko ajan niin paljon huomiota, että Jumalan hyvyys ja hyvät teot jäivät kaiken sen moskan varjoon. Lääketieteessä vallitsevat epäkohdat ja julma viidakonlaki on saanut tässäkin foorumissa enemmän huomiota kuin Jumala, jolle haluaisin pyhittää edes yhden päivän viikosta. Mutta Saatanalle sekin on liikaa ja luikertelee niin ovelasti taas paikalle, ettei sen läsnäoloa tajua ennen kuin on liian myöhäistä päästessään jälleen kerran tavoitteeseensa.

Juuri nyt on pestävä hirveät määrät pyykkiä, joita hän työntää koneeseen ja puhisee kiukkuisena. Ilmapiiri muuttuu vihamieliseksi kauaksi lepopäivän rauhasta, jossa voisi ladata akkujaan. Stressi alkaa särkeä luissani niin kuin aina. Kalliita riepuja ne vaatteet, arvokkaampia kuin terveyteni.

Lähden lopulta yömyöhäisellä ulos levätäkseni Herran taivaan alla. Siitä on moitittu, etten ota kännykkää mukaan. Nyt otin, mutten laittanut päälle, koska haluan olla rauhassa ja levätä.

On niin ihanaa tallustella vaan siellä ulkona raikkaassa ilmassa. Minnehän menisin lepuuttaakseni hermojani tarpeeksi pitkään? Käännyn pahamaineiselle kadulle, jonka varrella on heiluteltu puukkoa, joka näyttää ihan rauhalliselta nyt niin kuin aina. Joku satunnainen puukonheiluttelija ollut vaan... Tuota polkua pitkin pääsee metsäaukiolle, jonka takana on rämeinen lintulampi, lintujen huumaava konserttisali kesällä. Nyt se on ihan hiljainen hiljentyessäni siellä ja jatkaessani tallustelua eteenpäin. Kierrän kauppakeskuksen ja kävelen puiston vieritse kohti kotinurkkia. Elämä on muuttunut niin rajusti, mutta kiitän kaiken keskellä Jumalaa ihmeellisestä johdatuksestaan, joka ei ole loppunut. Jos Jumala ei minua suojelisi, niin kuka sitten.


Metsäkirkossa olin taas karsean lepopäivän jälkeen - joka oli kyllä alkanut hyvin Pyhällä Hengellä kymmenen aikaan päästessäni vasta aamusivuliuskan briiffaamisen jälkeen yhdeltätoista nukkumaan, heräillen iltaviiden maissa levättyäni konkreettisesti. Muttei siitä kulu kauan, kun huomaan piteleväni märkiä pölynimurin putkia käsissäni, joita toinen on keksinyt juuri nyt sunnuntaina pestä ja ojentaa laitettavaksi kuivumaan. Lattiat on jo imuroitu ottaessani tavaroita edestä pois... Tämä on jotain muuta, mitä suunnittelin - miksen sanonut vaan ei? Mutta suihkuverhokin pitäisi pestä, auttaisitko irrottamaan ylettyessäsi paremmin. Pikkujuttu, konehan sen pesee. Kiukuttelua joutuessaan kurkottamaan verhoa takaisin, kun selkään sattuu ja on vielä lattianpesua perään. Stressin myötä kaikki kirjoitussuunnitelmat kariutui aivan niin kuin Saatana halusikin, ja ilman lepopäivää kauheassa kunnossa maanantaina.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12644  Ti 21 Hel 2017, 19:09 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Admin 21.2.2017 klo 4.15 kirjoitti:
Stressin myötä kaikki kirjoitussuunnitelmat kariutui aivan niin kuin Saatana halusikin, ja ilman lepopäivää kauheassa kunnossa maanantaina.


Mutta takapakki on vaan tilapäistä, ja sitten voimat järjestetään uudelleen.

Tänään aamulla nukkuessani otsaontelosta tuli hirveästi limaa hengitysteiden auettua, tosin oikealla puolella hiusrajan tuntumassa sattuu kipeä paikka kuin kestokuhmuna tulehduksen levittyä otsaonteloon pari vuotta sitten. Lidliin on tullut lämpimiä, akryylisiä hiuspantoja myyntiin, pitäisi kai ostaa, että voisi laittaa juhannuksena päähän täällä Mansessa, sivuhuomautuksena vaan. Mutta jos nuppi kestää ja tää on tätä suomalaista sote-hoitoa, pakkohan se on näin terveen ihmisen kaikki kestää, niin kauan kuin henki pihisee.

Mihin jäinkään? Kävin päivittämässä otsikkoa. Jännää seurata, päivittyykö diktaattori Googlen tarjonta vastaavalla muutoksella.

Testasin tässä myös uutta palvelua, johon droppasin tämän tiedoston, jota ei liene tekstiversiona vielä. Jos löytyisi jostain, pääsisi vähän helpommalla. Siinä on kuitenkin tärkeää tietoa liittyen käsiteltävänä olevaan asiaan.

Mielestäni Pirkko ei ole toiminut viisaasti vaietessaan omillakin sivuillaan kaikesta. Helposti menee lukkoon tai alkaa pelkäksi valtakunnan pelleksi niin kuin Juha Kurvinen kaiken aivopesun jälkeen. Jos ei itse kerro omaa totuuttaan ja taistele sen puolesta, toiset voivat vääristellä asioita niin paljon kuin haluavat.

Taidan tähdätä siihen, kun Pirkolla on kohta synttärit. Olen tiennyt sen jo monta vuotta, enkä olisi hiiskunut siitä sanaakaan, ellei tietoa olisi julkistettu tuolla. Syntymäajan perusteella hän ei ole ainoa herkkä kala hengellisessä työssä, jonka pääkaupunkiseudulta tiedän.

Tässä vaiheessa aamusivut on vielä kokonaan kirjoittamatta inspiraation iskettyä heti heräämisen jälkeen. Juonut vasta vanhaa kahvia ja jauhanut pavut uuteen "leijonakahviin", jota poikani toi kaupasta. Käytännössä elämä on jatkossakin niin kovaa taistelua, etten vaihtanutkaan loppuunkäytettyä leijonamappiani mihinkään hempeään kuvatukseen, vaan jämäkkään kirjoitusalustaan, joka pysyy napakasti käsissä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Admin
ylläpitäjä


Liittynyt: 31 Tam 2007
Viestejä: 10839

Linkki viestiinViesti 12727  La 08 Huh 2017, 2:58 (GMT+3)  Aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Hulluja päiviä ja hulinaa - kuka jaksaa?

Eiköhän sekin lysti loppunut kymmenisen vuotta sitten homeasuntoon muuttamiseen niin kuin moni muukin asia.

Kun elämä on jo tarpeeksi rankkaa ja hullua muutenkin, sen päälle ei enää muita hullutuksia kestä.

Stokkan hulluja päiviä.

Vähempikin riittää, kuten tok-tok-Tokmanni.

Sukurasitteissakin on jo kestämistä ja koulimista.

Huumorintaju on koetuksella, kun pyykätään ja siivotaan koko ajan.

Mitä hän oikein siivoaa?

Litratolkulla saippuaa.

Borrelioosin pelkoa, kun en ole parantunut?

Mutta nythän meitä on kaksi tässä osoitteessa, kun ei itsekään parantunut.

Iho menee liiasta jynssäämisestä rikki ja lateksiallergia uhkaa, tai on pamahtanut päälle jo.

Luuli, että se oli hänen viimeinen yönsä, mutta jatkaa jynssäämistään.

Mitä äiti voi tehdä kuin jatkaa saarnaamistaan?

Häntä ahdistaa, niin minuakin.

Vahtimista parempi on, että piilottaa koneen pesuainelokeron.

Aiemmin minua huolestutti, ettei osaa pyykätä ja viitsi siivota.

Nyt osaa ja viitsii. Ihan liikaakin.

Voi nuoruutta ja hulluutta, jota nuppini ei tahdo enää kestää, mutta joutuu, koska on pakko, koska olen hänen äitinsä.

Jk. klo 5.11.

Oi voi, tätä elämänkoulua!

Juuri kun poikani on jynssännyt täällä parin sokeritoukan takia, muurahaiset ovat heränneet.

Viime keväänä ne köpöttelivät täällä ennen meitä ja kiersivät vuodesohvani kaukaa.

Niin fiksuja olentoja, että minulla on niistä kirjakin, mutta poika otti imurin esiin.

Jeesasin vähän laittamalla kanelinkuoriöljyä kulkureitin varrelle.

Liitukin voisi auttaa, muttei löydy jauheena juuri mistään.

- Seuraavana iltapäivänä väsyneenä:

Olen niin loppu kaiken kääntyessä aina minua vastaan.

Nyt on tarvinnut valvoa muurahaistenkin takia.

Hän on siirtänyt sänkyään ja ollut noin tunnin välein hereillä.

Sängyn narina ja kaikki se touhu on häirinnyt minunkin untani.

Koko vuoden olen yrittänyt kerätä voimia ja valittaa hoidostani.

Millä aivoilla, näillä sairailla ja väsyneilläkö.

Kaunis ilma ulkona menee ohi taas.

En jaksa tätä kaikkea, hyvä kun pysyn enää pystyssä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Sanasinko Foorumin päävalikko -> Uskonelämä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa

Muuta tekstin kokoa: - -

Takaisin ylös


Join the Blue Ribbon Online Free Speech Campaign


Powered by
phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, Päivittänyt, Lurttinen www.phpbbsuomi.com